Yrittäjyyskatsaus 2008

Yrittäjyyskatsaus 2008 Työ- ja ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja ja yrittäjyys 25/2008

Yrittäjyyskatsaus 2008 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 25/2008

Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Aleksanterinkatu 4 PL 32 Puhelin 010 606 000 00170 HELSINKI 00023 VALTIONEUVOSTO Telekopio (09) 1606 2166 Työ ja yrittäjyys 25/2008 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Työ- ja elinkeinoministeriö Julkaisuaika Lokakuu 2008 Toimeksiantaja(t) Työ- ja elinkeinoministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Yrittäjyyskatsaus 2008 Tiivistelmä Yrittäjyyskatsauksen tavoitteena on luoda yleiskuva yrittäjyyden ja yritystoiminnan toimintaedellytyksistä ja kehitystrendeistä Suomessa. Katsaukseen on kerätty perustietoa yrittäjien ja yritysten määristä sekä liiketoiminnasta toimialoittain ja alueittain. Tarkastelussa ovat erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset, uudet yritykset, yritysten kasvu, vaihtuvuus sekä yrittäjyys maakunnissa. Erityisteemoina tänä vuonna ovat lisäksi naisten yrittäjyys, maahanmuuttajien yrittäjyys sekä hyvinvointialojen yrittäjyys. Katsauksen tavoitteena on tuottaa ministeriölle tietoa sen toimenpiteiden suunnittelun tueksi sekä pääministeri Vanhasen II hallituksen työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman tietotarpeisiin. Katsaus peilaa siten myös ko. politiikkaohjelman toteutumista ja vaikutuksia yritysten ja yrittäjien toimintaoloihin. Yritysten lukumäärä (pl. alkutuotanto) oli ministeriön arvion mukaan vuoden 2007 lopussa noin 258 400 kpl. Yritysten määrä on kasvanut eniten rakentamisessa, kiinteistö- ja liike-elämän palvelualoilla, sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä muilla henkilökohtaisia palveluja tuottavilla toimialoilla. Yrittäjiä oli vuoden 2007 lopussa 228 300 (pl. maa- ja metsätalous). Määrä pieneni edellisvuodesta ensimmäisen kerran sitten vuoden 2001. Yrittäjistä 60 % oli yksinyrittäjiä. Yrittäjät muodostavat 9 % työllisestä työvoimasta. Tapa- ja sarjayrittäjyys on Suomessa yleistynyt. Varhaisvaiheen yrittäjistä 40 % on osa-aikaisia. Pk-yritysten osuus kaikista yrityksistä on 99,8 %. Pk-yritykset työllistivät 62 % kaikkien yritysten henkilöstöstä ja synnyttivät 49 % niiden liikevaihdosta vuonna 2006. Yritysten uusista työpaikoista 80 % on syntynyt pk-yrityksiin vuoden 1995 jälkeen. Vuoden 2007 lopussa naisyrittäjiä oli noin 75 000, eli 1/3 yrittäjien määrästä. Naisyrittäjiä on Suomessa enemmän kuin Euroopassa keskimäärin. Naisyrittäjät ovat keskimäärin nuorempia ja koulutetumpia kuin miesyrittäjät. Kaksi kolmasosaa naisyrittäjistä on yksinyrittäjiä. Suomessa on noin 6 400 maahanmuuttajien yritystä (n. 3 % yrityskannasta). Vuodesta 2000 ulkomaalaisten yrittäjien määrä on kaksinkertaistunut. Maahanmuuttajien yritykset työllistävät noin 20 500 henkilöä. TEM:n yhdyshenkilö: Työllisyys- ja yrittäjyysosasto/pertti Hämäläinen, puh. 010 606 3516 Asiasanat Yrittäjyys, yrityspolitiikka, yrittäjä, yritystoiminta, kasvu ISSN 1797-3554 Kokonaissivumäärä 158 Julkaisija Työ- ja elinkeinoministeriö Kieli Suomi ISBN 978-952-227-079-5 Hinta 27 Kustantaja Edita Publishing Oy

Esipuhe Ensimmäinen kauppa- ja teollisuusministeriön yrittäjyyskatsaus julkaistiin joulukuussa 2003. Ministeriö ryhtyi tuolloin systemaattisesti kartoittamaan yrittäjyyden ja yritystoiminnan edellytyksiä ja kehittämismahdollisuuksia Suomessa yrityspolitiikan valmistelun tueksi. Yrittäjyyskatsauksen tavoitteena on luoda yleiskuva yrittäjyyden ja yritystoiminnan toimintaedellytyksistä ja kehitystrendeistä Suomessa. Katsaus on ilmestynyt vuosittain ja sitä on päätetty jatkaa 1.1.2008toimintansa aloittaneen työ- ja elinkeinoministeriön toimesta. Käsillä olevan katsauksen tavoitteena on tuottaa ministeriölle tietoa toimenpiteiden suunnittelun tueksi sekä pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen Työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman tietotarpeisiin. Katsaus peilaa siten myös ko. politiikkaohjelman toteutumista ja vaikutuksia yritysten ja yrittäjien toimintaolosuhteisiin. Yrittäjyyskatsaukseen 2008on kerätty perustietoa yrittäjien ja yritysten määristä, taloudellisesta asemasta sekä liiketoiminnasta toimialoittain ja alueittain. Keskeisessä tarkastelussa ovat erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset, uudet yritykset, yritysten kasvu, vaihtuvuus sekä vaikutus työllisyyteen samoin kuin yrittäjyys maakunnissa. Tässä katsauksessa erityistä huomiota kiinnitetään lisäksi naisten yrittäjyyteen, maaseudun yritystoimintaan, maahanmuuttajien yrittäjyyteen sekä yrittäjyyteen tietyillä hyvinvointialoilla.

Sisällys Esipuhe... 5 1 Työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma... 9 2 Yritykset ja yritystoiminta Suomessa... 11 2.1 Yritysten lukumäärät... 11 2.1.1 Uusien yritysten rekisteröinnit lisääntyneet... 13 2.1.2 Yritysten määrä ja bruttokansantuote... 14 2.1.3 Toimialakehitys... 15 2.1.4 Turvallisuusala esimerkkinä uudesta kasvualasta tilastojen katvealueella... 20 2.2 Yritysten koko, henkilöstö ja liikevaihto... 22 2.2.1 Yritystoiminta kokonaistuotannosta ja -työllisyydestä.. 22 2.2.2 Henkilöstön ja liikevaihdon kehitys... 23 2.2.3 Pienet ja keskisuuret yritykset... 26 2.3 Yrityskannan vaihtuvuus ja uusiutuminen... 32 2.3.1 Vaihtuvuuden merkitys kansantaloudelle... 33 2.3.2 Aloittaneet ja lopettaneet yritykset Suomessa... 34 2.3.3 Yritysten eloonjäämisasteet... 38 2.3.4 Konkurssit ja velkasaneeraukset... 40 2.3.5 Yritystoiminnan lopettaneiden yrittäjien profiili.... 42 2.3.6 Vaihtuvuus ja eloonjäämisaste kansainvälisesti... 44 2.4 Yritysten omistusrakenne ja yritysmuoto... 46 2.5 Pk-yritysten vienti ja kansainvälinen toiminta... 49 3 Kasvuyrittäjyys... 57 3.1 Kasvuyrittäjyyden ilmenemismuodot.... 57 3.2 Kasvuyrittäjyyden kansainvälistä vertailua... 60 3.3 Kasvuyrittäjyyden kehitysnäkymät... 63 3.3.1 Kasvuyritykset TEM:n toimintaympäristöselvitysten mukaan... 63 3.3.2 Kasvuyritysten luokittelua Suomessa... 67 4 Yrittäjät... 70 4.1 Yrittäjien määrä ja toimialat... 70 4.2 Yrittäjät maakunnissa... 74 4.3 Yrittäjien ikärakenne... 75

