TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ Muistio Liite 1 Elinkeino- ja innovaatio-osasto 29.12.2016 Hallitusneuvos Kari Parkkonen EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI VALTION ERITYISRAHOITUSYH- TIÖLLE MYÖNNETTÄVÄSTÄ LAINASTA Yleistä Julkisesti tuetuista vienti- ja alusluotoista sekä korontasauksesta annetun lain (1543/2011), (jäljempänä vientiluottolaki), joka tuli voimaan vuoden 2012 alussa, keskeisenä tarkoituksena on tarjota kilpailukykyistä rahoitusta suomalaisille yrityksille OECD:n ja EU:n säännösten mukaan. Julkisesti tuetun vienninrahoitusjärjestelmän toimivuus muodostaa nykyisin yhden tärkeän osan suomalaisten yritysten vientikauppoja koskevissa neuvotteluissa ja niissä menestymisessä. Vienninrahoitusjärjestelmä perustuu keskeisesti siihen, että rahoitusta saava vienti vahvistaa ja edistää Suomen taloudellista kehitystä. Vientiluottolailla otettiin käyttöön vienti- ja alusluottojen rahoitusjärjestelmä. Järjestelmässä Suomen Vientiluotto Oy (jäljempänä Vientiluotto) myöntää vienti- ja alusluotot, jotka Finnvera Oyj (jäljempänä Finnvera) rahoittaa. Finnvera myöntää vientija alusluottoihin vientitakuut, joilla katetaan vienti- ja alusluotoista aiheutuva luottoriski. Vientitakuu myönnetään yleensä pankille, joka toimii vienti- ja alusluottojen järjestäjänä. Finnveran varainhankinta toteutetaan pääsääntöisesti valtion takaaman EMTNlainaohjelman puitteissa. Takauksen määrä on tällä hetkellä 6,0 miljardia. Lainaohjelman puitteissa liikkeelle laskettuja ottolainoja oli syyskuun 2016 lopussa yhteensä 4,6 miljardia euroa. Valtion takauksen enimmäismäärää on lain muutoksella huhtikuussa 2016 nostettu 9,0 miljardista eurosta 15,0 miljardiin euroon. Vientiluottolakia on muutettu joulukuussa 2016 siten, että valtion erityisrahoitusyhtiöstä annettuun lakiin (jäljempänä yhtiölaki) on muuttamalla lain 8 b :ää otettu uudet säännökset luottolimiitistä. Säännöksen mukaan jos rahoitusmarkkinoiden toiminta on sellaisessa tilanteessa, että yhtiö ei kykene hankkimaan pääomamarkkinoilta yhtiölain 8 a :ssä tarkoitettuja lainoja ja lainaohjelmia kohtuullisilla ehdoilla, voidaan yhtiölle myöntää valtion talousarviossa olevien määrärahojen puitteissa lainaa käypää korkoa vastaan enintään kolmen miljardin euron arvosta. Laina on pääasiallisesti lyhytaikaista, enintään 12 kuukauden pituista ja myönnetään vakuuksia vaatimatta. Tarkoituksena on, että lainojen myöntämistä varten valtion vuoden 2017 talousarvioon otettaisiin miljardin euron myöntämisvaltuus. Uudistuksen tarkoituksena on vaikuttaa Finnveran varainhankintaan siten, että uusien sitoumusten osalta varainhankinta voitaisiin toteuttaa nykyistä myöhemmin. Varainhankinnan siirtyminen sitoumusajankohdasta lähemmäksi luoton nostoajankohtaa lyhentää ottolainauksen takaisinmaksuaikaa ja Finnveran rahoitusriski vähenee, kun valtion luottolimiitti poistaisi varainhankintaan liittyvää epävarmuutta. Varojen hallinnoinnista aiheutuvat riskit vähenevät, kun likviditeetin hallinnassa sijoitusten määrä pienenee ja kesto lyhenee.
