15.2.2017 Lausunto KAA 4/2016 ( 1/ 5) Jari Hanska toimittaja Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle Viite: KAA 4/2016 vp sosiaali- ja terveysvaliokunnassa perjantaina 16.2.2017 klo 10.00 Lausunto kansalaisaloitteesta työeläkeindeksin palauttaminen palkkatasoindeksiin Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on pyytänyt asiantuntijalausuntoani kansalaisaloitteesta KAA 4/2016, jonka tarkoituksena on Työntekijäin eläkelain 395/2006 98 :n Eläkkeiden indeksitarkastus -kohdan muuttaminen. Kansalaisaloitteessa ehdotetaan maksussa olevien eläkkeiden vuotuiseen tarkistamiseen käytetyn indeksin muuttamista täysin palkkatason muutoksia seuraavaksi. Nykyinen indeksi on painotettu niin, että hintatason muutos muodostaa 80 prosenttia ja palkkatason muutos 20 prosenttia indeksistä. Käyn lausunnossani läpi kansalaisaloitteen pääargumentit ja sen lisäksi nostan esiin muutaman huomion eläkejärjestelmän oikeudenmukaisuudesta ja kestävyydestä. Tausta Kansalaisaloitteen perusteluissa todetaan, että muutos turvaisi työuran aikaisen tulotasoon suhteutetun eläkkeen ostovoiman eläkeaikana. Nykyinen indeksi kuitenkin säilyttää eläkkeiden ostovoiman, sillä se on pääosin sidottu hintojen kehitykseen. On totta, että tilanteessa, jossa ansiot kasvavat hintoja nopeammin, eläkkeiden ostovoima suhteessa palkkoihin heikkenee. Nykyisessä taloustilanteessa, jossa palkat eivät kasva, tällaista tilannetta ei synny. Indeksin tavoitteena ei kuitenkaan ole turvata ostovoimaa eläkeläisten ja työtekijöiden välillä vaan eläkkeiden ostovoiman sinänsä. Perusteluissa mainitut vertailut muiden maiden indekseihin ei ole mielekäs, sillä yhteiskunnan tukijärjestelmät ja siten myös eläkejärjestelmät vaihtelevat maittain. Esimerkiksi Ruotsissa käytössä oleva niin sanottu indeksijarru on tarkoittanut sitä, että maksussa olevia eläkkeitä on heikossa taloustilanteessa jopa leikattu. Oikeudenmukaisuus Kansalaisaloitteessa todetaan, että eläkkeiden kasvu on ollut vuosina 1995-2014 noin puolet hitaampaa kuin palkkojen kehitys. Kysymys siitä, pitääkö nykyisten työntekijöiden tuottaman arvonlisäyksen heijastua nykyisten eläkeläisten eläkkeessä, on poliittinen arvovalinta. On kuitenkin syytä muistaa, että ansiotason voimakas nousu heijastuu myös hintoihin, jolloin jopa täysin hintoihin sidottu indeksi turvaisi eläkkeiden ostovoiman suhteessa kuluttajahintojen kehitykseen. Toinen huomion arvoinen seikka on kustannukset. Mikäli nykyistä indeksiä ei olisi 90-luvulla otettu käyttöön olisivat vuotuiset eläkemenot miljardeja euroja korkeammat ja sitä myöden eläkemaksut huomattavasti nykyistä suuremmat. Tällä hetkellä eläkejärjestelmän rahoitus on muutenkin veitsen terällä, jolloin nykyistä suuremmat eläkemenot olisi käytännössä rahoitettava joko rahastoja purkamalla tai maksujen korotuksilla. Eläkeuudistuksessa eläkemaksutaso haluttiin naulata mahdollisimman pitkäksi ajaksi 24,4 prosenttiin palkoista. Eläkeindeksin muuttaminen pakottaisi nostamaan maksuja, mikä puolestaan nostaisi kokonaisveroastetta. Nykyisen talouspoliittisen linjan mukaan kokonaisveroastetta ei
