2os c'f. w..ttl1t. \vt. r --- : - - #.' Tieliikelaitos. 1ELSI1GIM KAUPUNKI KflNTEJSTRASTO TIEHALLINTO

2os c'f,' 1 w..ttl1t \vt -r r --- : - - #.'. -.-.-. ii Tieliikelaitos 1ELSI1GIM KAUPUNKI KflNTEJSTRASTO TIEHALLINTO r

Matti Laakso, Michael Plathan Syvästabiloinnin kehitankkeet Suomessa TIEI-ALLIN Kirjast. Tieliikelaitc Helsinki 20L 1

ISBN 952-5408-08-6 Edita Prima Oy Helsinki 2002 Julkaisuja on saatavana: Tieliikelaitos, konsultointi Geosuunnittelu. faksi 020 444 2929 \STOM '1 JÖM?' 441 057 Painotuote Tieliikelaitos Opastinsilta 12 B PL 73 0521 HELSINKI Puhelinvaihde 020 444 11

Matti Laakso, Michael Plathan: Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa. Helsinki 2002. Tieliikelaitos. 61 s. ISBN 952-5408-08-6 Asiasana: Syvästabilointi kehittäminen Aiheluokka: 62 TIIVISTELMÄ Tämän opiskelijaprojektina toteutetun selvityksen tavoitteena ol koota yhteen useiden eri syvästabiloinnin tutkimushankkeiden tuloksia. Samalla tar - koitus oli tehdä tästä selvityksestä runsasta kuvitusta käyttäen sekä syväs tabiloinnin perusteista kertoen niin yksinkertainen, että tämän tutkimuksen sisällön voi ymmärtää ilman aiempaa kokemusta tai asiantuntemusta syväs tabiloinnista Tutkimuksen lähdemateriaalina on käytetty ahnnä 1 ielaitoksen (vuoeen 2001 asti), sekä Tieliikelaitoksen (vuoden 2001 jälkeen) ja Helsingin kat. pungin omista syvästabilointikohteistaan tekemiä syvästabiloinnin tutkimu raportteja. Tutkim usraporttien vai intakriteerinä on kuitenkin usein pidetty sitä, että niissä on kokeiltu jotain uutta syvästabilointimenetelmää. Osa eri tutkimushankkeiden käsittelemistä menetelmistä on selkeästi käytössä nykyäänkin, mutta osalle menetelmistä ei ole löytynyt merkittävää jatkokäyttöä. Tämän selvityksen tarkoitus on auttaa syvästabiloinnin kanssa tekemisissä olevia henkilöitä löytämään nopeasti tietoa tässä selvityksessä käsiteltyjen syvästabiloinnin tutkimushankkeiden oleellisimmista pääkohdista. Selvityksen ei ole tarkoitus toimia varsinaisena mitoitusohjeena, vaan toimia suuntaa antavana käsikirjana mitoitusohjeen rinnalla. Tutkimuksessa kävi ilmi, että syvästabiloinnin mitoitus ei ole vielä oikein vakiintunut, vaikka menetelmä on ollut Suomessakin käytössä jo vuodesta 1974 saakka. Erilaisia syvästabiloinnin mitoitusohjeita on useita ja niitä on päivitetty tietämyksen lisääntyessä.

ALKUSANAT Tämä projektityö on tehty Tieliikelaitoksessa. Projektityö on osa insinööri amk-koulutusta, jonka opintoviikkolaajuus on 160 ov. Projektityö tehtiin parityönäja työn suorituksesta kumpikin tekijä sai 10 ov. Selvityksen ohjausryhmään kuuluivat Mikko Smura Tieliikelaitoksesta, Pentti Salo Tiehallinnosta ja Osmo Korhonen Helsingin kaupungista. Valvojaryhmään kuuluivat Simo Hoikkala ja Tuomo Suorsa Helsingin ammattikorkeakoulusta. Raportin ovat koonneet Matti Laakso ja Michael Plathan Helsingin ammattikorkeakoulusta. Helsingissä, joulukuussa 2002 Tieliikelaitos

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 7 SISÄLTÖ JOHDANTO 9 2 SYVÄSTABILOITUJEN PILARIEN JA MAAN YHTEISTOIMINTA 12 2.1 Tarkasteltava työ 12 2.2 Työn sisältö 12 2.3 Lopputulokset 17 2.4 Johtopäätökset 18 3 MAARÄMITTAISEN SYVÄSTABILOINNIN MITOITUS 21 3.1 Tarkasteltava työ 21 3.2 Työn sisältö 22 3.3 Lopputulokset 23 3.4 Johtopäätökset 2 4 LUISKAN VAHVISTUS STABILOIMALLA - KEHÄ 1 MALMINKAARI 29 4.1 Tarkasteltava työ 29 4.2 Työn sisältö 29 4.3 Lopputulokset 32 4.4 Johtopäätökset 32 5 STABILOIMALLA TUETTU KAI VANTO (PYÖRREPAALUT) 33 5.1 Tarkasteltava työ 33 5.2 Työn sisältö 33 5.3 Lopputulokset 35 5.4 Johtopäätökset 37 6 SYVÄSTABILOINTI TIELAITOKSEN KOHTEISSA / OSA 1: TOTEUTETUT KOHTEET 38 6.1 Tarkasteltava työ 38 6.2 Työn sisältö 38 6.3 Lopputulokset 39 6.4 Johtopäätökset 40 7 SYVASTABILOINTI TIELAITOKSEN KOHTEISSA / OSA 2: LAADUNVALVONTATUTKIMUKSET JA LAADUNALITUSTEN VAIKUTUS 41 7.1 Tarkasteltava työ 41 7.2 Työn sisältö 41 7.3 Lopputulokset 42 7.4 Johtopäätökset 42 8 KT 51 KIRKKONUMMEN SYVÄSTABILOITU KOEPENGER, 1996-97 43 8.1 Tarkasteltava työ 43

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 8.2 Työn sisältö 43 8.3 Lopputulokset 43 8.4 Johtopäätökset 44 9 SAVIEN STABILOINTI ERI SIDEAINEILLA, KENTTÄKOKEIDEN TULOKSET 45 9.1 Tarkasteltava työ 45 9.2 Työn sisältö 45 9.3 Lopputulokset 46 9.4 Johtopäätökset 46 10 TURPEEN STABILOINTI VEITTOSTENSUOLLA 47 10.1 Tarkasteltava työ 47 10.2 Työn sisältö 47 10.3 Lopputulokset 50 10.4 Johtopäätökset 58 11 YHTEENVETO JA KEHITTÄMISEHDOTUKSET 59 12 KIRJALLISUUS 61

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 1 JOHDANTO Pehmeän maapohjan vahvistaminen rakennuskelpoiseksi on ollut kautta aikojen haasteena rakentajille. Suomessa pehmeä maapohja muodostuu jääkausien aiheuttamista mineraalipitoisista savikoista sekä eloperäisistä orgaaneista aineosista koostuvista soista. Aikaisemmin pehmeiköille rakentamista on pyritty välttämään, mutta nykyään asutuksen keskittyessä tietyille tiiviisti rakennettaville alueille, ei savi- ja turvealueille rakentamista useinkaan voida välttää. Suomessa on tehty syvästabilointiin liittyvää kehitystyötä ja koerakenteita mm. Tiehallinnon ja joidenkin kuntien toimesta. Näitä tietoja ei kuitenkaan ole koottu "yksiin kansiin" ja sen takia ongelmana on tiedon hajanaisuus ja puute Tavoitteena on luoda selvityshanke, johon kerätään tieto tärkeimmistä saavutetuista syvästabiloinnin tutkimustuloksista. Tarkasteltavia tutkimushankkeita on yhdeksän, joista jokaisesta on laadittu lyhyt kuvaus kyseisen tutkimuksen tärkeimmistä tuloksista. Tämän, näiden yhdeksän tutkimushankkeen pohjalta luodun yhteenvedon tarkoitus on auttaa valitsemaan oikeita työmenetelmiä ja sideainevalintoja sekä tukea syvästabiloinnin mitoitusohjetta. Suomessa käytetään yleisesti syvästabiloinnissa ns. kuivamenetelmää, jossa sideaine sekoitetaan maahan sekoitinkärjen ja paineilman avulla. Sideaine kovettuu reagoidessaan maassa olevan kosteuden kanssa. Alapuolella kuvassa 1.1 olevan kuivastabilointikoneen toimintaperiaate on seuraavanlainen: - puomissa oleva kärki painetaan suunniteltuun syvyyteen kuivaa sideainetta syötetään ylipaineella, ja on tärkeätä huomioida että sideaineen syöttö on tasaista - kärki pyörii koneen puomissa mitoitetulla pyörimisnopeudella, ja kuljettaja nostaa kärkeä suunnistetulla nostonopeudella - sideaine reagoi maassa olevan kosteuden kanssa ja kovettumisreaktio on betonin kaltainen. Kuva 1.1 Syvästabiloinnin periaate kuivamenetelmällä /1, s. 15t Märkämenetelmässä sideaine johdetaan maahan nestemäisenä. Sideaineena käytetään sementtiä ja syöttöpaineen tulee olla suhteellisen suuri, noin 700 kpa (kuva 1.2).

10 Syvästabiloinriin kehityshankkeet Suomessa T, _ 1! 1 p, 1 34 Jj T 1 Kuva 1.2 Märkämenetelmällä stabilointi/3, s. 201 Nykyisin syvästabiloinnissa käytetäan useimmiten kalkkisementtipilareita, jossa kalkki sitoo kovettamisreaktioon tarvittavaa vettä ja sementti lujittaa pilaria. Alla olevasta kuvasta (kuva 1.3) nähdään havainnollisesti miten kaikkipilari sekä sementtipilari käyttäytyvät yksiaksiaalisessa puristuskokeessa. Kaikin ja sementin erilaisesta käyttäytymisestä johtuen pilarien sideaineena käytetään useimmiten kalkkisementtiä, jotta pilarin toiminnasta saadaan optimaalinen. Kalkkiptlan Sernenttipari Kuva 1.3 Kalkki- ja sementtipilarin kaavamainen käyttäytyminen yksiaksiaalisessa puristuskokeessa /1, s. 17/. Kuvassa 1.4. vasemmalla nähdään yksi ensimmäisistä syvästabilointiin käytetyistä koneista, jonka voidaan huomata muistuttavan suurelta osin vieressä oikealla puolella nähtävää nykyaikaista stabiiointikonetta.

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 11 Kuva 1.4 Kuvassa vasemmalla Linden-Alimak LPS4 vuodelta 1974, oikealla uusi stabiointikone vuodelta 1999/3, s. 15/. Syvästabiloinnin nimikkeistöön ei ole saatu kunnollista yhtenäistä linjaa ja nimikkeistö on usein osin epämääräinen myös syvästabiloinnin tekijöille. Paitsi että nimikkeistö on vaihtelevaa, siitä löytyy myös ristiriitaisuuksia yleisten käsitteiden kanssa. Pilareilla ja paaluilla tarkoitetaan rakennustekniikassa yhtenäistä rakennetta, millainen maa- ja sideaineen sekoituksen tuloksena syntyvä syvästabiloitu pilari ei nimestään huolimatta kuitenkaan ole. Myöskin puhuttaessa paaluista syvästabiloinnin yhteydessä ollaan ristiriidassa yleisen rakennustekniikan nimikkeistön kanssa.

12 Syvastabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 2 SYVÄSTABILOITUJEN PILARIEN JA MAAN YHTEIS- TOIMINTA 2.1 Tarkasteltava työ Jyrki Nikkisen tekemässä syvästabiloitujen pilarien ja maan yhteistoiminnan tutkimuksessa on keskitytty puolilujien sekä lujien pilarien ja maan yhteistoiminnan tarkasteluun. Tielaitoksen keskushallinnossa (nyk. Tiehallinto) tieja liikennetekniikka yksikössä tehty työ on samalla hänen dipiomityönsä. Pilaritutkimukset tehtiin Muurla E18/VT1 sekä Espoo Kehä II tietyömaiden hankkeista. 2.2 Työn sisältö Tutkimuksessa on selvitetty pohjamaan ja puolilujien sekä lujien pilareiden yhteistoimintaa sekä näiden ominaisuuksien vaihtelua erilaissa kuormitus- ja pengertilanteissa. Keskeisenä tavoitteena on ollut myös käsitellä syvästabiloidun pilarin ja maan yhteistoimintaa liittorakenteena sekä taloudellistaa työmenetelmiä ja mitoitusta. Tutkimuskohteista ylösnostetuista pilareista otettiin kuvan 2.1 mukaiset pystysuorat sekä suunnatut näytteet, jotka koestettiin kolmiaksiaalis- ja puristuskokeilla, joista kolmiaksiaaliskokeen todettiin hyvin soveltuvan pilarien lujuus- ja muodonmuutosparametrien määrittämiseen. Penkereiden osalta on syvästabiloinnin vaikutuksia eri kuormitustilanteissa tarkasteltu FEManalyysillä. Myös Matti Kiveliön väitöskirjassa esitetty teoria pilarin ominaisuuksien riippuvuudesta pilarin sijaintiin ja korkeusasemaan potentiaalisella liukupinnalla osoittautuu käyttökelpoiseksi. Jyrki N ikkisen tutkimuksessa saadut tulokset on laskettu FEM-laskentaan perustuvalla ABAQUS ohjelmalla. Pystysuorat näytteet Suunnatut näytteet Kuva 2.1 Näytteiden poraus /1, s. 70/. Syvästabiloitujen pilareiden ja pohjamaan yhteistoimintaan liittyviä yleisiä periaatteita pengertapauksissa. Pilarit toimivat ja käyttäytyvät paremmin lujemmassa pohjamaassa. Penkereen stabiliteetin kannalta pieni pilariväli on pilareiden lujuutta tärkeämpi tekijä: - pohjamaan- ja pilarien murtovenymisen tulisi olla mandollisimman samaa suuruusluokkaa - pystysiirtymät keskittyvät suurimmaksi osaksi penkereen keskimmäisille pilareille, joten niissä tulee erityisesti huomioida pilariväli- ja lujuus

