Tässä numerossa mm: Tallinnan bassot Suomessa Pediasiaa Vuoden basistin haastattelu Kesäkurssit Lukijaäänestys Pakinoita!
SUOMEN KONTRABASSOKLUBI RY. Perustettu vuonna 1976 8. Vuosikerta Painosmäärä vuonna 1989 250 kpl Hallitus: Tapio Lydecken pj. Eräkuja 6 D 43 01600 VANTAA puh. (90) 566 5873 Päätoimittaja: Juha Pesonen Helsinginkatu 15 A 27 00500 HELSINKI puh. (90) 701 4089 Rahastonhoitaja: Sari Savolainen vpj. Miika Asunta, siht. Marko Mikkola Jiri Parviainen Pekka Saarinen Erkki Tuura Haapala 1 pp 04500 KELLOKOSKI puh. (90) 282 413 Toimituskunta: Miika Asunta Mechelininkatu 2 A 15 00100 HELSINKI Peter Grans Nummenpuistokatu 27 B 8 20540 TURKU Sampo Lassila Klaarantie 4 A4 00200 HELSINKI Jakelu: Erkki Tuura ISSN 0780-5519 Ilmestymisaikataulu vuonna 1989 Nro Aineisto Ilmestyy Päätoimittajalle 3 19.9 3.10. 4 21.11. 5.12.
BASISTI 2/89 Pääkirjoitukset 4 Puheenjohtajan palsta 6 Kouvolan kevätkokous 7 Kevätkokouksen pöytäkirja ja asiakirjat 8 Eestin valtionorkesteri Helsingissä 12 David Walter Korsholmaan kesällä 14 Bassonsoiton pedagogiikkaa 1 16 Vuoden basisti 1988 "Häkä" Virtanen 19 Istumisen ihanuudesta 22 Bassot pesulaan! 23 Kotimaiset kesäleirit 25 Ulkomaiset kesäkurssit 26 Sensaatio! lukijaäänestys 27 Uusi menetelmä jousitusongelmiin 29 Tapahtumakalenteri 30 Kansikuva: Kaupo Olt, Konserttimestari Tallinnasta Valokuvaaja: Heikki Pesonen
BASISTI HUHTIKUUSSA 1989 Alkuopetus Taakse on onneksi jäänyt aika, jolloin instrumenttipedagogiikkaa pidettiin tarpeettomana. Yleisesti ajateltiin, että opettamaan oppii ainoastaan opettamalla ja opetusoppi, pedagogiikka, merkitsee vain turhaa lisäkuormaa ammattiopiskelijoiden muutenkin ylikuormitettuihin lukujärjestyksiin. Toki on myönnettävä, että huippupedagogin toimintaa ohjaavat synnynnäiset lahja ja kokemuksen mukanaan tuoma varmuus, mutta yhtä varmaa on myös se, että ilman monipuolista peruskoulutusta ja koko eliniän jatkuvaa opiskelua ja kiinnostusta opetukseen liittyviä kysymyksiä kohtaan pedagogi ei selviydy vaativasta tehtävästään. Kontrabassonsoiton opetus voidaan karkeasti jakaa viiteen osa-alueeseen. Pääasiassa musiikkileikkikouluissa annettava alkuopetus on tarkoitettu 5-10 vuotiaille lapsille, peruskurssitasoista opetusta annetaan musiikkikouluissa ja musiikkiopistojen päästötodistuksenn kuuluu I kurssitutkinnon suorittaminen. Konservatoroiden orkesterimuusikko- ja opettajalinjoilla annettava opetus merkitsee pääsääntöisesti musiikkialan ammatteihin valmistuvien ihmisten opettamista samaten kuin Sibelius-Akatemian korkeakouluopetus. Konservatorioiden ja Sibelius-Akatemian kontrabassopedagogiikan tulee antaa opiskelijoille riittävät valmiudet alkuopetusta, peruskurssi ja I- kurssitasoista opetusta varten. Peruspedagogiikan jälkeen jokaisella on mahdollisuus halujensa ja kykyjensä mukaan erikoistua jonkin tai joidenkin osa-alueiden opetukseen. Pääsääntönä voidaan sanoa, että mitä nuorempien lasten kanssa opettaja on tekemisissä, sitä suurempaa ja monipuolisempaa pedagogista tarkkuutta ja erilaisten opetustilanteiden hallintaa häneltä edellytetään. Alkuopetukseen erikoistuva opettaja on erittäin tärkeän ja vaativan työtehtävän edessä. Sen lisäksi, että hänen tulee luoda oppilaalleen koko eliniän kestävä vankka perustekniikka, hän on vastuussa nuoren ja vastaanottavaisen ihmislapsen persoonallisuuden kokonaisvaltaisesta kasvattamisesta. Soitinkorjaajat ja luottamus Kun soitin särkyy, soittaja on vaikeuksissa. Hän ei aina itse pysty tilannetta mitenkään auttamaan, ja ainoaksi mahdollisuudeksi jää soitinkorjaajan luona asiointi. Tämän jälkeen soittaja on usein vieläkin suuremmissa vaikeuksisa. Nykyaikana kuulee valitettavan usein kerrottavan soitinkorjaajien leväperäisestä suhtautumisesta asiakkaisiinsa. On esimerkiksi varsin tavallista, että korjaustyötä ei tedhä luvatussa ajassa ja esimerkiksi kolmeksi viikoksi sovittu korjausaika saattaa yhtäkkiä venähtääkin puoleksi vuodeksi. Myös työn hinnoittelussa on usein syntynyt ongelmia. Asiakkaan kannalta on vähintäänkin hämmentävää, jos alunperin 3000 markaksi sovittu urakka maksaakin lopulta lähes 10 000 markkaa. Jotakin tilanteen korjaamiseksi pitäisi tehdä, ja eräs mahdollisuus on kirjallisen sopimuksen teko. Sopimuksessa määritellään työn viimeinen valmistumispäivämäärä, työn mahdollisimman tarkka hinta ja työn mahdollisesta viivästymiestä aiheutuva hinnanalennus. Itseään ja asiakastaan kunnoittavan soitinkorjaajan ei luulisi ainakaan suurten korjaustöiden kohdalla tällaista menettelytapaa vieroksuvan; kirjallinen sopimus takaa molemminpuolisen luottamuksen.
