PERUSTIETO-OSA (A) 1. JOHDANTO Kalastusta harjoitettaessa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Erityisesti on pidettävä huolta siitä, että kalakantaa käytetään hyväksi järkiperäisesti ja ottaen huomioon kalataloudelliset näkökohdat, sekä huolehdittava kalakannan hoidosta ja lisäämisestä. Kalastuslain 1 :n tavoitteiden saavuttamiseksi on kalastusalueen, kalastuslain 79 :n mukaisesti laadittava aluettaan koskeva käyttö- ja hoitosuunnitelma, joka sisältää selvityksen kalastusalueen kalakantojen tilasta sekä kalavesien hoitoa ja kalastuksen järjestelyä koskevat yleiset suuntaviivat. Suunnitelman perustieto-osassa (A) käsitellään yhteenvetoluonteisesti Joroisten kalastusaluetta käsitteleviä perustietoja. Suunnitelman laadintaa vaikeuttaa vähäinen taustatieto alueen kalataloudellisesta tilasta. Järvikohtaista tietoa on edelleenkin hyvin vähän saatavilla. Varsinaisessa käyttö- ja hoitosuunnitelmaosassa (B) kalastusalueelle, osakaskunnille ja muille vesien omistajille esitetään kalavesien hoitoon ja käyttöön liittyviä toimenpidesuosituksia ja toimintalinjoja. Vajavaisen taustatiedon vuoksi ne eivät ole järvikohtaisia, mutta tästä suunnitel- masta löytyy lähtökohdat useimpien kalataloudellisten asioiden ratkaisemiseksi. Seurantaohjelmalla suunnitelmaa pidetään ajan tasalla sekä luodaan taustatietoa kalastusalueella tapahtuvasta toiminasta ja tilasta. 2. SUUNNITTELUALUEEN YLEISKUVAUS Kalastusalue sijaitsee Itä-Suomessa, Etelä-Savon TE-keskuksen toimialueella (kartta 1) pääosin Joroisten kunnan alueella, mutta siihen kuuluu myös osia Jäppilästä (Pieksämäki) ja Rantasalmen kunnasta. Maaalueet ovat alueelle tyypillisesti metsävaltaista maastoa ja niillä harjoitetaan yleisesti maa-, metsä- ja karjataloutta, lisäksi alueella harjoitetaan myös turvetuotantoa. Alue on harvaanasuttua ja sen suurimmat taajamat ovat Joroinen ja Jäppilä.
Kartta 1. Etelä-Savon TE-keskuksen toimialueella sijaitsevat kalastusalueet numeroituna. Joroisten kalastusalue on numero 4. 2.1 Valuma-alueet ja vesistöt Joroisten kalastusalueen vesistöt kuuluvat Vuoksen vesistöalueeseen ja sen kokonaisvesipinta-ala on 19 958 ha. Kalastusalueesta pääosa kuuluu Haukiveden-Kallaveden alueeseen ja Sysmäjärven valuma-alueeseen. Alueen tärkeimmät vesistöalueet ovat Haukiveden lähialue, Välijoen- Sysmäjärven alue ja Suihkolanjoen valuma-alue. Vesistöt virtaavat alueella luode-kaakko-suunnassa. Kalastusalueen keskeisin vesireitti lähtee alueen luoteisnurkasta Syvänsiltä laskien Suihkolanjoen kautta Sysmäjärveen, Huutokosken kautta Jokijärveen, Joroisvirtaa pitkin Joroisselkään, josta Keriselän kautta Haapaselälle. Alueen suurimmat järvet luetellaan taulukossa yksi (1). Taulukko 1. Joroisten kalastusalueen yli 100 ha järvet. (Rannikko 1996, s. 3)
järvi pinta-ala ha Haapaselkä 7 276 Sysmä 3 380 Sorsavesi 1 576 Syvänsi 1 487 Joroisselkä 1 442 Keriselkä 424 Paro 550 Valvatus 393 Pihlas 345 Sääksjärvi 280 Jokijärvi 205 Pieni Virmas 200 Kolma 118 Vihtajärvi 109 Paljo 100 Vesialueilla harjoitetaan yleisesti kalastuksen lisäksi mm. metsästystä ja vesialueilla on suuri virkistyskäytöllinen ja kalataloudellinen merkitys niin paikallisille kuin loma-asukkaillekin. Vesialueita käytetään hyödyksi myös taloudellisesti, ainakin vedenotollisesti ja sähköntuotannollisesti. Alueella toimii kaksi vesivoimalaitosta. Veneily on pääasiallisesti kalastukseen ja muuhun virkistyskäyttöön liittyvää pienveneilyä. Aluetta halkoo myös melontareitti Jäppilän Syvänsistä Huutokosken kautta Joroisiin. 2.2 Veden laatu ja vesistökuormitus Vesistöjen veden laadullista seurantaa on alueella toteutettu mm. Etelä- Savon ympäristökeskuksen toimesta. Etelä-Savon ympäristökeskuksen tutkimusten (2000-2003) mukaan Joroisten Kunnan vesistöistä erinomaisia ovat n. 14 %, hyviä n. 40 % ja tyydyttäviä n. 37 % koko vesistöpinta-alasta. Luokittelemattomia vesiä alueella on noin 8 %. Valuma-alueen maaperän, sen käytön ja ihmisen toiminnan vaikutukset näkyvät kalastusalueen eri osilla vesistöjen vesien laaduissa ja alueella on niin kirkasvetisiä karuja kuin tummavetisiä reheviäkin vesistöjä. Veden laadussa ei ole tapahtunut oleellista muutosta mihinkään suuntaan edellisen suunnitelmakauden (2003-2007) vesinäytetuloksiin verrattaessa. Liitteessä 1 kooste tärkeimpien laatutekijöiden osalta vuosilta 2006 ja 2007 alueella sijaitsevien vesinäytepisteiden uusimmista tuloksista (liite 1). (Etelä-Savon ympäristökeskus, vedenlaaturekisteri 2007) Joroisten seudulla suurimmat hajakuormittajat ovat peltoviljely ja luonnonhuuhtouma. Paikallisia vesistöjä kuormittavat myös pistekuormittajat, mm. jätevedenpuhdistamot, kalanviljely ja kaatopaikat. Myös valuma-alueen ojitetut suot ja metsät aiheuttavat kuormitusta vesistöihin. Alueen vesivoimaloiden harjoittama vedensäännöstely vaikuttaa
jaksoittain säännösteltävien järvien veden laatuun. Turvetuotantoalueen kuivatusvesistä aiheutuva kuormitus Joroisten ja Rantasalmen rajalla olevaan Sääksjärveen johtuu Vapo Oy:n ja Famenergy Oy:n Vuotsinsuon turvetuotannosta. Yrityksille on määrätty tarkkailuvelvoite ja kalatalousmaksu. Liunan Voima Oy:n Kiekan voimalaitos Maaveden ja Sysmäjärven välissä sekä Liunan voimalaitos Joroisvirrassa aiheuttanevat kuormitusta ja veden laadun vaihtelua säännöstellyissä järvissä. Stora Enso Oyj Varkauden tehtaat johtavat tehtaiden jätevedet Haukiveden Siitinselkään laskevaan Pirtinvirtaan Varkauden kaupungissa. Myös Pukkikankaan kaatopaikan ja Hartmann Varkaus Oy:n jätevedet lasketaan samaa reittiä. Varkauden kaupunki laskee yleisen viemärilaitoksen jätevedet Akonniemen edustalle Haukiveden Siitinselkään. Edellä mainittujen laitosten jätevesillä lienee vähäinen vaikutus Joroisten kalastusalueeseen kuuluvaan Haapaselkään. Pieksämäen kaupungin rakennuttama vesi- ja viemärijohtojen runkolinjalla on merkittävä vaikutus Syvänsin ja Lahnankuttavan ja yleensä alueella olevien vesistöjen kuormitukseen. Runkolinja kulkee välillä Pieksämäki- Jäppilä-Maavesi-Matoniemi (vedenottamo). Jätevedet johdetaan Pieksämäen kaupungin puhdistamolle puhdistettaviksi. Hanke valmistuu 2008 ja mukana olevia kiinteistöjä on n. 200, mutta jatkossa liittyjien määrä tulee lisääntymään merkittävästi. (Mähönen 2007.) 3. VESIALUEIDEN OMISTUS Joroisten kalastusalueen pinta-ala on 19 958 ha. Järjestäytyneen hallinnon (72 osakaskuntaa) piiriin kuuluu 14 987,77 ha, eli 75,1 %. Yksityisiä vesialueita (83 kpl) alueella on yhteensä 1 422,48 ha, joka on 7 % kalastusalueen kokonaispinta-alasta. Järjestäytymättömiä vesialueen omistajia on 98 kpl, joiden vesipinta-ala yhteensä on 2 624,23 ha, prosenttiosuuden ollessa 13,15 kokonaisvesipinta-alasta. Toiminnasta vapautettujen kalastus-/osakaskuntien (14 kpl) vesiosuus on vajaat 1 000 ha, joka on n. 4,7 %. (Etelä-Savon TE-keskus, kalatalousyksikkö, 2007). Kalastusalueella on tehty muutamia vesialueiden yhdistämisiä ja joitakin on suunnitteilla, joten osakaskuntien määrät vaihtelevat vuosittain. Liitteessä 2 on osakaskuntaluettelo järjestyneisyyden mukaan luetteloituna (liite 2).
