KOKEMÄENJOEN LOIMIJOEN KALASTUSALUEEN KÄYTTÖ JA HOITOSUUNNITELMA 2006-2010

KOKEMÄENJOEN LOIMIJOEN KALASTUSALUEEN KÄYTTÖ JA HOITOSUUNNITELMA 2006-2010 Satakunnan kalatalouskeskus 2005 Tuomas Oikari 16.12.2005

SISÄLLYSLUETTELO KUVAILULEHTI... 3 1. YLEISSUUNNITELMA... 4 1.1 KALASTUSALUEEN YLEISKUVAUS... 4 1.2 YLEISET TAVOITTEET... 6 1.3 ISÄNNÖINTI... 6 1.4 YMPÄRISTÖNHOITO... 7 1.4.1 Veden laatua ja kalojen elinolosuhteita heikentävät toimenpiteet... 7 1.5 SUUNNITTELUALUEET... 7 1.5.1 Kokemäenjoki... 7 1.5.1.1 Kuormittajat...8 1.5.1.2 Kuormitus ja vedenlaatu...8 1.5.1.3 Arvio tulevasta kehityksestä...9 1.5.2 Loimijoki... 9 1.5.2.1 Kuormittajat...9 1.5.2.2 Kuormitus ja vedenlaatu...9 1.5.2.3 Arvio tulevasta kehityksestä...10 1.5.3 Sivujokien veden laatu... 10 1.6 KALASTUS JA SAALIIT... 11 1.6.1 Kokemäenjoki... 11 1.6.2 Loimijoki... 11 1.7 ISTUTUKSET... 12 1.7.1 Kalaistutukset 1990-2005... 12 1.8 VALVONTA... 13 1.9 MUUT SUUNNITELMA-ASIAKIRJAT... 14 1.10 SUUNNITTEILLA OLEVAT HANKKEET... 14 1.11 TALOUS... 14 1.12 YHTEISTOIMINTA... 16 1.13 SUUNNITELMAN VOIMASSAOLO... 17 2. TOIMENPIDESUUNNITELMAT... 18 2.1 KOKEMÄENJOEN LOIMIJOEN SUUNNITTELUALUE... 18 2.1.1 Ongelmat... 18 2.1.2 Tavoitteet... 18 2.1.3 Toimenpiteet... 19 2

KUVAILULEHTI Kalastusalueen nimi Kotipaikka Pinta-ala Lääni Kunta TE-keskus Suunnitteluvedet Viereiset kalastusalueet Muut suunnitelmaasiakirjat Liitteet Voimassa Nähtävillä/saatavissa Tekijä Vuosi Tiivistelmä Kokemäenjoen Loimijoen kalastusalue Huittinen 2849 ha Länsi-Suomen lääni Alastaro, Harjavalta, Huittinen, Kokemäki, Loimaa, Mellilä, Punkalaidun, Vampula Varsinais-Suomen ja Hämeen TE-keskus Kokemäenjoen keskiosa, Loimijoki, Puurijärvi ja Vehkajärvi, Pitkäjärvi Porin, Kullaan, Sääksjärven, Vammalan seudun, Köyliön, Eurajoen Lapijoen, Pyhäjärven ja Auran kalastusalueet Loimijoen KHS 1992, Kokemäenjoen Loimijoen KHS 1994, KHS päivitys 1997 Yhteenveto kalastusalueille tehtävistä istutuksista. Suunnitelman hyväksymispäivä Viimeinen voimassaolopäivä: 2010 Kalastusalueen isännöitsijä, Satakunnan kalatalouskeskus, TE-keskukset Satakunnan Kalatalouskeskus 2006 Tähän kootaan vain toimintaympäristön (alueen) tärkeimpiä tekijöitä, joista aiheutuu suunnittelutarvetta sekä suunnitelman keskeisiä esityksiä. Tiivistelmä ei siis ole lyhennelmä koko suunnitelmasta. 3

1. YLEISSUUNNITELMA 1.1 KALASTUSALUEEN YLEISKUVAUS Kokemäenjoen - Loimijoen kalastusalue sijaitsee 1 läänin ja 7 kunnan alueella. Kalastusalueen kotipaikka on Huittinen ja hallinnollisesti se kuuluu Varsinais-Suomen TE-keskuksen alueeseen. Kalastusalue rajoittuu seuraaviin naapurikalastusalueisiin: Porin, Kullaan, Sääksjärven, Vammalan seudun, Köyliön, Eurajoen Lapijoen, Pyhäjärven, Auran sekä Hämeen TE-keskuksen puolella Tarpianjoen ja Tammelan kalastusalueisiin. Kalastusalue sijaitsee Harjavallan, Kokemäen, Huittisten ja Loimaan kaupunkien läheisyydessä, joista aiheutuu kohtalaista vapaa-ajankalastuspainetta alueen vesille (taulukko 1.). Suurin osa kalastusalueen merkittävimmistä vesistä kuuluu yhtenäiskalastusluvan piiriin (kuva 1.). Ammattikalastusta alueella ei ole, mutta osa-aika asiat kalastusta mahdollisesti ajoittain esiintyy. Leimallista alueelle on runsas kesämökkiasutus. Alueen vedet ovat etupäässä runsasravinteisia jokivesiä ja voimalaitosaltaita voimakkaine säännöstelyineen. Vesipuitedirektiivin mukaan alueen vedet ovat pääasiassa voimakkaasti muunneltuja. Alueen valtavirran Kokemäenjoen (2224 ha, 78 % alueen vesistöistä) veden laatu on parantunut selvästi viime vuosi kymmeninä. Kokemäenjoen veden laadulle on kuitenkin tyypillistä suuret ravinnepitoisuuksien muutokset eri vuoden aikoina. Happitilanne on hyvä. Veden laatu ei enää parane nykyisestä ainakaan kovin helposti, sillä pistekuormitus on jo hallinnassa. Toinen päävesistö (471 ha, 17 % alueen vesistöistä), Loimijoki on erittäin savisamea ja runsasravinteinen joki. Happitilanne on parantumassa ja joen virkistyskäyttö lisääntymässä. Sekä Kokemäenjoen että Loimijoen veden laatuluokitus on tyydyttävä. Kalojen luontaiset lisääntymisalueet ovat 1930-40 luvuilla supistuneet padotuksen takia tai osa niistä on muuttunut kelvottomiksi. Erityisesti lohi, taimen, kuha, siika ja jossain määrin haukikin on tästä kärsinyt. Haittaa on pyritty korjaamaan siika, kuha ja hauki-istutuksin. Luontaisesti lisääntyviä taimenkantoja on vain vähän, koska pienet sivujoet (kutujoet) on aikanaan perattu uittoa ja metsän hoidollisin näkökohdin. Rapukannat ovat yleensä ottaen heikot, niin pääuomissa kuin sivujoissakin. Pääuomassa on monta kalataloudellista velvoitetta, joiden toteuttamista pyritään koordinoidusti toteuttamaan erityisen Kokemäenjoen kalataloudellisen suunnitelman avulla. Laadittava käyttö- ja hoitosuunnitelma on järjestyksessä kolmas. Alueelle aikaisemmin laaditut käyttö- ja hoitosuunnitelmat on laadittu 1992 (Loimijoki), 1994 (Kokemäenjoki) ja 1997 (molemmat alueet). Ne ovat saatavissa kalastusalueen arkistosta. Suunnitelman perusaineistona on käytetty Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen tekemiä raportteja. Taulukko 1. Vesistöjen pinta-alat kunnittain Harjavalta Kokemäki Huittinen Vampula Alastaro Loimaa Punkalaidun YHTEENSÄ 278 HA 1400 HA 546 HA 129 HA 140 HA 192 HA 164 HA 2849 HA 4

