KIRJALLINEN KYSYMYS 59/2011 vp Punkkien aiheuttamat terveyshaitat Eduskunnan puhemiehelle Puutiaisten (Ixodes ricinus ja Ixodes persulcatus) kannat ovat viime vuosien aikana levinneet Suomessa yhä laajemmalle alueelle: vuoden 2011 kesällä havaintoja on jo runsaasti Oulu Joensuu-linjan pohjoispuolelta. Samalla puutiaisten levittämät taudit ovat yleistyneet: vuosina 2004 2007 puutiaisten levittämään borrelioosiin sairastui vuosittain noin 1 100 1 400 ihmistä, kuluvana vuonna ehkä jo yli 4 000. Borrelioosin lisäksi puutiaiset levittävät myös vakavampaa puutiaisaivotulehdusta, joka aiheuttaa pitkäkestoisia ja pysyviä keskushermosto-oireita ja saattaa olla hengenvaarallinen. Puutiaiskantojen leviämiselle on vaikea tehdä mitään. Sen sijaan aivotulehduksen estäminen on mahdollista, sillä sitä vastaan on kehitetty tehokas rokote. Rokote on kuitenkin hankittava ja kustannettava itse, eikä siihen voimassa olevan lainsäädännön perusteella saa myöskään Kelakorvausta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen puutiaisten levittämien sairauksien, erityisesti puutiaisaivotulehduksen, aiheuttamista kansanterveydellisistä ongelmista ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä puutiaisaivotulehdusrokotteen saamiseksi rokotusohjelmaan? Helsingissä 24 päivänä elokuuta 2011 Tytti Tuppurainen /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Tytti Tuppuraisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 59/2011 vp: Onko hallitus tietoinen puutiaisten levittämien sairauksien, erityisesti puutiaisaivotulehduksen, aiheuttamista kansanterveydellisistä ongelmista ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä puutiaisaivotulehdusrokotteen saamiseksi rokotusohjelmaan? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Punkkeihin kuuluvat puutiaiset voivat välittää sekä bakteeri- että virustauteja. Tärkein puutiaisen välittämä tauti on bakteerin aiheuttama borrelioosi (Lymen tauti), ja toinen, selvästi harvinaisempi on viruksen aiheuttama puutiaisaivotulehdus (Kumlingen tauti, puutiaisaivokuume, TBE). Borrelioosia voidaan hoitaa antibiootilla, mutta sitä vastaan ei ole olemassa rokotetta. Puutiaisaivotulehdukseen ei puolestaan ole olemassa hoitavaa lääkitystä, mutta sitä voidaan estää rokottamalla. Puutiaisten välittämien tautien esiintyminen riippuu siitä, kuinka paljon puutiaisia on ja kuinka suuri osa puutiaisista kantaa taudinaiheuttajia. Puutiaisten yleisyys puolestaan riippuu ilmasto-olosuhteista ja puutiaista kantavien eläinten kuten jyrsijöiden määrästä. Puutiaiset voivat levitä myös muuttolintujen välityksellä. Suomessa elää tavallinen eurooppalainen puutiainen Ixodes ricinus ja nykyisin myös sen itäisempi sukulainen Siperian puutiainen Ixodes persulcatus. Puutiaisten maantieteellistä levinneisyyttä on tutkittu järjestelmällisesti viimeksi 1960-luvulla, jolloin pohjoisrajana pidettiin Kokkola Ilomantsi -linjaa. Tämän jälkeen saatu tieto perustuu kohdennettuihin tutkimuksiin ja puutiaisista tehtyihin havaintoihin sekä satelliittikuviin perustuvaan mallinnukseen. Puutiaiset viihtyvät heinikoissa, pensaikoissa ja aluskasvillisuuden seassa paikoissa, joissa on riittävästi lämpöä ja kosteutta. Paitsi Itämeren rannikko, myös suurten järvien seutu on puutiaisille otollista aluetta. Suomi sijaitsee puutiaisten esiintymisen pohjoisrajalla, ja ilmaston lämpeneminen mahdollistaa puutiaisten leviämisen aiempaa pohjoisemmaksi havaintoja on tähän mennessä tehty jopa Tornionjoelta. Käytännössä borrelioosia esiintyy kaikkialla missä puutiaistakin, mutta bakteerin yleisyys vaihtelee alueittain. Yleisesti arvioidaan, että noin 10 20 % puutiaisista kantaa borrelia-bakteeria ja noin 10 %:ssa puremista bakteeri siirtyy puutiaisesta ihmiseen. Tämän perusteella noin yksi sadasta puremasta voisi johtaa borrelioositartuntaan. Tartunnan etenemistä taudiksi voi estää punkkisyynillä sekä seuraamalla oireiden, erityisesti rengasihottuman kehittymistä. Alkuvaiheen borrelioosi on hoidettavissa antibiootilla. Puutiaisaivotulehdus tai -kuume on TBE-viruksen aiheuttama keskushermoston tulehdustauti. Suomessa tautitapauksia on tällä vuosituhannella raportoitu vuosittain noin 20 40, joista suurin osa elo syyskuussa. Tauti on lapsilla harvinainen, ja vakavimmillaan se esiintyy yleensä 50 60 -vuotiailla, joilla tautiin saattaa liittyä vaikeita neurologisia jälkiseurauksia. Puutiaisaivokuumetta on jo vuosikymmeniä esiintynyt Ahvenanmaalla, Turun saaristossa, Kokkolan seudulla, Helsingin ulkosaaristossa ja Lap- 2