4. KALASTO Joroisten kalastusalueen vesistöihin kuuluvat kaikki tavallisimmat kalalajit. Luontaisesti lisääntyvien kalalajien lisäksi sekä kalalajiston monimuotoisuuden säilyttämiseksi alueelle on istutettu ainakin järvilohta, järvitaimenta, kirjolohta, planktonsiikaa, kuhaa ja harjusta. Alueen vesistöissä esiintyy vaihtelevasti rapua, jota on myös istutuksin tuettu. Kalastusalueen tekemän kalastuskyselyn (2006) mukaan alueen tärkeimmissä vesissä (taulukko 2) esiintyy runsaasti haukea, ahventa ja lahnaa. Kuhan esiintyminen on runsaahkoa sitä esiintyvissä vesissä. Kalakantojen suuruutta ja pyyntimääriä voidaan arvioida erilaisin tieteellisin tutkimusmenetelmin, mutta ehdottomien tosiseikkojen esittäminen on vaikeaa, koska kalavarat piilevät veden alla eikä niitä voida arvioida yhtä tarkasti kuin esim. metsätaloudessa puumääriä. Kalastusalueen taimenkannat ovat pääosin istutusten varassa. Alueen virtavesissä esiintyy vähäisissä määrin taimenen luontaista lisääntymistä. Kalastuksen ohjaus erityisesti vaellusväylillä vahvistaa tulevaisuudessa luonnossa lisääntyvien taimenten määrää. Taulukko 2. Kalakantojen runsaustiedot perustuen kalastuskyselyn tuloksiin 2006 sekä kalastusalueen hallituksen näkemykseen (2007). Asteikko 0-3 (0= ei esiinny, 1= heikko, 2= kohtalainen, 3= runsas) laji runsausaste huom! ------------------------------------------------------------------------------------------------- ahven 3 koko alueella hauki 3 koko alueella kuha 0-3 vaihtelee alueellisesti lahna 3 pienikasvuinen haitaksi made 1-2 paikoitellen muikku 0-2 vaihtelee alueellisesti siika 0-2 vaihtelee alueellisesti särki 3 koko alueella taimen 0-1 saalista muutama yksilö harjus 0-1 saalista muutama yksilö rapu 0-1 paikoitellen täplärapu 1-2 esiintymisalueella Luettelossa mainitsemattomia särkikaloja esiintyy paikoitellen runsaasti kalastusalueen vesistöissä. 4.1 Virtavedet Kalastusalueella olevissa virtavesissä esiintyy kaikki tyypilliset virtavesikalalajit. Välijoessa ja Huutokoskessa esiintyy myös taimenen
luonnonvaraista lisääntymistä. Jäppilästä alkavan ja Joroisiin päättyvän Suihkolanjoen melontareitillä on pituutta n. 23 kilometriä. Reitille mahtuu niin järvimaisemaa kuin koski-osuuttakin. Kalastaessa vieheeseen saattaa tarttua perinteisten lajien lisäksi myös järvitaimen tai harjus. 5. KALASTUS JA KALANSAALIIT 5.1 Kalastajat Vuonna 2001 kalastusta osakaskuntien luvalla alueen vesistöissä harjoitti arviolta noin 1 550 henkilöä (Jääskeläinen 2002). Leinosen (1995) mukaan alueella kalastusta harjoittaa kaikkiaan 13 192 henkilöä. Kalaveden omistajan luvalla tapahtuvan muun kuin viehe- tai onkipyynnin pyydyspäivien määrä vapaa-ajankalastuksessa vuonna 2005 Joroisten kalastusalueella oli 40 000 pv. (Auvinen ym. 2006). Ongintaa ja pilkintää alueen vesistöissä vuonna 2005 harjoitettiin 42 673 päivän verran, joka on 3,67 % Etelä-Savon TE-keskuksen toimialueen kokonaismäärästä onginnan ja pilkinnän osalta (Toivonen 2006). Viehekalastusten yhteislupa-alueille (Joroisselkä-Haapaselkä 4 300 ha ja Syvänsi 1 500 ha) vuoden 2006 aikana myytiin yhteensä 101 kalastuslupaa, joista 69 kpl oli kausilupia. Luvan ostajista lähes puolet oli ulkopaikkakuntalaisia. Joroisten metsästys ja kalastusyhdistyksen hallinnoimalla Liunan koskikalastuspaikalla vuoden 2006 aikana kalasti 23 ko. yhdistyksen jäsentä. Huutokosken koskikalastuspaikalle myytiin kaikkiaan 92 lupaa, joista ulkopaikkakuntalaisia kalastajia oli 85. Joroisten kalastusalueella ei ole yhtään päätoimista ammattikalastajaa (Kalastusalueen toimintakertomus 2006). Kalastustiedustelun (2001) mukaan Joroisten kalastusalueella käytetyin pyyntiväline oli 36-55 mm verkko. Nuottia alueella on tuolloin ollut käytössä kahdeksan kappaletta, nykyisin aktiivisessa käytössä arvioidaan olevan kolme-viisi kappaletta. 5.2 Kalansaalis Toivosen (2003) ym. mukaan Joroisten kalastusalueella kotitarve- ja virkistyskalastajien kokonaissaalis oli suuruusluokkaa 161 000 kiloa, joka tekee 8 kg/ha. Saaliiksi (1000 kg) saatiin ahventa 62 (39 % kokonaissaaliista), haukea 51 (32 %), muikkua 6 (4 %), lahnaa 7 (4 %),
särkeä ja sulkavaa 15 (9 %). Loppu 20 000 kiloa koostuu kuhasta, mateesta, taimenesta, siiasta sekä särkikalavaltaisesta sekakalasta. Rannikko (1996) on arvioinut kirjanpitokalastuksen mukaisesti kokonaissaaliiksi 194 000 kg (9,7 kg/ha). Tämän hetkinen kokonais- saalis liikkunee näiden kahden edellä esitetyn kokonaissaalismäärän välissä. Vuonna 2001 (Toivonen 2002) vapaa-ajankalastuksen kokonaissaaliista onginnan ja pilkinnän osuus oli noin 32 %, viehekalastus lääninluvalla ja ikään perustuvalla oikeudella n. 5 %, viehekalastus kalavedenomistajan luvalla n. 7 %, muu kalastus kalavedenomistajan luvalla 41 % ja luvattoman kalastuksen osuus n. 14 %. Joroisselän ja Frugårdinlahden hoitokalastusnuottaukset syksyllä 2006 tuottivat 13 tuhatta kiloa, etupäässä vähempiarvoista särkikalaa, jota Joroisselän saaliista oli lähes 90 %. Takaisin järveen laskettavia kaloja, kuten kuhaa (satoja kappaleita) ja isoa ahventa oli runsaasti. Siikoja nuottasaaliista löytyi yhteensä vain 10 kpl. Alueella on myös tehty joidenkin osakaskuntien toimesta erimuotoisia hoitokalastuksia. (Kalastusalueen toimintakertomus 2006). 5.3 Pyydysten määrä Kalastusalueella oli seuraavat määrät pyydyksiä. Pyydysmäärät perustuvat arvioon, joka on tehty vuonna 2001 suoritetun kalastustiedusteluvastauksien pohjalta. Verkko 4 935 kpl Nuotta 8 kpl Rysä 64 kpl Pitkäsiima 37 kpl Katiska 1 954 kpl Veto-/heittouistin 837 kpl Pilkki/onki 756 kpl Rapumerta 80 kpl 5.4 Kalastusrajoitukset Kalastuslain 1982/268 ja kalastusasetuksen 1982/1116 säädösten lisäksi kalastusalueella on voimassa verkon solmuvälirajoitus. Kalastusalue on päätöksellään kieltänyt 26-54 mm:n verkkojen käytön yli 8 m:n syvyydellä. Tämän hetkinen päätös on voimassa 1.6.2011 asti. Alueella on myös lohi- ja siikapitoiseksi määritettyjä vesistöjä, joiden koski-