Kuva 1. Kokemäenjoen Loimijoen kalastusalue 5

1.2 YLEISET TAVOITTEET Kokemäenjoen Loimijoen kalastusalue toimii ensisijaisesti jäsentensä, mutta myös sen kalavesien muiden käyttäjiensä tarpeiden palvelemiseksi. Tavoitteena on luoda monipuolista kalastustarjontaa kalavesien kantokyvyn sallimissa rajoissa. Alue seuraa vesiensä laadun kehitystä ja tarvittaessa ryhtyy toimiin vedenlaatua huonontavien tekijöiden poistamiseksi. Kalastusalue kehittää vesiensä kalastoa kestävän kehityksen periaatteella. Mahdollisimman monien kalakannan lisääntyminen halutaan saattaa luonnonvaraiselle pohjalle kunnostamalla lisääntymisalueita ja suojaamalla niitä muulta vesienkäytöltä. Luonnonvaraista lisääntymistä tai sitä palvelevaa istuttamista tuetaan tarpeellisilla kalastusmääräyksillä. Toissijaisesti alueen vesiin voidaan istuttaa sellaisia lajeja ja kantoja, joilla ei ole siellä lisääntymismahdollisuutta tai heikosti lisääntyviä kantoja halutaan tukea. Myös näiden istutusten parhaan tuloksen saamiseksi alue voi antaa kalastusmääräyksiä, mutta näiden kantojen varjelu on edellisiin istutuksiin verrattuna väistyvä. Kalavesien kestävän käytön mukaisesti alue pyrkii tarjoamaan monipuolisen kalaston vapaaajankalastajien käyttöön. Vesistöjen tavoitettavuuteen, opastuskyltteihin ja veneenlaskupaikkoihin kiinnitetään erityistä huomiota. Alue haluaa kehittää myös kalastusmatkailua. Kalastusalueen vesiin saa istuttaa vain kalasairauksista vapaita kantoja ja alue tekee kaiken voitavansa estääkseen kalasairauksien leviämistä. Kalojen istuttamisessa tulee noudattaa annettuja valtakunnallisia ohjeita kalojen käsittelyssä, siirtämisessä ja istuttamisessa. Myös annettuja kalapoikasten laatukriteerejä tulee pääsääntöisesti noudattaa. Alueen vesiin saa istuttaa vain kalastusalueen erikseen hyväksymiä kantoja. Tässä alue käyttää tarvittaessa apunaan muuta asiantuntemusta. Kalastusalue varjelee alueensa vesiluontoa ja erityisesti talouskalalajeihin kuuluvia lajeja. Kalastusalue kartoittaa vesien kunnostustarvetta ja tekee esityksiä ympäristöhallinnolle tarvittavien kunnostushankkeiden käynnistämiseksi. Mahdolliset hankaluudet erilaisten kalastusmuotojen sovittelussa pyritään ratkaisemaan varaamalla kalavesiä tai niiden osia erilaisiin käyttötarpeisiin. Tarvittaessa tätä varten annetaan kalastusmääräyksiä. Kalastusalue kehittää vesien käytön seurantaa ja valvontaa. Seurantatulosten perusteella pyritään ohjaamaan ja tehostamaan kalastusalueen toimintaa. Alue asettaa riittävän määrän kalastuksen valvojia ja huolehtii heidän jatkokoulutuksestaan. 1.3 ISÄNNÖINTI Kalastusalueen juoksevien tehtävien hoitamiseksi kalastusalueella on hallitus ja isännöitsijä. Kalastusalueen hallitus valitsee isännöitsijän, joka voi olla myös usealla kalastusalueella yhteinen. Isännöitsijä voi olla kokopäivä- tai sivutoiminen. Hallituksen tehtävien siirtäminen isännöitsijän vastattavaksi on tarkoituksenmukaisuuskysymys ja työnjaosta voidaan määrätä ohjesäännöllä. Kalastusalueen toiminnan kannalta asiansa tunteva isännöitsijä on tärkeä. Parhaimmillaan isännöitsijä edustaa jatkuvuutta, ammattitaitoa ja kalastusalueen 6

tilan parasta tuntemusta. Isännöitsijän ja kalastusalueen muun hallinnon yhteistyön onnistumisen keskeinen kulmakivi on pitkäaikainen keskinäinen luottamus. Isännöitsijän tulisi mielellään olla hallituksen jäsen. Alueen erityispiirteiden perinpohjainen hallinta vaatii vuosien perehtymisen. Isännöitsijältä edellytetään lisäksi perehtyneisyyttä taloushallintoon ja asianhoidosta viranomaisten kanssa. 1.4 YMPÄRISTÖNHOITO Kalastuslain mukaan suunnitelma velvoittaa viranomaisia, kalastusalueen vesialueella toimivia kalastuskuntia ja jaetun vesialueen omistajia silloin kun on kyse kalavarojen hoidon ja käytön yleisistä suuntaviivoista (KL 82 ). Myös vesioikeudellisissa hankkeissa kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma on otettava tarpeen mukaan huomioon (VL 2:22 ). Toisin sanoen vesioikeuksien on päätöksiään tehdessään katsottava, mikä on ollut kalastusalueen tahto, välttää sen loukkaamista ja tarvittaessa harkittava kompensaatioita ja korvauksia. Toisaalta, jos suunnitelmassa ei mitään periaatteellisia mainintoja kalastusalueen harjoittamasta linjasta esim. lajitasapainon säilyttämiseksi, vesi-oikeus ei voi määrätä hakijalle toimenpidevelvoitteeksi roskakalan pyyntiä. 1.4.1 VEDEN LAATUA JA KALOJEN ELINOLOSUHTEITA HEIKENTÄVÄT TOIMENPITEET Veden laatua ja kalojen elinoloja heikentäviksi toimenpiteiksi katsotaan mm. säännöstely, erilaiset jätevesipäästöt ja muut valuma-alueella veden laatuun heikentävästi vaikuttavat toimenpiteet. Kalastusalue katsoo, että kaikki edellä mainitunlaiset toimenpiteistä tulee etukäteen ilmoittaa vesialueen omistajille ja/tai kalastusalueelle. Toimenpiteistä aiheutuneet haitat tulee korvata riittävällä määrällä kalanpoikasistukkaita tai muulla erikseen sovittavalla tavalla. 1.5 SUUNNITTELUALUEET Yksityiskohtaiset suunnitelmat on laadittu seuraaville jokiosuuksille: Kokemäenjoki ja Loimijoki. 1.5.1 KOKEMÄENJOKI Kokemäenjoki alkaa Liekoveden luusuasta Vammalasta. Huittisten kohdalla siihen laskee Loimijoki, jonka vesi on savisameaa ja runsasravinteista. Huittisista joki virtaa Kokemäen, Harjavallan ja Ulvilan kautta Poriin, jonka jälkeen se laskee kahta päähaaraa, Isojuopaa ja Raumanjuopaa pitkin Pihlavanlahteen. Joessa on neljä voimalaa: Tyrvään, Äetsän, Kolsin ja Harjavallan voimalaitokset. Putouskorkeutta näissä on yhteensä 57 metriä. Valuma-alue on Kokemäenjoen luusuassa 26800 km 2 ja keskivirtaama 230 m 3 /s. Kokemäenjoki on maamme viidenneksi suurin jokivesistö. Kokemäenjoen sivujokia ovat Sonnilanjoki, Koomanjoki, Raijalanjoki ja Sammunjoki. 7

