LUPAPÄÄTÖS Nro 64/11/1 Dnro PSAVI/209/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 13.7.2011 1 ASIA LUVAN HAKIJA Lylyjoen kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräysten tarkistaminen ja vesitalousluvan muuttaminen, Puolanka Lylyjoen Lohi Ky Pesiöntie 100 89320 Joukokylä
2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS... 3 LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMISEN PERUSTE... 3 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 3 TOIMINTA... 3 Toiminnan sijainti... 3 Yleiskuvaus toiminnasta... 3 Voimassa oleva lupa... 3 Laitoksen rakenteet... 4 Nykyinen toiminta... 4 Hakemuksen mukainen toiminta... 5 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 6 YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA... 6 Asutus... 6 Yleiskuvaus vesistöstä... 6 Vedenlaatu... 7 Pohjaeläimet... 8 TOIMINNAN VAIKUTUKSET... 9 Päästöt pintavesiin... 9 Muut päästöt ja jätteet... 11 Riskit ja häiriötilanteet... 11 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 12 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 12 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 12 Muistutukset ja vaatimukset... 12 Hakijan kuuleminen ja selitys... 16 MERKINTÄ... 22 A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U... 23 LUPAMÄÄRÄYKSET... 23 Vedenotto, laitteet ja rakenteet... 23 Toiminta ja päästöt... 23 Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen... 24 Varastointi... 24 Tarkkailu- ja raportointimääräykset... 24 Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet... 24 Toiminnan lopettaminen... 25 OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA... 25 RATKAISUN PERUSTELUT... 25 Lupamääräysten tarkistamisen edellytykset... 25 Lupamääräysten perustelut... 26 VASTAUS YKSILÖIYIHIN VAATIMUKSIIN... 27 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 28 Päätöksen voimassaolo... 28 Lupamääräysten tarkistaminen... 29 Korvattava päätös... 29 Päätöstä ankaramman asetuksen noudattaminen... 29 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 29 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 29 KÄSITTELYMAKSU... 29 Ratkaisu... 29 Perustelut... 30 Oikeusohje... 30 MUUTOKSENHAKU... 31
3 HAKEMUS Lylyjoen Lohi Ky on aluehallintovirastoon 22.6.2010 toimittamassaan hakemuksessa hakenut Lylyjoen kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräysten tarkistamista sekä muutoksia rehun fosforimäärään, johdettavan veden määrään ja tarkkailuun. LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMISEN PERUSTE Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 11.10.2001 antaman päätöksen nro 48/01/2 mukaan luvan haltijan on, mikäli aikoo jatkaa tässä päätöksessä tarkoitettua kalankasvatusta vuoden 2010 jälkeen, toimitettava 30.6.2010 mennessä ympäristölupavirastolle lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Aluehallintovirasto on toimivaltainen lupaviranomainen kalankasvatusta koskevissa ympäristölupa-asioissa ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 11 c) kohdan nojalla ja pintaveden johtamista koskevissa vesilain mukaisissa lupa-asioissa vesilain 9 luvun 2 :n 1 momentin nojalla. TOIMINTA Toiminnan sijainti Yleiskuvaus toiminnasta Voimassa oleva lupa Kalankasvatuslaitos sijaitsee Puolangan kunnan Joukokylässä Lylyjoen varressa 1,5 km Näljänkäjoen liittymästä ylävirtaan. Laitos sijaitsee hakijan omistamilla kiinteistöillä Koskenranta RN:o 39:3 ja Koskenranta II RN:o 85:1. Lylyjoen Lohi Ky tuottaa kirjolohta ruokakalaksi. Kasvatus tapahtuu maauoma-altaissa. Kalat hankitaan toukokuun lopulla yleensä 0-vuotiaina, noin 10 g:n painoisina, ja ne sijoitetaan altaaseen 1, jossa niitä kasvatetaan ensimmäinen vuosi. Kaloja ruokitaan automaateilla. Syksyllä kasvukauden päätyttyä kalojen paino on noin 350 g. Talven aikana kaloja ei ruokita. Keväällä kalat lajitellaan altaisiin 2 4, joissa niitä ruokitaan automaattiruokinnalla seuraavan kasvukauden. Kalat perataan marras huhtikuussa. Laitoksessa kasvatetaan yhtä aikaa kahta ikäryhmää. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 11.10.2001 antamallaan päätöksellä nro 48/01/2 myöntänyt Lylyjoen Lohi Ky:lle toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan kalojen kasvattamiseen Lylyjoen varrella sijaitsevassa kalankasvatuslaitoksessa ja luvan veden johtamiseen Lylyjoesta kalankasvatuslaitokselle. Kasvatettava kalamäärä vuotuisena lisäkasvuna on noin 50 000 kg. Toiminta käsittää lisäksi kalan teurastusta ja perkausta.
Voimassa olevan luvan mukaan laitokselle saadaan 15.7. 30.9. johtaa vettä enintään 0,50 m 3 /s ja muuna aikana enintään 0,40 m 3 /s. Laitoksella saadaan käyttää kalojen ruokintaan kuivarehua enintään 55 000 kg vuodessa. Rehun sisältämä fosforimäärä saa olla enintään 550 kg vuodessa. Fosforipäästö vesistöön saa olla enintään 300 kg vuodessa ja enintään 2,5 kg/vrk kasvukauden keskiarvona laskettuna. 4 Laitoksen rakenteet Vedenlaadun parantamiseksi altaiden 2 ja 3 sekä altaiden 3 ja 4 välille on vuonna 1998 rakennettu reikälevyilmastimet. Altaiden vedenkorkeuseron ansiosta vesi virtaa reikälevyjen kautta, jolloin se hajoaa pieniksi suihkuiksi ja samalla vesi puhdistuu ja hapettuu. Vuonna 1999 rakennettu tuloveden hapetuskaivo pitää veden happipitoisuutta hyvällä tasolla. Hapetuskaivo on rakennettu louhimalla kallioon noin 6 m syvä 4 m x 5 m oleva kaivo. Seinät ja pohja ovat betonoidut, ja kaivo on jaettu betonisella väliseinällä kahteen osaan. Väliseinässä altaan pohjalla on vedenvirtausaukko. Tuloveden puolelle kaivon pohjalle on asennettu mikrokuplahapettimet, joista syötetty puhdas happi sitoutuu paineellisessa tilassa veteen hyvin. Kalojen ruokintaan käytetään vuonna 2000 asennettua tietokoneohjauksella toimivaa paineilmakäyttöistä ruokintajärjestelmää. Automatiikka mittaa jatkuvasti veden happipitoisuutta ja lämpötilaa sekä laskee kalamäärän ja rehun energiatietojen perusteella allaskohtaisen optimaalisen ruokintamäärän. Automatiikka jakaa vuorokautisen ruokintamäärän sadoiksi ruokintaannoksiksi, jolloin kalat syövät rehun tehokkaasti ja vesistöä kuormittava vaikutus jää mahdollisimman pieneksi. Kasvatusaltaissa on lupamääräysten mukaiset lietetaskut, joihin on asennettu imuputket. Putkien kautta liete imetään pumpulla ja johdetaan putkistoa pitkin lietealtaaseen, josta vesi imeytyy maahan ja liete kuljetetaan maanparannusaineeksi viljelyksille. Nykyinen toiminta Ympäristönsuojelun tietojärjestelmästä saatujen tietojen perusteella hakijan kalankasvatuslaitoksen toiminta ja päästöt vuosina 2005 2009 ovat olleet seuraavat (suluissa arvioidut päästöt vesistöön tilanteessa, jossa lietteeseen sitoutuu 13 % ravinteista): 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 keskiarvo lisäkasvu (kg/v) 52 000 51 000 52 000 52 300 50 500 50 000 47 800 50 700 50 800 rehun fosfori (kg/v) 470 450 480 480 470 450 460 470 470 rehun typpi (kg/v) 3 400 3 300 3 400 3 400 3 400 3 300 3 300 3 400 3 400 fosforipäästö (kg/v) 270 (230) 250 (220) 270 (240) 270 (230) 270 (240) 250 (220) 270 (230) 270 (230) 260 (230) typpipäästö (kg/v) 2 000 1 900 2 000 2 000 2 000 1 900 2 000 2 000 2 000 (2 000) (1 900) (1 700) (1 700) (1 800) (1 700) (1 700) (1 700) (1 800) rehumäärä (kg/v) 55 000 52 500 55 000 55 000 55 000 54 300 53 200 55 000 54 400 rehukerroin (kg/v) 1,06 1,03 1,06 1,05 1,09 1,09 1,11 1,08 1,08 fosforin ominaispäästö 5,1 4,9 5,2 5,1 5,4 5,1 5,6 5,2 5,2 (g/kg/v) typen ominaispäästö (g/kg/v) 38 37 38 38 40 39 42 39 39
