Squash 4 2014 minne menet?
Jari Mether Pääkirjoitus 3 40 vuotta ja uuteen nousuun Kädessäsi on viimeinen painettu Squash-lehti, kenties viimeinen ikinä. Jos olen oikeassa, ensimmäinen lehti ilmestyi syksyllä 1974, joten painetussa muodossa oleva lehti viettää siis tänä syksynä 40-vuotissyntymäpäiviään ja hautajaisiaan. Squashliiton hallitus työsti aiemmin tänä syksynä sisäisen ja ulkoisen viestinnän linjauksiaan ja yksi keskustelun aihe oli, jatketaanko painetun lehden tekemistä vai siirrytäänkö kokonaan verkkoon. Apunaan hallituksella oli tässä työssä erillinen viestintäryhmä, joka tapasi tämänkin asian äärellä joitakin kertoja. Hallituksen päätös painetun lehden lakkauttamisesta oli viestintäryhmän ehdotuksen mukainen. Maailma muuttuu nopeasti ja viestintä, jos mahdollista, vieläkin nopeammin. Kuka lukee kisatuloksia lehdestä? Ei kukaan, koska seuraavana aamuna ne ovat armotta yesterday s news. Kaikki on siirtynyt verkkoon, online on päivän sana. Niinpä Squashliittokin siirtyy yhä laajemmin sähköisen viestinnän käyttäjäksi. Liiton uudet verkkosivut ovat työn alla ja kun ne julkaistaan, pystymme entistä paremmin palvelemaan asiakkaitamme ja lukijoitamme niin kilpa- ja harrastajapelaajia kuin lajista kiinnostuneitakin. Tiedän, että moni olisi toivonut lehden jatkavan nykymuotoista ilmestymistään. Painettu lehti on kuitenkin aina painettu eikä jostakin tabletilta tai kännykästä luettu. Ymmärrän heitä hyvin, siltä minustakin välillä tuntuu. Olen kaikkea muuta kuin taitava sähköisten viestintävälineiden käyttäjä, perusasiat ovat hallussa ja kaikki hienoudet loistavat poissaolollaan. Hankin viime kesänä ensimmäisen älypuhelimeni ja käytän sen tarjoamista mahdollisuuksista parhaimmillaankin 10 %. Loppu on pilvessä ja siellä varmasti pysyykin. Twitter-tilin avasin jokunen kuukausi sitten ja olen lähettänyt joitakin kymmeniä twiittejä. Minneköhän nekin ovat mahtaneet mennä? Mutta meidän tulee ajatella eteenpäin, nuoria ja tulevia squashpelaajia, joille sähköinen viestintä on jokapäiväistä ja vaivatonta. Squashliiton ja meidän squashihmisten tulee olla siellä, missä meidän asiakkaamme ja tulevat asiakkaamme ovat. Verkossa. Haluan sydämestäni kiittää kaikkia teitä, jotka tavalla tai toisella olette olleet auttamassa ja tukemassa Squash-lehden tekemisessä. Olette kaikki kirjoittaneet loistavia juttuja, ottaneet loistavia kuvia, piirtäneet loistavia sarjakuvia, pelanneet loistavasti ja antaneet meille aihetta kirjoittaa teistä ja menestyksestänne. Kiitos Susanna Eerola luovasta ja oivaltavasta lehden taitosta. On ollut huikeata saada työskennellä todellisen ammattilaisen kanssa, joka on saanut lehden näyttämään ja loistamaan tavalla, joka on saanut paljon kiitosta lukijoiltaan. Ja kiitos Mustasaaren Painotalolle joustavuudesta, kun sitä on tarvittu. Kiitos Suomen Squashliitto, olette antaneet minulle vapauden tehdä lehteä, jota olen pitänyt lajille hyvänä. Ette ole kertaakaan rajoittaneet minun tai muiden kirjoittamista, olemme saaneet vapaasti tuoda julki ajatuksiamme ja mielipiteitämme. Se vie asioita aidosti eteenpäin. Verkossa tavataan! Squash 4 2014 Squash-lehti on Suomen Squashliitto ry:n jäsenjulkaisu. Lehti ilmestyy nyt viimeistä kertaa painetussa muodossa. Squash.fi/lehti päätoimittaja Jari Mether jari.mether@squash.fi julkaisija Suomen Squashliitto ry Radiokatu 20 00093 SLU puh. 044 525 0421 fax (09) 3481 2411 ulkoasu Graafinen Suunnittelu Mercury ilmoitukset, aineistot ja osoitteenmuutokset Toiminnanjohtaja Hannu Mäkinen Suomen Squashliitto ry hannu.makinen@squash.fi juttuehdotukset Päätoimittajalle paino Mustasaaren Painotalo OY ISSn ISSN-L 1799-9170 ISSN 1799-9170 (painettu) ISSN 1799-9189 (verkkojulkaisu) etukansi Squash-Uutiset, syksy 1976 Kuva: SSqL:n arkisto squash-lehden numeron 4.2014 avustajat Toivo Askonen, Leo Hatjasalo, Raila Luhtala, Mika Monto, Hannu Mäkinen, Marko Nakari, Petteri Repo, Petri Räbinä, Tommi Tapola, Olli Tuominen, Harri Valasma. Kaikki te squashin ystävät, jotka 40 vuoden aikana olette olleet tekemässä lehteämme. Kiitos! Maahantuonti: Berner Oy/ SPORT Puh: 0207914346 sport@berner.fi Nettiliite osoitteessa squash.fi/lehti. Squashin uutisista ja tapahtumista voit lukea tämän numeron jälkeen edelleen osoitteesta www.squash.fi.
5 Sisältö Leo Hatjasalo Puheenjohtajalta Kuva: petteri Repo s. 6 7 Squash ja nuoriso Uuden Squash-median aikakausi on koittanut! yvä squashväki, olemme H ottaneet merkittävän askeleen Suomen squashin viestintähistoriassa lopettamalla yhden lajiimme liittyvän merkki-ikonin, Squashlehtemme siinä muodossa kuin nykyinen lehtemme on jo vuosikymmeniä meille vuosittain ilmestynyt. laan luotsaamaan lajiamme yli myrskyjen ja tuulien monien vuosikymmenten aikana pitäen vaikeinakin hetkinä liekin palamassa ja uskon lajiimme lujana ja siitä heille kaikille sydämellinen kiitos ja kunnia koko squashväen puolesta. Minne menet Suomi-squash? 6 7 Lajiin perehdyttäminen ja nuoriso Hannu Mäkinen 10 11 Squash Suomessa ja sen kehitysnäkymät Mika Monto 16 17 Squash Suomessa, välitilinpäätös Harri Valasma 22 23 Squash Suomessa nyt ja huomenna Olli Tuominen 26 27 Mistä nostetta squashiin? Sinusta! Raila Luhtala 30 31 Squash Suomessa ja sen kehitysnäkymät Petri Räbinä ja Toivo Askonen Ilmiöt ja jutut 14 Sami Elopurolle Pyttykerhon erikoispytty Jari Mether 20 Johtamisen pelikirjassa kotipelit pitää voittaa Jari Mether 32 Squashkonkarit Respect! Jari Mether Arkistosta 8 9 Squash-uutiset 4/1979 12 13 Squash-uutiset 3/1980 18 19 Squash-uutiset 4/1982 24 25 Squash-uutiset 3/1983 28 29 Squash-uutiset 2/1984 s. 26 27 Nostetta squashiin Palstat 3 Pääkirjoitus Jari Mether 5 Puheenjohtajalta Leo Hatjasalo 33 Squash Fun Stuff Marko Nakari 34 Jälkipelit Jari Mether Tämä meille kaikille tutuksi ja rakkaaksi muodostunut Squash-lehti, sellaisena kuin se paperiversiona on, ilmestyy nyt viimeistä kertaa siirtyen monipuolisemman ja tosiaikaisen verkkomedian yhteyteen. SSqL:n hallituksen tämän vuoden viimeisessä kokouksessamme päätimme lakkauttaa hallituksemme yksimielisellä päätöksellä perinteisen lehtemme. Syyt lehtemme lakkauttamiseen olivat selvät ja yksiselitteiset. Squash-lehtemme, siinä muodossa ja laajuudessa kuin se on ollut ja meitä vuosikymmeniä hyvin palvellut, ei enää pystynyt vastaamaan nykymedian monipuoliseen, laajaan ja reaaliaikaiseen haasteeseen. Liitto on tässä lehtiasiassaan tehnyt vuoden aikana kyselyjä seuroiltamme, harrastelijoiltamme ja kilpapelaajiltamme sekä muilta toimintaamme liittyviltä tahoilta ja kommentteja on tullut niin lehden säilymisen puolesta kuin vastaankin. Kyselyihin liittyvä yleinen mielipide on kuitenkin todennut ajan tulleen kypsäksi astua rohkeasti eteenpäin kohti tietoverkkomme tarjoamia monipuolisia ja reaaliaikaisia yhteyksiä ja palveluja. Nämä yhteydet ja palvelut nopeuttavat ja edesauttavat lajimme kanssa toimijoita heidän vaativissa ja monipuolisissa tehtävissään. Hetki on historiallinen ja synnyttää aivan varmasti suuria tunteita ja kaipuuta vanhaan ja totuttuun. Joku viisas on todennut, että pahinta on paikallaan pysyminen. Se