Ammusten raivauksen tarkkailuohjelmien mukaiset tarkkailutoimet vuosina 2009 ja 2010 /3, 5/.

32 5. TARKKAILUTOIMET Tässä luvussa kuvataan vuoden 2010 aikana tehdyt ympäristötarkkailutoimet. Vuoden aikana tarkkailtiin seuraavien rakennustoimien ympäristövaikutuksia: ammusten raivaaminen, kiviaineksen kasaaminen, betonipatjojen asentaminen, putkenlasku ankkuroitavalla putkenlaskualuksella ja putkenlasku dynaamisesti asemoitavalla putkenlaskualuksella. Lisäksi taustatietona tarvittavaa veden pitkän aikavälin laatua on tarkkailtu marraskuusta 2009 alkaen koko vuoden ajan. Ammusten raivaamisen ympäristövaikutusten tarkkailu alkoi 6. joulukuuta 2009, kun raivaustyöt aloitettiin. Pitkän aikavälin vedenlaadun ja ammusten raivaamisen ympäristövaikutusten tarkkailutoimet on kuvattu tässä vuoden 2010 tarkkailuraportissa marraskuusta 2009 alkaen. Tarkastelujakson aikana tarkkailussa on painotettu merenpohjan morfologiaa, vedenlaatua, sedimentin haittaaineita, melua, paineaaltoja, kaloja, lintuja, pohjaeliöstöä ja merinisäkkäitä sekä hylkyjen, tynnyrien ja kaapelien kuntoa. Ammusten raivauksen tarkkailu on jo esitetty yksityiskohtaisesti erillisessä tarkkailuraportissa "Nord Streamin ammusten raivaus Suomen talousvyöhykkeellä, Lopulliset ammuskohtaiset tarkkailutulokset" /6/ ja siihen tehdyssä täydennyksessä /7/, minkä vuoksi tässä vuosiraportissa esitetään vain yhteenveto mainituista tarkkailutoimista. Tarkkailukohteet ja -asemat vuoden 2010 aikana on esitetty taulukoissa 5.1 ja 5.2, kuvissa 5.1 ja 5.2 sekä liitteissä 1 2. Tarkkailutoimet on toteutettu hyväksyttyjen ympäristötarkkailuohjelmien /2/ /3/ /5/ mukaisesti, ellei toisin ole erikseen mainittu. Taulukko 5.1 Ammusten raivauksen tarkkailuohjelmien mukaiset tarkkailutoimet vuosina 2009 ja 2010 /3, 5/. Tarkkailuasemat ja -kohteet ammusten raivauksen aikana vuosina 2009 ja 2010 Virtaukset 49 ammusta Ammusten raivaus Vedenlaatu Sedimentin laatu CONTROL 1 2 VOM 1 4 VOHE1 FIX1 2 VOM1-3 VOHE1 Pitkän aikavälin tarkkailu Ammusten raivaus Ammusten raivaus lähellä HELCOM-asemaa Rajat ylittävä tarkkailu Venäjällä tapahtuvan ammusten raivauksen aikana Ammusten raivaus Ammusten raivaus lähellä HELCOM-asemaa Pohjaeliöstö BENT3 Ammusten raivaus Merenpohjan morfologia 49 ammusta Ammusten raivaus Kaapelit 7 kaapelia Ammusten raivaus Hylyt 12 hylkyä Ammusten raivaus Tynnyrit 73 tynnyriä Ammusten raivaus Kalat, linnut, merinisäkkäät Melu ja paineaallot 49 ammusta Ammusten raivaus Noise1 4 Ammusten raivaus, vaihe 1 Noise2 4 Ammusten raivaus, vaihe 2

33 Taulukko 5.2 Putkilinjan rakentamisen ja käytön ympäristövaikutusten tarkkailuohjelmaan sisältyvät tarkkailutoimet vuonna 2010 /2/. Tarkkailuasemat ja -kohteet vuoden 2010 putkilinjan rakentamistoimenpiteiden aikana Vedenlaatu CONTROL1 2* FIX3 VOFIXIW1 3 LAY1 LAY2 Pitkän aikavälin tarkkailu Rajat ylittävä tarkkailu Venäjällä tehtävien ruoppaustöiden aikana Kiviaineksen kasaaminen Putkenlasku dyn. asemoitavalla putkenlaskualuksella Putkenlasku ankkuroitavalla putkenlaskualuksella Sedimentin laatu SED2** Kiviaineksen kasaaminen Pohjaeliöstö BENT2** Kiviaineksen kasaaminen LL5, LL6A ja LL7 sekä HELCOM-pohjaeläin- HELCOM-asemien tarkkailu liittyen putkilinjoihin rinnakkaisasemat tarkkailuasemat merenpohjalla A ja B 40 merenpohjan Merenpohjan Kiviaineksen kasaaminen muokkauskohdetta morfologia Putkilinja Putkenlasku Tukipatjojen asennus 18 kohdetta Tukipatjojen asennus merenpohjaan kaapeliristeyksiin Kaapeliristeykset 9 kohdetta Putkenlaskun tarkkailu kaapeliristeyksissä Hylyt 8 hylkyä Putkenlasku ankkuroitavalla ja dynaamisesti asemoitavalla putkenlaskualuksella Tynnyrit 4 tynnyriä Putkenlasku dynaamisesti asemoitavalla putkenlaskualuksella * Tarkkailu alkoi vuonna 2009 ja jatkui vuonna 2010. ** Liittyy vedenlaadun tarkkailuun asemalla VOFIXIW1.

34 Kuva 5.1 Tukipatojen asennuskohteet, tarkkaillut kaapeliristeykset ja kiviaineksen kasaamiskohteet vuonna 2010.

YMPÄRISTÖTARKKAILU 2010 Kuva 5.2 5.1 35 Vuoden 2010 putkilinjan rakennustoimiin liittyvät vedenlaadun, sedimentin, pohjaeliöstön ja HELCOM-tarkkailuasemat sekä tarkkaillut hylyt ja tynnyrit. Ammusten raivaukseen liittyviä tarkkailuasemia ei ole esitetty, ne löytyvät raporteista /6, 7/. Tarkkailumenetelmät ja laitteet Eri rakennustoimien ympäristövaikutuksia on tarkkailtu käyttämällä enimmäkseen samoja menetelmiä ja laitteita. Tässä luvussa on kuvattu yleisimmät menetelmät ja laitteet. Yksityiskohtaisemmat menetelmäkuvaukset ja vain tietyissä tarkkailutoimissa sovelletut merkittävät erikoismenetelmät on kuvailtu kyseistä tarkkailutoimea käsittelevissä luvuissa 5.2 5.8. 5.1.1 Merenpohjan morfologia, esteet ja putkilinja Merenpohjan morfologiaa ja esteitä on tarkkailtu ammusten raivauksen, kiviaineksen kasaamisen, betonipatjojen asentamisen ja putkenlaskun yhteydessä. Kaikkien toimien tarkkailussa on käytetty ROV-laitetta, johon on asennettu monikeilakaikuluotain, ääniluotain ja videokamerat (Kuva 5.3). Yksityiskohdat ammusten raivaamisen tarkkailussa käytetyistä

36 erikoismenetelmistä ja laitteista on esitetty raporteissa /6-7/ ja muiden keskeisten rakennustoimien tarkkailussa sovelletut menetelmät on esitetty tämän raportin luvuissa 5.3 5.5. Kuva 5.3 Merenpohjan tutkimuksissa käytetty ROV-laite. 5.1.2 Vedenlaatu Vedenlaatua on tarkkailtu ammusten raivauksen, kiviaineksen kasaamisen, sekä ankkuroitavalla että dynaamisesti asemoitavalla aluksella tehdyn putkenlaskun ja Venäjän rantautumisalueella tehdyn ruoppauksen yhteydessä. Vedenlaatua on tarkkailtu alukselta käsin, kiinteillä asemilla ja ottamalla vesinäytteitä. Alukselta tehtävä tarkkailu Alukselta tehtävä automaattinen mittaus suoritettiin moniparametrisella sondilla, joka mittaa sameuden, lämpötilan, sähkönjohtavuuden ja syvyyden /39 41/. Tiedot automaattisesti tallentava laite (kuva 5.4) laskettiin tukialuksesta merenpinnasta pohjaan etukäteen määritetyillä mittauslinjoilla. Tietoja kerättiin 20 50 cm:n välein. Tarkkailuohjelman /2/ mukaisesti mittaustoimet toistetaan kaikilla mittauslinjoilla kahdesta kolmeen kertaan rakennustoimsta riippuen. Alukselta tehtävän automaattisen mittauksen tiedot esitetään poikkileikkauskuvina, jotka esittävät kiinteän aineen käytäytymistä sedimenttipilvessä suhteessa tarkkailtavaan rakennustoimenpiteeseen. Suolapitoisuus-, sameus- ja lämpötilatiedot esitetään pystysuuntaisina profiileina.

37 Kiinteät asemat ja akustinen virtausmittari (ADCP) Kiinteillä asemilla tarkkailussa on käytetty tiedot automaattisesti tallentavia YSI-6600- ja YSI- 600-sarjan syvän veden multiparametrisondeja (kuva 5.4). Anturit mittaavat sameuden, lämpötilan, sähkönjohtavuuden ja happipitoisuuden. Anturit ankkuroidaan noin 1 2 metriä merenpohjan yläpuolelle tietyksi ajaksi, jonka kuluessa ne keräävät tietoja 60 minuutin välein. Anturit ankkuroidaan merenpohjaan ennen rakennustoimen aloittamista ja nostetaan sieltä toimen valmistumisen jälkeen. Antureissa on akustiset vapauttimet laitteiden nostoa varten (kuva 5.5). Kuva 5.4 Tiedot automaattisesti tallentava YSI-multiparametrisondi, jota käytettiin alukselta tehtävässä tarkkailussa, (vasemmalla) ja Limnos-näytteenottolaite (oikealla) /39, 40/. ADCP (Acoustic Doppler Current Profiler eli akustinen virtausmittari) on asennettu kiinteisiin asemiin joissakin tarkkailukohteissa virtausten muutosten (virtausnopeuden ja -suunnan) tarkkailemiseksi koko vesipatsaassa. ADCP on asennettu hyvin lähelle kiinteitä antureita merenpohjaan (kuva 5.5). ADCP-mittari mittaa virtauskentän pohjasta pintaan kahden metrin pystysuuntaisella resoluutiolla 60 minuutin välein. Mittaus tehdään 60 sekunnin välein ja keskimääräinen arvo tallennetaan 60 minuutin välein, minkä ansiosta virtauksen nopeuden mittaustarkkuus on yli 1 cm/s. Kiinteiden anturien ja ADCP-laitteen tiedot esitetään aikasarjakuvina. Virtaustiedot on lisäksi analysoitu ja esitetty virtausnopeuden ja -suunnan jakaumakaavioina. Kiinteitä antureita ja ADCP-laitetta merenpohjassa kuvaava kaavio on esitetty kuvassa 5.5 (oikea kuva). Vesinäytteet ja CTD-profiili Vesinäytteitä on otettu tarkkailulaitteiden kalibrointia ja ravinteiden sekä haitta-aineiden analysointia varten. Vesinäytteitä on otettu mittauslinjoilta sekä kiinteiden asemien asennuksen, huoltotöiden tai noston yhteydessä. Analysoitavat vesinäytteet kerättiin 10 metrin välein pinnasta pohjaan. Näytteet otettiin käyttämällä 3,5 litran Limnos-näytteenotinta (kuva 5.4 yllä). Kaikki vesinäytteet tallennettiin pulloihin, merkittiin ja säilytettiin viileässä ennen kuljetusta laboratorioon.

38 Vesinäytteistä analysoitiin sameus, suspendoituneet kiintoaineet, sähkönjohtavuus, happipitoisuus, metallit (As, Cd, Co, Cu, Cr, Hg, Ni, Pb ja Zn), liuennut fosfaattifosfori (PO 4 ), nitraatti-nitriitti (NO 3 NO 2 ), ammonium (NH 4 ) ja kokonaisfosfori (P) ja kokonaistyppi (N). Näytteet analysoitiin akkreditoidussa Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n laboratoriossa. Analyysien tulokset mukaan lukien näytteenottopaikat ja analysoidut pitoisuudet on esitetty taulukoissa /39, 40/. CTD-profiilit (sähkönjohtavuus, lämpötila ja syvyys) mitattiin laskemalla moniparametrinen sondi tutkimusaluksesta koko vesipatsaan halki pinnasta pohjaan kiinteiden anturien asennus-, huoltotai nostotoimien yhteydessä. Kuva 5.5 ADCP-laite (RD-Instruments Workhorse Sentinel ADCP), jota käytetään virtausten tarkkailussa (vasen kuva). Akustiset Sonardyne-vapauttimet, joissa on etäisyyden transponderi (keskimmäinen kuva). Kaaviokuva kiinteästä anturista ja ADCPlaitteesta (oikea kuva). /40, 41/ 5.1.3 Sedimentti Sedimenttinäytteet otettiin ennalta määritetyistä paikoista tarkkailuohjelman mukaisesti /2/. Näytteitä otettiin ammusten raivaamisen ja kiviaineksen kasaamisen yhteydessä /41, 43/. Näytteitä otettiin mittauslinjalla 50:n, 100:n, 200:n, 400:n, 800:n, 1 600:n ja 3 200 metrin etäisyydeltä suoraan toiminnon toteutuspaikan pohjoispuolelta. Sedimenttinäytteet kerättiin 0 2 cm:n pintakerroksesta 6. Lisäksi syvemmältä, 2 10 cm:n kerroksesta, otettiin näytteitä kahdessa toimintoa lähinnä olevassa paikassa (50 ja 100 m). Näytteet otettiin GEMAX-tyyppisellä näytteenottolaitteella (kuva 5.6, vasemmalla), joka laskettiin merenpohjaan hydraulivinssillä. Näytteet viipaloitiin osanäytteisiin, tallennettiin näytepurkkeihin ja yksilöitiin, minkä jälkeen niitä säilytettiin kylmässä ennen laboratorioon kuljettamista /41, 43/. Näytteistä analysoitiin dioksiinit/furaanit, orgaaniset tinayhdisteet (TBT, TPhT ja niiden hajoamistuotteet), metallit (As, Cd, Co, Cu, Cr, Hg, Ni, Pb ja Zn) sekä ravinteet (Tot-P, PO 4 -P, Tot-N, NO 2 -N, NO 3 -N and NH 4 -N) hyväksyttyjen standardien mukaisesti akkreditoidussa Eurofins Scientific Finland Oy:n laboratoriossa. Lisäksi analysoitiin raekoon jakauma / savipitoisuus ja orgaanisen aineksen pitoisuus tulosten normalisointia varten /41/. Sedimenttinäytteet on otettu tarkkailuohjelman mukaisesti /2/ kerran ennen rakennustoimea ja kerran sen valmistumisen jälkeen. Putkilinjojen valmistuttua tehdään vielä kaksi 6 Pintasedimentti käsittää tavallisesti sedimenttikerroksen 0 20 cm, mutta määritelmä voi vaihdella asiayhteydestä riippuen.

39 näytteenottokierrosta, yksi ensimmäisen putkilinjan ja toinen toisen putkilinjan valmistuttua. Yhteensä näytteenottokierroksia toteutetaan neljä. Kaikkien näytteenottoasemien sedimenttianalyysien tiedot on ilmoitettu todellisina pitoisuuksina ja normalisoituina pitoisuuksina. Nämä tulokset on esitetty taulukoissa ja kaavioissa pitoisuuksina suhteessa etäisyyteen rakennustoimesta. Kuva 5.6 GEMAX-tyyppinen sedimenttinäytteen ottolaite (vasen) ja pohjaeliöstönäytteen Van Veen -ottolaite (oikea) /41, 43/. 5.1.4 Pohjaeliöstö Pohjaeliöstönäytteitä otettiin ammusten raivaamisen ja kiviaineksen kasaamisen yhteydessä. Pohjaeliöstönäytteet otettiin samoista paikoista kuin sedimenttinäytteet. Lisäksi happipitoisuus, lämpötila ja suolapitoisuus mitattiin vesipatsaassa aivan merenpohjan läheltä kaikissa näytteenottopaikoissa. Näytteitä otettiin mittauslinjalla 50:n, 100:n, 200:n, 400:n, 800:n, 1 600:n ja 3 200 metrin etäisyydellä rakennustoimen toteutuspaikasta suoraan sen pohjoispuolelta. /41/ Pohjaeliöstönäytteet otettiin Van Veen -näytteenottolaitteella (kuva 5.6, oikealla). Kaikista näytteenottopaikoista otettiin kolme näytettä, jotka säilytettiin toisistaan erillään. Näytteet siivilöitiin aluksessa 1,0 ja 0,5 mm:n siivilöillä ja tallennettiin 70-prosenttiseen metanoliseokseen muovisäiliöihin tarkempaa laboratoriotutkimusta varten. Makropohjaeliöstön lajit tunnistettiin ja yksilöiden runsaus laskettiin. Yksilöiden ja biomassan määrä laskettiin neliömetriä kohden. Näytteiden kokonaisbiomassa määritettiin märkäpainona 0,01 gramman tarkkuudella. Liejusimpukan (Macoma baltica) kuorten pituus mitattiin, ja simpukat jaettiin kuorten pituuden perusteella alle 4 mm:n, 4 10 mm:n ja yli 10 mm:n kokoluokkiin /41/. Pohjaeliöstön tarkkailu tehtiin tarkkailuohjelman mukaisesti /2/ kerran ennen rakennustoimea ja kerran sen valmistumisen jälkeen. Näytteitä otetaan vielä putkilinjojen valmistumisen jälkeen kerran vuodessa kolmen vuoden ajan (yhteensä 5 näytteenottokierrosta).

40 Pohjaeliöstönäytteitä on lisäksi otettu HELCOM-pohjaeläintarkkailuasemien tarkkailun yhteydessä. Tarkkailu on esitetty yksityiskohtaisemmin luvussa 5.6. 5.1.5 Hylyt, tynnyrit ja kaapelit Hylkyjä, kaapeleita ja tynnyreitä on tarkkailtu ennen ja jälkeen ammusten raivauksen ja putkenlaskun. Hylkyjä ja kaapeleita tarkkailtiin monikeilakaikuluotaimella ja tekemällä visuaalisia tarkastuksia ROV-laitteen avulla. Tynnyreitä tarkkailtiin tarkastamalla ne visuaalisesti ROVlaitteen avulla. Ammusten raivauksen ympäristövaikutusten tarkkailemiseen sovelletut erikoismenetelmät on esitetty erikseen, katso /6-7/. Hylkyjä tarkkailtiin putkenlaskuun liittyen kahden ROV-laitteen avulla. Ensimmäisessä ROVlaitteessa oli monikeilakaikuluotain (MBES), joka tuottaa kolmiulotteisia kuvia ja auttaa navigoimaan visuaalisen tarkastuksen aikana. Toiseen ROV-laitteeseen oli asennettu kamerat hylkyjen visuaalista tarkastusta varten. Hylkyjen merkittäviksi arvioidut kohdat tutkittiin tarkemmin. Hylkyjen putkenlaskun jälkeiset tutkimukset tehtiin kameroilla varustetun ROVlaitteen avulla. Merkittävistä kohdista otettiin pysäytettyjä videokuvia. /44 51/ Kaapeliristeyksissä putkenlaskua tarkkailtiin ROV-laitteella(touchdown monitoring). Putkenlaskun jälkeen tarkastukset tehtiin monikeilakaikuluotaimella ja tekemällä visuaalisia tarkastuksia ROVlaitteen avulla /52, 70-72/. Kaikki risteysrakenteet tutkittiin putkenlaskun jälkeen kuvaamalla yleisesti koko risteysrakenne ja tekemällä monikeilakaikuluotaintutkimus. Osuuksissa, joissa putki laskettiin ankkuroitavalla putkenlaskualuksella Castoro Seilla, tehtiin lisäksi visuaalinen tarkastus 1 000 metrin matkalla risteyskohdan molemmilla puolilla kaapelin myötäisesti. Putkenlaskun jälkeinen tutkimus tehtiin ROV-laitteella /53-54, 87-90, 127-129/. Tynnyrit tutkittiin ennen putkenlaskua käyttämällä ROV-laitetta, johon oli asennettu videokamerat. Tynnyrit tutkittiin kaikista suunnista (tarkastus 360 astetta). /86/ 5.1.6 Laivaliikenne Nord Stream on vuoden 2009 marraskuun ja vuoden 2010 joulukuun välisenä aikana antanut putkilinjojen rakennustoimista 14 ilmoitusta Rajavartiolaitokselle ja Liikennevirastolle ennen alusten saapumista Suomen vesille. Toimitetut ilmoitukset on tehty Suomen viranomaisten pyytämällä tavalla. Nord Stream on lisäksi lähettänyt kuukausittaiset ennakkoarviot ja raportit viranomaisille. Aluksilta on raportoitu viikoittain ja päivittäin toimien etenemisestä asianmukaisille viranomaisille. Useita kokouksia on järjestetty rakennustoimien esittelemistä ja viestintätavoista sopimista varten. Alusten liikennöintiä on seurattu GOFREP-järjestelmän avulla. Liikennevirasto on julkistanut hanketoimiin liittyviä ilmoituksia merenkulkijoille. Kaupalliseen laivaliikenteeseen kohdistuvien haitallisten vaikutusten estämiseksi turva-alueita on perustettu kaikkiin rakennustoimiin liittyen, kuten ammusten raivauksen, kiviaineksen kasaamisen, betonipatjojen asennuksen ja putkenlaskun aikana. 5.2 Ammusten raivaaminen Ammusten raivauksen aikana tarkkailtiin virtausten, merenpohjan morfologian, vedenlaadun, sedimenttien ja pohjaeliöstön muutoksia (kuva 5.7). Melua ja paineaaltoja sekä niiden vaikutuksia hylkyihin, kaapeleihin ja tynnyreihin tarkkailtiin. Lisäksi ammusten raivauksen aikana tarkkailtiin merilintuja, kaloja ja merinisäkkäitä ja toteutettiin lievennystoimia. Ammusten raivauksen aikana toteutetut tarkkailutoimet on esitelty yksityiskohtaisesti erillisissä tarkkailuraporteissa /6,7/.

41 Ammusten raivauksen aikana toteutetusta tarkkailusta on esitetty jäljempänä yhteenveto taulukossa 5.3. Kuva 5.7 Veden ja sedimenttien laadun sekä pohjaeliöstön tarkkailu ammusten raivausten aikana Suomen talousvyöhykkeellä. Taulukko 5.3 Tarkkailu ammusten raivausten aikana Suomen talousvyöhykkeellä. Parametri Yksikkö Menetelmä Sijainti Ajoitus Monikeilakaikulu Kraatteri/ painuma m (syvyys, säde), m 3 (tilavuus) otain ja visuaalinen tarkastus ROVlaitteella Kaikki raivatut ammukset Ennen räjäytystä ja sen jälkeen Virtauksen nopeus ja suunta, sameus, johtavuus, lämpötila ja happipitoisuus m/s (virtauksen nopeus), aste (suunta) m/s (virtauksen nopeus), aste (suunta), NTU (sameus), μs/cm (sähkönjohtavuus), C (lämpötila) ja mg/l Alukselta tehtävä mittaus ADCP sameustunnistim ella ja CTDprofiili Kaikki raivatut ammukset 2 asemaa lähellä Natura 2000 -aluetta Tammisaaren saaristossa ja itäisellä Suomenlahdella (CONTROL 1 2) Kerran ennen räjäytystä Aloitus noin kaksi viikkoa ennen raivaustöiden aloitusta ja lopetus noin kaksi viikkoa putkilinjan rakentamisen

42 (happi) jälkeen, CTD-profiili tietoja ladattaessa Vesinäytteet metalli- ja ravinneanalyysiä ja antureiden kalibrointia varten mg/l ja FTU (sameus), mg/l (happi), μs/cm (sähkönjohtavuus) ja µg/l (kokonaisfosfori ja typpi, liuennut fosfori ja typpi, sekä metallit) Vesinäytteiden otto analysointia ja kalibrointia varten VOM 1-4 VOHE1 FIX 1 2 CONTROL 1 2 Heti ennen räjäytystä ja sen jälkeen Aina tietoa ladattaessa Neljä kohdetta, joissa Alukselta tehtävä automaattinen mittaus isot räjähdyspanokset, merenpohja kovaa savea tai mutaa tai lähellä Viron rajaa (VOM 1 4). Kerran ennen räjäytystä ja kaksi kertaa heti räjäytyksen jälkeen Sedimenttien, ravinteiden ja haitta-aineiden leviäminen, sähkönjohtavuus, syvyys ja lämpötila NTU (sameus), km (etäisyys ja korkeus), h (kesto), μs/cm (johtavuus), C (lämpötila) ja m (syvyys) Alukselta tehtävä automaattinen mittaus, HELCOM-asemat Mittaus kiinteillä antureilla ja CTD-profiili Yksi kohde, sijainti HELCOM-aseman läheisyydessä (VOHE1) Kaksi kohdetta itäisellä Suomenlahdella (FIX 1 2) Kerran ennen räjäytystä ja kaksi kertaa heti räjäytyksen jälkeen Aloitus noin kaksi viikkoa ennen raivaustöiden aloitusta Venäjällä ja lopetus noin kaksi viikkoa niiden lopettamisen jälkeen, CTD-profiili tietoja ladattaessa Sedimenttinäytte et metallien, ravinteiden, dioksiinien ja orgaanisten tinayhdisteiden analysointia ja tulosten normalisointia varten mg/kg, (As, Cd, Cr, Co, Cu, Hg, Ni, Pb, Zn, ravinteet), ng/kg (dioksiinit), ug/kg (orgaaniset tinayhdisteet), m -% (raekoon jakauma / savipitoisuus, orgaanisen aineksen pitoisuus) Sedimenttinäytt eiden otto GEMAXkairausnäytteen ottimella tai vastaavalla Kohteet VOM 1 3 ja VOHE1 Kerran ennen räjäytystä ja kerran sen jälkeen Parametri Yksikkö Menetelmä Sijainti Ajoitus Lähellä 7 sijaintipaikkaa: kaapeleita tai Noise 1 4 vaiheessa 1 hylkyjä oleva psi (paine), Noise 2 4 vaiheessa 2 Paineaalto paineaaltoanturi Räjäytyksen aikana s (aika) Paineaaltoanturi ääniseurantapoij Kaikki räjäytyspaikat ussa (PAM) Merinisäkästarkkailijoiden Läsnä/poissa, Merinisäkkäät ja lukumäärä ja lajit, Ennen räjäytystä ja näköhavainnot, merilinnut vahingoittunut sen jälkeen ääniseurantapoij (kyllä/ei) u Kaikki ammukset Kalaparvet Läsnä/poissa Kaikuluotaus Ennen räjäytystä Kalojen Kyllä/ei, Näköhavainto ja Räjäytyksen jälkeen kuolleisuus arvioitu lukumäärä ja kerääminen

43 lajit verkoilla yksilöä/m 2, Pohjaeliöstö, happipitoisuus lajia/m 2 (runsaus),g/m 2 (biomassa), mg/l (happi) Van Veen - näytteenotin (0,1 m 2 ) Pohjaeliöstönäytteiden ottokohta BENT3 Ennen räjäytystä ja sen jälkeen Kaikki hylyt 1,0 km:n etäisyydellä Kulttuuriperintökohteet Ehjä/vahingoittunut ammuksista sekä hylyt S-11-3138 ja MB-07-2736 lähellä ammuksia F23 ja F4 Kaikki 1,0 km:n Kaapelit Ehjä/vahingoittunut säteellä ammuksista sijaitsevat kaapelit Ammusten raivausluvan perusteella raivatut ammukset: 6.5.2010 Tynnyrit Ehjä/vahingoittunut ja siirtymä Visuaalinen tarkastus ROVlaitteella asti kaikki kilometrin säteellä ammuksista sijaitsevat tynnyrit; 7.5.2010 alkaen kaikki kilometrin säteellä ammuksista sijaitsevat tynnyrit, joiden ympäristöriskiluokka on 2 tai 3 Ennen räjäytystä ja sen jälkeen Vesiluvan perusteella raivatut ammukset: kaikki kilometrin säteellä olevat tynnyrit, joiden ympäristöriskiluokka on 2 tai 3. 5.3 Kiviaineksen kasaaminen Putkenlaskua edeltävien kiviaineksen kasaamistoimien aikana tarkkailtiin merenpohjan morfologian, vedenlaadun, sedimenttien ja pohjaeliöstön muutoksia. Putkenlaskun jälkeisten kiviaineksen kasaamistoimien aikana tarkkailtiin merenpohjan morfologiaa. Hylkyjä, tynnyreitä tai kaapeleita ei ollut alle 50 metrin etäisyydellä kiviaineksen kasaamispaikoista. Lyhin etäisyys kiviaineksen kasaamiskohteesta tunnettuun hylkyyn, tynnyriin tai kaapeliin oli 0,8 km (tynnyri). Näitä mahdollisia kohteita ei sen vuoksi tarkkailtu kiviaineksen kasaamisen yhteydessä. Putkenlaskua edeltäviä kiviaineksen kasaamistoimia tehtiin 27 sijaintipaikassa Suomen talousvyöhykkeellä vuoden 2010 aikana mukaan lukien vedenalaisen liitoskohdan sijaintipaikka kilometrikohdassa KP 297. Putkenlaskun jälkeisiä kiviaineksen kasaamistoimia tehtiin 13 sijaintipaikassa. Kiviaineksen kasaamistoimien sijaintipaikat vuonna 2010 on esitetty kuvassa 3.2. Tiedot tarkkailun toteutustavoista (taulukko 5.4), sijaintipaikoista (taulukko 5.5) ja aikataulusta (taulukko 5.6) on esitetty tämän luvun lopussa. 5.3.1 Merenpohjan morfologia Merenpohjan morfologia tutkittiin kaikissa kiviaineksen kasaamiskohteissa ennen kivipenkereen rakentamista ja sen jälkeen. Tarkkailussa käytettiin ROV-laitetta, johon asennettiin

44 monikeilakaikuluotain, ääniluotain ja videokamerat (taulukko 5.4 ja taulukko 5.5). Tutkimusalue ulottui sivusuunnassa vähintään 10 metriä suunnitellun kivipenkereen alueen ulkopuolelle. Jos kivipenkereiden välinen etäisyys oli alle 200 metriä, alueella tehtiin vain yksi, koko alueen käsittävä integroitu tutkimus. Ennen kiviaineksen kasaamista putkilinjan asennuskäytävä (+/ 7,5 m putkilinjan suunnitellun reitin molemmilla puolilla) tutkittiin lisäksi gradiometrilaitteilla. Jos suunnitellun kivipenkereen asennusala ulottui asennuskäytävän ulkopuolelle, tutkimus tehtiin laajemmalla alueella. Tarkkailu toteutettiin tarkkailuohjelman /2/ mukaisesti. 5.3.2 Vedenlaatu Kiviaineksen kasaamistoimien yhteydessä vedenlaatua tarkkailtiin alukselta tehtävillä automaattisilla mittauksilla, kiinteillä asemilla ja ottamalla vesinäytteitä asemilla VOFIXIW1, VOFIXIW2 ja VOFIXIW3 (kuva 5.9 ja taulukot 5.4 5.6). Käytetyt menetelmät on kuvattu luvussa 5.1. Tarkkailukohteet valittiin kasattavan kiviaineksen määrän, merenpohjan sedimenttityypin ja Viron talousvyöhykkeen läheisyyden perusteella. Alukselta tehtävä tarkkailu suoritettiin dynaamisesti asemoitavan laskuputkialuksen (DPFV) reitin suuntaisesti 50 200 metrin etäisyydellä aluksesta sen molemmilla puolilla. Molemmilla puolilla tehtiin kaksi tarkkailukierrosta. Mittauslinjojen pituus oli 1 000 1 200 metriä. Mittauslinjat ulottuivat 400 500 metriä aluksen etu- ja takapuolelle (kuva 5.8). Mittaukset yhdellä mittauslinjalla kestivät 30 45 minuuttia, jonka kuluessa dynaamisesti asemoitava laskuputkialus tavoitti mittauslinjan keskikohdan (kuva 5.8). Kuva 5.8 Esimerkki ankkuroidun kiinteän aseman mittauskokoonpanosta (vasen kuva, ei mittakaavassa). Kaaviokuva kiinteistä antureista ja alukselta tehtävien tarkkailulinjojen sijainnista yhdessä tarkkailukohteessa (oikea kuva, kuvakulma ylhäältä) /41/. Kolme kiinteää anturia (FIX, S1 S3) asennettiin kolmion muotoisen alueen kärkiin kiviaineksen kasaamiskohteen ympärille. Anturien välinen etäisyys oli noin 400 metriä. ADCP-laite asennettiin eteläisimmän kiinteän anturin yhteyteen.

