PIHATON SUUNNITTELU. Katri Kiikka 2002 Oulun seudun ammattikorkeakoulu

PIHATON SUUNNITTELU Katri Kiikka 2002 Oulun seudun ammattikorkeakoulu

PIHATON SUUNNITTELU Katri Kiikka Opinnäytetyö 24.4.2002 Rakennetun ympäristön ja hyvinvoinnin koulutusohjelma Oulun seudun ammattikorkeakoulu

OULUN SEUDUN AMMATTIKORKEAKOULU TIIVISTELMÄ Koulutusohjelma Opinnäytetyö Sivuja+liitteitä Rakennetun ympäristön hyvinvointi Insinöörityö 36 + 4 Suuntautumisvaihtoehto Tuotantotekniikka 2002 Työn tilaaja Asko Riikola Aika Työn tekijä Katri Kiikka Työn nimi Pihaton suunnittelu Asiasanat Pihatto, maatalous, rakentaminen, paloturvallisuus Opinnäytetyö käsittelee pihaton rakentamisprosessia hankkeen tarveselvityksestä rakentamisvaiheeseen saakka. Jaksoon sisältyy tuotantorakennuksen suunnittelua, pihaton olosuhteiden ja ympäristön vaikutusten arviointia ihmisiin unohtamatta Suomen rakennusmääräysohjeita ja säännöksiä. Etenkin paloturvallisuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Opinnäytetyön varsinainen tekeminen alkoi tilakäynnin jälkeen. Tutustuminen tilan olosuhteisiin, muiden rakennusten sijaintiin ja tulevan pihaton rakennuspaikkaan antoi karkean kuvan tulevasta pihatosta. Myös isäntäväen toiveita ja mieltymyksiä huomioitiin suunnittelussa. Suunnitelmien edetessä, tehokkaan yhteistyötiimin kanssa oli mielenkiintoista suunnitella tuotantorakennusta. Olennainen tekijä uuden eläinrakennuksen suunnittelussa on eri tilojen sijoittelu toimivaksi kokonaisuudeksi. Eläinsairauksien leviämistä estetään suunnittelemalla kulkureitit omiksi linjoikseen, ilman että rehu- ja lantalinjat tai maitoauton kulkureitit risteävät. Lisäksi tulevaisuuden laajennusvara tulee huomioida jo ensimmäisessä rakennusvaiheessa, jotta laajennuksen ollessa ajankohtainen päästäisiin rakentamaan ilman vanhojen rakenteiden mittavia purkamisia. 3

ALKUSANAT Idea pihaton suunnittelemisesta opinnäytetyönä alkoi kyteä mielessäni syksyllä 2001. Asia jäi hetkeksi aikaa muhimaan, kunnes vuoden vaihtuessa sain suunnitelmalleni todellisen kohteen, Riikolan tilan Ylikiimingistä. Projektiin oli mukava lähteä mukaan, sillä olen aiemmin ollut eläinten kanssa tekemisissä ja maatalousala kiinnostaa muutenkin. Kyseisellä tilalla on aikomus laajentaa maidontuotantoa ja rakentaa samalla uusi eläinsuoja. Rakennuksen tyypiksi valittiin pihatto, sillä siellä lehmät saavat liikkua vapaammin ja eläimet pysyvät puhtaampina erillisten makuuparsien ansiosta. Haluan osoittaa kiitokseni Riikolan tilan isäntäväelle tästä mahdollisuudesta päästä toteuttamaan todellista kohdetta. Lisäksi kiitän yhteistyökumppaneitani: Heini Raasakkaa OAMK:n luonnonvarayksiköstä, Antti Pönkköä Valio Oy:stä, Eero Jaaraa TE -keskuksesta. sekä Teknologian siirto projektin asiantuntijaryhmä Teknotiimiä, jotka kaikki ovat osaltaan olleet myötävaikuttamassa opinnäytetyöni syntymiseen. Työni ohjaavana opettajana toimi Kimmo Illikainen ja kieliasun tarkasti Maarit Sjöblom. Kiitokset myös heille yhteistyöstä. 4

SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ..3 ALKUSANAT...4 1 JOHDANTO...7 2 MAATALOUDEN RAKENTAMINEN...8 2.1 Ympäristöministeriö...8 2.2 Maa- ja metsätalousministeriö...8 2.3 Työsuojelu...9 3 TUOTANTORAKENNUKSEN SUUNNITTELU...11 3.1 Eläintilat...11 3.1.1 Yleistä suunnittelusta...11 3.1.2 Eläimet lämpimässä pihatossa...11 3.1.3 Ruokintapöytä...12 3.1.4 Eläinten lähiympäristö...13 3.2 Lypsyasema...15 3.3 Maidonhuoltotilat...15 3.3.1 Maitohuone...15 3.3.2 Konehuone...16 3.3.3 Toimisto...16 3.4 Sosiaalitilat...17 3.5 Oheistilat...17 3.5.1 Vasikkarehun valmistus...17 3.5.2 Välivarasto...17 3.5.3 Rehuvarasto...17 4 TUOTANTORAKENNUKSEN OLOSUHTEET...19 4.1 Lämpötila...19 4.2 Kosteus...19 4.3 Sähköistys...20 4.3.1 Potentiaalitasaus...20 4.3.2 Valaistus...21 4.4 Ilmanvaihto...21 5 YMPÄRISTÖN HUOLTO...23 5.1 Yleistä mitoituksesta...23 5.2 Lietesäiliö...23 5