yleensä tarkoittaa menneeseen astumista ja sitä Suomen squash ei tavoittele millään rintamalla. Liittomme Squash-lehden monet päätoimittajat kera lukemattomien avustajiensa ovat onnistuneet asiantuntevilla artikkeleil- On päivänselvää, että Suomen squash tarvitsee kaikki uudet median viestintäkanavat ja pelivälineet avukseen lajin paremman ja laajemman kuuluvuuden ja näkyvyyden osalta. On tärkeätä saada ihmiset keskustelemaan lajistamme enemmän ja laajemmin ja jos ei aivan päivittäin niin joka tapauksessa useammin kuin lehtemme palstoilla neljä kertaa vuodessa! Huippu-urheilu kuten huippusquash ansaitsee myös näkyvän paikkansa median virtuaalimaailmassa muitten arvostettujen huippulajien joukossa. Kun saamme sosiaalisen median ja kaikki muutkin Twitterin ja Facebookin kaltaiset mediayhteydet viritettyä liiton resurssien käyttöön, niin uskon squashin tavoittavan uusia harrastajia sekä lisäävän myös kaivattuja liiketalouden sponsoreita hyvän ja puhtaan huippulajimme pariin. Vuosi on jälleen kerran lähenemässä loppuaan kohti ja uusi vuosi vierähtämässä käyntiin. Arvokasta ja uutteraa työtä on taas kerran tehty hartiavoimin lajimme eteen kaikilla rintamilla, niin seurojen toiminnassa kuin liiton juniorivalmennuksessa ja ulkomaisissa kilpailutapahtumissa. Ammattipelaajamme ovat samanaikaisesti kiertäneet ammattilaisturneita ympäri maailmaa metsästäen rankingpisteitään ja pyrkien kohti maailman rankingkärkeä. Liiton toimihenkilöt ansaitsevat myös täyden tunnustuksen kuluneen vuoden ponnisteluistaan lajimme eteen ja haluan kiittää niin heitä kuin kaikkia maamme seuroja, Kuva: Petteri Repo //-- On päivänselvää, että Suomen squash tarvitsee kaikki uudet median viestintäkanavat avukseen --// valmentajia ja halliyrittäjiä peräänantamattomasta toiminnastanne olosuhteissa, jotka eivät ole olleet Suomen tämän hetken talouden kannalta tarkasteltuna niitä kaikkein helpoimpia. On kuitenkin ihailtavaa, että Suomen squash elää ja voi hyvin ja tähtää yhä korkeammalle tavoitteissaan maailman yhteisen Squashperheen myötä. Suomen squashväki, haluan kiittää teitä jälleen kerran omasta tapahtumarikkaasta matkastani teidän kanssanne sekä toivottaa teille rauhallista joulun aikaa sekä kaikkea hyvää ja turvallista menoa uuteen vuoteen 2015! Leo Hatjasalo puheenjohtaja Suomen Squashliitto
6 7 Teksti: Hannu Mäkinen KUVAT: Petteri Repo Lajiin perehdyttäminen ja nuoriso minne menet S quash on yksilölaji, joka on vaatinut aloittelevalta harrastajalta melkoisesti kärsivällisyyttä. Pallo ei pomppaa, maila on tennismailan pituinen, mutta kehikko vastaavasti hyvin pieni. Sivuseinän läheltä lyönti on haastava ja nurkista suorastaan mahdoton. Kouluikäisillä ei ole useinkaan mitään käsitystä lajista nimeltä squash, ellei äiti tai isä ole harrastaja. Jos lapsi saadaan squashin pariin, potentiaalisilla harrastajilla ei useinkaan ole alussa apuja perustaitojen kehittämiseksi. Lausutut seikat ovat kouluikäisen harrastajan kannalta avainseikkoja. Ratkaisut Välinepuolella on viimeinkin saatu aikaiseksi kunnon pallovalikoima aloittelijoille (ja toivon mukaan myös monelle seniori/klubipelaajalle). Junnumailat ovat jo pitkään täyttäneet asetetut perusvaatimukset koon ja kehikon suuruuden suhteen. Squashia esitellään taas aktiivisesti koululaisille seurojen itsensä toimesta sekä liiton koulukampanjointiin liittyen. Vuosittain useat tuhannet lapset vierailevat opettajiensa kanssa squash-halleilla. Halleille pyritään synnyttämään joko kerhotoimintaa (koulun kerho) tai ns. vapaata iltapäivätoimintaa yhteistyössä hallin ja seuran kanssa. Tästä on lyhyt matka seuran junnutreeneihin. On osoittautunut, että työ on erittäin vaativaa ja tulokset eivät näy automaattisesti ja heti. Tiedämme kuitenkin, että squashväellä ei ole varaa menettää enää yhtään sukupolvea siksi, että koululaiset eivät tunne, saatika ole kokeilleet lajia. Sen vuoksi liiton strategiassa koulukampanjointi on tärkeysjärjestyksessä etusijalla. Seurojen aktiivisuus ratkaisee viime kädessä, jatkuuko myönteisesti alkanut kehitys. Liiton alaisiin juniorikilpailuihin osallistuvien määrä on noussut lyhyessä ajassa n. 15 %, joten alku on lupaava. Uutena innovaationa Markku Hyrske kampanjoi JokaPaikanSquashia. Nimi kertonee kaiken. Pehmeällä pallolla lajiin tutustuminen voidaan tehdä koulun pihalla tai jumppasalissa sulkapallon ja tenniksen tapaan. Myös edullinen minikenttä on tekemistä vaille valmis. Peräkärryyn mahtuva koottava kenttä nähtäneen syksyyn mennessä toiminnassa Faktat ovat faktoja. Viimeisen parin vuoden aikana junnuhuippujen tie kohti Euroopan ja maailman huippua on ollut kova. Euroopan (ESF) listalla Emilia Soini U19 tyttöjen 2., Riina Koskinen 11.. Miko Äijänen U17/2. Maailmanlistalla (WSF) Jami Äijänen sijalla 7 (U19). Henk. kohtaisessa MM-kisassa (U19) Kristian Rautiainen kuudentoista joukossa. EMjoukkuekisoissa U17/ 3 ja 4. Vastaavasti U19 sarjassa 5. sija. ja eräänlaisena kruununa U19 MM-kisoissa joukkuemme sijoittui kahdeksanneksi (8). Tässä siis parhaita sijoituksia parin vuoden aikajänteellä. Suurin ongelma on tyttöjen rintaman kapeus. Viisastenkiveä emme ole löytäneet vielä. Työ on erittäin vaativaa ja tulokset eivät näy automaattisesti ja heti. Miten tähän on tultu? Lähtökohtana jälleen kerran on seuroissa tehty hyvä valmennustyö sekä junioreittemme erittäin ahkera kansinvälinen kilpailutoiminta. Tästä suuret kiitokset pelaajien vanhemmille. Meillä oli edellisissä junnujen SM-kisoissa mitalisteja Kuusamosta, Oulusta, Porista, Kuopiosta, Mikkelistä, Kouvolasta sekä Helsingin seudulta! Liitto on kouluttanut 15 ESF:n 2-tason valmentajaa ja 15 1-tason (alempi) valmentajaa. Jokaisella maajoukkuetasoisella juniorilla on lähtökohtaisesti henkilökohtainen valmentaja, jota lisäkoulutetaan jatkuvasti. Liiton valmentajat kiertävät jatkuvasti seuroissa juniorivalmennuksen ja koulukampanjoiden merkeissä. Vuonna 2015 liitto panostaa entistäkin enemmän ko. kohteisiin. Nuoret urheilijamme ovat ryhtyneet taas urheilemaan. Työn määrä tyydyttää tällä hetkellä.työn laadussa on vielä parannettavaa. Erityisen kiitollisia juniorit saavat olla monen ex-ammattilaisen ja huippupelaajan työpanoksesta valmennuksessa. Se on eräänlainen tae työn laadun ja määrän vaatimusten toteutumisessa. Myös parhaiden junioreiden kokootuminen yhteen Helsingin seudulle ja sen oppilaitoksiin (Mäkelänrinne ym.) on selkeästi helpottanut ja tehostanut valmentautumista. Huippujuniorit ja maajoukkuepelaajammme harjoittelevat säännöllisesti yhdessä, mikä myös on tae laadukkaammasta päivittäisestä valmentautumisesta. Tilanne on nyt hyvä, mutta maantiede saattaa asettaa tulevaisuudessa haasteita siten, että alueiden tarpeisiin tulee kiinnittää erityishuomiota. Tasokkaita junioripelaajia on edelleen tulossa mittapuumme mukaan suhteellisen laajalla rintamalla. Sitä todistuksena olkoon junnujen joukkue SM-kisat marraskuun alussa. Volyymin rajallisuudesta kertoo kuitenkin se, että moni ns. junnuseura ei saanut aikaiseksi yhtään joukkuetta. Koulukampanjointia siis todella tarvitaan tässäkin mielessä. Hannu Mäkinen.?
