KIRJALLINEN KYSYMYS 1297/2001 vp Suomenkielisten asukkaiden oikeudet Ahvenanmaalla Eduskunnan puhemiehelle Suomenkieliset asukkaat ovat Ahvenanmaalla sorron alaisina. Sen osoittaa jo sekin, että Euroopan neuvosto on huomauttanut tästä asiasta Ahvenanmaata. Ahvenanmaa on asiassa Euroopan neuvoston samassa tarkkailtavana olevien kastissa yhdessä Makedonian ja Serbian kanssa. Hyvässä seurassa siis. Ahvenanmaa vetoaa aina kaikissa asioissa vuoden 1921 sopimukseen, ikään kuin se velvoittaisi Ahvenanmaata pitämään lakejaan ikuisesti viime vuosisadan ja eräällä tavalla siis sortovuosien tasolla. Saarivaltakunnan pitäisi nykyaikaistua ja ryhtyä ajattelemaan nykyaikaisesti, kuten me teemme täällä Kanta-Suomessa. Kun jo Euroopan neuvoston taholta huomautellaan asiasta, tulisi myös Suomen valtakunnan ryhtyä valvomaan meidän kantasuomalaisten oikeuksia Ahvenanmaalla. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä kantasuomalaisten oikeuksien hyväksi Ahvenanmaalla nyt, kun oikein eurooppalaisella tasolla asiaan on kiinnitetty huomiota ja Ahvenanmaa rinnastetaan Serbian ja Makedonian alueisiin? Helsingissä 21 päivänä marraskuuta 2001 Sulo Aittoniemi /alk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Sulo Aittoniemen /alk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1297/2001 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä kantasuomalaisten oikeuksien hyväksi Ahvenanmaalla nyt, kun oikein eurooppalaisella tasolla asiaan on kiinnitetty huomiota ja Ahvenanmaa rinnastetaan Serbian ja Makedonian alueisiin? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Kysymyksessä viitataan Euroopan neuvoston antamaan raporttiin. Euroopan neuvoston ministerikomitea on 31.10.2001 antanut suositukset liittyen Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen soveltamiseen. Puitesopimuksen täytäntöönpanon valvonta kuuluu ministerikomitealle, jota avustaa neuvoa-antava komitea. Ministerikomitean suosituksessa Suomea kehotetaan ryhtymään toimenpiteisiin ruotsin ja saamen kielen aseman parantamiseksi tiettyjen raportissa mainittujen ongelmien poistamiseksi. Ahvenanmaata ei erikseen mainita ministerikomitean suosituksessa. Suositukseen sisältyy kuitenkin kehotus, jonka mukaan Suomen tulee ottaa huomioon kaikki neuvoa-antavan komitean tekemät havainnot. Puitesopimuksen 14 artiklan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat tunnustamaan vähemmistöön kuuluvalle oikeuden oppia vähemmistökieltään. Mikäli alueilla, joilla asuu perinteisesti tai huomattava määrä vähemmistöihin kuuluvia, on riittävää kysyntää, sopimuspuolet pyrkivät mahdollisuuksiensa mukaan ja opetusjärjestelmiensä puitteissa varmistamaan, että näihin vähemmistöihin kuuluvilla on riittävät mahdollisuudet saada vähemmistökielen opetusta tai opetusta tällä kielellä. Neuvoa-antava komitea viittaa Ahvenanmaan itsehallintolain 40 :ään, jonka mukaan julkisista varoista ylläpidettävien ja tällaisista varoista avustusta saavien koulujen opetuskielenä on ruotsi, jollei maakuntalailla toisin säädetä. Neuvoa-antava komitea toteaa, että asiaa koskevaa maakuntalakia ei ole annettu, joten nykyään ei ole säännöksiä suomenkielisestä opetuksesta Ahvenanmaan kouluissa. Edelleen neuvoa-antava komitea toteaa, että suomen kieltä kuitenkin opetetaan oppiaineena Ahvenanmaan kouluissa. Tunnustaen Ahvenanmaan valtiosääntöoikeudellisen erityisaseman neuvoa-antava komitea kuitenkin katsoo, että olisi hyödyllistä selvittää, missä määrin vallitseva tilanne vastaa suomenkielisen väestön tarpeita. Itsehallintolain eduskuntakäsittelyssä perustuslakivaliokunta otti mietinnössään (PeVM 15/1990 vp, s. 3) kantaa opetuskieltä koskevaan kysymykseen suhteessa vuoden 1921 ns. Ahvenanmaan sopimukseen sekä myöhempään kehitykseen ja Suomea sitoviin ihmisoikeussopimuksiin. Perustuslakivaliokunta totesi (s. 5), että hallituksen esitystä tulisi muuttaa siten, että opetusta voidaan tarvittaessa antaa maakunnassa muullakin kuin ruotsin kielellä. Ottaen huomioon maakunnassa nykyisin vallitsevat kieliolot ja Ahvenanmaan sopimuksen tavoitteena olevan väestön ruotsin kielen ja kulttuurin säilyttämisen valiokunta katsoi, ettei muunkielistä opetusta pidä tehdä sellaiseksi subjektiiviseksi oikeudeksi, johon jokainen esimerkiksi suomea äidinkielenään puhuva tai oikeastaan hänen huoltajansa olisi niin halutessaan oikeutettu. Valiokunnan käsi- 2