5.3 Pesuvedet...24 5.4 Muut jätteet...25 5.5 Jaloittelutarha...26 6 PALOTURVALLISUUS...27 6.1 Rakenteiden palotekniset vaatimukset...27 6.2 Poistumistiet...29 6.3 Alkusammutuskalusto...30 7 KUSTANNUKSET...31 7.1 Kustannusarvio...31 7.2 Rahoitus...31 8 POHDINTA...33 LÄHTEET...34 LIITTEET...36 6

1 JOHDANTO Tämän työn tarkoitus on selventää eri näkökohtia pihaton rakentamisessa. Ennen rakentamista on täytettävä useita lomakkeita lainahakemuksesta ympäristöhakemukseen. Periaatteena on kuvata suunnittelu- ja rakentamisprosessi pääpiirteissään huomioiden toiminnallisuus ja käytännöllisyys. Tämän päivän maaseuturakentaminen tarvitsee jatkuvasti uusia tuotantorakennusten suunnittelijoita. Maatilojen keskimääräiset tilakoot kasvavat ja uusia navettoja sekä pihattoja rakennetaan tulevaisuudessa yhä enemmän. Lisäksi tuotantorakennusten tekniset sekä tuotannolliset vaatimukset kasvavat vähitellen, jolloin tarvitaan usean eri alojen suunnittelijoita hankkeen toteuttamiseen. 7

2 MAATALOUDEN RAKENTAMINEN 2.1 Ympäristöministeriö Suomessa ylin rakentamista ohjaava taho on ympäristöministeriö, joka säätelee rakentamista normeilla. Keskeisimpiä normeja ovat maankäyttö- ja rakennuslaki sekä lakia täydentävä maankäyttö- ja rakennusasetus ja Suomen rakentamismääräyskokoelma. (http://www.vyh.fi/raken/) Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki tuli voimaan 1.1.2000. Uuden lain tavoitteena on antaa kunnille lisää valtaa ja vastuuta kaavoituksessa, sekä tuoda maankäytön suunnittelu lähemmäksi ihmistä ottamalla lakiin mukaan osallistumis- ja arviointisuunnitelma. Tällä menettelyllä saadaan mukaan hankkeeseen kaikki osalliset tahot, joihin rakennustyö vaikuttaa joko rakennusvaiheessa tai kohteen valmistuttua. Uuteen lakiin sisältyy myös kohta, jossa pyritään varmistamaan laadukas ja virheetön rakentaminen ennakoivilla ja rakennusaikaisilla työmaakokouksilla, kohteesta pidettävällä tarkastusasiakirjalla, sekä korostamalla suunnittelijoiden ja työnjohtajien kelpoisuutta. (http://www.vyh.fi/aluekayt/raklaki/rakesite.htm) Suomen rakentamismääräyskokoelma jakaantuu säännöksiin ja ohjeisiin, jotka täydentävät maankäyttö- ja rakennuslakia ja asetusta. Määräykset ovat pääasiassa sitovia ja ohjeet ovat hyväksyttyjä ratkaisuja. (Hyvärinen 2002, 6.) 2.2 Maa- ja metsätalousministeriö Maa- ja metsätalousministeriön maaseutu- ja luonnonvarayksikön rakentamisyksikön tehtävänä on kehittää maatilatalouteen ja maaseudun elinkeinotoimintaan liittyviä rakennushankkeita ja rakennetun ympäristön hyvinvointia. Rakentamisyksikkö edistää maaseudun kestävää kehitystä huomioimalla tuotantorakennusten tekniset ja taloudelliset, sekä eläinten hyvinvointiin liittyvät tekijät. Samalla yksikön tavoitteena on lisätä 8

puun käyttöä uusien tuotantorakennusten rakennusmateriaalina. Näihin tavoitteisiin pyritään ohjaamalla hallinnon tukemaa rakentamista, viranomaisyhteistoimintaa ja eri hankkeiden tutkimus- ja kehittämistoimintaa. (http://www.mmm.fi/maaseudun_kehittaminen/rakentaminen/rakentamisyksikko/) Maa- ja metsätalousministeriön mukaan tulevaisuuden maaseudulla rakennukset ovat tarkoituksenmukaisia ja arkkitehtuuriltaan korkeatasoisia. Maisemasuunnittelussa korostetaan paikallisten ominaispiirteiden vaalimista. Rakennukset edistävät tuotteiden ja palveluiden markkinointia olemalla osa tuotannon laatuketjua. Tavoitteena on saada maaseudusta houkutteleva asuin,- työ ja virkistysympäristö. (Rakentaminen maaseudulla strategia 2000, 3.) 2.3 Työsuojelu Paineet tilakoon kasvattamisesta, tukijärjestelmien muuttuminen ja lisääntynyt byrokratia ovat yhdessä vaikuttaneet maataloustyön rasittavuuteen. Tuotannon laajentaminen tarkoittaa lähes poikkeuksetta samalla työmäärän lisäämistä, vaikka käytössä olisikin työtä helpottavia koneita ja laitteita. Kasvanut työkuormitus heijastuu työntekijän terveydentilaan. Työviikon ollessa yleensä 46 60 tuntia ilman mitään lomia, on selvää että jossain vaiheessa esiintyy vakavia työuupumuksen oireita. Toimintaa laajentaneella tilalla ei suuren velkamäärän vuoksi ole yleensä varaa palkata ulkopuolista työvoimaa. Uusia ratkaisuja työmäärän ja velkataakan vähentämiseksi ovat yhteistoiminta ja verkostoituminen lähitilojen kanssa. Viljelijöiden keski-ikä on 47 vuotta. Tämän vuoksi noin 50-vuotias viljelijä ei ryhdy laajentamaan toimintaansa investointiloukun pelossa. Maaseutuyrittäjän silmissä jäljellä olevaa työuraa ei tuossa iässä ole tarpeeksi jäljellä, jotta saataisiin välttämättömien investointien kustannukset tuloina takaisin. Viljelijöillä esiintyviä sairauksia ovat tuki-, liikunta- ja hengityselinsairaudet. Vaikka työntekijällä havaittaisiinkin jokin pitkäaikainen sairaus, hän todennäköisesti jatkaa työtään sillä toimeentulo on saatava maataloudesta. Kiire ja ylikuormitus lisäävät tun- 9

