Tulvariskien alustava arviointi Lapväärtinjoen vesistöalueella Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 30.3.2011
Sisällys 1 Taustaa... 2 2 Vesistön kuvaus... 3 2.1 Yleistä... 3 2.2 Hydrologia... 5 2.3 Maankäyttö... 6 2.4 Asutus ja kulttuuriperintö... 6 2.5 Kaavoitus... 9 2.6 Tulvasuojelu ja vesistöjen käyttö...10 2.7 Tulvavesien pidättäminen valuma-alueella...10 3 Historiallinen tulvatieto... 10 3.1 Toteutuneet tulvat...10 3.2 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksista nykytilanteessa...11 4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit... 11 4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus...11 4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin...12 5 Tulvariskin määrittäminen... 13 6 Tulvariskialueiden tunnistaminen... 15 6.1 Kokemusperäinen tieto ja aikaisemmat selvitykset...15 6.2 Tulvalle altistuva väestö ja taloudellinen toiminta...15 6.3 Vaikeasti evakuoitavat kohteet...17 6.4 Tulvariski ympäristölle ja kulttuuriympäristölle...18 6.5 Yhteiskunnan kannalta tärkeät toiminnot...19 6.6 Vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka...21 7 Yhteenveto... 21 8 Kirjallisuus ja lähteet... 24 Liite 1. Suunniteltu maankäyttö Lapväärtinjoen vesistöalueella... 26 Liite 2. Lapväärtinjoen vesistöalueella toteutetut vesistörakenteet ja -toimenpiteet... 28 Tulvariskien alustavaan arviointiin liittyvä tulvasanasto ja maa- ja metsätalousministeriön muistio: Merkittävän tulvariskialueen kriteerit ja rajaaminen ovat saatavissa Internet-sivuilta: www.ely-keskus.fi/etela-pohjanmaa/tulvat Koonnut: Jukka Lankinen (Kappaleet 1-6), Suvi Saarniaho (Kappaleet 1-7) & Liisa Maria Rautio (Kappale 7) Kartat: Jukka Lankinen, Suvi Saarniaho & Maarit Ylihärsilä Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 1
1 Taustaa Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä 2010. Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Vesitaloudellisten keinojen ohella kiinnitetään huomiota erityisesti alueiden käytön suunnitteluun ja rakentamisen ohjaukseen sekä pelastustoimintaan. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vähentää vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toimeenpannaan Euroopan unionin tulvadirektiivi (Direktiivi tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta, Euroopan komissio 2007). Tulvariskien hallintaan kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpiteiden selvittäminen. Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla (määräaika 22.12.2011) etsitään alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat (määräaika 22.12.2013) sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat (määräaika 22.12.2015). Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vesisyvyys karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Tulvariskikartalla kuvataan puolestaan tietyn suuruisen tulvan aiheuttamat mahdolliset vahingot, mm. seurauksista kärsivien asukkaiden määrä ja ympäristölle haitalliset kohteet. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi. Vesistötulvien osalta hallintasuunnitelmat laaditaan vesistöalueille, joilla on yksi tai useampi mahdollinen merkittävä tulvariskialue. Tulvariskien alustava arviointi luo tärkeän pohjan tulvariskien hallinnalle. Vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskien alustavasta arvioinnista huolehtii valtion aluehallintoviranomaisena elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus (ELY). Kunnat vastaavat hulevesitulvariskien arvioinnista alueellaan. Lain mukaan tulvariskien alustava arviointi tehdään toteutuneista tulvista sekä ilmaston ja vesiolojen kehittymisestä saatavissa olevien tietojen perusteella ottaen huomioon myös ilmaston muuttuminen pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa kerätään tiedot toteutuneista ja mahdollisista tulevaisuuden tulvista ja niiden haitallisista vaikutuksista. Laajoja uusia selvityksiä ei tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä tehdä, vaan se perustuu olemassa olevaan tietoon. Vesistöalueiden tulvariskien alustava arviointi tehdään vesistöalueittain ja meritulvariskien alustava arviointi ELY-keskuksittain. Maa- ja metsätalousministeriö nimeää vesistöalueen ja merenrannikon merkittävät tulvariskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta. 2
2 Vesistön kuvaus 2.1 Yleistä Lapväärtinjoen vesistöalue sijaitsee Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja pieniltä osin Satakunnan maakunnissa ja se kuuluu Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen (kuva 1). Lapväärtinjoen vesistöalue sijoittuu pääosin Kristiinankaupungin kaupungin, Isojoen ja Karijoen kuntien alueille. Joki saa alkunsa Kauhajoen ja Isojoen kuntien rajalla sijaitsevan Lauhanvuoren kansallispuiston länsiosien lähteistä ja pikkupuroista. Joki laskee Selkämereen noin 10 km Kristiinankaupungin eteläpuolelle. Pääuoma tunnetaan Isojoen kunnan alueella Isojokena ja Kristiinankaupungin puolella Lapväärtinjokena. Tässä raportissa käytetään koko uomasta nimeä Lapväärtinjoki. Kuva 1. Lapväärtinjoen vesistöalueen sijainti Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueella. ( SYKE; hallinnolliset rajat Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09) Joen pääuoma on 75 km pitkä ja pudotuskorkeutta sillä on 160 m. Vesistöalueen huomattavin järvi on Kangasjärvi (47 ha). Joen suurin sivuhaara on Kärjenjoki, jota kutsutaan yläosalla Siironjoeksi ja alaosalla Lillåksi. Muita merkittäviä sivujokia ovat Karijoki, Metsäjoki ja Heikkilänjoki. Lapväärtinjoki poikkeaa Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan muista joista korkeussuhteiden lisäksi myös virtausolosuhteiltaan, eliöstöltään ja kasvistoltaan. Vesistöalueen pinta-ala on 1 098 km 2 ja sen järvisyysprosentti on 0,2 % (Ekholm 1993). Lapväärtinjoen vesistöalue ja sen sijainti on esitetty tarkemmin kuvassa 2. 3