45 Vesinäytteet otettiin kiviaineksen kasaamisen aikana yhdestä sijaintipaikasta ensimmäisen alukselta tehdyn tarkkailukierroksen tulosten perusteella. Näytteet otettiin pinnasta pohjaan 10 m välein. Jokaiselta asemalta otettiin yksi ylimääräinen vesinäyte ja mitattiin CTD-profiili kiinteiden antureiden nostotoimien aikana. Tarkkailu toteutettiin tarkkailuohjelman /2/ mukaisesti seuraavin tarkennuksin ja muutoksin /41/: Alukselta tehdyssä tarkkailussa tutkimuslinjat olivat 50 200 metrin etäisyydellä kiviaineksen kasausaluksen molemmilla puolilla. Turvallisuussyistä linjojen suunta noudatteli kiviaineksen kasausaluksen liikesuuntaa. Mittauslinjoilla tehtiin kaksi tarkkailukierrosta kivien kasaamistöiden aikana. Tarkkailuohjelman /2/ mukaan alukselta tehtävät tarkkailutoimet oli tarkoitus tehdä kerran ennen kiviaineksen kasaamista ja kaksi kertaa sen jälkeen. Alukselta tehdyistä mittauksista saatujen ensimmäisten tarkkailutulosten perusteella vesinäytteitä otettiin yhdestä sijaintipaikasta kullakin tarkkailuasemalla. Tarkkailuohjelman /2/ mukaisesti 4 6 näytettä oli myös tarkoitus ottaa mittaustietojen perusteella sijaintipaikoista, joissa sameusarvot olivat joko maksimiarvoissa tai joissa kohonneita sameusarvoja ei enää havaittu. Tarkkailuohjelmassa määritettyjen parametrien lisäksi myös metallit analysoitiin vesinäytteistä, jotka otettiin kiinteiden anturien noston yhteydessä. Kuva 5.9 Vedenlaatua ja virtauksia seuraavien VOFIXIW 1 3 -asemien sekä kiinteiden anturien (FIX) ja ADCP-laitteiden sijainti.

46 5.3.3 Sedimentin ja pohjaeliöstön tarkkailu Merenpohjan sedimenttien sisältämiä haitta-aineita tarkkailtiin putkenlaskua edeltävien kiviaineksen kasaamistoimien yhteydessä yhdessä sijaintipaikassa (SED2). Pohjaeliöstöä tarkkailtiin samoin samassa sijaintipaikassa (BENT2). SED2/BENT2-asemat sijaitsevat samassa paikassa kuin vedenlaadun tarkkailuasema VOFIXIW1 (kuva 5.10). Sedimentti- ja pohjaeliöstönäytteet otettiin ennen kiviaineksen kasaamista ja sen jälkeen mittauslinjalta SED2/BENT2-asemilta. Sedimenttinäytteet otettiin sekä ennen kiviaineksen kasaamista että kiviaineksen kasaamisen jälkeen ja pohjaeliöstönäytteet ennen kiviaineksen kasaamista seitsemältä eri etäisyydeltä kiviaineksen kasaamispaikasta hyväksytyn tarkkailuohjelman /2/ mukaisesti. Huonojen sääolosuhteiden vuoksi pohjaeliöstönäytteenottoa ei voitu tehdä kiviaineksen kasaamisen jälkeen BENT2/2- ja BENT2/3-näytteenottopaikoissa. Tarkempi kuvaus menetelmistä on esitetty luvussa 5.1. Kuva 5.10 Havaintopaikkojen SED2/BENT2 1 7 sijainti. 5.3.4 Yhteenveto tarkkailusta Yhteenveto kiviaineksen kasaamisen tarkkailusta on esitetty taulukoissa 5.4-5.6. Tarkkailun ajoitus on esitetty taulukossa 5.7. Taulukko 5.4 Kiviaineksen kasaamisen vaikutusten tarkkailu vuonna 2010.

47 Kiviaineksen kasaamistoimien vaikutusten tarkkailu vuoden 2010 aikana Parametri Yksikkö Menetelmä Sijainti Ajoitus/taajuus Ennen putkien Esteet ja havaitut vieraat kohteet Merenpohjan syvyysolosuhteet Penkereiden kunto Suspendoitunut sedimentti, ravinteet, haitta-aineiden leviäminen, sähkönjohtavuus, syvyys ja lämpötila Vesinäytteet happi-, ravinneja metallianalyyseja varten m (syvyys) m 3 (tilavuus), m (korkeus) NTU (sameus), km (etäisyys ja korkeus), h (kesto), μs/cm (sähkön-johtavuus), C (lämpö-tila) ja m (syvyys) m/s (virtauksen nopeus), astetta (suunta), NTU (sameus), μs/cm (sähkönjohtavuus), C (lämpötila) ja mg/l (happi) mg/l ja FTU (sameus), mg/l (happi), μs/cm (sähkönjohtavuus) ja µg/l (kokonaisfosfori ja -typpi, liuennut fosfori ja typpi sekä metallit) Tarkkailu -kohde Merenpohjan morfologia Vedenlaatu ja virtaukset Kyllä/ei, sijainti (koordinaatit) ROV-laite ja monikeilakaikuluotain, ääniluotain ja videokamerat Alukselta tehtävä automaattinen mittaus ADCP ja kiinteät anturit Vesinäytteet analyysia varten laskemista edeltävää kiviaineksen kasaamista Kaikki Ennen kiviaineksen kiviaineksen kasaamista kasauskohteet Penkereen tarkkailu kivi-aineksen kasaamisen aikana ja sen jälkeen Kaksi kertaa VOFIXIW 1 3 kiviaineksen kasaamistoimien aikana VOFIXIW 1 3: 1 ADCP-laite ja Kahden viikon ajan 3 sameusanturia kivi- kasaamista ja noin ennen kiviaineksen aineksen ka- kaksi viikkoa sen saamispaikko- jen ympärillä jälkeen Kiviaineksen VOFIXIW 1 3 kasaamisen aikana mg/l ja FTU (sameus), µg/l (kokonaisfosfori Vesinäytteet ja CTD-profiili kalibrointia varten ja -typpi, liuennut fosfori ja typpi sekä metallit) μs/cm (sähkönjohtavuus), C (lämpötila) ja m (syvyys) Vesinäytteet ja CTD-profiili kalibrointia varten VOFIXIW 1 3 Kiinteiden anturien huollon/noston aikana Pohjaeliöstö Lajien ja yksilöiden runsaus, happipitoisuus yksilöä/m 2, lajia/m 2 g/m 2 (biomassa) mg/l (happi) Van Veen - näytteenotin (0,1 m 2 ) Linjatutkimus BENT2 Kerran ennen kiviaineksen kasaamista ja kerran sen jälkeen Dioksiinit, ravinteet, orgaaniset Sedimentti tinayhdisteet, As, Co, Cr, Ni, Zn, Cu, Pb, Cd, Hg, raekoon jakauma / savipitoisuus ja orgaanisen aineksen pitoisuus mg/kg, µg/kg, ng/kg, m-% GEMAX Linjatutkimus SED 2 Kerran ennen kiviaineksen kasaamista ja kerran sen jälkeen

48 Taulukko 5.5 Kiviaineksen kasaamisen tarkkailun sijaintipaikat vuonna 2010. Kiviaineksen kasaamisen tarkkailu Antureiden/ Antureiden/ Kohde Asema Kivipenkere/KP penkereiden penkereiden koordinaatit koordinaatit Leveysaste Pituusaste Merenpohja - Kaikki kiviaineksen kasaamispaikat* * * Esteet ja Kaikki kiviaineksen - kivipenkereet kasaamispaikat* * * VOFIXIW1 S1 / ADCP 59 35,57' 23 32,37' VOFIXIW1 S2 Putkijaksojen 59 35,64' 23 32,80' VOFIXIW1 S3 liitoskohta / 297,3 59 35,74' 23 32,80' VOFIXIW1 (alukselta käsin) ** VOFIXIW2 S1 59 35,74' 24 8,37' VOFIXIW2 S1 / ADCP 59 40,53' 24 8,31' Vedenlaatu Sedimentti ja pohjaeliöstö SED2/BENT2 VOFIXIW2 S2 VOFIXIW2 S3 E2017 / 262,38 (E2011 / 261,96)*** 59 40,53' 59 40,53' 24 8,49' 24 8,06' VOFIXIW2 (alukselta käsin) ** VOFIXIW3 S1 59 40,53' 25 45,68' VOFIXIW3 S1 / ADCP WK005 / 163,68 59 53,14' 25 45,66' VOFIXIW3 S2 VOFIXIW3 S3 (WK003 / 163,55) *** 59 53,37' 59 53,37' 25 45,90' 25 45,47' VOFIXIW2 (alukselta käsin) ** 1 /etäisyys 50 m 59 35,76 23 32,55 2 /etäisyys 100 m 59 35,78 23 32,55 3 /etäisyys 200 m 59 35,84 23 32,55 4 /etäisyys 400 m Putkijaksojen liitoskohta / 297,3 59 35,95 23 32,55 5 /etäisyys 800 m 59 36,16 23 32,55 6 /etäisyys 1 600 m 59 36,59 23 32,55 7 /etäisyys 3 200 m 59 37,45 23 32,55' * Koordinaatit, katso liite 4. ** Tarkkailu alukselta automaattisten antureiden avulla kiviaineksen kasaamisaluksen ympärillä *** VOFIXIW2 -asemalla anturit asennettiin kivipenkereen E2017 ympärille ja asemalla VOFIXIW3 kivipenkereen WK005 ympärille

49 Taulukko 5.6 Etäisyys kiviaineksen kasaamiskohteista kiinteisiin antureihin. Merenpohjan muokkaustöiden ja kiinteiden antureiden välinen etäisyys Asema Kiinteä anturi Putkiliitos, m E2017, m WK003/ WK005, m S1 140 VOFIXIW1 S2 140 S3 80 S1 310 VOFIXIW2 1_ADCP 240 S2 220 S3 180 S1 300/220 VOFIXIW3 1_ADCP 320/240 S2 120/220 S3 350/250 Taulukko 5.7 Ympäristötarkkailun ajoitus kiviaineksen kasaamisen aikana. Ympäristötarkkailun ajoitus kiviaineksen kasaamisen aikana vuonna 2010 Asema Kiviaineksen kasaaminen Alukselta tehtävä mittaus Kiinteät anturit ja ADCP Vesinäytteet ja CTDprofiili* Sedimentti- /pohjaeliöstönäytteiden otto Merenpohjan tutkimus ROVlaitteella VOFIXIW1 / SED2 / BENT2 7.4.-28.6.2010 27.- 28.4.2010 26.3.- 2.8.2010 27.4.2010 2.8.2010* 6.4.2010 2.8.2010 VOFIXIW2 17.-26.5.2010 18.5.2010 30.4.- 10.6.2010 18.5.2010 10.6.2010* VOFIXIW3 26.-30.5.2010 27.- 28.5.2010 6.5.2010-29.6.2010 28.5.2010 29.6.2010* Välittömästi Kaikki kivipenkereet ennen kiviaineksen kasaamista ja sen jälkeen *CTD-profiili luotiin laitteiden noston yhteydessä 5.4 Tukipatjojen asennus Tukipatjoja asennettiin 18 kaapeliristeykseen (9 putkilinjaa kohden) vuonna 2010. Kaikkia tukipatjojen asennuskohteita tarkkailtiin ennen tukipatojen asentamista, asentamisen aikana ja asentamisen jälkeen ympäristötarkkailuohjelman mukaisesti /2/. Ennen asennusta kaapelit paikannettiin kaapelijäljittimellä varustetulla ROV-laitteella 50 metrin matkalla putkilinjan suuntaisesti, minkä jälkeen ROV-laite seurasi kaapelia 50 metriä kaapelin ja putkilinjan risteyskohdan molemmille puolille. Lisäksi tarkkailu toteutettiin kolmella tai viidellä tutkimuslinjalla 5 metrin välein (yksi tai kaksi reitin eteläpuolella, yksi tai kaksi pohjoispuolella ja yksi putkilinjan keskiviivan myötäisesti). Risteyskohta ja tukipatjojen suunniteltu asento varmistettiin näissä tarkastuksissa. Asennuksen aikana tarkkailussa käytettiin ROV-laitetta ja paikantamisessa USBL (Ultra Short Baseline) -transpondereita. Asennuksen jälkeen koko risteysrakenne tarkastettiin videotutkimuksella. /14-31/ Yhteenveto tarkkailusta tukipatjojen asennuksen aikana on esitetty taulukossa 5.8, tukipatjojen asennuksen ajoitus taulukossa 3.3 ja tukipatjojen asennuskohteiden sijaintipaikat kuvassa 3.9.

50 Taulukko 5.8 Kaapelien tarkkailu tukipatjojen asennuksen aikana. Olemassa olevien kaapeleiden ja risteysrakenteiden tarkkailu vuonna 2010 Tarkkailukohde Parametri Yksikkö Menetelmä Sijainti Ajoitus Kaapelien sijainti ja risteysrakenteiden kunto Koordinaatit, risteysrakenteiden kunto (ehjä, vahingoittunut) Olemassa oleva infrastruktuuri (kaapelit) Visuaalinen tarkastus ja monikeilakaikuluotaus ROVlaitteella, jossa on kaapelijäljitin 18 kaapeliristeystä Ennen risteyksen asentamista, asentamisen aikana ja sen jälkeen 5.5 Putkenlasku Putkenlaskusta aiheutuvia muutoksia merenpohjan morfologiaan ja vedenlaatuun tarkkailtiin. Lisäksi tarkkailtiin mahdollisia vaikutuksia merenpohjassa oleviin kohteisiin, kuten hylkyihin, kaapeleihin ja tynnyreihin. Yhteenveto suoritetuista tarkkailutoimista on esitetty taulukossa 5.11 ja tarkkailutoimien ajoituksesta taulukossa 5.12 tämän luvun (5.5) lopussa. 5.5.1 Merenpohjan morfologia ja putkilinja Putkenlaskua edeltäviä tutkimuksia tehtiin vuonna 2010 luoteisen putkilinjan koko asennuskäytävässä KP 123 KP 498 (taulukko 5.10) /55-61/. Putkenlaskun jälkeen putkilinja tutkittiin välillä KP 123 KP 270 /62-74/ sekä välillä KP 350 KP 498 /75-81/. Ennen putkilinjan asennusta merenpohjan olosuhteita, kuten merenpohjan syvyysolosuhteita ja putkilinjan asennuskäytävällä olevia esteitä, tarkkailtiin monikeilakaikuluotaimella, ääniluotaimella ja videokameroilla varustetulla ROV-laitteella (luku 5.1). Putkilinjan asennuskäytävä tutkittiin +/ 7,5 metrin etäisyydelle putkilinjan suunnitellun reitin keskiviivasta sen molemmilla puolilla. Ennen putkenlaskua kasattujen tukipenkereiden kunto tarkastettiin ja penkereitä verrattiin alkuperäiseen suunnitelmaan osana putkenlaskua edeltävää tutkimusta. Putken poh-jaan laskeutumisen aikainen tarkkailu (TDM) suoritettiin varustellulla ROV-laitteella, tietyillä osuuksilla putkenlaskun tukena. Putkenlaskun jälkeen putkilinjoilla suoritettiin putkenlaskun jälkeinen tarkastus. Putkenlaskun jälkeisessä tutkimuksessa käytettiin monikeilakaikuluotainta, jolla tarkastettiin putkilinja 10 metrin etäisyydelle putken molemmin puolin, jotta putkilinjan rakenne merenpohjalla saatiin varmistettua. Lähellä olevia kohteita tarkkailtiin kaikuluotaimella, ja videokameroilla tehtiin putkenlaskun jälkeinen putkilinjan kunnon visuaalinen tarkastus. Putkenlaskun jälkeisessä tutkimuksessa määritettiin putken horisontaalinen ja vertikaalinen sijainti ja kivipenkereiden kunto sekä mitattiin vapaat jännevälit. Myös mahdolliset vauriot putkessa, päällysteessä, anodeissa tai liitoskohdissa tutkittiin. Tarkkailu toteutettiin hyväksytyn ympäristötarkkailuohjelman mukaisesti /2/. 5.5.2 Vedenlaatu Vedenlaatua tarkkailtiin sekä ankkuroitavalla että dynaamisesti asemoitavalla putkenlaskualuksella tehdyn putkenlaskun aikana kahdella asemalla (LAY2 ja LAY1) alukselta tehtyjen automaattisten mittausten, kiinteiden anturien ja vesinäytteiden avulla. Tarkkailumenetelmät on kuvailtu tarkemmin luvussa 5.1. Tarkkailun ajoitus on esitetty taulukossa 5.12. Ankkuroitava putkenlaskualus Vedenlaatua tarkkailtiin ankkuroitavalla putkenlaskualuksella tehtyjen asennustöiden aikana yhdellä asemalla (LAY2). Alukselta tehty tarkkailu toteutettiin kahta mittauslinjaa pitkin, yksi

51 putkilinjan reitin suuntaisesti ja toinen siihen nähden kohtisuorasti kilometrikohtien KP 491 ja KP 493 välillä (kuvat 5.11 ja 5.12). Tarkkailutoimet keskeytettiin putkenlaskualuksen pyynnöstä useaan otteeseen turvallisuussyistä. Tarkkailutoimien keskeytykset aiheuttivat viiveitä, minkä vuoksi tarkkailutoimet tehtiin molemmilla mittauslinjoilla vain kerran/39/. LAY2-asemalla oli lisäksi kaksi sameusmittareilla varustettua kiinteää anturia (LAY2 S1 ja LAY2 S2). Anturit sijaitsivat kohtisuorasti putkilinjaan nähden sen pohjoispuolella, 50 metrin ja 800 metrin etäisyyksillä kilometrikohdassa KP 495 (taulukko 5.9 ja kuva 5.11). Vesinäytteet otettiin tutkimusalukselta tehdyn sameusmittauksen yhteydessä. Yhteensä 17 vesinäytettä otettiin analysointia varten viidestä eri sijainnista (kuva 5.12). Kiinteiden anturien noston yhteydessä kerättiin CTD-profiilitiedot ja otettiin kaksi vesinäytettä lisää. Kuva 5.11 Putkenlaskun edistyminen ja ankkurointikuvio 27.6. 1.7.2010. Kaaviokuva kiinteiden antureiden sijainnista kilometrikohdassa KP 495 ja mittauslinjojen suunnasta (siniset pisteet) kilometrikohdissa KP 491 493 putkilinjan reitin varrella /39/.

52 Kuva 5.12 Alukselta tehdyn tarkkailun mittauslinjat (mustat pisteet), vesinäytteiden ottopaikat ja ankkurien sijainnit (A1 A12) syvyyskartalla. Esitetty putkenlaskualuksen sijainti (Castoro 6 keskellä) ja ankkurointikaavio vastaavat suunnilleen alukselta tehdyn tarkkailun aikaista tilannetta /39/. Taulukko 5.9 Kahden kiinteän anturin (S1 S2) koordinaatit (WGS84) LAY2- tarkkailuasemalla. Kiinteiden anturien koordinaatit LAY2-tarkkailuasemalla Asema Pituusaste Leveysaste LAY2 S1 25 45,47' 58 52,87' LAY2 S2 20 29,84' 58 53,14' Tarkkailu toteutettiin tarkkailuohjelman /2/ mukaisesti seuraavin täsmennyksin ja muutoksin /39/: Rinnakkaisen mittauslinjan sijainti siirrettiin turvallisuussyistä putkenlaskualuksen taakse, 50 metriä sivuun putkilinjasta. Mittauslinjan suunniteltu sijainti oli tarkkailuohjelman /2/ mukaan putkilinjan suuntainen ja 800 metrin etäisyydellä asennuskäytävästä ankkurien käytöstä aiheutuvan sedimenttien leviämisen tarkkailemiseksi. Kohtisuorassa putkilinjaan nähden sijaitsevan mittauslinjan sijainti vastasi tarkkailuohjelmassa suunniteltua muutoin, mutta mittauslinjan pituus oli +/ 600 metriä +/ 800 metrin asemesta. Tarkkailutoimet tehtiin alukselta tehtävän tarkkailun molemmilla mittaus-linjoilla vain yhden kerran tarkkailuohjelmassa esitetyn kahden kerran asemesta Dynaamisesti asemoitava putkenlaskualus Vedenlaatua tarkkailtiin dynaamisesti asemoitavalla putkenlaskualuksella tehtyjen asennustöiden aikana yhdellä asemalla (LAY1). Alukselta tehtävä tarkkailu toteutettiin kahta mittauslinjaa pitkin suunnilleen kilometrikohdassa KP 179. Mittauslinja A oli likimain kohtisuoraan putkilinjaan nähden ja noin 1300 metrin pituinen. Mittauslinja B oli likimain putkilinjan suuntainen ja noin 1400

53 metrin pituinen (kuva 5.14, taulukko 5.13). Heikentyvien sääolosuhteiden takia mittaukset tehtiin mittauslinjoilla vain kerran. /40/ LAY1-asemalla oli myös kaksi sameusmittareilla varustettua kiinteää anturia (LAY1 S1 ja LAY1 S2). Anturit sijaitsivat kohtisuorasti putkilinjaan nähden sen etelä- ja pohjoispuolella noin 50 metrin etäisyydellä putkilinjasta kilometrikohdassa KP 184 (taulukko 5.10 ja kuva 5.13). Vesinäytteet otettiin viisi metriä merenpohjan yläpuolelta viidestä sijaintipaikasta mittauslinjoilla (kuva 5.13) alukselta tehtävän tarkkailun aikana. Niiden lisäksi kiinteiden antureiden asennuksen yhteydessä otettiin kaksi vesinäytettä ja kerättiin CTD-profiilin tiedot. Huonot sääolosuhteet estivät vesinäytteiden ottamisen ja CTD-profiilin mittauksen laitteiden noston yhteydessä. Kuva 5.13 Kaaviokuva alukselta käsin tehtävän tarkkailun mittauslinjoista (mustat pisteet) sekä vesinäytteiden ottopaikoista tarkkailuasemalla LAY1. Putkenlaskun eteneminen tarkkailun aikana on merkitty punaisella nuolella. /40/ Taulukko 5.10 LAY1-tarkkailuaseman kiinteiden anturien (S1 S2) koordinaatit (WGS84). /40/ Kiinteiden anturien koordinaatit LAY1-tarkkailuasemalla Asema Pituusaste Leveysaste LAY1 S1 25 24,399' 59 53,482' LAY1 S2 25 24,372' 59 53,533'

54 Tarkkailu toteutettiin tarkkailuohjelman /2/ mukaisesti seuraavin täsmennyksin ja muutoksin /40/: Heikkenevien sääolosuhteiden takia tarkkailutoimet tehtiin alukselta tehtävän tarkkailun molemmilla mittauslinjoilla vain kerran tarkkailuohjelmassa esitetyn kahden kerran asemesta. Kiinteiden antureiden noston aikana vesinäytteitä ei otettu eikä CTD-tietoja kerätty huonojen sääolosuhteiden takia. 5.5.3 Hylyt, tynnyrit ja kaapelit Ankkuroitavan putkenlaskualuksen avulla asennetulla putkilinjan osuudella tarkkailtiin neljää hylkyä (S-13-31313, S-13-34523, S-15-35565 ja S-16-36567) (kuva 5.14). Putkenlaskua edeltävät tutkimukset tehtiin 15. 17. kesäkuuta 2010 ja putkenlaskun jälkeiset tutkimukset tehtiin 17. lokakuuta 2010 /44-51/. Neljä hylkyä (S-07-2736, S-08-2939, S-08-10289 ja S-10-3237) sijaitsee putkilinjan sillä osuudella, joka asennettiin käyttämällä dynaamisesti asemoitavaa putkenlaskualusta (kuva 5.14). Näiden hylkyjen putkenlaskua edeltävät tutkimukset tehtiin 12. syyskuuta 2010 (S-10-3237) sekä 9. ja 10. lokakuuta 2010 /82-85/. Putkenlaskun jälkeinen tutkimus tehdään keväällä 2011. Hylkyjen tarkkailumenetelmät on esitelty luvussa 5.1.5. Ankkuroitavan putkenlaskualuksen avulla asennetun putkilinjan osuudella tarkkailtiin kahta kaapeliristeystä: EE-S1-kaapelin risteystä kilometrikohdassa KP 448 ja Pangea Seg 3 -kaapelin risteystä kilometrikohdassa KP 442 (kuva 3.8). Ensimmäinen putkilinja (luoteinen) asennettiin risteyskohdissa tukipatjojen päälle 13. elokuuta 2010 (EE-S1) ja 15. elokuuta 2010 (Pangea Seg 3). Putkilinjan putkenlaskun jälkeinen tutkimus risteyskohdissa tehtiin 9. 10. syyskuuta 2010 /52/. Putken-laskun jälkeiset risteysrakenteiden tutkimukset tehtiin 1., 2. ja 23. syyskuuta 2010 /53-54/. Dynaamisesti asemoitavan putkenlaskualuksen avulla asennetulla osuudella seitsemän kaapelia (FEC-2, EE-SF2, Pangea Seg 3 (KP 219), tuntematon kaapeli (KP 234), EE-SF3, Estlink ja FEC-1) risteää putkilinjan kanssa (kuva 3.9). Ensimmäinen putkilinja (luoteinen) asennettiin risteyskohtiin tukipatjojen päälle 28. 30. marraskuuta 2010 (FEC-2, EE-SF2 ja Pangea Seg 3) ja 5. 9. joulukuuta 2010 (tuntematon kaapeli, EE-SF3, Estlink ja FEC-1). Putkilinjan putkenlaskun jälkeinen tutkimus risteyskohdissa tehtiin 14. 28. joulukuuta 2010 /70-72/. Putkenlaskun jälkeiset risteysrakenteiden tutkimukset tehtiin 28.11. 28.12.2010 /87-90, 127-129/. Kaapeliristeyksien tarkkailumenetelmät on esitetty luvussa 5.1.5. Ensimmäisen putkilinjan (luoteisen) dynaamisesti asemoitavan putkenlaskualuksen avulla lasketulla osuudella, tarkkailtiin neljää asennuskäytävässä sijaitsevaa tynnyriä (R-09-23, R-10-3277, R-10-130066 ja 11-S-88). Näiden tynnyreiden putkenlaskua edeltävät tutkimukset tehtiin 10. ja 11. lokakuuta 2010 /86/. Putkenlaskun jälkeiset tutkimukset tehtiin keväällä 2011. Tynnyreiden putkenlaskua edeltävien tutkimusten menetelmät on esitelty luvussa 5.1.5.

