Tietopohja maakunnallisen työterveyshuollon suunnitteluun Hirvonen Maria, Laaksonen Maire, Lappalainen Kirsi, Mäkitalo Jorma, Tarvainen Kimmo TYÖTERVEYSHUOLLON JÄRJESTÄMISEN LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN POHJA Nykyinen lainsäädäntö asettaa kaksi työterveyshuoltoon liittyvää järjestämisvelvollisuutta (kuva 1). Ensinnäkin, jokaisen työnantajan on työterveyshuoltolain nojalla järjestettävä työterveyshuolto työntekijöilleen. Maakuntauudistuksessa tämä tulee koskemaan sekä maakuntaa että kuntia työnantajan ominaisuudessa. Toiseksi, terveydenhuoltolaissa säädetään kunnan velvollisuudesta järjestää työterveyshuollon tarjolla olo kunnan alueella sijaitsevien työpaikkojen työntekijöille, alueen yrittäjille ja muille omaa työtään tekeville. Tämä järjestämisvastuu on säädetty sen varmistamiseksi, että kaikilla alueilla työterveyshuollon palveluja on saatavissa. Maakuntauudistuksessa tämä järjestämisvastuu siirtyy kunnilta maakunnalle. Laajemmin työnantajan vastuista huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä säädetään työturvallisuuslaissa. Kuva 1: Työterveyshuollon järjestämisen velvoitteet kunnan näkökulmasta 1
Työterveyshuolto koostuu lakisääteisesti pakollisista ennalta ehkäisevistä palveluista sekä vapaaehtoisesta työterveyshuollon sairaanhoidosta. Sekä työnantajan että kunnan (tulevaisuudessa maakunnan) järjestämisvelvollisuus koskee ensisijaisesti työterveyshuollon ennalta ehkäiseviä palveluja (työterveyshuoltolaki 12 ). Tämän lisäksi työnantaja voi järjestää työntekijöilleen, ja kunta (tulevaisuudessa maakunta) alueen työpaikoille työterveyshuollon sairaanhoitoa (terveydenhuoltolaki 18, työterveyshuoltolaki 14 ). Työterveyshuoltolaissa 21.12.2001/1383 säädetään tavoista, joilla työnantaja voi työterveyshuoltopalvelut järjestää (7 ). Päävaihtoehdot ovat 1) hankkimalla palvelut kunnan terveyskeskukselta, 2) järjestämällä palvelut itse tai yhdessä toisten työnantajien kanssa, tai 3) hankkimalla palvelut palveluiden tuottamiseen oikeutetulta toimintayksiköltä tai henkilöltä (7 ). Kuvassa 2 on kuvattu kunnan vaihtoehdot huolehtia sille terveydenhuoltolain mukaan kuuluvasta järjestämisvastuusta alueen työpaikkoja, yrittäjiä ja omaa työtään tekeviä varten. Kuva 2: Kunnan vaihtoehdot järjestää ennaltaehkäiseviä (tth-lain 12 ) mukaisia palveluja tarjolle alueensa työpaikkojen työntekijöille tai alueella toimiville yrittäjille ja muille omaa työtä tekeville (NYT). 2
Kuva 3: Kunnan vaihtoehdot työnantajana työterveyshuoltopalvelujen järjestämisessä henkilöstölleen (1.1.2019 lähtien) Tarkemmin työterveyshuollon sisältöä ja toimintatapaa kuvataan valtioneuvoston asetuksessa (708/2013 Vna hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta). Asetuksen keskeisiä periaatteita ovat työterveysyhteistyö, työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon yhteistyö. Työterveyshuollon toimintatavassa korostetaan työterveyshuollon asiakaslähtöistä, luottamuksellista, eettistä, monitieteistä ja moniammatillista lähestymistapaa sekä toiminnan laadun ja vaikuttavuuden arviointia ja seurantaa. Muun terveydenhuollon ja työterveyshuollon toiminnallisen yhteistyön kannalta huomioitavaa on, että terveydenhuoltolaissa (34 ) säädetään terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä sairaanhoitopiirin alueella. Järjestämissuunnitelmassa on sovittava kuntien yhteistyöstä, terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä koskevista tavoitteista ja vastuutahoista, terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä, päivystys-, kuvantamis- ja lääkinnällisen kuntoutuksen palveluista sekä tarvittavasta yhteistyöstä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalihuollon, lasten päivähoidon, lääkehuollon ja muiden toimijoiden kesken (28.12.2012/914). Työterveyshuolto on kuitenkin useimmiten jäänyt kokonaan vaille huomiota tässä suunnittelussa ja esimerkiksi siihen liittyvässä hoitoketjutyössä. Konkreettinen vastuu tehtävästä on nimetty sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikölle (35 ), jossa on moniammatillinen terveysalan asiantuntemus ja joka tukee alueen terveydenhuollon järjestämissuunnitelman laatimista 34 :n mukaisesti. 3
