Sastamalan seudun museon kokoelmien muotoutuminen Esko Pietilän toiminta-aikana

Sastamalan seudun museon kokoelmien muotoutuminen Esko Pietilän toiminta-aikana 1958-1992 Kuvalähde: Sastamalan seudun museo Marja-Leena Santanen Turun yliopisto Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma 5.12.2016

SISÄLLYS Selvityksen rakenne ja siinä käytettävä aineisto... 2 Tyrvään seudun museo ja Esko Pietilä... 3 Kokoelmien keruu ja museotoiminta Esko Pietilän aikana... 5 Museon toiminta ja kokoelmat Esko Pietilän kertomana... 9 Tyrvään seudun museon sijoittuminen valtakunnalliseen toimintaan v. 1958-1992... 16 Lopuksi... 17 LÄHTEET... 18

Aluksi Tämän selvitystyön taustalla on Sastamalan seudun museon (ent. Tyrvään seudun museo) tavoite kartoittaa Sastamalan seudun museon kokoelmapolitiikkaa sekä kokoelmien kerrytystä aikana, jolloin Esko Pietilä on toiminut museonhoitajana. Sastamalan seudun museo on olemassaolonsa aikana kokenut useita vaiheita perustamisensa jälkeen. Alunperin museo on Tyrvään museo- ja kotiseutuyhdistyksen perustama. Ennen varsinaisen Tyrvään seudun museon perustamista 1933 museon saamiseksi oli ollut olemassa jo parikin erillistä hanketta. Nykyisiin tiloihinsa pappilan vanhaan kivinavettaan Jaatsinkadulle museo on muuttanut Tammisen vanhasta viljamakasiinista vuonna 1958, jossa museon esineistöä säilytettiin ja jossa näyttelytoimintaakin suoritettiin tähän saakka. Museon muuttaessa nousee esiin myös ensimmäisen kerran voimakkaammin Esko Pietilän osallisuus museon ja sen kokoelmien kehittämisessä ja kerryttämisessä. Pietilän aikakausi Tyrvään seudun museon luotsina on siis alkanut vuonna 1958 museon muuttaessa vanhasta Tammisen makasiinista nykyisiin tiloihinsa Jaatsille Pappilan vanhaan kivinavettaan. Tässä selvityksessä lähestytään museon kokoelmien mudostumista arkistolähteiden, mutta myös kokoelmien kerryttäjän, kotiseutuneuvos emeritus museonhoitaja Esko Pietilän näkökulmasta. Lisäksi pyrkimyksenä on peilata saatua tietoa paikallismuseoiden kehitykseen Suomessa yleisesti; millainen on ollut Tyrvään seudun museon sijoittuminen suomalaisella museokentällä onko se noudattanut tyypillistä paikallismuseoiden kehityslinjaa vai onko Tyrväällä mahdollisesti ollut omat erikoisuutensa myös museotoiminnan kehittämisessä? Matka selvityksen tekemisessä on ollut pitkä, mutta kannattava. Joitain muutoksia on osunut myös matkanvarrelle, mutta siitä huolimatta matka on ollut antoisa. Olen saanut kunnian olla tallettamassa sitä tarinaa, jonka seurauksena meillä on mahdollisuus nauttia Sastamalan seudun museon kokoelmista. 99 vuotiaan Suomen Itsenäisyyspäivän aattona, Marja-Leena Santanen 1

Selvityksen rakenne ja siinä käytettävä aineisto Selvitystyön primääriaineistoina toimivat Esko Pietilälle kevään ja kesän 2016 aikana tehdyt haastattelut sekä muistiinpanot hänen kanssaan käydyistä keskusteluista. Lisäksi käytössä on ollut Vammalan kaupungin vuosikertomukset vuosilta 1973-1991, joista on luettavissa Tyrvään seudun museon vuosikertomukset. Vammalan kaupungin hallinta-aikaa edeltävät kokoelmatiedot on koottu pääsääntöisesti Juhani Piilosen vuonna 1982 Tyrvään kotiseutuyhdistyksen ja Tyrvään seudun museon historian yhteenkokoavasta teoksesta Kotiseututyön vaiheet Tyrvään seudulla, josta on löydettävissä hyvät tiedot museon kokoelmaan liittyvistä tiedoista sekä museon toiminnasta yleensä. Henkilökuva Esko Pietilästä museonhoitajana ja tätä kautta museon toimijana on pääasiallisesti Eskon omien haastattelujen tuottamasta materiaalista koottua tietoa. Tieto on luonteeltaan täten muistitietoa, jossa pääosassa ovat kertoja ja kuulija. Tämä tieto on siis kuulijan ja tutkijan ominaisuudessa luomaani tulkintaa, johon tukea olen hakenut myös kirjallisesta aineistosta. Kokoelmien kerryttämistä ja museon toimintaa tulen tarkastelemaan kahdessa erillisessä luvussa;, ensimmäisessä aihetta peilataan aiemmin mainitsemieni arkistomateriaalien valossa, toisessa kertojana toimii Esko Pietilä itse. Liittämällä nämä kaksi erilaista informaatiolähdettä pyrin luomaan kuvauksen siitä, miten ja millaisin perustein Tyrvään seudun museon kokoelmia on kerrytetty Esko Pietilän museonhoitajakaudella 1958-1992. Tulen myös tarkastelemaan sitä, millaista paikallismuseoiden kokoelmien kerryttäminen on ollut valtakunnallisesti tarkasteltuna 1950-90-lukujen aikana sekä vertaamaan saamaani kuvaa Esko Pietilän toimintaan. Tarkoituksena on pyrkiä selvittämään Tyrvään seudun museon toiminnan sijoittuminen valtakunnalliseen toimintaan onko se ollut tyypillistä vai onko siinä ollut paikallisia erityispiirteitä. 2

