Ehnkeino-Jnkenne- ja. Asia. Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellisen yhteistarkkailuohjelman hyväksyminen.

Ehnkeino-Jnkenne- ja KUULUTUS 50/5723/2017 6.3.2017 Asia Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellisen yhteistarkkailuohjelman hyväksyminen. Ohjelmaesitys on toimitettu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalousryhmälle hyväksyttäväksi. Ohjelmaesityksen on laatinut tarkkailuvelvollisten puolesta Etelä-Karjalan kalatalouskeskus ry (A. Karels) Ohjelmaesityksen sisältö Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellinen yhteistarkkailuohjelma vuosille 2017-2021 on tämän kuulutuksen liitteenä. Tarkkailuun sisältyy muikku- ja siikakantojen seurantaa, muun kalaston seurantaa, kalastuksen seurantaa, kirjanpitokalastusta, kalanistutusten seurantaa ja kalojen aistinvaraista tutkimusta ja vierasainetutkimusta. Kalataloustarkkailuun osallistuvat alueen metsäteollisuuslaitokset (Lappeenranta, ioutseno ja Imatra). Nähtävänäpito ja muistutusten ja mielipiteiden esittäminen Tämä kuulutus ja tarkkailuohjelmaesitys pidetään nähtävänä 6.3.2017 12.4 2017 Lappeenrannan ja Imatran kaupunkien sekä Taipalsaaren ja Ruokolahden kuntien ilmoitustauluilla sekä Varsinais-Suomen ELY keskuksen Internet-sivustolla: www.ely-keskus.fi -> Varsinais-Suomi-> Ajankohtaista -> Kuulutukset. Niille, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea (asianosainen), varataan tilaisuus tehdä muistutuksia tarkkailuohjelmaesityksestä. Muilla kuin asianosaisilla on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä asiasta. Muistutukset ja mielipiteet on toimitettava viimeistään 13.4.2017 ensisijaisesti sähköisesti osoitteella kirjaamo.varsinais-suomi@ely-keskus.fi tai postitse ELY-keskuksen Turun toimipaikkaan PL 236, 20101 Turku. Lisätietoja Kalastusmestari Timo Koskenala, puhelimitse 040-7171294 tai sähköpostilla timo.koskenala@ely keskus.fi VARSINAIS-SUOMEN ELY-KEsKus, Kalatalouspalvelut www.ely-keskus.fi etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi Y-tunnus 2296962-1 Aluetoimistot: PL 236 PL 1041 PL 36 PL 131 20101 TURKU 45101 KOUVOLA 00521 HELSINKI 65101 VAASA Puh. 029 502 2500 Puh. 029 502 9000 Puh. 029 502 1000 Puh. 029 502 8500

VrrcmoFs-Sucmen EL ( keskus 06-03- 2017 Dnro 5z3 / j ETELÄ SAIMAAN JA VUOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILUOHJELMA VUOSINA 2017 2021 (luonnos 18.1.2017/AK) Aarno Karels Etelä Karjalan kalatalouskeskus ry 0

SISÄLLYSLUETTELO ETELÄ SAIMAAN JA VUOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILUOHJELMA 2017 2021 1. JOHDANTO 2 2. TARKKAILUOHJELMAN SISÄLTÖ JA AIKATAULU 2017 2021 3 3. TARKKAILUALUEEN OSA-ALUEJAKO 4 4. MUIKKU-JASIIKAKANTOJEN SEURANTA 5 4.1. Vastakuoriutuneiden muikun- ja siianpoikasten tutkimukset 5 4.2. Koetroolaukset/ muikku-ja siikakantojen tutkimus 7 4.2.1. Yksikesäisten poikasten (hottamuikkujen) seuranta 8 4.2.2. Muikku-ja siikasaaliiden kehitys alueittain 8 4.2.3. Muikun ja siian ikäluokkien, kasvun ja kunnon seuranta 9 4.2.4. Sijan haukimatotarkkailu 9 5. MUU KALASTON SEURANTA 10 5.1. Koetroolaukset/ muu kalaston seuranta 10 5.2. Harjuskannan tilan seuranta 10 5.3. Kuhakannan tutkimus 11 5.4. Kivikkorantojen sähkökoekalastustutkimus 11 5.5. Kalatiheyksien arviointi alueittain 12 6. KALASTUKSEN SEURANTA 14 6.1. Verkkokalastajien kirjanpitokalastus 14 6.2. Ammattikalastajien kirjanpitokalastus 14 6.3. Kalastuksen, saaliin ja kalastajien määrien muutos alueittain 14 7. KALA-ISTUTUKSEN SEURANTA 16 7.1. Etelä-Saimaan lohikalojen istutuksen seuranta 16 7.2. Vuoksen lohikalojen istutuksen seuranta radiotelemetrialla 16 8. KALOJEN AISTINVARAINEN JA VIERASAINEIDEN TUTKIMUKSET 8.1. Kalojen aistinvarainen tutkimus 17 8.2. Kalojen metsäteollisuuden vierasaineiden tutkimus (biomarkkerit) 18 9. RAPORTOINTI JA TIEDOTUS 19 9.1. Vuosikatsaukset 19 9.2. Loppuraportti 19 10. KALATALOUDELLISEN KOMPENSAATIOTARPEEN ARVIOINTI 20 LÄHTEET

- muikku-ja 1. JOHDANTO Tausta Etelä-Saimaan met5äteollisuuden jätevesien vaikutuksia kalaston ja kalastukseen on seurattu pitkän ajan. Seppovaara (1969) totesi jo 1960-luvulla, että harvoilla maamme seuduilla jätevedet ovat aiheut taneet niin paljon haittaa kalataloudelle, kuin Etelä - Saimaalla. Tehtaiden jätevesien vaikutuksia Etelä- Saimaan kalastoon ja kalastukseen on tutkittu säännöllisesti 1980-luvulta alkaen (Niemi, 1999). Sen ajan tutkimukset osoittivat, että kalaston rakenne teollisuuden lähialueilla oli särkikalavaltaistunut ja muikun ja 5iian esiintyminen, kalastus ja kalojen maku ei ollut vertailukelpoinen kuormittamattomiin vertailualueisiin nähden. 1990-luvun alkupuolella Etelä-Saimaan vedenlaatu on parantunut merkittä västi metsäteollisuuden jätevesien puhdistamisen tehostuttua. Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalatalous tarkkailu (2001-2016) osoitti että muikkukannat ovat voimakkaasti vahvistanut vuoden 2007 jälkeen. Tämä muutos näkyy myös tehtaiden lähialueilla. Hyvä ja vahva muikkukanta on lisännyt järvilohen ja järvitaimenen istutuksia sekä vahvistanut petokalojen kantoja. Etelä-Saimaa on historiallisesti merkit tävä alue kalataloudellisesti katsottuna, josta on osoituksena alueen voimakas virkistyskalastus sekä ammattikalastuksen säilyminen elinkeinona. Kalastusolot Etelä-Saimaalla ovat varsin hyvät, joka näh tiin kalastuksen runsastumisena etenkin Imatran ja Lappeenrannan lähivesillä (kalastustiedustelut 2006, 2008 ja 2012). Etelä - Saimaan kalataloudellinen tarkkailun tavoite Etelä-Saimaan kalataloudellisen tarkkailuohjelman tavoite on antaa nykyhetken tietoa kalaston ja ka lastuksen muutoksista tehtaiden vaikutusalueilla ja vertailualueilla eri seurantamenetelmien avulla. Erityisesti on tutkittu alueen tärkeimpiä saalislajeja muikkua ja siikaa. Kalastonja kalastuksen seurantamenetelmät 2001-2016 Käytetyt kalaston ja kalastuksen seurantamenetelmät olivat vuosina 2001-2016: siikakantojen seuranta: o vastakuoriutuneiden poikastutkimukset o koetroolaukset o hottamuikkujen seuranta o muikku- ja siikapopulaation tutkimukset o siian haukimatotarkkailu - muu kalaston ja kalastuksen seuranta o koetroolaukset o kirjanpitokalastus (verkkokalastajat, uistelijat) o täplärapututkimukset o kaikuluotaus ja koeverkkotutkimus o kalojen aistinvarainen tutkimus o kalaistutuksen seuranta (Vuoksen lohikalojen telemetriaseuranta) o kalastustiedustelu o kivikkorantojen sähkökoekalastustutkimus 2