10 11 Teksti: Mika Monto KUVAT: Petteri Repo Squash Suomessa ja sen kehitysnäkymät ex-ammattilaisen ja valmentajan näkövinkkelistä minne menet Sain tätä viimeistä paperimuotoista Squash-lehteä varten tarkalleen otsikonmukaisen tehtävän. Tuli ristiriitainen olo. Ovatko asiat hyvin vai huonosti? Ovatko asiat paremmin kuin esimerkiksi viisi tai 10 vuotta sitten? Jos asiat voisivat olla paremmin, niin kenen pitäisi tehdä mitä paremmin ja oleellisin kysymys on, miten sitten? Mika Monto.? M itkä ovat urheilulajiliiton oleellisimmat ja tärkeimmät tehtävät? Arvokisamenestys? Huippu-urheilijoiden tuottaminen? Lajin harrastajamäärän kasvattaminen? Toimivan seuratoiminnan ja juniorityön varmistaminen? Lajin tunnettuuden lisääminen? Edunvalvonta? Mielestäni mitään näitä ei saa unohtaa, MUTTA on päätettävä ne asiat, joihin todella panostetaan, ns. must-win-battles. Ne ovat asioita, joiden kautta ja joiden avulla uskotaan myös muiden asioiden toteutuvan. Jos tehdään kaikkea vähän, ilman johdonmukaisuutta ja vähän sinne päin, niin mikään tuskin radikaalisti muuttuu. Omilla vahvuuksilla Usein kuulee sanottavan, että urheilussa kannattaa pelata omilla vahvuuksillaan ja harjoitella etenkin niitä. Tosin ei voi unohtaa heikkouksiaan, jotka pitää saada sille tasolle, että vastustajat eivät pysty niitä käyttämään hyväksi. Sama pätee usein myös urheilun ulkopuolella. Suomalaisessa squashissa on tällä hetkellä asioita, joita tehdään hyvin, tai ainakin kohtuullisesti. Esimerkkinä toimii valmennus ja huippujen (miesten) ja U19-junioreiden (poikien) taso. Olemme olleet tähän saakka onnellisessa asemassa siinä, että meille on pitkään muotoutunut huippu-urheilijoita (Elopuro, Myllyniemi, Taimiaho, Pekkanen, Raumolin, Tuominen, Mustonen), jotka ovat päässeet maailman huipulle tai sen tuntumaan. Tästä huolimatta lajin tunnettuus ei ole kummoinen. Liitto ei ole ikinä varsinaisesti loistanut sillä, että se olisi pystynyt hyödyntämään huippu-urheilijansa viestinnällisissä asioissa. Must-win-battle Liiton nykyinen verkkosivu palvelee kilpailijaa hyvin, mutta squashista tietoa etsivää potentiaalista alkavaa harrastajaa äärimmäisen huonosti. Sosiaalisen median hyödyntäminen on täysin lapsenkengissä. Olisiko tämä, nykyisten huippujen tukeminen, tulevaisuuden huippujen varmistaminen ja etenkin VIES- TINTÄ heidän tekemisistään yksi lajiliiton must-win-battle? Työ on jo aloitettu, kuten U19-junioreiden taso näyttää. Nuorempien kanssa on vaikeampaa. Todellisia lupauksia ei liikaa jaloissa pyöri. Kysymykset: Kuka, mitä, miten, millä aikataululla? Samaan aikaan squash-kenttien määrä maassamme vähenee koko ajan ja monessa paikassa kuulee, että kenttien kohtalo on vaakalaudalla. Jos ei ole kenttiä, ei ole harrastajia, ei junioreita, ei seuraa, ei tulevia huippuja, ei mitään. Olisiko tämä yksi lajiliiton mustwin-battle? Kysymykset: Kuka, mitä, miten, millä aikataululla? Kysymykset: Kuka, mitä, miten, millä aikataululla? Raha On vaikea tehdä mitään ilman rahaa. Valtion apu on mitä on. Se tuskin tulee ainakaan radikaalisti nousemaan. Liitto tarvitsee omarahoitteisuutta, eli olemassa olevien asioiden tuotteistamista ja niiden aktiivista myymistä. Onko tämä yksi must-win-battle. Kysymykset: Kuka, mitä, miten, millä aikataululla? Kuka johtaa lajia eteenpäin? Tätä kaikkea kutsutaan myös strategian tekemiseksi ja toteuttamiseksi. Jos ei ole strategiaa, eli valintoja siitä, mitä tehdään ja mitä ei tehdä, voidaan jatkaa samaa puuhastelua kuin tähänkin asti. Squashista ei lähiaikoina tule massojen urheilua, mutta nykyiseen verrattuna paljon parempaan on ainekset lyhyelläkin aikaikkunalla. Kysymys on valinnoista ja oikeiden ihmisten mukaan saamisesta, sekä rekrytoinneilla että vapaaehtoisina. Se on aluksi kivuliasta, koska pitää taistella olemassa olevia rakenteita, pinttyneitä toimintatapoja ja ennakkoluuloja vastaan. Sen jälkeen helpottaa. Pienet aikaiset voitot luovat uskoa parempaan ja antavat positiiviselle kierteelle mahdollisuuden ottaa ensi pyörähdyksensä. Helpompi sanoa kuin tehdä? Niin on. Kuten niin moni muukin asia. Riittääkö tässä yhteisössä rohkeus? Kuka on se, joka johtaa lajin eteenpäin tai sitten ei.