netusti tapaturmariskiä, joten maatalouden voidaan todeta olevan yksi vaarallisimmista toimialoista. Terveysriskejä voidaan vähentää ja ehkäistä huomioimalla ja poistamalla työympäristöstä mahdollisia tapaturmatekijöitä, ohjaamalla viljelijöitä työterveyshuollon ja TYKY -toiminnan piiriin (työkykyä ylläpitävä toiminta). (http://www.vn.fi/stm/suomi/hao/tiedotteet/haotiedote1767.htm) 10

3 TUOTANTORAKENNUKSEN SUUNNITTELU 3.1 Eläintilat 3.1.1 Yleistä suunnittelusta Rakennuksen suunnittelu lähtee liikkeelle tarveselvityksestä. Siinä rakennuksen tuleva käyttäjä yhdessä asiantuntijoiden kanssa arvioi ja kartoittaa hankkeen tarpeellisuutta, mahdollisuuksia ja edellytyksiä. Asiantuntija voi olla talous- tai tuotantoneuvoja tai rakennusalan ammattilainen. Tarveselvityksestä ilmenevät hankkeen tarpeellisuuden perustelut, kuten nykytilanne epäkohtineen ja kehittämistarpeineen, toteuttamisen lähtökohdat (rakennusohjelma, laajuus ja toteuttamistapa), sekä arvio hankkeen toteuttamisesta tilan muuhun toimintaan. Myös pankin kanssa on hyvä keskustella ja selvittää rahoitusmahdollisuuksia. Tarveselvitysvaihe ei ole kustannuksiltaan suuri, mutta saattaa säästää viljelijää tarpeettomilta ja kalliilta ratkaisuilta. (Hyvärinen 2002, 21.) 3.1.2 Eläimet lämpimässä pihatossa Ensimmäiset pihatot rakennettiin lämpimiin maihin, jossa laidunkausi on ilmastosta johtuen pidempi ja ruokinta on edullisempaa kuin Suomessa, jossa on pitkä talvikausi.. Pihatto vaatii enemmän tilaa kuin perinteinen parsinavetta ja eläimet voivat liikkua vapaammin. Pihatossa eläimet pysyvät puhtaana ja hoitotyön määrä on parsinavettaan verrattuna vähäisempi. (Rajala 1993, 17.) Lämmin pihatto tarkoittaa lämpöeristettyä navettarakennusta, jossa eläimet saavat kulkea vapaasti suljetulla alueella valiten itse ajankohdan ruokintapöydältä syömiseen ja makuupaikalla lepäämiseen. Lehmien lypsäminen tapahtuu erillisellä lypsyasemalla. Parhaiten pihaton toimintaperiaate selviää pohjapiirroksesta (Liite 4/1). 11

Jotta lypsykarjatilan uudistuminen lehmien osalta on turvattu, tulee lehmien lisäksi olla kasvamassa tietty määrä vasikoita ja hiehoja. Eläinmäärät ovat oheisessa taulukossa. (Taulukko 1). (Tirkkonen ym. 1998, 3.) TAULUKKO 1. Lypsykarjatilan uudistukseen tarvittava eläinmäärä (Valion Alkutuotannon ja Jäsensuhteiden julkaisuja nro 3/98. Vasikoiden ja nuorkarjan tilat navetassa) Lypsy Hiehot Hoito- tai lehmät 15-26 kk 6-15 kk 2-6 kk < 8 vkoa poikima kpl kpl kpl kpl kpl paikat kpl 15 6 5 3 3 1 20 8 6 4 3 1-2 25 9 8 5 4 1-2 30 11 11 6 5 2-3 40 15 14 8 6 3-4 50 19 17 10 8 4-5 60 23 20 12 10 5-6 Kun navetta on suunniteltu ja toteutettu hyvin, eläimien ja hoitajien hyvinvointi kasvaa. Tämä ilmenee eläimien viihtyvyytenä sekä ruokinnan ja perimän mukaisella kasvulla. (Niskasaari 2002, 8.) 3.1.3 Ruokintapöytä Uudessa pihatossa on tarkoitus ottaa käyttöön ketjurehupöytä ja aperuokintajärjestelmä. Ketjurehupöydässä ruokintapöydällä kiertää liikkuva ketju, joka jakaa rehua eläinten saataville rehuvarastossa olevasta täyttölavasta. Lava täytetään apevaunussa valmistettavalla seosrehulla. Aperuokinnassa väki - ja karkearehusta muodostetaan seos, jota eläimet saavat syödä rajoituksetta. Ruokinta muuttuu yksinkertaisemmaksi vanhoihin menetelmiin verrattuna ja seokseen on helppo lisätä tuoreita, hankalasti käsiteltäviä sivutuotteita. (Alatalo ym. 2000, 28 30.) 12

