KÄYTTÖ JA HOITOSUUNNITELMA 2007 2017 Päijät Hämeen Kalatalouskeskus ry 2007 www.vesku.net
VESIJÄRVEN KALASTUSALUEEN KÄYTTÖ JA HOITOSUUNNITELMA SISÄLLYSLUETTELO A. PERUSTIEDOT KALASTUSALUEESTA...4 1. JOHDANTO... 4 2. VESIJÄRVEN KALASTUSALUE... 4 2.1 Alueen yleiskuvaus... 4 2.2 Vesistöt... 4 2.3 Virtavedet... 8 3. KALASTUSALUEEN TOIMINTA... 10 3.1 Kalastusalueen toiminnan kehittäminen... 10 3.2 Osakaskunnat... 10 4. VEDEN LAATU KALASTUSALUEEN JÄRVILLÄ... 11 5. VESIALUEIDEN JAKO... 12 6. VESIALUEEN MUU KÄYTTÖ... 12 6.1 Ranta asutus... 12 6.2 Matkailu ja matkailuyritykset... 12 6.3 Laivaväylät ja veneily... 13 6.4 Luonnonsuojelualueet... 13 6.5 Natura 2000 alueet... 13 7. KALASTUS... 14 7.1 Yleistä... 14 7.1.1 Kalaston tulevaisuus... 14 7.2 Kalastusmuodot... 15 7.3 Luvat ja lupa alueet... 15 7.4 Pyydykset... 15 7.5 Valvonta... 16 8. VESIJÄRVEN KALASTOSELVITYKSET... 16 8.1 Koekalastukset... 16 8.2 Koekalastusten saaliit... 16 8.3 Kuha... 17 8.4 Ankerias... 18 8.5 Lahna... 18 8.6 Siika, muikku ja kuore... 18 8.7 Rapukanta... 19 9. HOITOKALASTUKSET... 19 9.1 Saalis lajeittain (kg)... 20 9.2 Hoitokalastuksen hehtaarisaaliit... 22 10. VESIJÄRVEN KALASTUSALUEEN HOITOTYÖT... 23 10.1 Istutukset... 23 10.2 Istutusten tulokset... 26 10.2.1 Kuha... 26 11. MUUT TOIMENPITEET... 26 11.1 Vesijärvi projekti 1987 1994... 26 11.2 Vesijärvi II projekti 2002 2006... 27 11.2.1 Toimenpiteet... 27 11.3 LIFE projekti... 28 11.4 Pesca projekti... 28 11.5 Big Lakes projekti... 28 2
11.6 KOR projekti... 28 11.7 Biomanipulaatioprojekti 2002 2005... 28 12. YHTEISTYÖHANKKEITA... 29 12.1 Rapukolmiohanke... 29 12.2 Porvoonjoki eläväksi hanke... 29 12.3 Omatoiminen järvienhoitohanke 1999 2001 ja Päijät Hämeen järvien kuormituksen pienentäminen hanke 2003 2006... 29 B. VESIJÄRVEN KALASTUSALUEEN KÄYTTÖ JA HOITOSUUNNITELMA VUOSILLE 2007 2017... 30 13. YLEISET PERIAATTEET... 30 13.1 SWOT analyysi Vesijärven kalastusalueesta... 30 13.2 Kehittämistavoitteet ja strategiat... 31 13.3 Kalastoseuranta... 32 14. KÄYTTÖSUUNNITELMA JA KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN... 32 14.1 Pyydykset... 32 14.2 Pyydysyksiköt... 33 14.3 Merkintä ja valvonta... 33 14.4 Kalastuksen säätely... 34 14.5 Solmuvälirajoituksen käyttöönotto... 34 15. HOITOSUUNNITELMA JA KALAVEDEN HOITO... 35 15.1 Niitot ja vesilintujen suojelu... 35 15.2 Hoitokalastus... 36 15.3 Kalastus... 38 15.4 Istutukset... 38 15.5 Vesijärven kalastusalueelle suositeltavat istutuskalat perustuen RKTL:n tutkimustuloksiin (2005)... 39 15.5.1 Kuha... 39 15.5.2 Siika... 39 15.5.3 Taimen ja lohi... 39 15.5.4 Ankerias... 39 15.5.5 Hauki... 40 15.5.6 Rapu... 40 15.6 Istutustavoitteet... 41 15.7 Muut toimenpiteet... 42 15.8 Kehittämishankkeet 2007 2017... 42 15.8.1 Ankeriasistukkaiden hankinta... 42 15.8.2 Hammonjoen kunnostus... 42 15.8.3 Pikku Vesijärven toiminnan uudelleenkäynnistäminen... 43 15.8.4 Ulkomaiset yhteistyöhankkeet... 43 16. LÄHDELUETTELO... 45 LIITTEET: Liite 1: Hahmajärven hoitosuunnitelma 2002 Liite 2: Vesialueiden omistuksellinen jako Liite 3: Kartta Vesijärven virkistyskalastuslupa alueesta Liite 4: Hammonjoen kalastussäännöt ja lupa alue Liite 5: Hammonjoen kalataloudellinen kunnostus 3
A. PERUSTIEDOT KALASTUSALUEESTA 1. JOHDANTO Vesijärven kalastusalueella on ollut käytössä käyttö ja hoitosuunnitelma (J. Keto, I. Sammalkorpi 1987) vuodesta 1987. Kalastusalueen tärkeimmät järvet ovat Vesijärvi, Työtjärvi, Hahmajärvi, Kutajärvi ja Tiilijärvet. Vesijärvi on ollut tärkeä järvi erityisesti runsaan kalastonsa ansiosta jo useita satoja vuosia. Osittain Vesijärven runsaan kalaston vuoksi syntyi myös Lahden kaupunki. Vesijärven veden laatuun on kiinnitetty erityistä huomiota jo pitkään. Ensimmäiset varsinaiset kunnostustoimenpiteet tehtiin 1960 luvulla. Varhaisimmat vesikasvitutkimukset ovat 1800 luvulta. Vesijärven veden laatua on käsitelty eri julkaisuissa jo 1920 luvulta lähtien, kun teollisuus ja asumajätevedet alkoivat lisääntyvässä määrin pilata järveä. Kuhaa Vesijärveen on istutettu jo 1920 luvulla. Myös alueen muita järviä on kunnostettu jo ennen edellisen käyttö ja hoitosuunnitelman valmistumista. Tämän suunnitelman tarkoituksena on koota yhteen kalastusalueen vesistöistä ja kalastosta vuosien varrella kerätty runsas tieto ja turvata niiden positiivinen kehitys. Tavoitteena on kehittää Vesijärvestä Suomen paras kalavesi. Tässä suunnitelmassa käsitellään myös muita Vesijärven kalastusalueen järviä. Taustatyö suunnitelmaan tehtiin haastattelemalla eri osakaskuntien kalastajia ja kalastusalueen kuntien edustajia sekä muita kalastusalueen toimijoita. Tarkoituksena oli kartoittaa kalastajien toiveita ja mielipiteitä järven nykytilasta ja kehityksen suuntaviivoista. Vesijärven kalastusalueen hallitus on ollut tiiviisti mukana käyttö ja hoitosuunnitelman laatimisen eri vaiheissa. Suunnitelman laatimisesta vastasi Päijät Hämeen Kalatalouskeskus ry. 2. VESIJÄRVEN KALASTUSALUE 2.1 Alueen yleiskuvaus Vesijärven kalastusalueen järvien pinta ala on yhteensä 117 km². Kalastusalue sijaitsee Etelä Suomen läänissä Asikkalan, Hollolan ja Lahden kunnissa. Kalastusalueen yhteislupa alueen pinta ala on 100 km 2. Yhteislupa alue koskee vain Vesijärveä. Kalastusalueeseen kuuluu kaupungin vesialue, osakas ja kalastuskunnat sekä yksityiset vesialueet. 2.2 Vesistöt Vesijärvi jakautuu neljään salmien ja matalikkojen erottamaan altaaseen: Enon, Kajaan, Komon ja Laitialanselkään sekä kahteen pienempään lahteen, Paimelanlahti Vähäselkä alueeseen ja Kirkkolahteen. Vesijärvi kuuluu Kymijoen Suomenlahden ve 4
sienhoitoalueeseen ja se laskee Vääksynjokea ja kanavaa pitkin Päijänteeseen. Lisäksi Vesijärvestä otetaan vettä Kariniemen jätevedenpuhdistamolle, josta se johdetaan Porvoonjokeen. Vesijärveä säännöstellään Vääksynjoessa olevalla padolla, johon on kiinnitetty myös sallitut ylävesikorkeus (NN+m 81,35) ja alavesikorkeus (NN+m 81,06). Vesijärven pinta ala on 111 km². Valuma alueen pinta ala on 515 km², josta noin 60 % on metsää, 23 % peltoa, 8 % suota ja 9 % asutettua aluetta. Vesijärven rantaviivan pituus on 180 km, josta 45 % on metsätalouden, 33 % loma asutuksen, 12,5 % muun asutuksen ja 9,5 % maatalouden käytössä. Järvessä on viitisenkymmentä saarta ja karia, joiden yhteispinta ala on 4,5 km². Rantakiinteistöjä on yhteensä 1 304, joista loma asuntoja on 1 222 ja muita asuinrakennuksia 82. Vesijärven rannoilla on viisi vesilintujen suojeluun perustettua Natura aluetta ja järvellä kasvaa useita uhanalaisia kasveja. Lisää tietoa Vesijärvestä löytyy internetsivulta http://www.vesku.net/ Kuva 1: Kartta Vesijärven valuma alueesta 5