1.5.1.1 Kuormittajat Pistekuormittajia ovat jokivarren taajamat: Vammala, Äetsä, Huittinen, Kokemäki, Harjavalta, Nakkila, Ulvila ja Pori. Porin puhdistamoista suurin on Luotsinmäki. Pienempiä ovat Pihlava, Mäntykallo ja Reposaari. Teollisuuden kuormitusta tulee lähinnä Harjavallan ja Porin seudun tehtaista. Corenson (ent. Rosenlew) jätevedet johdetaan Luotsinmäen puhdistamolle. Suomen Kuitulevyn jätevedet johdetaan Pihlavanlahden puolelle. Selluloosan valmistun loppui Porin seudulla vuonna 1990. Myös Friitalan Nahkatehdas on lopettanut toimintansa vuonna 1980. Finnish Chemicals Äetsän klooritehdas oli merkittävä elohopeakuormittaja 1970-luvulla. Kuormitus väheni ratkaisevasti vuonna 1985. Nykyisin prosessissa ei käytetä enää elohopeaa. Pieniä pistekuormittajia ovat lisäksi Äetsän, Huittisten, Kokemäen, Nakkilan ja Ulvilan kaatopaikat. Vapo Oy:n turvesuo Köyliössä ja Köyliön vankila kuormittavat Sonnilanjoen latvavesiä. Turvetuotantoa on suunnitteilla myös Sammaljoen varteen. 1.5.1.2 Kuormitus ja vedenlaatu Kuormitus on painottunut joen alajuoksulle. Veden laatu tosin määräytyy pitkälti yläpuolisen kuormituksen mukaisesti. Vielä 1960 ja 1970-lukujen vaihteessa myös Porin seudun kuormitus heikensi paikallisesti veden laatu. Tuolloin asutuksen jätevesiä ei puhdistettu ja selluteollisuuden päästöt olivat suuria. Porissa oli myös hiivatehdas. Lisäksi Harjavallan seudun lannoiteteollisuus kuormitti jokea voimakkaasti fosforilla Jo ennestäänkin heikko veden laatu huononi alajuoksulla selvästi. Happitilanne heikkeni ja etenkin lämpimänä kesäaikana happipitoisuus laski huomattavasti. Myös ravinnepitoisuudet kohosivat voimakkaasti. Koska kuormitus kulkeutui varsin nopeasti merialueelle, haitat siirtyivät Pihlavanlahdelle ja Ahlaisten saaristoon. Ulompana merellä tehokas laimeneminen vaimensi haittavaikutuksia. Suurimmat epäkohdat korjaantuivat Luotsinmäen puhdistamon valmistuttua. Myös hiivatehtaan lopettaminen pienensi päästöjä. Luotsinmäen puhdistamo toimi kemiallisena vuoteen 1996 saakka. Veden laatu onkin määräytynyt pitkälti yläjuoksun veden laadun mukaan 1970-luvun jälkeen. Pistekuormituksen vähenemisen myötä hajakuorman merkitys on alkanut korostua yhä selvemmin. Etenkin Loimijoen tuoma kiintoaine ja ravinnekuormitus ovat olleet ajoittain hallitsevia. Metsäteollisuuden tuotantomuutokset 1980-luvun puolivälissä kohensivat joen tilaa merkittävästi lyhyessä ajassa. Happitilanne normalisoitui, jäteliemen leima väheni ratkaisevasti ja ravinnetaso saavutti yhä alhaisemman tason. Myönteinen kehitys on jatkunut asteittain vuosituhannen lopulle saakka. Tällä hetkellä Kokemäenjoen veden laatu on tyydyttävä, yläjuoksulla ennen Loimijoen vaikutusta jopa hyvä. Happitilanne on lähes moitteeton ja metsäteollisuuden jätevesien leimaa tuskin huomaa. Myös fosforipitoisuus laskee varsinkin talvella alhaiseksi, onpa alitettu jo pitoisuustaso 20 µg/l. Joen alajuoksulla veden laatu heikkenee jonkin verran pistekuormituksen takia, mutta ennen kaikkea hajakuormituksen vaikutuksesta. Ylivalumien aikana vesi voi olla hyvinkin sameaa ja runsasravinteista. Ravinnepitoisuuksien vaihteluväli on jopa viisinkertainen. Pistekuormituksen osuus on vain muutamia prosentteja ravinnevirtaamasta. Veden hygieeninen laatu täyttää uimavesinormin. Likaantumien on voimakkainta ylivalumatilanteissa, jolloin hajakuormitus lisääntyy ja myös hulevesien vaikutus kasvaa. Hygieeninen veden laatu on hyvä myös Porin keskustan alueella, mikä on mahdollistanut osaltaan Kirjurinluodon virkistyskäytön lisäämisen. 8