2. TARKKAILUOHJELMAN SISÄLTÖ JA AIKATAULU 2017-2021 Etelä-Samaan ja Vuoksen kalataloudellinen tarkkailu aloitettiin vuonna 2001 Kaakkois-Suomen TEkeskuksen toimesta. Tarkkailuohjelman toteutuksesta on vastannut Etelä-Karjalan Kalatalouskeskus. Hankkeen toimeksiantajat ovat olleet UPM-Kymmene Oyj Kaukas, Lappeenranta, Oy Metsä-Fibre Oy Joutseno ja Stora-Enso Oyj, Imatra. Hanke on toteutettu Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen vahvistaman suunnitelman mukaisesti. Tarkkailu on suoritettu aina 5-6 vuoden ohjelman mukaisesti: vuosina 2001-2005,2006 2011 ja 2012 2016. Vuoden 2017 2021 tarkkailujakson ohjelman sisältö ja aikataulu on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellinen tarkkailuohjelma 2017-2021 1. MUIKKU- JA SIIKAKANTOJEN SEURANTA 2017 2018 2019 2020 2021 1.1. Vastakuoriutuneiden muikun- ja siianpaikasten tutkimukset x x x x x 1.2. Koetroolaukset / muikku- ja siikapopulaatioiden tutkimus x x x x 1.2.1. Yksikesäisten poikasten (hottamuikkujen) seuranta x x x x x 1.2.2. Muikku- ja siikasaaliiden kehitys alueittain x x x x x 1.2.3. Muikun ja siian ikäluokkien, kasvun ja kunnon seuranta x x x x x 124. Sijan haukimatotarkkailu x X 2.MUU KALA5TON SEURANTA 2.1. Koetroolaukset / muu kalaston seuranta x x x x x 2.2. Harjuskannan tutkimus x X X X X 2.3. Kuhakannan tutkimus x x x x x 2.4. Kivikkorantojen sähkökoekalastustutkimus x x 2.5. Kalatiheyksien arviointi alueittain x 3. KALASTUKSEN SEURANTA 3.1. Verkkokalastajien kirjanpitokalastus x X X X X 3.2. Ammattikalastajien kirjanpitokalastus x x X X X 3.3. Kalastuksen, saaliin ja kalastajien määrien muutos alueittain x 4. KALA-ISTUTUKSEN SEURANTA 4.1. Raportointi lohikalojen istutuksen seurannasta x x x X X 4.2. Vuoksen lohikalojen istutuksen seuranta radiotelemetrialla x SKALOJEN AISTINVARAINEN JA VIERASAINEIDEN TUTKIMUKSET 5.1. Kalojen aistinvarainen tutkimus x 5.2. Kalojen vierasaineiden tutkimus (biomarkkerit) x ERAPORTOINTI JA TIEDOTUS 6.1. Vuosikatsaukset x x x x L 6.2. Loppuraportti X KALATALOUDEWSEN KOMPENSAATIOTARPEEN SELVITYS x Verrattuna edellisen ohjelman kauden 2012-2016 on poistettu täplärapujen tutkimus ja Vuoksen kir janpitokalastus sekä uistelukirjanpitokalastus. Täplärapujen tutkimus jatketaan Etelä-Saimaan metsä teollisuuden kalatalousmaksuilla toteutettavan ohjelman mukaisesti. Vuoksen kirjanpitokalastusta hyödynnetään KAS ELY-keskuksen hankkiman kirjanpitokalastusaineiston tuloksia. Näiden tulokset raportoidaan tämän tarkkailun raportoinnin yhteydessä. Uutta ovat harjus-ja kuhakannan tutkimukset sekä kalojen vierasaineiden tutkimukset. Lisäksi tehdään vuonna 2020 selvitys jossa arvioidaan Etelä-Saimaan metsäteollisuuden nykyajan jätevesien kalatalou dellista haittaa. 3

3. TARKKAILUALUEEN OSA-ALUEJAKO Yleistä Etelä-Saimaa sijoittuu Salpausselkämuodostelmien väliin (Iso ja Pieni Salpausselkä). Vesialueen pintaala on 621 km2, vesitilavuus 5,2 km3 ja keskisyvyys 8,4 m (taso NN 75,10). Suurin osa Etelä-Saimaalle tulevista vesistä tulee Rastinvirran ja purkautuu Vuoksen kautta. Vuoksen keskivirtaama on 596 m3/s (vuosina 1961-1990). Vain pieni osa vesistä tulee Etelä-Saimaan omalta valuma-alueelta. Etelä-Saimaan veden laatu on luontaisesti lievästi humusväritteistä, niukasti elektrolyyttejä sisältävää ja niukkaravinteista. Suurimmat kuormittajat ovat Lappeenrannassa sijaitseva UPM-Kymmenen Kau kaan tehdas, Metsä-Fibre Joutsenon tehdas ja Stora-Enso Imatran tehdas. 1990-luvulla uusien biologis ten puhdistamoiden käyttöönotto on parantanut veden laatua koko Etelä-Saimaalla. Vedenlaatumuu tokset ovat näkyneet natriumpitoisuutta ja sähkönjohtavuutta lukuun ottamatta kaikissa vedenlaatu parametreissa (Saukkonen, 2000). Tutkimusalueen osa-aluejako Jo 80-luvulla käytetty tutkimusalueen osa-aluejako (kuva 2) perustuu tehtaiden jätevesien laimentumi seen (kuva 1). Kaukaan lähialueella (alue 1-2) jätevesien pitoisuudet ovat suurimmat ja siellä on selvä jätevesien gradientti noin 15 km alavirtaan saakka. Metsä-Fibren lähialueella (3) jätevesien pitoisuudet ovat suhteellisen pieniä ja laimennuksen ja levinneisyyden vaihtelut ovat suuret. Stora-Enso vesistö vaikutukset keskittyvät Vuoksensuun (5) ja Vuoksen (10) alueelle. Jätevesien vaikutusten välialueet on määritetty alueilla 4, 6, 9 ja puhtaat vertailualueet Kyläniemen etelä- ja pohjoispuolella alueille 7 ja 8. Eteläisellä Saimaalla ja Vuoksessa hajakuormituksen ja muiden pistekuormittajien vaikutus on paperi teollisuuslaitoksiin verrattuna vähäinen (Saukkonen, 2000). Estimated Effluent 0I 10 ) 3.00 ::J 2.25 1.50 PIp mdl a iti 1cm r Ol, Russw 0.75 0.25 Kuva 1. Tehtaiden jätevesien laimentuminen tutkimusalueella (Karels, 2000). 4

