HÄPESUON VANHAN KAATOPAIKAN RISKINARVIOINTI JA KUNNOSTUSVAIHTOEHDOT

FCG Planeko Oy NOKIAN KAUPUNKI HÄPESUON VANHAN KAATOPAIKAN RISKINARVIOINTI JA KUNNOSTUSVAIHTOEHDOT Tutkimusraportti 215-D2369 21.4.2009

FCG Planeko Oy Tutkimusraportti 2(36) 21.4.2009 Häpesuon vanha kaatopaikka 215-D2369 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 4 2 KOHTEEN KUVAUS... 5 2.1 Sijainti ja naapurusto... 5 2.2 Omistus ja hallintasuhteet... 5 2.3 Toimintahistoria... 5 2.4 Tuleva käyttö... 6 3 MAAPERÄ- JA POHJAVESIOLOSUHTEET... 7 3.1 Maa- ja kallioperä... 7 3.2 Pohja- ja orsivesi... 7 3.3 Pintavedet... 7 4 TEHDYT TUTKIMUKSET... 9 4.1 Lähtöaineisto... 9 4.2 Henkilöhaastattelut... 9 4.3 Aiemmin tehdyt maaperätutkimukset... 10 4.4 Maaperänäytteenotto... 10 4.5 Vesinäytteenotto ja vedenpinnan tasot... 10 4.6 Vaaitukset... 11 5 ANALYTIIKKA... 12 5.1 Kenttämittaukset... 12 5.2 Kaatopaikkakaasu... 12 5.3 Laboratorioanalyysit... 12 5.3.1 Maaperänäytteet... 12 5.3.2 Vesinäytteet... 12 6 TULOKSET... 13 6.1 Jätetäyttö... 13 6.2 Jätetäytön alapuolinen pohjamaa... 13 6.3 Tutkimuksen epävarmuustekijät... 14 6.4 PIMA-asetus... 14 6.5 Maaperässä todetut haitta-ainepitoisuudet... 15 6.5.1 Jätetäytön ja pilaantuneen maa-aineksen määrä... 17 6.6 Pitoisuudet vedessä... 18 6.6.1 Pohjavesi... 19 7 PILAANTUNEISUUDEN JA KUNNOSTUSTARPEEN ARVIOINTI... 21 7.1 Riskinarvion perusteet ja rajaukset... 21 7.2 Kulkeutumisreitit ja kriittisten aineiden valinta... 21 7.2.1 Kriittisten aineiden valintakriteerit... 21 7.2.2 Epäorgaaniset yhdisteet... 22 7.2.3 Orgaaniset yhdisteet... 22 7.3 Kriittisten haitta-aineiden ominaisuudet... 24 7.3.1 Vinyylikloridi... 24 7.3.2 Bentseeni... 24 7.4 Ei-kriittisten haitta-aineiden ominaisuudet... 24

FCG Planeko Oy Tutkimusraportti 3(36) 21.4.2009 Häpesuon vanha kaatopaikka 215-D2369 8 LASKENNALLINEN RISKINARVIOINTI... 26 8.1 Arvioinnin rajaukset... 26 8.2 Arviointimenetelmät... 26 8.3 Ohjelman lähtötiedot, oletukset ja viitearvot... 27 8.4 Laskennan tulokset... 28 8.4.1 Pohjavesi... 28 8.4.2 Sisäilma... 29 8.5 Arviointiin liittyvä epävarmuus... 30 9 EKOLOGINEN RISKIARVIO... 32 10 RISKINARVION JOHTOPÄÄTÖKSET JA JATKOTOIMENPITEET... 34 11 KUNNOSTUSTOIMENPITEET JA TARVITTAVAT JATKO-TOIMENPITEET... 35 11.1 Arvio kustannuksista... 36 LIITTEET: PIIRUSTUKSET: Liite 1: Putkikortit Liite 2: Ilmakuvat Liite 3: Yhteenvetotaulukot: maanäytteet, vesinäytteet ja kaatopaikkakaasumittaukset Liite 4: Valokuvia Liite 5: Laboratorioanalyysitulosteet Liite 6: Näytepisteiden koordinaatit Liite 7: Riskilaskennan lähtötiedot Liite 8: Riskilaskennan tulokset Liite 9: Kustannusarvio YMP D2369_101 Häpesuon toiminnot YMP D2369_102 Pohjavesikartta YMP D2369_103 Tutkimuskartta, näytepisteet YMP D2369_104 Leikkauspiirustus Yrittäjäkadun suuntaan YMP D2369_105 Leikkauspiirustukset Yrittäjäkadun poikki LÄHDELUETTELO RISC Workbench User s Manual, Waterloo Hydrogeologic Inc, 2001 Maaperän kynnys- ja ohjearvojen määritysperusteet, Suomen ympäristö 23/2007

FCG Planeko Oy Tutkimusraportti 4(36) 21.4.2009 Häpesuon vanha kaatopaikka 215-D2369 NOKIAN KAUPUNKI HÄPESUON VANHAN KAATOPAIKAN RISKINARVIOINTI JA KUNNOSTUSVAIHTOEHDOT 1 JOHDANTO FCG Planeko Oy on tehnyt Nokian kaupungin toimeksiannosta ympäristöteknisiä maaperätutkimuksia Häpesuon vanhan kaatopaikan alueella, mikä sijaitsee nykyisen Yrittäjänkadun varrella lähellä Nokian kaupungin keskustaa. Tutkimuksen tarkoituksena oli alustavasti selvittää kaatopaikoista mahdollisesti aiheutuvia riskejä ja arvioida mahdollisia kunnostusvaihtoehtoja. Kaatopaikasta mahdollisesti aiheutuvia riskejä arvioitiin selvittämällä täytön laadun perustilaa. Kaatopaikan mahdollisia vaikutuksia ympäristöön arvioitiin analysoimalla kaatopaikan sisäisen veden ja kaatopaikan mahdollisessa vaikutuspiirissä olevan pohjaveden laatua. Työtä on hallinnoinut työryhmä, johon kuuluivat seuraavat henkilöt: Piia Alho, Nokian kaupunki Pasi Hälli, Nokian kaupunki/tekla (1.1.2009 -) Leo Lähde, Nokian kaupunki/tekla Juha Menonen, Nokian kaupunki Henry Moisio, Nokian kaupunki/elinkeinopalvelut Seppo Parkkali/Nokian kaupunki/tekla (-31.12.2008) Ahto Penttinen, Nokian kaupunki Asko Riihimäki, Nokian kaupunki Ilpo Suominen, Nokian kaupunki Raimo Tuohisaari, Nokian kaupunki Kari Pyötsiä, Pirkanmaan ympäristökeskus Matti Vänskä, Pirkanmaan ympäristökeskus Pertty Hyöty, FCG Planeko Oy Päivi Ikävalko, FCG Planeko Oy Samuli Teittinen, FCG Planeko Oy Työn yhteyshenkilönä Nokian kaupungilla oli Juha Menonen. Projektipäällikkönä oli ympäristögeologi Päivi Ikävalko FCG Planeko Oy:stä. Maaperä- ja vesinäytteenotosta vastasi ympäristöasiantuntija Samuli Teittinen. Riskitarkastelusta vastasivat Ikävalko, Kari Koponen, Terhi Svanström ja Risto Tilli.

FCG Planeko Oy Tutkimusraportti 5(36) 21.4.2009 Häpesuon vanha kaatopaikka 215-D2369 2 KOHTEEN KUVAUS 2.1 Sijainti ja naapurusto Häpesuon entinen kaatopaikka sijaitsee Nokian keskusta-alueella Yrittäjäkadun itäosan tuntumassa. Kaatopaikka-alueen arvioitu keskiosa sijaitsee koordinaateissa N 6819104 E 2474875 (KKJ peruskoordinaatisto). Tutkimusalue käsittää jätetäyttöalueen, maatäyttöalueen sekä ympäröivän alueen. Vanhan kaatopaikan päällä on kevyitä pienteollisuusrakennuksia sekä asuinkäytössä oleva rakennus. Alueen etelä- ja itäpuolella on Viikinharju. Pohjoisessa alue rajautuu Nokian Valtatiehen ja sen eteläpuoliseen omakotitaloalueeseen. Alueen sijainti on esitetty kuvassa 1. 2.2 Omistus ja hallintasuhteet 2.3 Toimintahistoria Kuva 1. Tutkimusalueen yleissijainti ( Nokian kaupunki). Alue on Nokian kaupungin omistuksessa. Osa kiinteistöistä on vuokrattu. Häpesuon teollisuus- ja yhdyskuntajätteen kaatopaikka on perustettu Häpesuon suoalueelle. Vanhojen maastotietojen mukaan koko Viikinharjun pohjoisreuna on ollut suota. Kaatopaikka on arvion mukaan ollut toiminnassa vuosina 1946-1964. Historiatietojen perusteella kaatopaikalle on toimitettu mm. kumijätettä ja käymäläjätettä. Tutkimuksissa tehtyjen kenttähavaintojen perusteella alueelle on tuotu myös täyttömaita ja kalliolouhetta.