5 Hakemuksen mukainen toiminta Kalankasvatuslaitoksesta ei aiheudu muita päästöjä vesistöön kuin kasvatusaltaista kulkeutuvat kalojen eritteet ja hukkarehusta peräisin olevat ravinteet. Vesistökuormitus on laskettu rehumäärän ja lisäkasvun perusteella. Lietteeseen sitoutuvien ravinteiden määräksi arvioidaan normaalisti 13 %. Kasvatusaltaiden lietettä on imuroitu lupamääräysten mukaisesti lietetaskuista 15.7. 15.9. vähintään viisi kertaa viikossa ja muuna aikana vähintään kolme kertaa viikossa. Keväisin altaiden tyhjennyksen yhteydessä altaat ja lietetaskut on puhdistettu imuvaunulla kuivatyönä. Järjestelmä on toiminut hyvin. Vuosittain poistetun lietteen määrä on noin 150 m 3. Kalojen rehun käytön suurin kulutus ajoittuu kesä-syyskuulle, jolloin rehumäärästä käytetään noin 90 %. Toukokuussa ja lokakuussa käytetään yhteensä noin 10 %. Talviaikaan marraskuusta huhtikuuhun kaloja ei ruokita. Laskennassa on käytetty ilmoitettuja todellisia rehun ravinnepitoisuuksia. Kalaan oletetaan sitoutuvan fosforia 0,4 % ja typpeä 2,75 % lisäkasvumäärästä. Vuosina 2002 2009 ajalla 1.5. 31.10., jolloin rehusta on käytetty 100 %, on kuormitus rehun kulutuksen ja kalan lisäkasvun perusteella ollut 1,4 1,6 kg fosforia vuorokaudessa sekä 10,5 11,7 kg typpeä vuorokaudessa. Vastaavasti 1.6. 30.9., jolloin rehusta on käytetty 90 %, kuormitus on ollut 1,6 1,7 kg fosforia vuorokaudessa ja 12,0 13,0 kg typpeä vuorokaudessa. Laitokselle tulevasta ja lähtevästä vedestä mitatun vedenlaadun ja virtaaman perusteella laskettu kesäaikainen kokonaiskuormitus on vuosina 2002 2009 ollut 0,68 1,01 kg fosforia vuorokaudessa. Kalankasvatuslaitokselta lähtevän veden laadun perusteella laskettu fosforikuormitus on alhaisempi kuin rehunkulutuksen ja kalankasvun perusteella laskettu kuormitus. Laitoksella ei käytetä muita kemikaaleja, kuin perkaus- ja jalostustilojen puhdistukseen pesu- ja desinfiointiaineita. Voimassa olevan luvan mukaan laitokselle saadaan johtaa vettä 15.7. 30.9. enintään 0,50 m 3 /s ja muuna aikana enintään 0,40 m 3 /s. Pitkän talvikauden aikana kalojen hapenottokyky on selvästi alentunut ja alkukesästä nopeasti kohoavan veden lämpötilan johdosta kalat tarvitsevat runsaasti happirikasta vettä kasvun käynnistymiseen. Lylyjoen virtaamat ovat alkukesällä moninkertaiset verrattuna loppukesän virtaamiin. Hakija on esittänyt sallitun vesimäärän muuttamista siten, että 1.6. 14.7. saadaan laitokselle johtaa vettä enintään 0,50 m 3 /s ja muuna aikana voimassa olevan luvan mukaisesti. Vuotuiset kuivarehun ja lisäkasvun kilomääräiset enimmäismäärät poistetaan, jolloin kuormituksen rajoittavana tekijänä on rehun vuotuinen fosforimäärä, jota nostetaan siten, että rehun sisältämä fosforimäärä saa olla enintään 600 kg vuodessa, fosforipäästö vesistöön saa olla 320 kg vuodessa ja 2,7 kg/vrk kasvukauden keskiarvona laskettuna. Ainetaseen ja vesitutkimustulosten perusteella kuormitus on ollut selvästi alle voimassa olevien lupamääräysten salliman. Voimassa olevan luvan määräykset ovat
hakijan mielestä ristiriitaiset. Rehumäärä estää kirjolohen ruokakalan tuotannossa luvan salliman 550 kg:n fosforimäärän täydellisen hyödyntämisen, koska kirjolohen kasvatuksessa käytettyjen rehujen fosforipitoisuus on laskenut alle 1 %:n ollen tällä hetkellä 0,7 0,8 %. Lietteenpoistoa tehostetaan edelleen siten, että poistokertojen määrä lietekouruista on koko kasvukauden ajan vähintään viisi kertaa viikossa. Valtioneuvoston periaatepäätöksen Kansallinen vesiviljelyohjelma 2015 mukaan laitoksen sijaitessa vesienhoitosuunnitelman mukaan hyvällä alueella, laitoksen kuormitusta ei ole tarpeen vähentää, vaan tuotantoa ja siitä aiheutuvaa ravinnekuormitusta voidaan lisätä. Esitetty muutosehdotus mahdollistaa laitoksen taloudellisen toiminnan jatkamisen ja syrjäseutujen tärkeiden työpaikkojen säilymisen sekä laitoksen ja tuotannon edelleen kehittämisen. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Kalankasvatuslaitoksella on suoritettu mittavat investoinnit kalojen automaattiruokintaan, veden hapetuslaitteisiin, veden ilmastukseen, lietteen poistoon ja perkaamoveden maasuodatukseen. Investoinnit ovat parantaneet laitoksen tehokkuutta ja vähentäneet huomattavasti laitoksen vesistöä kuormittavaa vaikutusta. Kuormitusta tulee edelleen pienentämään uusien vähän fosforia sisältävien rehujen käyttöön otto (esimerkiksi kasvatusrehu, jossa on 0,7 % fosforia) sekä kirjolohen poikasmateriaalin jatkuva kehitystyö paremmin rehua hyödyntävien kantojen luomiseksi. Hakijan arvion mukaan laitoksella käytetään taloudellisinta ja parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä kansallisesta vesiviljelyohjelmasta vuoteen 2015 todetaan, että peruselintarvikkeiden tuotannon on pystyttävä toimimaan menetelmillä, joilla lopputuotteen hinta on mahdollista pitää kuluttajalle riittävän alhaisena. Taloudellisesti kannattamattomaksi todetut menetelmät eivät ole parasta käyttökelpoista tekniikkaa. 6 YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA Asutus Yleiskuvaus vesistöstä Vesistön varrella laitokselta alavirtaan ei ole vakituista asutusta ennen Kiehtäjän kalankasvatuslaitosta, jonne on matkaa noin 10 km. Noin 5 km Lylyjoen laitokselta alavirtaan sijaitsee kaksi vapaa-ajan asuntoa. Lylyjoen valuma-alue (61.73) kuuluu Iijoen vesistöalueen Korpijoen valuma-alueeseen. Lylyjoen pinta-ala on noin 400 km 2 ja järvisyys 2,7 %. Lylyjoki laskee Näljänkäjokeen, jonka valuma-alueen pinta-ala Lylyjoen laskun kohdalla on 320 km 2. Näljänkäjoki laskee Suolijärveen ja Näljänkäjoen koko valuma-alueen pinta-ala on 1 300 km 2. Lylyjoen valuma-alueen pintaala on kalankasvatuslaitoksen kohdalla noin 400 km 2.
