Rannikkopuolustuksemme historian saatossa # VAHDINVAIHTO ASELAJIJOHDOSSA $ EV MATTI LAPPALAINEN: SUOMEN-

RANNIKON PUOLUSTAJA 19. VUOSIKERTA HEINÄKUU 1976 N:o 2 Rannikkopuolustuksemme historian saatossa # VAHDINVAIHTO ASELAJIJOHDOSSA $ EV MATTI LAPPALAINEN: SUOMEN- NIEMEN RANNIKON PUOLUSTAMISESTA VARHAISEMPINA AIKOINA # MAJ JUKKA KNUUTTILA: RANNIKKOTYKISTÖN KEHITYS SUOMESSA # EV EERO VERANEN 60 V # RANNIKKOTYKISTÖN TARKASTAJA EV ALPO KANTOLA

artnatkaini-musao Kalliolinnantie 22 - Kaivopuisto - Puhelin 635 443 Auki joka arkipäivä paitsi maanantaisin, kello 9-15 Auki sunnuntaisin kello 11-16. RANNIKON PUOLUSTAJA N:o 2-1976 19. vuosikerta Rannikkotykistön Upseeriyhdistyksen, Rannikon Puolustajain Killan Rannikkotykistökoulun Toimitusneuvosto Ev E Veranen Kenrm V Pääjoht Evl O Prof Karvinen E Tuuli Lyytinen P Vähäkallio Päätoimittaja Ev M Toimittajat Lappalainen kapt M Suominen puhjoht kapt M Majaniemi päätoim Taloudenhoito R Telaranta Ylil V Markkanen puh 68 601 Osoiteasiat nti M Korhonen PE puh 625 801 Ilmoitukset SIRtR ja tiedotuslehti. Mainosmerkki, Meritullinkatu 6 00170 17, puh 635 21 1 Kirjapaino T A Sahalan Kirjapaino Oy 1976 Rannikkopuolustus historian saatossa Suomalaisen yhteiskunnan elämä on historian moninaisissa vaiheissa viikinkiretkistä alkaen ollut riippuvaista kyvystä puolustautua maahantunkeutujaa vastaan jo rannikolla. Yksinkertainen syy tähän on luonnollisesti ollut ja on tänäkin päivänä rannikkoalueiden moninainen, eräissä suhteissa aivan keskeinen ja ratkaiseva merkitys maan taloudellisille, poliittisille, sivistyksellisille ym toiminnoille. Pitkistä rannikoista, vähäisestä väestöstä ja aiemmin suhteellisesta köyhyydestä johtuen puolustustehtävä ei ole ollut helppo. Aina ei ole onnistuttu niin kuin on toivottu tai haluttu. Varustuksien niukkuutta ja miesvoiman vähäisyyttä on kuitenkin korvannut voimakas tahto puolustaa sitä, mikä on yhteiseksi omaksi katsottu. Rannikkopuolustuksemme historiaan sisältyy moninaisia mielenkiintoisia vaiheita. Niitä löydämme Ruotsin ja Venäjän vallan ajoilta. Krimin sota tarjoaa varsin kiehtovaa tutkimusaihetta tämänkin päivän ihmiselle. Pietari Suuren linnoitus järj estelmä vaikuttaa osillaan tänäkin päivänä. Itsenäisen Suomen rannikkopuolustus on historiaa sinänsä. Tsaari-Venäjältä jääneen tykkikaluston ja muun välineistön pohjalle rakennettiin innokkaiden suunnittelijoiden ajattelun tuloksena omaperäistä suomalaista rannikkopatterijärjestelmää, joka kesti tulikokeensa viimeksi käydyissä sodissamme. Sotien kokemukset sekä vähitellen parantuneet mahdollisuudet rannikkopuolustuksemme teknilliseen uudistamiseen ovat viime vuosina saattaneet rannikkotykistömme voisi sanoa uuden tulevaisuuden kynnykselle. Parantuneet teknilliset mahdollisuudet antavat myös henkilökunnalle lujittunutta uskoa aselajin asemaan ja tulevaisuuteen maanpuolustuksemme kokonaisuudessa. Vahdinvaihto tarkastajan paikalla Aselajimme pitkäaikainen tarkastaja ja lehtemme toimitusneuvoston puheenjohtaja eversti Eero Veranen on 60 vuotta täytettyään siirtynyt eläkkeelle ja luovuttanut tarkastajan tehtävät eversti Alpo Kantolalle. Rannikkotykistöaselaji on eversti Verasen tarkasta jakaudella kokenut voimakkaan rakennusvaiheen, joka edelleen jatkuu ja jonka vaikutukset tulevat monin tavoin heijastumaan aselajin tulevaisuuden kokonaiskuvassa. Suoritettu uupumaton työ aselajin kehittämiseksi on vankka pohja jokaisen aselajissa palvelevan kuin myös jokaisen sen reservissä olevan tulevaisuudennuskolle. Rannikon Puolustajan julkaisijat esittävät eversti Veraselle kunnioittavat kiitoksensa ja onnentoivotuksensa. Uudelle tarkastajalle, eversti Kantolalle toivotamme voimia ja onnea aselajimme johtotehtävässä. Tehtävä on vaativa ja raskas, mutta varmastikin myös suurta tyydytystä tuottava. 3

Rannikkotykistön tarkastaja, eversti Eero Veranen on saavuttanut 7. 6.1976 kunnioitettavan 60-vuotisvirstanpylvään 4 Valmistuttuaan juuri sotien aattona syksyllä 1939 Merisotakoulun kadettikurssilta hänen koulutuksensa puolustusvoimissa Sotakorkeakoulun VO 1 :een saakka samoinkuin uuttera itsensä kehittäminen siviilioppilaitoksissa diplomi-insinöörin tutkintoon saakka suuntautuivat viestijä sähköteknillisille opintosuunnille. Nämä opinnoi loivat vankan pohjan hänen pitkäaikaiselle työlleen viesti- ja sähköteknillisen alan tehtävissä niinhyvin rannikkotykisiö;i.selajissa kuin myöhemmin vuodesta 1952 Pääesikunnassa, jossa hän toimi sähköteknillisen osaston päällikkönä ennen määräämistään rannikkotykistön tarkastajaksi v 1969. Eversti Veranen 011 kokenut sodan vuodet moninaisissa tehtävissä: tulenjohto- ja mittausupseerina, koulutusupseerina, komppanian päällikkönä ja sodan viimeisen vuoden viestikomentajana Laatokan Rannikkoprikaatissa. Sodan vaiheisiin liittyy Talvisodassa Vilajoella tapahtunut vaikea haavoittuminen. Lyhyttä linnakkeistoupseerikautta vuonna 1945 lukuunottamatta eversti Verasen ura puolustusvoimissa suuntautui sotien jälkeen viestijä sähköteknilliselle kentälle: HelTKK:ssa, Merivoimien Esikunnassa, Pääesikunnassa. Pääesikunnassa hän toimi runsaan yhdeksän vuoden ajan sähköteknillisen osaston päällikkönä. Vuosiin 1955 1957 sisältyi myös sähköteknillisen koulun johtajan tehtävä ovo. Luonnollista on, että rannikkotykistön monipuolinen viesti- ja sähköteknillinen kenttä kehittämistarpeineen merkitsi "kytkentöjen" säilymistä omaan aselajiin Pääesikunnan vuosina. Marraskuu vuonna 1969 merkitsi paluuta omaan aselajiin, sen korkeimmalle virkapaikalle, rannikkotykistön tarkastajan vaativaan tehtävään. Eversti Verasen tarkastajakautena rannikkotykistöaselaji on monessa suhteessa elänyt voimakasta kehityskautta, niinhyvin ase-, tulenjohto- ja mittausteknillisesti kuin koulutuksellisestikin. Luottamus aselajin tulevaisuuteen on monin tavoin vahvistunut. Vaativa virkaura on tuonut mukanaan myös useita jäsenyyksiä työkenttään liittyvissä komiteoissa ja neuvottelukunnissa samoinkuin ulkomaisia opinto- ja hankintamatkoja. Eversti Veranen on "Rannikon Puolustajan" toimitusneuvoston monivuotinen puheenjohtaja. Rannikkotykistöaselaji sekä "Rannikon Puolustajan" julkaisijayhdistykset ja toimitus esittävät eversti Veraselle, lehtemme toimitusneuvoston monivuotiselle puheenjohtajalle, lämpimät onnentoivotuksensa merkkipäivän johdosta. Kaikkea hyvää jatkossa. Rannikonpuolustaj at Olen luovuttanut tehtäväni rannikkotykistön tarkastajana seuraajalleni eversti Alpo Kantolalle. Toivotan Hänelle menestystä uudessa tehtävässään. Samalla tervehdin rannikkotykistömme kaikkia joukko-osastoja sekä aselajikoulua kiittäen niitä hyvästä yhteistyöstä aselajimme valmiuden ylläpitämiseksi sekä kehittämiseksi. Kiitän myöskin Rannikkotykistön Upseeriyhdistystä, Rannikon Puolustajain Kiltaa sekä Rannikkosotilaskotiyhdistystä työstänne ja tuestanne aselajimme uusiutuessa yhä vaativampien tehtäviensä tasolle. Rannikkopuolustuksemme kehittämiseksi onkin saatu paljon aikaan, mutta paljon on vielä työtä edessäpäin toteutettaessa erilaisia merkittäviä kehittämisprojekteja. Toivotan aselajille menestystä ja luottamusta tulevaisuuteen! Yhteistyö olkoon edelleenkin tärkein työmuotomme ja työmenetelmämme. Eversti Eero Veranen Rannikkotykistön uusi tarkastaja eversti Alpo Kantola Syntynyt Kotkassa 09. 06. 1924. 18. Merikadettikurssi 1944 46. Merivoimien luutnanttikurssi 1951 52, Meripuolustuksen kapteenikurssi 7 1953, Sotakorkeakoulun MeSL 6 1955 57. 9. Raivaajalaivueen VII Raivaajaosastossa eri tehtävissä 1947 49. Laivaston Aliupseerikoulun opetusupseerina 1947. Laivaston Esikunnan adjutanttina 1947. Koulutusupseerina Mustamaan ja Rankin linnakkeilla 1948 52. Rankin linnakkeen päällikkönä 1952 55. Pääesikunnan rannikkotykistötoimiston, operatiivisen osaston ja meripuolustustoimiston toimistoupseerina 1957 61. Järjestelytoimiston päällikkö 3. Divisioonan esikunnassa 1961 65. YK:n palveluksessa Kyproksella 1965 66. Opetusupseerina Sotakorkeakoulussa 1966 69. Suomen sotilasasiamiehenä Varsovassa 1969 sekä lisäksi Bukarestissa 1972. Kotkan Rannikkopatteriston komentajana 1972 74. Pääesikunnan operatiivisen osaston päällikkönä 1974 76 ja rannikkotykistön tarkastajana 7. 6. 1976 alkaen. Rannikon Puolustajan julkaisijayhdistykset toivottavat onnea aselajitarkastajan vaativassa tehtävässä. 5