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 13 - pilarien vertikaalijännitys on pienin pilarin yläosassa ja suurin sen alaosassa. IIIIUIuILI1IIIUI.. _IflIflIUIUIlLN1 / / / Kuva 2.2 Kuormienjakaantuminen pilareileja pohjamaalla /1, s. 71t Kohde 1. Muurla EI8NTI E18-moottoritietyömaa sijaitsee Ruotsalan laajalla pehmeiköllä. Urakoitsija valmisti 6 kpl erilujuisia koepilareita joiden valmistusominaisuudet on kuvattu taulukossa 2.1. Pilarit nostettiin maasta tutkittavaksi 33 vrk ikäisinä. Taulukko 2.1 Muufian koepilarien valmistusominaisuudet/1, s. 71/. Tavoiteleikkauslujuus 50 kpa 100 kpa 200 kpa 600 mm 600 mm 600 mm Sideaine K+S 1:1 K+S 1:1 K ^ S 1:1 Sideainepitoisuus 32 kg/jm = 113 kg/m3 62 kg/jm = 219 kg/m3 84 kg/jm = 297 kglm 3 Terän nousunopeus 14,3 mm/r 11,4 mm/r 9,0 mm/r Kuva 2.3 Syvä stabilointikone Muurlan moottoritietyömaalla /1. s. 20/

14 Syvastabiloinnin kehityshankkeet Suomessa Kohde 2. Espoo Kehä II Kohde sijaitsee Espoossa Sepänkylän eritasoliittymän tietyömaalla jossa pohjavahvistuksena käytettiin syvästabilointia. Urakoitsija valmisti 3 kpl eril u- juisia koepilareita joiden valmistusominaisuudet on kuvattu taulukossa 2.2. Taulukosta puuttuu terän nousunopeuden lukuarvot. Pilarit nostettiin maasta tutkittavaksi 40 vrk ikäisinä. Taulukko 2.2 Espoo Kehä II koepilarien valmistusominaisuudet/1, s. 74/. Tavoiteleikkauslujuus 50 kpa 100 kpa 200 kpa Pilarin halkaisija 600 mm 600 mm 600 mm Sideaine K+S 1:1 K+S 1:1 K+S 1:1 Sideainepitoisuus 22 kg/jm = 78 kg/m 3 36 kgljm = 125 kg/m 3 68 kg/jm = 240 kg/m 3 Koepilarien irrotus ja kuljetus tutkittavaksi TTKK:lle Molemmissa kohteissa koepilareiden irrotus tapahtui painamalla kaivinkoneella stabiloitujen pilareiden ympärille halkaisijaltaan noin 0,75 m teräsputket parin metrin syvyyteen, jolloin koepilarit saatiin kokonaisuudessaan irrotettua kaivamalla pilareiden ympärykset auki ja siirtämällä ne kaivinkoneen kauhassa kuorma-auton lavalle..,. ':.,_ - Kuva 2.4 Teräsputken tunkkaaminen koepilarien ympärille /1, s. 72/.

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 15 Kuva 2.5 Koepilarin irrotusja nosto auton lavalle /1, s. 72/. Kohteista saadut tulokset Koepilareista otettiin 6 kpl pystysuoria sekä 6 kpl suunnattuja (45 kulmassa porattuja) näytteitä joista saatiin tuloksia taulukoiden 2.3 ja 2.4 mukaan. Taulukko 2.3 Pilarinnäytteiden tilavuuspairiojen hajonta /1, s. 75/. Muurla Espoo Pystysuorat näytteet 16,3-16,8 knlm 3 j156-17l kn/m3 SuLumflatut riäytteet 16.3 16 8 kn/m 3 15.7-17.0 kn/rn 3 TaulLkko 2.4 Pilarinäytteiden vesipitoistiuksien hajonta /1, s. 75t Muurla Espoo Pystysuora näytteet 32-41% 34-49 % Suunnatut näytteet 35-43 % 31-44 % Sideainepitoisuuksien määritys tapahtui lujituskokeiden jälkeen ja sen teki TTKK:n Rakennusgeologian laboratorio. Määrityksiä varten valituista koekappaleista otettiin hyvin pieni näyte kohdasta, mikä sijaitsi lujuuskokeessa leikkautuneella alueella. Taulukoissa 2.5 ja 2.6 on esitetty kaikkien puristuskokeiden tulokset sekä lähtötiedot.

16 Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa Taulukko 2.5 Muurlan pilari- ja laboratorionäytteistä tehtyjen puristuskokeiden tulokset/1, s. 77/. Muurla Pystysuorat Suunnatut Laboratorio- pilarinäytteet pilarinäytteet näytteet Näyte: p1 p2 p3 p4 p5 p6 p7 plab8 plab9 Pilarim p6/1,8 p6/1,8 p6/1,8 p5/1,1 p5/1,5 p5/1,8 p5/1,1 ykn/m3 16,3 16,5 16,5 16,8 16,4 16,1 16,4 16,2 16,5 Lujitt. 42,0 45,0 48,0 64,0 46,0 47,0 49,0 31,0 31,0 vrk Side- 300,0 220,0 200,0 ainetta kg/m 3 t 105,0 136,0 218,0 249,0 92,0 146,0 218,0 311,0 292,0 kpa c 1 1,6 1,1 0,5 0,6 1,0 0,6 0,8 1,2 1,1 % E50 12,0 20,0 78,0 65,0 24,0 39,0 50,0 81,0 82,0 MPa Taulukko 2.6 Espoon pilari- ja laboratorionäytteistä tehtyjen puristuskokeiden tulokset /1, s. 77/. Espoo Pystysuorat Suunnatut Laboratorio- pilarinäytteet pilarinäytteet näytteet Näyte: p1 p2 p3 ps4 ps5 ps6 ps7 plab8 plab9 15,9 15,8 17,1 15,7 16,7 16,5 16,9 17,6 40,0 kn/m 3 Lujit. 46,0 47,0 48,0 47,0 48,0 49,0 57,0 40,0 vrk Sideain 190,0 130,0 190,0 200,0 500,0 etta kg/m 3 110,0 103,0 66,0 106,0 128,0 157,0 112,0 463,0 1,6 kpa 1,1 1,1 0,5 0,9 1,0 0,9 0,5 1,8 114, 0/ /0 E 33,0 30,0 45,0 33,0 66,0 44,0 56,0 104,0 MPa

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 17 2.3 Lopputulokset Pilarien lujuus Pitaritutkimusten yhteydessä havaittiin, kuinka vaikeaa lujien pilarien tekeminen on. Kandella eri paikkakunnalla tehdyt koepilarit osoittautuivat varsin epähomogeenisiksi laadultaan ja lujuudeltaan. Nostettujen koepilaripätkien materiaali oli osittain niin huonoa, että niistä ei pystytty poraamaan ehjiä näytteitä. Merkittävin syy pilarien epähomogeenisuuteen oli sideaineen epätasainen jakautuminen. Tämä luonnollisesti aiheuttaa vastaavaa vaihtelevuutta pilarin eri kohtien lujuuksiin. Lii Kuva 2.6 Aktiivialueella sijaitsevien pilarien mandolliset,nurtumistavat/1. s. 63t 141L4 Kuva 2.7 Leikkausalueella sijaitsevien pilarien mandolliset murtumistavatil, s 63t Kuva 2.8 Passiivialueella si)aitsevien pilarien mandolliset murtumistavat /1, s. 65/. Pilareille tehdyt puristuskokeet osoittivat näytteiden lujuuksissa olevan suurta hajontaa mitoituslujuuteen nähden, ja näytteiden lujuuden jäävän osin alle 60 % mitoituslujuuden. Vertailun vuoksi tehtyjen laboratorionäytteiden lujuudet puristuskokeissa olivat 1,5-2,5 -kertaiset mitoituslujuuteen nähden, joten lujuussuhde koestettujen kappaleiden välillä oli 2-5 -kertainen. Avoimet kolmiaksiaaliskokeet osoittivat sellipaineen kasvattavan pilareiden

18 Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa leikkauslujuutta huomattavasti ja nostavan myös pilareiden muodonmuutoskestävyyttä. Kimmomoduuliin sellipaineen ei juurikaan todettu vaikuttavan. 2.4 Johtopäätökset Stabiliteetin mitoitus Vakavuuslaskennoissa nykyiset mitoitusohjeet ja Kivelön uusi menetelmä antoivat yhtä suuret varmuudet sortumista vastaan, kun käytettyjen pilarien leikkauslujuus oli tmjt = 100 kpa. Sen sijaan lujemmilla pilareilla stabiloitujen penkereiden vakavuuksia laskettaessa varmuuserot nykyisen ja Kivelön menetelmän tulosten välillä olivat huomattavia. Laskutapojen huomattavan erilaisuuden vuoksi varmuusero tulee sitä suuremmaksi, mitä lujempia pilareita käytetään. Lujilla pilareilla stabiloidun penkereen vakavuustarkastelussa voidaan Kivelön menetelmää pitää perinteisiä liukupintamenetelmiä tarkempana, ja sen antamat tulokset puoltavat vahvasti käsitystä lujien pilarien lujuuksien redusoimisesta nykyisessä vakavuustarkastelussa. Haittapuolena Kivelön menetelmässä on kuitenkin monimutkaisuus ja työläämpi laskentatapa verrattuna nykyisten ohjeiden mukaisiin menetelmiin. w.wa -,II$ e - 0 : : : :MMiI: : ::.. - 0 0IINJI- :.:: v e... Kuva 2.9 Syvästabioinnissa käytettävien pilarien s(/oitusmandollisuuksia /1, s. 43t Syvästabiloinnin toimivuus Nykyisellä liukupintamenetelmällä tarkasteltujen penkereiden varmuuskertoimiksi sortumista vastaan käyttötilassa saatiin 2,2... 2,5 ja Kivelön menetelmällä 1,5...2,4. Myös painumat pysyivät sallituissa rajoissa, joten syvästabiloituja penkereitä voidaan pitää toimivina. Lujien pilarien (Imit 300 kpa) todettiin käyttäytyvän hyvin 6 metriä korkean penkereen alla, vaikka pilariväli olikin mitoitettu puolilujille pilareille. Bromsin toteamuksen mukaan penkereen alla on odotettavissa suuria vaakasiirtymiä, jos penkereen kokonaisvarmuus jää alle 1,5:n.

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 19 Taulukko 2.7 Penkereen kokonaisvarmuudet F eri menetelmillä ja ohjelmilla määritettynä /1, s. 97t I.kente- Iqk Plwen pon 't._ 'L, F F F F F!! J. Iee 1.!9!!!S j JJ [ml J.. - ---- 1 A 1 100 12,00 1160 33,30 39,03 2,48 2,56 2,60 2,26 2,37 IA2 1,40 10,00 13,20 3484 41,69 2,68 2,75 2,76 2,47 1,93 A 3 1,60 8,00 11,80 39,36 46,48 277 2,86 2,90 2,70 1,67 1 B 1 0,80 22,00 17,40 48,09 52,55 2,06 2,13 2,15 2,03 2,05 lb2 1,10 16,00 1710 52,10 58,23 2,17 2,24 227 210 1,54 (83 1,30 14,00 17,50 56,02 62,68 2,32 2,38 2,40 2,29 1,29 II A 1 0,70 24,00 16,70 64,05 64,05 2,45 2,58 2,56 2,37 2,70 11A2 1,00 18,00 17,60 67,31 67,31 2,60 2,73 2,74 2,52 2,20 11A3 1,20 14,00 16,20 70,96 70,96 2,58 2,72 2,68 2,56 1,84 lib 1 0,60 38,00 22,80 81,76 81,76 1,81 1,84 1,90 1,89 2,34 11B2 0,80 28,00 22,20 96,73 96,73 2,01 2,01 2,06 2,18 1,80 II 83 0,90 26,00 23,10 114,48 114,48 2,32 2,30 2,40 2,53 1.69 Maan ja pilarin toimintaan vaikuttaa niiden keskinäinen moduulisuhde, jonka toteaminen on kuitenkin vaikeaa, joka huomioidaan nykyisissä mitoitusohjeissakin. Mitoituksessa yhteistoiminta on yleensä määritelty pilarien leikkauslujuuden mukaan. Tarkkojen lujuusrajojen määrittäminen mitoituksessa tuntuu kuitenkin oudolta, sillä käytännössä tuotantopilarien lujuus vain harvoin vastaa mitoituslujuutta. Selviä kriteerejä yhteistoiminnalle ei työn tulosten perusteella voida esittää. Esimerkiksi FEM -tarkastelussa olleista pengertapauksista on hankala todeta, miksi niissä ei esiintyisi käyttötilassa yhteistoimintaa pilarienja Penger Kova pohja Kuva 2.10 Pilarin vertikaaijännityksen yleispiirteinen muodostuminen Kiv&ön teorian ja FEM -tarkastelun mukaan /1, s. 133/. Mitoituksen kehittäminen Pengerrakentamisessa haluttaisiin nykyisin lisätä lujempien pilarien käyttöä, joten niiden ominaisuuksia pengertapauksissa tutkitaan jatkuvasti. Aikaisemmin on esteenä lujien pilarien käytölle ollut mitoituksen- ja käyttökokemuksien puute sekä laadunvarmistus. Tarkkojen lujuusluokkien määrittäminen pilareille kenttäolosuhteisiin on vaikeaa, koska pilarin laadunvarmistus on hankalaa ja olosuhteet maastossa ovat vaihtelevia. Esimerkiksi puolilujiksi mitoitetut pilarit voivatkin maastossa toimia lujina pilareina, jolloin mitoitus olisi periaatteessa pitänyt tehdä lujien pilarien mukaan.