14 Teksti ja kuvat: Jari Mether Sami Elopurolle Pyttykerhon erikoispytty Helsingin Pyttykerho ry. on myöntänyt Sami Elopurolle kerhon erikoispytyn tunnustuksena hänen erinomaisesta kansallisesta ja kansainvälisestä menestyksestään squashissa. Pyttykerho arvostaa myös suuresti sitä työtä, jota Elopuro on tehnyt aktiiviuran jälkeen suomalaisen squashin edistämiseksi. H elsingin Pyttykerhon alkutaival ajoittui syksyyn 1947. Elettiin aikaa raskaiden sotavuosien jälkeen ja elämä oli normalisoitumassa maassamme. Muutamana maanantai-iltana, mikä oli näyttelijöiden vapaailta, Helsingin kaupunginteatterin näytelmätaiteilijat kokoontuivat tunnettuun ravitsemusliikkeeseen ja miettivät, miten voisivat palkita esim. jalkapalloilijoita hyvistä pelisuorituksista ottelujen jälkeen. Talvella syntyi ajatus, että pitäisi perustaa kerho toteuttamaan aatosta. Puuhamiehinä toimivat Uuno Montonen, Tauno Palo, Heimo Lepistö ja Uuno Laakso. Päätettiin, että vuodesta 1948 aloitettaisiin visakoivuisten haarikoiden eli pyttyjen jakaminen ottelujen jälkeen. Helsingin Pyttykerho oli syntynyt. KERÄÄMME JA KIERRÄTÄMME KESTÄVÄSTI! Me SITAlla työskentelemme kestä vämmän ympäristön puolesta. Teemme roskasta raaka-ainetta ja autamme asiakkaitamme kantamaan ympäristövastuunsa. Annamme myös oman panoksemme nuorten hyvinvointiin. SITA Suomi Oy tukee Suomen Squashliittoa ja junioritoimintaa. SITA Suomi Oy on yksi Suomen suurimmista ympäristöhuoltoalan yrityksistä ja teollisuuden raaka-aine toimittajista. Toimimme sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Olemme osa kansainvälistä SUEZ ENVIRONNEMENT -konsernia, joka toimii viidellä mantereella, yli 80 000 asiantuntijan voimin. Ensimmäinen squashpytty Elopurolle myönnetty pytty on ensimmäinen squashpytty. Tenniksessä ja pöytätenniksessä pyttyjä on jaettu kummassakin lajissa kaksi, sulkapallossa ei vielä yhtään. Kuluneiden vuosikymmenien aikana pyttyjä on jaettu eniten jalkapallossa, sitten koripallossa ja pesäpallossa. Aulis Rytkönen Suomen ensimmäinen jalkapalloammattilainen Aulis Rytkönen kertoi omasta pyttykokemuksestaan seuraavasti: Kun minut palkittiin ja komitea (Uuno Montonen ja Tauno Palo) pyysi minut illalla ottelun jälkeen kokoukseensa Katajanokan Kasinolle. Sain syödä hyvin ja koska olin sattumalta Katajanokalla laivastossa, niin kyllä maistui. Mutta kun herraseura siirtyi kahviin ja konjakkiin, oli asevelvollisen pakko kieltäytyä. Erikoispytty luovutettiin Elopurolle hänen 50-vuotissyntymäpäivänään 22.11.2014. Sami Elopuro ja pytty. SITA.FI
16 17 Teksti ja kuva: Harri Valasma Squash Suomessa, välitilinpäätös Kuva:? minne menet Olen pelannut squashia vuodesta 1978 ja valmentanut yhtäjaksoisesti vuodesta 1989. Tässä kirjoituksessa otan kantaa Valmennuksen johtoryhmän puheenjohtajana, seura-aktiivina, juniorivalmentajana, juniorin vanhempana ja harrastelijapelaajana squashin historiaan, nykypäivään ja tulevaisuuteen Suomessa. Harri Valasma. Seurat ja hallit On ihan sama kuinka hyviä pelaajia meillä on nyt, miten liiton valmennus on hoidettu yms. Jos seurat eivät toimi niin ennen pitkää meillä ei ole pelaajia ja halleja. Liiton toimintaa kun katsoo sen historian aikana niin pahin virhe on ollut unohtaa seurat (varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella). Väitän, että suurin syy miksi 90-luvulla squashin alamäki oli niin jyrkkä, oli tämä. Lahjakkaiden pelaajien haaliminen harjoituskeskuksiin aiheutti sen, että seurojen ankkurit irtosivat ja syy miksi seuratyötä tehdään katosi. Lisäksi täydellinen seurojen aseman nollaaminen ja pelkäksi maksumieheksi joutuminen joudutti jo buumin ohittaman lajin alasajoa. Lajin pariin ei syntynyt kunnollista lajikulttuuria, kuin muutamille paikkakunnille. Osa paikkakunnista katosi kokonaan tai lähes kokonaan squashkartalta, kuten Rovaniemi, Vaasa, Kotka jne Toki vastapainoksi saimme loistavaa menestystä kansainvälisesti, mutta epäonnistuimme pahasti sen siirtämisessä seuroihin niin, eihän kukaan käynyt katsomassa / auttamassa esim. Rovaniemellä sen jälkeen kun parhaat juniorit olivat lähteneet etelään ja seuratoiminnalta oli selkä katkaistu. 2000-luvun alussa seurat kuitenkin saivat juonesta jälleen kiinni. ESRC rakensi Jarkki Jaakkolan johdolla organisaation, joka oli ensimmäinen toimija suomalaisessa squashissa joka teki järjestelmällisesti juniorityötä. Lisäksi muualta maasta löytyi vielä aktiiveja, jotka saivat jälkikasvuaan ja muita junioreita lajin pariin ja jonkinlaista toimintaa pidettyä yllä. Siis squashkulttuuria oli syntynyt sittenkin! Pääosin homma pyöri senioreiden varassa ja senioreiden SM:issä tehtiin osallistujaennätyksiä. Mutta onko seurojen tila parantunut vai toistetaanko 90-luvun virheet? Itse pyrin pitämään huolta siitä, että 90-luvun virheitä ei toisteta ja täytyykin myöntää, että hyvää junioritoimintaa löytyy tällä hetkellä useammalta hallilta kuin 90-luvulla. Uutta positiivistä pöhinää on esim. Porissa, HSK:ssa, Kouvolassa ja Turussa, mutta monella paikkakunnalla on yllättävän hiljaista edelleen. Toki pitää muistaa, että nykyään toiminnan pitääkin olla laadukkaampaa, jotta pärjätään lajien välisessä kilpailussa. 90-luvun virheitä ei ole vielä toistettu, mutta toisaalta mahdollisuus on tällä hetkellä olemassa, jos panostuksia seuroihin ei nosteta. Juniorit Vuonna 2009 squashaktiviteettini Oulun ulkopuolella jälleen kasvoivat, kun aloitin VJR:n puheenjohtajana. Olin lopen kyllästynyt siihen, että pääkaupunkiseudun ulkopuolella pelaajista ei välitetty ja kuitenkin heitä alkoi olla kaikissa maajoukkueissa (omia valmennettavianikin muutamia). Edelleen oli vallalla se käsitys, että jos haluat päästä huipulle sinun on tultava Helsinkiin lukioon. Tämä käsitys syntyi 80-luvun lopulla ja 90-luvulla ja kuinka monta lahjakkuutta sen takia menetettiinkään? Kaiken kaikkiaan tilanne ei 2009 näyttänyt huonolta junnujen tason suhteen, hyviä pelaajia tuntui olevan jokaisessa ikäluokassa, mutta pelaajia oli kovin vähän, SM-kisoissa vain 61 pelaajaa. Mitä sitten tehtiin? Valmennuskeskus uudistettiin ja kohusta huolimatta pelaajat ovat kehittyneet kohti maailman huippua. Henkilökohtaista vastuuta valmentautumisesta lisättiin ja henkilökohtaisia valmentajia saatiin lähes kaikille pelaajille. Leiritystä lisättiin ja paljon matkustavien taakkaa pyrittiin vähentämään. Pyrittiin siis parantamaan jokaisen pelaajan harjoitusolosuhteita siellä missä hän harjoitteli. Nyt noista v. 2009 pelaajista on kehittynyt jo naisten ja miesten maajoukkuepelaajia ja lisää on tulossa. Täytyy toki myöntää, että moni asia olisi voitu hoitaa paremminkin. Juniori SMissä on 95 120 pelaajaa, mutta mukanaolevien seurojen määrä ei ole juurikaan kasvanut. ESRC tuo 50 % ja pohjoinen blokki Oulu-Kuopio 20 %, tämä on huolestuttavaa ja vaatii jatkossa