4.4 Yrittäjien koulutustaso... 78 4.5 Yrittäjyysaktiivisuus kansainvälisesti.... 82 5 Naisten yrittäjyys... 86 5.1 Naisyrittäjyyden taustoista... 86 5.2 Naisyrittäjien toimialat ja profiili... 89 5.3 Naisten yrittäjyys kansainvälisesti... 94 6Alueellinen yrittäjyys... 98 6.1 Yritysten sijainti ja toiminta maakunnittain... 98 6.1.1 Yritysten määrän kehitys ja vaihtuvuus maakunnittain.. 101 6.1.2 Kuntatyypit ja yritystoiminnan kehitys... 103 6.2 Maaseutuyrittäjyys... 106 6.2.1 Maatalouden perustuotanto... 108 6.2.2 Monialaiset maatilat... 109 6.2.3 Maaseudun muut pienyritykset... 115 7 Maahanmuuttajien yrittäjyys... 120 7.1 Yrittäjien taustoista... 120 7.2 Maahanmuuttajien yritykset... 122 7.2.1 Yritysten määrä... 122 7.2.2 Yritysten koko ja toimialat... 124 7.2.3 Yrittäjien kansalaisuus... 127 7.2.4 Maahanmuuttajien yritykset alueittain... 127 8 Hyvinvointialojen yrittäjyys... 129 8.1 Yksityiset sosiaali- ja terveyspalvelut... 129 8.1.1 Sosiaalipalvelut kansantaloudessa... 129 8.1.2 Terveyspalvelut kansantaloudessa... 134 8.2 Yksityiset hyvinvointipalvelut kuntien palvelututoannossa... 140 8.2.1 Sosiaalipalvelujen hankinnat.... 140 8.2.2 Terveyspalvelujen hankinnat.... 145 8.3 Kotitalousvähennys kotitalous-, hoiva- ja hoitotyössä... 8.3.1 Vähennysjärjestelmän lähtökohdat.... 148 148 8.3.2 Lainsäädännölliset pelisäännöt.... 148 8.3.3 Kotitalousvähennyksen käyttö... 149 8.3.4 Kotitalous-, hoiva- ja hoitopalvelujen tuottajat... 152 Lähteet... 155

1 Työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma 9 Työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman taustalla on erityisesti kaksi tekijää: väestön ikärakenteen vanheneminen ja sen myötä työikäisen väestönosan alkava väheneminen ja toiseksi globalisaatiokehityksestä osaltaan seuraava jatkuvasti tiukkeneva kilpailu, joka kohtaa suomalaisen työn vähitellen kaikilla toimialoilla ja kaikenlaisissa tehtävissä. Nämä molemmat muutostekijät luovat uhkan sille, miten hyvin voidaan varmistaa hyvinvoinnin rahoituksen riittävyys tulevina aikoina. Talouskasvu edellyttää, että niin työn tuottavuus kuin työvoimapanoksen määrä ovat riittävällä tasolla. Työpanoksen uhkaava väheneminen korostaa tuottavuuden parantamisen välttämättömyyttä. Politiikkaohjelman toimet on jaettu kolmeen osaan: työpanoksen määrää ja työvoiman saatavuutta turvaavat toimet yrittäjyyden ja yritysten kasvun edistäminen työn tuottavuuden parantaminen työelämän laatua kehittämällä Politiikkaohjelman yrittäjyyttä edistävillä toimilla halutaan vaikuttaa tuottavuuden parantumiseen. Yritystoiminnan dynaamisuus ja jatkuva uusiutuminen merkitsevät entistä parempaa tuottavuutta. Yrittäjyyttä koskevissa toimissa ovat esillä muun ohella yrittäjyyskasvatus, verotus ja rahoitus, yrittäjien sosiaaliturva, perheyritysten toimintaedellytykset, naisyrittäjyys, luovien alojen yrittäjyys, maa- ja metsätalous- sekä maaseutuyrittäjyys, yrittäjyyden merkitys kuntien palvelutuotannossa, julkiset yrityspalvelut, yritysten hallinnollisten velvoitteiden vähentäminen sekä lainsäädännön yritysvaikutusten arviointi. Käsillä olevalla yrittäjyyskatsauksella tuotetaan osaltaan tietopohjaa myös edellä lueteltujen toimintalohkojen tarpeisiin. Käynnissä oleva politiikkaohjelma jatkaa tietyllä tavalla edellisen hallituksen Yrittäjyyden politiikkaohjelman työtä. Ohjelman painopisteitä kuitenkin on jossain määrin tarkistettu. Näyttää siltä, että meillä yrittäjyyshalukkuudessa ja yrittäjyysmyönteisyydessä yleisestikin on viime vuosien aikana tapahtunut selkeää käännettä parempaan. Yrittäjyyden politiikkaohjelmassa yrittäjyyshalukkuuden kohentaminen oli vahvana painopisteenä. Sen sijaan halukkuus yrityksen voimakkaaseen kasvattamiseen ei suo-malaisten yrittäjien keskuudessa ole lainkaan parantunut, vaikkakin halukkuutta kasvamiseen sinänsä löytyy vähintään samassa määrin kuin naapurimaissa. Suomessa ei ole onnistuttu kääntämään korkeaa kou-

10 lutus- ja innovaatioastetta riittävässä määrin voimakkaaseen kasvuun tähtääväksi yritystoiminnaksi. Yritysten riittävän vahva kasvuhalu on kuitenkin mitä tärkein tekijä niin työllisyyden kannalta kuin hyvinvoinnin resurssien turvaamisessa muutoinkin. Tämän vuoksi kasvuyrittäjyyden vahvistaminen on nyt käynnissä olevan politiikkaohjelman erityinen painopiste. Vuosina 2008ja 2009 politiikkaohjelman toisena painopisteenä on yritysten hallinnollisen taakan keventäminen. Tämän taustalla on yhtäältä Euroopan komission asiaa koskeva toimintaohjelma, jossa tavoitteeksi on asetettu vähentää EU -lainsäädännöstä ja sen täytäntöönpanosta aiheutuvaa yritysten hallinnollista taakkaa 25 % vuoteen 2012 mennessä. Toisaalta on aiheellista jatkuvasti arvioida kriittisesti myös niitä omia kansallisia käytäntöjämme, joista syntyy kustannuksia yritystoiminnalle.

11 2 Yritykset ja yritystoiminta Suomessa 2.1 Yritysten lukumäärät Suomessa oli vuoden 2007 lopussa reilut 258000 yritystä työ- ja elinkeinoministeriön arvioiden mukaan. Määrä on lisääntynyt tasaisesti vuodesta 1995. Yrityskannan kasvua on edesauttanut mm. yrityksen perustamista ja käynnistämistä varten tarkoitetun starttirahan yleistyminen. Vuoden 2008ensimmäisen kuuden kuukauden aikana rahoitusta oli myönnetty ennätysmäärä, lähes 5 000 kappaletta. Asukasta kohden laskettuna yritysten lukumäärä on Suomessa kuitenkin edelleen EU-keskiarvon alapuolella. Viime aikoina yrityskanta on kasvanut eniten rakentamisessa, kiinteistö- ja liike-elämän palvelualoilla, sosiaali- ja terveyspalveluissa ja muissa henkilökohtaisissa palveluissa. Teollisuudessa ja kaupassa kehitys on ollut vaimeampaa. Talouden rakennekehityksen seurantaa vaikeuttaa yritysten syntyminen osaamisalueille, joista ei saada kunnollisia perustilastoja. Yritysten lukumäärää on käytetty usein yrittäjyysaktiivisuuden mittarina. Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisterin (YTR) tilastoista ilmenee, että yritysten määrä väheni tuntuvasti lamavuosina 1990-luvun alussa, mutta vuodesta 1995 lähtien niiden määrä on kasvanut koko ajan. Yritysten määrä lisääntyi 1990-luvun loppupuoliskolla talouslaman jälkeisinä vuosina keskimäärin 3,5 prosenttia vuosittain. 2000-luvun alkuvuosina (2000 2003) yritysten määrän kasvu hidastui keskimäärin noin prosenttiin vuodessa, mutta sen jälkeen kasvu on jälleen vauhdittunut (Kuvio 1). YTR:n mukaan yritysten lukumäärä kasvoi erityisen voimakkaasti vuonna 2006, joskin osa kasvusta oli tilastollista. Syynä oli yritysrekisterin tietopohjan laajentuminen sisältämään kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta arvonlisäverovelvolliset yksiköt. Tietopohjan laajennus on vaikuttanut etenkin kiinteistö- ja vuokrauspalvelujen toimialalla olevien yritysten määrään. Tilastojen laadintamenetelmissä tapahtuneet muutokset selittävät jopa 40 prosenttia yritysten määrän lisäyksestä vuonna 2006. 1 1 Tilastokeskuksen YTR:n tilastoihin kuuluivat vuonna 2006 ne liikeyritykset, jotka toimivat tilastovuotena yli 6 kk työllistäen enemmän kuin puoli henkilöä vuosityöllisyyden käsitteellä mitaten tai kerryttävät liikevaihtoa yli 9 337 euroa. Maatiloja ei lueta Tilastokeskuksen YTR:n tilastoissa pääsääntöisesti yrityksiin. Maatiloista tilastot sisältävät vain ne, joilla on palkattua työvoimaa.