4. MUIKKU- JA SIIKAKANTOJEN SEURANTA 4.1. Vastakuoriutuneiden muikun-ja siianpoikasten tutkimukset Vastakuoriutuneiden muikun- ja siianpoikasten tutkimuksen tavoitteena on selvittaa poikasten esiin tymista tehtaiden vaikutusalueella ja arvioida tulevan muikkuvuosiluokan vahvuutta Etela-Saimaalla. Poikasten kuoriutumisen mahdollisuudet tehtaiden lahialueella kertovat myos jotain tehtaiden lahi alueiden pohjasedimentin laadusta. Menetelmätja toimenpiteet Vastakuoriutuneiden muikun- ja siianpoikasten alueellista esiintymista, poikastiheyksia, kasvua ja kuol leisuutta selvitetaan 30 naytealueella Mukana myos uudet alueet Kylaniemen pohjoispuolella (kuva 1; taulukko 1) Naytteet otetaan avoperaisella poikasnuotalla rantavyohykkeilta. Poikasnuotta on 1,5 m korkea ja sen siivet ovat 9,5 m pitkia. Nuotan pera on 3 mm n havasta ja pussi on tehty valoverhosta. Nuottauksia tehdaan kullakin naytealueella 3 eri kohdassa. 4 b t 7 (4 7 kasthfvirta M 2 21 1onsaan t 1t\26,.zZ. frw II) 1 - - vuoksi N t Jou eno slsl O Etelä.Saimaan tarkkailun PE NTA muikunpoikasnuottausalueet Kuva 2. Vastakuoriutuneiden muikun ja sijan poikasnuottausalueet Etela-Saimaalla 2017-2021. Ensimmaiset naytteet (90 vetoa) otetaan heti jaiden lahdon jalkeen. Seuraavat naytteet (90 vetoa) otetaan samoilta alueilta toukokuun - kesakuun vaiheessa. Poikaset sailotaan (etanoli 70%) myohem paa kasittelya varten. Muikunpoikaset erotetaan siianpoikasista lihasjaokkeiden lukumaaran ja pig mentoitumisen perusteella. Poikaset lasketaan lajeittain ja vedoittain. Poikasten pituus mitataan. jos naytemaara on suuri (>500 kpl), otetaan noin 100-200 poikasen otos. Tulokset kirjataan vedoittain, nuottausalueittain ja osa alueittain. 5

Taulukko 2. Poikasnuottausten nuottausalueet Etelä-Saimaalla keväällä 2017-2021. Alue / paikka Alue 1 1. Tuosansaari Kaukaan lähialue 2. Riutansaari (1-5 km) 3. Murheistenranta 4. Kohusaari Alue 2 5. Mu5tasaari Kaukaan lähialue 8. Suur-Suomensalo (5-15 km) 9. Päihänniemi Alue 3 6. Muukonsaari Pulpin lähialue (0-3 km) 7. Kankainen Alue 5 17. Laurinniemi Stora-Enson lähialue 18. Vatavalkama (0-5 km) 20. Suikkala 22. Haukkasaari Alueet 4,6,9 Välialueet Alue 7 Vertailualue, Kyläniemen alapuolella Alue 8 Vertailualue, Kyläniemen yläpuolella 10. Satamosaari 11. Tiuruniemi 19. Viitanen 21. Mikon/Malonsaari 23. Vepsä 24. Vilkonmäki 12. Pullikainen 13. Ilkonsaaret 14. Suuri Mäntysaari 15. Pieni Lintusaari 16. Huuhanhiekka 25. Rastinvirta 26. Hietasaari 27. Suikanlahti 28. Lampo5aari 29. Lehtiniemenlahti 30. Kutvele Mittarit, aikataulu ja raponointi Aineistosta kootaan vuosikatsaus, jossa on tiedot vastakuoriutuneiden muikkujen ja siikojen esiintymi sestä (kappaleet) ja vaihtelu alueittain (30 kpl) ja osa alueittain. Lisäksi tulosmittareina käytetään keskiarvoa, mediaania ja muutoksen suuntaa ja suuruutta. Vuosikatsaus valmistuu 1.4. mennessä. Vuosikatsaus toimitetaan välittömästi yhtiöille ja kalatalousviranomaiselle. 6

4.2. Koetroolaukset / muikku- ja siikapopulaatioiden tutkimus Koetroolauksen menetelmät, tutkimusalueetja aikataulut Muikku- ja siika populaatioiden ja saaliiden kehitystä seurataan koetroolau5ten avulla. Koetroolaukset antavat kuvan kalaston rakenteesta selkävesillä. Koetroolaukset suoritetaan 3 kertaa 13 eri osaalueelta (sis. tehtaiden lähialueita Laihianselkä, Honkalahti ja Stora-Enson edusta). Koetroolausalueet, troolausreititja osa-aluejako ovat esitetty kuvassa 4ja taulukossa 2. Kuva 3. Osa-alueet Etelä-Saimaalla vuonna 2017-2021. Koetroolaus suoritetaan paritroolauksena ja troolauksissa käytetään aina samaa koetroolausverkkoa. Koetroolausalueiden trooliverkon vetosyvyys on paikasta riippuen 5-16 m, vetoleveys 60 m, verkko pussi 8 mm, vetoaika paikasta riippuen 15-60 min, ja vetonopeus noin 4 km/tunti. Kalastetun alueen pinta-ala yhden tunnin koevedolla 60-metrisellä troolilla on siis noin 24 hehtaaria. Saaliin koosta ja koostumuksesta riippuen otetaan noin 10-25 kilon satunnainen otosnäyte. Troolisaa liin kokonaispaino punnitaan nosturin digitaalivaakan avulla. Otoksen kalat punnitaan ja lasketaan lajeittain. Muikut ja siiat mitataan ja punnitaan yksitellen ja kaloista otetaan suomunäytteet. Troolisaa liin otoksesta lasketaan myös muiden lajien kappalemäärät ja lajien kokonaisbiomassa saaliissa. Mui kun ja siian suomunäytteistä määritetään ikä ja tehdään kasvun määritys. Kasvukäyrät tehdään ver taamalla pituutta ikään. SNoista lasketaan siivilähampaan määrät siikamuodon selvittämiseksi. Ensimmäinen koetroolauskierros suoritetaan kesäkuussa, toinen heinä-elokuussa ja kolmas syyskuus sa. Koetroolausaineistosta kootaan vuosikatsaus, jossa on muikku- ja siikasaaliiden ja populaation tu lokset osa alueittain. Vuosikatsaus valmistuu 1.4. mennessä. 7

