Hallituksen esitys syykokoukselle 26.11.2011 1 (9) TOIMINTASUUNNITELMA 2012 Suomen tietokirjailijat ry:n kaksikärkinen toiminta-ajatus Suomen tietokirjailijat ry on aatteellinen yhdistys, joka sääntöjensä mukaan 1. edistää tietokirjallisuutta osana suomalaisen yhteiskunnan kulttuuria ja tietohuoltoa 2. valvoo tietokirjailijoiden tekijänoikeudellisia ja yhteisiä ammatin harjoittamiseen liittyviä etuja 3. tukee tietoteosten kirjoittajia henkisesti sekä edistää jäsentensä ammattitaitoa ja -etiikkaa 4. toimii tietokirjailijoiden yhdyssiteenä. Yhdistyksellä on kaksikärkinen toiminta-ajatus, jossa keskeiset tavoitteet kietoutuvat yhteen. Yhtäältä se on tietokirjailijoiden edunvalvoja, toisaalta se haluaa vahvistaa tietokirjallisuuden näkyvyyttä ja asemaa yhteiskunnassa. Vuosina 2006 2011 yhdistyksessä on toteutettu muun muassa seuraavaa: - yhdistyksen strategia on uusittu vuosina 2007 2008 - yhdistys on verkostoitunut aiempaa tiiviimmin ja se on yhtenä suurimmista tekijäjärjestöistä pyrkinyt olemaan erilaisten yhteistyöhankkeiden moottori - yhdistys on vakiinnuttanut asemansa lausunnonantajana eri viranomaisille asioissa, jotka koskettavat tai sivuavat tieto- ja oppikirjallisuutta - kansallista verkottumista on tehostettu muun muassa perustamalla Tekijäfoorumi - yhdistys on ollut aiempaa tiiviimmin mukana kirjailijajärjestöjen kansainvälisessä yhteistoiminnassa. - tietokirjailijoiden identiteettiä on pyritty vahvistamaan ja tietokirjallisuuden näkyvyyttä lisätty muun muassa TIETOKIRJA.FI-tapahtumalla - tekijänoikeusjärjestö Sanaston toimintaa on tuettu ja tämä kirjailijajärjestöjen yhteinen edunvalvoja on vakiinnuttanut toimintansa - yhdistyksen perustoiminnot (hallinto ja verkostot) on käyty läpi ja muun muassa kokouskäytäntöjä on tehostettu - yhdistyksen toimiston työskentelytavat ja infrastruktuuri on uudistettu - on otettu käyttöön uusi jäsenrekisteriohjelma, joka edustaa alan huippua ja jota on mahdollisuus kehittää edelleen - sisäistä ja ulkoista tiedottamista on tehostettu muun muassa uusimalla verkkosivut; tämä kehitystyö jatkuu - yhdistyksen toimiston osaamista tekijänoikeus- ja kustannussopimuskysymyksissä on vahvistettu - yhdistyksen luottamushenkilöiden ja jäsenistön tietämystä on lisätty järjestämällä seminaareja ja muuta koulutusta - tietokirjailijoille tarpeellisen koulutusohjelman suunnittelu on aloitettu - uusille jäsenille on järjestetty omia koulutus- ja tutustumistilaisuuksia - poliittista vaikuttamista on tehostettu - kirjallisuuspoliittista ohjelmaa on tehty tunnetuksi monin eri tavoin - yhdistys on edistänyt tietokirjallisuuden lukemista ja tietokirjallisuuden tuntemusta kouluissa (koululaisille lippuja Helsingin kirjamessuille, tietokirjailijoiden kouluvierailut, tietokirjastipendit) - yhdistys on ottanut käyttöön sosiaalisen median eri keinoja Toiminnan pitkäjänteisyyden varmistamiseksi yhdistys teki kaksi vuotta sitten ensimmäistä kertaa toimintasuunnitelman nelivuotiskaudeksi (2010 2013). Suunnitelma tarkistetaan vuosittain ja se hyväksytään vuodeksi kerrallaan. Vuosi 2012 on nelivuotiskauden kolmas vuosi.