Pikku Vesijärvi on Lahden kaupungin alueella sijaitseva virkistys ja vapaaajanviettopaikka. Pikku Vesijärven kalastuspuisto perustettiin Vesijärven kalastusalueen aloitteesta 1999. Pikku Vesijärven pinta ala on 5 ha, suurin syvyys 4,5 m, viipymä 0,2 vuotta ja valuma alueen koko 2,0 km². Alue kuuluu Lahden kaupungille, ja se on kalastusharrastuksen lisäämiseksi järjestettävien tapahtumien pitopaikka. Kalasto: kirjolohi, taimen, nieriä, ankerias, särki, hauki, lahna ja ahven. Kalaton: Asikkalassa Äiniönjoen valuma alueella, vesiala 0,9 ha, kokonaisrantaviivaa 0,4 km. Haukilammi: Asikkalassa Pyhäjoen valuma alueella, vesiala 6,8 ha, kokonaisrantaviivaa 1,7 km. Hirvijärvi: Hollolassa Äväntjoen alaosan alueella, vesiala 3,2 ha, kokonaisrantaviivaa 0,7 km. Kaakeli: Hollolassa Puujoen valuma alueella, vesiala 1,5 ha, kokonaisrantaviivaa 0,5 km. Haukijärvi: Hollolassa Äväntjoen yläosan valuma alueella, vesiala 3,7 ha, kokonaisrantaviivaa 0,9 km. Hahmajärvi: Hollolassa Porvoonjoen valuma alueella, pinta ala on 93 ha ja järven valuma alueen pinta ala on 3430 ha, josta peltojen osuus on 22 %. Tärkein tulo oja on Varsaoja, jonka valuma alueen pinta ala on n. 67 % järven valuma alueesta. Hahmajärvi laskee järven pohjoisosasta lähtevän Hahmajoen kautta Porvoonjokeen. Hahmajärven vedenpintaa on laskettu vuosina 1934 1936, jonka jälkeen vedenkorkeutta on säännöstelty Hahmajoessa olevan padon avulla. Vedenpinnan korkeuden tulisi järvenlaskusuunnitelman mukaan vaihdella välillä N60 + 90,40 90,75 m. Hahmajärvessä on vahva kuha ja täplärapukanta. Liitteenä Hahmajärven hoitosuunnitelma 2002 (liite 1). Likojärvet: Hollolassa Vähäjoen valuma alueella, vesiala 4,1 ha, kokonaisrantaviivaa 1.3 ha Hollolassa Vähäjoen valuma alueella, vesiala 1,1 ha, kokonaisrantaviivaa 0,4 km. Työtjärvi: Hollolassa Vähäjoen valuma alueella, vesiala 55,30 ha, kokonaisrantaviivaa 3,4 km, korkeustaso N60 + 142,90. Kastarlammi: Hollolassa Vähäjoen valuma alueella, vesiala 6 ha, kokonaisrantaviivaa 1,3 km. Hartola: Asikkalassa Vesijärven järvialueella, vesiala 3,1 ha, kokonaisrantaviivaa 0,7 km. Soltinjärvi: Hollolassa Vesijärven järvialueella vesiala 14,1 ha, kokonaisrantaviivaa 3 km. 6
Järvistenjärvi: Hollolassa Vesijärven järvialueella, vesiala 3,5 ha, kokonaisrantaviivaa 0,8 km. Likolampi: Lahdessa Vesijärven järvialueella, vesiala 2,2 ha, tilavuus 0,07 milj.m³, suurin syvyys 10 m, keskisyvyys 3,0 m, viipymä 1,95 vuotta, valuma alue 0,14 km², kokonaisrantaviivaa 0,545 km. Mustalammi: Hollolassa Haritunjoen valuma alueella, vesiala 1,1 ha, kokonaisrantaviivaa 0,45 km. Tiilijärvet: Hollolassa Kutajärven valuma alueella, Iso Tiilijärvi: Vesiala 51,3 ha, kokonaisrantaviivaa 3,7 km, korkeustaso N60 + 144,00. Järvessä on vahva taimenkanta, jota ylläpidetään istutuksilla. Keski Tiilijärvi: Vesiala 8,3 ha, kokonaisrantaviivaa 1,2 km. Vähä Tiilijärvi: Vesiala 9,5 ha, kokonaisrantaviivaa 1,3 km. Kutajärvi: Hollolassa Kutajärven valuma alueella, vesialue 163 ha, kokonaisrantaviivaa 6,4 km, korkeustaso N60 + 82,00 (PerusCD 1997 veden pinta N60 + 82). Kiikunlähde: Hollolassa Kiikunojan valuma alueella, vesiala 1,2 ha, kokonaisrantaviivaa 1,1 km. Koveroinen: Hollolassa Hammonjoen valuma alueella, vesiala 4,9 ha, kokonaisrantaviivaa 2,2 km. Kotajärvvet: Hollolassa Hammonjoen valuma alueella, vesiala 15,9 ha, kokonaisrantaviivaa 1,6 km. Ketarlammi: Hollolassa Hammonjoen valuma alueella, vesiala 1,9 ha, kokonaisrantaviivaa 0,6 km. Matjärvi: Sijaitsee kolmen kunnan alueella Hämeenkosken, Hollolan ja Asikkalan kunnissa. Vesiala 47,4 ha ja kokonaisrantaviivaa 3,4 km. Matjärvi on merkittävä lintualue ja lintujen muutonaikainen tarkkailupaikka. Pukalanjärvi: Asikkalassa Häränsilmänojan valuma alueella, vesialue 32 ha, kokonaisrantaviivaa 3,1 km, suurin syvyys 6 m. Valuma alue on 120 ha, josta alle 10 % on peltoa ja loput metsää ja metsäistä suota. Rantakiinteistöjä on 38. Pukalanjärven vedenpintaa on laskettu v. 1955. Valuma alueella on tehty ojituksia vuodesta 1965 aina 1990 luvun alkupuolelle. Ojat laskevat suoraan järveen, joka on aiheuttanut järven pohjaan kahden metrin humuskerroksen. Pukalanärvellä on tehty sekä koe että hoitokalastuksia. Järven happitilannetta on pyritty parantamaan hapetuksella. Vuonna 2006 järvellä on aloitettu ohrapaalikokeilu veden laadun parantamiseksi. 7
Tuohijärvi: Hollolassa Hangasmäen Hennalan alueella, vesiala 4,2 ha, kokonaisrantaviivaa 0,9 km. Mytäjärvi: Lahdessa, vesiala 2 ha, tilavuus 0,07 milj. m³, suurin syvyys 11 m, keskisyvyys 3,5 m, viipymä 4 vuotta, valuma alue 0,07 km². Tervajärvi: Asikkalassa Mustajoen valuma alueella, vesiala 5,6 ha, kokonaisrantaviivaa 1,7 km. Niemisjärvi: Asikkalassa Mustajoen valuma alueella, vesiala 2,3 ha, kokonaisrantaviivaa 0,7 km. Alempi Rajajärvi: Asikkalassa Mustajoen valuma alueella, vesiala 2,8 ha, kokonaisrantaviivaa 0,8 km. Yliset Rajajärvi: Asikkalassa Mustajoen valuma alueella, vesiala 1,2 ha, kokonaisrantaviivaa 0,7 km. Likoset: Asikkalassa Mustajoen valuma alueella, vesiala 1,3 ha, kokonaisrantaviivaa 0,5 km. Sairakkalanjärvi sijaitsee Länsi Hollolassa Sairakkalan kylässä Tampereen valtatien pohjoispuolella. Vesialueen ala on 30,2 ha ja kokonaisrantaviivan pituus 3,0 km. Sairakkalanjärvi kuuluu Kokemäenjoen vesistön Teuronjoen valuma alueeseen kuuluvaan Luhdanjoen osavaluma alueeseen (35.837). Sairakkalanjärveä on laskettu kertaalleen vuonna 1924 ja tämän lisäksi ojanperkuun yhteydessä vuonna 1945 pinta laski edelleen. Näiden toimitusten seurauksena vedenpinta on laskenut todennäköisesti noin yhdellä metrillä. Järven suurin syvyys on nykyisin vain noin 0,70 m. Ojajärvi: Orimattilassa Porvoonjoen vesistöalueella, vesiala 32,4 ha, kokonaisrantaviivaa 3,3 km. Ojajärvi on kalastusalueen rajajärvi, siitä kuuluu Vesijärven kalastusalueeseen 7 ha. Mustjärvi, Pikku Mustjärvi, Kämpjärvi, Tavilammi, Ylinen Kaakkolampi, Mustikkapassi, Leppäjärvi, Teituminlammi ja Soimasuonsilmä Asikkalassa, Mustajärvi, Hanijärvi, Kalliojärvi ja Naukkaherra Hollolassa. 2.3 Virtavedet Hammonjoki sijaitsee Hollolassa. Hammonjoelle perustettiin merkittävä perhokalastuskohde vuonna 1996 paikallisten asukkaiden, Uskilan jakokunnan, Uskilan kalastuskunnan, Vesijärven kalastusalueen ja perhokalastajien toimesta. Joki on ainoita Vesijärven valuma alueella sijaitsevia taimenjokia, jossa on luonnossa lisääntyvä taimen ja puronieriäkanta. Hammonjoen kalastuskohde on jaettu kahteen osaan: n. 500 m pitkään yläosaan ja n. 1 500 m pitkään raivattuun alaosaan. Alueen pituus on 2 000 m ja leveys 2 m ( 10 m). Hammonjoki on vanha uittovesistö, jossa on vanhoja vesirakenteita. Vesistöön vaikuttavat myös kalankasvatus, vedenotto sekä maa ja metsätalous. 8