Työterveyshuoltoa koskevat nykyiset ja tulevat muutokset Erityisesti kunnallisen työterveyshuollon toimintaan nyt ja tulevaisuudessa vaikuttavat kilpailulainsäädännön vaatimukset, joihin liittyen kuntasektorin tuottamien palveluiden yhtiöittämisvelvoite koskee työterveyshuollon tuottamia vapaaehtoisia palveluja (käytännössä tarkoitetaan sairaanhoitopalveluja). Yhtiöittämisvelvoite ei koske työterveyshuoltolain (12 ) mukaisia ennalta ehkäiseviä palveluja. Uusimpana säännöksenä tässä asiassa on kuntalain (150 ) muutos, jonka perusteella kunnallisen työterveyshuollon yhtiöittämisvelvoite siirtyi vuoden 2019 alkuun. Kun kunta (tai kuntayhtymä) tuottaa työterveyshuoltopalveluita markkinoilla, sitä velvoitetaan siirtymäaikana eriyttämään kirjanpidossaan työterveyshuollon palvelut muista terveydenhuollon palveluista. Edelleen todetaan, että siirtymäaikana viranomaisten tulee varmistaa, että työterveyshuollon sairaanhoito- ja muista palveluista veloitetaan markkinaperusteinen hinta. Kuva 4: Kunnan vaihtoehdot työterveyshuoltopalvelujen tuottajana omille ja kuntakonsernin työntekijöille 1.1.2019 Työterveyshuollon palvelujen yhtiöittämisvelvoite tulee näin ollen voimaan samaan aikaan kuin sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutos. Maakunnallisen työterveyshuollon järjestämis- ja tuottamistapaa koskevat lainsäädännön tarkistukset ja niihin liittyvät käytännön järjestelyt (mm. henkilöstöä, tiloja ja käyttöomaisuutta koskevat järjestelyt) voidaan siis toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutoksen yhteydessä. Siirtymäajalla on mahdollista välttää kunnan alueen työterveyshuollon palvelujen tuotannon katkoja ja niihin liittyviä toiminnan uudelleen käynnistämisen vaikeuksia, joita voisi syntyä, jos kunta nyt vetäytyisi työterveyshuollon sairaanhoitopalvelujen tuottamisesta. Jos kunta (kunnallinen työterveyspalveluntuottaja) tuottaisi vain ennalta ehkäiseviä työterveyshuollon palveluja asiakaskunnalleen, tältä palveluntuottajalta työterveyshuoltopalvelut hankkiva työnantaja ei halutessaan voisi järjestää sairaanhoitoa työntekijöilleen. Näiden työnantajien työntekijät olisivat eriarvoisessa asemassa verrattuna niihin työntekijöihin, joiden työnantaja hankkii palvelut muilta kuin kunnalliselta palveluntuottajalta. Sairausvakuutuslain (1224/2004) 13 luvun 3 :n 2 momentin mukaisten työnantajalle maksettavien korvausten edellytyksenä on, että työnantaja hankkii ennalta ehkäisevän työterveyshuollon ja sairaanhoidon palvelut samalta palveluntuottajalta. 4
Valmisteilla olevassa lainsäädännössä työterveyshuolto on esillä niukasti. Valmisteltavassa alueuudistuksessa ja sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän rakennemuutoksessa kuntien vastuulla olevat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvelvoitteet siirtyvät pääosin muodostettaville 18 maakunnalle (maakuntalaki 6 ja 7 ). Tämä koskee myös työterveyshuollon järjestämisvastuuta. Kuva 5: Työterveyshuoltopalvelujen järjestämisvelvollisuus siirtyy maakunnalle Kuva 6: Maakunnan mahdollisuudet järjestää työterveyshuoltopalvelut alueellaan 1.1.2019. 5
Maakunta voi tuottaa palvelut itse (maakuntalaki 8 ), yhteistoiminnassa muiden maakuntien kanssa tai hankkia ne sopimukseen perustuen muulta palveluntuottajalta, jolloin järjestämisvastuu säilyy edelleen maakunnalla. Kuva 7: Maakunnan mahdollisuudet tuottaa työterveyshuoltopalveluja 1.1.2019. Maakunnan tulee varmistaa, että sen järjestämisvastuuta koskevia palveluita tuottavalla liikelaitoksella sekä palveluita tuottavilla yrityksillä, yhteisöillä tai säätiöillä on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia palvelujen tuottamisesta. Maakuntalaissa käsitellään myös maakunnan toimintaa kilpailutilanteessa markkinoilla (118 ja 119 ). Lakiluonnoksessa/ hallituksen esityksessä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (9 ), säädetään maakunnan lakisääteisten tehtävien järjestämisestä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen sovittamisesta kokonaisuuksiksi sekä yhteensovittamisesta kunnan, valtion ja maakunnan palvelujen kesken. Maakuntalain ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain voimaanpanolaissa (3 ) sosiaalija terveydenhuollon palvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnille 1.1.2019. Tämä koskee myös työterveyshuoltopalvelujen järjestämisvastuuta. Valinnanvapautta koskevassa lakiesityksessä todetaan, että palvelun tuottajan on kirjanpidossaan pidettävä erillään julkinen rahoitus, joka on annettu a) suoran valinnan vapauden palvelujen tuottamiseen ja b) työterveyshuollon palvelujen tuottamiseen (38 ). Maakuntauudistuksen voimaanpanoa koskevan lakiesityksen mukaan maakuntien on yhtiöitettävä valinnanvapauden piirissä oleva ja markkinoilla harjoitettava toiminta vuoden 2020 loppuun mennessä. Kunnat ja kuntayhtymät voivat siis perustaa keskenään liikelaitoksen tai yhtiön työterveyshuollon palveluiden tuottamiseksi. Samoin maakunnat voivat tuottaa työterveyshuollon palvelut joko liikelaitoksena tai yhtiömuodossa. Maakunnat voivat tuottaa työterveyshuollon palvelut joko yksin tai yhdessä toisen maakunnan kanssa. Yhtiömuotoisen toiminnan ollessa kyseessä mahdollisuutena on perustaa joko markkinoilla oleva yhtiö tai ns. in-house yhtiö. Viimeksi mainittu yhtiö tuottaa työterveyshuoltopalveluita pääsääntöisesti vain omalle henkilöstölleen. Mahdollisuus on tuottaa palveluita myös muille, mutta sitä toimintaa kaventaa ulosmyynnin rajoite koskien muuta kuin ennaltaehkäisevää toimintaa. Mikäli in-house yhtiömuotoisessa toiminnassa 6
ulosmyynnin osuus jää nykyisen hankintalain 15 :n varaan, niin käytännössä se merkittävästi heikentää työterveyshuoltoyhtiön (in-house yhtiö) perustamisen tarkoituksenmukaisuutta, koska ulkopuolisille myytävä osuus jää yhtiön liiketoiminnan näkökulmasta lähinnä marginaaliseksi. Jos yhtiö on nimenomaisesti tarkoitus perustaa kilpailuille markkinoille eli ilman in-house yhtiö statusta, niin tällöin yhtiön omistava maakunta ei voi hankkia työterveyshuollon palveluita suoraan omistamaltaan yhtiöltä vaan maakunnan on kilpailutettava hankintansa hankintalain mukaan. Tuolloin hankintakilpailutuksen voittaja tuottaa kilpailutetut palvelut maakunnalle. 7
MAAKUNNAN PERUSTIEDOT: Varsinais - Suomi 1. Maakunnan työvoima, työlliset, työttömät, palkansaajat, yrittäjät, työvoiman ulkopuolella olevat sekä työpaikat Työvoimaa koskevat tiedot ovat Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilaston vuotta 2015 koskevaa ennakkotietoa. Tarkasteltaessa tietoa työterveyshuoltopalvelujen järjestämisen näkökulmasta, palvelujen tarve on 171 441 palkansaajalla ja 22 387 yrittäjällä. Kuva 8: Varsinais- Suomen maakunnan väestön jakauma Väestötiedoista voi päätellä, että kokonaisuudessaan työterveyshuolto on maakunnan alueella järjestettävä yli 171 000 palkansaajalle. Työterveyshuoltoa tulisi lisäksi olla tarjolla yli 22 000 yrittäjälle. Suurella osalla heistä on käytettävissään myös työterveyshuollon sairaanhoidon palvelut. Työterveyshuollon piirissä voi siis olla Varsinais- Suomen väestöstä 40 %. Työllisten osuus työvoimasta Varsinais- Suomessa vastaa koko maan väestön keskiarvoa pienempi, kun taas eläkkeellä olevien ja työttömien osuus vastaa maan keskiarvoa. Kuva 9: Työlliset, työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat, Varsinais- Suomen ja koko väestön vertailu (%). 8
Varsinais- Suomen työttömyysaste on maan keskitasoa Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen viime vuotta koskevassa tilastossa. Työllisyysaste puolestaan on hivenen maan keskitasoa alempi. Kuva 10: Työllisyys- ja työttömyysaste v. 2016 (%). 9