Tyrvään seudun museo ja Esko Pietilä Tyrvään seudun Museo- ja kotiseutuyhdistyksen perustava kokous pidettiin 3.9.1932. Tämän seurauksena päätettiin perustaa oma museo Tyrväälle. Yhdistyksen toiminnan tavoitteena oli ennen kaikkea museon perustaminen sekä paikallisen kulttuurin ja historian kannalta merkittävien esineiden ja rakennusten kokoaminen. 1 Alkuvaiheessa museon esineistö koostui pääsääntöisesti Hannes Prusin henkilökohtaisesta kokoelmasta sekä Sammaljoen nuorisoseuran keräämistä reilusta parista sadasta esineestä. 2 Lisäksi museo sai talvikauden 1932-1933 aikana lahjoituksia sekä suoritti ostoja siten, että kun museo avattiin 6.6.1933 kauppias Fr. Tammiselta vuokrattuun makasiiniin, oli kokoelman kokonaissuuruus noin tuhat esinettä. Esikuvana Tyrvään seudun museon toiminnalle olivat pääasiallisesti Kokemäen paikallismuseolta, mutta myös Lounais-Hämeen museolta Forssasta. 3 Tyrvään seudun Museo- ja Kotiseutuyhdistys on ollut myös Museoliiton jäsenenä aina vuodesta 1933 alkaen, josta on myös saatu neuvoa ja apua kokoelmien kerryttämiseen sekä myös museon ylläpitoon liittyvissä asioissa. 4 Professori Juhani Piilonen on tehnyt vaiherikkaan selvityksen siitä, kuinka yhdistyksessä virisi jo heti alkuajoista lähtien halu saada museolle omat uudet tilat. Uudisrakennus oli jo suunniteltuna ja sitä varten oli suoritettu systemaattista rahankeruuta voimakkaasti ennen sotien aikaa. 5 Koska selvityksen kohteena on Esko Pietilän toiminnan aikaiset kokoelmat painopiste tulee siirtää aikaan, jolloin Tyrvään seudun museo on toiminut Pappilan vanhassa kivinavetassa. Pappilan kivinavettaan siirtymiseen aikaa kului lopulta useita vuosia ottaen huomioon, että alustavasti museon siirtymisestä sovittiin jo vuonna 1951. Kivinavetan muutostyöt aloitettiin, mutta virallisesti kivinavetan 1 Piilonen 1982, 27-28. 2 Piilonen 1982, 30. 3 Piilonen 1982, 31. 4 Piilonen 1982, 32. 5 Piilonen 1982, 34-28. 3

