KIRJALLINEN KYSYMYS 624/2008 vp Suurpetojen kaatolupien määrä Eduskunnan puhemiehelle Suurpedot, etenkin karhukanta, ovat lisääntyneet voimakkaasti maamme itäisissä osissa. Pohjois- Karjalan pyyntilupa-alueilla karhunmetsästys oli ohi muutamassa päivässä. Tämä viestii siitä, että kanta on huomattavasti suurempi kuin määräyskirjeen (kaatolupien) myöntämisaikana on arvioitu. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tilastointi ei ole siten ajan tasalla. Toisaalta petovahingot ovat rajussa kasvussa, ja vuosittain asianomaiselle momentille joudutaan lisäämään useita miljoonia euroja korvausten maksamiseksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Ovatko määräyskirjeen perusteina olevat kunta-arviot luotettavia ja voiko määräyskirjettä tarkentaa pyyntiaikana (ns. toinen jako), mikäli kanta osoittautuu arviota suuremmaksi, niin tuleeko petohavaintokortit täyttää kolmen kuukauden välein nykyisten neljän kuukauden sijaan sen varmistamiseksi, että lupamäärät vastaavat paremmin reaaliaikaa ja kun karhukanta on levittäytynyt oletettua laajemmalle, tuleeko kaatolupia myöntää myös mm. Pohjois-Karjalan läntisiin osiin? Helsingissä 9 päivänä syyskuuta 2008 Eero Reijonen /kesk Tuomo Hänninen /kesk Lauri Kähkönen /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Eero Reijosen /kesk ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 624/2008 vp: Ovatko määräyskirjeen perusteina olevat kanta-arviot luotettavia ja voiko määräyskirjettä tarkentaa pyyntiaikana (ns. toinen jako), mikäli kanta osoittautuu arviota suuremmaksi, niin tuleeko petohavaintokortit täyttää kolmen kuukauden välein nykyisten neljän kuukauden sijaan sen varmistamiseksi, että lupamäärät vastaavat paremmin reaaliaikaa ja kun karhukanta on levittäytynyt oletettua laajemmalle, tuleeko kaatolupia myöntää myös mm. Pohjois-Karjalan läntisiin osiin? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arviot Suomen suurpetojen lukumääristä pohjautuvat ensisijaisesti vapaaehtoisen petoyhdyshenkilöverkoston kirjaamiin petohavaintoihin. Lisäksi suurpetojen runsauden arviointiin saadaan täydentävää tietoa tutkimuslaitoksen tutkimushankkeiden tuloksena. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tuottamat kanta-arviot ovat juuri niin luotettavia kuin petohavainnoista saadut tiedot osoittavat. Petoyhdysmiesverkosto on toiminut vuodesta 1978 lähtien. Järjestelmä on luotu aikana, jolloin suurpetoja oli huomattavasti vähemmän, jolloin harvakseltaan löydetyt havainnot kirjattiin ylös tarkasti. Nyttemmin suurpetokannat ovat kasvaneet niin suuriksi, että havainnoista on tullut niin jokapäiväisiä, että niiden kaikkien ilmoittaminen voidaan kokea turhauttavaksi. Lisäksi lukuisten havaintojen tarkistamisten kustannukset on paikoin koettu kohtuuttomiksi havainnontekijöiden itsensä kustannettaviksi, mikä osaltaan voi paikoin vähentää vapaaehtoista kannanseurantaa. Maa- ja metsätalousministeriön käsityksen mukaan ainoa mahdollisuus saada nykyistä tarkempi kanta-arvio karhukannasta on karhun elinpiiritutkimukset ja asteittainen siirtyminen Ruotsin mallin mukaiseen DNA-perusteiseen laskentajärjestelmään, jonka kustannusarvioksi on arvioitu noin 360 000 euroa vuodessa. Maa- ja metsätalousministeriö antoi määräyksen suurimmasta sallitusta saalismäärästä karhun osalta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos arvioi kestäväksi verotukseksi 105 karhua. Arvio sisälsi myös muun ihmisen välittömästi aiheuttaman kuolleisuuden. Maa- ja metsätalousministeriön määräyksessä suurin sallittu saalismäärä oli 100 karhua, jossa oli vähennyksenä otettu huomioon ihmisen toimesta tahattomasti tai tahallisesti muutoin kuin metsästyksessä tapetut karhut. Itä-Suomessa oli määräyksen mukaan mahdollisuus alueelle osoitetusta enintään 54 karhun kokonaissaalismäärästä ainakin 5 pyyntilupaa käyttää Itä-Suomessa Etelä-Savon, Keski- Suomen, Kymen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella vahinkoperusteisina lupina. Niin sanottuina kannanhoidollisina lupina Itä-Suomen enintään 49 karhun saalismäärän osalta Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirille oli osoitettu enintään 42 karhun saalismäärä, vaikka kestäväksi verotukseksi oli arvioitu 39 karhua. Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirillä on siis periaat- 2
Ministerin vastaus KK 624/2008 vp Eero Reijonen /kesk ym. teessa mahdollisuus myöntää näitä lupia sekä edellä mainittuja vahinkoperusteisia lupia erityisen merkittäviä vahinkoja aiheuttaville tai haitallisesti käyttäytyville yksilöille selvästi enemmän kuin kestävä verotusmäärä osoittaisi. Lisäksi näitä poikkeuslupia on metsästysasetuksen muutoksen jälkeen mahdollisuus myöntää tarvittaessa mihin tahansa vuoden aikaan ja muullekin alueelle kuin vakiintuneen kannan hoitoalueelle esimerkiksi juuri kysymyksessä mainitun Pohjois- Karjalan läntisiin osiin vahinkojen estämiseksi. Maa- ja metsätalousministeriö korostaa, että suurimpia sallittuja saalismääriä määrättäessä täytyy ottaa huomioon, että kyseessä on Euroopan unionin luontodirektiivillä tiukasti suojeltu laji ja metsästysasetuksella täysin rauhoitettu riistalaji. Varovaisuusperiaatetta noudattaen ei ole mahdollisuutta ylittää kestävää verotusta. Siten määräyskirjeen täydennystä ei karhun osalta ole suunnitteilla. Maa- ja metsätalousministeriö seuraa Suomen karhukannan hoitosuunnitelman toteutumista ja sen vaikutuksia. Tarpeen mukaan hoitosuunnitelmaa päivitetään niin, että karhukannan suotuisa suojelutaso voidaan säilyttää. Sitä mukaa, kun hoitosuunnitelmassa karhukannan levittäytymiselle läntiseen ja eteläiseen Suomeen ja tasaisemmalle levinneisyydelle asetetut tavoitteet saavutetaan, voidaan mahdollisesti harkita hoitosuunnitelman mukaisesti nykyisen levittäytymisvyöhykkeen (ml. Pohjois-Karjalan läntiset osat) kannanhoitotavoitteiden muuttamista vakiintuneen kannan hoitoalueen kaltaisiksi. Tämä tarkoittaa muun muassa, että kannanhoidollisia lupia voitaisiin tulevaisuudessa myöntää myös vakiintuneen kannanhoitoalueen ulkopuolella. Helsingissä 1 päivänä lokakuuta 2008 Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 624/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Eero Reijonen / cent m.fl.: Är de uppskattningar av stammen som ligger till grund för föreskriftsbrevet tillförlitliga och kan föreskriftsbrevet preciseras under jakttiden (en s.k. andra utdelning), om stammen visar sig vara större än beräknat, bör i så fall observationskorten för rovdjur fyllas i med tre månaders mellanrum i stället för fyra månader som nu är fallet, så att man kan säkra att antalet licenser bättre motsvarar realtid och eftersom björnstammen har en mer utbredd spridning än vad som antagits, bör jaktlicenser beviljas också bl.a. i de västra delarna av Norra Karelen? Som svar på spörsmålet anför jag följande: Vilt- och fiskeriforskningsinstitutets uppskattningar av antalet stora rovdjur i Finland bygger i första hand på de rovdjursobservationer som noterats av nätverket av frivilliga rovdjurskontaktpersoner. För bedömningen av förekomsten av stora rovdjur fås därtill kompletterande information via forskningsinstitutets forskningsprojekt. Vilt- och fiskeriforskningsinstitutets uppskattningar av stammen är exakt lika tillförlitliga som de erhållna uppgifterna om rovdjursobservationer. Nätverket av rovdjurskontaktpersoner har verkat sedan år 1978. Systemet utarbetades under