Mitä eri vesikasvit kertovat järven tilasta? Mitä kasveja kannattaa poistaa ja mitä ei? Vesistökunnostusverkoston talviseminaari 26.1.2017, Lahti Jarkko Leka
Valonia Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ja energia-asioiden palvelukeskus Toimimme hankeorganisaationa osana Varsinais-Suomen liittoa Työntekijöitä 12, toimipaikka Ratapihankadulla Turussa Pääteemoina ovat energia, liikkuminen, ympäristökasvatus, vesihuolto ja vesiensuojelu sekä kuluttaminen Yhteistyökumppaneina kunnat ja asukkaat, viranomaiset, yritykset, yhdistykset Rahoitus: perusrahoitus V-S kunnilta (25-35 %) hankkeet myyntipalvelut
Vesikasvit ja järven tila Vesikasvien perusteella järvien ekologista tilaa luokitellaan Suomessa niiden lajikoostumukseen, lajien runsaussuhteisiin ja aitojen vesikasvien ravinnekuormituksen sietokykyyn perustuvien muuttujien avulla (tyyppilajien suhteellinen osuus, prosenttinen mallinkaltaisuus, referenssi-indeksi) Periaatteena verrata järven vesikasviyhteisöä vertailutilaan, joka on koostettu luonnontilaisten kaltaisten/vähän muuttuneiden järvien tiedoista Tila sitä heikompi tila mitä enemmän se poikkeaa vertailutilasta
Ravinteisuusluokittelu Suomessa usein käytetty tapa kuvata järven rehevyystasoa kasvillisuuden avulla pohjautuu prof. Heikki Toivosen laatimaan trofialuokitteluun luokittelussa vesikasvit jaoteltu niille ominaisten kasvupaikkojen rehevyystason mukaisiin ryhmiin. Esim. m-e= keski- ja runsasravinteisuutta ilmentävä laji i = rehevyystasoltaan monenlaisilla paikoilla kasvava o = niukkaravinteisilla paikoilla kasvava laji
Miten rehevöityminen näkyy kasvillisuudessa? Rehevöitymisestä hyötävien lajien kasvustot tihentyvät ja laajentuvat, kasviyksilöt usein kookkaampia (esim. ruoko, ulpukka, osmankäämit) Lajikoostumus muuttuu. Lajimäärä tyypillisesti kasvaa aluksi ja voimakkaan rehevöitymisen myötä vähenee => aidot vesikasvit voivat hävitä kokonaan
Näkösyvyys n. 0,5 m (0,12-1,2m) Kok P ka. 120 µg/l ja kok N ka 1000 µg/l Välttävässä tilassa Salon Muurlassa sijaitseva Ylisjärvi, kuvattu 22.8.2015/Google Earth
Kiskon Kirkkojärvi Kartoitus 2015 Havaittiin 13 vesikasvilajia 1 uposkasvi, järvisätkin hyvin niukka yhdessä paikassa Näkösyvyys 2000- luvulla ka. Noin 0,8 Ekologinen tila: välttävä
Miten rehevöityminen näkyy kasvillisuudessa? Suuret pohjalehtiset (tummalahnaruoho, nuottaruoho) taantuvat ja niiden maksimikasvusyvyys pienenee
Miten rehevöityminen näkyy kasvillisuudessa? Uposkasvien runsastuminen vaivaa monia vesistöjä Tankeakarvalehti Kanadanvesirutto, haitallinen vieraslaji Tähkä-ärviä, runsastunut rannikolla
Vesikasvien poistojen tavoitteita virkistyskäyttöarvojen parantaminen: veneily, uinti, kalastus, metsästys vesistöjen maisemalliset arvot luontoarvojen säilyttäminen ja mahdollinen parantuminen vesistöjen tilan parantaminen
Niittojen tulosodotukset Ilmaversoiset ja kellulehtiset ottavat ravinteet pääosin pohjasta => niitolla vähän vaikutusta veden ravinnepitoisuuteen Vesikasvien poistamisen vaikutukset tapauskohtaisia Käytön kannalta myönteisiä vaikutuksia hyvällä suunnittelulla ja toteutuksella Maisema- ja virkistyskäyttöarvon paraneminen
Miten niitot tehoavat? YLEISESTI ottaen ilmaversoiset kuten järviruoko, järvikaisla ja järvikorte taantuvat selvästi 2-3 peräkkäisenä vuonna tehtyjen niittojen avulla Ulpukan ja lumpeen sitkeäkään niittäminen ei usein tuota toivottua tulosta (esim. Kirkkojärvi 4-5x kesässä) Ulpukkaa ja lummetta on poistettu ilmeisen pysyvin tuloksin poistamalla ne juurineen ja rikkomalla juuret viiltävällä terällä
Uposkasvien poistoista Kanadanvesirutto, karvalehti ja sirppisammalet vaivaavat massaesiintymillään monia järvi. Kiehkuraärviä on runsastunut sisäsaariston merenlahdilla. Vesirutto: Niittämistä vältettävä, toimivien torjuntaja poistomenetelmien puute. Karvalehti ja vesisammalet: keräävä laite, nuottaus. Uposlehtisten poiston tehosta ja pitkäaikaisista vaikutuksista on toistaiseksi melko vähän tietoa.