Vuosien 2000 2003 vedenlaatuun perustuvassa yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa Iijoen latvaosien sivu-uomien vedenlaatu kuuluu pääosin luokkaan hyvä. Lylyjoen ja Näljänkäjoen ekologinen laatu on hyvä. Iijoen vesistöalueella ei juuri ole teollista kuormitusta. Kuormitus muodostuu lähinnä maa- ja metsätalouden aiheuttamasta hajakuormituksesta. Typen osalta suurimpia pistekuormittajia ovat taajamat, kalankasvatuslaitokset ja turvetuotanto. Iijoen fosforikuormituksesta kalankasvatuksen osuus on noin 8,5 % ja typpikuormituksesta noin 4,6 %. Lylyjoen keskiylivirtaama (MHQ) on 15 m 3 /s, keskivirtaama (MQ) 5,4 m 3 /s ja keskialivirtaama (MNQ) 1,4 m 3 /s. Lylyjoen laskun kohdalla Näljänkäjoen keskiylivirtaama (MHQ) on 27 m 3 /s, keskivirtaama (MQ) 9,8 m 3 /s ja keskialivirtaama (MNQ) 2,5 m 3 /s. 7 Vedenlaatu Lylyjoen kalankasvatuslaitoksen vaikutustarkkailua on vuosien 2002 2009 aikana suoritettu kolmelta alapuoliselta pisteeltä (Ly4, Nä13/Nä8 ja Nä15). Laitoksen yläpuolisen vedenlaadun kuvaajana on käytetty tulevan veden laatua. Lylyjoessa laitoksen alapuolella sijaitsee piste Ly4, joka tuli tarkkailuun vuonna 2003. Näljänkäjoesta Lylyjoen laskun kohdasta ylävirtaan seurattiin vuonna 2002 pisteen Nä15 vedenlaatua, mutta piste jäi pois tarkkailusta tämän vuoden jälkeen. Näljänkäjoesta Lylyjoen laskun alapuolelta Oravinkoskesta vedenlaatua on seurattu vuodesta 2002 lähtien. Tämän pisteen tunnus vaihtui uudessa ohjelmassa vuonna 2007 pisteestä Nä13 pisteeksi Nä8. Vuonna 2002 tarkkailuun kuului myös Näljänkäjoen tarkkailupiste Nä15, minkä perusteella tiedetään, että Näljänkäjoen ravinnetaso on yleisesti korkeampi kuin Lylyjoen kalalaitoksen yläpuolisella alueella. Vesialueiden ravinnetasojen erosta johtuen koko pitoisuusero laitokselle tulevan veden ja Näljänkäjoen näytepisteen veden välillä ei johdu laitoksen vaikutuksesta. Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat hyvin voimakkaasti vertailupisteen (tuleva) pitoisuusmuutosten mukaan. Laitoksen alapuolisten pisteiden pitoisuudet olivat yleisesti hieman vertailupistettä korkeammat, mutta vuonna 2009 pitoisuudet olivat poikkeuksellisesti alemmat. Vuonna 2005 kokonaistyppipitoisuudet olivat normaalia korkeammat alapuolisilla vesistöpisteillä. Epäorgaanisten typpiyhdisteiden pitoisuudet eivät kohonneet samaan aikaan, joten mittaustulokset olivat joko virheelliset tai typpi oli orgaanisessa muodossa. Ammoniumtyppipitoisuudet olivat korkeimmillaan Lylyjoen pisteellä Ly4 vuonna 2006, jonka jälkeen pitoisuudet ovat laskeneet. Näljänkäjoessa ammoniumtyppeä oli selvästi Lylyjokea vähemmän. Lylyjoessa laitoksen alapuolisen pisteen ammoniumtyppipitoisuudessa tapahtuvat muutokset eivät seuranneet laitokselle tulevan veden pitoisuusmuutoksia ja pitoisuudet olivat vaikuttaneet lievästi myös Näljänkäjoen ammoniumtyppipitoisuuteen. Kokonaisfosfori- ja fosfaattifosforipitoisuudet olivat korkeimmat laitoksen alapuolisella Lylyjoen pisteellä. Korkeimmat arvot mitattiin typen tapaan myös fosforin osalta vuonna 2006, jonka jälkeen pitoisuudet ovat laskeneet.
Molemmat joet olivat mineraaliravinnesuhdeluvun (DIN:DIP) perusteella typpirajoitteisia, joten Lylyjoki oli laitoksen yläpuolella selvästi karu ja laitoksen alapuolella karun ja lievästi rehevän vesistön välillä kuten Näljänkäjokikin. Lylyjoen väriluku oli hieman Näljänkäjoen värilukua korkeampi eli vesi oli Lylyjoessa hieman tummempaa. Väriluvut olivat lievästi kohonneet tarkkailujakson 2002 2009 aikana molemmissa joissa. Jokien kiintoainepitoisuudet olivat koko tarkkailun ajan alhaiset elokuuta 2008 lukuun ottamatta, jolloin kiintoainepitoisuus oli 8 9 mg/l. Humuspitoisuudet ja sähkönjohtavuudet olivat molemmissa joissa normaalilla sisävesiemme tasolla. Jokien ph oli keskimäärin hieman happamen puolella. Alimmillaan ph-luvut olivat heinäkuussa 2009 (ph 6,3 6,4). Lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrät vaihtelivat 4 200 pmy/100 ml. Lylyjoen bakteerimäärät olivat korkeimmillaan elokuussa 2009 ja Näljänkäjoen heinäkuussa 2005. Bakteerimäärät eivät ylittäneet hyvälle uimavedelle asetettua raja-arvoa, mutta korkeimpien määrien aikaan vesistön hygieeninen laatu oli vain välttävä. Yleensä Näljänkäjoen bakteerimäärät olivat korkeammat kuin Lylyjoen, joten Lylyjoki ei ole kohottanut Näljänkäjoen bakteerimäärää. Kemiallisen vedenlaatutarkastelun perusteella laitoksen vedenlaatua heikentävää vaikutusta oli havaittavissa vain Lylyjoessa laitoksen alapuolella. Näljänkäjoesta ei todettu selvää Lylyjoen kalankasvatuslaitoksesta johtuvia kuormitusvaikutuksia. Näljänkäjoen pisteelle kohdistuu myös metsätalouden aiheuttamaa kuormitusta. Lylyjoki ja Näljänkäjoki ovat tarkastelun perusteella yleiseltä käyttökelpoisuudeltaan hyviä. 8 Pohjaeläimet Pohjaeläintarkkailun näytteet on lokakuussa vuonna 2007 otettu kahdelta koskialueelta, Lylyjoen laitoksen alapuoliselta Näljänkäjoen Oravikoskelta ja Kostonjoesta Taivalkosken kalanviljely Ky:n laitoksen alapuolelta. Kostonjoen näytepiste toimi kaikkien Kostonjoen laitosten yhteisenä tarkkailupisteenä. Näytteet pyrittiin ottamaan kolmelta laadultaan erilaiselta pohjatyypiltä ja molemmilta näytepaikoilta otettiin kuusi näytettä. Koska näytealueita oli vain yksittäiset kappaleet molemmilla joilla, ei eroja laitoksen ylä- ja alapuolisten alueiden välillä ollut mahdollista tarkastella, kuten ei myöskään pohjaeläimistön muutoksia siirryttäessä joilla alavirtaan. Pohjanlaadut ja kasvillisuusolosuhteet olivat molemmilla näytealueilla varsin samankaltaiset, mutta esimerkiksi valuma-alueiden eroista johtuen näytealueiden välinen vertailu ei ole järkevää. Näytealoilla keskimäärin yleisin pohjaeläinryhmä oli päivänkorennot, joiden osuus kokonaisyksilömäärästä oli Kostonjoella noin 36 % ja Näljänkäjoella noin 31 %. Kostonjoella vesiperhosten osuus oli noin 33 % ja kaksisiipisten noin 21 %. Näljänkäjoella kaksisiipisiä oli kuitenkin päivänkorentojakin enemmän (noin 37 %) ja vesiperhosten osuus jäin noin 9 %:in. Myös koskikorentoja ja kovakuoriaisa esiintyi joella vesiperhosia enemmän. Näljänkäjoen kaksisiipisistä suurin osa oli surviaissääskiä (noin 60 %), joita perinteisesti esiintyy runsaimmin hidasvirtaisilla ja pehmeäpohjaisilla alueilla. Päivänkorentojen, koskikorentojen ja vesiperhosten yhdessä muodostaman niin sanotun EPT-ryhmän osuudeksi pohjaeläinten kokonaismäärästä muodostui Kostonjoella 78 % ja Näljänkäjoella 51 %. EPT-ryhmän kauttaaltaan kohtalaisen suuri osuus pohjaeläimistöstä kuvaa alueen virta-
vesien tilaa Peräpohjolan joille varsin ominaiseksi ja ehkä jopa hyväksi. Kostonjoen näytealueelta tavattiin yhtä suojelun kannalta arvokasta lajia, pohjansirvikästä. Taksonomiseen luokitteluun kuuluvien eri hierarkiatasojen, eli taksonien, kokonaismäärä oli Näljänkäjoella 49 ja Kostonjoella 39, jotka ovat varsin tavanomaisia määriä. Näljänkäjoen taksonimäärää voidaan pitää jopa korkeahkona. Pohjaeläintarkkailun tulosten mukaan näytealueiden laatu oli varsin tyypillinen ja erityisesti Näljänkäjoen osalta varsin hyvä. 9 TOIMINNAN VAIKUTUKSET Päästöt pintavesiin Kalankasvatustoiminnan merkittävimmät kuormitusjakeet muodostuvat kokonaistypestä, ammoniumtypestä, kokonaisfosforista ja fosfaattifosforista. Seuraavassa taulukossa on tarkasteltu kokonaistypen ja -fosforin aiheuttamaa pitoisuuslisäystä vesistöön rehunkäytön ja kalankasvun perusteella sekä vedenlaadun ja virtaaman perusteella. Pitoisuuslisäykset ovat teoreettisia arvioita ja ne on laskettu siirtämällä kuormitus sellaisenaan laskentakohtaan huomioimatta sedimentaatiota ja muita vesistössä tapahtuvia prosesseja. Laskelmassa on käytetty kuormitusarvoja ja vedenlaatutietoja sekä keskivirtaamaa ja keskialivirtaamaa. Laskentamalli 1 kuvaa tilannetta, jossa rehunkäyttö on 100 % toukokuun ja lokakuun välisenä aikana. Käytännössä kesä-syyskuussa varsinaisena kasvatuskautena rehusta käytetään 90 %, joka on esitetty laskentamallissa 2. Laskentamallin 3 tulokset on laskettu kalankasvatuslaitokselle tulevan ja lähtevän veden laadun erotuksen sekä lähtevän veden virtaaman perusteella.