55 Kuva 5.14 Kaikki tarkkailun piiriin kuuluvat hylyt Suomen talousvyöhykkeellä. 5.5.4 Yhteenveto tarkkailusta Yhteenveto putkenlaskun tarkkailutoimista on esitetty taulukossa 5.11 ja tarkkailutoimien ajoitus taulukossa 5.12. Taulukko 5.11 Putkenlaskutoimien tarkkailu. Putkenlaskutoimien tarkkailu vuonna 2010 Tarkkailukohde Parametri Yksikkö Menetelmä Sijainti Ajoitus* Merenpohjan morfologia Esteet Merenpohjan syvyysolosuhteet Putken sijainti ja kunto Kyllä/ei, sijainti (E, N) m (syvyys) m (E, N, syvyys) ehjä/vahingoittunut Monikeilakaikuluotaimella varustettu ROV, ääniluotain ja videokamerat Asennuskäytävä koko matkalta koko putkilinja** Ennen putkenlaskua (putkenlaskua edeltävä tutkimus) Putkenlaskun jälkeen (putkenlaskun jälkeinen tarkastus) Vedenlaatu Suspendoitunut sedimentti, ravinteet ja haitta-aineiden NTU (sameus), μs/cm (johtavuus), C (lämpötila) ja mg/l (happi) Kiinteät anturit 1 anturi noin 50 metrin etäisyydellä putkilinjan molemmilla puolilla Alkaen 1 vko ennen putkenlaskua, päättyen 1 vko

56 Putkenlaskutoimien tarkkailu vuonna 2010 leviäminen, johtavuus, syvyys ja lämpötila (LAY1) 1 anturi putkilinjan asennuskäytävän ulkopuolella ja 1 ankkurointikäytävän ulkopuolella (LAY2) putkenlaskun jälkeen. NTU (sameus), km (etäisyys ja korkeus), h (kesto), μs/cm (johtavuus), C (lämpötila) ja m (syvyys) Alukselta tehtävä mittaus LAY1 ja LAY2 Putkenlaskun aikana mg/l ja FTU Vesinäytteet happi-, ravinne- ja metallianalyyseja varten (sameus), mg/l (happi), μs/cm (johtavuus) ja µg/l (kokonaisfosfori ja -typpi, liuennut fosfori ja typpi sekä metallit) Vesinäytteiden otto analyysia varten LAY1 ja LAY2 Putkenlaskun aikana mg/l ja FTU (sameus), Vesinäytteet ja CTD-profiili kalibrointia varten µg/l (kokonaisfosfori ja -typpi, liuennut fosfori ja typpi sekä metallit) μs/cm (johtavuus), C (lämpötila) ja m (syvyys) Vesinäytteet ja CTD-profiili kalibrointia varten LAY1 ja LAY2 Huoltokäyntien / kiinteiden antureiden noston yhteydessä. Uusien vieraiden esineiden esiintyminen Kyllä/ei, sijainti (E, N) Visuaalinen tarkastus ROVlaitteella Asennuskäytävä Ennen putkenlaskua Kulttuuriperintökohteet, tynnyrit ja olemassa oleva infrastruktuuri Kulttuuriperintökohteiden sijainti ja eheys Tynnyreiden sijainti ja eheys koordinaatit, ehjä/ vahingoittunut koordinaatit, ehjä/ ahingoittunut koordinaatit, ehjä vahingoittunut Visuaalinen tarkastus ROVlaitteella Visuaalinen tarkastus ROVlaitteella Visuaalinen tarkastus ROVlaitteella 8 hylkyä Ennen putkenlaskua 4 hylkyä*** Putken pohjaanlaskun tarkkailu ja putkenlaskun jälkeinen tarkkailu 4 tynnyriä**** Ennen putkenlaskua ja sen jälkeen Kaapeliristeysten sijainti ja kunto koordinaatit, ehjä / vahingoittunut Visuaalinen tarkastus ROV-laitteella, jossa on kaapelijäljitin 9 kaapeliristeystä Ennen putken laskua ja sen jälkeen, sekä putken pohjaanlaskun tarkkailu

57 * Suunniteltu tarkkailuohjelman mukaan /2/ **Putkenlaskun jälkeinen tutkimus suoritettiin 2010 kilometrikohtien KP 123 - KP 270 sekä KP 350 - KP 498 välillä. *** Neljä muuta hylkyä tarkastetaan (putkenlaskun jälkeinen tarkastus) keväällä 2011. ****Ainoastaan ennen putkenlaskua tehtävä tarkastus suoritettiin 2010. Putkenlaskun jälkeinen tarkastus on toteutettu keväällä 2011 Taulukko 5.12 Yhteenveto putkenlaskun tarkkailutoimien ajoituksesta 2010. Putkenlaskun tarkkailutoimien ajoitus Kohde Sameusmittareilla varus- Alukselta Vesinäytteet Ennen putkenlaskua tehty tehtävä ja CTDtetut kiinteät mittaus profiili* tutkimus anturit 24.7. 9.8.2010 Asennus- (KP 123 350) käytävä / 14.3. 28.3.2010 putkilinja (KP 350 498) 15. 17.6.2010, 8 hylkyä 12.9.2010 9.-10.10.2010 4 tynnyriä 10.-11.10.2010 24.7. - 9.8.2010 9 kaapeli- (KP 123 KP 350) risteystä 14.3. 28.3.2010 (KP 350 KP 498) LAY1 13.11.2010 2.11.- 2.11.2010* 16.12.2010 13.11.2010 LAY2 30.6.- 30.6.- 23.6.- 1.7.2010 1.7.2010 27.7.2010 27.7.2010* * CTD-profiili määritettiin laitteiden asentamisen tai noston yhteydessä **4 hylkyä Putkenlaskun jälkeinen tutkimus ROV-laitteella 21.10.2010 9.1.2011 (KP 123 270) 20.8. 22.9.2010 (KP 350 498) 17.10.2010** 28.11.-28.12.2010 (KP 123 KP 350) 1.-23.9.2010 (KP 350 KP 498)*** 5.6 HELCOM-pohjaeläinasemien tarkkailu HELCOM:n pitkän aikavälin pohjaeläintarkkailuasemien ja niiden korvaavien asemien tarkkailu aloitettiin ennen ensimmäisen putkilinjan asentamista. Vuonna 2011 tarkkailutoimet tehdään kahdesti (alkukesästä ja syksyllä), minkä jälkeen tarkkailutoimet tehdään kesän alussa kerran vuodessa vuoteen 2015 asti. Tarkkailtavia asemia on kolme: LL5, LL6A ja LL7 (taulukko 5.2). Tarkkailu käsittää pohjaeliöstönäytteenoton näiltä asemilta ja kahdesta niitä korvaavasta sijainnista A ja B. Tarkkailu on toteutettu hyväksytyn tarkkailuohjelman mukaisesti /2/. R/V Arandalla 27. syyskuuta ja 3. lokakuuta 2010 välisenä aikana tehdyissä tutkimuksissa käytettiin kaikuluotausta. Rinnakkaisasemat määritettiin GIS-tietojen avulla luomalla kartat ympäristöolosuhteiden vastaavuudesta nykyisten asemien kanssa (kuva 5.15 ja taulukko 5.14) /91/. HELCOM-asemien (LL5, LL6A ja LL7) lähellä olevalla putkilinjan osuudella aloitettiin putkenlasku marraskuussa 2010. Ennen putkenlaskua otettiin pohjaeliöstönäytteitä kaikilta tarkkailuasemilta ja happipitoisuudet mitattiin vesinäytteistä, jotka otettiin 1 metri merenpohjan yläpuolelta. Lisäksi otettiin sedimentin kairausnäytteet ja tallennettiin lämpötila- ja suolapitoisuusprofiilit keräämällä CTD-profiilitiedot.

58 Kuva 5.15 HELCOM-pohjaeliöstöasemien LL5, LL6A ja LL7 sijaintipaikat ja valitut rinnakkaisasemat A ja B. Pohjaeliöstönäytteet otettiin van Veen -näytteenottimella. Kaikilta kolmelta asemalta, LL5, LL6A ja LL7, otettiin kolme näytettä (yhteensä yhdeksän näytettä) ja kaikilta rinnakkaisilta A- ja B- asemilta otettiin kymmenen näytettä (taulukko 5.13). Näytteet siivilöitiin aluksessa 1 ja 0,5 mm:n verkkokoon siivilöillä (0,5 mm vain kolmelle näytteelle kullakin asemalla), minkä jälkeen lajit määritettiin ja laskettiin. Näytteet säilöttiin laboratoriossa tehtäviä jatkotutkimuksia varten. Tarkka kuvaus rinnakkaisasemien sijaintien määritysmenetelmistä ja näytteenottomenetelmistä on esitetty Suomen ympäristökeskuksen tarkkailuraportissa /91/. Taulukko 5.13 HELCOM-pohjaeliöstöasemien tarkkailu. HELCOM-pohjaeläinasemien tarkkailu Hanketoiminnot Parametri Yksikkö Menetelmä Sijainti Ajoitus/toistot Putken lasku ja käyttö Lajien ja yksilöiden runsaus, happipitoisuus yksilöä/m 2, lajeja/m 2 (runsaus), biomassa, mg/l (happi) Van Veen näytteenotin (noin 0,1 m 2 ) Pohjaeliöstönäytteiden otto HELCOM-asemilla LL7, LL5 ja LL6A sekä niiden kahdella innakkaisasemalla A ja B. Kerran ennen ensimmäisen putkilinjan asennusta. Vuonna 2011 kahdesti (alkukesästä ja syksyllä) ja sen jälkeen kerran vuodessa (alkukesästä) vuoteen 2015 asti

59 Taulukko 5.14 Rinnakkaisten HELCOM-asemien sijaintipaikat ja näytteenotto ennen putkenlaskua /91/. HELCOM-pohjaeliöstöasemien tarkkailu ennen putkenlaskua Asema Syvyys van Veen - Etäisyys Pituusaste Leveysaste m näytteenottokerrat putkilinjasta LL5 69 3 1,6 km (pohjoinen) LL5BEN_A 69 10 3,3 km (pohjoinen) LL5BEN_B 70 10 6,4 km (pohjoinen) LL6A 24 3 1,4 km (pohjoinen) LL6ABEN_A 43 10 3,4 km (pohjoinen) LL6ABEN_B 49 10 6,3 km (pohjoinen) LL7 43 3 0,6 km (etelä) LL7BEN_A 54 10 1,5 km (pohjoinen) LL7BEN_B 17 10 3,4 km (pohjoinen) 5.7 Vedenlaadun ja virtausten pitkän aikavälin tarkkailu Vedenlaadun ja virtausten pitkän aikavälin tarkkailu suoritetaan kahdella tarkkailuasemalla, CONTROL 1 ja CONTROL 2 (kuva 5.7 ja taulukko 5.15) /42/. Tarkkailussa käytetään ADCPlaitteita, sameusantureita, vesinäytteitä ja CTD-profiilitietoja (luku 5.1). CONTROL 1 sijaitsee Suomenlahden länsiosassa 43 metrin syvyydessä ja CONTROL 2 itäisessä osassa 47 metrin syvyydessä. Molemmat asemat sijaitsevat lähellä Natura 2000 -alueita. Taulukko 5.15 Vedenlaadun ja virtausten pitkän aikavälin tarkkailuasemien CONTROL 1 2 koordinaatit (WGS84) /42/. Vedenlaadun ja virtausten pitkän aikavälin tarkkailuasemien koordinaatit Asema Pituusaste Leveysaste CONTROL 1 CONTROL 2 Tarkkailulaitteet asennettiin marraskuussa 2009, kaksi viikkoa ennen ammusten raivauksen ensimmäisen vaiheen aloittamista. Vedenlaatua ja virtauksia seurataan koko rakennusvaiheen ajan. Vedenlaadun pitkän aikavälin tarkkailutoimet ja suoritetun tarkkailun ajoitus on esitetty taulukoissa 5.16 ja 5.17). Taulukko 5.16 Vedenlaadun pitkän aikavälin tarkkailu /2/ ja /42/. Pitkän aikavälin tarkkailu vuosien 2009 ja 2010 aikana Tarkkailukohde Parametri Yksikkö Menetelmä Sijainti Ajoitus/taajuus Vedenlaatu Virtausnopeus ja -suunta, sameus, johtavuus, lämpötila ja m/s (virtausnopeus), astetta (suunta), NTU (sameus), μs/cm (johtavuus), Sameusanturilla varustettu ADCP ja CTDprofiili Kaksi asemaa: yksi Suomenlahden itäosassa (CONTROL 2) Koko rakennusvaiheen ajan CTD-profiili tietoja

60 happipitoisuus C (lämpötila) ja mg/l (happi) ja toinen lähellä Natura 2000 - aluetta Tammi- ladattaessa saaren saaristossa (CONTROL 1) Vesinäytteet antureiden kalibrointia sekä ravinneja metallianalyysejä varten mg/l ja FTU (sameus), mg/l (happi), μs/cm (johtavuus) ja µg/l (kokonaisfosfori ja -typpi, liuennut fosfori ja typpi sekä metallit) Vesinäytteiden otto kalibrointia ja analysointia varten CONTROL 1 ja 2 Tietoja ladattaessa kaksi viikkoa ennen rakennustöiden aloittamista ja päättyen kaksi viikkoa töiden lopettamisesta Taulukko 5.17 Pitkän aikavälin tarkkailun ja tietojen latauksen ajoitus /42/. Pitkän aikavälin tarkkailun ajoitus Asema Sameusanturilla varustettu ADCP Vesinäytteet ja CTD profiili CONTROL 1 CONTROL 2 4.11.2009 2.12.2010 3.11.2009 16.12.2010 26.4.2010 1.7.2010 1.9.2010 2.12.2010 5.5.2010 29.6.2010 16.10.2010 16.12.2010 Tarkkailu toteutettiin CONTROL 1- ja CONTROL 2 -asemilla hyväksytyn tarkkailuohjelman /2/ mukaisesti, seuraavin muutoksin: sameusanturien huollon/noston yhteydessä otetuista vesinäytteistä analysoitiin myös metallit. 5.8 Rajat ylittävä tarkkailu Venäjän ja Suomen välillä Venäjän rantautumispaikassa tehtyjen ruoppaustöiden vaikutuksia vedenlaatuun Suomen vesillä on seurattu yhdellä asemalla, FIX3 (kuva 5.16 ja taulukko 5.18) /42/. Tarkkailu toteutettiin kiinteällä multiparametrisondilla, joka mittaa sameutta, lämpötilaa, johtavuutta ja happipitoisuutta. Vesinäytteitä otettiin lisäksi kalibrointia varten ja CTD-profiilin tiedot tallennettiin laitteiden huollon ja noston yhteydessä (luku 5.1). Taulukko 5.18 Rajat ylittävien vaikutusten tarkkailuaseman FIX3 koordinaatit (WGS84) /42/ FIX3-tarkkailuaseman koordinaatit Asema Pituusaste Leveysaste FIX3 27 40,76' 59 43,97' Tarkkailu aloitettiin FIX3-asemalla 5. toukokuuta 2010 ja sitä jatkettiin 2. syyskuuta 2010 asti (taulukko 5.20). Tarkkaillut parametrit ja tarkkailumenetelmät on kuvattu taulukossa 5.19.

61 Kuva 5.16 FIX3-tarkkailuasema ja ruopattu putkikaivanto lähellä Venäjän rantautumispaikkaa. Taulukko 5.19 Venäjällä tehdyistä ruoppaustöistä aiheutuvien rajat ylittävien vaikutusten tarkkailu vuonna 2010 /2/ ja /42/. Venäjän ruoppaustöiden vaikutusten tarkkailu vuonna 2010 Tarkkailukohde Parametri Yksikkö Menetelmä Sijainti Ajoitus/taajuus Aloitus noin kaksi Vedenlaatu Suspendoitunut sedimentti, johtavuus, lämpötila ja happipitoisuus Vesinäytteet antureiden kalibrointia ja ravinneanalyysia varten NTU (sameus), μs/cm (johtavuus), C (lämpötila) ja mg/l (happi) mg/l ja FTU (sameus), mg/l (happi), μs/cm (johtavuus) ja µg/l (kokonaisfosfori ja -typpi, liuennut fosfori ja typpi sekä metallit) Kiinteä anturi ja CTD-profiili Vesinäytteiden otto kalibrointia ja analysointia varten 1 asema itäisellä Suomenlahdella (FIX3) FIX3 viikkoa ennen ruoppaustöiden aloitusta ja lopetus noin kaksi viikkoa niiden lopettamisen jälkeen, CTD-profiili tietoja ladattaessa Ladattaessa tietoja

62 Taulukko 5.20 Rajat ylittävien vaikutusten tarkkailun ja tietojen latauksen ajoitus /42/. Rajat ylittävien vaikutusten tarkkailun ajoitus Asema Sameusanturi Vesinäytteet ja CTD-profiili FIX3 5.5.2010 2.9.2010 30.6.2010 2.9.2010

63 6. TARKKAILUTULOKSET Tässä luvussa kuvataan putkilinjan rakennustoimien ympäristövaikutusten tarkkailun tulokset vuonna 2010. Lisäksi tarkastellaan tulosten tärkeyttä ja merkitystä. Vuoden 2009 lopussa aloitetuista ammusten raivaustoimista aiheutuvien ympäristövaikutusten tarkkailutulokset on esitetty erillisessä ammusten raivaustoimien tarkkailuraportissa /6/ ja siihen tehdyssä täydennyksessä /7/. 6.1 Ammusten raivaaminen 6.1.1 Merenpohjan morfologia Ammusten raivauksesta merenpohjaan aiheutuva tärkein vaikutus ovat kraatterit. Merenpohjan muodot on mitattu ennen ammusten raivaustoimia ja niiden jälkeen. Kaikista merenpohjaan kohdistuvista vaikutuksista on esitetty esimerkkikuvat lähteissä /6/ ja /7/. Kraatterien muodot mitattiin, jolloin tehtiin seuraavat havainnot: Kraatterien läpimitta oli ennustettua pienempi. Kraatterien tilavuus oli 10 prosenttia arvioidusta tilavuudesta. Kraatterien muoto muistutti arvioitua vähemmän kartiota. Kraatterit muistuttivat enemmän painumaa, jossa on melko tasainen tai tasainen pohja. Myös syvyys oli arvioitua pienempi. Kraatterien muoto vaihteli suuresti todennäköisesti ennen muuta maaperäolosuhteiden vuoksi. Todennäköisesti myös räjähdyspanosten tyyppi ja raivaustekniikka vaikuttivat asiaan. Monissa tapauksissa merenpohja kohosi "kraatterin" muodostumisen yhteydessä räjäytyspaikassa. Tähän on todennäköisesti syynä ennen muuta huokosvedenpaineen lasku, paineaallon ja räjähdyksen tuottaman lämmön seurauksena pehmeissä hiesu- /savisedimenteissä. 6.1.2 Vedenlaatu ja virtaukset Yleisin sedimenttityyppi räjäytyspaikoissa oli hyvin pehmeä tai pehmeä savi. Tarkkailun aikana tehtiin seuraavat havainnot: Sameus voimistui pääasiassa kymmenen metrin vesikerroksessa merenpohjan yläpuolella. Suurimmat sameusarvot juuri merenpohjan yläpuolella olivat 5 6 NTU ja sen yläpuolisessa vesikerroksessa 1 3 NTU. Suspendoituneen kiintoaineksen kesimääräinen pitoisuus laskettuna kaikista otetuista vesinäytteistä oli 2,4 mg/l ja keskimääräinen sameus oli 0,7 FNU 7. Suspendoituneen aineksen pitoisuus vedessä ei ollut yhdessäkään mittauksessa yli 10 mg/l yli 18 tunnin ajan. Sameuspilvet, jos niitä muodostui, levisivät 200 300 metriä räjäytyskohdan ympärille. Metalli- tai ravinnepitoisuudet eivät olleet tausta-arvoja suurempia kerroksittaisissa vesinäytteissä. Ammusten raivauksen hyväksytyn ympäristötarkkailuohjelman mukaisesti virtaus arvioidaan voimakkaaksi silloin, kun virtausnopeus pohjan lähellä (5 metriä merenpohjasta) tai keskimääräinen virtausnopeus koko vesipatsaassa on yli 0,3 m/s 120 210 asteen sektorilla (virtauksen suunta). Virtausten keskinopeus oli reilusti alle 0,2 m/s ja pohjavirtausten vielä tätä pienempi lukuun ottamatta muutamaa päivää, jolloin pohjavirtaukset olivat pintavirtauksia voimakkaampia. Virtausnopeus oli kuitenkin myös silloin alle 0,3 m/s /6, 7/. 7 FNU = NTU:ta vastaava sameusyksikkö

64 6.1.3 Sedimentin laatu Sedimentin laatua on tarkkailtu ennen neljän ammuksen räjäyttämistä ja niiden räjäyttämisen jälkeen. Tarkkailun aikana tehtiin seuraavat havainnot: Metallien sekä dioksiinien ja furaanien pitoisuudet olivat pieniä. Tributyylitinan (TBT) pitoisuudet olivat suhteellisen suuria (joissakin tutkimuspaikoissa). Muutokset raja-arvot alittaneiden tai ylittäneiden näytteiden lukumäärissä ennen ammusten raivaamista ja sen jälkeen, eivät olleet systemaattisia. 8 Pitoisuuksien muutokset eivät korreloineet tilastollisesti merkittävällä tavalla etäisyyteen ammuksista. Kun lisäksi sameus oli vähäistä räjäytysten jälkeen, todetut pitoisuusmuutokset eivät todennäköisesti ole aiheutuneet ammusten raivaustoimista. 6.1.4 Pohjaeliöstö Ennen räjäyttämistä ja sen jälkeen BENT3-aseman tutkimuslinjalta otettujen pohjaeliöstönäytteiden perusteella toimenpiteitä lähinnä olevat tutkimuspaikat olivat lähes elottomia näytteidenoton aikana (kuva 5.7). Pohjaeläinten määrä ennen räjäytystä otetuissa näytteissä oli 3 1 057 yksilöä/m 2 ja jälkeen otetuissa näytteissä 0 774 yksilöä/m 2 /43/. Määrät olivat suurimmat tarkkailukohteessa, joka sijaitsi kauimpana (3 200 m) ammusten raivauspaikasta. Näytteidenoton aikana raivaustoimien jälkeen happiolosuhteet olivat heikot tutkituilla alueilla merenpohjassa. 6.1.5 Vedenalainen melu Huippupaineet on mitattu suunnitteluvaiheessa tehtyjen arvioiden tarkastamiseksi. Huippuarvot olivat suurimmaksi osaksi arvioitua pienemmät. Vain neljässä tapauksessa huippupaine oli arvioitua suurempi. 6.1.6 Kalat, merilinnut ja merinisäkkäät Alueet tutkittiin ennen räjäytystä käyttämällä alukseen asennettua kalojen havaintolaitetta (kaikuluotain), mutta yhdelläkään raivausalueella ei havaittu kalaparvia. Ennen kutakin räjäytystä laukaistiin karkotuspanos kalojen karkottamiseksi alueelta. Räjäytykset tappoivat kaloja, jotka oleskelivat räjäytyspaikan lähellä ja joita ei oltu onnistuttu karkottamaan alueelta. Silakka oli ainoa laji, jota nostettiin räjäytysten jälkeen suuria määriä merestä. Eri lintulajien on nähty syövän kuolleita kaloja, joita kelluu merenpinnalla räjäytysten jälkeen. Merinisäkkäiden esiintymistä raivausalueella tutkittiin visuaalisesti kahden havainnoitsijan toimesta ja lisäksi akustisesti passiivisella laitteella. Yhden kerran havaittiin hylje raivausalueella. Ennen jokaista räjäytystä käytettiin hylkeiden karkottimia mahdollisten hylkeiden karkottamiseksi. Kummallakaan ammusten raivauskierroksella ei havaittu merinisäkkäisiin kohdistuneita vaikutuksia, eikä vahingoittuneista elämistä ole ilmoitettu. 8 Taso 1 = normalisoitua pitoisuutta, joka on alhaisempi tai yhtä suuri kuin taso 1, pidetään osoituksena Taso 2 = sedimentin pilaantumattomuudesta ja pitoisuuden haitattomuudesta vesiympäristölle. normalisoitua pitoisuutta, joka ylittää tason 2, pidetään osoituksena sedimentin pilaantuneisuudesta.