Ministerin vastaus KK 59/2011 vp Tytti Tuppurainen /sd peenrannan Parikkalan seudulla. Selkeästi korkein sairastumisriski on Ahvenanmaalla. Näiden alueiden eläimissä on myös todettu virusvasta-aineita merkkinä TBE-virukselle altistumisesta. Yksittäisiä sairastumisia on viime vuosina tavattu myös vakiintuneiden riskialueiden ulkopuolelta kuten Närpiöstä, Simosta ja Kotkasta sekä järvi-suomesta kuten Varkauden ja Kuopion seudulta. TBE-virusta kantavia puutiaisia on etsitty alueilta, joilta tautia on löytynyt. Esimerkiksi Simossa 2 % kerätyistä puutiaisista on kantanut virusta, mikä on lähes yhtä suuri osuus kuin Ahvenanmaalla. Myös tautitapauksia on esiintynyt useana vuonna peräkkäin, joten osa uusista tartunta-alueista on todennäköisesti pysyviä. Oireisen taudin saamisen riski näilläkin alueilla on noin 1/600 punkinpuremaa, kun noin kolmannes tartunnan saaneista saa oireita. Ahvenanmaalla aloitettiin vuonna 2006 määräaikainen, uuden päätöksen mukaan vuoden 2015 loppuun asti voimassa oleva puutiaisaivotulehdus- eli TBE-rokottaminen osana kansallista rokotusohjelmaa. Ahvenanmaalla sairastuneiden määrä suhteessa väestömäärään on kansainvälisestikin korkea. Rokotettaville on tarjottu kolmen annoksen perussarja. Rokotussuojan ylläpitämiseksi tulisi ensimmäinen tehosterokote ottaa noin kolmen vuoden kuluttua, myöhemmin kolmen viiden vuoden kuluttua rokotettavan iästä riippuen. Perusrokotussarjan jälkeen tarvittavat tehosterokoteannokset eivät tällä hetkellä ole rokotettavalle maksuttomia. Suomessa puutiaisia esiintyy siis maantieteellisesti rajatuilla alueilla lämpimänä vuodenaikana, joten suurin osa Suomen väestöstä ei tällä hetkellä altistu TBE-virukselle merkittävästi. Puutteellisesta tutkimustiedosta huolimatta on kuitenkin ilmeistä, että puutiaisten määrä ja paikoin myös taudinaiheuttajia kantavien puutiaisten osuus on kasvanut. Samalla taudit ovat levittäytyneet uusille alueille. Niin puutiaisten kuin taudinaiheuttajien esiintymisen aktiivinen tutkiminen on erittäin tärkeää, jotta riskialueet tunnistetaan ja niiden laajenemiseen voidaan varautua. Tämänhetkisten tietojen valossa rokotusten laajentamista Ahvenanmaan ulkopuolelle on perusteltua harkita tämän hallituskauden aikana. Samanaikaisesti arvioidaan koko kansallisen rokotusohjelman kehittämistarpeet, kuten pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan on nyt kirjattukin. Helsingissä 13 päivänä syyskuuta 2011 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 59/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Tytti Tuppurainen /sd: Är regeringen medveten om de folkhälsoproblem som orsakas av sjukdomar, särskilt fästingburen encefalit (TBE), som sprids av fästingar och vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att införa TBE-vaccin i vaccinationsprogrammet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Fästingar, som hör till gruppen kvalster, kan sprida såväl bakterie- som virussjukdomar. Den vanligaste sjukdomen som sprids av fästingar är bakteriellt betingad borrelios (Lymes sjukdom), och en annan, betydligt ovanligare, är viral fästingburen encefalit (Kumlingesjukan, fästingburen hjärninflammation, TBE). Borrelios kan behandlas med antibiotika, men det finns inget vaccin mot sjukdomen. Å andra sidan finns det ingen medicin mot TBE, men sjukdomen kan förhindras genom vaccinering. Förekomsten av sjukdomar som sprids via fästingar beror på hur mycket fästingar som finns och hur stor andel som är smittbärande. Mängden fästingar beror i sin tur på klimatförhållanden och antalet värddjur, t.ex. gnagare. Fästingar kan också spridas med hjälp av flyttfåglar. I Finland lever den vanliga europeiska fästingen Ixodes ricinus och numera också dess östliga släkting, den sibiriska fästingen Ixodes persulcatus. Fästingarnas geografiska spridning har studerats systematiskt senast på 1960-talet, då den norra gränsen för förekomsten ansågs vara linjen Karleby Ilomants. Uppgifterna efter det grundar sig på riktade undersökningar och fästingobservationer