KIRJALLINEN KYSYMYS 78/2011 vp Kuntauudistuksen jatkamisen sisältö Eduskunnan puhemiehelle Matti Vanhasen hallitus käynnisti vuonna 2005 kunta- ja palvelurakenneuudistuksen. Uudistuksen lähtökohdaksi otettiin n. 20 000 asukkaan väestöpohjavelvoite perusterveydenhuollossa, minkä seurauksena on tehty kuntaliitoksia sekä useiden kuntien muodostamia yhteistoimintaalueita, kuntayhtymiä. Usein uusi palvelurakenneyhteistyö on käsittänyt myös muita kuin perusterveydenhuollon palveluita, kuten vanhuspalveluita. Nyttemmin kaikkien sosiaalipalveluiden väestöpohjavelvoitteeksi on asetettu sama, vähintään n. 20 000 asukkaan, raja, ja parhaillaan kunnat miettivät, miten täyttää tuo velvoite. Eri puolilla Suomea on jo tähän mennessä tehty Paras-hankkeen seurauksena hyvin erilaisia ratkaisuja. Hallitus on nyt julkisuudessa olevien tietojen mukaan jatkamassa Paras-hanketta vahvojen peruskuntien muodostamisen pohjalta työssäkäyntialueita painottaen. On kuitenkin olemassa sellaisia alueita, joilla palvelurakenneyhteistyö ei ole varsinaisesti muodostunut työssäkäyntialueen pohjalta, mutta väestöpohja on esimerkiksi yli 30 000 ja yhteistyössä olevat kunnat ovat kaikki asukasmäärältään keskikokoisia. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus jatkaa kunta- ja palvelurakenneuudistusta siten, että vahva peruskunta voidaan muodostaa kuntien olemassa olevan palvelurakenneyhteistyön pohjalta, mikäli väestöpohjavelvoite, 20 000 asukasta, täyttyy vai ottaako hallitus työssäkäyntialueet peruskunnan muodostamisen tärkeimmäksi kriteeriksi, jolloin saattaa muodostua helposti jopa yli 100 000 asukkaan kuntia ja jos työssäkäyntialueet ovat kuntauudistuksen tärkein kriteeri, niin miten sitä perustellaan? Helsingissä 9 päivänä syyskuuta 2011 Vesa-Matti Saarakkala /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkalan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 78/2011 vp: Aikooko hallitus jatkaa kunta- ja palvelurakenneuudistusta siten, että vahva peruskunta voidaan muodostaa kuntien olemassa olevan palvelurakenneyhteistyön pohjalta, mikäli väestöpohjavelvoite, 20 000 asukasta täyttyy vai ottaako hallitus työssäkäyntialueet peruskunnan muodostamisen tärkeimmäksi kriteeriksi, jolloin saattaa muodostua helposti jopa yli 100 000 asukkaan kuntia ja jos työssäkäyntialueet ovat kuntauudistuksen tärkein kriteeri, niin miten sitä perustellaan? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman mukaan hallitus toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Vahvalle peruskunnalle asetetaan hallitusohjelmassa ennen kaikkea toiminnallisia mutta myös alueellisia tavoitteita. Hallitusohjelman mukaan vahva peruskunta muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista ja on riittävän suuri pystyäkseen itsenäisesti vastaamaan peruspalveluista vaativaa erikoissairaanhoitoa ja vastaavasti vaativia sosiaalihuollon palveluja lukuun ottamatta. Vahva peruskunta kykenee tulokselliseen elinkeinopolitiikkaan ja kehittämistyöhön sekä voi tehokkaasti vastata yhdyskuntarakenteiden hajautumiskehitykseen. Hallitusohjelmassa on työssäkäyntialue otettu yhdeksi vahvan peruskunnan kriteeriksi. Hallitusohjelmassa luonnollisen työssäkäyntialueen käsitettä ei ole kuitenkaan kytketty Tilastokeskuksen työssäkäyntialuekäsitteeseen, joka täyttyy jo 10 prosentin pendelöinnin perusteella. On tärkeätä huomata, että työssäkäyntialue ei ole ainoa kriteeri. Sen rinnalla on arvioitava mahdollisuudet palveluiden turvaamisesta tulevaisuudessa, otettava huomioon tehtävien hoitoa koskevat kirjaukset sekä yhdyskuntarakenteiden hajautumista rajoittavat toimenpidevaatimukset. Työssäkäyntikriteerin osalta on myös syytä muistaa, että kolmannes Suomen kunnista ei kuulu mihinkään työssäkäyntialueeseen. Kuntauudistuksen tarkoituksena on koskea koko maata Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Kuntauudistuksessa kunnallishallinnon rakenteita ei ole kytketty mihinkään väestöpohjavelvoitteeseen. Katson kuitenkin, että uudistuksessa täytyy ottaa huomioon myös kunnallisen itsehallinnon toteutuminen ja uudistuksessa tulee huolehtia siitä, että uusi kuntarakenne on niin elinkelpoinen, että kuntasektori kykenee vastaamaan 2020-luvun dramaattisesti koveneviin haasteisiin. Nämä asettavat uudistukselle, muun muassa väestöpohjalle ja alueellisille rajauksille, selkeitä reunaehtoja. Työssäkäyntialuejakoon viitattiin myös Parasuudistuksessa. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain (169/2007) 5 :n mukaan kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta sellaisesta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta. Lisäksi yh- 2