Lylyjoen kalankasvatuslaitoksen alapuolisten vesistöjen laskennalliset pitoisuuslisäykset (MQ = keskivirtaama, MNQ = keskialivirtaama): 10 Laskenta- Havaintopiste malli 1 Lylyjoki laskussa Näljänkäjokeen 1 Näljänkäjoki Lylyjoen laskun kohdalla/jälkeen 1 Näljänkäjoki laskussa Suolijärveen 2 Lylyjoki laskussa Näljänkäjokeen 2 Näljänkäjoki Lylyjoen laskun kohdalla/jälkeen 2 Näljänkäjoki laskussa Suolijärveen 3 Lylyjoki laskussa Näljänkäjokeen 3 Näljänkäjoki Lylyjoen laskun kohdalla/jälkeen 3 Näljänkäjoki laskussa Suolijärveen MQ MNQ MQ MNQ MQ MNQ MQ MNQ MQ MNQ MQ MNQ MQ MNQ MQ MNQ MQ MNQ Virtaama (m 2 /s) 5,4 1,4 9,8 2,5 29 7,5 4,6 1,2 8,4 2,2 25 6,6 4,6 1,2 8,4 2,2 25 6,6 Typpi (µg/l) 24 93 13 51 4,5 18 32 120 18 66 6,0 22 Fosfori (µg/l) 3,2 13 1,8 6,9 0,6 2,3 4,3 16 2,0 8,8 0,8 3,0 2,1 7,8 1,1 4,3 0,4 1,5 Rehunkäytön mukaan lasketuista laskentamalleista (1 ja 2) luotettavimman kuvan laitoksen aiheuttamista pitoisuusmuutoksista antanee laskentamallilla 2 saadut arviot. Virtaamat eivät ole koko kasvatuskautta keskialivirtaaman tasolla, joten todelliset pitoisuuslisäykset lienevät keskivirtaaman ja keskialivirtaamalla laskettujen arvioiden välillä, todennäköisesti kuitenkin jonkin verran lähempänä keskialivirtaaman avulla laskettuja tuloksia. Siten kokonaistypen pitoisuuslisäys Lylyjoessa voisi olla noin 58 µg/l ja kokonaisfosforin lisäys noin 8 µg/l. Vastaavat pitoisuuslisäykset Näljänkäjoessa olisivat noin 32 µg/l ja noin 4 µg/l. Lylyjoen kalankasvatuslaitokselta lähtevän veden kesäaikaisen fosforikuormituksen perusteella laskettu pitoisuuslisäys (3) vesistössä oli selvästi rehunkulutuksen ja kalankasvun perusteella laskettua pitoisuuslisäystä alhaisempi. Lähtevä vesi antaa todenmukaisemman kuvan vesistövaikutuksesta. Rehunkulutuksen ja kalankasvun perusteella laskettu pitoisuuslisäys on yliarvio. Lisäksi pitoisuuslisäyksien tulkinnassa on huomioitava, ettei laskussa ole huomioitu sedimentaatiota ja denitrifikaatiota, joiden seurauksena typpipitoisuudet voivat alentua huomattavastikin. Niinpä nämä pitoisuuslisäystulokset ovat yliarvioita. Voimakkain vaikutus kohdistuu Lylyjokeen alivirtaaman aikaan. Typen ja fosforin arvioidut pitoisuuslisäykset kohottavat ravinnepitoisuuksia, mutta nämä pitoisuusmuutokset eivät vaikuta Lylyjoen tai Näljänkäjoen rehevyystasoon, vaan taso pysyy lievästi rehevänä. Kesällä 2007 vesistötarkkailun yhteydessä tehdyn pohjaeläintarkkailun tulokset osoittavat, että näytealueen laatu on varsin tyypillinen ja hyvä. Kuormitus on ollut huomattavasti alle luvassa sallitun ja laitokselta otettujen näytteiden perusteella lasketun kuormituksen vähäisyys on osoitus tehokkaasta lietteenpoistosta. Näljänkäjoen tarkkailupisteelle kohdistuu myös Lylyjokea ravinteikkaamman Näljänkäjoen kuormittava vaikutus sekä
ympäristössä harjoitetun metsätalouden aiheuttama kuormitus. Kalankasvatuslaitoksen aiheuttamaa vedenlaatua heikentävää vaikutusta on havaittavissa vain Lylyjoessa. Laitos ei ole heikentänyt vesistön tilaa eikä vaikeuttanut vesistön muuta käyttöä. Arvion mukaan haettu toiminta ei tule heikentämään Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa esitettyjä tavoitteita. 11 Muut päästöt ja jätteet Vuonna 2006 laitokselle on rakennettu jätevesiasetuksen mukainen perkaamoveden maasuodattamo parasta mahdollista tietämystä noudattaen. Suodattamo on lokakuussa 2009 otettujen vesinäytteiden perusteella toiminut kiitettävästi. Vuotuinen perkausvesien määrä on noin 150 m 3. Kalojen perkauksessa syntyvät perkaamovedet johdetaan neljän sakokaivon kautta maasuodattamoon, josta puhdistunut vesi johdetaan avoojaan. Kalojen perkauksessa syntyvän jätteen määrä on ollut noin 5 500 7 500 kg/v (13 15 % kalojen perkaamattomasta painosta). Jätteiden vähäinen määrä on osoitus oikean tasoisesta ruokinnasta. Perkausjätteiden määrä tulee edelleen pienenemään rehujen kehittymisen ja kalakantojen jalostuksen myötä. Perkausjätteelle on vaikea löytää järkevää hyötykäyttöä johtuen jätteen pienestä määrästä ja turkistarhojen haluttomuudesta käyttää sitä turkiseläinten rehuna. Perkausjätteet haudataan kustannussyistä laitoksen omalle maalle Kainuun maakunta-kuntayhtymän hygieenikkoeläinlääkärin hyväksymään paikkaan, mistä on tehty ilmoitus Puolangan kunnan eläinlääkärille. Perkaamon jätevedet ovat pääasiassa kalojen, tilojen ja välineiden pesuvesiä sekä kalojen verta. Perkaamosta maasuodattamolle tulevaa ja maasuodattamosta lähtevää vettä on seurattu lokakuussa 2009. Yhden tarkkailukerran perusteella maasuodattamon puhdistusteho on noin 90 % fosforin osalta ja 77 % typen osalta. Maasuodattamolta lähtevän veden fosforipitoisuus oli 40 µg/l ja typpipitoisuus 1 700 µg/l. Laitoksen toiminnasta ei aiheudu ympäristöä häiritsevää melua tai tärinää. Riskit ja häiriötilanteet Kalankasvatuslaitoksella riskejä muodostavat kalataudit, rakenteiden rikkoutuminen, tulva, ukkonen, helle, hyytäminen, ilkivalta ja luonnoneläimet. Ympäristön kannalta kalatautien leviämisen riskin todennäköisyys luonnonkaloihin on pieni, koska poikasia hankitaan vain kerran vuodessa tutkituista kalalaitoksista. Lisäksi laitos toimittaa näytekaloja elintarviketurvallisuusviraston tutkittavaksi kalaterveyspalvelusopimuksen mukaisesti. Rakenteiden rikkoutumisesta johtuva kalojen vesistöön karkaamisen riski on hyvin pieni, koska laitos on rakennettu erinomaiseen paikkaan, jossa ei ole tulvaongelmia. Helle, hyytäminen, ukkonen, ilkivalta ja luonnoneläimet voivat aiheuttaa kalakuolemia ja kasvutappioita. Vahingot ovat yrittäjään kohdistuvia eivätkä vaikuta vesistöön.