1.5.1.3 Arvio tulevasta kehityksestä Joen tila ei parane nykyisestään enää merkittävästi, koska pistekuormituksen osuus on vähäinen. Hajakuormituksesta johtuva veden laadun vaihtelu tulee näkymään vielä pitkälti tulevaisuuteen. Jätevesien käsittelyä keskittämällä voidaan jonkin verran vähentää haittoja, mutta veden yleislaatuun näillä ei merkittävästi voida vaikuttaa. Typen poiston tehostus vähentäisi typpikuormitusta, mutta joen typpitaseeseen ei voida tätäkään kautta juuri vaikuttaa. Eri asia sitten on, mitä rehevyydessä tapahtuu typen poiston jälkeen. Väheneekö levätuotanto vai lisääntyykö sinilevien esiintyminen merialueella? 1.5.2 Loimijoki Loimijoen vesistöalue poikkeaa perusluonteeltaan selvästi muista Kokemäenjoen vesistön osaalueista. Merkittävin ero on hajakuormituksen voimakas vaikutus veden laatuun. Peltoalueiden eroosiosta johtuen vedet ovat voimakkaasti samentuneita, runsasravinteisia ja hygieenisesti heikkolaatuisia. Maatalousmaan osuus onkin Loimijoen alueella suuri, noin 40% pinta-alasta. Valuma-alueen pinta-ala on 3140 km2 ja keskivirtaama 26 m3/s. Valuma-alueen osuus on noin 12% Kokemäenjoen vesistöalueesta. Vesistöalue jakaantuu Tammelan ylängön järvialueeseen, jonka keskusjärvi on Tammelan Pyhäjärvi, josta Loimijoki saa alkunsa. Vesistön alaosalla ei ole juurikaan järvialtaita. Loimijokeen laskee useita sivujokia, joista suurimpia ovat Jänhijoki, Pukinoja, Koenjoki, Niinijoki, Palojoki ja Punkalaitumenjoki. Loimijoessa on useita patoja ja voimalaitoksia, joilla virtaamia säännöstellään. Säännöstelystä johtuva veden pinnan vaihtelu haittaa virkistyskäyttöä. 1.5.2.1 Kuormittajat Pistekuormittajia ovat jokivarren taajamat: Forssa, Jokioinen, Ypäjä, Loimaa, Alastaro, Vampula ja Huittinen. Sivujokien varrella ovat Humppila ja Punkalaidun. Mellilän jätevedet käsitellään Loimaalla. Teollinen kuormitus tulee lähinnä Jokioisista Neson Oy:ltä. Muut teollisuuslaitokset ovat vähäisiä metallikuormittajia. Loimaan Nahka lopetti tuotannon vuonna 1996. Samalla vähenivät typpi- ja kromikuormitus Loimaan puhdistamolle. Pieniä pistekuormittajia ovat Forssan (viemäröity), Jokioisten, Loimi-Hämeen jätehuollon (viemäröity), Etelä-Suomen Multaravinteen, Loimaan ja Alastaron kaatopaikat sekä Palojoen alueella sijaitsevat turvesuot. Myös Tammelan Okssuolla on turvetuotanto käynnistymässä. 1.5.2.2 Kuormitus ja vedenlaatu Pääosan kuormituksesta ovat muodostaneet Forssa, Loimaa ja Huittinen sekä Neson Oy. Etenkin Neson Oy:n vaikutus oli merkittävä vielä 1980-luvun alussa. 1970-luvulla asutuksen jätevesien käsittelyn ollessa puutteellista, joen tila oli erittäin huono. Alueella toimi tuolloin myös useita meijereitä. Asutuksen jätevedet saatiin hallintaan 1970-luvulla, jonka jälkeen Neson Oy oli dominoiva kuormittaja hajakuormituksen ohella. Runsas orgaaninen kuormitus aiheutti happikatoja pienten virtaamien aikana ja johti myös kalakuolemiin. Jätevesien biologinen puhdistus ratkaisi ongelman vuonna 1986, jonka jälkeen happitilanne on ollut vähintään tyydyttävä. 9

Jätevesien tehokkaan käsittelyn vallitessa hajakuormitus säätelee pitkälle nykyisen veden laadun. Ylivalumien aikana koko jokialue sivujokineen on eroosion samentama ja hygieenisesti likaantunut. Myös ravinnepitoisuudet ja etenkin ravinnevirtaamat lisääntyvät voimakkaasti. Forssan kaupungin kuormitus heikentää veden laatua ajoittain yläjuoksulla. Pienten virtaamien aikana pistekuormituksen vaikutuksia on todettavissa koko jokialueella. Hajakuormituksen takia myös monet järvet ovat rehevöityneet. Tällaisia veden laadultaan tyydyttäviä rehevöityneitä järviä ovat mm. Pyhäjärvi, Kuivasjärvi, Pehkijärvi, Kiipunjärvi ja Rehtijärvi. Rehtijärvi on ajoin jopa välttävä sinileväkukinnan takia. Kaukjärvi on voimakkaan rehevyyden takia vain välttävä ja se kuormittaa myös Mustialanlampea. Forssan keskustan pienet lammet, Linikkalanlammi ja Mäkilammi ovat myös rehevöityneet. Niiden tilaa on parannettu ravinteiden kemiallisella saostuksella, jotta veden laatu säilyisi virkistyskelpoisena. Karuja puhtaita järviä ovat mm. Oksjärvi ja Ruostejärvi. 1.5.2.3 Arvio tulevasta kehityksestä Veden laatuluokka on Loimijoessa edelleen vain välttävä, vaikka pistekuormitusta on vähennetty yhtä voimakkaasti kuin muuallakin. Parhaimmillaan veden laatu saavuttaa tyydyttävän laatuluokan ja vesi on uimiseen sopivaa Forssan alapuolista yläjuoksua lukuun ottamatta. Happitilanteen korjaannuttua kalakantaa on parannettu istutuksilla ja Loimijoesta on tulossa yhä tärkeämpi virkistyskohde muutoin vähäjärvisellä jokiseudulla. Hajakuormituksen merkittävästä vaikutuksesta ei tulla pääsemään eroon pitemmälläkään aikavälillä. Suurimpia epäkohtia korjaamalla tilanne parantunee kuitenkin asteittain. Myös savisamean Punkalaitumenjoen veden laatu on välttävä hajakuormituksen takia. Merkittävää yleistilan muutosta ei ole siten näköpiirissä. Jätevesien käsittelyssä on saavutettu keskimäärin yli 90 % puhdistustehot, joten suurta ja samalla koko Loimijoen kannalta oleellista parannusta nykytilanteeseen ei ole enää odotettavissa. Kyse puhdistamoilla on siten ensisijaisesti pienestä viilaamisesta sekä niiden toimintatehokkuuden ylläpidosta. Hajakuormitusta voitaneen jonkin verran pidemmällä aikavälillä vähentää, mutta toistaiseksi hajakuormituksen vähentämisen tuloksellisuudesta ei voida esittää selkeästi osoitettavia, positiivisia vaikutuksia. Loimijoki tulee säilymään lähitulevaisuudessakin savisameana ja runsasravinteisena jokivesistönä. Happitilanteen elpyminen ja jätevesikuormituksen pysyminen nykyisellä tasolla mahdollistavat kuitenkin ainakin osittaisen virkistyskäytön. Myös virkistyskalastukselle tarjoutuu yhä paremmat mahdollisuudet happitilanteen pysyessä nykyisin hyvänä ja esimerkiksi kirjolohien istutuksista on saatu hyviä tuloksia. 1.5.3 Sivujokien veden laatu Loimijokeen laskevista sivujoista tarkkailun piiriin kuuluvat Jänhijoki, Koenjoki, Niinijoki ja Punkalaitumenjoki. Loimijoen tapaan myös näiden uomien veden laatu on vain välttävä. Myös huonoja tilanteita voi hajakuormitushuippuina esiintyä. Pistemäisen jätevesikuormituksen vaikutus Koenjoen ja Punkalaitumenjoen veden laatuun jää vähäiseksi. Jänhijokeen ja Niinijokeen kohdistuu vain hajakuormitusta, mutta kuitenkin niin runsaasti, että niidenkin vesi on vain välttävää. 10