Taulukko 3. Koetroolausalueet Etelä-Saimaalla 2017-2021. Alue? paikka Alue 1 Kaukaan lähialue (1-5 km) Alue 2 Kaukaan lähialue (5-15 km) Alue 3 Metsä Fibren lähialue (0-3 km) Alue 5 Stora-Enson lähialue(0-5 km) Alueet 4,6,9 Välialueet Alue 7 Vertailualue, Kyläniemen alapuolella Alue 8 Vertailualue, Kyläniemen yläpuolella 1A. Laihianselkä 1B. Keskisenselkä 2. Haukiselkä 3A. Honkalahti 3B. Pulpinselkä 5A. Enson edusta SB. Vuoksensuu 4A. Kätkytsaari 4B. Tiurunniemi 6. Kaidonselkä 9. Karhuselkä 7. Mäntyselkä 8. Hietaselkä/Petraselkä 4.2.1. Yksikesäisten poikasten (hottamuikkujen) seuranta Yksikesäisten poikasten (hottamuikkujen) seurannan tavoite on arvioida tulevan muikkuvuosiluokan vahvuutta. Menetelmät ja toimenpiteet Vksikesäisten muikkujen seurannan tiedot hankitaan koetroolauksen yhteydessä kahtena eränä elo ja syyskuun aikana. Viisikymmentä yksikesäistä muikkua mitataan ja punnitaan yksilöllisesti. Näytteenot tomenetelmät ja toimenpiteet ovat esitetty luvussa 1. Mittaritja raportointi Aineistosta kootaan vuosikatsaus, jossa on tiedot hottamuikkujen saaliista (kg/vetotunti), saaliin kehi tyksestäja hottamuikkujen koosta osa alueittain. Vuosikatsaus valmistuu 1.4. mennessä. 4.2.2. Muikku- ja siikasaaliiden kehitys alueittain on seurata muikku- ja siikasaaliiden kehitystä koetroolausten avulla. Menetelmät ja toimenpiteet Koetroolaukset suoritetaan 3 kertaa 13 eri osa-alueelta (sis. tehtaiden lähialueita Laihianselkä, Honkalahti ja Stora-Enson edusta). Koetroolausalueet, menetelmät ja toimenpiteet ovat esitetty luvussa 1. 8

Mittaritja raportointi Aineistosta kootaan vuosikatsaus, jossa on tiedot muikkujen ja siikojen yksikkösaaliista (kg/vetotunti) ja saaliin kehityksestä osa alueittain. Vuosikatsaus valmistuu 1.4. mennessä. 4.2.3. Muikun ja sijan ikäluokkien, kasvun ja kunnon seuranta on seurata muikun ja sijan kasvu ja kunto sekä eri ikäluokkien osuutta saaliissa. Menetelmät ja toimenpiteet Koetroolaukset suoritetaan 3 kertaa 13 eri osa-alueelta (sis. tehtaiden lähialueita Laihianselkä, Honkalahti ja Stora-Enson edusta). Koetroolausalueet, menetelmät ja toimenpiteet ovat esitetty luvussa 1. Näytekalat otetaan otoksena koetroolaussaaliista. Näytekalojen suomuista tehdään iän määritys. Näy tekaloista mitataan pituus ja paino sekä lasketaan kuntokerroin. Mittarit, aikataulu ja raportointi Aineistosta kootaan vuosikatsaus, jossa on tiedot muikkujen ja siikojen pituudesta, painosta ja kunto kertoimesta ja ikäluokkien esiintyvyydestä (ikäjakaumakuvat) alueittain. Aineistosta kootaan vuosikat saus. Vuosikatsaus valmistuu 1.4. mennessä. 4.2.4. Siian haukimatotarkkailu Tavoitteena on selvittää haukimadon esiintyminen Etelä-Saimaan siioissa. Haukimadon esiintyminen slloissa Haukimato (Triaenophorus-crassus) kuuluu heisimatoihin ja sen elinkiertoon sisältyy neljä eri toukka vaihetta ja kolme erifl is ntää. Loisen munat vapautuvat veteen pääisännän, hauen, suolesta sen saapu essa kutemaan ranta-alueille keväällä jäiden lähdön jälkeen. Munista kuoriutuneet toukat joutuvat hankajalkaisten ravinnoksi ja kehittyvät niiden ruumiinontelossa. Loisitut hankajalkaiset joutuvat puo lestaan siikojen ja muikkujen saaliiksi. Haukimatoja esiintyy usein lohisukuisten kalojen lihaksessa, varsinkin siialla. Toukat ovat sykkyrällä, usein selkäevän juuressa. Haukimadot ovat ihmiselle vaarat tomia. Haukimatoa esiintyi siialla kaikkialla Saimaalla. Muikusta loista tavattiin vain satunnaisesti. Hau kimadoilla ei yleensä ole vaikutusta kalan terveyteen, mutta ne muodostavat elintarvike-hygieenisen ongelman, koska elintarvikkeiksi käytettävässä kalassa ei saisi esiintyä näkyviä loisia. Menetelmät ja toimenpiteet Siian haukimadon seurannan tiedot hankitaan koetroolauksen yhteydessä. Saaliina saadut siiat fileroi daan ja haukimadon esiintymistä tutkitaan. Mittarit, aikataulu ja raportointi Aineistoa kootaan kaksi kertaa 5 vuodessa. Raportoidaan haukimadon yleisyys (%) ja runsaus (kpl/tutkittu kala) osa-alueittain ja verrattuna edellisiin vuosiin. 9

5. MUU KAIASTON SEURANTA 5.1. Koetroolaukset / muu kalaston seuranta on seurata muiden kalalajien ja erityisesti lohikalojen sivusaaliiden kehitystä koetroolausten avulla. Menetelmät ja toimenpiteet Koetroolauk5et suoritetaan 3 kertaa 13 eri osa-alueelta (sis. tehtaiden lähialueita Laihianselkä, Honkalahti ja Stora-Enson edusta). Koetroolausalueet, menetelmät ja toimenpiteet ovat esitetty luvussa 1. Mittaritja rapoflointi Aineistosta kootaan vuosikatsaus, jossa on tiedot muiden kalalajien yksikkösaalflsta (kg/vetotunti) ja saaliin kehityksestä osa alueittain. Vuosikatsaus valmistuu 1.4. mennessä. 5.2. Harjuskannan tilan seuranta on seurata harjuskannan nykytilaa Etelä Saimaan alueella. Seuranta keskittyy alueille, joiden on arvioitu soveltuvan harjuksen elinalueiksi. Seurannassa otetaan huomioon Vuoksen vesistöalueen harjuskantojen toimenpideohjelman (Sundell 2016) tavoitteet. Menetelmät ja toimenpiteet Suur - Saimaan alueella on kuusi harjusaluetta: Satamosaaren, Mäntysaarten, ja Rastinvirran / Muna luodonselän alueet (1-luokan alueet) ja kolme 2-luokan alueet: Metsäluotojen, Lintusaarten ja Liittoki venselän alueet (Sundell 2016). Harjuksen paikallisuus tuo mahdollisuuden keskittää harjuskantojen seurantaa näille 1-ja 2-luokan alueella. Seurannalla on oltava vastuutaho, jonka tehtävänä on eri toi mijatahojen välisen yhteistyön organisointi, seurannan toteutus, tulosten raportointi sekä informaati on ja tiedon kulun järjestäminen eri toimijatahojen välillä (Sundell 2016). Etelä-Saimaalla ehdotetaan seuraavan harjuskannan seurantamenetelmät Sundell (2016): Koekalastukset jossa käytetään kalastusseurojen (perhokalastajat) apua. Koekalastukset tehdään vuo sittain kesä/syysaikana Etelä-Saimaan harjusalueella, Saaliiksi saaduista kaloista voidaan tehdä suomu, DNAja merkintätutkimukset. Poikasnuottaukset; Etelä-Saimaan harjusalueella tehdään poikasnuottaukset vuosittain juhannusviikol la. Nuottausten ajankohta on osunut oikeaan, jos saaliiksi saadut harjukset ovat kooltaan keskimäärin 20-22 mm:n pituisia. Kalastustiedustelut/kyselyt; Osakaskunnille, joiden alueella on harjusalueita, lähetetään viiden vuoden välein harjuskantojen tilaa koskeva kysely. Kysely voidaan samalla lähettää vapaa ajanasunnon omistajille. Kyselyn yhteydessä osakaskunnille ja alueiden ranta-asukkaille voidaan kertoa harjuskantojen hoidon ja suojelun tavoitteista. 10