Riskien hallintakeinoja ovat koulutus, valvonta, hälyttimet, ukkossuojaukset, lokkiverkot, lakisääteinen ympäristövahinkovakuutus sekä vapaaehtoiset vakuutukset. 12 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Voimassa olevan vuosien 2007 2012 käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelman mukaan kuormitusnäytteet on otettava yhden kerran huhtikuussa, kaksi kertaa heinä- ja elokuussa sekä yhden kerran syyskuussa. Vesistönäytteitä on otettava yhden kerran heinäkuussa ja elokuussa. Tutkimustulosten mukaan kuormitus on vähäistä ja tulokset ovat vakiintuneet vuosittain lähes samanlaisiksi. Huhtikuussa otetut kuormitusnäytteet osoittavat, että talviaikana marras huhtikuussa ei ole kuormitusta. Hakija on esittänyt, että huhtikuun kuormitusnäytettä ei enää oteta ja että heinä-, elo- ja syyskuussa otetaan kuormitusnäyte kerran kuukaudessa sekä vesistönäytteitä kerran kesässä. Muuten velvoitetarkkailu tehtäisiin voimassa olevan ohjelman mukaisesti. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Muistutukset ja vaatimukset Aluehallintovirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla aluehallintovirastossa ja Puolangan kunnassa 21.7. 20.8.2010 sekä erityistiedoksiantona viranomaisille ja asianosaisille. 1. Kainuun ELY-keskus, ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue ELY-keskus on todennut, että kalankasvatuslaitoksella viimeinen tarkastuskäynti on tehty kesällä 2007. Maa-altaat, padot ja sihdit sekä laskeutusallas ovat tuolloin olleet kunnossa. Allasalue on ollut siisti. Virtaama padolla on ollut + 65 cm (noin 500 l/s). Laitoksen toiminnasta ei ole tehty yleisö- tai häiriöilmoituksia. Hakijan laitoksen aiheuttaman kuormituksen vaikutus purkuvesistön ravinnepitoisuuksiin on merkittävä. Kasvatuskaudella Lylyjoen fosforipitoisuus on tarkkailun mukaan noussut laitoksen kohdalla keskimäärin 66 % ja typpipitoisuus 21 %. Hakemuksessa esitettyyn kuormitusluparajan korottamiseen ei sen vuoksi ole edellytyksiä. Mikäli laitoksella käytetään alle 1 % fosforia sisältäviä rehuja, voidaan sallittua kuivarehun käyttömäärää nostaa niin, että rehun sisältämä fosforimäärä ja fosforin kuormitusraja-arvot pysyvät ennallaan. Laitoksen käyttämän veden määrää voidaan lisätä hakemuksen mukaisesti. Tarkkailuohjelmasta voidaan poistaa talviaikainen päästötarkkailu. Muutoin tarkkailun laajuus tulee säilyttää ennallaan. Tarkkailutulokset on toimitettava välittömästi niiden valmistuttua valvontaviranomaisille. Vesistötarkkailutulokset on kolmen kuukauden kuluessa näytteenotosta toimitettava Kainuun ELY-keskukselle sähköisesti valtakunnalliseen vedenlaaturekisteriin
sopivassa muodossa. Pohjaeläintulokset on tallennettava vuoden kuluessa näytteenotosta valtakunnalliseen pohjaeläinrekisteriin. 2. Kainuun ELY-keskus, kalatalouden ryhmä Kalatalouden ryhmä on todennut, että Lylyjoella on toteutettu uiton jälkeinen kunnostus vuonna 1994, minkä yhteydessä kunnostettiin myös Taivalkoski, johon hakijan laitoksen poistovesi johdetaan. Hakemuksessa esitetty selvitys vaikutusalueen kalastosta ja kalastuksesta on niukka. Kalastuksen vain todetaan olevan satunnaista kotitarve- ja virkistyskalastusta, eikä kalastosta esitetä tietoja lainkaan. Lylyjoen alapuoleisella Näljänkäjoella esiintyy harjusta ja taimenta, joka on joen kalataloudellisen kunnostuksen jälkeen myös lisääntynyt luontaisesti ainakin jossain määrin. Hakijan laitoksen aiheuttaman kuormituksen vaikutus purkualueen veden ravinnepitoisuuksiin on selvästi havaittavissa. Kasvatuskaudella Lylyjoen fosforipitoisuus on tarkkailun mukaan noussut laitoksen kohdalla keskimäärin 66 % ja typpipitoisuus 21 %. Kuormituksen voi arvioida lisäävän levien kasvua niin paljon, että siitä on haittaa taimenen lisääntymiselle. Laitokselta vesistöön johdettavaa kuormitusta ei tule nykyisestään lisätä. Laitokselle johdettavan veden määrää voidaan lisätä hakemuksen mukaisesti. Kuormituksen vaikutukset ovat niin selviä, että kynnys kalataloudellisen kompensaation määräämiseksi on ylittynyt. Kompensaatio voidaan määrätä kalatalousmaksuna, jolloin sitä voidaan käyttää esimerkiksi taimen- tai harjusistutuksiin laitoksen alapuolisilla kunnostetuilla koskialueilla. Vaikutusalueen kalataloudellisen tilanteen selvittämiseksi on määrättävä tehtäväksi kalataloudellinen selvitys. Hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi on jätettävä viimeistään vuoden 2020 loppuun mennessä. Hakijan on maksettava vuodesta 2011 alkaen 350 euron suuruinen vuotuinen kalatalousmaksu käytettäväksi aiheutuvan kalataloudellisen haitan kompensoimiseen Lylyjoella. Hakijan on tehtävä Kainuun ELY-keskuksen ohjeiden mukainen selvitys vaikutusalueen kalastosta ja kalastuksesta. Selvitys on uusittava ennen lupamääräysten tarkistamishakemuksen jättämistä. 3. Kainuun maakunta- kuntayhtymän ympäristönterveydenhuolto Muistuttaja on Puolangan terveydensuojeluviranomaisena ilmoittanut, ettei sillä ole hakemuksesta huomauttamista. 4. Metsähallitus, Pohjanmaan luontopalvelut Metsähallitus on vaatinut, ettei laitokselle myönnetä lupaa ilman nykyistä huomattavasti tehokkaampia lietteen ja poistoveden puhdistusjärjestelmiä. Laitos on velvoitettava korvaamaan siirtymäajan kuluessa (seuraavaan lupamääräysten tarkistamiseen mennessä) nykyiset maauoma-altaat automaattisella lietteenpoistojärjestelmällä. Lisäksi laitoksen poistovedet on käsiteltävä pyörreselkeytin-mikrosiivilä-flotaatio- tai vastaavalla puhdistusmenetelmällä ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämiseksi. Laitoksen alapuolella on koskialueita Lyly- ja Näljänkäjoessa Suolijärveen mentäessä yhteensä noin 13 ha, joista Metsähallituksen hallinnoimia on noin puolet. Kalastus joilla on pääasiassa vapakalastusta ja alueella on pelkästään virkistyskalastusta ajatellen suuri merkitys Kainuun alueella. 13
Lylyjoen nykyinen vedenlaadun yleinen käyttökelpoisuusluokitus on hyvä. Vesienhoidon tavoitteena on, että vedenlaadun käyttökelpoisuusluokitus ei heikkene ja että vuoteen 2015 mennessä vesistöjen vedenlaadun tila on vähintään hyvä ja yksittäisten kuormittajien lisäksi tarkastellaan koko valuma-alueen kuormitusta. Nykyisin valuma-aluetta kuormittavat Lylyjoen laitoksen lisäksi Näljänkäjoen Kiehtäjän ja Välijoen Lohen kalalaitokset sekä maa- ja metsätalous. Laitosten nykyinen yhteenlaskettu kuormitus on noin 1 055 kg fosforia, joka vastaa fosforikuormituksen osalta usean kymmenen tuhannen asukkaan taajaman puhdistettuja jätevesiä. Kuormitus yksin Lylyjoessa ja yhdessä muiden kuormittajien kanssa Näljänkäjoessa aiheuttaa selkeän vaaran vesistön yleisen käyttökelpoisuusluokituksen alenemiselle, hyvän tilan huonontumiselle ja vesistön virkistyskäytölle. Kuormituksen vaikutukset näkyvät laitoksen alapuolisella jokialueella varsinkin loppukesällä muun muassa pyydysten ja koskipohjan limoittumisena. Erityisen ongelmallista on limoittumisen kertyminen matalille hidasvirtaisille poikastuotantoalueille, joita laitoksen alapuolella on huomattava osa koskipintaalasta. Sähkökoekalastuksista saatujen kokemusten mukaan pohjan limoittuminen karkottaa varsinkin harjuksen- ja taimenenpoikasia matalilta alueilta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusten mukaan lietetaskuun perustuva kuormituksen vähentäminen on heikkotehoista, varsinkin pitkissä maauoma-altaissa, joissa liete laskeutuu epätasaisesti altaan pohjalle ja on siten käytännössä vaikea poistaa. Pohjaan laskeutuva liete hajoaa ja luovuttaa ravinteita nopeasti altaasta poistuvaan veteen. Oletus, että hukkarehu ja kalojen ulosteet laskeutuisivat maauoma-altaassa vain lietetaskuun, on virheellinen. Lietetaskulla voidaan poistaa keskimäärin vain noin 8 % fosforikuormituksesta. Tehokkaampi ravinteiden puhdistus vaatii huomattavasti nopeamman ja koko altaan alalta tapahtuvan reaaliaikaisen puhdistusmenetelmän. Laitoksen huolellisella hoidolla, rehujen ja kalojen kehittämisellä ei myöskään ole tulevaisuudessa saatavissa merkittävää kuormituksen vähentämistä. Vähennystä on saatavissa vain lietteen- ja poistoveden puhdistustekniikan uusimisella ja kehittämisellä. Edellä mainituista syistä johtuen myös vanhoilta toiminnassa olevilta kalanviljelylaitoksilta