siirtyminen museon haltuun vahvistui vasta syyskuussa 1955. Tämän jälkeen jatkettiin jo 1950-luvun alussa aloitettuja kunnostustöitä Tyrvään kunnan ja Vammalan kauppalan turvaamalla rahoituksella. 6 Niin Esko Pietilän haastatteluihin kuin asiakirjoihinkin perustuen, Esko Pietilä on siirtynyt Tyrvään seudun museo- ja kotiseutuyhdistyksen palvelukseen vuonna 1958 sivutoimiseksi museonhoitajaksi. Kotiseutuyhdistyksen arkistossa on kirjattuna työsopimus, joka on 1961 laadittu takautuvasti voimaantulleeksi vuonna 1958. Tyrvään Sanomien uutisoinnin mukaan kyseinen sopimus on allekirjoitettu kuitenkin vasta vuonna 1963. Päätoimisena museonhoitajana Esko Pietilä aloitti vasta Tyrvään seudun museon siirtyessä Vammalan kaupungin hallintaan v. 1974. 7 Koulutukseltaan Esko Pietilä on puuseppä ja konservoija. Koulutuksensa hän on pääsääntöisesti saanut Museoliiton alaisuudessa. Museoliitto on järjestänyt räätälöityä koulutusta museonhoitajille jo vuodesta 1928 alkaen. 8 Hän on myös ennen päätoimista Tyrvään seudun museon museonhoitajan virkaansa toiminut konsultoivana työntekijänä Museoliiton alaisuudessa vaikuttaen usean paikallismuseon kokoelmien keruuseen ja hallintaan. Lisäksi hän on toiminut kouluttajana niin konservoinnin kuin museoihin liittyvien näyttelysuunnittelun sekä kokoelmien säilytyksen taholla. Museoliiton alaisuudessa hänen toimintaalueensa on käsittänyt pääsääntöisesti koko Suomen. 9 Tyrvään seudun museon siirtyessä Pappilan vanhaan kivinavettaan Jaatsinkadulle rakennettiin 1960-luvun alussa sen entisen lantalan tilalle myös asunto museonhoitajalle. Myöhemmin vuonna 1986 tämä asunto on muutettu museon arkisto- ja työskentelytiloiksi. 10 Museonhoitajan asunnon sijainti 6 Piilonen 1982, 42, 44. 7 Piilonen 1982,79, myös Tyrvään seudun museon toimintakertomukset 1973 (Vammalan kaupunki) sekä Tyrvään seudun Museo- ja Kotiseutuyhdistyksen ja Vammalan kaupungin välinen luovutussopimus 27,12.1973. 8 Museoliitto: Liiton historia lyhyesti. http://www.museoliitto.fi/index.php?k=11233 9 Esko Pietilän haastattelu 13.4.2016 10 Tyrvään pappilan ympäristön asemakaavanmuutos. Rakennetun ympäristön inventointi. 2015. Sastamalan kaupunki. 4

museon yhteydessä oli omiaan museon kehittämiselle ja museon jatkuvalle hyvälle ylläpidolle. Sivutoimisenakin Pietilän harjoittamana työpaikka oli jatkuvasti läsnä elämässä. Museotyön voidaankin todeta muuttuneen Pietilän kohdalla sivutoimisesta museon hoitamisesta ansiotyöksi ja jopa elämäntavaksi. 11 Kokoelmien keruu ja museotoiminta Esko Pietilän aikana Tyrvään seudun museokokoelmat käsittävät pääasiassa alueellista arkielämää, asumista ja elinkeinoja kuvaavaa aineistoa 1700-luvulta tähän päivään. Kokoelmat ovat kertyneet pääosin lahjoituksina. Allaoleva kaavio kuvaa kokoelmien määrällistä kerryttämistä ennen Esko Pietilän toimintaa museonhoitajana. Piilonen (1982, 49) toteaa tutkielmassaan Paikallisperinnettä vaalimassa. Kotiseututyön vaiheet Tyrvään seudulla, että museon sodanaikaisen 11 Esko Pietilän haastattelu 13.4.2006. 5

evakuoinnin vuoksi laskelmat sekosivat ja esineistön määrästä ei ole tarkkaa tietoa. 1970-lopulla on kuitenkin arvioitu museon käsittävän noin 10000 esinettä. 12 Museon toiminta Tyrvään Museo- ja Kotiseutuyhdistyksen alaisuudessa on ollut aikaa, jolloin suurempia kirjauksia museolle tulleesta esineistöstä ja kokoelmien karttumisesta ei olla tehty. Eskon mukaan myös kotiseutuyhdistyksen hallinnassaoloaikana museosta tehtiin omat vuosittaiset toimintakertomukset, mutta niitä ei ainakaan Tyrvään seudun kotiseutuyhdistyksen (ent. Tyrvään seudun Museo- ja kotiseutuyhdistys) arkistosta onnistuttu löytämään. Museon näyttelytoiminnan alkamisesta v. 1959 on kattava kuvaus Museoliiton vuosikirja Osma 1958-1959. Tämäkin selvitys tukee museoesineistön sijoittumista entisen Suur-Sastamalan alueelle ja alueella toimineille elinkeinoille edustettuna on ollut myös kansantaide, jolle on ollut alkuperäisessä perusnäyttelyssä varattuna museon koko yläkerta. 13 Museon Vammalan kaupungille siirtymisen jälkeen v.1974, on museon toiminnasta kirjattu vuosikertomukset osaksi Vammalan kaupungin vuosittaisia toimintakertomuksia. Ensimmäinen vuosikertomus on kirjattu vuodelta 1973, jolloin vuosikertomuseen on kirjattu museon siirtyminen kaupungin hallintaan. Vuosikertomuksissa on kuvattu kokoelmien kertymistä niin esineistön, valokuvien, kirjallisuuden kuin muunkin arkistomateriaalin osalta. Vuosikertomuksissa on pääsääntöisesti esitetty esinekokoelman kasvu päänumeroittain. Lisäksi on kerrottu vuoden aikana saadut merkittävät lahjoitukset ja muu museon toiminta. 12 Piilonen 1982, 49-50. 13 Heinonen, 1959, 110-117. 6