EVERSTI MATTI LAPPALAINEN Rannikonpuolusta j at Neljännesvuosisata sitten rannikkotykistömme liitettiin maavoimiin. Tuolloin paljon keskustelua herättänyt toimenpide yhdessä omaksumamme alueellisen puolustusjärjestelmän kanssa on entisestään korostanut rannikkotykistön merkitystä. Parhaillaan on käynnissä pitkäjänteinen rannikkopuolustuksen teknillinen kehittäminen. Olemme aikanaan saavuttamassa nykyaikaisen tason niin johtamis-, merivalvonta- kuin asejärjestelmienkin alalla. Samoin uusitaan merikuljetuskalustoa. Lähivuosina se kykenee ottamaan vastaan yhteiskunnan nopean kehittymisen esittämään haasteen paremmista kuljetuspalveluista. Koulutusyksiköiden osittainen siirtäminen mantereelle tulee tehostamaan eräiden koulutustavoitteiden toteuttamista. Samalla tämän "mannerystävällisemmän" suuntauksen arvioidaan parantavan kaikkien henkilöryhmien sosiaalisia olosuhteita. Rannikkotykistöllä on korkeat velvoitteet. Ne kohdistuvat erityisesti aselajin kantahenkilökuntaan. Välineistön teknillisen tason jyrkkä muutos korostaa vaatimuksia. Se lisää jo ennestäänkin monia rannikkotykistön koulutushaaroja. Se asettaa erityisen painon välineiden käyttötaidolle ja käyttöhuollolle. Viime aikojen pulmanamme on muiden aselajien tapaan ollut suurehko toimiupseerien ja teknillisen henkilökunnan vaje parantuneesta palkkauksesta huolimatta. Rannikkomme, erityisesti sen saaristo tarjoaa kuitenkin työtäpelkäämättömille, neuvokkaille nuorukaisille elämänuran mittaisen ja varmuudella tyydytystä antavan työkentän. Suomenniemen rannikon puolustamisesta varhaisempina aikoina Asutus kaikkine siihen liittyvine kulttuuritoimintoineen, yhteystarpeet naapureihin toisaalta ja toisaalta vieraiden valloitushalut ja omaa valtakuntaa raastaneet ristiriidat ovat osin jo esihistorialliselta ajalta lähtien korostaneet rannikoiden asemaa Suomenniemeemme kytkeytyneen taloudellisen, poliittisen, sotilaallisen ja sivistyksellisen tapahtumisen kentässä. Meri on tuonut rannikoillemme paljon hyvää välttämättömien yhteyksien tarjoajana, mutta myös sodan tulet se on vuosisatojen saatossa lukuisasti kantanut tämän maan rannoille. Tämä seikka on jo varhain johtanut sekä Suomenniemen asukkaat itsensä että vieraat isännät kiinnittämään huomiota rannikonpuolustusjärjestelyihin. Suomen rannikon sotatapahtumiin ja puolustukseen liittyvä tarkastelu voidaan periaatteessa jakaa esimerkiksi esihistorialliseen kauteen, Ruotsin vallan rakentamiskauteen Itämeren piirissä, Venäjän nousuun Itämeren mahtivaltioksi, Pietari Suuren merilinnoitusjärjestelmän rakentamiseen ja ensimmäiseen maailmansotaan sekä Suomen itsenäisyysaikaan. Näistä kaksi viimeksi mainittua kuuluvat majuri Knuuttilan suorittaman tarkastelun piiriin. Muinaishistoriallisesta kaudesta Suomenniemen rannikoilla Historiantutkimus toteaa ja tarut kertovat Suomenniemen rannikoiden jo varsin varhain historian saatossa joutuneen sekä rauhallisten kaupparetkien että sotaisten yritysten kohteeksi. Viikingit lännestä ja varjaagit idästä toivat Vetoan kaikkiin tämän lehden lukijoihin, veteraaneihin, kiltaveljiin sekä aselajin piirissä toimiviin upseeri- ja toimiupseeriyhdistyksiin. Kaikki voitte antaa panoksenne rannikkotykistön kehittämiseen huolehtimalla kukin kohdaltanne aselajimme henkilökunnan rekrytoinnista. Rannikkotykistön tarkastaja eversti Alpo Kantola Muinaislinnojen sijainti (Jutikkala, Suomen historian kartasto). 6

Bomarsundin piiritys. Hangon kenttälinnoitteet: Väylät, tykistön ampumasektorit, sekä saarten väliset etäisyydet. Reino Aaltonen: Hangö Fästning. aluksillaan niin hyvin huolta kuin joskus hyötyäkin Suomen saaristoon ja rannoille. Ahvenanmaan, Hankoniemen, Raaseporin, Porkkalan, Santahaminan, Loviisan suunnassa kulkenut kauppaväylä muodostui varhain merkittäväksi tekijäksi sekä hyvässä että pahassa. Rannikon asukkaat kokivat puolustautua ryöstäjiä vastaan rakentamalla muinaislinnojaan suojaisille alueille puuta, maata ja kiviä hyväksikäyttäen. Sen aikaisen merkinantojärjestelmän, "vainovalkeiden" ilmoittaessa vaarasta väestö pakeni näiden alkeellisten varustusten turviin. Toisaalta vieraat pyrkivät ottamaan haltuunsa rannikon avainkohtia toimintansa, lähinnä kaupan turvaamiseksi. Helsingin Vuosaari, Santahamina, Raasepori voidaan mainita esimerkkeinä tällaisista pisteistä. Sanotaanpa nimen johtuvan Vuosaareen varustuksen pystyttäneen viikinkipäällikkö Helsingen nimestä. Ruotsin vallan rakentamiskausi 10 Ruotsin laajentaessa ristiretkien myötä ja niiden jälkeen valtapiiriään itään Suomenkin rannikoiden puolustuskuva sai uusia piirteitä. Valtansa tueksi ja laivastojen tukeutumisen suojaksi nousi Ahvenanmaalle ja muualle Länsi- Suomeen muurattuja linnoja, jotka varustettiin pysyviksi tukikohdiksi ja kestämään pitkäaikaisia piirityksiä. Kastelholma, Turun linna, Raasepori ovat tällaisia linnoja. Viipurin linna, vaikka sijaitsikin merenlahden rannalla oli ensisijaisesti maaoperaatioita vastaan suuntautunut. Myös Suomenlahden etelärannikko sai omia linnoitettuja varustuksiaan Ruotsin vallan etenemisen myötä. Todettakoon tässä yhteydessä myös, että varsinkin tanskalaissotien aikana tulivat jo < varsin hyvin esille suomalaisen saaristomaiseman ominaisuudet sissitoiminnan suosijana. Näiltä ajoilta muistetaan Niilo Grabbe, jonka luomia sissisodan perinteitä sittemmin muun muassa Tapani Löfving ansiokkaasti jatkoi Suuren Pohjan sodan ankarina aikoina. Venäjä nousee Itämeren valtioksi Kun Ruotsin suurvalta-asema ja asema Itämeren piirissä olivat Suuren Pohjan sodan ja Wallin, Voionmaa: Itämainen sota Suomessa. Hattujen sodan seurauksena romahtaneet, Ruotsissa todettiin varsin selvästi, mikä merkitys valtakunnan osien välisillä meriyhteyksillä ja niiden turvaamisella oli valtakunnan tulevaisuudelle Venäjän kasvavan potentiaalisen laajenemispaineen alaisena. Tämä oivallus edellytti Suomen rannikkopuolustuksen ja valtakunnan laivaston kehittämistä. Kummankin edellä mainitun sodan aikana venäläiset olivat suorittaneet ratkaisevaa laatua olevat maihinnousut Helsingin alueelle. Yhdistettyjä maa- ja merioperaatioita käytettiin hyväksi. Kenraali Lybeckerin laatima Suomen rannikonpuolustussuunnitelma, joukkojen nauhamainen ryhmitys pitkin rannikkoa, kärsi Suuressa Pohjan sodassa venäläisten maihinnousun seurauksena katastroofin. Muutoin tuskin voidaan tähän kauteen kuitenkaan liittää vielä "rannikkotaistelu"- sanaa, nimenomaan koska linnoitusten valloitus laivatykistötekniikan kehittymättömyydestä johtuen edellytti maissa tapahtuu piiritystä. Tuumasta toimeen. Kreivi Axel Löwenin suunnitelman (Viapori, Loviisa, Hamina, Lappeenranta), jonka Augustin Ehrensvärd tarkisti, pohjalta ryhdyttiin v. 1748 rakentamaan Viaporin ja Svartholman linnoituksia, jotka kumpikaan eivät tulleet koskaan täysin valmiiksi. Linnoitusten tarkoituksena etenkin Viaporin osalta oli tarjota laivastolle tukikohta, estää Venäjän saaristolaivaston pääsy länteen, muodostaa sivustatuki omille ja sivustauhka vihollisen maavoimille. Näitä linnoituksia täydensivät sittemmin muun muassa 1700-luvun lopulla Hangon edustalle rakennetut linnoitukset. Kaikki nämä linnoitukset antautuivat helpolla Suomen sodan aikana. Tietyssä määrin ne ainakin täyttivät laivaston suojaamistehtävän. Monet Ruotsin vallan ajan rannikkolinnoitukset muodostivat sittemmin venäläisille perustaa heidän toteuttaessaan Pietarin suojaamis- ja Pietari Suuren merilinnoitussuunnitelmiaan. 1800-luvulla Suomen rannikkojen puolustus oli joutuva vielä useampaan kokeeseen vv 1853 1856 käydyn Krimin sodan aikana, jolloin englantilais-ranskalainen laivasto suuntasi keulansa kahteen otteeseen (v. 1854 ja v. 1855) Suomenkin rannikoille. Suomen jouduttua Venäjän valtapiiriin, ryhdyttiin sen rannikkopuolustukseen voimakkaammin kiinnittämään huomiota vuodesta 1830 al- 294