en tid då det fanns betydligt färre rovdjur och de fåtal observationer som gjordes noterades omsorgsfullt. Numera har stammarna av stora rovdjur vuxit sig så stora att observationerna blivit en del av vardagen, vilket leder till att det kan upplevas som frustrerande att uppge dem alla. Ytterligare har kostnaderna för att kontrollera de många observationerna ställvis upplevts som oskäliga för observatörerna själva, vilket igen kan minska den frivilliga övervakningen av stammarna. Enligt jord- och skogsbruksministeriets uppfattning kan en exaktare uppskattning av björnstammen fås endast med hjälp av undersökningar av björnens revir och en gradvis övergång till ett DNA-baserat räkningssystem enligt svensk modell, vars uppskattade kostnad är cirka 360 000 euro per år. Jord- och skogsbruksministeriet meddelade en föreskrift om största tillåtna fångst i fråga om brunbjörn. Enligt Vilt- och fiskeriforskningsinstitutets uppskattning var den hållbara jaktkvoten 105 brunbjörnar. I uppskattningen ingick också annan dödlighet som direkt orsakas av människor. Enligt jord- och skogsbruksministeriets föreskrift var den största tillåtna fångsten 100 brunbjörnar. Från detta antal har avdragits de brunbjörnar som med eller utan avsikt dödats av människor i samband med annat än jakt. I Östra Finland fick enligt föreskriften åtminstone fem jaktlicenser av den sammanlagda fångsten av högst 54 brunbjörnar som anvisats regionen användas som skadebaserade licenser i det område som utgörs av verksamhetsområdena för Södra Savolax, Mellersta Finland, Kymmene, Norra Savolax och Norra Karelens jaktvårdsdistrikt. Av Östra Finlands fångst av högst 49 brunbjörnar hade Norra Karelens jaktvårdsdistrikt anvisats en fångst av högst 42 brunbjörnar som så kallade 4
Ministerns svar KK 624/2008 vp Eero Reijonen /kesk ym. stamvårdande licenser, trots att den uppskattade hållbara jaktkvoten var 39 individer. I princip kan Norra Karelens jaktvårdsdistrikt således bevilja betydligt fler sådana licenser samt ovan nämnda skadebaserade licenser än vad den hållbara jaktkvoten visar, när det gäller individer som orsakar särskilt betydande skador eller som uppträder farligt. Efter ändringen av jaktförordningen kan dessa undantag dessutom vid behov beviljas oavsett årstid och även för andra områden än den etablerade stammens skötselområde, till exempel just för att förhindra skador i de västra delarna av Norra Karelen som nämns i spörsmålet. Jord- och skogsbruksministeriet betonar att när man fastställer de största tillåtna fångsterna måste man ta hänsyn till att det gäller en art som är strikt skyddad genom Europeiska unionens habitatdirektiv och en viltart som är helt fredad genom jaktförordningen. Genom att iaktta försiktighetsprincipen är det inte möjligt att överskrida den hållbara jaktkvoten. Därför finns det inga planer på att komplettera den delen av föreskriftsbrevet som gäller brunbjörn. Jord- och skogsbruksministeriet följer upp utfallet och verkningarna av förvaltningsplanen för Finlands björnstam. Vid behov uppdateras förvaltningsplanen så att den gynnsamma skyddsnivån för björnstammen kan bevaras. Efter hand som förvaltningsplanens mål för björnstammens spridning till Västra och Södra Finland och en jämnare utbredning uppnås, kan man eventuellt överväga att ändra målen för vård av stammen i den nuvarande spridningszonen (inkl. Norra Karelens västra delar) så att de stämmer överens med målen i den etablerade stammens skötselområde. Detta innebär bland annat att stamvårdande licenser framöver kunde beviljas också utanför den etablerade stammens skötselområde. Helsingfors den 1 oktober 2008 Jord- och skogsbruksminister Sirkka-Liisa Anttila 5