samt modelleringar baserade på satellitbilder. Fästingar trivs på gräsbevuxna platser, i busksnår och i undervegetationen på platser med tillräcklig värme och fuktighet. Gynnsamma områden för fästingar är förutom Östersjökusten också områdena kring de stora sjöarna. Finland ligger vid den norra gränsen för fästingarnas utbredning, och klimatuppvärmningen gör det möjligt för fästingarna att etablera sig längre norrut observationer har hittills gjorts så långt norrut som vid Torne älv. I praktiken förekommer det borrelios överallt där det finns fästingar, men bakteriens utbredning varierar mellan regionerna. Enligt en generell uppskattning bär 10 20 procent av fästingarna på borreliabakterier och vid cirka 10 procent av fästingbetten överförs bakterien från fästing till människa. Av det kan man sluta sig till att omkring ett av tio bett kan leda till borreliasmitta. Genom fästingkontroller och kontroll av symtom, särskilt uppkomsten av ringformade rodnader, kan man förhindra att smittan utvecklas till sjukdom. På sitt första stadium kan borrelios behandlas med antibiotika. Fästingburen encefalit eller hjärninflammation är en infektionssjukdom som drabbar centrala nervsystemet och orsakas av TBE-viruset. Under det här årtusendet har antalet årligen rapporterade sjukdomsfall i Finland uppgått till cirka 20 40, de flesta i augusti och september. Sjukdomen är sällsynt hos barn, medan 50 60 -åringar vanligen drabbas värst. Hos dem kan sjukdomen ge upphov till svåra neurologiska följdverkningar. Fästingburen hjärninflammation har redan i årtionden förekommit på Åland, i 4
Ministerns svar KK 59/2011 vp Tytti Tuppurainen /sd Åbolands skärgård, i Karlebytrakten, i Helsingfors yttre skärgård och i trakterna kring Villmanstrand och Parikkala. Risken att insjukna är klart störst på Åland. I dessa områden har djuren också konstaterats ha virusantikroppar som tecken på att de utsatts för TBE-viruset. Enstaka sjukdomsfall har under de senaste åren påträffats även utanför de etablerade riskområdena, till exempel i Närpes, Simo och Kotka samt i Insjöfinland, exempelvis i Varkaus- och Kuopiotrakten. I de områden där sjukdomen påträffats har man försökt hitta fästingar som bär på TBE-viruset. Till exempel i Simo var 2 procent av de insamlade fästingarna bärare av viruset, vilket är en nästan lika stor andel som på Åland. Det har också förekommit sjukdomsfall flera år i rad, vilket tyder på att en del av de nya smittområdena blir bestående. Också i dessa områden är risken för att få sjukdomssymtom cirka 1/600 fästingbett, medan omkring en tredjedel av dem som smittats får symtom. På Åland inleddes 2006 en tidsbegränsad vaccinationskampanj mot fästingburen encefalit, dvs. TBE, inom ramen för det nationella vaccinationsprogrammet. Enligt ett nytt beslut kommer kampanjen att fortgå till slutet av 2015. På Åland är antalet insjuknade i förhållande till folkmängden även internationellt sett hög. Invånarna erbjuds vaccination med tre grunddoser. För att upprätthålla vaccinationsskyddet behövs en boosterdos efter cirka tre år, sedan efter tre till fem år beroende på personens ålder. De boosterdoser som ges efter grundserien är för närvarande inte gratis för den som vaccineras. I Finland förekommer fästingar således i geografiskt avgränsade områden under den varma årstiden och i dagens läge utsätts majoriteten av befolkningen därför inte i någon större utsträckning för TBE-viruset. Trots att forskningsrönen är bristfälliga är det dock tydligt att antalet fästingar och ställvis också andelen smittbärande individer har ökat. Samtidigt har sjukdomarna spridit sig till nya områden. Det är ytterst viktigt att man aktivt undersöker förekomsten av såväl fästingar som smittbärare, så att man kan identifiera och förbereda sig för en utvidgning av riskområdena. Mot bakgrunden av nu tillgängliga uppgifter är det motiverat att under denna regeringsperiod överväga en utsträckning av vaccinationerna till områden utanför Åland. Samtidigt ska det göras en bedömning av utvecklingsbehoven för hela det nationella vaccinationsprogrammet, vilket nu även är inskrivet i programmet för statsminister Jyrki Katainens regering. Helsingfors den 13 september 2011 Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson 5