Kuva 2. Lapväärtinjoen vesistöalue ja sen kunnat. ( SYKE; taustakartta Affecto Finland Oy, Karttakeskus, Lupa L4659 ja SYKE; kuntarajat Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09) Lapväärtinjoen vesistöalue jaetaan kuuteen 2. jakovaiheen osavaluma-alueeseen, jotka ovat esitetty kuvassa 3. Kuva 3. Lapväärtinjoen vesistöalueen 2. jakovaiheen valuma-alueet. ( SYKE, ELY-keskukset) Lapväärtinjoen vesistöalueen maisema on kumpuilevaa ja poikkeaa täten Pohjanmaan maisemalle tavanomaisesta loivapiirteisyydestä (kuva 4). 4
Kuva 4. Korkeussuhteet Lapväärtinjoen vesistöalueella (Korkeusmalli, ruutukoko 25 m). ( SYKE, ELYkeskukset; topografia Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09) 2.2 Hydrologia Lapväärtinjoen pudotuskorkeus on poikkeuksellisen korkea Pohjanmaan muihin jokiin verrattuna ja tästä johtuen se ei ole kovin herkkä tulvimaan. Vesistöalueella on useita pohjavesialueita, minkä seurauksena virtaama ja vedenlaatu ovat tasaisempia lähialueen muihin vesistöihin verrattuna. Sivujoista Heikkilänjoki, Metsäjoki ja Karijoki ovat kauttaaltaan mutkittelevia eli meanderoivia. Näille jokiosuuksille sijoittuu pääosin myös vesistöalueen eroosioherkät kohteet. Vedenkorkeuden ja virtaaman vaihtelu tulvien ja rankkasateiden yhteydessä pahentavat jokiuoman eroosiota. Lapväärtinjoen vesistöalueelta puuttuu virtaamaa tasaavat järvet. Lapväärtinjoen vesistöalueella on ollut vuodesta 1970 asti yksi jatkuva vedenkorkeuden ja virtaaman havainnointiasema joen alaosalla Peruksessa Kristiinankaupungissa. Lumilinjamittauksia on suoritettu vuodesta 1956 lähtien Lauhavuoren (Isojoki) havaintoasemalla ja vuodesta 1990 lähtien Karijoen havaintoasemalla. Lapväärtinjoen virtaamat ajanjaksolla 1980 2009; keskivirtaama on ollut (MQ) 12,8 m 3 /s, alin mitattu virtaama (NQ) on ollut noin 1,0 m 3 /s ja suurin virtaama (HQ) on ollut noin 164 m 3 /s. 5
2.3 Maankäyttö Muihin Pohjanmaan vesistöalueisiin verrattuna Lapväärtinjoen vesistöalueella on paljon metsää ja vähän peltoja. Monin paikoin jokivarsi on voimakkaasti pensoittunutta. Ohrikylän yläpuolisilla jokiosuuksilla joki on voimakkaasti meanderoiva ja jokialue on laaksomaista. Joki on kapeahko, veden pinta on monin paikoin selvästi peltoja alempana ja jokivarren puusto on tiheää. (Paalijärvi 2001) Peltoalueet ovat selkeästi keskittyneet jokiuomien varteen. Rakennetut alueet vesistöalueella sijoittuvat pääosin uoman varrelle ja isoimpiin taajama-alueisiin, kuten Isojoki, Karijoki ja Lapväärti. Taulukossa 1 sekä kuvassa 5 on esitetty Corine 2000-aineiston mukainen maankäyttö Lapväärtinjoen vesistöalueella. Taulukko 1. Maankäyttö Lapväärtinjoen vesistöalueella (Corine 2000). Maankäyttöluokka Pinta-ala [ha] % Rakennetut alueet 3 288 3,0 Maatalousalueet 14 737 13,4 Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat 82 214 74,9 Kosteikot ja avoimet suot 9 137 8,3 Vesialueet 429 0,4 Kuva 5. Corine-aineiston mukainen maankäyttö Lapväärtinjoen vesistöalueella. ( SYKE, ELY-keskukset; maankäyttö Corine 2000). 2.4 Asutus ja kulttuuriperintö Lapväärtinjoen vesistöalue sijaitsee pääosin Kristiinankaupungin, Isojoen ja Karijoen kuntien alueille. Tämän vuoksi asutuksen määrää ja sijaintia Lapväärtinjoen vesistöalueella tarkastellaan näiden kolmen kunnan alueilla. Taulukossa 2 on esitetty edellä mainittujen kuntien asukasmäärät 6
vuonna 2009 sekä ennusteet vuodelle 2025. Väestön määrän kehittymistä ei ole arvioitu vesistöaluekohtaisesti, vaan arviossa käytetään suuntaa-antavasti vesistöalueella olevien kuntien väestökehitystä. Tilastokeskuksen (2009) arvioiden mukaan kaikkien kolmen kunnan alueella väestömäärä tulee vähenemään vuoteen 2025 mennessä, yhteensä väestömäärä vähenee lähes 12 %. Koko vesistöalueella asuu väestörekisterikeskuksen rakennus- ja huoneistorekisterin (RHR 2009) tietojen perusteella noin 5 940 asukasta. Vesistöalueen suurimmat asutuskeskittymät sijaitsevat Isojoen, Karijoen ja Lapväärtin taajamissa. Taajamien, kylien, pienkylien ja maaseutuasutuksen sijoittuminen Lapväärtinjoen vesistöalueella on esitetty kuvassa 6. Taulukko 2. Lapväärtinjoen vesistöalueella sijaitsevien keskeisten kuntien väestö vuonna 2009 ja ennustettu väestökehitys vuoteen 2025 (Tilastokeskus 2009). Kunta 2009 2025 Muutos Isojoki 2 425 2 062-15.0% Karijoki 1 553 1 381-11.0% Kristiinankaupunki 7 178 6 411-10.7% Yhteensä 11 156 9 854-11.7% Kuva 6. Yhdyskuntarakenne Lapväärtinjoen vesistöalueella. ( SYKE, Alueelliset ELY-keskukset; asutusalueet VTJ/VRK 4/2008) Kulttuuriympäristöllä tarkoitetaan ympäristöä, jonka ominaispiirteet ilmentävät kulttuurin vaiheita sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta. Kulttuuriympäristö muodostuu kolmesta erilaisesta osakokonaisuudesta; rakennusperintö, kulttuurimaisema ja muinaisjäännökset. Museoviraston laatiman valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen inventoinnin (2009) perusteella Lapväärtinjoen vesistöalueella tai sen välittömässä läheisyydessä olevia valtakunnallisesti merkittäviksi luokiteltuja kulttuuriympäristöjä ovat Isojokilaakson kyläasutus ja 7