on vaadittava tehokkaampia menetelmiä kuormituksen vähentämiseksi. Teknisesti maauoma-altaita parempia ratkaisuja ovat betoniset pyöröaltaat, joissa liete poistetaan pysty- tai pyörreselkeyttimillä sekä rumpusiivilöillä ja flotaatiolla. Tekniikalla voidaan poistaa jopa 70 % fosfori- ja typpikuormituksesta. Kustannusvaikutus oli tutkimuksen mukaan vain noin 11 % suurempi kirjolohen omakustannusarvoon verrattuna maauoma-altaaseen ilman mitään kuormitusta vähentäviä puhdistuslaitteita (Kala- ja riistaraportteja nro 394). Rumpusiivilä ja flotaatio -puhdistusmenetelmä on tarkoitettu sellaisen kiintoaineen talteenottoon, mikä ei laskeudu kalankasvatusaltaaseen ja laskeutusaltaaseen eli sopii hyvin perinteisten maauomalaitosten puhdistusmenetelmäksi. Se on tällä hetkellä tehokas ja teknistaloudellisesti toteuttamiskelpoinen kalanviljelyn jätevesien puhdistusmenetelmä. Laitoksen vuotuiset kuivarehun, lisäkasvun ja fosforikuormituksen kilomääräiset enimmäismäärät on pysytettävä nykyisellään. Kalalaitosten vuotuista kuormitusta mitataan yleisesti niin sanotulla laskennallisella ravinnetaseella, jossa huomioidaan rehun kokonaiskulutus, rehun sisältämä fosfori- ja typpipitoisuus, kalojen lisäkasvu ja kalamassaan sitoutuneet ravinnemäärät. Laskelmissa kasvattajat ja vesistötarkkailun suorittajat ilmoittavat yleisesti rehujen fosforipitoisuuden selvästi alakanttiin. Nykyisin laskennassa 14
rehun fosforipitoisuutena on käytetty 0,8 0,9 %, mikä on virheellinen, kun otetaan huomioon kalojen koko elinkaari pienpoikasista teurasikään. Poikasrehuissa fosforipitoisuudet vaihtelevat 1,15 1,3 %, vasta lähinnä teurasikäisille voidaan syöttää kalojen terveyttä vaarantamatta fosforipitoisuudeltaan 0,7 0,9 %:n rehuja. Atlantin lohen fosforin tarve ravinnosta on 0,6 % makeassa vedessä. Kalanviljelyn ympäristönsuojeluohjeen (2000) mukaan rehussa tulee olla kaloille käyttökelpoista fosforia 0,6 % eli 6 g/kg rehua. Kun kirjolohi tarvitsee kasvamiseen keskimäärin 6 g fosforia, tulee rehun fosforipitoisuuden 60 % hyväksikäyttöprosentilla olla vähintään 1,0 %. Toistaiseksi ei rehun keskimääräistä fosforipitoisuutta voida alentaa juurikaan alle 1,0 % kalan kasvun siitä kärsimättä, koska rehun laadusta riippuen rehuissa ei käytetä pelkästään kalajauhoa, jonka fosforista kalat pystyvät käyttämään hyväkseen enintään 60 %. Täten rehun käyttökelpoisen fosforin määrä on yleensä alle 60 %. Rehujen sisältämän fosforin keskiarvo on siten mieluummin > 1 %, kuin kasvattajien ilmoittamat ja ympäristöluvissa vaaditut 0,8 0,9 %. Hakijan pyyntö kuivarehun ja lisäkasvun enimmäismäärien poistamisesta näyttäisi viittaavan siihen, että rehun fosforipitoisuuden laskennallisella "kikkailulla" halutaan laitoksen vuosittainen rehun kokonaismäärä nostaa 75 000 kg:aan ja sen myötä kalojen lisäkasvu 68 000 kg:aan. Edellä mainittu laskelma perustuu hakijan vaatimaan 600 kg:n fosforin enimmäismäärään, josta rehun 0,8 %:n fosforipitoisuudella saadaan 75 000 kg kuivarehua, josta taas 1,1 rehukertoimella laitoksen vuosituotannoksi 68 000 kg kalaa. Laskennallinen fosforivuosikuormitus vesistöön olisi tällöin 328 kg, kun kasvatettavaan kalaan arvioidaan sitoutuvan fosforia 0,4 %. Kalarehun 1 %:n keskimääräisellä fosforipitoisuudella kuormitus olisi todellisuudessa lähes 500 kg vuodessa, josta kasvukauden (122 vrk/90 % rehunkulutuksesta) kuormitukseksi saataisiin 3,7 kg/vrk. Laitokselle vuosittain Lylyjoesta johdettavat enimmäisvirtaamat on pysytettävä nykyisellään. Lylyjoen keskialivirtaama on noin 1,4 m 3 /s, joten nykyisin laitokselle johdettavat virtaamat ovat laskennallisesti riittävät kalojen kasvattamiseen (noin 1 l/s 100 kg kalaa kohti). On huomioitava, että laitoksen kalamassa on talven teurastusten jälkeen alkukesällä erittäin pieni, joten 0,4 m 3 /s virtaama laitokselle on alkukesästä riittävä. Laitoksen voimassa olevaa käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailua ei tule nykyisestä tasosta vähentää, vaan lisätä ja laajentaa vesistö- ja kalatalousvaikutusten tarkkailualuetta myös Näljänkäjoessa. Tarkkailuvelvoitteiden tulee olla kohtuullisia ja suhteuttaa yritystoiminnan ympäristövaikutuksiin, kuten hakemuksessa on todettu. Kalanviljelyn kuormitusvaikutukset ovat kasvatusmääristä, -menetelmistä ja olosuhteista riippuvaisia. Parhaillakin menetelmillä kalanviljelyssä on kyse mihin tahansa toimintaan verrattuna poikkeuksellisen kuormittavasta toiminnasta. Yleensä kalanviljelyn vaikutus- ja haitta-alueet on rajattu liian suppeiksi ja kuormituksessa tarkastellaan todellisen kokonaiskuormituksen sijaan liiaksi laimenemista eri virtaamatilanteissa tai ravinnelisäyksiä veden tilavuusyksiköissä, jolloin vaikutustarkkailu luo harhakuvan, jossa ravinteet ikään kuin häviäisivät johonkin. Tutkimusten mukaan jokivesistöön aiheutuva kuormituksen vaikutusalue on koko alapuolinen jokiuoma. Joessa ravinteet kulkeutuvat spiraalimaista reittiä alaspäin pidättyen uoman eliöyhteisöihin, vapautuen eliöiden kuollessa tai niiden eritteiden mukana, kulkeutuen virtaavan veden mukana alaspäin ja pidättyen uudelleen alempana sijaitsevaan eliöyhteisöön. Kalataloudellisen velvoitetarkkailun kehittämistyöryhmän mukaan nykyisin käytössä olevissa vesistö- ja kalataloustarkkailussa on huomattavia 15
Hakijan kuuleminen ja selitys puutteita, eivätkä käytetyt menetelmät ja niiden tulokset useimmiten kerro kuormituksen aiheuttamista todellisista haitoista (Työryhmämuistio, MMM, 2008). Siksi on tärkeätä, että toiminnan vaikutuksia seurataan, seurantamenetelmiä kehitetään ja mieluummin lisätään kuin vähennetään riippumatta siitä, havaitaanko selvityksissä vuosittaista vaihtelua. Kasvukauden pituutena on hakemuksessa käytetty 150 160 päivää, kun tavallisesti laskelmissa käytetään 122 päivää Koillismaa Kainuun alueella. Erolla on merkitystä laitoksen vuorokautisia fosforikuormituksia ja niiden perusteella laitoksen poistoveden pitoisuuksia arvioitaessa. Hakija on 24.9.2010 toimittanut aluehallintovirastoon selityksen muistutuksista ja vaatimuksista sekä täydennyksenä arvion siitä, miten toiminta vaikuttaa alueen vesienhoitosuunnitelmaan. Täydennys on kirjattu edellä olevaan päätöksen kertoelmaosaan. Selityksessä hakija on esittänyt seuraavaa: 16 1. Kainuun ELY-keskus, ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue ELY-keskus on todennut, että Lylyjoen fosforipitoisuus laitoksen kohdalla on kasvatuskaudella noussut 66 % ja typpipitoisuus 21 %. Tulosta arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että vesinäytteet otetaan heinä- ja elokuussa, jolloin laitoksen rehun kulutus on suurimmillaan ja Lylyjoen virtaamat pienimmillään. Muina aikoina kasvatuskautta kuormitusvaikutukset ovat paljon pienemmät johtuen vähemmästä ruokinnasta ja joen suuremmasta virtaamasta. Talviaikana kuormitus on olematon. Hakija on katsonut, että kuormituksen maltilliseen nostamiseen on hyvät edellytykset, kun otetaan huomioon laitoksen tehokas lietteenpoistojärjestelmä ja laitoksen siirtyminen käyttämään vähäfosforisia rehuja kuluvalla kasvatuskaudella. Ehdotetulla tarkkailuohjelmalla saadaan hakijan käsityksen mukaan luotettava tieto laitoksen toiminnasta ja se olisi edullisempi toteuttaa sekä parantaisi laitoksen taloudellista kannattavuutta. 2. Kainuun ELY-keskus, kalatalouden ryhmä ELY-keskus on esittänyt, että lupahakemuksessa esitetyt tiedot kalastosta ja kalastuksesta ovat niukat. Hakija on tiedustellut asiasta Metsähallituksen eräsuunnittelijalta, joka on todennut, ettei Metsähallituksella ole tietoja kalastuksen määrästä Lylyjoen ja Näljänkäjoen alueella, koska heidän lupamyyntijärjestelmä koskee isompia alueita. Eräsuunnittelijan mukaan luotettavin tieto on paikallisella kalastuskunnalla. Hakija on liittänyt selitykseensä Joukokylän osakaskunnan lausunnon, jonka mukaan osakaskunta on Kiehtäjänkosken ja Tervajoen haaran väliselle vesialueelle vuosittain myynyt noin 30 vuorokausilupaa. Kalansaalis on pääasiassa haukea (60 %), ahventa (30 %) ja särkeä (5 %). Arvokalojen, muun muassa taimen ja harjus, osuus on noin 5 % kokonaissaaliista. Haukea ja ahventa on joessa runsaasti ja varsinkin ahvenen koko on kasvanut. Arvokalojen määrä on alentunut.