12 Yritysten määrä on lisääntynyt kuitenkin reippaasti, vaikka tilastollinen kasvu puhdistettaisiin YTR:n tilastosta. Tämä kertoo kansantalouden myönteisen kehityksen mukanaan tuomasta toimeliaisuudesta ja 2000-luvulla tehtyjen elinkeinopoliittisten uudistusten onnistumisesta. Ministeriön ennakkoarvion mukaan Suomessa oli vuoden 2007 lopussa jo 258400 yritystä (pois lukien alkutuotanto eli lähinnä maatilat). Arviota voidaan pitää olosuhteisiin nähden varsin maltillisena. Tuhatta henkilöä kohden meillä on jo lähes 49 yritystä, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin. Huolimatta myönteisestä kehityksestä ovat Suomen luvut vielä Euroopan keskitason alapuolella, kun yritysten määrä suhteutetaan asukaslukuun. EU:n tilastoviranomaisen Eurostatin mukaan yritystiheys on korkein Tsekin tasavallassa, Portugalissa, Kreikassa ja Italiassa. Ranskassa yritystiheys on samaa luokkaa kuin Suomessa. Muista taloudellisesti menestyneistä maista Alankomaissa, Britanniassa ja Saksassa yritystiheys on EU:n keskitasoa matalampi. Pohjoismaista yritystiheys on korkein Ruotsissa, jonka jälkeen tulevat Norja, Tanska ja Suomi. 2 260 000 250 000 240 000 230 000 220 000 218 146 215 799 211474 213 230 232 305 226 593 222 817 228 422 224 847 219 273 219 516 236 435 250 378 258 390 49,0 47,0 45,0 43,0 210 000 203 358 41,0 200 000 190 000 180 000 191061 189 458 184 931 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 39,0 37,0 35,0 Yrityksiä (vasen asteikko) Yrityksiä 1000 asukasta kohden Lähteet: Yritys- ja toimipaikkarekisteri ja väestötilasto, Tilastokeskus; TEM:in arvio 2007. Kuvio 1.Yritysten (pl.alkutuotanto) lukumäärä Suomessa 1990 2007 2 Eurostatin tekemään yritystiheysvertailuun sisältyvät teollisuus (ml. kaivannaistoiminta ja vesi- ja energiahuolto), rakentaminen, kauppa, kuljetus ja tietoliikenne sekä kiinteistö-, vuokraus- ja liike-elämän palvelut, mutta ei esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut tai henkilöpalvelualat

2.1.1 Uusien yritysten rekisteröinnit lisääntyneet 13 Yritysten määrä on lisääntynyt myös Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) kaupparekisterin mukaan. Vuonna 2007 rekisteröitiin yhteensä 32 700 yritystä, mikä on 12 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna (Kuvio 2). Uusien yritysten kaupparekisteri-ilmoitukset ovat lisääntyneet yhtäjaksoisesti tarkasteluajanjaksolla 2003 2007. Yhteensä kaupparekisterissä oli maaliskuun 2008lopussa 400 000 yritystä, jos yrityksiin lasketaan yksityiset toiminimet, kommandiittiyhtiöt, avoimet yhtiöt, yksityiset ja julkiset osakeyhtiöt (pois lukien asunto-osakeyhtiöt) ja osuuskunnat. Osa kaupparekisterissä olevista yrityksistä on kuitenkin lopettanut tai keskeyttänyt toimintansa ja osalla taloudellinen toiminta ei ole edes vielä alkanut. Vuonna 2007 eniten kasvoivat yksityisten toiminimien rekisteröinnit. Yritysmuotona toiminimi on helppo ja joustava tapa aloittaa liiketoiminta, sillä yritysmuoto ei edellytä erityisiä perustamistoimia. Yksityiset toiminimet jaetaan ammatin- ja liikkeenharjoittajiin. Ammatinharjoittajat toimivat yleensä ilman ulkopuolista työvoimaa, mutta liikkeenharjoittajilla saattaa olla vierasta työvoimaa palveluksessaan. 3 Nousukauden ohella uusien yritysten määrän kasvua ovat vauhdittaneet mm. kotitalousvähennys, arvonlisäveron alarajan nosto sekä osakeyhtiölain ja starttirahan uudistukset. Perustamista on omalta osaltaan vauhdittanut 1.9.2006 voimaan tullut uusi osakeyhtiölaki. Osakeyhtiöiden rekisteröinnit lisääntyivät vuonna 2007 lähes viisi prosenttia. Pienten osakeyhtiöiden perustamista on lisännyt osakeyhtiölain uudistus, jonka mukaisesti osakeyhtiöiden vähimmäispääomavaatimus pudotettiin 8 000 eurosta takaisin 2 500 euroon (noin 15 000 markkaan). Tällä tasolla vähimmäispääomavaatimus oli uusissa osakeyhtiöissä ennen vuoden 1997 osakeyhtiölain uudistusta. Osakeyhtiölain uudistuksen yhteydessä myös yhtiöiden perustamiseen liittyvä paperityö helpottui. Uusista yrittäjistä monet ovat käyttäneet hyväkseen PRH:n uutta sähköistä perustamispakettia, joka sisältää kaikki tarvittavat asiakirjapohjat ja ilmoituslomakkeet. Uudistuksen myötä tuli perustamisen yhteydessä mahdolliseksi myös valita suppea yhtiöjärjestysmalli. Siinä yhtiöjärjestykseen tulee vain kolme pykälää: yhtiön toiminimi, kotipaikka ja toimiala. Pienten osakeyhtiöiden toiminta helpottui vuonna 2007 edelleen, kun ne vapautettiin tilintarkastuslain uudistuksessa pakollisesta tilintarkastusvelvollisuudesta. Kaikista uusista osakeyhtiöistä kaksi kolmesta on perustettu lain sallimalla 2500 euron minimiosakepääomalla. 3 Liikkeenharjoittajalla liiketoimintaan sitoutunut pääoma on yleensä suurempi kuin ammatinharjoittajalla.

14 Yrityskannan kasvua on edesauttanut myös yrityksen perustamista ja käynnistämistä varten tarkoitetun työhallinnon myöntämän starttirahan yleistyminen. Vuoden 2008ensimmäisen kuuden kuukauden aikana rahoitusta oli myönnetty ennätysmäärä, lähes 5 000 kappaletta. Kahtena edellisvuotena vastaavan jakson aikana oli tehty noin 4 000 myönteistä päätöstä. Henkilöyhtiöiden (kommandiitti- ja avoimet yhtiöt) rekisteröintien määrä on vähentynyt kaupparekisterissä tasaisesti 2000-luvulla. Henkilöyhtiöiden suosiota muihin yhtiömuotoihin nähden on vähentänyt se, että henkilöyhtiöiden toiminnan tukijalkana on yritysten vastuullisten yhtiömiesten omaisuus. Vastuulliset yhtiömiehet vastaavat henkilöyhtiön veloista omalla omaisuudellaan. Sen sijaan pääomayhtiön kuten osakeyhtiön toiminta perustuu yhtiöön sijoitettuun pääomaan, ja osakkeenomistajien vastuu rajautuu osakesijoituksen määrään. Uusia yrityksiä 40 000 33 693 35 000 30 071 30 000 26 876 25 169 23 351 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 2003 2004 2005 2006 2007 Lähde: PRH Kuvio 2.Uusien yritysten perustamisilmoitukset kaupparekisteriin 2003 2007 2.1.2 Yritysten määrä ja bruttokansantuote Yritysten määrän kehitys on seurannut Suomessa pienellä viipeellä bruttokansantuotteen kehitystä. Yritysten määrä lisääntyi voimakkaasti vuosina 1995 1998. Sitä vauhditti talouskasvun ohella suurten yritysten ja julkisen alan toimintojen yhtiöittäminen ja ulkoistaminen. Suuret työnantajat muun muassa rakennusalalla ja metalli- ja elektroniikkateollisuudessa alkoivat suosia joustavia alihankintasuhteita. Yritysten määrää ovat lisänneet kuntien palvelutuotannon yhtiöittäminen, lisääntyneet ostopalvelut ja toimintojen kokonaan ulkoistaminen (Kuvio 3).

