KIRJALLINEN KYSYMYS 951/2005 vp Rintamaveteraanin puolison avokuntoutus ja avohoitokertojen jakaminen puolisoiden kesken Eduskunnan puhemiehelle Rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain (1184/1988) mukaan rintamaveteraanien kuntoutus voidaan järjestää avo- tai laitoskuntoutuksena, ja siihen kuuluu tarpeellinen tutkimus ja hoito. Kuluvan vuoden alusta voimaan tulleella asetuksella (1144/2004) rintamaveteraanien kuntoutuksen painopistettä siirrettiin laitoskuntoutuksesta päivä-, koti- ja muuhun avokuntoutukseen niin, että jatkossa vähintään puolet kuntoutuksesta toteutetaan avokuntoutuksena. Kuntoutusjakson pituutta muutettiin siten, että laitoskuntoutusjakso lyheni 14 päivästä 10 päivään. Päiväkuntoutuksen määrä säilyi enintään 10 päivänä, ja muun avokuntoutuksen määrä lisääntyi 15 käyntikerrasta enintään 20 käyntikertaan kalenterivuodessa. Asetuksen mukaan rintamaveteraanin aviopuolisolla ei ole oikeutta päivä- eikä muuhun avokuntoutukseen. Tämä on johtanut siihen, että osa puolisoista, jotka aiemmin saivat laitoskuntoutusta miehensä rinnalla, eivät saa enää mitään kuntoutusta, jos veteraanipuolisoa hoidetaan avokuntoutuksella. Asetuksen tuoman muutoksen myötä osa puolisoista jää kokonaan ilman kuntoutusta. Monet rintamaveteraanit jopa jättävät kuntoutusjaksonsa kokonaan käyttämättä, koska eivät pysty osallistumaan kuntoutukseen ilman puolisoaan. Eräät rintamaveteraanien puolisoista ovat itseoikeutettuja kuntoutukseen. Näin on esimerkiksi vähintään 10 prosentin haitta-asteen sotainvalidien kohdalla. Heille myönnetään kuntoutusta sotilasvammalain mukaisesti. Tällöin Valtiokonttori myöntää sotainvalidille kerran kalenterivuodessa joko kahden viikon laitoskuntoutusjakson, 10 päivän päiväkuntoutusjakson tai 12 hoitokerran avokuntoutusjakson. Rintamaveteraanisotainvalidi-pariskuntien saamien kuntoutusjaksojen pituudet eroavat toisistaan huomattavasti asetuksen tultua voimaan vuoden alusta. Jos esimerkiksi rintamaveteraani valitsee kuntoutusmuodokseen avokuntoutuksen, hän on oikeutettu jopa 30 avokuntoutuskäyntikertaan, mikäli hän kuuluu toimintakykyluokkaan I tai II. Samaan aikaan sotainvalidipuoliso (haitta-aste vähintään 10 prosenttia) on oikeutettu saamaan avokuntoutusta vain 12 hoitokertaa. Tämä asettaa puolisot eriarvoiseen asemaan varsinkin, kun rintamaveteraanilla ei ole mahdollisuutta jakaa saamiaan avokuntoutuskertoja aviopuolisonsa kanssa. Tämä on epäkohta. Pariskuntien tulisi voida osallistua yhdessä avokuntoutukseen ja jakaa saamansa avokuntoutuskerrat puolisonsa kanssa näin halutessaan. Moni rintamaveteraanin puoliso hyötyisi avokuntoutuskerroista, ja niiden merkitys molempien hyvinvoinnin sekä kotona selviämisen kannalta olisi suuri. Olisi tärkeää, että puolisot voisivat halutessaan jakaa saamiaan kuntoutuskertoja niin, että osallistuminen avokuntoutukseen yhdessä olisi mahdollista. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Versio 2.0
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että myös rintamaveteraanin puoliso voi osallistua avokuntoutukseen ja että rintamaveteraani voi halutessaan jakaa saamansa avokuntoutuskerrat puolisonsa kanssa? Helsingissä 29 päivänä marraskuuta 2005 Matti Kangas /vas 2
Ministerin vastaus KK 951/2005 vp Matti Kangas /vas Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Matti Kankaan /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 951/2005 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että myös rintamaveteraanin puoliso voi osallistua avokuntoutukseen ja että rintamaveteraani voi halutessaan jakaa saamansa avokuntoutuskerrat puolisonsa kanssa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Rintamaveteraaneille tarkoitetut erityisetuudet ovat kansakunnan kunnianosoitus ja kiitos siitä palvelusta, jonka he kukin tahollaan antoivat raskaina sotavuosina. Rintamaveteraanien kuntoutuslakiin ja asetukseen perustuvan kuntoutuksen tarkoituksena on tukea nyt jo iäkkäiden veteraanien itsenäistä selviytymistä. Rintamaveteraanien ja sotainvalidien etuuksia kehitetään valtioneuvoston syksyllä 2004 