Porvoonjoki on Hollolan ja Kärkölän kunnista alkava joki. Joki virtaa Lahden, Orimattilan, Pukkilan, Askolan ja Porvoon kautta Suomenlahteen. Joen kokonaispituus on 143 km ja vesistöalue on 1271 km2. Porvoonjoen latvavesiin kuuluu Vähäjoki, jossa on havaittu arvokkaita luonnossa lisääntyviä purotaimenkantoja ja jokea on hoidettu virtavesikunnostuksilla. Kuva 2: Kartta Vesijärven kalastusalueesta. 9
3. KALASTUSALUEEN TOIMINTA Kalastusalueen tehtävänä kalastuslain mukaisesti on edistää ja seurata toimialueensa kalataloutta. Toimintaa ohjaa kalastuslain 1, jossa sanotaan, että kalastusta harjoitettaessa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Kalastusalueella on runsaasti tehtäviä, joiden toteuttaminen edellyttää lisärahoituksen hankkimista esimerkiksi hanketoiminnan avulla. 3.1 Kalastusalueen toiminnan kehittäminen Kalastusalueen keskeisiä tehtäviä Kalatalouden edistäminen Kalastuslain 1 :ssä mainittujen tavoitteiden toteuttaminen Kalastuslaissa määrättyjen tehtävien hoitaminen Käyttö ja hoitosuunnitelman toteuttaminen, seuranta ja päivitys Kalastusalueen jäsenten kalastusalueelle antamien toimeksiantojen toteuttaminen o Edunvalvonta, sihteeri ja esimiestehtävät, kalastuksen valvonta, lupien myynti ja korvauksien jako Kalastusalueen palvelut Internet sivut Tiedottaminen alueellisessa mediassa Toiminnan rahoitus TE keskuksen avustukset Hankerahoitusten hankkija o Sponsori ja avustushakemukset o Palveluiden myynti Yhteistyöverkostot Yhteistyö alueen kuntien, kalatalousalan järjestöjen, TE keskuksen, RKTL:n, kala ja ympäristöalan oppilaitosten, Helsingin yliopiston, Hämeen ympäristökeskuksen ja muiden paikallisten ja valtakunnallisten toimijoiden kanssa Kansalliset ja kansainväliset yhteistyöhankkeet sekä niiden lisääminen ja laajentaminen Uusien yhteistyöverkostojen luominen ja vanhojen toimintatapojen kehittäminen 3.2 Osakaskunnat Osakaskuntien tulee ilmoittaa merkittävistä niitoista, ruoppauksista ja muista vesistöön tai vedenpinnan tasoon vaikuttavista toimenpiteistä kalastusalueelle. Toimenpiteiden 10
toteuttajan tulee ilmoittaa työstä kunnalle, ympäristökeskukselle, osakaskunnalle ja naapureille. Kalastusalue antaa tarvittaessa toimenpiteistä lausunnon. Ruoppaustoimenpiteet on aina suunniteltava huolellisesti, sillä ruoppaaja vastaa itse aiheuttamistaan vahingoista. Ruoppausta aloittaessa tulisikin hakea neuvoa asiantuntijoilta ja käyttää itse toimenpiteessä asiaan perehtynyttä urakoitsijaa. Ruoppauksesta ilmoitetaan kunnan ympäristöviranomaiselle tai alueelliselle ympäristökeskukselle, joka antaa lausunnon siitä tarvitaanko ympäristölupaviraston lupa. Ilmoitus tulee tehdä kuukautta aikaisemmin. Kalastusalue edistää kalataloutta, tuottaa kalastusalueen palveluita ja tiedottaa kalastusalueen toiminnasta. Lisäksi lakisääteisistä tehtävistä tulee huolehtia. Kalastusalue voi hankkeistaa toimintaansa sekä kansallisten että kansainvälisten rahoituslähteiden kautta. Sidosryhmäyhteistyötä kehitetään. Rahoitusta hankitaan TE keskuksilta, kunnilta, EU hankkeista sekä sponsoreilta. Muita rahoituslähteitä ovat yritykset, avustukset ja palveluiden myynti. Kalastusalueen toiminnalle ensiarvoisen talkootyön rahoitusta hankitaan kaikilta kalaveden laadusta kiinnostuneilta tahoilta. Kalastusalue luo edellytykset talkootoiminnan jatkumiselle. 4. VEDEN LAATU KALASTUSALUEEN JÄRVILLÄ Vesijärven kalastusalueen vesistöjen tilaan vaikuttaa ulkoinen kuormitus, ja erityisesti fosforikuormitus, joka aiheuttaa rehevöitymistä. Ravinteikasta vettä suosiva kasviplankton lisääntyy ja sinileväkukintoja esiintyy yhä useammin. Särkikalojen määrän kasvu aiheuttaa ravinnepitoisuuden ja levämäärän nousua. Ulkoisesta kuormituksesta valtaosa on peräisin maataloudesta ja haja asutuksesta. Vesijärvi: Käyttökelpoisuus on tyydyttävä Enonselän ja Paimelanlahden alueilla. Muuten Vesijärven käyttökelpoisuus on hyvä. Internetosoitteesta http://www.vesku.net löytyy reaaliaikaista tietoa Vesijärven tilasta. Pikku Vesijärvi: Käyttökelpoisuus tyydyttävä Hammonjoki: Veden laatu erinomainen, mutta heikkenee rankkojen sateiden aikana. Mytäjärvi: Käyttökelpoisuus hyvä. Kutajärvi: Veden laatu välttävä Työtjärvi: Vedenlaatu hyvä, järvi on lievästi rehevöitynyt. Alusveden hapettomuutta esiintyy satunnaisesti. Tiilijärvet: Iso Tiilijärvi: Veden laatu on erinomainen. Järvi on karu ja hapan. Alusveden hapettomuutta esiintyy satunnaisesti 11
Keski Tiilijärvi: Veden laatu on erinomainen. Järvi on karu ja hapan, ja alusveden hapettomuutta esiintyy. Vähä Tiilijärvi: Järven käyttökelpoisuus on tyydyttävä, happikatoja esiintyy. Hahmajärvi: Vedenlaatu voi vaihdella huomattavastikin lyhyessä ajassa. Koska järven valuma alue on varsin suuri ja veden viipymä järvessä on lyhyt, eivät sedimentaatio ja hajoaminen ehdi vähentämään veden ainepitoisuuksia eikä tasoittaa vaihteluita tulevien valumavesien määrän ja laadun vaihtelun tahdissa. Vesinäytteitä on otettu säännöllisesti vuodesta 1984 alkaen. Likolampi: Käyttökelpoisuus tyydyttävä. Pukalanjärvi: Kokonaistyppi vaihtelee 520 µg/l ja 970 g/l välillä, fosfori 34 g/l ja 70 g/l välillä, ph on ~7 ja näkösyvyys 1,3 2 m. Vuonna 2006 ohrapaalikokeilu lisäsi näkösyvyyttä noin yhdellä metrillä, mutta ei estänyt syksyistä sinileväkukintaa. Sairakkalanjärvi: Koska Sairakkalanjärven vesitilavuus on hyvin pieni, veden laadun vaihtelu on voimakasta ja nopeaa. Fosforipitoisuus on vaihdellut järven vedessä 17 140 g / l välillä. Kokonaistyppipitoisuus on järvessä kahden näytteen perusteella ollut 1100 1700 g / l. Näiden näytteiden perusteella järven veden rehevyyttä on vaikea määrittää tarkasti, mutta mikäli kokonaisfosforipitoisuus on enemmän vaihteluvälin yläpäässä kuin alapäässä, järvi on erittäin rehevä. Myös typpipitoisuus on melko korkea. Järvi ei kuitenkaan kasvillisuutensa perusteella näyttänyt ainakaan kesällä 2001 kovin rehevöityneeltä, joten on oletettavaa, että korkeat pitoisuudet ovat johtuneet sulamisvesien mukana tulleista satunnaisista ravinnelisäyksistä. 5. VESIALUEIDEN JAKO Vesijärvellä on 27 toimivaa osakas tai kalastuskuntaa ja kahdeksan yksityistä vesialuetta. (Liitteet 1. ja 2. vesialueen jaosta.) 6. VESIALUEEN MUU KÄYTTÖ 6.1 Ranta asutus Vesijärvellä on 1 304 rantakiinteistöä, joista loma asuntoja on 1 222 ja muita asuinrakennuksia 82. Vesijärven rannoilla on myös jonkin verran teollisuutta. 6.2 Matkailu ja matkailuyritykset 12