65 6.1.7 Hylyt, tynnyrit ja kaapelit Ammusten tutkimuksessa tunnistettiin useita kaapeleita ja kulttuuriperintökohteita, lähinnä hylkyjä, joihin ammusten raivaustoimet olisivat saattaneet vaikuttaa. Raivaustoimien jälkeen tehdyissä tarkkailutoimissa ei havaittu vahingoittuneita kohteita. Ammusten tutkimuksessa tunnistettiin paljon tynnyreitä, joihin ammusten raivaustoimien arveltiin voivan vaikuttaa. Lukuisten tynnyrien sisältöä ei tunnettu eikä tynnyrien kyvystä kestää paineaaltoa ollut varmuutta. Visuaalinen tarkastus vahvisti sen, ettei yksikään tynnyri ollut siirtynyt paikaltaan tai vahingoittunut raivaustoimien aiheuttaman paineaallon seurauksena. Kaksi tynnyriä vahingoittui visuaalisten tarkastusten aikana. Kummassakin tapauksessa tynnyri vahingoittui ROV-laitteen käytön seurauksena. Toinen tynnyreistä oli niin huonossa kunnossa, että mahdollisen alkuperäisen sisällön on täytynyt valua veteen jo aiemmin. Toinen tynnyri oli arvioitu ympäristöriskiluokan 3 tynnyriksi eli todettu ehjäksi. Vahingoittuneesta tynnyristä otetut kuvat osoittivat, että tynnyri oli täynnä sedimenttiä. Alkuperäinen määritys luokan 3 tynnyriksi oli siten varovainen, ja tynnyri oli todennäköisesti todellisuudessa alemman riskiluokan tynnyri. 6.1.8 Pitkän aikavälin Helcom-tarkkailuasemat Pitkän aikavälin HELCOM-asemaa lähinnä olleen ammuksen räjähdyspanos oli 150 kg. Ammus sijaitsi 4,6 kilometrin etäisyydellä HELCOM-asemalta LL7 (kuva 5.15). Vedenlaatua tarkkailtiin ennen tämän ammuksen räjäyttämistä ja sen jälkeen VOHE1-asemalla. Tarkkailutulosten mukaan alue, jolla enimmäispitoisuus oli yli 3 mg/l, oli noin 0,1 km 2 :n laajuinen. Enimmäispitoisuuden esiintymisalueen pituus oli noin 1 km lounaissuunnassa ja merkityksetön kaakkoissuunnassa eli HELCOM-aseman suuntaan. 6.1.9 Ammusten raivaaminen Venäjällä Yhteensä 48 ammusta raivattiin Venäjän vesillä: 4 joulukuuta 2009 ja 13. joulukuuta 2009 välisenä aikana raivattiin 32 ammusta, 15. toukokuuta 2010 ja 19. toukokuuta 2010 välisenä aikana raivattiin 11 ammusta ja 10. 12. heinäkuuta 2010 raivattiin 5 ammusta. Heinäkuussa 2010 raivattiin viisi ammusta, joiden räjähdyspanoksen paino oli pieni ja jotka tunnistettiin putkenlaskua edeltävässä kontrollitutkimuksessa /6/. Vedenlaatua tarkkailtiin mittauksilla 3. marraskuuta 2009 ja 30. kesäkuuta välisenä aikana. Veden sameutta Suomen vesillä lähellä rajaa on mitattu jatkuvasti kahdella kiinteällä tarkkailuasemalla FIX1 ja FIX2 (katso luku 5). Sameuden huippuarvot, jotka mitattiin 29. joulukuuta 2009 ja 15. tammikuuta 2010, eivät aiheutuneet ammusten raivauksesta. Syynä olivat voimakkaat tuulet, jotka aiheuttivat aaltoja ja veden sekoittumista ja lisäsivät siten meriveden sameutta. Joulukuussa 2009 raivaustoimet lopetettiin 19. joulukuuta 2009. Toukokuussa 2010 tehdyt raivaustoimet eivät nekään aiheuttaneet mitattavissa olevaa sameuden voimistumista tarkkailuasemilla. Tarkkailutulokset vahvistavat sen, ettei Venäjän vesillä tehdyillä ammusten raivaustoimilla ole ollut mitattavissa olevia vaikutuksia vedenlaadun parametreihin tarkkailukohteissa. Näiden havaintojen perusteella voidaan todeta, ettei Venäjällä putkilinjan rakentamisen vuoksi tehdyillä ammusten raivaustoimilla ole ollut mitattavissa olevia vaikutuksia Suomen vesillä. Tämä vahvistaa vaikutuksista esitetyt arviot. 6.2 Kiviaineksen kasaaminen Kiviaineksen kasaamisen vaikutuksia merenpohjan morfologiaan, veden laatuun, sedimentin laatuun ja pohjaeliöstöön tarkkailtiin. 6.2.1 Merenpohjan morfologia Kerättyjen tarkkailutietojen perusteella voitiin määrittää rakennettujen kivipenkereiden koko ja korkeus sekä niiden ala merenpohjassa vertaamalla ennen kiviaineksen kasaamista ja sen jälkeen kerättyihin syvyystietoihin perustuvia maastomalleja toisiinsa. Korkeusero määritettiin

66 vertaamalla suunnitellun kivipenkereen korkeinta pistettä rakennetun vastaavaan pisteeseen. Taulukko, jossa on esitetty tiedot putkenlaskua edeltävistä kiviaineksen kasauspaikoista, kasaussyvyyksistä, suunnitelluista ja toteutuneista kiviainesmääristä, kivipenkereiden korkeuksista ja penkereiden pinta-alasta merenpohjassa on esitetty liitteessä 4. Myös putkenlaskun jälkeiset kiviaineksen kasauspaikat ja kasatun kiviaineksen määrä on esitetty liitteessä 4. Ennen putkenlaskua kiviainesta kasattiin yhteensä 219 398 m 3 27 kivipenkereeseen vuonna 2010. Kivipenkereiden kokonaispinta-ala merenpohjassa on 90 117 m 2 (taulukko 6.1). Putkenlaskun jälkeen kiviainesta kasattiin yhteensä 21 966 m 3 13 kivipenkereeseen vuonna 2010. Putkenlaskun jälkeen rakennettujen kivipenkereiden pinta-ala lasketaan oleellisin osin sen jälkeen, kun putkenlaskun jälkeisen kiviaineksen kasaamistyöt valmistuvat. Osa putkenlaskun jälkeisistä kiviaineksen kasaamistoimista tehdään olemassa olevien kivipenkereiden päälle kokonaispinta-alan tästä suurenematta. Sen vuoksi putkenlaskun jälkeen rakennettujen kivipenkereiden pinta-ala merenpohjassa määritetään vain uusissa kiviaineksen kasauspaikoissa. Ennen putkenlaskua ja sen jälkeen rakennettujen kivipenkereiden kokonaispinta-ala määritetään sen jälkeen, kun putkenlaskun jälkeiset toimet on viety loppuun. Todellista kokonaispinta-alaa verrataan sen jälkeen suunniteltuun. Taulukko 6.1 Ennen putkenlaskua ja sen jälkeen kasatun kiviaineksen määrä vuonna 2010. Kiviaineksen kasaaminen 2010 Ennen putkenlaskua Putkenlaskun jälkeen m 3 pinta-ala m 2 m 3 pinta-ala m 2 26 kivipenkerettä 96 988 43 529* 13 kivipenkerettä 21 966 ** Putkijaksojen liitoskohta 122 410 46 588 yhteensä 219 398 90 117 21 966 ** *Keskeneräinen kivipenkere E2012 ei ole mukana tarkastelussa. **Raportoidaan sen jälkeen, kun putkenlaskun jälkeinen kiviaineksen kasaustoimi on saatu valmiiksi. 6.2.2 Vedenlaatu Vedenlaatua tarkkailtiin kiviaineksen kasaamistoimien aikana tekemällä alukselta mittauksia mittauslinjoilla, keräämällä kiinteiden anturien rekisteröimiä tietoja ja ottamalla vesinäytteitä kolmelta VOFIXIW-asemalta (1 3) (kuva 5.8 ja taulukot 5.4 5.6). Käytetyt menetelmät on kuvattu luvussa 5.1. Tässä luvussa esitetyt virtausten ruusudiagrammit esittävät havaittuja keskivirtauksia alimmassa kymmenen metrin vesipatsaassa merenpohjan yläpuolella. Veden syvyys oli 60 79 metriä asemilla. Asemien tarkkailutulokset on esitetty liitteessä 5. Eri rakennustoimien yhteydessä tehtyihin mittauksiin perustuvien vedenlaadun tarkkailutulosten tarkastelussa on hyvä muistaa, että noin 10 NTU:a on alin arvo, jota vastaavan sameuden ihmissilmä havaitsee (katso kuva 6.1).

67 Copyright 1999 2010 McNab, Inc. Kuva 6.1 Sarja vesinäytteitä, joissa veden sameus on ilmaistu NTU-yksiköinä. Sameuden voimistuminen toimen aikana Seuraavissa luvuissa meriveden voimistuneella sameudella viitataan sameuteen, jonka havaittu arvo on yli 5 NTU. Mitattu arvo sisältää keskimääräisen taustasameuden (2 NTU) ja toiminnosta aiheutuvan sameuden voimistumisen (> 3 NTU). Sameuden arvo 3 NTU vastaa suspendoituneen kiintoaineen arvoa 10 mg SS/l (mallinnuksessa käytetty parametri), kun käytetään näiden kahden parametrin vertailun mahdollistavaa konservatiivista muuntokerrointa 3,4 (katso luku 7.2.3). 6.2.2.1 VOFIXIW1-asema (KP 297, putkijaksojen liitoskohta) Kiviaines kasattiin putkijaksojen liitoskohdassa 12 kasauskerralla 32 päivän aikana huhtikuussa ja toukokuussa 2010. Pieniä kasaustöitä tehtiin lisäksi kahtena päivänä kesäkuussa 2010. Yksittäisten kasauskertojen kesto oli 7 21 tuntia. Kiviaines kasattiin merenpohjaan 7. huhtikuuta ja 28. kesäkuuta 2010 välisenä aikana (taulukko 5.6). Virtaukset Havaitut virtausnopeudet ovat keskiarvoja, jotka on saatu tunnin aikana vesipatsaan alimmasta kerroksesta merenpohjan yläpuolella. Arvot perustuvat alimmasta kerroksesta kahden metrin välein tallennettuihin mittaustietoihin. Putkijaksojen liitoskohdan mittaustulosten mukaan vallitsevien pohjavirtausten suunta oli itään ja koilliseen (kuva 6.2). Virtausnopeuden mediaani oli 5,0 cm/s 5. huhtikuuta ja 22. toukokuuta 2010 välisenä jaksona, jolloin suurin osa kiviaineksesta kasattiin. Mittauslinjat ja kiinteät anturit Tietoja kerättiin alukselta neljällä mittauslinjalla kiviaineksen kasaamisen ympäristövaikutusten tarkkailun aikana 27. 28. huhtikuuta 2010. Kaksi mittauslinjaa sijaitsi kiviaineksen kasausaluksen eteläpuolella ja kaksi sen pohjoispuolella. Merenpohjaan kasattiin yhteensä 11 150 m 3 kiviainesta kahdella kasauskerralla kyseisen jakson aikana. Kiviaineksen kasauskerran aikana keskimääräinen virtaussuunta oli koilliseen keskinopeudella 5 cm/s. Virtaussuunta vaihteli pohjoisesta kaakkoon, ja virtausnopeus oli enimmillään 14 cm/s /94/.

68 Kuva 6.2 Ruusudiagrammi keskimääräisestä virtaussuunnasta ja -nopeudesta vesipatsaan alimmassa 10 metrin kerroksessa VOFIXIW1-asemalla (putkijaksojen liitoskohdassa) kiviaineksen kasaamisen aikana. Mittaukset tehtiin 5. huhtikuuta 2010 ja 22. toukokuuta 2010 välisenä aikana. /94/ Kasauskertojen aikana sameusarvot vaihtelivat kolmessa kiinteässä tarkkailukohteessa (S1 S3) putkijaksojen liitoskohdan lähellä taulukoissa 6.2 ja 6.3 esitetyllä tavalla. Mittausten perusteella sameuden tausta-arvoksi määritettiin noin 1 3 NTU huhtikuussa. Taustaarvo suureni 5. toukokuuta 2010 jälkeen noin 5 NTU:n tasolle tiheän ja samean vesimassan virratessa alueelle. /94/ Taulukko 6.2 Pohjavirtausten ja sameuden tallennetut mittausarvot kiviaineksen kasaamisen aikana VOFIXIW1-asemalla 27. huhtikuuta 2010 /94/. Kiviaineksen kasaaminen VOFIXIW1-asemalla 27. huhtikuuta 2010 Sameuden tarkkailukohde (kuva 5.9) Etäisyys vedenalaisen liitoskohdan penkereeseen m Kohteen sijainti kiviaineksen kasauspaikasta Kasattu kiviaines m 3 Keskimääräinen virtausnopeus ja -suunta Sameuden mitattu enimmäisarvo NTU S1 140 Lounas 4,3 cm/s 1-2 S2 140 Itä 4 879 74 (itä, koillinen) 27 S3 80 Luode 11 Taulukko 6.3 Pohjavirtausten ja sameuden tallennetut mittausarvot kiviaineksen kasaamisen aikana VOFIXIW1-asemalla 28. huhtikuuta 2010 /94/. Kiviaineksen kasaaminen VOFIXIW1-asemalla 28. huhtikuuta 2010 Sameuden tarkkailukohde (kuva 5.9) Etäisyys vedenalaisen liitoskohdan penkereeseen m Kohteen sijainti kiviaineksen kasauspaikasta Kasattu kiviaines m 3 Keskimääräinen virtausnopeus ja -suunta Sameuden mitattu enimmäisarvo NTU

69 S1 140 Lounas 6,8 cm/s 1-2 S2 140 Itä 74 (itä, 6 271 8 koillinen) S3 80 Luode 28 Kolmella neljästä mittauslinjasta havaittiin lähellä merenpohjaa oleva sameuspilvi alimmassa kymmenen metrin vesikerroksessa merenpohjan yläpuolella (kuva 6.3). Sameutta havaittiin pohjoisella mittauslinjalla kummallakin mittauskierroksella, ja sitä esiintyi juuri ja juuri havaittavassa määrin eteläisellä mittauslinjalla (pilven osa) toisella mittauskierroksella. Mittausten mukaan sameus voimistui 70 80 metrin kerroksessa vedenpinnan alapuolella /94/. Ensimmäisellä kierroksella pohjoisella mittauslinjalla tallennettu enimmäissameus oli 8,4 NTU. Keskimääräinen sameus alimmassa 10 metrin vesikerroksessa oli 2,7 NTU. Pilven, jossa sameus oli voimistunut (> 5 NTU), pituus oli noin 500 metriä mittauslinjan suunnassa. Eteläisellä mittauslinjalla ei havaittu sameutta (kuva 6.3). Toisella mittauskierroksella havaittiin sedimenttipilvi kiviaineksen kasausaluksen molemmilla puolilla (kuva 6.3). Pohjoisella mittauslinjalla sameuden tallennettu enimmäisarvo oli 21,8 NTU. Keskimääräinen sameus alimmassa 10 metrin vesikerroksessa oli 2,5 NTU. Pilven pituus mittauslinjan suunnassa oli noin 600 metriä. Eteläisellä mittauslinjalla enimmäisarvo oli 10,9 NTU ja keskiarvo oli 2,4 NTU. Tässä tapauksessa pilven pituutta ei voitu arvioida, koska pilvi nähtiin vain mittauslinjan pohjoispäässä ja sen arvioitiin ulottuvan mittauslinjaa pidemmälle. /94/ Sameus 27.4.2010 pohjoinen linja, kierros 1, VOFIXIW1 Sameus 27.4.2010 pohjoinen linja, kierros 2, VOFIXIW1 0 50 NTU 0 50 NTU 45 NTU 45 NTU -20 40 NTU -20 40 NTU 35 NTU 35 NTU syvyys [m] -40 30 NTU 25 NTU syvyys [m] -40 30 NTU 25 NTU 20 NTU 20 NTU -60 15 NTU -60 15 NTU 10 NTU 10 NTU -80 5 NTU -80 5 NTU 0 0,1 0,2 0,3 0,4 0,5 0,6 0,7 0,8 0,9 1 etäisyys [km] 0 NTU 0 0,1 0,2 0,3 0,4 0,5 0,6 0,7 0,8 0,9 1 Etäisyys [km] 0 NTU Sameus 27.4.2010 eteläinen linja, kierros 1, VOFIXIW1 Sameus 27.4.2010 eteläinen linja, kierros 2, VOFIXIW1 0 50 NTU 0 50 NTU 45 NTU 45 NTU -20 40 NTU -20 40 NTU 35 NTU 35 NTU syvyys [m] -40 30 NTU 25 NTU 20 NTU syvyys [m] -40 30 NTU 25 NTU 20 NTU -60 15 NTU -60 15 NTU 10 NTU 10 NTU -80 5 NTU -80 5 NTU 0 0,1 0,2 0,3 0,4 0,5 0,6 0,7 0,8 0,9 1 etäisyys [km] 0 NTU 0 0,1 0,2 0,3 0,4 0,5 0,6 0,7 0,8 0,9 1 etäisyys [km] 0 NTU Kuva 6.3 Sameutta tarkkailtiin alukselta tehdyillä mittauksilla pohjoisella ja eteläisellä mittauslinjalla VOFIXIW1-asemalla 27. 28. huhtikuuta 2010. Pohjoinen mittauslinja = yläkuvat, eteläinen mittauslinja = alakuvat. Ensimmäinen mittauskierros = vasen, toinen mittauskierros = oikea /41/. Suurimmat sameusarvot tallennettiin kiinteillä antureilla 5. huhtikuuta ja 22. toukokuuta 2010 välisenä aikana, jolloin suurin osa kiviaineksesta kasattiin. Nämä arvot on esitetty taulukossa 6.4.

70 Taulukko 6.4 Kiinteiden antureiden tallentamat sameuden enimmäisarvot VOFIXIW1- asemalla 5.4. 22.5.2010 /94/. Kiviaineksen kasaamisen tarkkailu kiinteillä antureilla 5.4. 22.5.2010 Kiinteä anturi (kuva 5.9) Enimmäissameuden esiintymispäivä Enimmäissameuden esiintymispäivänä kasattu kiviaines, m 3 Virtauksen keskinopeus ja suunta enimmäissameuden aikana Sameuden mitattu enimmäisarvo NTU S1 18.4.2010 1 400 S2 27.4.2010 4 900 S3 12.4.2010 11 200 5 cm/s 242 (länsi, lounas) 5,2 cm/s 71 (itä, koillinen) 2,9 cm/s 56 (koillinen) 54 27 45 Yksittäiset yli 5 NTU:n sameushuiput kestivät tavallisesti 1 6 tuntia. Poikkeuksena oli anturi S3 luoteeseen rakennustoimesta, joka tallensi kahdella kiviaineksen kasauskerralla noin 12 tuntia kestävät sameushuiput. Sameus oli lähellä merenpohjaa yli 5 NTU yhteensä 0,6 2,5 päivän ajan anturin mukaan vaihdellen. /94/ Kuvassa 6.4 on esitetty graafisesti lähellä merenpohjaa olevien sameushuippujen käyttäytyminen kiviaineksen kasauksen jälkeen. Suurin osa huipuista esiintyi huhtikuussa 2010. Sameus 297/1 Sameus 297/2 Sameus 297/3 Kiviainesmäärä Kuva 6.4 Kahden kiinteän anturin tallentamat sameusarvot (NTU) lähellä merenpohjaa (vasen y-akseli) ja päivittäin kasatun kiviaineksen määrä (oikea y-akseli) VOFIXIW1-asemalla 26.3.2010 2.8.2010 /41/. Kuvassa 6.5 on esitetty sameustiedot pitkän aikavälin CONTROL 1 -asemalta 15,6 km pohjoiseen putkijaksojen liitoskohdasta. Samassa kaaviossa on esitetty sameustiedot, jotka on kerätty VOFIXIW1-asemalta kiviaineksen kasaamisen aikana. Vaikka sijaintipaikkojen syvyys vaihtelee, kaavio osoittaa sameuden voimistuneen kummallakin asemalla 12. 16. kesäkuuta 2010 välisenä aikana. Tämä saattaa perustua hydrografisiin tai meteorologisiin tekijöihin.

71 Kuva 6.5 Sameusmittausten aikasarjat CONTROL1- ja VOFIXIW1-asemilla. Kiviaineksen kasauskerrat on merkitty vihreällä x-akselille /95/. Vesinäytteet Alukselta tehtävän tarkkailun aikana eteläisellä mittauslinjalla otettiin vesinäytteitä noin 300 metriä etelään toimenpidealueelta. Näytteidenoton aikana (27. huhtikuuta 2010) sameusarvo (7,7 FNU) nousi vain hieman taustaarvoa (1 3 NTU) suuremmaksi metrin vesikerroksessa merenpohjan yläpuolella. Happipitoisuus oli 5,8 mg O 2 /l ja kokonaisfosforipitoisuus oli 69 µg P/l. Keskimääräinen ravinnepitoisuus pinnasta 70 metrin syvyyteen oli 26 µg P/l ja 300 µg N/l. Meriveden metallipitoisuudet alittivat yleisesti määritysrajan tai arvon 1 µg/l. Lähellä merenpohjaa mitatut sinkin, lyijyn ja arseenin enimmäisarvot olivat noin 1 3 µg/l. /41/ 6.2.2.2 VOFIXIW2-asema (KP 262) Kiviainesta kasattiin VOFIXIW2-asemalla kahdessa sijaintipaikassa 17. 26. toukokuuta 2010 (taulukko 5.7). Jakson aikana kiviainesta kasattiin enintään 11 tuntia kestävien kasauskertojen aikana. Virtaukset Havaitut virtausnopeudet ovat keskiarvoja, jotka on saatu tunnin aikana vesipatsaan alimmasta kerroksesta merenpohjan yläpuolella. Arvot perustuvat alimmasta kerroksesta kahden metrin välein tallennettuihin mittaustietoihin. Kiviaineksen kasaamisen aikana vallitsevat pohjavirtaukset jakautuivat tasaisemmin kaikkiin suuntiin tarkkailukohteessa kuin putkijaksojen liitoskohdassa. Virtauksista suurin osa suuntautui kuitenkin lounaaseen ja koilliseen (kuva 6.6). Koko tarkkailujakson aikana 30.4. 10.6.2010 virtausnopeuden mediaani oli 3,9 cm/s.

72 Kuva 6.6 Ruusudiagrammit mitatuista keskimääräisistä virtaussuunnista ja -nopeuksista vesipatsaan alimmassa 10 metrin kerroksessa VOFIXIW2-asemalla kiviaineksen kasaamisen aikana. Mittaukset tehtiin 30. huhtikuuta 2010 ja 10. kesäkuuta 2010 välisenä aikana /94/. Mittauslinjat ja kiinteät anturit Alukselta tehtiin mittauksia neljällä mittauslinjalla kiviaineksen kasaamisen aikana 18. toukokuuta 2010. Näistä kaksi mittauslinjaa sijaitsi kiviaineksen kasausaluksen itäpuolella ja kaksi sen länsipuolella. Kiviainesta kasattiin yhteensä 3 800 m 3 merenpohjaan kyseisenä päivänä. Virtauksen keskimääräinen suunta kiviaineksen kasaamisen aikana oli länteen keskinopeudella 2 cm/s. Suunta vaihteli lännestä koilliseen, ja enimmäisnopeus oli 5 cm/s. /94. Kolmessa tarkkailukohteessa (S1 S3) tallennetut sameusarvot on esitetty taulukossa 6.5. Sameuden mitattu tausta-arvo oli noin 1 NTU.

73 Taulukko 6.5 Pohjavirtausten ja sameuden tallennetut arvot kiviaineksen kasaamisen aikana VOFIXIW2-asemalla /94/. Kiviaineksen kasaaminen VOFIXIW2-asemalla 18. toukokuuta 2010 Sameuden tarkkailukohde (kuva 5.9) Etäisyys penkereen E2017 reunaan m Kohteen sijainti kiviaineksen kasauspaikasta Kohteessa kasattu kiviaines, m 3 Keskimääräinen virtausnopeus ja -suunta Sameuden mitattu enimmäisarvo NTU S1 310 Etelä 2,0 cm/s 2 S2 220 Koillinen 3 791 263 (länsi) 4 S3 180 Luode 3 Mittauslinjan tarkkailun aikana havaittiin sameuspilvi alimmassa viiden metrin vesikerroksessa merenpohjan yläpuolella yhdellä neljästä mittauslinjasta (kuva 6.7). Hieman nousseita sameusarvoja (noin 10 NTU) rekisteröitiin lyhyellä matkalla aivan merenpohjan yläpuolella läntisen mittauslinjan syvimmässä kohdassa toisella mittauskierroksella. Syvyys oli 55 60 metriä. Pilven pituudeksi mittauslinjan suunnassa arvioitiin noin 200 metriä 2 3 metriä merenpohjan yläpuolella /94/. Itäisellä mittauslinjalla ei havaittu sameutta (kuva 6.7). 0 Sameus 18.5.2010 itäinen linja, kierros 1, VOFIXIW2 50 NTU 0 Sameus Turbidity 18.5.2010 18.5.2010 itäinen E-transect, linja, kierros round 2, VOFIXIW2 2, VOFIXIW2 50 NTU -10-20 45 NTU 40 NTU 35 NTU -10-20 45 NTU 40 NTU 35 NTU syvyys [m] -30-40 30 NTU 25 NTU 20 NTU syvyys[m] depth [m] -30-40 30 NTU 25 NTU 20 NTU -50-60 -70 0 0,2 0,4 0,6 0,8 1 1,2 etäisyys [km] 15 NTU 10 NTU 5 NTU 0 NTU -50-60 -70 0 0.2 0.4 0.6 0.8 1 1.2 distance [km] etäisyys [km] 15 NTU 10 NTU 5 NTU 0 NTU syvyys [m] Sameus 18.5.2010 läntinen linja, kierros 1, VOFIXIW2 0-10 -20-30 -40-50 -60-70 0 0,2 0,4 0,6 0,8 1 1,2 etäisyys [km] 50 NTU 45 NTU 40 NTU 35 NTU 30 NTU 25 NTU depth [m] syvyys [m] Turbidity 18.5.2010 W-transect, round 2, VOFIXIW2 Sameus 18.5.2010 läntinen linja, kierros 2, VOFIXIW2 0-10 -20-30 -40 20 NTU -50 15 NTU 10 NTU -60 5 NTU -70 0 0.2 0.4 0.6 0.8 1 1.2 0 NTU distance [km] etäisyys [km] 50 NTU 45 NTU 40 NTU 35 NTU 30 NTU 25 NTU 20 NTU 15 NTU 10 NTU 5 NTU 0 NTU Kuva 6.7 Sameutta tarkkailtiin alukselta tehdyillä mittauksilla itäisellä ja läntisellä mittauslinjalla VOFIXIW2-asemalla 18. toukokuuta 2010. Itäinen mittauslinja = yläkuvat, läntinen mittauslinja = alakuvat. Ensimmäinen mittauskierros = vasen, toinen mittauskierros = oikea /41/.

74 Kiinteiden anturien 30.4. 10.6.2010 tallentamat sameuden enimmäisarvot on esitetty taulukossa 6.6. Taulukko 6.6 Kiinteiden antureiden tallentamat sameuden enimmäisarvot VOFIXIW2- asemalla 30.4. 10.6.2010 /94/. Sameuden tarkkailu kiinteillä antureilla 30.4. 10.6.2010 Kiinteä anturi (kuva 5.9) Enimmäissameuden esiintymispäivä Enimmäissameuden esiintymispäivänä kasattu kiviaines, m3 Virtauksen keskinopeus ja suunta enimmäissameuden aikana Sameuden mitattu enimmäisarvo NTU S1 25.5.2010 3 400 S2 22.5.2010 1 000 S3 24.5.2010 1 800 3,8 cm/s 236 (lounas) 4,0 cm/s 237 (lounas) 2,2 cm/s 14 (pohjoinen, koillinen) 4 14 8 Yksittäiset yli 5 NTU:n sameushuiput kestivät tallennettujen tietojen perusteella tavallisesti 1 2 tuntia. Sameutta oli lähellä merenpohjaa olevassa kerroksessa yli 5 NTU yhteensä 1 6 tunnin ajan (S2 ja S3) tai sameutta ei havaittu ollenkaan (S1) /94/. Kuvassa 6.8 on esitetty graafisesti sameushuippujen esiintyminen ja voimakkuus lähellä merenpohjaa kiviaineksen kasaamiskertojen aikana. Sameus 262/1 Sameus 262/2 Sameus 262/3 Kiviaineksen kasaaminen Kuva 6.8 Kiinteät anturit. Sameus (NTU) lähellä merenpohjaa (vasen y-akseli) ja päivittäin kasatun kiviaineksen määrä (oikea y-akseli) VOFIXIW 2 asemalla 30.4.2010 10.6.2010 /41/. Vesinäytteet Alukselta tehtävän tarkkailun aikana läntisellä mittauslinjalla otettiin vesinäytteitä noin 300 metriä pohjoiseen toimenpidealueesta noin 0,8 kilometrin etäisyydellä Viron talousvyöhykkeeltä. Vesinäytteiden oton (18. toukokuuta 2010) aikana sameus (0,73 FNU) oli taustatasolla metrin vesikerroksessa merenpohjan yläpuolella. Happipitoisuus oli 8,1 mg O 2 /l ja

75 kokonaisfosforipitoisuus oli 47 µg P/l. Keskimääräinen fosforipitoisuus pinnasta 50 metrin syvyyteen oli 24 µg P/l ja keskimääräinen typpipitoisuus oli 300 µg N/l. Meriveden metallipitoisuudet olivat taustatasolla. 6.2.2.3 VOFIXIW3-asema (KP 163) Kiviainesta kasattiin VOFIXIW3-tarkkailukohteessa kahdessa sijaintipaikassa 26. 30. toukokuuta 2010 välisenä aikana (taulukko 5.7). Kiviainesten kasauskerta kesti enintään 11 tuntia. Virtaukset Havaitut virtausnopeudet ovat keskiarvoja, jotka on saatu tunnin aikana vesipatsaan alimmasta kerroksesta merenpohjan yläpuolella. Arvot perustuvat alimmasta kerroksesta kahden metrin välein tallennettuihin mittaustietoihin. Kiviaineksen kasaamisen aikana tarkkailukohteessa vallitsevien pohjavirtausten suunta oli itäinen ja lounainen (kuva 6.9). Koko tarkkailujakson aikana 6.5. 29.6.2010 virtausnopeuden mediaani oli 3,5 cm/s. Kuva 6.9 Ruusudiagrammi mitatusta keskimääräisestä virtaussuunnasta ja -nopeudesta vesipatsaan alimmassa 10 metrin kerroksessa VOFIXIW3-asemalla kiviaineksen kasaamisen aikana. Mittaukset tehtiin 6. toukokuuta 2010 ja 29. kesäkuuta 2010 välisenä aikana /94/. Mittauslinjat ja kiinteät anturit Alukselta tehtiin mittauksia neljällä mittauslinjalla kiviaineksen kasaamisen aikana 28. toukokuuta 2010. Näistä kaksi mittauslinjaa sijaitsi kiviaineksen kasausaluksen eteläpuolella ja kaksi sen pohjoispuolella. Päivän aikana merenpohjaan kasattiin yhteensä 4 400 m 3 kiviainesta. Virtaussuunta vaihteli idästä lounaaseen, ja keskinopeus oli 2,4 cm/s /94/. Kolmessa tarkkailukohteessa (S1 S3) tallennetut sameusarvot on esitetty taulukossa 6.7. Sameuden tausta-arvoksi arvioitiin noin 1 NTU.