Hallituksen esitys syykokoukselle 26.11.2011 2 (9) Digitaalistuminen ja tietokirjallisuus Digitaalistuminen on ollut todellisuutta jo yli viisitoista vuotta. Olemme nähneet sen vaikutukset painoliiketoiminnassa ja kustannusalalla. Internetin kehitys on laittanut maailman tiedonvälityksen kokonaan uusiksi. Lieveilmiöistään huolimatta internet ja sähköinen julkaiseminen ovat edelleen suuria mahdollisuuksia. Digitaalistumisessa olemme vasta tien alussa. Tietokirja-alaa nämä ilmiöt ovat muokanneet monella tavalla. Julkaistujen nimikkeiden määrä on vähentynyt 15,3 prosenttia vuodesta 2007 vuoteen 2010. Suomen Kustannusyhdistyksen jäsenten tietokirjamyynti väheni vuonna 2009 10,4 prosenttia ja oppikirjojen myynti 3,1 prosenttia. Vuonna 2010 tietokirjamyynti väheni edelleen 3,1 prosenttia. Sen sijaan oppikirjojen myynti kasvoi 0,8 prosenttia. Tietokirjojen osalta vuosi 2010 oli vuoden 2005 jälkeen viides vuosi, jolloin myynti laski. Vuoden 2011 ensimmäisen vuosipuoliskon pikatilastot kertovat, että tietokirjallisuuden myynti on 4,2 prosentin laskussa. Kirjallisuuden kokonaismyynnin lasku on tätäkin hurjempaa (13,4 %). Uusien tietosanakirjasarjojen, monien hakuteosten ja sanakirjojen kustantaminen on tullut mahdottomaksi. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen oppimateriaaleja kustannetaan myös aiempaa selvästi vähemmän. Kun kirjojen keskimääräiset myyntiluvut laskevat, eivät kustantajat ole enää valmiit ottamaan kustantamisen riskiä entiseen tapaan. Monilla tiedon aloilla on vaarana, että lähitulevaisuudessa ei julkaista kotimaisten tekijöiden tietokirjoja. Piratismi on ongelma kirja-alalla esimerkiksi sanakirjakustantamisessa ja epäilemättä luvaton julkaiseminen, välittäminen ja käyttö lisääntyvät sähköisen julkaisemisen etenemisen myötä. Tekijänoikeuden loukkaukset ovat valitettavan yleisiä. Tietokirjailijat elävät suurten mediatalojen ja piratistien puristuksessa. Sähköisestä julkaisemisesta puhutaan usein epämääräisesti. Se ei ole Suomessa vain läpimurtoaan edelleen odottavien e-kirjojen tekemistä, ovathan esimerkiksi oppimateriaalikustantajat tehneet tiedostomuotoisia julkaisuja jo ainakin 15 vuotta. Kolmella kustantajalla on ollut pitkään sähköinen lakikanava, ja monilla muillakin aloilla on sähköisiä tietokanavia. Sähköisen julkaisemisen vaikutuksia kustantamisen sisältöihin ja oppi- ja tietokirjallisuuden asemaan ei tunneta riittävästi. 2000-luvulla peruskouluun ja lukioon on tuotettu sähköisiä oppimisympäristöjä. Ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa huomattava osa oppimateriaalista on verkkoaineistoa. Yhtäältä sähköinen julkaiseminen on avannut näin uusia mahdollisuuksia. Perinteinen kirja on korvautunut osin uuden ajan tietotuotteilla. Kirja on saanut tällöin uudet vaatteet. Tällainen sinänsä luonnollinen kehitys on merkinnyt perinteisen oppikirjakustantamisen vaikeutumista, etenkin kun laitonta kopiointia tapahtuu valitettavan paljon. Peruskoulu- ja lukiokirjojen myyntiä on vähentänyt myös oppikirjojen lisääntynyt kierrätys. Muutoksen seurauksena kustantajat ovat tehneet paniikkiliikkeitä. Henkilöstöä on irtisanottu ja lomautettu. Kustannusohjelmia on supistettu. Myös toimialajärjestelyjä on tehty. WSOY:n yleinen kirjallisuus siirtyi keväällä 2011 mediakonserni Bonnierille. Samaan aikaan Sanoma-konserni osti Tammen ja Bonnierin oppikirjatoiminnot. Julkisuudessa tämä jälkimmäinen kauppa jäi varjoon. Sen merkitys on suomalaiselle kustannusalalle kuitenkin huomattavan suuri. Kaupan jälkeen Sanomakonsernin ja Otavan markkinaosuus peruskoulun ja lukion oppikirjoista on yli 90 prosenttia. Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi marraskuussa 2010 raportin "Koulutuksen tietoyhteiskuntakehittäminen 2020", ja valtioneuvosto antoi eduskunnalle selonteon vuosien 2011 2020 digitaalisesta agendasta otsikolla "Tuottava ja uudistuva Suomi". Molemmissa esitetään monia kannatettavia asioita. On tärkeää, että Suomi pysyy koulutuksen kehittämisen kärkijoukossa ja tietotekniikan käyttöä opetuksessa edistetään.