Loistoidea Klubin hallitus suunnittelee ammattiorkestereiden bassoryhmille tarkoitettua koulutusseminaaria. Ajatus on erittäin hyvä ja kannatettava, sillä nimenomaan jousisoitinryhmien koulutus kokonaisina yksikköinä on Suomessa jäänyt lähes huomioimatta. Hallituksen idean mukaan eri orkestereiden bassoryhmät tapaavat seminaarin aikana ulkomaisen huippumuusikon, joka kuuntelee ryhmän soittoa ja opastaa sitä oikeaksi näkemäänsä suuntaan. Myös erilaiset alustukset, luennot ja keskustelutilaisuudet kuuluvat seminaarin ohjelmaan. Toivotaan, että ennakkoluuloton ja hieno suunnitelma toteutuu jo lähitulevaisuudessa. Toimituskunta tiedottaa Basisti lehti uudistuu. Kädessäsi on numero, jonka taitto on toteutettu tietokoneen avulla. Tuloksena on ulkoasultaan aikaisempaa yhtenäisempi ja siistimpi kokonaisuus. Myös lehden sisältö monipuolistuu. Kirjoittamisesta päävastuun kantavan ydinjoukon, toimituskunnan lisäksi jutuntekijöiden määrä on ilahduttavasti lisääntynyt. Toimitusvastuu on jakautunut, ja lehti edustaa mielestämme nykyisessä muodossaan paremmin lukijoiden tarpeita kuin aikaisemmin. Toimituskunta haluaa lämpimästi kiittää kaikkia tämän numeron tekemiseen osallistuneita henkilöitä. Juha Pesonen
PUHEENJOHTAJAN PALSTA 10.4.1989 Hei, olette varmaan huomanneet, että lehti on saanut uuden ilmeen! Uusi päätoimittaja ja toimituskunta ovat pistäneet toimeksi. Asioista puhutaan suoraan ja niiden oikeilla nimillä. Hyvä sinä pitkäpartainen pääkaupunkiseudulla toimivassa orkesterissa soittava basisti, jonka nimikirjaimet ovat JP. Haluan myös osallistua keskusteluun koesoitoista ja niihin liittyvistä ongelmista. Hallitus on miettinyt seuraavia parannuksia koesoittotilanteeseen. Vapaavalintainen teos olisi II kierroksella, ja se pitäisi saada soittaa kokonaan. Teoksen kestoa voi rajata jo koesoittoilmoituksissa. III kierroksella viikkoa aikaisemmin saadut orkesteristemmat, joiden soittaminen esim. kyseisen orkesterin äänenjohtajan kanssa on paljon luontevampaa kuin yksin kapellimestarin kanssa. Jos tarvetta on niin IV kierroksella soitetaan prima vistaa. Koesoittotiloihin tulisi myös kiinnittää enemmän huomiota. Tilanteen stressaavutta lisää kunnollisten harjoittelu- ja keskittymistilojen puute. Tämä johtuu osittain koesoittojen älyttömästä keskittämisestä yhteen iltapäivään. Esim. radio-orkesterin kahden viimeisen bassopruuvin yhteydessä haettiin jopa viiteen eri instrumenttiin soittajia. Hakijoita oli kymmenittäin ja suurin osa lautakunnasta oli ollut ensin töissä klo 10-13, jonka jälkeen alkoivat koesoitot. Bassot olivat tietysti viimeisinä ja tilaisuudet loppuivat noin klo 22. Voidaanko näin todellakin hakea työntekijöitä parhaimmillaan 40 vuodeksi erittäin tiiviiseen ja vaativaan yhteistyöhön. Orkesterien valtuuskuntien ja kapellimestareiden ei tulisi hyväksyä tällaista. Kritiikkiä luulisi löytyvän myös liiton taholta, eri soittimien yhdistyksiltä, opettajilta, opiskelijoilta, muusikoilta! Ensinnäkin pakollisen teoksen tulisi olla kaikille sama. Yleinen taso bassonsoitossa on tänä päivänä niin hyvä, että soittajien, jotka soittavat esim. Dragonettin, Bottesinin tai Henzen konserttoa, vertaaminen on liiaksi sidoksissa makuasioihin. Tämä pakollinen teos soitettaisiin I kierroksella. Koska hermoilu vaikuttaa tällä kierroksella eniten soittajiin, on sermin takana soittaminen järkevää. Tällöin vältytään myös henkilöllisyyden vaikutukselta jatkoon pääsyyn. Jos koko koesoitto suoritetaan sermin takana, täytyy koeajan merkitystä ja sen osuutta lopulliseen päätökseen lisätä. Myöskin informaation niin koesoiton aikana kuin sen jälkeen pitää olla selkeää. Muutama vuosi sitten Espoon kaupunginorkesterin pruuvissa ei kukaan edes tiennyt jatkuuko koesoitto, ja jos jatkuu niin ketkä jatkavat. Palaute on aina tärkeää, ja saaminen tulisi mahdolliseksi koesoittojen hajauttamisella eri päiville. Tällöin jokaista hakijaa olisi aikaa kuunnella kunnolla eikä kokelaan tie nousisi pystyyn alkuhermoilun takia. Tämä ei saa olla aikakysymys, lautakuntatyöskentelyyn pitää löytyä aikaa ja motivaatiota joka orkesterista. Koeaika olisi sitä myös käytännössä. Ryhmätyöskentelyssä ei pelkkä virtuositeetti ratkaise. Sosiaalista kyvykkyyttä ja sopeutumista ei voi testata kuin käytännössä, jos koesoitto ei ratkea pelkästään yhden soittajan valintaan on myös mahdollista ottaa useampi koeajalle. Kun Suomessa on pulaa soittajista ja varsinkin jousisoittajien paikkoja on jopa täyttämättä, pitää koesoittotilanteeseen suhtautua vakavuudella. Riittävän ajan ja kunnollisten tilojen järjestäminen sekä vaatimusten yhdenmukaisuus ovat hakijan ja hänen työnsä kunnoittamista, mikä ajan myötä varmasti maksaa itsensä takaisin kehitettäessä Suomalaista orkesterikultuuria. Tapu
ТЕRVEISIÄ KOUVOLASTA... Klubin sääntömääräinen vuosikokous asiaankuu luvine lisukkeineen pidettiin tänä vuonna Kouvo lassa. Hiukan ihmetyttää se, miten vähän jäsenis töä oli paikalla. Paikallisia basisteja ei ollut paikal la lainkaan, lähikaupungeista ainoastaan Kuopio oli edustettuna. Tiedottamisen tai mainonnan puuttumisesta ei voida ketään syyttää, Kouvolaan lähetetyt ilmoi tukset oli asetettu näkyville. Lehdessämme ta pahtumasta oli iso ilmoitusaikataulujen kera. On varsin harmillista konsertin esiintyjiä kohtaan, että sali ei ole edes puolillaan. Tietenkin mainon nan hoitajilla on syytä itsetutkiskeluun siinä, ettei konsertin ohjelmasta kerrottu mitään tarkempaa ilmoituksen yhteydessä. Mutta vielä suurempaan itsekritiikkiin on aihetta niillä, jotka jättivät tule matta. Kouvolatalon musiikkisali osoittautui lois tavaksi bassokonsertin pitopaikaksi. Kaikkien esiintyjien instrumenttien äänet kantoivat pianis teista huolimatta salin viimeisellekin riville. kuitenkin ikuisuuskysymykseksi, eikä siihen näy ttäisi tulevan selvyyttä koskaan. Kokouksen jälkeen päästiin sämpylöiden ja kahvin kimppuun. Jutustelun lomassa arvottiin muutamia levyjä, pari sordiinoa sekä pellavaöljy pullo. Konsertti alkoi kello 15.30. Matti Tegelman soitti Gliéreä, Miika Asunta Larssonia, Jukka Nuuttila Zbindeniä sekä Panu Pärssinen Mozartia. Voi vain ihmetellä, ettei kovatasoiseen konserttiin löydy kuulijoita! Miika Asunta Onko siis niin, että meidän pitää siirtyä vanhaan käytäntöön, kokousten pitämiseen yksinomaan Helsingissä? Helsingissä, josta vastaavaa basis teille sopivaa salia on käytännöllisesti katsoen mahdotonta löytää. No, jätetään ruikuttelut sikseen. Helsingistä lähdettiin liikkeelle puoli kymmenen maissa. Vuokrattuun pikkubussiin ahtautui yh deksän basistia ja kolme bassoa. Kouvolaan saavuttiin noin kello 12. Esiintyjät pää sivät vetämään viimeiset tyhjennysharjoitukset, johtoporras siirtyi keittiöön valmistelemaan kent tälounasta. Kokous aloitettiin yhdeltä. Mielenkiintoisimmat keskustelut käytiin lapsibasistien opetuksen ke hittämisestä. Keskustelua yritettiin virittää myös soolo - ja orkesterivirityksestä. Ongelma todettiin Kuvassa konsertin esiintyjiä: vas. Panu Pärssinen, Jukka Nuuttila ja Matti Tegelman. Valokuva: Tapio Lydecken
