Bangkok 2.-6.2.2015 Jokilaivalla Wat Phra Kaeolle Vajaan puolen kilometrin päässä hotellistamme oli venelaituri, jossa kaikki jokilaivat pysähtyivät. Olimme hokanneet, että klo 9.30 alkaen siitä lähtisi turistivene, jolla pääsemme riittävän kauas. Thailaiseen tapaan laiturilla oli sisäänheittäjiä, jotka yrittivät kalastella meitä kalliimpiin yksityiskuljetuksiinsa. Onneksi olimme riittävän tietoisia hintapolitiikasta, joten valitsimme 40 bathin kuljetuksen, jonne nippa nappa ehdimme. Tämä intialainen temppeli on yksi nähtävyyksistä, mutta nykyisin sinne ei pääse enää nousemaan.
Joki on todella saastunut. Muutenkin sen rannat ovat osin ikävän näköisiä röttelöitä täynnä. Tämä laituri oli pyhitetty kuninkaallisten kuville.
Osa turistilaivoista oli maalattu erityisin värein.
Saapuessamme valitsemaamme laituriin pääsimme ihailemaan pyöränäyttelyä. Mielenkiintoinen 100 m jono.
Saavuimme Wat Phra Kaeolle helteisessä säässä. Välillä meitä oli yritetty jälleen kerran höynäytellä muualla. Kaveri tarjosi taksikyytiä ilmoittaen, että tämä paikka olisi tänään suljettu. Hauskoja veikkoja nuo thaimaalaiset. Tätä sattui jatkossakin. Väkeä oli temppeliin johtavalla puistokadulla aivan älyttömästi. Jonotimme muiden mukana massan lipuessa älyhitaasti kohti porttia. Puolessa välissä aloimme kysellä lippupistettä ja kävi ilmi, että se oli 50 m päässä takanamme. Tungeksin hakemaan liput ja taas menoksi. Portilla jäin kiinni väärästä vaatetuksesta. Reilusti polvet ylittävät pitkät shortsini eivät yllättäen kelvanneetkaan. Marjatta jäi odottelemaan ilmastoituun liikkeeseen ja minä lähdin hikoilemaan puolen kilometrin päähän vuokraamaan housuja. Myöhemmin kävi ilmi, että raja oli katsojan silmissä. Periaatteessa omieni olisi pitänyt käydä, mutta sillä porttivahdilla oli nyt sellainen päivä. Tungos oli hellittänyt seikkailujeni aikana, joten olimme lopulta melko nopeasti sisällä, etenkin kun vähän puikkelehdin 200 bathin panttimaksua vastaan saamissani muotipöksyissä. Tuolla alueella ne ainakin olivat suurinta mahdollista muotia.
Olemme nähneet jos jonkinmoisia temppeleitä eri puolilla maailmaa, mutta pakko myöntää, että tämä oli jotenkin ainutlaatuinen. Voi sitä kullan kimallusta tuolla todella suurella alueella. Huh huh. On niin hikiki!
Alla temppelimuotia makkeimmillaan. Meitä tähän designiin hurahtaneita oli paljon. Kuosi ja väri vähän vaihteli, mutta muuten olimme kuin yhtä perhettä. Alla olevan kullatun patsaan alta löytyy kuulemma pala jokun kuninkaan kylkiluusta. Ei Askompi paikka hautailla ruumiin osia.
Jos vähän mielikuvittelee ja laskeskelee tämän pienen yksityiskohdan avulla, voi päätellä, että noita mosaiikinpalasia on kyhätty näihin rakennuksiin PALJON! Seuraavassa kuvassa näytillä yksi lukuisista seinistä. Ei ole ollut työstä pulaa, kun nämä rakennukset on kyhätty.
Tuo tuhlatun kullan määrä on jotain käsittämätöntä.
Temppelialueen muurien sisäpuolelle oli maalattu johonkin thailaiseen kansanperinteeseen liittyvää kuvitusta. Jos oon ihan rehti, niin olivatpa upeita maalauksia ja niitä taitaa olla siellä lähes 400!
Tähän ihmishirviöön törmäsimme ensimmäisen kerran Koh Sametin satamalaiturin päässä. Siellä sen korkeus oli useita metrejä, täälläkin parimetrinen kaunistus.
Temppelin ulkopuolella, saman biletin saavutettavissa oli vielä tämä kuninkaallinen palatsialue tai mikä se nyt sitten olikaan T Tämä oli pyhä paikka, jonne väki kävi tuomassa ruokaa buddhalle. Kukahan nekin annokset syö, kun päivä on pulkassa.
Tämä korkealle lasikaapissa sijaitseva kultainen buddha on vain 66 cm korkea. Temppelissä ei saanut ottaa kuvia, mutta ulkoa homma onnistui, jotenkuten.
Tässä opas kertoilee ryhmälle, että kultaiselle buddhalle vaihdetaan asu 3 kertaa vuodessa kuninkaan tai hänen valtuuttamansa henkilön seuratessa tarkkana seremoniaa.. Alla salakuva yhden suuren salin tapetista. Tajusin vasta kuvan otettuani, ettei siellä olisi saanut kuvata. Näin meillä.