1.6 KALASTUS JA SAALIIT 1.6.1 Kokemäenjoki Harjavallan ja Kolsin voimalaitosten välisellä jokiosuudella kalastaa noin 700 vapaa-ajan kalastajaa. Pyynti tapahtuu pääasiassa vapavälinein. Sen lisäksi on ollut vähäistä verkko- ja katiskapyyntiä. Saaliista saadaan 90 % vapavälinein. Mereisten lajien nousu päättyy Harjavallan voimalaitoksen alapuolelle. Harjavallan ja Kolsin välisen patoaltaan tärkein saalislaji on hauki. Sen jälkeen runsaimmat saalislajit ovat olleet ahven, särki, lahna ja kuha. Alueelta saadaan vähäisiä määriä toutainta. Lohikalaistukkaiden (taimen, kirjolohi, siika) saalisosuus on ollut muutaman prosentin luokkaa. Kolsin ja Äetsän välisellä jokiosuudella kalastaa noin 2100 vapaa-ajan kalastajaa. Pyynti on täälläkin vapakalastuspainotteista. Vetouistelu on runsaampaa kuin alempana joessa. Vapavälineillä on saatu noin kolme neljännestä saaliista, josta vetouistelun osuus on ollut kolmannes. Saalislajisto on hyvin samantapainen kuin alempana Harjavallan ja Kolsin välillä. Runsain saalislaji on hauki ja sitä seuraavat ahven, särki, lahna ja kuha. Toutain näyttäisi saalistilaston valossa olevan täällä runsaampi kuin alemmassa patoaltaassa. Lohikalaistukkaiden saalisosuus on täälläkin muutaman prosentin luokkaa. 1.6.2 Loimijoki Loimijoella on kalastanut runsaat 500 kalastajaa. Heistä noin 200 kalastaa joen alajuoksulla Rutavan ja Huittisten välillä. Loimijoen sivujokien kalastajamäärät ovat selvästi pienempiä. Esimerkiksi Koenjoen alajuoksulla on kalastanut noin 15 kalastajaa. Kalastus on Loimijoella pienimuotoisempaa kuin Kokemäenjoen pääuomassa. Tätä kuvastaa mm. se, että katiskapyynti ja mato-onginta ovat keskeiset pyyntitavat. Sen lisäksi kalastetaan verkoilla, rysillä ja muilla vapavälineillä. Saaliista on saatu noin puolet vapavälinein ja puolet seisovilla pyydyksillä. Loimijoen kokonaissaalis on runsaat 14000 kg, josta noin puolet on kalastettu Rutavan alapuoliselta jokiosuudelta. Runsaimmat saalislajit ovat hauki, lahna, särki ja ahven. Lähinnä joen alajuoksulta saadaan myös kuhaa ja madetta. Lohikalaistutuksia on tehty kirjolohella, taimenella ja puronieriällä. Saalismäärältään runsain on kirjolohi, joka keskittyy joen ylä- ja alajuoksulle. Ravusta oli satunnaisia havaintoja vuoden 2002 kalastustiedustelun perusteella Loimaan ja Alastaron väliseltä jokiosuudelta. Kokemäenjoki ja Loimijoki poikkeavat hiukan toisistaan saalislajien jakaantumisen suhteen. Kummankin joen pääsaaliin muodostavat särkikalat (Loimijoella yli 50 % saaliista), mutta Kokemäenjoessa hauki ja ahvensaaliiden osuus kokonaissaaliista on selvästi suurempi kuin Loimijoessa. 11

1.7 ISTUTUKSET 1.7.1 KALAISTUTUKSET 1990-2005 Harjavallan ja Kolsin välisen patoaltaan pääasialliset istutuslajit ovat olleet kuha ja toutain sekä viime vuosina myös kirjolohi. Toutainta istutettiin 1990-luvulla lähes vuosittain ja viimeiset istutukset tehtiin vuonna 2001. Istutusmäärät olivat luokkaa 7000-10000 kpl (12-19 kpl/ha). Saaliit ovat kuitenkin jääneet melko pieniksi (300-500 kg/v) ja istutusten tuloksellisuus on ollut huonompi kuin Kokemäenjoen muissa osissa. Kuhaa on istutettu alueelle säännöllisesti vuodesta 1994 lähtien istutusmäärien vaihdellessa välillä 10000-45000 kpl (18-83 kpl/ha). Saaliit ovat olleet kohtalaisen hyviä (700-1600 kg/v), mutta istutusten tuloksellisuus on ilmeisesti liian suurista istutustiheyksistä johtuen jäänyt melko heikoksi. Kirjolohta on istutettu vuosina 2000-2003 muutamia satoja. Vuonna 2003 istutettiin 159 kirjolohta ja saman vuoden saalis oli velvoitetarkkailujen kalastustiedustelun mukaan 112 kg. Lisäksi muutamana vuotena on istutettu pieniä määriä järvitaimenta. Kolsin ja Äetsän välille on istutettu pääasiassa kuhaa, toutainta, järvitaimenta ja kirjolohta. Toutainta istutettiin 1990-luvulla useana vuotena. Istutusmäärät olivat useimmiten luokkaa 5000-9000 kpl (4-7 kpl/ha). Saaliit ovat olleet melko hyviä (1400-2000 kg/v) ja istutusten tuloksellisuus on ollut hyvä. Kuhaa on istutettu alueelle vuosina 1993, 1996-2000 ja 2003. Vuosittainen istutusmäärä on vaihdellut välillä 2000-20000 kpl (2-17 kpl/ha). Saaliit ovat olleet kohtalaisia (2100-2500 kg/v) ja istutusten tuloksellisuus hyvä. Kuha on ollut kalastusalueen istutusten päälaji. Järvitaimenia on istutettu 1990-luvun puolivälin jälkeen. Vuosittainen istutusmäärä on vaihdellut välillä 300-1400 kpl (0,3-1,2 kpl/ha). Velvoitetarkkailun kalastustiedustelun järvitaimensaalis oli vuonna 1999 740 kg ja vuonna 2003 235 kg. Kirjolohta on istutettu säännöllisesti vuodesta 1998 lähtien istutusmäärien vaihdellessa vuosittain välillä 290-1650 kpl. Velvoitetarkkailun kalastustiedustelun kirjolohisaalis oli vuonna 1999 1660 kg ja vuonna 2003 470 kg. Harjusta istutettiin kahtena vuotena 1990-luvun lopussa, mutta saaliista ei ole tietoa. Lisäksi on istutettu pieniä määriä puronieriöitä. Kokemäenjoen - Loimijoen kalastusalue on istuttanut vuosittain runsaasti kalanpoikasia sekä Loimi- että Kokemäenjokeen. Istutukset on rahoitettu kalastuksenhoitomaksuvaroista ja oman toiminnan tuotolla. 12