huomiota koko ajan. Pitää myös muistaa, että vaikka meillä on nyt hyviä junioreita alle 15 v. sarjaan asti, meidän on pakko olla koko ajan hereillä, että saamme uusia junioreita lajin pariin, laadukkaaseen valmennukseen ja kilpailuihin. Siksi alle 13- ja 11-vuotiaiden toimintaa on kehitettävä koko ajan. Vain tällä tavalla voimme turvata lajin tulevaisuuden. Valmennus Tietoutta löytyy Suomesta paljon. Monta perusasiaa lajissa ei ole muuttunut 20 vuodessa, joten kaikilla entisillä aktiivipelaajilla on hyvät pohjat tehdä seuravalmennusta. Valmentajakoulutusta järjestetään vihdoin säännöllisesti ja ESF:n tasokursseilla ja VJR:n seminaareissa saa päivitettyä tietämyksensä helposti. Kuitenkin valmentajia on aina liian vähän. Tärkeintä olisi saada jokaiselle juniorille henkilö, joka toimii ainakin tukihenkilönä ja pelikaverina, jos valmentajan titteli on liikaa. Millaiset valmentajat liitto sitten tarvitsee? Tämä on mietityttänyt minua varsinkin nyt kun Mika Monto lähtee pois. Mike Harris toi aikanaan mielestäni sen potkun kehitykseen mitä häneltä odotetiin. Paljon on ollut kritiikkiä siitä, että hän oli kallis (jota hän ei ollut) yms, mutta 36 lajin parissa vietetyn vuoden perspektiivillä voin sanoa, että Mikeen sijoitetut rahat oli yksi liiton parhaista sijoituksista. Ilman häntä monta asiaa olisi jäänyt tekemättä / huomaamatta / korjaamatta. Liiton toiminnan ja valmennuksen lisäksi, hän toi 2010 luvun esimerkkiä siitä, miten seuroissa tulee toimia. Mikelle kertyi hommia enemmän kuin oli tarkoitus, mutta silloin oli sama tilanne kuin nyt eli kun joku valmentaja lopettaa pitää nopeasti keksiä vaihtoehto ja Mike oli se ratkaisu. Mike oli Suomessa paitsi valmentaja myös paljon muuta. Mielestäni siis meillä pitäisi olla liitossa henkilö jonka toimenkuva olisi seuraava: Pitää huolta seurojen junioritoiminnasta / seuratoiminnasta Valmentajien koulutus Juniorikampanjoiden ja harjoitusten organisointi seurojen kanssa (mistä junioreita? millainen viikko-ohjelma? millainen kausiohjelma? esimerkkiharjoituksia yms.) Lahjakkaimpien junioreiden tukihenkilöiden/henk. koht. valmentajien järjestäminen Seurakäynnit Pitää huolta maajoukkuetoiminnasta Budjetointi yhdessä VJR:n kannsa (mihin satsataan?) Maajoukkuevalmentajien esimies (mahdollisesti itse miesten/naisten maajoukkuevalmentaja) Leiritys (kuinka monta leiriä, missä, kutsut ajoissa) Testien koordinointi 2x vuodessa Pitää huolta valmennuskeskuksesta Viikkoharjoitusten organisointi Viikkoharjoitusten valmennus (osaksi ainakin) Kaikkien maajoukkueiden pelaajien viikkoharjoitusten organisointi (harjoituskeskusvierailut, aamuharjoitukset) Tällä hetkellä kommunikaatio ei vain toimi niin kuin se nykyisellä some-kaudella pitäisi. Henkilön pitäisi ennen kaikkea olla organisaattori, mutta myös valmennuksellisesti hänellä pitäisi olla laaja näkemys lajista vauvasta vaariin. Nyt nuo yllä olevat toiminnot on hajautettu ja suurinta osaa tehdään oman työn ohessa eli hommat tehdään jos ehditään. Pitää myös miettiä tarkkaan mikä on esim. toiminnanjohtajan rooli. Kilpailut Kilpailuiden osallistujamäärät ovat pienentyneet. Syitä on varmasti monia, mutta tärkein on se, että uusia kuntopelaajia ei kisoissa juuri ole, varsinkaan naisia. Siis niitä, joiden ansiosta 80 90-luvun taitteessa kisoissa oli jopa satoja osallistujia. Kun heitä ei ole, myös junioreiden on hankalampi osallistua aikuisten kisoihin, koska taso on yllättävän kova. Halleilta heitä kuitenkin löytyy, mutta miten heidät saa kisoihin? Tähän en valitettavasti ole keksinyt ratkaisua. Juniorikisat on vihdoin saatu hyvään malliin. Arvokilpailuja on kolme (Finnish Junior Open, Joukkue SM ja SM), kaksi Open kisaa (Espoo ja Oulu), sekä alueellisia kisoja, kuten Jaffa Cup. Vielä kun saadaan kaikki kisat ja maajoukkueleirit? ajoissa kalenteriin ja käytetään ohjausta kilpailuryhmän suunnalta niin kalenteri saadaan kuntoon. Loppuun pari teesiä Juniorille: Huippupelaajat tehdään vasta 15-17 vuotiaana. Muistakaa aina, että Suomen menestyneimmät pelaajat Sami Elopuro ja Tuula Minetti, aloittivat lajin vasta 13 14-vuotiaina ja Sami ei pärjännyt junnuissa ollenkaan. Jos asenne ja tahto on kohdillaan niin myöhemminkin aloittanut voi päästä vaikka minne. Treeni-iloa! Lajin parissa pitkään olleelle seniorille: Et ole oikea laji-ihminen, jos jälkikasvusi/ kummilapsesi ja muu perheesi ei ole käynyt squashkentällä. Jos näin on päässyt käymään on aika toimia nyt! Harrastelijalle: Sinua tarvitaan kisoissa! Saat uusia pelikavereita, saatat kehittyä ja juniorit saavat tasonmittareita Kaikille lajia harrastaville ja harrastaneille: Mitä jos pelaisitkin tällä viikolla junnun kanssa? Ja pelikaverisi myös? Seuraihmisille: Seurat = liitto, toimikaa, vaikuttakaa, kysykää, valittakaa, mutta älkää olko hiljaa. Niille, jotka aina sanovat että mitään ei tapahdu, liitto ei tee mitään yms. eli höpisijät: Älä vain höpise, vaan käytä se aika tekemällä jotain lajin eteen. Valmenna junnuja, käy kisoissa, järjestä kisoja, seurailtoja jne. jne. tekemistä on vaikka kuinka, ja jonkun on se tehtävä.
20 Kirjaesittely Teksti: Jari Mether KUVAT: VIA Group Oy Johtamisen pelikirjassa kotipelit pitää voittaa Jos organisaatioiden johtaminen olisi helppoa, kaikki siitä olisi jo kirjoitettu. Tero J. Kauppinen on kirjoittanut aiheesta 15 kirjaa eikä valmista ole tullut vieläkään. Eikä tulekaan, koska ihmisten johtaminen on voimakkaasti emotionaalista ja vuorovaikutteista. Eritoten urheilussa. V IA Group Oy:n toimitusjohtaja Kauppisen johdolla kirjoitettu Library of Winning Leadership trilogian toinen kirja, Johtamispelin voittaminen - Gasellimaisen ketteryyden pelikirja perustuu Suomessa tehtyyn suureen johtamistutkimukseen. Kirjaan on koottu 1500 johtajan näkemykset noin 700 organisaatiosta. Taustalla on lisäksi 225 haastattelua ja muuta tutkimustyötä. Käytännön kokemuksien tuottamiseen (mikä toimii, mikä ei) on osallistunut 158 johtajaa. Lisäksi teoksen syntyyn on vaikuttanut eri puolilta kootut n. 300 johtamisen tutkijan ajatukset ja teoreettiset mallit. Urheilun kielellä Kauppinen on kiistatta alansa johtava asiantuntija Suomessa. Hän on pitkän linjan yrityskonsultti, aloittanut jo 1970-luvun alussa, joten hänen kohdallaan puhuu myös kokemus. Kauppisella pysyy kynä hyvin kädessä, tekstiä syntyy ja se pitää sisällään paljon havainnollistavia kielikuvia ja vertauksia. Kuten tässäkin kirjassa, jossa terminologia on lainattu urheilun puolelta. Olenkin joskus sanonut, että mainostoimistomaailma olisi saanut Kauppisesta huippuluokan copy writerin, J. Karjalaisen luokkaa. Mutta Kauppinen valitsi mainostoimistomaailman sijaan konsulttibusineksen ja hyvä niin. Kotipeli on aina voitettava Johtamisen voittaminen -kirjan kiehtovin luku on sen viimeinen: Kotipeli on aina voitettava. Kirjan