FCG Planeko Oy Tutkimusraportti 6(36) 21.4.2009 Häpesuon vanha kaatopaikka 215-D2369 2.4 Tuleva käyttö Historiatietojen mukaan kaatopaikan käyttöaikaan Nokialla on toiminut mm. seuraavia teollisuuslaitoksia: rengasteollisuutta, paperi- ja selluteollisuutta, kenkä- ja nahkateollisuutta ja sahatoimintaa. Nokian ulkopuolelta alueelle on saatettu toimittaa esim. maalitehtaan jätteitä. Lisäksi kaatopaikalle on mahdollisesti toimitettu liuotintynnyreitä, öljyjätteitä, nuohousjätteitä sekä rakennusjätteitä. Kaatopaikan vieressä alueesta pohjoiseen on huoltoasema (entinen Esso, nykyinen St 1), joka on ollut toiminnassa kaatopaikan käyttöaikana. Yleiskartta Häpesuon alueen nykyisistä liiketoiminnoista on liitekartassa 1 (YMP D2369_101). Alueen käyttöön on suunnitteilla muutoksia. Konsultin saamien tietojen mukaan alueesta suunnitellaan keskustan kehittämisaluetta käytettäväksi esim. työpaikka- ja palvelutoiminnoille sekä asumiseen. Tavoitteena on, että alueen käytölle ei ole maaperän pilaantumisesta johtuvia rajoituksia.

FCG Planeko Oy Tutkimusraportti 7(36) 21.4.2009 Häpesuon vanha kaatopaikka 215-D2369 3 MAAPERÄ- JA POHJAVESIOLOSUHTEET 3.1 Maa- ja kallioperä 3.2 Pohja- ja orsivesi Kaatopaikka-alue sijaitsee suon päällä. Alueen täyttökerroksen paksuus on enimmillään 11 metriä. Täyttökerroksen alapuolella on turvekerros, jonka alapuolella on hienojakoisia maalajeja savea, silttiä tai hienoa hiekkaa. Osan kairauksista arvioidaan päättyneen kiveen tai kallioon. Kalliovarmistuksia ei tehty, ettei vettä pidättävää kerrosta tarpeettomasti puhkaistaisi. Täyttöalueen maanpinta on tasolla +93 +96 m mpy. Täyttökerros koostuu sekalaisesta maa-ainestäytöstä, jossa on hiekkaa, soraa ja savea. Täyttömaiden joukossa on jätettä tai muuta ei - maa-ainesta, mm. puuta tai tiilimurskaa. Alueen keskellä on pelkästään jätejakeista koostuva alue. Kohde sijaitsee osittain I-luokan pohjavesialueella (Maatiala, 0453601 A). Lähin vedenottamo (Maatialan vedenottamo) on n. 1,3 kilometrin päässä koillisessa, Vihnusjärven etelärannalla. Alueen pohjavettä on tarkkailtu 1990-luvulta lähtien. Pirkanmaan ympäristökeskus on tullut mukaan seurantaan vuonna 1995. Kaatopaikka-alueen eteläpuoliseen Viikinharjuun on asennettu 90-luvulla ainakin neljä pohjaveden havaintoputkea (HP1/95, HP2/95, HP7/96 ja HP8/96). Lisäksi jätetäyttöalueen ympärillä on kolme 90-luvulla asennettua orsiveden havaintoputkea (SV1, SV2 ja SV3). Tilaajalta saatujen tietojen mukaan alueen eteläreunan harjunrinteestä on rikottu vettä pidättävä kerros kunnallisteknisten rakennustöiden yhteydessä. On mahdollista, että orsivettä pääsee tätä kautta pieniä määriä sekoittumaan varsinaiseen pohjaveteen orsiveden pinnan ollessa vettä pidättävän maakerroksen tasoa ylempänä. Tutkimuksen yhteydessä jätetäyttöalueelle asennettiin kaksi orsiveden tarkkailuputkea (SV4 ja SV5). Maatialan pohjavesialueen sijainti, orsiveden ja pohjaveden havaintoputket on esitetty liitekartassa 2 (YMP D2369_102). Putkikortit on esitetty liitteessä 1. 3.3 Pintavedet Lähimmät pintavesialueet ovat Vihnusjärvi 420 metriä koilliseen ja Putaanvirta 570 metriä lounaaseen. Vihnusjärven vettä pumpataan tekopohjaveden muodostamista varten Viikinharjuun. Vihnusjärven vettä kulkeutuu myös vedenottamon pohjavesikaivoihin rantaimeytyksen kautta. Osa alueen valumavesistä kulkeutuu katu- ja piha-alueiden sadevesiviemäreihin päällystetyillä alueilla. Muualla sadevedet imeytyvät maaperään.

FCG Planeko Oy Tutkimusraportti 9(36) 21.4.2009 Häpesuon vanha kaatopaikka 215-D2369 4 TEHDYT TUTKIMUKSET 4.1 Lähtöaineisto Työn suunnittelussa on käytetty seuraavaa aineistoa: Häpesuon alueen perustamiskartoitukset Pienteollisuustalo Häpesuonkatu 16 pohjatutkimus v. 1969, Insinööritoimisto Geotekniikka Nokian Lankapaja, Nokia/I/kortt.35 maaperätutkimus v. 1972, Insinööritoimisto Geotekniikka Ky Finn-Gripin alue, Paalutuspöytäkirjat v. 1981 Pointo Oy, 7/38/I Nokia pohjatutkimus v. 1978, Insinööritoimisto Helovuo Oy Nokian Väri, 8/38/I/Nokia maaperätutkimus v. 1974, Insinööritoimisto Geotekniikka Ky v. 1964 vaaitut kaatopaikan reunaviivat ilmakuvat vuosilta 1946-1958 Maatialanharjun pohjavesialueen suojelusuunnitelman päivitys, Pöyry Environment Oy 29.12.2006 Maatialanharjun pohjavesialueen isotooppitutkimus, Pöyry Environment Oy, 14.10.2008 Ramboll Finland Oy:n raportti 4.2 Henkilöhaastattelut Perustamiskartoitusten ja muiden raporttien geoteknisten tietojen, vuoden 1964 kaatopaikan reunaviivatietojen ja alkuperäisen suoalueen karttatietojen (v. 1930-luvulta) perusteella laadittiin maastomalli. Mallissa esitettiin nykyinen maanpinnan taso, vanha maanpinnan taso ja tiedot jätetäyttöalueesta. Alkuperäinen maanpinta on tasolla +89/90. Turpeen ja tiiviin kerroksen rajapinta kaatopaikka-alueella on epäselvä, koska alueelta ei ole lähtötietoja. Maanmittauslaitokselta tilattiin vanhat ilmakuvat alueelta. Kuvat oli otettu v. 1946 ja v. 1958. Kuvista ei ollut merkittävää apua tutkimusalueen rajauksessa. Vuoden 1946 kuvassa ei näkynyt merkkejä täyttöalueista. Ilmakuvat on esitetty liitteessä 2. Näytepisteiden alustavat paikat määritettiin maastomallin perusteella siten, että valitut näytepisteet edustaisivat tutkimusaluetta mahdollisimman hyvin. Toimintahistorian selvittämiseksi keskusteltiin seuraavien henkilöiden kanssa: Kaavoitusinsinööri Jaakko Hartman Entinen kaupunginpuutarhuri Urho Tirri Rakennustarkastaja Juhani Toiminen Kaupunginarkkitehti Rauno Vuorela (eläkkeellä) Nokeval Oy:n toimitusjohtaja Reijo Vähäsöyrinki Haastatteluista saadut tiedot olivat osittain ristiriitaisia. Osa haastateltavista kertoi että alueelle on viety kumijätteitä, osa oli sitä mieltä, että kumijätteitä ei missään nimessä ole viety. Kaatopaikan käyttöaikaan ei myöskään saatu tarkennusta. Haastateltavat kertoivat että kaatopaikka olisi toiminut 1930-1940 luvuilla tai että kaatopaikka olisi toiminut vasta 1950-1960 luvuilla, jolloin sinne olisi toimitettu yhdyskuntajätettä.