Isojoen kirkkomaisema Isojoen keskustassa ja Koppelonmäellä sekä Karijoen kirkkoympäristö. Suojeltuja kirkkoja vesistöalueella on kolme; Lapväärtin, Isojoen ja Karijoen kirkot. Lapväärtinjoen vesistöalue kuuluu kalataloudellisesti arvokkaan meritaimenkantansa takia UNESCO:n kansainvälisiin ns. Project Aqua -vesiensuojelukohteisiin. Lisäksi alueella on muutamia muinaisjäännöksiä. Muinaisjäännösalueet keskittyvät vesistöalueen keski- ja alaosalle pääuoman läheisyyteen. Tämän lisäksi yksittäisiä muinaisjäännöksiä on koko vesistöalueella pitkin pääuoman ja sivu-uomien vartta. Vesipuitedirektiivin mukaisiin Natura 2000-alueisiin kuuluu Lapväärtinjoen vesistöalueella koko Lapväärtinjoen pääuoma ja Heikkilänjoen sivu-uoma sivuhaaroineen jokihelmisimpukan ja meritaimenen perusteella. Muita vesipuitedirektiivin mukaisia Natura 2000-alueita ovat Lapväärtinjoen jokisuisto, Kristiinankaupungin saaristo, Lapväärtinjoen kosteikot, Lauhavuori ja Haapakeidas. Vedenottamoita vesistöalueella on 25 kappaletta, joista suurin osa on Kristiinankaupungin kunnan alueella. Vesipuitedirektiivin mukaiset Natura 2000-alueet ja vedenottamot on esitetty kuvassa 7. Kuva 7. Lapväärtinjoen vesistöalueella sijaitsevat vesipuitedirektiivin mukaiset Natura 2000-alueet ja vedenottamot ( SYKE, ELY-keskukset). 8
2.5 Kaavoitus Tulvariskien hallinnan kannalta kaavoituksen ja muun alueellisen maankäyttösuunnittelun vaikutukset koskevat asutusta, elinkeinoa ja muuta rakennettua ympäristöä, mutta lisäksi se koskee luonnonsuojelualueita ja suojeltuja kohteita. Tulvariskien hallintaa käsitellään eri kaavatasoilla seuraavilla aiheilla (Ympäristöministeriö 20/2008): Maakuntakaava Tulvakartoitukset ja tulvavaara-alueiden alueidenkäytön ohjaus Veden virtausten tarkastelu valuma-alueittain ja niiden hallintaan liittyvät alueidenkäyttöratkaisut Tulvien takia kasvavan ravinnekuormituksen hallinta alueidenkäyttö ratkaisuilla Pitkän aikavälin muutoksien ennakoiminen ja varautuminen esimerkiksi infrastruktuurissa Yleiskaavat Tulvavaara-alueiden alueidenkäytön ohjaus Tulvareittien ja viivytyksen tilavaraukset Hulevesien määrän ja ympäristövaikutusten hallinta Erityisesti rantaosayleiskaavat: rakennusten korkeusasemat, suojavyöhykkeet Asemakaavoitus Rakentamisen edellytykset: rakennuspaikan ja rakennuksen alimmat korkeudet (määrittäminen vesistöjen varsille mittava työ), tulvalle herkkien toimintojen sijoittamiskielto tulvavaara-alueille Tulvia kestävät rakenneratkaisut Tilapäiset ja pysyvät tulvasuojelurakenteet Hulevesien varastointi- ja erityiskäsittelyt Katurakentamisen korkeusaseman määritys Istutukset ja muu vihersuojaus Lapväärtinjoen vesistöalue sijoittuessa kolmen eri maakunnan alueelle on vesistöalueella voimassa kolme eri maakuntakaavaa; Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan sekä pieniltä osin Satakunnan maakuntakaava. Pohjanmaan maakunnan alueella on voimassa Pohjanmaan maakuntakaava (vahvistettu 21.12.2010). Maakuntakaavassa on huomioitu tulvaherkät alueet siten, että kylämerkintöjä koskeviin suunnittelumääräyksiin on sisällytetty lause: rakentamista ei tule osoittaa tulvaherkille alueille. Maakuntakaava on nähtävillä Pohjanmaan liiton Internet-sivuilla: www.obotnia.fi. Etelä-Pohjanmaan alueella on voimassa Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava, jonka ympäristöministeriö on hyväksynyt 23.5.2005. Maakuntakaavan periaatteissa mainitaan tulevaisuuden linjauksien luominen maankäytölle, kuntien yleis- ja asemakaavoituksen ohjaaminen sekä korostetaan yhteyttä maakunnan kehittämiseen toteuttamalla kaavaa hanke- ja ohjelmatasolla. Keskeisiä asioita ovat valtakunnalliset ja maakunnalliset liikenne- ja energiahuoltoverkostot, muut teknisen huollon ratkaisut, luonto ja kulttuuriarvojen vaaliminen sekä ylikunnallisia ympäristövaikutuksia aiheuttava tai ylikunnallisia tarpeita palveleva maankäyttö. Maakuntakaava on nähtävillä Etelä- Pohjanmaan liiton Internet-sivuilla: www.epliitto.fi. Satakunnan maakunnan alueella on voimassa Satakunnan seutukaava (vahvistettu 11.1.1999), joka tullaan korvaamaan Satakunnan maakuntakaavalla. Satakunnan liiton maakuntavaltuusto on hyväksynyt Satakunnan maakuntakaavan joulukuussa 2009 ja hyväksytty maakuntakaava on 9
lähetetty maaliskuussa 2010 ympäristöministeriön vahvistettavaksi. Ministeriön vahvistuspäätöksen jälkeen kaava saa lainvoiman. Maakuntakaavassa on huomioitu tulvaherkät alueet hyvin tarkasti, koska alueen suurin joki, Kokemäenjoki, on tulvinut usein ja aiheuttanut merkittäviä haittoja alueelle. Tulvariskit on otettu huomioon maakunnan suunnittelussa, ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja alueidenkäytön suunnittelussa. Maakuntakaava on nähtävillä Satakunnan liiton Internet-sivuilla: www.satakuntaliitto.fi. Maakuntatason kaavasuunnittelun lisäksi kaavoitusta ohjaavat yleis- ja asemakaavoitus. Suunniteltu maankäyttö vesistöalueella on esitetty liitteessä 1. 2.6 Tulvasuojelu ja vesistöjen käyttö Lapväärtinjoen uomaa ja sivu-uomia on perattu lähes 30 kertaa. Ensimmäiset laajemmat perkaukset tehtiin vuonna 1944. Lisäksi uomaa on myös oikaistu muutamista paikoista. Tulvasuojelun tarpeita varten Siironjoki (Kärjenjoki) perattiin 1950-luvulla ja Isojoen alaosa perattiin sekä pengerrettiin 1970-luvulla. Myös Teuvanjoella, Karijoella ja Isojoen yläosalla on tehty tulvasuojeluun liittyviä toimenpiteitä. (Lipkin & Setälä 1989) Tällä hetkellä Isojoen-Teuvanjoen alueella ei ole vireillä merkittäviä tulvasuojeluun liittyviä hankkeita. (Haldin ym. 2009) Joen suistolle on Lapväärtin alaosan väylien kunnostussuunnitelma valmistunut 2004 ja hankkeelle myönnettiin lupa vuonna 2007. Hanke on tarkoitus toteuttaa vuoteen 2011-2013 mennessä. Rakennettuja penkereitä Lapväärtinjoella on kaksi ja niiden pituus on yhteensä noin 8,5 km. Penkereet suojaavat tulvavedeltä noin 775 ha:n alueen. Lapväärtinjoen alaosan pengerrysaluetta hoidetaan pumppuamalla. Lapväärtinjoella on yhteensä 10 patoa, joista neljässä on voimalaitos. Peruksessa on pieni voimalaitos ja muita vanhoja voimalaitoskohteita ovat Sandgrundforsen, Holmfors ja Villamo, joiden lisäksi Lapväärtinjoella on useita pohjapatoja. Lapväärtinjoen keskeisimmät vesistörakenteet ovat esitetty liitteessä 2. 