Vesikasvipoistojen epävarmuustekijöitä Niitettävä laji voi korvautua toisella lajilla. Pertti Väänänen Iso-Ruokjärven vesiensuojeluyhdistyksestä: "Aluksi taistelimme ulpukasta ja uistinvidasta umpeenkasvanutta vesialuetta hiukan avoimeksi. Sen jälkeen valtaan pääsivät erilaiset siimapalpakot. Kun ne saatiin muutamassa vuodessa kohtuulliseksi, aluetta alkoi täyttää ahvenvita. Nyt sitä tuskin enää on, mutta viime kesänä ärviä alkoi saada jalansijaa. Tänä kesänä hiekkarantamme tulvii ärviää ja ulpukatkin tuntuisivat jo mukavammalta. Niittotulokset vaihtelevat samankin lajin kohdalla kasvupaikan ominaisuuksista riippuen. Leväkukintojen yleistyminen voimakkaiden ja laajojen niittojen jälkeen
Ilmakuvat niittosuunnittelun ja seurannan avuksi Kirkkojärvi. Maanmittauslaitos, otettu tn. keväällä Kirkkojärvi. Google Earth kuva, otettu 23.8.2015
Huomioita vesikasvipoistoista Kokemusperäistä tietoa löytyy useiden vesikasvilajien poistoista. Tietoa pitäisi koota haastattelujen, kyselyjen tms. avulla. Myös paikkatietoa. Tarvitaan uusia selvityksiä eri menetelmien toimivuudesta eri lajeille ja erityyppisissä ympäristöissä. Paikallistasolla intoa/tarvetta poistoihin tuntuu riittävän, mutta osataanko neuvoa mitä kannattaa poistaa, mistä, milloin ja miten? Vieraslajien (olemassa olevat ja mahd. uudet tulokkaat) kanssa riittää töitä
Yleisimmät vesikasvit ja niiden poisto Jarkko Leka, Valonia 9.12.2016
Koulutusaineisto on tehty osana Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaisten Rannat kuntoon hanketta (Raki-rahoitus). Yhteyshenkilö: Maisemasuunnittelija Terhi Ajosenpää, Pro Agria/LSMK Tekijä: Valonia Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ja energia-asioiden palvelukeskus. Valonia toimii osana Varsinais-Suomen liittoa. Yhteyshenkilö: Jarkko Leka. vesiasiantuntija Jarkko Leka p. 040 197 2265, jarkko.leka@valonia.fi Kiitokset kuvista: Antti Kanninen, Terhi Ajosenpää, Seppo Hellsten, Rami Laaksonen, Sanna Laanti, Ensio Aura, Veikko Laine, Risto Kauhala, Janne Tolonen ja Kirsi Ahonen.
Esityksen tarkoitus ja sisältö Vesikasvien niitto on usein käytetty ja melko helposti tehtävä rantojenhoitomenetelmä. Poistoja varten tarvitaan tietoa yleisimmistä vesikasveista ja niiden niittoon sekä poistoon soveltuvista menetelmistä ja toimintatavoista. Tähän esitykseen on koottu tietoa yleisimmistä vesikasveista, joiden liian runsaiksi koettuja kasvustoja halutaan vähentää. Lisäksi on tietoa poistomenetelmistä sekä poiston suunnittelussa ja toteutuksessa huomioitavista asioista. Kuvat: Terhi Ajosenpää
Yleisimmät vesikasvit ja niiden elomuoto- tai lajikohtainen poisto Järviruoko Järvikaisla Järvikorte Osmankäämi Isosorsimo Ulpukka Lumpeet Uistinvita Palpakot Kanadanvesirutto Ahvenvita Ärviät Karvalehti Vesisammalet Lammikki
Tietoa niittomenetelmistä, niiton suunnittelusta ja toteutuksesta
Jatkuvasti päivittyvä aineisto, jonka parantamiseksi toivotaan palautetta sekä muutos- ja lisäysehdotuksia. Vapaasti ladattavissa osoitteesta: Valonia Löytyy myös vesistökunnostusverkoston Opetusmateriaaleja-sivulta
Kiitos! Ota yhteyttä vesiasiossa Jarkko Leka VALONIA Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ja energia-asioiden palvelukeskus jarkko.leka@valonia.fi, 040 197 2265 www.valonia.fi