FCG Planeko Oy Tutkimusraportti 10(36) 21.4.2009 Häpesuon vanha kaatopaikka 215-D2369 Vuorelan mukaan osoitteessa Yrittäjäkatu 24 toimivan Katajan Leipomon läheisyydessä tehtyjen paalutusten yhteydessä maaperästä oli löytynyt auton renkaita. 4.3 Aiemmin tehdyt maaperätutkimukset Konsultin saamien tietojen mukaan alueella on tehty seuraavia ympäristötutkimuksia: kaatopaikan täyttö on vaaittu sen lopetusvuonna v. 1964 ennen sen peittämistä. Tätä vaaitusta on käytetty kaatopaikan rajauksen määrittämisessä. Häpesuonkadulla on tehty 1960-luvun puolivälissä kairauksia kadunrakennustöiden yhteydessä, kairaukset ovat ulottuneet kaatopaikan reunalle (Häpesuonkadun rakennussuunnitelma v.1964) Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi Oy, Häpesuon entisen kaatopaikan ympäristötutkimus ja ympäristöriskin arviointi, 30.12.2005 Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi Oy, Maatialanharjun pohjavesialueen suojelusuunnitelman päivitys, 29.12.2006 Pöyry Environment Oy, Maatialan pohjavesialueen isotooppitutkimus, 14.10.2008 Ramboll Finland Oy on tehnyt Hi-Powerille rakennustapaselvityksen. 4.4 Maaperänäytteenotto Tutkimusalueilla tehtiin ympäristötekninen tutkimus keskiraskaalla ja raskaalla porakonekairalla 29. 30.12.2008, 7. - 9.1.2009, 15. 16.1.2009 ja 26.1.2009. Alueella kairattiin yhteensä 26 tutkimuspistettä (PK1 - PK26). Maanäytteitä otettiin yhteensä 174 kappaletta 26 tutkimuspisteestä. Näytteet tutkittiin näytteenoton yhteydessä aistinvaraisesti ja niistä kirjattiin ylös maalajit, jätetäytön esiintyminen, haju ja muut huomiot. Lisäksi näytteistä mitattiin arseenin, kuparin, lyijyn ja sinkin pitoisuudet XRF-kenttämittarilla ja haihtuvien hiilivetyjen kokonaispitoisuudet PID-mittarilla. Tutkimuspisteiden sijainnit on esitetty piirustuksissa YMP.D2369_103. Maa- ja vesinäytteiden näytteenottotiedot on esitetty yhteenvetotaulukoissa liitteessä 3. Valokuvia tutkimusalueelta on esitetty liitteessä 4. 4.5 Vesinäytteenotto ja vedenpinnan tasot Kohteeseen asennettiin kaksi orsiveden havaintoputkea (PEH, Ø 50 mm). Havaintoputket asennettiin jätetäyttöalueelle tutkimuspisteisiin PK2 ja PK22 ja ne nimettiin SV4 ja SV5. Putket asennettiin 9.1.2009 ja 16.1.2009. Putkien siiviläosuus asennettiin koko vettä johtavaan kerrokseen. Vesinäytteet otettiin 20.1.2009. Näytteenotosta vastasi ympäristöasiantuntija Samuli Teittinen. Näytteenoton yhteydessä mitattiin vedenpinnan tasot uusista havaintoputkista (SV4 SV5) sekä kolmesta vanhasta orsivesiputkesta (SV1 SV3). Näytteenoton jälkeen vedenpinnan tasot mitattiin vielä uudelleen z- koordinaatin tarkistusmittauksen yhteydessä 3.3.2009. Samassa yhteydessä mitattiin vedenpinnan tasot harjun päällä Häpesuota lähinnä olevista pohjaveden havaintoputkista (HP1/95, HP2/95, HP7/96 ja HP8/96).

FCG Planeko Oy Tutkimusraportti 11(36) 21.4.2009 Häpesuon vanha kaatopaikka 215-D2369 Vedenpinnan tasot (m mpy) olivat: orsivesi: SV1 +91,30 SV2: +91,44 SV3: +91,43 SV4: +91,32 SV5: +91,27 pohjavesi: HP1/95: +74,42 HP2/95: +74,20 HP7/96: +84,97 HP8/96: +72,31 Viikinharjuun pumpataan Vihnusjärven vettä tekopohjaveden muodostamiseksi. Karttatiedoissa on Pyhäjärven ja Vihnusjärven pinnantasoksi merkitty +77,2. Mitatut pohjaveden pinnantasot eivät kuvaa luonnollista tilannetta, mutta antavat viitteitä pohjaveden esiintymissyvyydestä. Vedenpinta on noussut havaintopisteessä HP7/96 n. 3 metriä vuoden 2006 tasoon (+82, mittaus 10/2006) ja laskenut havaintopisteissä HP8/96 yli metrin verran vuoden 2006 tasoon verrattuna (+84). Havaintopisteissä HP1/95 ja HP2/95 vedenpinta on n. metrin verran alempana kuin vuonna 2006. Täyttöalueen orsivesi virtaa pinnantason perusteella todennäköisesti länteen, mutta virtausta voi myös tapahtua harjualueen suuntaan. 4.6 Vaaitukset Tutkimuspisteiden ja alueella olevien havaintoputkien x- ja y-koordinaatit mitattiin tilaajan toimesta. Havaintoputkien z-koordinaatit vaaittiin. Koordinaatit on esitetty liitteessä 5.

FCG Planeko Oy Tutkimusraportti 12(36) 21.4.2009 Häpesuon vanha kaatopaikka 215-D2369 5 ANALYTIIKKA 5.1 Kenttämittaukset 5.2 Kaatopaikkakaasu 5.3 Laboratorioanalyysit 5.3.1 Maaperänäytteet 5.3.2 Vesinäytteet Jokaisesta näytteestä mitattiin raskasmetallien (arseeni, kupari, lyijy, sinkki) pitoisuudet XRF-kenttämittarilla ja haihtuvien hiilivetyjen kokonaispitoisuudet PID-mittarilla. Osasta tutkimuspisteitä mitattiin tutkimuksen yhteydessä kaatopaikkakaasujen muodostumista maaperässä (metaani-kaasu). Mittaus suoritettiin Dräger Xam7000 monikaasumittarilla. Kahdessa tutkimuspisteessä todettiin kohonnut metaanipitoisuus (PK8: 9,0 vol% ja PK25: 12,4 vol%). Kaatopaikkakaasujen mittaustulokset on esitetty liitteessä 3. Kaikki laboratorioanalyysit tehtiin SGS Inspection Services Oy:n tutkimuslaboratoriossa Haminassa. Kyseinen laboratorio on Mittatekniikan keskuksen sertifioima laboratorio. Laboratorioanalyysit ovat yleisesti käytössä olevia akkreditoituja menetelmiä. Näytteet laboratorioanalyyseihin valittiin kenttämittausten ja aistinvaraisten havaintojen perusteella. Laboratoriossa analysoitiin yhteensä 32 maaperänäytettä. Maaperänäytteistä analysoitiin: metallit As, Ba, Cd, Co, Cr, Cu, Ni, Pb, V, Zn ja Hg (18 näytteestä) haihtuvat hiilivedyt TVOC (C5-C10) (8 näytteestä) mineraaliöljyt C10-C40 (16 näytteestä) ph (9 näytteestä) 1-vaiheinen liukoisuustesti (2 näytteestä) TOC (2 näytteestä) PCDD & PCDF (2 kpl, kokoomanäytteet) PAH-yhdisteet (1 näyte) Metallien pitoisuudet tutkittiin pintamaasta, jätetäytöstä sekä jätetäytön alapuolisesta alkuperäisestä pohjamaasta. Haihtuvien hiilivetyjen ja mineraaliöljyn pitoisuudet tutkittiin jätetäytöstä. Kahdesta jätetäyttöä edustavasta näytteestä tehtiin 1-vaiheinen liukoisuustesti ja määritettiin orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC). Dioksiinien ja furaanien pitoisuudet määritettiin suppealla analytiikalla kahdesta jätetäyttöä edustavasta kokoomanäytteestä. PAH-yhdisteiden pitoisuudet (summa PAH) tutkittiin näytepisteen PK4- pintanäytteestä (0 1,0 m) erikseen tilaajan toivomuksesta. Näytepisteen alueella oli aikaisemmin säilytetty tynnyreitä, joiden epäiltiin sisältävän kreosootteja. Laboratorioanalyysitodistukset on esitetty liitteessä 6. Havaintoputkista SV4 ja SV5 otetuista vesinäytteistä analysoitiin mineraaliöljyt C10-C40, metallit, haihtuvat yhdisteet (VOC), ph-arvo ja sähkönjohtavuus.