SUOMEN KONTRABASSOKLUBI RY. PÖYTÄKIRJA Vuosikokous 1989 Aika 9.4.1989 klo 13 Paikka Kouvolatalo, Kouvola Läsnä Juha Pesonen Esko Kauppinen Risto Martikainen Jussi Javas Panu Pärssinen Erkki Tuura Matti Tegelman Mikko Rautanen Risto Mikkola Marko Mikkola Pia Pirtinaho Jarkko Uimonen Miika Asunta 1 KOKOUKSEN AVAUS Puheenjohtaja Tapio Lydecken toivotti paikallaolijat tervetulleiksi Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Juha Pesonen, sihteeriksi Miika Asunta. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin Jarkko Uimonen ja Panu Pärssinen sekä varalle Matti Tegelman ja Mikko Rautanen. 2 KOKOUKSEN LAILLISUUS JA PÄÄTÖSVALTAISUUS Todettiin kokous laillisesti kokoonkutsutuksi ja päätösvaltaiseksi 3 VUODEN 1988 TOIMINTAKERTOMUS Sihteeri Miika Asunta luki toimintakertomuksen. Todettiin, että viime vuosi on ollut klubin historian aktiivisimpia. Toimintakertomus hyväksyttiin. 4 VUODEN 1988 TILIT JA TASE Rahastonhoitaja Erkki Tuura esitti vuoden 1988 tilit ja taseen. Toivottiin jatkossa talousarvion liittämistä muiden asiakirjojen oheen, jotta klubin talouden ja toiminnan kehitys olisi helpommin seurattavissa. Myönteisenä pidettiin mm. Toshevm mestarikurssia varten saatuja apurahoja, jotka olivat klubin historian ensimmäiset koulutustarkoitukseen saadut. Tilit ja Tase vahvistettiin. 5 TILINTARKASTAJIEN LAUSUNTO, TILI- JA VASTUUVAPAUDEN MYÖNTÄMINEN HALLITUKSELLE Rahastonhoitaja Erkki Tuura luki tilintarkastajien lausunnon, joka puolsi tilija vastuuvapauden myöntämistä hallitukselle. Päätettiin myöntää hallitukselle tili- ja vastuuvapaus. 6 UUDET KUNNIAJÄSENET Päätettiin kutsua professori Thodor Toshev sekä professori Frantisek Posta kunniajäseniksi 7 KOKOUKSELLETIEDOKSI Vuoden basistiksi 1988 nimitettiin Heikki "Häkä" Virtanen. Duncan MacTierin kurssi ensi syksynä. Ammattibasistien jatkokoulutuskurssi jota suunnitellaan vuoden 1990 keväälle 8 MUUT ASIAT Jussi Javas kertoi Keravalla kesäkuussa järjesttävästä bassonsoiton opettajien kurssista, jolle opettajaksi tulee George Vance Yhdysvalloista, ja kehotti kaikkia osallistumaan siihen. Keskusteltiin laajasti bassonsoiton alkuopetuksen järjestämisestä. Toivottiin hallituksen ottavan kantaa opetuksen järjestämiseen liittyvissä kysymyksissä, kuten soitinten hankinnassa jne. Jiri Parviainen kertoi, että Länsi-Helsingin musiikkiopistossa uusien nuorten oppilaiden vanhempien kanssa tehdään sopimus, jonka mukaan vanhemmat ostavat basson, mutta musiikkiopisto sitoutuu ostamaan sen oppilaan kasvettua soittimesta ulos. Lisäksi keskusteltiin orkesteri- ja soolovirityksen käytöstä. 9 KOKOUKSENPÄÄTÖS Puheenjohtaja päätti kokouksen kello 14.25. Puheenjohtaja Juha Pesonen Sihteeri Miika Asunta Pöytäkirjantarkastajat Jarkko Uimonen Panu Pärssinen
Oma pääoma 3803,83 Ylijäämä 768,80 4572,63 10538,26 +10538,26 SUOMEN KONTRABASSOKLUBI RY. TOIMINTAKERTOMUS 1988 Vuosi 1988 oli Suomen kontrabassoklubin 13. toimintavuosi. Basisti-lehti ilmestyi kaksi kertaa, vuosikerta oli seitsemäs. Vuosikokous pidettiin bassoviikonlopun yhteydessä Järvenpäässä Kallio-Kuninkalan kurssikeskuksessa 17.4.1988. Syyskokous oli Helsingissä 20.11.1988. Syyskokouksen jälkeen erikoislääkäri Hannu Naukkarinen luennoi esiintymiseen liittyvistä kysyrnyksistä, ramppikuumeesta ja jännittämisestä. SUOMEN KONTRABASSOKLUBI RY Vastaavaa Rahoitusomaisuus: TASE 31.12.1988 Vastattavaa Kurssit 19.9.-30.9.1988 järjestettiin mestarikurssi, jolla opettajanaoli professorithodortoshev. Sibelius-Akatemian uudessa kurssikeskuksessa, Järvenpäässä sijaitsevassa Kallio- Kuninkalassa pidettiin bassoviikonloppu 15.1 17.14.1968. Ainutlaatuisessa tapahtumassa opettajina olivat Olli Kosonen, Jorma Katrama sekä Jussi Javas. Jiri Parviainen, Teppo Hauta- Aho sekä Olli Kosonen luennoivat bassonsoittoon liittyvistä aiheista. Kassa -297,03 PSP-tili 4401,45 Kiinteä omaisuus: Kalustotili 468,21 Hallituksen kokoonpano puheenjohtaja Tapio Lydecken varapuheenjohtaja Sari Savolainen jäsen Jiri Parviainen jäsen Pentti Huhtinen jäsen Pekka Saarinen jäsen Juha Pesonen sihteeri Anna Krohn Syyskokouksen jälkeen: puheenjohtaja Tapio Lydecken varapuheenjohtaja Sari Savolainen jäsen Marko Mikkola jäsen Pekka Saarinen jäsen Jiri Parviainen jäsen, sihteeri Miika Asunta Kokoukset Hallitus on kokoontunut6 kertaa. Klubin jäsenet Vuoden 1988 jäsenmäärä oli 116, joista 3onkannatusjäseniä.Lisäksiklubillaonkahdeksan vapaajäsentä. Varsinainen toiminta Ohjelma ja koulutus Posti ja toimisto Lehti Kokoukset Kulunkitili Poistot kalustosta Äänitearkisto 4572,63 TULOSLASKELMA 1.1.1988-31.12.1988 tulot menot erotus 30899,- 32914,20-2015,20-285,- -285,- 2200,- 7294,63-5094,63-868,36-868,36-1125,62-1125,62-200,65-200,65-180,- -180,- -9769,46 Helsingissä 04.04.1989 Varainhankinta Jäsenmaksut 10480,- Korkotulot 58,26 Miika Asunta sihteeri Tilikauden ylijäämä 768,80 Helsingissä 22.3.1989 Suomen Kontrabassoklubi ry:n hallitus
Kontrabassokonsertti Kouvola-talossa 9.4.1989 klo 13 Ohjelma Matti Tegelman opiskelee kolmatta vuotta Sibelius- Akatemiassa. B-kurssitutkinnon hän suoritti viime syksynä. Reinhold Gliére Preludi Scherzo Intermezzo Miika Asunta Jukka Nuuttila Panu Pärssinen Pianistit Sibelius-Akatemian toisen vuoden opiskelija, kontrabassoklubin uusi sihteeri. Suoritti C-kurssitutkinnon helmikuussa. Tampereen kaupunginorkesterissa ja Sibelius-Akatemiassa vaikuttava muusikko. A-tutkinto ohjelmassa vielä tänä keväänä. Espoon kaupunginorkesterin jäsen. Opiskelut akatemiassa jo loppusuoralla A-tutkinto ensi viikolla. Marja Mutru ja Harri Sarvela Matti Tegelman ja Harri Sarvela Lars-Erik Larsson Concertino Miika Asunta ja Marja Mutru Francoise Zbinden Hommagé a Bach Jukka Nuuttila W.A. Mozart Konsertto Panu Pärssinen ja Marja Mutru Suomen kontrabassoklubi ry. TILINTARKASTUSKERTOMUS Olemme tarkastaneet Suomen Kontrabassoklubin tilinpäätöksen ja kirjanpidon sekä hallinnon tilivuodelta 1988 hyvän tilintarkastustavan mukaisessa laajuudessa. Tilinpäätös on laadittu tilinpäätöspäivänä voimassa olleiden säännösten mukaisesti ja osoittaa ylijäämää 768,80 mk. Puollamme - tuloslaskelman ja taseen vahvistamista - vastuuvapauden myöntämistä hallituksen jäsenille. Helsingissä maaliskuun 23.päivänä 1989 Martti Pyrhönen Kaarina Snellman
Toivottaa K A I K I L L E B A S I S T E I L L E HYVÄÄ KEVÄTTÄ!