Hallituksen esitys syykokoukselle 26.11.2011 3 (9) Vuositasolla kymmenien miljoonien eurojen panostuksen kohdistuminen valtaosin laitekantaan ja sen jatkuvaan uusimiseen vie harhapoluille. Suomen tietokirjailijat ry on huolissaan painotuksista, joissa korostetaan liiaksi tietotekniikan merkitystä ja puhutaan vain vähän opetuksen sisällöistä, oppimateriaaleista ja tekijänoikeuksista. Oppimateriaalit mainitaan muistioissa itsestään selvyyksinä, vaikka kaikkia aineistoja ei vielä ole laajasti saatavilla digitaalisessa ympäristössä. On utopistista ajatella, että oppimateriaaleista käytettäisiin sähköisessä muodossa jo vuonna 2015 puolet tai vuonna 2020 kaikki. Kertahyppy digitaalisiin aineistoihin ei onnistu. Todellisuudessa tilanne on pitkään toisenlainen: painettuja aineistoja käytetään sellaisenaan ja niitä kopioidaan perinteisin ja skannataan uusin menetelmin. Samaan aikaan digitaalinen kopiointi lisääntyy. Tiedontuottajat, kirjoittajat, ovat olennaisia tiedon seulojia, tulkitsijoita ja jäsentäjiä, olipa julkaisu- ja jakelukanava mikä tahansa. Yhdistyksessämme on jäseniä, joiden tuotannosta suurin osa on digitaalista. Kaikesta edellä kerrotusta huolimatta tietokirjallisuuden asema on pysynyt julkisuudessa vahvana ja tietokirjat ovat usein julkisen keskustelun moottoreita. Monilla aloilla ja monien aiheiden käsittelyssä kirja onkin edelleen paras, yleisin ja käyttökelpoisin käyttöliittymä. Noin 80 prosenttia Suomessa julkaistuista painetuista kirjoista on tietokirjallisuutta. Yli 90 prosenttia kotimaisten tekijöiden julkaisuista on tietokirjoja. Niitä julkaistaan vuodessa 6000 7000. Digitaalistuminen on merkinnyt painokustannusten suhteellista laskua. Pienkustantamisen ja omakustantamisen mahdollisuudet ovat lisääntyneet. On nähtävissä merkkejä siitä, että konservatiivisesti toimivien suurten kustantamojen asema murtuu. Erityisesti kaunokirjallisuuden puolella monet nimekkäät kirjailijat ovat siirtyneet pienempien ja henkilökohtaisempaa palvelua antavien kustantamojen talliin. Osa on ryhtynyt itse kustantajaksi. Tämä ilmiö näkyy myös tietokirjailijoiden piirissä. Pienkustantaminen lisääntyy. Tämä on luonnollista kehitystä, sillä kustannusalan oligopolisoituminen ja kustannusohjelmien keskittäminen (bestselleröityminen) ovat heikentäneet monien tietokirjailijoiden pääsyä suurimpien kaupallisten kustantajien listoille. Tekijän ja yhden kustantajan malli on tässä tilanteessa murtunut. Tekijät ovat nykyisin "moniuskollisia": he voivat julkaista useiden kustantajien kautta tai itse. Tilanne ei ole kuitenkaan pienkustantajalle tai omakustantajalle helppo. Kirjakauppaverkon keskittyminen vaikeuttaa teosten pääsyä kaupallisille markkinoille ja julkisuuden saamista. Verkkokirjakaupat ja internet kuitenkin onneksi murtavat tätä kehää. Logistiikkakustannukset ovat pienten erien kaupassa usein kannattavan toiminnan este. Suomen tietokirjailijoiden keväällä 2011 tekemä selvitys osoitti, että yhä useampi tietokirjailija käyttää sosiaalisen median eri keinoja kirjojensa tunnetuksi tekemisessä. Syyskesällä 2011 Otava-konserni osti Suomalaisen kirjakaupan. On myönteistä, että Suomen suurin kirjakauppaketju pysyy kotimaisessa omistuksessa ja on toivottavaa, että Suomalaista kirjakauppaa kehitetään nimenomaan lukemisen asiaa ajavana kirjakauppana. Tiedon tarve ja tekijät Tiedon tarve ei ole vähentynyt, vaan se päinvastoin lisääntyy koko ajan. Tämä on suuri haaste tietokirjoittamisen asiantuntijoille, tietokirjailijoille. Uusia kirjoittajia tulee jatkuvasti lisää. Yliopistoista valmistuu tohtoreita ja maistereita, jotka suuntautuvat tietotyöhön ja tiedon levitykseen. Tiedon tuottamisen ja tiedon julkaisemisen muutokset merkitsevät myös sitä, että tietokirjailijat joutuvat pohtimaan omaa ansaintaansa uudella tavalla. Asiantuntijatyön määrä kasvaa, mutta mitä siitä ollaan valmiit maksamaan?
Hallituksen esitys syykokoukselle 26.11.2011 4 (9) Tekijöiden rooli sähköisen materiaalin tuottamisessa voi olla kovin toisenlainen kuin painetun kirjan tekemisessä. Akateemisen maailman Open Access -vaatimukset on otettava huomioon. Se on yleisesti hyväksytty tavoite. Alalla on monia ansaintamalleja, joista osa on toimivia, osa ei. Uusien teknologioiden aikana kirjailijat joutuvat valvomaan etuaan aiempaa monimutkaisemmassa toimintaympäristössä. Multimediamaailmassa kirjoittavaa tekijää pidetään "aineistonluovuttajana". Vaikka sähköisiä julkaisuja on tehty jo kauan, ei alalle ole syntynyt vakiintuneita ja tekijöiden kannalta sopivia korvaus- ja sopimuskäytäntöjä. Oppikirjapuolella sähköisiä julkaisuja pidetään usein oheistuotteina. Valitettavan monet tekijät