Oy Fiskars Ab Suomen Tankkilaiva Oy Arkadiankatu 21 A käen Pietarin puolustuksen tehostamiseksi. Suunnitelmia oh tehty aikaisemminkin, mutta toteutuminen jäi heikoksi muun muassa siitä syystä, että myönnetyt määrärahat usein katosivat "parempiin taskuihin" Pietarista lähdettyään. Huomattavimpia rakennuskohteita oli Ahvenanmaan Bomarsund, jonka 14 tornista ehdittiin 3 rakentaa sotaan mennessä valmiiksi. Silloin oli rannikoillamme seuraavia linnoituksia Bomarsundin lisäksi: Turku, Hanko, Viapori, Svartholma, Ruotsinsalmen merilinnoitus, Uuras ja Viipuri. Sodan sytyttyä ryhdyttiin pahasti rempallaan ollutta rannikkopuolustusta kohentamaan. Tykkien kantama oli kehno ja koulutus heikkoa, sota-aluskanta vanhentunutta. Yhteyksien ylläpito oli parantunut rannikolle rakennettujen optisen ja sähköisen (1858) lennätinlinjan ansiosta. Meripuolustusta tehostivat meriekipaasia varten rakennetut 40 tykkipurtta. Todettakoon, että Suomen rannikko oli jaettu puolustuslohkoihin, joita komensivat suomalaissyntyiset upseerit. Omien vähäisten joukkojen lisäksi venäläiset siirsivät runsaasti valiojoukkojaan Suomeen. Keväällä 1854 Suomen vesille 10 saavuttuaan englantilais-ranskalainen laivasto (80 alusta, yli 3600 tykkiä, yli 30 000 miestä) suuntasi hyökkäyksiään useisiin kohteisiin maamme rannikoilla. Useita rannikkokaupunkejakin vastaan hyökättiin, Kokkolaa ja Oulua myöten. Ainoa valloitettu kohde oli Bomarsund, joka antautui ja hävitettiin elokuussa maihinnousuoperaatiolla. V. 1855 laivasto palasi ja jatkoi samaan tyyliin. Viaporiakin pommitettiin, mutta suuremmitta menestyksittä. Varsin heikosta kunnostaan huolimatta Suomen rannikkopuolustus kykeni noina vuosina yllättävän hyvin ja pelkällä olemassaolollaankin (Viapori) täyttämään tehtävänsä. OIKAISU Numeron 1/76 sivulla 17 kuvatekstin tulee kuulua: Merivoimien lahjoittamaa meripuolustuksen ykseyden symbolia ihailevat kenraaliluutnantti V Valve ja vara-amiraali O Koivisto. Oy Hartwall Ab Konala 295

MAJURI JUKKA KNUUTTILA VALMET Oy Punanotkonkatu 2 Puh. 11 441 Hyvon-Kudeneule Oy Hanko - Rannikkotykistön kehitys Suomessa Maamme rannikkopuolustuksen, jota puhtaimmillaan edustaa rannikkotykistö, asema valtakunnan kokonaispuolustuksessa selkiintyi vasta 1930-luvulla. Sotien aikana oli voimassa ratkaisu, jossa merivoimat, rannikkotykistö ja laivasto yhteisessä johdossa, vastasivat valtakunnan merirajojen puolustuksesta. Vuonna 1952 suoritetussa puolustusvoimien uudelleenjärjestelyssä rannikkotykistö "tykistöaselajina" liitettiin maavoimiin. Kun rannikkotykistöjoukko-osastot niveltyivät kiinteästi sotilaslääneihin alueelliseen puolustusjärjestelmään siirryttäessä, selkiintyi samalla varsin nopeasti rannikkotykistön asema rintamavastuullisena aselajina. Sotilasläänien meripuolustuksen osana päävastuu rannikkopuolustuksesta on annettu rannikkotykistölle. Näin aselaji voi parhaiten tukeutua monipuolisesti maavoimien muihin aselajeihin. Rannikkopuolustuksen johto on järjestetty eri puolustushaarojen kesken tasapainoiseksi. Sotilasläänien rannikkopuolustusta tukevat kiinteässä yhteistoiminnassa meri- ja ilmavoimat. Kehityksessä on näin päädytty yhteistoiminnan osalta vanhaan järjestelmään, joka tekee mahdolliseksi rannikon puolustuksen kiinteän elementin rannikkotykistön ja liikkuvan osan, laivaston, kitkattoman yhteistoiminnan. Rintamavastuulliseen rannikkopuolustukseen yhtyvät siten kaikkien puolustushaarojen torjuntatoimenpiteet koordinoidusti. E.*: o o o E.t: o E «I o 3. X o zz c O P h-.h r > E E E E E E s V X CM ^ O W T- CM = x v ^ o ii v o E E O E E E E O E E E E E E E E E OCNCMKKXOCM Ö W N o IO <I>CM»O S - S CM. CO TF CM O. >O CO CM R- N M O s y I E E C E E CN O lo»o s dc.cm CM S S X ii X 2 (X 2: O 0) E3 0 >- O o = 1 S 5 g - 5 S c ~ o a o ^ ö g c E S c -y E o O.2!0 'S E ö I a. o E 5 E I -s I. < "O X X Ix E E E E E E E E E E E E E E E E E E E E E E E E E E E E E E c c Dö>csMiflio«0'C»w"otM"oNio ÖCMCMCMR-I O CM CNCMCM. S < E S z.= H g CM I. R- CM CN R. cs :0 O >. E E ~ S O :D O g V ^ ^ ^ ^ ^ II.t: ^ < : 0 O O co </>!o SE =.= o ö * * * E E E E E E E ^ ^ C E E E E E E E E [E E E O.IS^lOCOnCNO'OKODi'OOCN S!= JO = <OnO'0(sNiOO.-i<00'0 O) CO CN CN r r CO CNr o N H O- o K CO TT ^ "O O CNCO T r- F CN CN PIETARI SUUREN MERILINNOITUS Kun keisarillisen Venäjän laivasto lyötiin Venäjän Japanin sodassa, heikkeni maan pääkaupungin Pietarin puolustus merellistä hyökkäystä vastaan ratkaisevasti. Merellinen maihinnousu-uhka koettiin nyt varsin keskeiseksi tekijäksi Pietarin puolustusta ajatellen johtuen maan ö -C X < 2 c O z z " > X s- ~ < y ii y I y y O E < g ii ii X ii ii ii E E E E E E Z S - S E E E E E E E E E E E E = 5 - = E E E E E E «fr a IOO.CMCM0103** O n W N O N N OCMIO"OCMK ZIRTOWWLNIO^ O CN. r. cmr-^-^- W O >T (N P) M taint-ot 10 296