15.2.2017 Lausunto KAA 4/2016 ( 2/ 5) haluta korottaa, jolloin muuta verotusta olisi vastaavasti kevennettävä. Se tarkoittaisi puolestaan suurempia leikkauksia muihin julkisiin menoihin. Toinen vaihtoehto on käyttää eläkerahastot indeksin korottamiseen. Se puolestaan johtaisi Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan viimeistään 2060-luvulla tilanteeseen, jossa rahastot olisi syöty ja eläkemaksuja jouduttaisi nostamaan yli 30 prosenttiin palkoista. Molemmissa tilanteissa indeksimuutos rahoitettaisiin nykyisten ja tulevien työntekijöiden kukkarosta. Eläkeläisköyhyys Kansalaisaloitteessa esitetään aivan asiallinen huoli eläkeläisköyhyydestä. Valitettavasti indeksin muuttaminen auttaisi euromääräisesti eniten niitä eläkeläisiä, jotka saavat jo nyt suurempia eläkkeitä. Sen sijaan muutos ei auta niitä heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevia eläkeläisiä, jotka elävät täysin tai pääosin kansan- ja takuueläkkeen varassa. Lisäksi nykyisistä eläkeläisistä indeksimuutoksesta ehtisivät hyötymään vain hiljattain eläkkeelle jääneet ikäluokat, jotka saavat muutenkin selvästi korkeampia eläkkeitä kuin vanhemmat ikäluokat. Kansaneläke on pysynyt lähes paikallaan 1990-luvulta lähtien ja samaan aikaan työeläkkeiden taso on kasvanut hyvää vauhtia. Esimerkiksi vuonna 1995 vain kansaneläkettä saavien keskieläke oli noin 722 euroa kuukaudessa ja vuonna 2015 741 euroa kuukaudessa. Samassa ajassa vain työeläkettä saavien keskimääräiset kuukausieläkkeet nousivat 1328 eurosta jopa 2040 euroon. Tehokkaampi tapa poistaa eläkeläisköyhyyttä onkin nostaa kansaneläkkeiden tasoa ja peruuttaa esimerkiksi lääkekorvauksiin, asumistukeen ja kansaneläkkeisiin tehtyjä leikkauksia. Eläkeindeksin muuttaminen täysin ansiotasoa seuraavaksi voisi jopa heikentää köyhimpien eläkeläisten asemaa. Indeksin muuttaminen aiheuttaisi eläkemaksuihin nostopainetta, jolloin muuta verotusta olisi vastaavasti kevennettävä. Tällöin on mahdollista, että julkisen talouden rahoitusvajeen umpeen kuromiseksi juuri kansaneläkkeisiin ja muihin ikääntyvän väestön tarvitsemiin palveluihin ja tulonsiirtoihin kohdistuisi lisää leikkauspaineita. Itsetunnon säilyminen Kansalaisaloitteessa todetaan, että nykyinen indeksi ajaa eläkeläiset yhä useammin turvautumaan sosiaalihuoltoon ja muihin julkisiin tulonsiirtoihin. Kansalaisaloitteen mukaan tämä koetaan nöyryyttävänä. Nöyryyttämisen kokemuksen purkaminen ei nähdäkseni ole korjattavissa lainsäädännön keinoin. Tähän tuntemukseen vaikuttaa myytti siitä, että jokainen olisi tienannut oman eläkkeensä ja näin eläke olisi kunkin ihmisen itse säästämää varallisuutta, joka otetaan käyttöön eläkkeelle siirryttäessä. Suomen eläkejärjestelmässä kukaan ei kuitenkaan ole maksanut omia eläkkeitään. Eläketurvakeskuksen vuonna 2015 julkaiseman Yksityisalojen palkansaajien työeläkkeet syntymävuoden mukaan -raportin perusteella vuonna 1940 syntyneet saavat jokaista maksamaansa (sekä työntekijän itsensä että työnantajan maksamaa) eläke-euroa kohden noin 5,09 euroa eläkettä. Vuonna 1990 syntyneiden arvioitu hyöty tulee olemaan noin yhden suhde kahteen. Näin ollen nykyisten työeläkkeiden kasvattaminen entisestään ei ole omiaan lisäämään sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta, päinvastoin. Työeläkkeet ovat mitä suurimmassa määrin julkista tulonsiirtoa siinä missä asumistuki tai kansaneläkkeetkin. Nöyryyttämisen tunne voisi poistua mikäli myös työeläkkeistä keskusteltaisiin sosiaalisina tulonsiirtoina.