FCG Planeko Oy Tutkimusraportti 13(36) 21.4.2009 Häpesuon vanha kaatopaikka 215-D2369 6 TULOKSET 6.1 Jätetäyttö Tutkimustulosten perusteella varsinainen jätetäyttökerros sijaitsee alueen keskiosassa näytepisteiden PK2, PK8, PK14, PK19, PK20, PK22, PK23 ja PK25 kohdalla. Näissä tutkimuspisteissä jätteen osuus näytteestä oli 50 % tai enemmän, paikoitellen lähes 100 %. Kenttähavaintojen mukaan jäte koostuu kumista ja muovista, puusta ja tiilimurskasta. Lisäksi jätteen seassa oli metallia, lasia, kangasta/tekstiiliä ja pahvia/paperia. Osa puujätteestä vaikutti kyllästetyltä puulta. Jätetäyttö alkoi pääasiassa n. 2 4 m syvyydessä ja sen paksuus vaihteli 3 7 m. Yhdessä näytepisteessä (PK2) kumista ja puuaineksesta koostuva jätetäyttö alkoi heti maanpinnasta. Keskimäärin jätetäyttö ulottui 7 8 m:n syvyyteen maanpinnasta. Yhdessä näytepisteessä (PK14) jätettä todettiin vielä 10 m:n syvyydellä maanpinnasta. Todennäköisesti täyttökerros jatkuu ko. kohdassa aina 11 m asti, jossa todettiin alkuperäinen turpeen rajapinta. Jätekerroksen ylä-, alapuolella tai välissä todettiin myös jätteen sekaista maaainestäyttöä, jossa jätteen osuus oli 5 20 %. Jätetäyttöalueen näytepisteissä todettiin vettä paikoitellen 3 4 metrin syvyydellä maanpinnasta. Jätetäyttöalueen reunalla todettiin pieniä määriä puusta tai kumista koostuvia jätejakeita (n. 5 %) maa-aineksen seassa. Näytepisteissä PK6, PK7, PK12, PK15 ja PK16 maa-aineksen seassa todettiin myös tiilimurskaa, puuta sekä vähäisiä määriä betonin kappaleita ja metallia. Täyttömaa-aines on kenttähavaintojen mukaan pääasiassa sekalaista soran, hiekan ja saven sekaista täyttöä, jossa paikoitellen on seassa isompia kiviä ja lohkareita. Kolmessa näytepisteessä sekalainen, tiiltä sisältävä täyttömaaaines todettiin jo pintamaassa (PK18, PK19, PK20). Kuvaliitteessä 4 on näkymä jäteaineksesta (kuvat 5 ja 8). 6.2 Jätetäytön alapuolinen pohjamaa Kairaukset ulotettiin jätetäytön alapuoliseen, alkuperäiseen pohjamaahan (turve). Turvetta todettiin kahdeksassa näytepisteessä (PK7, PK8, PK14, PK18, PK19, PK20, PK25, PK26), joista kaksi näytepistettä (PK18 ja PK26) sijoittuivat jätetäyttöalueen ulkopuolelle. Turpeen alapuolinen maa-aines on havaintojen perusteella tiivistä savea/hienoa hiekkaa. Yhdessä näytepisteessä maalaji oli moreenia. Kairaukset päättyivät kiveen tai kallioon viidessä näytepisteessä n. 5 8 m syvyydessä (PK9, PK13, PK15, PK16, PK23). Täyttöalueen poikkileikkauskuvat on esitetty piirustuksissa YMP D2369_104 ja YMP D2369_105.

FCG Planeko Oy Tutkimusraportti 14(36) 21.4.2009 Häpesuon vanha kaatopaikka 215-D2369 6.3 Tutkimuksen epävarmuustekijät 6.4 PIMA-asetus Jätetäyttöalueen laajuus on määritetty tutkimustulosten ja vanhojen tietojen perusteella. Muutamista tutkimuspisteistä ei saatu näytettä jokaiselta syvyysmetriltä. Tähän vaikutti maaperässä oleva vesikerros, täyttöaineksen koostumus sekä maalaji. Seuraavista näytepisteistä ei saatu näytteitä joka syvyydeltä: PK2, saven alapuolinen aines syvyydellä 5 8 m PK4, saven ja turpeen välinen aines syvyydellä 5 6 m PK6, syvyydellä 5 6 m, ylä- ja alapuolella täyttömaata, jossa pieniä määriä tiilimurskaa PK8, jätetäyttökerroksen alapuolella syvyydellä 7 8 m, alapuolella turve PK9, syvyydellä 3 4 m täyttömaakerroksen alapuolella sekä syvyydellä 5 6 m, alapuolella alkuperäinen pohjamaa (savi) PK14, jätetäyttökerroksen alapuolella syvyydellä 10 11 m, alla turve PK21, syvyydellä 2,5 4,5, alla täyttösora Kairaukset lopetettiin syvyyssuunnassa koskemattomaksi katsottuun maakerrokseen tai selvästi tiiviiseen kerrokseen. Kalliovarmistuksia ei tehty, sillä tiivistä kerrosta ei haluttu tarkoituksella puhkaista tutkimuksen yhteydessä. Valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 (ns. PIMA-asetus) annetaan haittaainepitoisuuksille kolme arvoa: kynnysarvo, alempi ohjearvo ja ylempi ohjearvo. Kynnysarvo edustaa pitoisuutta, jonka ylittyessä maaperän pilaantuneisuus on arvioitava. Kun pitoisuudet ylittävät kynnysarvon, mutta alittavat alemman ohjearvon, maaperä on pilaantumatonta, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia. Maaperää pidetään lähtökohtaisesti teollisuus-, liikenne-, varasto- tai muulla vastaavalla alueella pilaantuneena, jos yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Muilla alueilla (esim. asuinalueella) maaperää pidetään pilaantuneena, jos yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin on kuitenkin aina perustuttava riskinarvioon. Taulukoissa 6-1 ja 6-2 on esitetty kohteessa tutkittujen haitta-aineiden PIMA-asetuksen (VnA 214/2007) mukaiset kynnys- ja ohjearvot, ongelmajäteraja-arvot sekä tutkimuksessa todettujen haitta-aineiden pitoisuusvaihtelu (laboratorioanalyysien tulokset, suluissa toiseksi korkein analysoitu pitoisuus).

FCG Planeko Oy Tutkimusraportti 15(36) 21.4.2009 Häpesuon vanha kaatopaikka 215-D2369 Taulukko 6-1. Tutkittujen metallien pitoisuudet (mg/kg) Haitta-aine Kynnys arvo Alempi OA Ylempi OA Ongelma jäteraja Vaihteluväli Arseeni 5 50 100 10 000 >5 25 (15) Barium* 600 600 40 1251 (387) Kadmium 1 10 20 >0,4 4,1 (2,2) Koboltti 20 100 250 >10 38 (22) Kromi 100 200 300 1 000 >10 237 (133) Kupari 100 150 200 2 500 14 1496 (204) Elohopea 0,5 2 5 <0,4 73 (1,1) Nikkeli 50 100 150 10 000 >10 61 (38) Lyijy 60 200 750 2 500 >10 331 (219) Sinkki 200 250 400 2 500 46 1852 (1707) Vanadiini 100 150 250 25 91 (79) * Bariumille ei ole annettu kynnys- ja ohjearvoja PIMA-asetuksessa. Pitoisuuksia on verrattu SAMASE- ohje- ja raja-arvoihin. Taulukko 6-2. Tutkittujen orgaanisten haitta-aineiden pitoisuudet (mg/kg). Haitta-aine Kynnys arvo Alempi OA Ylempi OA Ongelma jäteraja Vaihteluväli PAH 15 30 100 >0,2 TVOC C 5 -C 10 100 500 10 000 >5 1254 (109) Bentseeni 0,02 0,2 1 >0,02 1,8 (1,4) Tolueeni 1 5 25 >0,02 0,28(0,15) Et.bentseeni 10 50 >0,02 3,9 (1,7) Ksyleenit 10 50 >0,04 14 (1,4) MTBE/TAME 0,1 5 50 >0,05 PCDD/PCDF 0,00002 0,0002 0,0015 >0,000005 Öljyt C 10 -C 21 300 300 1000 10 000 >20 2150 (1750) Öljyt C 21 -C 40 600 2000 >20 21500 (5200) Öljyt C 10 -C 40 300 10 000 >20 23650 (6100) 6.5 Maaperässä todetut haitta-ainepitoisuudet Jätetäyttö Kenttämittauksin saatiin viitteitä kohonneista raskasmetallien pitoisuuksista jätetäyttöalueella sijaitsevissa näytepisteissä (PK2, PK7, PK8, PK15, PK16, PK19, PK20, PK22, PK23 ja PK25). Kohonneet pitoisuudet olivat jätetäyttökerroksessa. Ongelmajätteen raja ylittyi sinkillä yksittäisissä kenttämittauksissa näytepisteissä PK8, PK14, PK20, PK23 ja PK25. PID-mittarilla ei todettu viitteitä haihtuvista hiilivedyistä lukuun ottamatta kolmea näytepistettä (PK14, PK20, PK23), joissa kenttämittarin tulos ylitti 20 ppm. Pääosin kenttämittari ei reagoinut (= mittari näytti nollaa).