ja virtapaikoissa jokamiehenoikeuteen perustuva pilkkiminen ja onkiminen sekä läänikohtaisella viehekalastusluvalla kalastaminen on kielletty. Nämä vesistöt ovat Joroisten kunnan Suihkolanjoen reitti, Huutokoski, Mikonkoski, Joroisvirta (Liunankoski-Joroisvirta), sekä Joroisten ja Rantasalmen kuntien alueilla sijaitseva Enonjoki/Kolkonjoki. 6. ISTUTUKSET Liitteessä 3 esitetään järvikohtaisesti Etelä-Savon TE-keskuksen istutusrekisteristä peräisin oleva yhteenveto Joroisten kalastusalueella tehdyistä istutuksista vuosina 2000-2006. Osakaskuntien etu on, että heidän kalavesien hoidon panostuksensa ovat yleisessä tiedossa. Samalla kalavesien hoito ja suunnittelu helpottuvat. Yhteensä vuosien 2000-2006 välisenä aikana on istutettu ainakin reilut 32 000 kappaletta järvitaimenta, noin 148 000 kuhaa. Siikaa on istutettu n. 75 000 ja harjusta vajaa 12 000 kappaletta. Kirjolohta on istutettu noin 5 000 kpl. Aikuisia rapuja alueelle on istutettu 2 700 kappaletta. (liite 3.) Istutuksia tehdään todennäköisesti myös niin, ettei niistä pidetä istutuspöytäkirjaa, jolloin todelliset istutusmäärät lienevät hieman suuremmat kuin rekisteritiedot antavat ymmärtää. 6.1 Rapu Joroisten kalastusalueella esiintyy paikoitellen rapua, eikä sillä ole kovinkaan suurta taloudellista merkitystä pyynnin kannalta, muutoin kuin paikallisesti hyvien rapuvesien osakkaille. Rapua alueelle on istutettu ainakin Haapaselälle, Sysmään ja Syrjäjärveen sekä Kivilampeen (Kalataloushallinnon istutusrekisteri 2007). Todennäköisesti muihinkin vesiin on vuosien saatossa istutettu rapua. Alueelta on myös löydetty täplärapukanta, vaikka kalataloushallinnon rapustrategian (Hyytinen ym. 2000) mukaan alueelle saa istuttaa ainoastaan kotimaista rapua. Etelä-Savon TE-keskuksen suoritti koeravustuksia vuonna 2003 Parossa ja 2004 Sysmäjärvessä ja Parossa. Vuoden 2003 koeravustuksen saalis oli 6 rapua. Seuraavana vuonna suoritettu koeravustus antoi 1 ravun ja Sysmäjärven koeravustuksessa ei saaliiksi joutunut yhtään rapua. 7. VESISTÖSELVITYKSET
Useat Joroisten kalastusalueen järvet ovat kuuluneet / kuuluvat ympäristökeskuksen järvien tila- ja käyttökelpoisuuskartoitukseen (Etelä- Savon ympäristökeskus 2007). Lisäksi vesitutkimusta alueen vesistöissä tekee Savo-Karjalan ympäristötutkimus sekä Jyväskylän yo:n ympäristöntutkimuskeskus. 8. KALATALOUTEEN LIITTYVÄ YRITYSTOIMINTA Alueella harjoitetaan kalatalouteen liittyvää yritystoimintaa ainakin vesiviljelyn puitteissa. Huutokoskella toimii Oy Arvo-kala Ab:n kalanviljelylaitos (http://www.huutokosken.com/), jonka tuotanto perustuu pääosin kiertovesitekniikkaan. 9. KALASTUSALUEEN TALOUS Tulot Kalastusalueen toimintaa rahoitettiin vuonna 2006 pääosin TE-keskuksen myöntämän toimintavaran turvin. Toiminta-avustuksen suuruus oli vajaa 6 300 euroa. Edistämisvaroista kalastusalue sai vähempiarvoisen kalan nuottaukseen 4 000 euroja ja kaislaleikkurin hankintaan 1 000 euroa. Yhteislupa-alueelta lupatuloja kertyi 935,05 euroa ja alle 30 euron vesialuekorvaukset 729,97 euroa. Kalastusalue peri Itä-Suomen oikeushallintokeskukselta 10 vuotta vanhan talletuksen korkoineen takaisin. Summa oli yhteensä 3 146,70 euroa. Menot Suurimmat menoerät kalastusalueella 2006 aiheutuivat hallinnosta (29% kokonaismenoista) ja alueella suoritetuista nuottauksista (30%). Kalustohankintoihin kului 18 %, tiedottamiseen ja ilmoituksiin, (mm. kalastusalueen www sivut) 10%. Istutusten kulut noin 7 % sekä tutkimuksiin ja muihin kuluihin yhteensä n. 6 %.
KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMAOSA (B) Tässä osassa arvioidaan edellisen suunnitelman toteutumista tavoitteiden osalta. Tavoitteiden toteutumista on arvioitu mm. kalastusalueen hallituksen näkemysten perusteella. Esitetään jatkotoimenpiteitä ja uusia tavoitteita kalastusalueen päätöksenteon tueksi sekä järjestämiseksi. Vesistöjä hyödynnetään Etelä-Savon kalataloudellisen kehittämisstrategian pohjalta (Etelä-Savon TE-keskus 2004). Kaikkia kalastusalueen vesistöjä ei tässä käyttö- ja hoitosuunnitelmassa käsitellä, mutta niiden hoidossa tulee soveltaa tapauskohtaisesti suunnitelmassa esitettyjä hoito- ja kunnostusmenetelmiä. 10. TAVOITTEET Joroisten kalastusalueen toiminnan tärkeimmät tavoitteet vuosina 2008-2012: Osakaskuntien toiminnan aktivoiminen ja tehostaminen sekä toimimattomien ja järjestäytymättömien osakaskuntien saattaminen järjestäytyneen hallinnon piiriin. Osakaskuntien yhteistoiminnan/yhdistymisten lisääminen. Kalastuksen lisääminen ja kalastusolojen kehittäminen. Kalakantojen tutkimuksen ja -hoidon tehostaminen sekä saalisseurannan järjestäminen. Vesistötutkimusten, -hoidon ja vesiensuojelun tehostaminen sekä seurannan toteuttaminen. Pyritään saamaan mukaan nuoria ja työ-ikäisiä sekä julkishallintoa ja yrityksiä kalastusalueen toimintaan.