1.1. Maakunnan työpaikat Varsinais- Suomen työpaikkojen jakauma vastaa varsin hyvin koko maan keskimääräistä tilannetta. Kuva 11: Varsinais- Suomen työpaikat vs. koko maa 2014 (maakunnissa työskentelevien henkilöiden lukumäärän mukaan) Varsinais- Suomessa toimi vuonna 2015 yhteensä 11 888 työnantajaa. Heillä on työterveyshuoltoa koskeva järjestämisvelvollisuus työntekijöilleen. Maakuntatieto on johdettu yrityksen kotikuntatiedosta. Lukumäärät sisältävät kaikki yritykset, voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ja julkisyhteisöt, jotka ovat merkitty työnantajarekisteriin. Tilastokeskus saa tiedot työnantajarekisteriin kuulumisesta verohallinnolta. Yrityksiä ei ole rajattu pois koko Suomen luvuista mm. toiminta-ajan tai koon perusteella. Määrät sisältävät mm. myös yritykset, joiden vuositason henkilöstömäärä oli nolla vuonna 2015. Näitä ed. mainittuja löytyi koko Suomen luvuista 18 470 yritystä. Tämän lisäksi koko Suomen luvuissa on 5352 uutta yritystä, joiden henkilöstömäärästä ei ole tietoa vuodelta 2015. Lähde: Tilastokeskus Kuva 12: Työnantajien lukumäärä maakunnissa 2015 10
1.2 Mikä Varsinais - Suomessa työllistää? Toimialoista merkittävin työllistäjä ovat Varsinais- Suomessa sosiaali- ja terveyspalvelut (35 380 työllistä). Tämän toimialan työpaikat ovat pääosin julkisen sektorin työpaikkoja. SOTE- muutos tulee vaikuttamaan julkisen sektorin terveyden- ja sosiaalialan työhön merkittävästi. Muutoksen ennakoiminen viimeistään nyt yhteistyössä työterveyshuollon palveluntuottajien kanssa on tärkeää. Yhtä tärkeää on valmistella ratkaisuja, miten maakunta järjestää henkilöstönsä ja myös alueensa työterveyshuoltopalvelut 1.1.2019 jälkeen. Toiseksi suurin työllistäjä Varsinais- Suomessa on teollisuus, kolmantena tukku- ja vähittäiskauppa ja neljäntenä koulutus. Kun tarkastellaan Varsinais- Suomen työpaikkojen jakautumista eri toimialoille verrattuna koko maan keskiarvoon korostuvat maakunnan erityispiirteinä teollisuus ja sosiaali- ja terveysala (kuva 14). Kuva 13: Varsinais- Suomen työlliset toimialoittain v. 2014 (lkm). Kuva 14: Työlliset toimialoittain Varsinais- Suomi vs. koko maa (%). 11
1.3 Yritystoiminta Varsinais- Suomessa Tilastokeskuksen alueellisessa yritystoimintatilastossa Varsinais- Suomessa teollisuus (28 346 työllistä), tukku- ja vähittäiskauppa (19 233 työllistä), rakentaminen (12 803) ja hallinto- ja tukipalvelut (10 696 työllistä) muodostavat työllistäjinä neljän kärjen. Varsinais- Suomessa, kuten myös muualla Suomessa, pienten yritysten osuus yrityskannasta on kuitenkin suuri (Kuvat 16 ja 17). Alle kymmenen työntekijää työllistäviä mikroyrityksiä on lähes 89 %, siis enemmän kuin maassa keskimäärin. Pienet yritykset hankkivat usein työterveyshuollon palvelunsa kunnallisen sektorin palveluntuottajilta (terveyskeskuksilta, kunnallisilta liikelaitoksilta ja osakeyhtiöiltä) niin Varsinais- Suomessa kuin koko maassa. Kaikkien näiden yritysten työterveyshuollon palveluntuottaja tulee muuttumaan 1.1.2019 alkaen. Maakunnalliset ratkaisut työterveyshuoltopalvelujen järjestämisessä tulevat olemaan merkittäviä pienten yritysten kannalta. Pienten yritysten merkitys Varsinais- Suomessa näkyy myös toimipaikkojen määrässä (36 264 toimipaikkaa). Suhteessa työllisten määrään toimipaikkojen määrä korostuu toimialoista erityisesti maa- ja metsätaloudessa (6562 toimipaikkaa) ja palvelualalla, jossa toimipaikkoja ja työntekijöitä on yhtä paljon. Työterveyshuollon järjestämisen kannalta merkityksellistä on, että työterveyshuollon tulee olla selvillä toimipaikkojen työn terveydellisistä riskeistä ja yhdessä asiakasyritystensä kanssa pyrkiä niiden ehkäisemiseen ja vähentämiseen. Kuva 15: Yritystoiminta v.2015 12
Kuva 16: Yritysten koko Varsinais- Suomessa Kuva 17: Mikroyritysten (alle 10 työntekijää) osuus toimipaikkojen lukumäärästä 13