SAUNAVIERAITA EESTISTÄ, YHTEISHENKEÄ YLI RAJOJEN Kontrabassoklubi järjesti 28.2.1989 yhteisen illanvieton Eestin Valtion Sinfoniaorkesterin basistien kanssa Kivi ja Hilkka-Maija Lydeckenin omakotitalossa Jollaksessa. Tilaisuuteen osallistui viisi virolaista ja toistakymmentä suomalaista basistia. Seuraavassa pieni kooste illan keskusteluista. Kaupo Olt toimii orkesterin yhdeksänmiehisen bassoryhmän äänenjohtajana, "konserttimestarina", kuten eestiläiset itse sanovat. Kaupo opettaa bassonsoittoa Tallinnan konservatorioissa, ja bassoryhmässä soittaa jo hänen omia oppilaitaan, mm. 24 vuotia Jüri Lepp. Kaupo kertoi, että hänen orkesterinsa tekee töitä kuusi päivää viikossa. Konsertit ovat torstaina ja perjantaina, ja perjantai on usein vierailupäivä, jolloin matkustetaan johonkin toiseen kaupunkiin konsertoimaan. Kerran kuussa orkesteri soittaa TV-konsertin, joka välitettään suorana lähetyksenä katsojille. Orkesterin harjoitukset kestävät kolme ja puoli tuntia, ja ylimääräiset harjoitukset korvataan orkesterille vapaapäiväjärjestelyin. Joka vuosi orkesteri vierailee 1.-10. heinäkuuta Pärnussa, jossa se pitää kolme konserttia. Tämän jälkeen alkaa kesäloma, ja työt alkavat jälleen syyskuun alussa. Orkesterin Ylikapellimestarina toimii Peter Lilje ja muina kapellimestareina Arvo Volmer ja Vello Pähn, joita Kaupo kuvasi "voimakkaiksi persooniksi". Soittajat saavat työstään palkkaa noin 150-200 ruplaa kuukaudessa. Kaupon mukaan keskivertopalkka Eestissä on kuitenkin jo 260 ruplaa kuukaudessa. Bassonsoittaja opiskelee Eestissä oin 11 vuotta enne orkesteriin siirtymistään. Soittajat valitaan työpaikkaa joko koesoiton perusteella tai erikseen kutsumalla; jos jonkun tiedetään olevan riittävän hyvä ja ryhmään sopiva soittaja, hänet voidaan kiinnittää suoraan orkesteriin ilman koesoittoa. Vaikka Eestissä kukaan ei ole työtön, on täystyöllisyyden hintana kuitenkin se, että ihminen saattaa työn takia joutua matkustelemaan paljon ja työsuhteet ovat lyhyitä. Kaupo kertoili myös hieman omasta työpäivästään: kello 10 hän kiiruhtaa orkesterinsa harjoituksiin, tekee tämän jälkeen töitä asuintalossaan, jonka esimies hän on ja siirtyy illaksi konservatorioon opettamaan. Opetustyön Kaupo aloitto konservatoriossa vuonna 1969, kun edellinen opettaja Vladimir Luht kuoli. Tällä hetkellä Kaupolla on viisi oppilasta. Kun ylimääräistä aikaa jää, Kaupo omistautuu kirjoitustyölle, jotka hän kuvasi lähinnä harrastukseksi. Parastaikaa hän tekee tutkimusta kontrabasson historiasta Eestissä. Illanvietto Kivi ja Hilkka-Maija Lydeckenin kauniissa kodissa oli lämminhenkinen ja mukava tapahtuma. Siitä suurkiitos Lydeckeneille! KÄytiin joukolla saunassa, nautittiin täysin siemauskin yhdessäolosta, hyvästä ruoasta ja juomasta sekä ennen kaikkea: solmittiin uusia ystävyyssuhteita. Tuoreita ja kannatettavia ideoitakin syntyi: Savolaisen Sari tiivisti monen mielessä kyteneen ajatuksen osuvasti. "Tällaiset tilaisuudet ovat kontra bassoklubin kansainvälistä toimintaa parhaimmillaan. Juhlat pitää järestää aina kun ulkomaisia orkesterita vierailee Suomessa." Ja Uibon Hans esitti loistoajatuksen "basistien vaihtoviikoista". Idea on yksinkertaistettuna sellainen, että joitakin Eestin filharmonian basisteja tulee vaikkapa viikoksi esimerkiksi Suomen Kansallisoopperan orkesteriin töihin ja samaan aikaan muutama oopperabasisti vierailee Tallinnassa. Ajatus, jonka toteuttamismahdollisuuksia täytyy voimallisesti tutkia, vai mitä? Summa summrum: Ilta oli elämys, jonka toivoisi pikaisesti uusiutuvan, Bassoklubin toimintaa parhaimmillaan. Niinpä niin... PS. Ei ystävyyttä ilman pieniä lahjoja. Eestin pojat toivat klubille ison nivaskan nuotteja, ja klubi puolestaan lahjoitti bassotyhmälle pussillisen bassonkieliä. Unohtaa ei sovi musiikkiliike Lainetta, joka antoi eestiläisille toimitettavaksi uuden kokonaisen kielisarjan, eikä myöskään RSO:n bassoryhmää, jolta heimoveljet saivat lahjaksi virityskoneen. Teksti: Juha Pesonen Valokuvat: Heikki Pesonen
Kuva vasemmalla: Hans Uiboa ja Simeon Gisnburgia hymyilyttää. Kuka kertoi ja mitä? Kuva oikealla: Kaupo Olt tuumailee. Taustalla Marko Mikkolan profiili. Kuva vasemmalla: Seurustelua aterian lomassa. Miika Asunta, Jüri Lepp j a Mati Lukk.
DAVID WALTER SUOMЕЕN Ensi kesänä suomalaisia kontrabasisteja jälleen hemmotellaan monilla mu-siikkileireillä ja ammattitaitoisilla opettajilla. Kuten aikasempinakin vuosi-na ulkomaista bassopedagogiikkaa edustavat Frantisek Posta ja Thodor Toshev. Uutena vieraana Suomeen saapu USA:sta David Walter, joka pitää mestarikurssin Korsholman musiikkijuhlilla. Seuraavassa Walterista pieni esittely: David Walterin ensimmäinen soitin oli viulu. Kontrabassonsoittoa hän opiskeli Juilliard Schoolissa Fred Zimmermanin johdolla. Walterin ensim-mäinen työpaikka oli Pittsburgin sinfoniaorkesterissa, sen jälkeen hän soitto 15 vuotta Toscaninin alaisena N.B.C. - orkesterissa ja 17 vuotta Casalsin kanssa Casals festivaaleilla Puerto Ricossa. Hän on tehnyt useita soolo- ja kamarimusiikkilevyjä ja esiintynyt omin konsertein ja eri orkestereiden so-listina niin Yhdysvalloissa kuin ulkomailla. Walter toimii tällä hetkellä kontrabassonsoiton ja kamarimusiikin professo-rina Juilliard Schoolissa. Hän opettaa myös "the Manhattan School of Music" ja "New England Conservatory" - nimisissä oppilaitoksissa. Eräänä uransa huippukohtana Walter pitää Amerikan jousisoitinopettajien yhdis-tyksen myöntämää arvonimeä "Artist- Teacher of the Year Award". Walter on osallistunut lukuisiin bassonsoittoa käsitteleviin seminaareihin, ottanut osaa kansainvälisten kilpailujen tuomarityöskentelyyn ja pitänyt eri puolilla maapalloa mestarikursseja. Hän on sävltänyt musiikkia kontrabas-solle ja kirjoittanut kirjan "The Melodious Bass". Hän on myös laatinut run-saasti pedagogiikkaa ja bassonsoittoa käsitteleviä sanomalehtiartikkeleita.