Mittarit, aikataulu ja raportointi Aineistosta kootaan vuosikatsaus, jossa on tiedot harjusten esiintyvyydestä, pituudesta, painosta iästä ja perinnöllisyys alueittain. Aineistosta kootaan vuosikatsaus. Vuosikatsaus valmistuu 1.4. mennessä. 5.3. Kuhakannan tutkimus Kuha on tullut 2000-luvulla merkittäväksi saaliskalaksi Etelä-Saimaan ammatti- ja virkistyskalastajille. on seurata kuhan kasvua, kuntoa ja ravintoa sekä eri ikäluokkien osuutta saaliissa. Kuhan kas vua on aikaisemmin selvitetty Etelä-Saimaalla vuosina 1988 1997 (Niemi 1999). Lisäksi selvitetään kalastajien verkkokoon käyttöä. Etelä-Saimaalla kuhan verkkopyynti kohdistuu tällä hetkellä todennä köisesti kannan parhaimman mahdollisen tuoton kannalta liian nuoriin yksilöihin. Menetelmätja toimenpiteet Kuhakannan seurannan tiedot hankitaan ammattikalastajien verkkosaaliin yhteydessä avovesi- ja talvikalastuksen aikana. on noin 200 400 näytekalaa vuosittain. Näytekaloista otetaan suomu näytteitä iänmääritystä varten. Näytekaloista mitataan pituus ja paino sekä tehdään ravintotutkimus. Mittaritja raportointi Aineistosta kootaan vuosikatsaus, jossa on tiedot kuhien pituudesta, painosta, sukupuolesta, sukukyp syydestä, ravinnosta, ikäluokkista ja esiintyvyydestä alueittain. Aineistosta kootaan vuosikatsaus. Vuo sikatsaus valmistuu 1.4. mennessä. 5.4. Kivikkorantojen sähkökoekalastustutkimus Kivikkorantojen sähkökoekalastuksessa pyritään selvittämään jätevesien vaikutusalueita käyttäen mdi kaattoreina kalaston lajistoa ja runsaussuhteita. -- S-MNTY,WASALO(D O Suu Sairnaj ;),.. t)\ ) 4lmatra A T paina - 10 IIHt)ISAAftI 5 MVUKONSAARE XArTASMRI KLIPEt PALOSAARI vikkorantojen sähkö- Lappeenranta Kuva 4 astusalueet v. 1996 11

Menetelmät, toimenpiteet ja tutkimusalueet Tutkimusalueet (13 kpl) ovat samat kuin vuonna 1996 ja 2014 (Niemi, 1999; Karels 2015). Alueet säh kökalastetaan kahteen kertaan, rantaviivasta noin 0,5 metrin syvyyteen. Koekalastukset tehdään elosyyskuun aikana kaksi kertaa viidessä vuodessa. Mittarit, aikataulu ja raportointi Sähkökalastusten tuloksista esitetään alueittain saatu kokonaissaalis (määrä ja biomassa), saaliiksi saadut kalalajit ja niiden yksilötiheydet (kpl/aari). Saatuja tuloksia verrataan muilta osa-alueilta ja sa malta alueelta aiempina saatuihin tuloksiin. Tulosten pohjalta arvioidaan kuormituksen vaikutuksia kivikkorantakalayhteisöön. Sähkökoekalastukset tehdään vuonna 2018 ja 2020. 5.5. Kalatiheyksien arviointi alueittain Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kalatiheydet ja kalaston rakenne Etelä-Saimaan eteläosan eri osissa. Tutkimusalue ulottuu Lappeenrannan edustalta aina Vuoksen suualueelle saakka. Alueella on 12 tutkimusaluetta. Niiden sijainti on esitetty kuvassa 5. Osa-alueitten kalastoa tutkitaan kaikuluotaus ten ja koekalastusten avulla. Kaikuluotaukset Kaikuluotaukset tehdään elokuussa sekä pimeimpään aikaan yöllä että valoisaan aikaan päivällä. Kul lakin alueella luotaukset tehdään yöllä mutkitellen alueella puolen tunnin ajan. Päivällä luotausaika on 20 minuuttia. Luotausaineisto tallennetaan myöhemmin tehtävää analysointia varten. Raportissa kuva taan, millaisella luotausvälineistöllä ja käytetyillä asetuksilla luotaukset on tehty. Aineiston analysointi tehdään alueittain ja syvyysvyöhykkeittäin. Syvyysvyöhykekohtaiset kalatiheydet (kpl/ha) antavat kuvan siitä, miten kalasto on jakautunut vesipatsaassa. Tämä yhdessä koko alueen kalatiheyden kanssa mahdollistaa alueiden välisen vertailun. Lisäksi esitetään alueittain kaikuvoimak kuuksiin pohjautuva arvio kalaston kokojakaumasta. Tulosten pohjalta arvioidaan kuormituksen vaiku tusta eri osa-alueiden kalatiheyteen. Verkkokoekalastukset Samanaikaisesti luotausten kanssa tehdään luotausalueilla koekalastuksia yleiskatsausverkoilla, jotka oli koottu yhdeksästä solmuväliltään erikokoisesta havaksesta (10, 12, 15, 20, 25, 30, 35,45 ja 55 mm). Kutakin havasta on 1.8 metriä korkea ja kolme metriä pitkä pala (5.4 m2). Havasten järjestys verkossa on satunnainen. Samanaikaisesti on pyynnissä kolme verkkoa, joista yksi on pinnassa, yksi välivedessä ja yksi pohjalla. Pyyntivuorokausia em. kolmen verkon sarjalla kertyy jokaisella alueella kolme ja verk kovuorokausia yhteensä yhdeksän (9). Koekalastuksissa esitetään, tulosten vertailukelpoisuuden säilyttämiseksi, käytettävän NORDIC pohjaverkkojen sijaan em. yleiskatsausverkkoja, joita on käytetty alueella vuodesta 1995 lähtien. Nii den katsotaan myös soveltuvan NORDIC-pohjaverkkoja paremmin kalastukseen Etelä-Saimaan eteläosan tapaisella alueella, missä virtaukset monilla tutkimusalueilla ovat voimakkaita. Koekalastusten tuloksista esitetään alueittain ja syvyysvyöhykkeittäin (pinta, välivesi, pohja) saatu ko konaissaalis (massa ja määrä), saaliiksi saadut kalalajit ja niiden yksikkösaaliit (massa/pyyntivrk, mää 12