11. OSAKASKUNTATOIMINTA Joroisten kalastusalueella 72 järjestäytyneestä osakaskunnasta 34 on kooltaan alle 100 hehtaaria. Pienien kalastuskuntien ongelmina ovat usein puutteelliset henkilö- ja talousresurssit, minkä vuoksi toimintojen ylläpito on hankalaa. Myöskään kalastusta ja kalavesien hoitoa ei täysin voida järjestää kalastuslain ja -alueen edellyttämällä tavalla. Osakaskuntien vesialueiden rikkonaisuus/pieni koko vaikeuttavat kalastusalueen toimintaa (Jääskeläinen 2007). Osakaskuntien toimintojen yhdistäminen aktivoi osakaskuntatoimintaa sekä tuo alueellista yhtenäisyyttä. Osakaskunnat voivat halutessaan myös siirtää toimintansa kalastusalueelle, jonka vastuulle jää lakisääteiset tehtävät. Tulevan suunnittelukauden yhtenä tärkeimmistä tavoitteista voidaan pitää osakaskuntien yhdistymistä. Kalastuksen yhtenäistämiseksi, valvonnan helpottamiseksi ja byrokratian yksinkertaistamiseksi suositellaan osakaskuntien yhdistymistä suuremmiksi yksiköiksi. Yhdistymisestä aiheutuvat kustannukset ovat luokkaa muutamia tuhansia euroja, mitkä ovat pois osakaskunnan toiminnasta, mutta sijoitettu pääoma maksaa ennen pitkää itsensä takaisin pienentyneinä kuluina hallinnossa sekä henkilöresursseissa. Hallinnollisesti järkevin yhdistyminen tapahtuisi vesialuekohtaisesti. Toimimattomien sekä järjestäytymättömien osakaskuntien toimintaa aktivoidaan tiedottamalla ja kutsuilla esim. yhteisiin tapahtumiin, joissa on tarjolla tietoa hyödyistä ja eduista yms. kalaveden saattamisesta järjestäytyneen hallinnon piiriin. 12. KALASTUSJÄRJESTELYIHIN LIITTYVÄT SUOSITUKSET 12.1 Ohjeita päätöksen tekoon Kalakantoja tehokkaasti, kestävästi ja monipuolisesti hyödyntävän kalastuksen perusedellytyksiä ovat mm. kalaston monipuolinen hyödyntäminen, riittävä kutukanta sekä suunnitelmallinen kalavesien hoitoja kalastusjärjestelyt. Kaikki tekijät ovat tärkeitä ja toisiinsa yhteydessä. Kalastusrajoitusten perimmäisenä tarkoituksena on kalakantojen säilyttäminen elinkelpoisina ja kalatuoton lisääminen. Ne ovat perusteltuja, jos kalastus verottaa kalakantoja liian voimakkaasti tai vääristyneesti. Silloin kalojen lisääntyminen voi vaarantua kutukannan pienenemisen ja rajallisten lisääntymisalueiden vuoksi. Tämä yleensä tarkoittaa sitä, että istutukset
eivät ole onnistuneet odotetulla tavalla. Kalastusalueen ja osakaskuntien tekemien kalastusrajoituksien tai määräyksien on oltava tavoitteellisia ja todelliseen tarpeeseen perustuvia. Kalastusta ohjattaessa tulee myös ottaa huomioon kalastajaryhmät ja vesialueiden yhtenäisyys. Tavoitteena tulee pitää koko kalastusalueella yhtenäistä päätöksentekoa ja määräyksien perusteltua toimeenpanoa. Kalastusalueen tulee eritellä vesialueet joihin voidaan soveltaa kalastusalueesta poikkeavia tavoitteita. Esim. pienten ja syrjässä pääjärvistä olevien osakaskuntien kalastuksen järjestämiseksi ei ole järkevää asettaa esim. solmuvälirajoituksia siinä mittakaavassa mitä pääjärvillä on käytössä. 12.2 Kalaston hoito Joroisten kalastusalueella kalakantojen hoito koskee pääosin järvitaimenta ja kuhaa, mutta hoitotyö auttaa muitakin kalalajeja. Tämä tulee ottaa huomioon ohjattaessa suunnittelualueen kalastusta ja istutuksia sekä turvattaessa taimenen vaellusväyliä. Tällöin on kyse kotitarve-, virkistys- ja urheilukalastuksen tarpeiden yhteensovittamisesta. 12.2.1 Kalankulun turvaaminen Verkkokalastuksen järjestäminen suosituksien mukaisilla tavoilla turvaa pääreitillä melko hyvin vaelluskalojen kulun. Niiden lisäksi kalastus voidaan tarvittaessa kieltää kalan kulun kannalta tärkeillä paikoilla, kuten kapeissa salmissa Yhdenkin osakaskunnan ratkaisut kalastuksen järjestämisessä voivat olla menestyksekkäitä kalakantojen luontaiselle lisääntymiselle. Esimerkiksi taimenen vaellusreitillä kapeikon tehokas kalastus voi estää harvojen sukukypsien kalojen pääsyn kutujokeensa. Kalastusalueen tulee jatkossa määrittää etenkin taimenen vaellusreitit ja kulkutiet syönnösalueelle sekä lisääntymisalueille yhdessä osakaskuntien kanssa. Yhteistyön tuloksena saadaan parhaiten selville kalan liikkeet em. asioissa, sekä voidaan laatia tarvittavat toimenpiteet. 12.2.2 Kalojen alamitat ja rauhoitusajat Pelkät alamitat eivät turvaa kalojen lisääntymistä, vaan myös itse kalastusta
on suhteutettava kalojen elinkierron mukaan. Alamitan nostamista voidaan perustella biologisten syiden lisäksi myös kalastajien yhdenvertaisuudella ja pyyntimenetelmien tasa-arvoistamisella. Se on ajankohtaista erityisesti silloin, kun osakaskunnissa ja kalastusalueella on tehty päätöksiä verkkokalastuksen ohjaamisesta mm. suunnitelman ja kalastusalueen muiden suosituksien mukaisesti. Kalastuslakiin perustuvat kiellot: Lohi ja siikapitoiset vesistöt, joiden koski- ja virtapaikoissa jokamiehenoikeuteen perustuva onkiminen ja pilkkiminen sekä lääninkohtaisella viehekalastuskortilla kalastaminen on kielletty (KL 8 ). Järvi- ja purotaimen on rauhoitettu joessa, purossa, koskessa ja virtapaikassa syys-, loka- ja marraskuun ajan kuitenkin siten, että niiden pyynti vavalla ja uistelemalla on näissäkin vesissä syyskuun kymmenenä ensimmäisenä päivänä ja marraskuun 15 päivän jälkeen sallittu. Harjus on rauhoitettu huhti- ja toukokuun kuitenkin siten, että pyynti vavalla ja uistimella on sallittu. Rapu on rauhoitettu 1.11. - 21.7. klo 12.00 Kalastusalueen tulee tarkastella, sekä nostaa lain määräämiä alamittapäätöksiä siinä tilanteessa, että kalastusalueen kalastossa tapahtuu jotain, millä perusteella se on tarpeellista. Määrättyjä alamittoja tulee myös valvoa tehokkaasti. Joroisten kalastusalueella suositellaan kuhan alamitan nostoa 37 cm:stä 45 cm:n. Alamitta koskee kaikkia kalastajaryhmiä ja kalastustapoja. Voimassa oleva verkkokalastus- ja silmävälirajoitus tukee kuhan alamitan nostoa. Osakaskuntien tulee omilla päätöksillään vaikuttaa siihen, että vaelluskalat saavat vapaasti liikkua vaellus- ja syönnösreittejänsä ilman esteitä. Istutusalueet tulee rauhoittaa kaikelta luvanvaraiselta kalastukselta määräaikaisesti kahdeksi (2) viikoksi istutuspäivästä lukien. 12.3 Pyydysyksiköinti Joroisten kalastusalueen tulee aktivoida alueen osakaskuntia yhteistoimintaan ja siihen, että ainakin yhtenäisimmille ja pienillekin järville saadaan yhteislupa-alueet, jolloin koko järven alueella on käytössä yhtenäinen pyydysmerkinnöinti. Tällöin lupienmyyntiä voidaan keskittää ja