20 Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa Kivelön mitoituksessa tulee huomioida pilarien sijainti. Jos pilareita käyttää penkereen keskellä eli aktiivialueella, täytyy pilarien kestää kuormaa. Penkereen luiskalla eli leikkausalueella kohdistuu pilareihin leikkausvoimia joka täytyy huomioida mitoituksessa. Penkereen ulkopuolella passiivialueella pilarien ei tarvitse kestää kuin puolet aktiivialueen kuormasta. A-B. Aktiivialue B-C. Lcikkausalue C-D. Pasilviaiue Kuva 2.11 Kivelön menetelmässä käytettävä killamainen liukupinta /1, s. 13/ --\------t.jjliu- - AeS/amaardrnen - - - - - ven leikkaus luus* - Kuva 2.12 Ympyränmuotoinen liukupinta II, s. 13/. Nykyisin saven ja pilarien moduulin suhdetta on mukautettu siten, että pilareista ei useinkaan tehdä niin lujia kuin vielä joitakin vuosia sitten. On huomattu, että syvästabiloinnissa on tärkeää nimenomaan saven ja pilarien yhteistoiminta, ei niinkään se kuinka lujia pilarit ovat. Koska käytännössä lujat pilarit toimivat paaluina, ei savesta silloin ole apua syvästabiloidun maapohjan kantavuuden lisääjänä. Tästä syystä uudet syvästabiloinnin mitoitusohjeet eivät tunne lujia pilareita. Kuitenkin syvästabilointi on vielä suhteellisen uusi pohjanvahvistusmenetelmä ja sitä kehitetään jatkuvasti, joten vuosikymmenen kuluttua voivat ohjeet ja käsitykset poiketa suurestikin nykyisestä.

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 21 3 MÄÄRÄMITTAISEN SYVÄSTABILOINNIN MITOITUS 3.1 Tarkasteltava työ Tavoitteet Petri Tyynelän diplomityössä on käsitelty määrämittaisen syvästabiloinnin kehittämistä. Tutkimuksen päätavoitteena on ollut Selvittää määrämittaisen syvästabiloinnin ja maan yhteistoimintaa tarkkailemalla koerakenteessa IImeneviä painumia ja sivusiirtymiä sekä huokosvedenpaineen muutoksia. Tutkimuksen tulosten avulla on myös mandollista ymmärtää paremmin määrämittaisen pilarin kantavuuden muodostumista, vaikka se ei työn päätarkoitus olekaan. Perinteisesti käytettävien stabiloinninmitoitusmenetelmien mukaan mitoitettujen rakenteiden tutkimustuloksia hyödyntäen on pyritty löytämään määrämittaiselle syvästabiloinnille kustannustehokas mitoitustapa, joka lisäisi rakenteen kilpailukykyä mutta täyttäisi luonnollisesti kaikki asetetut laatukriteerit. Määrämittainen syvästabilointi Määrämittaisen syvästabiloinnin ideana on ulottaa pilarit geoteknisesti hankalimpien kerrosten yli, kuten esimerkiksi korkean vesipitoisuuden omaavien ja eniten painuvien kerrosten yli. Pilareiden alapuolelle jätetään painuva kerros, jonka kantavuus on kuitenkin yläpuolisia kerroksia parempi. Tästä johtuen ympäröivän maan kuormansiirtokyvyn hyödyntäminen menetelmässä on olennaisen tärkeää, joten kyseeseen tulee ainoastaan pehmeät ja puolilujat pilarityypit. Suomessa menetelmää on käytetty mm. siltojen siirtymärakenteissa ja syvien pehmeikköjen stabiloinneissa, joissa stabilointikoneen varsi ei ylety kantavaan kerrokseen saakka. Kuva 3. 1 Periaatekuva kanta vaan pohjamaahan tehdystä syvästabiloinnista /2, s. 24t

22 Syvästabibinnin kehityshankkeet Suomessa Kuva 3.2 Periaatekuva määrämittaisesta syvä stabioinnista /2, s. 23/. 3.2 Työn sisältö Määrämittaisen syvästabiloinnin mitoitus Määrämittaisen pilaroinnin painumien laskelmissa on huomioitava sekä itse pilarin että sen alla olevan stabiloimattoman maan painuma. Yleensä painumalaskelmissa huomioidaan ainoastaan primaariset painumat, niitä edeltävän alkupainuman oletetaan tapahtuvan jo rakennusvaiheessa, joten sitä ei huomioida. Yleisesti painuman nopeuteen vaikuttavat maalaji, maakerroksen vaaka- ja pystysuora konsolidaatiokerroin sekä stabilointiin käytetyn sideaineen laatu ja määrä. Pilareiden alapuolisen kerroksen pystyjännityksen karkeaan arviointiin sopii 2:1 menetelmä. Stabiloidun maan vedenjohtokyky stabiloimattomaan maahan verrattuna on yli 100 -kertainen, mikä nopeuttaa syvästabilointikohteissa stabiloimattoman maan konsolidoitumista. Tutkimukset Tutkimuksessa on käyty läpi Suomessa käytettäviä syvästabilointimenetelmiä ja selvitetty määrämittaisen syvästabiloinnin toimintaa perinteisillä mitoitusmenetelmillä. Lisäksi on selvitetty kirjallisuuden perusteella FEM- eli elementtimenetelmän käyttömandollisuuksia määrämittaisen pilaroinnin mallintamisessa. Tutkimuksessa on myös tehty koerakenteen mitoitus sekä rakennesuunnittelu. Raportin tutkimuskohde oli Porvoonjoen laaksossa, uuden Porvoo- Koskenkylä moottoritien levähdysalueen rampilla numero kaksi (Li R2). Koerakenteen pituus oli noin 60 metriä, ja sen pohjanvahvistuskeinona käytettiin kovaan pohjaan saakka ulottuvaa määrämittaista syvästabilointia, jonka mitoitus tehtiin perinteisin mitoitusmenetelmin. lnstrumentoimalla koerakenne sen toimintaa voitiin seurata koko tutkimuksen ajan aina tieosan liikenteelle avaamiseen saakka. 1 nstrumentoinnissa mitattiin rakenteen- ja maakerrosten painumia, tiepenkereen sivusiirtymiä sekä muutoksia huokosvedenpaineessa. Rakenteen käyttäytymisen analysointiin FEM-laskennalla määritettiin laboratoriotutkimuksissa maakerrosten ja stabiloitujen pilarien materiaaliparametrit.

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 23 3.3 Lopputulokset Laboratoriotutkimukset Ennen varsinaista syvästabiloinnin rakennesuunnittelun aloittamista koekohteen saven stabiloituvuus tutkittiin Tielaitoksen laboratoriossa. Kokeet tehtiin 28 vuorokauden ikäisille koepilareille, jotka oli tehty laboratoriossa. Koepilareissa oli käytetty kahta lujuutta, (100 kg/m 3 ja 150 kglm 3) ja sideaineina oli käytetty sekä kalkki-sementtiä että Nordkalk Oy:n TerraTM FTC-sideainetta. Kokeen tarkoituksena oli testata näiden sideaineiden soveltuvuutta Porvoonjoen laakson osin sulfidipitoiseen maaperään. Näiden laboratoriotutkimusten ensisijainen tavoite oli tukea rakenteen suunnittelua ja toisaalta myös elementtimallin laskentaa. Elementtimallin laskennan helpottamiseksi ja pilaroinnin laadun varmistamiseksi pilareille tehtiin myös vedenläpäisevyyskokeita, kolmiaksiaaliskokeita sekä aksiaalisia puristuskokeita. Rakennesuunnittelua varten tehtiin myös ödometrikokeita portaittaiseen ja portaattomaan kuormitukseen perustuen. Näytteet otettiin paaluilta PL6O, PL8Oja PL100. Koepilarin vedenläpäisevyysarvoksi saatiin laboratorio tutkimuksissa 34*10.6 mts. Arvo on huomattavasti suurempi kuin mitä pilarin vedenläpäisevyydeksi on aiemmin esitetty. Taulukko 3.1 Portaittaisen ödometrikokeen tuloksia /2, s. 60-61/. PL6O Syvyys.y w0 Maaaji a m 1 m 2 2,45 13,47 117 Sa(sulf.) 22 6,5-0,02 10,43 1,42 4,70 14,6 94 Sa (suit.) 48 4,97-0,79 55,83 0,55 PL8O Syvyys w0 Maalaji m m 2 2,15 13,18 145 Lj 23 6,99-0,488 24,43 0,587 5,4 14,32 98 Sa (suit.) 36 6,06-0,653 44 0,78 8,4 14,66 96 Sa (sulf.) 48 5,08-0,691 41 0,7 PL 100 Syvyys w, Maalaji o, m1 J3 m 2 2,35 12,24 159 Lj 20 6,37-0,295 44 1,05 5,3 13,18 135 Lj 43 5,19-0,46 29 0,8 9,85 15.39 63 Sa 45 7,22-0.335 54 0,86 Taulukko 3.2 CRS -kokeiden tuloksia /2, s.61/. PL 60 Syvyys Yo w0 Maalaji p-red m1 13i 1 m2

24 Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 2,3 13,15 137 Sa 28 6,2-0,371 55 0,11 4,70 14,6 94 Sa 48 5,6-0,783 128 0,32 (sulf.) PL80 Syvyys Yo w0 Maalaji p-red m 1 J3 m 2 2,10 13,00 145 Lj 23 6,5-0,487 50 0,16 5,2 14,26 106 Sa 38 5,9-0,741 115 0,56 8,35 14,55 97,4 Sa 61 4,3-1,158 58 0,17 (sulf.) PL100 Syvyys Yo w0 Maalaji p-red m 1 13i m2 132 2,30 12,83 165 Lj 23 6,4-0,483 50 0,22 5,35 13,01 142 Lj 40 5,1 0,338 0,2 9,9 15,31 75,9 Sa 50 6,6-0,6 62 0,27 Taulukko 3.3 Häiriintyneiden maanäytteiden Iaboratonotulokset/2, s. 611 Syy. m josta: Paino g Painuma. mm Skr Kpa Maa- laji H Hum. W 1 60 5,6 5,39 LjSi 30,2 5,15 118,34 146 2 60 10,2 1,67 LjSa 9,6 4,90 143,68 142 3 60 8,5 2,45 SiLj 13,8 7,25 143,82 154 5 10 7,0 0,60 LiSa 3,32 1,19 100,93 81 6 10 7,6 0,51 LiSa 2,84 0,58 95,87 73 7 10 7,2 0,57 LiSa 3,1 0,41 80,16 63 8 10 5,4 1,01 LiSa 5,83 0,13 88,28-10 60 10,7 1,57 LiSa 8,75 0,00 79,84 77 11 - - - SaHkMr - - 21,65 - Painuma. = kartion painuma Skr = häiriintyneen näytteen leikkauslujuus H = lujuusluku Hum, = humus W = vesipitoisuus F = hienousluku % F %

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 25 Rakennesuunnittelun jälkeen otettiin elementtilaskentaa varten paalun 80 mittalinjalta vielä sekä häiriintyneet että häiriintymättömät näytteet. Häiriintymättömille näytteille tehtiin kolmiaksiaaliskokeet ja häiriintyneistä määritettim rakeisuuskäyrä ja vesi- sekä humuspitoisuus. Tutkimusten tulokset on esitetty taulukossa 3.3. 3.4 Johtopäätökset Koerakenteen käyttäytyminen Suljetun tilan laskennassa saatiin rakenteen alkupainumaksi noin 34 mm. Elementtilaskennan tulosta taas ei voida varmistaa koska rakenteen alkupainumaa ei saatu mitatuksi instrumenttimittauksissa. Elementtilaskennassa saatiin perusvaihtoehdon avoimen tilan parametreil la konsolidaatiopainumaksi 200 mm, kun käsinlaskenta antoi penkereen konsolidaatiopainumalle arvon 440 mm. Käsinlaskennan mukaan koerakenteen odotetaan painuvan vuoden aikana 140 mm. Kohteen neljän kuukauden mittaisen instrumenttiseurannan aikana oli rakenne painunut 60 mm, tästä noin 45 mm:n painuman voidaan olettaa tapahtuneen pilaroinnin alueeua. Muodonmuutokset pilareissa Käsinlaskennalla saatiin pilaroinnin painumaksi/kokoonpuristumaksi 44 mm, sillä 10 % konsolidaatiopainumasta tapahtui pilaroinnin alussa. Perusmallin elementtilaskennassa painumasta noin 60 % tapahtui pilarien alueella, joten sen antama tulos pilaroinnin painumalle oli 117 mm, eli lähes kolminkertainen käsinlaskentaan verrattuna. Tästä voidaan päätellä ettei elementtilaskennassa käytetty Mohr-Coulombin materiaalimalli toiminut käytetyillä parametreilla koerakennetta vastaavalla tavalla. Käytettävän materiaalimallin muodonmuutoskäyttäytymisen tulisi vastata paremmin tavallisen kolmiaksiaaliskokeen tuloksia, ja lineaarisesti kuormituksen muutoksiin vastaavan materiaalin kitkakulmaa tulisi reilusti suurentaa jotta tulokset vastaisivat käsinlaskennan tuloksia. Perusmallissa ja siitä tehdyissä variaatioissa painumat vaihtelivat 55 mm:n ja 174 mm:n välillä. Laskelmien mukaan pienentämällä kitkakulmaa 3 kasvoi pilarien kokoonpuristuma noin 50 % verrattuna perusmallin laskentaan. Vastaavasti suurentamalla kitkakulmaa 5 kokoonpuristuma pienentyi yli 50 %. Saven kitkakulman pienentäminen 5 lisäsi kokoonpuristumaa noin 25 %. Pilarin kimmomoduulin kasvattamisen ei todettu vaikuttavan pilarin kokoonpuristumaan.