3.1.4 Eläinten lähiympäristö Eläinten lähiympäristö käsittää tilat ja laitteet, missä eläimet liikkuvat ja oleskelevat pihatossa. Lähiympäristöön kuuluvat muun muassa parsilaitteet, hoito- ja poikimiskarsinat, vasikka- ja nuorkarjatilat, sorkanhoitohuone sekä vesipisteet. Tässä pihatossa on tarkoitus ottaa käyttöön säädettävät parsilaitteet. Parren pituutta voidaan säätää niskapuomin avulla, jolloin sama parsipaikka saadaan sopimaan niin nuoremmalle hieholle kuin täysikasvuiselle lehmällekin. Hoito- ja poikimiskarsinat ovat nimensä mukaisesti sairaita tai poikivia eläimiä varten. Karsinat on hyvä sijoittaa lypsyaseman läheisyyteen, sillä usein juuri lypsyllä havaitaan sairaus tai lehmän epänormaali käyttäytyminen. Poikiva hieho tai lehmä siirretään tiineyden loppuvaiheessa poikimiskarsinaan. Karsinan lattia on oltava kiinteäpohjainen ja hyvin kuivitettu, jotta vasikan syntymä päättyisi pehmeästi. (Tavoitteena terve ja hyvinvoiva nauta 1999.) Kahdeksan viikon ikään saakka vasikka on sijoitettuna yksilökarsinaan. Karsinat sijoitetaan lämpimään, vedottomaan ja valoisaan paikkaan. Vasikan makuutila kuivitetaan runsaalla kuivikekerroksella, esimerkiksi oljilla. Yksilökarsinan leveys on oltava vähintään vasikan säkäkorkeuden levyinen ja pituuden vähintään vasikan pituus mitattuna turvasta lantioluun istuinkyhmyyn kerrottuna 1,1:llä. Näin varmistetaan riittävä tila, jotta vasikka pääsee makaamaan, nousemaan ylös ja ojentelemaan jalkojaan. (Tirkkonen ym. 1998, 4.) Yksilökarsinasta vasikka siirretään ryhmäkarsinaan. Siellä vasikka on aina puolivuotiaaksi saakka ja oppii samalla eläinten luontaista käyttäytymistä muilta lajitovereiltaan. Ryhmäkarsinan koko määräytyy vasikan elopainon mukaan; alle 150 kg vasikalla tilantarve on 1,5 m 2 ja vastaavasti yli 220-kiloisella vasikalla tulisi olla käytössään 1,8 m 2. (Tirkkonen ym. 1998, 5.) Seuraava vaihe vasikan elämässä on siirtyä nuorkarjan ryhmäkarsinaan. Tämä ei paljoa eroa vasikoiden ryhmäkarsinasta, mutta tilantarve on vasikkakarsinaa suurempi. Tässä 13

vaiheessa eläimen elopaino on 200 500 kg, jolloin suositeltava tilantarve on 1,8 m 2 2,5 m 2 eläintä kohden. Nuorkarja on iältään 6 15 kk, jonka jälkeen eläimet sijoitetaan hiehoille varattuihin parsitiloihin opettelemaan lehmän elämää ja käyttäytymistä. (Tirkkonen ym. 1998, 6.) Lannan ja virtsan aiheuttama kosteus altistaa lehmien sorkat tulehduksille ja vaurioille, kuten anturahaavaumille. Pihatossa lehmät saavat liikkua enemmän, joten sorkat ovat miltei jatkuvasti kosteudelle alttiina. Jotta sorkkasairauksilta ja ontumisilta vältyttäisiin, tulisi lehmien sorkat vuolla ja hoitaa kahdesti vuodessa. Syksyllä siirryttäessä laidunkaudelta takaisin pihattoon, ja keväällä ennen laidunkauden alkamista. (http://www.sorkkahoito.com/?pid=tietoa) Sorkkienhoitoa varten voidaan rakentaa erillinen tila, jossa kiertävällä sorkkienhoitajalla on riittävästi tilaa tarvikkeille ja koneille. Sama tila voi toimia myös eläinlääkärin toimenpidetilana ja tarvittaessa hätäteurastuspaikkana. Lehmä juo 40-100 litraa vuorokaudessa. Etenkin lypsyn jälkeen lehmällä on jano. Juominen tapahtuu nopeasti, joten juomakupin täytyy olla suhteellisen suurikokoinen. Pihatossa on lehmien liikkumisen vuoksi oltava useita vesikuppeja, jotta yksikään lehmä ei jää ilman vettä eläinten keskinäisen arvojärjestyksen vuoksi. Juomakuppi tulisi sijoittaa paikkaan, jossa juomavesi pysyy puhtaana rehuista ja ulosteesta. Vesipisteiden tulisi olla turvallisia, etteivät lehmät vammaudu vesilaitteista. (Rauatmaa 2002, 2-3.) Pihatossa jokaista alkavaa 10 naudan ryhmää kohden on oltava vähintään yksi juomaastia tai juottolaite (http://www.mmm.fi/elintarvikkeet_elaimet/laki/f/f20.htm). 14

