VIRTAIN, RUOVEDEN-KUOREVEDEN JA NÄSIJÄRVEN KALASTUSALUEIDEN KUNNOSTETTUJEN VIRTAVESIEN SÄHKÖKALASTUSTUTKIMUS VUONNA 2012 Heikki Holsti 2012 Kirjenumero 906/12
SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1 2. TUTKIMUSALUE... 1 3. SÄHKÖKALASTUS... 6 3.1 Aineisto ja menetelmät... 6 3.2 Tulokset... 7 3.3 Taimenen esiintyminen ja sen tila... 13 4. TOIMENPIDE-EHDOTUKSET... 15 VIITTEET: LIITTEET: Liite 1. Sähkökalastusalojen tarkat paikat.
Kalaosasto/HH 24.10.2012 Kirjenumero 906/12 VIRTAIN, RUOVEDEN-KUOREVEDEN JA NÄSIJÄRVEN KALASTUSALUEIDEN KUNNOSTETTUJEN VIRTAVESIEN SÄHKÖKALASTUSTUTKIMUS VUONNA 2012 1. JOHDANTO Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry sai Näsijärven kalastusalueen toimeksiannosta suorittaa kolmen kalastusalueen yhteisen sähkökalastustutkimuksen vuonna 2012. Virtain, Ruoveden- Kuoreveden ja Näsijärven kalastusalueiden yhteistutkimuksen tavoitteena oli selvittää kunnostettujen virtavesien kalakantojen tila. Tutkimuksessa mukana olleet virtavedet oli kunnostettu vuosituhannen taitteessa. Kunnostusten tavoitteena oli parantaa virtavesissä elävien kalojen elinmahdollisuuksia. Nyt tehtyjen sähkökalastustutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten kunnostutettujen virtavesien kalakannat olivat kehittyneet kunnostustoimien jälkeen. Erityisenä mielenkiinnon kohteena oli taimen, joka ilmentää virtavesien ekologista tilaa. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään olivatko kunnostustoimet edesauttaneet taimenkantojen tilan vahvistumista sekä luontaisen lisääntymisen voimistumista. Toisaalta pyrittiin saamaan selville miten muiden virtavesissä elävien kalalajien (kivisimpun ja kivennuolisien) kannat ovat kehittyneet kunnostusten jälkeen. 2. TUTKIMUSALUE Kalastusalueet valitsivat tutkimuksessa olevat virtavedet itse. Virtavesistä pyrittiin valitsemaan kaksi sähkökalastusalaa laajemman kokonaiskuvan saamiseksi. Myllyojassa sekä Karjulanjoessa kalastettiin vain yksi sähkökalastusala. Sähkökalastusalat valittiin yhteistyössä kalastusalueiden kanssa ja ne sijoittuivat pääosin jokien kunnostetuille osuuksille. Kenttätöiden yhteydessä kalastusalueet tarjosivat talkootyön muodossa apua koealojen tarkkojen paikkojen näyttämisessä sekä muissa kenttätöihin liittyvissä töissä. Virtain kalastusalueelta sähkökalastettiin kaksi kohdetta; Koikero-oja ja Mutioja (Kuva 2.1). Koikeroojalla sähkökalastusalat olivat Louhitunkoski (Kuva 2.2) ja Teräväinen (Kuva 2.3). Tarkat sähkökalas- www.kvvy.fi etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 03 ) 2461 111 PL 265, 33101 Tampere
2 tusalat on esitetty liitteessä 1. Mutiojalla sähkökalastettiin puolestaan Koivuahonkoski (Kuva 2.4) ja Koskela (Kuva 2.5). Ruoveden-Kuoreveden kalastusalueelta sähkökalastettiin kolme virtavesistöä; Myllyoja, Enojoki ja Pärjänoja (Kuva 2.1). Myllyojalla sähkökalastettiin yksi koeala, joka oli Myllyojankoski (Kuva 2.6). Myllyojankosken sähkökalastusala sijoittui kunnostettujen kohteiden yläpuolelle. Sähkökalastusalan alarajana toimi maantiesilta. Enojoella sähkökalastusalat olivat Autopurkaamonkoski (Kuva 2.7) ja Myllylän niska-alue (Kuva 2.8). Pärjänojalla sähkökalastettiin puolestaan luonnontilaiselta näyttävä Törmälän alue (Kuva 2.9) sekä kunnostettu Ahtolanvirta (Kuva 2.10). Näsijärven kalastusalueella kalastettiin yksi virtavesikohde; Karjulanjoen Karjulankoski (Kuva 2.11). Toisvesi Koikero-oja Visuselkä Tarjanne Mutioja Ajosjärvi Paloselkä Myllyjoki Ruovesi Enojoki Jäminginselkä Karjulanjoki Pärjänoja Vankavesi Kuva 2.1. Tutkimuksessa mukana olevien virtavesien sijoittuminen Näsijärven reitin vesistöalueella.
