KK 672/1999 vp- Matti Kangas /vas KIRJALLINEN KYSYMYS 672/1999 vp Rakennetyöttömyyden vähentäminen aluepoliittisin keinoin Eduskunnan puhemiehelle Työttömyyden kokonaiskustannukset ovat suuret. Työministeriön laskelmien mukaan työttömyys aiheuttaa tänä vuonna kansantaloudelle 38 miljardin markan kustannukset. Rakennetyöttömät eli työttömät, joiden ammattitaito tai asuinpaikka estää heidän työllistymisensä, maksavat kansantaloudelle noin 20 miljardia markkaa, jos rakennetyöttömyyden rajana pidetään kahdeksaa prosenttia. Kuuden prosentin rajalla laskien kustannukset ovat noin 15 miljardia markkaa. Rakennetyöttömyydelle ei ole yhtä oikeaa tai pysyvää rajaa. Monet asiantuntijat pitävät rakennetyöttömyyden rajana nyt 8-10 prosenttia. Kun työttömyys putoaa alle rakennetyöttömyytenä pidetyn rajan, se alkaa kiihdyttää inflaatiota. Paradoksaalista on se, että vaikka maata vaivaisi työvoimapula, rakennetyöttömät silti aiheuttavat vielä pitkään miljardien markkojen kustannukset vuositasolla. Kustannuksista puolet menee valtion ja Kelan maksettaviksi, 12 prosenttia menee kuntien laskuun ja työeläkejärjestelmä ja työnantajat hoitavat loput. Aluepoliittisin keinoin voitaisiin vaikuttaa entistä tehokkaammin rakennetyöttömyyden vaikutusten vaimentamiseen. Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 :n 1 momenttiin viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Millaisia aluepoliittisia keinoja hallitus aikoo käyttää rakenteellisen työttömyyden torjumiseksi? Helsingissä 22 päivänä lokakuuta 1999 Matti Kangas /vas Versio 2.0
KK 672/1999 vp- Matti Kangas /vas Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Valtiopäiväjärjestyksen 37 :n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Matti Kankaan /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 672/1999 vp: Millaisia aluepoliittisia keinoja hallitus aikoo käyttää rakenteellisen työttömyyden torjumiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Osana EU:n alue- ja rakennepolitiikkaa valtioneuvosto päätti noin kuukausi sitten (7.1 0.1999) Suomen ehdotuksesta tavoite 3-ohjelmaksi ohjelmakaudelle 2000-2006. Euroopan sosiaalirahasto tukee tavoite 3-ohjelmalla työttömyyden ehkäisemiseen ja torjuntaan sekä inhimillisten voimavarojen kehittämiseen tähtääviä toimenpiteitä sekä miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja syrjäytymisen ehkäisemistä. Kun lisäksi otetaan huomioon samanaikaisesti toteutettavat mittavat kansalliset työvoimapoliittiset toimenpiteet, realistisena tavoitteena on, että työttömien määrä ja rakenteellinen työttömyys laskee lähivuosina merkittävästi. Samanaikaisesti Suomi on asettanut tavoitteekseen nostaa maan 15-64-vuotiaiden työhönosallistumisasteen vähintään 68 %:iin vuonna 2003, kun se nyt on 64 %. Samanaikaisesti Suomen tavoite 3-ohjelmaehdotuksen kanssa valtioneuvosto hyväksyi ehdotukset Itä- ja Pohjois-Suomen tavoite 1-ohjelmiksi. Ohjelmien keskeinen tavoite on uusien työpaikkojen luominen. Tavoitteeksi on asetettu peräti 47 000 uutta työpaikkaa vuosien 2000-2006 aikana. Suomen tavoite 1 -alueiden ED-rahoitusosuus uudelle ohjelmakaudelle on 5,64 miljardia markkaa, mikä ottaen huomioon valtion ja kuntien panostukset merkitsee noin kahden miljardin markan pottia vuosittain Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämiseen. Vastaavien ohjelmien valmistelu Länsi- ja Etelä-Suomen tavoite 2-alueita varten on pitkällä. Ohjelmaehdotukset jätetään Euroopan komissiolle heti sen jälkeen, kun komission virallinen päätös tavoite 2-alueista on saatu. Rakenteellisen työttömyyden kannalta alueellisten tavoiteohjelmien toteuttaminen antaa erityisiä mahdollisuuksia. Työpaikkoja lisäävien yrityshankkeiden ohella keskeisenä tavoitteena on osaamisen ja teknologian tason nostaminen maakunnan ja seutukunnan omat, tuotantorakenteelliset lähtökohdat tunnistaen. Yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, teknologiakeskusten ja muiden osaamiskeskittymien tulosta mukaan aluekehittämistyöhön ja "aluekehittämisvastuuseen" on jo saatu hyviä kokemuksia. Rakennetyöttömyyden ongelmallisempi ilmenemismuoto on se, että koulutusta ja ammattitaitoa vastaavaa työtä ei ole tarjolla omalla kotiseudulla. Muuttoliikkeen "huonojen ja hyvien" puolien analysoinnissa riittää vielä tekemistä. Esimerkiksi opiskelupaikan valintaa ja saamista seuraa usein välttämätön elämänkaareen liittyvä muuttopäätös. Tätä muuttoa kai kukaan ei halua rajoittaa. Joka tapauksessa osin aluekehittämisen ansiosta Suomessa on nyt muitakin muuttovoittoalueita kuin pääkaupunkiseutu. Se on myönteisyydessään merkki näiden maakunta- ja valtakunnanosakeskusten vetovoimaisuudesta. Vahvistamalla kaupunkipolitiikkaa ja suuntaamaila kehittämistoimia koko maan kattavaan kaupunkiseutujen verkostoon hallitus pyrkii voimakkaasti tasapainottamaan muuttoliikettä koko maan puitteissa. 2