rä/pyyntivrk). Lisäksi ilmoitetaan särkikalojen ja petokalojen massa- ja lukumääräosuudet kokonaissaa liista. Petokaloihin lasketaan mukaan yli 15 cm:n pituiset ahvenet. Lisäksi esitetään alueittaiset pituus jakaumat tärkeimpien kalalajien osalta. Saatuja tuloksia verrataan muilta osa-alueilta ja samalta alueel ta aiempina koekalastusvuosina saatuihin tuloksiin. Tulosten pohjalta arvioidaan kuormituksen vaiku tuksia kalayhteisöön. Kalaston kaikuluotaukset ja koekalastukset tehdään seuraavan kerran vuonna 2021. Sen jälkeen ne uusitaan viiden (5) vuoden välein. Kuva 5. Kalataloudelliseen velvoitetarkkailuun liittyvät kaikuluotaus- ja koekalastusalueet Etelä Saimaalla. 1. Kaukaan edusta 7. Pulpinselkä 2. Keskisenselkä 8. Muukonsaaren länsipuoli 3. Haukiselän eteläosa 9. Huuhtisaaren ja Lylyjen välinen alue 4. Haukiselkä 10. Tiuruniemen länsipuoli (Mullikoinselkä) 5. Kätkytsaaren itäpuoli 11. Imatran venesataman edusta 6. Kotiselkä 12. Kytöselkä 0 0 z / S sts N 13

6. KALASTUKSEN SEURANTA 6,1. Verkkokalastajien kirjanpitokalastus Menetelmä ja toimenpiteet Verkkokalastajat pitävät kirjanpitoa verkkosaaliistaan Etelä Saimaalla. Seuranta tapahtuu 5-10 kir janpitokalastajan avulla. Kalastajat kirjaavat ylös verkkopyyntimuodoittain pyyntipäivän ja -paikan, pyyntiajan, saaliin kalalajeittain (kg) ja pois lasketut alamittaiset kalat (kpl). Mittarit, aikataulu ja raportit Aineistosta kootaan vuosikatsaus, jossa on tiedot kirjanpitokalastajien yksikkösaaliista verkkopyynti muodoittain. Muutoksen suuntaa ja suuruutta vertaillaan vuosittain. Raportointi tehdään vuosittain 1.4. mennessä. 6.2. Ammattikalastajien kirjanpitokalastus Menetelmät ja toimenpiteet Ammattikalastajat pitävät kirjanpitoa trooli ja talvinuottasaaliista Etelä - Saimaalla. Kalastajat kirjaavat ylös pyyntimuodoittain pyyntipäivän ja -paikan, saaliin kalalajeittain (kg) ja pois lasketut alamittaiset kalat (kpl). Mittarit, aikataulu ja raportointi Aineistosta kootaan vuosikatsaus, jossa on tiedot ammattikalastuksen kirjanpitokalastajien yksikkösaa liista pyyntimuodoittain. Muutoksen suuntaa ja suuruutta vertaillaan vuosittain. Raportointi tehdään vuosittain 1.4. mennessä. 6.3. Kalastuksen, saaliin ja kalastajien määrien muutos alueittain Kalastustiedustelu Kalastustiedustelun avulla selvitetään Etelä-Saimaan kalaston tilaa, kalastusta, kalasaalis, kalastajien määrä ja kalastuksessa käytetyt pyydykset. Lisäksi kyselyn avulla selvitetään kalastajien mielipiteitä vesialueen tilasta sekä veden laadun ja kalakantojen kehityksestä. Etelä-Saimaan kalastoa ja kalastusta, sekä niissä mahdollisesti tapahtuneita muutoksia selvitetään ka lastustiedustelun avulla. Tiedustelualueeseen kuuluvat seuraavat vesialueet: * alue Lappeenrannasta Päihäniemen kärkeen (ei Pien-Saimaa), * Kyläniemen eteläpuolinen osa Saimaasta (ei Ruokolahden Haapavesi), * Taipalsaaren ja Ruokolahden kuntien vesialueet Kyläniemen pohjoispuolella, * Vuoksi. Tiedusteluun osallistuvat asuinkunnat valitaan väestörekisterikeskuksen tekemän otannan avulla. Otannan perusjoukkona ovat Lappeenrannan ja Imatran kaupungeissa sekä Ruokolahden ja Taipalsaa ren kunnissa vakituisesti asuvat asuinkunnat sekä sellaiset näissä kunnissa vapaa-ajanasunnon omista vat asuinkunnat, jotka eivät asu vakituisesti alueella. Asuinkunnat poimitaan satunnaisesti perusjou kosta. 14

Otokseen poimitaan 8 % Lappeenranna5sa (ei Jout5eno) ja Imatralla asuvista sekä 10 % Joutsenossa (Lappeenranta), Ruokolahdella ja Taipalsaarella asuvista asuin-kunnista. Lisäksi poimitaan 10 % sellai sista asuinkunnista, jotka omistavat vapaa-ajanasunnon edellä mainitulla alueella, mutta joiden vaki tuinen kotipaikka on muualla. Laitospaikoissa asuvat asuinkunnat ja henkilöt jätetään perusjoukon ulkopuolelle. Otoksen ulkopuolelle jätetään myös sellaiset asuinkunnat, jotka eivät asu Suomessa. Tie dustelu lähetetään yhdelle, iältään 18-75 vuotiaalle, asuinkunnan jäsenelle. Kyselylomakkeen mukana lähetetään palautuskuori, jonka postimaksu on maksettu. Niille otannassa mukana oleville asuinkunnille, jotka eivät ole palauttaneet tiedustelua määräpäivään mennessä, lähetetään muistutuskirje, jossa heitä pyydetään palauttamaan tiedustelulomake mahdolli simman pian. Saatuja tuloksia verrataan aiemmin tehtyjen tiedusteluiden tuloksiin. Tiedustelu tehdään seuraavan kerran vuoden 2018 alussa ja se koskee vuoden 2017 tilannetta. Tämän jälkeen tiedustelu uusitaan viiden (5) vuoden välein. 5