Vesijärven rannoilla on useita matkailuyrityksiä, kurssikeskuksia, leirikeskuksia, leirintäalueita ja asuntovaunupaikkoja. Vesijärven rannat ovat suosittuja ajanviettopaikkoja, ja alueella on myös useita uimarantoja. 6.3 Laivaväylät ja veneily Vesijärvestä on yhteys Vääksyn kanavan kautta Päijänteelle, joten se soveltuu vaativaan veneily ja virkistyskäyttöön. Vesijärvi onkin suosittu veneilykohde. Lisäksi kesäisin Vesijärvellä tehdään risteilyjä Päijänteelle ja esimerkiksi Jyväskylään. Vesijärven rannoilla on useita satamia, joissa on yhteensä yli 1 000 venepaikkaa. 6.4 Luonnonsuojelualueet Vesijärven kalastusalueen toimialueella on useita luonnonsuojelualueita: 27 hehtaarin laajuinen Kilpiäistenpohja, 8 hehtaarin laajuinen Kilpiäisten tikkametsä ja Ritamäen alue. Ritamäen alue on 12,5 hehtaarin laajuinen lehtometsä, jossa on lähes 200 putkilokasvilajia sekä useita harvinaisia ja uhanalaisia sienilajeja. Alueella tavataan valkoselkätikkoja ja liito oravia sekä useita uhanalaisia kovakuoriaislajeja. Myös Kutajärvelle ollaan perustamassa luonnonsuojelualuetta. 6.5 Natura 2000 alueet Vesijärven kalastusalueeseen kuuluu viisi Natura 2000 aluetta, Hollolan kunnan alueella sijaitsevat Pähkinäkukkula, Kotajärven alue, Kutajärven alue, Tiirismaa sekä Hollolan ja Asikkalan kuntien alueella sijaitseva Riihikallio Pilkanmäen alue, joista Riihikallion osa tosin sijaitsee kalastusalueen rajojen ulkopuolella. Pähkinäkukkula on lehtoalue, joka sijaitsee Isosaaren keskellä Vesijärvellä. Alue on rehevä lehtokukkula, jonka huuhtoutumattomalla laella on yhtenäinen, tiheä pähkinäpensaikko. Ylispuina on mäntyä ja paikoin kuusta. Koivuja ja raitoja esiintyy yksittäin, samoin metsälehmusta. Alueen kasvilajistoon kuuluvat mm. imikkä, lehto orvokki, mäkilehtoluste, lehtoarho ja metsävirna. Kotajärven Natura 2000 alueen pinta ala on 11 ha, ja alueella on kirkasvetinen pikkujärvi, jonka vesi vaihtuu pohjavesivirtausten mukana. Järvellä ei siis ole omaa tulo tai lasku uomaa. Järvi on melko rehevä, ja vesikasvillisuutta on matalilla alueilla paljon. Järven itäpuolella on nevasuota, jonka tyyppi vaihtelee. Alue on säilynyt poikkeuksellisen hyvin luonnontilaisena: lähirantojen suot ovat ojittamattomia eikä lähistön metsissä ole tehty voimakkaita hakkuita. Järven rannoilla on kaksi kesämökkiä, muut ranta alueet ovat rakentamattomia. Järven monipuoliseen vesikasvistoon kuuluu erittäin uhanalaiseksi luokiteltu lapinsirppisammal. Lisäksi alueella tavataan suvantonäkinsammalta, isoulpukkaa, uistinvitaa sekä jouhi, musta ja liereäsaraa. 13
Kutajärven alueen pinta ala on 1 051 ha, ja se sijaitsee Hollolan ja Asikkalan kuntien alueilla. Kutajärvi on kansainvälisesti arvokas lintuvesialue. Natura 2000 alueeseen kuuluvat pitkälle umpeenkasvanut Kutajärvi sekä neljä erillistä Vesijärven lahtea: Kirkonselkä, Laasonpohja, Lahdenpohja, Teräväiset ja Kailanpohja, josta valtaosa on Asikkalan puolella. Kirkonselällä tavataan mm. seuraavia kasveja: karvalehti, välkevita, pitkälehtivita, poimuvita, sarjarimpi sekä uhanalaiset jouhivita, hentonäkinruoho, silonäkinparta sekä rauhoitettu notkeanäkinruoho. Kutajärven arvokkainta vesikasvilajistoa ovat Hämeessä uhanalaiset kalvasärviä, uposvesitähti, silonäkinparta sekä ahdinsammal. Linnuista Kutajärven alueella pesivät kalatiira, kaulushaikara, kurki, liro, luhtahuitti, mehiläishaukka, mustakurkku uikku, mustatiira, ruskosuohaukka, harmaasorsa, jouhisorsa, uuttukyyhky, heinätavi, pikkulokki, nuolihaukka ja härkälintu. 7. KALASTUS 7.1 Yleistä Vesijärven kalasto on runsas ja monipuolinen. Luontaiseen kalastoon kuuluvat hauki, kivisimppu, järvinahkiainen, ahven, lahna, made, kuore, särki, salakka, kiiski, muikku, siika, sorva, ruutana, kivennuoliainen, suutari, pasuri ja jokirapu. Kalaston valtalajeina ovat ahven, särki, kuore, lahna, salakka, hauki, ja kuha, joka on kotiutettu järveen istutuksin 1980 luvulla ja lisääntyy nykyään luontaisesti. Istutettuja lajeja kuhan lisäksi ovat ankerias, siika, taimen, toutain ja järvilohi. 2000 luvulle tultaessa kalaston rakenne on muuttunut: ahven on runsastunut suhteessa särkeen ja siitä on tullut kuhan pääasiallinen ravinto. Kuha on taloudellisesti ja virkistyskalastuksen kannalta tärkein kalalaji. Kuoreesta ja ahvenesta on tulossa muikkua tärkeämpiä hyötykäyttölajeja. Luvattomasti kotiutettua täplärapua on tavattu Jalkarannasta, mutta sen kannan vahvuudesta ei ole tietoa. Tärkein kalastusmuoto alueella on kotitarvekalastus. Vuonna 2006 kaikkiaan yli 800 kotitaloudessa oli lunastettu yksi tai useampi kalastuslupa, jolla saa harjoittaa kotitarvekalastusta. Vesijärvellä kalastetaan enimmäkseen harvoilla verkoilla, lähes 90 % pyyntiajasta. Virkistyskalastuslupia on lunastettu 310 kappaletta. Kun hoitokalastussaalis (17 kg / ha vuonna 2005) lasketaan pois, Vesijärven kotitarve ja virkistyskalastussaaliiksi saadaan noin 8 kg / ha vuonna 2005. 7.1.1 Kalaston tulevaisuus Pitkällä aikajänteellä Vesijärven kalaston tulevaisuus riippuu paljolti ilmastonmuutoksesta. Ilmaston lämpenemisen myötä myös vesien keskilämpötila nousee. Korkeampi lämpötila suosii tiettyjä kalalajeja, kun taas toiset lajit kärsivät siitä. Esimerkiksi kuha viihtyy hyvin lämpimämmässä vedessä, ja ilmaston lämpeneminen tukee kuhan luonnollista lisääntymistä. Lohikalat ja made taas kärsivät lämpimästä vedestä, ja tulevaisuudessa Vesijärvikin voi olla liian lämmin niiden elinympäristöksi. Myös siika kärsii ilmastonmuutoksen seurauksena tapahtuneesta veden lämpenemisestä. Ilmastonmuutos onkin otettu huomioon jo ensimmäisen Vesijärvi projektin aikaan, kun kuhaistutuksiin päädyttiin. Ilmastonmuutos tulee ottaa huomioon myös tulevaisuudessa kalaveden hoi 14