Ylläolevasta kaaviosta voidaan havaita, että esineistön kerryttäminen on ollut tasaista. Valokuvakokoelmien kerryttämisessä on myös havaittavissa selkeitä huippuvuosia. Esineistön kohdalla ilmoittaminen vuosikertomuksissa on ollut tarkempaa kuin esim. valokuvien kohdalla. Esineistö on pääsääntöisesti luetteloitu päänumeroiden lukumääräisen kasvun mukaisesti, valokuvat kuitenkin useana vuonna on kerrottu arvioina; esim. valokuvakokoelma on karttunut toimintavuoden aikana noin 230 valokuvalla tai valokuvia saatiin museon haltuun useita satoja. Tällaiset usean sadan suurpiirteiset kokoelmalisäykset on jätetty ylläolevasta taulukosta pois. Lisäksi vuonna 1976 on mainittu, että museo sai toimintavuoden aikana tunnistettua ja luetteloitua 4396 valokuvaa. Toimintakertomuksessa ei kuitenkaan kerrota, ovatko kuvat uusia vai jo aiemmin museon haltuun saamia. Tästä syystä kyseinen maininta on ylläolevaa kaaviota laadittaessa jätetty sen ulkopuolelle. Vuodesta 1988 alkaen museokokoelmien käsittely toimintakertomuksissa on muuttunut ja tästä eteenpäin kokoelmia käsitellään kirjattujen kokoelmien kautta. Toimintakertomuksista on myös tässä vaiheessa karsittu pois se, mitä 7

konkreettisia esineistöön tai valokuvaukseen liittyviä yksilöityjä kohteita kokoelmaan on saatu. Vuoden 1991 toimintakertomuksen mukaan Tyrvään eudun museon kokoelmat käsittivät esineistön osalta 7528 päänumeroa, 11300 valokuvaa ja 4703 kirjaa. Arkistomateriaalin yksilöidystä määrästä ei toimintakertomuksessa ole tietoja. 14 Tyrvään seudun museon toiminta on ollut vilkasta etenkin sen jälkeen kun museo on siirtynyt kaupungin hallintaan ja museo sai Esko Pietilästä täysipäiväisen museonhoitajan. Museonhoitajan viran muuttuminen päätoimiseksi vaikutti museon aukioloaikoihin ja tätä kautta myös kävijämääriin. Lisäksi museolla alettiin pitää ns. vaihtuvia näyttelyitä perusnäyttelyn rinnalla. 15 Museon toiminta laajeni käsittämään myös Vanhan-Pappilan rakennuksessa pidettävät erilliset taidenäyttelyt, joita pidettiin ensimmäisen kerran v. 1978 ja tämän jälkeen pysyvästi v. 1980-1991. 14 Museotoimi: Vammalan kaupungin vuosikertomus 1991, 30. 15 Piilonen 1982, 79. 8

Ylläoleva kuvaaja kuvaa kävijämääriä Tyrvään seudun museossa v. 1961-1991. Kävijämäärän suuri kasvu 1970- ja 1980-lukujen taitteessa selittyy Vanhan- Pappilan näyttelytilan ottamisella mukaan museon toimintaan. Vaihtuvien näyttelyiden mukaantulo sekä museonhoitajan päätoiminen virka nostivat jo 1970-luvun alussa Tyrvään seudun museon perusnäyttelyn kävijämääriä. 16 Kävijämäärän perusteella voidaankin todeta Tyrvään seudun museon olleen tarpeellinen paikallis- ja kulttuuritietoisuuden toimija omalla alueellaan. Museon toiminta ja kokoelmat Esko Pietilän kertomana Tätä selvitystä varten Esko Pietilää itseään haastateltiin neljä yli kahden tunnin mittaista haastattelukertaa (13.4.2016, 20.4.2016, 18.5.2016, 15.6.2016) lisäksi 6.7.2016 ja 24.8.2016 on haastatteluissa saatuja tietoja vielä täsmennetty kyselyin, jotka ovat lähinnä kohdistuneet Pietilän aikana museolla käytettyihin luettelointimenetelmiin. Haastatteluiden aikana pyrimme saamaan kokonaiskuvan Esko Pietilän toiminnasta museolla hänen museonhoitajuusaikana sekä myös selvittämään 16 Kävijätiedot on koottu osin Piilonen 1982, 79 sekä Vammalan kaupngin toimintakertomukset: Tyrvään seudun museon vuosikertomukset 1973-1991. 9