julkaisemien veteraanipoliittisten linjausten pohjalta. Kuntoutuspalvelujen sisältöä on uudistettu. Tavoitteena on ollut, että tarjottavat palvelut vastaisivat rintamaveteraanien tarpeita ja niissä otettaisiin huomioon rintamaveteraanien korkea ikä. Tämä on ollut välttämätöntä, jotta veteraaniväestö olisi mahdollisimman laajasti valtion varoista maksettavien kuntoutuspalvelujen piirissä. Suurimmat haasteet liittyvät sotainvalidien ja rintamaveteraanien kotona selviytymisen tukemiseen. Valtioneuvoston veteraanipoliittisten linjausten mukaan tärkeimmät kehittämisalueet ovat kuntoutuspalvelujen sisällön kehittäminen, tarjonnan laajentaminen ja saatavuuden parantaminen. Erityistä huomiota on kiinnitetty koti- ja muiden avokuntoutuspalvelujen tarjontaan. Rintamaveteraanilla on vuodesta 1994 lukien ollut mahdollisuus saada aviopuolisonsa mukaan laitoskuntoutukseen. Edellytyksenä on se, että aviopuolisoiden yhteinen kuntoutusjakso on veteraanin kuntoutuksen tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaista ja parantaa veteraanin kuntoutuksen tuloksellisuutta. Käytännössä toki myös aviopuolison saamiin kuntoutuspalveluihin on kiinnitetty huomiota. Tänä vuonna rintamaveteraanien ja heidän aviopuolisojensa kuntoutukseen on osoitettu valtion talousarviossa 47,8 miljoonaa euroa. Kuntoutukseen arvioidaan hakeutuvan noin 52 000 veteraania ja 5 000 puolisoa. Laitoskuntoutus on aiempina vuosina ollut veteraanien keskuudessa ylivoimaisesti käytetyin kuntoutusmuoto. Tavoitteena on, että avokuntoutuksen osuutta kasvatetaan siten, että noin puolet kuntoutusjaksoista toteutettaisiin avokuntoutuksena. Avokuntoutuksen toimintamuotoja ovat päiväkuntoutus, fysio-, toiminta- tai puheterapia ja muun terapian yksilölliset hoitosarjat, psykososiaalinen ja muu ryhmäkuntoutus sekä erilaiset sopeutumisvalmennuskurssit. Avokuntoutusta voidaan antaa tarvittaessa myös rintamaveteraanin kotona. Huomattava osa naimisissa olevien miespuolisten rintamaveteraanien aviopuolisoista on jo tällä hetkellä itse rintamaveteraanina oikeutettu kuntoutukseen avokuntoutus mukaan luettuna. Rintamaveteraanien aviopuolisoilla on myös oikeus samoihin sosiaali- ja terveyspalveluihin kuin muullakin väestöllä. Hallitus on pyrkinyt varautumaan kasvavan vanhusväestön palvelutarpeeseen muun muassa uudistamalla sosiaalihuoltolakia siten, että ikäihmisillä on oikeus palvelutarpeen arviointiin. Vuoden 2006 alussa tu- 3
Ministerin vastaus lee voimaan omaishoitoa koskeva uudistus. Arviolta puolet rintamaveteraanien puolisoista toimii omaishoitajina. Veteraaniväestön keski-ikä on jo noin 84 vuotta. Elämmekin veteraani- ja sotainvalidihuollon vaativinta vaihetta eli vanhuudenhuollon jälkivaihetta. Jotta rintamaveteraanien ja sotainvalidien, mutta myös muun vanhenevan väestön, selviytymistä omassa kodissa voitaisiin tukea, tarvitaan kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kuntoutus- ja hoitolaitosten kiinteää yhteistyötä. Osana kansallista sosiaalialan kehittämishanketta on käynnistetty monia ikääntyvän väestön tukemiseen tarkoitettuja parannuksia kuten kotipalvelujen ja kotihoidon kehittämishanke. Hallitus seuraa valtioneuvoston veteraanipoliittisten linjausten toteutumista. Seurantatietoja rintamaveteraanien kuntoutuspalvelujen riittävyydestä ja käytöstä on saatavissa vuoden 2006 keväällä. Tällä hetkellä hallituksessa ei ole valmisteilla rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain muuttamista. Helsingissä 5 päivänä tammikuuta 2006 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 4