76 Taulukko 6.7 Pohjavirtausten ja sameuden tallennetut arvot kiviaineksen kasaamisen aikana VOFIXIW3-asemalla /94/. Kiviaineksen kasaaminen VOFIXIW3-asemalla 28. toukokuuta 2010 Sameuden tarkkailukohde (kuva 5.9) Etäisyys penkereiden WK003 / WK005 reunaan, m Kohteen sijainti kiviaineksen kasauspaikasta Kohteessa kasattu kiviaines, m 3 Keski-määräinen virtausnopeus ja -suunta Sameuden mitattu enimmäisarvo NTU S1 300/220 Kaakko 2,4 cm/s 7 S2 120/250 Koillinen 4 401 9 161 (etelä, lounas) S3 350/250 Luode 6 Sameustasot olivat yleisesti alhaiset alukselta tehdyn tarkkailun aikana. Kohonneita sameusarvoja mitattiin pohjoisen mittauslinjan osassa lähellä merenpohjaa (kuva 6.10). Kokonaissyvyys oli noin 60 metriä. Sameuden huippuarvot olivat noin 7 NTU, kun keskimääräiset arvot olivat taustatasolla /41/. Sameus 28.5.2010 eteläinen linja, kierros 1, VOFIXIW3 Sameus 28.5.2010 eteläinen linja, kierros 2, VOFIXIW3 0 50 NTU 0 50 NTU -10 45 NTU -10 45 NTU syvyys [m] -20-30 -40-50 40 NTU -20 35 NTU 30 NTU 25 NTU syvyyv [m] -30-40 20 NTU -50 40 NTU 35 NTU 30 NTU 25 NTU 20 NTU -60 15 NTU 10 NTU -60 15 NTU 10 NTU -70 5 NTU -70 5 NTU -80 0 0,2 0,4 0,6 0,8 1 1,2 etäisyys [km] 0 NTU 0-80 0,2 0,4 0,6 0,8 1 1,2 etäisyys [km] 0 NTU Sameus 28.5.2010 pohjoinen linja, kierros 1, VOFIXIW3 Sameus 28.5.2010 pohjoinen linja, kierros 2, VOFIXIW3 0 50 NTU 0 50 NTU -10 45 NTU -10 45 NTU syvyys [m] -20-30 -40 40 NTU 35 NTU 30 NTU 25 NTU syvyys[m] -20-30 -40 40 NTU 35 NTU 30 NTU 25 NTU -50 20 NTU -50 20 NTU -60 15 NTU 10 NTU -60 15 NTU 10 NTU -70 5 NTU -70 5 NTU -80 0 0,2 0,4 0,6 0,8 1 1,2 etäisyys [km] 0 NTU -80 0 0,2 0,4 0,6 0,8 1 1,2 etäisyys [km] 0 NTU Kuva 6.10 Sameutta tarkkailtiin alukselta tehdyillä mittauksilla eteläisellä ja pohjoisella mittauslinjalla VOFIXIW3-asemalla 28. toukokuuta 2010. Eteläinen mittauslinja = yläkuvat, pohjoinen mittauslinja = alakuvat. Ensimmäinen mittauskierros = vasen, toinen mittauskierros = oikea /41/. Suurimmat kiinteiden anturien tallentamat sameusarvot mitattiin mittauslinjojen tarkkailun aikana. Ne on esitetty taulukossa 6.7. Kohonneiden sameusarvojen eli yli 5 NTU:n arvojen kokonaiskesto merivedessä oli enintään tunti /94/. Kuvassa 6.11 on esitetty graafisesti sameushuippujen esiintyminen ja voimakkuus lähellä merenpohjaa kiviaineksen kasaamiskertojen aikana toukokuussa 2010.

77 Sameus 163/1 Sameus 163/2 Sameus 163/3 Kiviaineksen kasaaminen Kuva 6.11 Kiinteät anturit. Sameus (NTU) lähellä merenpohjaa (vasen y-akseli) ja päivittäin kasatun kiviaineksen määrä (oikea y-akseli) VOFIXIW 3 -asemalla6.5. 29.6.2010 /41/. Vesinäytteet Alukselta tehtävän tarkkailun aikana pohjoisella mittauslinjalla otettiin vesinäytteitä noin 100 metriä pohjoiseen toimenpidealueesta noin 2,4 kilometrin etäisyydellä Viron talousvyöhykkeeltä. Näytteidenoton aikana (28. toukokuuta 2010) sameusarvo (3,9 FNU) ilmaisi, että sameus oli hienoisesti noussut lähellä merenpohjaa. Happipitoisuus oli 2.6 mg O 2 /l ja kokonaisfosforipitoisuus oli 110 µg P/l. Keskimääräinen fosforipitoisuus pinnasta 50 metrin syvyyteen oli 38 µg P/l ja keskimääräinen typpipitoisuus oli 350 µg N/l. Meriveden metallipitoisuudet olivat yleisesti alhaiset eli lähellä määritysrajaa tai sen alla. 6.2.3 Sedimentin laatu Sedimenttinäytteitä otettiin ennen kiviaineksen kasaamista ja sen jälkeen tutkimuslinjalta SED2, joka sijaitsee aseman VOFIXIW1 läheisyydessä putkijaksojen liitoskohdassa. Sedimenttinäytteitä otettiin mittauslinjalta seitsemältä eri paikalta putkijaksojen liitoskohdassa sijaitsevasta kiviaineksen kasauspaikasta pohjoiseen (kuva 5.10, taulukot 5.4 5.5). Kauimmaiset paikat, jotka sijaitsivat 3 200 metrin etäisyydellä kiviaineksen kasauspaikasta, toimivat vertailuasemina. 6.2.3.1 Yleiset ominaisuudet Kuiva-aineen keskimääräinen pitoisuus oli syvemmällä sedimentissä korkeampi kuin pintakerroksessa (taulukko 6.8). Kuiva-aineen prosentuaalinen osuus oli molemmissa kerroksissa suurempi kiviaineksen kasaamisen jälkeen. Ero on selitettävissä sedimentin fysikaalisen koostumuksen luontaisella vaihtelulla. Orgaanisen aineksen prosentuaalinen osuus oli yleisesti ottaen alhainen ja osuus pieneni sedimentin pintakerroksen alapuolella. Sedimentin savipitoisuus oli melko korkea, keskimäärin >50 %, pitoisuuden vaihteluvälin ollessa 42-81 %. Suurimmat arvot mitattiin näytteistä, jotka otettiin kiviaineksen kasaamisen jälkeen 100 metrin etäisyydeltä putkijaksojen liitoskohdasta. Kyseiseltä paikalta määritetty orgaanisen aineksen pitoisuusarvo oli nolla.

78 Taulukko 6.8 Pintasedimentin keskimääräinen fysikaalinen koostumus tutkimuslinjalla SED2 /41/. Sedimentin laatu 0 2 cm (paikat 1 7) 2 10 cm (paikat 1 2) ennen* jälkeen** ennen jälkeen Kuiva-ainepitoisuus, % 14,7 19,8 24,7 39,2 Orgaanisen aineksen pitoisuus, % kp 9,4 8,8 4,2 4,1 Saviaines (< 0,002 mm), % kp 52 (ennen/jälkeen) 63 (ennen/jälkeen) * Ennen = näytteet on otettu ennen kiviaineksen kasaamista. ** Jälkeen = näytteet on otettu kiviaineksen kasaamisen jälkeen. 6.2.3.2 Arseeni ja raskasmetallit Analysoidut arseeni- ja raskasmetallipitoisuudet on esitetty liitteessä 5 sekä taulukossa 6.9 ja kuvassa 6.12. Pitoisuudet olivat yleisesti ottaen alhaisia. Ainoa poikkeus oli paikalta SED2/2B (etäisyys 100 m, syvyys 2 10 cm) määritetty yksittäinen kohonnut kuparipitoisuusarvo (220 mg/kg ka) näytteessä, joka otettiin ennen kiviaineksen kasaamisen aloittamista. Kuvaajat pintasedimentistä (0 2 cm) analysoitujen arseeni- ja raskasmetallipitoisuuksien, kuivaainepitoisuuden ja hehkutusjäännöksen muutoksista kivipenkereen rakentamisen aikana on esitetty kuvassa 6.12. Kuvaajien vaaka-akselin numerot 1-7 edustavat näytteenottopaikkoja 50, 100, 200, 400, 800, 1 600 ja 3 200 m:n etäisyydellä kivipenkereestä. 1 Arseeni, As [mg/kg kp], muutos 0 R² = 0,118 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 6 7

79 Kadmium, Cd [mg/kg kp], muutos 0,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 0 0,1 0,2 0,3 R² = 0,014 1 2 3 4 5 6 7 Kromi, Cr [mg/kg kp], muutos 10 5 R² = 0,261 0 5 10 15 20 1 2 3 4 5 6 7 Kupari, Cu [mg/kg kp], muutos 6 4 2 0 2 4 6 8 10 12 R² = 0,582 1 2 3 4 5 6 7

80 0,1 0,08 0,06 0,04 0,02 0 0,02 0,04 0,06 0,08 0,1 Elohopea, Hg [mg/kg kp], muutos R² = 0,375 1 2 3 4 5 6 7 4 2 0 2 4 6 8 10 12 14 16 Nikkeli, Ni [mg/kg kp], muutos R² = 0,316 1 2 3 4 5 6 7 7 Lyijy, Pb [mg/kg kp], muutos 6 5 4 3 2 1 0 1 2 R² = 0,496 1 2 3 4 5 6 7

81 15 10 5 0 5 10 15 20 25 30 35 Sinkki, Zn [mg/kg kp], muutos R² = 0,445 1 2 3 4 5 6 7 50 40 Kuiva-aine [g/kg], muutos 30 R² = 0,264 20 10 0 10 20 1 2 3 4 5 6 7 Hehkutusjäännös [% kp], muutos 2 1,5 1 0,5 0 0,5 1 1,5 2 2,5 R² = 0,263 1 2 3 4 5 6 7

82 Orgaaninen aine [% kp], muutos 3 2,5 2 1,5 1 0,5 R² = 0,225 0 0,5 1 1,5 2 2,5 1 2 3 4 5 6 7 Kuva 6.12 Metallipitoisuuksien (normalisoimattomia), kuiva-ainepitoisuuden, hehkutusjäännöksen ja orgaanisen aineksen pitoisuuden muutokset kiviaineksen kasaamistöiden aikana putkijaksojen liitoskohdan läheisyydessä /41/. X-akselilla on esitetty näytteenottopaikkojen numerot tutkimuslinjalla SED2 (1 = 50 m, 7 = 3 200 m, taulukko 5.5). Kuvaajat osoittavat, että arseenipitoisuudet ja miltei kaikkien raskasmetallien pitoisuudet sekä orgaanisen aineksen pitoisuudet olivat jonkin verran alhaisempia kivipenkereen rakentamisen jälkeen. Pitoisuustason aleneminen oli selkeintä kivipenkereen läheisyydessä sijaitsevilla näytteenottopaikoilla. Kuitenkin vain kuparin pitoisuustason lasku oli tilastollisesti merkitsevä (R 2 = 0,58, kun tilastollisen merkitsevyyden raja-arvo on 0,56). Lyijypitoisuudet poikkesivat edellä mainitusta, sillä tulokset ilmensivät pitoisuuksien lievää nousua kasaamisen jälkeen otetuissa näytteissä. Tämä trendi ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä ja lyijypitoisuustaso oli kauttaaltaan alhainen. Kuiva-aineen ja hehkutusjäännöksen pitoisuustasot näyttivät olevan lähellä kivipengertä hieman korkeampia kasauksen jälkeen otetuissa näytteissä. Esimerkki tarkkailussa määritettyjen metallipitoisuuksien suhteesta ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä tehdyssä mallinnuksessa käytettyihin lähtöarvopitoisuuksiin /96/ on esitetty taulukossa 6.9. Vertailuarvoina on käytetty 50 ja 3 200 m:n etäisyydellä kivipenkereestä sijaitsevien näytteidenottopaikkojen tuloksia.

83 Taulukko 6.9 Tarkkailussa 50 ja 3 200 m:n etäisyydeltä kivipenkereestä määritettyjen metallipitoisuuksien suhde mallinnuksen lähtöarvoina käytettyhin pitoisuuksiin (90 %:n fraktiilit) /96/. Näytteet on otettu 0 2 cm:n pintasedimenttikerroksesta, pitoisuusarvot normalisoimattomia. Aine Arseeni, mg/kg kp Kadmium, mg/kg kp Kromi, mg/kg kp Kupari, mg/kg kp Elohopea, mg/kg kp Nikkeli, mg/kg kp Lyijy, mg/kg kp Sinkki, mg/kg kp Näytteenottovaihe Määritetty pitoisuus Etäisyys, metriä 50 3 200 ennen 12 10 jälkeen 7,8 9,5 ennen 0,76 0,50 jälkeen 0,56 0,46 ennen 57 61 jälkeen 42 64 ennen 39 33 jälkeen 29 37 ennen <0,10 <0,10 jälkeen <0,10 0,11 ennen 44 43 jälkeen 30 42 ennen 26 28 jälkeen 29 28 ennen 160 150 jälkeen 130 150 Mallinnus - pitoisuus 15,5 1,76 58,5 96,6 0,066 55 38,7 360 Taulukosta 6.9 voidaan todeta, että potentiaalisten haitta-aineiden leviämisen mallinnuksessa käytetyt lähtöarvopitoisuudet ovat pääosin selvästi korkeampia kuin tarkkailussa määritetyt pitoisuudet. Kromin ja elohopean osalta määritetyt pitoisuudet ja mallinnuksessa käytetyt lähtöarvot ovat samalla tasolla. Normalisoidut arseeni- ja raskasmetallipitoisuudet on esitetty pylväsdiagrammeina kuvassa 6.13. Kuvaajissa on lisäksi esitetty suomalaisen sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaiset tason 1 ja tason 2 raja-arvot /97/. Numeeriset pitoisuusarvot on esitetty liitteessä 5.

84

85 Kuva 6.13 Pintasedimentin normalisoidut arseeni- ja raskasmetallipitoisuudet tutkimuslinjalla SED2 ennen kiviaineksen kasaamista ja sen jälkeen. Valkoiset pylväät osoittavat pitoisuuksia, jotka ovat alle määritysrajan; esitetyt pitoisuudet on saatu jakamalla määritysrajan arvo luvulla 2. Arseenin ja useimpien raskasmetallien normalisoidut pitoisuudet eivät ylittäneet tason 1 rajaarvoja. Näytteen SED2/2B yksittäinen kohonnut kuparipitoisuus oli 150 mg/kg ka, joka ylittää tason 2 raja-arvon (90 mg/kg ka). Kadmiumpitoisuus oli joillakin näytteenottopaikoilla 0,6 0,9 mg/kg ka ylittäen hieman tason 1 raja-arvon ( 0,5 mg/kg ka). Normalisoidut kadmiumpitoisuudet olivat kuitenkin alhaisia verrattuna tason 2 raja-arvoon (2,5 mg/kg ka). 6.2.3.3 Dioksiinit ja furaanit Analysoidut dioksiinien/furaanien pitoisuudet on esitetty liitteessä 5 sekä taulukossa 6.10 ja kuvassa 6.14. Analysoitu pitoisuustaso oli yleisesti alhainen, ja dioksiinien/furaanien WHO-TEQ-

86 ja I-TEQ-pitoisuudet olivat käytännössä samat. Näytteestä SED2/1B (etäisyys 50 m, syvyys 2 10 cm) määritetyt pitoisuudet olivat kuitenkin 2 3 kertaa korkeampia verrattuna yleiseen tasoon. Kuvaaja pintasedimentistä (0 2 cm) analysoitujen dioksiini/furaanipitoisuuksien muutoksista kivipenkereen rakentamisen aikana suhteessa etäisyyteen kivipenkereestä on esitetty kuvassa 6.14. Dioksiinit/furaanit [ng/kg kp], muutos 0,6 0,4 0,2 0 0,2 0,4 0,6 0,8 1 1,2 R² = 0,335 1 2 3 4 5 6 7 Kuva 6.14 Dioksiini/furaanipitoisuuksien (normalisoimattomia) muutokset kiviaineksen kasaamistöiden aikana putkijaksojen liitoskohdan läheisyydessä /41/. X-akselilla on esitetty näytteenottopaikkojen numerot tutkimuslinjalla SED2 (taulukko 5.5). Pintasedimentin dioksiini/furaanipitoisuuden muutosten trendi osoitti alhaisempaa pitoisuustasoa kiviainespenkereen läheisyydessä kiviaineksen kasaamistöiden jälkeen. Trendi ei kuitenkaan täyttänyt tilastollisen merkitsevyyden kriteerejä. Esimerkki tarkkailussa määritettyjen dioksiini/furaanipitoisuuksien suhteesta ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä tehdyssä mallinnuksessa käytettyyn lähtöarvopitoisuuteen /98/ on esitetty taulukossa 6.10. Vertailuarvoina on käytetty 50 ja 3 200 m:n etäisyydellä kivipenkereestä sijaitsevien näytteidenottopaikkojen tuloksia. Taulukko 6.10 Tarkkailussa 50 ja 3 200 m:n etäisyydeltä kivipenkereestä määritettyjen dioksiini/furaanipitoisuuksien suhde mallinnuksen lähtöarvona käytettyyn pitoisuuteen (90 %:n fraktiili) /98/. Näytteet on otettu 0 2 cm:n pintasedimenttikerroksesta, pitoisuusarvot normalisoimattomia. Aine Dioksiinit/furaanit, ng WHO-TEQ/kg kp Määritetty pitoisuus Näytteenotto- Etäisyys, metriä vaihe 50 3200 ennen 7,10 7,11 jälkeen 6,46 7,42 Mallinnuspitoisuus 17,9 Mallinnuksessa käytettyä dioksiinien/furaanien lähtöarvopitoisuutta voidaan pitää varovaisena. Dioksiinien/furaanien normalisoidut WHO-TEQ-pitoisuudet sekä tason 1 ja tason 2 raja-arvot /97/ on esitetty kuvassa 6.15. Numeeriset arvot on esitetty liitteessä 5.

87 Kuva 6.15 Dioksiinien/furaanien normalisoidut pitoisuudet pintasedimentissä tutkimuslinjalla SED2 ennen kiviaineksen kasaamista ja sen jälkeen. Dioksiinien/furaanien normalisoidut pitoisuudet alittivat pääsääntöisesti tason 1 raja-arvon tai olivat hyvin lähellä sitä. Ennen kiviaineksen kasaamista otetun näytteen SED2/1B pitoisuustaso oli korkein, 30 32 ng/kg ka WHO-TEQ/I-TEQ. Kaikki pitoisuudet olivat alhaisia verrattuna tason 2 raja-arvoon (500 ng/kg ka). 6.2.3.4 Orgaaniset tinayhdisteet Analysoidut orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet on esitetty liitteessä 5 sekä taulukossa 6.11 ja kuvassa 6.16. Tributyylitinan (TBT) analysoidut pitoisuudet olivat suhteellisen korkeita sekä ennen kivivaineksen kasaamista että sen jälkeen, ja näytteissä esiintyi satunnaisia pitoisuushuippuja pitkin tutkimuslinjaa. Muiden orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet olivat kuitenkin alhaisia tai melko alhaisia. Kuvaaja pintasedimentistä (0 2 cm) analysoitujen TBT-pitoisuuksien muutoksista kivipenkereen rakentamisen aikana suhteessa etäisyyteen kivipenkereestä on esitetty kuvassa 6.16. Tributyylitina (TBT) [µg/kg kp], muutos 500 400 300 200 R² = 0,006 100 0 100 200 1 2 3 4 5 6 7 Kuva 6.16 Tributyylitinan (TBT) pitoisuuksien (normalisoimattomia) muutokset kiviaineksen kasaamistöiden aikana putkijaksojen liitoskohdan läheisyydessä /41/. X-akselilla on esitetty näytteenottopaikkojen numerot tutkimuslinjalla SED2 (taulukko 5.5).

88 Tributyylitinapitoisuuden muutokset eivät osoittaneet mitään erityistä trendiä suhteessa etäisyyteen kiviainespenkereestä. Lähellä kivipengertä pitoisuudet vaihtelivat kuitenkin laajasti, mikä todennäköisesti ilmentää sekä merenpohjan heterogeenisyyttä että TBT:n satunnaista esiintymistä ja käyttäytymistä. Esimerkki tarkkailussa määritettyjen TBT-pitoisuuksien suhteesta ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä tehdyssä mallinnuksessa käytettyyn lähtöarvopitoisuuteen /96/ on esitetty taulukossa 6.11. Vertailuarvoina on käytetty 50 ja 3 200 m:n etäisyydellä kivipenkereestä sijaitsevien näytteidenottopaikkojen tuloksia. Taulukko 6.11 Tarkkailussa 50 ja 3 200 m:n etäisyydeltä kivipenkereestä määritettyjen TBTpitoisuuksien suhde mallinnuksen lähtöarvona käytettyyn pitoisuuteen (90 %:n fraktiili) /96/. Näytteet on otettu 0 2 cm:n pintasedimenttikerroksesta, pitoisuusarvot normalisoimattomia. Aine TBT, µg/kg kp Mitattu pitoisuus Näytteenottovaihe Etäisyys, metriä 50 3200 pre 266 39,7 post 124 92,5 Mallinnus-pitoisuus 70,4 Mallinnuksessa käytetty TBT:n lähtöarvopitoisuus on pääosin alhaisempi kuin määritetyt pitoisuusarvot. Normalisoidut TBT-pitoisuudet sekä tason 1 ja tason 2 raja-arvot /97/ on esitetty kuvassa 6.17. Numeeriset arvot on esitetty liitteessä 5. Kuva 6.17 Tributyylitinan (TBT) normalisoidut pitoisuudet pintasedimentissä tutkimuslinjalla SED2 ennen kiviaineksen kasaamista ja sen jälkeen. Kaikki normalisoidut TBT-pitoisuudet luokittuivat tason 1 raja-arvon (3 µg/kg ka) ylittäviksi ja kolmessa näytteessä pitoisuudet ylittivät tason 2 raja-arvon (200 µg/kg ka). Pitoisuus oli korkein näytteessä, joka otettiin 100 metrin etäisyydeltä kivipenkereestä ennen kasaamistyötä. Ennen kasaamista ja sen jälkeen otettujen näytteiden TBT-pitoisuudet olivat yleisesti korkeimmat näytteissä, jotka otettiin 50 metrin ja 100 metrin etäisyydeltä kivipenkereestä.

89 6.2.3.5 Perusteellisemmat tilastoanalyysit Seuraavassa on esitetty vuonna 2010 ennen kiviaineksen kasaamista ja sen jälkeen otettujen sedimenttinäytteiden perusteellisempien tilastoanalyysien keskeiset tulokset. Analyysien tarkoituksena oli tutkia, onko tarkkailtujen kriittisten muuttujien määritetyissä pitoisuuksissa tilastollista eroa ennen kiviaineksen kasaamista ja sen jälkeen tehdyissä tutkimuksissa. Analyysit sisältävät tutkimuslinjan SED2 tulokset vuodelta 2010. Analyyseihin on sisällytetty myös relevantit lähtötilannetutkimuksen tulokset vuodelta 2009 /99/, joita on käytetty myös vertailuaineistona niiltä osin kuin se on ollut mahdollista. Vuoden 2009 tuloksista analyyseihin on sisällytetty lähimpänä putkijaksojen liitoskohta sijainneiden näytteenottopaikkojen tulokset. Analyyseissä käytetyt tulokset edustavat vuoden 2009 tutkimuksen osalta sedimentin 0 2 cm:n pintakerrosta ja vuoden 2010 tutkimuksen osalta 0 2 ja 2 10 cm:n sedimenttikerroksia /100/. Arseeni ja raskasmetallit Ennen kiviaineksen kasaamista (vuosina 2009 ja 2010) ja sen jälkeen (vuonna 2010) otettujen sedimenttinäytteiden pitoisuuskeskiarvojen vertailu on esitetty kuvassa 6.18. Kiviaineksen kasaamisen jälkeen otettujen näytteiden keskiarvo on jaettu ennen kiviaineksen kasaamista otettujen näytteiden keskiarvolla. Jos arvo on suurempi kuin 1, keskiarvo on kohonnut. Kuva 6.18 Ennen kiviaineksen kasaamista ja sen jälkeen otettujen näytteiden pitoisuuskeskiarvojen vertailu (jälkeen/ennen) /100/. Arseeni- ja raskasmetallipitoisuuksien osalta vain lyijypitoisuuden keskiarvo oli korkeampi kiviaineksen kasaamisen jälkeisissä näytteissä. Arseeni- ja raskasmetallipitoisuuksien muutoksia näytteidenottojaksojen (2009 /99/, Ennen 2010 ja Jälkeen 2010 ) välillä ilmentävät boxplot-kuvaajat on esitetty kuvassa 6.19. Boxplotkuvaajissa on esitetty mediaani sekä 25 %:n ja 75 %:n kvartiilit.