3 Kuva 2.2. Koikero-ojan Louhitunkosken sähkökoekalastusala vuonna 2012. Koealalta ei saatu yhtään kalaa. Kuva 2.3. Koikero-ojan Teräväisen sähkökoekalastusala vuonna 2012. Koealalta saatiin eniten taimenia (10 kpl) koko tutkimuksessa.
4 Kuva 2.4. Mutiojan Koivuahonkosken sähkökoekalastusala vuonna 2012. Koealalta saatiin 2 taimenta. Kuva 2.5. Mutiojan Koskelan sähkökoekalastusala vuonna 2012. Koealalta saatiin 3 taimenta. Kuva 2.6. Myllyojan Myllyojankosken sähkökoekalastusala vuonna 2012. Koealalta ei saatu taimenia.
5 Kuva 2.7. Enojoen Autopurkaamonkosken sähkökoekalastusala 2012. Koealalta ei saatu taimenia. Kuva 2.8. Enojoen Myllylän niskan sähkökoekalastusala 2012. Koealalta ei saatu taimenia. Kuva 2.9. Pärjänojan Törmälän sähkökoekalastusala 2012. Koeala jatkui kuvassa olevasta viivasta n. 50 metriä ylöspäin. Koealalta ei saatu yhtään kalaa. Kuva 2.10. Pärjänojan Ahtolanvirran sähkökoekalastusala 2012. Koealalta saatiin 1 taimen.
6 Kuva 2.11. Karjulanjoen Karjulankosken sähkökalastusala 2012. Koealalta ei saatu yhtään taimenta. 3. SÄHKÖKALASTUS 3.1 Aineisto ja menetelmät Tutkimuksen sähkökalastukset tehtiin kahden päivän aikana (20.8. 21.8.2012). Koekalastusten aikana vallitsivat hyvät sääolosuhteet ja kohdevesistöjen virtaamat olivat hyvät. Runsassateisesta kesästä, johtuen kaikissa tutkituissa virtavesissä oli hyvä vesitilanne. Koealojen veden lämpötilat vaihtelivat välillä 9,8 18,9 C. Pärjänojalla veden lämpötila oli selvästi alhaisin. Suurin osa sähkökalastusaloista sähkökalastettiin kahteen kertaan. Ensimmäisellä kalastuskerralla kalattomiksi todetut Koikero-ojan Louhitunkoski ja Pärjänojan Törmälä koekalastettiin kuitenkin yhteen kertaan. Myös Koikero-ojan hyvin taimenia antanut Teräväisen sähkökalastusala päätettiin kalastusalueen toimitsijoiden kanssa kalastaa vain yhteen kertaan. Tällä pyrittiin vähentämään taimenen poikasiin kohdistunutta häiriötä. Sähkökalastukset toteutettiin vesistössä kahden hengen voimin. Sähkökalastukset tehtiin akkukäyttöisellä Hans Grassl 1G-200/2-C sähkökalastuslaitteella. Sähkökalastuksissa ei käytetty sulkuverkkoja. Sähkökalastusten yhteydessä koealat valokuvattiin. Sähkökalastusten tulokset tallennettiin ympäristöhallinnon koekalastusrekisteriin (https://herttac.vyh.fi/koekalastus_sahko/). Rapuruton leviämisen estämiseksi kahluuvarusteet sekä sähkökalastuslaitteet desinfiointiin joka vesistön välissä Virkon s- desinfiointiaineella. Taulukko 3.1. Sähkökalastusalojen pinta-alat, sähkökalastusaika ja veden lämpötilat. Vesistö Koealan nimi pinta-ala (m 2 ) Sähkökalastettu Veden lämpötila Koikero-oja Louhitunkoski 100 20.8.2012 12,0 Koikero-oja Teräväinen 150 20.8.2012 12,2 Mutioja Koivuahonkoski 100 20.8.2012 16,0 Mutioja Koskela, Mutioja 90 20.8.2012 16,0 Myllyoja Myllypuronkoski 112,5 20.8.2012 18,9 Enonjoki Autopurkaamonkoski 120 21.8.2012 15,9 Enonjoki Myllylä, niska 105 21.8.2012 16,9 Pärjänoja Ahtolanvirta 160 21.8.2012 9,8 Pärjänoja Törmälä 90 21.8.2012 10,5 Karjulanjoki Karjulankoski 120 21.8.2012 17,6