2.7 Tulvavesien pidättäminen valuma-alueella Lapväärtinjoen järjestelysuunnitelmaan liittyvässä Lapväärtinjoen pumppuamon selvityksessä vuonna 1963 selvitettiin vesistön säännöstelyä vesivarastojen avulla. Hanke kuitenkin todettiin hankalaksi toteuttaa hyötysuhteen jäädessä liian alhaiseksi. Lisäksi Saari esitti diplomityössään, Kärjenjoen järjestelyn yleissuunnitelma vuonna 1988, yhtenä vaihtoehtona tulvavesien varastoinnin eli pidättämisen. Vaihtoehto kuitenkin osoittautui liian hankalaksi toteuttaa. 3 Historiallinen tulvatieto 3.1 Toteutuneet tulvat Kokemusperäisen tiedon mukaan Lapväärtinjoella esiintyy jääpatoja. Esimerkiksi vuosina 1971-72 esiintyi jääpatoja Peruksen voimalaitoksen kohdalla, Sandgrundforsin ja Holmforsin myllypatojen kohdalla sekä joen suistoalueella. Jääpadot voivat vahingoittaa joen penkereitä, teitä ja lähellä joen uomaa sijaitsevia rakennuksia. (Syvänen 1978.) Vuonna 2006 Lapväärtinjoessa oli jääpatoja Peruksen voimalaitoksen kohdalla, nuorisoseuratalon kohdalla ja Valtatie 8 alapuolella jokisuulla. Kevään 2006 suurin virtaama oli 83 m 3 /s, joka on vähän keskimääräistä virtaamaa pienempi. Vuoden 1980 jälkeen suurin mitattu kevätaikainen virtaama on ollut 164 m 3 /s vuonna 1981. (Syvänen 2006) Kevään 1984 tulvaveden alle jäi yli tuhat hehtaaria pelto- ja metsämaata (Lipkin & Setälä 1989). Isoimpia kevättulvalle alttiitta alueita ovat Isojoen yläosalla sijaitseva 320 ha:n peltoviljelyalue, 10
Lapväärtinjoen sivu-uomissa sijaitsevat Siironjoen (220 ha) ja Kärjenjoen (170 ha) alueet (Huttu 1992 ja 1995). Vesistöalueella kevättulvat ovat yleisempiä kuin kesätulvat, joten peltoviljelmien suojeleminen kevättulvilta ei ole kannattavaa (Huttu 1992). Natura- ja Project Aqua -ohjelmat asettavat Lapväärtinjoen tulvasuojeluhankkeille normaalia tiukemmat ympäristövaatimukset (Huttu 1995). 3.2 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksista nykytilanteessa Vesistöalueen väestönmäärän laskiessa voisi ennustaa tulvien vaikutuksen olevan tulevaisuudessa pienempi kuin nykyään. Nykyään väestö keskittyy taajamiin ja niiden lähialueisiin sekä esim. hoitokoteihin, minkä perusteella tulvista saattaisi olla enemmän haittaa tiheämmän rakennuskannan vuoksi. Toisaalta elinkeinojen jakaantuminen on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana, niin että maa- ja metsätaloudesta elantonsa saavien määrä on tipahtanut kunnittain keskimäärin 10 %:n tasolle. Sen sijaan palveluelinkeinosta elantonsa saavien määrä on noussut huomattavasti. Palveluelinkeinoihin tulvilla voi olla välillisiä vaikutuksia teiden katkeamisina, mutta tulvahuipun kestäessä yleensä muutaman päivän ei tästä todennäköisesti koituisi merkittävää taloudellista tappiota ihmisten elinkeinolle. 4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit 4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskilämpötilan arvioidaan Suomessa nousevan 3-7 C vuoteen 2100 mennessä. Sadannan arvioidaan kasvavan 13-26 %. Suomen ilmasto on 1900-luvulla lämmennyt 0,7 astetta. Vesistöissä on jo havaittavissa monia ilmastonmuutokseen viittaavia muutoksia. Kevättulvat ovat aikaistuneet, talven virtaamat ovat kasvaneet ja uusia vedenkorkeusennätyksiä on syntynyt paikoin viime vuosina. (Veijalainen ja Vehviläinen 2008, Korhonen 2007) Ilmaston muuttuessa kasvava sadanta lisää virtaamaa ja valuntaa. Talven valunnan ennustetaan kasvavan merkittävästi lumen sulamisen ja vesisateiden lisääntymisen takia. Talven lisääntyvät virtaamat ovat merkityksellisiä etenkin suppo- ja jääpatojen muodostumisessa. Pohjanmaalla lumimäärien ennustetaan vähenevän, joten keväiset lumensulamistulvat jäävät pienemmiksi. Keväällä tulvahuipun ennustetaan esiintyvän hieman nykyistä aiemmin. Kesäinen haihdunta lisääntyy keskilämpötilojen nousun seurauksena. Kesäaikainen valunta pienenee aiheuttaen vedenpintojen laskua monin paikoin. Myös pohjavedenpinnat laskevat. Kesän ja alkusyksyn kuivuuden ennustetaan lisääntyvän monin paikoin. Sadetulvien arvioidaan yleistyvän rankkasateiden kasvun myötä varsinkin vähäjärvisillä ja pienillä vesistöalueilla. Suurten sateiden on arvioitu kasvavan jopa 40-60 % lisäten merkittävästi kesä- ja syksytulvien sekä taajamatulvien riskiä monin paikoin (Korhonen 2007, Veijalainen ja Vehviläinen 2009a, Veijalainen 2009). Lapväärtinjoen vesistöalueella Suomen ympäristökeskus on arvioinut ilmastonmuutoksen vaikutuksia hydrologiaan. Kuvassa 8 on esitetty arvio ilmastonmuutoksen vaikutuksista Lapväärtinjoen virtaamavaihteluihin. 11
Kuva 8. Arvio virtaamavaihteluista ilmastonmuutoksen seurauksena Lapväärtinjoella vuosina 2010-2099. (Vesistömallijärjestelmä, WSFS, SYKE, 2008) 4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin Vaikka tulvista aiheutuneita merkittäviä vahinkoja on hyvin vähän tiedossa, voidaan olettaa, että suurimmat vahingot aiheutuisivat jokiuoman varrella oleville taajamille ja tiheästi asutuille alueille. Metsätalouden tehostuminen ja turvetuotannon mahdollinen lisääntyminen voivat edelleen äärevöittää jokien virtaamia ja siten lisätä tulvariskejä eri puolilla vesistöä. Lisäksi ojituksella voi olla haitallisia vaikutuksia veden laatuun sekä jokien ja järvien tilaan. Länsi-Suomen ympäristökeskus on arvioinut Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2000 julkaisemaa Suurtulvaselvitystä varten keskimäärin kerran 250 vuodessa toistuvan (1/250 a) tulvan aiheuttamat vahingot. Työssä kartoitettiin kastuvien alueiden laajuus sekä arvioitiin rakennusten, teiden, siltojen ja muiden vahinkojen suuruus HQ 1/250 mukaiselle tulvalle. Tulvavahinkoarviossa kastuvien alueiden pinta-ala on koko vesistöalueella arvioitu olevan noin 1 150 ha. Vuoden 1997 hintatasossa Lapväärtinjoen kokonaisvahingot ovat HW 1/250 mukaisella tulvalla noin 10,8 milj. markkaa eli noin 5 milj. euroa. (Ollila ym. 2000) 12