90 Arseeni, As Kadmium, Cd 14 1,2 12 1,0 Pitoisuus mg/kg 10 8 6 4 2 Kvartiili 25% Mediaani 50% Kvartiili 75% Pitoisuus mg/kg 0,8 0,6 0,4 0,2 Kvartiili 25% Mediaani 50% Kvartiili 75% 0 2009 Ennen 2010 Jälkeen 2010 0,0 2009 Ennen 2010 Jälkeen 2010 Kromi, Cr Koboltti, Co 80 18 70 16 Pitoisuus mg/kg 60 50 40 30 20 Kvartiili25% Mediaani 50% Kvartiili 75% Pitoisuus mg/kg 14 12 10 8 6 4 Kvartiili 25% Mediaani 50% Kvartiili 75% 10 2 0 2009 Ennen 2010 Jälkeen 2010 0 2009 Ennen 2010 Jälkeen 2010 Kupari, Cu Lyijy, Pb 45 35 Pitoisuus mg/kg 40 35 30 25 20 15 10 5 Kvartilili25% Mediaani 50% Kvartiili 75% Pitoisuus mg/kg 30 25 20 15 10 5 Kvartiili25% Mediaani 50% Kvartiili 75% 0 2009 Ennen 2010 Jälkeen 2010 0 2009 Ennen 2010 Jälkeen 2010 Elohopea, Hg * Nikkeli, Ni Pitoisuus mg/kg 0,00 0,00 0,00 000 0,00 0,00 0,00 2009 Ennen 2010 Jälkeen 2010 Kvartiili25% Mediaani 50% Kvartiili 75% Pitoisuus mg/kg 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 2009 Ennen 2010 Jälkeen 2010 Kvartiili 25% Mediaani 50% Kvartiili 75% Sinkki, Zn 180 160 140 Pitoisuus mg/kg 120 100 80 60 40 20 Kvartiili 25% Mediaani 50% Kvartiili 75% 0 2009 Ennen 2010 Jälkeen 2010

91 *Kolmen näytteenottokampanjan (2009, ennen kiviaineksen kasaamista 2010 ja kiviaineksen kasaamisen jälkeen 2010) elohopea-analyysien tulokset olivat kullakin näytteenottokierroksella yhtä lukuunottamatta alle määrtysrajan. Tästä johtuen 25%-kvartiili, mediaani ja 75%-kvartiili ovat alle määritysrajan (0,1 mg/kg) Kuva 6.19 Arseenin ja raskasmetallien boxplot-kuvaajat /100/. Vain lyijyn mediaanipitoisuus indikoi kohoamista ennen kiviaineksen kasaamista ja sen jälkeen toteuteutetun näytteenoton välillä, mikä on yhdenmukaista kuvan 6.18 kanssa. Lähtötilannetutkimukset vuodelta 2009 /99/ osoittivat kuitenkin pitoisuusmediaanin olleen tällöin suurempi, mikä viittaa siihen, ettei kiviaineksen kasaaminen ole vaikuttanut lyijypitoisuuteen. Metallipitoisuuksien pylväsdiagrammit on esitetty kuvassa 6.20. Siniset pylväät kuvaavat vuoden 2009 tutkimuksen tuloksia /99/. Punaiset pylväät kuvaavat vuonna 2010 ennen kiviaineksen kasaamista tehdyn tutkimuksen tuloksia ja vihreä pylväät kasaamistyön jälkeen vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen tuloksia. 8 Arseeni, As 7 Kadmium, Frekvenssi 7 6 5 4 3 2 1 0 <MR 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 70 (5,0) Pitoisuus mg/kg 2009 Ennen 2010 Jälkeen 2010 Frekvenssi 6 5 4 3 2 1 0 <MR (0,40) Pitoisuus mg/kg 2009 Ennen 2010 Jälkeen 2010 7 Kromi, Cr 6 Koboltti, Co Frekvenssi 6 5 4 3 2 1 2009 Ennen 2010 Jälkeen 2010 Frekvenssi 5 4 3 2 1 2009 Ennen 2010 Jälkeen 2010 0 <MR 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 (10,0) Pitoisuus mg/kg 0 <MR (5,0) Pitoisuus mg/kg Frekvenssi Kupari, 7 6 5 4 3 2 1 0 <MR 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 100 150 220 (5,0) Pitoisuus mg/kg 2009 Ennen 2010 Jälkeen 2010 Frekvenssi 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 <MR (0,10) Elohopea, 0,04 0,08 0,12 0,16 0,2 0,24 0,28 0,32 Pitoisuus mg/kg 2009 Ennen 2010 Jälkeen

92 Frekvenssi 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 <MR (5,0) Nikkeli, Ni 5 1 1 2 2 3 35 40 45 50 55 Pitoisuus mg/kg 2009 Ennen 2010 Jälkeen 2010 Frekvenssi 7 6 5 4 3 2 1 0 <MR (10) Lyijy, Pb 10 20 30 40 50 60 70 80 Pitoisuus mg/kg 2009 Ennen 2010 Jälkeen 2010 Frekvenssi Sinkki, 7 6 5 4 3 2 1 0 <MR 20 40 6 80 100 12 14 160 18 20 220 240 26 28 320 (20,0 Pitoisuus mg/kg 2009 Ennen 2010 Jälkeen 2010 Kuva 6.20 Arseenin ja raskasmetallien pylväsdiagrammit (MR = määritysraja) /100/. Arseenipitoisuuden kohoamista kiviaineksen kasaamisen seurauksena ei ollut todettavissa. Kadmiumpitoisuus oli useissa vuonna 2009 otetuissa näytteissä hieman korkeampi kuin vuonna 2010 otetuissa. Kromipitoisuus oli yhdessä näytteessä korkeampi vuoden 2010 aineistossa, mikä ei kuitenkaan ilmennä yleistä trendiä. Koboltin ja kuparin pitoisuudet olivat vuoden 2009 näytteissä ja ennen kiviaineksen kasaamista vuonna 2010 otetuissa näytteissä korkeampia kuin näytteissä, jotka otettiin kasaamisen jälkeen. Elohopeapitoisuudet alittivat pääosin määritysrajan (MR) kaikissa kolmessa näyteaineistossa. Vain yksi tulos ylitti määritysrajan (0,1 mg/kg ka) kussakin aineistossa. Nikkelipitoisuus ei kohonnut kiviaineksen kasaamisen seurauksena. Pitoisuus oli vuoden 2009 aineistossa korkeampi kuin vuonna 2010 ennen kasaamistyötä ja sen jälkeen otetuissa näytteissä. Lyijy- ja sinkkipitoisuudet olivat miltei samat ennen kiviaineksen kasaamista ja sen jälkeen vuonna 2010 otetuissa näytteissä. Näiden kahden metallin pitoisuudet eivät tulosten mukaan kohonneet kiviaineksen kasaamisen seurauksena verrattaessa tilannetta vuonna 2009 toteutettuun ympäristötutkimukseen. Tulosten hajonta oli suurta ja poikkesi useimpien haitta-aineiden osalta normaalijakaumasta. Kromipitoisuuden kuvaaja oli ainoa, jossa oli havaittavissa jonkinlainen tendenssi kohti normaalijakaumaa. Tämän perusteella F-testiä ei voitu käyttää. Sen sijaan kahden eri aineiston (ennen kiviaineksen kasaamista kerätyn ja sen jälkeen kerätyn) erillisiä tuloksia verrattiin käyttämällä ei-parametrista Wilcoxonin järjestyslukusummatestiä. Testatut hypoteesit olivat seuraavat: H 0 : Pitoisuuksissa ei ole eroa ennen kiviaineksen kasaamista ja sen jälkeen vuonna 2010 otettujen näytteiden välillä (µ1 = µ2) H a : Pitoisuudet ovat merkitsevästi korkeammat kiviaineksen kasaamisen jälkeen vuonna 2010 otetuissa näytteissä (µ1 < µ2)

93 Wilcoxonin testin tulokset ovat seuraavat: Arseeni ja raskasmetallit Z Z kriittinen Päätös Arseeni, As 1,325-1,645 Älä hylkää H 0 Kadmium, Cd 0,397-1,645 Älä hylkää H 0 Kromi, Cr 0,265-1,645 Älä hylkää H 0 Koboltti, Co -0,530-1,645 Älä hylkää H 0 Kupari, Cu 1,280-1,645 Älä hylkää H 0 Elohopea, Hg -0,044-1,645 Älä hylkää H 0 Nikkeli, Ni 0,795-1,645 Älä hylkää H 0 Lyijy, Pb -0,309-1,645 Älä hylkää H 0 Sinkki, Zn 0,971-1,645 Älä hylkää H 0 Arseenin ja raskasmetallien osalta voidaan johtopäätöksenä todeta, että 95 %:n luotettavuustasolla ennen kiviaineksen kasaamista ja sen jälkeen kerätyt aineistot eivät poikkea toisistaan merkitsevästi, koska H 0 -hypoteesia ei hylätty /100/. Dioksiinit ja furaanit Vuoden 2010 aineiston ja vuoden 2009 /99/ aineiston relevanttien tulosten WHO-TEQpitoisuuksien yhteenvetotilaston tarkastelu osoitti, että dioksiini/furaanipitoisuuksien mediaani oli vuoden 2010 näytteissä (sekä ennen että jälkeen kiviaineksen kasaamisen) alhaisempi verrattuna vuoden 2009 näytteisiin /100/. Dioksiini/furaanipitoisuuden muutoksia näytteidenottojaksojen (2009 /99/, Ennen 2010 ja Jälkeen 2010 ) välillä ilmentävä boxplot-kuvaaja on esitetty kuvassa 6.21. Boxplot-kuvaajissa on esitetty mediaani sekä 25 %:n ja 75 %:n kvartiilit. Kuva 6.21 Dioksiinien/furaanien boxplot-kuvaaja /100/. Kuva 6.21 osoittaa, että dioksiinien/furaanien pitoisuudessa ei tapahtunut kohoamista vuonna 2010 ennen kiviaineksen kasaamista ja sen jälkeen toteutettujen näytteenoton välillä. Vuoden 2009 aineistossa mediaanipitoisuus oli korkeampi kuin vuoden 2010 aineistoissa.

94 Dioksiini/furaanipitoisuuden pylväsdiagrammit on esitetty kuvassa 6.22. Vihreät pylväät kuvaavat vuoden 2009 tutkimuksen tuloksia /99/. Siniset pylväät kuvaavat vuonna 2010 ennen kiviaineksen kasaamista tehdyn tutkimuksen tuloksia ja punaiset pylväät kasaamisen jälkeen vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen tuloksia. Kuva 6.22 Dioksiinien/furaanien pylväsdiagrammi /100/. Kuvasta 6.22 voidaan todeta, että vuonna 2009 pitoisuudet olivat useammassa näytteessä korkeampia (10 12 ng/kg ka) verrattuna molempiin vuoden 2010 aineistoihin. Vuonna 2010 ennen kasaamista ja sen jälkeen samasta näytteenottopaikasta ja samalta sedimenttisyvyydeltä (SED2 1B, 2 10 cm) otetuissa näytteissä pitoisuudet olivat selvästi korkempia (18 20 ng/kg ka), mutta tämä luonteeltaan satunnainen pitoisuusvaihtelu ei liity kiviaineksen kasaustoimenpiteisiin. Vuoden 2009 aineiston ja ennen kiviaineksen kasaamista vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen aineiston tulokset eivät noudattaneet normaalijakaumaa, minkä johdosta F-testiä ei voitu käyttää. Sen sijaan kahden eri aineiston (ennen kiviaineksen kasaamista kerätyn ja sen jälkeen kerätyn) erillisiä tuloksia verrattiin käyttämällä ei-parametrista Wilcoxonin järjestyslukusummatestiä. Testatut hypoteesit olivat seuraavat: H 0 : Pitoisuuksissa ei ole eroa ennen kiviaineksen kasaamista ja sen jälkeen vuonna 2010 otettujen näytteiden välillä (µ1 = µ2) H a : Pitoisuudet ovat merkitsevästi korkeammat kiviaineksen kasaamisen jälkeen vuonna 2010 otetuissa näytteissä (µ1 < µ2) Wilcoxonin testin tulos oli seuraava: Dioksiinit/furaanit Z Z kriittinen Päätös PCDD/F, WHO-TEQ 0,221-1,645 Älä hylkää H 0 Dioksiinien/furaanien osalta H 0 -hypoteesia ei hylätty testissä, joten 95 %:n luotettavuustasolla ennen kiviaineksen kasaamista ja sen jälkeen saadut aineistot eivät poikkea toisistaan merkitsevästi /100/. Orgaaniset tinayhdisteet Vuoden 2009 aineisto ei sisältänyt orgaanisten tinayhdisteiden määrityksiä, joten seuraavassa on esitetty vain vuoden 2010 aineistojen tulokset. Orgaanisten tinayhdisteiden monobutyylitinan (MBT), dibutyylitinan (DBT) ja tributyylitinan (TBT) yhteenvetotilaston tarkastelu osoitti, että vuoden 2010 aineistoissa kaikkien kolmen

95 yhdisteen keski- ja maksimisarvot olivat korkeammat kiviaineksen kasaamisen jälkeen otetuissa näytteissä /100/. Seuraavassa on esitetty vain TBT:tä koskevat tulokset, koska MBT- ja DBT-pitoisuudet vaihtelevat voimakkaasti TBT-pitoisuuden mukaan (MBT ja DBT ovat TBT:n hajoamistuotteita) ja koska TBT on mainittuja muita kahta yhdistettä huomattavasti haitallisempi. TBT-pitoisuuden muutokset vuonna 2010 ennen kiviainespenkereen rakentamista tehdyn tutkimuksen ( Ennen 2010 ) ja sen jälkeen tehdyn tutkimuksen ( Jälkeen 2010 ) välillä on esitetty boxplot-kuvaajana kuvassa 6.23. Kuva 6.23 TBT:n boxplot-kuvaaja /100/. Kuvasta 6.23 on todettavissa, että TBT:n keskimääräinen pitoisuus oli vuonna 2010 korkeampi kiviainespenkereen rakentamisen jälkeen. Ero 25 %:n ja 75 %:n kvartiilien välillä oli kuitenkin rakentamisen jälkeen suurempi, mikä osoittaa pitoisuuksien suurempaa vaihtelua. TBT-pitoisuuden pylväsdiagrammi on esitetty kuvassa 6.24. Siniset pylväät kuvaavat vuonna 2010 ennen kiviaineksen kasaamista tehdyn tutkimuksen tuloksia ja punaiset pylväät kasaamisen jälkeen vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen tuloksia. Kuva 6.24 TBT:n pylväsdiagrammi /100/.

96 Kiviaineksen kasaamisen jälkeen otetun yhden näytteen - näytteenottopaikka SED2/2A (100 metriä kivipenkereestä) - TBT-pitoisuus oli n. 450 µg/kg ka. Pitoisuus oli selvästi ja satunnaisesti suurempi kuin muut pitoisuudet. Korkeiden TBT-pitoisuuksien ja kiviaineksen kasaustoimenpiteiden välillä ei kuitenkaan voida olettaa olevan mitään selvää riippuvuussuhdetta. Analysoitujen TBT-pitoisuuksien hajonta oli suurta ja pitoisuusarvojen jakauma poikkesi normaalijakaumasta. TBT-pitoisuustulosten vaihtelua ei siten voitu arvioida F-testillä, vaan sen sijaan käytettiin ei-parametrista Wilcoxonin testiä. Testatut hypoteesit olivat seuraavat: H 0 : Pitoisuuksissa ei ole eroa ennen kiviaineksen kasaamista ja sen jälkeen vuonna 2010 otettujen näytteiden välillä (µ1 = µ2) H a : Pitoisuudet ovat merkitsevästi korkeammat kiviaineksen kasaamisen jälkeen vuonna 2010 otetuissa näytteissä (µ1 < µ2) Wilcoxonin testin tulos oli seuraava: Orgaaniset tinayhdisteet Z Z kriittinen Päätös Tributyylitina, TBT 0,044-1,645 Älä hylkää H 0 TBT:n osalta H 0 -hypoteesia ei hylätty testissä, joten ennen kiviaineksen kasaamista ja sen jälkeen saadut aineistot eivät poikkea toisistaan merkitsevästi. Testin perusteella sama pätee myös MBT- ja DBT-pitoisuusaineistoihin /100/. 6.2.4 Pohjaeliöstö Pintasedimentin pohjaeliöstöä tarkkailtiin putkenlaskua edeltävään kiviaineksen kasaamiseen liittyen yhdellä tutkimuslinjalla (BENT2). Linja sijaitsi lähellä vedenlaadun tarkkailuasemaa VOFIXIW1 (kuva 5.10). Näytteitä otettiin ennen kiviaineksen kasaamista ja sen jälkeen seitsemältä paikalta tutkimuslinjalta. Näytteenottopaikat sijaitsivat eri etäisyyksillä kiviaineksen kasaamipaikasta (katso taulukko 6.12). Tarkempi kuvaus menetelmistä on esitetty luvussa 5.1. Marenzelleria-sukuun kuuluvat amerikansukasjalkaiset ovat levinneet 1990-luvulta lähtien erittäin nopeasti Itämeren kaikkien osien pohjansedimentteihin. Nämä monisukasmadot kaivautuvat yläsedimenttikerroksiin jopa 20 cm:n syvyyteen. Ne voivat levittäytyä tehokkaasti eri syvyysvyöhykkeille ja vaihteleviin ympäristöolosuhteisiin sekä tulevat toimeen pohjasedimenteissä myös erittäin alhaisissa happipitoisuuksissa. Liejusimpukka (Macoma balthica), joka normaalisti on vallitseva laji Itämeren pehmeillä pohjilla, voi kaivautua sedimenttiin noin 10 cm:n syvyyteen /93/. Amerikansukasjalkaislajit Marenzelleria arctia ja M. balthica ovat ainoat lajit, joita esiintyi tutkituilla pohja-alueilla /41/. Putkijaksojen liitoskohdan läheisyydessä pohjanläheisen vesikerroksen happipitoisuustaso oli pääsääntöisesti alhainen ja orgaanisen aineen määrä tutkimuslinjalla BENT2 alhainen. Makroskooppisen pohjaeliöstön laji- ja yksilömäärät olivat tämän vuoksi hyvin alhaisia tai pohjaeläimiä ei esiintynyt lainkaan sekä ennen kiviaineksen kasaamista (keväällä) että sen jälkeen otetuissa (loppukesällä) näytteissä. Vesisyvyys tutkimuslinjalla BENT2 oli keskimäärin 79 metriä. Pohjan laatu oli pääosin savea, jonka osuus kuitenkin vaihteli näytteenottopaikoittain. Orgaanisen aineen pitoisuus oli alhainen, vain 0 11 % kuiva-aineesta (taulukko 6.12). Ennen kiviaineksen kasaamista otettujen sedimenttinäytteiden yläpuolisen pohjanläheisen vesikerroksen happipitoisuus oli 0,2 5,6 mg O 2 /l ja kasaamisen jälkeen 0,3 1,0 mg O 2 /l näytteenottopaikasta riippuen. Pohjaeliöstön määrä oli suurin näytteenottopaikassa, joka sijaitsi tutkimuslinjalla kauimpana kiviaineksen kasaamispaikasta (BENT2/7). Edellä mainittujen lajien edustajia esiintyi sekä ennen kiviainespenkereen rakentamista että sen jälkeen otetuissa näytteissä vain näytteenottopaikassa BENT2/7. Lajien yksilömäärät olivat myös

97 tällä paikalla hyvin alhaisia, 6 54 yksilöä/m 2 (taulukko 6.12) /41/. Huonojen sääolosuhteiden vuoksi kiviaineksen kasaamisen jälkeistä näytteenottoa ei voitu toteuttaa paikoilla BENT2/2 ja BENT2/3. Pohjaeliöstöä oli kuitenkin näillä paikoilla hyvin vähän (0 3 yksilöä/m 2 ) jo ennen kiviaineksen kasaustöiden aloittamista. Taulukosta 6.12 on selvästi todettavissa, ettei ennen kasaustyötä ja sen jälkeen otettujen näytteiden tulosten välillä ole käytännössä eroja. Toisaalta voidaan todeta, että yksilömäärät neliömetriä kohti voivat vaihdella esimerkiksi happiolosuhteista riippumatta. Esimerkki tästä on näytteenottopaikka BENT2/7, joka sijaitsee kauimpana kiviaineksen kasaamispaikasta. Vaikka happipitoisuustaso laski tällä näytteenottopaikalla merkittävästi, yksilömäärä oli kasaamistyön jälkeen otetussa näytteessä suurempi. Taulukko 6.12 Pohjaeliöstönäytteiden tulokset putkijaksojen liitoskohdan tutkimuslinjalla BENT2 ennen kiviaineksen kasaamista (6. huhtikuuta 2010) ja sen jälkeen (2. elokuuta 2010). Taulukossa on esitetty myös tutkimuslinjan näytteenottopaikoista näytteenoton yhteydessä mitatut happipitoisuudet (tietojen lähde /41/). BENT2 Paikka BENT2/1 BENT2/2 BENT2/3 BENT2/4 BENT2/5 BENT2/6 BENT2/7 Etäisyys, m 50 100 200 400 800 1600 3200 Vesisyvyys, m Vaihe Veteen liuennut happi, mg/l 79 77 77 84 82 79 75 Lajimäärä 0 0 1 Yksilöitä/ m 2 0 0 3 0,3 0,3 1,6 0,3 2,9 0,3 0,2 0,4 0,5 0,9 3,6 1,0 5,6 0,5 Ei tiedossa Kokonaisbiomassa, g mp/m 2 0 0 0,06 mp = märkäpaino Ei tiedossa Ei tiedossa Ei tiedossa 0 0 0 Ei tiedossa Ei tiedossa Ennen Jälkeen Ennen Jälkeen Ennen Jälkeen Ennen Jälkeen Ennen Jälkeen Ennen Jälkeen Ennen Jälkeen 0 1 0 0 1 0 1 2 0 9 0 0 6 0 6 54 0 0,12 0 0 0,11 0 0,02 0,13 6.2.5 Hylyt, tynnyrit ja kaapelit Tarkkailuohjelman /2/ mukaisesti sellaisia hylkyjä, tynnyreitä tai kaapeleita, jotka olisivat vaatineet tarkkailua kiviaineksen kasaamisen aikana, ei ollut. Ennen kiviaineksen kasaamista tehdyssä tutkimuksessa ei löydetty uusia tarkkailua vaativia kohteita (esimerkiksi tynnyreitä) lähellä kiviaineksen kasauspaikkoja /101/. 6.2.6 Odottamattomat löydöt ja suunnittelemattomat tapahtumat Nord Streamin mukaan vuonna 2010 toteutettujen kiviaineksen kasaamistöiden aikana ei tehty odottamattomia havaintoja eikä suunnittelemattomia tapahtumia ollut.

98 6.2.7 Epävarmuustekijät 6.2.7.1 Vedenlaatu Ympäristötarkkailututkimuksiin liittyy aina epävarmuustekijöitä huolellisesta toteutuksesta huolimatta. Rakennustöistä vuonna 2010 saatujen kokemusten perusteella alukselta suoritettavan vedenlaadun tarkkailuohjelmassa ei oltu kiinnitetty riittävästi huomiota laskuputkialuksen jatkuvaan liikkeeseen kiviaineksen kasaamisen aikana, ja sen aiheuttamaan vaikutukseen turvarajoituksiin alukselta tehtäville mittauksille. Jotta alusten risteävät kulkusuunnat voitiin estää, mittauslinjojen suunta määritettiin ennalta ja mukautettiin kiviaineksen kasausaluksen siirtymissuuntaan. Vallitsevasta virtaussuunnasta riippuen tämä saattoi rajoittaa mahdollisuuksia tarkkailla sedimenttipilven leviämisen laajuutta. Näiden rajoitusten vuoksi tarkkailutulokset sisältävät siis joitakin epävarmuustekijöitä. Suspendoituneen sedimentin pitoisuuksia tarkkailtiin enimmäkseen sameusyksiköinä. Mallinnuksessa sedimentin resuspendoitumista ja leviämistä arvioitiin kuitenkin suspendoituneina kiintoainepitoisuuksina. Mahdollisimman luotettavan muuntokertoimen laskeminen näiden parametrien yksiköiden väliselle riippuvuudelle olisi vaatinut enemmän vesinäytteitä, joista molemmat parametrit olisi määritetty samanaikaisesti (katso luku 7.2.3). 6.2.7.2 Sedimentit Seuraavassa on tarkasteltu ja kvalifioitu sedimenttitutkimusten epävarmuustekijöitä. Lisäksi on pyritty kvantifioimaan tehdyn tarkkailun merkittävimmät epävarmuustekijät. Epävarmuustekijöiden kvalifiointi Sedimenttitutkimusohjelman mukaan samat parametrit analysoidaan samoista näytteenottopaikoista ennen merenpohjan muokkaustoimia ja niiden jälkeen. Käytännössä näytteitä on kuitenkin mahdotonta ottaa tarkasti täsmälleen samalta näytteenottopaikalta ennen toimenpiteitä ja niiden jälkeen. Näytteenottoaluksen asemoinnista ja näytteenottimen laskemisesta aiheutuu aina jonkinasteinen poikkeama, minkä lisäksi kasvava vesisyvyys lisää poikkeaman todennäköisyyttä. Merenpohjan ominaisuuksien pienen mittakaavan vaihtelu (heterogeenisyys) haitta-aineiden esiintymisen ja sedimentin laadun suhteen - skaalan ulottuessa tältä osin vähäisestä merkittävään - heijastuu sekä näytteisiin että niistä tehtyjen laboratoriomääritysten tuloksiin. Luontainen sedimentaatio ja sedimentin luontaiset sedimentaatio-transportaatioprosessit lisäävät samasta näytteenottopaikasta useiden kuukausien välein otettujen sedimenttinäytteiden laatuvaihtelua. Sedimentin laadun voidaan odottaa muuttuvan jossain määrin kuukausien kuluessa pelkästään luonnollisten prosessien tuloksena. Työkohteiden virtausolosuhteet rakentamisen aikana vaikuttavat suspendoituneen sedimentin ja haitta-aineiden leviämiseen. Analysoiduilla haitta-aineilla puolestaan on erilaiset ominaisuudet esimerkiksi liukoisuuden ja adsorptio-ominaisuuksien osalta, mikä osaltaan voi vaikuttaa leviämiseen. Määritysmenetelmien (kuten laboratoriokäsittelyjen ja analysointiprosessien) tarkkuuteen liittyvät epävarmuustekijät lisäävät aina jonkin verran tuloksiin sisältyvää epävarmuutta. Lisäksi tulosten jatkokäsittely (kuten normalisointi) voi aiheuttaa virheitä tai virhetulkintoja. Epävarmuustekijöiden kvantifiointi Kiviaineksen kasauspaikasta kauimpina eli 3,2 km:n etäisyydellä sijaitsevia näytteenottopaikkoja on käytetty vertailuhavaintopaikkoina, koska nämä sijaitsevat merenpohjan muokkaustoimenpiteiden vaikutusalueen ulkopuolella. Ennen merenpohjan muokkaustoimenpidettä ja sen jälkeen otettujen näytteiden tulosten erojen voidaan katsoa indikoivan pohjan laadun luontaista vaihtelua ja kahteen samasta näytteenottopaikasta otettuun näytteeseen liittyviä epävarmuustekijöitä. Vertailuhavaintopaikoilta otettujen näytteiden tulosten analyysin /100/ perusteella merenpohjan luonnolliseen vaihteluun ja näytteidenottoon liittyvä epävarmuus oli raskasmetallipitoisuuksien osalta luokkaa 10 40 % ja orgaanisten yhdisteiden

99 osalta jopa tätä suurempi. Määritysmenetelmien mahdollinen epätarkkuus sisältyy em. epävarmuuksiin, mutta koska määritykset on tehty samassa laboratoriossa, tämän tekijän voidaan kuitenkin arvioida olevan muita epävarmuustekijöitä pienempi. Määritysmenetelmien tarkkuus on metallitulosten osalta luokkaa ±20 35 %, dioksiinitulosten osalta luokkaa ±20 30 % ja orgaanisten tinayhdisteiden tulosten osalta luokkaa ±20 33 %. Tätä tarkkailua koskevien laboratoriosertifikaattien mukaan 95 %:n luotettavuuden raja-arvot ovat määritettyjen haitta-ainepitoisuuksien osalta ±8 25 % aineesta riippuen. Vaikka sedimenttinäytteiden ottoon ja laboratoriomäärityksiin liittyy pahimmassa tapauksessa huomattaviakin epävarmuustekijöitä, tutkimustulosaineistot ilmaisevat kuitenkin yleensä riittävällä luotettavuudella mahdolliset selvät muutokset pitoisuustasoissa. 6.3 Tukipatjojen asennus Kaapelit paikannettiin ja risteysrakenteiden sijainnit varmistettiin ennen tukipatjojen asennusta. Ensimmäisen eli luoteisen putkilinjan reitillä kaapelien FEC-2, EE-SF3 ja Estlink risteyskohtia jouduttiin hieman siirtämään. Kaapelin FEC-2 risteyskohtaa siirrettiin 1,3 m itään, kaapelin EE- SF3 0,3 m länteen ja kaapelin Estlink osalta siirto oli 0,25 m. Muut ensimmäisen (luoteisen) putkilinjan risteyskohdat toteutettiin suunnitellusti niiden sijaintia muuttamatta. Toisen eli kaakkoisen putkilinjan reitillä kahdeksan kaapeliristeystä toteutettiin suunnitellusti ja kaapelin EE-SF3 sijaintia siirrettiin 3 m itään. /14-31/ Asentamisen jälkeen tehdyn tutkimuksen tulokset olivat seuraavat: Patjat asennettiin yhtä tapausta lukuunottamatta suunniteltuihin sijainteihin määriteltyjen toleranssien puitteissa. Yhden tukipatjan, joka sijaitsi tuntemattoman kaapelin risteyskohdassa (KP 234, toisen eli kaakkoisen putkilinjan reitillä), sijainti poikkesi toleranssista, minkä seurauksena kahden tukipatjan väliin jäi noin 40 cm:n rako. Tukipatjat peittivät silti tuntemattoman kaapelin. Tukipatjan virheellinen asento aiheutui heikosta näkyvyydestä asennuksen aikana. Käyttämällä kaapelijäljitintä (Pipetracker TSS 440) varmistuttiin siitä, että kaapelit sijoittuivat tyyppiluokan 1 tukipatjojen alle. Asennusten aikana risteyskohdista ei löydetty mainittavasti jätteitä. Merenpohjan laadusta riippuen tukipatjojen painuman arvioitiin olevan enintään noin 0,4 m. Asennuksen jälkeen osa patjoista oli osittain sedimentin peitossa (kuva 6.25). Pangea Seg 3 -kaapelin (KP 442, toisen eli kaakkoisen putkilinjan reitillä) tukipatjojen yksi kulma oli painunut merenpohjan noin 0,4 m:n syvennykseen /14-31/. Kuva 6.25 Vasemmalla näkyy noin 40 cm:n rako kahden tukipatjan välillä tuntemattoman kaapelin risteyskohdassa (KP 234, toinen eli kaakkoinen putkilinja). Oikealla on esimerkki painuneesta tukipatjasta. Tukipatjojen painuman arvioitiin olevan enintään 0,4 m.

100 6.4 Putkenlasku ankkuroitavalla putkenlaskualuksella Tässä kohdassa esitetään yhteenveto ankkuroitavalla putkenlaskualuksella kilometrikohtien KP 350 ja KP 498 välillä toteutetun putkenlaskun tarkkailutuloksista (kuva 6.26). Kuva 6.26 Ankkuroitavalla putkenlaskualuksella vuonna 2010 laskettu putkilinjaosuus. 6.4.1 Merenpohjan morfologia, esteet ja putkilinja Merenpohjan morfologia ja mahdolliset esteet asennuskäytävässä tutkittiin ennen putkenlaskua. Putkenlaskun jälkeen putkilinja, ja sen suhde merenpohjaan tarkastettiin. 6.4.1.1 Ennen putkenlaskua tehty tutkimus Asennuskäytävässä kilometrikohtien KP 350 ja KP 498 välillä ennen putkenlaskua tehtyjen tutkimusten tulokset on esitetty jaksoittain tutkimusraporteissa /59 61/. Seuraavassa on esitetty yhteenveto ennen putkenlaskua tehtyjen tutkimusten keskeisistä tuloksista. Taulukossa 6.13 on esitetty asennuskäytävässä välillä KP 350 ja KP 498 ennen putkenlaskua tehdyn tutkimuksen tulokset. Jaksoilla Q2 ja Q3/2010 putkea laskettiin tällä osuudella ankkuroitavalla Castoro Sei -putkenlaskualuksella. Tällä putkilinjan osuudella vesisyvyys vaihtelee 65 metristä (KP 367) 194 metriin (KP 495).