aiemmissa luvuissa puhutaan strategiasta, muutosjohtamisesta, johtamisprosessista, gasellijohtamisesta jne. Tuttuja teemoja monista kirjoista ja seminaareista ja Kauppisen sekä kirjan muiden kirjoittajien omasta kokemusmaailmasta. Arvokasta sinänsä, mutta ei välttämättä kaikki aivan uutta. Osa uutta, osa vanhaa, osa lainattua. Kotipelissä joukkueella on etu puolellaan. Jalkapallossa kotikenttäetua pidetään jopa niin suurena, että vieraskentällä tehtyä maalia arvostetaan enemmän. Myös johtamisessa kotikenttäetu on merkittävä, koska silloin johtamisen tulos on eniten kiinni omasta tekemisestä. Kotipelissä keskitytään johtajan omaan toimintaan annetussa toimintaympäristössä. Kotipeli-luvun mukaan Aito johtaminen ei ole mahdollista, jos johtajaa hallitsemattomasti ohjaa hänen egonsa. Jokainen voi pyrkiä lisäämään ymmärrystään omasta itsestään ja kuten kirja kehottaa egostaan. Joku onnistuu paremmin, joku vähän huonommin. Ja suuri osa meistä ja johtajista ei pääse edes alkuun. Tästäkin syystä johtamisen ymmärtämisestä ei ole tullut valmista, eikä tule. Tulee uusia tutkimuksia ja uusia teorioita ja pala palalta johtajuus kehittyy ja kenties paraneekin. Tällä saralla Tero J. on tehnyt ison savotan. Ja kuten hän toteaa: Elämä on liian lyhyt, että kaikki virheet ehtisi itse tekemään ja oppimaan ainoastaan omista virheistään. Valmentaminen vs. johtaminen eri asioita? Tero J. Kauppinen: Johtamispelin voittaminen Gasellimaisen ketteryyden pelikirja. 1. painos. Printservice Oy, 2014
22 23 Teksti: Olli Tuominen Squash Suomessa - nyt ja huomenna minne menet Rakas lajimme on kokenut Suomessa monia vaiheita: se nousi lasten kengistä buumi-lajiksi, saavutti kansainvälisen huipun sekä juurtui maahamme yhtenä arvostetuimmista ja vaativimmista urheilulajeista. Viime vuosien syöksykierre hallien, pelaajien sekä kenttämäärien menetyksissä pysäytettiin uuden Talihallin rakentamiseen sekä Kivenlahden hallin kunnostukseen, mutta miltä näyttää tulevaisuus? sukupolvien on määrä ottaa lajilippu kantaakseen ja onko heitä silloin? Squash on hieno laji ja sillä on edelleen paljon valttikortteja. Niiden hyödyntäminen ja niistä kiinnipitäminen on erityisen tärkeää tulevaisuutta rakennettaessa. Uudistua täytyy, mutta historiaa kunnioittaen ja siitä oppien. Kaikki vanha ei ole huonoa ja kulunutta. Myös Olympiaunelma elää yhä ja toivotaan, että se täyttyy ennemmin tänään kuin huomenna. Tulevaisuuden tarot-korteissa näkisin mielelläni rikkaiden ja hienojen lajiperinteit- temme jatkuvan niin uusien kuin vanhojen toimijoiden yhdessä jalostamina.? Seurat ja halliyrittäjät, liittoa unohtamatta, ovat ratkaisevassa roolissa siitä miten squash voi Suomessa 10 tai 20 vuoden päästä. Osaamista löytyy ja järjestelmä huippupelaajien tuottamiseen on olemassa. Hyvät kortit eivät kuitenkaan yksin riitä, on osattava myös pelata ne oikein. S quash on hieno laji. Sen arvostuksen huomaa mm. kuntolajien vertailuista, kädenpuristusten jämäkkyyksistä ja tosiharrastajien omistautumisesta. Myös toimittajien ilmeistä ja eleistä on helppo havaita, että nyt haastateltavana on tosi urheilija, eikä mitään tavallinen mattojen tamppaaja. Tämä arvostus on luotu vuosien saatossa kovalla työllä, menestymisellä ja julkisuuskuvasta huolehtimalla. Vaikka squashin buumivuodet ovat nyt takana, se on edelleen tunnettu ja varsin menestyvä laji; vielä viime vuosiltakin paperille on painaa muutakin kuin kovia treeniohjelmia ja kuntotestien tilastotiedettä. Toivottavasti edellä mainitut asiat säilyvät myös tulevaisuudessa. Itsestäni squash sai pysyvän otteen 80-luvun puolivälin paikkeilla. Lähes koko urani olen toiminut huippu-squashin parissa; ensin junioreissa alkaen alle 14-vuotiaista ja viimeiset lähes 20 vuotta maajoukkueessa maailman huipulla. Tänä päivänä maamme parhaimmisto on edelleen kansainvälisellä huipulla niin junioreissa kuin aikuisissa, aina senioriluokkiin asti! Hienoa on myös, että harjoittelukeskuksen valmennus- ja treenijärjestelmä on voimissaan. Julkisuuttakin on toisinaan tarjolla kansallisessa mediassamme. Lisäksi uskolliset laji-ihmiset ovat pysytelleet Arvostan ja kunnioitan squashkansan lojaalisuutta. squashin parissa läpi aallonpohjan ja harrastajamäärät ovat toivottavasti, huippuvuosien notkahduksen jälkeen, nousemaan päin. Eli hyvin menee, vai meneekö? Kuva: tommi tapola Viime vuosina on ollut selvästi havaittavissa, että lajimme kovalla työllä ja pitkällä aikavälillä luotu lajikulttuuri, eteenkin huippusquashin osalta, on katoamassa sukupuuttoon. Yhteisöllisyys, tahto ja usko ovat joutumassa romukoppaan uusien arvojen ja toimintatapojen kiemurrellessa tilalle. Tämän huomaa niin Talin aamutreeneissä klo 07.45 kuin joukkuearvokilpailuissa. Ilmapiiri ei tunnu enää kantavan ja kannustavan vanhan ajan venymisiin ei arkena, eikä sunnuntaina. Myös pelaajamäärissä on toivomisen varaa, mikä johtaa helposti kilpailun puutteeseen. Tarjolla on liikaa, liian aikaisin ja liian helpolla, kunnes ammattilaisuuden karu arki astuu kuvaan iskien faktat pöytään. Kaikki on toki vielä mahdollista, mutta ammattilaisurasta haaveilevien on syytä pysähtyä pohtimaan päivittäisten harjoitusten merkitystä tulevaan ammatinvalintaan. Arvostan ja kunnioitan squashkansan lojaalisuutta. Kun taas 19. päivä joulukuuta pelaan Talissa, toivottavasti täyden kotiyleisön edessä, katsomossa on varmasti suuri osa ihmisiä jotka todistivat nuorten EM-voittoani Hiekkaharjussa lähes 20 vuotta takaperin. Tämä lämmittää mieltä ja kiitos kaikille heille jo näin etukäteen. On kuitenkin surullista, hämmentävää, jopa raivostuttavaa, että joka vuosi katsomoon ilmaiseksi pääsevät juniorit jäävät kotiin, miksi? Entä missä ovat muut lajin pariin myöhemmin tulleet? heitä toki onneksi on, mutta ei montaa. Miten saisimme squashin pariin uusia harrastajia, junioreita ja heidän vanhempiaan, viemään yhteistä lajiamme eteenpäin? Koska tulee se aika, kun uusien OMA SQUASHTAPAHTUMASI TALIHALLISSA? MEILLÄ JÄRJESTÄT MUKAVIA SQUASHTAPAHTUMIA PIENISTÄ PELIPORUKOISTA SUUREMPIIN KILPAILU- YM. TAPAHTUMIIN. KÄYTÖSSÄ EDUSTAVA VIP-SAUNATILA TAI ISOMPI KERHOTILA. n n n n n TAPAHTUMAT PELIPORUKOILLE EDUSTUSTAPAHTUMAT PALAVERIT JA KOKOUKSET TYÖHYVINVOINTIPÄIVÄT LASTEN SYNTTÄRIT YM. LÄHETÄ MEILLE VIESTI INFO@TALIHALLI.COM, NIIN TEEMME SINULLE TARJOUKSEN HALUAMASTASI TAPAHTUMASTA. YHTEISTYÖSSÄ TALIN LIIKUNTAPUISTON MUIDEN YRITYSTEN KANSSA, TARJOAMME MONIPUOLISTA LIIKUNTAA KESKELLÄ HELSINKIÄ! LAJEINA SULKAPALLO, KEILAILU, TENNIS, GOLF JA KUNTOSALI- JA RYHMÄLIIKUNTA. KATSO www.talinliikuntapuisto.fi TALIN SULKAPALLO- JA SQUASHKESKUS HUOPALAHDENTIE 28, HELSINKI www.talihalli.com Kuva Tommi Tapola