Kuva 2 RANNIKKOLOI IKON KOKOONPANO TALVISODAN ALKAESSA 1} LIUKUVA MÄÄRÄ C2-3) 25 1-2 RASKASTA TAI JÄREÄÄ PATTERIA 3) 2-3 KEVYTTÄ PATTERIA <0 TORJUNTAOSASTO SISÄLSI JALKAVÄEN RASKASASEYKSI Kö ITÄ. tosin vaikeasti todettavissa, koska linnakkeet olivat kiinteitä. Kuitenkin merkittävänä kehityksenä on todettava uusien patterien hajaryhmittämisen synty ja linnoittamisen parantuminen. Tästä antaa hyvän kuvan Tuppuran linnakkeen tykistön järjestelyn muutossuunnitelma, jota ei tosin saatu täysin toteutettua Talvisodan alkuun mennessä. Kuvat 3 ja 4. Talvisotaan mennessä tapahtuneen rannikkotykistön taktillisen käytön oleellisimpina piirteinä on todettava 1. Taktillisten torjuntamuotojen kauko-, väylä- ja rantatorjunta kiteytyminen ja niitä vastaava tykistön jako kaukotorjunta-, väylätorjunta- ja rantatorjuntatykistöön. 2. Rannikkotykistön käytön laajentuminen lisäämällä siihen torjunta maarintamalla. Ensiksi mainittu ei sinänsä ollut uutta, mutta tykistön taistelujaotus ja tulen taktillinen käyttö saivat täsmällisemmät muodot. 10 Kaukotorjunnan tehtävänä oli pysyttää vihollisalukset kyllin etäällä suojattavista kohteista. Päävälineenä oli järeä tykistö ja apuna raskaat patterit ja miinoitteet. Raskaan ja kevyen tykistön tehtävänä oli omien miinoitteiden suojaaminen sekä vihollisen keveiden voimien toiminnan estäminen. Kevyt tykistö sijoitettiin usein matalalle, jotta sen edullista pyyhkäisyalaa pystyttiin käyttämään tehokkaasti. Moottoroidun tykistön liittäminen rannikkotykistön tulen vahvistajana painopistealueille jäi kokonaan auki ja täysin teoreettiselle tasolle. Tulen taktillisen johtamisen suhteen olivat linnakkeet verraten itsenäisiä ja toimintaohjeilla oli varsin keskeinen asema johtamistoiminnassa. Johtamismahdollisuuksien kehittymisen eräänä perusedellytyksenä oli viestiyhteyksien paraneminen, mikä mahdollista keskitetyn tulenkäytön johtamisen. v 193 6 Kuva % Vatthö iar «t- +C.I ex Kuvat 3 ja 4. Tuppuran linnakkeen tykistön ampuma-alan kehittyminen. Rannikkotykistön käyttöperiaatteiden kehittyminen Talvisota A Kun toinen maailmansota syttyi, oli Suomessa erityisen tärkeää varautua puolueettomuuden loukkauksia vastaan merellä ja rannikolla sekä suoritettava meriliikenteen järjestely ja suojaaminen. Tähän näytti edullisimmalta julistettu jyrkkä puolueettomuus, johon liittyi Ahvenanmaan saattaminen rannikkopuolustuksen toiminta-alueeksi. Saariryhmän varustaminen tykistöllä ja miinoituksilla alkoi suhteellisen pian, koska aluetta koskevat sopimukset eivät sallineet sijoittaa Ahvenanmaalle sotilaallisia laitteita eikä joukkoja rauhan aikana. Jotta puolueettomuuden valvonta saataisiin keskitetysti johdetuksi, annettiin tästä vastuu merivoimien komentajalle. Varsin pian (10. 9. 39) oli puolueettomuusvalvontaa tehostettava ja merivoimien komentajan käskyvalta ulotettiin koskemaan myös merivartio- ja merenkulkulaitosta sekä eräitä muita viranomaisia. Kaikki puolustushaarat käsittävät ylimääräiset kertausharjoitukset 1j määrättiin Patteri siirrettiin alkavaksi 7. pois 10. 1939. Rannikkotykistö siirtyi sodanajan kokoonpanoon tehtyjen suunnitelmien mukaan. Kun sota alkoi, suoritti vihollinen muutamia tykistöalusten syöksyjä rannikon linnakkeita vastaan. Nämä torjuttiin osin viholliselle alustappioita tuottaen. Meren jäätyminen siirsi toiminnan painopisteen itään Viipurinlahdelle, jonne vahvennukseksi irroitettiin rannikkotykistöstä miehiä jalkaväkipataljoonien kokoonpanossa. Näiden joukkojen koulutustaso ja fyysinen kunto sekä korkea ikä ei vastannut joukoille annettuja tehtäviä. Joukot joutuivat taisteluun torjuntataistelujen riehuessa Kannaksella ja kärsivät lyhyessä ajassa varsin raskaita tappioita. Osin nämä heikommin koulutetut joukot pystyivät vaikuttamaan siihen, että Viipurinlahdella saatiin vihollisen hyökkäys pysäytettyä. Varsinaiset rannikkotykistön kokemukset Talvisodasta tulivat koskemaan lähinnä organisatoorisia ja taisteluvälineisiin liittyviä kysymyksiä. Tykistötaisteluissa todettiin tulen keskittämisen välttämättömyys suuremman tulentehon saavuttamiseksi maalissa. Kun vielä todettiin vihollistulen vaikutuksen osuus linnakkeilla päädyttiin siihen, että patterien tykkiluvun tuli olla vähintään neljä useiden patterien kahden asemesta. Rannikon eri osien uhanalaisuus ja taistelun luonteen muuttuminen talven vaikutuksesta pakottivat ryhmitysmuutoksiin, jotka vaativat organisaation muuttamista vastaamaan muuttuneita olosuhteita. Talvisodan oleellisimpia kokemuksia rannikkotykistön piirissä olikin liikkuvuuden lisäämisen tarve, jalkaväkitaistelun osuuden korostuminen, yhteistoimintakysymykset muiden aselajien, lähinnä kenttätykistön kanssa ja yksiköiden organisaatioiden yhtenäistäminen. 297

Jatkosota 1941-1945 Talvisodan kokemukset otettiin heti huomioon 1940 41 uudelleenorganisoinnissa. Rannikon puolustusalueet säilytettiin entisellään, menetetyt alueet poislukien. Rannikkotykistön joukoista muodostettiin sodan aikana rannikkoprikaati, jonka rungon tulivat muodostamaan kiinteät patterit. Samalla rannikkotykistön joukot laajenivat rannikkojoukoiksi. Esimerkki Jatkosodan alkuvaiheen aikaisen rannikkoprikaatin kokoonpanosta on esitetty kuvassa 5. Sodan kuluessa rannikkoprikaatista kehittyi täydellisempi yhtymä, jolle alistettiin vahvemmat yhtymäjoukot. Tykistö kehittyi myös osittain liikkuvaksi moottoroidun keveiden ja raskaiden rannikkopatterien syntyessä. Prikaatin ja linnakkeistoportaan väliin voitiin tarvittaessa perustaa rykmenttiporras. Viimeisenä järjestelymuunnoksena muodostettiin Viipurinlahdelle heinäkuussa v 1944 rannikkodivisioona. ESIKUNTA- KOMPPANIA TEKNILLINEN KOMPPANIA AUTO- KOMPPANIA VIESTI- KOMPPANIA Kuva 5 10 RANNIKKOPRIKAATIN ILMATORJ K E- JA KNTORYHMÄ 1) PATTERIEN MÄÄRÄ LIUKUVA 25 TORJKIN KOKOONPANO LIUKUVA KOKOONPANO JATKOSODAN ALKUVAIHEESSA KOMENTAJA RANNIKKOTYKISTÖ- RYKEMNTTI LINNAKKEISTO L_. MTKTPTRI Rannikkojoukot saivat sotavuosien tilannevaihteluissa yhä laajempia tehtäviä, joista on mainittava tärkeimpinä puolustustaistelu saaristossa, hyökkäysvaiheessa maavoimien merisivustan suojaaminen ja hyökkäykseen liittyen saariston valtaaminen, toiminta linnoituspatteristoina ja junapattereiden miehittäminen, puolustuksen luominen vallatulle rannikolle ja laajoille sisäjärville, merikapeikkojen sulkeminen yhdessä laivaston kanssa ja erityisesti merimiinoitteiden suojaaminen, ilmavalvon- ilmatorjun- merivalvonta ja osallistuminen taan sekä rannikon kohteiden taan ja vetäytymisvaiheessa maavoimien sivustan suojaaminen, viivytys sekä torjuntataistelut sen päätyttyä. ESIKUNTA D 15 i MERIPATAL- JOONA 25 RANNIKKO- 1TPSTO E- JA KNTO RYHMÄ KVRANNITPTRI KVRANNITPTRI _ Rannikkotykistön käyttö Haapasaaret - Suursaari - Suur-Tytärsaari' kapeikon sulkemisessa Suomen sodassa 1941-45 Kuva 6 Merisotanäyttämöstä riippuen oli operatiivisten ja taktillisten maihinnousujen mahdollisuus otettava huomioon. Esimerkkinä on todettava maihinnousu-uhka Ahvenanmaalle sekä Suursaaren maihinnousu Suomenlahdella ja Tuuloksen Laatokalla. Kun tarkastellaan rannikkotykistön käyttöä on otettava huomioon eri sotanäyttämöiden luonne ja rannikkojoukoille annettu rintamavastuu, mikä vaikutti myös tykistön käyttöön. Esimerkkinä kannattaa mainita RtR 12:n tykistön ryhmitys ja tehtävä. Rykmentin tehtävänä oli pitää Suursaari ja estää vihollisen tunkeutuminen Haapasaaret Suursaari Suur- Tytärsaari miinasulun läpi ja sen raivaaminen. Tykistön käytön kannalta oli edullista, että kapeikon puolustuksen johto oli yhteisessä johdossa. Tämän takia Haapasaaristo liitettiin Suursaaren rykmentin komentajan suoraan johtoon. Kuvassa 6 on esitetty alueen puolustusjärjestelyt. Käytettävissä olevien joukkojen määrästä ja puolustettavasta alueesta johtuen puolustus rannikolla muodostui yleensä harvaksi. Tämä vaikutti tykistön ryhmitykseen, missä useinkaan ei muodostunut selvää tykistöllistä painopistettä. Yhteistoiminta erityisesti kenttätykistön kanssa aiheutti tulen taktillisen käytön kehittymisen maalle. Liikkuvuutta lisättiin entisestään, kun rannikkotykistö sai käyttöönsä melko runsaasti kenttätykkejä. Liikkuvuuden ratkaisussa jouduttiin turvautumaan usein improvisointiin, koska rannikkotykistöpatterien määrävahvuudet eivät edellyttäneet pattereiden pysyttämistä liikuntakykyisinä. Sotien aikaisen puolustustaistelun periaatteet rannikolla Yleisesti voidaan väittää, ettei sotien aikana tapahtunut mitään periaatteellisesti uutta rannikkojen puolustusjärjestelyissä. Kuitenkin jo organisaation alalla tapahtui varsin merkittäviä uudistuksia ja samalla rannikonpuolustuksen taktillisen ajattelun avartumista. Tarkkaavaiselle lukijalle saattaa jo rannikkotykistön nimen muuttuminen rannikkojoukoiksi antaa ajattelemisen aihetta, koska nimen muuttuminen tapahtui tositilanteessa ja tarpeessa. Rannikolla käydyt sotatoimet osoittivat, ettei tehokas puolustus ollut hoidettavissa yksinomaan tykistön tulella, vaan tähän tarvittiin muiden aselajien kiinteää yhteistoimintaa. Erityisesti liikkuvuuden lisääntyminen ja rannikkojalkaväen, torjuntakomppanioiden (kaksi tykki joukkuetta, kaksi konekiväärijoukkuetta ja kiväärijoukkue) ja niistä koottujen rannikkopataljoonien käyttö mahdollistivat tehtävien entistä joustavamman suorittamisen. Yleensä puolustus oli harvaa, jossa rannikon puolustuksesta vastasivat rannikkotykistöpatterien tulivoimaiset puolustuskeskukset ja välimaasto varmistettiin tulenjohtokykyisillä rantatukikohdilla. Kuva 7. Kun rannikolla käytiin aktiivisia sotatoimia, oli puolustus usein varsin tiivis. Tästä mainittakoon Talvisodan Viipurinlahden taistelut ja Jatkosodan Hankoniemen ja kesän 1944 Viipurinlahden raskaat torjuntataistelut. Nimenomaan näissä tiiviin puolustuksen taisteluissa korostui saaristotaisteluiden merkitys. Hyökkäykset ja vastahyökkäykset vaativat saaristotaisteluihin kouliintunutta jalkaväkeä. Taistelujen aikana jouduttiin muodostamaan rannikkoiskukomppanioita ja rannikkopataljoonia. 298