KONTRABASSONSOITON PEDAGOGIIKKAA OSA1 Basisti-lehti julkaisee pedagogiikkaa käsittelevän juttusarja, johon materiaali on saatu Sibelius- Akatemian kontrabassonsoiton pedagogiikkaluennoista. ALKUOPETUS (Jussi Javaksen luento Sibelius-Akatemiassa 7.3.89 klo 15) I Mitä alkuopetus on? Kontrabassonsoiton alkuopetuksella tarkoitetaan noin 5-10 vuotiaille lapsille annettavaaa opetusta, joka tapahtuu ennen peruskurssi 1/3 tutkintoa. Alkuopetuksen onnistuminen vaatii mm. pienikokoisia, lapsille sopiviksi trimmattuja instrumentteja ja lasten vanhempien aktiivista osallistumista opetustapahtumaan. II Kenestä opettajaksi? Sibelius-Akatemian opinto-oppaan mukaan orkesterisoitinten pedagogiikka I "perehdyttää opiskelijan soitonopetuksen peruskysymyksiin, antaa hänelle käytännön opetustyön edellyttämät yleiset perusvalmiudet sekä valmiudet oman instrumentin alkuopetusta varten". Saamansa opetuksen lisäksi hyväksi opettajaksi aikovan tulee osoittaa oma-aloitteista kiinnostusta opetustyötä kohtaan. Eri soitinten oppituntien aktiivinen seuraaminen on itsestään selvyys, ja oman minän oikeasuuntainen kasvattaminen luo edellytykset tulevalle opetustoiminnalle. Hyvä opettaja kehittää itseään jatkuvasti sekä soittajana että opettajana. Kokemus ja luontaiset edellytykset kuuluvat myös huippupedagogin tunnusmerkkeihin. III Joitakin huomioita nykyisestä musiikkioppilaitostoiminnasta Musiikkioppilaitosten oppilaille ja heidän vanhemmilleen tarkoitetussa oppaassa todetaan, että "musiikkioppilaitokset ovat musiikkikouluja, musiikkiopistoja tai konservatorioita sen mukaan, minkä asteista opetusta niissä annetaan. Samaan oppilaitokseen voivat kuulua kaikki edellä mainitut oppilaitosmudot". Suomen ainoa musiikkikorkeakoulu on Sibelius-Akatemia. Musiikkikouluissa annetaan peruskurssitasoista opetusta. Musiikkikouluun voi liittyä musiikkileikkikoulu, joka on tarkoitettu alle kouluikäisille lapsille sekä aikuisosasto, jonka tehtävänä "on kehittää yli 16-vuotiaiden musiikinharrastajien musiikillisia valmiuksia ja musiikkimakua sekä antaa heille mahdollisuus ryhmämusisointiin". Musiikkikoulun päästötodistuksen saamiseksi tulee oppilaan suorittaa pääaineessa 3/3 peruskurssitutkinto. Peruskurssitutkintojen tavoiteaikataulu voidaan kontrabasson osalta määritellä seuraavasti: 1/3 pk viimeistään 10 vuotiaana (aloitusikä 5-9 vuotta) 2/3 pk viimeistään 12 vuotiaana 3/3 pk viimeistään 13 vuotiaana Musiikkiopiston päästötodistuksen saamiseksi vaaditaan pääaineessa I kurssitutkinto vähimmäisarvosanalla "hyvä". Musiikkiopiston tehtävänä "on antaa musiikkikoulun oppimäärän tai muuhun vastaavaan opetukseen pohjautuvaa musiikinopetusta sekä musiikkialan ammatteihin aikoville että musiikinharrastajille". Konservatorioissa annetaan opettaja- ja orkesterimuusikkokoulutusta. Konservatoriossa voi opiskella henkilö, joka on suorittanut musiikkiopiston päästötutkinnon ja joka on hyväksytty konservatorioon pääsytutkinnossa. Suomessa on yhdeksän konservatoriota, jotka toimivat Helsingissä, Turussa, Tampereella, Lahdessa, Jyväskylässä, Kuopiossa, Oulussa, Kokkolassa ja Joensuussa. Konservatorioissa voidaan nykyään suorittaa myös III kurssitutkinto. Sibelius-Akatemian solistisella linjalla suoritetaan
pääaineessa C-, B- ja A-tutkinnot. Musiikin kandidaatiksi valmistuuneella on mahdollisuus jatkaa opintojaan musiikin tohtoriksi saakka. Tutkintojen kehittämistyön päämääräksi tulisi asettaa tutkintojärjestlemän yhdenmukaistaminen. Esimerkiksi musiikkiopiston päästötodistukseen vaadittavan I kurssitutkinnon ja Sibelius- Akatemian C-tutkinnon sekä konservatorion päästötodistukseen vaadittavan II kurssitutkinnon ja Sibelius-Akatamian B- tutkinnon tulisi vaatimusten ja arvostelukriteerien osalta vastata toisiaan. Samoin pedagogiikkaopetus ja -tutkintovaatimukset tulisi yhdenmukaistaa. IV Kontrabassonsoiton aloittaminen. Alkuopetus. Kontrabasson opiskelu on perinteisesti aloitettu aivan liian myöhään. Seurauksena on ollut putoaminen pois muiden jousisoitinten normaalista opiskelurytmistä. Moni varmasti muistaa turhauttavia kokemuksiaan siitä, kuinka 18-vuotiaana partasuuna joutui soittamaan kontrabassoa 10- vuotiaiden orkesterissa. Turhautumien lisäksi myöhäinen aloitusikä aiheuttaa nopeasti myös välinpitämättömyyttä orkesterityötä kohtaan, ja jos ensikosketukset orkesterityöhön ovat kielteisiä, vaikutukset saattavat näkyä jopa ammattityöskentelyssä. Myös mataliin ääniin sopeutuminen on vaikeata myöhään aloittaneilla aikuisopiskelijoilla. Myöhäistä aloitusikää ei nykyaikana enää voida perustella soittimen suurella koolla. 1/6, 1/8 ja jopa 1/10 kontrabassot ovat tulleet jäädäkseen, ja oikean koulutuksen avulla voimankäyttö soittamisessa ei enää ole ongelma. Myös ajatus kontrabassosta pelkästään miesten soittimena on nykyaikana vanhentunut. Ennen kontrabassonsoiton aloittamista monet lapset ovat jo osallistuneet musiikkileikkikoulutoimintaan (3-6 vuotiaat) sekä saaneet musiikinopetusta ns. soitinvalmennusryhmissä (5-7 vuotiaat). Varsinaisen kontrabassonsoiton opiskelun voi aloittaa 5-vuotiaana. Opetus on luonteeltaan leikinomaista, mutta silti määrätietoista alkuopetusta. Työ vaatii opettajalta vankkaa kokemusta ja kasvatuskysymyksiin aktiivista perehtymistä. Opetuksen perusedellytyksiä on hyvän yhteistyösuhteen luominen lapseen ja hänen vanhempiinsa. Opetuksessa käytetään oikein trimmattua sellosta tehtyä bassoa tai 1/8, 1/10 kontrabassoa. Kontrabassonsoiton erinomainen aloittamisikä on 6-10 vuotta. Lasten motoriset toiminnot ovat jo pitkälle kehittyneitä ja keskittymiskyky lisääntynyt. Myös koulunkäynnin aloittaminen ja lukemaanoppiminen lisäävät valmiuksia menestykselliseen musiikinopiskeluun. On hyvä muistaa, että tähän ikäryhmään kuuluvat lapset ovat usein jo hyvin monipuolisesti mukana musiikkitoiminnasssa. He soittavat alkeisorkestereissa, laulavat säveltapailukuoroissa ja saavat opetusta alkeisteorioissa. Jos lapsi aloittaa kontrabassonsoiton 10-15 vuotiaana, on syytä edellyttää, että hän on aikaisemmin soittanut jotakin muuta soitinta. Tällöin kehitys on yleensä nopeata, mutta vaikeutena on ns. "hitaasti etenevän periaatteen" noudattaminen. Alkuopetuksessa vanhempien aktiivinen mukanaolo on välttämätöntä. Soittimen kantaminen, kotiharjoittelun valvominen ja jatkuva kannustaminen kuuluvat vanhempien tärkeimpiin tehtäviin. Taitava opettaja perehdyttää vanhemmat soittimen salaisuuksiin jo ennen varsinaista lasten opetuksen aloittamista. Opetusta aloitettaessa sopivan instrumentin löytämiseen ja trimmaamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Soitin ei saa olla kooltaan liian suuri, kielten on oltava matalalla, äänten on sytyttävä helposti ja lapsen käytössä olevan jousen on oltava laadultaan riittävän hyvä.