ovat mukautuneet uskomaan, että kysymys on poikkeuksesta ja tilapäisestä menettelystä. Tässä tilapäisyydessä on oltu yli kymmenen vuotta. Sähköisessä julkaisutoiminnassa ei saa käydä niin, että tekijät jäävät nuolemaan näppejään, kun laitetoimittajat, jakelijat ja suuret mediatalot käärivät koko potin. On huolestuttavaa, että kuluttajat ovat usein valmiit maksamaan tekniikasta, mutta eivät sisällöistä. Sähköisten julkaisujen tekijänpalkkioprosentin tulee olla suurempi kuin painetuista teoksista maksetun, koska kustantajilta jäävät pois muun muassa painatus- ja logistiikkakulut. Digitaaliset kirjallisuustietokannat ovat tätä päivää ja tulevaisuutta. Tekijänoikeudenalaisia teoksia skannataan kirjastojen ja muiden tahojen tietokantoihin. Tämä voi olla ihan hyvä kirjojen saatavuuden kannalta mutta haitallista, jos lupia ja lisenssejä ei kysytä. Harva tietokirjailija tulee toimeen tekijänoikeustuloilla. Kirjojen levikit ovat Suomen kaltaisessa väestöpohjaltaan pienessä maassa pieniä. Kopiointikorvauksista myönnetyt apurahat ja lainauskorvaus tuovat lisätuloa osalle tekijöistä. Yleinen kulttuurituki on vaatimatonta. Eräiden säätiöiden apurahoitus on merkittävää, mutta kokonaisuudessaan tilanne on huolestuttava. On paljon aiheita ja aineistoja, joista ei voi kirjoittaa ja julkaista markkinoiden ehdoilla. Tällaisten teosten tekemisellä on kuitenkin suuri kulttuurinen merkitys. Oppi- ja tietokirjallisuuden merkitys suomalaiselle koulutukselle, sivistykselle ja kulttuurille on ollut ja on erittäin suuri. Kirjallisuuden ansiosta ja myötävaikutuksella Suomesta on tullut hyvinvointiyhteiskunta, jonka koulutusjärjestelmää ja oppimistuloksia kehutaan ympäri maailmaa. Tiedon riippumattomuus on voitava turvata. Tieto- ja oppikirjallisuutta ei voi kuvitella hoidettavan mainos- ja sponsorirahoituksella. Suomi on opetuksen ja oppimisen mallimaa. Suomalainen hyvinvointivaltio perustuu lukutaitoon, koulutukseen ja sivistystahtoon. Olemme huolissamme lukutaidosta ja oppimisesta tilanteessa, jossa tietoympäristömme on murroksessa. Lukeminen on muuttunut lineaarisesta epälineaariseksi. Internet on silpputiedon valtameri, jossa tiedon jäsentelystä ja laadusta vastaavat vain harvat. Vaikka tietoa on yhä enemmän saatavilla, voidaan kysyä, mihin tieto katosi. Niitä, jotka jäsentelevät tietoa ja vastaavat tiedon laadusta, tarvitaan entistä enemmän. Ei riitä, että koulutuksen välineet ovat sellaisia, että ne kelpaavat diginatiiveille. Nuoret tulee edelleenkin opettaa lukemaan erilaisia tekstejä ja heidän käytössään tulee olla laadukkaita, suomalaisiin olosuhteisiin laadittuja oppimateriaaleja. Ei riitä, että opettajat siirtyisivät tekemään "tee se itse" - menetelmällä oppimateriaaleja. Oppimateriaalien arvostusta opettajankoulutuksessa tulee nostaa. Yhtäältä tarvitsemme painettua, perinteistä oppimateriaalia aapisesta alkaen. Toisaalta e-oppimateriaalit sopivat moniin oppisisältöihin, joissa tekstiä voidaan havainnollistaa muun muassa äänen ja kuvan avulla. Oli oppimateriaalin muoto mikä tahansa, uutta tietoa, sisältöä tulee tuottaa koko ajan uudestaan. Tieto tarvitsee tekijänsä. Olemme huolissamme kehityksestä, jossa unohdetaan lisäarvoketjun alkupää eli tieto- ja oppikirjailijat. Suomi on pieni kielialue, jossa vain osa oppimateriaaleista voidaan toteuttaa taloudellisesti kannattavasti. Tieto- ja oppikirjallisuus eivät voi toimia yksinomaan markkinoiden ehdoilla.
Hallituksen esitys syykokoukselle 26.11.2011 5 (9) Jos niin toimitaan, pienemmille lukijakunnille tarkoitetut mutta tarpeelliset ja tärkeät teokset jäävät ilmestymättä. Elämme tällä hetkellä hallitsemattomassa tilanteessa, vapaassa pudotuksessa. Suomi on ainoa maa, jossa tehdään suomalaista tietokirjallisuutta kotimaisilla kielillä. Suomen tietokirjailijat ry haluaa herättää yhteiskunnallista keskustelua siitä, miten Suomessa voidaan pitää huolta tietokirjailijoiden toimintaedellytyksistä. Miten tietokirjailijoiden työn arvostus voitaisiin nostaa sille kuuluvalle tasolle? Miten tietokustantamisen toimintaedellytykset turvataan? Keskustelussa otetaan huomioon tietokirjallisuuden eri lajit (liite 1) ja jäsenkunnan differentioitumisen haasteet. Tietokirjailijoita on yhä useammanlaisia. Akateemisessa maailmassa tietokirjoittamisen haasteet ovat erilaiset kuin hakuteosten tai opaskirjojen tekijöillä. Oppimateriaalien tekijöiden huolenaiheet ovat toisenlaisia kuin ns. yleistä tietokirjallisuutta julkaisevien. Paljon on myös yhteistä. Yhdistyksen kirjallisuuspoliittinen linja Eduskuntavaalit pidettiin keväällä 2011. Emme saaneet hallitusohjelmaan toivomiamme kirjauksia, mutta työ jatkuu. Tavoitteenamme