26 27 Teksti, kuva ja kaavio: Raila Luhtala Mistä nostetta squashiin? Sinusta! minne menet quash on Suomessa tällä hetkellä pieni laji. Se voisi olla S paljon nykyistä suurempi: ammattitaitoisia squashvalmentajia löytyy ympäri Suomea ja squashkentillä on käyttämätöntä kapasiteettia tarjolla. Squashseurojakin on kaikilla isommilla paikkakunnilla, vaikka moni niistä toimiikin kauniisti sanottuna matalalla profiililla. Squash on hyvä laji, mutta Squash on tosi hyvä laji. Se on vauhdikas, kilpailullinen ja hyvin fyysinen: jo muutama minuutti kentällä saa sykkeen nousemaan. Nykyaikaiset mailat ja pallot mahdollistavat pelaamisen melkein vauvasta vaariin. Herää kysymys: riittääkö meille squashin harrastajille lajin nykytilanne ja annetaan lajin näivettyä pikku hiljaa vai haluammeko saada squashin uuteen kasvuun? Jos jatkamme nykyisellä toimintamallilla, niin lajimme tulee kutistumaan kuin entinen lintu maailmanlopun edellä. Minä äänestän kasvun puolesta ja toivon, että sen teet myös sinä. Mielestäni suurin haaste tällä hetkellä on, että squash ei tule äidillä tai isällä mieleen, kun pohditaan uuden urheiluharrastuksen aloittamista lapsen kanssa. Ja toisaalta, vaikka squash tulisikin mieleen, niin onko juniorille starttikurssia tai alkeisvalmennusryhmää tarjolla, kun joku keksii ottaa seuraan tai halliin yhteyttä? Jo muutama minuutti kentällä saa sykkeen nousemaan. Jotta squashista saadaan jälleen elinvoimainen laji Suomessa, niin siihen tarvitaan hieman karrikoiden neljä asiaa: lisää junioreita lajin pariin, aktiivista ja suunniteltua seuratoimintaa, joka sisältää kurssitarjontaa ja säännöllistä valmennustoimintaa, yhteistyötä hallinpitäjän kanssa sekä kaikkeen edellä mainittuun liittyvää, monipuolista ja monikanavaista viestintää. Seurajäsenyys voi olla todella hienoa ja hauskaa, junioreille ja aikuisille. Kertokaa siitä seuranne toiminta-alueella! Mitä sinä voit tehdä? Mietipä hetki, mitä sinä voit tehdä suomalaisen squashin edistämiseksi? Tässä muutama idea: kutsu kaverisi pelaamaan kanssasi. Järjestä vaikka pieni leikkimielinen kisa tai anna kavereillesi squashopastusta. Kannusta heitä liittymään seuraan. ota yhteyttä oman seurasi aktiiveihin (jollet sellainen jo ole) ja kysy miten voit auttaa. Meillä kaikilla on osaamista, josta on hyötyä squashille: osaatko ohjata tai valmentaa junioriryhmiä? voitko ottaa yhteyttä lähikouluihin ja sopia koululaisryhmien tulosta hallille kokeilemaan squashia? osaatko suunnitella starttikursseja tai squashleirejä? osaatko tehdä kurssi- ja leirimainoksia? osaatko päivittää seuran netti- tai facebooksivua? Tai perustaa sellaiset, jos niitä ei vielä ole? Perusta samalla twitter- ja instagramtili ja ryhdy viestimään squashista. osaatko auttaa kilpailujen järjestämisessä? Huippusquashin lisäksi tarvitaan kuntosarjoja ja korttelitoimintaa. Voitko auttaa toiminnan pyörittämisessä? Toimiiko sinun seurasi kotihallilla jo squashin hallisarja? Jos ei, niin voitko sinä sellaisen aloittaa? voitko neuvotella squashhallin pitäjän kanssa siitä, miten saadaan kentät paremmin käyttöön? Elinvoimainen halli tarvitsee aktiivisen seuran käyttämään squashkenttiä ja päinvastoin. puhu squashista, kun tapaat ihmisiä. Kerro lähipiirissäsi oman seurasi toiminnasta ja kysy ihmisiltä mitä he toivovat: kursseja, klinikoita, kisoja vai kokeilukertoja. Tavoittele positiivista sävyä, pystyt siihen kyllä! Suomalainen squash olemme me ja meidän pitää itse tehdä asioita edistääksemme suomalaista squashia. Mitään ei tapahdu ilman että kääritään hihat ja ryhdytään hommiin. Tule mukaan, sinua tarvitaan! Organisoitu seuratoiminta Monikanavainen viestintä Yhteistyö hallin kanssa? ESRC:n viestintämateriaali on muiden squashseurojen käytettävissä. Ota yhteys Railaan, jos siitä voisi olla teidän seurallenne hyötyä. Aktiivinen junioritoiminta Squash kasvaa ja kukoistaa
30 31 Teksti: Toivo Askonen ja Petri Räbinä KUVAT: Squash Kuopio Squash Suomessa ja sen kehitysnäkymät minne menet Pienestä kansakunnasta huolimatta Suomen menestys kansainvälisesti on ollut hyvä. On ollut useita maailman huippuja. Kärki on ollut kapea, mutta se on kuitenkin ruokkinut harrastusta ja uusia yrittäjiä huipulle on tullut.? N ykyinen taso Suomessa on laskenut, jos sitä mitataan joukkueiden menestyksellä. Mistä se sitten johtuu? Onko valmennuksen taso laskenut, eikö sopivia tyyppejä ole ilmaantunut, onko asenne harjoitteluun oikea ja onko paloa olla hyvä? Vai ovatko liiton suunnitelmat squashin kehittämiseksi olleet oikeita? Toivoisimme, että leirejä voitaisiin pitää enemmän maakunnissa. Seurat Perustyö lajin eteen tehdään kuitenkin seuroissa. Siellä olevat vaikeudet heijastuvat myös lajin menestymiseen koko Suomessa. Monilla paikkakunnilla ovat ongelmat samat kuin Kuopiossa. Parikymmentä viime vuotta junioritoiminta Kuopiossa on ollut vilkasta ja menestyksekästä. Se kertoo hyvästä asioiden hoidosta, ohjauksesta ja valmennuksesta. Nyt junioritoiminta on taas kääntynyt laskuun. Ikävintä on se että emme voi nykytilanteessa ottaa uusia lapsia harjoitusryhmiin. Samanlainen tilanne on varmaankin monilla muilla seuroilla. Ei yksinkertaisesti ole ohjaajia, jotta junioritoimintaa voisi olla. Yhtenä vaikeutena näemme täällä maakunnissa matkustamisen ja sen tuoman lisän kustannuksiin. Iso osa squashkaudesta on matkustamisen kannalta rasittavaa aikaa. Pitkät matkat Etelä-Suomeen leireille ja kisoihin vaativat hyvän motivaation. Toivoisimme että leirejä voitaisiin pitää enemmän maakunnissa. Alueleirejä on pidetty, mutta ohjaajien saamisessa on aina vaikeutta ja ohjaustaso ei ole riittävä. Toivo Askonen. Eräänä mahdollisuutena näkisin senioripelaajat. Heitä on eri elämäntilanteista johtuen pois työelämästä kuka mistäkin syystä. Löytyisikö tästä joukosta apu uusien lasten ohjaukseen. Ohjauksen tason ei tarvitse squashia aloitteleville lapsille olla kovin hyvä. Pitkälle riittää se että heillä on joku, joka on mukana pitämässä harjoitustunnin kiinnostavana ja saada lapset pysymään ryhmässä mukana. Vähitellen taitojen karttuessa tarvitaan vaativimpia harjoitteita johon tarvitaan myös osaavampia valmentajia. Monesti lasten kehitys tökkää seuran valmennustasoon ja silloin tarvittaisiin apua seuran ulkopuolelta. Ottakaa joku pienten lasten ryhmä huostaanne ja tulette varmasti huomaamaan kuinka antoisaa se on teille itselle, lapsista puhumattakaan! Hallit Myös hallitilannetta on pidetty osasyynä toiminnan pienuuteen. Suomessa on useita paikkakuntia, joissa on vain yksi kenttä. Yhdellä kentällä voi yhden tunnin aikana harjoi- tella 3 4 lasta. Seuraavalla tunnilla toiset 3 4 lasta. Ei näitä yhden hallin paikkoja pidä vähätellä. Jos yhdellä yhden kentän hallilla saadaan 6 8 harrastajaa, se tekee ison lisän nykytoimintaan. Ongelmana on tietysti taas ohjaajien saaminen. Eikö sitten halliyrittäjät ole kiinnostuneet tekemään jotain tyhjinä seisovien kenttien hyväksi, esim klubitoimintaa squashin