101 Taulukko 6.13 Ennen putkenlaskua kilometrikohtien KP 350 ja KP 498 välillä tehdyssä tutkimuksessa tunnistetut ammukset, jätteet ja rakenteet (kaapeliristeykset, kivipenkereet) /59-61/. Ennen putkenlaskua tehdyssä tutkimuksessa kilometrikohdissa KP 350 498 löydetyt kohteet Kohde Kohteen tyyppi Kohteiden lukumäärä Huomautus Ammukset 0 Kaikki aiemmissa tutkimuksissa tunnistetut ammukset raivattiin Jätteet Tynnyri / mahdollisesti tynnyri 1 Tunnistettu aiemmissa tutkimuksissa Hylky 0 Ennen putkenlaskua rakennettu kivipenkere 0 Penkereitä ei ole rakennettu tälle osuudelle Rakenteet Kaapeliristeysten tukipatjojen asennus Käytöstä poistetun kaapelin risteyskohta (UCCBF / tuntemattomat kaapelit) 2 0 Ensimmäistä putkilinjaa varten asennetut risteysrakenteet 6.4.1.2 Putkenlaskun jälkeen tehty putkilinjan tutkimus Putkenlaskun jälkeen kilometrikohtien KP 350 ja KP 498 välillä tehtyjen putkilinjan tutkimusten tulokset on esitetty jaksoittain raporteissa /75-81/ ja niihin liittyvissä piirustuksissa. Seuraavassa on esitetty yhteenveto putkenlaskun jälkeen tehtyjen tutkimusten keskeisistä tuloksista suhteessa putkilinjan suunniteltuun linjaukseen, profiiliin, vapaisiin jänneväleihin ja tarvittavaan putkenlaskun jälkeiseen kiviaineksen kasaamiseen. Merenpohjaan asennetun putkilinjan tarkka sijainti ja rakenteen yksityiskohtaiset ominaisuudet raportoidaan koko putkilinjan rakentamisen jälkeen. Lasketun putken sijainti suhteessa asennustoleranssiin putkilinjan reitillä C16.5 /102 106/ Ensimmäinen putkilinja on asennettu kilometrikohtien KP 498 ja KP 350 välillä käyttäen ankkuroitavaa putkenlaskualusta Castoro Sei. Tällä jaksolla putkilinja ylitti määritellyn toleranssin ±7,5 m neljä kertaa seuraavasti (kuva 6.27): KP 359.499 359.676 (suurin poikkeama 8,51 m) Suora osuus KP 368.276 368.390 (suurin poikkeama 8,04 m) Kaarteen lopussa KP 416.116 416.518 (suurin poikkeama 9,59 m) Kaarre KP 444.501 445.088 (suurin poikkeama 9,68 m) Kaarre Vesiluvan lupaehdon 1 Putken sijainti ja rakenteet mukaisesti putkilinja tulee rakentaa asennustarkkuudella ±7,5 m suorilla osuuksilla ja tarkkuudella ±15 m kaarteissa. Edellä esitetysti putkilinja on asennettu kilometrikohtien KP 359.499 ja KP 359.676 välillä 177 metrin matkalla vesiluvan lupaehdossa määritellystä toleranssista poikkeavasti. Syy tälle poikkeamalle on putkilinjan eheyden varmistaminen ohittamalla kolme asennuskäytävässä sijaitsevaa lohkaretta kohdissa KP 359.573, KP 359.564 ja KP 359.558, jotka havaittiin putkenlaskua edeltäneessä asennuskäytävän tutkimuksessa.

102 Kuva 6.27 Lasketun putkilinjan sijainti suhteessa suunniteltuun kilometrikohtien KP 350 ja KP 498 välillä. Lasketun putkilinjan profiili: vertikaalinen poikkeama suhteessa suunniteltuun putken profiiliin /102 106/ Lasketun putkilinjan profiili kilometrikohtien KP 350 ja KP 498 välillä on yleisesti hieman syvemmällä kuin suunnitteluvaiheessa oli arvioitu. Tämä johtuu suuremmasta putkilinjan hautautumisesta suurimmalla osalla tätä jaksoa. Kuvassa 6.28 on esitetty esimerkki noin 50 % hautautuneesta putkesta kilometrikohdassa KP 420. Suurempi hautautuminen johtuu todennäköisesti pintasedimenttien ominaisuuksien varovaisesta (konservatiivisesta) arvioinnista suunnitteluvaiheessa (arvioitu todellista kovemmaksi). Paikallisesti ja lyhytjaksoisesti putkilinjan profiili on korkeampi kuin arvioitu, mikä johtuu kalliopaljastumista esimerkiksi kohdissa KP 354.59, KP 359.69 ja KP 438.25. Kuva 6.28 Liitoskohta kilometrikohdassa KP 419.975, jonka läheisyydessä on nähtävissä putkilinjan hautautuminen noin 50 %. Lasketun putken vapaiden jännevälien vertailu suunniteltuun Taulukossa 6.14 on esitetty yhteenveto havaituista vapaista jänneväleistä, mukaan lukien yli 10 metriä pitkät jännevälit. Tiedot perustuvat putkenlaskun jälkeiseen ensimmäisen putkilinjan kilometrikohtien KP 350 ja KP 498 välillä tehtyyn tutkimukseen. Taulukossa 6.14 esitetyt tulokset

103 kuvaavat tilannetta ennen putkenlaskun jälkeisiä kiviaineksen kasaamisia, jotka aloitettiin joulukuussa 2010. Koko putkilinjan rakentamisen jälkeinen tutkimus, jossa selvitetään putkilinjan hautautumista ja vapaita jännevälejä koskevat lopulliset tiedot, tehdään vuonna 2012. Taulukko 6.14 Yhteenveto havaituista vapaista jänneväleistä kilometrikohtien KP 350 ja KP 498 välillä perustuen ensimmäisen putkilinjan putkenlaskun jälkeiseen tutkimusaineistoon /75 81/ Putkilinjan jakso Vapaiden jännevälien kokonaismäärä 1 Suurin jännevälin pituus, m Suurin jännevälin korkeus, m KP 350 380 39 176 KP 368.454 368.630 1,20 KP 368.454 368.538, KP 367.020 367.148 KP 380 400 18 70 KP 397.093 397.163 KP 400 420 14 78 KP 401.618 401.696 KP 420 440 14 202 KP 438.167 438.369 KP 440 470 95 175 KP 467.637 467.812 KP 470 490 81 259 KP 478.601 478.860 KP 490 500 23 193 KP 491.159 491.352 1,50 KP 397.093 397.163 1,10 KP 401.618 401.696 2,30 KP 438.167 438.369 3,10 KP 451.912 452.081 2,9 KP 481.198 481.401 1,40 KP 495.689 495.858, KP 496.235 496.379 1 Yli 10 metriä pitkät jännevälit. Verrattaessa putkilinjan suunnitelmatietoja putkenlaskun jälkeiseen putkilinjan tutkimusaineistoon voidaan todeta, että toteutuneet jännevälit ovat pääsääntöisesti suunniteltuja lyhyempiä. Suurimmat poikkeukset edellä mainittuun esiintyvät kohdissa KP 359.69, KP 367.09, KP 438.25 (kuva 6.29), KP 447.6, KP 448.2, KP 467.7, KP 478.7, KP 481.3, KP 491.3 ja KP 496.1. Kuva 6.29 Jänneväli kohdasta KP 438.167 kohtaan KP 438.369 (pituus 202 m ja suurin korkeus 2,30 m). Putkilinja sivuaa merenpohjassa olevaa kumpua kohdassa KP 438.254.

104 Lasketun putkilinjan rakennetta koskevan arvion perusteella kilometrikohtien KP 350 ja KP 498 välillä on tarvetta vain kolmelle neljästätoista suunnitellusta putkenlaskun jälkeisestä kivipenkereestä. Nämä penkereet ovat W2373 (KP 368.6), W2341 (KP 438.3) ja W2347 (KP 452.0). Mainittujen penkereiden rakentaminen on osa kiviaineksen kasaamisen toista vaihetta (ennen vedellä täyttämistä). W2373 ja osittain myös W2341 rakennettiin joulukuussa 2010. Kuusi aiemmin suunnittelematonta kiviainespengertä on lisätty tukemaan putken vedellä täyttämistä, painetestausta ja käyttöä. Nämä penkereet ovat W2379 (KP 354.621), W2380 (KP 367.050), W2381 (KP 367.116), W2382 (KP 368.512), W2378 (KP 438.240) ja W2645 (KP 467.153). Näistä penkereistä muut paitsi W2645 ovat osa kiviaineksen kasaamisen toista vaihetta, ja ne rakennettiin joulukuussa 2010. Penger W2645 tarvitaan pitkäkestoisen (käytönaikaisen) putken väsymisrasituksen ehkäisemiseksi ja se voidaan asentaa kiviaineksen kasauksen kolmannen vaiheen yhteydessä (vedenpoiston jälkeen). Seuraavassa taulukossa (taulukko 6.15) on esitetty vertailu suunnitteluvaiheessa lasketun kiviainesmäärän ja putkenlaskun jälkeen lasketun kiviainesmäärän välillä. Joulukuussa 2010 rakennettujen penkereiden kiviainesmäärä on esitetty liitteessä 4. Tarvittavan kiviaineksen kokonaismäärä on hieman suunniteltua pienempi, ja suurin osa putkenlaskun jälkeen tehtävistä kivipenkereistä asennetaan tai on asennettu toisen vaiheen aikana. Taulukko 6.15 Suunnitteluvaiheessa lasketun kiviainesmäärän ja putkenlaskun jälkeen lasketun kiviainesmäärän vertailu. Toisen vaiheen aikana joulukuussa 2010 rakennettujen penkereiden kiviainesmäärät on esitetty liitteessä 4. Suunnitelma /110/ Putkenlaskun jälkeinen arviointi /102 106/ Putkenlaskun jälkeisten kivipenkereiden määrä, vaihe 2 (ennen vedellä täyttämistä) 6 8 Laskettu kiviainesmäärä, vaihe 2 11 986 m 3 16 474 m 3 Putkenlaskun jälkeisten kivipenkereiden määrä, vaihe 3 (vedenpoiston jälkeen) 8 1 Laskettu kiviainesmäärä, vaihe 3 5 172 m 3 454 m 3 Laskettu kiviaineksen kokonaismäärä 17 158 m 3 16 928 m 3 Merenpohjalla olevan putkilinjarakenteen tarkka sijainti ja yksityiskohdat raportoidaan koko putkilinjan rakentamisen jälkeen. 6.4.2 Vedenlaatu Putki laskettiin Suomen talousvyöhykkeen länsiosassa kilometrikohtien KP 350 ja KP 498 välille (kuva 6.26) ankkuroitavalla putkenlaskualuksella. Vedenlaatua tarkkailtiin kiinteillä antureilla asemalla LAY2 (KP 495) kesä-heinäkuussa 2010. Anturien sijaintipaikassa vesisyvyys oli 183 metriä (50 metrin etäisyydellä putkilinjan reitistä) ja 191 metriä (800 metrin etäisyydellä putkilinjan reitistä). Tarkkailumittauksia tehtiin alukselta kilometrikohtien KP 491 ja KP 493 välillä kesäkuun 2010 lopussa yhden päivän aikana. Mittaukset kestivät noin 13 tuntia (luku 5). 6.4.2.1 Mittauslinjat Alukselta tehdyissä tarkkailuissa mittauslinjoilta kerättiin aineistoa automaattisesti tallentavalla laitteella pinnalta pohjaan. Mittaukset toteutettiin kerran molemmilla mittauslinjoilla (kuvat 5.11

105 ja 5.12 luvussa 5). Tulosten perusteella sameustaso oli hieman koholla mittauslinjan B alimmassa 10 m:n vesikerroksessa noin 100 metriä putken laskukohdan takana kilometrikohdassa KP 491.2 (kuva 6.30). 0 50 45 syvyys [m] - - 40 35 30 25 20-15 10 5 - - - - 0 20 40 60 etäisyys [m] 0 Kuva 6.30 Lähellä merenpohjaa rekisteröity, hieman kohonnut sameustaso alukselta tehtyjen mittausten aikana mittauslinjalla B (katso kuva 5.12), joka sijaitsi kohtisuoraan putkilinjan asennuskäytävään nähden. Etäisyyden nollakohta osoittaa putkilinjan sijainnin. Negatiiviset etäisyyslukemat suuntautuvat etelään ja positiiviset etäisyyslukemat pohjoiseen /39/. Korkein mitattu arvo 37 NTU esiintyi yhden metrin korkeudella merenpohjasta 100 400 metriä etelään putkilinjasta. Mittauslinjalla A (kuva 5.12), joka oli yhdensuuntainen putkilinjan asennuskäytävän kanssa ja joka sijaitsi 50 m etäisyydellä putkilinjasta, havaittiin vain hyvin vähäistä sameustason kohoamista (<10 NTU) /39/. Ankkurointilokin mukaisia ankkureiden sijainteja verrattiin kohonneiden sameusarvojen esiintymisalueen sijaintiin. Vertailu osoitti, ettei ankkureita käsitelty lähellä aluetta, jolla kohonneet sameusarvot esiintyivät. Ankkurien käsittely, kuten niiden lasku tai nosto, ei siten todennäköisesti aiheuttanut todettuja vedenlaatumuutoksia /39/. Putkenlaskun jälkeisen tutkimuksen perusteella putki oli osittain hautautunut pehmeään pohjaan kilometrikohdassa KP 491.1, mikä on myös todennäköisin havaitun sameuspilven lähde. Sedimentin vapautumisen todennäköiseksi syyksi on arvioitu putkenlaskualuksella tehdyt korjaustyöt. Korjaustyöt pysäyttivät putkenlaskun 45 minuutiksi, jonka aikana alus pidettiin paikallaan ja putken pohjakosketuskohta pysyi samana kilometrikohdassa KP 491.1. Tuona aikana vaihtelut ankkurivaijereiden kireydessä ovat voineet mahdollistaa putkenlaskualuksen pienen horisontaalisen liikkeen, mikä puolestaan on voinut aiheuttaa putken pienen vertikaalisen ylös/alas-liikkeen pohjakosketuskohdassa. Tässä kohdassa putkilinja tukeutui kahden vapaan jännevälin välillä sijainneeseen pehmeään saviharjanteeseen, mistä aiheutui putken huomattava painuminen. Putken vertikaaliset liikkeet pohjakosketuskohdan pehmeällä savipohjalla ovat voineet saada aikaan sedimentin suspendoitumisen, ja suspendoitunut aines on hitaasti kulkeutunut ja asettunut pohjan painanteeseen kilometrikohdassa KP 491.2 (ks.kuva 5.12) /39/. 6.4.2.2 Vesinäytteet Mittauslinjoilla tehdyn tarkkailun yhteydessä viidestä kohdasta otettujen vesinäytteiden (vesinäytteet 1 5, kuva 5.11) tulosten perusteella happiolosuhteet olivat heikot ( 1 mg/l) yli 150 metrin syvyydessä. Fosforipitoisuudet olivat korkeita (100 110 µg P/l) ja sameusarvot kauttaaltaan alhaisia (0,36 1,2 FNU). Veden raskasmetallipitoisuudet olivat taustapitoisuustasolla /39/.

106 6.4.2.3 Kiinteät anturit Lähempi kiinteä anturi, joka sijaitsi 50 metrin etäisyydellä putkilinjasta, rekisteröi sameustason vähäisen kohoamisen enimmäisarvoon 3,4 NTU, kun putkenlaskutyötä tehtiin anturin läheisyydessä (kuva 6.31). Kohonnutta sameustasoa esiintyi tällöin alle kaksi tuntia. Korkeampia, tasolle 4 NTU nousseita sameusarvoja rekisteröitiin myöhemmin, kun putkenlaskutyö oli edennyt kymmenien kilometrin etäisyydelle kiinteitä antureista; nämä sameuspiikit eivät liity mitenkään Nord Stream -hankkeeseen. Sameuden kohoamista ei rekisteröity 800 metrin etäisyydellä putkilinjasta, missä kaukaisempi anturi sijaitsi. Pohjanläheinen vesikerros (1,5 2,0 metriä pohjan yläpuolella) oli anturien sijaintipaikoissa hapeton tarkkailujakson 23.6. 27.7.2010 aikana. Sameus 50 m Sameus 800 m Kuva 6.31 Kahdella kiinteällä anturilla rekisteröidyt sameusarvot LAY2-asemalla 27.6. 1.7.2010, jolloin putkenlaskutyötä tehtiin aseman läheisyydessä (tietojen lähde /39/). 6.4.3 Hylyt, tynnyrit ja kaapelit Ennen putkenlaskua tehdyssä tutkimuksessa ei löydetty uusia relavantteja kohteita (esim. tynnyreitä) putkijaksolla, joka laskettiin ankkuroitavalla putkenlaskualuksella /59-61/. 6.4.3.1 Hylyt Vuonna 2010 tutkittiin ennen putkenlaskua ja sen jälkeen neljä hylkyä: S-13-31313, S-13-34523, S-15-35565 ja S-16-36567. Ne sijaitsevat Castoro Sein ankkurointikäytävässä kilometrikohtien KP 350 ja KP 498 välillä. Valikoituja videoiden still-kuvia tarkkailtujen hylkyjen keskeisistä ominaisuuksista ennen putkenlaskua ja sen jälkeen on esitetty kuvissa 6.32 6.35. Kaikkien ennen putkenlaskua ja sen jälkeen otettujen kuvatallenteiden vertailun perusteella putkenlasku, putkilinja tai ankkurointi eivät vahingoittaneet hylkyjä /48-51/.

107 Kuva 6.32 Still-kuva hylystä S-13-31313 ennen putkenlaskua (vasen) ja putkenlaskun jälkeen (oikea). Masto merenpohjassa. /48/ Kuva 6.33 Still-kuva hylystä S-13-34523 ennen putkenlaskua (vasen) ja putkenlaskun jälkeen (oikea). Ankkuri ja ankkurin kannake. /49/ Kuva 6.34 Still-kuva hylystä S-15-35565 ennen putkenlaskua (vasen) ja putkenlaskun jälkeen (oikea). Köysikiinnike. /50/

108 Kuva 6.35 Still-kuva hylystä S-16-36567 ennen putkenlaskua (vasen) ja putkenlaskun jälkeen (oikea). Kokkapuu, jossa on veistettyjä yksityiskohtia. /51/ 6.4.3.2 Kaapelit Kaapelin EE-S1 risteyskohta kilometrikohdassa KP 448 ja kaapelin Pangea Seg 3 risteyskohta kilometrikohdassa KP 442 ensimmäisen eli luoteisen putkilinjan reitillä sisällytettiin vuoden 2010 tarkkailuun tekemällä putkenlaskun jälkeinen tutkimus sekä asennustutkimus. Risteyskohdissa tehdyn putkenlaskun jälkeisen tutkimuksen sekä risteysrakenteille ja kaapeleille tehdyn asennustutkimuksen perusteella putkilinja asennettiin tukipatjojen päälle ennalta määritellyn toleranssin (+/-2,5 m) puitteissa /53-54/. Muita asennustutkimuksen tuloksia olivat seuraavat: Videotutkimus osoitti, että tukipatjat olivat osittain painuneet merenpohjaan. Joidenkin tukipatjojen yläpinnat kaapelin EE-S1 risteyskohdassa olivat lähes merenpohjan tasolla. Kaikki kaapelin Pangea Seg 3 tukipatjat olivat hautautuneet eriasteisesti sedimenttiin ja osa tukipatjoista oli lähes kokonaan näkymättömissä sedimenttiin hautautuneena. Videotutkimus osoitti, että kaapelin EE-S1 risteyskohdassa putkilinja oli osittain irrallaan tukipatjoista niiden yläpuolella. Vastaavaa ei havaittu kaapelin Pangea Seg 3 risteyskohdassa. Monikeilakaikuluotaintutkimuksen tulosten perusteella tukipatjat eivät olleet liikkuneet verrattuna ennen putkenlaskua tehdyn tutkimuksen tuloksiin. Ankkureiden aiheuttamia kaapelivaurioita ei havaittu visuaalisessa tutkimuksessa ±1 000 m:n etäisyydellä risteyskohdasta /53-54/. 6.4.4 Odottamattomat löydöt ja suunnittelemattomat tapahtumat Ankkuroitavalla putkenlaskualuksella toteutetun putkenlaskun aikana tapahtui kolme suunnittelematonta tapahtumaa: kolme jätteiden kaatamista. Eräs Saipemin aliurakoitsija oli kolmesti tyhjentänyt betonista pinnoitemateriaalia sisältävän jäteastian mereen Castoro Sei -alukselta /107/. Tapahtumaraporttien mukaan jäteastian sisältämän betonipölyn määrä oli noin 1 m 3 /107/. Tapahtumien ajankohdat olivat 14.8.2010, 19.8.2010 ja 23.8.2010. Tämänkaltaisten odottamattomien tapahtumien ehkäisemiseksi toteutettiin seuraavat korjaavat toimenpiteet: Castoro Sein ja kaikkien aliurakoitsijoiden kesken järjestettiin virallinen turvallisuusasioita käsittelevä palaveri (tool box talk). Siinä korostettiin, että jätteiden kaataminen mereen on ehdottomasti kielletty aluksen jätehuoltosuunnitelman, MARPOL 73/78:n ja HELCOM:in ohjeiden mukaan. Jos tätä ohjeistusta ei noudateta, ryhdytään kurinpidollisiin toimenpiteisiin. Castoro Sein johtoryhmä on informoinut Saipemin ja aliurakoitsijoiden henkilöstöä sähköisesti, ja laivan ilmoitustauluille on kiinnitetty lehtisiä, joissa on painotettu jätteiden kaatamisen mereen olevan ehdottomasti kiellettyä. Ylimääräisiä jäteastioita otettiin käyttöön, jotta kaikki betonijäte voidaan ottaa talteen ja toimittaa maihin käsiteltäväksi.

109 Castoro Seillä tehtiin jätteiden käsittelyä koskeva ympäristötarkastus Environin ja Nord Streamin toimesta 6.-7.9.2010. Ilmoitus näistä tapahtumista on toimitettu Suomen viranomaisille 7.9.2010. 6.4.5 Epävarmuustekijät Ankkuroitavalla putkenlaskualuksella toteutetun putkenlaskun vaikutuksia vedenlaatuun ei ollut mahdollista tarkkailla alukselta täsmälleen tarkkailuohjelman mukaisesti. Kuten tarkkailuohjelmassa on esitetty, alukselta tehty tarkkailu toteutettiin kahdella ennalta määritetyllä mittauslinjalla, joiden sijainti määräytyi putkenlasku-urakoitsijan kanssa käytyjen neuvottelujen perusteella. Putkilinjan kanssa yhdensuuntaisen mittauslinjan sijaintia suhteessa putkenlaskualukseen ja ankkurienkäsittelyaluksiin jouduttiin siirtämään putkenlaskualuksen taakse ja lähemmäksi putkilinjaa mm. ankkurivaijereihin liittyvistä turvallisuussyistä. Alukselta tehdyn tarkkailun aikana joidenkin mittauslinjalla sijaitsevien mittauspisteiden paikkaa jouduttiin muuttamaan putkenlaskualuksen antamien ohjeiden mukaisesti. Kun tarkkailussa käytetty alus saapui putkenlaskualuksen turva-alueelle, sen oli toimittava osana putkenlaskualuksen laivuetta turvallisuussyistä. Nämä keskeytykset aiheuttivat useita viiveitä tarkkailumittausten käytännön toteutukseen ja mahdollistivat vain yhden mittauskierroksen mittauslinjaa kohti. Kuten edellä kohdassa 6.2.7 on todettu, sameustarkkailun toteuttaminen putkenlaskualuksen kanssa ennalta määritetyillä turvallisilla mittauslinjoilla sekä putkenlaskualuksen antamien erillisten turvallisuusohjeiden noudattaminen rajoitti mahdollisuuksia tarkkailla sedimenttipilven leviämisen laajuutta. Putkilinjan reittiin nähden poikittaisella mittauslinjalla rekisteröity sameustason kohoaminen aiheutui todennäköisesti putkenlaskualuksella tehdyistä korjaustöistä, joiden aikana putki oli samassa pohjakosketuskohdassa pidemmän aikaa. Todettujen vedenlaatuvaikutusten aiheuttajaa on kuitenkin mahdotonta verifioida täysin luotettavasti, koska ko. alueelta ei ole virtausmittaustietoja. 6.5 Putkenlasku dynaamisesti asemoitavalla putkenlaskualuksella Tässä luvussa esitetään yhteenveto tarkkailutuloksista, jotka on saatu laskettaessa putkilinjaa kilometrikohtien KP 123 ja KP 350 välille dynaamisesti asemoitavalla putkenlaskualuksella (kuva 6.36). 6.5.1 Merenpohjan morfologia, esteet ja putkilinja Merenpohjan morfologia ja mahdolliset esteet asennuskäytävässä on tutkittu ennen putkenlaskua. Putkenlaskun jälkeen, vuonna 2010, putkilinjan rakenne pohjalla tutkittiin kilometrikohdasta KP 123 kilometrikohtaan KP 270. Solitairella asennetun ensimmäisen putkilinjan jäljelle jääneen jakson (KP 270 350) putkenlaskun jälkeinen tutkimus saatiin valmiiksi vuoden 2011 ensimmäisen neljänneksen aikana. Putkenlaskun jälkeen tehtyjen tutkimusten tulokset (KP 123 - KP 350) raportoidaan kokonaisuudessaan vuoden 2011 ensimmäisessä neljännesvuosiraportissa. 6.5.1.1 Ennen putkenlaskua tehty tutkimus Asennuskäytävässä ennen putkenlaskua tehtyjen tutkimusten tulokset kilometrikohdasta KP 123 kilometrikohtaan KP 350 on esitetty jaksoittain kenttätutkimusraporteissa /55-58/. Tässä luvussa esitetään yhteenveto ennen putkenlaskua tehtyjen tutkimusten keskeisistä tuloksista. Taulukossa 6.16 on esitetty asennuskäytävässä (KP 123 KP 350) ennen putkenlaskua tehdyn tutkimuksen tulokset. Tällä putkilinjan osuudella putki laskettiin vuoden 2010 aikana dynaamisesti asemoitavalla Solitairella. Merenpohjan syvyys putkilinjan tällä jaksolla vaihtelee kivipenkereen päältä mitattuna 41 metristä (KP 223) 93 metriin (KP 335).

110 Kuva 6.36 Vuonna 2010 dynaamisesti asemoitavalla putkenlaskualuksella laskettu putkilinjan osuus. Taulukko 6.16 Ennen putkenlaskua tehdyssä tutkimuksessa kilometrikohtien KP 123 ja KP 350 väliltä tunnistetut ammukset, jätteet/jäänteet ja rakenteet (kivipenkereet, kaapeliristeykset) /55 58/. Ennen putkenlaskua tehdyssä tutkimuksessa kilometrikohdissa KP 123 350 löydetyt kohteet Kohde Kohteen tyyppi Kohteiden lukumäärä Huomautus Ammukset 0 Kaikki aiemmissa tutkimuksissa tunnistetut ammukset on raivattu. Tynnyri / mahdollisesti 12 Tunnistettu aiemmissa tutkimuksissa tynnyri Jäte/ Tunnistettu aiemmissa tutkimuksissa jäänne Hylky 1 kohteeksi S-10-3237. Museoviraston mukaan kohteella ei ole suurta kulttuurillista arvoa 1. Ennen putkenlaskua Ensimmäistä putkilinjaa varten rakennetut 13 rakennettu kivipenkere kivipenkereet Kaapeliristeysten tukipatjojen Ensimmäistä putkilinjaa varten asennetut 7 asennus risteysrakenteet Käytöstä poistetun kaapelin Rakenteet risteyskohta (UCCBF / 10 Kaikki tunnistettu aiemmissa tutkimuksissa tuntemattomat kaapelit) Risteämä lineaarisen muodostuman kanssa, määritetty tuntemattomaksi kaapeliksi kohdassa KP 233.609 2 1 Ei havaittu aiemmissa tutkimuksissa

111 1 Museovirasto 2009. Suomen talousvyöhykkeellä olevien vedenalaisten kulttuuriperintökohteiden arviointi. 2 Lisätietoja ja suunnitellut toimenpiteet, katso kohta 6.5.4. 6.5.2 Vedenlaatu Suomen talousvyöhykkeen itä- ja keskiosassa, kilometrikohtien KP 123 ja KP 297 välille, putki laskettiin dynaamisesti asemoitavalla putkenlaskualuksella /40/ (kuva 6.36). Vedenlaatua tarkkailtiin marras-joulukuussa 2010 kiinteillä mittareilla LAY1-asemalla (KP 184) noin 50 metrin etäisyydellä putkilinjan reitistä, putkilinjan molemmilla puolilla. Veden syvyys mittareiden sijaintipaikassa oli noin 65 metriä. Alukselta tehtiin tarkkailua yhtenä päivänä marraskuussa 2010, noin kilometrikohdassa KP 179 (luku 5). 6.5.2.1 Mittauslinjat Tarkkailutulosten mukaan sameus ei voimistunut mitattavissa määrin mittauslinjojen vertikaaliprofiileissa. 6.5.2.2 Vesinäytteet Viidestä kohteesta otetuissa vesinäytteissä happea oli vedessä kaikissa näytteissä (kuva 5.13). Sameusarvot olivat alhaisia (noin 1 FNU). Raskasmetallipitoisuudet olivat normaalisti taustatasolla. Poikeuksena oli paikka, jossa mittauslinja A ylitti jo asennetun putkilinjan ("vesinäyte 2" kuvassa 5.13). Täällä meriveden kromi- ja nikkelipitoisuudet olivat koholla verrattuna vastaaviin arvoihin muissa näytteenottopaikoissa. Analysoidut pitoisuudet olivat 8,1 µg Cr/l ja 1,7 µg Ni/l, kun muiden otettujen näytteiden pitoisuuskeskiarvot olivat 0,1 µg Cr/l/l ja 0,8 µg Ni/l (liite 5). 6.5.2.3 Kiinteät mittarit Tausta-arvoista poikkeavia sameusarvoja ei rekisteröity, kun putkenlaskua tehtiin mittareiden lähistöllä. Vähäiset sameushuiput (1 3 NTU) lähellä pohjaa aiheutuivat loppusyksyllä vallinneista tuuliolosuhteista. Tyypillisesti kaikkia lievästi kohonneita sameusarvoja edelsivät voimakkaat tuulet, jolloin suurimmat mitatut tuulennopeudet ylittivät 20 metriä sekunnissa (kuva 6.37). Lämpötilan ja suolapitoisuuden vertikaaliprofiilien perusteella kerrostuneisuus alueella oli heikkoa ja tuulen vesimassaa sekoittava vaikutus oli siten voimakasta (kuva 6.38). Veden happipitoisuus vaihteli välillä 2 4 mg/l päivinä, jolloin putkea laskettiin mittareiden lähistöllä. Kuva 6.37 LAY1-asemalla, pohjan läheisessä vedessä, kahdella kiinteällä mittarilla havaitut sameusarvot. Putkea laskettiin seurannassa käytettyjen mittareiden lähistöllä 14. 15. marraskuuta 2010 /40/.