Kunnostuksen jälkeen jokeen on istutettu taimenta ja harjusta. Kalojen luontainen lisääntyminen on epävarmaa. Kalastajilta saadun tiedon mukaan haukikanta on lisääntynyt kunnostetuissa koskissa merkittävästi ja harjus- sekä taimenkannat ovat taantuneet istutusvaikutuksen loputtua. ELY-keskuksen ehdotus kalatalousmaksun määräämisestä tuntuu aiheettomalta, koska laitoksella on hyvin tehokkaasti toimiva lietteenpoistojärjestelmä ja laitos on alittanut luparajat todella reilusti. Hakija ei myöskään ole pitänyt kalataloudellista selvitystä laitoksen vaikutusalueella tarpeellisena, koska laitoksen vaikutusalueella toimii vain Joukokylän yhteisten vesialueiden osakaskunta ja Metsähallitus, joilta on saatu selvitykset. ELY-keskus on ehdottanut lupamääräysten tarkistamista vuoden 2020 loppuun mennessä. Hakijan mielestä pidempi lupajakso antaisi paremmat mahdollisuudet laitoksen kehittämiseen ja tuotantoa parantavien investointien tekemiseen (esimerkiksi happigeneraattori). 17 4. Metsähallitus, Pohjanmaan luontopalvelut Metsähallitus on esittänyt vaatimuksia ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräyksiin tehokkaammasta lietteenpoistosta, laitoksen rehunkäytöstä, laitokselle johdettavan veden määrästä ja tarkkailuohjelmasta. Perusteluksi Metsähallitus on esittänyt virheellisiä olettamuksia rehun fosforipitoisuuksista ja virheellisen laskelman laitoksen vesistökuormituksesta, joka olisi lähes 500 kg fosforia vuodessa. Metsähallituksen lisäksi laitoksen alapuolista vesistöä omistaa Joukokylän yhteisten vesialueiden osakaskunta. Metsähallitus on väittänyt virkistyskalastuksella olevan suuri merkitys kyseisellä alueella. Osakaskunnalta saatujen lupamyyntitietojen perusteella kalastus kyseisellä jokialueella on hyvin vähäistä. Metsähallitus on kuormitusta arvioidessaan laskenut Lylyjoen Lohi Ky:n laitoksen lisäksi Näljänkäjoen Kiehtäjän laitoksen sekä Välijoen laitoksen kuormitukset yhteen. Hakijan mielestä näin ei tulisi menetellä, koska laitosten kuormitusten vaikutusalueet eivät ole päällekkäisiä. Kiehtäjän laitos on noin 10 km alavirtaan ja Välijoen laitos sijaitsee Välijoessa, jonne hakijan laitokselta on yli 10 km Näljänkäjokea ylävirtaan. Välijoen laitoksella ei ole ollut toimintaa vuoden 2006 jälkeen. Jokien muita kuormittajia ovat lähinnä metsätaloutta harjoittavat maanomistajat ja metsäyhtiöt, joista Metsähallitus on alueella suurin. Metsähallitus on arvioinut hakijan laitoksen aiheuttavan selkeän vaaran vesien käyttökelpoisuuden alenemiselle. Arvio perustuu virheelliseen laskelmaan hakijan laitoksen fosforikuormituksesta vesistöön ja toisten kalalaitosten päästöjen päällekkäisyyksiin. Hakija on katsonut, että vaaraa käyttökelpoisuuden alenemiselle ei ole. Muistutuksessa on väitetty, että lietetaskuihin perustuvalla lietteenpoistolla on noin 8 %:n puhdistusteho. Kalankasvatuslaitokset eivät ole suoraan toisiinsa verrattavissa. Lietteenpoiston tehokkuus riippuu monesta tekijästä, kuten altaiden muodosta, pohjan tasaisuudesta, lietetaskujen määrästä ja paikasta, virtaamasta ja tärkeimpänä lietteen poistokertojen määrästä sekä ruokintapaikasta, joka tulee olla vähän lietetaskujen ylävirran puolella. Hakijan kasvatusaltaat sijaitsevat peräkkäin, joten sama vesi käytetään neljä kertaa ja joka välillä vesi tarvittaessa ilmastetaan ja hapetetaan. Kun
koko vesimäärä virtaa kaikkien altaiden kautta saadaan altaisiin hyvä virtaama ja liete kulkeutuu tehokkaasti lietetaskuihin. Lietetaskuihin on asennettu kiinteästi reikäiset imuputket sekä altaiden viereen lietealtaaseen johtava runkoputki. Lietteen imurointi tapahtuu traktorikäyttöisellä imupumpulla, joka on helppo liittää pikaliittimillä putkistojen väliin. Lietettä on kuluvalla lupajaksolla imuroitu 3 5 kertaa viikossa. Lupajakson kahdeksan vuoden tuloksien perusteella on lietteenpoisto todettu huipputehokkaaksi, jolloin on kalaan sitoutumattomasta fosforista saatu poistettua 52 %. Muistutuksessa ratkaisuna lietteenpoiston tehostamiseksi on esitetty erilaisia teknisiä ratkaisuja, joita on esitetty raportissa Kala- ja Riistaraportteja 394. Raportissa on käsitelty kuutta laskennallista laitosta, joiden oletuksena oli uoma-allas noin 115 tonnin kasvatusmäärällä. Ympäristötoimet osoittautuivat kirjolohen kasvatuksessa kannattamattomiksi, vaikka fosforin ominaiskuormituksen vähentyminen saataisiin täysimääräisesti hyödyntää tuotantoa kasvattamalla. Raportin mukaan kirjolohen kasvatus ei ollut millään tuotantomenetelmällä kannattavaa kymmenen vuoden keskimääräisellä hintatasolla. Uomaallaskasvatusvaihtoehdot (sisältää vähäfosforisen rehun käytön) olivat kuitenkin kannattavat, jos yrityksen perusinvestoinnit oli kuoletettu ja yrittäjä tinki palkastaan. Jos tuotanto ei saa ympäristöinvestointien tai vähäfosforisen rehun myötä nostaa, tuotantokustannukset nousevat huomattavasti ja kirjolohen kasvatus ei olisi millään tarkastellulla ympäristötoimella keskimääräisin tuottajahinnoin kannattavaa, vaikka perusinvestoinnit olisi kuoletettu ja yrittäjä luopuisi kokonaan palkastaan. Pyöröallaskasvatusta, tehokasta laskeutusta ja siivilöintiä ei ole Suomessa sovellettu ruokakalan kasvatukseen. Investointien kannattavuuden on arveltu olevan heikko, minkä johtopäätöksen tämäkin tutkimus vahvistaa. Kalankasvatuksen ekologista kestävyyttä voidaan parantaa ilman taloudellisesti kestämättömiä investointeja. Tällaisia keinoja ovat edelleen ruokintatekniikka, rehut ja kala-aineksen valintajalostus. Kuten raportin tuloksista tulee ilmi, tulee kirjolohen ruokakalan tuotanto kyseisillä menetelmillä kannattamattomaksi Lylyjoen Lohi Ky:n kohdalla ja johtaisi laitoksen sulkemiseen ja samalla tuhoaisi yrittäjien yli 20 vuoden työn tulokset romahduttamalla yrityksen arvon. Lapin Vesitutkimus Oy on vastineessaan ilmoittanut, että sen tarkkailuissa olevista laitoksista pyörreselkeytin on käytössä Riista- ja kalantutkimuslaitoksen Inarin laitoksella. Vuoden 2008 loppukesän selvityksen yhteydessä sen toiminnalla ei näyttänyt olevan merkittävää ravinnekuormitusta vähentävää vaikutusta. Kansallisen vesiviljelyohjelman mukaan taloudellisesti kannattamattomaksi todettuja menetelmiä ei lueta parhaisiin käyttökelpoisiin tekniikoihin. Vesiviljelyn ympäristövaikutuksen vähentämiseen pyritään mahdollisimman kustannustehokkailla ratkaisuilla. Tämä sisältää rehujen ja ruokintajärjestelmien kehittämistä sekä viljeltävien kalakantojen ominaisuuksien parantamista valintajalostuksen avulla. Kalankasvatuksen ekologista kestävyyttä voidaan parantaa ilman taloudellisesti kestämättömiä investointeja. Tällaisia keinoja ovat edelleen ruokintatekniikka, rehut ja kala-aineksen valintajalostus. Hakija ostaa yleensä kirjolohen poikaset noin 10 g:n painoisina ja kasvattaa niitä kaksi kasvukautta, jolloin ne ovat noin 1,4 1,5 kg:n painoisia. Poikasrehujen osuus, joissa on fosforia yli 1 %, jää hyvin pieneksi. Valtaosa 18