vesistöjen hoitoa sekä saalisseurantaa parantaa osakaskuntien yhteistoiminnan myötä. Kalastusalueen pyydysyksiköinniksi suositellaan: - nuotta 20 py - verkko 3m x 30m 1 py - verkko muu 2 py - rysä < 1,5 m 1 py - paunetti < 1,5 m 1 py - rysä > 1,5 m 2 py - paunetti > 1,5 m 2 py - pitkäsiima (100 koukkua) 1 py - koukut (10 kpl) 1 py - uistin/virveli 1 py - katiska -- 12.4 Verkkokalastus Järviemme verkkokalastuksen ongelmana on pyynti, joka ei kohdistu hallitusti tiettyyn kalalajiin tai -kokoon. Verkkokalastus kohdistuu jokseenkin kaikkiin kalalajeihimme ja muokkaa sisävesien kalayhteisöjä. Verkkosaaliiksi joutuu paljon nuoria kaloja, joiden kasvu on vasta alussa. Vuoksen vesistöalueella jopa 70 % järvitaimen istukkaista joutuu saaliiksi jo istutusvuonna, pääasiassa tiheisiin verkkoihin. Etelä-Saimaan kuhasaaliista yli 80 % pyydetään verkoilla ennen kuhien sukukypsyyttä. Tehokas verkkopyynti karsii kalastosta kookkaita yksilöitä. Näin lajin lisääntymismahdollisuudet heikkenevät, koska sukukypsiä kaloja jää vain vähän jäljelle. Kalastuksen järjestäminen on helppoa sellaisissa järvissä, missä siikakanta on heikko tai se puuttuu kalastosta. Silloin voidaan kalastaa yksinomaan petokalojen ehdoilla asettamalla verkon silmäkoolle tietty alaraja, jolloin ns. välikoon verkot jäävät tarpeettomiksi. Kalastuksen järjestäminen on kuitenkin hankalaa, jos samassa järvessä elää elinvoimainen siika- ja petokalakanta. Alueelliset ja kalastajaryhmäkohtaiset kompromissit ovat silloin tarpeellisia. Kalastuksen järjestämistä yhdenmukaisin periaattein vaikeuttaa myös omistussuhteiltaan rikkonaiset vesialueet, tai jos siellä toimii useita pieniä osakaskuntia. 12.4.1 Verkkokalastussuositukset
Kalastusjärjestelyihin liittyvät rajoitukset pyritään kohdistamaan mahdollisimman tarkasti turhia rajoituksia välttäen. Ne eivät sulje pois yhdenmukaisia kalastussäädöksiä laajoilla vesialueilla, jos tämä periaate on päätöksen teossa otettu huomioon. Kalastusjärjestelypäätöksiin voidaan tehdä ajallisia, paikallisia ja kalastajaryhmäkohtaisia muutoksia. Tämä koskee erityisesti kalojen talvipyyntiä, kutupyyntiä ja -rauhoitusta, TE-keskukseen rekisteröityneitä ammattikalastajia (ammatin toimeentulon turvaaminen) ja vesistön kunnostustoimia. Verkkojen viralliseen merkintään (KL 33 ja 39 ) tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. On kaikille kalastajaryhmille edunmukaista merkata pyydyksensä kalastuslain mukaisella tavalla, väärinkäsitysten ja mahdollisien selkkausten välttämiseksi. Toteutuneet Kalastusalueella on verkkojen silmäkokorajoitukset ja -pyyntirajoitukset toteutuneet suunnitelmien mukaisesti. Solmuväliltään 26-54 mm:n verkkojen käyttö on kielletty yli 8 m:n syvyydellä. Kielto on voimassa 31.5.2011 asti. Kalastusalueen tulee ehdottomasti jatkaa kieltoa ja tarkastella hyvissä ajoin ennen sen umpeutumista jatkosta ja/tai tarvittavista muutoksista. Samalla on arvioitava taimenen ja varsinkin kuhan alamitan nostotarpeita. Vähäisen pienvesien verkkokalastuksen lisäämiseksi yhtenä kalastusalueen ja osakaskuntien tavoitteena tulee pitää järvikohtaisen yhtenäislupa alueen kehittämistä verkkokalastukseen. Kaikkia kalastusalueen vesissä seisovilla pyydyksillä, etenkin verkoilla kalastavia kehotetaan merkitsemään pyydykset selvällä merkillä. Selvänä merkkinä pidetään puolitoista metriä pitkää salkoa vedenpinnan yläpuolella, jonka yläpäässä on neliönmuotoinen vähintään 30 senttimetriä korkea ja leveä lippu. Tämä merkitsemistapa on erityisen tärkeää, etenkin viehekalastuksen yhtenäislupa-alueella, mutta myös muilla vesi-alueilla. Ammatti(maista)kalastusta häiritsevien nuotta-apajien verkottamiseen tulee kiinnittää huomiota etenkin heinä- ja elokuussa tiedottamalla verkkokalastajille sekä muille kalastajaryhmille apajien sijainnista. Ammattikalastajien toimeentulon turvaamiseksi apajien tulee olla kalastettavissa ammattikalastuksessa käytettävillä pyyntivälineillä muiden kalastajaryhmien pyydyksistä huolimatta.
12.5 Katiskakalastus Katiskakalastus perinteinen suomalainen kalanpyydys ja se soveltuu erittäin hyvin sekä ruokakalan pyyntiin että hoitokalastukseen. Katiskan eräs tärkeä etu on se, että pyydys soveltuu sekä avovesikauden kalanpyyntiin että talviseen jäänaluspyyntiin. Hoitokalastuksessa katiskaa osaavat käyttää myös tavalliset kesämökkiläiset ja muut pienpyytäjät. Katiskalla voidaan vähällä vaivalla harventaa liian runsaaksi käyneitä särkikala- ja ahvenkantoja. Katiskapyynnin yleistyminen parantaa järvien kalastuksellista arvoa. Kalastuslain määräämät sekä kalastusalueen erikseen määrittämät alamittaiset kalat tulee välittömästi palauttaa takaisen veteen. Suositeltavana voidaan pitää, että kaikilta kalastusalueella kalastusoikeuden omaavilta virkistys- ja harrastuskalastajilta katiskakalastus vapautettaisiin luvanvaraisuudesta koko kalastus- alueella. Tämä ei koske kalastuskielto, yms. alueita. Osakaskunnat voivat antaa pyydysmerkin/t korvauksetta katiskakalastajan käyttöön. Mikäli osakaskunnalla ei ole käytössä pyydysmerkkejä, tulee pyydyksen paikkaa osoittavaan merkkiin, koho tms. liittää pyydyksen omistajan yhteystiedot. Katiskakalastus on mitä parhainta jokamiehen suorittamaa kalaveden hoitoa. Katiskalla saadaan kalastettua ranta-alueita, joihin muut pyyntivälineet eivät hyvin sovellu. Näin saadaan poistettua vähempiarvoista kalaa etenkin keväisin, jopa 100 kiloa kesässä / katiska. 12.6 Viehekalastus Kalastusalueella vapakalastusta tulisi suunnata monipuolisesti useampiin vähemmän kalastettuihin järviin ja lampiin. Samalla kalastus suunnataan erityisesti luontaisesti uusiutuviin kalalajeihin kuten, hauki ja ahven. Saalistilastojen ylläpitämiseksi tärkeää on laatia luvanostajille kyselylomake, jossa selvitetään saaliin määrää vesialuekohtaisesti. Näin saataisiin viehekalastajien saalistiedot mahdollisimman luotettavasti ja heti kalastuskauden jälkeen koottua kalastusalueen käyttöön ja otettua huomioon tulevien vuosien suunnitteluun viehekalastuksen kehittämisessä sekä istutussuunnitelmissa. Luvanmyyntirekisterin perustaminen ja ylläpitäminen viehekalastusluvan ostaneista, niin myös kaiken muun kalastuksen yhteydessä, kuuluu kalastusalueen rutiininomaiseen toimintaan.
