Opintoretkeilypäivä 24.9.2011, iltapäivä Kirjurina Osmo Hannuniemi Vierailu Visenttitarhalla Avestassa Saavuttiin lounaan jälkeen retkibussilla Avestaan. Nokka oli kohti Tukholmaa, mutta tämä paikka oli tärkeä pysähtyä. Maailmankuulu Visenttipuisto nimittäin sijaitsee täällä. Avestan Visenttipuisto (kuva P-J. Kuitto). Aivan alkuun pidettiin kuitenkin haikea juhlahetki. Retkemme ruotsalaisvastaava ja matkakumppani Rolf Björheden joutuisi jättämään meidät, viikonvaihdetyöt kutsuivat. Matkanjohtaja P-J piti lyhyen mutta jämerän puheen Rolfille, jonka jälkeen Niklas jakoi kaikkien puolesta hänelle lahjamme. Metsähallituksen juhlalippiksestä Jyväskylä-kirjan kautta Skottilaiseen bioenergiaan. Kiitoslahjoja keskellä olevalle Björhedenille lahjoittamassa vasemmalta Hannuniemi, Ojarinta, Björkqvist, Kähkönen, Vasama ja Kuitto (kuva Antero Halinen).
Visentti eli Euroopan biisoni Avestassa (kuva Sameli Salokannel). Sitten Visenttipuisto-oppaamme Birgitta Westermark kertoi visentin historiallisesta kehityksestä ja kuinka Avestan Stubbsvedenin visenttitarha sai alkunsa: Historiasta: Visentti eli Euroopan biisoni (Bison bonasus) on siirtynyt laiduntamaan noin 10 000 vuotta sitten Intian alueilta Euroopan puoleisille ruoho- ja pensastasangoille. Keskiajalla visentti esiintyi miltei koko Euroopan alueella pohjoisinta Skandinaviaa lukuun ottamatta. Esihistoriallisilta ajoita pohjoisimmat esiintymät luufossiileina on löydetty Syvärin voimalaitostyömaan yhteydessä ja Ruotsin eteläkärjestä. Visentti hävisi luonnosta miltei sukupuuttoon 1917-1927. 1-maailmansota ja Venäjän vallankumous marssitti sotilaita konekivääreineen Puolan ja Valko-Venäjän visenttien laidunalueiden poikki. Eläimet tapettiin viimeistä sorkkaa myöten. Ainoastaan eläintarhoissa olleet visentit pelastivat lajin säilymisen. Visenttipuistosta: Visenttipuisto perustettiin Långsjössä 1924 samanaikaisesti Avestan terästehtaan kanssa. Visentti eli euroopan biisoni oli jo sukupuuton partaalla ja häviämässä kokonaan. Skansenin Eläintarhan johtaja Alarik Behm ja pääkonsuli Axel Ax:son Johnson halusivat pelastaa visentin häviämisen. Sopiva alue löytyi vuonna 1924 aluksi Långsjössä ja myöhemmin nykyiselle paikalle Stubbsvedeniin Avestassa. Nykyisin Avestan kunta omistaa kohteen. Tarhaus on alun vaikeuksin jälkeen ollut menestyksekäs. Eläimiä kuoli alkuvuosina runsaasti keuhkomatoloisen seurauksena. Loinen siirtyi eläimiin ruohorehun mukana. Berliiniläinen eläinlääkäri selvitti kuolinsyyn ja kehitti torjuntarokotteen. Vaiva oli voitettu. Avestan alun yhdeksästä eri alkuperää olevasta eläimen ryhmästä on kehittynyt maailman laajin visenttikokoelma. Tarhalla on syntynyt yli 300 vasikkaa ja tarkalla sukutaustojen tallentamisella on Avestassa voitu varmistaa lajin säilyminen. Eläinten siirrot luontoon alkoivat 1951-52. Kuuluisimpia visenttialueita nykyään on Bialowiezan kansallispuisto Puolan itäosissa. Siirtoja eläintarhoista 2000-luvulle on tehty satoja. Pelkästään Avestan tarhalta on lähtenyt lähes 300 visenttivasikkaa. Tarhalta on viety jalostukseen ja kasvatukseen visenttejä