Määritelmiä: Työvoima Työvoimaan luetaan kaikki 15 74 -vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat työllisiä tai työttömiä. Työvoimaan kuuluvuus on ratkaistu eri rekistereistä saatujen tietojen perusteella Työllinen Työlliseen työvoimaan luetaan kaikki 18 74 -vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat ansiotyössä eivätkä olleet työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa tai suorittamassa varusmies- tai siviilipalvelua. Tieto työllisyydestä perustuu työeläke- ja veroviranomaisten tietoihin. Työllisyysaste Työllisten prosenttiosuus saman ikäisestä väestöstä. Koko väestön työllisyysaste lasketaan 15 64-vuotiaiden työllisten prosenttiosuutena saman ikäisestä väestöstä. Työttömyysaste Työttömyysaste on työttömien prosenttiosuus saman ikäisestä työvoimasta eli työllisistä ja työttömistä. Koko väestön työttömyysaste lasketaan 15 74-vuotiaiden työttömien prosenttiosuutena saman ikäisestä työvoimasta. Työpaikka Tietyllä alueella työskentelevien henkilöiden lukumäärää voidaan käyttää kuvaamaan työpaikkojen lukumäärää tällä alueella. Jokaisen työllisen henkilön on tällöin ajateltu muodostavan yhden työpaikan. Näin osa-aikaistakin työtä tekevä henkilö muodostaa laskennallisesti yhden työpaikan. Jos työtä esimerkiksi äitiysloman vuoksi hoitaa sijainen, saattaa vastaavasti muodostua kaksi työpaikkaa. Työsuhteet voivat olla luonteeltaan myös tilapäisiä ja lyhytaikaisia. Rekisteripohjaisissa väestölaskennoissa ja työssäkäyntitilastossa ei ole tehty eroa kiinteissä työpaikoissa tehtävän työn ja luonteeltaan liikkuvan työn välillä, vaan kaikki henkilöt on pyritty sijoittamaan johonkin toimipaikkaan työn luonteesta riippumatta. Tarkemman työpaikan sijaintitiedon puuttuessa on henkilöt kiinnitetty asuinkuntaansa. Valtaosalla yrittäjistä työpaikan sijaintikunta on henkilön asuinkunta. Toimipaikka Toimipaikalla tarkoitetaan taloudellista yksikköä, jossa saman omistajuuden tai valvonnan alaisuudessa harjoitetaan mahdollisimman samanlaisten hyödykkeiden tuotantoa tavallisimmin yhdellä sijaintipaikalla. Toimipaikkoja ovat esim. maatila, tehdas, myymälä, torikoju ja kioski. Julkishallinnon toimipaikkoja ovat mm. verotoimisto, kunnan kirjasto ja terveyskeskus. Yrittäjä Yrittäjäksi luetaan henkilö, joka harjoittaa taloudellista toimintaa omaan laskuun ja omalla vastuulla. Yrittäjä voi olla työnantajayrittäjä tai yksinäisyrittäjä, kuten ammatinharjoittaja tai freelancer. Osakeyhtiössä toimiva henkilö, joka yksin tai perheensä kanssa omistaa vähintään puolet yrityksestä, luetaan yrittäjäksi. http://www.stat.fi/til/tyokay/kas.html http://www.tilastokeskus.fi/meta/kas/index.html 14
2. Työterveyshuollon asiakaskunta Työterveyshuoltoa koskevat tiedot pohjautuvat Työterveyshuolto Suomessa 2015 tutkimukseen. Varsinais- Suomessa 14 090 työnantajalla oli työterveyshuoltosopimus. Lisäksi 2316 maatalousyrittäjää ja 1644 yksinyrittäjää tai ammatinharjoittajaa oli tehnyt itselleen sopimuksen työterveyshuoltopalveluista. Työterveyshuolto Suomessa 2015 aineistossa työnantajien määrä on laskettu työterveyshuoltoyksiköiden ilmoittamista luvuista Laatuportaalissa ja luvuissa saattaa olla harhaa. Sopimusten lukumäärä, työnantajaasiakkaat, joilla on palkattua henkilökuntaa, muodostuu summasta vain lakisääteinen työterveyshuolto, sopimusten lukumäärä työnantaja-asiakkaat, joilla on palkattua henkilökuntaa ja sairaanhoidon sisältävien työterveyshuoltosopimusten lukumäärä työnantaja-asiakkaat, joilla on palkattua henkilökuntaa. Kuva 18: Työnantajien työterveyshuoltosopimukset Varsinais- Suomessa (mukaan lukien Ahvenanmaa) Tarkasteltaessa työnantajien työterveyshuoltosopimuksia tuottajaryhmittäin todetaan, että kaksi kolmesta työnantajasta, joilla on palkattua henkilökuntaa, olivat tehneet sopimuksen työterveyshuoltopalveluista lääkärikeskuksen kanssa ja vastaavasti kunnallisen liikelaitoksen/osakeyhtiön tai terveyskeskuksen kanssa sopimuksen oli tehnyt vajaa kolmannes. Maatalousyrittäjistä kaksi kolmesta oli tehnyt sopimuksen työterveyshuoltopalveluista kunnallisen liikelaitoksen/osakeyhtiön tai terveyskeskuksen kanssa. Yrittäjien työterveyshuoltosopimukset jakautuvat puoliksi lääkärikeskuksille ja kunnallisille työterveysyksiköille. Maakunnallisen työterveyshuollon järjestelyt tulevat koskemaan suurta osaa maakunnan alueella työskentelevistä työntekijöistä sekä alueen maatalousyrittäjiä ja muita pienyrittäjiä. Kuva 19: Työterveyshuoltosopimukset tuottajaryhmittäin Varsinais- Suomessa (mukaan lukien Ahvenanmaa) 15