112 Lämpötila 2.11.2010, etelä Lämpötila 2.11.2010, pohjoinen Suolapitoisuus 2.11.2010, etelä Suolapitoisuus 2.11.2010, pohjoinen Sameus 2.11.2010, etelä Sameus 2.11.2010, pohjoinen Kuva 6.38 Kiinteiden mittareiden kohdepaikoissa todetut vertikaaliprofiilit marraskuussa 2010 /40/. 6.5.3 Hylyt, tynnyrit ja kaapelit Ennestään tunnistamaton kaapeli löydettiin kilometrikohdasta KP 233.6 putkenlaskua edeltävässä tutkimuksessa osuudella, joka asennettiin käyttämällä dynaamisesti asemoitavaa putkenlaskualusta. Luvussa 6.5.1 on lisätietoja. Muita uusia tärkeitä kohteita (esimerkiksi tynnyreitä tai ammuksia) ei löydetty ennen putkenlaskua tehdyssä tutkimuksessa osuudella, joka asennettiin dynaamisesti asemoitavalla putkenlaskualuksella /55 58/. Ennen putkenlaskua tutkittiin luvussa 5.5.3 kuvatulla tavalla neljä hylkyä ja neljä tynnyriä, jotka sijaitsevat kilometrikohtien KP 123 ja KP 350 välissä. Näiden kohteiden putkenlaskun jälkeinen tutkimus tehdään/tehtiin vuoden 2011 ensimmäisen ja toisen neljänneksen aikana. Tarkkailutulokset raportoidaan myöhemmissä neljännesvuosiraporteissa. Vuoden 2010 tarkkailuun ensimmäisen putkilinjan reitillä sisältyivät kaapelien EE-SF2, Pangea Seg 3 (KP 219), EE-SF3, Estlink ja FEC-2 risteyskohdat sekä tuntemattoman kaapelin risteyskohta (KP 234). Niille tehtiin putkenlaskun jälkeinen tutkimus ja tarkka asennustutkimus. Putkilinjan putkenlaskun jälkeisen tutkimuksen perusteella risteyskohdissa sekä risteysrakenteiden ja kaapelien tarkan asennustutkimuksen perusteella putkilinja asennettiin tukipatjojen päälle ennalta määritetyn toleranssin (+/-2,5 m) rajoissa /70 72, 87 90, 127 129/. Kaapeleiden EE-SF2 ja Pangea Seg 3 sekä tuntemattoman kaapelin risteyskohdissa putkilinja oli osittain irrallaan tukipatjoista niiden yläpuolella /87 90, 127 129/. 6.5.4 Odottamattomat löydöt ja suunnittelemattomat tapahtumat Dynaamisesti asemoitavalla putkenlaskualuksella tehdyn putkenlaskun aikana ilmoitettiin yhdestä öljyvuodosta ja löydettiin yksi tunnistamaton kaapeli. Öljyvuoto tapahtui 8.9.2010 Kotkan satamassa putkenkuljetusalus Maersk Fetcherillä joka kuuluu Solitairen putkenlasku- laivueeseen. Mereen päässeen öljyn määräksi arvioitiin enintään 50 litraa. Vuotanutta öljyä jäi alukseen yli 200 litraa. Vuoto johtui todennäköisesti epäonnistuneesta korjauksesta tai huoltotyöstä. Kotkan satamaviranomaisille tiedotettiin vuodosta suullisesti ja Allseas- varustamolle vahvistettiin, että jatkotoimenpiteet eivät ole tarpeen /107/.

113 Ensimmäisen putkilinjan asennuskäytävässä, välillä KP 123 - KP 350, havaittiin ennen putkenlaskua suoritetussa tutkimuksessa aiemmin havaitsematon lineaarinen muodostuma kilometrikohdassa KP 233.609 (kuva 6.39). Allseas tulkitsi muodostuman tuntemattomaksi kaapeliksi. Havainnosta ilmoitettiin viranomaisille vuoden 2010 kolmannen neljänneksen raportissa. Olemassa olevan kaapelitietokannan, eri kaapelinomistajien kanssa lupamenettelyvaiheessa käytyjen keskustelujen ja Suomen viranomaisten kanssa Suomenlahteen suunniteltuja infrastruktuurihankkeita koskeneiden konsultointien perusteella Nord Stream ei ole tietoinen toimivista kaapeleista kyseisellä alueella. Havainnon jälkeen Nord Stream otti yhteyttä mahdollisen tuntemattoman kaapelin lähistöllä sijaitsevien kaapeleiden omistajiin ja Suomen merivoimiin, mutta kohdepaikassa olevasta kaapelista ei saatu tietoja. Koska tukipatjoja ei oltu asennettu tähän risteyskohtaan, tilanteen selkiyttämiseksi kyseiselle lineaariselle kohteelle tehtiin visuaalinen tarkastus ja monikeilakaikuluotaintutkimus osana putkilinjan putkenlaskun jälkeistä tutkimusta. Tunnistamattomaksi kaapeliksi epäillyn kohteen havaittiin risteävän toisen putkilinjan reitin kanssa kilometrikohdassa KP 234.036. Toisen putkilinjan risteämisen vuoksi Nord Stream asentaa varotoimena tukipatjat kyseiseen kohdepaikkaan. Tehdyistä ja suunnitelluista toimista ilmoitettiin viranomaisille 14. maaliskuuta 2011. Kuva 6.39 Putkenlaskua edeltäneessä tutkimuksessa kaapeliksi määritetty lineaarinen muodostuma kilometrikohdassa KP 233,609 /56/. 6.5.5 Epävarmuustekijät Virtausmittaukset LAY 1 -asemalla olisivat auttaneet tulkitsemaan vedenlaadun tarkkailutuloksia ja verifioimaan johtopäätöksen, jonka mukaan dynaamisesti asemoitavalla putkenlaskualuksella tehdyt putkenlaskutoimet eivät aiheuttaneet muutoksia vedenlaadussa. Alukselta tehtävässä tarkkailussa käytetyn aluksen liikkeitä koskevat kuitenkin turva-alueen sisällä samat rajoitukset kuin putkenlaskun tarkkailussa liittyen ankkuroitavaan putkenlaskualukseen. Sameustarkkailua on tehtävä ennalta määritetyillä mittauslinjoilla noudattamalla putkenlaskualuksesta annettuja ohjeita. LAY1-asemalta otettujen vesinäytteiden tulosten perusteella on mahdotonta tehdä tarkempia johtopäätöksiä joidenkin metallien kohonneiden pitoisuuksien vaikutuksista. Pitoisuudet havaittiin aivan putkilinjan yläpuolella ja ne perustuvat vain yhteen vesinäytteeseen.

114 6.6 HELCOM-pohjaeliöstötarkkailuasemat Syksyllä 2010 (27.9. 2.10.) Suomen ympäristökeskus (SYKE) suoritti tutkimuksen, jossa se kartoitti pohjaeliöstön tarkkailussa käytettyjen HELCOM-asemien (LL5, LL6A ja LL7, kuva 6.40) sijasta mahdollisesti käytettävien asemien vaihtoehtoiset sijaintipaikat siltä varalta, että merenpohjaan asennettu putkilinja vaikuttaisi tietojen keräämiseen ja näiltä asemilta eri aikoina kerättyjen tietojen vertailuun. Mahdollisia vaikutuksia voivat olla pohjanläheisten virtausten muutokset ja niistä aiheutuvat muutokset sedimentaatiossa. Tämä puolestaan voi muuttaa makroskoppisen pohjaeliöstön elinolosuhteita. Lisäksi tarkoituksena oli kerätä ennen putkenlaskua tiedot pohjaeliöstöyhteisöistä sekä nykyisiltä asemilta että vaihtoehtoisista sijaintipaikoista. Makroskooppisen pohjaeliöstön kvantitatiiviset tutkimustulokset (lajit, yksilömäärät ja biomassat) on esitetty kohdassa 6.6.4. Kuva 6.40 Nykyisten HELCOM-pohjaeliöstötarkkailuasemien sijainti putkilinjoihin nähden (numerot viittaavat kilometrikohtiin putkilinjan reitillä) /91/. Mahdolliset korvaavat tarkkailupaikkojen sijainnit valittiin kaksivaiheisessa prosessissa. Ensin määritettiin ympäristöolosuhteiltaan nykyisten HELCOM-asemien kanssa samankaltaiset alueet käytettävissä olleiden tietojen perusteella ja tämän jälkeen selvitettiin määritettyjen alueiden soveltuvuus kenttätutkimuksin. 6.6.1 Hydrografiset olosuhteet HELCOM-asemilla Nykyisten HELCOM-pohjaeliöstötarkkailuasemien vedensyvyys on LL5-asemalla 69 metriä, LL6Aasemalla 71 metriä ja LL7-asemalla 77 metriä. Syyskuun 29. päivä 2010 tehtyjen tutkimusten perusteella vertikaalinen tiheysgradientti esiintyi noin 20 50 metrin syvyydessä kaikilla asemilla. Tiheysgradientin alapuolella happipitoisuus pieneni voimakkaasti kaikilla asemilla. Yhden metrin korkeudella merenpohjasta lähes kaikilla nykyisillä asemilla ja vaihtoehtoisilla asemilla happipitoisuus oli alhainen (<2 ml O 2 /l), mutta happikatoa (täysin hapetonta tilaa) ei esiintynyt.

115 Kuvassa 6.41 on esitetty Suomenlahden avomerialueelle tyypilliset lämpötilan, tiheyden, suolapitoisuuden ja happipitoisuuden vertikaaliprofiilit LL7-asemalla. Kuva 6.41 Tiettyjen parametrien vertikaaliprofiilit vesipatsaassa HELCOM-asemalla LL7 /91/. Pohjanläheisen vesikerroksen happipitoisuus vaihtelee voimakkaasti sen mukaan, miten suolapitoisuudeltaan erilaiset vesimassat sekoittuvat toisiinsa. Kyseessä olevilla syvyyksillä selvä halokliinin esiintyminen on Suomenlahdella normaali ilmiö. Happiolosuhteet paranivat väliaikaisesti useiksi vuosiksi 1990-luvun alussa, jolloin suolapitoisuuden lasku aikaansai halokliinin heikkenemisen (kuva 6.42). Kuvasta 6.42 voidaan todeta, että tilanne on tässä suhteessa heikentynyt viimeisen vuosikymmenen aikana.

116 Kuva 6.42 Happi- ja suolapitoisuuden pitkän aikavälin vaihtelu metrin korkeudella merenpohjasta HELCOM-asemalla LL7. Miinusmerkkiset happipitoisuudet perustuvat rikkivetymittauksiin /91/. Kuvassa 6.43 on esitetty yleiskartta merenpohjan yläpuolisen vesikerroksen tilasta loppukesällä 2009 ja loppukesällä 2010. Punaiset alueet osoittavat alueita, joilla vallitsee happikato. Kuva 6.43 Happiolosuhteet lähellä merenpohjaa elokuussa 2009 (vasen) ja elokuussa 2010 Itämerellä (oikea) Suomen ympäristökeskuksen mukaan. Pitoisuusasteikko on oikeanpuolisessa kuvassa tarkempi. 6.6.2 Nykyisten HELCOM-asemien ja uusien alueiden samankaltaisuus Vesisyvyys, pohjan laatu ja savikerroksen paksuus olivat tärkeimmät kriteerit tutkittaessa ympäristöolosuhteiden samankaltaisuutta nykyisillä asemilla ja mahdollisilla vaihtoehtoisilla asemilla (kuva 6.44). Kenttätutkimusten yksityiskohtaiset tulokset on esitetty lähteessä /91/.

117 A. B. A. Syvyys LL7-aseman ympärillä kaikuluotausruudukon peittämällä mittausalalla. Kartta on interpolaatio kaikuluotaimella tehdyistä syvyysmittauksista ruudukkoviivoilla. B. Syvyyden vaihtelu tarkkailuasemalla LL7. Tummempi punainen väri ilmaisee madaltumista ja tummempi sininen väri syvenemistä. C. D.

118 C. Pohjan laatua kuvaava kartta kaikuluotauksella tutkitusta alueesta LL7-aseman ympärillä. Kartta perustuu kaikuluotausaineistosta tehtyyn pohjan laadun tulkintaan luotausruudukolla; pohjan laatu on yleistetty ruudukon ympäristöön ArcGIS:ssä. D. Kartassa on esitetty savikerroksen paksuus LL7-asemaa ympäröivällä alueella. Savikerroksen paksuus laskettiin kaikuluotausaineston visuaalisen tulkinnan perusteella ja yleistettiin luotausruudukon ympäristöön ArcGIS:ssä. Kuva 6.44 Ympäristöolosuhteiden samankaltaisuus LL7-aseman alueella /91/. Tulosten perusteella ympäristöolosuhteiltaan samankaltaisia alueita LL6A- ja LL7-asemien ympäristössä oli noin 6 % koko kartoitetusta alueesta (kuva 6.45). Kuva 6.45 Pohjan ympäristöolosuhteiden vastaavuus olemassa olevan HELCOMpohjaeliöstötarkkailuaseman LL7 kanssa. Asema LL7BEN-B valittiin parhaaksi vaihtoehtoiseksi asemaksi /91/. Aseman LL5 ympäristön vertailuanalyysi poikkesi kahden muun aseman ympäristön analyysista alueen mataluuden vuoksi. Nykyisen HELCOM-aseman LL5 pohjan pinta on kovaa savea. Ympäröivillä alueilla pohjan pinta oli kuitenkin hyväksytyllä syvyysalueella erittäin pehmeää savea. Ympäristöolosuhteiden soveltuvuus arvioitiin sen vuoksi vesisyvyyden sekä muta- ja

119 savikerroksen paksuuden perusteella. Vaihtoehtoinen sijaintipaikka valittiin lopulta erityisesti kallioharjanteen läheisyyden perusteella, mikä vastaa nykyisen LL5-aseman olosuhteita. 6.6.3 Sedimentin laatu HELCOM-asemien LL5, LL6A ja LL7 ja tutkittujen vaihtoehtoisten sijaintipaikkojen A ja B sedimenttien laadusta on esitetty kuvaukset lähteessä /91/. Kuvaukset perustuvat pelkästään visuaalisiin tutkimuksiin, eivätkä siten kata kemiallisia analyysejä. Kaikilla näytteenottopaikoilla pintasedimentti oli kuohkeaa ja sisälsi runsaasti orgaanista ainesta. Vesipitoisuus oli yleensä suuri. Väri vaihteli sijaintipaikoittain vihertävänruskeasta ruskeaan, tummanharmaaseen tai mustaan (katso esimerkki kuvassa 6.46). Lähes kaikilla näytteenottopaikoilla todettiin rikkivedyn hajua, mikä on selvä merkki hapettomuudesta. Kuva 6.46 Pintasedimentin laatu HELCOM-asemalla LL7 ja tutkituissa vaihtoehtoisissa sijaintipaikoissa A ja B. Sedimenttiprofiilissa LL7BEN_A pintakerros kohosi näyteputkessa (noin 2 cm 1 tunnin aikana) sedimentissä tapahtuvan kaasunmuodostuksen seurauksena /91/. Merkittävin syy pohjien hyvin heikkoon tilaan oli veden alhainen happipitoisuus. Sedimenttien ominaisuuksien suhteen olemassa olevia asemia täysin vastaavia vaihtoehtoisia sijaintipaikkoja ei löytynyt. Selvitystyön lopputulokset on esitetty taulukossa 6.17. Taulukko 6.17 Olemassa olevien HELCOM-pohjaeliöstötarkkailuasemien parhaat vaihtoehtoiset sijaintipaikat sekä niiden valintaperusteet /91/. Asemien sijainnit on esitetty kuvassa 5.15. Nykyinen HELCOM-asema Vaihtoehtoinen sijaintipaikka Valintaperusteet Sijainti LL7 LL7BEN-B Suurin samankaltaisuus pintasedimentin rakenteessa 4 km pohjoiseen LL7-asemalta 3,4 km pohjoiseen putkilinjan reitiltä 2 km pohjoiseen LL6A- LL6A LL6ABEN-A Suurin samankaltaisuus pintasedimentin rakenteessa asemalta 3,4 km pohjoiseen putkilinjan reitiltä 6,4 km pohjoiseen LL5- LL5 LL5BEN-A Suurin samankaltaisuus pintasedimentin rakenteessa asemalta 4,8 km pohjoiseen putkilinjan reitiltä

120 6.6.4 Makroskooppinen pohjaeliöstö Olosuhteet tutkituilla pohja-alueilla olivat pohjaeläimille suotuisat 1990-luvulla. Silloin vallitsevia lajeja olivat katkoihin kuuluvat merivalkokatkat (Pontoporeia femorata) ja valkokatkat (Monoporeia affinis). Muita tyypillisiä lajeja olivat siiroihin kuuluva kilkki (Saduria entomon) ja monisukasmatoihin kuuluva liejusukasjalkainen (Bylgides [Harmothoe] sarsi). Nykyään vieraslaji amerikansukasjalkainen (Marenzelleria sp.) on vallitseva laji. Suurin HELCOM-asemalla LL7 mitattu makroskooppisen pohjaeliöstön yksilömäärä oli yli 7 000 yksilöä/m 2 vuonna 1995 /108/. Syksyllä 2010 yleisin makroskooppisen pohjaeliöstön laji niillä asemilla/sijaintipaikoilla, joilla esiintyi pohjaeläimiä, oli amerikansukasjalkainen (Marenzelleria sp.). Yksilömäärät olivat kuitenkin hyvin pieniä, 1 18 yksilöä/m 2 (taulukko 6.18). Kokonaisbiomassa (märkäpaino) oli selvästi alle 1 g/m 2 kaikilla näytteenottopaikoilla. Lisäksi löydettiin joitakin pohjaäyriäislajeihin kuuluvia yksilöitä. LL7-asemalla esiintyi vain näitä pieniä eläimiä, jotka eivät jää 1,0 mm:n seulalle. Yksilömäärät eivät merkittävästi poikenneet eri näytteenottopaikoilla /108/. Pohjaeliöstön kauttaltaan vähäisen laji- ja yksilömäärän vuoksi makroskooppisia pohjaeliöstöyhteisöjä ei voitu käyttää luotettavana kriteerinä valittaessa nykyisille HELCOMpohjaeliöstötarkkailuasemille vaihtoehtoisia sijaintipaikkoja. Taulukko 6.18 Makroskooppisen pohjaeliöstön lajit, yksilömäärät ja biomassat syksyllä 2010 HELCOM-asemilla ja kartoitetuissa vaihtoehtoisissa sijaintipaikoissa /108/. mp = märkäpaino, kp = kuivapaino, tp = tuhkapaino.

121 *ei punnittu 6.7 Vedenlaadun ja virtausten pitkän aikavälin tarkkailu Vedenlaadun pitkän aikavälin tarkkailu on toteutettu CONTROL1- ja CONTROL2 -asemilla lähellä Natura 2000 -alueita Suomenlahden länsi- ja itäosissa (kuva 5.7). Veden syvyys on 43 metriä CONTROL1 ja 47 metriä CONTOROL2 -asemalla. Alueet poikkeavat toisistaan rehevöitymisen suhteen siten, että ravinteita on vedessä enemmän ja leväkasvu on kesäisin voimakkaampaa Suomenlahden itäosissa. Ilmiöllä on suuri vaikutus alusveden happiolosuhteisiin lämpötilakerrostumisen aikana. Tarkkailutoimet aloitettiin syksyllä 2009 ennen ammusten raivauksen aloittamista, ja ne jatkuvat rakennusjakson loppuun asti vuonna 2012. CONTROL-asemilla kerätyt tiedot ovat hankkeessa taustatietoja, jotka kuvastavat luonnollisia, vuodenajan mukaan tapahtuvia muutoksia meriveden laadussa pääasiassa lähellä merenpohjaa Suomenlahden eri osissa. Hydrologisia olosuhteita (lämpötila- ja suolaisuuskerrostuneisuutta) vedessä on tutkittu tuottamalla lämpötilan ja suolapitoisuuden sekä sameuden profiileja asemien sijaintipaikoissa. Asemilta on lisäksi saatu arvokkaita tietoja vallitsevista virtauksista, niiden suuruusluokasta ja suunnasta sekä mahdollisista muutoksista koko syvyydeltä/42/. 6.7.1 Vedenlaatu 6.7.1.1 Lämpötila ja suolapitoisuus Lämpötilaprofiilien muutokset molemmilla asemilla ovat tyypillisiä ja noudattavat vuodenajan vaihteluita. Syksyllä lämpötila nousee selvästi, kun kerrostuneet vesimassat sekoittuvat ja veden lämpötila tasoittuu pinnasta pohjaan. Sen jälkeen lämpötila tyypillisesti laskee nopeasti talvea kohden (kuva 6.47). Sama trendi on nähtävissä myös suolapitoisuuden käyrissä (kuva 6.48). Keskimääräinen suolapitoisuus on lähes sama molemmilla asemilla. Lyhyen aikavälin muutokset suolapitoisuudessa kuvastavat voimakkaiden tuulien aiheuttamaa vesimassojen siirtymistä tai tuulien aiheuttamia pohjavirtauksia.

122 Kuva 6.47 Meriveden lämpötilan aikasarjat lähellä merenpohjaa 4.11.2009 2.12.2010 (CONTROL1) ja 4.11.2009 16.12.2010 (CONTROL2) CONTROL-asemilla /95/. Kuva 6.48 Meriveden suolapitoisuuden aikasarjat lähellä merenpohjaa 4.11.2009 2.12.2010 (CONTROL1) ja 4.11.2009 16.12.2010 (CONTROL2) CONTROL-asemilla /95/.

123 6.7.1.2 Happi ja sameus Suunnilleen samalla kokonaissyvyydellä keskimääräinen happipitoisuus oli selvästi suurempi CONTROL1 -asemalla verrattuna CONTROL2 -asemaan (kuva 6.42). Tämä kertoo alueiden selvästi toisistaan poikkeavasta tilasta meriveden ravinteiden ja orgaanisen aineen suhteen. Orgaanisen aineen hajoaminen alusvedessä kuluttaa happea, jolloin merenpohjan läheisen vesikerroksen happipitoisuus alenee kerrostuneissa olosuhteissa voimakkaasti. Näiden suhteellisen matalien alueiden yleistilanne poikkeaa kuitenkin vielä tilanteesta Suomenlahden syvillä avovesialueilla. Niillä tilanne on nykyisin hyvin huono pysyvän halokliinin vuoksi. CONTROL1 -asemalla oli runsaasti happea merenpohjassa jopa loppukesästä, kun taas CONTROL2 -asemalla happitilanne oli heikko heinäkuusta alkaen aina lokakuuhun (kuva 6.49). Kuva 6.49 Meriveteen liuenneen hapen aikasarjat lähellä merenpohjaa 4.11.2009 2.12.2010 (CONTROL1) ja 4.11.2009 16.12.2010 (CONTROL2) CONTROL-asemilla /95/. Pohjan läheisten vesien sameus (~ 1 NTU) oli yleisesti alhainen molemmilla asemilla. Myös sameuden trendit olivat tutkittuna jaksona melko samanlaisia. Joitakin lyhytaikaisia huippuja tallennettiin kuitenkin loppusyksystä, jolloin enimmäisarvot olivat noin 8 9 NTU, kerrostuneisuuden purkautuessa (kuva 6.50). Tällaisessa tilanteessa sedimenttiä sekoittuu helposti veteen voimakkaiden tuulien vaikutuksesta. Yleisesti arvoa 10 NTU pidetään alimpana arvona, jota vastaavan sameuden ihmissilmä erottaa (kuva 6.50).

124 Kuva 6.50 Meriveden sameuden aikasarjat lähellä merenpohjaa 4.11.2009 2.12.2010 (CONTROL1) ja 4.11.2009 16.12.2010 (CONTROL2) CONTROL-asemilla /95/. 6.7.2 Virtaukset Virtausnopeudet ja -suunnat koko vesisyvyydeltä CONTROL1 2 -asemilla on esitetty seuraavissa kuvissa. Keskimääräinen virtausnopeus CONTROL1 -asemalla oli noin 6 cm/s pohjakerroksessa ja 10 cm/s ylemmissä vesikerroksissa. Suurin rekisteröity arvo pohjakerroksessa oli 37 cm/s. CONTROL2 - asemalla keskinopeus oli 6 cm/s pohjakerroksessa ja 9 cm/s yläkerroksissa. Virtausnopeuden suurin mitattu arvo alimmassa kerroksessa oli 51 cm/s. 20-30 metriä merenpohjan yläpuolella 10-20 metriä merenpohjan yläpuolella 0-10 metriä merenpohjan yläpuolella

125 30-40 metriä merenpohjan yläpuolella 20-30 metriä merenpohjan yläpuolella 10-20 metriä merenpohjan yläpuolella 0-10 metriä merenpohjan yläpuolella Kuva 6.51 Pylväskaaviot virtausnopeudesta CONTROL-asemilla 6.11.2009 2.12.2010 (CONTROL1) ja 4.11.2009 16.12.2010 (CONTROL2) /42/. Tavallinen virtaussuunta CONTROL1 -asemalla oli lounaaseen ja vähemmässä määrin koilliseen. CONTROL2 -asemalla virtaussuunnat vaihtelivat enemmän. Kaakkoinen oli lähellä merenpohjaa hieman tavallisempi virtaussuunta kuin muut (kuvat 6.52, 6.53 ja 6.54). 20-30 metriä merenpohjan yläpuolella 10-20 metriä merenpohjan yläpuolella 0-10 metriä merenpohjan yläpuolella 30-40 metriä merenpohjan yläpuolella 20-30 meteriä merenpohjan yläpuolella 10-20 metriä merenpohjan yläpuolella 0-10 meteriä merenpohjan yläpuolella

126 Kuva 6.52 Pylväskaaviot virtaussuunnista CONTROL-asemilla 6.11.2009 2.12.2010 (CONTROL1) ja 4.11.2009 16.12.2010 (CONTROL2) /42/. Kuva 6.53 Ruusudiagrammi CONTROL1 -asemalla mitatuista virtausnopeuksista (m/s) ja niiden jakaumasta /95/ Kuva 6.54 Ruusudiagrammi CONTROL2 -asemalla mitatuista virtausnopeuksista (m/s) ja niiden jakaumasta /95/ 6.8 Laivaliikenne Nord Stream on vuoden 2009 marraskuun ja vuoden 2010 joulukuun välisenä aikana antanut putkilinjan rakennustoimista 14 ilmoitusta Rajavartiolaitokselle ja Liikennevirastolle ennen alusten saapumista Suomen vesille Toimitetut ilmoitukset on tehty Suomen viranomaisten pyytämällä tavalla. Nord Stream on lisäksi lähettänyt kuukausittaiset ennakkoarviot ja raportit viranomaisille. Aluksilta on raportoitu viikoittain ja päivittäin asianmukaisille viranomaisille. Useita kokouksia on järjestetty rakennustoimien esittelemistä ja viestintätavoista sopimista varten. Alusten liikennöintiä on seurattu GOFREP-järjestelmän avulla. Liikennevirasto on julkistanut hanketoimiin liittyviä ilmoituksia merenkulkijoille.