15 Yritysten määrän kasvuvauhti hidastui 1990-luvun lopussa. Noususuhdanteessa työllisyysmahdollisuudet parantuivat ja useammilla yrittäjillä oli mahdollisuus valita yrittäjyyden ja palkkatyön välillä. Pienten yritysten määrän kasvu on jälleen kiihtynyt vuodesta 2004 lukien. Prosenttia 15 10 5 0-5 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006-10 -15 Yritysten määrä Bkt:n volyymi Lähteet: Kansantalouden tilinpito ja yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus; TEM:n arvio yrityksistä 2007. Kuvio 3.Bruttokansantuotteen volyymin ja yritysten määrän kehitys vuosina 1990 2007 4 2.1.3 Toimialakehitys Yritys- ja toimipaikkarekisterin mukaan yritysten määrä on kasvanut kymmenen viime vuoden aikana eniten rakentamisessa ja palvelualoilla (pois lukien kauppa), kuten kiinteistö- ja liike-elämän palveluissa, sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä muissa henkilökohtaisissa palveluissa (Kuvio 4). Yleinen tulotason nousu vaikuttanee jatkossakin virkistys- ja muita henkilökohtaisia palveluja tuottavien yritysten nopeampaan kasvuun. Samaan suuntaan vaikuttaa myös yleinen yksilöllisyyden lisääntyminen yhteiskunnassa (Rouvinen ja Ylä-Anttila, 2004). Liike-elämän palvelualoilla uusia yrityksiä on perustettu runsaasti muun muassa siksi, että kauppa, rahoituslaitokset, teollisuus ja julkinen ala ovat siirtyneet enenevässä määrin ostopalvelujen käyttöön. Samalla on yhtiöitetty omia palveluyksiköitä. Kasvu ei silti perustu pelkästään ulkoistamiselle, sillä monet osaami- 4 Yritysten määrä kasvu vuonna 2006 oli osittain tilastollista.

16 seen perustuvat liike-elämän palvelut ovat kokonaan uusia tai niiden sisältö ja luonne on huomattavasti muuttunut aiemmasta. Taustalla vaikuttavat tietoliikennetekniikan kehitys, kansainvälistyminen ja lainsäädännölliset uudistukset. Kiinteistöpalvelualan yritysten määrän kasvua selittävät rakennuskannan kasvu ja kiinteistöjen ylläpitopalvelujen yhtiöittäminen yritysten ja julkisyhteisöjen keskittyessä ydintoimintaansa. Uusia liiketoimintamahdollisuuksia tuottavat esimerkiksi toimitilojen käyttäjäpalvelut (catering- ja turvallisuuspalvelut) ja kiinteistöjohtamispalvelut. Kiinteistöalan transaktioiden määrän kasvu ja ulkomaisten sijoittajien tulo markkinoille on laajentanut markkinoita monissa kiinteistöalan asiantuntijapalveluissa, kuten kiinteistökauppojen arvioinnissa ja välityksessä (Lith, 2006a). Sosiaalipalveluissa yritysten määrää on lisännyt kuntien ostopalvelujen kasvu ja sosiaalialan järjestöjen palvelutoimintojen yhtiöittäminen. Yhtiöittämisellä kaupalliset toiminnot on erotettu järjestöjen yleishyödyllisestä toiminnasta. Nopeinta kasvu on ollut vanhusten palvelutalo- ja asumistoiminnoissa ja kotipalvelussa. Syynä on laitoshuoltopainotteisen vanhusten palvelujärjestelmän purkaminen 1990- luvulta lukien. Väestön ikääntyminen sekä lasten ja nuorten laitoshuollon palvelutarve ovat myös johtaneet lisäpalvelujen hankkimiseen yksityisiltä toimijoilta. Sosiaalipalveluille ennustetaan tuntuvaa kasvua lähitulevaisuudessa, sillä kuntien mahdollisuudet vastata sosiaalihuollon palvelujen kysynnän nopeaan kasvuun omalla työvoimalla ovat rajalliset. Sen sijaan terveyspalveluissa ostopalvelujen kasvu on ollut tähän asti hitaampaa. Asenteiden ohella kehitystä jarruttaa kuntien laaja oma palvelutuotanto ja niiden välillinen vastuu sairaanhoitopiirinsä kuntayhtymien taloudellisesta menestyksestä. Jotkut kunnat, kuten Lahti, Vantaa, Kouvola ja Karjaa, ovat kuitenkin ulkoistaneet perusterveydenhuoltoaan lääkäripulan vuoksi. Kunnalliset palvelusetelit merkitsevät uutta asiakaslähtöistä mahdollisuutta ostaa yksityisiä sosiaalipalveluja. Lainsäädäntö palveluseteleistä tuli voimaan vuoden 2004 alusta lukien. Niitä on hyödynnetty kasvavassa määrin avohuollon palveluissa ja vanhusten palveluasumisessa. Vuonna 2008setelien käyttöala laajeni kotisairaanhoitoon. Henkilökohtaisissa palveluissa liikuntapalvelut ovat nousseet uusille kasvu-urille. Esimerkkeinä ovat viime vuosina laajentuneet hevosalan palvelut. Hevostalouden tuotantoketju työllistää jo yli 15 000 suomalaista. Hevosten määrä on kasvanut yli 1 000 eläimellä vuodessa (Suomen Hippos ry, 2008). Muita kasvaneita aloja ovat kuntosali-, aerobic- ja palloiluhallitoiminta. Uusia toimintoja edustavat henkilökohtaiset kunto-ohjaajat.

17 Kotitalouspalveluissa on paljon kasvupotentiaalia. Ne saivat kasvusysäyksen verotuksen kotitalousvähennysjärjestelmästä. Niilolan ja Valtakarin (2006) tutkimuksen mukaan verovähennyksen työpaikkavaikutus oli vuonna 2004 noin 10 000 henkilötyövuotta eli 12 100 työpaikkaa. Nettomääräisesti vaikutus oli lähes 4 600 työpaikkaa, mikä tarkoittaa, että palveluja ei olisi ostettu ilman kotitalousvähennystä. Remonttien osuus nettomääräisistä uusista työpaikoista oli noin 70 prosenttia ja siivous- ja hoivapalvelujen noin 30 prosenttia (Lith, 2008a). Vuonna 2006 kotitalousvähennystä käyttäneitä henkilöitä oli verohallinnon mukaan jo yli 240 000 ja vähennyksen suuruus oli 165 miljoonaa euroa. Kotitalouksista arviolta 8,5 9,0 prosenttia on hyödyntänyt kotitalousvähennysjärjestelmää. Vuosikymmenen vaihteeseen mennessä osuuden arvellaan kohoavan kymmeneen prosenttiin. Kansantaloudellisesti katsottuna kotitalousvähennyksellä luodut työpaikat maksavat itsensä takaisin. Kotitalousvähennys on edistänyt järkevää työnjakoa kansantaloudessa, pienentänyt harmaata taloutta ja lisännyt naisten yrittäjyyttä. Yritysten määrä on kasvanut paljon rakennusalalla rakennustuotannon nopeasta lisääntymisestä ja alihankintatoiminnan kasvusta johtuen. Rakennusteollisuus ry:n (RT) mukaan rakentamisen arvo oli yli 27 miljardia euroa vuonna 2007. Vuonna 2008myönnettävät rakennusluvat talonrakennuksiin nousevat noin 42 miljoonaan kuutioon. Rakentamisen suhdannehuippu on taittunut, mutta lähivuosien näkymät ovat edelleen valoisat. Kasvun painopiste siirtyy uudisrakentamisesta korjausrakentamisen puolelle. Rakennusalan yritykset ovat tyypillisesti pieniä. Kotimaisen yritystoiminnan kasvusta huolimatta alan suotuisa kehitys edellyttää ulkomaisia alihankkijoita, sillä kotimainen rakennustyövoima on täyskäytössä. Ammattitaitoisen työvoiman saatavuusongelmat ovat lisääntyneet myös perinteisesti kesäkautta hiljaisempana talvikautena. Ulkomaisten urakoitsijoiden ja ulkomaista työvoimaa vuokraavien yritysten käyttö on tavallista Etelä-Suomen rakennustyömailla. Viimeaikaiset arviot ulkomaisen työvoiman määrästä lähestyvät 20 000 henkilötyövuotta. (Lith, 2007a) Yritysten määrä on kääntynyt laskuun teollisuudessa 2000-luvulla. Lukumäärä on vähentynyt elintarviketeollisuudessa, tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa, kustannustoiminnassa, rakennustuotteiden valmistuksessa, mekaanisessa metsäteollisuudessa, konepajateollisuudessa ja useimmilla metalli- ja elektroniikkateollisuuden toimialoilla. Toisaalta metallituoteteollisuudessa ja laivanrakennuksessa on esiintynyt jopa kapasiteettipulaa, ja yritysten määrä on lisääntynyt. Kemianteollisuudessa yritysten määrä on pysynyt ennallaan 2000-luvulla. Suomalaisen teollisuuden rakennemuutos alkoi 1980-luvun lopulla, kun yrityksemme kasvoivat fuusioiden kautta entistä suuremmiksi ja alkoivat kansainvälis-