niitä metodeja, joilla museolle tullutta esineistöä ja muuta materiaalia on luetteloitu tai muutoin dokumentoitu. Haastatteluiden aikana tuli myös runsaasti tietoa niistä perusteista, joiden mukaisesti hän itse on pyrkinyt museota luotsaamaan. Tiedustellessamme sitä, mistä Esko oppinsa on saanut hän vastasi, että Museoliitto häntä koulutti täsmäkoulutuksena. On ollut museoliiton jäsenenä aina vuodesta 1959 alkaen. Uskon itse tämän olleen osa Museoliiton järjestämää museonhoitaja-koulutusta, koska opiskellut sisällöt painottuivat voimakkaasti museoalaan ja niitä on saatu täsmäkoulutuksena niin kansallismuseon kuin Helsingin ja Turun yliopistojen alaisuudessa. Oman osionsa ovat koulutukseen tuoneet myös opintomatkat, joiden anti etenkin Eskon konservointitaidoille ovat olleet suuret. Oman uransa kehityksestä hän kertoo seuraavaa:...selvis, että Maisteri Jorma Heinonen, joka oli museoliiton tällanen konsultti ja kävi neuvomassa museoita. Hän matkusti tänne Vammalaan ja sitten vasta selvis, että hän vain neuvoo, miten näitä mahdollisesti voidaan sitten rakentaa.. näyttelyitä. Ettei sieltä suoraa näyttelynrakentajaa tule. Heinonen oli täällä kolme päivää ja kyllä sitten ja kyllä hän sitten vähän suunnitteli sitä, että mitä sitä sitten pitäisi mihinkin laittaa ja että niistä syntyis sitten jonkinlaisia kertomuksia. Ja ajallisesti eteneviä. Mutta sitten tuli kysymys, että kuka sen tekee ja sitten haettiin minua ja minä onneton, onneton rupesin tekemään sitä sitten.[--.--] (valasuopin) oppini kuuluu Airamin laboratorioille. Opettelin senaikasen, sillon oli nää, neonputket. Sen mä sitten muka omaksuin siä. Ja yliopistolla mä suorittelin niitä siitten, kuituopin, joka on tärkee museossa ja ja tota tietysti esineellinen kulttuuri.. [--.--]..sitten viä otin mukaan Karjalan kulttuurin vielä ja myös kielellisen puolen nimikkeistön, mutta jätin 10

kyllä Lapin ja Puolan ulos.. [--.--] Ja yks tärkee oli kans sosiaalihistoria. 17 Kokoelmien keruusta 1930-luvulla Esko mainitsee, että kokoelma laajeni hurjaa vauhtia. Suurin huoli Eskolla on tällöin ollut asianmukaisista säilytysoloista, mutta oli kuitenkin tyytyväinen kokoelman ollessa säältä suojassa Tammisen makasiinissa. Oman uransa alusta Tyrvään seudun museolla Esko kertoi, että museoliitolta tuli konsultti katsomaan, miten vanhasta navettarakennuksesta saataisiin museo aikaiseksi. Siihen sitten pyydettiin Eskoa mukaan. Yhdistys oli siis pyytänyt Museoliitolta apua näyttelyn rakentamiseen ja konsultin käytyä oli suunnitelmia, joita Esko sitten alkoi työstämään. Tässä vaiheessa Esko toteaa museon esineistön luetteloinnista, että luettelointi oli mitä oli. Kysyessämme Eskolta luettelointityön määrästä hän totesi: Esinemäärä oli useita tuhansia. Siinä oli kyllä sellastakin tavaraa, kun museomiehet kävivät museopäivillä. Talousneuvos Hannes Prusi oli kova museomies. Eikä ihan hullumpikaan ollut. Hänellä oli hyviäkin näkemyksiä silloin (museolle). Hänellä oli kilpailijoina sitten oli Esko Aaltonen Forssasta tää kirjapainon omistaja. Ja he kilpaili sitten keskenään, keskenään että kuka saa jostakin, mistä hyvänsä vaan mitä ihmeellisimmän esineen. Maksovat omasta pussistaan että saivat jonkun, jonkun, usein varsin kaukasen keskisuomalaisen esineen. Mikä vaan oli ihmeellisempää ja sitten se, että vähintään 100 vuotta vanhaa. 18 Tämän toteamuksen perusteella voidaankin todeta, että vaikka museon painopiste on ollut paikallisuudessa, on museokokoelmiin päätynyt myös muiden Suomen alueiden esineistöä. Toki muualta tullutta esineistöä on Pietilän mukaan tallennettu myös museon toimialueelta, mutta tällöin perusteena on 17 Esko Pietilän haastattelu 13.4.2016. 18 Esko Pietilän haastattelu 13.4.2016. 11