Louhitunkoski Teräväinen Koivuahonkoski Koskela, Mutioja Myllyojankoski Autopurkaamonkoski Myllylä, niska Törmälä Ahtolanvirta Karjulankoski Koealalla keskimäärin Louhitunkoski Teräväinen Koivuahonkoski Koskela, Mutioja Myllyojankoski Autopurkaamonkoski Myllylä, niska Törmälä Ahtolanvirta Karjulankoski Koealalla keskimäärin 7 3.2 Tulokset Sähkökalastustulosten perustella voidaan todeta, että Myllypuronkosken koealaa lukuun ottamatta sähkökalastusalojen kalatiheydet ja biomassat olivat varsin pieniä (Kuva 3.1 ja Kuva 3.2). Koealojen kalakannan tiheys vaihteli välillä 0-131 kpl/100m 2 ja biomassa välillä 0-2 969 g/100m 2. Taimenia saatiin saaliksi Koikero-ojan, Mutiojan sekä Pärjänojan sähkökalastusaloilta. kpl/100m2 120 110 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Kalakannan tiheys (kpl/100 m 2 ) Taimen Made Kivisimppu Säyne Särki Ahven Kuva 3.1. Tutkimuksen sähkökoekalastusalojen kalatiheys (kpl/100m 2 ) vuonna 2012. g/100m2 Kalakannan tiheys (g/100 m 2 ) 3000 2750 2500 2250 2000 1750 1500 1250 1000 750 500 250 0 Taimen Made Kivisimppu Säyne Särki Ahven Kuva 3.2. Tutkimuksen sähkökoekalastusalojen kalakannan biomassa (g/100m 2 ) vuonna 2012.
8 Koikero-oja Tutkituista kohteista saatiin eniten taimenia saaliiksi (10 kpl) Koikero-ojasta. Kaikki saadut taimenet tulivat Teräväisen koealalta. Louhitunkosken koealalta ei saatu yhtään kalaa. Taimen lisäksi Teräväisen sähkökalastusalalta saatiin saaliiksi myös särkiä. Muita kalalajeja ei Koikero-ojassa tavattu. Taulukko 3.2. Virtain kalastusalueella sijaitsevan Koikero-ojan kahden sähkökalastusalan saalis 2012. Koikero-oja, Louhitunkoski (100 m 2, kalastuskertoja 1) Taimen 0+ Taimen Taimen yhteensä Kivisimppu Ahven Särki Säyne Made Yhteensä kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 EI SAALISTA Koikero-oja, Teräväinen (150 m 2, kalastuskertoja 1) kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 Taimen 0+ 1 6,3 0,7 6 0,9 4,0 Taimen 9 56,3 6,0 428 66,3 285,3 Taimen yhteensä 10 62,5 6,7 434 67,2 289,3 Kivisimppu Ahven Särki 6 37,5 4,0 212 32,8 141,3 Säyne Made Yhteensä 16 100,0 10,7 646 100,0 430,7 Kuva 3.3. Virtain kalastusalueella sijaitsevan Koikero-ojan Teräväisen koealalta saatiin tutkimuksen ainut 0+ taimen. Koealalta saatiin tämän pienen yksilön lisäksi yhdeksän erikokoista taimenta, mikä osoittaa että taimenen lisääntyminen on onnistunut ojassa useana vuotena peräkkäin.