Työterveyshuoltosopimuksista merkittävä osa Varsinais- Suomessa sisältää sairaanhoidon. Vain lakisääteinen työterveyshuolto on 8 % henkilöasiakkaista. He ovat Varsinais- Suomessa pääosin ja jokseenkin yhtä usein kuin koko maassa kunnallisen työterveyshuollon asiakkaita (kuva 21). Kuva 20: Työterveyshuoltojen henkilöasiakkaat Varsinais- Suomessa (mukaan lukien Ahvenanmaa) Kuva 21: Työntekijöiden määrä, joilla vain lakisääteinen työterveyshuolto, Varsinais- Suomi (mukaan lukien Ahvenanmaa) vs. Koko maa, tuottajaryhmittäin 16
2.1. Sairaanhoito työterveyshuollossa Myös Varsinais- Suomessa sairaanhoitopalvelut ovat osa työterveyshuoltopalvelua valtaosalla työterveysyksiköiden asiakkaista (92 %) (Kuva 22). Maatalousyrittäjistä yli puolet ja muista yrittäjistä kolme neljästä on tehnyt sopimuksen myös sairaanhoitopalveluista. Tuottajaryhmittäin tarkasteltuna kaksi kolmesta sairaanhoidon piirissä olevista henkilöasiakkaista on lääkärikeskusten asiakkaita, noin joka kolmas kunnallisten liikelaitosten/osakeyhtiöiden ja terveyskeskusten asiakkaita (Kuva 23). Kun Varsinais- Suomen tilannetta verrataan koko maan tilanteeseen, lääkärikeskusten osuus on yhtä suuri kuin maassa keskimäärin. Kunnallisen työterveyshuollon ja työnantajien yhteisten yksiköiden osuus sairaanhoitopalvelujen tuottajana suhteessa työnantajien omiin tai yhteisiin työterveysyksiköihin puolestaan korostuu. Kuva 22: Työterveyshuollon sairaanhoidon piirissä olevat henkilöasiakkaat Varsinais- Suomessa (mukaan lukien Ahvenanmaa) Kuva 23: Työntekijät, joilla työterveyshuolto sisältää sairaanhoidon, tuottajaryhmittäin, Varsinais- Suomi (mukaan lukien Ahvenanmaa) vs. Koko maa 17
2.2. Työterveyshuoltosopimukset ja henkilöasiakkaat alueittain Alueellinen palveluiden tarpeen arviointi on työterveyshuollon järjestämisen kannalta yksi olennainen tekijä. Osa palveluista voidaan tulevaisuudessa korvata digitaalisilla palveluilla, mutta myös lähipalveluja tarvitaan. Työterveyshuollossa työskentelevien osalta palvelujärjestelyt voivat edellyttää nykyistä liikkuvampaa ja monipaikkaisempaa työtä. Työterveyshuolto Suomessa tutkimuksessa työpaikkojen alueellinen jako ei noudata kuntarajoja. Varsinais- Suomen työpaikkojen keskittymä on Turku. Muita alueellisia työpaikkakeskittymiä ovat mm. Salo, Loimaa, Laitila, Säkylä, Uusikaupunki ja Raisio. Sairaanhoitopalvelut olivat osa työterveyshuoltoa kaikilla alueilla (Kuva 26). Kuva 24: Työnantajien työterveyshuoltosopimukset alueittain* ja työnantajatyypeittäin Varsinais- Suomi mukaan lukien Ahvenanmaa Kuva 25: Työnantajien lakisääteisen työterveyshuollon piirissä olevat henkilöt, alueellinen jakauma*, Varsinais- Suomi mukaan lukien Ahvenanmaa 18
Kuva 26: Sairaanhoidon sisältävä työterveyshuolto, henkilöasiakkaiden alueellinen jakauma* Varsinais- Suomi mukaan lukien Ahvenanmaa 19
3. Työterveyshuoltohenkilöstö Työterveyshuollon moniammatillisessa tiimissä työskentelee työterveyslääkäreitä, työterveyshoitajia, työfysioterapeutteja, työterveyspsykologeja sekä avustavaa henkilökuntaa. Työterveyslääkäreiden ja työterveyshoitajien suhteellinen osuus on yhteensä n. 73 %. Muun henkilöstön suhteellinen osuus jää edellä mainittujen ammattihenkilöiden suuren osuuden vuoksi maan matalimmaksi. Vastaanottohenkilöstön suhteellinen osuus on pienin Varsinais-Suomen maakunnassa (ml. Ahvenanmaa). Kuva 27: Työterveyshuoltohenkilöstön suhteelliset osuudet maakunnittain (Lähde TTHS 2015) Tarkasteltaessa työterveyshuollossa toimivien ammattiryhmien määriä tuottajaryhmittäin havaitaan, että lääkärikeskusmuotoinen toiminta on suurin tuotantotapa ja se heijastelee pitkälti myös koko maakunnan henkilöstön suhteellisia osuuksia. Lääkäreiden suhteellinen osuus on pääsääntöisesti n. 30 % paitsi lääkärikeskusmuotoisissa yksiköissä, jossa se on lähes 50 %. Työterveyshoitajien ja fysioterapeuttien suhteellinen osuus on suurin työnantajien omissa työterveyshuollon toimintayksiköissä. Sosiaalialan osaajia työskentelee useissa maakunnan alueella toimivissa työterveyshuollon toimintayksiköissä. Kuva 28: Eri ammattiryhmien jakautuminen tuottajaryhmittäin jaoteltuna (Lähde TTHS 2015). 20