useisiin maihin, Saksaan, Englantiin ja Venäjälle. Mm. kaikkiin ruotsalaisiin eläintarhoihin eläimet on saatu Avestan laumasta. Nykyisin vapaana luonnossa laiduntavia visenttejä on Puolassa, Saksassa, Slovakiassa, Liettuassa, Valko-Venäjällä, Ukrainassa, Romaniassa, Sveitsissä ja Venäjällä. Lähimpänä Suomea luonnossa esiintyviä visenttejä löytyy Karjalan tasavallasta Hiitolassa ja Muolaassa. Maailman luonnonsuojeluliitto on muuttanut visentin laji-statusta uhanalaisesta vaarantuneeksi, koska yksilömäärän lasketaan nykyisin olevan jo yli 4 000. Kun Outokumpu perusti Avestaan terästehtaan vuonna 1976, kaupungintalon edustan puistoon pystytettiin tapahtuman kunniaksi ruostumattomasta teräksestä Lars Anderssonin tekemä visenttisonni-patsas. Visentti on Euroopan suurin maanisäkäs. Uros on 1,9 metriä korkea, 2,9 metriä pitkä ja painaa lähes 1000 kiloa. Urokset elävät 14-16 vuotta ja saavuttavat sukukypsyyden 6-7 vuoden iässä. Naaras on kooltaan pienempi ja painaa 320-640 kiloa. Se elää 28 vuoden ikään ja synnyttää keskimäärin 20 vasikkaa (kuva P-J. Kuitto). Luonnossa elävien laumojen tai visenttiperheiden johtajana on yleensä naaras. Naaras on kantavana yhdeksän kuukautta. Vasikat ovat painoltaan 16-36 kiloa. Ravinnoksi visentit käyttävät heinää ja korsirehua. Talviaikana myös puiden ja pensaiden kuorta sekä oksavarpuja. Suuresta ja jäykästä ulkonäöstä huolimatta eläimet ovat erittäin nopeita käännöksissään ja liikkeissään. Kiimaaikana urokset taistelevat rajusti ja usein kentälle jää hävinnyt osapuoli pahoin loukkaantuneena tai hengettömänä. Myös Avestassa hoitajien pitää koko ajan varoa eläimiä. Visentit eivät kesyynny. Meille retkeläisille jäi Avestan visenttitarhan aitauksissa käyskentelevistä eläinryhmistä näkymä, että Avestassa on onnistuttu tavoitteessa säilyttää kokonainen eläinlaji elinvoimaisena. Puolalaisen eläintieteilijä Jan Sztolcmanin vuonna 1923 esittämään avunpyyntöön visentin puolesta on vastattu.
Visenttipuiston opas Birgitta Westermark hyvästelee myös vasemmalla seisovan Rolf Björhedenin. Me muut lähdettiin kierrokselle katsomaan visenttejä (kuva (P-J. Kuitto). Niklas avaa portin visenttipuistoon. Missä ne on?! Taitaa puntit vähän tutista (kuva P-J. Kuitto).
Lähietäisyydellä! Aidan toisella puolella 900 kiloinen ja toisella 85 kiloinen (kuva P-J. Kuitto). MITÄH?! Kilpakosijoitako Suomesta? (kuva P-J. Kuitto).
Vänni, Markku, Olli, Tero, Antero, Tero ja Heli kuuntelevat tarkkana opas Birgitan visenttiasiaa (kuva P-J. Kuitto). Ja matka jatkui kohti Tukholman laivasatamaa. Visenttikeskustelua ja Hirvonenko näki hirven? (kuva P-J. Kuitto).