on nostaa tieto- ja oppikirjallisuuden arvostus eduskuntakaudella 2011 2015 tasolle, jolle se kuuluu. Politiikkaohjelmalla pyritään vaikuttamaan päättäjiin, poliitikkoihin, virkamiehiin ja julkiseen sanaan, jotta tieto- ja oppikirjailijoiden asemaan tehtäisiin sellaisia korjauksia, joita nykyhetki ja tulevaisuus vaativat. Yhdistys haluaa lisätä yhteiskunnan eri alojen tietämystä yhtäältä oppi- ja tietokirjailijoista ja toisaalta kirjailijoiden työstä ja asemasta. Suomen tietokirjailijat ry on esittänyt toistuvasti opetus- ja kulttuuriministeriölle, että ministeriö tekisi tietokirjallisuutta koskevan selvityksen ja laatisi sen pohjalta toimintaohjelman. Syksyllä 2011 ministeriö käynnisti selvityksen kirjallisuuden, myös tietokirjallisuuden tukijärjestelmistä. Hyvä niin, mutta tällainen selvitys on liian suppea-alainen. Yhdistys onkin lähettänyt syyskuun lopulla 2011 konkreettisen esityksen siitä, mitä tällaisen laajemman selvityksen tulisi sisältää. Peräämme selvitystä, jonka myötä saisimme kokonaiskuvan tietokirjallisuuden kentästä. Selvitettäviä asioita ovat mm. seuraavat: 1) Miten digitaalistuminen ja muuttuva tietoympäristö vaikuttavat kirjojen kirjoittamiseen, julkaisemiseen, lukemiseen ja saatavuuteen? 2) Millainen on kirjan talouden muuttuva kuva, kun mukana ovat kirjoittajat, kustantajat ja laitevalmistajat? Miten turvataan tekijän asema uudenlaisessa lisäarvoketjussa? 3) Onko kirjoittajien ammattitaidon varmistamiseksi ja tukemiseksi järjestettävä koulutus riittävää ja oikeanlaista? Minkälaista kirjoittajakoulutusta järjestetään ja tulisi järjestää osana muuta koulutusta sekä erillisenä täydennyskoulutuksena? 4) Minkälaisia ovat kirjojen lukijakunnat ja niiden muuttuvat tarpeet? Miten huomioidaan esim. koulutuksen alalla uudet lukijakunnat (maahanmuuttajat, kieliryhmät, erityiskoulutus)? 5) Tiedon saatavuus ja pääsy tietoon edistävät yhteiskunnallista tasa-arvoa. Miten varmistetaan kirjastojen ja kirjamarkkinoiden toimivuus? 6) Millainen asema tekijöillä on alaa koskevissa valmistelu- ja päätöksentekoelimissä sekä lausunnonantajana? 7) Millaisia ovat kirja-alan erilaiset tukimuodot? Suomen tietokirjailijat ry:n keskeisenä ajatuksena on muistuttaa, kuinka tärkeää kirjallisuus on suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudelle ja hyvinvoinnille: kirjallisuuspolitiikka on kulttuuripolitiikkaa kirjallisuuspolitiikan tulee kattaa sekä tietokirjallisuus että kaunokirjallisuus kirjallisuuspolitiikka on kielipolitiikkaa kirjallisuuspolitiikka on demokratiapolitiikkaa
Hallituksen esitys syykokoukselle 26.11.2011 6 (9) Mitä useammista aiheista teoksia kirjoitetaan ja mitä useampia lajityyppejä ne edustavat, sen paremmin kieli voi. Kaikilla on oltava oikeus tietoon ja siksi tietoa tulee voida lukea omalla kielellä. Yhteiskunnan erilaiset kielitarpeet (muun muassa selkokieli ja suomea vieraana kielenä puhuvat) on otettava huomioon. Suomen tietokirjailijat ry:n edunvalvonnan tavoitteet 1) Suomen tietokirjailijat ry pyrkii vaikuttamaan siihen, että tekijänoikeuslaissa turvataan ns. heikommanosapuolen (so. tekijöiden) asema, kun tekijänoikeuslain 3. luvun uudistaminen etenee. Muissa Pohjoismaissa ja EU:ssa käytävää tekijänoikeuskeskustelua seurataan tarkasti. 2) Yhdistys pyrkii yhteistyössä jäsentensä kanssa vaikuttamaan siihen, että kustannussopimukset ovat tekijöiden kannalta aiempaa oikeudenmukaisempia. Erityistä huomiota kiinnitetään sähköisistä julkaisuista ja verkkoaineistoista tehtäviin kustannussopimuksiin. 3) Kustantajien oppimateriaalien verkkopalvelut ja loppuunmyytyjen kirjojen saatavuuden parantaminen POD (Print On Demand) -tarvepainatuksena edellyttävät kustannussopimuskäytäntöjen muutosta. Kun teokset ovat sähköisessä maailmassa periaatteessa "ikuisesti saatavilla", sopimuksissa on sovittava, milloin ja miten sopimus päättyy ja miten oikeudet palautuvat tekijälle. 4) Yhdistyksen kustannussopimussuositusten tunnettuutta ja käyttöä edistetään. Suositukset löytyvät verkkosivuilta (www.suomentietokirjailijat.fi). Yhdistyksen tavoitteena on, että painettujen kirjojen tekijänpalkkiot nousevat suositusten tasolle. Yksi keino tähän suuntaan ovat myynnin mukaan progressiivisesti nousevat tekijänpalkkiot. 5) Sähköisten julkaisujen osalta yhdistyksen tavoitteena on saada aiempi ns. ilmaismateriaali tekijänoikeuskorvausten piiriin. Sähköisten julkaisujen kustannusrakenne on yleensä sellainen, että tekijöille voidaan maksaa niistä yleensä korkeampi tekijänpalkkioprosentti kuin painetuista kirjoista. 