9 Mutioja Mutiojan molemmilta sähkökalastusaloilta saatiin saaliiksi sekä taimenia että kivisimppuja. Ylemmältä sähkökalastusalalta (Koivuahonkoski) saatiin saaliiksi kaksi taimenta ja 7 kivisimppua. Alemmalta sähkökalastusalalta saatiin puolestaan saaliiksi 3 taimenta sekä 8 kivisimppua. Taulukko 3.3. Virtain kalastusalueella sijaitsevan Mutiojan kahden sähkökalastusalan saalis 2012. Mutioja, Kuivuahonkoski (100 m 2, kalastuskertoja 2) kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 Taimen 0+ Taimen 2 22,2 2,0 364 96,8 364,0 Taimen yhteensä 2 22,2 2,0 364 96,8 364,0 Kivisimppu 7 77,8 7,0 12 3,2 12,0 Ahven Särki Säyne Made Yhteensä 9 100,0 9,0 376 100,0 376,0 Mutioja, Koskela (90 m 2, kalastuskertoja 2) kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 Taimen 0+ Taimen 3 27,3 3,3 546 95,3 606,7 Taimen yhteensä 3 27,3 3,3 546 95,3 606,7 Kivisimppu 8 72,7 8,9 27 4,7 30,0 Ahven Särki Säyne Made Yhteensä 11 100,0 12,2 573 100,0 636,7 Kuva 3.4. Mutiojan kahdelta koealoilta saatiin taimenia yhteensä saaliiksi 5 kpl. Kokonsa puolesta nämä yksilöt olivat 2- tai 3-vuotiaita. Kuvassa kolme taimenta, jotka saatiin Koskelan koealalta.
10 Myllyoja Myllyojan sähkökalastusalalta saatiin tavanomaisia järvikaloja. Saalislajistoon kuului ahven, särki, säyne ja made. Koealojen vertailussa sekä kalaston tiheys että biomassa olivat Myllyojassa kaikkein korkeimmat. Kalaston suuri määrä johtuu siitä, että Myllyoja sijoittuu kahden suuren vesistön väliin (Ajosjärvi Huutonselkä). Taulukko 3.4. Ruoveden Kuoreveden kalastusalueella sijaitsevan Myllyojan sähkökalastusalan saalis 2012. Myllyoja, Myllyojankoski (112,5 m 2, kalastuskertoja 2) kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 Taimen 0+ Taimen Taimen yhteensä Kivisimppu Ahven 49 37,4 49,0 556 16,6 494,2 Särki 79 60,3 79,0 2674 80,1 2376,9 Säyne 1 0,8 1,0 24 0,7 21,3 Made 2 1,5 2,0 86 2,6 76,4 Yhteensä 131 100,0 131,0 3340 100,0 2968,9
11 Enojoki Hyvistä lähtökohdista huolimatta Enojoen sähkökalastusaloilta ei saatu saaliiksi yhtään taimenta. Tämän virtaveden saalislajisto koostui kivisimpusta, ahvenesta, särjestä ja mateesta. Enojoen ylemmältä sähkökalastusalalta (Autopurkaamonkoski) saatiin kohtalaisen paljon kivisimppuja saaliiksi (9 kpl), mutta alaosan koealalta ei saatu yhtäkään. Alueellisessa vertailussa Enojoen sähkökalastusalojen kalatiheydet ja biomassat olivat toiseksi korkeimmat Myllyojan jälkeen (Kuva 3.1 ja Kuva 3.2). Taulukko 3.5. Ruoveden Kuoreveden kalastusalueella sijaitsevan Enonjoen kahden sähkökalastusalan saalis 2012. Enojoki, Autopurkaamonkoski (120 m 2, kalastuskertoja 2) kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 Taimen 0+ Taimen Taimen yhteensä Kivisimppu 9 29,0 7,5 45 6,3 37,5 Ahven 10 32,3 8,3 224 31,4 186,7 Särki 12 38,7 10,0 444 62,3 370,0 Säyne Made Yhteensä 31 100,0 25,8 713 100,0 594,2 Enojoki, Myllylä niska-alue (105 m 2, kalastuskertoja 1) kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 Taimen 0+ Taimen Taimen yhteensä Kivisimppu Ahven 14,0 60,9 13,3 264,0 34,1 251,4 Särki 6,0 26,1 5,7 200,0 25,8 190,5 Säyne Made 3,0 13,0 2,9 310,0 40,1 295,2 Yhteensä 23,0 100,0 21,9 774,0 100,0 737,1 Kuva 3.5. Enonjoen Autopurkaamonkoskesta saatiin eniten kivisimppuja (9 kpl). Koealan hyvistä lähtökohdista huolimatta koealalta ei tavattu taimenta.