FCG Planeko Oy Tutkimusraportti 16(36) 21.4.2009 Häpesuon vanha kaatopaikka 215-D2369 Täyttöalueen itäisellä reunaosalla olevissa näytepisteissä PK3, PK6 ja PK12 oli täytön joukossa pieniä määriä tiilestä, muovista, puusta tai metallista koostuvia jätejakeita. Näytepisteessä PK6 todettiin syvyydellä 6,0 7,0 m C10-C40 öljyhiilivetyjä 360 mg/kg. Laboratorioanalyysein todettiin kohonneita haitta-ainepitoisuuksia jätettä sisältäneissä tutkimuspisteissä (PK2, PK7, PK8, PK13/PK22, PK14, PK15, PK16, PK19, PK20, PK23 ja PK25). Haitta-aineita todettiin yli kynnysarvon, yli alemman ohjearvon, yli ylemmän ohjearvon ja yli ongelmajäterajan. Todetut alemman ohjearvon ylittävät haitta-aineet ovat raskasmetalleja (kupari, sinkki, elohopea, kromi ja lyijy), öljyhiilivetyjä (C10-C21 ja C22-C40) ja haihtuvia hiilivetyjä (haihtuvien yhdisteiden summapitoisuus (C5-C10) sekä bentseenin pitoisuus). Ongelmajätteen raja ylittyi laboratorioanalyysein seuraavissa näytepisteissä: PK20 syvyydellä 6,0 7,0 m: raskaat hiilivetyjakeet (C23-C40) 21 500 mg/kg ja sinkki 5-7 m 5 000-7 000 mg/kg PK2 syvyydellä 1,0 2,0 m: sinkin ja kuparin yhteispitoisuus Zn 1 700 mg/kg, Cu 1 500 mg/kg Sinkin ongelmajätteen ylitys aiheutuu todennäköisesti jätteen joukossa olevasta metallista. Ylempi ohjearvo ylittyi laboratorioanalyysein seuraavissa näytepisteissä: - PK2 syvyydellä 1,0 2,0 m: kuparia 1 496 mg/kg, sinkkiä 1 707 mg/kg ja elohopeaa 73 mg/kg - PK2 syvyydellä 4,0 4,5 m: kupari 204 mg/kg - PK8 syvyydellä 3,0 3,0 m: sinkki 1 061 mg/kg - PK14 syvyydellä 11,0 12,0 m: sinkki 444 mg/kg - PK19 syvyydellä 7,0 8,0 m: sinkki 1 852 mg/kg, raskaat hiilivetyjakeet (C23-C40) 5200 mg/kg, bentseeni 1,8 mg/kg - PK20 syvyydellä 6,0 7,0 m: keskiraskaat hiilivetyjakeet (C10-C22) 2 150 mg/kg, bentseeni 1,4 mg/kg - PK23 syvyydellä 6,5 8,0 m: TVOC 1 254 mg/kg, keskiraskaat hiilivetyjakeet (C10-C22) 1 750 mg/kg, raskaat hiilivetyjakeet (C23-C40) 4 350 mg/kg, bentseeni 1,4 mg/kg - PK26 syvyydellä 6,8 7,0 m: sinkki 527 mg/kg Alempi ohjearvo ylittyi laboratorioanalyysein seuraavasti: PK7 syvyydellä 2,0 3,0 m: sinkki 342 mg/kg PK8 syvyydellä 3,0 4,0 m: kromi 237 mg/kg ja raskas hiilivetyjae (C22- C40) 730 mg/kg PK15 syvyydellä 3,0 4,0 m: keskiraskaat hiilivetyjakeet (C10-C21) 540 mg/kg, raskaat hiilivetyjaket (C22-C40) 1 450 mg/kg PK19 syvyydellä 7,0 8,0 m: lyijy 219 mg/kg PK20 syvyydellä 6,0 7,0 m: haihtuvat hiilivedyt (TVOC C5-C10) 109 mg/kg Metallien kynnysarvo ylittyi laboratorioanalyysien perusteella useissa näytepisteissä. Pitoisuus oli kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä arseenin, kadmiumin, koboltin, kromin, kuparin, lyijyn, sinkin tai elohopean suhteen yksittäisissä näytteissä näytepisteissä PK2, PK7, PK8, PK15, PK19 ja PK26. Orgaanisista yhdisteistä pitoisuus oli kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä bentseenin suhteen näytepisteissä PK13 ja PK15 ja öljyhiilivetyjen suhteen näytepisteissä PK2, PK6, PK8 ja PK13.

FCG Planeko Oy Tutkimusraportti 17(36) 21.4.2009 Häpesuon vanha kaatopaikka 215-D2369 Hiilivetyfraktiointi Yhdestä näytteestä (PK19) tehtiin riskinarviointia varten erillinen tarkennettu hiilivetyfraktiointi. Näytteen ns. normaalissa öljyanalyysissä todettiin C5 - C10 bensiinihiilivetypitoisuus 11 mg/kg ja C10 - C40 mineraaliöljypitoisuus 5 680 mg/kg (kokonaishiilivetypitoisuus noin 5 700 mg/kg). Fraktiointianalyysissä C5-C35 kokonaispitoisuudeksi todettiin 3 522 mg/kg. Tulos osoittaa, että noin 38% hiilivedyistä sijoittuu hiilivetyketjun pituuden perusteella raskaaseen, yli C35 fraktioon. Fraktioinnissa analysoiduista C5-C35 hiilivedyistä oli alifaattisia hiilivetyjä noin 80 % (2 784 mg/kg) ja aromaattisia noin 20% (735 mg/kg). Sekä alifaattisista että aromaattisista hiilivedyistä noin 97% todettiin olevan yli C16 jakeita. PCDD/PCDF Jätetäytöstä otetuista kokoomanäytteistä (kokooma PK2/2,7-4m ja PK19/7-8m) ei todettu kohonneita pitoisuuksia dioksiineja ja furaaneja (PCDD/PCDF). PCDD/PCDF-yhdisteiden pitoisuudet olivat alle laboratorion määritysrajan. Liukoisuus Kahdesta jätetäytöstä valitusta näytteestä (PK8/6-7m ja PK19/6-7m) tehtiin 1-vaiheinen liukoisuustesti. Metallien, liuenneen orgaanisen hiilen ja sulfaatin pitoisuudet todettiin alhaisiksi. Tulosten perusteella jäte kelpaa pysyvän jätteen kaatopaikalle. Vain antimoni ylitti lievästi kelpoisuuskriteerin, mutta kaikki muut arvot ovat alle pysyvän jätteen kelpoisuuskriteerien. Jätetäytön ulkopuolinen täyttömaa ja perusmaa Jätetäyttöalueen ulkopuolelle tehdyissä näytepisteissä todettiin yhdessä näytepisteessä (PK26/6.8 7 m) ylemmän ohjearvon ylitys sinkkiä (pitoisuus 527 mg/kg). Jätetäytön alapuolisessa perusmaassa (turve, savi, moreeni) ei todettu ylemmän ohjearvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia kolmea näytettä lukuun ottamatta. Näytteessä PK8/8 9 m sinkin pitoisuus oli ylemmän ohjearvon tuntumassa (196 mg/kg). Näytteessä PK26/6.8 7 m sinkin pitoisuus saven tiiviissä pintaosassa oli 527 mg/kg. Näytteessä PK14/11-12m (turve) todettiin ylemmän ohjearvon ylitys sinkkiä (444 mg/kg). 6.5.1 Jätetäytön ja pilaantuneen maa-aineksen määrä Jätetäyttöä ja haitta-aineita sisältävän alueen pinta-alaksi on arvioitu 16 500 m 2. Yli 50 % jätejakeita sisältävän täytön määräksi on arvioitu 40 000 m 3. Voimakkaasti pilaantuneen maa-aineksen määräksi on arvioitu 8 000 m 3, lievästi pilaantuneiden massojen määräksi 500 m 3 ja ongelmajätteen määräksi 1 000 m 3. Jätetäytön päällä olevan puhtaan maa-aineksen määräksi on arvioitu 17 000 m 3. Massamäärät ovat arvioita. Lopulliset massamäärät selviävät mahdolliseen tulevan kunnostustyön aikana.