12.6.1 Yhtenäislupa-alueet Joroisten kalastusalueen viehekalastuksen yhtenäislupa-alue käsittää kaksi erillistä aluetta. Joroisselkä-Haapaselkä alue, pinta-alaltaan 4 300 ha sekä Syvänsin pinta-alaltaan 1 500 ha. Sorsaveden eteläosan viehelupa-alueen pinta-ala on noin 1 000 ha. Järvilohen alamitta 50 cm. Kalastusalueen tulee kehittää ja luoda alueensa keskeisille paikoille uusia veneenlaskupaikkoja, sekä niihin liittyviä rakenteita (esim. tulistelupaikat, roskankeräyspiste, kalan perkauspaikka jne.). Haapaselän saaminen kokonaan viehekalastuksessa yhtenäisluvan piiriin yhtenäistäisi ko. alueen viehekalastusta. Osakaskunnat luovuttavat vuosittaiset viehekalastustulot kokonaisuudessaan kalastusalueen käyttöön. Saaduilla varoilla kalastusalue suunnitelmallisesti istuttaa kaloja yhteislupa-alueille. 12.6.2 Läänikohtainen lupa Vuonna 1997 läänikohtainen viehekalastuslupa astui lakiteitse voimaan. Nyt yhdellä vavalla sekä vieheellä voi kalastaa koko läänin alueella. Vetouistelussa voi lisäksi käyttää painoviehettä tai syvääjää. Kalastuslain 91 :n mukaisesti kalastusalueelle jäävien, alle 30 euroa tilitettävien läänikohtaisten viehekalastusmaksujen varoilla kalastusalue ostaa ja istuttaa kaloja osakaskuntien vesialueille. Samoilla varoilla hoidetaan vesialueita poistamalla vesistöistä toisarvoista kalaa nuottaamalla, hoitopaunetilla ja katiskoilla sekä suorittamalla kulloinkin tarvittavia ruovikoiden ja vesikasvien niittoja. 13.7 Ammattimainen kalastus Ammattimaisen kalastuksen edellytyksenä on riittävän laajat ja yhtenäiset pyyntialueet. Pyyntiä harjoittaville tulee myöntää muita kalastajaryhmiä vapaammat oikeudet käyttää monipuolisesti verkkoja, nuottaa sekä loukkupyydyksiä. Kalastusalueen tulee tukea ammattikalastusta neuvottelemalla vesialueiden
omistajien kanssa lupa-alueista ja yksiköistä. Tarvittaessa voidaan muodostaa myös erityinen ammattikalastusalue samaan tapaan kuin viehekalastuspuolella on tehty. Ammattikalastajille lupa tulisi myöntää vähintään viideksi (5) vuodeksi kerrallaan. Nuottausta olisi hyvä harjoittaa esim. kyläyhteisön puitteissa, jolloin voidaan sopia osakaskunnille kohtuullisesta korvauksesta välittämättä kenen vesialueella nuottaus milloinkin tapahtuisi. Nuottausnäytökset mahdollisesti aktivoisivat ja luovat yhteishenkeä yhteisten kalavesien hoitoa koskeviin kysymyksiin sekä antaa virkistyksellisiä arvoja osallistujille. Samassa tilanteessa on hyvä jakaa saalista osallistujille sekä tiedottaa ja antaa tietoa kalaveden hoidosta ja siihen liittyvistä mahdollisuuksista joihin jokainen asiasta kiinnostunut henkilö voi osallistua. Tämän hetkisen tilanteen mukaan kalastusalueelle ei ole tarvetta myöntää ulkopuolisille kalastajille lupaa varsinaisen ammattikalastuksen harjoittamiseen. Ennen ulkopuolisten luvansaantia tulee alueella jo toimivien ammattikalastajien ja kalastus- ja matkailuyritysten toiminta turvata sekä kehittää edelleen. 13.8 Kalastusmatkailu Kalastusmatkailulla tarkoitetaan kalastuksen harrastamista matkailun yhteydessä muualla kuin koti- tai kesäpaikan läheisillä pyyntivesillä. Samoin kaikki yritystoiminta, joka saa kokonaan tai osittain toimeentulonsa tarjoamalla matkailuun liittyviä kalastuspalveluita käsitetään kalastusmatkailuun kuuluvaksi. Kalastusmatkailun perusedellytyksiä ovat kalastusoikeus- ja lupakysymykset, kalavesien käyttö ja hoito, oheispalvelut, tuotekehitys ja markkinointi (Anon. 2001). Kalastuspalveluita, ja näin ollen myös asiakkaita voidaan jakaa kolmeen eri kategoriaan: peruspalvelut, kalastustuotteet ja kalastuspalvelut, jotka ovat suunnatut kalastusmatkailijoille (Nurmi 2004). Peruspalveluiden kohderyhmä ovat lapsiperheet, ryhmät ja yksittäiset matkailijat. Tämän palvelun tarkoituksena on järjestää asiakkaiden omatoiminen kalastusmahdollisuus mahdollisimman helpoksi. Asiakkailla on mahdollisuus saada käyttöönsä kalastusvälineitä, vene, pelastusliivit ym. Kalastustuotteiden kohderyhmät ovat ryhmät, yritykset, leirikoulut ym. Tuotteet voivat olla esim. kalaleiri, kalastusristeily ym. Tämä kalastuspalvelu
voidaan laskea ohjelmapalveluksi jotka yleensä vetää opas. Kalastusmatkailijoille suunnattujen kalastuspalveluiden kohderyhmänä ovat kalastuksen harrastajat kotimaassa. Nämä asiakkaat ovat vaativia ja tulevat yrityksen asiakkaaksi sen kalastuksellisten ominaisuuksien ansiosta. Paikallista työllisyyttä edistetään helpottamalla kalastuslupien myöntämistä kalastus- ja matkailualan yrittäjille. Etenkin kalastusmatkailussa tarvittavat luvat tulee hinnoitella edellisenä vuotena tai useammaksi vuodeksi eteenpäin, jotta yrittäjä voi markkinoida tuotettaan ennen matkailukauden alkua. Kalastusalueen tulee selvittää alueellaan ainakin seuraavat asiat kalastusmatkailua silmällä pitäen: - kalastusoppaan/-oppaiden tarve kartoitetaan sekä valitaan mahdolliset oppaat - luetteloidaan kalastusmatkailijoille soveltuvat majoitus- ja ravitsemistilat, sekä valmiit palvelut jotka liittyvät ja soveltuvat kyseiseen toimintaan - nettisivustojen luominen ja ylläpitäminen edellisten palveluiden markkinoimiseksi. 13.9 Valvonta Kalastusalue on nimittänyt neljä (4) käräjäoikeuden vahvistamaa valantehnyttä kalastuksenvalvojaa. Valvojat ovat suorittaneet useita valvontakierroksia, mutta suurempia lainrikkomuksia ei ole havaittu. Osakaskunnilla kalastuksenvalvojien määrä vaihtelee suuresti. Valvonnan tehokkuus ja valvontakertojen määrä vaihtelee sen mukaisesti. Kalastusalueen tulee tiedottaa ja opastaa osakaskuntia tehokkaaseen valvontaan sekä järjestää tarpeelliseksi katsomiaan opastus- ja ohjaustilaisuuksia osakaskuntien ja kalastusalueen valvontaan osallistuville henkilöille. Valvonta näkyy vesillä. Kalastusalueen asettamien valantehneiden kalastuksenvalvojien tulee valvoa, että kalastusta koskevia säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan sen mukaan kuin kalastuslaissa säädetään. Heidän tulee myös erityisesti valvoa kalastusalueen antamia määräyksiä. Osakaskuntien kannattaa ja tulee tehdä yhteistyötä naapuriosakaskuntien kanssa ja järjestää tehoiskuja kummankin vesialueille. Olisi suositeltavaa että osakaskunnan valvojan mukaan tulisi kalastusalueen valvoja.
Valvontaiskut ja -ajat tulee suunnitella etukäteen jolloin tehokkuus parantuu. Valvontaa tulee suorittaa kalastuksen sesonkiaikaan useammin ja esim. silloin kun siihen ilmenee erityistä tarvetta. Satunnainen valvonta sopii parhaiten niinä aikoina kun kalastus on vähimmillään. 14. HOITOSUUNNITELMA Kalavesien yleisimpiä hoitotoimia ovat olleet kalaistutukset. Niiden perimmäisinä tavoitteina ovat mm. vesistöjen kalatuoton lisääminen, kalastusmahdollisuuksien parantaminen sekä vesien likaamis- ja säännöstelyvahinkojen kompensoiminen. Nykyisin uuden kalalajin tai kalakannan kotiuttamista tai mm. emokalojen vesistöstä toiseen siirtämistä tapahtuu harvemmin. Jokaiseen rapuistutukseen tarvitaan myös erillinen lupa raputautien leviämisen torjumiseksi. Osakaskuntien vähäiset toiminta- ja määräraharesurssit ovat johtaneet siihen, että liian vähän osakaskuntia on toiminnallaan sitoutunut suunnitelmalliseen kalavesien hoitotyöhön: kaloja istutetaan vanhan rutiinin mukaan miettimättä omia tavoitteitaan. 14.1 Kalakantojen hoito Joroisten kalastusalueen tavoitteena on edistää osakaskuntien ja kalastusalueen yhteistoimintaa kalavesien hoidossa. Siihen sisältyy mm. vesistöjen kunnostustoimia, kalaistutuksia ja niiden koordinointi. Yhteistoiminnalla kaloja istutetaan enemmän, kuljetuskustannukset vähenevät, istutustoiminta helpottuu ja istutukset ovat kannattavampia. Täysin erillään sijaitsevat osakaskunnat voivat luonnollisesti itsenäisesti toteuttaa kalavesien hoitoaan, mutta käyttö- ja hoitosuunnitelman suositukset ja tavoitteet huomioon ottaen. Tässä suunnitelmassa ei esitetä yksityiskohtaisia istutussuunnitelmia. Siihen ovat perussyynä huono taustatieto suunnittelualueen istutusten tuloksellisuudesta, kalojen kasvusta sekä vaelluksista. Joroisten kalastusalue seuraa ja ohjaa kalavesien hoitoa mahdollisimman reaaliajassa. Kalakantojen hoito-ohjelman täydentämiseksi kerätään lisää tietoa istutuksien tuloksellisuudesta ja istutukset kirjataan istutuspöytäkirjaan. Osakaskunnat jättävät yhtenäislupa-alueen tulot kalastusalueelle, joka