26 Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 0 0 20 40 O 60 0 80 a 100 c 120 140 E 160 180 200 Pdaii nro P1 P2 P3 P4 P5 LIVL uv1 D V2 LV1 o LV2 Kuva 3.3 Pilareiden kokoonpuristuma en variaatioilla /2, s. 98/. Suurimmat pilareiden alapuoliset muodonmuutokset tapahtuivat heti pilaroinnin alapuolella, mikä johtuu siitä että pilareiden välittämät jännitykset siirtyvät penkereestä lähes kokonaan savikerrokseen. Ainoastaan saven kitkakulman pienentämisen todettiin lisäävän huomattavasti pilareiden alapuolisen stabiloimattoman saven muodonmuutoksia. Pilareiden sivusiirtymät Sivusiirtymiä tarkasteltiin suljetun tilan laskennalla sekä vapaasti liikkuvan että kiinnitetyn mallin pohjan avulla. Vapaasti liikkuvan mallin pohjan tapauksessa saven alapuolella oleva kitkamaa ei estä saven liikkumista laskennallista rajapintaa myöten, kun taas kiinnitetyn pohjan mallissa laskennallisella pohjatasolla ei tapandu sivusiirtymiä. Todellisen rakenteen sivusiirtymät sijoittuvat näiden mallien väliin, sillä kitka- ja savimateriaafien sekoittuneella raja-alueella pääsee tapahtumaan pientä liikettä. Variaatiossa, jossa pilarin kitkakulmaa pienennettiin 3 saatiin lähes 10 mm perusmallia suuremmat sivusiirtymät pilarin ylä- ja alapäälle, pilarin keskiosaan muutos ei vaikuttanut. Pilarin kitkakulman suurentaminen 5 pienensi pilarin yläpään sivusiirtymää noin 35 %, pilarin alapäähän muutos ei juurikaan vaikuttanut. Jännitykset Elementtimallin mukaan suurin osa jännityksistä sijoittuu pilareihin. Pilareiden viereisessä savessakin jännitykset ovat kasvaneet johtuen penkereestä savelle tulevista lisäkuormista. Lisäksi kuvasta 3.4 havaitaan että pilareiden alapuolella jännitykset jakautuvat oletusjakauman 2:1 mukaan.

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 27 S33 [N/m2] 35E*05-1 22Z+O5 -i 08!+O5 -g 49X.04-9. 1SE.04-6 80!*04-5 46E.04-4 12E+04-2 77E.04-1 43!+04-8 85Z--02 +1. 25E04.2 60E+04.3 94E+04 Kuva 3.4 Pystyjännitysten jakautuminen penkereessä ja sen alla /2, s. 104/. Elementtimallista voidaan todeta, että pääosa penkereestä tulevista jännityksistä kohdistuu pilareille ja vain hyvin pieni osa savelle. Käsinlaskennassa jännityksiä kuitenkin oletettiin siirtyvän enemmänkin pilareiden kylkien kautta savelle. Saven kuormitusmääriksi saatiin käsinlaskien 7 kpa kun taas elementtilaskennan antama tulos oli noin 20 kpa. Elementtilaskennan antama ylisuuri tulos johtui pääosin pilareiden suurista kokoonpuristumista, ja osin myös cap-mallin parametrien määrittelyyn liittyvistä vaikeuksista. Koekohteesta ylösnostetuista koepilareista kuitenkin huomattiin että pilarelden pinta oli hyvin liukas ja selvärajainen, eikä savi pysynyt pilarien pinnassa vaan alkoi "kuoriutua" pois heti kun näytteenottoputki poistettiin pilarin ympäriltä. Tällainen pinnan liukkaus on epäedullista yhteistoiminnan vaatimalle rakenteiden pinnan väliselle kitkan mobilisoitumiselle. Yleistä määrämittaisen syvästabiloinnin mitoituksesta Tämän tutkimuksen yhteydessä tehty koerakenteen seuranta jäi mitoituksen yhteydessä painoarvoltaan suhteellisen vähäiseksi, koska seuranta-aika oli ainoastaan neljä ja puoli kuukautta. Määrämittaisen syvästabiloinnin mitoituksessa pääpaino asetetaan koko rakenteen painuman ja painumanopeuden laskentaan. Muutoin rakennetta koskeva mitoitus tehdään perinteisillä syvästabiloinnin mitoitusmenetelmillä. Määrämittainen syvästabilointi suunnitellaan puolilujilla pilareilla ja itse pilareiden mitoitus tapahtuu Bromsin ja Bomanin tasaisen painuman periaatteen mukaan. Pilarointi suunnitellaan ulottumaan niiden kerrosten yli, joiden painuma-arviot ovat maanvaraisen penkereen painumalaskennassa suurimmat. Pilaroinnin alapuolisen saven painuma lasketaan normaalein konsolidaatiopainuman laskentakaavoin, maakerrosten vesipitoisuuksiin perustuva painumalaskenta on tähän tarkoitukseen liian likimääräinen.

28 Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa Määrämittaisessa syvästabiloinnissa pilaroidun kerroksen oletetaan painuvan nopeammin kuin stabiloimattoman saven, mistä johtuen on näistä kummastakin laskettava niiden osapainumien summakäyrä. Lopputulokset Stabilointi kohteessa oli varsin heikkolaatuista. Paitsi että stabilointi alkoi urakoitsijasta johtuen neljä kuukautta myöhässä, oli pilareiden sideainemäärissä, leikkauslujuusarvoissa, paksuudessa ja sijainneissa poikkeamia. Poikkeamien takia ei rakennettu kohde enää vastannut rakennussuunnittelun aikana mitoitettua kohdetta. Laboratoriokokeiden mukaisilla parametriarvoilla pilareiden mallintamiseen käytetty Mohr-Coulombin materiaalimalli ei toiminut koerakenteen käyttäyty - mistä vastaavalla tavalla. MalI intamisen keskeiseksi ongelmaksi muodostui se ettei, savi plastisoitunut oletetusti, koska saven käyttäytymistä kuvaava cap-myötöpinta ei vastannut alkujännitystilaa. Lisäksi suurena ongelmana oli se, että koekohteen kolmioverkkoon suunniteltua pilarointia yritettiin mallintaa liian tarkasti, jolloin mallin vapausasteiden lukumäärä (DOF-luku) kasvoi hyvin suureksi. Lisäksi laskentatulosten tarkentamiseen tarvittu tiheämpi elementtiverkko olisi kasvattanut DOF-lukua lisää. Määrämittaiselle pilaroinnille on tärkeää antaa aikaa painua. Pilaroinnin osalta pääosa painumista näyttäisi tapahtuvan noin puolen vuoden kuluessa. Sen sijaan savessa painumat jakautuvat pitkälle aikavälille. Rakenteen konsolidoitumista on mandollista nopeuttaa ylipenkereellä, jonka aiheuttama lisäkuormitus ei saa kuitenkaan ylittää myötölujuutta.

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 29 4 LUISKAN VAHVISTUS STABILOIMALLA - KEHÄ 1 MALMINKAARI 4.1 Tarkasteltava työ Kehä 1:n ja Malminkaaren eritasoliittymän työryhmässä oli mukana Helsingin kaupungin kiinteistöviraston geotekniseltä osastolta Niilo Volanen, joka laati selostuksen syvästabiloinnin koerakentamisesta ja eritasoliittymän pohjarakentamisesta ja tarkkailumittauksista. Tarkkailumittaustulosten perusteella Suomalaisen insinööritoimiston 011i Niemi ja Juha Liukas laativat geotekniset laskelmat ja niiden johtopäätökset. 4.2 Työn sisältö Tutkimushankkeessa selvitettiin syvästabiloinnin käyttökelpoisuutta KEHA - 1:n leikkausluiskien lujittamiseen. Koekaivannosta saatujen tulosten perusteella todettiin kalkkisementtipilarointi käyttökelpoiseksi ja taloudelliseksi ratkaisuksi Kehä 1:n luiskien rakentamisessa. Pilarien lujuutta tutkittiin 53 pilarissa, lisäksi suoritettiin koekaivannossa sortuminen, jolla haluttiin selvittää todelliset varmuuskertoimet. Pohjatutkimukset Pohjatutkimukset tehtiin pääosin puristinheijarikairauksella, lisäksi käytettiin paino-, siipi- ja porakonekairauksia sekä otettiin häiriintymättömiä näytteitä. Pohjaveden pintaa on seurattu vuodesta 1988 lähtien. Koekaivanto Koekaivanto kaivettiin 3,5 metrin syvyyteen. Luiskaa kuormitettiin kuivakuorisavesta tehdyllä penkereellä. Kaivannon luiska sortui kun 8 metrin leveä ylipenger oli 2,5 metrin korkea. Luiskien painumat olivat 1-7 mm ja sivusiirtymät 42-120 mm. Painumat mitattiin painumalevyllä ja sivusiirtymät painumalevyllä, haitariletkulla ja kandella sivusiirtymäputkella. Sivusiirtymät esitetään taulukossa 2. Koekaivannon mitoitetuissa pilareissa käytettiin: - pilarin halkaisijaksi valittiin 500 mm - sideaineena pilarimetriä kohden oli 10 kg sammumatonta kaikkia ja 10 kg sementtiä - suunnittelulujuudeksi valittiin 100 kpa - valittiin kuvan mukainen seinämäinen lamellipilarointi.

30 Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa LAMELLIPILAROINTi LAMEUJ 1 EV W A PJAIITfl J.8 t -s 0 1.8 18 m.o.so Kuva 4.1 Kehä 1:n luiskien lamellipilaroinfi /3, s. 1 9t Koekaivannon mittaustuloksia Taulukko 4.1 Koekaivannon luiskien sivusiirtymät /3, s. 9/. Pisteno Siirtymä - suunta 24.9.91 12.11.91 9.12.91 18.12.91 31.12.91 7.1.92 mm mm mm mm mm mm 1 Itä 0 28 18 40 41 42 2 Itä 0 20 50 90 120 120 3 Lounas 0 6 64 50 77 4 Länsi 0 26 8 6 9 Ramppien painumamittaukset Penkereiden korkeudet, pilarien pituudet, pilarivälit ja painumat esitetään taulukossa 3. Rakentamisen jälkeen penkereet painuvat edelleen vuoden aikana 10-15 mm.

Syvastabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 31 Taulukko 4.2 Kehä 1:n ramppien (Ram) ja Savelantien painumat/3, s. 311 Sijainti Painu- Korke- Pilarin Pilari- Pilari- Aikavälil Painumat ma us / väli kuor. lä Ram.2 No m m k/k kn kk mm mm/vuo si p19345 1 1,0 14 1,0 20 20.4.- 25 32 15 8.6. 9335 3 1,0 14 1,0 20 20.4.- 18 42 28 11.10. 9924 5 1,5 15 0,7 15 20.4.- 18 18 12 11.10. 9326 6 1,5 15 0,7 15 20.4.- 18 36 24 11.10. Ram. 3 p19363 11 1,5 9 0,7 15 19.9.- 8 24 36 3.5. 9337 12 2,0 6 0,7 20 19.9.- 8 30 45 23.5. 9232 13 2,0 10 0,7 20 19.9.- 21 41 23 23.5. 9320 14 2,0 7 0,7 20 19.9.- 8 30 45 23.5. Ram.1 p19155 22 2,0 8 0,8 26 19.9.- 13 37 34 11.10. 9155 23 2,0 9 0,8 26 19.9.- 13 20 18 11.10. Save- Iantie p1 290 26 1,0 10 1,0 20 19.9.- 13 13 12 11.10. 277 27 1,0 7 1,0 20 19.9.- 13 8 7 11.10.

32 Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 4.3 Lopputulokset Koekaivannon ja lopullisen tien luiska analysoitiin lyhytaikaisessa ja pitkäaikaisessa tilanteessa. Leikkauslujuus savelle määriteltiin siipikairauksen perusteella sekä muodonmuutosmoduulit kolmiaksiaaliskokeella. Luiskan vakavuutta laskettaessa kalkkisementtikentässä otettiin vain pilarien leikkauslujuushuomioon, eikä saven leikkauslujuutta huomioitu ollenkaan. Muualla käytettiin saven suljettua lujuutta leikkauslujuutena. Kuormittamattoman stabiloidun luiskan varmuuskertoimeksi sortumista vastaan saatiin maapinnan tasossa F = 1,9. Kuormitetun penkereen (2,5 metrin) varmuuskertoimiksi saatiin F = 1,1. Kaivantoluiskan todellisen varmuuden työaikaisessa kuormittamattomassa tilanteessa arvioitiin olevan F = 1,5-1,7 välillä. 4.4 Johtopäätökset Syvästabilointia pidettiin onnistuneena ratkaisuna taloudellisuuden ja pienien painumien johdosta. Teräsponttiseinän rakennuskustannukset arvioitiin 3,5 mmk:ksi. Luiskien stabilointi, tarkkailumittaukset ja koekaivanto maksoi yhteensä 2,7 mmk:aa. Mitoituslaskennalla suunniteltiin sallittujen painumiksi enintään 100 mm. Suurin painuma oli todellisuudessa 42 mm. Pohjavedenpinnan todettiin alentuneen tieleikkauksen sekä Pukinmäen keskustan alueella. Pohjaveden pintaa ehdotettiin hallittavan pumppaamalla maaperään vettä, joka saataisi tieleikkauksen sadevesistä ja kaukolämmän vuotovesistä.

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 33 5 STABILOIMALLA TUETTU KAIVANTO (PYÖRRE- PAALUT) 5.1 Tarkasteltava työ Syksyllä 1989 tuli Helsingin kaupungin rakennusviraston rakennuttamisosastolta esitys että geoteknillinen osasto selvittäisi uusia ratkaisuja Itämetron pohjarakennustöihin. Vanhoille teräspontti- ja kaivinpaaluseinämenetelmille haluttiin vaihtoehtoisia ratkaisuja. Muutamista erilaisista esityksistä jatkosuunnitteluvaiheeseen pääsi kuitenkin ainoastaan yksi menetelmä, jonka ideana oli tehdä maahan pilari ja siitä edelleen pilariseinä sekoittamalla maaainekseen kalkki-sementtiä, tai sementtiä yksistään. Menetelmän suunnittelussa käytettiin mallina suihku- ja kaivinpaalun sekä kalkkipilarin tekotapaa ja sekoitusmallina kotitaloudessa käytettävää tehosekoitinta. Suunnittelun tuloksena syntyi muutamia vaatimuksia jotka stabilointityön ja - koneen tulee täyttää: - koneen on oltava tavanomaista stabilointikonetta huomattavasti vahvempi - sekoituskärjen tulee olla niin vahva, että sillä pystytään tunkeutumaan saven lisäksi myös keskitiiviiseen silttiin, hiekkaan ja moreeniin - sekoituskärjen pyörimisnopeuden tulee olla suuri, ja kärkikappaleen mallin sellainen että sideaine ja maa sekoittuvat mandollisimman hyvin - kärkikappaleen nousunopeus ei saa olla suuri, sopiva nousunopeus on noin 10-15 mm kierrosta kohti - sideaineen syötön on oltava tasaista, mutta syöttöpaineen kuitenkin niin pieni ettei ympäröivää maaperää häiritä - pilarin halkaisijan tulee olla yli 500 mm. Erään juuri valmistumassa olleen stabilointikoneen todettiin täyttävän nämä vaaditut ehdot, ja rahoituksen järjestyttyä pyörrepaalumenetelmää testattiin Itämetron Puotilan aseman viereisellä rakentamattomalla maa-alueella. Koe tehtiin kesällä 1990 ja se onnistui jopa odotettua paremmin. Tarkemmat tiedot ja tulokset tästä sekä kandesta muusta pyörrepaalukokeesta on esitetty jäljempänä. 5.2 Työn sisältö Pyörrepaalukoe n:o 1. Puotila 1 Koekohteen maaperän pinnassa oli noin metrin paksuinen kuivakuorisavi- ja silttikerros, jonka alla oli noin viiden metrin paksuinen pehmeä savikerros. Saven leikkauslujuus vaihteli 7-11 kn/m, ja vesipitoisuus 50-100 % välillä.

