KIRJALLINEN KYSYMYS 1003/2012 vp Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen soveltamismahdollisuudet kunnissa Eduskunnan puhemiehelle Hallituksen sosiaali- ja terveyspoliittinen ministerityöryhmä esitti 13.12.2012, että jatkossa kunta ei voisi olla järjestämisvastuussa edes perustason sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista, mikäli sen asukasmäärä on alle 20 000. Jos asukkaita taas on yli 20 000, kunta voi esityksen mukaan vastata joistakin sosiaali- ja terveydenhuollon perustason palveluista, mutta ei kaikista. Muista perustason palveluista ja erikoistason palveluista vastaisi joka tapauksessa sote-alue, jonka koko olisi 50 000 100 000 asukasta. Ministerityöryhmän esityksessä jää tässä vaiheessa selkeästi auki, miten nykyiset sairaanhoitopiirit korvattaisiin, sillä 50 000 100 000 asukkaan sote-alue ei ilman tarkentavaa selvitystä tunnu uskottavalta vaihtoehdolta erikoissairaanhoidossa, koska optimaalisena pohjana on pidetty usein n. 200 000 asukkaan väestöpohjaa, mutta tavasta jalkauttaa ns. erityisvastuualueet eli vaativa erikoissairaanhoito nykyisten sairaanhoitopiirien alueille ei tehdä vielä selkoa. Uudistuksessa onkin auki monta kysymystä, jotka ovat aivan keskeisiä. Kuntakenttä odottaa jälleen kerran vastauksia. Niitä luvataan vasta myöhemmin. Linjaus herättää jo tässä vaiheessa kuitenkin kysymyksen, mikä on oikeastaan linjauksen viesti kunnille tai viestin tulkintamahdollisuudet varsinkin alle 20 000 asukkaan kunnissa, ja etenkin tähän jälkimmäiseen kysymykseen tulisi saada nopeasti vastaus, sillä hallituksen ajama kuntauudistus on parhaillaan arvioitavana kunnissa. Äkkiseltään tarkasteltuna alle 20 000 asukkaan kuntien ei olisi demokratian lisäämisen kannalta oikeastaan mitään järkeä tehdä liitoksia, jotka täyttäisivät 20 000 asukkaan väestöpohjavelvoitteen, mutta eivät 50 000 asukkaan väestöpohjavelvoitetta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Voiko alle 20 000 asukkaan kunta pysyä jatkossa itsenäisenä ja pyrkiä siirtämään sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen perusteella kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelunsa suoraan sote-alueelle, voiko sote-alue olla kuntayhtymä, joka toimii muulla kuin vastuukuntamallilla, eli yhteistyötä tekevät kunnat ovat siinä tasavertaisemmassa asemassa keskenään ja onko uudistuksen tarkoituksena, että nykyiset Paras-puitelain mukaiset yli 20 000 asukkaan, mutta alle 50 000 asukkaan kokoiset sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymät tai yhteistoiminta-alueet kannattaa käytännössä lakkauttaa? Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 2012 Vesa-Matti Saarakkala /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkalan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1003/2012 vp: Voiko alle 20 000 asukkaan kunta pysyä jatkossa itsenäisenä ja pyrkiä siirtämään sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen perusteella kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelunsa suoraan sote-alueelle, voiko sote-alue olla kuntayhtymä, joka toimii muulla kuin vastuukuntamallilla, eli yhteistyötä tekevät kunnat ovat siinä tasavertaisemmassa asemassa keskenään ja onko uudistuksen tarkoituksena, että nykyiset Paras-puitelain mukaiset yli 20 000 asukkaan, mutta alle 50 000 asukkaan kokoiset sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymät tai yhteistoiminta-alueet kannattaa käytännössä lakkauttaa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sosiaali- ja terveyspoliittinen ministerityöryhmä linjasi 13.12.2012, että laajan perustason tehtävien järjestämisvastuun kantaminen siten, että kunta tai sosiaali- ja terveydenhuoltoalue (sotealue) kykenee huolehtimaan asukkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon perusoikeuksien yhdenvertaisesta toteuttamisesta, edellyttää riittävää väestöpohjaa. Tarkempi arvio edellyttää muiden kantokykytekijöiden ja erityispiirteiden huomioon ottamista. Laajan perustason, joka sisältää myös erityispalveluja, palvelutarpeeseen vastaaminen edellyttää asiantuntijatyöryhmän enemmistön näkemyksen mukaan vähintään noin 50 000 100 000 asukkaan väestöpohjaa. Jos kunnan väestö on vähintään noin 20 000 asukasta ja sillä on muutenkin riittävä kantokyky, kunnalla on mahdollisuus järjestää joitakin peruspalveluja itse. Tällöin muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus on turvattava yhteistyössä muiden kuntien kanssa kuulumalla sote-alueeseen. Jos kunnan väestön määrä on alle 20 000, sen tulee kuulua sote-alueeseen eikä sillä ole