toa suunniteltaessa. Nopeampia muutoksia kalastoon aiheuttavat kuitenkin istutukset, kalastuksen säätely ja vedenlaadun muutokset. 7.2 Kalastusmuodot Kalastusalueen järvillä harjoitetaan pääasiassa hoito, kotitarve ja virkistyskalastusta. Vapaa ajankalastus on kasvussa. Tämä näkyy osakaskuntien tehtävien hoidossa, joka perustuu pitkälti kotitarvekalastajien talkootyöhön. Kajaanselällä toimii kaksi ammattikalastajaa, joista toinen aloitti KOR projektin myötävaikutuksella. Näin verkkokalastuksen rinnalle ovat nousseet ammattimainen nuotta ja katiskakalastus. 7.3 Luvat ja lupa alueet Vesijärven kalastusalueen yhteislupa alueen pinta ala on 100 km 2. Yhteislupa alue koskee vain Vesijärveä. Yhteisluvan piiriin kuuluvat kaupungin vesialue ja sopimuksen tehneet osakas ja kalastuskunnat sekä yksityiset vesialueet. Vesialueen omistajat myyvät kalastuslupia omille alueilleen. Osakas ja kalastuskunnilla on omaan päätäntävaltaansa perustuvia rajoituksia luvanmyynnissä. 7.4 Pyydykset Vesijärven kalastusalueella voidaan harjoittaa yleiskalastusoikeuksiin perustuvaa pyyntiä. Yleiskalastusoikeuksia ovat onkiminen ja pilkkiminen. Myös maksulliseen läänikohtaiseen viehelupaan perustuva kalastus on sallittua. Kuhakannan suojelemiseksi kalastusalue päätti 1.1.1997 suosittaa verkkojen silmäkoon suurentamista. Suosituksen mukaan solmuvälit alle 23 tai yli 49 mm ovat sallittuja. Muiden solmuvälien käyttö on kielletty. Suositus kattaa koko Vesijärven, Enonselällä solmuväli 23 49 mm on kielletty. Esiselvityksen mukaan ainoastaan yksi osakaskunta ei noudata suositusta. Kalastusalue tulee vuoden 2008 alusta esittämään kuhalle 42 cm alamittaa ja 23 49 mm verkkosilmäkokorajoitusta. Hammonjoella kalastus on sallittu vain perhokalastusalueilla ja vain perhokalastusvälineillä. Kalakiintiö on kaksi lohikalaa / vrk. Hammonjoen kalastussäännöt ja lupa alue liitteenä 4. Tuulastus on sallittua vesialueen omistajan luvalla. Pyydysten merkintä tulee tehdä kalastuslain 2 luvun 16 mukaisesti. 15
7.5 Valvonta Vesijärven kalastusalueella valvontaa suorittavat 32 valan tehnyttä kalastuksenvalvojaa sekä satunnaisesti poliisi. Kalastusalue osallistuu myös vuosittain Kalatalouden Keskusliiton järjestämään kalastuksenvalvontakampanjaan. Kalastuksen, moottorikelkkailun ja jäällä autoilun valvontaa tulee tehostaa. Pyydykset täytyy merkitä kalastuslain määräämällä tavalla ja valvontaa tehostetaan tehoiskuilla. Osakas ja kalastuskunnilla on kalastuksen valvonnassa tärkeä rooli. 8. VESIJÄRVEN KALASTOSELVITYKSET 8.1 Koekalastukset Tässä käsitellään Vesijärvellä vuosina 2002 2005 tehtyjä koekalastuksia. Kalastuksissa käytettiin pohjoismaista Nordic yleiskatsausverkkoa. Verkkojen pituus oli 30 m ja korkeus 1,5 m. Samassa pyydyksessä on 12 eri solmuväliä (43; 19,5; 6,25; 10; 55; 8; 12,5; 24; 15,5; 5; 35 ja 29 mm), siten että kukin silmäkoko muodostaa 2,5 m osuuden verkosta. Koekalastettavat alueet jaettiin sektoreihin ja pyyntipaikat valittiin arpomalla, jotta saataisiin mahdollisimman puolueettomat tulokset. Verkot olivat vedessä 14 18 tuntia. 8.2 Koekalastusten saaliit Koko Vesijärven koekalastussaaliit ovat olleet laskusuunnassa vuosien 2002 2005 välisen tutkimusjakson ajan. Lukumäärällisesti ahvenkalojen (ahven, kuha, kiiski) määrä oli erityisesti selkäalueilla särkikaloja (särki, salakka, pasuri, lahna, sorva, suutari, ruutana) runsaampi. Saaliskiloina tarkasteltuna ahven ja särkikalat ovat suhteellisen tasavahvoja. Lahtialueilla särkikalat olivat ahvenkaloja runsaampia, erityisesti Kukkilanselällä on voimakas särkikalakanta. Kuva 3: Ahven ja särkikalojen osuudet Vesijärven koekalastussaaliista vuosina 2002 2005 pyyntialueittain lukumäärinä ja biomassaprosentteina ilmoitettuina. 16
Paino % Lkm % 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 02 03 04 05 02 03 04 05 02 03 04 05 02 03 04 05 03 04 05 03 04 05 03 04 05 Laitialans. Kajaans. Komons. Enons. Paimelanl. Kukkila Kirkons. 02 03 04 05 02 03 04 05 02 03 04 05 02 03 04 05 03 04 05 03 04 05 03 04 05 Laitialans. Kajaans. Komons. Enons. Paimelanl. Kukkila Kirkons. Muut Särkikalat Ahvenkalat Tehostunut hoitokalastus näkyy koko Vesijärvellä vähentyneenä kalan määränä. Enonselällä, Paimelanlahdella ja Komonselällä ahvenkalojen osuus on viime vuosina vähentynyt suhteessa särkikaloihin. Ahvenilla on silti määrällinen valta asema kalastossa kaikilla selkäalueilla. 8.3 Kuha Vesijärven kuhakanta heikkeni 1970 luvulla veden laadun huonontumisen vuoksi. Kuhakannan voimistamiseksi Vesijärvellä toteutettiin kuhan kotiutusistutuksia vuosina 1984 91. Toinen voimakkaiden istutusten jakso toteutettiin Enonselällä vuosina 1997 1999. Enonselällä otettiin vuonna 1997 käyttöön verkkojen solmuvälisuositus kalastuksen ohjauskeinona kuhan kasvun ja sukukypsyyden saavuttamisen turvaamiseksi. Istutusten ja solmuvälirajoituksen myötä kuhasaaliit kääntyivätkin tavoitteiden mukaisesti nousuun. Nykyään kuha on Vesijärven tärkein saalislaji; tosin Enonselän kuhakanta on ohjaustoimenpiteistä johtuen edelleen runsaampi kuin muualla Vesijärvellä. Vesijärven kuha on nopeakasvuinen. Poikaset saavuttavat ensimmäisenä kesänä noin 10 cm pituuden ja pituuskasvu jatkuu keskimäärin lähes yhtä nopeana viiden ensimmäisen elinvuoden aikana. Kuhakoiraat saavuttavat sukukypsyyden 4 5 vuotiaina 40 45 cm pituisina. Naaraat tulevat sukukypsiksi keskimäärin noin vuotta vanhempina, 5 6 vuotiaina, jolloin niillä on pituutta 45 50 cm. 17
8.4 Ankerias Ankerias on Vesijärven tärkeimpiä istutuskaloja. Koska istukkaiden saatavuus tulevaisuudessa on epävarmaa, on käynnistetty hanke, jonka avulla selvitetään ankeriaiden karanteenilaitoksen perustamismahdollisuutta RKTL:n Evon toimipisteen yhteyteen. Jos ankeriaiden istutusmäärät eivät ylitä suosituksia, voivat ankeriaat ja ravut menestyä samassa järvessä. Ankeriasistutuksia Vesijärveen voidaan huomattavasti lisätä, koska Vesijärven kokoisessa järvessä ylisuuret istutukset ovat käytännössä taloudellisesti mahdottomia. Vesijärvellä on pitkä historia ankeriaanpyyntijärvenä. Ankerias hyvänä ruokakalana lisää kalaveden arvoa. Olemassa oleva kanta perustuu vuosina 1973, 1998 ja 2006 tehtyihin istutuksiin. Ankerias on hyvin pitkäikäinen ja hidaskasvuinen kala. Suuret ankeriaat ovat kasvaneet järvessä 20 30 vuotta, kymmenvuotiaat ovat tavallisimmin 0,5 1 kg painoisia. Ankeriaan sukupuoli määräytyy 20 30 cm mittaisena. Koiraat jäävät pienemmiksi ja niiden kasvu pysähtyy 4 5 vuoden ikäisenä. Ylisuurten istutusten seurauksena voi 90 % syntyvästä kannasta olla koiraita. Ankerias saattaa vaeltaa pois vesistöstä, jos se ei jää pyydyksiin. Ankerias syö särkikaloja, joten sillä on merkitystä myös ravintoketjun kunnostajana. Ankeriaita istutettiin TE keskuksen tuella Vesijärveen 10 000 kpl heinäkuun 2006 lopulla. Istutuksesta ilmoitettiin tiedotusvälineille, ja tapahtuma sai hyvin julkisuutta. Ainakin Etelä Suomen Sanomat kirjoitti aiheesta, ja lisäksi Hämeen uutisiin kuvattiin juttu ankeriasistutuksista. 