4. Työterveyshuollon tarve työikäisillä Työikäisen väestön työterveyshuollon tarvetta tarkastellaan ensin Työterveyslaitoksen ammattitautitilaston valossa. Sen rinnalla palvelutarvetta kuvaamassa on koettua työkykyä ja terveyttä kuvaava tutkimustieto (Työolobarometri, THL ATH tutkimus) sekä sairastavuus- ja työkyvyttömyystilastojen näkökulma (Kela, Eläketurvakeskus). Varsinais- Suomen tietoja verrataan koko maata koskeviin tietoihin. Osa tiedoista esitetään maakunnittain ja osa ELY- keskuksittain. 4.1 Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt Ammattitautien toteaminen ja ehkäisy ovat työterveyshuollon keskeisiä tehtäviä yhteistyössä työpaikkojen kanssa. Ammattitautien ja ammatti-tautiepäilyjen määrät ovat Varsinais- Suomessa maan keskiarvoja korkeammalla tasolla. Tämä voi kertoa sekä ammattitautien ja epäilyjen tehokkaasta havaitsemisesta ja/tai puutteista ammattitauteja aiheuttavissa työoloissa. Kuva 29: Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt maakunnittain, TTL 2014. Varsinais- Suomessa ammattitautien tautiryhmistä korostuvat asbestisairaudet. Asbestia on aikoinaan käytetty niin rakentamisessa kuin teollisuudessakin. Näillä kahdella toimialalla työntekijöitä on Varsinais- Suomessa enemmän kuin maakunnissa keskimäärin (Kuva 14). Muiden ammattitautien esiintyvyydet ovat keskimääräisiä maan tasoon nähden pois lukien rasitussairaudet. 21
Kuva 30: Ammattitautien tautiryhmät sairauksittain ja maakunnittain, TTL 2014. 22
4.2. Koettu työkyky Varsinais- Suomen työikäiset (20 64 vuotiaat) kokivat jokseenkin yhtä usein kuin työikäiset maassa keskimäärin työkykynsä heikentyneeksi. Toisaalta Varsinais- Suomen vastaajat hiukan useammin kuin työikäiset koko maassa pitivät epätodennäköisenä, että jaksavat jatkaa työssä eläkeikään asti. Kuva 31: 20-64 vuotiaista työkykynsä heikentyneeksi kokevien osuus, Koko maa vs. Varsinais- Suomi. Työolobarometrissa Varsinais- Suomessa oli työkykynsä työn ruumiillisten vaatimusten kannalta erittäin hyväksi tai melko hyväksi kokevia oli hivenen vähemmän kuin maassa keskimäärin. 23
Kuva 32: Koettu työkyky työn ruumiillisten vaatimusten kannalta, Työolobarometri, Tiedot ELYkeskuksittain. (n=1631) Työkykynsä työn henkisten vaatimusten kannalta erittäin hyväksi ja melko hyväksi kokeneita oli Varsinais- Suomessa saman verran kuin maassa keskimäärin. Kuva 33: Koettu työkyky työn henkisten vaatimusten kannalta, Työolobarometri, tiedot ELY-keskuksittain (n=1631) Työolobarometri, työ- ja elinkeinoministeriö Työolobarometrissa on seurattu työelämän laadun kehittymistä palkansaajien näkökulmasta. Tutkimus antaa ajantasaisen kuvan muun muassa töiden organisoimisesta, työaika- ja palkkausjärjestelmistä, työssä oppimisesta ja vaikutusmahdollisuuksista, syrjinnästä, kiusaamisesta ja väkivallasta työpaikalla, sekä työkyvystä. Lisäksi on tiedusteltu palkansaajien näkemyksiä työmarkkinoiden ja työelämän kehittymisestä. Tiedot kerätään syksyisin Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen yhteydessä puhelinkyselynä. 24
4.3 Koettu terveys Varsinais- Suomessa työikäiset (20-64 v) kokivat yhtä usein kuin vastaajat koko maassa keskimäärin terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi. Sairastavuusindeksi Varsinais- Suomessa oli kuitenkin alle maan keskitason. Kuva 34: Terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi kokevien osuus (%), 20-64-vuotiaat, 2015. 25