3.2 Lypsyasema Markkinoilla on useita erityyppisiä lypsyasemia. Opinnäytetyössäni keskityn käsittelemään kyseisen pihatton valittua muotoa, eli kalanruoto mallista lypsyasemaa. Kalanruotomalli on nimensä mukaisesti kalanruodon mallinen. Siinä eläimet tulevat ennen asemaa olevaan odottelutilaan, josta karjaa otetaan sisään erä kerrallaan. Pihattoon on ajateltu sijoittaa asema, joka on kaksipuolinen ja jossa on viisi paikkaa molemmilla puolilla. Näin saadaan aina yhteen lypsyerään viisi lehmää. Lypsyn aikana voidaan toiselle puolelle ottaa toiset viisi lehmää, joita voi jo valmistella lypsyyn pesemällä utareiden vetimiä. Kun ensimmäinen erä on lypsetty, päästetään lehmät pois ja otetaan uusi erä asemalle. Periaatteena lypsyasemassa on, että lehmät tulevat sinne yleensä makuuparsiosastolta ja lypsyn jälkeen eläin pääsee ruokintapöydän viereen ruokailemaan. Kalanruotoasema on rakennuskustannuksiltaan edullinen. Mikäli lehmien määrä tulevaisuudessa lisääntyy, kalanruotomalliseen asemaan on helppo lisätä 2-4 paikkaa. Myös mahdollisen lypsyrobotin sijoittaminen kalanruotomalliin on mahdollista. Aseman laajennus ja automatisointi on huomioitava riittävästi jo suunnitteluvaiheessa, jotta laajennusvaiheessa päästään vähäisellä purkamisella. (Laatuportaat hanke) 3.3 Maidonhuoltotilat 3.3.1 Maitohuone Maitohuoneeseen sijoitetaan tilatankki, jonne kerätään maito lypsyasemalta odottamaan maitoautoa ja kuljetusta meijerille. Tilasäiliön kokoon vaikuttavat säiliön tilavuus ja malli. Nykyään markkinoilla on saatavilla suorakaiteen muotoisia, pyöreitä avotilasäiliöitä ja makaavia lieriönmallisia umpisäiliöitä. Mitoitusperiaatteena pidetään viiden lypsykerran maitojen mahtumista säiliöön. Oikean tilatankin koko on usein tilakohtainen ratkaisu, sillä tilavuuteen vaikuttavat lehmien keskituotos, kausivaihteluiden suuruus ja tulevaisuuden laajennussuunnitelmat. (Brännäs ym. 2002, 2-8.) 15

Maitohuoneen sijainti on tärkeä. Maitohuone ei saa olla suorassa yhteydessä eläintiloihin tai muihin vastaaviin tiloihin, mistä voi siirtyä lantaa tai likaa maidonkäsittelytiloihin. Mikäli maitoon pääsee likaa tai bakteereja, se todennäköisesti pilaantuu ja siihen saattaa ilmestyä sivumakuja. Maitohuoneen sisäpintojen seinä- ja lattiamateriaalien on oltava helposti puhdistettavissa. Jos tulevaisuudessa tulee ajankohtaiseksi hankkia uusi tilatankki, joko entisen rikkoontuessa tai käydessä pieneksi, täytyy maitohuoneesta olla tarpeeksi tilava ulos johtava ovi, jotta tilatankin mahtuu vaihtamaan. (MMM-RMO C 1.2.1, 3.) 3.3.2 Konehuone Konehuoneeseen sijoitetaan pihatossa tarvittavia kiinteitä kojeita ja laitteita. Näitä ovat lypsykoneen tyhjöpumppu ja sen sähkömoottori ja tyhjösäiliö, sähkökeskus, mahdollisesti vesipumppu, lämminvesivaraaja ja kiinteästi asennettava painepesuri. Myös tilasäiliön jäähdytyslaite voidaan sijoittaa konehuoneeseen. Koska laitteista, etenkin tyhjöpumpusta aiheutuu melua, pitää konetilan olla äänieristetty. Mahdollisien vesivaurioiden ja vuotojen varalle konehuone varustetaan lattiakaivolla. Konehuone mitoitetaan sinne asennettavien laitteiden tilantarpeen mukaisesti. Myös huoltotoimenpiteiden vaatima tila on huomioitava konehuonetta suunniteltaessa. (MMM-RMO C 1.2.1, 3.) 3.3.3 Toimisto Toimisto on nimitys monitoimihuoneesta, jonne keskitetään valvonta- ja toimistotilat. Huoneessa voidaan säilyttää karjaa koskevat asiakirjat ja seurantatiedot, jolloin eläinlääkärin, seminologin ja muiden vierailijoiden on helppo löytää esimerkiksi yksittäistä eläintä koskevat tiedot. Eläinlääkintää varten toimistoon sijoitetaan lääke- ja jääkaappi. Yhtenä toimiston tehtävänä on yhdistää tilat toisiinsa ja mahdollistaa kulkuyhteys pihatosta maidonhuoltotiloihin. Toimistotila on suojattava pölyltä ja kosteudelta, jotta tilaan voidaan sijoittaa ATK-laitteita ja asiakirjamappeja. Toimistoon on käytännöllistä asentaa oma puhelinliitäntä, jotta ei tarvitse lähteä asuinrakennukseen kesken navetta- 16

