ÄI 61 Nir Kirjapäiväkirjan ohjeet 1. Millainen teksti kirjapäiväkirja on? Kirjapäiväkirja tarkastelee lukemiasi teoksen erilaisten teemojen kautta. Teemoja luetellaan näissä ohjeissa tuonnempana. Päiväkirjasta tulisi käydä selville, että olet lukenut teokset. Siinä pitää viitata teoksiin, ei välttämättä suorin lainauksin, mutta tapahtumiin, henkilöihin tai kieleen aineistopohjaisen tekstin tapaan. Kirjapäiväkirja on esseetä muistuttava teksti, mutta pidempi. 2. Millainen teksti kirjapäiväkirja ei ole? Nyt ei kirjoiteta kirja-arvostelua, vaikka kirjoja voi arvioida kriittisestikin. Tämä ei myöskään ole lukupäiväkirja äidinkielen ensimmäisen kurssin tapaan, jolloin kirjoitettiin lukukokemuksesta ja referoitiin teosten juonta. 3. Kuinka monta teemaa kannattaa valita? Voiko itse keksiä teemoja? Yksikin teema riittää, jos siitä saa tarpeeksi sanottavaa. Muuten teemoja voi valita useita, mutta kannattaa pyrkiä tarkastelemaan useampia tekstejä yhden teeman valossa. Voit keksiä itsekin jonkin teeman, jota ei ole mainittu ohjeissa. On tietenkin myös sallittua ja suotavaa tarkastella samaa teosta useampien teemojen kautta, esimerkiksi Tuntematonta sotilasta sekä historiakuvauksena että mieskuvan rakentajana. 4. Millainen tekstin rakenteen pitäisi olla? Esittele teemat, kerro miten ne näkyvät teoksissasi - esimerkein ja viittauksin - ja tee johtopäätöksiä, tulkintoja ja yhteenvetoja. Voit käyttää apuna myös ohjeen lopussa olevia väitteitä, lähdekirjoja ja mitä tahansa muuta materiaalia, kunhan ilmoitat lähteet. Jaa ja jäsentele teksti lukuihin ja tarvittaessa alalukuihin teemojen mukaan, ei teosten. Myös muunlainen rakenne sopii. Otsikoi tekstisi Kirjapäiväkirjaksi ja käytä itse muotoilemiasi väliotsikoita.
Koska saatat tarkastella kirjoja eri teemojen kautta, tekstistäsi ei välttämättä tule kokonaisuutena siten yhtenäistä, että siinä olisi vain yksi punainen lanka. Tämä ei ole tässä tekstissä ongelma, kunhan teksti on muuten johdonmukainen. 5. Miten pitkä tekstin pitää olla? Se riippuu tietenkin lukemiesi kirjojen määrästä sekä teemojen määrästä. Viisi liuskaa voisi olla hyvä keskipituus. Kannattaa sanoa asiat tiiviisti: ope lukee 30 kirjapäiväkirjaa. 6. Miltä tekstin tulisi näyttää? Pitääkö se kirjoittaa koneella vai käsin? Teksti olisi suotavaa kirjoittaa koneella. Fonttikoko noin 12 p, rivinväli vähintään 1,5 ja kunnon marginaalit. 7. Mistä opettaja tietää, montako kirjaa olen lukenut? Jokainen kirja, jonka perustellusti ja siihen teeman kautta viitaten olet maininnut, on lukemasi kirja. Teoksista ei tarvitse selostaa pitkiä pätkiä muuten. Runokokoelmissa ei tarvitse viitata kaikkiin runoihin, vaan voi valita muutaman. Jos vain mainitset kirjan nimiä luettelomaisesti, se ei todista mitään. 8. Pitääkö lähteet merkitä näkyviin? Kyllä, jos käytät muita lähteitä kuin lukemiasi kirjoja. Lähteitä ei ole pakko käyttää, mutta jos puhut jonkun toisen suulla, on väärin olla kertomatta sitä. 9. Paljon saan tästä numeroksi ja miten paljon se vaikuttaa kurssiarvosanaani? Arviointiin vaikuttaa luettujen teosten määrä. Lisäksi se, miten niistä on kirjoitettu, tekstin sujuvuus ja rakenne selkä hieman kieliseikatkin vaikuttavat. Luetuista kirjoista toinen ei ole toista arvokkaampi sinänsä. Kurssiarvosanahan koostuu tekstitaitovastauksesta, esseestä, kurssikokeesta, kieliesitelmästä ja tästä kirjapäiväkirjasta. Lisäksi tulevat vielä kirjalliset kotitehtävät, eikä mukanaolo tunneillakaan ole ihan vähäarvoista.