FCG Planeko Oy Tutkimusraportti 18(36) 21.4.2009 Häpesuon vanha kaatopaikka 215-D2369 6.6 Pitoisuudet vedessä PIMA-asetuksessa ei ole esitetty vertailuarvoja pohjaveden laadun tutkimiseen. Tutkimustuloksia on verrattu Sosiaali- ja terveysministeriön talousveden laatuvaatimuksiin (STM 461/2000) sekä US EPA:n talousvedelle asettamiin laatunormeihin (2008). Taulukossa 6-3 on esitetty kaatopaikan sisäisen veden haittaainepitoisuuksia. Havaintoputkia SV1 ja SV2 on seurattu vuodesta 1999 lähtien; Putket SV4 ja SV5 on asennettu vuonna 2009. Tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia, sillä näytteet on tutkittu eri laboratorioissa. Tulokset havaintoputkista SV4 ja SV5 on analysoitu tämän tutkimuksen yhteydessä. Taulukko 6-3. Kaatopaikan sisäisen veden haitta-ainepitoisuuksia (ug/l). Talousveden Haitta-aine SV1 SV2 SV4 SV5 laatuvaatimukset 1 Arseeni 8 48 25 44 <10 <10 10/10* Kadmium <0,1 0,2 <0,1 0,2 <1,0 <1,0 5,0/5,0* Kromi <1,0 29 3,7 12 <10 <10 50/100* Kupari <1,0 19 <3,0 8,0 <10 <10 2 000 Elohopea <0,2 <0,1 - - 1,0/2,0* Nikkeli <1,0 3,0 <2,0 4,0 <10 <10 20 Lyijy <1,0 9,0 <1,0 7,0 <10 <10 10/15* Sinkki <10 54 15 82 <10 28 1 500** Bentseeni 4,0 22 6,0 60 44,7 57,6 1,0/5,0* Tolueeni - - 0,5 1 000*/700** Et.bentseeni - - 3,9 700*/300** Ksyleenit - - 9,8 500** Muut TVOC - - 17 - MTBE ei tod. 20 <1,0 2,1 2 700** Vinyylikloridi 0,6 1,0 8,0 - - 0,5/2,0* Öljyt C 10 -C 21 <0,03 0,06 - Öljyt C 22 -C 40 <0,03 <0,03 - - = ei todettu, pitoisuus alle laboratorion määritysrajan 1 talousveden laatuvaatimukset: STM 2000: Talousveden kemialliset laatuvaatimukset * US EPAn talousvedelle asettamia tavoitepitoisuuksia (MCL = Maximum Contaminant Level in Drinking Water. **RfC pv (Reinikainen 2007). Havaintoputkesta SV4 otetussa vesinäytteessä todettiin bentseeniä 44,7 µg/l. Metallien pitoisuudet olivat alle laboratorion määritysrajan. Näytteessä ei todettu haihtuvia hiilivetyjä eikä mineraaliöljyä. Pitoisuudet olivat alle laboratorion määritysrajan. Veden ph-arvo oli normaali (ph 6,7). Sähkönjohtavuus oli lievästi kohonnut (104 ms/m). Havaintoputkesta SV5 otetussa vesinäytteessä todettiin viitteitä öljyhiilivetyjen keskitisleistä (C10-C21 0,06 mg/l). Näytteessä todettiin bentseeniä 57,6 µg/l ja viitteitä muista haihtuvista yhdisteistä. Sosiaali- ja terveysministeriön talousveden laatuvaatimuksissa (STM 461/2000) ei ole tällä hetkellä esitetty arvoja mineraaliöljylle ja haihtuville hiilivedyille. Aikaisempi mineraaliöljyn talousvesiraja oli (953/1994) oli 0,1 mg/l. Veden ph-arvo oli normaali (ph 6,5). Sähkönjohtavuus oli lievästi kohonnut (124 ms/m).

FCG Planeko Oy Tutkimusraportti 19(36) 21.4.2009 Häpesuon vanha kaatopaikka 215-D2369 6.6.1 Pohjavesi Näytteen metallipitoisuudet olivat alhaisia lukuun ottamatta sinkkiä, jota todettiin 28 µg/l. Muut tutkitut haitta-ainepitoisuudet olivat alle laboratorion määritysrajan. Edellä esitetyt tulokset kuvaavat kaatopaikkaveden pitoisuuksia, eikä niihin voi suoraan soveltaa talousvesinormeja. Kohde sijaitsee kuitenkin 1 lk. pohjavesialueella ja vertailua käytetään apuna kriittisten aineiden valinnassa. Yhteenvetona voidaan sanoa, että vesinäytteiden (SV1 SV5) raskasmetallipitoisuudet ovat alhaisia arseenia ja sinkkiä lukuun ottamatta, joiden pitoisuuden voidaan katsoa olevan luonnontilasta kohonnut. Orgaanisista haittaaineista bentseeniä todettiin koko seuranta-alueella kohonneina pitoisuuksina. Lisäksi havaintoputkissa SV1 ja SV2 on todettu pieniä vinyylikloridipitoisuuksia. Havaintoputkista SV4 ja SV5 otetuissa vesinäytteissä vinyylikloridia ei todettu, pitoisuus oli alle laboratorion määritysrajan. Vinyylikloridi on teollisesti valmistettu haihtuva orgaaninen yhdiste, jota on pääasiallisesti käytetty PVC:n valmistamiseen. Vinyylikloridi on trikloorieteenin ja tetrakloorieteenin hajoamisen lopputuote. Trikloorieteeniä ja tetrakloorieteeniä ei ole todettu tehdyissä tutkimuksissa kummassakaan tutkimuslaboratoriossa. Sosiaali- ja terveysministeriö on määritellyt talousveden laatuvaatimuksissa (STM 461/2000) trikloorieteenin ja tetrakloorieteenin yhteiseksi raja-arvoksi 10 µg/l. Nokian kaupunki seuraa vuosittain tehtävällä näytteenotolla (1 näyte/vuosi) pohjaveden laatua Viikinharjun pohjavesiputkissa. Tutkimustulosten perusteella kaatopaikalta vedenottamolle päin sijaitsevien havaintopisteiden HP1/95, HP2/95 ja HP4/95 vesinäytteissä ei ole todettu kohonneita haittaainepitoisuuksia. Näytteissä ei ole todettu bentseeniä eikä muista haihtuvia orgaanisia yhdisteitä. Mineraaliöljyn pitoisuuksia ei ole analysoitu, mutta analyysipaketissa on mukana bensiinin lisäaineet MTBE ja TAME. Viimeisimmät tarkkailutulokset on otettu vuonna 2008. Taulukossa 6-4 on esitetty epäorgaanisten yhdisteiden analysoitujen pitoisuuksien vaihteluväli em. seurantapisteissä vuosina 1999-2008. Taulukko 6-4. Pohjavesiseuranta vuosina 1999-2008; epäorgaanisten yhdisteiden pitoisuudet (ug/l) havaintopisteissä HP1/95, HP2/95 ja HP4/95. Talousveden Haitta-aine HP1 HP2 HP4 laatuvaatimukset Arseeni <1,0 4,0 <1,0 2,0 <1,0 3,0 10/50* Kadmium <0,1 <0,1 <1,0 5,0/5,0* Kromi <1,0 5,4 <1,0 5,0 <1,0 2,7 50 Kupari 4,0 8,5 1,5 2,0 5,0 26 2 000 Elohopea >0,5 <0,5 <0,5 1,0 Nikkeli 5,0 7,0 4,0 14 28 97 20 Lyijy <1,0 1,0 <1,0 <1,0 1,0 10/15* Sinkki 7,0 13 <5,0 10 80 370 1 500** 1 kts. taulukko 6-3

FCG Planeko Oy Tutkimusraportti 20(36) 21.4.2009 Häpesuon vanha kaatopaikka 215-D2369 Ainoa metalli jonka pitoisuudet pohjavedessä ylittävät talousvedelle asetetut tavoitearvot on nikkeli (pisteessä HP4). Korkein nikkelipitoisuus em. pisteessä todettiin vuonna 2005, jonka jälkeen pitoisuudet ovat tasaisesti laskeneet (97 51 48 24 μg/l) vuoteen 2008. HP4 sijaitsee eri pohjaveden muodostumisalueella kuin kaatopaikkaa lähempänä sijaitsevat pisteet (HP1 ja HP2), joissa kohonneita nikkelipitoisuuksia ei ole todettu.