töiden puhelimen puuttuessa. Suora näköyhteys toimistohuoneesta ikkunan kautta lypsyasemalle helpottaa valvontaa. (MMM-RMO C 1.2.1, 3-4.) 3.4 Sosiaalitilat Kun kyseessä on eläinmäärältään kohtuullisen suuri karjarakennus, on siellä toisinaan myös lomittajia töissä. Heitä varten on hyvä olla oma peseytymistila, jolloin tilapäisen työvoiman ei tarvitse käyttää asuinrakennuksen tiloja. Samaan sosiaalitilaan sijoitetaan myös wc ja vaatekaapit työvaatteiden vaihtoa ja säilytystä varten. Sosiaalitilaan tulisi varata myös tilaa eläinlääkärin, keinosiementäjän ja vierailijoiden tarpeisiin. (MMM- RMO C 1.2.1, 3.) 3.5 Oheistilat 3.5.1 Vasikkarehun valmistus Maidonhuoltotiloja ei saa käyttää vasikoiden juomarehun valmistamiseen. Tätä toimenpidettä varten varataan pihattorakennuksesta oma tila, joka tulisi olla mahdollisimman lähellä vasikoiden karsinoita. Samaan tilaan rehunvalmistuksen kanssa voidaan sijoittaa välinehuoltotila. (MMM-RMO C 1.2.1, 4.) 3.5.2 Välivarasto Välivarastoa tarvitaan säilörehun väliaikaista säilytystä varten. Kesällä rehu varastoidaan laakasiiloihin ulos, ja talvella rehu jäätyy. Jotta sitä voisi syöttää eläimille, se täytyy ensin sulattaa. Jos rehuerä tuodaan edellisenä päivänä välivarastoon, se sulaa vuorokaudessa. Siksi välivaraston on oltava lämmin tila. 3.5.3 Rehuvarasto Rehuvarastossa sijaitsee lava, josta aperuokintarehu lähtee ketjuruokkijan avulla ruokintapöydälle. Rehun raaka-aineiden säilytystä varten rehuvaraston lattian tulee olla esimerkiksi betonista, jolloin rehujen kuormaus apevaunuun on siistiä ja hygieenistä, 17

eikä rehuseokseen pääse multaa, hiekkaa tai muita epäpuhtauksia. Rehuvarastossa tulee olla vaaka, jolla saadaan punnittua tarkat raaka-ainemäärät rehua valmistettaessa. (Alatalo ym. 2000, 29.) 18

4 TUOTANTORAKENNUKSEN OLOSUHTEET 4.1 Lämpötila Nautaeläin on tasalämpöinen, joten se pystyy pitämään ruumiinlämpönsä tasaisena ympäristön lämmönvaihteluista huolimatta. Kuitenkin jokaisella eläimellä on tietty lämpötila-alue, jossa yksilön viihtyvyys ja hyvinvointi ovat parhaimmillaan ja eläin saavuttaa maidontuotannossa optimaalisen tason. Aluetta, jossa eläin tuottaa parhaiten, viihtyy ja käyttäytyy hyvin, kutsutaan termisen miellyttävyyden alueeksi. Tarkkaa astelukua on vaikea määritellä, sillä siihen vaikuttavat monet eri tekijät; eläimen ikä, koko, eläinlaji, aiemmat kokemukset ja muut ympäristöolosuhteet. (Liite 1.) Termisen miellyttävyyden alueen laajuus vaihtelee: Vasikka tarvitsee vedottoman ja lämpimän tilan, kun taas lehmä tulee toimeen laajemmallakin vaihteluvälillä. Eläin oppii sopeutumaan erilaisiin lämpötilaoloihin, mikäli sille annetaan siihen mahdollisuus. Vapaa liikkuminen ja riittävä määrä kuivikkeita parantavat eläimen sopeutumista lämpötilavaihteluihin. (http://www.agronet.fi/mkl/20/terveys.htm) 4.2 Kosteus Täysikasvuinen lehmä tuottaa 15 20 litraa hikoilukosteutta vuorokauden aikana. Määrään vaikuttavat lehmän koko, tuotostaso ja sisäilman lämpötila. Lisäkosteutta aiheutuu märistä rehuista, pesuvesistä ja pitkään eläintiloissa seisovasta lannasta. Eläinsuojan suhteellisen kosteuden tulisi kuitenkin pysyä alle 80 prosentin, sillä liiallinen kosteus aiheuttaa vaurioita lahottamalla ja ruostuttamalla rakenteita, sekä rasittaa hoitajia ja eläimiä. Kosteuden määrään voidaan vaikuttaa riittävällä ilmastoinnilla ja välttämällä liian runsasta veden käyttöä sisätiloissa. (http://www.agronet.fi/mkl/20/aluksi.htm) Kosteutta eläinsuojissa voidaan vähentää asentamalla pihattoon itkupinta. Itkupinta muodostuu yhdestä tai kahdesta, 30-45 asteen kulmaan taivutetusta eläintilan mittaisesta peltikaistaleesta. Kun kylmä tuloilma johdetaan itkupinnan yläpuolella, navet- 19