Taulukko 2. Kokemäenjoen Loimijoen kalastusalueen suunnittelualueelle tehdyt kalanistutukset (kpl) vuosina 1990-2005. Aika Kirjolohtaimetaimen Järvi- Hauki Toutain Harjus Puro- Kuha Nieriä Rapu 1990 856 0 125000 2410 0 0 3600 0 1667 1991 1772 0 0 23994 0 0 0 0 0 1992 1088 1110 0 9500 0 340 3225 0 0 1993 1486 1020 130000 10121 0 1600 35700 958 0 1994 2932 0 0 27775 0 0 44300 525 0 1995 1204 0 100000 0 300 3000 20000 0 1165 1996 1095 2874 200000 12160 0 1000 38904 0 2400 1997 1328 0 235000 10000 0 7936 64000 0 1550 1998 1909 1001 105000 29048 6659 3557 54555 0 930 1999 1585 1252 3000 15580 5061 3999 33949 150 1000 2000 2571 772 93300 7727 0 0 36295 0 700 2001 2075 720 5600 8500 0 0 24698 0 2280 2002 1387 480 2000 0 1382 0 37860 0 750 2003 1482 1100 3250 0 0 0 33641 0 600 2004 1950 1344 0 0 0 0 14820 0 1894 2005 2756 762 3000 0 0 0 26928 0 786 Lisäksi vuonna 2001 ylisiirrettiin 8482 kpl, vuonna 2003 10200 kpl ja vuonna 2005 3794 kpl nahkiaisia Kokemäenjokeen ja Punkalaitumenjokeen. Kalastusalue istuttaa saamiinsa valtuuksiin nojaten joka vuosi laadittavan istutussuunnitelman mukaisesti kala- ja rapuistukkaita alueen vesiin. 1.8 VALVONTA Kalastuslain 97 :n pykälän mukaan kalastusalue voi asettaa valan tehneitä kalastuksenvalvojia. Kalastuksenvalvoja vannoo valan taio antaa vastaavan vakuutuksen siinä yleisessä alioikeudessa, jonka tuomiopiirissä hänen toimialueensa sijaitsee. Kalastuksenvalvojan tulee erityisesti valvoa, että mahdollisten rauhoituspiirien ja muita kalastusalueen vesialueita koskevia määräyksiä noudatetaan. Kokemäenjoen - Loimijoen kalastusalueen kalastuksenvalvojina toimivat: Nimi Osoite puh TERHO RAHKOLA LIISANKATU 14 02 6741 971 011041 29200 HARJAVALTA 0400 936 399 RAINE FÄRM PENTTILÄNTIE 1 0400 925 488 161259 32800 KOKEMÄKI TUOMO SALMINEN KUOPPALANTIE 17 02 5464 568 280645 32800 KOKEMÄKI JUHA KOSKINEN VAHAOJANKATU 16 02 569 470 160656 32700 HUITTINEN 0440 331 342 13

LEO KOKKONEN TILHIKUJA 1 02 7621 866 130251 32200 LOIMAA 050 5336 583 MATTI SILLANPÄÄ SUOJASTONTIE 23 A 4 02 7627 577 200549 32210 LOIMAA KK 040 5873 385 MARKO MIKKONEN KOTOLANKATU 02-7605 2411 090465 32200 LOIMAA 050 5696 909 0400 102 186 1.9 MUUT SUUNNITELMA-ASIAKIRJAT Kalastusalueen ensimmäinen perusselvitys on laadittu vuonna 1992 ja 1994 ja niitä on päivitetty 1997. Muita selvityksiä ovat mm. Kokemäenjoen kalakantojen hoitosuunnitelma 2005. 1.10 SUUNNITTEILLA OLEVAT HANKKEET Kokemäenjoen Loimijoen kalastusalueelle laaditaan vuoden 2006 aikana raputaloussuunnitelma. 1.11 TALOUS Kokemäenjoen Loimijoen kalastusalueen taloudelliset resurssit ovat olleet toimintaan nähden korkeintaan kohtuulliset. Maantieteellisesti pitkä ja rikkonainen alue on vaikea hallinnoitava. Vuosituhannen vaihteen aikainen määrärahojen alenema vaikeutti toimintaa selvästi. Nykytilanteessa varat riittävät kalastusalueen kohtuulliseen pyörittämiseen. Kuitenkin mm. isännöinnin tuloksekas hoitaminen perustuu enemmän suureen talkoohenkeen kuin riittävään taloudelliseen tilaan. Alla olevista kuvista selviää hyvin kalastusalueen tulokertymän muutokset viime vuosina. Toimintamäärärahat 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 14

Omistajakorvausvarat 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Edistämismäärärahat 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Viehekorttivarat 14000 12000 10000 8000 6000 4000 2000 0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 15

1.12 Yhteistoiminta Hallinnollinen muutos Punkalaitumen kunta siirtyy Satakunnasta Pirkanmaan maakuntaan 1.l.2005 ja samalla Pirkanmaan TE-keskuksen toimialueeseen. Näin ollen valtion kalataloushallinnosta Punkalaitumen kunnan alueella huolehtii 1.1.2005 alkaen Hämeen TE-keskuksen kalatalousyksikkö (MMMp 619/97). Punkalaitumen kunnan pinta-ala on 362,85 km 2, josta vesialuetta on vain 4,71 km 2. Tärkein vesialue on Loimijokeen laskeva hajakuormituksen rehevöittämä Punkalaitumenjoki. Asukkaita kunnassa on 3553. Muutoksen jälkeen Hämeen TE-keskuksen kalatalousyksikön alueella on kaikkiaan 62 kuntaa,. Joista kaupunkeja 17. Kalastusalueita on 31, joista kolme on kuitenkin muiden TE-keskusten ohjauksessa. Punkalaitumen kunnan vesialueet kuuluvat Kokemäenjoen Loimijoen kalastusalueeseen, jonka vesialueesta suurin osa jää edelleen Varsinais-Suomen TE-keskuksen alueelle. Näin ollen kalastusaluetta koskevat asiat käsitellään edelleen Varsinais-Suomen TE-keskuksen kalatalousyksikössä (KalL 86 ). Kalastusalueella on omat internetsivut osoitteassa www.kolumbus.fi/kl.kalastusalue. Kalastusalueen isännöitsijä on Eero Tynkkynen (050-5969 456, eero.tynkkynen@kl-kalastusalue.net). Sen sijaan Punkalaitumen kunnassa kalastusalain nojalla annettavat päätökset (mm. osakaskuntien sääntöasiat, kalastuskiellot, istutusluvat) ja kalatalouden edunvalvontaan liittyvät asiat (lausunnot, tarkkailu- ja hoitovelvoitteet) hoitaa jatkossa Hämeen TE-keskus. Kunnassa mahdollisesti voimassa olevat viranomaispäätökset, velvoitteet, osakaskuntien säännöt, istutusrekisterin aineisto tulee käydä läpi yhdessä Varsinais-Suomen TE.keskuksen kanssa ja siirtää Hämeen TE-keskukseen. Muutos ei aiheuttane ainakaan välitöntä tarvetta tarkistaa kalastusalueiden rajoja, koska Punkalaitumenjoki on luonteva osa Kokemäenjoen Loimijoen kalastusaluetta. Jatkossa voitaisiin harkita Punkalaitumenjoen ja Sammaljoen latvavesien yhdistämistä Kokemäenjoen - Loimijoen kalastusalueeseen. Tulevia kehittämishankkeita Kokemäenjoen Loimijoen kalastusalue lisää yhteistoimintaa mahdollisuuksien mukaan sitä ympäröivien kalastusalueiden kanssa. Esitetään sekä Varsinais-Suomen TE keskuksen että Hämeen TE keskuksen kalatalousyksiköille, että Kokemäenjoen Loimijoen kalastusalueen toimintaympäristössä suoritettaisiin ja vahvistettaisiin seuraavat aluemuutokset: 1. Alueeseen liitetään; - S ä ä k s j ä r v e n k a l a s t u s a l u e. Se on melko pieni yhtenäinen alue ja liittyy läheisesti toimintaympäristöön - K o k e m ä e n j o e n o s a; Harjavalta Pihlavanlahti liitetään alueen toimintapiiriin, koska se toiminnallisesti ja fyysisesti tukee alueen kokonaisuutta. 16