Yhtiölain 8 b :n 2 momentin mukaan lainan hakemisen edellytyksistä, lainan myöntämisestä, ja lainan muista tarpeellisista ehdoista säädetään valtioneuvoston asetuksella. 2 Yksityiskohtaiset säännökset 1 Maksuvalmiutta koskeva ennuste Asetuksen 1 :ssä ehdotetaan säädettäväksi neljännesvuosittain laadittavasta maksuvalmiusennusteesta. Ennuste ehdotetaan laadittavaksi vähintään 12 kuukauden ajanjaksolle. Ennusteen tarkoituksena on arvioida valtion erityisrahoitusyhtiön maksuvalmiuden kehittymistä sekä esittää arvio varainhankinnan tarpeesta. Ennusteen ajanjakson pituus on vähintään 12 kuukautta. Aikajakso voi siten tarpeen mukaan vaihdella ja olla sitä pitempi. Maksuvalmiusennusteessa huomioidaan tilivarat ja muut likviditeettireserviin kuuluvat sijoitukset, anto- ja ottolainojen nostot ja takaisinmaksut sekä muut merkittävät rahavirrat. Luettelo arvioitavista seikoista ei ole tyhjentävä, vaan ennusteessa voidaan esittää myös muita asian kannalta selventäviä seikkoja. 2 Alijäämä Pykälään ehdotetaan otettavaksi säännös rahoitusennusteeseen liittyvän alijäämän käsitteestä. Alijäämällä tarkoitetaan tilannetta, jossa yhtiön varat eivät riitä yhtiön antamien sitoumusten rahoittamiseen. Finnvera voi ottaa huomioon yhtiölain 8 b :ssä tarkoitetun luottolimiitin pitkäaikaisen varainhankinnan lähteenä. Finnvera hankkii ensisijaisesti rahoitusta pääomamarkkinoilta. Jos Finnvera ei pysty hankkimaan varoja markkinoilta kohtuullisilla ehdoilla, ehdotetaan, että yhtiön tulisi viipymättä ilmoittaa asiasta työ- ja elinkeinoministeriölle. Ilmoitus olisi tehtävä viipymättä ja vähintään 12 kuukautta ennen lainan arvioitua myöntämisajankohtaa. Ilmoitus olisi tehtävä samalla myös valtiovarainministeriölle ja valtiokonttorille. Alijäämään liittyy rahoitusriski siitä, että myöhemmin varainhankintaa toteutettaessa ottolainausta ei olekaan saatavilla kohtuullisilla ehdoilla. 3 Lainajärjestely Pykälään ehdotetaan otettavaksi säännökset lainajärjestelystä ja sen keskeisistä ehdoista. Tarkoituksena on, että yhtiölain 8 b :ssä tarkoitettujen lainojen myöntäminen toteutettaisiin lainajärjestelyn muodossa. Sillä tarkoitettaisiin yhtiölain 8 a :ssä tarkoitettuun lainaohjelmaan verrattavaa lainajärjestelyä, jonka puitteissa olisi mahdollista nostaa erillisiä, lyhytaikaisia lainoja, kussakin järjestelyssä päätetyn enimmäismäärän mukaan. Lainajärjestely alkaisi siitä, kun työ- ja elinkeinoministeriö on tehnyt päätöksen lainajärjestelyn myöntämisestä. Lainojen nostoaika järjestelyssä olisi enintään 12 kuukautta, jolloin lainajärjestelyn voimassaolo päättyisi. Lainajärjestelystä nostettavat lainat olisivat lyhytaikaisia, enintään 12 kuukaudessa takaisinmaksettavia
lainoja. Lainajärjestelyn enimmäismäärään voisi erillisen päätöksen mukaan kuulua myös lainoja, joiden takaisinmaksuaika on yli 12 kuukautta. Lainajärjestelyn valuutaksi ehdotetaan yksinomaan euromääräisiä lainoja. Lainat olisivat vaihtuvakorkoisia. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös yhtiön velvollisuudesta maksaa sitoutumismaksua. Sitoutumismaksu perittäisiin lainan noston yhteydessä jälkikäteen. Sitoutumismaksu ehdotetaan määriteltäväksi jokaisen lainajärjestelyn osalta ennen lainajärjestelyn alkamista. Sitoutumismaksun suuruus määriteltäisiin siten, että se kattaisi valtiolle lainajärjestelyyn kuuluvien luottojen varaamisesta aiheutuvat arvioidut kustannukset. Arvioinnin suorittaisi käytännössä Valtiokonttori, jolla on paras tieto asiasta. Arvioin tavoitteena on nimenomaisesti valtiolle aiheutuvien kustannusten arviointi. Valtion erityisrahoitusyhtiö tarvitsee tiedon sitoutumismaksun suuruudesta lainajärjestelyä koskevan päätöksen osana, jotta se voi varautua siitä aiheutuvan menon kattamiseen. Pykälän 3 momenttiin ehdotettaisiin otettavaksi säännökset lainoista perittävistä koroista. Yhtiölain 8 b :n mukaan lainoista tulee periä käypää korkoa. Sen ehdotetaan määräytyvän valtion varainhankintakustannuksesta ja sen lisäksi perittävästä marginaalista. Ennakoitavuuden vuoksi momenttiin ehdotetaan otettavaksi myös säännökset marginaalin suuruudesta. Lainoista, joiden takaisinmaksuaika on enintään 12 kuukautta, perittävän marginaalin suuruudeksi ehdotetaan 0,1 prosenttia lainan pääomasta. Momenttiin ehdotetaan myös otettavaksi erityissäännös perittävästä lisämarginaalista, jos lainojen takaisinmaksuaika olisi pitempi kuin 12 kuukautta. Lisämarginaali perittäisiin kultakin kuuden kuukauden jaksolta, jolla takaisinmaksu ylittää kuusi kuukautta. Sen suuruus olisi 0,1 prosenttia nostetun lainan pääomasta. 4 Lainajärjestelyn hakeminen Lainaa haetaan työ- ja elinkeinoministeriöltä. Hakemisen perusteena on, että valtion erityisrahoitusyhtiö ei kykene perustellun arvion mukaan ja johtuen rahoitusmarkkinoilla vallitsevasta taloudellisesta tilanteesta hankkimaan maksuvalmiuden ylläpitämisen edellyttämiä varoja kohtuullisilla ehdoilla. Eräänä keskeisenä lainaehtona on lainasta maksettava korko. Lähtökohtana on, että ottolainauksen hinnan nousun on oltava merkittävä, jotta lainan myöntäminen valtion talousarviosta voisi tulla kysymykseen. Tarkoituksena on, että Finnveran varainhankinnan hinnan nousun kohtuuttomuutta tarkastellaan suhteessa valtion varainhankinnan hinnan kehittymiseen. Sellainen tilanne voisi syntyä, jos ottolainauksen hinta johtaisi arvion mukaan suuren alijäämäkorvauksen maksamiseen. Varainhankinnan hoitaminen valtion toimesta sellaisessa tilanteessa olisi kokonaistaloudellisesti edullisin vaihtoehto. Luottolimiitin olemassaolo turvaa siinä tilanteessa laina- ja muiden sitoumusten täyttämisen. Lainaa koskeva hakemus olisi tehtävä lähtökohtaisesti viipymättä ehdotetun 2 :n mukaisen alijäämää koskevan ilmoituksen jälkeen. Menettelyn selkeyden vuoksi ehdotetaan, että hakemus olisi jätettävä ministeriöön vähintään 10 kuukautta ennen lainajärjestelyyn kuuluvan ensimmäisen luoton arvioitua nostamisajankohtaa. Lainajärjestelyä koskevaan hakemukseen on ehdotetun 2 momentin mukaan liitettävä maksuvalmiusennuste, selvitys varojen hankinnan tilanteesta, perusteet lainan hakemiselle ja muu asian kannalta tarpeellinen selvitys. Eräänä sellaisena seikkana voisi tulla kysymykseen lainojen arvioitu nostoaikataulu. 3
4 Voimaantulo Menettelyyn liittyvänä säännöksenä ehdotetaan lisäksi, että hakemus on annettava viivytyksettä tiedoksi valtiovarainministeriölle ja valtiokonttorille. 