5 Tulvariskin määrittäminen Tulvariskillä tarkoitetaan tulvan todennäköisyyden ja tulvasta aiheutuvien vahingollisten seurausten yhdistelmää. Tulvariskien hallintalain mukaan tulvariskien merkittävyyttä arvioitaessa tulee ottaa huomioon seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset, kuitenkin alueelliset ja paikalliset olosuhteet huomioon ottaen (Laki 620/2010, 8 merkittävät tulvariskialueet): 1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle; 2) välttämättömyyspalvelun kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen; 3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen; 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle; tai 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle. Näiden lisäksi alustavissa arvioinnissa huomioidaan kokemusperäinen tieto eli tieto vesistöalueen aikaisemmista tulvista ja niistä aiheutuneista vahingoista, sekä ilmastonmuutoksen tai muun pitkäaikaisen kehityksen aiheuttama vaikutus tulvien esiintymiseen. Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) on kehitetty paikkatietoanalyysi, jonka avulla voidaan tunnistaa mahdollisesti tulville alttiit alueet. Paikkatietoanalyysillä luodaan karkean tason tulvaalue ns. generoitu tulva-alue, jonka laskenta perustuu yläpuoliseen valuma-alueeseen, järvisyyteen ja jokiuoman kaltevuuteen (Sane 2010). Paikkatietoanalyysi tehdään yhdelle vesistöalueelle kerrallaan ja koko valuma-alue mallinnetaan. Malli kalibroidaan keskimäärin kerran 1000 vuodessa toistuvalle tulvalle (0,1%:n todennäköisyys) määritettyjä virtaamia ja vedenkorkeuksia käyttäen. Määritetyt alavat alueet yhdistetään maankäyttöä ja muita yhdyskunnan kannalta tärkeitä toimintoja kuvaavien paikkatietoaineistojen kanssa, jolloin saadaan määritettyä karkealla tasolla mahdolliset tulvariskialueet. Paikkatietoanalyysin tarkkuus vaihtelee huomattavasti alueittain käytetyn korkeusaineiston mukaan. Suurimpana virhelähteenä on korkeusaineiston heikko tarkkuus. Pääasiallisesti käytetyn Maanmittauslaitoksen (MML) 25 m ruutukoon korkeusmallin keskivirhe on 1,8 m. Paikoin käytössä on MML:n tarkempaa 10 m korkeusmallia, jonka tarkkuus on 1 m luokkaa. Jatkossa käytetään termiä "karkean tason tulva-alue", kun puhutaan mallin avulla tuotetusta alavasta alueesta. Lisätietoja edellä kuvatusta paikkatietoanalyysistä ja sen eri työvaiheista on saatavilla SYKE:n laatimasta Tulvariskien alustavan arvioinnin oppaasta (Sane 2010). Kuvassa 9 on esitetty karkean mallin määrittämät tulva-alueet Lapväärtinjoen vesistöalueella kerran 1000 vuodessa toistuvalla tulvaennusteella. Lisäksi kuvassa on esitetty mitä korkeusaineistoa on ollut saatavilla mallinnuksen tekohetkellä. Laajimmat tulva-alueet muodostuvat mallin mukaan etupäässä joen ala-osalle. Karkean tason tulvan peittävyyden kokonaispinta-ala on noin 7000 ha koko vesistöalueella. Merkittävien tulvariskialueiden tunnistamisessa voidaan käyttää lisäksi ns. tulvariskiruutuja ja -riskialueita, jotka on sovellettu pelastustoimen käyttämistä riskiruuduista. Tulvaruutujen luokitusperusteena käytetään rakennus- ja huoneistorekisterin asukasmäärää ja kerrosalaa tulvaalueella 250x250 m kokoisella ruudulla. Tällöin ruudut, joissa on suurin riski, merkitään riskiluokkaan I ja ruudut, joissa on pienin riski, merkitään riskiluokkaan IV. Riskialue muodostuu, kun vähintään 10 samaan tai sitä korkeampaan riskiluokkaan kuuluvaa riskiruutua ovat yhteydessä toisiinsa. Taulukossa 3 on esitetty riskiruutujen luokittelu tarkemmin. Tulvariskien tunnistamisessa vesistöalueella on käytetty riskiruututarkastelun lisäksi myös RHR:n erityiskohteita sekä muita paikkatietoaineistoja, jotka on esitetty SYKE:n julkaisussa 2/2008 (Alho ym. 2008). 13
Taulukko 3. Riskiruutujen luokittelu asukasmäärän ja kerrosalan perusteella. Riskiluokka Asukasmäärä Kerrosala [m 2 ] I > 250 tai > 10 000 II 61 250 tai 2 501 10 000 III 10 60 tai 250 2 500 IV < 10 ja < 250 Kuva 9. Karkean mallin avulla määritetyt tulva-alueet (ts. alavat alueet) Lapväärtinjoen vesistöalueella. ( SYKE, ELY-keskukset; Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09) 14
6 Tulvariskialueiden tunnistaminen Tässä kappaleessa pyritään tunnistamaan Lapväärtinjoen vesistöalueen tulvariskialueet. Tunnistaminen perustuu kappaleessa 5 selostettuun menetelmään eli se pohjautuu keskimäärin kerran 1000 vuodessa toistuvan tulvan mallinnukseen ("karkean tason tulva-alue"). Tarkastelussa hyödynnetään lisäksi erilaisia paikkatieto- sekä kartta-aineistoja, joiden tiedot ovat osittain puutteellisia. Tarkastelussa ei ole arvioitu yksittäisten kohteiden tarkempaa tulvahaavoittuvuutta, vaan arviossa on käytetty vain kohteen sijaintia ja sen sijoittumista tulva-alueelle. Tietojen täydennys sekä tulvahaavoittuvuuden tarkempi arviointi tehdään vasta mahdollisten jatkotoimenpiteiden yhteydessä eli tulvavaara- ja tulvariskikartoituksen yhteydessä. 6.1 Kokemusperäinen tieto ja aikaisemmat selvitykset Kokemusperäisen tiedon mukaan tulvista on suurin uhka laajoille peltoalueille joenvarsilla. Alavan alueen mallin mukaan suurtulvalla Lapväärtin taajama on vaarassa jäädä tulvaveden alle. Kokemusperäisen tiedon mukaan Lapväärtin taajaman alueella ei kuitenkaan ole merkittäviä tulvaongelmia. Alueen päätiet jäävät myös alavan alueen alle, mutta esimerkiksi Valtatie 8 Vaasan ja Porin välillä on rakennettu korkealle muusta maisemasta. Vuoden 1984 tulvan aikana tulvaveden alle jäi kyläteitä, peltoja ja kasvihuoneita. Taloja joutui eristyksiin ja Lapväärtinjokisuulla tulva rikkoi useita venevajoja. (Vasabladet 17.4.1984.) Tarkasteltaessa tulvariskejä kokemusperäisen tiedon sekä aikaisempien selvitysten perusteella Lapväärtinjoen vesistöalueelta ei noussut esille tulvariskeille alttiita alueita. 