7. KALA-ISTUTUKSEN SEURANTA 7.1. Etelä-Saimaan lohikalojen istutuksen seuranta Tavoitteena on seurata velvoitei5tutusten (järvitaimen, järvilohi) tuloksellisuutta istutuskoon - ja ajankohdan avulla. paikan Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Joka toinen vuosi istutetaan ankkuri merkittyjä 2 tai 3 -vuotiaita järvitaimenen ja lohen poikasia sekä tehtaiden vaikutusalueille että vertailualueelle. Merkittyjen taimenten ja lohien istutusmäärät ovat 1.000 kpl/laji/istutuspaikka. Vuosittain seurataan aikaisemmin merkittyjen istutuskalojen palau tustuloksia. Mittarit, aikataulu ja raportointi Aineistosta kootaan vuosikatsaus, jossa tehdään selkoa istutusten tuloksellisuudesta merkintäpalau tusten perusteella. Muutoksen suuntaa vertaillaan edellisiin tutkimuksiin. Raportointi tehdään vuosit tain 1.4. mennessä 7.2. Vuoksen lohikalojen istutuksen seuranta telemetrialla on seurata istutettujen järvitaimenten liikkeitä Vuoksella. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Telemetriaseuranta perustuu kalaan kiinnitettävän lähettimen signaalin paikantamiseen. Merkit kiinni tetään nukutuksessa lihakseen selkäevän kohdalle. Tutkimusalueena on Vuoksen keskialue ja alaosa. Keskialueella istutetaan radiolähettimellä merkittyä järvitaimenta. Tutkimus tehdään vuonna 2019. Sen lisäksi seurataan kalojen liikkumista tutkimusalueella ja mahdollista hakeutumista Imatrankosken alapuolelle laskevaan kaupunkipuroon. Mittarit, aikataulu ja raportointi Aineistosta kootaan raportti, jossa tehdään selkoa merkintätuloksista. Muutoksen suuntaa vertaillaan edellisiin tutkimuksiin. Raportointi tehdään vuosittain 1.4. mennessä 16

1973 8. KALOJEN AISTINVARAINEN JA VIERASAINEIDEN TUTKIMUKSET 8.1. Kalojen aistinvarainen tutkimus Kalojen aistittavan laadun analyyttisessä arvioinnissa yleisimmin käytettävät menetelmät ovat erotus testit, asteikkotestit (kuten laatuasteikko) ja kaavaileva analyysi. Yleisin käytetty menetelmä kalojen käyttökelpoisuuden arvioinnissa on n5. laatuasteikkotesti. Tällä menetelmällä saadaan yleensä riittä vän tarkkaa ja monipuolista tietoa erotustestejä tai kuvailevaa analyysiä pienemmillä kustannuksilla. Laatuasteikkomenetelmässä näytteistä arvioidaan kalojen haju, ulkonäkö ja maku sekä raakana että kypsennettynä (keitettynä). Kaikkia näitä ominaisuuksia arvioidaan (portaattomalla) asteikolla 1 5, jossa 1 = erittäin huono (voimakkaita virheitä), 2 = huono (selviä virheitä), 3 = tyydyttävä (lieviä virhei tä), 4 = hyvä ja 5 = erittäin hyvä. Raadissa on 5 arvioijaa. Tuloksina esitetään raadin keskiarvot. Aikaisemmat selvitykset Etelä-Saimaalla Vuosina 1972 - todettiin, että lähinnä alueella 1, 2, 3 ja 4A saaliin joukossa oli kaloja, joissa saattoi esiintyä jätevesien aiheuttamia makuvirheitä. Satunnaisesti saattoi makuhaittoja esiintyä myös kau empaa pyydetyissä kaloissa, mikäli nämä olivat hiljattain oleskelleet likaantuneilla vesillä (Oy Vesi Hydro, 1974). Vuonna 1986 Etelä-Saimaalta kerättyjen lahna, hauki ja muikkunäytteiden perusteella itäisen Pien Saimaan ja Vuoksen edustan kaloissa oli selviä teollisuusjätevesien aiheuttamia makuhaittoja. Myös joissakin Kyläniemen eteläpuolisen alueen lahnoissa todettiin makuvirheitä (Huovila & Kansanen, 1987). Samaan selvitykseen liittyvän kalastustiedustelun tulosten perusteella makuhaittoja esiintyi runsaimmin itäisen Pien-Saimaan alueella Haukiselälle saakka. Makuvirheitä esiintyi tasaisesti tutki musalueen eteläosassa Vuoksen suulle saakka. Myös Kattelussaaren ja Suur-Jänkäsalon välisellä alueel la esiintyi runsaasti makuhaittoja. Vuonna 1996 Etelä-Saimaalta ja Vuoksesta kerättyjen ahven, hauki, lahna ja siikanäytteiden perusteel la makuvirheiden esiintymisalue oli vuoteen 1986 verrattuna huomattavasti supistunut (Niemi, 1999). Haukinäytteiden arvioitiin useimmilla alueilla vähintään melko hyväksi. Ainoastaan Kaukaan tehtaiden edustalta pyydetty haukinäyte arvioitiin kelpaamattomaksi. Ahvenella ja lahnalla ihmisravinnoksi kelpaamattomia saatiin sekä jätevesien vaikutusalueilta että puh tailta alueilta. Siikanäytteistä ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi arvioitiin Kouvolanlahden näyte sekä Vuoksen näyte. Etelä-Saimaan kalastustiedustelun (Sundell, 1988) perusteella kalojen makuvirheistä ei millään osa-alueella koettu olevan vähäistä suurempaa haittaa kalastukselle. Vuoden 2003, 2009 ja 2014:n kalojen aistinvaraiset tutkimukset osoittivat, että kesällä otettujen näy tekalojen (muikku, siika, ahven, lahna ja hauki) kokonaislaatu ja maku oli melkein kaikilla osa-alueilla tyydyttävän ja erittäin hyvän välillä. Vuoksen ja Kaukaan lähialueen kalanäytteiden haju ja maku kyp sennettynä olivat vuonna 2003 huonommat kuin muilla osa-alueilla. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Näytekalat (muikku, siika, ahven, lahna ja hauki) pyydetään kaikilta osa-alueella Etelä-Saimaalla. Suurin osa kaloista pyydetään elo-syyskuun koetroolauksen yhteydessä. Loput näytekalat pyydetään muilla pyydysmenetelmillä. Pyynnin jälkeen kalat perataan, laitetaan vakuumipussiin, merkitään ja pakaste 17

taan. Pakastetut näytteet lähetetään laboratorioon aistittavan laadun arviointia varten (kalojen makuja hajuselvitys/vu:n makupaneeli). Aistinvaraista tutkimusta varten tutkitaan 5 kalaa per laji (muikku, siika, ahven, hauki ja lahna) per osa-alue. Mittarit, aikataulu ja raportointi Arvioidaan kalojen makua, hajua, kokonai5laatua sekä sopivuutta ravinnoksi. Tutkimuksen tulokset esitetään alueittain. Saatuja tuloksia verrataan muilta osa-alueilta ja samalta alueelta aiemmin saatui hin tuloksiin. Aistinvaraiset tutkimukset tehdään vuonna 2019. Sen jälkeen ne uusitaan viiden (5) vuo den välein. 8.2. Kalojen metsäteollisuuden vierasaineiden tutkimus (biomarkkerit) on saada kalan biovasteiden ja metsäteollisuuden jätevesien kemiallisten selittäjien avulla käsitys metsäteollisuuden ekotoksikologisista vaikutuksista Etelä-Saimaalla. Viimeisimmät ekotoksiko logiset tutkimukset Etelä-Saimaalla on tehnyt 1990- luvulla. Nämä tutkimukset tehtiin ennen ja jälkeen uusien biologisten puhdistamoiden ja valkaisuprosessien käyttöönottoa (Joensuun/Jyväskylän yliopis ton ja metsäteollisuuden yhteiset Ekotase ja ESAITOX projektit). Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Tutkimusmenetelmät ovat samat kuin vuosina 1991 1999 tehdyssä ekotoksikologia tutkimuksessa. Tutkimuksessa käytetään luonnonkaloja ja/tai sumputettuja kaloja. Tutkimukset tehdään tehtaiden vaikutusalueella sekä puhtaalla vertailualueella. Kaloista otetaan veri-, sappi- ja elinnäytteitä, joista analysoidaan metsäteollisuuden liittyviä fysiologis-biokemiallisia biomarkkereita (mm. maksan EROD/CVP1A, PROD, UDP-GT ja GST, plasman steroidihormoneja, sapen hartsihappo- ym. metaboliitit jne.). Näytteenotto tehdään kentällä ja analyysit tehdään esim. ekotoksikologiaan erikoistuneissa yli opistoissa tai tutkimuslaitoksessa. Mittarit, aikataulu ja raportointi Aineistosta kootaan raportti, jossa vertaillaan nykyajan tuloksia aikaisempiin tutkimuksiin. 18