Kuva 35: THL:n sairastavuusindeksi, ikävakioitu, 2013 THL:n sairastuvuusindeksi Indeksi kuvaa kuntien ja alueiden väestön sairastavuutta suhteessa koko maan tasoon. Indeksissä on otettu huomioon seitsemän eri sairausryhmää ja neljä eri painotusnäkökulmaa, joista sairauksien merkitystä arvioidaan. Indeksin sisältämät sairausryhmät ovat syöpä, sepelvaltimotauti, aivoverisuonisairaudet, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, mielenterveyden ongelmat, tapaturmat ja dementia. Indeksissä kunkin sairausryhmän yleisyyttä painotetaan sen perusteella, mikä on ko. sairausryhmän merkitys väestön kuolleisuuden, työkyvyttömyyden, elämänlaadun ja terveydenhuollon kustannusten kannalta. Alueen indeksi on sairausryhmittäisten osaindeksien painotettu summa. Indeksin arvo on sitä suurempi, mitä yleisempää sairastavuus alueella on. Indeksin arvo on aikasarjan viimeisenä vuotena koko maassa 100. Aikasarjoja tarkasteltaessa on huomioitava, että myös aiempien tarkasteluvuosien indeksin arvot muuttuvat uuden päivityksen myötä. 26
4.4 Sairauspäiväraha ja työkyvyttömyyseläkkeet Sairauspäivärahaa saaneita 25-64 -vuotiaita Varsinais- Suomessa oli hieman vähemmän kuin maassa keskimäärin. Mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneita oli kuitenkin saman verran kuin maassa keskimäärin. Nämä luvut kuvaavat tilannetta pitkittyneen työkyvyn alenemisen suhteen, jonka ehkäiseminen on juuri työterveyshuollon erityisosaamista. Vastaavaa tietoa tuki- ja liikuntaelinsairauksien osalta ei ollut saatavissa. Kuva 36: Sairauspäivärahaa saaneet 25-64 vuotiaat/1000 vastaavan ikäistä, 2015 Sairauspäivärahan tulkinta Sairauspäivärahaa ei saa lyhyistä, alle 10 arkipäivää kestäneistä poissaoloista, joita on kuitenkin selvästi enemmän kuin pitkittyneitä. Lyhyistä poissaoloista ei ole keskitettyä rekisteritietoa. Kelan rekisterimuuttujaa voi käyttää lähinnä ilmaisemaan pitkittynyttä työkyvyn alenemista, ja muuttuja toimii kohtalaisen hyvin myös tulevan työkyvyttömyyden ennakointimuuttujana. Diagnoosi kirjautuu päivärahan saajilla nykyisin kaikkiin tapauksiin, aikaisemmin se on ollut vain pienehköllä otoksella. 27
Kuva 37: Mielenterveysperusteisesti* sairauspäivärahaa saaneet 25-64 vuotiaat/1000 vastaavan ikäistä, 2015 28
4.5Työkyvyttömyyseläkkeiden trendit Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrät ovat koko maassa olleet viime vuosina laskussa (ylempi kuva). Trendi näkyy keskeisimmissä työkyvyttömyyseläkkeelle johtavissa sairauksissa. Varsinais- Suomessa (alempi kuva) mielenterveysperusteisten eläketapahtumien kehitys on samansuuntainen kuin koko maassa. Tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvät eläketapahtumat ovat pikemminkin nousussa. Tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvät ja mielenterveysperusteiset eläketapahtumat ovat Varsinais- Suomessa suurimmat työkyvyttömyyseläkkeelle johtavat syyt ja näin ollen sairausryhmät, joihin työkyvyttömyyden ehkäisyssä tulee edelleen panostaa. Kuva 38: Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairausryhmittäin, Koko maa, 2013-2015 Kuva 39: Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairausryhmittäin, Varsinais- Suomi, 2013 2015 29
Varsinais- Suomessa työkyvyttömyyseläkettä saavia 25-64 vuotiaita on maakuntien välisessä vertailussa saman verran kuin maassa keskimäärin. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja verenkiertoelinten sairauksien perusteella myönnettyjen eläkkeiden osuus ikäryhmästä on pienempi kuin maassa keskimäärin (alempi kuva). Tarkoittaako tämä sitä, että tuki- ja liikuntaelinsairauksien suhteen on tehty työtä pitkäjänteisesti ja sen vuoksi viime vuosien eläketapahtumissa muutos on vähäisempi? Verenkiertoelinsairauksiin perustuvia työkyvyttömyyseläkkeitä ikäryhmästä Varsinais- Suomessa on yhtä paljon kuin maassa keskimäärin. Kuva 40: Työkyvyttömyyseläkettä saavat 25-64 vuotiaat, % vastaavan ikäisestä väestöstä 30
Kuva 41: Tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat 16-64 vuotiaat (%) Kuva 42: Verenkiertoelinten sairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat 16-64 vuotiaat (%) 31