Ministerin vastaus KK 1297/2001 vp Sulo Aittoniemi /alk tyksen mukaan on riittävää, että opetuskielenä on suomen kieli, jos syntyy laajempaa tarvetta järjestää suomenkielistä opetusta. Hyväksyessään hallituksen esityksen uudeksi Ahvenanmaan itsehallintolaiksi eduskunta muutti opetuskieltä koskevan 40 :n perustuslakivaliokunnan mietinnön mukaiseksi. Kirjallisen kysymyksen johdosta hallitus toteaa, että Ahvenanmaalla suomen kieltä opetetaan oppiaineena. Lisäksi sitä pyytävälle järjestetään suomenkielistä äidin kielen opetusta. Neuvoa-antavan komitean suosituksen mukaisesti hallitus seuraa tilanteen kehittymistä yhdessä maakuntahallituksen kanssa. Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 2001 Oikeusministeri Johannes Koskinen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Sulo Aittoniemi /alk undertecknade skriftliga spörsmål SS 1297/2001 rd: Vad avser regeringen göra för att främja fastlänningarnas rättigheter på Åland nu då man t.o.m. på europeisk nivå fäst uppmärksamhet vid saken och Åland jämställs med områdena Serbien och Makedonien? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: I spörsmålet hänvisas till en rapport av Europarådet. Europarådets ministerkommitté gav 31.10.2001 sina rekommendationer angående tillämpningen av Europarådets ramkonvention för skydd av nationella minoriteter. Övervakningen av genomförandet av ramkonventionen ankommer på ministerkommittén, som biträds av en rådgivande kommitté. I ministerkommitténs rekommendation uppmanas Finland att vidta åtgärder för att förbättra svenska och samiska språkets ställning i syfte att undanröja vissa i rapporten nämnda problem. Åland nämns inte särskilt i ministerkommitténs rekommendation. I rekommendationen ingår dock en uppmaning enligt vilken Finland skall beakta alla observationer av den rådgivande kommittén. Enligt artikel 14 i ramkonventionen åtar sig parterna att erkänna att den som tillhör en nationell minoritet har rätt att lära sig sitt minoritetsspråk. I områden som av hävd eller i betydande antal bebos av personer som tillhör nationella minoriteter, skall parterna, om det finns tillräcklig efterfrågan, sträva efter att så långt möjligt och inom ramen för sina respektive utbildningssystem säkerställa att den som tillhör dessa minoriteter har tillfredsställande möjligheter till undervisning i minoritetsspråket eller till undervisning på detta språk. Den rådgivande kommittén hänvisar till 40 självstyrelselagen för Åland, enligt vilken undervisningsspråket i skolor som bekostas med allmänna medel och får understöd av sådana är svenska, om inte något annat bestäms genom landskapslag. Den rådgivande kommittén konstaterar att någon landskapslag i frågan inte har givits, vilket innebär att det för närvarande inte finns bestämmelser om undervisning på finska i åländska skolor. Den rådgivande kommittén konstaterar vidare att finska dock undervisas som läroämne i skolorna på Åland. Den rådgivande kommittén erkänner Ålands konstitutionella specialställning men anser dock att det vore nyttigt att utreda i vilken mån den rådande situationen motsvarar den finskspråkiga befolkningens behov. Vid riksdagsbehandlingen av självstyrelselagen tog grundlagsutskottet i sitt betänkande (GrUB 15/1990 rd s. 3) ställning till frågan om undervisningsspråket i förhållande till den s.k. Ålandsöverenskommelsen från 1921 samt den senaste utvecklingen och de människorättsfördrag som Finland är bundet av. Grundlagsutskottet konstaterade (s. 4 5) att regeringens proposition bör ändras så att undervisning vid behov kan ges i landskapet också på ett annat språk än svenska. Med beaktande av de språkförhållanden som för närvarande råder i landskapet och den i Ålandsöverenskommelsen inskrivna strävan att bevara befolkningens svenska språk och kultur ansåg utskottet att undervisning på något 4
Ministerns svar KK 1297/2001 vp Sulo Aittoniemi /alk annat språk inte bör göras till en sådan subjektiv rätt som till exempel var och en med finska som modersmål eller egentligen dennes förmyndare kunde åberopa om han så önskar. Enligt utskottets åsikt räcker det till med att undervisning ges på finska när det uppstår ett mer omfattande behov av att anordna undervisning på detta språk. När riksdagen godkände regeringens proposition med förslag till ny självstyrelselag för Åland ändrade den 40 om undervisningsspråk i enlighet med grundlagsutskottets betänkande. Med anledning av spörsmålet konstaterar regeringen att det på Åland undervisas finska som läroämne. För den som önskar det ordnas dessutom modersmålsundervisning i finska. I enlighet med den rådgivande kommitténs rekommendation följer regeringen situationen tillsammans med landskapsstyrelsen. Helsingfors den 18 december 2001 Justitieminister Johannes Koskinen 5