12 Pärjänoja Pärjänojan ylemmältä koealalta (Törmälä) ei saatu saaliiksi yhtään kalaa. Tämä oli ihme, sillä virtaalue sijaitsi suojaisessa paikassa metsän keskellä ja uoma näytti päällisin puolin soveltuvan erinomaisesti taimenen elinalueeksi (Kuva 2.9). Pärjänoja saa vetensä lähteistä ja harjualueelta, minkä takia vesi oli kylmempää kuin muissa tutkimuksessa mukana olevissa virtavesissä. Pärjänojan alaosalla (Ahtolanvirta) sijaitsevalta koealalta saatiin saaliiksi yhden taimenen lisäksi, ahven, made ja särkiä. Ahtolanvirran sähkökalastusalan kalatiheys ja biomassa jäivät alhaiseksi. Taulukko 3.6. Ruoveden Kuoreveden kalastusalueella sijaitsevan Pärjänojan kahden sähkökalastusalan saalis 2012. Pärjänoja, Törmälä (90 m 2, kalastuskertoja 1) Taimen 0+ Taimen Taimen yhteensä Kivisimppu Ahven Särki Säyne Made Yhteensä kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 EI SAALISTA Pärjänoja, Ahtolanvirta (160 m 2, kalastuskertoja 2) kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 Taimen 0+ Taimen 1 20,0 0,6 138 30,1 115,0 Taimen yhteensä 1 20,0 0,6 138 30,1 115,0 Kivisimppu Ahven 1 20,0 0,6 18 3,9 15,0 Särki 2 40,0 1,3 76 16,6 63,3 Säyne Made 1 20,0 0,6 226 49,3 188,3 Yhteensä 5 100,0 3,1 458 100,0 381,7 Kuva 3.6. Pärjänojan ainut taimen saatiin joen alaosalla sijaitsevasta Ahtolanvirran koealalta. Vaikka koealalla oli laajoja sora-alueita, ei sähkökalastamalla todettu taimenen lisääntymistä vuonna 2012.
13 Karjulanjoki Karjulanjoessa kalastettiin yksi koeala. Karhulankosken sähkökalastusalan kalatiheys ja biomassa jäivät vaatimattomalle tasolle. Saalis koostui vain 2 ahvenesta ja 8 särjestä. Muihin tutkimuksessa mukana oleviin vesistöihin verrattuna Karjulanjoen vesi oli huomattavasti humuspitoisempaa. Taulukko 3.7. Näsijärven kalastusalueella sijaitsevan Karjulanjoen sähkökalastusalan saalis 2012. Karjulanjoki, Karjulankoski (120 m 2, kalastuskertoja 2) kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 Taimen 0+ Taimen Taimen yhteensä Kivisimppu Ahven 2 20,0 1,7 66 18,8 55,0 Särki 8 80,0 6,7 286 81,3 238,3 Säyne Made Yhteensä 10 100,0 8,3 352 100,0 293,3 3.3 Taimenen esiintyminen ja sen tila Virtavesien kalataloudellista tilaa voidaan arvioida parhaiten sellaisten kalalajien avulla, jotka lisääntyvät ja viettävät koko ikänsä virtavesiympäristössä (kivisimppu ja kivennuoliainen). Toisaalta vaeltavien virtavesikutuisten kalalajien kuten taimenen poikasten esiintyminen tai esiintymättömyys ilmentää vesistön ekologista tilaa. Tavanomaisten kalalajien kuten ahvenen, särjen, salakan ja hauen, määrät koskialueilla vaihtelevat varsin paljon olosuhteiden mukaan (virtaama, koealan veden virtausnopeus, veden lämpötila ym.), siksi näiden määrät kuvaavat heikommin virtavesien olosuhteita. Sähkökalastustulosten perusteella tutkimuksessa mukana olleissa kunnostetuissa virtavesistöissä taimenkannat eivät ole vielä palautuneet hyvälle tasolle Koikero-ojaa lukuun ottamatta. Kymmenestä sähkökalastetusta koealasta neljältä saatiin saaliiksi taimenia. Tutkimuksen kokonaistaimensaalis oli 16 yksilöä, josta vain yksi oli iältään 0+ (Kuva 