Ministerin vastaus KK 672/1999 vp- Matti Kangas /vas Rakenteellisen työttömyyden vähentämiseen vaikutetaan useilla eri hallinnonalojen toimenpiteillä. Tällä hetkellä yksi tärkeimmistä aluepoliittisista keinoista on EU:n alue- ja rakennepoliittisten tavoiteohjelmien toteuttaminen niin, että hankkeet ovat tuloksellisia ja vaikuttavia. Myös EU:n tavoite 1- tai 2-alueisiin kuulumattomien alueiden kehittämisellä on suuri merkitys maakuntien kehittymisessä. Hallituksen tarkoituksena onkin vahvistaa kansallista aluepolitiikkaa. Helsingissä 16 päivänä marraskuuta 1999 Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen 3
KK 672/1999 vp -Matti Kangas /vas Ministerns svar Tili riksdagens talman I det syfte 3 7 1 mom. riksdagsordningen anger har Ni, Fru ta1man, till vederbörande med1em av statsrådet översänt fö1jande av riksdagsman Matti Kangas /vänst undertecknade skriftliga spörsmå1 SS 672/1999 rd: Vilka regionalpolitiska metoder ämnar regeringen använda för att bekämpa den strukturella arbetslösheten? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Som ett led i EU:s regional- och strukturpolitik fattade statsrådet för omkring en månad sedan ( den 7 oktober 1999) beslut om Fin1ands förslag till mål 3-program för programperioden 2000-2006. Genom må1 3-programmet stöder Europeiska socia1fonden åtgärder som syftar till att förebygga och bekämpa arbetslöshet samt utveckla mänskliga resurser samt jämställdhet mellan män och kvinnor och förebyggande av utslagning. Om man dessutom beaktar de samtidiga vittgående nationella arbetskraftspolitiska åtgärderna, är det ett realistiskt mål att antalet arbetslösa och den strukturella arbetslösheten minskar betydligt under de närmaste åren. Samtidigt har Finland uppställt som mål att höja arbetskraftstalet för 15-64-åringar till minst 68 % år 2003, medan den i dag är 64 %. Samtidigt med Finlands förslag till mål 3-program godkände statsrådet förslagen till mål 1-program för östra och norra Finland. Det viktigaste syftet med programmen är att skapa nya arbetsplatser, hela 47 000 nya arbetsplatser under åren 2000-2006. Under den nya programperioden är EU-medfinansieringen för Finlands mål 1-områden 5,64 miljarder mark, som med beaktande av statens och kommunernas satsning- ar innebär en årlig summa på ca 2 miljarder mark för utveckling av Östra och norra Finland. Beredningen av motsvarande program för mål 2-områden i västra och södra Finland har kommit långt. Programförslagen lämnas tili kommissionen så snart den har meddelat sitt officiella beslut om mål 2-områdena. Fullföljandet av de regionala målprogrammen innebär särskilda möjligheter med tanke på den strukturella arbetslösheten. Ett centralt mål vid sidan av företagsprojekt som ökar antalet arbetsplatser är att höja kunskapsnivå och den tekniska nivå med identifiering av landskapets och den ekonomiska regionens egna produktionsstrukturella utgångspunkter. Man har redan fått goda erfarenheter av att universiteten, yrkeshögskolorna, teknologicentren och andra kunskapskoncentrat har deltagit i regionutvecklingsarbetet och "regionutvecklingsansvaret". Den mera problematiska formen av strukturell arbetslöshet är att arbete som motsvarar utbildningen och yrkesskickligheten inte står till buds i den egna hembygden. Det återstår mycket att göra i fråga om analysen av flyttningsrörelsens "goda och dåliga" sidor. Exempelvis va1et och erhållandet av studieplats följs ofta ett flyttningsbeslut som hänför sig till levnadsloppet. Det finns väl inte någon som vill begränsa denna flyttning. I varje fall har Finland nu, delvis tack vare utvecklingen av regionerna, också andra områden med inflyttningsöverskott än huvudstadsregionen. I sin positivitet är detta ett teeken på dragningskraften hos dessa landskaps- och riksdelscentra. Genom att stärka stadspo1itiken och rikta stödåtgärderna till ett nätverk av stadsregioner som omspänner hela landet försöker regeringen kraftigt balansera flyttningsrörelsen inom hela landets gränser. 4
Ministems svar KK 672/1999 vp- Matti Kangas /vas Inom flera förvaltningsornråden vidtas åtgärder som syftar tili att minska den strukturella arbetslösheten. Ett av de viktigaste regionalpolitiska medlen i dag går ut på att fullfölja EU:s regional- och strukturpolitiska målprogram så att projekten ger resultat och effekter. För utvecklingen i landskapen är det också viktigt att områden som inte hör till EU:s måll- och 2-ornråden utvecklas. Det är också regeringens avsikt att stärka den nationella regionalpolitiken. Helsingfors den 16 november 1999 Region- och kommunminister Martti Korhonen 5