18 tyä. Rakennemuutos kiihtyi 1990-luvulla, jolloin ulkomaiset yritysostot lisääntyivät Suomessa. Teollisuuden päätoimialojen, kuten metalli- ja elektroniikkateollisuuden ja metsäteollisuuden suorat ja välilliset työllisyysvaikutukset alihankintaketjujen kautta ovat kuitenkin edelleen suuria, vaikka tuotanto ja työllisyys kasvaa nykyisin enemmän teollisuusyritysten ulkomaisissa kuin kotimaisissa tuotantoyksiköissä. Aasian ja Etelä-Amerikan kehittyvien maiden ja Venäjän painoarvo markkinaalueina ja tuottajina kasvaa edelleen, mikä lisää haasteita ja muutospaineita Suomen teollisuudelle. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen on pidettävä huolta kilpailukyvystään monipuolisen teollisuuden toimintaympäristönä siten, ettei maamme vetovoima uusinvestointien kohdemaana heikkene ratkaisevasti. Esimerkiksi kohtuuhintaisen energian saatavuus on teollisuudelle tärkeää. Metsäteollisuuden kannalta tärkeää on myös puun tasainen saatavuus kilpailukykyiseen hintaan. Maa- ja metsätalouteen on rakennemuutoksen myötä syntynyt uusia yhtiömuotoisia yrityksiä. Erityisen voimakkaasti yritysten määrä kasvoi Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2006. 5 Elinkeino on kehittynyt kohti tavanomaista yrittäjyyttä, kun perheviljelmään perustuva maatilatalous on vähentynyt. Maatilojen pohjalta on syntynyt osakeyhtiöitä, joissa koneet, laitteet ja muut tuotannontekijät ovat yhteiskäytössä. Yritykset ovat usein monitoimialaisia: niissä voidaan harjoittaa maa- ja metsätaloutta, matkailuelinkeinoja ja pienimuotoista elintarvikkeiden jalostusta. Nykyään 35 prosentilla maatiloista harjoitetaan muutakin yritystoimintaa kuin maa- ja metsätaloutta. Muun yritystoiminnan harjoittaminen on ollut aiemminkin yleistä viljelijöiden keskuudessa, mutta 2000-luvulla uutta toimintaa on aloitettu erityisen vilkkaasti. Suurin osa monialaisista tiloista, lähes 70 prosenttia, toimii palvelualoilla. Suosituinta ja liikevaihdoltaan merkittävintä on koneurakointi. Myös uusiutuvan energian tuotanto on kasvussa. Sen sijaan elintarvikkeita tai matkailu- ja virkistyspalveluja päätoimialana tuottavien monialaisten tilojen määrä on vähentynyt. 5 Tilastollisesti yritysten määrä lisääntyi lähes 30 prosenttia vuosina 2005 ja 2006.

19 140 000 120 000 100 000 80 000 87090 110376 122111 1995 2000 2006 60 000 40 000 20 000 0 48114 45839 46662 35662 27679 28758 25486 26689 23138 7852 7443 9919 Palvelualat Kauppa Teollisuus Rakentaminen Maa-, metsä- ja kalatalous Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus. Kuvio 4.Yritykset päätoimialoittain 1995, 2000 ja 2006 Palveluvaltaistuminen kansainvälisesti Eurostatin tekemän 10 EU-maan 6 ja Norjan välinen vertailu osoitti, että Suomessa on tutkituista maista suhteellisesti vähiten palvelualojen ja kaupan yrityksiä (Euroopan komissio, 2004). Palvelualojen ja kaupan osuus kaikista yrityksistä (pois lukien maatilat) oli vertailumaissa keskimäärin neljä prosenttiyksikköä korkeampi kuin Suomessa. Suomessa kansantalous ei ole vielä niin palveluvaltaistunut kuin julkisissa keskusteluissa aika ajoin annetaan ymmärtää. Palveluyritysten suhteellinen osuus koko Suomen yritysmassasta on kasvanut verrattain myöhään. Samassa tutkimuksessa palveluyritysten henkilöstö muodosti vertailumaissa keskimäärin 60 prosenttia kaikkien yritysten työvoimasta. Alhaisimmat osuudet, 53 55 prosenttia, mitattiin Italiassa, Portugalissa ja Suomessa. Luxemburgissa, Alankomaissa ja Britanniassa palvelualojen osuus yritysten kokonaishenkilöstöstä oli reilut 70 prosenttia. Tämä osoittaa, että palvelualojen ja kaupan yritysten osuus henkilöstöstä on lisääntynyt Suomessa suhteellisen verkkaisesti 1990- ja 2000-luvuilla. Samaa voidaan sanoa palvelualojen liikevaihdon kehityksestä. 6 Alankomaat, Belgia, Espanja, Britannia, Italia, Luxemburg, Portugali, Ruotsi, Suomi ja Tanska.

2.1.4 Turvallisuusala esimerkkinä uudesta kasvualasta tilastojen katvealueella 20 Kansainvälisen työnjaon ja liiketoimintamallien kehitys, uudet teknologiat ja niiden sovellukset, nousevien kansantalouksien tarjoama kilpailuvoima yms. ovat kiihdyttäneet talouden rakennemuutosta Suomessa. Talouden rakenne uudistuu ja liiketoiminta kehittyy entistä nopeammin uusille urille. Esimerkiksi elektroniikkateollisuuden alihankintatoiminnan nousu ja lasku mahtui Suomessa 15 vuoden sisälle. Uusien kasvualojen tunnistamista ja seurantaa hankaloittaa perinteinen toimialaluokitus, jonka avulla on vaikea saada oikeaa kuvaa tapahtuneesta kehityksestä. Uudet kasvutoimialat ovat toimialaluokituksen näkökulmasta usein monitoimialaisia, eli palvelujen ja teollisuuden välinen raja on epäselvä, joten niistä ei ole usein saatavilla kunnollisia tilastotietoja. Hyvin todennäköisesti uusia kasvumahdollisuuksia syntyy perinteisten ja uusien alojen saumakohdassa (Palm, 2006). Uusia osaamisaloja ovat muun muassa mikrosysteemi- ja nanoteknologia, bioenergian tuotanto, hyvinvointiteknologia, turvallisuusala, kiinteistö- ja rakennusala, ympäristöteknologia, digitaalinen sisältötuotanto ja hevostalous. Yksi esimerkki lupaavasta, mutta osittain tilastojen pimentoon jäävästä kasvualasta, on yksityinen turvallisuusala (Lith, 2008b). Se koostuu laaja-alaisesta tuote- ja palvelukokonaisuudesta, jossa merkittävimpiä ovat vartiointipalvelut, rakenteelliset turva-alan tuotteet ja sähköiset turvajärjestelmät. Kasvavia toimintoja ovat erityisesti hälytyskeskus- ja etävalvontapalvelut sekä tietoturvallisuuteen liittyvät tuotteet ja palvelut. Yritystoiminta on laajentunut myös siksi, että elinkeinoelämä ja julkishallinto keskittyvät ydintoimintaansa ja ulkoistavat turvatoimintojaan. Palvelujen kysyntää lisäävät myös liike- ja toimitilojen ja muiden kiinteistöjen määrän kasvu. Laajat integroidut turvajärjestelmät sekä etävalvontaratkaisut ovat usein kustannustehokkain tapa hoitaa turvallisuutta. Yritykset panostavat rakenteelliseen suojaukseen ja etenkin palvelualoilla ostetaan vartiointipalveluja asiakkaiden ja henkilöstön suojaksi. Toteutunut kehitys on ollut osaltaan tulosta turvallisuuteen liittyvän tietoisuuden ja uhkakuvien lisääntymisestä. Yhteiskuntaa puhuttavat esimerkiksi tietoturvallisuuteen liittyvät uudet haasteet. Pitkästä historiasta ja viime vuosikymmenellä alkaneesta ripeästä kasvustaan huolimatta turvallisuusalan toiminnasta saatava tietopohja on kapea-alaista. Virallista toimialaluokitusta noudattavat tilastot tunnistavat alalta vain vartiointi- ja turvalli-