3.7). Toisaalta voidaan todeta, että myös kivisimppujen määrät olivat koealoilla alhaisia, mikä ilmentää, että tämänkään kannat ei vielä ole vahvalla tasolla. Koikero-oja erottui taimenkannan tilan osalta selvästi muista tutkimusvesistöistä. Teräväisen koalalta saatiin yli puolet tutkimuksen taimenista. Koealalla taimenten tiheys oli kohtalaisella tasolla (6,7 kpl/100m 2 ). Teräväisen koealalta saatiin hyvin monen kokoisia taimenia, myös 0+ ikäinen yksilö. Tulosten perusteella voidaan todeta, että taimenen lisääntyminen on onnistunut tällä alueella monena vuotena peräkkäin. Koikero-ojan Teräväisen alueen muita koealoja suurempi taimenten tiheys saattaa ainakin osittain johtua lähellä sijaitsevasta Kituskosken erityiskalastuskohteesta. Kituskosken taimenistukkaat ovat saattaneet nousta Koikero-ojaan lisääntymään. Koikero-ojan tilanteessa on tosin pantava merkille, että ylemmältä koealalta ei saatu yhtään kalaa saaliiksi. Tulosten perusteella taimen ei lisäänny tällä alueella eikä alueella esiintynyt muutakaan kalaa. Ei ole tarkkaa tietoa siitä miksi näin on.
Louhitunkoski Teräväinen Koivuahonkoski Koskela, Mutioja Myllypuronkoski Autopurkaamonkoski Myllylä, niska Törmälä Ahtolanvirta Karjulankoski Koealat yhteensä 14 Mutiojan taimenhavaintoja voidaan pitää myös positiivisena löytönä. Mutiojan molemmilta sähkökalastusaloilta saatiin saaliiksi taimenia. Vaikka taimenten määrä oli alhainen (5 kpl) ja saadut yksilöt edustavat vanhempia ikäluokkia voidaan todeta, että vesistö soveltuu taimenen elinalueeksi. Kenttätöiden yhteydessä havaittiin, että Mutiojan vesi oli kirkasta ja koealoilla kasvoi runsaasti vesisammalta, mitä voidaan pitää hyvänä merkkinä virtavesissä elävien kalojen kannalta. Ruoveden-Kuoreveden kalastusalueelta tutkittujen virtavesien taimenkantojen tilaa voidaan pitää heikkona. Myllyojasta ja Enojoesta ei saatu yhtään taimenta saaliiksi. Pärjänojan taimensaaliskin jäi vain yhteen yksilöön. Päällisin puolin Enonjoen Autopurkaamonkoski sekä Myllylän alue soveltuisivat erinomaisesti taimenen elinalueeksi, eikä oletettavasti veden laatukaan muodosta estettä taimenen lisääntymiselle. Pärjänojan heikko sähkökalastussaalis myös ihmetyttää varsinkin kun tiedetään, että vesistön vedenlaatu on alueella sijaitsevien lähteiden ansiosta erinomainen ja vesi pysyy muita virtavesiä viileämpänä kesäkautena. Pärjäojan ylemmältä luonnontilaiselta näyttävältä koealalta (Törmälä) ei saatu yhtään kalaa saaliiksi, vaikka alue näytti erittäin hyvältä. Toisaalta myös alaosan kunnostetun jokiuoman kalakannan tila oli heikko. Alueelta saatiin saaliiksi kuitenkin yksi vanhemman ikäluokan taimen. Silmämääräisesti arvioituna Karjulanjoki eroaa muista tutkituista virtavesistä suuremman humuspitoisuuden osalta. Karjulankosken koealan kalakanta on erittäin harva, eikä alueelta tavattu taimenta tai kivisimppua. kpl/koeala 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 Taimenen esiintyminen (kpl/koeala) Taimen 0+ Taimen > 0+ Kuva 3.7. Ensimmäisellä kasvukaudella (0+) olevien taimenten sekä vanhempien yksilöiden (>0+) määrät (kpl) eri koealoilla.