6.2 Tulvalle altistuva väestö ja taloudellinen toiminta Tarkasteltaessa väestölle aiheutuvia tulvariskejä tarkastelussa käytetään väestörekisterikeskuksen ylläpitämän rakennus- ja huoneistorekisterin (RHR) tietoja. Tulvan seurauksista mahdollisesti kärsivien asukkaiden viitteellinen lukumäärä sekä rakennusten lukumäärä käyttötarkoituksineen saadaan rekisterin kautta selville. Lapväärtinjoen vesistöalueella karkean tason tulva-alueella on noin 390 asuinrakennusta ja noin 70 muuta rakennusta rakennus- ja huoneistorekisterin mukaan. Asuinrakennusten yhteenlaskettu kerrosala tulva-alueella on noin 40 000 m 2. Asukkaita mallinnetulla tulva-alueella asuu noin 790. Tulvariskiruutujen ja niistä johdettavien tulvariskialueiden avulla voidaan arvioida väestölle ja rakennuskannalle aiheutuva tulvariski alueella. Paikkatietoanalyysin avulla tulvariskiruudut muodostetaan karkealla tulva-alueella sijoittuvien väestön ja rakennusten mukaan. Kuvassa 10 on esitetty karkean tason tulva-alueella olevat tulvariskiruudut ja kuvassa 11 on esitetty karkean tason tulva-alueella olevat tulvariskiruutualueet Lapväärtinjoen vesistöalueella. 15
Kuva 10. Karkean tason tulva-alueella (1/1000 vuotta) olevat tulvariskiruudut Lapväärtinjoen vesistöalueella. Riskiluokkaselitys on esitetty taulukossa 5. ( SYKE, ELY-keskukset; VTJ/VRK 4/2008) Kuva 11. Karkean tason tulva-alueella (1/1000 vuotta) olevat tulvariskiruutualueet Lapväärtinjoen vesistöalueella. Riskiluokkaselitys on esitetty taulukossa 3. ( SYKE, ELY-keskukset; VTJ/VRK 4/2008) 16
Kuvista 10 ja 11 näkyy kuinka riskiruudut ja riskiruutualueet keskittyvät Lapväärtinjoen vesistöalueella. Yksittäisiä tulvariskiruutuja tarkastelemalla havaitaan, että Lapväärtinjoen vesistöalueella ei ole yhtään ensimmäisen luokan riskiruutua. Toisen luokan riskiruutuja on muutamia Lapväärtin taajamassa ja parin eläinsuojan kohdalla Uuronluoman varrella ennen sen laskemista Heikkilänjokeen. Enimmäkseen alueella on kolmannen ja neljännen luokan riskiruutuja, jotka keskittyvät Lapväärtin taajamaan ja sen lähialueisiin sekä pitkin joen vartta tiheimpiin asutuskeskittymiin. Riskikohteiden sijainnin lisäksi voidaan tarkastella karkean tason tulva-alueen vesisyvyyttä tietyllä alueella. Vesisyvyyden kasvaessa tulvan aiheuttama vahinko todennäköisyys suurenee. Lapväärtinjoen vesistöalueella yli 2 metrin tulvasyvyydellä on noin 82 asuinrakennusta ja ihmisiä kyseisellä alueella asuu 134. Tarkasteltaessa merkittäviä tulvariskejä (laki tulvariskien hallinnasta) tulvariskiruututarkastelun perusteella Lapväärtinjoen vesistöalueella esille nousi: Lapväärtin taajama (Kristiinankaupunki). Tarkasteltaessa maankäytön suunnittelua Lapväärtinjoen vesistöalueella havaitaan, että merkittäviä rakentamispaineita ei ole. Aluevarauksiakaan ei maakuntakaavan mukaan karkean tason alavalla alueella sijaitse. Tarkasteltaessa merkittäviä tulvariskejä (laki tulvariskien hallinnasta) maankäytön suunnittelun perusteella Lapväärtinjoen vesistöalueelta ei noussut esille alueita. Tarkasteltaessa tulvariskiä taloudellisen toiminnan kannalta oli tarkoitus hyödyntää Slicesmaankäyttöaineistoa, mutta Lapväärtinjoen osalta sitä ei ole saatavilla. Lapväärtinjoen vesistöalue on tarkasteltu karttatarkasteluna. Tarkastelussa on huomioitu vesistöalueella sijaitsevien liiketoimintojen tyyppi sekä sijainti karkean tason tulva-alueeseen nähden. Lapväärtin keskustan alueella on tyypillisiä liiketiloja, mitä pienkeskustaan kuuluu (kauppa, pankki ja muita palveluita). Suurin osa näistä pystytään tarvittaessa suojelemaan tilapäisratkaisuilla esim. hiekkasäkein. Lapväärtin taajamaa lukuun ottamatta tulva-alue on peltomaata. Tarkasteltaessa merkittäviä tulvariskejä (laki tulvariskien hallinnasta) taloudellisen toiminnan perusteella Lapväärtinjoen vesistöalueella ei noussut esille alueita. 6.3 Vaikeasti evakuoitavat kohteet Asutuksen erityiskohteita, kuten vanhainkoteja, sairaaloita ja päiväkoteja, tarkasteltaessa on käytetty rakennus- ja huoneistorekisterin tietoja, jotka saattavat olla osittain puutteellisia. Nämä tiedot tulisi tarkistaa mahdollisen tulvariskikartoituksen yhteydessä, jotta kohteiden tulvasuojelua ja pelastusreittejä voidaan suunnitella paremmin. Erityisiä riskikohteita suurtulvalla ovat sairaalat ja vanhainkodit, joissa olevien ihmisten liikkuminen on rajoitettua. Muita riskialttiita kohteita ovat mm. päiväkodit ja koulut. Kuvassa 12 on esitetty karkean tason tulva-alueen alle jäävät vaikeasti evakuoitavat kohteet Lapväärtinjoen vesistöalueella. Tulva-alueen erityiskohteet sijaitsevat Lapväärtin taajamassa. Karkean tason tulva-alueella on kolme hoitoalan rakennusta (yhteenlaskettu kerrosala 716 m 2 ), ja lisäksi yksi päiväkoti sekä yksi koulu. 17