8.5 Lahna Vesijärvi on kuuluisa lahnajärvi, ja lahna oli aiemmin erittäin merkittävä talouskala, jota pyydettiin sekä omaan tarpeeseen että myyntiin. Varsinkin Paimelanlahden lahna oli haluttu saaliskala, ja sen maine levisi laajalle. Arvostusta kuvaa hyvin se, että Hollolan kirkonkellojen soittaminen oli kiellettyä lahnan kudun aikaan. Lahna on myös Päijät Hämeen maakuntakala. Vesijärven likaantumisen kiihdyttyä lahnan ravinnonsaanti heikkeni ja lahnojen kasvu hidastui. Lahnan yksilökoon pienennyttyä sen arvostus saaliskalana heikkeni. Vesijärven lahnoissa ilmeni myös makuvirheitä. Vesijärvellä toteutetuissa biomanipulaatiohankkeissa 1980 luvulta alkaen on hoitokalastuksissa keskitytty pitkälti juuri lahnakannan pienentämiseen. Lahnalla on hyvin vähän luontaisia vihollisia, ja etenkin pienikokoinen ja runsas lahnakanta vaikeuttaa verkkokalastusta ja lisää järven sisäistä kuormitusta. 8.6 Siika, muikku ja kuore 18
Vesijärven alkuperäinen siikakanta on ollut järvisiikaa. Koekalastuksien perusteella nykyinen siikakanta koostuu pääosin planktonsiiasta, järvisiian osuuden arvioidaan olevan noin 10 %. Muutos johtuu siitä, että siikaistutuksissa on käytetty pääasiassa planktonsiikaa. Ilmastonmuutoksen aiheuttama vesien lämpeneminen, Enonselän alueelle lämpövoimalasta tuleva lämpökuorma sekä rehevöitymisestä johtuva alusveden hapettomuus vähentävät lohikalojen menestymisen mahdollisuuksia. Lohikalat menestyvät parhaiten viileissä vesissä. Happikadosta johtuen lohikalat joutuvat olemaan ohuessa päällysvesikerroksessa, missä niihin kohdistuu voimakkaampaa saalistusta. Vesijärven muikku on arvioitu maultaan Suomen parhaimmaksi. Vuonna 1999 Vesijärven muikkukannat olivat pyyntivahvoja ja uutta muikkukannan runsastumista odotetaan vuonna 2007 2008. Vesijärven muikun torihinta on ollut Päijänteen muikkua korkeampi, sillä se on ollut kooltaan isompi, rasvaisempi ja maukkaampi. Kuoreen arvostus ruokakalana on noussut ja sille löytyisi hyvin markkinoita erityisesti ulkomailta. Kuore kärsii samoista ongelmista kuin muutkin lohikalat. 8.7 Rapukanta Vesijärvellä tehtiin koeravustus 22 23.8.2006, jonka tarkoituksena oli selvittää rapukannan nykyinen vahvuus sekä täpläravun ja jokiravun osuudet saaliista. Koeravustuksessa todettiin, että Vesijärven rapukanta Lahden kaupungin vesialueella on hyvin heikko: 40 merralla saatiin vain neljä rapua. Kaikki koeravustuksessa saadut ravut olivat täplärapuja. Ravut todettiin silmämääräisesti terveiksi: saksivaurioita ei ollut eikä rapurutosta näkynyt merkkejä. Aiemmissa koeravustuksissa Vesijärvellä on havaittu täplärapua, vaikka sitä ei ole järveen laillisesti istutettu. Täpläravun kannan vahvuudesta ei kuitenkaan ole täsmällistä tietoa. Hämeen TE keskus on antanut Vesijärven kalastusalueelle oikeuden istuttaa täplärapuja Vesijärveen, mutta kalastusalue ei ole vielä tehnyt rapuistutuksia. Istutuksiin tulee hakea lupa TE keskukselta. Jokirapualueelle ei saa istuttaa täplärapua, sillä se tuhoaa jokirapukantoja. Rapukantoja pyritään elvyttämään kotiuttamalla täplärapua Vesijärveen ja panostamalla jokirapuistutuksiin niiden suojelualueilla. Vesijärvellä on aikaisemmin ollut hyvä jokirapukanta, mutta vuoden 2000 rapuruton jälkeen kanta on heikentynyt voimakkaasti. Valtakunnallisessa rapustrategiassa Vesijärvi on täplärapualuetta. 9. HOITOKALASTUKSET Viime vuosina järven rehevyyshaittojen torjumisessa tärkeimpänä menetelmänä on pidetty ulkoisen kuormituksen vähentämistä ja hoitokalastuksen tehostamista. Hoitokalastajien vuosittainen talkootuntimäärä kohoaa useisiin tuhansiin. Hoitokalastuksesta seuraava veden laadun paraneminen turvaa järven vaativan virkistys ja kalastuskäytön sekä parantaa elinkeinokalatalouden ja kalastusmatkailun edellytyksiä. Tehostetulla hoitokalastuksella ja kuturantojen kunnostuksella pyritään paitsi vähentämään järven rehevöitymistä myös oikaisemaan rehevöitymisen aiheuttamaa vääristynyttä kalaston 19
rakennetta. Vesijärvellä hoitokalastus on ollut aktiivista 1980 luvun loppupuolelta lähtien. Kalastustietoja on kerätty jo pitkään. 300 000 250 000 200 000 Troolaus Hoitokalastus kg 150 000 100 000 50 000 0 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Vuosi Kuva 4: Vesijärven trooli ja hoitokalastussaaliit 1987 2005. Vuonna 2002 Vesijärvellä käynnistyi kaksi järvenhoitohanketta: Vesijärvi II projekti sekä Vesijärven Kajaanselän ja sen lähialueiden biomanipulaatioprojekti. Vesijärvi II projektissa hoitokalastuksen kohteina ovat Enonselkä ja Paimelanlahti, kun taas Vesijärven biomanipulaatioprojektin toiminta alueena on ollut Vesijärven pohjoisosa: Laitialan, Komon ja Kajaanselkä. Näissä projekteissa hoitokalastusta on tehostettu voimakkaasti. 9.1 Saalis lajeittain (kg) Hankkeiden alussa kartoitettiin alueen hoito ja seurantatarve. Vesijärvellä tehtiin vuosina 2002 2003 koko järven kattava verkkokoekalastus, pohjoismaisilla Nordic yleiskatsausverkoilla, käyttäen ositettua satunnaisotantaa. Enonselän koekalastus on tehty näillä menetelmillä jo vuodesta 1998 lähtien, mutta vasta Kajaanselän ja sen lähialueiden biomanipulaatioprojekti teki koko järven kattavan koekalastamisen mahdolliseksi. Laitialanselän yksikkösaaliit olivat liki samat kuin Enonselän, mutta Kajaanselällä saaliit olivat noin kolmanneksen pienemmät. Enonselkä erottui muusta Vesijärvestä selvästi, sillä ahvenkalat ja erityisesti petokalat olivat siellä muuta järveä runsaslukuisempia. Tämä johtui pitkäaikaisesta hoitokalastuksesta, petokaloja suosivasta verkon solmuvälirajoituksesta ja petokalaistutuksista. Vuoden 2002 ja 2003 tarkkailutulosten perusteella on arvioitu vuosien 2004 2006 hoitokalastuksen tavoitteet Kajaan, Komon ja Laitialanselälle. Komon ja Laitialanselän verkkokoekalastusten yksikkösaaliiden perusteella tavoiteltavan hoitokalastussaaliin katsottiin näillä alueilla olevan noin 50 kg / ha vuodessa. Kajaanselällä särkikalaa on niukemmin ja siellä hoitokalastustavoite asetettiin korkeintaan 20 kiloon hehtaarilla vuodessa. Kajaanselän kalastosta suurempi osuus on petokalojen ravinnoksi hyvin sopivaa kuoretta ja pientä ahventa, jolloin petokalakanto 20