10. Milloin teksti pitää palauttaa? Entä jos tuon sen myöhässä? Koeviikon loppuun mennessä, ja sähköpostitsekin voi palauttaa. Näitä töitä en ota vastaan myöhässä. Ja vielä 11.Miksi ihmeessä meidän pitää tehdä tällainen tehtävä? Kirjoittamaan oppii lukemalla. Omaa identiteettiä ja oman kulttuurin tuntemista rakennetaan lukemalla. Kansainvälisestikin arvostetaan ihmistä, joka osaa keskustella kulttuurista ja esitellä oman kulttuurinsa klassikoita. Klassikkokirjat osallistuvat suurten kertomusten universaaliin vuoropuheluun ja ovat muodostamassa kulttuuriamme, sen muotoa ja sisältöä. TEEMAEHDOTUKSIA: Kun pohdit teemaa, muotoile se kysymykseksi ja pidä kysymys koko ajan vierelläsi. Valmiissa tekstissä kysymyksiä ei välttämättä enää tarvita. Muista myös tunneilla käydyt keskustelut: niitä saa käyttää. 1. Miten lukemissasi teoksissa kuvataan luontoa? Onko luonto ystävä vai vihollinen? 2. Millaisen kuvan lukemasi kirjat antavat Suomen historiasta? Mihin historian tapahtumiin ja aikakausiin ne viittaavat? Onko kuva historiasta realistinen? 3. Miten naista kuvataan lukemissasi teoksissa? 4. Miten miestä kuvataan lukemissasi teoksissa? 5. Millaisia sankareita tai antisankareita lukemissasi teoksissa on? Millaisen kuvan sankaruudesta kirjat antavat?
6. Mitä lukemasi teokset kertovat rakkaudesta? 7. Mitä lukemasi teokset kertovat maaseudusta, kaupungista tai niistä molemmista? Millaiseksi maaseudun ja kaupungin suhde kuvataan? Mitä kirjat kertovat jostain tietystä paikkakunnasta? 8. Millaista huumoria lukemissasi teoksissa on? Mistä huumori syntyy? 9. Ovatko jotkin lukemistasi teoksista olleet kiellettyjä, kohahduttavia tai vaikuttavia teoksia? Miksi? Käsitelläänkö niissä joitain tabuja? Miten nämä asiat näyttäytyvät nykylukijalle? 10. Miten lukemistasi teoksista vanhimmat ovat kestäneet aikaa? Mitä ne antavat nykynuorelle tai nykypäivän lukijalle? Mitä ajatonta niissä on? 11. Etsi kirjoista voimakkaita henkilöitä, jotka ovat tulleet lähes myyttisiksi hahmoiksi. Oheiset lainaukset saattavat auttaa ja tukea joitain edellä esiteltyjä teemoja. Henkilöitä voisi miettiä seuraavasta näkökulmasta: Mitä tarkoitetaan, kun sanotaan: Kirjailijoiden luomat henkilöt ovat olleet inhimillisiä, jos kohta myös vaillinaisia ja jopa raadollisia ihmisiä. Mutta olipa ukko tai akka miten nukkavieru hyvänsä, hänen ihmisarvonsa on loukkaamaton; suomalaisen kirjallisuuden ihmiskäsitys on demokraattinen. (Lainaus Äidinkielen ja kirjallisuuden Käsikirjasta) Rakkausteemaan voisi sopia seuraava: Tanskalaiset kehtaavat väittää, ettei Suomessa ole rakkautta miehen ja naisen välillä. He viittaavat sellaisiin klassikkoihin kuin Aho, Kivi, Linna ja Sillanpää. Kiven ja Linnan kohdalla lasken aseeni heti. Olen itsekin kirjoittanut jossakin, että Pohjantähden rajuin rakkaudentunnustus on Akselin möhähdys Elinalle:-Sulla on pirun nätit tallukkaat. (Maija-Liisa Jokinen: Suomalainen kirjallisuus skandinaavisin silmin, Helsingin Sanomat 12.9.1999)