Esimerkki harvasta puolustuksesta rannikolla. RTR4:n puolustuksen järjestely eteläosassa keväällä 1944. Soksu IC2/152K/3; / 1/4 x 5 10 15 20K RTR 4 Selite patterin puolustuskeskus 0 rantatuki kohta 1 Linnakkeisto oli operatiivisesti alistettu 7D.-lle Kuva 7 Äänisjärven Tällöin ilmeni, että pienin tehokas saaristossa käytettävä joukko on pataljoona, joka pystyy jo itsenäiseen toimintaan. Nimenomaan saaristossa jalkaväellä käydyt taistelutavat poikkesivat merkittävästi normaaleista jalkaväen tais telutavoista. Nämä taistelut asettivat johtajille varsin suuret vaatimukset, johon on koulutettava jo rauhan aikana ao johtajat. Talviolosuhteet vaativat yleensä uudelleenjärjestelyjä sellaisilla rannikon osilla, missä jäitse tapahtuva taistelutoiminta oli mahdollista. Varmistustehtäviin ja vastahyökkäyksiin kykenevän iskuvoiman tarve lisääntyi. RANNIKKOTYKISTÖ TOISEN MAAILMANSODAN JÄLKEEN Organisatoorinen kehitys Nurkka (4/75 K/17) Ruoppaoja ',(4/122 K/31) Telaoro \(4/76K/36) ykaliiox (4/75K/17: / Kulikka ' (4/75 K/17), Sotien jälkeen annettiin merivoimille erittäin vaativa raivaustehtävä, johon osallistui varsin suurelta osin rannikkotykistön kantahenkilökuntaa. Tämän tehtävän rinnalla saatettiin rannikkotykistö rauhan kannalle, mikä edellytti uudelleenjärjestelyjä niin kaluston kuin henkilökunnan kohdalla. Tähän liittyen jouduttin puolustusvoimien ylimmässä johdossa ratkaisemaan rannikkotykistön vastainen asema meripuolustuksessa. Koulutuksen johtamisen ja sodanajan järjestelyjen kannalta päädyttiin puolustusvoimien uudelleenjärjestelyssä 1952 ratkaisuun, jossa rannikko tykistö joukko-osastot liitettiin suoraan maavoimien divisiooniin. Aselajin koulutuksen koordinointi jäi Pääesikuntaan nimetyn meripuolustuksen tarkastajan tehtäväksi. Keväällä 1960 meripuolustuksen tarkastajan virka lakkautettiin ja rannikkotykistön koulutuksen tarkastusvelvollisuus määrättiin tykistön tarkastajalle. Samalla perustettiin Pääesikunnan tykistöosastoon rannikkotykistötoimisto. Oli luonnollista, että tämän järjestelyn vallitessa rannikkotykistön koulutus liittyi läheisesti kenttätykistön koulutukseen. Kahden tykistöaselajin kiinteä yhteistyö oli hedelmällinen kummallekin osapuolelle. Vuonna 1967 tapahtui merkittävä muutos, kun aselajille nimettiin oma tarkastaja. Tällä seikalla tuli olemaan varsin merkittävä vaikutus aselajin vastaista kehitystä ajatellen. Merkittävän panoksen rannikkotykistön nykyiselle kehittämiselle antoi parlamentaarisen puolustuskomitean mietintö, joka valmistui v 1971. Aselajin asema lujittui entisestään nykyisen puolustusdoktriinin "alueellisen puolustuksen" periaatteen mukaan sotilaslääniorganisaatioon paikallisjoukkona, jossa maahantunkeutujaa kulutetaan ja hidastetaan paikallisvoimin syvällä puolustusalueella sekä pyritään lyömään yleisvoimin maahantunkeutuja puolustuksellisesi edullisessa tilanteessa. Tähän liittyy rannikkotykistön rauhanajan kiinteä merivalvontaverkko rannikolla ja rannikkotykistön valmius, joilla pystytään osoittamaan jatkuvasti huolenpito valtakunnan alueen koskemattomuudesta. Alueellisen koskemattomuuden turvaamisen kuuluessa eri puolustushaarojen ja hallintoviranomaisten vastuulle tämä edellyttää yhteistoimintaa ao viranomaisten kanssa, josta alueellisella tasalla huolehtivat sotilasläänien esikunnat määrittäen paikallisille rannikkotykistöjoukko-osastoille näiden tehtävät niin rauhan aikana kuin sodan ajan varalle. AHVENANMAA Kuva V» VAASA' TUF1UN RAN- NIHCOTY- KI MENrM J n KOULUTUSAIKA VUOROKAUSIA - VAASAN RAN- ( N IKKOPATTER/STO r '(MOOTTOROIDUN RANNIKKO- TYKISTÖN KOULUTUS) PERUS- KOULUTUS- KAUSI R^NNIKKOTYKISTON RAUHANAJAN ORGANISAATIO JA VARUSMIESTEN KOULUTUSJÄRJESTELMÄ iao 240 TYKKIMIES OSA KORPRAALEIKSI ERIKOIS- KOULUTUS ERIKOIS- KURSSIT I ERIKOIS- KOULUTUS RESERVIALIUPSEE- RIKURSSI OSA HANGON RÄNNI K KOPATTERI STO Kalustollinen ja koulutuksellinen kehitys I I TYKISTÖLLI- NEN YHTEIS- KOULUTUS KORPRAALEIKSI ETELA-SUOMEN SOTILASLÄÄNI Rannikkotykistön raskas tykistö modernisoitiin 1950-luvulla ja kevyen tykistön osalta aloitettiin uusintatyöt 1960-luvun jälkipuoliskolla. Edellä mainitun parlamentaarisen puolustuskomitean suositusten perusteella on alettu tutkia raskaan päätykkikaluston korvaamista uudella taisteluvälineistöllä 1970-luvun jälkipuoliskolla. Kaukotorjunnan parantamiseksi on rannikkotykistö saanut käyttöönsä meritorjuntaohjuksia. Myöskin linnakkeiden lähitorjuntaa parantamaan sai aselaji käyttöönsä 1960-luvun alkupuolella väylätorjuntaohjuksia. Asejärjestelmiin on kiinteästi liittynyt rannikon tutkavalvontaverkko, joka on uusinnan alaisena. Tutkavalvontaverkon kehittämisen rinnalla on nähty tarpeelliseksi kehittää ja täydentää vedenalaista valvontaa ja mittaus- sekä viesti- JOUKKOHAR JOITUSKAUSI SI 1RTYMINEN RESERVI IN TEKNILLINEN OSA KORP- ERI KOISKOULUTUS RAALEIKSI J2. T OSA ALIKERSANTEIKSI OSA KERSANTEIKSI LINNAKE PALVELU. RESERVIUPSEERI- KURSSI UPSOPP V; KOTKA r RYHMÄNJOHTAJANA UPSEERIKOKELAS A VÄN- / RIKKI KAAKKOIS-SU0- MEN SOTILASTANI 299 kalustoa. Mittauskaluston alalla on rannikkotykistö saanut käyttöönsä tulenjohtotutkia ja laseretäisyysmittareita sekä ammuntalaskimia, joiden ansiosta tykistön suorituskyky on parantunut ratkaisevasti. Rannikkotykistön rauhanajan joukko-osastojakoa kehitettiin sodan kokemusten mukaan puolustusvoimien uudelleenjärjestelyssä v 1952. Tällöin aloitettin kahden uuden aselajihaaran, moottoroidun rannikkotykistön ja rannikko jalkaväen koulutus. Rannikkotykistön rauhanajan organisaatio on esitetty kuvassa 8. Rauhanajan varusmiesten koulutuksen kannalta oli merkittävin muutos siirtyminen kahden vuosittaisen saapumiserän järjestelmästä kolmen saapumiserän järjestelmään v 1959. Tämän järjestelmän suurimpana etuna oli koulutuksen yhtenäistäminen maavoimien kanssa. Aselajin teknillisyys on pakottanut lyhyestä varusmiesajasta 10