jen vahvistamista kalastuksen ohjauksella pidettiin järkevämpänä keinona kalaston rakenteen parantamiseksi kuin pelkkää hoitokalastusta. Taulukko 1. Vesijärven hoitokalastuksen saaliit vuosina 2000 2005 lajeittain ja alueittain jaoteltuina 9.2 Hoitokalastuksen hehtaarisaaliit 21
Taulukko 2: Vesijärven hoitokalastuksen hehtaarisaaliit vuosina 2000 2005 alueittain jaettuna Vesijärvi hankkeiden myötä hoitokalastusta lisättiin huomattavasti vuodesta 2003 alkaen. Pohjois Vesijärvellä on tehostettu kalastusta yhdellä selällä vuosittain. Vuonna 2003 22
painopiste oli Laitialanselällä, jossa hoitokalastussaalis kasvoi yli nelinkertaiseksi edelliseen vuoteen verrattuna. Laitialanselän hehtaarisaaliiksi tuli 49 kg, kun koko Vesijärven hehtaarisaalis vuonna 2003 oli 22 kg. Laitialanselän syysnuottauksen toteutti 6. 13.11. Vendace Ky, ja kokonaissaaliiksi tuli 104 490 kg. Hoitokalastuksen saaliista lähes puolet oli särkeä, mutta myös lahnan osuus oli merkittävä, noin neljännes. Erityisesti Laitialanselän syysnuottauksesta tuli runsaasti pientä lahnaa. Saalis koko Vesijärvellä oli 234 249 kg. Vuonna 2004 kalastusta tehostettiin Komonselällä. Syysnuottauksen hoiti Vendace Ky kahdessa vaiheessa; 18. 22.10. ja 10. 14.11. Järvestä poistettiin 49 625 kg kalaa, josta särkeä oli kolmannes, lahnaa viidennes ja pientä ahventa lähes puolet. Yhdessä talkookalastuksen kanssa Komonselän hehtaarisaaliiksi tuli 40 kg. Koko Vesijärven saalis oli 158 909 kg. Vuonna 2005 kalastuksen painopiste siirtyi Kajaanselälle. Kajaanselällä tehtiin aktiivista talvikalastusta katiskoilla ja nuotalla. Talven ja kevään saalis oli yhteensä 92 400 kg. Syysnuottauksen teki Padasverkko Ky ajalla 7.10. 2.12. Saalis oli 29 250 kg, josta yli puolet oli särkeä, neljännes pientä ahventa ja 10 % pientä lahnaa. Hehtaarikohtainen saalis oli 21 kg. Hoitokalastuksen saalis koko Vesijärvellä vuonna 2005 oli 184 427 kg. Vesijärvi projektien avulla on kehitetty hoitokalastusmenetelmiä. Talkookalastajia on koulutettu pyydystalkoissa jo yli 10 vuoden ajan. Koulutusta on annettu uusien menetelmien ja välineiden käyttöön myös paikan päällä. Talvikalastuksessa on siirrytty yhä enemmän nuottapyynnistä katiskapyyntiin. Hoitokalastukseen kehitetyt katiskat ovat osoittautuneet tehokkaiksi särjen täsmäkalastuksessa. Esimerkiksi Kajaanselällä 80 katiskalla tehty pyynti tuotti kevättalvella 2005 keskimäärin 1 000 kg särkeä päivässä. Vesijärven saaliiden arvo on parantunut selvästi 2000 luvulla. Kalaston rakenne on muuttunut: ahven on runsastunut suhteessa särkeen ja siitä on tullut kuhan pääasiallinen ravinto. Kuoreesta ja ahvenesta on tulossa muikkua tärkeämpiä hyötykäyttölajeja. Ammattikalastuksessa verkkokalastuksen rinnalle on tullut nuotta ja katiskakalastus, ja ammattikalastuksen saalisvalikoimassa ovat nykyään myös kuore, ahven ja särki, joille on avautunut vientikanavia eri puolelle Eurooppaa. Kalojen vientinäkymät ovat hyvät, mutta saaliin käsittelyssä, kuljettamisessa ja saalisvarmuuden lisäämisessä on vielä paljon työtä. Vientiin menevien kalojen määrät ovat suuria, koska kuljetuskustannukset ovat suurissa erissä huomattavasti edullisempia. 10. VESIJÄRVEN KALASTUSALUEEN HOITOTYÖT 10.1 Istutukset 23
Tärkeimmät istutuslajit ovat olleet lähinnä peto ja arvokaloja. Lisäksi Hahmajärveen on istutettu täplärapua. Istutusten tavoitteena on kasvattaa arvokalakantaa ja siten parantaa kalaveden arvoa. Istutusten ansiosta kalastajien kiinnostus vesistöä kohtaan lisääntyy ja kalastuslupien myynti kasvaa. Vesijärveen on istutettu paljon kuhaa, koska se toimii biomanipulaattorina syöden vähempiarvoista kalaa. Haukea on istutettu niihin kohteisiin, joissa luonnollinen lisääntyminen ei onnistu. Hauki toimii myös biomanipulaattorina. Kuha ja hauki ovat myös hyviä ruokakaloja. Lohi, taimen ja siikaistutuksia on tehty, koska ne ovat hyviä ruokakaloja ja ne lisäävät kalaveden arvoa. Taimen ja siika ovat myös haluttua saalista virkistyskalastajien keskuudessa. Taulukko 3: Vesijärven kalastusalueen ja Vesijärven istutukset vuosina 2000 2005 2000 2001 2002 Kalalaji Ikä Istukkaita/ koko kalastusalue Istukkaita/ Vesijärvi Hauki vk 520000 450000 Järvitaimen 3v 2448 2448 Kirjolohi 2v 2017 Kirjolohi 3v 1332 61200 Kuha 1k 67700 64000 Planktonsiika 1k 64000 Purotaimen 1v 875 Täplärapu 1k 5076 Kalalaji Ikä Istukkaita/ koko kalastusalue Istukkaita/ Vesijärvi Hauki vk 266000 216000 Järvitaimen 2k 1250 450 Järvitaimen 2v 3000 3000 Järvitaimen 3k 210 210 Kirjolohi 3k 181 Kirjolohi 3v 1235 Kuha 1k 50300 48800 Planktonsiika 1k 20000 20000 Täplärapu aik 1000 Kalalaji Ikä Istukkaita/ koko kalastusalue Istukkaita/ Vesijärvi Järvitaimen 2v 6021 6021 Järvitaimen 4k 210 Kirjolohi 2k 214 Kirjolohi 2v 1250 Kuha 1k 77700 75200 Planktonsiika 1k 18200 15200 24
Täplärapu aik 1760 2003 2004 2005 Kalalaji Ikä Istukkaita/ koko kalastusalue Istukkaita/ Vesijärvi Hauki vk 60000 60000 Järvitaimen 2v 2500 2500 Kirjolohi 2v 333 Kirjolohi 3v 300 Kuha 1k 28950 28950 Planktonsiika 1k 65776 60976 Purotaimen 2v 335 Täplärapu aik 6300 Kalalaji Ikä Istukkaita/ koko kalastusalue Istukkaita/ Vesijärvi Hauki vk 105000 90000 Järvitaimen 2v 6604 6604 Järvitaimen 4v 157 Kirjolohi 2v 272 Kirjolohi 3k 133 Kuha 1k 23000 23000 Planktonsiika 1k 13400 12300 Täplärapu aik 2000 Kalalaji Ikä Istukkaita/ koko kalastusalue Istukkaita/ Vesijärvi Purotaimen 1v 463 Meritaimen mspa 1 100 Kirjolohi 2v 340 Kirjolohi 2k 405 Kuha 1k 42 644 40 384 Planktonsiika 1k 60 822 52 500 Täplärapu aik 150 Ikä: 1k = yksikesäinen 2v = kaksivuotias, ikää ei tunneta tarkasti 1v = yksivuotias 2k = kaksikesäinen vk = vastakuoriutunut poikanen mspa = istutettu mätiä, silmäpisteaste aik = istutettu sukukypsiä kaloja 25