6) Oppikirjakustantamisessa ja sähköisessä julkaisemisessa tekijyyttä on pyritty hämärtämään tai vähättelemään. Yhdistyksen tavoitteena on lisätä tekijöiden tunnettuutta ja valvoa, että tekijyys tulee asiallisesti mainittua sekä teoksissa että niiden markkinoinnissa ja myynnissä. 7) Myös muiden tekijänoikeuskorvausjärjestelmien kehittäminen on keskeisellä sijalla yhdistyksen toiminnassa. Koulumaailmasta kertyvien kopiointikorvausten taso säilyy lähivuosina, koska valokopiointi on edelleen lisääntynyt. Sen sijaan muun muassa korkeakouluissa ja yrityksissä valokopiointi on vähentynyt dramaattisesti, mikä tulee olemaan suunta myöhemminkin 2010- luvulla. 8) Valokopioinnin jakoneuvottelut tekijöiden ja kustantajien välillä vuoden 2011 osalta ovat edelleen kesken. Yhdistys avasi jakoneuvottelut keväällä 2011, mutta kustantajat eivät ole olleet halukkaita neuvottelemaan asiasta. Tästä syystä vuoden 2011 korvauksista on pystytty syyskuussa 2011 jakamaan vain puolet eli ns. riidaton osuus. Yhdistys pyrkii edelleen neuvotteluyhteyteen kustantajien kanssa. 9) Uudet digitaaliseen kopiointiin sopivat sopimuslisenssit on saatu Kopiostossa myyntiin. Yhdistyksen toiminnanjohtaja kuuluu Kopioston neuvotteluryhmään, joka neuvottelee opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa keskitetystä sopimuksesta. Syksyllä 2011 tällaista ei saatu aikaan ja Kopiosto jatkaa yksittäisten lupien myymistä suoraan kunnille ja oppilaitoksille. Neuvottelut keskitetystä sopimuksesta jatkuvat vuonna 2012.
Hallituksen esitys syykokoukselle 26.11.2011 7 (9) 10) Yhdistys tukee Sanaston toimintaa ja sen politiikkatyötä, joka käynnistyi toden teolla vuoden 2011 aikana. Lainauskorvauksen korvaustaso halutaan saada muiden pohjoismaiden tasolle. Tavoitteena on opetuskirjastojen ja tutkimuskirjastojen saaminen korvauksen piiriin. Nykyinen kolmen miljoonaan euron korvaussumma tulee nostaa vähintään kymmeneen miljoonaan euroon. 11) Yhdistys edellyttää, että kirjallisuuden yleistä kulttuuritukea kohdistetaan tasavertaisesti myös tietokirjailijoille ja tietokirjallisuudelle. Kirjastoapurahajärjestelmässä ja muissa kulttuurin tukijärjestelmissä tietokirjailijoita on kohdeltava tasa-arvoisella tavalla muiden kirjailijoiden joukossa. 12) Opetus- ja kulttuuriministeriö ei myöntänyt yhdistykselle valtionapua, mistä yhdistys on tehnyt valituksen KHO:lle. Ratkaisua ei ole vielä saatu. Yhdistys hakee valtionapua myös vuonna 2012. 13) Yhdistys jatkaa muiden kirja-alan järjestöjen yhteistyötä, jotta e-kirjojen ja muiden sähköisten julkaisujen arvonlisäverokanta lasketaan painettujen kirjojen tasolle (9 %). Suomen tietokirjailijat ry:n välineet tavoitteiden toteuttamiseksi Yhteistyö Suomen tietokirjailijat ry pyrkii tekemään yhteistyötä opetus- ja kulttuuriministeriön sekä kaikkien julkisten toimijoiden kanssa, joiden toiminta liittyy tietokirjailijoiden toimintaan tai sivuaa sitä. Yhdistys on Sanaston ja Kopioston jäsenjärjestö. Yhdistyksellä on keskeinen rooli molempien järjestöjen luottamustehtävissä ja neuvotteluryhmissä. Suomen Kustannusyhdistyksen neuvotteluhaluttomuudesta huolimatta Suomen tietokirjailijat ry pyrkii luomaan rakentavat välit ja viemään asioita kustantajien kanssa neuvotellen eteenpäin. Yhteistyötä yksittäisten kustantajien kanssa jatketaan, sillä monissa tietokirjallisuuteen liittyvissä kysymyksissä tekijöiden ja kustantajien edut ovat yhteiset. Yhteistyöhankkeita rahoitetaan muun muassa Suomen Kirjasäätiön tietokirjarahaston tuella. Yhteistyö muiden tekijäjärjestöjen kanssa tiivistyi entisestään vuoden 2011 aikana. Tätä hyväksi ja tehokkaaksi koettua yhteistoimintaa jatketaan ja tiivistetään (muun muassa Tekijäfoorumi). Suomen tietokirjailijat ry on tiiviisti mukana kirjailijajärjestöjen ja muiden tekijäjärjestöjen pohjoismaisessa ja eurooppalaisessa yhteistyössä. Pohjoismaiden kirjailija- ja kääntäjäjärjestön (NFÖR), Baltic Writers Councilin (BWC) ja erityisesti vuosittaiset pohjoismaisten tietokirjailijajärjestöjen kokoukset ovat tässä keskeisellä sijalla. Pirjo Hiidenmaa oli European Writers Councilin (EWC) puheenjohtaja 2009 2011 ja hänet on valittu jatkokaudelle 2011 2013. Yhdistyksen puheenjohtaja ja toiminnanjohtaja ovat osallistuneet myös International Authors Forumin toimintaan. Tutkimus ja näkyvyys Suomen tietokirjailijat ry tukee tietokirjallisuuteen ja tietokirjoihin liittyvää tutkimus- ja selvitystoimintaa. Yhdistys edistää esimerkiksi tekijänoikeuteen ja kirjan talouteen liittyvää tutkimusta toimimalla asiantuntijana ja tekemällä julkaisuja. Tietokirjoittamisen opettamisen lisääminen ja ensimmäisen professuurin saaminen tietokirjallisuuden alalle on edelleen tavoitteena. Yhdistys teettää selvityksen akateemisten oppikirjojen tilanteesta.