21 suuspalvelujen tuottajat (Nace 746: Etsivä, vartiointi- ja turvallisuuspalvelu 7 ). Turvalaitteiden ja -välineiden valmistajat ja sähköisten turvajärjestelmien tuottajat hajoavat virallisessa toimialaluokituksessa useille sähkö- ja elektroniikkateollisuuden, metallituoteteollisuuden tai tukku- ja vähittäiskaupan toimialoille. Kasvuhakuisten yritysten osuus on turvallisuusalalla paljon suurempi kuin yrityskentässä keskimäärin, mikä kertoo alan dynaamisuudesta. Finnsecurity ry:n vuonna 2008tekemän suhdannekyselyn mukaan lähes 50 prosenttia yrityksistä katsoi, että yleiset kysyntä- ja suhdannenäkymät ovat kolmen vuoden aikajänteellä selvästi tai ainakin hieman paremmat kuin nykyisin (Kuvio 5). 60,0 50,0 48,8 40,0 30,0 20,0 17,1 39,0 31,7 29,3 22,0 10,0 0,0 9,8 Selvästi paremmat Hieman paremmat Pysyvät ennallaan Huonommat 2,4 Lähimmän vuoden aikana Seuraavan 3 vuoden aikana Lähde: Turvallisuusalan yrityskyselyt 2008 Kuvio 5.Turvallisuusalan yritysten yleiset suhdanne- ja kysyntänäkymät lähimmän vuoden ja seuraavan kolmen vuoden aikana, prosenttia yrityksistä. 7 Katvealueelle jää myös tietoturvallisuuteen erikoistuneita, teknisen suunnittelualan sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan yrityksiä. Kuvausta vaikeuttaa se, että osa turvallisuusalan yrityksistä on monitoimialaisia, vain osaksi alalle kuuluvia yrityksiä tai alihankkijoita.

2.2 Yritysten koko, henkilöstö ja liikevaihto 22 Yritystoiminnan osuus tuotannosta ja työllisyydestä on kohonnut pitkällä aikavälillä. Tätä selittää varsinkin yksityisten palvelualojen kasvu 1990-luvun alusta lukien. Pk-yritykset työllistivät 62 prosenttia kaikkien yritysten henkilöstöstä ja synnyttivät 49 prosenttia niiden liikevaihdosta vuonna 2006. Pk-yritysten osuus Suomen yrityksistä on 99,8prosenttia, mikä vastaa EU -keskiarvoa. Pk-yritysten työllisyysosuus on meillä matalampi kuin monissa EUmaissa. Tosin niiden osuus kaikkien yritysten työllisyydestä on kasvanut tasaisesti. Uusista työpaikoista nettomääräisesti 80 prosenttia on syntynyt pk-yrityksiin vuoden 1995 jälkeen. Liikevaihdossa pk-yritysten suhteellinen osuus on kuitenkin pienentynyt viime vuosina. 2.2.1 Yritystoiminta kokonaistuotannosta ja -työllisyydestä Yritystoiminnan osuus kokonaistuotannosta lisääntyi nopeasti talouslaman jälkeen 1990-luvulla. Myös yritysten osuus kansantalouden työllisyydestä kääntyi nousuun työvoimavaltaisten yksityisten palvelualojen ripeän kasvun ansiosta. Vastaavasti julkisen toiminnan ja kolmannen alan järjestöjen sekä alkutuotannon osuus tuotannosta ja työllisyydestä on supistunut. 2000-luvun alussa yrityssektorin kasvu taittui lievään suhdannetaantumaan, mikä hidasti tilapäisesti yrityssektorin tuotanto- ja työllisyysosuuksien kasvua. Vuonna 2007 yrityssektorin osuus kokonaistuotannosta oli kansantalouden tilinpidon mukaan 73 prosenttia ja kansantalouden työllisyydestä 64 prosenttia, jos maa- ja metsätaloutta ei oteta lukuun (Kuvio 6). Kymmenessä vuodessa tuotantoja työllisyysosuudet ovat kasvaneet neljä prosenttiyksikköä. Maa- ja metsätalous nostaa yritystoiminnan tuotanto-osuutta kolme prosenttiyksikköä ja työllisyysosuutta viisi prosenttiyksikköä. Jatkossa maa- ja metsätalous olisi monitoimialaisuutensa ja lisääntyneen yrittäjämäisyytensä vuoksi luettava yrityssektoriin. 8 8Tilastokeskuksen asiantuntijoiden mukaan maatilatalouden harjoittajat sisällytetään yritys- ja toimipaikkarekisteri YTR:ään vuositilastoihin tilastovuodesta 2007 alkaen, ellei asiassa ilmene teknisiä tai sisällöllisiä ongelmia. YTR:n tiedot eivät vastaa käsitteellisesti Maa- ja metsätalousministeriön Tietopalvelukeskus Tike:n maatiloja. YTR:n tiedot ovat enemmän sidottuja henkilöyrittäjään. Henkilöllä voi olla useita maatiloja, mutta tulorajojen johdosta henkilö (tai maatila) voi jäädä tilaston ulkopuolelle tai jos yrittäjällä on muuta varsinaista liiketoimintaa ja maatila on yksikkönä muulla kuin maataloustoimialalla.

23 Prosenttia 75,0 70,0 65,0 60,0 55,0 50,0 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 Osuus tuotannosta Osuus työllisyydestä Lähde: Kansantalouden tilinpito, Tilastokeskus. Kuvio 6.Yrityssektorin osuus kansantaloudesta 1990 2007 2.2.2 Henkilöstön ja liikevaihdon kehitys Yritysten henkilöstö oli Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisterin mukaan noin 1,38miljoonaa työntekijää vuoden 2006 lopussa. Kasvua edellisvuodesta oli 3,7 prosenttia. Henkilöstön nopein lisäys ajoittui 1990-luvun toiselle puoliskolle. 2000-luvun alussa henkilöstö väheni hieman. Muutaman hitaan kasvun vuoden jälkeen henkilöstön määrän kasvu on jälleen vauhdittunut (Kuvio 7). Henkilöstön on lisääntynyt vuonna 2006 kaikilla toimialoilla, ripeimmin liike-elämän palveluissa (11 %). Osa henkilöstön lisäyksestä liike-elämän palvelualoilla ja myös kiinteistö- ja vuokrauspalveluissa selittyy yritysjärjestelyillä, tilastojen tietopohjan laajennuksella ja yritysten päätoimialoissa tapahtuneilla muutoksilla. Vuonna 2006 henkilöstö lisääntyi myös tehdasteollisuudessa. Teollisuus työllistää edelleen lähes 30 prosenttia yritysten henkilöstöstä. Päätoimialoista toiseksi eniten henkilöstöä on kaupan toimialoilla (18%) ja kolmanneksi eniten liike-elämän palveluissa (14 %). YTR:n mukaan yritysten työpaikkojen kasvu on palvelualoilla kohdistunut paljolti määräaikaisten, osa-aikaisten ja muiden epätyypillisten työsuhteiden yleistymiseen. 1990-luvun alkuun verrattuna lukukausien aikana työssä käyvien opiskelijoiden määrä on kolminkertaistunut ja lähentelee 300 000 henkeä. Arviolta joka