RANNIKKOPATTERIN KOKOONPANO KAAVIO UPSEERIEN JA TOIMIUPSEERIEN KOUUITUSJURJESTELPBSF Rannikkotykistön venäläisen ampumamenetelmän mukainen tuliasemajärjestely MAALI I pääsmntaustapat^ramenetelmä ci inpдqi ii imtai ic EPASUORASUUNTAUS SUORASUUNTAUS, (epätarkka liikemaaliin) Rannikkopatteri.Sivusuunnan korjaus.korotus Sotien aikana sää, pimeys ja vihollisen tulivaikutus hidastivat tykeillä suoritettavaa laskentatoimintaa ja samalla sitoutui tähän merkittä- Etäisyysmittari Ennustettu_ etäisyys -Etäisyys- _ ennakko Etäisyys - Tulenjohtaja Saäkorjaus Paikailiskorjaus Sivuennakko Tulenjohtajan korjaukset Kuva 11 SELITE: Kuva 9 1) KOKONAISVAHVUUS N 350 MIESTÄ, JOSTA KOLMASOSA UPSEEREITA JA ALIUPSEEREITA johtuen pitkälle vietyyn erikoistumiseen, jolloin noin puolet erikoiskurssista on keskitetty joukkoosastojen ulkopuolisille aselajin kursseille. Erikoiskurssien jälkeen on jatkokoulutuksessa joukko-osastoissa päästy nopeammin parempiin koulutustuloksiin rannikkotykistön patterien yhteiskoulu tuksessa ja saatu näin koulutettua sodanajan tulipatteriosat. Kuvassa 9 on esitetty rannikkopatterin organisaatio, josta pääosan kouluttavat rannikkotykistöjoukot. Säännöllisillä kertausharjoituksilla on saatu koko rannikkopatteri toimimaan suunnitellulla tavalla. Kantahenkilöstön koulutus noudattaa puolustusvoimien yleistä koulutusjärjestelmää. Tämä on esitetty kuvassa 10. AMPUMATEKNILLINEN KEHITYS Itsenäisyyden alkuvuosina käytettiin venäläisiltä opittuja ampuma- ja laskentamenetelmiä, jotka oli suunniteltu lähinnä 4 8 km:n etäisyyksille. Näissä suorasuuntausmenetelmissä ammunnan aikaisen laskutoiminnan suoritti tulenjohtaja jaksottaisesti, mikä oli mahdollista mittarin suorittaessa etäisyyden ennustamisen ja 10 KVKRH-JOUKKUE kun kootusta ryhmityksestä johtuen ei tykittäisiä korjauksia käytetty. Vastustajan tulivaikutuksen pienentämiseksi ja patterien ampuma-alan lisäämiseksi 360 sektoriin hajaryhmitettiin patterit 1930-luvulla. Tämä vaati kaluston modernisointia ja korkeiden tulenjohtotornien rakentamista sekä patterien ulkoisten tulenjohtoasemien liittämistä ampumatoiminnan piiriin. Uusien etäisyysmittarien ja tulenjohtoasemien merikaapeliviestiyhteyksien avulla pystyttiin saamaan modernisoidun kaluston koko ampuma-ala tähystetyn tulenjohdon piiriin. Ampuma-arvojen laskennassa siirryttiin tykkikohtaiseen ampuma-arvojen määrittämiseen. Tykeillä pystyttiin määrittämään patterin peruspisteen mittausarvojen perusteella hajaryhmityksestä aiheutuneet tykkikohtaiset korjaukset myös ennakkojen määrittämisen osalta. Näillä toimenpiteillä saatiin ilman kalliita uusien tykkien ja laskentajärjestelmien hankintaa patterien tulen teho nostettua noin kymmenkertaiseksi venäläiseen ammuntajärjestelmään nähden. HUOM, I) SOTILASARVOT KUVAAVAT ARVOA. JOHON KYSEISEN KURSSIN JAKKEEN VOI RAASTA 2) ERIKSEEN JÄRJESTETTÄVÄN RAÄSYTUTKINNON PERUSTEELLA YZÄ = KURSSILLE PÄÄSYTUTKINTO Kuva 10 västi henkilöstöä. Jatkosodan aikaisen monivaiheisen suunnittelu- ja kokeilutoiminnan jälkeen keskitettiin patterien laskentatoiminta yhteen pisteeseen v 1943. Näin nopeutettiin ampumaarvojen määritystä ja pystyttiin pienentämään tykkimiehistöt vain tulitoimintaan osallistuvien määrään. Laitteiden sarjavalmistus pääsi käyntiin v 1946 ja koulutuksen osalta yhdenmukaistettiin tulitoimintakoulutus v 1959. Tuliasemajärjestelyjen kehitys on esitetty kuvissa 11 13. keiltu. Tietolinkkejä käyttäen pystytään tällä uudella järjestelmällä määrittämään tärkeimpien patterien ampuma-arvot merkittävästi nopeammin ja vanhat järjestelmät jäävät varavälineiksi. Tulenjohtomenetelmien kehittämisen perustana on ollut saada koko tykistön kantama Kuva 12 tuli- Rannikkotykistön 1930-luvulla kehittämä asemajärjestely Matk2laite Tykittä i set Koromatkankor- tus 1 jaukset Korjattu etäisyys Ampuma-arvojen määritys tykillä Sivusuunnan korjaus Suuntaustapa Liikkuvan rannikkotykistön tarpeisiin kehitettiin 1950-luvulla ja seuraavalla vuosikymmenellä saatiin sarjavalmistukseen hajaryhmitetyn moottoroidun rannikkotykistöpatteriston laskentajärjestelmä, joka mahdollisti tehokkaan tulen käytön nopeitakin merimaaleja vastaan. Ampuma-arvojen laskentatoiminnan kehittyminen on jatkunut automatisoinnin osalta edelleen. Prosessitietokoneeseen perustuva digitaalinen ammuntajärjestelmä on kehitetty ja ko- Suorasuuntaus tai Epäsuorasuuntaus Etäisyys mittari Tulenjohtaja Tarkistus- Ammunnan val- Tulenjohtajan mistelun korjauk- korjaus korjaukset set Tarkistusammun Osa ampuma-arvojen r,an korjaukset määrityksestä tapahtui keskitetysti patterilla 300

Sotien aikana kehitetty rannikkotykistön tuliasemajarjestely Tykkikanta, tykin etäisyys tettavissa. Nopeampina ampumamenetelminä ovat patterilta johdetut ampumamenetelmät, joissa tarkka tulenavaus on mahdollista alle kahden minuutin hälytyksestä. Patterin ulkopuolista tulenjohtoa käytettäessä aika ei ole merkittävästi pitempi. Ainoan vaikeuden nykyisessä järjestelmässä muodostaa ylipitkillä ampumaetäisyyksillä lentoaika, jona aikana maalin liiketekijät saattavat muuttua lasketusta ennakkopisteestä. Kuitenkaan karikkoisilla matalilla saaristovesillä eivät maalit pysty merkittävästi muuttamaan liiketekijöitään, joten tehokkaaseen tulivaikutukseen pääseminen täällä ei ole ongelma. Maa-ammunnoissa noudatetaan kenttätykistön vastaavia ampumamenetelmiä. KESKO Oy Satamakatu 3 Kuva 13 seuranta-ammunnan piiriin. Tätä varten on kehitetty järjestelmä, jossa tulta voidaan johtaa niin patterialueelta kuin patterin ulkopuolelta. Näin tulenkäytössä pystytään tilanteen mukaan käyttämään aina edullisinta tulenjohtotapaa maalin tulittamiseen ja tulenkäytössä koko kantaman alueella tulensiirrot ovat nopeasti suori- Periaattaellinen esitys rannikkot/kistön nykyisesta ammunnan tuliasema- JäD' jstelystä, jossa tuleniohtoascrna on v-ili''-s '- - amp'imateknillisosti ia taktillisesti edullisimmalta paikasta maaliin näliden YHTEENVETO Rannikkotykistön sotien jälkeinen nopea tekninen kehitys on tuonut mukanaan uusia välineitä ja laitteita, joiden käyttöönotto antaa suuria vaatimuksia koulutukselle. Uusimmat tulokkaat, ohjukset, automaattiset ampumalaskimet, tulenjohtotutkat, laseretäisyysmittarit ja uusiutuva kevyt sekä raskas tykkikalusto ovat viemässä Suomen rannikkotykistön suoritustasolla maailman eturivien joukkoon. Itsenäisenä aselajina oman tarkastajan johtamana on voitu rannikkotykistön viimeaikaista kehitystä viedä ennakkoluulottomasti eteenpäin. Tätä on tukenut omalta osaltaan parlamentaarisen puolustuskomitean v 1971 tekemä mietintö, jossa rannikkotykistön asema valtakunnan merirajojen puolueettomuutta ja alueellista koskemattomuutta suojaavana tekijänä on tullut selvästi esille. SINUNKIN VERESI Ampuvat yksiköt määrittävät tulenjohtoaseman mittausarvojen ja tulenjohtajan korjausten perusteella laskimillaan omat ampuma-arvonsa maaliin. tulenjohtajan korjaukset jatkuva suunnan mittaus -»- etäisyydenmittaus @ tjan korjausten viestitys suunnan.- etäisyyden Lähteet: Suomen Rannikkotykistö 1918- -1958 1959 Rannikkotykkimies, Mikkeli 1971 Rannikon Puolustaja, vuosikerrat 1970 1975 Merisotakoulu 1930 1970, Mikkeli 1970 Tämä artikkeli on julkaistu Sotilasaikakauslehdessä 4/76. Julkaistaan ao lehden toimituksen luvalla. Kuva 14 Toimitus VOI PELASTAA IHMISHENGEN LIITY JO TÄNÄÄN VERIPALVELUUN 24