Hallituksen esitys syykokoukselle 26.11.2011 8 (9) Yhdistys kokoaa vuonna 2012 neuvottelukunnan, johon kutsutaan erilaisia lukemisen ja oppimisen edistäjiä, nimekkäitä vaikuttajia (kirjailijat, tiedetoimittajat, opettajat, tieteentekijät jne.), jotka pohtivat keinoja tietokirjallisuuden aseman turvaamiseksi ja kehittämiseksi. Neuvottelukunta ei ole yhdistyksen virallinen päätöksentekoelin vaan vapaamuotoinen ja vapaaehtoinen ideafoorumi. Vuonna 2012 aloitetaan jäsenten keskuudessa tutkimus, jossa selvitetään jäsenten käsityksiä kustantajista ja selvitetään kyselyn avulla eri kustantajien maksamia tekijänpalkkioprosentteja eri teoslajeissa. Vuonna 2013 toteutetaan jäsentutkimus, jonka tietoja verrataan vuosina 2003 2004 tehtyyn tutkimukseen. Tässä tutkimuksessa selvitetään muun muassa tietokirjailijoiden taustaa, roolia, kirjoittajauraa, tiedonaloja ja koulutusta. Oppikirjojen arviointia ja muuta tietokirjakritiikkiä kehitetään ja edistetään. Yhdistys tukee toimillaan suomalaisten tietokirjojen vientiä ja ottaa huomioon Frankfurtin kirjamessut 2014. Yhdistys on keskeinen toimija TIETOKIRJA.FI-tapahtumien järjestämisessä. Yhdistys osallistuu useimpiin Suomessa järjestettäviin kirjamessuihin ja tietokirjallisuustapahtumiin. EDUCA-messuista, jotka ovat tammikuussa 2012, on kehitetty oppikirjailijoiden vuotuistapahtuma. Lukukeskuksen ja muiden alan toimijoiden kanssa järjestetään tilaisuuksia, joissa tietokirjailijat ovat esillä. Lauri Jäntin säätiön kanssa vuonna 2011 aloitettua yhteistyötä jatketaan: tietokirjailijavierailuja kouluihin, tietokirjastipendejä koululaisille. Yhdistys on yhteistyössä Kansallisen digitaalisen kirjaston kanssa ja seuraa kirja-alan digitointia. Suomen tietokirjailijat ry on valtakunnallinen yhdistys. Yhdistyksellä on aluevastaavaa 13 paikkakunnalla ympäri Suomen. Aluetoiminnalla tuetaan yhdistyksen tavoitteita: tietokirjallisuuden näkyvyyttä ja tekijöiden edunvalvontaa. Aluevastaavat huolehtivat siitä, että aluetoiminnassa edistetään kumpaakin tavoitetta. Näin varmistetaan tietokirjallisuuden valtakunnallisen näkyvyys ja yhteydenpidon alueen jäseniin. Aluevastaavat ovat alueellaan hyvin verkottuneita kulttuurivaikuttajia, jotka tekevät yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. He kokoavat halutessaan alueen jäsenistä työryhmän, joka suunnittelee aluetoiminnan sisältöä. Alueilla järjestetään jäsentilaisuuksia, joista osa on koulutustilaisuuksia. Osa tilaisuuksista on yleisölle avoimia ja ne toimivat tietokirjailijoiden ja lukijoiden yhdyssiteenä. Tilaisuuksia järjestetään eri sidosryhmien, muun muassa kirjastojen ja koulujen kanssa. Yhdistyksen toimisto tukee aluevastaavia toiminnan järjestämisessä. Yhdistyksen palkintopolitiikassa otetaan huomioon tietokirjallisuuden monimuotoisuus. Warelius-, Tietopöllö-, Oppikirjailija- ja Tietokirjailijapalkintojen lisäksi yhdistys voi jakaa palkinnon tietokirjailijalle, joka on edistänyt tiedonvälitystä, laadukasta tietokirjoittamista tai tehnyt uusia avauksia tietokirjallisuuden hyväksi. Yhdistys on mukana myös Tieto-Finlandia-palkinnon ja eräiden muiden palkintojen valmistelussa ja rahoituksessa. Kouluttaminen, kehittämisseminaarit ja tiedottaminen Tietokirjallisuuden asemaa edistetään järjestämällä koulutusta, seminaareja ja keskustelutilaisuuksia sekä tukemalla alan tutkimusta. Kirjallisuudentutkijoiden, tietokirjoittamisen opettajien ja kriitikoiden sekä tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan kanssa suunnitellaan ja toteutetaan uusia yhteistyömuotoja. Yhdistyksen asettama koulutustyöryhmä kartoitti syksyllä 2011 tietokirjailijoiden ja oppikirjailijoiden koulutusmahdollisuuksien nykytilan ja teki toimenpide-ehdotuksia koulutuksen järjestämisestä ja kehittämisestä. Samalla selvitettiin missä yhteistyössä yhdistys voi olla mukana ja mitä yhdistys voi itse järjestää.