2. Alueesta poistetaan; L o i m i j o e n a l u e; alkaen Vampulasta yläjuoksun suuntaan liitetään Tammelan kalastusalueen piiriin, koska Loimijoki sivuhaaroineen sijoittuu pääosin Hämeen piirin alueelle ja Loimijoen kalasto ja vesistö on yhteneväinen Tammelan vesistön kanssa. Muutokset pyritään saattamaan voimaan 1.1.2008. 1.13 SUUNNITELMAN VOIMASSAOLO Suunnitelma tulee voimaan heti kun alueen kokous on sen hyväksynyt ja on voimassa alueen määräämän ajan. Voimassa: 2006-2010 17

2. TOIMENPIDESUUNNITELMAT 2.1 KOKEMÄENJOEN LOIMIJOEN SUUNNITTELUALUE 2.1.1 ONGELMAT: Säännöstelyn aiheuttama runsas viikkovaihtelu. Lohen/taimenen luontainen lisääntyminen, Kokemäenjoessa ei ole vaelluskaloille sopivia kutualueita. Tämän takia Kokemäenjoessa ei ole luontaista (lisääntyvää) vaelluskalakantaa. Kalakannan rakenteen vääristyminen. Vähempiarvoiset kalalajit valtaavat alaa. Todennäköisesti kalanistukkaat pyydetään liian pieninä ja liian nuorina. Kalastus- ja ravustusmahdollisuuksien luominen ja lisääminen sekä tavoitettavuuden lisääminen Kalastusristiriitojen vähentäminen 2.1.2 TAVOITTEET SÄÄNNÖSTELYHAITTOJEN VÄHENTÄMINEN Suurien viikkovaihteluiden vähentäminen ja säännöstelyn aiheuttamien ongelmien vähentäminen. LUONNONTILAINEN LISÄÄNTYMINEN Kokemäenjoen kalataloudellista hoitosuunnitelman toimeenpanoa kiirehditään. Tarkoituksena on palauttaa Kokemäenjokeen oma taimen/lohikanta. Yhteistyö TE-keskuksien ja Satakunnan kalatalouskeskuksen kanssa. Kokemäenjoen Loimijoen sivupurot kunnostetaan kalataloudellisin perustein ja ehdoin (siis tarpeellisin osin). KALASTORAKENTEEN MUUTTAMINEN Kokemäenjoen Loimijoen kalakannan tuottoa pyritään lisäämään. Kalastorakennetta muutetaan arvokaloille suotuisammaksi. KALASTUS- JA RAVUSTUSMAHDOLLISUUKSIEN LUOMINEN JA LISÄÄMINEN SEKÄ TAVOITETTAVUUDEN LISÄÄMINEN KALASTUSRISTIRIITOJEN VÄHENTÄMINEN Istutuskalojen viehekalastuspyynnille ja kuhan (ja muulle) verkkokalastukselle varataan omat alueensa, jotka näkyvät alueelle laadittavassa kartassa. Aluerajaukset toimivat suosituksina. 18

2.1.3 TOIMENPITEET SÄÄNNÖSTELYHAITTOJEN VÄHENTÄMINEN Säännöstellyissä vesistöissä on muutettu luontaista vedenkorkeuden vuodenaikaisrytmiä. Suuret vedenpinnan korkeuden vaihtelut vahingoittavat rantavyöhykkeen kasvillisuutta ja eläimistöä, lisäävät eroosiota ja vaikeuttavat kalojen lisääntymistä. Rantaeliöstön on vaikea sopeutua nopeisiin vedenkorkeuden vaihteluihin. Kalastolle kriittisintä aikaa on talviaikaiset vedenkorkeuden vaihtelut, jotka tuhoavat mm. syyskutuisten kalojen mädin. Vedenkorkeuksien seuranta kuuluu Lounais- Suomen ympäristökeskukselle. Toimenpiteistä päättämiseen ja niiden toteuttamiseen halutaan vaikuttaa nykyistä enemmän. Tehtävistä toimenpiteistä halutaan kuulla ja lausua nykyistä enemmän. Otetaan aktiivisesti osaa Kokemäenjoen kalataloudellisen hoitosuunnitteluun. Pyritään sen mahdollistamien tukitoimien, istutuksien, kutu- ja poikasalueiden kunnostuksen sekä kalastuksen ohjaamisen kautta vähentämään säännöstelyn vaikutuksia. Kokemäen säännöstely-yhtiöllä ja Pirkanmaan ympäristökeskuksella suunnitelma säännöstelyhaittojen vähentämisestä. LUONNONTILAINEN LISÄÄNTYMINEN Kalastusalue osallistuu yhteisen tulevaisuuden hankkeen Kokemäenjoen vaelluskalaprojektin suunnitteluun TE-keskuksen ja muiden sidosryhmien kanssa antamalla esim. talkootyötä hankkeen hyväksi erikseen sovittavalla tavalla. Valvonta ja seuranta jäävät kalastusalueelle ja/tai kalatalouskeskukselle, johon rahoitus velvoitevaroista. Edistetään kalojen luonnollista lisääntymistä perustamalla tarpeen mukaan rauhoitusalueita niiden lisääntymisalueille. Lisääntymispaikkojen kunnostustyöt ja kututurot esimerkkinä konkreettisista toimenpiteistä. Kalastusalue osallistuu yhteisen Kokemäenjoen kalakantojen hoitosuunnitelman toteuttamiseen TEkeskuksien ja muiden sidosryhmien kanssa. KALASTORAKENTEEN MUUTTAMINEN Kalastuksella on merkittävä vaikutus kalalajien runsaussuhteisiin ja vesistöön jäävien kalojen kokoon. Kalastus kohdistuu yleensä johonkin lajiin ja kokoon, toisia taas yritetään välttää. Saaliin koostumus riippuu pyyntimuodosta, - ajasta ja -paikasta. Verkkojen solmuvälillä on erityisen suuri vaikutus saaliskalojen kokoon. Varsinkin taimen ja siikakannat ovat kärsineet liian voimakkaasta nuoriin yksilöihin kohdistuneesta verkkokalastuksesta. Jos kalat pyydetään liian nuorina, kalakannan tuotto ei ole paras mahdollinen. Paljon kasvupotentiaalia jää tällöin käyttämättä. Pyyntikoon suurentaminen lisäisikin monessa tapauksessa kilomääräistä saalista ja istutusten kannattavuutta. Taimenten sopeutumisen ja kasvun turvaamiseksi kielletään istutusten välittömässä sekä sen lähialueilla verkkokalastus pienemmillä kuin 50 mm:n verkoilla 10 vrk. istutusten jälkeen. Kuhan kasvun parhaaksi hyödyntämiseksi kuhan alamitaksi määrätään 40 cm ja verkon alimmaksi sallituksi solmuväliksi määrätään 50 mm. Samoin verkko- ja uistinkalastus kielletään tarvittaessa kokonaan kuhan kutuaikana 15.5 14.6. välisenä aikana (KalL 32.3 ja KalL 37.2 ). 19