FCG Planeko Oy Tutkimusraportti 21(36) 21.4.2009 Häpesuon vanha kaatopaikka 215-D2369 7 PILAANTUNEISUUDEN JA KUNNOSTUSTARPEEN ARVIOINTI 7.1 Riskinarvion perusteet ja rajaukset Alueen käyttötarkoitus todennäköisesti muuttuu tulevaisuudessa. Nokian kaupungin kehittämisstrategiassa tavoitteena on, että alueen tulevalle käytölle ei aiheudu maaperän pilaantumisesta johtuvia rajoituksia. Nykyisin alueella sijaitsee mm. teollisuus- ja liikekiinteistöjä, joista kahdessa asutaan. Jätetäytössä on aktiivisesti maatuvaa orgaanista jätettä, ja huokoskaasumittauksissa on todettu kohonneita metaanipitoisuuksia. Myös alueen rakennuksien sisäilmassa on todettu pieniä metaanipitoisuuksia. Haihtuvia haitta-aineita ei rakennusten sisäilmasta ole tutkittu. Kohteen maankäytön muuttuessa sinne tullaan rakentamaan todennäköisesti liike-, toimisto- ja asuinrakennuksia. Rakentaminen jätteen päälle ei ole hyväksyttävää. Jätetäytön läpipaalutus voi avata haihtuville yhdisteille kulkeutumisreitin rakennuksiin ja ulkoilmaan, ja vesiliukoisille yhdisteille kulkureitin pohjaveteen. Kohde on vanha, haitta-ainepitoisia jätteitä sisältävä kaatopaikka, joka sijaitsee I-luokkaan kuuluvalla pohjavesialueella. Alueen pohjavedessä ei ole todettu merkkejä kaatopaikalla todetuista haitta-aineista (lyijy, sinkki, mineraaliöljy, bentseeni, TVOC). Kaatopaikan sisäisessä vedessä on todettu mm. kohonneita bentseenipitoisuuksia. Suomen ympäristölainsäädännössä on asetettu pohjaveden pilaamiskielto (Ympäristönsuojelulaki 8 ). Edellä mainituista syistä on erittäin epätodennäköistä, että aluetta voitaisiin kehittää rajoitteitta niin, että pilaantunutta jätetäyttöä voitaisiin kustannustehokkaasti ja riskittömästi jättää kohteeseen. Riskinarviointi rajataan siten käsittelemään alueen nykykäyttöä. Nykykäytössä tarkastellaan kohteessa todettujen, kriittisiksi valittujen haitta-aineiden terveys- ja ympäristöriskejä. Riskitarkastelussa esitetään kohteessa todettujen haitta-aineiden ominaisuuksia, sekä valitaan aineiden ominaisuuksien ja todettujen pitoisuuksien perusteella ns. kriittiset aineet jatkotarkasteluun. Kriittisten aineiden aiheuttamia riskejä terveydelle ja ympäristölle arvioidaan nykyisessä maankäytössä ja käsitteellisessä mallissa valituille kulkeutumis- ja altistumisreiteille. 7.2 Kulkeutumisreitit ja kriittisten aineiden valinta 7.2.1 Kriittisten aineiden valintakriteerit Kohteen maaperässä ja orsivedessä todettujen haitta-aineiden pitoisuudet on esitetty taulukoissa 6. Seuraavissa kappaleissa tarkastellaan kulkeutumisreittejä sekä kriittisten aineiden valinnataa maaperän osalta. Pintamaassa (0 1 m) PIMA-asetuksen alemman ohjearvotason ylitys, sillä alueella on asukkaita ja asuinrakennuksia, jolloin altistuminen suoran kontaktin kautta maanpinnassa oleville haitta-aineille on mahdollista. Kohteen maankäyttö on tällä hetkellä pienteollisuustoiminnan sallivaa, joten valintaperuste on melko konservatiivinen.

FCG Planeko Oy Tutkimusraportti 22(36) 21.4.2009 Häpesuon vanha kaatopaikka 215-D2369 Pintamaakerroksissa maan pinnasta sisäisen veden pinnantasoon saakka, 0 3,5 m) haihtuvien haitta-aineiden PIMA-asetuksen alemman ohjearvotason ylitys, sillä aineiden haihtuminen rakennusten sisäilmaan saattaa aiheuttaa terveysriskin. Kaatopaikan sisäisessä vedessä kohonneina pitoisuuksina todettavat haihtuvat yhdisteet, jotka saattavat aiheuttaa sisäilmaan terveysriskin. Haitta-aineet, joiden pitoisuudet kaatopaikan sisäisessä vedessä merkittävästi ylittävät talousvedelle asetetut tavoitepitoisuudet. Tällöin valintakriteerinä pidetään mahdollista pohjaveden pilaantumisriskiä. Haitta-aineet, joiden pitoisuudet pohjaveden seurantapisteissä ylittävät talousveden laatuvaatimukset. 7.2.2 Epäorgaaniset yhdisteet 7.2.3 Orgaaniset yhdisteet Pintamaakerroksessa ei tutkituilla alueilla esiinny epäorgaanisia haitta-aineita riskiä aiheuttavina (suora kontakti, pöly) pitoisuuksina. Syvemmällä täytöissä kohonneina pitoisuuksina todetut epäorgaaniset yhdisteet eivät haihdu, eivätkä merkittävästi myöskään liukene veteen, sillä sisäisessä vedessä todetut metallipitoisuudet ovat alhaisia. Päätelmää tukee liukoisuustestin tulos, jossa metallien liukoisuus todettiin alhaiseksi. Kohteessa todetut sinkin ongelmajäterajan (2500 mg/kg) ylitykset johtuvat todennäköisesti metallisesta sinkistä tai maahiukkasiin tiukasti kiinnittyneestä sinkistä. Ongelmajäteraja on asetettu ympäristölle vaarallisen sinkkikloridin perusteella. Sinkkikloridi on hyvin vesiliukoinen. Merkkejä liukoisesta sinkistä ei ole. Korkeat pitoisuudet ovat maan pintakerroksen alapuolella, useimmiten pohjaveden pinnan alla Pohjavedessä metallien pitoisuudet ovat alhaisia. Ainoa poikkeus on nikkeli, jonka pitoisuus on useana vuonna ylittänyt pohjavedessä talousvesinormin. Ylitykset pohjavedessä on kuitenkin todettu eri muodostumisalueella kuin mihin kaatopaikka kuuluu, eikä kaatopaikan alueella pohjavedessä ole nikkelin ylityksiä todettu. Johtopäätös I: epäorgaaniset yhdisteet eivät muodosta riskiä terveydelle tai ympäristölle alueen nykyisessä käytössä. Epäorgaanisten yhdisteiden pitoisuuksien seurantaa sekä sisäisessä vedessä että pohjavedessä esitetään kuitenkin jatkettavaksi. Tehdyissä tutkimuksissa pintamaakerroksissa ei kenttä- tai laboratoriohavainnoin todettu merkkejä haihtuvista yhdisteistä. Näytteet, joissa kenttämittauksin on todettu pieniä merkkejä haihtuvista hiilivedyistä, ovat olleet kosteita/märkiä, ts. orsiveden pinnantasolla. Edellä mainitun perusteella pintamaakerroksessa ei tutkituilla alueilla ole todettu orgaanisia haitta-aineita riskiä aiheuttavina pitoisuuksina, joten suoraa kontaktia haitta-aineisiin ei muodostu. Syvemmällä täytössä esiintyy kohonneina pitoisuuksina haihtuvia orgaanisia yhdisteitä sekä öljyhiilivetyjä.

FCG Planeko Oy Tutkimusraportti 23(36) 21.4.2009 Häpesuon vanha kaatopaikka 215-D2369 Korkeimmat haihtuvien yhdisteiden pitoisuudet on todettu veden pinnan alapuolisissa täytöissä. Bentseenin esiintyminen melko laaja-alaisesti kaatopaikan sisäisessä vedessä arvioidaan aiheutuvan vedellä kyllästyneestä täyttökerroksesta ja vedenpinnan alapuolisista täytöistä vapautuvista bentseenipitoisuuksista. Vinyylikloridia on todettu pieniä pitoisuuksia sisäisessä vedessä aina kun sitä on analysoitu (SV1 v. 2008; SV2 v. 2001 ja v. 2008). Pitoisuudet ovat alhaisia; vinyylikloridi on vettä raskaampi aine ja sitä voi esiintyä korkeampinakin pitoisuuksina kaatopaikkatäyttöjen pohjalla. Pohjavesiseurannassa vinyylikloridia ei ole todettu. Öljyjen fraktioinnissa hiilivetyjen todettiin sisältävän alifaattisia hiilivetyjä noin 80 % ja aromaattisia noin 20%. Alifaattisista ja aromaattisista hiilivedyistä noin 97% todettiin olevan yli C16-jakeita. Öljyhiilivedyt ovat pitkälle ikääntyneessä tilassa, eikä niissä ole enää merkittävää määrää haihtuvia tai veteen liukenevia fraktioita. Vesinäytteissä öljypitoisuudet ovat olleet alhaisia. Raskaan öljyn (hiilivetyjakeet C21 - C40) ongelmajätepitoisuus (10 000 mg/kg) ylittyy yhdessä näytepisteessä (PK20). Ongelmajäteraja on asetettu öljyn mahdollisesti sisältämien aromaattisten yhdisteiden vuoksi, ei raskaan öljyn omien ominaisuuksien vuoksi. Aromaattien pitoisuus on määritetty näytepisteessä PK 20 Tulosten perusteella maaperässä on merkittävinä pitoisuuksina ainoastaan bentseeniä. Johtopäätös II: Öljyhiilivedyt eivät aiheuta riskiä terveydelle tai ympäristölle nykyisessä aluekäytössä. Johtopäätös III: Orgaanisista yhdisteistä kriittisiksi aineiksi valitaan bentseeni ja vinyylikloridi. Bentseeni ja vinyylikloridi saattavat aiheuttaa riskiä hengitysaltistumisen kautta, mikäli aineita kulkeutuu haihtumalla jätetäytön päällä sijaitsevien rakennusten sisäilmaan. Orsivesipinnan yläpuolella ei maaperässä tutkimuksissa todettu kohonneita haihtuvien yhdisteiden pitoisuuksia ja maanpintaa peittää 1 4 m täyttömaakerros. Haihtuvia hiilivetyjä on kuitenkin todettu maassa vesipinnan alapuolella (bentseeni) sekä orsivedessä (bentseeni ja vinyylikloridi). Ei voida myöskään sulkea pois mahdollisuutta, että bentseeniä ja/tai vinyylikloridia pääsisi kulkeutumaan sisäisestä vedestä alueen pohjaveteen, ja siitä edelleen vedenottamolle saakka, jolloin altistuminen saattaa aiheutua haittaainepitoisen veden juonnin kautta. Tarkasteltavat kulkeutumisreitit ovat bentseenin ja vinyylikloridin haihtuminen vedestä hengitysilmaan bentseenin ja vinyylikloridin kulkeutuminen pohjavedessä Kohdassa 8 on esitetty laskennallinen arvio kriittisten aineiden kulkeutumisesta orsivedestä sisäilmaan sekä pohjavedestä vedenottamon suuntaan.