34 Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 4 -c / YORPAALUKO -- 4' rf:1 LEKK 4-A srt -..'. ------------------- -------MIEKKA Kuva 5.1 Pyörrepaalukoe /4/. Paalut stabiloitiin 30. päivä toukokuuta 1990. Tehtyjen koepilarien halkaisijaksi valittiin 800 mm, joilla stabiloitiin kaksi ympyrän muotoista kaivoa siten, että etenemä yhdellä pilarilla oli 600 mm ja pilarien pituus noin 5,5 metriä, jossa syvyydessä pilarien päät tavoittivat kivisen moreenin yläpinnan. Kalkki-sementti pilarit tehtiin käyttäen seossuhteita 25 kg / 25 kg / pilarimetri ja 37,5 kg / 37,5 kg / pilarimetri ja sementtipilarit käyttäen sideainemääriä 50 kg / pilarimetri ja 75 kg / pilarimetri. Sekoittimen pyörimisnopeuksina käytettiin 80 ja 135 kierrosta minuutissa, ja nousunopeutena 10-15 mm / kierros. Myöhemmin pilareista otettiin timanttikairalla halkaisijaltaan 60 mm:n jatkuvia näytesarjoja, jotka lähetettiin VTT:lle koestettavaksi. Saadut tulokset on esitetty oheisessa taulukossa 5.1. Taulukko 5.1 Näytteiden lujuudet. Näytteen ottoaika Pilarilaji Lujuus Elokuun loppu 1990 Sementti 75 kg / pilarimetri 952 kn/m 2-4142 kn/m 2 Helmikuu 1991 Sementti 75 kg / pilarimetri 582 kn/m 2-7168 kn/m 2 Helmikuu 1991 Kalkki-sementti 37,5 kg / pilarimetri 866 kn/m 2-1661 kn/m 2 Tulosten suurten vaihteluiden voidaan todeta johtuvan eri maalajien eroista ja toisaalta myös siitä, että koe oli ensimmäinen laatuaan ja mukana oli ns. lastentauteja työsuorituksen osalla. Minkään tuloksista ei voitu kuitenkaan sanoa olevan huono ja savi oli lujittunut kunnolla.

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 35 Kuva 5.2 Pyörrepaalukaivanto /4/. Pyörrepaalukoe n:o 2. Pikku Huopalahti 1 Puotilan koekohteen positiivisten kokemusten innoittamana pyörrepaalukokeita päätettiin jatkaa Pikku Huopalandessa, jossa oli mandollisuus tutkia pyörrepaalujen toimintaa liejuisessa maassa. Koealue sijaitsi Pikku Huopalanden eteläisellä ranta-alueella lähellä Munkkiniemen siltaa. Kuva 5.3 Stabiointia kohteessa /4/. 5.3 Lopputulokset Työsuoritus Maaperän pinnassa on noin 4,5 metriä savista liejua, jonka jälkeen on noin 10 metrin kerros hyvin pehmeää savea ennen siltti-, hiekka- ja moreenikerroksia. Savisen liejun ja saven leikkauslujuudet vaihtelivat väliltä 3-12 knim 2. Savisen liejun vesipitoisuus vaihteli välillä 140-190 %, ja saven vesipitoisuus välillä 80-125 %. Savisen liejun humuspitoisuus oli 7,6 % - 10,9 %. Pilarit stabiloitiin 11-12.2.1991. Pilarien halkaisija oli 800 mm, ja niillä tehtiin 3 erillistä ympyrän muotoista kaivoa siten, että etenemä yhdellä pilarilla oli noin 630 mm. Pilarit ulotettiin 10 metrin määräsyvyyteen maanpinnasta.

36 Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa Ennen varsinaista kaivojen stabilointityötä pilarien koestusta varten tehtiin seuraavanlaiset erilliset koepilarit: - 10 kpl pilareita joissa sideaineena kalkki, 45kg/mia 60 kg/m - 10 kpl pilareita joissa sideaineena kalkki-sementti, 37,5 / 37,5 kg/m ja 50 / 50 kg/m - 10 kpl pilareita joissa sideaineena sementti, 75 kg/m ja 100 kg/m. Koepilarit kuormitettiin erisuuruisilla kuormilla, jotta saatiin selville kuormien vaikutus pilarien yläpäähän. Maaliskuun lopulla sementillä stabiloidun kaivon aukikaivamisen yhteydessä kaivetut maamassat sekä kaivussa käytetty 40 tonnin painoinen autonosturi kuormittivat kaivon reunoja. Pyörrepilarien pinnassa alkoi esiintyä halkeamia kun kaivua oli tehty noin kuuden metrin syvyyteen. Huhtikuun alussa auki kaivettu kalkkisementtipaalukaivo kesti murtumatta kaivuuta seitsemän metrin syvyyteen, kun tavallinen kaivukone oli kaivon reunalla ja kaivumaat sijoitettiin kauemmas kaivon reunalta. Pelkällä kaikilla stabiloitu kaivo kesti murtumatta kaivuun 4 metrin syvyyteen. Timanttikairalla poratut halkaisijaltaan 60 mm jatkuvat näytesarjat antoivat VTT: n tutkimuksissa seuraavat lujuusarvot: Taulukko 5.2 Näytteiden ominaisuudet. Näytteen ottoaika Pilarilaji Lujuus Maaliskuun loppu 1991 Kalkki-sementti 37,5/37,5 kg/m 346 kn/m 2-1330 kn/m 2 Maaliskuun loppu 1991 Kalkki-sementti 50/50 kg/m 252 kn/m 2-1062 kn/m 2 Maaliskuun loppu 1991 Sementti 75 kg/m 370 kn/m 2-2302 knjm 2 Maaliskuun loppu 1991 Sementti 100 kg/m 362 kn/m 2-5198 kn/m 2 Koetulosten hajontaan vaikuttaa suurimmilta osin maalajien vaihtelu Pyörrepaalu koe n:o 3. Puotila II Koekohteen maaperässä oli pinnassa noin metrin paksuinen kuivakuorisavija silttikerros, jonka alla noin 3,5 metrin paksuinen pehmeä savikerros. Näiden kerrosten alla oli kivistä ja lohkareista silttiä, hiekkaa sekä moreenia. Saven leikkauslujuus vaihteli 7-11 kn/m ja vesipitoisuus 40-80 %. Maanpinta kohteessa oli noin tasolla + 5,8 ja pohjaveden pinta oli vaihdellut + 4,5 ja + 5,5 välillä. Tämän kokeen tarkoituksena olikin tutkia pyörrepaaluilla tehdyn tukiseinän vedenpitävyyttä. Pilarien halkaisija oli tässäkin kohteessa 800 mm ja niillä tehtiin kolme kaivoa peräkkäin siten, että kaivoista muodostui yksi yhtenäinen pitkänomainen kaivo. Terässeinärakenteena toimivuuden selvittämiseksi liitoskohtiin asennettiin HE 200 B -teräspalkit, joita ei kuitenkaan saatu painettua pohjaan saakka koska sementti ehti reagoida. Suositeltavampaa on kuitenkin käyttää pysty-

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 37 palkkeina taivutusvastuksen omaavaa teräsponttia, joka painetaan sivua pitkin alas kourupuoli paaluun päin. Heinäkuun lopulla aukikaivuun yhteydessä asennettiin teräspalkeille välituet ja voitiin todeta että pyörrepaaluseinä toimii holvimaisena rakenteena myös tukiseinänä. Tukiseinän taas todettiin olevan kelvollinen estämään veden virtausta sillä veden tulo kaivantoon oli vähäistä. Syyskuussa kairatuista halkaisijaltaan 60 mm:n jatkuvista näytteistä saatiin seuraavat puristuslujuudet: Taulukko 5.3 Näytteiden ominaisuudet. Näytteen ottoaika Pilarilaji Lujuus Syyskuu 1991 Sementti 75 kg/m 1426 kn/m 2-6330 kn/m 2 Syyskuu 1991 Sementti 100 gim 968 kn/m 2-3825 kn/m 2 Tässäkin kohteessa puristuslujuuksien hajonta johtui pääosin maalajien vaihtelusta Tutkimuksen yhteydessä kaivojen sisälle stabiloitiin myös pilareita, joissa oli 25 kg/m sementtiä ja lisänä lentotuhkaa 50 kg/m ja 75 kg/m. Lentotuhkan ei todettu lujittuneen saven eikä siltin kanssa. Todettiin että mitä enemmän lentotuhkaa käytetään sitä heikompi pilarista tulee. Sementti oli kuitenkin lujittunut hyvin saven ja siltin kanssa. Pyörrepaalu koe n:o 4. Puotila II Koekohteen n:o 3 viereen tehtiin vielä yksi erillinen kaivo käyttäen halkaisijaltaan 500 mm:n ja 800 mm:n pilareita. Työn tarkoitus oli kokeilla eri sekoitinmallia sekä sideainemäärän lisäystä pilariseinän alapään vedenpitävyyden parantamiseksi. Moreeniosuudella käytettiin suurempaa sideainemäärää kuin muissa maakerroksissa. 5.4 Johtopäätökset Kaivon aukikaivuun jälkeen todettiin seuraavaa: - pilarien tulee olla halkaisijaltaan mandollisimman suuria, jotta vesitiiviys pilarien alapäissä onnistuisi paremmin - kärkikappaleen tulee pystyä tunkeutumaan moreeniin - sideaineen syötön tulee tapahtua lähellä kärkeä, mutta kuitenkin siten, että kärkikappale sekoittaa sideaineen kunnolla maaperään - tarvittaessa sideaineen määrää pilarin alapäässä tulee lisätä - pilarin alapäässä tulee sekoituksen määrän olla suurempi kuin muilla osin.

38 Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 6 SYVÄSTABILOINTI TIELAITOKSEN KOHTEISSA / OSA 1: TOTEUTETUT KOHTEET 6.1 Tarkasteltava työ Syvästabilointi Tielaitoksen kohteissa -työryhmässä oli mukana Antti Junnila lnnogeo Oy:stä ja Markku Tuhola VVT yhdyskuntatekniikasta. Tielaitoksen puolelta työtä valvoivat Pentti Salo, Mikko Smura ja Jorma Immonen. Tiedot koottiin haastattelemalla syvästabiloinnin suunnittelun ja toteutuksen asiantuntijoita. 6.2 Työn sisältö Julkaisussa esiteltiin Tielaitoksen kokemuksia erilaisista syvästabilointiratkaisuista ja minkälaisia kokemuksia niistä saatiin. Tarkasteltavat rakenteet olivat tavanomaiset-, lujat-, myötäävät-, ja määrämittaiset pilarit sekä luiskastabilointi ja massasyvästabilointi. Työssä huomioitiin rakenteiden todellista toimintatapaa ja oikeita mitoitusotaksumia sekä laadunvalvonnan kehittämistä. OO ', OG CO (O 'OO?, 4GO Kuva 6.1 Periaatekuva pohjan vahvistustöistä /5, s. 47/. Julkaisun kokemuksena tavanomaisista pilareista todettiin mm. seuraavaa: Mitoitusperusteet ovat yleisesti johtaneet tarpeettoman suuriin varmuuskertoimiin, toisaalta Tielaitoksella ei ole yhtään epäonnistunutta kohdetta tiedossa. Ehdotuksena todettiin tarkentaa pilaririvien tarkastelua tien poikkisuunnassa numeerisilla menetelmillä. Julkaisussa todettiin lyhyesti lujien pilarien ylittäneen leikkauslujuustavoitearvon (250 kpa) Kaukianden kevyen liikenteen väylällä sillan tulopenkereessä reilusti mitoitusohjeen 150 kpa:n, mitatut leikkauslujuudet olivat 320-650 kpa välillä, sideaineena käytettiin sementtiä 140 kglm3.