käyttää ne istutuksiin tai muihin sovittuihin hoitotoimiin. Ne tehdään vuosittain järvi- tai vesialuekohtaisesti; istutusalueita vaihdellaan tehdyn sopimuksen tai tarpeen mukaisesti. Kalastusalue suunnittelee kalastuskyselylomakkeen, joka annetaan luvanostajalle ja pyydetään palauttamaan vastauslaatikkoon tai postin välityksellä esim. isännöitsijälle. Kalastusalueella tulisi selvittää siikojen, kuhien ja taimenten kasvua ja ravinnonsaantia etenkin Joroisselän-Haapaselän alueella, mutta resurssien mukaan myös muilta järviltä jonne istutetaan siikaa, kuhaa tai taimenta. RKTL (Riista- ja kalatalouden Tutkimuslaitos) on laatinut suunnitelman kalastusaluekohtaisen kalastuksen seurannan toteuttamiseksi viiden (5) vuoden välein. Kalastusalue valmistautuu täydentämään seurantaa. Toteutuneiden seurantojen jälkeen voidaan tehdä tarkkoja, järvikohtaisia istutussuunnitelmia istutettujen kalalajien kohdalla. Kalastusalue suorittaa vuosittain tapahtuvalla yhteishankinnalla omat sekä alueen osakaskuntien tarvitsemat kalanpoikaset. Kalanpoikasten tuottajat kilpailutetaan ja suurten kertahankintojen etuina saavutetaan huomattavia säästöjä mm. kuljetuskustannuksissa. Näin saavutetaan parempilaatuisia istukkaita sekä yhtenäinen ja suunniteltu istutuslinja koko alueella. 14.2 Istutussuosituksia Istutukset tulee toteuttaa Tehoa istutuksiin Etelä-Savon TE-keskus 2007-ohjemonisteen mukaan. Uuden kalalajin tai kannan istuttamiseen ja siirtoistutukseen on aina haettava lupa, (KalL 121 ). Esimerkiksi alla esitettyjen kalalajien istutuskantalinjauksesta poikkeamiseen on aina haettava lupa. Istutuksen tuloksellisuus on yleensä vesialuekohtainen. Siihen vaikuttavat monet paikalliset tekijät, joista kalastus on ehkä tärkein. Tärkeää on myös se, että istutuksissa käytetään riittävän kokoisia, hyvälaatuisia ja terveitä poikasia. Yleisesti ottaen sopivia istutusmääriä laskettaessa on vältettävä liian tiheitä istutuksia, etteivät kannat kääpiöityisi ja että ravintoa olisi kaikille istukkaille tarpeeksi. Lisäksi on otettava huomioon kullekin kalalajille soveltuvan vesialueen pinta-ala, ei järven kokonaispinta-ala. Joroisten kalastusalueelle suositeltavat hoitokalalajit esitetään alla sekä niiden ohjeellisia istutustiheyksiä lajikohtaisesti. Tarkempia (arvioituja) järvikohtaisia istutusmääriä eräiden järvien ja virtavesien kohdalta esitetään liitteessä 4 (liite 4).
14.2.1 Järvitaimen Järvitaimen esiintyy luontaisesti reittivesissä ja Joroisten kalastus- alueella sille soveltuvia alueita ovat niin virtavedet, kuin suuremmat järvetkin. Istutustiheys 2-vuotiailla järvitaimenilla on noin 1 kpl/ha järven ravintotilanne huomioiden. Virta- ja koskialueilla käytettäessä mätiä, on istutustiheys 1 000-4 000 kpl/100 m². Vastakuoriutuneella 500-1 000 kpl/100 m², 1- kesäisellä 10-100 kpl/100 m² ja 1-vuotiailla 5-50 kpl/100 m². (Salminen ja Böhling 2002.) Järvitaimenistutukset on tehtävä Vuoksenkantaa olevilla istukkailla. Järvialueilla istutukset toteutetaan kaksivuotiailla (2-v) istukkailla. Koski- ja jokialueille istutuksi voidaan tehdä mädillä, vastakuoriutuneilla, yksi- ja kaksivuotiailla istukkailla. Kalastuskokoisia taimenia tulee istuttaa vain erityisille virkistyskalastusalueille. 14.2.2 Kuha Kuhalle hyvin sopiviin järviin tehdyt istutukset ovat parhaimmillaan tuottaneet yli 100 kilon saaliin tuhatta istukasta kohti. Kuhaistukkaan koko vaikuttaa selvästi istutustulokseen. Istutuskokeissa 8-9 cm:n pituisilla poikasilla on saatu moninkertainen tulos 6-7 cm:n pituisiin poikasiin verrattuna. Kuhaistutuksissa 50 kilon saalis tuhatta istukasta kohti riittää kattamaan istutuskustannukset, mikäli poikasen kappalehinta on 20 senttiä ja saaliiksi saadun kuhan kilohinta 4 euroa/kg. Kuhaistutuksiin liittyy vaikeasti rahassa arvioitavia hyötyjä, kuten vapaa-ajankalastuksen ja matkailukalastuksen hyödyt sekä kalakantojen ylläpito. (Anon. 2004.) Kuhan istutusmääräksi suositellaan 15-20 kpl / ha riippuen vesistöstä. Istukkaana tulee käyttää 1-kesäisiä poikasia (Salminen ja Böhling 2002). Istutuksia tehdään pääasiassa keskisuuriin tai suuriin järviin. Kuhaistutuksilla pyritään vahvistamaan ja ylläpitämään luonnossa lisääntyviä kalastettavia kantoja. Kuhakannat ovat siinä määrin sekoittuneet, ettei ole perusteltua vaatia alueellisesti omia istutuskantoja. Kuhakannat ovat kotiutuneet omille ilmastovyöhykkeilleen, joten istutuksissa tulisi mahdollisuuksien mukaan käyttää paikallista kantaa omalta ilmastovyöhykkeeltä.
14.2.3 Siika Yksikesäisten siianpoikasten istutuksista saatu saalis vaihtelee 2-250 kg/1000 istukasta, vastakuoriutuneista saatu saalis 0-7 kg/1000 istukasta. Mikäli siianpoikasen hinta on noin 10 sentti kappale ja siian kalastajahinta 3-4 euroa/kg, riittää 25-35 kilon saalis/1000 istukasta kattamaan istutuskustannukset. (Anon. 2004.) Siian istutustiheydeksi suositellaan 2-20 kappaletta / ha, 1-kesäisiä istukkaita (Salminen ja Böhling 2002). Mikäli siikaa istutetaan runsaasti on sitä myös kalastettava tehokkaasti eli käytännössä käyttäen tiheitä verkkoja. Istutusten ollessa säännöllisiä ja kalastuksen tapahtuessa harvemmilla verkoilla on seurauksena usein siikakannan kääpiöityminen ja istutustuloksen heikentyminen. Siikaa suositellaan istutettavaksi pienvesiin joissa sen on todettu menestyvän. Samankaltaisen siikamuodon istuttamista harjuksen kanssa kannattaa välttää mahdollisen ravintokilpailun vähentämiseksi. Siikaa pidetään harjuksen pahimpana kilpailijana. Siikakannat ovat myös sekoittuneet, joten puhtaiden kantojen vaaliminen ei ole mahdollista. Vuoksen vesistöalueen istutuksissa tulee suosia Koitajoen kantaa. 14.2.4 Harjus Laji on erittäin tarkka elinympäristönsä suhteen: siellä on oltava paljaita kivikkorantoja, missä kivikon laatu, pohjan kaltevuus ja lähialueiden syvyyssuhteet ovat myös tärkeitä. Jokavuotinen istuttaminen ei ole välttämätöntä. Parhaan tuloksen saattaa tuottaa istuttaminen joka toinen tai kolmas vuosi Harjusta ei kannata istuttaa pieniin, mataliin, tummavetisiin ja pehmeäpohjaisiin lampiin, joissa veden fosforin määrä on korkea. Myös särkikalojen, hauen ja ahvenen runsaus lisää harjusistutusten epäonnistumisen riskiä. Suositeltava istutustiheys järvillä 1-kesäisellä harjuksella on 1-3 kappaletta/hehtaari. Koskialueille vastakuoriutuneita harjuksia suositellaan istutettavan 100-500 kpl/100 m² ja 1-kesäisiä 30-50 kpl/100 m². (Salminen ja Böhling 2002.) Harjusistukkaiden tulee olla Puruveden kantaa, muita harjuskantoja ei ole