ollut se, että esineistö on tullut esim. naimakauppojen kautta emäntien mukana ja ollut tällöin alueella aktiivisessa käytössä. Ihmisten tarjotessa esineitään museolle, kuulivat museomiehet myös monia tarinoita, kun esineille haluttiin kertoa historia. Esko kertoi aiheesta seuraavasti: Niille kertyi aina ihmeellisiä tarinoita kun esineitä yritettiin vanhentaa tarinoilla. Tyrväälläkin on ollut useampi Gallen-Kallelan kehto. 19 Tiedustellessamme keruuaikaisia kirjauksia Esko totesi, että museon esineistön karttuminen oli pitkälle keruuaktiivien varassa. Esimerkkeinä hän mainitsee nimineuvos Hämäläisen, joka kulki ympäri Suomen keräämässä vanhoja rahoja ja kunniamerkkejä sekä herra Winterin, Keuruulaisen kerääjän, joka kulki kauppaamassa Vammalassakin museolle esineitä. Paikallisessa keruussa avainasemassa on ollut kuorma-autoilija Eerilä, jonka kanssa museomiehet kiersivät ympäri museon toiminta-aluetta keräämässä alueella tarpeettomaksi käynyttä kalustoa museon kokoelmiin. 20 Luettelointityön varhaisista vaiheista Esko nostaa esiin Eino Nikkilän 1934 opintojen loppuajan ja sen, että Nikkilä palkattiin museolle varsinaisesti luettelointitöihin. Luettelointi oli kuitenkin Eskon sanoin aika haparoivaa vaikka yritystä olikin. 21 Mutta siinä oli sitten se, että ne merkattiin vaan vihkoon eikä niissä ollu mikä oli minkin muotonen pitkänpyöree. Ja kyl niihin pantiin sitten nimilaput ikkunaliimapaperilappuja ja numero siihen musteella, jokka sitten aika pian häipy pois siitä ja lappukin putos loppujen lopuks. 22 19 Esko Pietilän haastattelu 13.4.2016. 20 Esko Pietilän haastattelu 13.4.2016 21 Esko Pietilän haastattelu 13.4.2016 22 Esko Pietilän haastattelu 13.4.2016 12

Varsinaisesta luettelointityöstä Esko on kertonut seuraavaa: Kyllä mä museolle sain, se oli loppuaikaa, sain palkattua hyvin taitavan ihmisen ja käsityöihmisen. Mä pistin sen sitten aina museoliiton konservointikoulutukseen. Kun täällä oli suuri tekstiilikokoelma, mutta ne oli kaikki hoitamattomia. Mä teetin siellä museoviraston tekstiililaitoksella satakunta naisten kledjua jotka oli kaikki aikansa edustajia ja 50 hienoa kirkkosilkkiä, jotka oli halki ja poikki. Ja hän alko sitten näitä jäljellä olevia. Teetin Helsingin kaupunginvankilasa pahvilaatikoita, jonne sai aina asukokonaisuuden. Niissä oli sisältö lueteltu laatikoihin ja niistä oli erilliset luettelot. 23 Luetteloista Esko sanoo, että ne oli täydelliset niissä oli mainittu käytetyt materiaalit, työtavat ja yleiskuvaus siitä esineestä; sen ikä ja identiteetti. Totesi vielä kyseiten tietojen olevan arvokkaita, ja että tekstiilikokoelma oli museolla ainut, jossa näin tarkka luettelointi oli. Museon kirjaston ja esineistön luetteloinnista Esko kertoo: (Museolta) näkyy hävinneen (tekstiilihuoneen tavoin) siä oli semmonen käsikirjasto kolmisentuhatta kirjaa jotka jollain tavalla sivus museon tarvitsemaa tietoa. Osa paikallista tietoa. Mutta sitten ne oli kortistoituna kaksinkertainen kortisto tekijän ja kirjan mukaan luettelot. Esinekortisto siellä on ainakin osittain, sen tiedän.. mutta.. tekstiilikortisto siellä pitäis olla, mutta se mitä on tullut minun jälkeen ei varmaan ole mihinkään kirjattu. Minä teetin silloin, silloin ei ollut edes tällaista järjestelmää olemassakaan kun 60-luvun alkupuolella minä kehitin sellaisen kortistomuodon, jossa oli kaikille näille tarpeellisille tiedoille paikka. Semmonen esine, mikä oli 30-luvulla tullut niin ei siihen paljon merkintöjä tullut, mutta oli kuitenkin identifioitu, että semmonen tavara on. Otin kuitenkin 23 Esko Pietilän haastattelu 13.4.2016. 13