Opetus tapahtuu rauhallisesti etenemällä. Kun lapsi aloittaa soittamisen jo 5-vuotiaana, aikaa on runsaasti. Laulaminen ja leikkiminen ovat oleellinen osa tunnin sisällöstä, ja ensimmäiset kuukaudet käytetäänkin erilaisten leikkien avulla tapahtuvaan oikeiden soittoasentojen hakemiseen. Nuottien opiskelu alkaa yhtä aikaa lukemaanoppimisen kanssa, ja oppimateriaalina käytetään nykyään jo varsin monipuolisia alkeis- ja harjoituskirjoja. Tässä yhteydessä on syytä korostaa matkimalla oppimisen merkitystä. Kun lapsi oppii teoksen ilman nuotteja, vain opettajaansa matkimalla, hänen ulkoaoppimiskykynsä kehittyy, ja hän pystyy keskittymään täysipainoisesti soittoasentoihinsa. Nuottikuva ei ole häiritsemässä asentojan tarkkailua. Jo alusta alkaen lapset tottuvat ryhmämusisointiin. He seuraavat toistensa opetusta ja muodostavat jo varhaisessa vaiheessa bassoduoja ja trioja. He myös soittavat yhdessä sellistien kanssa ja osallistuvat lapsi-, koti- ja kouluorkestereiden toimintaan. Yhdessä kokeminen ja kasvaminen kuuluu alkuopetuksen perusperiaatteisiin. Hyvä alkuopettaja hankkii itse itselleen oppilaat. Hän käy seuraamassa soitinvalmennusryhmien toimintaa, keskustelee sello- ja viulupedagogien sekä oppilaitoksen rehtorin kanssa mahdollisista basistiehdokkaista ja käy esittelemässä bassonsoittoa vaikkapa peruskouluissa ja lastentarhoissa. Opettaja myös huolehtii siitä, että oppilaitoksessa on riittävän hyviä instrumentteja. Lukukauden aikana tapahtunut opiskelu jatkuu normaalisti erilaisilla kesäkursseilla. Oppilaat menevät opettajan sopiviksi katsomille musiikkileireille, ja aktiivinen opettaja opiskelee itsekin kesän aikana esimerkiksi opettajille tarkoitetuilla pedagogiikkakursseilla. Myös muiden soittimien alkeiskurssien seuraaminen on erittäin hyödyllistä. VI Lopuksi Kontrabassonsoiton aloittaminen tarpeeksi nuorena poistaa oppilaiden, vanhempien ja opettajien usein esiintuomia pelkotiloja, joiden mukaan bassonsoittaja soittaessaan vain pelkkiä säestysääniä orkesterissa jää jälkeen musiikillisesta kehityksestä, tai että soittimen kömpelyys ja matalien äänien puhtauden vaikea kontrolloiminen pilaa sävelkorvan. Nykyisissä musiikkioppilaitoksissa ja kouluissa musiikin opiskelu on jo niin monipuolista, että edellä esitetyt epäilykset ovat turhia. Myös soittimen valtava kehittyminen on mahdollistanut kontrabassonsoiton aloitusiän siirtämisen lähemmäksi muiden jousisoitinten aloitusikiä. Tämä mahdollistaa rauhallisen etenemistavan, jolloin lapselle annetaan riittävästi aikaa omaksua uusia asioita, eikä tuhota hänen myöhempiä opintojaan perusasioiden huolimattomalla opettamisella. Parhaimmillaan alkuopetus muodostuu kokonaisvaltaiseksi kasvatustapahtumaksi, jossa otetaan huomioon lapsen koko persoonallisuuden kasvattaminen, eikä painopistettä aseteta pelkästään hänen menestymiseensä instrumenttiopinnoissa. On jo aika vihdoinkin päästä eroon ajattelutavasta, jonka mukaan kaikista kontrabassonsoiton opiskelijoista pitäisi tulla ammattilaisia. Normaali musiikkioppilaitostoiminta on saatava toteutumaan myös kontrabassonsoiton osalta. Tekstin koonnut luentomuistiinpanoista Juha Pesonen
VUODEN BASISTI 1988: Heikki "Häkä" Virtanen Suomen kontrabassoklubin hallitus valitsi Häkän vuoden basistiksi perusteinaan Häkän laajaalainen ja näkyvä panos basistina kevyen musiikin alalla, opetustyö Sibelius-Akatemian jazzosastolla ja arvostetun Yrjö-palkinnon saaminen vuonna 1988. Heikki 'Häkä' Virtanen (s.1953) aloitti bassonsoiton serkkunsa Jukka Tolosen yhtyeessä v. 1968. Tämän jälkeen hän soitti mm. Soulset-yhtyeessä, jos tuolloin vaikuttivat Paroni Paakkunainen, Edvard Vesala, Juhani Aaltonen, Ilja Saastamoinen, Pekka Laitinen ja Al Sharp. Vuonna -72, päästyään koulusta Häkä hankki kontrabasson ja alkoi opiskella Helsingin Konservatoriossa opettajinaan Oiva Nummelin ja Jorma Katrama. Samana vuonna hän liittyi kansainvälistäkin mainetta saavuttaneeseen Tasavallan Presidentti - yhtyeeseen, jossa hän vaikutti seuraavat kolme vuotta. Tässä vaiheessa kontrabasso soittimena jäi sähköbasson varjoon. "Tasavallan Presidentti"-yhtyeen hajottua Häkä toimi freelancer- ja studiomuusikkona sekä opiskeli musiikkitiedettä yliopistossa, jossa suoritti myös loppututkinnon. 1980-luvun alussa Häkä innostui uudelleen kontrabassosta ja musiikillinen painopiste siirtyi jazzin suuntaan. Nykyään HÄkä toimii studio-, radio-, ja TV-muusikkona, soittaa useissa eri kokoonpanoissa, mm. Juhani Aaltonen Quartetissa ja No Hope Bändissä ja opettaa Sibelius- Akatemian jazzosastolla. Istumme Häkän kotona olohuoneen mukavalla sohvalla. Sähköbassot ja kolme kontrabassoa tutkiskelevat tilannetta kiinnostuneena, kotiväki puuhailee terhakkaasti, Suomi pyristelee Kanadaa vastaan. Keskiviivan paitsio. B-pistealoitus. Mitä vuoden basisti-tunnuksen saaminen merkitsee sinulle? "Arvostan ja olen ylpeä saamastani tunnustuksesta. Kolleegoilta saatu tunnustus samoin kuin kritiikki on minulle erityisen huomionarvoista. Yleensähän soittajat tuntevat tarkkaan toistensa hyvät puolet ja probleemat. Erityisesti tietysti saman instrumentin soittajat ovat hyviä kriitikoita." Häkä kertoo tuntevansa lämmintä heimoveljeyttä muita basisteja kohtaan yli musiikin rajojen ja näkee basistien keskinäisen "meiningin" positiivisena. "Instrumentin luonteeseen kuuluu tietynlainen "jalat maassa"-olemus. Solististen pyrkimysten lisäksi jokainen basisti tietää basson perusfunktion ja jokainen hyvä soittaja osaa myös kunnioittaa sitä. Se yhdistää." Entä opetustyö? "Opettamisen koen haasteellisena, koska hommassa joutuu analysoimaan omaa tietouttaan koko ajan. Jazz-basson opetukseen minulle ei kuitenkaan ole tarkkaa metodia". Opettaessaan Häkä soittaa paljon oppilaidensa kanssa, kuutelee musiikkia yhdessä, keskustelee, analysoi. "Sävelkorvan kehittäminen, bassofunktioiden tajuaminen ja eräänlaisen pelimmaiuden omaksuminen ovat seikkoja, joita painotan opetuksessa." -"Jazz-basistien tekniikka on kirjavaa. Tekniikan harjoittaminen klassisin metodein on mielestäni oleellista." Millainen on mielestäsi hyvän jazz-basistin bassolinja? "Rytminen jäntevyys, basson perusfunktion säilyttäminen ja terve harmonisuus ovat mielestäni arvoja, jotka kuuluvat hyvään bassolinjaan. Toisaalta persoonallinen ja väkevä ote bassonsoittoon ja musiikkiin, kuten esimerkiksi Charlie Hadenilla, on aina puhutteleva". "En kuitenkaan siedä bluffailua ja temppuilua, johon monet tekniikan ja näkemyksen puutteessa
sortuvat varsinkin modernissa jazzissa. Jazzissa pitää hohkata perinne ja menneisyyden tietoisuus. hullu. Minäkin toivoisin olevani hullumpi sangen usein. Jos olisin oikein hullu, en ehkä olisikaan basisti. Soitin muokkaa kaltaisekseen." Mitä oppimista "klassisilla muusikoilla" voisi olla jazzmuusikoilta? "Ehkä tietynlainen pelimannisuus ja laajaalaisuus, joka auttaa musiikin kokonaisvaltaisessa ymmärtämisessä: on helpompi irrottautua nuottikuvan kahleista ja heittäytyä musiikkiin." "Basistit kuitenkin ovat siitä erikoinen ryhmä, että lähes kaikilla, varsinkin vanhemmilla soittajilla, on tausta kevyessä musiikissa. Yllättävää ja harmillista on, että sekä jazz että klassisella puolella toimivia basisteja on kuitenkin niin vähän." Teksti: Sampo Lassila Mitä haluat välittää musiikillasi? "Ei minulla mitään universaalia ideaa ole. Olen perusluonteeltani melko matemaattinen henkilö ja musiikki parhaimmillaan on minulle tunteiden avaamista ja välittämistä: Oman tunne-elämän alttiiksi asettamista." Mitä toivoisit tulevaisuudelta? "Toivoisin enemmän harjoitteluaikaa. Haluan kehittyä muusikkona ja se vaatii keskittymisrauhaa. Keikoista kieltäytyminen oman harjoittelun takia vaan vaatii usein aikamoista selkärankaa. Yleensä ottaen haluan kyllä työskennellä kuten tähänkin asti: freelancer-muusikkona." Mitä haluaisit sanoa kollegoillesi? "Soittajan pitäisi olla avoin, eikä mitään musiikinlajia pitäisi asettaa toisen yläpuolelle. Mielestäni eri musiikinlajit ruokkivat eri puolia ihmisessä." "Nöyryys musiikille ja toisaalta terve itsetunto ovat muusikon peruspilareita, jotak täytyy löytää, pitää tasapainossa ja säilyttää." "Kaikenlainen kuppikuntaisuus musiikissa on ällistyttävää. JOskus tuntuu, että joiltakin soittajilta on kadonnut nöyryys ja todellisuudentaju. Toisaalta, mikä sen ihanampaa on kuin jos on vähän
Kaikki paidoista kiinnostuneet, ottakaapa yhteyttä hallitukseen! Paita on taas, Paita on taas, kaikilla bassopaita... Suomen kontrabassoklubi ry:n hallituksen työskentely näyttäisi viimeinkin tuottavan tulosta... Logoksi salaperäinen taiteilijamme MacArtist on valinnut lehden kannesta Basisti- tekstin, alapuolelle on sijoitettu pätkä erään tunnetun bassobiisin alusta! Paidau väri on musta, logo on lila. Rajoitettu erä paitoja on saatavilla kesäkuun alussa. Hinta tulee olemaan edullinen. Da!