5 Päätös lainajärjestelyn myöntämisestä Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi lainajärjestelyä koskevasta päätöksestä. Työ- ja elinkeinoministeriö tekisi päätöksen lainajärjestelyn myöntämisestä ja sen ehdoista valtion talousarvioon osoitettujen määrärahojen puitteissa. Päätöksestä ilmenisivät myönnettävän lainajärjestelyn pääoma, korko, takaisinmaksuaika ja muut tarpeelliset ehdot. Lainajärjestelystä nostettaviin lainoihin sovelletaan muilta osin valtion lainanannosta sekä valtiontakauksesta ja valtiontakuussa annettua lakia (449/1988). Lain mukaan valtiokonttori laatii erikseen päätöksen perusteella yksittäistä lainaa koskevan lainasopimuksen ja allekirjoittaa sen valtion puolesta. Takaisinmaksuajan osalta yhtiölain 8 b :n lähtökohtana on, että myönnettävät lainat olisivat pääasiassa lyhytaikaisia tarkoittaen sitä, että takaisinmaksuaika olisi enintään 12 kuukautta. Lainan takaisinmaksuaika voisi olla pitempi kuin 12 kuukautta, jos yhtiö ei kykenisi hankkimaan rahoitusta kohtuullisilla ehdoilla 12 kuukauden aikana. Myös muista erikseen perustelluista syistä laina-aika voisi olla pitempi. Menettelyyn liittyvänä säännöksenä ehdotetaan, että ennen kuin työ- ja elinkeinoministeriö tekee päätöksen lainajärjestelystä, on asiasta pyydettävä valtiovarainministeriön lausunto. 6. Päätös lainojen nostamisesta lainajärjestelyn puitteissa Pykälään ehdotetaan otettavaksi säännös lainojen nostosta sen jälkeen, kun työ- ja elinkeinoministeriö on tehnyt päätöksen lainajärjestelystä. Siinä tapauksessa, että kysymys on lainoista, joiden takaisinmaksuaika on enintään 12 kuukautta, yhtiö voisi nostaa lainat lainajärjestelyn voimassa ollessa eli 12 kuukauden kuluessa. Jos kysymys on lainasta, jonka takaisinmaksuaika on yli 12 kuukautta, määrätään lainan nostosta ministeriön päätöksessä. Myönnettävä lainajärjestely ja siitä nostettavat lainat muodostavat poikkeuksen siitä vientiluottolain periaatteesta, jonka mukaan Finnveran tehtävänä on huolehtia viennin rahoituksen varainhankinnasta. Sen vuoksi Finnveran tulee jatkaa lainajärjestelyä koskevan päätöksen voimassa olosta huolimatta varainhankintaansa. Tarkoituksena on, että valtion talousarviosta myönnetty lainajärjestely ja sen nojalla nostetut lainat olisivat tilapäinen järjestely ja että niiden voimassaolo päättyisi heti sen jälkeen, kun Finnveran varainhankinnan ehdot ovat palautuneet normaaleiksi. Asetuksen ehdotetaan tulevan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017. Taloudelliset vaikutukset Luottolimiitin olemassaolo ilman, että sitä jouduttaisiin käyttämään, vaikuttaa sellaisenaan Finnveran varainhankinnan tehostumiseen, mikä lisää vienninrahoitusjärjes-
telmän kilpailukykyä. Luottolimiitin perusteella Finnvera voisi lyhentää ottolainauksen takaisinmaksuaikaa, kun vientiluottojen vaatima varainhankinta voitaisiin toteuttaa nykyistä menettelyä myöhemmin. Finnveran rahoitusriski vähenee, kun valtion luottolimiitti poistaisi varainhankintaan liittyvää epävarmuutta. Varojen hallinnoinnista aiheutuvat riskit vähenevät, kun likviditeetin hallinnassa sijoitusten määrä pienenee ja kesto lyhenee. Tarve korottaa valtion takauksen enimmäismäärää siirtyy myöhemmäksi, jos varainhankinta toteutetaan nykyistä myöhemmin ja maturiteetiltaan lyhyempänä. Luottolimiitin käyttö ja lainajärjestelyn myöntäminen valtion talousarviosta ylläpitää Suomen vienninrahoitusjärjestelmän kilpailukykyä mahdollistaessaan kilpailukykyisen vientiluoton myöntämisen myös sellaisessa rahoitusmarkkinatilanteessa, jossa Finnveran varainhankinta kohtuullisin ehdoin ei olisi mahdollista. Koko valtiokonsernin näkökulmasta rahoitusriski ei häviäisi. Kannettava rahoitusriski luottolimiitin käytön seurauksena siirtyisi valtiolle siten, että Valtiokonttori valtion maksuvalmiudesta vastaavana joutuisi Finnveran sijaan hankkimaan varoja lainajärjestelyä ja mahdollisia luoton nostoja varten. 5