Ministerin vastaus KK 78/2011 vp Vesa-Matti Saarakkala /ps teistoiminta-alueiden perustamisessa edellytettiin muodostettavan toiminnallisia kokonaisuuksia. Paras-uudistuksessa kunnat ovat osittain muodostaneet yhteistoiminta-alueita, jotka ovat työssäkäyntialueen kokoisia tai ainakin toiminnallisia kokonaisuuksia. Näiden alueiden ratkaisut voivat toimia kuntauudistuksen pohjana. Osittain kunnat ovat kuitenkin muodostaneet epätarkoituksenmukaisia alueita. Tällaisia ratkaisuja ei voida ottaa uuden uudistuksen pohjaksi. Asettamani kunnallishallinnon rakennetyöryhmä selvittää parhaillaan vahvan peruskunnan kriteereitä. Työryhmän tehtävä on vuodenvaihteeseen mennessä tehdä esitys kriteereistä ja toteuttamistavasta sekä laatia esityksensä karttamuotoisena. Työryhmän työn pohjalta hallitus linjaa kuntauudistuksen kriteerit ja etenemisen. Helsingissä 29 päivänä syyskuuta 2011 Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 78/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Vesa-Matti Saarakkala /saf: Ämnar regeringen fortsätta kommunoch servicestrukturreformen så att en stark primärkommun kan bildas utifrån kommunernas befintliga servicestruktursamarbete, ifall kravet på ett befolkningsunderlag på 20 000 invånare uppfylls eller tar regeringen pendlingsregionerna som det viktigaste kriteriet för bildandet av primärkommuner, varvid det lätt kan uppstå kommuner med till och med över 100 000 invånare och om pendlingsregionerna är det viktigaste kriteriet i kommunreformen, hur motiverar man det? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt statsminister Jyrki Katainens regeringsprogram kommer regeringen att genomföra en riksomfattande kommunreform som syftar till en livskraftig kommunstruktur i starka primärkommuner. För en stark primärkommun ställs framför allt funktionella men även regionala mål i regeringsprogrammet. Enligt regeringsprogrammet består en stark primärkommun av naturliga pendlingsområden och är tillräckligt stor för att självständigt kunna sörja för basservicen, med undantag för den specialiserade sjukvården och krävande socialvårdstjänster. En stark primärkommun kan framgångsrikt bedriva näringspolitik och utvecklingsarbete och den kan effektivt bemöta utmaningen i allt mer splittrade samhällsstrukturer. I regeringsprogrammet har pendlingsregionerna tagits som ett kriterium för en stark primärkommun. I regeringsprogrammet har begreppet naturligt pendlingsområde dock inte kopplats ihop med Statistikcentralens pendlingsregionbegrepp, som uppfylls redan med 10 procents pendling. Det är viktigt att märka att pendlingsregionen inte är det enda kriteriet. Vid sidan av den ska man bedöma möjligheterna att trygga tjänsterna i framtiden, beakta noteringar som gäller skötseln av uppgifter och åtgärdskrav som begränsar en decentralisering av samhällsstrukturerna. När det gäller pendlingskriteriet finns det skäl att komma ihåg att var tredje kommun i Finland inte hör till någon pendlingsregion. Avsikten med kommunreformen är att den ska gälla hela landet utom Åland. I kommunreformen har strukturerna i kommunalförvaltningen inte kopplats till någon skyldighet i fråga om befolkningsunderlaget. Jag anser dock att man i reformen även måste ta hänsyn till den kommunala självstyrelsen och att man i reformen bör sörja för att den nya kommunstrukturen är så livsduglig att kommunsektorn kan bemöta de dramatiskt växande utmaningarna under 2020-talet. Dessa ställer klara specialvillkor för reformen, bland annat för befolkningsunderlaget och regionala begränsningar. Även i kommun- och servicestrukturreformen hänvisades till en indelning i pendlingsregioner. Enligt 5 i lagen om en kommun- och servicestrukturreform (169/2007) ska en kommun bestå av en pendlingsregion eller någon annan sådan funktionell helhet som har ekonomiska förutsättningar och på personella resurser grundade förutsättningar att ansvara för ordnandet och finansie- 4
Ministerns svar KK 78/2011 vp Vesa-Matti Saarakkala /ps ringen av servicen. När samarbetsområden inrättades förutsattes dessutom att det bildas funktionella helheter. Kommunerna i kommun- och servicestrukturreformen har delvis bildat samarbetsområden som är lika stora som en pendlingsregion eller åtminstone funktionella helheter. Lösningarna i dessa områden kan fungera som underlag för kommunreformen. Kommunerna har ändå delvis bildat oändamålsenliga områden. Sådana lösningar kan inte tas som grund för en ny reform. En arbetsgrupp för den kommunala förvaltningsstrukturen som jag tillsatt utreder som bäst kriterierna för en stark primärkommun. Arbetsgruppens uppgift är att senast vid årsskiftet lägga fram ett förslag på kriterier och genomförandesätt i form av en karta. Utifrån arbetsgruppens arbete stakar regeringen ut kriterierna för kommunreformen och dess framskridande. Helsingfors den 29 september 2011 Förvaltnings- och kommunminister Henna Virkkunen 5