24 seitsemäs työntekijä on opiskelija. Osa-aikaisten työpaikkojen määrän kasvua selittää osittain se, että vuosityöllisyydellä mitaten yritysten henkilöstön kokonaismäärä jäi vielä vuonna 2006 alemmalle tasolle kuin 1990-luvun alussa. 9 Yritysten liikevaihto on kohonnut useilla toimialoilla tuntuvasti nopeammin kuin henkilöstö. Erityisesti teollisuudessa ja kaupassa toimintojen rationalisointi, yksikkökoon kasvu ja uuden teknologian myötä tapahtunut tuottavuuden nousu ovat johtaneet työntekijöiden kysynnän pienenemiseen. Vuonna 2006 yritysten liikevaihto oli lähes 350 miljardia euroa. Edellisestä vuodesta liikevaihto kohosi peräti 9,1 prosenttia. Myönteisestä kehityksestä kertoo se, että liikevaihdon kasvu on nopeutunut jatkuvasti vuodesta 2002 lähtien. Ind.(1990=100) 180 160 140 120 100 80 60 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 Henkilöstö Liikevaihto Liikevaihto/henkilöstö (tuottavuus) Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus Kuvio 7.Yritysten henkilöstön, reaalisen liikevaihdon ja tuottavuuden kehitys 1990 2006 Vuonna 2006 liikevaihdon nopeaa kasvua on ylläpitänyt vientivetoinen teollisuus, jossa liikevaihto lisääntyi melkein 15 prosenttia. Toiseksi eniten liikevaihto kohosi sosiaali- ja terveyspalveluissa ja liike-elämän palveluissa. Niissä osa kasvusta 9 YTR:n työllisyyskäsite (henkilöstö) eroaa työvoimatutkimuksen ja työssäkäyntitilaston määritelmästä. YTR:n henkilöstötieto on alempi kuin työllisyystilastoissa, koska henkilöstötiedon lähtökohtana on kokovuosityöllisyys. Henkilöstö on muutettu YTR:ssä kokovuosityölliseksi siten, että esimerkiksi kaksi puolipäiväistä työntekijää on sama kuin yksi kokovuosityöllinen. Työllisyystilastoissa jokainen osapäiväinen työntekijä vastaa puolestaan yhtä työllistä.

25 on tilastollista yritysjärjestelyjen tuloksena syntynyttä kasvua. 10 Keskimääräinen kasvutaso ylittyi myös majoitus- ja ravitsemistoiminnassa. Rakennusyritysten liikevaihdon kasvu oli vaisua rakennustuotannon kehitykseen nähden (Taulukko 1). Kolme neljästä kaikkien yritysten liikevaihdosta kertyy teollisuudesta ja kaupasta. Kaupassa merkittävä osa liikevaihdosta kertyy kauppatavaroiden läpikulkulaskutuksesta kaupan eri portaissa. Tehdasteollisuudessa ja rakennusalalla liikevaihto kertaantuu pitkissä alihankintaketjuissa. Eroja syntyy myös palvelualojen välille. Tässä suhteessa toimialojen arvonlisäys tai jalostusarvo olisi parempi mittari toiminnan laajuudelle kuin liikevaihto. Taulukko 1.Päätoimialojen henkilöstön ja liikevaihdon kasvu vuosina 2005 2006 Henkilöstömäärän kasvu 2005 2006, % Henkilöstö 2006, lkm Liikevaihdon kasvu 2005 2006, % Sosiaali- ja terveyspalvelut 14,1 39 065 14,3 Liike-elämän palvelut 11,4 188 077 13,8 Maa-, metsä- ja kalatalous 8,7 21 575-32,5 Kiinteistö- ja vuokrauspalvelut 7,7 30 574 8,1 Majoitus- ja ravitsemistoiminta 7,3 52 170 9,6 Koulutus 7,0 9 183 11,1 Henkilökohtaiset palvelut 4,6 42 242 3,1 Rakentaminen 2,8 134 070 1,9 Kuljetus ja tietoliikenne 1,9 152 844 4,9 Kauppa 1,3 246 959 4,8 Teollisuus 1,2 414 857 15,0 Rahoitustoiminta 11 1,0 43 303 - Yhteensä 3,7 1 377 732 9,1 Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus. 10 Erityisesti sosiaalipalveluissa yritystoiminnan kasvu on ollut seurausta kolmannen alan järjestöjen palvelutuotannon yhtiöittämisestä. Yhtiöittämisellä on varauduttu kuntien sosiaalipalvelujen kilpailutuksiin, sillä järjestöjen kaupallinen toiminta on erotettava järjestöjen yleishyödyllisestä, osittain julkisen varoin tuetusta toiminnasta. 11 Rahoitustoiminnassa ei ole käsitteellisesti liikevaihtotietoa.

26 2.2.3 Pienet ja keskisuuret yritykset Suomen noin 250 400:sta yrityksestä suuria oli 612 vuonna 2006 (Taulukko 2). Pk-yritysten osuus yrityskannasta oli 99,8prosenttia. Alle kymmenen hengen mikroyrityksiä kaikista yrityksistä oli 93,2 prosenttiyksikköä. Mikroyrityksistä pääosa (164 000) työllisti vuosityöllisyyden käsitteellä mitattuna alle kaksi henkilöä. Ne muodostavat Suomen yrityskannasta melkein kaksi kolmasosaa (Taulukko 2). Vuonna 2006 tapahtuneesta yritysten määrän kasvusta 64 prosenttia (9 000 yritystä) kohdistui alle kahden hengen yrityksiin. Pientyönantajia, eli yrityksiä, joilla on 2 9 palkansaajaa, oli 69 400 vuonna 2006. Niiden määrä lisääntyi 4 200 yrityksellä edellisestä vuodesta. Vähintään 10 hengen yritysten määrä kasvoi 800 yrityksellä. Pääosa työllisyyden lisäyksestä tapahtuu vähintään kymmenen hengen yrityksissä (Kuvio 8). Taulukko 2.Yritykset henkilöstön suuruusluokittain 2006 Yrityskoko Yrityksiä, lkm Osuus yrityksistä, % Pienet yritykset: alle 50 työntekijää Osuus henkilöstöstä, % Osuus liikevaihdosta, % 247 393 98,9 44,6 31,5 < 2 työntekijää 163 936 65,5 7,2 4,5 2 9 työntekijää 69 369 27,7 17,8 11,6 10 49 työntekijää 14 088 5,7 19,6 15,4 Keskisuuret yritykset: 2 373 0,9 17,3 17,4 50 249 työntekijää Suuret yritykset: 612 0,2 38,1 51,1 väh.250 työntekijää Yhteensä 250 376 100,0 100,0 100,0 Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus.