Kalastusalue voi kieltää tai rajoittaa muutoin luvallisen pyydyksen käytön. Päätös on tehtävä määräajaksi ja tiettyä vesialuetta koskevaksi. Päätöksen tulee perustua kalastuslain 1 :ssä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseen. Se voi kieltää tietynlaisen pyydyksen tai kalastustavan käyttäminen rajatulla vesialueella silloin kun se on perusteltua eritysten olosuhteiden tai tärkeiden kalakantojen hoitamiseksi. Kalastusalue osallistuu yhteisen Kokemäenjoen kalakantojen hoitosuunnitelman toteuttamiseen TEkeskuksen ja muiden sidosryhmien kanssa. Lisätään alueella kalastavien henkilöiden kiinnostusta ns. vähempiarvoisen kalan pyyntiin. Parannetaan ns. arvokalojen elinolosuhteita ja kutualueita sekä tekemällä voimallisia petokalaistutuksia. Lisätään omaehtoisen kalakannan hoitoa (turotalkoot yms.). KALASTUS- JA RAVUSTUSMAHDOLLISUUKSIEN LUOMINEN JA LISÄÄMINEN SEKÄ TAVOITETTAVUUDEN LISÄÄMINEN Kalastusvesien tavoitettavuutta parannetaan lisäämällä kalastusmahdollisuuksien markkinointia ja yleistä tunnettavuutta. Tämä tarkoittaa mm. nettisivujen jatkuvaa päivittämistä ja kalastusmahdollisuuksista tiedottamista. Vapaa-ajankalastusta ja kalastuslupatuloja pyritään lisäämään istuttamalla vapaa-ajankalastajille mieluisia kalalajeja. Kalastuslupajärjestelmää pyritään kehittämään yhä monipuolisemmaksi, kalastajaystävällisemmäksi ja kalastajien tarpeita vastaavaksi. Helpotetaan kalavesien saavutettavuutta lisäämällä veneiden vesillelaskumahdollisuuksia ja patistamalla alueen kuntia mm. veneluiskien ja muun tarpeellisen infrastruktuurin rakentamiseen. Jatketaan tärkeimpien kalastuskohteiden kehittämistä, mm. viitoitusta ja opastusta lisäämällä. Kalastusalue jatkaa osakaskuntien kanssa neuvotteluja Kokemäenjoen - Loimijoen kalastusalueen yhtenäislupa-alueenlaajentamiseksi niillekin alueille, joille ei vielä ole sopimusta. Kokemäenjoen vesistö on ollut aikoinaan kuuluisimpia rapuvesiä. Kalastusalue pyrkii elvyttämään alueen raputaloutta yhtymällä kalataloushallinnon rapustrategian neljään keskeiseen tavoitteeseen: rapuvesien paras mahdollinen tuotto jokirapukantojen suojelu rapuruton ja muiden raputautien leviämisen ehkäiseminen sekä täpläravun hallittu kotiuttaminen. Uusille täplärapualueille on kalastusalueiden tehtävä ennen kotiutuslupien myöntämistä rapuvesien käyttö- ja hoitosuunnitelmat, missä määritetään vesistöt, joihin täplärapua voidaan kotiuttaa ja vesistöt, joiden raputaloutta kehitetään jokiravuilla. Joki- ja täplärapujen esiintymisen selvittämiseksi tulee käynnistää rapukantojen kartoitusohjelma, jota toteutetaan yhdessä TE keskusten kanssa. Kartoitus tehdään yhteistyössä työvoima- ja elinkeinokeskusten, Satakunnan kalatalouskeskuksen sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa. Kartoitusohjelman tuloksena saatavan levinneisyyden avulla voidaan suunnata rapukantojen hoitotoimenpiteet entistä tehokkaammin ja määrittää jokirapujen alueellinen suojelutarve. Täplärapualueella tulee työvoima- ja elinkeinokeskusten yhteistyössä kalastusalueiden kanssa laatia suunnitelma jokiravun suojelemiseksi. Suunnitelmassa on määriteltävä vesistöt, joihin täpläravun kotiuttamislupia ei myönnetä. Luvaton täplärapuistutus ei voi olla kotiutusistutus, jonka perusteella lupa kävisi tarpeettomaksi tai tulisi myöhemmin myöntää. Kalastusalueella tulisi 20

käynnistää laaja-alainen rapukantojen selvittelytyö, jonka tuloksena laaditaan Rapukantojen käyttö- ja hoitosuunnitelma. KALASTUSRISTIRIITOJEN VÄHENTÄMINEN Verkkokalastuskieltoalueet Valtatie 2 Loimankoski välinen alue Tällä alueella verkkokalastus on kielletty sekä kalastusmatkailullisin että kalaveden hoidollisin perustein. Alueelle istutetaan runsaasti taimen- ja kirjolohi-istukkaita, jotka kalastetaan verkoilla pois lähes heti istutuksen jälkeen. Tällöin istutukset eivät hyödynnä sitä runsasta viehekalastajien joukkoa, joita juuri näillä istutuksilla houkutellaan. Kalavedet eivät saa tällöin myöskään sellaista houkuttelevaa mainetta, jota juuri kalastusmatkailullisesti kaivattaisiin. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen selvityksen mukaan juuri Rutavan ja Kokemäenjoen välisellä osuudella verkkopyynti on kaikkein yleisintä ja voimallisinta kun muulla jokiosuudella lähinnä katiskapyynti oli yleisin kalastustapa. Edellisestä syistä esitetään, että valtatie 2 - Loimankosken välinen alue tulee vastaisuudessakin rauhoittaa verkkokalastukselta. Aluetta on kehitettävä pitkäjänteisesti valikoimattomien pyydysten käytön suuntaan. Mommolankoski Mommolankoskesta ja sen kalastuksen järjestämisestä on keskusteltu pitkään. Kalastusalue haki kosken kalastuksellista tilannetta selvittääkseen päätöksen Varsinais-Suomen TE-keskuksen kalatalousyksiköstä koskien Loimijoen alaosan siika- ja lohipitoisuutta. Kalastuslain 119 nojalla, 8.8.2001 annettu päätös kuuluu seuraavasti: Loimijoella ei ole luontaisesti lisääntyviä lohikantoja, joten lohikalojen määrä on alueella tehtyjen istutusten varassa. Vuosittaisissa lohikalojen istutuksissa käytetään onkikokoisia kirjolohia, istutusmäärän ollessa vuosina 1998-2001 keskimäärin 338 kpl. Muita lohikaloja istutetaan satunnaisesti. Alueelle tehdyt istutukset ovat alueen laajuuteen nähden niin pieniä, ettei niiden perusteella ole edellytyksiä määrittää ko. aluetta lohipitoiseksi vesistön osaksi. V-S TE-keskuksen päätöksen johdosta Mommolankosken kalastuksen järjestäminen ja siihen panostaminen virkistyskalastusta (viehe- ja perhokalastus) silmälläpitäen vaikeutui huomattavasti. Päätöshän sallii kaikkein tehokkaimman kalastusmuodon, onkimisen, Mommolankoskessa. Päätös aiheuttanee myös keskustelua Mommolankosken soveltuvuudesta lohikalojen istutuspaikaksi. Kolsin alakanava Kolsin voimalaitoksen alapuolisesta alueesta on kehittynyt suosittu kalastuskohde. Kalastuksen helpottamiseksi ja laillistamiseksi Kokemäenjoen-Loimijoen kalastusalueen hallitus on päättänyt sallia kalastuksen viehe- ja perhovälinein Kokemäellä Kolsin alakanavalla vuoden 2010 loppuun asti. 21