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 39 Julkaisun myötäavissä pilareissa oli käsitelty Suomen ensimmäinen myötäävien pilaroinnin kohde Kevolan kohta valtatiellä 1. Konsolidaatiopainumia ei juuri tapahtunut niin kuin myötääville pilareille olisi kuulunut tapahtua. Syyksi todettiin laboratoriokokeiden mukainen mitoitus. Laboratoriossa mitatuissa lämpökäsitellyissä koekappaleissa sideaineen jäähtyminen eri mittausajan kohtaan / mittauslämpötiloihin [h/ C] vaihteli jonkin verran, mikä vaikutti lujuusarvoihin. Kenttäkoestabilointien ja laboratoriotutkimusten vastaavuudesta voidaan taulukosta 6.1 todeta kenttälujuuksien olleen keskimäärin 33 % laboratoriolujuuksia paremmat. Taulukko 6. 1 Maastossa mitattujen leikkauslujuuksien suhde laboratoriolujuuksun Uudenmaan tiepiirin kohteissa v. 1994 mennessä /5, s. 22/. tiabo,ao,o Tuloksia (kpl) Tulosten prosentuaalinen osuus kaikista tuloksista_(%) <75% 3 15 75%...125% 8 40 >125% 9 45 Julkaisun kokemukset määrämittaisten pilarien käytöstä olivat onnistuneita. Työssä tarkasteltiin määrämittaisia pilareita seuraavissa kohteissa: Määrämittaisen pilaroinnin ja kevennyksen yhdistelmärakennetta Kirkkonummen eritasoliittymässä, Helsinkiin päin johtavassa rampissa R3. Sortumavaarassa olleen tiepenkereen korjaus määrämittaisen pilaroinnin ja kevennyksen yhdistelmällä valtatie 7 Haminasta 8 km itään. Kantatie 40, ohikulkutie, Topinojan eritasoliittymän ramppi R2. Luiskastabiloinneista oli Kirkkonummen eritasoliittymän putkisiltakaivannon luiskavahvistuksessa huono kokemus, aiheuttajaksi löydettiin häiriintynyt savi, jonka lujuus ei ollut vielä puolen vuoden jälkeen palautunut alkuperäiseen leikkauslujuuteen. Massasyvästabiloinnissa Kehä 111:n Pihlajarinteen eritasoliittymän rampilla todettiin sideaineen sekoittuneen epätasaisesti (runsaimmin pinnassa ja pohjalla, vähemmän keskellä) mikä aiheutti rakenteelle lievää painumaa muutaman kuukauden ajan. 6.3 Lopputulokset Lopputuloksiin vaikuttavia tekijöitä todettiin olevan: Laboratoriotutkimuksissa, maaperätutkimuksissa, terän nousunopeudessa(mm/kierros), sekä sen kierrosluvussa (kierros/min), sideaineen määrä (kg/m 3 ) sekä syöttöpaine (kpa) ja tarvittava ilmamäärä (kpa).

40 Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa Kaikkien havaintojen keskiarvona voidaan esittää, että kenttälujuudet olivat keskimäärin 33 % laboratoriotutkimuksia paremmat. Maaperätutkimuksissa pilareille tarvittava pituus on määrätty painokairauksen perusteella, jonka tarkkuus on melko karkea, yleensä pehmeiden kerrosten alarajaan. Tarkoituksena on optimoida taloudellisuus. Tarkentamalla pohjatutkimuksia ja kunnittämällä suunnitteluvaiheessa huomiota pilarien alapään tason määrittämiseen (maakerrosraja vai määrätaso), voidaan tässä saavuttaa säästää. Terän nousunopeus oli yleisesti sallittu 20 mm/r, mikä vastaa metrin nousun aikana 50 kierrosta. Kaksiterätasoisella sekoituskärjellä sekoitustyön suuri nousunopeus aiheutti sideaineen syöttönopeuden kasvua, joka puolestaan lisäsi ilmanpaineen syöttää. Tämä heikensi pilarien laatua. Nykyisin kierrosnousut vaihtelevat metrin nousun aikana 67-100 kierrosta, minkä johdosta sideaineen syöttää (kpa) on voitu vähentää. Tämä puolestaan on johtanut rakennuttajan haluun kilpailuttaa vanhaa sideainetta kg-hintaan verrattuna, sideainetta kg/m periaatteella. 6.4 Johtopäätökset Syvästabiloinnin kehittäminen ryhmiteltiin seuraaviin kahteen päälinjaan: - tulevaisuudessa on huomioitava koerakentamisella ja työkohteiden tehostetulla seurannalla syvästabiloitujen rakenteiden toimintatapoja - tuotantotekniikkaa ja valvontaa kehittämällä saadaan lopputulokseksi tasalaatuisimpia pilareita. Taulukko 6.2 Syvästabioinnin osa-alueiden tämänhetkinen tiedon taso ja sen kohottamismandollisuudet /6, s. 38/. Syvästabiloinnin osa-alue Nykyinen tiedon taso, kouluarvosana Painokerroin tiedon lisäyksellä saatavalle hyödylle Laboratoriotekniikka 8 2 Sideaineet 8 4 Tuotantotekniikka 6-7 7-8 Laadunvalvonta 6-7 8 Rakenteiden toimintatapa 5-6 10 Laskentaohjelmat 8 3

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 41 7 SYVÄSTABILOINTI TIELAITOKSEN KOHTEISSA / OSA 2: LAADUNVALVONTATUTKIMUKSET JA LAA- DUNALITUSTEN VAIKUTUS 7.1 Tarkasteltava työ Syvästabilointi Tielaitoksen kohteissa, osa 2 tutkimusprojekti, kuuluu osana "Syvästabiloinnin kehittäminen". Työssä tarkasteltiin pilaristabiloitujen kohteiden laadunvalvontaa. Lisäksi tarkasteltiin mandollisten laadunalituksien vaikutusta penkereen painumiin. Työryhmässä oli mukana Anu Repo, Juha Forsman ja Harri Tanska Viatek Oy:stä. Työtä valvoivat Pentti Salo, Mikko Smura ja Jorma Immonen Tielaitoksesta. Tielaitoksen laadunvalvontaohjeiden (Tiel 3200099) mukaisesti tutkittiin pilari/puristinkairauksilla 1 % pilarien kokonaismäärästä tai siipikairauksilla 3-8 pilaria. Tutkimuksen tilastolliseen osuuteen valittiin Valtatie 1 Kevolan alueen syvästabiloinnit sekä Kehä 11:n stabilointialueet 3ja 4. 7.2 Työn sisältö Tilastollisena menetelmänä käytettiin Viatekin tekemää otantaa laadunvalvontakairauksien osalta. Tilastollisessa tutkimuksessa käytettiin seuraavanlaisia tilastoarvoja: Keskiluvut, joista keskiarvo ilmoittaa muuttujan keskimääräisen suuruuden. Mediaani, tarkoittaa keskimääräistä arvoa otoksesta, kun aineisto on asetettu suuruusjärjestykseen. Laadunvalvontakairauksiin vaikutti laadun suhteen tutkimuksen ajankohta (lujittumisaika), maapohjan ominaisuudet (vaihtelevuus), suunnitteluleikkauslujuus t, pilarien pituus, sideaineen laatu ja määrä, työmenetelmät (terän nousunopeus). Tutkimuksen puolilujien pilarien lujuustarkastelu tehtiin ympyräliukupintalaskentamenetelmällä, menetelmän varmuuskerroin on melko korkea. Tarkastelu on tehty olettaen stabiloituun pohjamaahan täysin lujittumaton kerros. Laskelmien perusteella lujittumattoman kerroksen syvyydellä on merkittävä vaikutus heikon kerroksen paksuuden kasvaessa. Lujittumattoman kerroksen sijaitessa lähellä maanpintaa, alenee varmuus eniten. Lujista pilareista tarkasteltiin mitoituksessa käytettyä varmuuskertoimen suuruutta ja lujien pilareiden toimintatapaa erityyppisissä tilanteissa johon vaikutti lujan pilarin puristusvoima. Jos luja pilari alkaa myötää, se tulee mitoituksessa jättää pois ja jakaa ympärillä oleville pilareille puristuskuorma. Taulukko 7.1 perusteella voisi jopa 30 % pilareista puuttua, jotta koko pilariryhmän pilarit eivät keskimäärin myötäisi. Käytännössä pilareiden myötääminen tapahtunee jossain määrin "progressiivisesti".

42 Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa Taulukko 7.1 Lujien pilarien varmuuskertoimet erityyppisissä tilanteissa /6, 5. 17/ Pilareita yhteensä pilariryhmässä kpl Pilariryhmästä puuttuvia pilareita kpl Keskimääräinen viereisten pilareiden kuorman kasvu Varmuuskerroin pilariryhmän puristusmurtoa vastaan 9 1(11%) 12,5% 1,88 12 2(17%) 20% 1,80 15 3(20%) 25% 1,75 16 3(19%) 23% 1,77 16 4(25%) 33% 1,67 20 6(30%) 43% 1,57 7.3 Lopputulokset Jatkotutkimusehdotuksissa ehdotettiin puolilujille pilareil le riittävän tarkkoja dokumentteja penkereen stabiliteettiin, sekä painumiin, varsinkin jos stabiloinnissa on lujittumaton tai huonosti lujittunut kerros. 7.4 Johtopäätökset Lujille pilareille tarkempi kuormitustarkastelu saatiin liikennekuormien aiheuttamasta voimista 3D FEM-laskelmilla tai yksinkertaisilla 2D-maIliIla. Myös pilareiden ns. "progressiivinen" myötäämisen ja murtumisen eteneminen tulisi selvittää kuten myös rakenteen kokonaisstabiliteetti penkereen sortumista vastaan.

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 43 8 KT 51 KIRKKONUMMEN SYVÄSTABILOITU KOE- PENGER, 1996-97 8.1 Tarkasteltava työ Tielaitoksen Uudenmaan tiepiiri kokeili rakentamismenetelmänä koepengertä Kirkkonummella, joka perustettiin syvästabiloinnin varaan. Kalkkisementtipilarien halkaisijan läpimitta vaihteli 600-800 mm ja ne ulottuivat 10 metrin syvyyteen. Osasta koepenkereen kohdasta pohjamaata vahvistettiin massastabiloinnilla. Tutkimuksen tarkistuksena oli selvittää, voidaanko Tolsan kohdalla tuleva moottoritie perustaa pilarien varaan, tämä perustamistapa säästäisi noin 5 mmk. Pohjamaa on ongelmallista turvetta ja liejua, jolloin koepenger oli tar - peen rakentaa. Tilaajana hankkeessa toimi Tieliikelaitos ja urakoitsijana YIT- Yhtymä Oy. Tutkimus liittyi valtakunnalliseen Tien päällys- ja pohjarakenteet tutkimukseen (TPPT). 8.2 Työn sisältö Stabiloitava alue oli 63 metriä pitkä ja leveys vaihteli 12,5-26 metrin välillä kuva (tiedote), päälle rakennettavan penkereen korkeus vaihteli 1,5-6 metrin välillä kuva (tiedote). Penger rakennettiin 0,7 metrin paksuisen tiivistysmurskeen päälle. Koepenkereen seuranta Koepenger valmistui 15.5.1997 josta aloitettiin päivittäinen seuranta syyskuun puoleenväliin 1997. Muutokset tässä vaiheessa olivat niin hitaita, että siirryttiin käsimittausvaiheeseen. 8.3 Lopputulokset Seurantamittaustulosten arviointia Pystysuuntaista maanpainetta mittaavat anturit korkean penkereen keskellä: - kokonaispystyjännitys 23.5.97 oli pilarin yläpäässä noin 140 kpa. Vaakasuuntaista maanpainetta mittaavat anturit: - vaakapainetasot koepenkereen valmistumisen jälkeen olivat hyvinkin samansuuruiset eripuolilla pengertä noin 16-17 kpa välillä. Maan tilavuuspainoa mittaavat pystysuuntaiset radiomittaukset: - erityisen huomionarvoista on murskepatjan varsin suuri tiiveysero, murskepatjan pohjalla y = 21 kn/m 3 mutta murskepatjan pinnalla y = 17 knim3.

44 Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa Painumamuodon mittaaminen painumaletkulla pilarien yläpään tason siirtyminen kahtena eri ajankohtana. Painumaa mittaava siirtymälevy murskekerroksessa: - murskeen kokonaissiirtymä oli tutkimuksen loputtua noin 27 cm. Pohjaveden painetta mittaava huokospaineanturi: - pitkän seisontavaiheen aikana on nähtävissä selkeä noin 10 kpa huokospaineen poistuminen. Rakenteen sivusiirtymää mittaava inklinometri: - penkereen siirtymät ovat olleet olemattomia. 8.4 Johtopäätökset Mittauksia tehtiin varsin runsaasti. Tavoitteena oli seurata rakennetta vuoden 1999 puoliväliin ja sen jälkeen tehdä mittausten kokonaisanalyysi. Hankkeen loppuraportti on tekemättä, koska TPPT-ohjelmaan ei ole löytynyt resursseja. Koerakenne näyttäisi toimivan suurin piirtein suunnitellulla tavalla.

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 45 9 SAVIEN STABILOINTI ERI SIDEAINEILLA, KENTTÄ- KOKEIDEN TULOKSET 9.1 Tarkasteltava työ Savien stabilointi eri sideaineiila, kenttäkokeiden tulokset työryhmässä oli mukana Ilkka Vähäaho, joka toimi tutkimushankkeen projektipäällikkönä, Hannu Halkola, joka suoritti CPT-kairausten tulkinnan. Usko Anttikoski, Osmo Korhonen ja Jouko Lehtonen auttoivat käsikirjoituksessa. Lisäksi työhön osallistuivat Y1T-yhtymä (pilarointityöt), Oy Lohja Ab (sideainetoimitukset), SKJ yhtiöt (sideainetoimitukset), ja HKR/Katuosasto (työmaatyöt). 9.2 Työn sisältö Koealue Koealueeksi valittiin Helsingin Vuosaaressa sijaitseva Porslandentie 10 kohdalta lähes tasasivuisen kolmion muotoinen puistokäyttöön kaavoitettu alue. Pilareiden sideaineetja sideainemäärät Koepilareita tehtiin yhteensä 96 kappaletta, joihin testattiin neljää eri sideainevaihtoehtoa, jotka olivat pelkkää pikasementtiä (S), kaikin 50 % + yleissementin 50 % seoksia (KS), masuunikuonan 70 % + pikasementin 30 % seoksia (MK) sekä tuotenimeltään Lohja 5 seosta (L5). Sideainemäärinä käytettiin 56 kg/m (111 kg/m 3) ja 92 kg/m (183 kg/m 3). Pilarien kokona käytettiin 0 800 mm ja pilarointiin käytettiin kahta kärkeä joko tavallista kärkeä tai spiraalikärkeä. lnstrumentointi Masuunikuona- ja lohjapilareihin asennettiin huokoskärjet sekä kuhunkin neljään pilariryhmään asennettiin kandet lämpötila-anturit, joista seurattiin iämpötilakehitystä, lisäksi mitattiin maaiämpöä yhdestä vertailupisteestä. Koestusmenetelmät Piiareista otettiin ieikkausiujuus- sekä puristusiujuusnäytteet 30 ja 90 vrk piiareiden kovettumisen jälkeen. Puristusiujuudet mitattiin yksiaksiaaliskokeelia ja leikkausiujuudet perustuivat kaavaan: = (q,,, a0 ) missä T = ieikkauslujuus qcpt kärkivastus Nc = kantavuuskerroin, jolle käytettiin arvoa 13 = ieikkausjännitys.