Kuva 12. Karkean tason tulva-alueen (1/1000 vuotta) alle jäävät vaikeasti evakuoitavat kohteet Lapväärtinjoen vesistöalueella. ( SYKE, ELY-keskukset; VTJ/VRK 4/2008) Tarkasteltaessa merkittäviä tulvariskejä (laki tulvariskien hallinnasta) vaikeasti evakuoitavien kohteiden perusteella Lapväärtinjoen vesistöalueella esille nousi seuraava alue: Lapväärtin taajama (Kristiinankaupunki). 6.4 Tulvariski ympäristölle ja kulttuuriympäristölle Tarkasteltaessa tulvariskiä ympäristölle tarkastelussa on otettu huomioon kohteet, jotka voivat aiheuttaa tulvatilanteessa ympäristön äkillistä pilaantumista. Tarkastelussa otetaan huomioon mm. IPPC-direktiivin (Integrated Pollution Prevention and Control = Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistäminen) mukaiset teollisuuslaitokset sekä muut lupavelvolliset toimijat. IPPC-direktiivin mukaisia toimijoita ei Lapväärtinjoen vesistöalueella ole. Tulva-alueesta on suurin osa maatalousalueita, joista suurtulvan sattuessa voi huuhtoutua ravinteita vesistöön. Kaikkiaan karkean tason tulva-alueella on neljä karjatilaa, yksi jätteiden hyötykäyttöasema ja kaksi polttoaine- tai kemikaalivarastoa. Kuvassa 13 on esitetty kohteet, jotka saattavat aiheuttaa tulvatilanteessa ympäristön äkillistä pilaantumista Lapväärtinjoen vesistöalueella. 18
Kuva 13. Kohteet, jotka voivat Lapväärtinjoen vesistöalueella aiheuttaa tulvatilanteessa ympäristön äkillistä pilaantumista. Kuvassa kohteet, jotka sijaitsevat karkeantason tulva-alueella. ( SYKE, ELY-keskukset; VTJ/VRK 4/2008) Valtakunnallisesti merkittävistä kulttuuriympäristö 2009-kohteista tulva-alueella sijaitsevat Isojoen kirkkomaisema (n. 158 ha), Isojoen kyläasutus (n.83 ha), Kristiinankaupungin kaupungin alueella 4 muinaisjäännösaluetta ja Karijoen kunnassa yksi muinaisjäännösalue. Käytettävissä olevien paikkatietoaineistojen perusteella karkean tason tulva-alueella ei ole taidegallerioita tai museoita, mutta on yksi kirjasto tai arkisto. Tarkasteltaessa merkittäviä tulvariskejä (laki tulvariskien hallinnasta) ympäristölle ja kulttuuriympäristölle aiheutuvien haittojen perusteella Lapväärtinjoen vesistöalueella ei noussut esille alueita. 6.5 Yhteiskunnan kannalta tärkeät toiminnot Tarkasteltaessa tulvariskiä yhteiskunnan kannalta tärkeille toiminnoille otetaan tarkastelussa huomioon vesistöalueen infrastruktuuri; tie- ja rautatieverkostot, sähkönjakelu- ja tietoliikenneverkostot, väestönsuojat, pelastustoimen rakennukset, vesi- ja viemäriverkostot sekä kaukolämpöputkistot. Tulvariskien alustavassa arvioinnissa ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista käydä tarkasti läpi kaikkia kohteita yksityiskohtaisesti, joten tarkastelu tehdään hyvin karkealla tasolla. Tarkempi tarkastelu tehdään mahdollisten tulvavaara- ja tulvariskikartoitusten yhteydessä. Kuvassa 14 on esitetty Lapväärtinjoen vesistöalueen tieverkoston pääväylät ja niiden mahdolliset katkeamispisteet. Vaasasta Poriin kulkeva Valtatie 8 jää Lapväärtin kohdalta karkean tason tulva-alueelle. Suurtulvalla vesi saattaa nousta tielle ja vaurioittaa tienrakenteita, mutta Lapväärtin kohdalla on monitasoristeys, jonka yli Valtatie 8 kulkee. Suurtulva voi myös vaurioittaa Lapväärtinjoen ylittäviä siltoja, sillä vesi saattaa nousta muutamien siltojen kohdalla kansirakentei- 19
siin asti. Osittain tiet ovat rakennettu niin korkealle, etteivät tulvavedet todennäköisesti katkaise teitä, mutta saattavat hidastaa tieliikennettä ja ehkä pakottaa käyttämään vaihtoehtoisia reittejä. Kaikkiaan noin 20 km tietä on vaarassa jäädä veden alle tai joutua veden vaurioittamaksi. Kuva 14. Tiestön pääväylät ja rautatiet sekä niiden mahdolliset katkeamiskohdat Lapväärtinjoen vesistöalueella. ( SYKE, ELY-keskukset; Liikennevirasto/Digiroad 2010; Maanmittauslaitoksen lupa nro 7/MML/09) Kuvassa 15 on esitetty karkean tason tulva-alueen alle jääviä yhteiskunnan kannalta tärkeitä kohteita Lapväärtinjoen vesistöalueella. Karkean tason tulvamallinnuksen mukaan tulva-alueella ei ole pelastustoimen rakennuksia eikä väestönsuojia. Kunnallistekniikalle voi koitua vahinkoja juomaveden likaantumisesta ja viemäriveden ohipumppauksesta sekä kaukolämpöputkistokanavat voivat täyttyä tulvavedellä. Tulva-alueella on lukuisia muuntajia ja suurjännitepylväitä sekä kaksi tietoliikennerakennusta Kristiinankaupungissa. Lapväärtinjoen varrella on yhteensä 8 vedenottamoa. 20
Kuva 15. Karkean tason tulva-alueen (1/1000 vuotta) alle jääviä yhteiskunnan kannalta tärkeitä kohteita Lapväärtinjoen vesistöalueella. ( SYKE, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus; Affecto Finland Oy, Karttakeskus, Lupa L4659; VTJ/VRK 4/2008; Liikennevirasto/Digiroad 2010) Tarkasteltaessa tulvariskejä yhteiskunnan kannalta tärkeiden kohteiden perusteella Lapväärtinjoen vesistöalueella esille nousi: Lapväärtin taajama (Kristiinankaupunki). 6.6 Vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka Lapväärtinjoen vesistöalueella ei ole tulva uhkaa lisääviä vesistörakenteita. 7 Yhteenveto Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä 2010. Laissa ja asetuksessa on säädetty tulvariskien hallinnan suunnittelusta merkittäville tulvariskialueille. Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla (määräaika 22.12.2011) etsitään alueet, joille tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat (määräaika 22.12.2013) sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat (määräaika 22.12.2015). Merkittävän tulvariskialueen nimeämisessä otetaan huomioon tulvan todennäköisyys ja siitä aiheutuvat vahingolliset seuraukset. Seurausten merkittävyyttä arvioidaan yleiseltä kannalta. Yksittäiseen vahinkokohteeseen liittyvien omaisuusarvojen suuruus ei ole arvioinnissa ratkaisevaa, vaan merkittävälle tulvariskialueelle tunnusomaista on suuri yksittäisten vahinkokohteiden lukumäärä ja sen perusteella merkitys myös yleiseltä kannalta. 21