ympärille. Ensiarvoisen tärkeää on seuran ja hallin yhteistyö sekä sen kehittäminen. Seuran ja yrittäjän tulee löytää molempia tyydyttäviä ratkaisuja. Squashseurat pystyvät antamaan auttavaa koulutusta millaista aloittelevien lasten toiminta voisi olla. Raha Onko raha kuitenkin kaiken takana? Vanha talkoohenki lienee jo unohtunut. Kaikki haluavat tekemisistään korvauksen. Ja viime kädessä maksajina ovat pelaajat ja lasten vanhemmat. Hallien toivotaan tukevan etenkin lasten squashharrastusta kenttähinnoittelussa. Ohjaajille ja valmentajille pitäisi pystyä maksamaan sellainen korvaus että se motivoi valmennustyöhön. Lopputuloksena voi olla Petri Räbinä. liian korkeat harjoittelumaksut ja se taas näkyy osallistujamäärissä. Hyvä seuratoiminnan laatu on kuitenkin merkittävä vaikuttaja, jonka lasten vanhemmat panevat ykköstilalle. Kuopiossa on nähty pitkä hyvä seuratoiminnan jakso. Nyt näyttää siltä että seuran sekä myös johdon puhti alkaa hiipua. Tähänkin tarvittaisiin apua, jotta toiminta voisi jatkua vireänä. Tärkeää on löytää se keino mikä kiinnittää harrastajan, vanhemmat ja juniorin seuraan myös ns. aktiiviuran jälkeen
32 33 Teksti: Jari Mether KUVAT: SSqL:n arkisto PIIRROS: Marko Nakari Squashkonkarit Olen säveltäjä, en ennustaja, oli säveltäjämestari Jean Sibeliuksen toteamus vaimolleen Ainolle tämän kysyessä, milloin säveltäjä on tulossa ryyppyreissultaan kotiin. Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa ja voidakseen ymmärtää nykyisyyttä, tulee tuntea historia ämän sivun kuvitukseksi olisi T voinut aivan yhtä hyvin valikoitua kuvia muistakin maamme aiemmista kärkipelaajista, mutta löysin nämä, kun etsin lehden edelliseen numeroon vanhoja kuvia Sami Elopurosta ja Tuula Minetistä. Pohja suomalaisen squashin nykyiselle menestykselle on luotu puumailojen aikana 1970- ja 1980-luvuilla. Kun katsoo SM-tilastoja, vuosien 1970-86 aikana kruunattiin viisi eri pelaajaa Suomen mestariksi, Poku Salo, Harri Bucht, Kale Leskinen, Markku Sainio ja Matti Saarela. Naisten puolella vastaava tilasto on seitsemän pelaajaa: Annika Swanljung, Eija Jones, Rina Örö, Nina Mohell, Marianna Saari, Katja Sauerwald ja Tuula Myllyniemi. Sen jälkeen tilanne muuttuu. Vuosien 1988-2014 välisenä aikana Sami Elopuro ja Olli Tuominen ovat voittaneet yhteensä 23 SM-kultaa. Naisten puolella tilanne on samanlainen, Tuula Myllyniemi (Minetti) ja Lotta Vuorela ovat voittaneet yhdessä 21 mestaruutta. Peli on toki muuttunut ajan myötä toisenlaiseksi, valmennus ja välineet ovat kehittyneet, mutta kuten Elopuro lehden viime numerossa hyvin totesi ihan samat kaverit (hänen aikalaisensa) voisivat pärjätä tänäänkin. Nostan hattua teille vanhan liiton konkarit. Olette olleet omalla harjoittelullanne ja pelaamisellanne esikuvia ja tien näyttäjiä maamme nuoremmille squashsukupolville. On hienoa, että niinkin moni teistä on edelleen lajin parissa tavalla tai toisella. Respect! Markku Sainio ja Sami Elopuro. Matti Saarela, Markku, Magnus Lindholm ja Kale Talin pukkarissa. Markku ja Kale Leskinen (oik.) Tuula Minetti. Marko Nakari on monelle squashpelaajalle tuttu ja kova pelimies joidenkin vuosien takaa. Kiitoksia Marko loistavista piirroksistasi.
34 Jälkipelit 4.2014 Voittaminen on keskimäärin kivampaa kuin häviäminen Kuva:Ssql:n arkisto teksti: Jari Mether VALMIINA ÄÄRIOLOSUHTEISIIN. Volvo Ocean Race -erikoismallit ovat kunnianosoitus ääriolosuhteissa käytävälle maailman kovimmalle purjehduksen avomerikilpailulle. Tutustu niiden ajonautintoon sekä laajaan ja laadukkaaseen premium-varusteluun. Ja kun varustat auton AWD-nelivedolla, olet aina valmis ääriolosuhteisiin. VOLVO V60 AWD OCEAN RACE HINTAETUSI JOPA 3 500 Kalevi Koivula ja movemberit. K un tämä squashkausi alkoi ja Helsingin Squashkerho HSK pyysi minua toiseen liigajoukkueeseensa, lupauduin mukaan. Mitäpä sitä luonnolleen voi. Sanoin kuitenkin samalla, että tämä on viimeinen liigakauteni, sen jälkeen kentät jääköön nuoremmille, he ovat sen ansainneet. En ole tilastonikkari, mutta tukkimiehen kirjanpidollakin on selvää, että häviän nykyisin 70 % kisapeleistäni. Se ottaa aidosti päähän. Kaikki tietävät, etteivät minun taitoni niin kaksiset ole koskaan olleetkaan, mutta voittaminen on silti keskimäärin kivampaa kuin häviäminen. Ja kun ennuste ei tässä kohdin ole kovinkaan ruusuinen, on parempi taipua kuin pahoittaa mielensä. Mutta onneksi on kisoja, joissa saa pelata ikäisiään vastaan. Uusi ikäluokka odottaa minua kulman takana, odottakaapas vain herrat Tuominen, Laitinen, Hassinen, Rapelo, Wahlstedt, Hyrske, Kattelus, Granberg, Räisänen ja muut, täältä tullaan. Hyvää tuossa listassa on se, että pääsee yhdellä kisalla TOP10-listalle, siellä en ole aiemmin koskaan ollutkaan. Huonoa puolestaan se, että nämähän ovat pelimiehiä koko sortin sakki. Hikiset ajat taitavat jatkua! Niin ja sitten on nelinpelit. Riittää, kun juoksee puolta vähemmän ja silloinkin samalla puolella kenttää. Koivulan Kale, pistä vaan tekstiviestiä tulemaan, tietsikaahan sulla ei taida vieläkään olla. Niin ja Micke, sama juttu. MaTo-pelit ovat mahtavia. Ja kuin sokerina pohjalla, minua kohtasi viime kesänä ikämiesten futismatsissa suuri kunnia. Ropposen Pekka (PP, Pallopojat) tuli pyytämään minua (POHU, Pohjois-Haagan Urheilijat), Helsingin Pyttykerhon toimintaan mukaan. Kysyin, tarvitseeko tehdä paljonkin hommia, johon hän vastasi, että jos viitsisit silloin tällöin käydä jakamassa pytyn hyvälle urheilijalle. Ensimmäisen sain jakaa Sami Elopurolle marraskuun loppupuolella, josta voit lukea toisaalla tässä lehdessä. Kun ei enää itse saa palkintoja, niitä voi jakaa muille. Ilon määrä säilyy samana. Volvon edistyksellinen AWD-neliveto perustuu viidennen sukupolven Haldex-tekniikkaan, joka välittää veto-voimaa pyörien välille optimaalisella tavalla sekunnin murto-osien nopeudella. Jo joka neljäs Volvon ostaja valitsee autoonsa nelivedon turvaamaan matkaa säällä kuin säällä. Volvo V60 AWD Ocean Race -vakiovarusteina mm. neliveto, automaattivaihteisto, polttoainetoiminen lämmitin, alumiinivanteet 18, nahkaverhoilu sportistuimin, metalliväri sekä Volvo Ocean Race -kynnyslistat ja -matot. Moottorivaihtoehdot D4 (181 hv) ja D5 (215 hv). Kuvan auto Volvo Ocean Race -vakiovarustein. Volvo V60 D4 AWD Ocean Race alkaen: autoveroton hinta 34 700, autovero 12 219,66, kokonaishinta 46 919,66 + toimituskulut 600. Autoetu alkaen: vapaa 885 /kk, käyttöetu 705 /kk. EU-yhd. 5,9 l/100 km, CO 2 158 g/km. Huoltosopimus alkaen 58 /kk (36 kk / 20 000 km/v), huoltoleasing alkaen 830 /kk (48 kk/80 tkm). Volvo V60 Ocean Race -mallisto alkaen: autoveroton hinta 30 300, autovero 8 334,98, kokonaishinta 38 634,98 + toimituskulut 600. Autoetu alkaen: vapaa 775 /kk, käyttöetu 595 /kk. EU-yhd. 3,8 7,2 l/100 km, CO 2 99 167 g/km. VOLVOCARS.FI