10.2 Istutusten tulokset Varsinkin kuha ja ankeriasistutukset ovat onnistuneet erittäin hyvin. Koska ankeriaskannat ovat täysin istutusten varassa, on istutusmääriä lisättävä, jos halutaan parempia ankeriassaaliita. 10.2.1 Kuha Vesijärven kalastusalueella on seurattu erityisesti kuhaistutusten onnistumista, sillä vuosina 1984 1991 ravintoketjukunnostuksen alettua oli tarkoitus vahvistaa petokalakantaa ja palauttaa kuhakanta Vesijärvelle. Noina vuosina Vesijärveen istutettiin yli miljoona kesänvanhaa kuhanpoikasta. Kuhat menestyivät Vesijärvessä hyvin ja ne kotiutuivat joka puolelle järveä. Runsain kanta syntyi Enonselälle, jonne kuhaa myös istutettiin eniten. Istutetut kuhat alkoivat lisääntyä jo ensimmäisenä istutusjakson jälkeisenä vuonna 1992, jolloin järvessä kuoriutui runsas kuhavuosiluokka. 1990 luvun alussa saalismäärä koko Vesijärvellä oli noin yksi kuha / ha / vuosi. Vuosina 1997 1999 Enonselälle istutettiin vuosittain 30 000 50 000 kpl kahta eri kokoluokkaa (noin 7 ja 9 cm) olevia kesänvanhoja kuhia. Saalistuoton perusteella suurten poikasten istutukset olivat keskimäärin selvästi kannattavampia kuin pienten, vaikka poikasten korkeampi hinta otettiinkin huomioon. Vuonna 2000 Enonselän kuhasaalis alkoi nousta ja vuonna 2002 saalismäärä saavutti huippunsa, noin 6 kg / ha / vuosi. Sen jälkeen saaliit ovat hieman pienentyneet, mutta ovat silti korkeita: vuonna 2003 n. 5 kg / ha ja vuonna 2004 n. 4 kg / ha. Vuosiluokka 2003 on kohtalaisen runsas, joten hyviä kuhavuosia on edelleen tulossa ja viimeisimpien tutkimustulosten perusteella voidaan olettaa, että vuosi 2008 tulee olemaan hyvä kuhavuosi. Kuhaistutukset vaikeuttavat luonnollisen lisääntymisen arviointia, mutta vuosina 1996 99 ja vuodesta 2004 eteenpäin valtaosa Vesijärven kuhasaaliista on perustunut luonnon poikastuotantoon. Kuhaistutuksilla on täydennetty luonnollista lisääntymistä. 11. MUUT TOIMENPITEET 11.1 Vesijärvi projekti 1987 1994 Vesijärvi projekti on vuosina 1987 1994 toteutettu mittava kunnostusprojekti, jonka tavoitteena oli palauttaa Vesijärvi vaativan virkistyskäytön ja kalastuksen tarpeita vastaavaan kuntoon. Projektissa puututtiin kalakantojen rakenteeseen ja ulkoiseen kuormitukseen. Toimenpiteinä suoritettiin tehokalastus, jossa viiden vuoden aikana Vesijärvestä poistettiin särkikaloja yli 500 000 kg. Ravintoketjukunnostusta toteutettiin petokalaistutuksin. Ulkoisen kuormituksen vähentämiseksi tarkastettiin ja kunnostettiin Lahden 26
kaupungin viemäriverkostoa ja valuma alueen maatiloille laadittiin ympäristönhoitosuunnitelmat. Lisäksi rakennettiin laskeutusaltaita pelloilta huuhtoutuvan ravinnekuormituksen vähentämiseksi. Projektin tavoite saavutettiin erinomaisesti. Projektin rahoittajina ja yhteistyökumppaneina toimivat Lahden kaupunki, Helsingin yliopisto, ympäristöministeriö, Suomen Akatemia, Vesijärven kalastusalue, Hollolan kunta, Asikkalan kunta ja paikalliset asukkaat. 11.2 Vesijärvi II projekti 2002 2006 Vesijärvi II projektissa kiinnitettiin erityishuomiota järven kuormituksen vähentämiseen. Esimerkiksi valuma alueiden jätevesitarkastukset, laskeutusaltaiden ja kosteikkojen rakennus sekä peltoalueiden suojavyöhykkeiden perustaminen tähtäävät ulkoisen kuormituksen helpottamiseen. Projektin rahoituksesta ovat kuluneina vuosina vastanneet LV Lahti Vesi Oy, Lahden kaupunki, Asikkalan ja Hollolan kunnat sekä Hämeen ympäristökeskus. Lisäksi hankkeisiin ovat osallistuneet myös Vesijärven kalastusalue, Lahden tiede ja yrityspuisto, Helsingin yliopiston ympäristöekologian laitos, limnologian ja ympäristönsuojelun laitos, riista ja kalatalouden tutkimuslaitos, Päijänne instituutti, Suomen ympäristökeskus ja Päijät Hämeen Kalatalouskeskus. 11.2.1 Toimenpiteet Kuormitustarkkailua varten otettiin vesinäytteet ojapisteistä, tehtiin ilmakuormitusselvitykset ja veneliikenteen päästökartoitukset sekä selvitettiin pistekuormitustiedot. Valuma aluekunnostuksessa suunniteltiin ja toteutettiin suojavyöhykkeet, laskeutus ja monikäyttöaltaat ja haja asutuksen jätevesijärjestelmien tarkastukset (tarkastuksia on tehty vuoden 2006 loppuun mennessä noin 4 400 kpl). Lisäksi tehtiin peltolohkojen ravinnekuormitusten vähennystoimien suunnittelu, selvitys kaatopaikkojen merkityksestä kuormituslähteinä (Arkionmaa, Vehkoo) sekä hevostilojen vesistövaikutusten kartoitus. Vesijärven ekologisen tilan tarkkailu toteutettiin vesitutkimuksilla ja kalaston seurannalla. Täydentäviä tutkimuksia olivat sedimentti ja pohjaeläintutkimukset, vesilintu ja vesikasvikartoitukset sekä veden laadun kaukokartoitusmenetelmän kehittäminen. Yksi projektin tärkeä tavoite on rantojen kunnostus ja kalaistutusten edistäminen. Toimenpiteenä olivat kesällä 2004 suoritetut mittavat rantojen kunnostustalkoot, joissa niitettiin runsaasti vesikasveja järven eri osissa. Niittojen tarkoituksena oli parantaa vedenkiertoa, hidastaa umpeen kasvua, parantaa vedenlaatua ja elvyttää eläinlajistoa. 27
11.3 LIFE projekti 1995 1998 LIFE projektin tarkoituksena oli kehittää uudenlaisia ympäristökuormitusta vähentäviä menetelmiä ja toimintatapoja. Projektissa tuotettiin toimintamalleja, joissa yhdistettiin järven ekologinen hoito ja paikallisten asukkaiden osallistuminen, päärooleissa kalastajat ja maanviljelijät. Hankkeen toteuttajana olivat Helsingin yliopiston ympäristöekologian laitos, Lahden kaupungin valvonta ja ympäristökeskus. Projektin rahoittivat Euroopan unioni, Lahden kaupunki ja Helsingin yliopisto. 11.4 Pesca projekti 1998 2000 Vesijärven kalastusalue selvitti hoitokalastuksen saaliiksi tulevan vajaasti hyödynnetyn kalan käyttömahdollisuuksia. Kalastusalue teki selvitystyön Pescarahoituksella. Pesca on EU:n ohjelma, jonka tavoitteena on parantaa sekä kalatalousalan yritysten toimintaedellytyksiä että alan työllisyyttä. 11.5 Big Lakes projekti 2000 2001 Big Lakes projekti oli ensimmäinen ekologisesti kestävän suurjärvimatkailun kehittämisprojekti. Projekti toteutettiin EU:n Interreg II C rahaston tuella yhteistyössä Ruotsin, Norjan ja Viron kanssa. Hankkeessa olivat mukana Ympäristöteknologiakeskus Neopoli Oy (hankkeen vetäjä Suomessa), Lahden kaupunki sekä Asikkalan, Sysmän ja Padasjoen kunnat. 11.6 KOR projekti 2001 KOR projektissa kalastusalue toimi kalatalouden kehittäjänä. Vesijärven kalastusalue selvitti vuonna 2001 mahdollisuudet rakentaa Vesijärvelle kalan vastaanotto ja esikäsittelypiste. Hankkeen rahoitti kansallisen rahoitusosuuden lisäksi EU:n kalatalousrahastosta (kalatalouden ohjauksen rahoitusväline, KOR). 11.7 Biomanipulaatioprojekti 2002 2005 Vesijärven Kajaan Laitialan ja Komonselällä suoritettiin ravintoketjukunnostus, jonka tavoitteena oli sinileväesiintymien torjuminen, kalaston aiheuttamien rehevyyshaittojen pienentäminen, ravinnevirtojen ohjaaminen arvokalatuotannon parantamiseksi ja elinkeinokalatalouden sekä raputalouden edellytysten parantaminen. Biomanipulaatiopro 28