Tulvariskien alustavissa arvioinnissa tarkastellaan seuraavia tulvan vahingollisia seurauksia: vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle; välttämättömyyspalvelun kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen; yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen; pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle; tai korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle. Tässä raportissa on arvioitu vesistöstä aiheutuvat tulvariskit Lapväärtinjoen vesistöalueella. Arvioinnissa on mm. kuvattu vesistöalue, kerätty tiedot esiintyneistä tulvista ja niistä aiheutuneista tulvavahingoista sekä arvioitu mahdollisia tulvia ja tulvariskejä. Taulukkoon 4 on koottu yhteenveto kappaleessa 6 esille nousseista alueista perusteluineen. Taulukko 4. Yhteenveto kappaleessa 6 tunnistetuista tulva-alueista Lapväärtinjoen vesistöalueella. Tulva-alue Kunta Perustelut/riskikohteet tulva-alueella (1/1000 vuotta) Lapväärtin taajama Kristiinankaupunki -tiheää asutusta (tulvariskiruudut) -vaikeasti evakuoitavat kohteet -tieyhteydet Lapväärtinjoen vesistöalueelta ei ehdoteta tulvariskien hallinnasta annetun lain (620/2010) mukaisia merkittäviä tulvariskialueita. Tarkasteltavalla vesistöalueella ei ole esiintynyt tulvia, joista olisi aiheutunut tulvariskien hallinnasta annetun lain 8 :n 1 momentissa tarkoitettuja yleiseltä kannalta katsoen vahingollisia seurauksia. Vesistöalueella ei ole myöskään arvioitu esiintyvän tulevaisuuden tulvia, joista aiheutuisi edellä tarkoitettuja vahingollisia seurauksia. Lapväärtinjoen vesistöalueelta nousi tarkasteluissa kuitenkin erityisesti esille Lapväärtin taajama (Kristiinankaupunki) (kuva 16). Tätä aluetta esitetään muuksi tulvariskialueeksi ja alueelle suositellaan tehtäväksi tarkempia tulvakartoituksia. 22
Kuva 16. Lapväärtinjoen vesistöalueella tunnistetut muut tulvariskialueet ( SYKE, Etelä-Pohjanmaan ELYkeskus; taustakartta Affecto Finland Oy, Karttakeskus, Lupa L4659). 23
8 Kirjallisuus ja lähteet Alho P., Sane M., Huokuna M., Käyhkö J., Lotsari E. ja Lehtiö L. 2008. Tulvariskien kartoittaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 20/2008. 99s. Ekholm M., 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallitus. 166 s. Etelä-Pohjanmaan liitto. 2010 [viitattu 15.12.2010]. Maakuntakaava [Internet-sivusto]. Saatavissa: http://www.epliitto.fi/?page=maakuntakaava Euroopan komissio. 2007. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta, 2007/60/EY. Saatavissa: http://eur-lex.europa.eu/lexuriserv/lexuriserv.do?uri=celex:32007l0060:en:not Haldin, L., Rautio L. M. ja Latvala, J. 2009. Isojoen-Teuvanjoen vesistöalueiden vesienhoidon toimenpideohjelma vuoteen 2015. Länsi-Suomen ympäristökeskus. Huttu, U. 1992. Tulvasuojelun tarve Vaasan vesi- ja ympäristöpiirin alueella. Vaasan vesi- ja ympäristöpiiri. Huttu, U. 1995. Tulvasuojelun tarve Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella. Vaasan vesi- ja ympäristöpiiri. Klemola, K. 2011. Insinööri. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Haastattelu 3.2.2011. Korhonen J. 2007. Suomen vesistöjen virtaaman ja vedenkorkeuden vaihtelut. Suomen ympäristö 45/2007. Lapväärtin pumppuamo. Lapväärtinjoen järjestely. Vaasan vesipiiri. TN:o 3509 Vav 1. Lipkin, T. ja Setälä, J. 1989 Lapväärtinjoen suojelu- ja kehittämissuunnitelma. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja. Länsi-Suomen ympäristökeskus. 2009. Isojoen ja Teuvanjoen vesistöalueiden toimenpideohjelma vuoteen 2015. Museovirasto. 2009 [viitattu 28.12.2010]. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. [Internet-sivusto]. Saatavissa: http://www.rky.fi/ Ollila, M., Virta, H. ja Hyvärinen, V. Suurtulvaselvitys. Arvio mahdollisen suurtulvan aiheuttamista vahingoista Suomessa. Luonto ja Luonnonvarat. Suomen ympäristökeskus. 441. 148 s. Paalijärvi, M., Polso, A. & Rautio, L.. 2001. Isojoen-Lapväärtinjoen vesistöalueen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma. Alueelliset ympäristöjulkaisut nro 240, Länsi-Suomen ympäristökeskus. Pohjanmaan liitto. 2010 [viitattu 10.12.2010]. Maakuntakaava [Internet-sivusto]. Saatavissa: http://www.obotnia.fi/fi/d-pohjanmaan-liitto-maakuntakaavoitus-maakuntakaava-pohjanmaanmaakuntakaava.aspx?docid=4399&tocid=30 Saari, M. 1988. Diplomityö. Kärjenjoen järjestelyn yleissuunnitelma ja hankkeesta aiheutuvien luonnontaloudellisten haittojen arviointi. 24
Sane, M. 2010. Opas tulvariskien alustavaan arviointiin (v.4.1). Suomen ympäristökeskus. Satakunnan liitto. 2010 [viitattu 13.12.2010]. Maakuntakaava [Internet-sivusto]. Saatavissa: http://www.satakuntaliitto.fi/sivu.aspx?taso=1&id=179 Syvänen, K. 1978. Vuosiraportti: Kevään 1978 tulvatorjunta. Vaasan vesipiiri. Syvänen, K. 2006. Vuosiraportti: Kevään 2006 tulvatorjunta. Vaasan vesipiiri. Tilastokeskus. 2009 [viitattu 12.12.2010]. Väestöennuste [Internet-sivusto]. Saatavissa: http://pxweb2.stat.fi/dialog/varval.asp?ma=020_vaenn_tau_102_fi&ti=v%e4est%f6ennuste+2 009+i%E4n+ja+sukupuolen+mukaan+alueittain+2009+%2D+2040&path=../Database/StatFin/vr m/vaenn/&lang=3&multilang=fi Vasabladet 17.4.1984. Veijalainen, N. 2008. Ilmastonmuutos: vaikutus hydrologiaan, vesivaroihin ja säännöstelyihin. Esitelmä 12.2.2008. Veijalainen, N. 2009. Ilmastonmuutoksen vaikutus Lapuanjoen yläosan säännösteltyjen järvien vedenkorkeuksiin ja virtaamiin: Alustavia tuloksia 6/2009. Julkaisematon. Veijalainen, N. ja Vehviläinen, B. 2008. Ilmastonmuutos ja patoturvallisuus vaikutus mitoitustulviin. Veijalainen, N. ja Vehviläinen, B. 2009a. Vesistötulvien muuttuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Esitelmä Tulvakatoitukset ja tulvariskien alustava arviointi päivillä 21.-22.9.2009. Veijalainen, N. & Vehviläinen, B. 2009b. Suomen ympäristökeskuksen hydrologian yksikön Vesistömallilla simuloidut arvot Lapuanjoen vesistöalueelle. Julkaisematon. 25
Liite 1. Suunniteltu maankäyttö Lapväärtinjoen vesistöalueella 26
27
Liite 2. Lapväärtinjoen vesistöalueella toteutetut vesistörakenteet ja -toimenpiteet LAPPFJÄRDS Å 28