27 Prosenttia 70,0 64,3 60,0 50,0 40,0 30,0 29,8 27,7 24,7 29,5 20,0 10,0 0,0 7,0 5,3 11,1 0,4 0,2 Alle 2 henkeä 2-9 henkeä 10-49 henkeä 50-249 henkeä 250- henkeä Osuus yritysten määrän kasvusta Osuus henkilöstön kasvusta Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus. Kuvio 8.Yritysten ja henkilöstön määrän lisäys yritysten kokoluokittain vuodesta 2005 vuoteen 2006, prosenttia kokonaislisäyksestä Yrityskoko toimialoittain Yrityskokoon vaikuttaa luonnollisesti toiminnan luonne. Pienyritysvaltaisimpia ovat henkilökohtaisia palveluja tuottavat yritykset. Niihin luetaan esimerkiksi parturit, kampaamot ja kauneushoitolat. Näillä aloilla toimivista yrityksistä yli 80 prosenttia työllistää alle kaksi henkilöä. Toiseksi pienimuotoisinta toiminta on terveys- ja sosiaalipalveluissa. Myös kiinteistö- ja liike-elämän palveluissa, rahoitustoiminnassa ja maa- metsä- ja kalataloudessa alle kahden henkilön yritysten osuus on yli 70 prosenttia (Kuvio 9). Majoitus- ja ravitsemistoiminnassa alle kahden hengen yritysten osuus on yritysten päätoimialoista pienin. Monilla vahvasti pienyritysvaltaisilla toimialoilla toimii harvalukuinen joukko suuria yrityksiä, joiden osuus alan markkinoista on merkittävä työllisyydellä ja liikevaihdolla mitattuna. Esimerkkejä löytyy monilta henkilökohtaisia palveluja tai liike-elämän palveluja tuottavilta toimialoilta. Pk-yritykset työllistivät 62 prosenttia kaikkien yritysten henkilöstöstä ja kerryttivät 49 prosenttia liikevaihdosta vuonna 2006. Työllisyysosuus on kasvanut 1990-luvulta lukien. Kaikkien yritysten henkilöstön lisäyksestä 80 prosenttia syntyi pk-yrityksissä vuosina 1995 2006.

28 Liikevaihdolla mitattuna pk-yritysten asema on vaihdellut 20 viime vuoden aikana. Liikevaihto-osuus kohosi 1990-luvun puolessa välissä. Pienen pudotuksen jälkeen se kasvoi uudelleen 2000-luvun alussa, mutta vuosina 2004 2006 liikevaihto-osuus laski merkittävästi. Vuonna 2006 se oli alimmalla tasollaan yli 15 vuoteen (Kuvio 10). Tosin liikevaihto ei kerro jalostusaloilla eikä kaikilla palvelualoillakaan välttämättä sitä, millaisissa yrityksissä tavara- ja palvelutuotanto oikeasti tapahtuu ja todellinen jalostusarvo syntyy. Henkilökohtaiset palvelut Sosiaali- ja terveyspalvelut Kiinteistö- ja liike-elämän palvelut Rahoitustoiminta Maa-, metsä- ja kalatalous Kaikki yhteensä Koulutus Rakentaminen Kauppa Teollisuus Kuljetus ja tietoliikenne Majoitus- ja ravitsemistoiminta 84,0 77,9 72,1 72,0 71,0 65,5 65,1 64,0 60,3 55,2 54,4 45,5 13,8 18,5 22,6 17,7 25,8 27,7 29,5 29,7 32,2 28,4 39,4 47,4 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Alle 2 henkeä 2-9 henkeä Väh.10 henkeä Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus. Kuvio 9.Yritykset päätoimialoittain ja kokoluokittain henkilöstön mukaan vuonna 2006, prosenttia

29 Prosenttia) 62 60 58 56 54 52 50 48 19901991199219931994199519961997199819992000200120022003200420052006 Henkilöstöosuus Liikevaihto-osuus Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus. Kuvio 10.Pk-yritysten osuus kaikkien yritysten henkilöstöstä ja liikevaihdosta 1990 2006 Pk-yritykset komission määritelmän mukaan Jos yritykset luokitellaan EU:n komission suositusten 12 mukaan, muuttuvat yritysjakaumat merkittävästi. Pääsyynä on ehto riippumattomuudesta, eli Suomessa on suuri joukko epäitsenäisiä pk-yrityksiä, jotka ovat merkittävältä osin suurten yritysten tai konsernien omistuksessa ja toimintojen yhtiöittämisen syntyneitä yrityksiä. Komission määritelmän mukaisia pk-yrityksiä oli vuonna 2006 vain 245 000, joista keskisuuria oli noin 3 400. Suurten yritysten määrä kohoaa EU:n määritelmän mukaan 4 800 yritykseen, eli 1,3 prosenttiin kaikista yrityksistä (Tilastokeskus 2008b). Perinteiseen henkilöstön määrään perustuvaan luokitukseen verrattuna (Taulukko 2) EU:n luokitus nostaa suurten yritysten määrää, kun niiden joukkoon luetaan 12 EU:n komission suositus pk-yritysten määritelmästä (2003/361/EY, Euroopan yhteisöjen virallinen lehti n:o L124/2003). Pk-yrityksiä ovat sellaiset riippumattomuusehdon täyttävät yritykset, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää ja joiden vuosiliikevaihto on enintään 50 milj. tai taseen loppusumma on enintään 43 milj. euroa. Pieniä yrityksiä ovat riippumattomuusehdon täyttävät yritykset, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 50 työntekijää ja joiden vuosiliikevaihto on enintään 10 milj. euroa tai taseen loppusumma on enintään 10 milj. euroa. Riippumattomia yrityksiä ovat ne, joiden pääomasta tai äänivaltaisista osakkeista 25 % tai enemmän ei ole sellaisen yrityksen omistuksessa tai yhteisomistuksessa, johon ei voida soveltaa tilanteen mukaan joko pk- tai pienen yrityksen määritelmää.

30 riippumattomuusehdon mukaisesti joukko tytär- ja osakkuusyrityksiä. EU:n määritelmä laskee pk-yritysten henkilöstöosuuden 52:een ja liikevaihto-osuuden 33 prosenttiin. Pk-yritysten joukkoon ei lasketa tässä yhteydessä ulkomaalaisessa omistuksessa olevien yritysten sivuliikkeitä, joiden osuus kaikkien yritysten henkilöstöstä ja liikevaihdosta on 0,3 0,4 prosenttia (Taulukko 3). Taulukko 3.Pk-yritysten määrä, henkilöstö ja liikevaihto EU:n määritelmän mukaan 2006 Yrityskoko Yrityksiä, lkm Osuus yrityksistä, % Osuus henkilöstöstä, % Osuus liikevaihdosta, % Pk-yritykset yhteensä 245 042 97,9 52,3 32,5 - pienet yritykset 241 672 96,5 40,4 23,0 - keskisuuret yritykset 3 370 1,4 11,9 9,6 Suuret yritykset 4 779 1,9 47,5 67,1 Muut 557 0,2 0,3 0,4 Yhteensä 250 378 100,0 100,0 100,0 Lähde: Tilastokeskus 2008b. Eurostatin mukaan pk-yritykset edustivat 99,8prosenttia kaikista EU:n alueen yrityksistä vuonna 2005 (Kuvio 11). 13 Osuus yritysten määrästä on sama kuin Suomessa, mutta pk-sektorin työllisyys, 67 prosenttia kaikkien yritysten henkilöstöstä, on EU:ssa keskimäärin selvästi korkeampi kuin meillä (Kuvio 12). Pk-yritysten työllisyysosuudet vaihtelevat Slovakian ja Britannian runsaasta 50 prosentista Italian, Kyproksen, Portugalin ja Kreikan yli 80 prosenttiin. Pk-yritykset työllistävät EU-maissa keskimäärin 4,3 henkeä. Yrityskoko on pienin Kreikassa ja Tsekin tasavallassa, jossa yritykset työllistävät keskimäärin alle kolme henkeä. Sen sijaan Saksassa, Irlannissa, Virossa ja Latviassa ne työllistävät keskimäärin 7 8henkeä. Eurostatin tilastot eivät kuitenkaan kata kaikkia palvelualoja. Yritysten arvonlisäyksestä (value added) pk-yritykset muodostavat 58 prosenttia. Suomessa pk-yritysten osuus arvonlisäyksestä on pienempi kuin EU:ssa keskimäärin. Eurostatin mukaan pk-yritykset voidaan jakaa edelleen 1 9 työntekijän mikroyrityksiin, 10 49 työntekijän pieniin yrityksiin ja 50 249 työntekijän keskisuuriin yrityksiin. Kaikista EU:n yrityksistä mikroyrityksiä on yli 90 prosenttia, ja niiden osuus yritysten henkilöstöstä on noin 30 prosenttia. Mikroyritysten työllisyysosuus on korkein Välimeren maissa, jotka ovat tunnettuja pienistä perheyrittäjyy- 13 Eurostatin tilastot pk-yrityksistä kattavat teollisuuden (mukaan lukien kaivannaistoiminta ja vesi- ja energiahuolto), rakentamisen, kaupan, kuljetuksen ja tietoliikenteen sekä kiinteistö- ja liike-elämän palvelut.