FCG Planeko Oy Tutkimusraportti 24(36) 21.4.2009 Häpesuon vanha kaatopaikka 215-D2369 7.3 Kriittisten haitta-aineiden ominaisuudet 7.3.1 Vinyylikloridi 7.3.2 Bentseeni Vinyylikloridi on erittäin helposti haihtuva ja reaktiivinen kloorieteeni. Maaperään päässyt vinyylikloridi haihtuu helposti maasta ja voi veteen liuenneena kulkeutua pohjaveteen. Vinyylikloridi hajoaa hitaasti maaperässä ja pohjavedessä. Altistuminen vinyylikloridille voi aiheuttaa syöpää tai muita toksisia vaikutuksia mm. maksassa, keuhkoissa ja ruoansulatuskanavassa. Kulkeutuminen rakennusten sisäilmaan ja pohjaveteen ovat merkittävimmät maaperässä olevan vinyylikloridin aiheuttamista riskeistä. Bentseeni on helposti haihtuva ja vesiliukoinen aromaattinen yhdiste. Maaperässä bentseeni ei pidäty voimakkaasti maa-ainekseen, joten se kulkeutuu hyvin ja päätyy helposti pohjaveteen. Maaperässä ja pohjavedessä bentseeni hajoaa yleensä suhteellisen helposti sekä aerobisissa että anaerobisissa olosuhteissa. Bentseeni on voimakkaasti karsinogeeninen (genotoksinen) yhdiste. Maaperässä bentseeni aiheuttaa suurimmat terveysriskit päästessään haihtumaan rakennusten sisäilmaan tai kulkeutuessaan talousvetenä käytettävään pohjaveteen. Aine ei ole erityisen myrkyllinen maaperä- ja vesieliöille. Bentseeniä esiintyy tavallisimmin maaöljyssä tai kivihiilestä valmistetuissa tuotteissa, kuten bensiinissä. 7.4 Ei-kriittisten haitta-aineiden ominaisuudet Kriittisiksi aineiksi valittujen vinyylikloridin ja bentseenin lisäksi alueella on todettu haitta-aineita, joiden pitoisuus ylittää ongelmajätteen raja-arvon, mutta joita ei edellä esitettyjen valintakriteerin perusteella valittu kriittisiksi aineiksi. Ongelmajätteen raja-arvo ylittyy mineraaliöljyn ja sinkin suhteen sekä sinkin ja kuparin kokonaispitoisuuden suhteen. Kyseisten haitta-aineiden ominaisuuksia ja leviämisreittejä kuvataan tässä kappaleessa lyhyesti asiakkaan toivomuksesta. Kupari Maaperässä kuparilla on luontaisesti voimakas taipumus sitoutua rikin kanssa mm. sulfidimineraaleihin. Kupari kiinnittyy voimakkaasti maaperän orgaaniseen ainekseen ja savimineraaleihin ja on maaperässä liikkumaton. Kupari on kasveille, eläimille ja ihmisille välttämätön hivenaine pieninä määrinä. Suurina määrinä se on myrkyllinen. Maaperän happamoituminen lisää liukoisen ja myrkyllisemmän kuparin määrää. Terveysperusteinen suurin hyväksyttävä pitoisuus kuparille asunalueella (SHP ter ) on > 10 000 mg/kg. Sallituksi päiväannokseksi ihmiselle on esitetty TDI = 140 µg/kg/vrk (WHO). Mineraaliöljy Öljyhiilivetyjen kynnys- ja ohjearvot eivät ole riskiperusteisia. Jalostetut öljytuotteet koostuvat erilaisista hiilivetyjakeista, pääasiassa aromaattisista ja alifaattisista hiilivedyistä. Lisäksi ne sisältävät eri määriä happea, rikkiä, typpeä ja metalleja. Kevyet polttoöljyjakeet muodostuvat pääasiassa alkaaneista (70 %) ja aromaateista (30 %). Dieselöljyssä alkeenien ja nafteenien osuus on n. 80 % ja aromaattien n. 20 %. Mineraaliöljyn ympäristökäyttäytyminen määräytyy sen kemiallisen koostumuksen perusteella. Maaperässä ne hajoavat ajan kuluessa. Helposti haihtuvat komponentit haihtuvat ja vesiliukoisemmat jakeet voivat liueta pohjaveteen.

FCG Planeko Oy Tutkimusraportti 25(36) 21.4.2009 Häpesuon vanha kaatopaikka 215-D2369 Maaperän ominaisuudet ja ilmasto-olosuhteet (lämpötila) vaikuttavat voimakkaasti öljyhiilivetyjen hajoamisnopeuteen ja hajoavuuteen. Raskaammat öljyhiilivedyt (esim. asfalteenit) ovat maaperässä hyvin pysyviä. Kohteen olosuhteissa pääaltistusreitti mineraaliöljylle altistumiseen on veden välityksellä. Kohteen maaperässä todetuista öljyhiilivedyistä pääpaino oli raskaalla (C22 - C40) fraktiolla. Tämä antaa olettaa, että kevyimmät öljyhiilivetyjakeet ovat pääosin haihtuneet tai jätteen seassa on ollut pääosin raskaita hiilivetyjakeita. Raskaat öljyhiilivetyjakeet eivät ole haihtuvia ja niiden liukoisuus veteen on huono. Raskaat öljyhiilivetyjakeet kulkeutuvat pääasiassa veden pinnalla. Jätetäytön alapuolella oleva maakerros koostuu turpeesta, joka voi pidättää mineraaliöljyä. Turpeen alapuoliset hienojakoiset hieno hiekka, savi tai silttikerrokset eivät pidätä mineraaliöljyä. Kaatopaikan sisäisessä vedessä todettiin yhdessä havaintoputkessa (SV5) pieni määrä kevyitä öljyhiilivetyjä (C10 - C21, pitoisuus 0,06 mg/l). Sinkki Sinkki muistuttaa kemiallisilta ominaisuuksiltaan läheisesti kadmiumia. Sinkin suolat ovat melko vesiliukoisia, joten se voi kulkeutua maaperässä suhteellisen helposti. Kun maaperän ph on korkea, sinkki sitoutuu voimakkaasti mm. karbonaatti- ja savimineraaleihin ja raudan ja mangaanin oksideihin. Sinkin hydrolysoituneet muodot, jotka esiintyvät ph:n ollessa yli 7,7, sitoutuvat voimakkaasti maahiukkasten pintaan. Orgaaninen aines sitoo sinkkiä tehokkaasti. Sinkki on suhteellisen vaaraton ihmisille ja ympäristölle. ja pitkäaikainen ihokosketus voi kuitenkin aiheuttaa ihotulehduksen ja lyhytaikaisessa voimakkaassa altistuksessa sinkkihuurun hengittäminen voi aiheuttaa metallikuumeen. Suurina annoksina sinkki voi pitkäaikaisessa altistuksessa aiheuttaa anemiaa. Metallit voivat liikkua ja levitä orsiveden mukana joko maaprofiilissa alaspäin tai veden mukana pois täyttöalueelta. Kairausten yhteydessä todettiin jätetäytössä vettä 3 5 m syvyydellä maanpinnasta. Jätetäytön alueelle tämän tutkimuksen yhteydessä asennetuissa havaintoputkissa SV4 ja SV5 ei laboratorioanalyysein todettu kohonneita metallien pitoisuuksia. Täyttöalueen eteläpuolella on kaksi Nokian kaupungin asentamaa orsiveden havaintoputkea (SV1 ja SV2). Havaintoputki SV3 sijaitsee täyttöalueelta itään. Vanhoista havaintoputkista otetuissa vesinäytteissä ei ole todettu kohonneita sinkin tai kuparin pitoisuuksia. Sinkin pitoisuus oli kohonnut täyttökerroksen alapuolisessa alkuperäisessä pohjamaassa (turve) yksittäisessä kahdessa näytepisteessä (PK8 ja PK14). Turvekerroksen alapuolelta otetuissa näytteissä sinkin pitoisuus oli kohonnut vain yhdessä näytteessä, joka oli koostumukseltaan savea. Kyseinen näytepiste (PK26) sijaitsee täyttöalueen pohjoispuolella.