itsenäistä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuuta. Linjausten mukaan sote-alue organisoidaan ensi sijassa vastuukuntamallin mukaisesti. Toisena vaihtoehtona on kuntayhtymä. Sote-uudistuksen jatkotyön tueksi on 23.11.2012 asetettu selvityshenkilötyöryhmä. Selvityshenkilöiden tehtävänä on alueen kuntien ja olemassa olevien yhteistoimintamallien erityispiirteiden kartoitus ja ratkaisuehdotusten esittäminen. Uudistuksen tavoitteena on parantaa väestön yhdenvertaista pääsyä oikea-aikaisiin ja tarpeenmukaisiin palveluihin, vahvistaa palvelu- ja hoitopolkujen toimivuutta, vähentää tarpeetonta päällekkäisyyttä sekä purkaa hallinnonalojen välisiä raja-aitoja. Tavoitteena on, että kuntien järjestämisvastuulla olevat palvelut tuotetaan asiakaslähtöisesti sekä laadukkaalla ja kustannusvaikuttavalla tavalla. Selvityshenkilötyön päätyttyä asetetaan tulevan lain valmistelua varten erillinen lakityöryhmä, jonka tehtävänä on valmistella tuleva sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskeva lakiesitys hallituksen esityksen muotoon. 2
Ministerin vastaus KK 1003/2012 vp Vesa-Matti Saarakkala /ps Helsingissä 8 päivänä tammikuuta 2013 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1003/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Vesa-Matti Saarakkala /saf: Kan en kommun med mindre än 20 000 invånare i fortsättningen vara självständig och sträva efter att på grundval av reformen av social- och hälsovården överföra all basservice inom social- och hälsovården direkt på ett social- och hälsovårdsområde, kan ett social- och hälsovårdsområde vara en samkommun som fungerar utifrån en annan modell än en modell med en ansvarskommun, dvs. där de kommuner som samarbetar är mera jämlika i förhållande till varandra, och är syftet med reformen att det i praktiken ska löna sig att avveckla de nuvarande samkommunerna eller samarbetsområdena för social- och hälsovård enligt ramlagen om en reform av kommunoch servicestrukturen som har mer än 20 000 invånare men under 50 000 invånare? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Att bära ansvaret för ordnande av uppgifterna på den omfattande basnivån så att en kommun eller ett social- och hälsovårdsområde har förmåga att tillgodose invånarnas grundläggande rättigheter inom social- och hälsovården på ett likvärdigt sätt förutsätter ett tillräckligt befolkningsunderlag. Det här framgår av de riktlinjer som den social- och hälsovårdspolitiska ministerarbetsgruppen drog upp den 13 december 2012. En närmare uppskattning förutsätter att man beaktar andra faktorer för bärkraft och särdrag. För att svara mot servicebehovet inom den omfattande basnivån, som även innehåller specialtjänster, förutsätts enligt majoriteten av expertarbetsgruppens medlemmar ett befolkningsunderlag på minst cirka 50 000 100 000 personer. Om kommunens befolkning är minst cirka 20 000 invånare och den även i övrigt har tillräcklig bärkraft, har kommunen möjlighet att ordna vissa bastjänster själv. Då ska tillgången till övriga social- och hälsovårdstjänster tryggas i samarbete med övriga kommuner genom att ingå i ett social- och hälsovårdsområde. Om kommunens befolkning understiger 20 000 ska den ingå i ett social- och hälsovårdsområde och har då inget självständigt ansvar för att ordna social- och hälsovård. Enligt riktlinjerna organiseras ett social- och hälsovårdsområde i första hand enligt en modell med en ansvarskommun. Det andra alternativet är en samkommun. Till stöd för det fortsatta arbetet med socialoch hälsovårdsreformen tillsattes den 23 november 2012 en arbetsgrupp med utredningspersoner. Till utredningspersonernas uppgifter hör att kartlägga särdragen hos kommunerna och de existerande samarbetsmodellerna i området och lägga fram lösningsförslag. Avsikten med reformen är att förbättra befolkningens likvärdiga tillträde till behövliga tjänster i rätt tid, se till att service- och vårdprocesserna fungerar väl, minska onödiga överlappningar och avveckla skrankor mellan olika förvaltningsområden. Målet är att de tjänster som kommunerna ansvarar för att tillhandahålla utgår från klienterna och ordnas på ett högklassigt och kostnadseffektivt sätt. Efter att utredningspersonerna har 4
Ministerns svar KK 1003/2012 vp Vesa-Matti Saarakkala /ps slutfört sitt arbete tillsätts för beredningen av en kommande lag en särskild lagarbetsgrupp som ska bereda en regeringsproposition med förslag till lag om ordnandet av social- och hälsovård. Helsingfors den 8 januari 2013 Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson 5