^Qannikon kaupungit tervehtivät ^annikonpuoiudtaj Hanko Hamina Imatra Kemi Loviisa Naantali Porvoo Raahe IN MEMORIAM Kenraaliluutnantti MARTTI JUHO MIETTINEN Kotka Kristiina Lappeenranta Rauma Tammisaari Tornio Kenraaliluutnantti evp, Mannerheim-ristin ritari Martti Juho Miettinen kuoli 3. toukokuuta Espoossa. Hän syntyi Muuruvedellä 14. 10. 1903, tuli ylioppilaaksi v. 1923 ja kävi Kadettikoulun vuosina 1924 26. Yleisesikuntaupseerin tutkinnon Sotakorkeakoulussa hän suoritti 1947. Martti Miettinen toimi viimeksi tykistön tarkastajana pääesikunnassa 1963, jolloin hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi. Meripuolustuksen tarkastajana hän toimi 1956 60 ja Uudenmaan sotilasläänin komentajana 1960 63. Suomen sotilasasiamiehenä Moskovassa hän oli 1948 52 ja apulaissotilasasiamiehenä 1935 37. Hän oli myös puolustusrevision ja kansainvälisen miinanraivauskollegion jäsenenä. Martti Miettinen palveli puolustusvoimissa eri tehtävissä vuodesta 1926. Talvisodassa hän toimi Saarenpään linnakkeen päällikkönä ja Koiviston tykistöryhmän komentajana sekä jatkosodassa mm. taisteluosasto Miettisen komentajana, taisteluosasto Pajarin esikuntapäällikkönä ja osaston komentajana Teikarsaaren ja Suursaaren valtauksissa sekä myöhemmin RT 12:n komentajana osallistuen mm Suursaaren taisteluihin. Sodan jälkeen hän toimi myös Merisotakoulun ja Sotakorkeakoulun opettajana sekä 1955 56 RT 2:n komentajana. Mannerheimristin ritariksi Miettinen nimitettiin 1944. 302

BBSl Eräs merkkitapaus kiltaveljemme työsaralta. Kauppakorkeakoulun promootion järjestäytyessä juhlakulkueeksi asettuivat sen kärkimiehiksi vahtimestarit. Oikeanpuoleinen vahtimestari kunniamerkkeineen Johan Sundström. IN MEMORIAM Korpraali evp JOHAN EDVIN SUNDSTRÖM ja luita pahan kerran. Onneksi oma jalka jäi, vaikka hieman lyhempänä kuin toinen jalka. Muuten oli mies kunnossa. Kiintymys oman aselajinsa kehitykseen ja toimintaan oli miehen mielessä, kun Rannikon Puolustajien Kiltaa perustettiin. Hän oli heti mukana. Hän oli myös perustamassa Rannikon Puolustajien Helsingin Kiltaa, kuuluen johtokuntaan koko ajan aina kuolemaansa saakka. Hänen osanottonsa oli hyvin aktiivista ja tarmokasta. Toiminnan suunnittelu, olipa kyseessä retkeilyt tai kiltajuhlat, sai kiltaveli Sundströmin innostumaan ja silloin myös aina tapahtui. Tulemme aina muistamaan lempeät kasvosi, matalan äänesi, voimakkaan kädenpuristuksesi ja nauravat silmäsi. Olemme menettäneet kiltaveli Sundströmissä hyvän ystävän, jonka elämän rikkaus oli koti, puoliso ja lapset; tytär ja kolme poikaa. Syvä osanottomme omaisille, joiden suru on suuri. Suuri on se työtoverien, ystävien ja kiltaveljien joukko, joka jäi kaipaamaan ystävällisen, elämänmyönteisen, isänmaallisen sankarin muistoa. Rannikon Puolustajain kiltaveljet tekevät kunniaa patriootti Johan Edvin Sundströmin viimeisen iltasoiton soidessa. TaunQ Sademies KAPTEENI EVP NIILO KOSMA KUOLLUT Kapteeni Niilo Nikolai Kosma kuoli 23. 3. 1976. Kotkassa. Hän oli syntynyt Pietarissa 25. 10. 1907. Suoritettuaan varusmiespalveluksensa kapteeni Kosma jäi Puolustuslaitoksen palvelukseen toimien aluksi nuorempana upseerina Karjalan Kaartissa, kunnes siirtyi Laatokalle Rannikkotykistörykmentti 3:en. Hän toimi välillä myös suojeluskunnan sotilasohjaajana. Molempiin sotiimme kapteeni Kosma osallistui rintamajoukoissa taistellen Talvisodassa maineikkaan Järisevän linnakkeen päällikkönä ja Jatkosodassa mm moottoroidun patteriston komentajana. Sotien jälkeisen palveluksensa kapteeni Kosma suoritti Haminan Rannikkolinnakkeistossa ja sitä myöhemmin seuranneessa Kotkan Rannikkopatteristossa mm linnakkeen päällikkönä ja esikunnan toimistopäällikkönä. Eläkkeelle siirtymisensä jälkeen kapteeni Kosma hoiti usean vuoden ajan menestyksellä Karhulan ja Kymin kuntien väestönsuojelupäällikön tehtäviä. Ystävät ja vanhat palvelustoverit tekevät kunniaa sotilaalle ja Isänmaan ystävälle. s 6. 1. 1915 Tieto vahtimestari Sundströmin yllätyksellisestä ja nopeasta kuolemasta on otettu murheellisin mielin vastaan hänen omaistensa sekä suuren ystäväpiirin keskuudessa. Kovia rasituksia oli hänen sydämensä joutunut kestämään sodan koettelemuksissa ja hänen haavoittumisiensa yhteydessä. Mutta juuri kun maailma valmistui viettämään suurta jokavuotista rauhanjuhlaansa, jalon sydämen toiminta hiljeni. Varusmiespalveluksensa Sundström suoritti 1937 1938 Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentissä saaden Durlacher-tykkikoulutuksen. Syksyllä 1939 YH:n aikana hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi lähtemään Saarenpään linnakkeelle. Siellä tapahtuneiden kovien taistelujen jälkeen jouduttiin linnakkeistosta luopumaan ja 10 k 22. 12. 1975 joukot jatkoivat taistelua Vilajoen kylässä. Täällä Sundström haavoittui ainutlaatuisesti. Hänen selkäänsä osui ja jäi räjähtämätön kranaatti. Sidontapaikalla se onnistuttiin poistamaan ehjänä. Voi vain kuvitella mitä tuhoa olisi tullut haavoittuneita täynnä olevassa teltassa, jos kranaatti olisi räjähtänyt. Useita kuukausia kestäneen sotasairaaloissa tapahtuneen paikkailun ja hoidon jälkeen oli mies taas kunnossa. Jatkosodan alkaessa kunnossa oleva Sundström oli taas mukana kuuluen nyt JR 7:n miehistöön. Ankarat taistelut käytyään nämä joukot joutuivat vetäytymään Vuoksen lohkolla. Siellä Sundström haavoittui uudelleen. Nyt osui kranaatti jalkaan, josta silpoutui lihaksia Pohjola-Yhtiöt - Suomi-Salama 303

SUOMEN LIPUN VARTIJOITA TERVEHTIVÄT SUOMEN LIPUN VARTIJOITA TERVEHTIVÄT ASKO OSAKEYHTIÖ Lahti ENSO-GUTZEIT Kotkan Tehtaat HUHTAMÄKI OY Turku KARSKE OY Nokiantie 2 4, 51 Puh. 711 644 OY KAUKAS AB Lappeenranta Puh. 953-13 960 KEMIRA OY Hietaniemenkatu 2 OSAKEYHTIÖ OY LAIVATEOLLISUUS AB Turku OSUUSPANKKIEN KESKUSPANKKI OY (OKO) Arkadiankatu 23 Puh. 4041 SUOMEN FORSIITTI-DYNAMIITTI OY Hanko SUOMEN HÖYRYLAIVA OY Eteläranta 8 Puh. 1781 SUOMEN OSUUSKAUPPOJEN KESKUSKUNTA Vilhonkatu 7 - Puh. 650 611 SÄÄSTÖPANKKIEN KESKUS-OSAKE-PANKKI Aleksi 46 (SKOP) MARKKINOINTI VIHERJUURI (mv) 12 Bulevardi 6 - Puh. 649 611 KESKUSKAUPPAKAMARI OY WÄRTSILÄ AB Taalintehdas 30