korttiin tiedot esim. esineen koristelusta, vuosiluvuista, ulkoisista tunnusmerkeistä. Paljon oli myös sellasia jotka ei ollu rakenteellisesti määrietltävissä, jollaoin se oli vaikeaa. Semmosia, mistä epäilin, että tuleva sukupolvi ei ymmärrä mitä sillä on tehty niin laitoin lyhyesti vielä käyttötarkotuksen ja aina viitteen kirjallisuuteen. Täydellinen tieto kirjallisuudesta. 24 Yleisesti kokoelmasta, joka museolla oli Eskon sinne tullessa hän toteaa, että noin puolet siitä on ollut krääsää ja toinen puoli museaalisesti arvokasta aineistoa. Yleisenä ongelmana osassa kokoelmaa Esko näkee myös sen, että paikkatietoja ei olla tallennettu. Tämä kertoo Eskon mielestä siitä, että tavara itsessään on ollut tärkeämpää kuin niihin liitettävät tarinat. 25 Lasikokoelma on myös Eskon kriteerein ollut hyvä ja hyvin esinekortistoon luetteoituna. Sisältöinä lasikokoelmassa on ollut lähinnä vanhaa Nuutajärveä ja apteekkilaia, jota saatiin lahjoituksena 1970-luvulla kahdestakin eri apteekista. Vuosikertomusten perusteella apteekkilasi on ja yleisesti apteekkialan esineistö on peräisin Reino Ulstin sekä Tyrvään III apteekin kalustosta. Lisäksi mainittavia ovat olleet Tyrvään Sanomien arkisto sekä Niemen lelutehtaan lahjoitukset. Merkittävänä osana museon kokoelmia Pietilä näkee myös Vpl. Pyhäjärven kokoelmat, joita on kartutettu jatkuvasti museon tiloihin. Näistä pitäisi Eskon mukaan olla myös kattava kortisto. 26 Kokoelmista yleisesti puhuttaessa esiin nousevat aina esine- ja tekstiilikokoelmien lisäksi valokuva- ja kirjallisuuskokoelmat. Valokuvien luetteloinnissa Esko käytti itse kehittämäänsä 32 kohtaista luokittelua, jota käytettiin myös esineistön luetteloinnissa. Kuvat sijoitettiin johonkin näistä 32 luokasta ja niistä kirjattiin kuvauspaikka ja kuviin liittyvät historialliset tiedot. Valokuvakokoelmaa kerrytettiin niin yleisöltä saaduilla kuvilla kuin myös museon itse kuvaamana. Museon kuvauskohteiksi valikoitui muuttuvaympäristö 24 Esko Pietilän haastattelu 13.4.2016. 25 Esko Pietilän haastattelu 20.4.2016. 26 Esko Pietilän haastattelu 20.4.2016. 14

ja katoavat rakennukset. Kirjakokoelman kerryttämisessä Esko kertoo keskittyneensä siihen, että kirjallisuus sisältäisi museoalaan kiinteästi liittyvät teokset sekä paikallishistorian. Museolla olleet leikekirjat ovat toimineet varmistuksena siihen, että herkkä sanomalehtiaineisto säilyy. Leikekirjoihin valikoitiin paikallisia museota, kulttuurielämää ja taidetta koskevaa uutisointia ja tästä tehtiin kaksinkertainen kortisto, josta oli helppo katsoa aiheen mukaisesti leikekirjan sisältö. 27 Oman mainintansa Esko antaa myös postikorttikokoelmalle, jota yleisö ei kyllä vielä 1980-luvulla ymmärtänyt. Museon omat taidekokoelmat on myös luetteloitu ja niissä on Kaapo Virtasta, Rudolf Koivua sekä erityisesti Esko mainitsi Danielssonin, jolta museo sai 37 taulun lahjoituksen. Esko on taulut itse museolle valinnut lähes sadan taulun joukosta. Hän on tässäkin pyrkinyt siihen, että saatujen taulujen edustus olisi taiteilijan koko uralta. Myös paikallisilta taiteilijoilta Esko on pyrkinyt saamaan jonkin työn museon kokoelmiin. 28 Myös lakkautettujen koulujen jäämistö on ollut merkittävä museon kokoelmia kerrytettäessä. 1970-luvun lopussa museo keräsi suuren määrän esineistöä lakkautettujen koulujen tiloista. Asiakirja-aineiston määrää Esko pitää myös paikallismuseolle suurena. Arkistoon on kuitenkin tallennettu paikallisten yritysten ja yhdistystenkin materiaalia. Valokuvakokoelman sekä piirrosten yhdeksi tavoitteeksi Esko mainitsi katoavan maiseman ja arjen tallentamisen.museo on tarjonnut myös valtavasti luonnontieteellistä tunnistusapua yleisölle. Museon esihistoriallisista kokoelmista Esko toteaa niiden olevan pääosin löytötavaraa. Kivikautiset löydöt on kuitenkin luetteloitu museolla työllistettynä olleen Pärssisen toimesta Eskon ohjeistuksessa. 29 Suuren kunnian koko museon toimivuudesta Esko antaa kuitenkin sille, että hänellä on ollut kaikesta nuukuudesta huolimatta luottotyöntekijät ympärillään. Vaikka toimet olivat määräaikaisia, Esko itse kykeni luottamaan alaistensa 27 Esko Pietilän haastattelu 18.5.2016. 28 Esko Pietilän haastattelu 18.5.2016. 29 Esko Pietilän haastattelu 18.5.2016. 15