Ministerns svar KK 951/2005 vp Matti Kangas /vas Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 951/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Matti Kangas /vänst: Vilka åtgärder har regeringen för avsikt att vidta för att också makar till frontveteraner skall kunna delta i öppen rehabilitering och för att frontveteraner, om de så vill, skall kunna dela på sin öppna rehabilitering med sin maka? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Specialförmånerna för frontveteranerna är vårt lands sätt att visa sin respekt och sin tacksamhet för de tjänster veteranerna gjorde var och en på sitt håll under de tunga krigsåren. Syftet med lagen och förordningen om rehabilitering av frontveteraner är att stödja frontveteranerna, som nu är mycket till åren komna, för att de skall klara sig på egen hand. Förmånerna för frontveteranerna och krigsinvaliderna utvecklas utifrån statsrådets veteranpolitiska riktlinjer från hösten 2004. Innehållet i rehabiliteringstjänsterna har setts över. Målet har varit att tjänsteutbudet skall tillgodose behoven bland frontveteranerna och ta hänsyn till deras höga ålder. Det har varit nödvändigt för att veteranerna i så stor utsträckning som möjligt skall omfattas av de rehabiliteringstjänster som bekostas av statliga medel. Till de största utmaningarna hör att stödja krigsinvaliderna och frontveteranerna så att de klarar av att bo kvar hemma. I enlighet med statsrådets veteranpolitiska riktlinjer är de viktigaste insatsområdena att se över innehållet i rehabiliteringen, bredda tjänsteutbudet och förbättra tillgången till rehabilitering. Särskilt avseende har fästs vid rehabilitering i hemmet annan öppen rehabilitering. Sedan 1994 har frontveteranerna kunnat få sluten rehabilitering tillsammans med sina makar. En förutsättning är att den gemensamma rehabiliteringsperioden är rationell med avseende på målen med rehabiliteringen för veteraner och förbättrar resultaten av rehabiliteringen för veteraner. Men man har också uppmärksammat rehabiliteringstjänsterna för äkta makar. I statsbudgeten för i år har det avsatts 47,8 miljoner euro för öppen rehabilitering av frontveteraner och deras makar. Enligt uppskattning kommer ungefär 52 000 veteraner och 5 000 makar att anhålla om öppen rehabilitering. Under tidigare år har sluten rehabilitering varit den överlägset vanligaste formen av rehabilitering bland veteraner. Målet är att andelen öppen rehabilitering skall bli större och ungefär hälften av rehabiliteringsperioderna bestå av öppen rehabilitering. I öppen rehabilitering kan dagrehabilitering, fysioterapi, ergoterapi, talterapi och andra typer av individuell terapi i serier, psykosocial och annan rehabilitering i grupp samt olika typer av kurser i anpassningsträning ingå. Öppen rehabilitering kan i förekommande fall också ges i frontveteranernas hem. En betydande del av makarna till gifta manliga frontveteraner har redan nu rätt att få rehabilitering, inklusive öppen rehabilitering, eftersom de själva klassificeras som frontveteraner. Makarna till frontveteraner har också rätt att få samma social- och hälsovård som resten av befolkningen. Regeringen eftersträvar att kunna tillgodose det ökande behovet av tjänster bland äldrebefolkningen bl.a. genom en reform av socialvårdslagen som innebär att äldre skall ha rätt att få en utvärdering av sitt behov av tjänster. Den 5
Ministerns svar 1 januari 2006 träder en reform av närståendevården i kraft. Uppskattningsvis hälften av makarna till frontveteraner är närståendevårdare. Genomsnittåldern bland veteranerna är så hög som 84 år. Vi lever följaktligen i den mest krävande fasen av omsorgen om veteranerna och krigsinvaliderna, tiden efter äldreomsorgen. För att vi skall kunna hjälpa frontveteranerna och krigsinvaliderna, men också resten av den åldrande befolkningen, att bo kvar och klara sig hemma krävs det ett fast sammanarbete mellan den kommunala social- och hälsovården och rehabiliterings- och vårdinstitutionerna. Som ett led i det nationella utvecklingsprojektet inom det sociala området har det startats många initiativ som avser att hjälpa och stödja äldrebefolkningen, till exempel ett projekt för att utveckla hemtjänsten och hemvården. Regeringen följer upp hur statsrådets veteranpolitiska riktlinjer utfaller. Våren 2006 kommer vi att ha uppgifter om hur rehabiliteringstjänsterna för frontveteraner har räckt till och anlitats. För närvarande förbereder regeringen ingen ändring av lagen om rehabilitering av frontveteraner. Helsingfors den 5 januari 2006 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 6