tailman ylimääräinen kosteus tiivistyy nesteeksi jäähtyneen peltikaistaleen alapuolelle, josta se kourua pitkin johdetaan viemäriin. Höyryn tiivistyessä itkupinnalle, vapautuu samalla sitoutunutta energiaa, joka lämmittää tuloilmaa. (Liite 2) (http://www.pellonpaja.fi/ilmastointi/itkupinta.htm) 4.3 Sähköistys Sähkölaitteiden käytössä on omat riskinsä pihatossa. Eläintila on märkä ja syövyttävä, joten sinne kannattaa asentaa vain välttämättömät sähkölaitteet. Eläintilassa sähkölaitteiden on oltava roiskeveden pitäviä. Kuivissa tiloissa sähkölaitteilla on pidempi käyttöikä ja sähköturvallisuus on huomattavasti parempi kuin kosteissa olosuhteissa. (Tertsunen 1999, 7). Rottien torjunta tulee aloittaa riittävän aikaisin syksyllä. Lämpimistä sisätiloista ruokaa etsiessään rotat ja hiiret järsivät kaapelien ja johtojen eristyksiä tai rakentavat pesän sähkökeskukseen. Oikosulun vaara kasvaa, ja pahimmassa tapauksessa rakennus voi palaa maan tasalle. (Tertsunen 1999, 9.) 4.3.1 Potentiaalitasaus Eläinsuojissa sähkö johtuu metallirakenteiden välityksellä kauas varsinaisesta vikapaikasta. Mikäli sähkö johtuu viallisesta sähkölaitteesta parsirakenteisiin, eläin voi saada kuolettavan sähköiskun juodessaan juomakupista, joka on yhteydessä karsinarakenteisiin. Potentiaalitasauksen tarkoitus on estää sähkölaiteviasta johtuva tapaturmavaara. Potentiaalintasausjärjestelmässä yhdistetään sähköä johtavat rakenteet sähkökaavioiden mukaisesti toisiinsa ja edelleen sähköjärjestelmään. Potentiaalitasaus toteutetaan hitsaamalla kaikki raudoitusteräkset yhteen ennen betonointia ja liittämällä kaikki metalliosat sähkömaadoitukseen. Myös terästornit, rehuputket ja rehuspiraalit yhdistetään maadoitukseen. (Tertsunen 1999, 8 ja 26.) 20

4.3.2 Valaistus Valaistus on tärkeää etenkin lypsyasemalla, eläinten tarkkailu- ja hoitotiloissa ja vaarallisissa työkohteissa kuten elevaattorimontun ja rehutornin läheisyydessä. Työturvallisuuteen vaikuttaa suuresti lähestymiskytkimillä varustetut valaisimet, jolloin valokatkaisinta ei tarvitse hapuilla pimeässä. Kosteaan eläintilaan sijoitettavien valaisimien tulee olla korroosiota kestävää materiaalia, esimerkiksi muovia. Valaisimet tulee puhdistaa säännöllisin väliajoin, sillä likaantuminen alentaa valaistustehokkuutta. Pihatossa sopiva eläintilan yleisvalaistus on 60 100 luxia. Lypsyasemalla tarvittava valaistusvoimakkuus on 200-250 luxia. Nuori karja tulee toimeen 40-60 luxin valaistuksella. Periaatteena valaistuksessa on saada valoa sinne, missä työtä tehdään. Liian tehokas valaistus häiritsee eläinten luontaista rytmiä ja aiheuttaa maidontuotantokykyyn häiriötä. (Tertsunen 1999, 9.) 4.4 Ilmanvaihto Ilmanvaihtoa tarvitaan pihatossa haitallisien kaasujen tuuletukseen, kosteuden poistamiseen ja raikkaan hengitysilman turvaamiseksi. Ilmanvaihdon mitoitukseen vaikuttavat eläimen paino, tuotostaso, kuivikkeiden käyttö ja ritiläpinnat, rakenteiden lämmöneristävyys ja pintalämpötila, sekä valittu ilmanvaihtojärjestelmä. Painovoimainen eli luonnollinen ilmanvaihto perustuu sisä- ja ulkoilman tiheyksien eroon, sekä korvausilma-aukkojen ja poistoaukkojen korkeuseroista muodostuvaan paine-eroon. Tällöin 10 15 % ikkunoista on oltava avattavia, jotta ilmanvaihtoa voi tarpeen mukaan tehostaa. Koneellisessa ilmanvaihdossa saadaan paine-ero aikaan puhaltimella, joka poistaa ilmaa eläintilasta. Korvausilma saadaan tuloilma-aukoista tai suoraan ilmaa läpäisevän vaipan kautta sisälle pihattoon. (Lehtinen, 1-4.) 21

Ilmastoinnissa voidaan erottaa kolme päätekijää. Fysikaaliset, joihin kuuluvat ilman lämpötila, suhteellinen kosteus ja vedontunne. Kemialliset tekijät, joita ovat kaasupitoisuudet, kuten ammoniakki, hiilioksidi, metaani ja rikkivety. Kolmantena ovat biologiset tekijät, karjarakennuksen pöly- ja mikrobipitoisuudet. Nämä tekijät yhdessä puutteellisen ilmanvaihdon kanssa aiheuttavat riskejä. Eläimissä saattaa esiintyä stressiä, yleisen vastustuskyvyn heikkenemistä, sairauksien lisääntymistä ja tuottavuuden heikkenemistä. (http://www.agronet.fi/mkl/20/terveys.htm) 22