käytetystä rehusta sisältää fosforia alle 1 %. Lupakaudella 2002 2009 keskimääräinen fosforiprosentti on ollut 0,86. Kaudella 2010 laitos käyttää rehua, jonka fosforipitoisuus on 0,7 %. Kyseistä rehua käytettäessä rehun keskimääräinen fosforiprosentti tulee olemaan 0,8. Väite rehujen fosforipitoisuuksien ilmoittamisesta selvästi todellista pienempänä on epäasiallinen ja loukkaava. Lupahakemuksessa esitetyt muutosehdotukset eivät ole mitään "kikkailua", vaan voimassa olevissa lupamääräyksissä olevien ristiriitaisuuksien oikaisemista. Metsähallitus on esittänyt laskelmassaan aivan oikein 600 kg:n fosforimäärän tulevan 0,8 %:n rehulla 75 000 kg:n määrästä ja rehukertoimella 1,1 saadaan kasvatettua kalaa 68 000 kg ja fosforikuormitus on 328 kg. Laskelman loppuosa lähes 500 kg:n fosforikuormituksesta on täysin perätön ja perustuu virheelliseen 1 %:n rehun fosforipitoisuuteen. Lupahakemuksessa esitetty virtaaman lisäys alkukesällä on tarpeen, koska kalojen hapenottokyky on talvella selvästi alentunut. Lisääntynyt virtaama parantaa kalojen olosuhteita ja kalat käyttävät rehun tehokkaasti, mikä parantaa kalojen kasvua ja samalla vähentää kuormitusta. Lisäksi virtaaman lisäys parantaa lietteen kulkeutumista lietekouruihin. Hakija on katsonut lupahakemuksessa esitetyn velvoitetarkkailun olevan riittävä, koska kuormitus on pientä ja vesitutkimustulokset ovat lähes samanlaisia. Kalankasvatuslaitosten tulee pitää lupamääräysten mukaan hoitopäiväkirjaa, jonka mukaan tuotantopäivät on ilmoitettu, eikä käyttää maakuntarajojen ylittäviä keskiarvoja. Hakija on esittänyt, että muistutuksessa esitetyt vaatimukset hylätään aiheettomina ja että lupa myönnetään lupahakemuksen mukaisesti. Hakija on pyytänyt konsulttia vastaamaan Metsähallituksen muistutuksessa esitettyihin vaatimuksiin. Hakija on liittänyt selitykseensä konsultin vastauksen, jossa on todettu seuraavaa: Metsähallitus on vaatimuksessaan vesienkäsittelymenetelmien tehostamisesta sekä kuivarehun, lisäkasvun ja fosforikuormituksen nykyisellään pysyttämisestä viitannut uusiin vesienhoitosuunnitelmiin, joiden mukaan vesienhoidon tavoitteena on, ettei vesistön yleinen käyttökelpoisuusluokitus heikkene luokasta hyvä tätä heikompiin luokituksiin. Sekä Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuoteen 2015 että uuden valtioneuvoston kansallista vesiviljelyohjelmaa 2015 koskevan periaatepäätöksen mukaan tämä tarkoittaa kalankasvatuksen osalta sitä, että kasvatuksen vesiensuojelua tehostetaan erityisesti silloin, kun sen kuormitus kohdistuu pintavesiin, jotka ovat alle hyvän tilan tai tila uhkaa heiketä kalankasvatuksen ravinnekuormituksen johdosta. Periaatepäätöksessä ei aseteta vesiviljelylle yleistä valtakunnallista tai alueellista kuormituksen vähentämistavoitetta. Periaatepäätöksen mukaan olemassa olevien laitosten ravinnekuormituksen vähentäminen voi tulla kysymykseen silloin, kun laitokset sijaitsevat vesienhoitosuunnitelmissa esitetyillä hyvää huonommilla alueilla tai alueilla, joilla vesistön tila uhkaa heiketä ja näissä molemmissa tapauksissa laitosten aiheuttamat ympäristövaikutukset ovat olennaisia ja luotettavasti arvioitavissa. Ilman edellä mainittuja syitä laitosten kuormitusta ei ole tarpeen vähentää. Vesienhoitosuunnitelmissa esitetyillä hyvillä alueilla sijaitsevilla laitoksilla voidaan tuotantoa ja siitä aiheutuvaa ravinne- 19
kuormitusta lisätä edellyttäen, ettei vesipuitedirektiivin mukaisella luokituksella esitettyä vesien hyvää tilaa heikennetä. Metsähallitus on vaatimuksensa perusteluissa esittänyt, että kuormitus yksin Lylyjoessa ja yhdessä muiden kuormittajien kanssa Näljänkäjoessa aiheuttaa selkeän vaaran yleisen käyttökelpoisuusluokituksen alenemiselle ja hyvän tilan huonontumiselle ja vesistön virkistyskäytölle. Erityisen ongelmallisena Metsähallitus näkee koskipohjan limoittumisen, joka vaikuttaa etenkin mataliin, hidasvirtaisiin poikastuotantoalueisiin. Lylyjoen laitoksella, kuten kaikella kalankasvatuksella, on kiistämättä vaikutuksia alapuolisten vesistöjen ravinnepitoisuuksiin. Lylyjoen Lohi Ky:n laitoksen viime vuosien fosforikuormitus on noin 22 % Metsähallituksen vaatimuksen perusteluissa esitetystä Näljänkäjoen Kiehtäjän, Välijoen Lohen, maa- ja metsätalouden sekä Lylyjoen laitoksen yhteenlasketusta kuormituksesta. Nykyisen luvan enimmäiskuormituksellaan osuus olisi noin 28 %. Tarkempaa tietoa siitä, onko Metsähallituksen esittämä kuormitusmäärä laskettu laitosten lupien sallimilla maksimikuormitusmäärillä vai toteutuneilla kuormituksilla, ei vastinetta kirjoitettaessa ole. Lylyjoen Lohi Ky:n nyt hakemalla 320 kg:n enimmäiskuormitusmäärällä laitoksen kuormituksen osuus valuma-alueen kokonaiskuormituksesta olisi vajaat 30 %, eli osuus kasvaisi noin 1,3 %. Metsähallituksen vaatimuksessa ei ilmeisesti ole otettu huomioon, tai Metsähallituksella ei ole ollut tiedossa, että Välijoen kalankasvatuslaitoksella ei ole ollut toimintaa vuoden 2006 jälkeen. Tämän johdosta valuma-alueen fosforikuormituksesta on vuosittain poistunut vähintäänkin 100 kg:a. Viitaten siihen, että vesistöreitti Lylyjoen Lohi Ky:n laitokselta alavirtaan luokitellaan jo pitkään alueella jatkuneesta kalankasvatustoiminnasta huolimatta ekologiselta tilaltaan hyväksi, ei uuden hakemuksen mukaista, enintään 20 kg:n fosforikuormituksen lisäystä voida pitää tätä luokitusta uhkaavana. Joka tapauksessa kalankasvatuksesta aiheutuva kuormitus on viime vuosina vähentynyt ja kasvatusmenetelmien sekä -rehujen kehityksen myötä tullee edelleen tulevina vuosina vähenemään. Lylyjoen Lohi Ky:n laitoksella lietteenpoistoa toteutetaan jopa poikkeuksellisen tiheästi tyhjentämällä lietetaskut imupumpulla lietealtaaseen kasvatuskaudella viisi kertaa viikossa. Laitoksen maauoma-altaat ovat peräkkäin, jolloin sama vesi virtaa niiden kaikkien läpi ja lietetaskuihin kerääntyy siten tehokkaammin pohjaan laskeutuvaa ainesta. Koska kyseessä on alueella jo pitkään toimiva laitos, ei ole perusteltua vaatia mittavia investointeja esimerkiksi pyörreselkeytin-mikrosiivilä-flotaatio- tai muiden vastaavien puhdistusjärjestelmien hankkimiseen tai rakentamiseen. Kasvattajan mukaan nämä käytännössä pakottaisivat lopettamaan kasvatustoiminnan kokonaan muuten toimivalla laitoksella. Konsultin tarkkailuissa olevista laitoksista pyörreselkeytin on käytössä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Inarin laitoksella, eikä ainakaan loppukesän 2008 selvityksen yhteydessä sen toiminnalla näyttänyt olevan merkittävää ravinnekuormitusta vähentävää vaikutusta. Laitoksen käyttämät rehumäärät, niiden ravinnesisällöt ja lisäkasvumäärät on ilmoitettu vuosittain asianmukaisesti alueelliselle ympäristökeskukselle ja väitteisiin muun muassa rehun ravinnepitoisuuksien oikeellisuudesta ei ole tarpeellista ottaa kantaa. Tämä koskee myös vuosiraportteja, niissä ilmoitettuja käytetyn rehun ravinnemääriä ja valvovan viranomaisen hyväksymällä tavalla toteutettuja kuormituslaskelmia. Yleisesti uuden luvan hakemisella kuormitusmääräperusteisesti rehunkäyttö- tai lisäkasvumäärän sijaan pyritään lisäämään kasvattajan pelivaraa lisäämättä silti kuormitus- 20