tarpeen istuttaa maakunnan vesiin. Mikäli järviharjuksia halutaan istuttaa, olisi niiden soveltuvuus ja tuloksellisuus kyseiselle vesialueelle selvitettävä. Istutuksissa tulee pitää vuoden tai kahden tauko, jolloin saadaan kasvu ym. asiat selville. Sen jälkeen voidaan tehdä jatkotoimenpidepäätöksiä kyseisen lajin kohdalla. 14.2.5 Muut kalat Järvilohi-istutukset ovat voivat olla uhka luontaisille taimenkannoille joten istutukset tulee suhteuttaa muikkukantoihin ja taimenistutuksiin. Järvilohta on olemassa vain yhtä kantaa, joten sitä voidaan istuttaa kaikille niille vesialueille, missä sen arvellaan menestyvän. Muikku istutuksia alueella ei tule tehdä, sillä muikun istuttaminen ei ole tiettävästikään kannattavaa, koska järvien harvatkin muikkukannat pystynevät tuottamaan runsaitakin vuosiluokkia. Kirjolohta ei ole tarkoituksenmukaista istuttaa reittivesiin ja suuriin järviin eikä lainkaan koskiin ja virtavesiin. 14.3 Rapukantojen hoito Ennen rapujen istuttamista on syytä tarkastella vesistön tilaa ja historiaa. Mikäli vesistössä on joskus esiintynyt rapuja, mutta ne ovat sittemmin kadonneet, on syytä selvittää häviämisen syitä. Vasta tämän jälkeen voidaan arvioida rapukannan palauttamismahdollisuuksia. Valtakunnallisen rapustrategian (Anon. 2004) mukaan täpläravun istuttaminen Joroisten kalastusalueen vesiin on kielletty. Kalastusalue osallistuu tulevien vuosien rapuistutuksiin niille alueille jotka sumputuskokeiden perusteella ovat ruttovapaita sekä muille kalastusalueen raputaloudellisesti merkittäville alueille. Tarkoituksena on saada kestävä ja lisääntymiskykyinen jokirapukanta. Kalastusaluetta ja osakaskuntia suositellaan tiedottamaan (esim. lupaesitteissä) alueellansa ravustavia henkilöitä täpläravun ja ravun luvattoman siirtämisen vaaroista ja uhkatekijöistä. 14.4 Vesistökunnostukset Mahdollisten vesistökunnostusten on aina perustuttava tarkkaan laadittuihin
selvityksiin ennen kuin ryhdytään varsinaisiin toimiin. Tällaisia toimenpiteitä Joroisten kalastusalueella ovat mm. vähempiarvoisten kalalajien tehokalastus, vesikasvien niitot ja ruoppaukset. Hoitokalastus Hoitokalastuksen tarvetta esiintyy koko kalastusalueen vesistöalueilla. Kalastusalueen on oltava mukana omalta osaltaan lähinnä neuvoja ja ohjeita antavana osapuolena. Osakaskuntien on itse hankittava kunnostushankkeisiin tarvittava rahoitus. Kalastusalue voi myös opastaa ja olla mukana raha-anomusten laadinnassa erilaisille viranomais- tahoille. Kalastusalue tekee osakaskuntien kanssa tarpeelliseksi katsomistaan hankkeista aloitteita sekä mahdollisesti ottaa rahallisesti osaa niihin hankkeisiin, jotka katsotaan kalataloudellisesti tärkeiksi. Toinen vaihtoehto vesistökunnostusten suorittamisessa on se, että osakaskunnat siirtävät tehtävät kalastusalueen hoidettavaksi kalastuslain 64 :n mukaisesti: Kun siirtämistä koskeva päätös on tehty, kalastuskunnan ja kalastusalueen kesken suoritetaan selvittely, jossa päätetään tehtävien rajaamisesta ja suorittamistavasta sekä tulojen ja kustannusten jakamisesta. Kalastusalueen tulee ottaa siirrettäväksi päätetyt tehtävät suorittaakseen, mikäli se kalastusalueen hoidon kannalta on tarkoituksenmukaista. Mikäli päädytään vähempiarvoisten kalalajien tehokalastukseen, on kartoitettava kalakantojen tila ja tehtävä suunnitelma tehokalastuksen järjestämisestä sekä saaliskalojen käytöstä. Tehokalastuksen on oltava alkuvaiheessa erittäin tehokasta ja siinä on käytettävä isoja pyyntivälineitä (nuotat, isorysät ja -paunetit). Kalastusta on jatkettava useamman vuoden ajan nk. jatkohoitona, jolla estetään kalakantojen palautuminen entiselle tasolle. Jos kunnostuksen vaikutuksen on tarkoitus näkyä veden laadussa 1-2 vuoden kuluessa, järkevä saalistavoite on vähintään 50-100 kg/ha vuodessa Etelä- ja Keski-Suomen rehevissä järvissä, joiden veden fosforipitoisuus on alle 50 µg/l. (Ulvi ja Lakso 2005.) Kalastusalue hankkii toimenpiteille osakaskuntien tuen ja panostuksen talkootyön puitteissa. Laajamittaista kunnostusta suunniteltaessa tulee ja kannattaa ottaa yhteyttä paikalliseen ympäristökeskukseen, TE-keskukseen sekä kuntaan ja mahdollisiin muihin yhteistyötahoihin rahoituksien ja yhteistyön aikaansaamiseksi. Rahoitusta ja kiinnostusta talkootyöhän saattaa löytyä myös yksityissektorilta. Vesistökunnostuksista sekä niiden aikataulusta on syytä tiedottaa alueen
asukkaille sekä kalastajille turhien ennakkoluulojen vähentämiseksi. Hyvä keino tiedottamiseen ovat mm. paikallislehti sekä kalastusluvan yhteydessä jaettava tiedotuslehtinen vesistökunnos- tuksista. Vesikasvien niitto ja ruoppaus Rantavesien ja lahtivesien umpeenkasvua voidaan torjua ruoppaamalla ja/tai vesikasvien niitolla. Kunnostustyöt edistävät myös mm. vesien virkistyskäyttöä, lisäävät veden vaihtumista sekä luovat kaloille ja linnuille suojapaikkoja ja lisääntymisalueita. Yleensä osakaskunnat ja kalastusalue tarvitsevat laajoihin kunnostustöihin ulkopuolista apua, sillä omat resurssit riittävät vain pienimuotoisiin töihin. Vesikasvien niitolla päästään hyviin tuloksiin melko vähäisillä kustannuksilla. Kasvillisuuden uudelleen kasvua estetään tehokkaasti niittämällä sama alue kahtena-kolmena peräkkäisenä vuonna ja sen jälkeen tarvittaessa. Rantakasvillisuutta ei kokonaan saa poistaa, vaan myös linnut ja kalat on otettava huomioon. Laajoilla ruovikko-, kaislikko- ja muilla kasvillisuusalueilla riittää vesiväylien raivaaminen ja avovesialueiden luominen vesilinnuille. Niittämisellä poistetaan myös kasvimassaan sitoutuneita ravinteita, joten kasvit on kompostoitava ranta-alueen ulkopuolella. Kalastusalue selvittää ja kartoittaa niittojen ja ruoppauksien tarpeen samalla kertaa muiden vesistökunnostuskartoitusten kanssa. Tarvittavat luvat ja osakaskuntien suostuminen sekä sitoutuminen useamman vuoden projektiin kannattaa varmistaa. Yhteistyökumppaneita ja rahoitusta kannattaa kysyä myös ympäristökeskukselta, TE-keskukselta sekä kunnalliselta että yksityiseltä sektorilta. Osakaskuntien ja kalastusalueen laatimien kunnostussuunnitelmien mukaan kalastusalueen kaislaleikkuria tulee tehokkaasti vuokrata. Hyvin suunnitellun ja toteutettavan suunnitelman pohjalta voidaan leikkuria käyttää koko ajan kunnostusohjelman puitteissa, joten siitä saadaan maksimaalinen hyöty. Pienvedet ja muut kalataloudelliset kunnostukset Pienvedet voivat olla tärkeitä kala- ja rapuvesiä. Niistä myös saadaan sellaisia istuttamalla pienpoikasia sekä rapuja. Ennen hoitotoimia, kalojen ja rapujen elinympäristöä on useassa tapauksissa kunnostettava. Yleensä kustannukset ovat vähäisiä, koska kunnostukset voidaan tehdä talkoilla osakaskunnan ja muiden asiasta kiinnostuneiden tahojen puitteissa. Suuremmissa kunnostustoimissa osakaskunnan tulee ottaa yhteyttä kalastusalueeseen sekä paikallisiin ympäristöhankkeita suunnitteleviin tahoihin. Suihkolanjoen reittiin kuuluvan, Syvänsin ja Suuri-Kaislasen välillä