15.2.2017 Lausunto KAA 4/2016 ( 3/ 5) Kansantaloutta elvyttävä vaikutus Kansalaisaloitteen mukaan indeksin muuttaminen lisäisi eläkeläisten ostovoimaa ja elvyttäisi kotimaista kysyntää ja lisäisi verotuloja. Tiedossani ei ole laskelmia siitä, minkä mittaluokan elvytysvaikutuksesta olisi kysymys. Sen sijaan haluan esittää kriittisen huomion kansalaisaloitteessa ehdotetun elvytyksen kohdentamisesta. Mikäli julkista taloutta ja kulutusta halutaan elvyttää se voitaisi yhtä hyvin kohdistaa työikäiseen väestöön. Tällöin elvytys voitaisi tehdä esimerkiksi eläkemaksua alentamalla ja suuntaamalla maksun kevennys työntekijöille. Tämä tarkoittaisi rahastointiasteen laskemista ja eläkerahastojen käyttämistä eli samaa mekanismia kuin eläkeindeksin muuttamisella tavoitellaan. Lisäksi on syytä huomata, että työikäiselle väestölle suunnattu elvytys olisi tehokkaampaa kuin eläkeläisväestölle suunnattu. Esimerkiksi valtioneuvoston kanslian tilaamassa Ikääntyminen voimavarana -raportissa huomautetaan, että eläkeläisten säästämisaste on korkeampi kaikissa tuloluokissa kuin työntekijöillä. Näin ollen työntekijöiden kulutusmahdollisuuksien lisääminen valuu todennäköisemmin kulutukseen. Työeläkkeiden yhteys julkiseen talouteen Kansalaisaloitteessa todetaan, että työeläkkeiden maksuun ei tarvita verovaroja vaan rahat saadaan eläkeyhtiöiden sijoitustuotoista, joista 70 % tulee ulkomaisista sijoituksista. Väite on virheellinen. Ensinnäkin julkisen sektorin eli valtion ja kuntien työeläkkeet ovat kiinteä osa julkista taloutta, ja myös yksityisen sektorin lakisääteiset eläkemaksut katsotaan osaksi kokonaisveroastetta. Näin ollen eläkemaksujen korottaminen on etenkin 1980-luvulta alkaen syönyt tilaa muulta verotukselta. Oheisesta yksityisen sektorin työntekijöiden palkasta perittäviä veroja ja eläkemaksuja käsittelevästä graafista käy ilmi, miten 1980-luvulla Suomessa herättiin tulevaisuudessa häämöttävään eläkemenojen kasvuun. Eläkemaksuja korotettiin tasaisesti niin,
15.2.2017 Lausunto KAA 4/2016 ( 4/ 5) että 1990-luvulla yksityisellä sektorilla työskentelevän keskituloisen palkansaajan verotus nousi jo yli 54 prosentin. Tällä hetkellä eläkemaksut muodostavat jo noin puolet keskituloisen palkansaajan palkkatuloon kohdistuvasta verorasituksesta. Sen seurauksena muuta verotusta on jouduttu keventämään. Tämä on osaltaan vaikuttanut siihen, että julkisessa taloudessa vallitsee tällä hetkellä niin sanottu kestävyysvaje. Toisin kuin kansalaisaloitteen perusteluissa väitetään, niin suurin osa työeläkkeiden rahoittamisesta kerätään kulloinkin työelämässä olevilta sukupolvilta. Vain noin viidesosa kerätyistä eläkemaksuista siirretään eläkerahastoihin. Tämä aiheuttaa sekaannusta, sillä samaan aikaan rahastoista käytetään myös rahaa eläkkeiden rahoittamiseen. Tällä hetkellä eläkemeno on suurempi kuin eläkemaksujen kautta saatava tulovirta. Tuon maksuvajeen täyttämiseksi ja eläkkeiden rahoittamiseksi hyödynnetään eläkeyhtiöiden sijoitusten tuottoja. Se mihin eläkeyhtiöt saavat sijoittaa varallisuutensa tulee eläkeyhtiöiden sijoitussäännöistä. Toronton yliopiston professorin Keith Ambachtsheerin laatiman Suomen