ISTUMISEN IHANUUDESTA En muista, milloin istuin ensimmäisen kerra. Ihmistoukan kehityskertomuksessa varsin merkittävä tapahtuma on makaavasta olomuodosta istuvaan siirtyminen. Sitten tulee vielä monenkirjavia temppuiluharrasteita, ennenkuin motoriikka on kehittynyt niin monipuoliseksi, että kontrabasson voi etten sanoisi istuttaa itseensä. Ymppäydyin itse bassoon noin rippikouluikäisenä. Kaikki soittaminen tangoista etydeihin tapahtui seisten. Bassotuolista en ollut kuullutkaan. neljännesvuosisadan kuitenkin istuttuani bassonvarressa vaikuttaa siltä, että seisovassa muodostelmassa soittaminen on jälleen tulossa takaisin. Maailmanhistorialliselta kannalta katsoen on niin, että esiisäni, joka oli ammatiltaan luolamies, ei paljoa kerinnyt istuksimaan. Enin aika kului murkinan metsästyksessä ja erilaiste tappoaseiden keksimisessä. Metsänneitoja raahattiin luolanperälle lustinpitoon aina, kun aika oli sopiva. Muuten ei suku olisi jatkunut, enkä minäkään esi-isiäni ja -äitejäni tässä muistelisi. Entisaikojen jälkeen on keksitty tuhansia vempaimia, minkä ääressä istutaan. Voisi mainita vaikkapa esim. sellaiset kuin pöytä, auto, basso telkkari ja tuoppi. Nämä läheisimmät keksinnöt mainitakseni. Olen huomannut, että ikivanhoissa valokuvissa basistit aina seisovat, olipa kyse sitten soolo- tai orkesterisoitosta. Istumis-ideologian historiallista taustaa en tunne, mutta itse muutuin istuvaksi basistiksi siirtyessäni opinnoissa Cronan lapsiorkesteriasteelta Sibiksen sinfoniaorkesteri-asteelle. Muutos oli valtava. Siihen aikaan koin, että istuva soittaja oli "ammattilainen" ja harrastelijat sekä oppilaat soittivat seisten. Taidot ikäänkuin eivät vielä oikeuttaneet istumaan. Siirrynpä nykypäivään. Muutama aika sitten olin kamarikonserttia soittamassa Kajaanissa, oli kaksi basistia, kaverilla selkä kipeä siinä määrin, että istuminen ei sujunut. Siis myötätunnosta soitin minäkin seisaaltaan. Eipä kai olisi näin tasaarvon aikakautena ollut mahdollistakaan, että toinen seisoo ja toinen istuu. Miltä sekin näyttäisi, jos orkesterissa jokatoinen viulisti ja sellisti seisoisi, jokatoinen istuisi. Puhaltajista puhumattakaan. Tai ehkä se voisi tuoda vaihtelua orkesterin ulkonäköön. Kapellimestari voisi maata hammaslääkärin tuolia muistuttavassa vempaimessa selällään ja viuhtoa tikulla ilmaa sekä kydraulisesti pumppailla itseään erilaisiin väkkyrämuotoihin. No, noin pitkälle ei kehitys vielä ole kulkenut, meneeköhän? Seisaaltaansoittokokemus Kajaanissa oli myönteinen jopa siinä määrin, että olen samaa harrastanut jo monet kerrat sen jälkeenkin. Harrastus jatkuu. Asetun älykkääseen asentoon: istun tuolilla jousikäden peukalo leukaluulla ja etusormi ohimolla, otsalla muutama ryppy ja mietiskelyä. Vietänkö
bassotulevaisuuteni istuen vai sesten? Jos soitan konsertin seisovassa asennossa, on selityksenä kokemus, laiskuus tai hajamielisyys. Eli haluan kokea konsertin seisten, olen ollut liian laiska kantamaan tuolia tai tuoli on unohtunut matkasta. Selkäkipu tai muu lääketieteellinen selitys on taas kokonaan toinen juttu. Oopperaa, jota kuitenkin eniten työstän tässä elämässä, en tule tai suostu edes ajatuksissani soittamaan muutoin kuin istuvassa muodosa. Työehtosopimuksen mukaisesti on minulla mahdollisuus yhdeksään kolmentunnin soittokertaan viikossa eli ennen eläkeikää tulen oopperoimaan n. kaksikymmentätuhatta tuntia. Ne aion istua. Mikä oli tämän jutun juju? Älykkäässä asennossa miettiessäni huomasin, että on olemassa kaksi eri tyyliä soittaa bassoa. Siis soittoasennosta puhuttaessa. Seisova ja istuva. Oopperasoittajalle istumisen ihanuus on ilmeinen, pystyasennossa taasen pystyy parempaansa pienimuotoisemmissa piiseissä. Ties' vaikka tulee viekä sekin aika, että keksitään kyykkybasso, jota soitettaessa yhdistyvät molempien tyylien edut ja istumisen ihanuus todetaan menneisyyden harhakuvitelmaksi. kuoppis PS. Basisti kiittää taiteilija Tapio Lötjöstä onnistuneesta kuvasta. Jos et tunne Tapsaa, niin kerrottakoon, että hän on oopperaorkesterin sooloklarinetisti. BASSOA EI VOI SOITTAA PUHTAASTI VAI MITEN SE NYT OLI? Kontrabasso on vuosien saatossa jäänyt soolosoittimena useimpien muiden instrumenttien varjoon. Pääsyynä kehitykseen ovat olleet hienostopiirit ja kriitikot jotka ovat arvostaneet vain muusikoiden ulkonäköä ja soittajien harmonista sulautumista omaan soittimeensa. Basistit ovat jääneet paitsioon oman soittimensa taakse yleisö ei ole saanut selvää kuvaa bassonsoittajasta. Toisin sanoen tavanomainen konsertissakävijä kuvittelee suuren bassoviulun (suom. jättisahio) soittajan olevan suuri korsto, joka kyetäkseen soittoharjoitteluun joutuu tehostetusti harjoittamaan käsivarsiaan ja vatsaansa. Kysymys on nimenomaan harhasta. Eihän bassoviulun takaa voi nähdä soittajan kehoa tai jos kyseessä on naissoittaja rintoja. On tunnettu tosiasia, että suuret taiteilijat etenkin viulustit ja laulajat pyrkivät korostamaan ulkonäköään. Esimerkiksi naissolistit käyttävät rohkeita ja paljastavia leninkejä. Bassonsoittajan katseleminen on varsin monille epämiellyttävä tehtävä, koska se ei tarjoa minkäänlaista seksuaalista nautintoa. Mitä tulee ikuisuusväitteiseen "bassoa ei voi soittaa puhtaasti", meidän on tulee todeta, että käsite "puhdas" merkitsee kovin harvoille ihmisille sävelpuhtautta. Jos tutkittaisiin sanojen "puhtaus" tai "puhdas" merkitystä ja sitä, miten ne ymmärretään, voitaisiin hyvin helposti osoittaa, että 99,9% kaikista ihmisistä kriitikoista puhumattakaan käsittää sanat ihmiskehoa kuvaavina. Edelliseen viitaten voimme nyt maalaisjärjellä päätellä, että joku kriitikko on pitänyt basisteja epäpuhtaina jo pelkän näköhavainnon perusteella, eikä sitten ole viitsinyt käyttää korviaan itse musiikin kuuntelemiseen. Kriitikko onkin sitten lehdessä kirjoittanut basistien ulkonäöstä. Harhakäsitys leviää parhaiten tutkijan välityksellä. Musiikin historioitsija vanhoja arvosteluja lukiessaan löytää juuri edellämainitun kirjoituksen. Hän julkaisee sen osana suurta tutkimustaan. Luonnollisesti tutkijan oppilaat ja etenkin tutkimusta ylistävät kriitikot alkavat viljellä näin syntynyttä autenttista tietoa. Jokainen vähänkin sivistynyt ihminen tietää, "ettei bassoa voi soittaa puhtaasti". "Bassossahan on niin suuri väli eri sävelten välillä, että on täysin mahdotonta saada sormia osumaan oikeille kohdille." Näin karaistut ihmiset menevät kuuntelemaan bassonsoittoa itse asiassa eivät kuunte-