ammattitaitoon. Tämä osaltaan on auttanut kokoelmien kartuttamisessa, koska usein nämä mukana toimineet ammattilaiset mahdollistivat esineistön kokoelmaan tallettamisen. Ilman ammattitaitoista apua tämä olisi ollut mahdotonta. 30 Tyrvään seudun museon sijoittuminen valtakunnalliseen toimintaan v. 1958-1992 Tyrvään seudun museon toiminnan siirtäminen Pappilan vanhaan museotilaksi muutettuun kivinavettaan on ollut poikkeavaa. Tavanomaiseen tapaan ennen kivinavettan siirtymistä Tyrvään museo on toiminut ns. ajalle tyypillisissä tiloissa. Kivinavettaan siirtyminen on osoittanut omaperäisyyttä ja ennakkoluulottomuutta. onnistuneena. 32 31 Tätä ratkaisua on myös Museoliitto pitänyt Museoliiton vuosikirja Osma 1958-1959 Jorma Heinonen kuvailee Tyrvään seudun museon kokoelmien edustavan pitkälle samaa mitä paikallis- ja pitäjänmuseoissa on yleisesti esillä. Näyttelyesineiden karsinnan löyhäkätisyyskin on saanut anteeksiannon, koska näyttelyn tarkoituksena on ollut korostaakin tiettyjen tarvekalujen massavaikutelmaa. Esineluku on muutoinkin Heinosen mielestä paikallismuseolle suuri, Satakunnassa enemmän esineitä on kyseisenä aikana ollut ainoastaan Porissa toimivassa Satakunnan museossa. 33 Tyrvään seudun museon erityispiirteitä on ollut voimakas painottuminen valokuviin ja etenkin nykyhetken valokuvaamiseen. Useimmiten paikallismuseoiden valkokuvakokoelmat ovat koostuneet menneen ajan valokuvista ja samaa lähes 100 vuoden sääntöä on noudatettu pitkälle vielä 1970-1980-luvuille saakka. Arjen ja muuttuvan ympäristön valokuvaus ja tallentaminen on ollut jotain sellaista, mitä usein paikallismuseoissa ei olla tehty. 30 Esko Pietilän haastattelu 18.5.2016 31 Piilonen 1982, 45-46. 32 Heinonen, 1959, 116-117. 33 Heinonen, 1959, 110-117. 16

Lopuksi Matka Esko Pietilän seurassa on ollut avartava. Tyrvään Museo- ja Kotiseutuyhdistyksen hallussa museo on tarponut alkutaipaleensa ja kerännyt peruskokoelmansa. Esko Pietilän työ kokoelman kerryttäjänä on ollut merkittävä. Hänen painopisteensä on ollut paikallisuudessa ja tiedonjaossa. Hän itse totesi jossain haastattelussa, että näyttelytyö on vain museoiden välttämätön paha. Uskonkin, että Esko Pietilälle museo ja siellä toimiminen on ollut enemmän elämäntapa kuin ura. 17

LÄHTEET Tutkimusaineisto: Esko Pietilän haastattelut 13.4.2016, 20.4.2016, 18.5.2016 ja 15.6.2016 Muistiinpanot keskustelusta Esko Pietilän kanssa 6.7.2016 Heinonen, Jorma 1959: Tyrvään seudun museo. Museoliiton vuosikirja Osma 1958-1959. K.F.Puromiehen kirjapaino OY. Helsinki. Piilonen, Juhani 1982: Paikallisperinnettä vaalimassa. Kotiseututyön vaiheet Tyrvään seudulla. Tyrvään seudun kotiseutuyhdistys ry julkaisuja LIX-. Vammalan kirjapaino. Vammala. Vammalan kaupungin vuosikertomukset 1973-1991. Vammalan kaupungin arkisto. 18