Louhitunkoski Teräväinen Koivuahonkoski Koskela, Mutioja Myllypuronkoski Autopurkaamonkoski Myllylä, niska Törmälä Ahtolanvirta Karjulankoski Koealat yhteensä 15 kpl/100 m2 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 Taimenen tiheys(kpl/100 m 2 ) Taimen 0+ Taimen > 0+ Kuva 3.8. Ensimmäisellä kasvukaudella (0+) olevien taimenten sekä vanhempien yksilöiden (>0+) tiheys (kpl/100m2) eri koealoilla. 4. TOIMENPIDE-EHDOTUKSET Virtavesien kunnostukset eivät yksin riitä taimenkantojen palautuksessa jos kannat olivat jo ennen kunnostustoimia heikossa tilassa. Taimenkantojen tilan parantamiseksi tulisikin nyt keskittyä heikkojen kantojen tilan vahvistamiseen. Niissä vesistöissä joissa taimenta ei havaittu, tulisi toteuttaa taimenen istutuksia esimerkiksi mätirasioilla. Istutusten tuloksellisuutta ja taimenkantojen tilan muutoksia tulisi seurata sähkökoekalastuksilla. Ensimmäisenä lähtökohtana on, että Näsijärven reittiin laskevista virtavesistä löydettyjen luontaisesti lisääntyvien taimenkantojen perimä tulisi selvittää ennen istutustoimiin ryhtymistä. Taimenkantojen selvittämiseksi Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys keräsikin vuonna 2012 sähkökoekalastamalla saaduista taimenista DNA-näytteet. Näytteitä ei vielä ole määritetty. Erityisen mielenkiinnon kohteena on Koikero-oja, missä on arvioitu lisääntyvän alkuperäinen taimenkanta. Toisaalta myös muiden virtavesikohteista saatujen taimenten kannan määrittäminen on tärkeää alkuperäisten kantojen suojelemiseksi. Jos vesistön taimenkanta todetaan olevan Rautalammen reitin kantaa (istutuksissa käytetty kanta Näsijärven reitillä) tai sekakantaa ei istutustoimille ole estettä.