5 YMPÄRISTÖN HUOLTO 5.1 Yleistä mitoituksesta Lanta- ja puristenestevarastojen on täytettävä turvallisuuden ja terveellisyyden asettamat vaatimukset eläinten ja ihmisten kannalta. Ratkaisujen tulee olla taloudellisia ja toimivia, eivätkä ne saa aiheuttaa haittaa ympäristölle. Maaseudun ympäristöohjelman tarkoitus on estää luonnonvesien kuormitus, parantaa likaantuneiden vesien puhdistusta ja harjoittaa kotieläintuotantoa, huolehtimalla samalla ympäristön hyvinvoinnista ja kestävyydestä Ympäristönsuojelulaki edellyttää rahoitettavien kotieläinrakennuksilta ympäristölupahakemusta. Hakemus jätetään kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, mikäli eläimiä on 30-75. Jos eläimiä on yli 75, pitää lupahakemus osoittaa ympäristökeskukselle. (MMM-RMO C4 2001, 1.) 5.2 Lietesäiliö Lietelantamenetelmän periaatteena on, että lannasta ja virtsasta muodostunut massa valuu omalla painollaan tai huuhtomalla varastoon tai pumppukaivoon. Mitoitettaessa lietelantasäiliötä pidetään 12 kuukauden varastoimisjaksolla minimitilavuutena 24 m 3 lehmää kohden ja vastaavasti kahdeksan kuukauden ajalle 16 m 3. Jos karja on laidunkaudella yöt sisällä, on varastointitilavuus laskettava 12 kuukauden mukaisesti. Lumesta ja vesisateesta johtuva lisätilantarve tulee huomioida mitoituksessa. Jos ympäristötekijät niin vaativat, pitää lietesäiliö kattaa. Esimerkiksi taaja asutus tai naapurin läheinen sijainti voivat edellyttää säiliön kattamista. Katteen tehtävänä on estää sadevesien pääsy säiliöön ja estää säiliöstä tapahtuvat kaasupäästöt. 23

Lietesäiliön pohjan ja reunan on oltava vesitiiviitä, eikä lietettä saa päästä säiliöstä ympäristöön. Lietesäiliön rakenteissa on käytettävä vähintään K30-2 luokan betonia, jonka tulee olla säänkestävää. Laskettu halkeamaleveys ei saa ylittää 0,3 mm:n arvoa. Jos säiliön tilavuus on yli 500 m 3, ei mitoituksessa huomioida sisäpuolisille nestekuormille kohdistuvaa ympäröivän maan painetta. Jos säiliö on avonainen, se pitää suojata aidalla. Tähän soveltuu hyvin esimerkiksi verkko- tai lauta-aita, jossa verkon silmäkoko tai lautarako on pystysuunnassa enintään 100 mm ja aidan korkeus maasta mitattuna on vähintään 1500 mm. Suoja-aidan tulee kestää 0,4 kn/m kuorma suorassa kulmassa aidan pituussuuntaan. Aidan portit varustetaan saranoilla ja lukkosalvoilla. (MMM-RMO C4 2001, 1-7.) 5.3 Pesuvedet Maitohuoneessa tarvitaan vettä lypsykoneen, tilasäiliön, lypsyastioiden ja lattioiden pesuun. Laskelmien mukaan 10-20 lehmän karjassa pesuihin kuluu noin 300 litraa vettä vuorokaudessa. Jos lehmiä on yli 30, käytetty vesimäärä on noin 600 litraa vuorokaudessa. Vesimäärään vaikuttavat pesuvaiheiden lukumäärä ja se, tehdäänkö pesu käsin vai koneellisesti. Käsinpesu kuluttaa vettä vähemmän konepesuun verrattuna. Syntyvien pesuvesien laadulla on yhteys käytettäviin pesuaineisiin ja puhdistusmenetelmiin. Lypsykoneiden ja tilasäiliöiden pesuvedessä on yleensä emästä ph-arvon kohottamiseen, fosfaatteja veden pehmentämiseen, klooriyhdisteitä sisältäviä desinfiointiaineita sekä veden pintajännitystä alentavia tensidejä. Happoa käytetään desinfiointiin ja saostumien poistamiseen. Pesuainekemikaalien lisäksi pesuvedessä on mukana maidosta peräisin olevaa orgaanista ainesta. (Helminen ym. 1998,1-4.) Jätevesien ympäristöön kohdistuvaa kuormitusta voidaan vähentää puhdistamalla jätevedet riittävän tehokkaasti. Pesuaine- ja puhdistusmenetelmän valinta vaikuttaa jätevesien koostumukseen ja myös ympäristön kuormittumiseen. Kullekin pesuaineelle valmistaja antaa ohjeannostuksen, joka muodostuu pesuveden kovuuden ja määrän mukaan. Liian suuri pesuainemäärä vaikeuttaa pesukohteen huuhtoutumista, lisää pesuainekustannuksia ja ympäristökuormitus lisääntyy. Jotta pesuainetta ei annostele liikaa, 24