9. RAPORTOINTI JA TIEDOTUS 9.1. Vuosikatsaukset Aineisto tehdään vuosiraportti jossa on tiedot sen vuoden kalataloustarkkailun tuloksista. Vuosiraportti valmistuu 1.4. mennessä. Raportin jakelu: UPM-Kymmene Oyj, Kaukas Metsä Fibre Oyioutseno Stora-Enso Oyj Imatran tehtaat Kaakkois-Suomen ELY-keskus/vesistö- ja kalatalousyksikköt Etelä-Saimaan alueen osakaskunnat Suur-Saimaan kalastusalue Saimaan vesiensuojeluyhdistys ry Alueen kunnat Kirjanpitokalastajat Vuositiedote lähetetään paikallisella medialle ja raportti on nähtävissä www.ekkalatalouskeskus.fi net tisivuille 9.2. Loppuraportti Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloustarkkailu loppuraportti valmistuu 1.5.2022 mennessä ja on tiedotus kauden 2017-2021 toiminnasta ja tuloksista. Loppuraportti antaa pohjaa uuden tekemän kalataloudellisen tarkkailuohjelman 2022-2026. Tiedotus ja jakelu ovat sama kuin vuosiraportti. Esitys uusituksi ohjelmaksi valmistuu 31.4.2022 mennessä. 10. KALATALOUDELUSEN KOMPENSAATIOTARPEEN ARVIOINTI Päätavoite on päivittää ja arvioida Etelä-Saimaan metsäteollisuuden jätevesien kalataloudellista ny kyistä haittaa. Selvitys koostuu Etelä-Saimaan kalastoa ja kalastusta ja vedenlaatuparametrien (fys/kem/bio) koskevista tarkkailu- ja tutkimustiedoista ajalta 1990-2020. Tarkkailu-ja tutkimustulos ten osalta viitataan Etelä-Saimaan kalataloustarkkailun ja vesistötarkkailun tuloksiin. Selvityksessä esi tetään vain keskeisimmät tulokset, jotta selvitys olisi mahdollisimman tiivis ja selkeä kokonaisuus. Sel vityksen tavoite on myös tehdä esitys kalataloushaitan kompensoinnista ja sen määräytymisperusteis ta tuleville lupakausille. Kalataloudellisen kompensaatiotarpeen selvitys tehdään vuonna 2020. Silloin voimme käyttää myös viimeisiä kalojen aistinvaraisia ja vierasaineiden tuloksia metsäteollisuuden jätevesien haittojen arvi oinnissa. 19

LÄHTEET Huovila, J. & Kansanen, P. 1987: Kalatalouden nykytilan selvitys, kotitarve- ja virkistyskalastus Etelä-Saimaalla v. 1986. - Oy Vesitekniikka Ab. Moniste 27s. + liitteet. Karels, A., Kuukka, H., Tiitinen, V. ja Parkkonen, J. 2002. Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellisen tarkkailuohjelma 2001. Etelä-Karjalan kalatalouskeskus. Lappeenranta. Kareis, A., Tiitinen, V. ja Parkkonen, J. 2003. Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellisen tarkkailuoh jelma 2002. Etelä-Karjalan kalatalouskeskus. Lappeenranta. Karels, A. ja Tiitinen, V. 2004, 2005, 2006, 2008, 2009, 2010, 2011. Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalata loudellisen tarkkailuohjelma 2003, 2004, 2005, 2006, 2007,2008, 2009, 2010 ja 2011. Etelä- Karjalan kalatalouskeskus ry. Lappeenranta. Kareis, A., Tiitinen, V ja Jussila, 1.2012, 2013, 2014, 2015, 2016. Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudel lisen tarkkailuohjelma 2011, 2012, 2013, 2014, 2015. Etelä-Karjalan kalatalouskeskus ry. Lappeen ranta. Karels, A. 2000. Ecotoxicity of pulp and paper mill effluents in flsh: Responses at biochemical, individu al, population and community Levels. Sellu- ja paperiteollisuuden jätevesien ekotoksisuus kaloille. Tutkimus kalojen biokemialisista, fysiologisista sekä populaatio-ja yhteisövasteista. 68 p. (177p.) Yhteenveto lp. Samenvatting lp. Jyväskylä Studies in Biological and Enviranmental Science 83, University of Jyväskylä, Finland. Karels, A. 2003. UPM-Kymmene Ovi:n Kaukaan tehtaiden vuoden 2003 kesä-heinäkuun vaihteen jäte vesipäästöjen vaikutukset kalaston määrään ja rakenteeseen Etelä-Saimaalla. Saimaan vesiensuo jeluyhdistys. Moniste No 1201/03. Niemi, A. 1999. Etelä-Saimaan kalakantoja ja kalastusta koskevat selvitykset 1990-luvulla. Maa- ja met sätalousministeriö. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 40/1999. Pulkkinen, K., 1999. Haukimadon (Trianopharus crassus) siirtyminen hankajalkaisista siikakaloihin ja loisen vaikutukset väli-isäntiin. Jyväskylä Studies in BioloqicaI and EnvironmentalScience 76, Uni versity of Jyväskylä, Finland. Seppovaara, 0.1969. ISON-SAIMAAN KALAT JA KALASTUS. Oy Keskuslaboratorio Centrallaboratorium Ab, The Finni5h PuIp and Paper Research Institute. Sundell, P. 2008. Etelä-Saimaan eteläosan kalasto ja kalastus vuonna 2006. Jyväskylän Yliopisto. Ympä ristötutkimuske5kus. Raportti 134/2008. Saukkonen, P. 2000. Etelä-Saimaan velvoitetarkkailun yhteenveto vuodelta 1999. Saimaan vesiensuo jeluyhdistys. Moni5te No 603/00. 20

Saukkonen, P. 2003. UPM-Kymmene OVi:n Kaukaan tehtaiden vuoden 2003 kesä-heinäkuun vaihteen jätevesipäästöjen vaikutuk5et Etelä-Saimaalla. Saimaan vesiensuojeluyhdistys. Moniste No 1086/03. Vesihallitus 1976: Saimaan alueen vesien käytön kokonaissuunnitelma. - 118: 1-370s. Vesihallitus. Tiedotus 21