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 9.3 Lopputulokset Lämmönkehitys sideaineissa Selvästi eniten lämpöä kehittyi kalkkisementtipilareissa (KS), joissa myös jäähtyminen kesti pisimpään. Lähelle maalämpöä päästiin noin 2 kuukauden kuluttua pilaroinnista Toiseksi eniten lämpöä kehittyi sementtipilareissa (5), seuraavaksi lohjapilareissa (L5), vähiten lämpöä kehittyi masuunikuonapilareissa (MK). Leikka usl uj uudet Lohjapilareissa (L5) molemmilla sideainemäärillä 111 kg/m 3 ja 183 kg/m 3 pilarit lujittuivat jo 30 vuorokauden kuluessa. Sementtipilareissa (S) sideannosmäärän ollessa 111 kg/m 3 pilarit lujittuivat myös jo 30 vuorokauden kuluessa. Kaikissa muissa tapauksissa lujitusta tapahtui vielä 30 vuorokauden jälkeen. 9.4 Johtopäätökset Jatkotutkim ustarpeet Lujuuden kehittymisen seuranta stabiloiduissa pilareissa ajan funktiona perustui kahteen ajankohtana tehtyihin kokeisiin. Lisäselvityksiä lujuuden ja ajan välisestä riippuvuudesta työryhmä ehdottaa jatkettavan, koska koealueelle tehdyistä pilareista joitakin jäi mittaamatta. Näytteenottotekniikkaa ehdotetaan kehitettävän jatkuvien ja edustavien näytteiden saamiseksi sekä eri näytteenottomenetelmien vertailua keskenään. Lopuksi käytettyä koealuetta ehdotettiin saman tyylisille kokeille käytettäväksi, koska koealue on kaavoitettu puistokäyttöön.

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 47 IOTURPEEN STABILOINTI VEITTOSTENSUOLLA 10.1 Tarkasteltava työ Veittostensuon syvästabiloinnin tutkimusraportissa on käsitelty syvästabilointia suoalueella, jossa maaperä muodostuu noin 3-5 metrin paksuisesta tur - vekerroksesta, jonka alla on noin 10-20 metrin paksuinen pehmeä savikerros. Kyseessä on vuonna 1993 tehty suunnitelma Kouvola-Lahti moottoriliikennetielinjalle, joka ylittää Veittostensuon noin 1,2 kilometrin matkalla. 10.2 Työn sisältö Tutkimukset Kohteen maakerrosten paksuudet ja suhteelliset lujuudenvaihtelut selvitettiin paino-, siipi- ja kierrekairauksilla. Koska kairaustulokset osoittivat turvekerroksen paksuuden vaihtelevan huomattavasti tarkistettiin turve- ja savikerroksen rajapinta sekä kovan pohjan sijainti maatutkalla. Samalla selvitettiin turvekerroksen puisuutta sekä kivisyyttä. Maatutkan avulla tielinjalla havaittiin olevan useita eriasteisesti maatuneita turvekerroksia, jotka on esitetty taulukossa 10.1. Maatutkan todettiin soveltuvan hyvin kerrosten rajapintojen määritykseen sillä mitatut kerrospaksuudet vastasivat kairaustuloksia. Luokituskokeita varten kohteesta otettiin häiriintyneitä maanäytteitä ja lujuusja kokoonpuristuvuuskokeisiin häiriintymättömiä maanäytteitä. Taulukko 10.1 Turvekerrosten luokituskokeiden tuloksia /10, s. 19/. Syvyys (m) ph Vesipitoi- (%) Luokitus Tilavuuspaino (kn/m 3) Tuhkapitoisuus (%) 0,5-2 1390 RTv 8,4 1,9 1-2 4,5 1280 RTv 7,9 3,8 2-3 1253 KTv 16,3 1,3 3-4 4,7 1670 KTv 13,4 2,9 4 4,8 1550 KTv 19,6 20,0 4,8-5 283 KTv + Sa 89,8 Turve on kohtalaisen hapanta ja pieni tuhkapitoisuus kertoo että eloperäisten ainesten osuus on suuri ja mineraaliainesten osuus pieni. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 1250 % - 1670 % ja saven sekä turpeen rajapinta on noin viiden metrin syvyydessä. Raakaturpeen tilavuuspaino on alle 10 kn/m 3 ja keskinkertaisesti maatuneen turpeen tilavuuspaino 13-20 knim 3. Geoteknisissä ja sideainelaskelmissa on tilavuuspainoina käytetty 9,5-9,8 kn/m 3 ja vesipitoisuutena 1000 % - 1300 %. Turvekerroksen ominaisuudet

48 Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa Taulukko 10.2 Luonnontilaisen turpeen lujuusparametrit/lo, s. 20/. Syvyys [m} Suunta c' [kpaj p' [ast.] 1-2 Vertikaali 0 20,3 Horisontaali 6,7 16,9 3-4 Vertikaali 5,9 18,9 Horisontaali 17,9 9,9 Kokoonpuristuvuusindekseiksi saatiin raakaturpeelle 9,22 ja keskinkertaisesti maatuneelle turpeelle 9,64. Empiirinen yhtälö antaa raakaturpeen kokoonpuristuvuudeksi 12,7 ja keskinkertaisesti maatuneen turpeen kokoonpuristuvuudeksi 16,5. Keskinkertaisesti maatuneen turpeen pieni kokoonpuristuvuusindeksi johtui näytteen korkeasta tuhkapitoisuudesta sekä kokeen aikana tapahtuneista häiriöistä. Savikerroksen ominaisuudet Saven leikkauslujuus heikommassa pintakerroksessa vaihteli välillä 7-15 kpa ja syvimmissä kerroksissa välillä 15-20 kpa. Saven todettiin olevan erittäin kokoonpuristuvaa sekä pohja- että pintakerroksissa. Taulukko 10.3 Savikerrosten luokituskokeiden tuloksia /10, s. 22/. Syvyys (m) ph Rikkipitoisuus (mglkg) Vesipitoisuus (%) Humuspitoisuus (%) Tilavuuspaino (kn/m 3) Luokitus 4,8-5,0 5,2 128 283 11,5 - KTv + Sa 5,0-6,0 5,3 275 73 0,7 15,2 LjSa 5,5-6,5 5,3 227 95 2,3 14,9 LjSa 6,0-7,0 5,6 86 52-15,1 LjSa 7,0-8,0 5,8 334 97 1,6 16,4 LjSa 11,0-12,0 6,4 406 109 2,8 14,7 LjSa 17,5-18,5 6,7 281 91 0,5 16,5 LjSa

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 49 Sideaineet ja tutkimusmenetelmät Turpeen ja saven stabilointia varten tutkittiin seuraavia sideaineita: F CaO(N) CaO(L) Se Pse Maku LT Vki Rki Finnstabi-B, Kemira Oy Vuorikemian tuote Nordkalkin poltettu kalkki Lohjan poltettu kalkki Yleissementti Pikasementti Granuloitu, jauhamaton masuunikuona (# 0-5 mm) Lentotuhka (68 % turve ja 32 % kivihiili) Märkämenetelmällä tuotettu kipsi, vastaa ominaisuuksiltaan luonnonkipsiä Märkä-kuiva menetelmällä tuotettu rikinpoistolopputuote Tutkimukset toteutettiin kolmessa vaiheessa joista ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin turve- ja savikerrosten potentiaalista lujittumista eri sideaineilla. Turvekerroksen tavoitelujuudeksi oli asetettu 50 kpa ja tutkimuksissa pyrittiin löytämään sellaiset sideaineet ja sideainemäärät, joilla turvekerrokset lujittuisivat mandollisimman hyvin ja kokoonpuristuminen tapahtuisi mandollisimman nopeasti. [!J Syvyys Irni - F.CaO 1:1 + RkI.Y8a 1:1 * PSe -9- PSe.CaO 1:1 Sldealne, 150 kg/ms 5 X YSe YSe.CaO 1:1 10 -X-- Lohjan seos 2 15 20 0 100 200 300 400 500 Leikkauslujuus IkPaJ Kuva 10. 1 Stabioitujen turvekerrosten leikkauslujuus 30 vrk:n lujittumisen ja!- keen/lo, s. 49t

50 Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa Toisessa vaiheessa selvitettiin ensimmäisen vaiheen tulosten perusteella parhaimmiksi todettujen sideaineseoksien sekä Finnstabi+CaO ja Finnstabi+pikasementti seoksien optimimäärä ja ajan vaikutus lujittumiseen. Kolmannessa vaiheessa määriteltiin toisen vaiheen parhailla sideaineilla ja optimaalisella sideainemäärällä stabiloitujen näytteiden lujuus- ja kokoonpuristuvuusominaisuuksia koerakenteen lopullista mitoitusta varten. Molemmissa turvekerroksissa sideaineina käytettiin Finnstabi+pikasementti 1:1250 kg/ m 3 ja pikasementti+masuunikuona 1:1300 kg/m 3 sideaineita. Todettiin että kuormittamalla stabiloitua turvetta ennen varsinaisten lujittumisreaktioiden alkamista, 2,5 kk seurantajakson aikana tapahtuneesta painumasta tapahtui ensimmäisen 10 tunnin aikana noin 9 %. 10.3 Lopputulokset Koerakentaminen Koska laboratorio-olosuhteissa saavutettiin hyviä tuloksia, päätettiin rakentaa koepenger, jolla päästiin selvittämään stabiloinnin käyttömandollisuuksia savessa ja turpeessa. Koerakenteen tarkoituksena oli pääpainoisesti selvittää stabiloidun turpeen ja saven lujuus- ja muodonmuutosominaisuuksia sekä myös rakenneratkaisuja ja työtekniikkaa vaikeissa olosuhteissa. SIDEAINEIDEN VAUNTA LABORATORIO- TUTKIMUSTEN PERUSTEELLA MITOTTUSLUJUUDEN MÄÄRITTÄMINEN LABORATORIOTULOSTEN PERUSTEELLA SYVÄSTABILOINTIPILAREIDEN MITOITUS KOERAKENTEEN VAKAVUUS KOERAKENTEEN PAINUMAT Kuva 10.2 Koerakenteen mitoituksen peritaate /10, s. 59/. Koerakennuksen toteutus Sekä saveen että turpeeseen stabiloitiin halkaisijaltaan 700 mm:n pilareita, joiden pilaripituus turpeessa oli noin 3 metriä ja savessa 15 metriä. Turpeeseen stabiloitiin lisäksi turvelamelleja, joiden pinta-ala oli noin 3*3 m 2. Varsinaisen koekentän mitat olivat noin 13*18 m 2. Lisäksi oli erillinen pilarikenttä, johon oli stabiloitu määrämittaisia, noin 15 metrin pituisia pilareita, koska koekentän pilareita olisi ollut vaikea tutkia koepengerrakenteen läpi. Koerakenteen periaateleikkaus. A) Pilareilla lujitettu turve ja savi. B) Lamelleittain stabiloitu turve ja pilareilla lujitettu savi.

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 51 Taulukko 10.4 Turpeen stabiloinnissa käytetyt sideaineyhdistelmät. LameIIistabiointi Pilaristabilointi Finnstabi + pikasementti 250 kglm 3 95 kg/m 3 Pikasementti + masuunikuona 300 kg/m 3 114 kglm 3 Taulukko 10.5 Koekentän pilaristabioinnissa käytetyt sideaineyhdistelmät saven osalla. Finnstabi + CaO 1:1 125 kglm 3 (48 kg/m 0700 mm pilareille) Pikasementti + CaO 2:1 125 kg/m 3 (48 kglm 0700 mm pilareille) Kuva 10.3 Lamellistabiointilaitteisto /10, s. 65/ Painumatarkkailut osoittivat suurimman osan painumista tapahtuvan muutamien ensimmäisten stabiloinnin jälkeisten päivien aikana. Painumat on esitetty tarkemmin kuvissa 10.4 ja 10.5.

52 Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa VErrTOSTl3rISUON KOE.STAI3ILOINTL LAMELUSTABILOIDUN OSAN PAINUMAT 0 (1) 0 0 20 40 60 80 1 120 140 160 180 Aika 1. vxt VEI1TOSTUNSUON K0ESTAUILOINrI PILARISTABILOIDUN OSAN PAINUMAT 8 0 fl fl 40 00 PIGCF<O(8JS a.05n, Aika vtk rpl 7... PLe ptie-ptil'-- Pt12 Kuva 10.4 Painumamittaustulokset/lO, s. 67/. VEITFOSTENSUON KOESTABLOINT1 HAITARILETKUN SEURANTA 6 PIZNGORKORKEUS 1 Aika t, vrk PEN ER0O - Z.O.Om Z.2.On, Z.4Dn Z*74m Z.12.Om Kuva 10.5 Haitariletkumittausten tulokset /10, s. 68/.

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 53 Koekohteesta otettiin sideainenäytteitä stabilointityön aikana sekä noin 30 vuorokautta lujittumisajan jälkeen. Sideaineiden hajonta vaihteli välillä 44 % - 56 % mikä on varsin hyvä tulos, taulukko 10.6. Taulukko 10.6 Seosten osakomponenttien määrät /10, s. 73/. Tutkittava seos Seoksen osakomponenttien määrät prosentteina F CaO PSe Maku F+CaO 51% 49% - - F+PSe 44% - 56% - PSe + CaO Ei tulosta Ei tulosta - - PSe+Maku - - 54% 46% F Maku PSe Finnstabi granuloitu ja jauhamaton masuunikuona pikasementti Kuitenkin sideainemäärät jäivät selvästi alle asetettujen määrien, mikä johtuu mm. siitä, että sideaine on jakautunut turpeen huokostilaan sementtikiveksi eikä sekoittunut tasaisesti turpeeseen. Kuvat 10.6-10.9.