TURUN RANNIKKO- TYKISTÖRYKMENTTI Rykmentin talviliikuntakalusto oli pitkästä aikaa täystehoisessa käytössä maan laajimman joukko-osaston vaikeilla yhteysväleillä. Talvesta selvittiin kuitenkin kunnialla, kiitos rykmentin jatkuvasti parantuneen kaluston, johon kuuluu jo neljä hydrokopteria ja lukuisa määrä muita talviliikuntavälineitä aina potkukelkkoihin ja suksiin saakka. Ja kaikkia on tänä talvena todella myös käytetty. Onneksi! Näinkin voi kai sanoa. Talven normaaliin kulkuun kuuluivat talvileiri perinteisesti epäonnisine kevytaseammuntoineen Gyltössä, sekä tietysti alokkaiden tulo helmikuussa Gyltöseen ja Kuuskajaskariin. Kevään ehdottomasti merkittävin tapahtuma TurRtRrn alueella oli kuitenkin Utön kasarmin harjannostajaistilaisuus 10. 5., joka tiesi Utön varusmiesten tähän asti erittäin alkeellisiin oloihin suorastaan mullistavaa parannusta. Nykyajan vaatimuksia vastaavien sosiaalitilojen lisäksi sisältyy rakennukseen mm uimahalli. Harjannostotilaisuuteen klo 13.15 osallistuivat mm puolustusministeri Ingvar S Melin ja Lounais-Suomen Sotilasläänin komentaja kenraaliluutnantti Urpo Levo. Lisäksi paikalla olivat pääjohtaja Esko Niskanen sekä Nauvon, Korppoon ja Houtskärin kunnan johtomiehet. Tilaisuudessa puhuivat puolustusministeri Ingvar S Melin sekä TurRtRrn komentaja, eversti Y Pohjanvirta. Kasarmin on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Marianna ja Mikko Heliövaara, ja se valmistunee ensi vuonna. Utön saarelle rakennetaan edellä mainitun kasarmin lisäksi vielä traktorihalli, huoltorakennus sekä kaksi asuinrakennusta, yhteensä lähes 5000 m 3. Rakennustyöt saataneen näiltä osin loppuun vuoden 1978 kuluessa. Loppukevät rykmentissä onkin omistettu kertausharjoituksille ja kevätleirille, joka pidetään yhdessä Hankolaisten kanssa Utön alueella 25. 5. 1. 6. aikana. Henkilöasioita: 1. 3. 1976 maj A E Tukiainen everstiluutnantiksi siirr KoeAL:ta kapt R A Huuhtanen majuriksi siirr TurSpE :sta luutn H U Piispanen yliluutnantiksi siirr TurltPstosta 1. 3. 1976 Ltn H I Ahola yliluutnantin virkaan 1. 3. 1976 vääp J K Ake ylivääpeliksi vääp O O Arkivuo ylivääpeliksi vääp H M Haaparanta ylivääpeliksi vääp R J Hekkala ylivääpeliksi vääp M J Kareniemi ylivääpeliksi vääp S Å Lehtovaara ylivääpeliksi vääp S S Patrakka ylivääpeliksi ylik M T Autio vääpeliksi ylik M K Hiipakka vääpeliksi ylik T J Ilmanen vääpeliksi resvänr A H Kantonen pv:n toimiupseeri 5 luokan toimeen ylik P P Koli vääpeliksi ylik K R Lindegren vääpeliksi vääp T J Reinikainen pv:n toimiupseeri 5 luokan toimeen yliv M Haikonen sotilasmestariksi yliv T K Hyökyvirta sotilasmestariksi resvänr R K Sipponen pv:n toimiupseeri 2 luokan toimeen vääp V J Mäkelä ylivääpeliksi ylik R S Mäkinen vääpeliksi RANNIKKOTYKISTÖ- KOULU Kauniiksi kääntynyt kevät ja alkukesä houkuttelee vakavampaakin rannikonpuolustajaa katselemaan ympärilleen, näkemään ja kokemaan saariston ja Helsingin Espan keväthuumauksen. Totisen työn lomassa tällaiseen tutkiskeluun ja optimismiin lienee aihettakin koko aselajiakin ajatellen. Rannikkotykistökoulun kohdalla tämä merkitsee valmistautumista niin organisatorisesti kuin opettajakapasiteetinkin osalta vastaanottamaan uudet koulutusvälineet, joille käyttäjienkin koulutus aikanaan aloitetaan. Näitä päämääriä varten RtK :n johtaja evl J Karvinen on asettanut koulun sisäisen työryhmän tutkimaan koulutukseen ja organisatioon liittyviä ongelmia sekä laatimaan edelleenkin ehdotukset em asioiden kehittämiseksi tulevien vuosien tarpeita vastaavaksi. Koulun oman henkilöstön koulutus on lähtenyt liikkeelle PE:n antaman pitkän aikavälin suunnitelman mukaan ja kun ottaa vielä huomioon koulun henkilöstötilanteessa tapahtuneen myönteisen kehityksen on optimismiin todella aihettakin. Eri kurssien, kadettikurssin, luutnanttikurssin ja ru-kurssin koulutus on tällä hetkellä täydellä teholla käynnissä kun "Liisankadun liiteriinkin" pyrkineet kouluttajat ovat jälleen rivissä. Samoin on kapt M Saarinen 17. 5. palannut Taistelukoulun esiupseerikurssilta opetustehtäviinsä luutnanttikurssille. Luutnanttikurssin oppilaat ovat menestyksellisesti kamppailleet taktisten ja matemaattisten probleemojen parissa kerraten ja opiskellen samalla rt-tekniikan hienouksia. Toukokuun aikana opetusta syvennettiin tutustumalla viikon aikana HelItR:iin, HKoulK:een, viesti- ja sähköteknisiin laitoksiin ja kouluihin Riihimäellä sekä SIRtR:n KoulPtriin. Tämän lisäksi kurssi osallistui it-joukkojen leiriin Lohtajalla toukokuun 2. viikolla, jona aikana kurssilaiset suorittivat ohjelmaan kuuluvat pinta- ja ilma-ammunnat. Upseerikokelaiden tiedustelukurssi järjestettiin 22. 3. 6. 4. välisenä aikana. Kurssille oli komennettu 15 upseerikokelasta, joista viisi oli merivoimista, tosin RtK:n ru-kurssin käyneitä. Parin viikon mittainen kurssi on auttamatta liian lyhyt oppijakso tiedusteluasioiden ja tietynlaisen esikuntarutiinin opettamiseen. Ulkopuolisten opettajien myötävaikutuksella saatiin opetukseen tarvittavaa laajuutta ja suhteellisen vankka pohja reservin jatkokoulutusta varten. Yhdessä luutnanttikurssin kanssa pidetty kahden päivän sotapeli antoi käytännön kuvan tiedustelun johtamisesta ja esikuntatyöskentelystä. Eri rannikon osilta koottujen reservin upseerien kertausharjoitus toimeenpantiin Rt-koululla 20. 23. 4. Koulutuksen päämääränä oli ralen työskentelymenetelmien ja esikuntarutiinin harjoittaminen. Pääsuunnitteluvastuun kantoi maj A Kilpinen PE:sta, jonka laatimien perusteiden mukaan saavutettiin erinomaisesti asetetut opetustavoitteet. Kuten koulutuspäällikkö kenrl Multanen totesi, oli hämmästyttävää nähdä miten lyhyessä ajassa eri tehtävissä toimineet reservin upseerit kykenivät vakuuttavan selkeään ja täysipainoiseen esikuntatyöskentelyyn. RtK:n johtaja evl Karvinen totesi loppupalaverissa kertausharjoituksen antaneen tavattoman paljon myös mukana olleille kouluttajille ja seuraajille. Samalla hän lausui parhaat kiitoksensa maj Asko Kilpiselle erinomaisesta harjoituksen suunnittelu- ja toteutustyöstä ojentaen hänelle samalla Ruotsin sotahistoriaa käsittelevän teoksen muistolahjaksi. 61. kadettikurssin rt-linja alkoi 3. 5., jolloin aselajitietoutta alettiin iskostaa kolmen aikaisemman kt-miehen ja yhden jv-miehen otsaluuhun. Aselajin tarpeet edellyttäisivät vähintäänkin kaksinkertaista kurssivahvuutta eikä viime vuosina halukkaistakaan ole puutetta ollut. Kalustollinen ja materiaalinen kehitys heijastukoon myös koulutettavien lukumäärän tuntuvana lisäyksenä, sillä henkilöstön avullahan eri järjestelmien koulutus ja käyttö turvataan. Ru-kurssin koulutus on kurssin puoleenväliin saakka tähdännyt taktiikan ja rt-tekniikan osalta lähinnä maa-ammuntojen kouluttamiseen. Vakiomuotoiset maa-ammunnan ja Miessaaren taktiikan leirit toimeenpantiin toukokuun jälkipuoliskon aikana. Kesäleiriä meriampumajaksoa silmälläpitäen ru-kurssin kuten muiden kurssien koulutus ajoittuu siten, että yhteisleirillä RAuK/SlRtR:n kanssa suoritetaan vakiomuotoiset yksikkökohtaiset koulutusammunnat luutnanttikurssilaisten kantaessa vastuun yksiköiden koulutuksen järjestämisestä. Toivottavasti erityistavoitteena olevat yhteisharjoitukset merivoimien alusyksikön ja ilmavoimien koneen kanssa kyetään suorittamaan suunnitelmien mukaan. RtK :n henkilökunta toivottaa entiselle koulun johtajalle evl Esko Havolle kalaisaa kesää ja kaikille rannikonpuolustajille "vireätä myötäistä". Ylennykset: 1. 3. Ltn K Mälkki yliluutnantiksi 1.3. Yliv E Raitahila sotilasmestariksi 1. 4. Yliv E Koivisto sotilasmestariksi 1. 4. Vääp T Kulmala ylivääpeliksi Siirrot: 1. 3. Vääp R Leinonen HelltRriin RtK: UUI1: 1.4. Pursimies V Häkkinen MeriSK:sta 3. 5. L-tekn N Laiho SlRtR:stä 3. 5. Rva M Jyrkkärinne 32 33