eläkejärjestelmä: Instituutiorakenne ja hallinto -raportin mukaan pelkästään riskien hajauttamisen näkökulmasta käsin, eläkeyhtiöiden tulisi sijoittaa jopa kokonaan Suomen ulkopuolelle. Mahdollisimman laaja sijoitusten hajauttaminen on paras tapa turvata eläkerahastojen kestävyys kriisitilanteissa. Noin 180 miljardin eläkerahastoja on kuitenkaan mahdotonta suojata kokonaisuudessaan globaaleilta kriiseiltä. Sijoitussääntöjen muuttaminen on viime kädessä poliittinen päätös, mutta siihen kansalaisaloitteessa ei edes oteta kantaa. Muutoksen kustannukset Kansalaisaloitteessa arvioidaan, että indeksin muuttaminen lisäisi eläkemenoja marginaalisesti. Kansalaisaloitteessa esitetään, että yhdessä vuodessa eläkemenot kasvaisivat 312 miljoonaa euroa, mikäli reaalipalkat kasvaisivat 1,6 prosenttia. Kyseessä on kuitenkin vain yhden vuoden meno. Muutoksen kustannukset kumuloituvat vuosittain, jolloin pitkällä aikavälillä eläkemenot kasvaisivat huomattavan paljon. Eläketurvakeskuksen mukaan muutoksen kokonaisvaikutus näkyisi noin 30 vuodessa, jolloin eläkemenojen nousu olisi jo noin 6 prosenttia palkoista. Mikäli indeksimuutos hyväksyttäisiin, olisi vaihtoehtoina joko eläkemaksujen välitön korottaminen tai eläkerahastojen käyttäminen loppuun, jonka jälkeen eläkemaksuja pitäisi nostaa vielä enemmän. Nykyisessä taloustilanteessa on varsin riskipitoinen ajatus lisätä eläkejärjestelmän kuluja entisestään. Yhteenveto Eläkeindeksin muuttaminen kansalaisaloitteessa ehdotetulla tavalla ei aja aloitteen perusteluissa ilmoitettua tavoitetta. Sen sijaan muutoksen kokonaisvaikutukset ovat epäoikeudenmukaiset sekä eläkeläissukupolvien sisällä että eri sukupolvien välillä. Nykyisessä taloustilanteessa olisikin oleellisempaa pohtia, miten heikon talouskasvun tuomia riskejä voitaisi jakaa oikeudenmukaisemmin niin eri sukupolvien välillä kuin sukupolvien sisällä. Käsittelyssä olevassa kansalaisaloitteessa riskejä ainoastaan kasvatetaan entisestään.
15.2.2017 Lausunto KAA 4/2016 ( 5/ 5) Tällä hetkellä työeläkejärjestelmän riskit on ulkoistettu nimenomaan työikäisen väestön ja kansanja takuueläkkeen varassa elävien kannettavaksi. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että maksussa olevat työeläkkeet nauttivat omaisuuden suojaa toisin kuin mitkään muut julkiset tulonsiirrot. Sen vuoksi kahdessa edellisessä eläkeuudistuksessa eläkejärjestelmän kuluja on leikattu nimenomaan heikentämällä tulevien eläkkeiden määräytymissääntöjä. Kansalaisaloitteen taustalla oleva ajatus siitä, että esimerkiksi eläkeyhtiöiden sijoitustuotot kohoaisivat menneiden vuosikymmenten tasolle näyttää varsin epärealistiselta. Näin ollen indeksimuutos kasaisi lisää riskejä nykyiselle ja tulevalle työikäiselle väestölle. Mikäli erittäin optimistinen talousskenaario kuitenkin toteutuisi ja eläkejärjestelmään kertyisi enemmän jaettavaa, on syytä miettiä miten tuo liikkumavara käytetään. Silloinkin indeksimuutoksen realistisena vaihtoehtona voisi olla esimerkiksi edellisissä eläkeuudistuksissa tehtyjen heikennysten peruuttaminen tai työntekijöiden jatkuvasti kasvaneiden eläkemaksujen alentaminen. Kunnioittavasti, Jari Hanska toimittaja