54 Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa Veittostensuon koekenttä Lamellistabilointi Finnstabi+pikasementti 1:1 250 kg/m3 SId.aIn.mUrI Hr/m31 Syvyys hfll 0 100 200 300 400 ts 1.6 t7 ts 12 - lujuus 2 2.5 IdaIn m*&r* 2.6 2.7 2.8 22 0 200 400 600 800 Uurtolujuus tkpai VIIhIO.1.tI työs j&ik... otut ytw.t Veittostensuon koekenttä Lameuistabilointi masuunikuona+pikasementti 1:1 300 kg/m3 81d sln miiri fk/m3j Syvyys li 0 100 200 300 400 1.5 1.6 t7 te 12 2 2.5 2.6 2.7 2.8 2.9 0 200 400 600 800 Murtolujuus IkPs VlIIttö.il.tI työn totois.s..n ototut Mytto.t - lujuus IdsaInsmlCrI Kuva 10.6 Näytteiden sideainemääritysten ja lujuuskokeiden tulokset, lamellistabilointi (stabiloinnin aikana otetut näytteet) /10, s. 74/.

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 55 Veittostensuon koekenttä Pilaristabilointi Finnstabi+pikasementti 1:1 250 kg/m3 $Id.aln.iii*rI Ikg/m31 8yvyyu '' 0 100 200 300 400 r 1.5 te t7 1.8 1.5 2 2.5 2.6 2.7 2.8 2.6 0 200 400 600 800 Murtolujuus IkPaI Vaiittbui1.I työ sirn j&h otitut Myt.t - Iuluu. sdsain.m8*ti Veittostensuon koekentt ä Pilaristabilointi masuunikuona+pikasementti 1:1 300 kg/m3 SIdsahtimUrI Ika/m3I Syvyys Imi 0 100 200 300 400 ts te t7 1.8 te - sujuu. 2 2.5 sldsalnm*iri 2.6 2.7 2.8 2.6 0 200 400 600 800 Mwtokajuus tkpai VIflttbmUt$ työo Isu $o otvt MytW.t Kuva 10.7 Näytteiden sideainemääritysten ja lujuuskokeiden tulokset, pilaristabilointi (stabiloinnin aikana otetut näytteet) /10, s. 75/.

56 Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa LAMELLISTABILOINTI Finnstab.pikasementtI ti 250 kg/ms 8.aIn.uUrI fkø/m31 8yvy Imi 0 100 200 300 400 ts te 1.7 1.8 ts - IuJuua 2 2.5 2.8 2.7 2.8 2.9 0 200 400 soo 500 Murtoluluus lkp.!.id.aln..ihra LAMELUSTABILOINTI masuunlkuona+plkasemaflttl 1:1 300 k/m3 SId.aln.mIIr* Ik/m3I $yvyy. Imi 0 100 200 300 400 ts te t7 1.8 1.9 - luluus 2 2.5 2.6 2.7 2.8 2.9 0 200 400 600 800 Murtokajuu. lkp.! sld.ainømiiti Kuva 10.8 Näytteiden sideainemääritystenja lujuuskokeiden tulokset, lamellistabilointi (30 vuorokauden näytteet) /10, s. 761

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 57 PILARISTABILOINTI Fkrnstabl.plkas.menttl ti 250 kg/ms SId*ak%m1*rI IkIm3I 8yvyys ' 0 100 200 300 400 te 1.6 1.7 te te 2 2.6 2.6 2.7 2S 2.9 0 200 400 800 800 Miwtokajuus (kps) - lujuu. sldsak.muri PILARISTABILOINTI masuufflkuona'plkasementtl ti 300 kglm3 81d.a1n.mUrl 1kgm3l SyvyyS mi 0 100 200 300 400 te te t7 te te 2 21 2.6 2.7 2.8 2.9 0 200 400 600 800 Murtokilws. lkp.) - lujuu. Kuva 10.9 Näytteiden sideainemääritysten ja lujuuskokeiden tulokset, pilaristabilointi (30 vuorokauden näytteet) /10, s. 771

58 Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa Varteenotettavimmat pohjanvahvistuskeinot Veittostensuolle olivat stabilointi ja pohjaantäyttö. Pohjaantäytön arvioidut kustannukset olivat 25,4 mmk ja stabiloinnin kustannukset suunnitellulla tasauksella 33 mmk. Koepenkereestä saatujen tulosten perusteella stabiloinnin kustannuksiksi kuitenkin myöhemmin arvioitiin 24,1-25,6 mmk. Tien tasauksen laskeminen alentaisi merkittävästi stabiloinnin kustannuksia. Pohjaantäyttöä tukee läheltä löytyvä kallioalue, jonka massoja voisi käyttää pohjaantäytössä ja suotta tulleita massoja vastaavasti läjittää kallioalueelle. Kummatkin pohjanvahvistusmenetelmät aiheuttaisivat kuitenkin muutoksia pohjaveden virtaukseen, koska muodostaisivat suon poikki kulkevan vettä läpäisemättömän rakenteen. Veittostensuon painumakäyttäytymistä on seurattu pitkällä aikavälillä ja tulokset on havaittavissa kuvasta 10.10. VETTOSTNSUO TEST EMBANKMENT, FINLAND SETTLSMENT OBSERVATIONS (1993-05-01..04.04.2001) Time t, days 3131993 31 31995 3131997 31.3 1999 3132001 0 0,1 Setflemer4 pates s 0,2 0 E 0 0 (0 0,3 0,4 0,5 5 O5 5-1515 152515 fl1bn, 4 PiSte 1 - - -, Piate2 '--Piste 3 - - - Piate 4 Piate5. Piate6 Kuva 10. 10 Veittostensuolla pitkällä aikavälillä mitatut painumat. 10.4 Johtopäätökset Turpeen stabiloinnista ei ole paljoa kokemusta mutta mm. Veittostensuon koepenkereestä saatujen tulosten perusteefia sitä voidaan pitää varteenotettavana ja kilpailukykyisenä vaihtoehtona turvepohjan vahvistamiseen. Turpeen massastabilointia kannattaa näiden tutkimustulosten perusteella lähteä edelleen kehittämään ja tutkia ennen kaikkea turpeen stabiloinnin teknisiä ja taloudellisia kehittämismandollisuuksia. Koska turpeen stabiloinnissa sideaineet muodostavat suurimman osan kustannuksista tulisi eri turvelajeille pyrkiä kehittämään tai löytämään mandollisimman tehokkaat sideaineet jolloin sideainemääriä olisi mandollista laskea nykyisestä.

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 59 11 YHTEENVETO JA KEHITTÄMISEHDOTUKSET Syvästabiloinni n kehityshankkeet Suomessa -selvitykseen on valittu vuosien 1993 ja 2000 välillä toteutettuja syvästabilointihankkeita. J0 tällä aikavälillä on syvästabiloinnin mitoituksessa tapahtunut selvää muutosta, mikä on vaikuttanut osittain myös syvästabiloinnin työmenetelmiin, joskin käytettävä kalusto on pysynyt periaatteessa samanlaisena. Koska varmuuslukua on kehittyneempien mitoitustapojen ansiosta pystytty pienentämään, on saavutettu parannusta mm. syvästabiloinnin taloudellisuudessa ja kestävän kehityksen periaatteen toteutum isessa vähentyneiden sideainemäärien myötä. Alalta löytyvästä kirjallisuudesta ovat mielestämme ainakin RIL:n julkaisut sekä Rakennusaineteollisuuden julkaisu STO-91 Syvästabiloinnin ohje vanhentuneet. Ne perustuvat pääasiassa kaikilla stabilointiin, kun nykyinen suuntaus on stabiloida kalkkisementtipilareilla. Tiehallinnon syvästabiloinnin suunnitteluohje sen sijaan on päivitetty syvästabiloinnin nykytrendejen tasolle ja siinä on huomioitu alalla tapahtunut kehitys. Tekijöiden ehdotuksena on yhtenäistää syvästabiloinnin mitoitus, joka onkin jo käynnissä. Näillä näkymin kyseinen Eurocode 7 Geotekninen mitoituksen käyttöönotto on vuonna 2004, toisaalta Eurocode 7 Geotekninen mitoitus on esistandardina jo nyt käytettävissä. Nykyaikaisessa ja uudistuvassa syvästabiloinnin mitoittamisessa on mielestämme tärkeätä huomioida korostetusti syvästabiloitavan maan ja syvästabiloitujen pilarien yhteistoiminta. Tarkoituksenmukaista ei ole yrittää tehdä pilareista mandollisimman lujia, vaan huomio tulee kiinnittää siihen, että syvästabiloidut pilarit toimivat yhtenäisenä kenttänä eivätkä yksittäisinä pilareina teräsbetonipaalujen tavoin. Mielestämme yksi potentiaalinen kehityssuunta olisi se, että työselityksissä määrättäisiin pilareiden sideainepitoisuuden sijaan vain pilareiden tavoitelujuus, johon päästäisiin urakoitsijan keinoin. Tällöin olisi mandollista myös huomioida eri maakerrosten stabiloituvuutta. Heikommin lujittuville kerroksille tulisi suurempi sideainemäärä tai tehokkaampi sekoitus, kun taas paremmin lujittuvilla kerroksilla olisi mandollisuus pienempään sideainemäärään tai vähempään sekoitukseen mikä näkyisi parantuneena taloudellisuutena. Tällaisen menettelyn myötä tulisi urakoitsijoiden työn laatuun kuitenkin kiinnittää entistä enemmän huomiota ja kehittää syvästabiloinnin laadunvarmistusmenetelmiä luotettavammiksi. Muutoinkin alalla tulisi selvästi parantaa laadunvarmistusta ja kehittää pilareita rikkomattomia laadunvarmistusmenetelmiä. Laadunvarmistuksen tulisi tapahtua nopeassa tandissa työn edetessä, jotta sillä olisi työn laatua ohjaava merkitys. Stabiloidun pilarin poisto maasta ja kuljetus laboratorioon koestettavaksi on prosessina liian hidas työn laatua ohjaavaan laadunvarmistukseen. Mandollisesti jonkinmoinen työmaalla käytettävä pilarin lujuutta mittaava kairauskone ratkaisisi tämän ongelman. Tärkeää olisi kuitenkin se, että pilarin laatu voitaisiin koestaa pohjaan asti. Lisäksi syvästabiloitujen pilareiden toiminnasta ja käyttäytymisestä ajan saatossa pitäisi kerätä tietoa jatkamalla seurantaa ja tulosten dokumentointia työn valmistumisen jälkeen. Itse syvästabilointikoneissa on myös selvästi kehitettävää. Sideaineen sekoitusta maahan tulisi tutkia ja kehittää tasalaatuisemman ja samalla taloudellisemman lopputuloksen aikaansaamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sekoitinkärkien osalla tapahtuvaa kehitystyötä, joka voisi alkaa esimerkiksi si-

60 Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa deaineen syöttöreikien määrän lisäämisellä. Syöttöautomatiikan pitäisi myös nykyistä luotettavammin pystyä kontrolloimaan sideainepitoisuuksia kerroksittain vaihtelevien sideainepitoisuuksien annostelun aikaansaamiseksi. Koska Suomessa pohjaolosuhteet ovat usein suhteellisen vaativia ja rakentamisen volyymi ajoittain varsin korkea, kannattaa aina miettiä uusia mandollisuuksia pohjanvahvistusmenetelmiksi sekä kehittää entisestään syvästabiloinnin kaltaisia, käytännössä toimiviksi osoittautuneita menetelmiä. Mikäli ehdottamamme kaltainen, urakoitsijalähtöinen pilarin sideainemäärän määritys yleistyisi, tulisi varsinkin suurissa kohteissa antaa urakoitsijoille tarjousvaiheessa mandollisuus omiin syvästabilointikokeisiin kohteessa, jotta vaaditun lujuuden saavuttamisen voitaisiin todeta olevan realistista. Nykyisenlaisen kehitystyön ja kohteista saatujen seurantatulosten myötä uskomme että noin vuosikymmenen kuluttua on syvästabilointi Suomessa huomattavasti nykyistä käytetympi menetelmä. Tätä ennen on tärkeää, että syvästabilointi tulee tekijöilleen niin tutuksi, ettei minkäänlaiseen arvailuun tai epätietoisuuteen ole aihetta ja menetelmään voidaan täysin luottaa.

Syvästabiloinnin kehityshankkeet Suomessa 61 12 KIRJALLISUUS /1/ Syvästabiloitujen pilarien ja maan yhteistoiminta. Tielaitoksen selvityksiä 15/2000. Tielaitos TIEL 3200604: Helsinki. 2000. /2/ Määrämittaisen syvästabiloinnin mitoitus. Dipiomityö. Tampereen teknillinen korkeakoulu: Tampere. 2000. /3/ Kehä 1 - Malminkaari eritasoliittymä. Selostus pohjarakentamisesta ja tarkkailumittauksista 4600 / 14.8.1996. Helsingin kaupungin kiinteistövirasto - Geotekninen osasto: Helsinki. 1996. /4/ Maisala Matti. Pyörrepaalu. Helsingin kaupungin kiinteistövirasto - Geotekninen osasto: Helsinki. 1993. /5/ Syvästabilointi Tielaitoksen kohteissa, Osa 1. Toteutetut kohteet. Tielaitoksen selvityksiä 2/1999. Tielaitos TIEL 3200540: Helsinki. 1999. /6/ Syvästabilointi Tielaitoksen kohteissa, Osa 2. Laadunvalvontatutkimukset ja laadunalitusten vaikutus. Tielaitoksen selvityksiä 3/1999. TIEL 3200541: Helsinki. 1999. /7/ Kt 51 Kirkkonummen koepenger. Tilannetiedotus. VTT Yhdyskuntatekniikka, Väylätja ympäristö: Espoo. 1997. /8/ Kt 51 Kirkkonummen koepenger. Väliraportti: Seurannan tilannetiedotus II. VTT Yhdyskuntatekniikka, Väylät ja ympäristö: Espoo. 1998. /9/ Vähäaho Ilkka. Savien stabilointi eri sideaineilla, kenttäkokeiden tulokset. Geoteknisen osaston tiedotteet 73/1996. Helsingin kaupungin kiinteistövirasto - Geotekninen osasto: Helsinki. 1996. /10/ Vt 12 Veittostensuon syvästabilointi. Tutkimusraportti 81/1993. Tielaitos TIEL 3200205: Oulu. 1993.