le ja ennakkoluulonsa kahlitsemina myöntävät väitteen todeksi riippumatta siitä, miten basisti itse asiassa soittaa. Tunnemme siis tilanteen, mutta mitä voisimme tehdä? Vaihtoehtoja lienee kaksi: mustamaalaaminen tahi suohonsoitto. Jos noudattaisimme kriitikkojen periaatetta, pyrkisimme mustamaalaamaan kaikkien muiden soittimien soittajien soiton. Otetaanpa esimerkki: Tsaikovskin viulukonserton hitaassa osassa on tunnetusti hankala ja arka paikka. Moniko Sibelius-viulukilpailun osanottaja tai muu solisti soittaa sen puhtaasti? Yhtä hyvin voimme ottaa tutkinnan kohteeksi minkä hyvänsä konserton, sonaatin, Paganinin kapriisin... ja kriitikoista voidaan alkaa käyttää nimitystä kuulijat. Kenties yleistyvä korkeatasoinen äänitekniikka tulee korvaamaan ns. elävän musiikkitapahtuman kokonaan, jolloin toivottavasti esittäjien arvosteleminen jää yksinomaan musiikin kuuntelijoiden tehtäväksi ja kriitikoiden omalaatuinen heimo kuolee vähitellen sukupuuttoon. Miika Asunta Mutta koska emme alennu kriitikkojen tasolle, vaan pysyttelemme tiukasti heidän yläpuolellaan, on meidän valittava suohonsoitto viisaan Wäinämöisen tapaan. Tämä vaihtoehto näyttäisi edellyttävän melkoisia ponnisteluja. Voidaksemme soittaa kriitikon suohon, meidän tulisi ensin pystyä a) siirtämään kriitikko ja itsemme suolle tai b) siirtämään suo Töölöön. Valitettavasti kriitikkojen heimo on luonteeltaan sitkeää laatua, eikä sellaisen raijaaminen jonnekin korpeen onnistu noin vain. Meidän onkin siis käytettävä oveluutta. Narratkaamme kriitikko suolle. Hänet pitää pakottaa kirjoittamaan asiasta, josta hän ei tiedä yhtään mitään musiikista. Kaikkeen edellä olevaan viitaten ja siitä johtopäätöksistä tehden totean, että kriitikot arvostelevat musiikkiesityksiä yksinomaan muusikoiden ulkonäön perusteella. Mitä suurempi taiteilija, sitä paljastavammat vaatteet ja sitä paremmat arvostelut! Miesten kohdalla tämä tietenkin tarkoittaa väljempää frakkia; vatsaa näkyy enemmän. Ongelmamme ratkaisu: kaikki konsertit soitetaan toistaiseksi väliverhon takaa. Tällöin ennakkoasenteet, mahdolliset eroottiset tekijät ja muut ulkokohtaisuudet jäävät huomiotta, jolloin yleisöstä MYYTÄVÄNÄ Kokopuinen kontrabasso (3/4) pyöreäpohjainen, D-mensuuri(n. 106) punaruskea, kiiltävä lakka HP 7000,- Myyn tarpeettomana. Soita myöhään illalla tai aikaisin aamulla. Puh. 90-563 6878/Matti Tegelman MYYDÄÄN Kokopuinen 1/1 "Musima"-kontrabasso. (Soitinta on trimmannut korjaaja Jarmo Heininen). Tiedustelut: Nina Martikainen Vingenkatu 15 B 17 69100 KOKKOLA MYYTÄVÄNÄ Rubner kokobasso, hinta 14.000 mk Uffe Krokfors puh. Koti 572502 työ 7011801
KESÄLEIRIT Kesäkuussa alkavat: 2.-4.6. Suzuki-kurssi opettajille, Kerava 4.-22.6. Klemetti-opiston nuorison orkesterikurssi, Orivesi 5.-10.6. Suzuki-kurssi oppilaille, Kerava George Vance 300 mk Maija Hentunen, puh. 90-242734 Thodor Toshev 1550-2200 mk Petri Juutilainen, 90-3636262 George Vance 500 mk Maija Hentunen, 90-243734 1.4. 7.-17.6 Lapinlahden XVIII valtakunnallinen musiikkileiri, Lapinlahti Marjut Vuorento 960mk 977-31131/241 30.4. 7.-17.6. Kälviän musiikkileiri, Kälviä Jiri Parviainen 1250mk Kari Pappinen, 968-15177 30.4. 8.-18.6. XX valtakunnallinen Juha Nääppä Raudaskylän musiikkileiri. Ylivieska ilm. Musiikkileiri, 84880 Ylivieska 19.5. 11.-21.6. Lohjan musiikkileiri, Lohja Timo Vesuri 990 mk 90-6946655 28.4. 19.-30.6. Korsholman musiikkijuhlat, Vaasa David Walter opetus: 160 mk/ päivä 961-440344 15.5. 27.6.-9.7. Limingan XXIII musiikkileiri, Liminka 27.6.-6.7. Läntisen Keski-Suomen musiikkileiri,keuruu 28.6.-8.7. Nuorison musiikkikurssi. Kangasniemi Heinäkuussa alkavat: 3.-8.7. Jalasjärven musiikkileiri, Jalasjärvi Jussi Javas 1210 mk Hilkka Hyyryläinen, 981-441242 920 mk Hannu Laine, 943-20721 Lasse Lagercranz opetus 550 mk Juhani Kärjes, 959-81257,81256 Petri Välimäki 1250 mk Auli Tuohimäki, 964-571174 25.5. 30.5. 15.4. 26.5. 10.-21.7 Juuan musiikkileiri, Juuka Esko Kauppinen 1200 mk Veikko Väänänen, 973-33938 30.4. 10.-22.7. Riistaveden XX valtakunnallinen musiikkileiri, Kari Ovaskainen 1170mk 971-117122 15.5. Riistavesi Elokussa alkavat: 31.7.-11.8. Suolahden XVIII musiikkileiri, Suolahti Frantisek Posta 1350-1550 mk 945-42881/18 15.5. 31.7.-10.8. Vammalan jousileiri, Karkku avoin 1700 mk Maiju Vuorenoja, 932-34151 1.6. 7.-11.8. Valtakunnallinen Haminan jousisoitinleiri, Hamina avoin 960 mk 952-13279 20.5.
ULKOMAISET KESÄKURSSIT 4.7-3-8. Accademia Musicale Chigiana Siena 1989 F. Petracchi Seggretaria delláccademia musicale chigiana, 53100 SIENA(Italia), Via di citta 89 10.6. 12.-26.7. Meisterkurse J.Auersperg Schaldminger Musiksommer Meisterkurs-Sekretariat,A-1070 WIEN, Sigmundgasse 11 15.5 16.7.-15.8. A Viennese Summer in Le Lavandou L. Eschman SEMILA PB 100, Le Lavandou, France 29.7.-26.8. Dartington M.Scully International Summer School The registration office, Dartington international School Dart Business Centre, Shinners bridge, Dartington, Totnes, Devon TQ96JE 29.7.-5.8. Erma Summer School J.Kleinman ERMA, 9 Cotsford Ave., New Maiden, Surrey KT35EU