Hallituksen esitys syykokoukselle 26.11.2011 9 (9) Suomen tietokirjailijat ry järjestää vuositasolla kymmeniä koulutustapahtumia. Erityistä huomiota kiinnitetään vuonna 2012 jäsenkoulutukseen. Aluetoiminnan puitteissa järjestettävässä koulutuksessa otetaan suunnitelmallisesti huomioon tekijänoikeuskysymykset ja kustannussopimukset. Suosittuja uusien jäsenten koulutustilaisuuksia jatketaan. Erilaista tietokirjailijoiden ammattiin liittyvää koulutustoimintaa tuetaan. Koulutus liittyy muun muassa tietokirjoittamiseen, sosiaaliturvakysymyksiin, tekijänoikeusasioihin, yritysmuotoisen toiminnan aloittamiseen ja tietokirjallisuuden vientimahdollisuuksiin. Yhdistys kehittää tietokirjailijoiden valmiuksia osallistua tarvittaessa totuttua laajemmin tietoteosten tuottamiseen ja markkinointiin. Aluetoiminta tukee (yhdistyksen toimiston tuella) entistä tehokkaammin yhdistyksen jäsenkoulutustavoitteita. Sosiaalisen median ryhmä tekee ehdotuksia, miten sosiaalista mediaa voitaisiin käyttää yhdistyksen sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä. Yhdistyksen uudistettujen verkkosivujen käytettävyyttä ja interaktiivisuutta parannetaan. Jäsentiedotteen sisällön kehittäminen jatkuu. Myös sähköpostitiedottamista jatketaan. Yhdistys siirtyy vaiheittain sähköisten lomakkeiden käyttöön. Luottamushenkilöiden suunnitteluseminaari pohtii keväällä 2012 kustannusalan trendejä ja tekijyyden muuttuvaa maailmaa. Miten tekijän ja kustantajan suhde on muuttunut? Mitä tekijältä edellytetään? Minkälaisia uusia valmiuksia tekijöiltä vaaditaan? Tässä yhteydessä nostetaan esiin myös yrittäjänä toimiminen, omakustantamisen mahdollisuudet, kirjoittamisen rahoittaminen, lukijoiden tavoittaminen, sosiaalisen median keinot, julkisuuden hallinta jne. Tietokirjailijoiden kansainvälistä verkostoitumista tuetaan järjestämällä kirjoittamismahdollisuuksia ulkomaisissa kirjailijakodeissa ja kulttuuri-instituuteissa. Suomen tietokirjailijat ry:n hallinto ja toimisto Yhdistyksen syyskokous valitsee yhdistykselle uuden puheenjohtajan 26.11.2011. Puheenjohtajana sääntöjen salliman enimmäismäärän, yhdeksän vuotta 2003 2011, ollut Pirjo Hiidenmaa ei voi asettua ehdolle. Syyskokous valitsee myös uudet hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle. Hallituksessa yhdeksän vuotta ollut Osmo Pekonen ei voi asettua ehdolle. Yhdistyksen hallitus valitsee tammikuussa varapuheenjohtajan, taloudenhoitajan ja sihteerin. Työvaliokuntaan kuuluvat puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja yksi hallituksen valitsema hallituksen jäsen. Kokouksiin osallistuvat myös toiminnanjohtaja ja lakimies. Talousvaliokuntaan kuuluvat puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, taloudenhoitaja ja yksi hallituksen tammikuussa valitsema henkilö, jonka tulee olla yhdistyksen jäsen. Hallitus nimeää apurahatoimikunnan, joka valmistelee apurahapäätökset hallitukselle, aluetoimikunnan, jonka jäsenet vastaavat alueensa tietokirjailijatoiminnasta ja palkintolautakunnan, joka valitsee Wareliusja Tietopöllö-palkintojen saajat. Hallitus asettaa projektikohtaisia työryhmiä tarpeen mukaan. Tällaisia ovat esimerkiksi politiikkatyöryhmä, sosiaalisen median ryhmä ja koulutusryhmä. Yhdistyksen toimiston henkilöluku vuonna 2012 on neljä tai viisi. Hallitus selvittää koulutussihteerin/ tutkijan palkkaamisen tarpeen. Toimistotyön apuna käytetään tarvittaessa tuntityövoimaa.