16 Koikero-oja Koikero-ojassa esiintyvän taimenkannan alkuperä tulisi määrittää DNA-analyysillä. Vesistöön ei suositella istutuksia luontaisen lisääntymisen onnistumisen johdosta. Koikero-ojan osalta olisi hyvä selvittää miksi ylemmältä koealalta ei saatu kalaa. Olisi hyvä tietää poikkeaako esimerkiksi ojan yläosan veden laatu ojan alaosasta. Teräväisen alueella ei suositella suurempia kunnostustoimia. Kutusoraikoiden kuntoa voidaan kohentaa lisäsoraistuksella tai olemassa olevan soraikon pöyhimisellä. Mutioja Mutiojassa esiintynyt harva taimenkanta tulisi määrittää DNA-analyysillä. Jos kannan todetaan olevan sekakantaa, voidaan vesistön taimenkantaa vahvistaa mätirasiaistutuksilla. Luontaista lisääntymistä voidaan puolestaan tehostaa kutusoraikoiden hoitamisella. Sekä Koivuahonkoskella että Koskelan alueella kutusoraikot olivat liettyneet ja heinittyneet. Myllyoja Myllyojan kunnostettu ja soraistettu jokiuoma (sillan alapuoli) on voimakkaasti pusikoitunut. Myllyojan alaosan pusikoita voisi hoitaa harvennuksella. Alaosan kutusoraikoiden tilasta ei ole tietoa. Myllyoja on yläosaltaan avointa jokiuomaa. Tätä osaa vesistöstä voisi kivetä käsin. Tämä loisi suuremmille taimenille lisää elinaluetta. Taimenen luontaista lisääntymistä voisi tehostaa Myllyojan niskaalueelle tehtävällä kutusoraikoilla. Tällä hetkellä niska-alueella ei ole soraa. Koska Myllyojassa ei ole sähkökalastuksilla havaittu taimenta, voisi vesistöön muodostaa taimenkannan mätirasiaistutuksilla. Enojoki Enojoessa ei ole havaittu taimenia sähkökalastuksissa, minkä johdosta vesistöön voisi yrittää kotiuttaa taimenta mätirasiaistutuksilla. Sekä Autopurkaamonkoski että Myllylän alue soveltuisivat mätirasiaistutuskohteiksi hyvin. Taimen luontaista lisääntymistä voisi parantaa kutusoraikoiden hoitamisella. Autopurkamonkosken niskalla sora oli liettynyt osittain. Pärjänoja Pärjänojan taimenkanta on heikko. Ei ole tarkkaa tietoa, onko Ahtolanvirrasta sähkökalastamalla saatu suurikokoisempi taimen syntynyt alueella vai onko se istutuksista peräisin. Saadun taimenen kanta tulisi määrittää DNA-analyysillä. Jos tämä yksilö todetaan olevan Rautalammen reitin kantaa tai sekakantaa voidaan taimenkantaa vahvistaa mätirasiaistutuksilla. Törmälän koealan kalattomuus tulisi selvittää. Pärjänojan taimenkannan luontaista lisääntymistä voisi vahvistaa kutusoraikoiden tekemisellä joen yläosalle. Vaikka Törmälän alue näytti päällisin puolin soveltuvan taimenen lisääntymisalueeksi, ei alueella havaittu olevan selvää kutusoraikkoa. Alueen maaperä oli pääosin hienojakoista hiekkaa. Pärjänojan alaosan Ahtolanvirran alueella on sitä vastoin runsaasti lisääntymiseen soveltuvaa kutusoraa, mutta uoma on muutoin avointa suurempia taimenen poikasille silmälläpitäen. Kesän vanhojen ja sitä suurempien taimenten elinmahdollisuuksia voisi parantaa, jos jokiuomaa kivettäisiin suuremmilla kivillä. Soveltuvaa kiviainesta oli joen rantapenkoilla.
17 Karjulanjoki Suurin este Karjulanjoen kalataloudellisen kehityksen ja samalla taimenkannan tilan parantamisen tiellä on Karjulankoskessa oleva pato, joka estää kalojen vapaan liikkumisen. Padon takia sen alapuolella tehtävät taimenkannan hoitotoimet kohdistuvat vain pienelle jokiosuudelle. Karjulanjoen alaosan taimenkannan tilaa voidaan parantaa istutustoimilla. Myös Karjulankosken erityiskalastuskohteen kalastussäännöillä voidaan vaikuttaa taimenkannan tilaan. Kuva 4.1. Karjulanjoen Karjulankoskessa oleva vanha voimalaitospato. KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Laatinut: Limnologi, MMM Heikki Holsti Hyväksynyt: Toiminnanjohtaja Jukka Mattila TIEDOKSI:
LIITE 1. Sähkökalastusalat vuonna 2012. Louhitunkoski Koikero-oja Louhitunkoski 2012.
Koikero-oja Teräväinen 2012. Teräväinen
Koskela Koivuahonkoski Mutioja Koivuahonkoski ja Koskela 2012.
Myllyjoki Myllykoski 2012.
Ahtolanvirta Törmälä Pärjänoja Törmälä ja Ahtolanvirta 2012.
Myllylän niska Autokorjaamonkoski Enojoki Autokorjaamonkoski ja Myllylän niska 2012.
Karjulanjoki Karjulankoski 2012. Karjulankoski