MALLIVASTAUKSET Kauppaoikeus 4.2.2005 pakollinen aineopintotentti, täydennystentit
2 Tehtävä 1 (Toiviainen) (à 2 p.): a) Apporttiehto (Rissanen ym. s. 233-234); b) Osakassopimus (s. 243-244); c) Valtakirjaäänestys (s. 256); d) Äänileikkuri (s. 259 - arvostelussa otettu huomioon ruotsinkielisen käännöksen epätarkkuus); e) Voitto-osuuslaina (s. 304). Tehtävä 2 (Oesch) Kyse on erityisesti kahdesta asiasta: valmistamisesta yksityiseen käyttöön ja valokopiointia koskevasta sopimuslisenssistä (sen vaikutuksesta) (12 ja 13 :t). Lisäksi merkitystä on yleisön saataville saattamisen oikeutta (levittämisoikeutta) koskevilla (2 ) ja tekijänoikeuden kulumista koskevilla säännöillä (19 ). Ulkomainen, englantilainen, teos saa täällä suojaa ao. konventioiden mukaan, ja suoja täällä määräytyy Suomen lain mukaan. Opettajat X ja Y ilmoittivat opiskelijoille antavansa kirjan kappaleen heidän käyttöönsä ja sen olevan kopioitavissa. Lisäksi he valokopioivat yhden kappaleen koko kirjaa antaen sen vahtimestarille edelleen opiskelijoiden kopioitavaksi. Yksityiseen käyttöön kopiointi tarkoittaa valmistamista vain muutaman kappaleen valmistamista omaan käyttöön. Kopioinnin voi antaa toisen tehtäväksi kirjojen kohdalla. Sisältöä ja rajoja tulkitaan ahtaasti. X ja Y kuitenkin saattoivat sekä kirjan alkuperäiskappaleen että yhden kopion laajalle opiskelijajoukolle heidän saatavilleen levittämällä kappaletta laajan joukon saataville eli muuhun kuin yksityiseen piiriin. Eli kyse näyttäisi olevan levittämisoikeuden loukkaamisesta. Toista kappaletta ei valmistettu puhtaasti yksityiseen käyttöön vaan muille edelleenkopiointia varten. Yksityiseen käyttöön kopioitua kappaletta ei saa luovuttaa eteenpäin muuhun tarkoitukseen. Sen sijaan kirjan alkuperäiskappale on aikanaan tekijän suostumuksella myyty tai muuten pysyvästi luovutettu, joten tekijänoikeus on 19 :n mukaan tämän kappaleen osalta rauennut (1 momentti), ja tätä kappaletta saadaan yleensä levittää ja lainata vapaasti eteenpäin. Eli tältä osin ei olisi kyse loukkauksesta levittämisoikeuteen tai lainausoikeuteen.. Alkuperäiskappaleen osalta kirjan tekijällä olisi lain mukaan jopa oikeus korvaukseen teosten kappaleiden lainaamisesta yleisölle. Yksityishenkilöiden välistä lainaamista korvausoikeus ei koske. Oikeutta korvaukseen ei ole, jos lainaaminen on tapahtunut yleisestä kirjastosta tai korkeakoulukirjastosta (19 :n 4 momentti). Sen sijaan toisintokappale, valokopioitu uusi kappale, sitä ei ole aikanaan tekijän suostumuksella myyty tai luovutettu niin pysyvästi kuin 19 :n 1 momentissa on tarkoitettu. Tästä seuraa, että oikeudet eivät ole kuluneet vaan tämän kappaleen osalta loukkaus (yleisön
3 saataville saattaminen levittämällä) on tapahtunut. Joten ainakin tältä osin X:n ja Y:n toiminta on lain vastaista. Vahingon suuruus arvioidaan erikseen markkinahäiriön ym. tekijöiden mukaan. Onko rikosvastuulle tarvittavat kaikki rekvisiitat käsillä, kuten ansiotarkoitus ja tahallisuus RL 49:1:n ja TekijäL 56 a :n mukaan on myös asia erikseen, mutta nekin edellytykset on tutkittava. Kyseessä on lähinnä tekijänoikeusrikkomus eikä rikos, koska ansiotarkoitus tuskin toteutuu. Valokopiointia koskeva sopimuslisenssi ei ulotu asiaan, koska järjestökin näin ilmoittaa. Sitä paitsi nykyisen valokopiointisopimuslisenssin mukaan ei muutenkaan saa kopioida koko teosta, seikka, jota ei edellytetty tiedettävän, koska oppikirja on tässä suhteessa aukollinen. Tehtävä 3 (Mononen) Ks. Yritysoikeus s. 978 984. Tehtävä 4 (Viitanen) Huom! Kyseessä ei ole mallivastaus, vaan arvosteluperusteluiden erittely, joka pedagogisista syistä on selvästi sivun vastaustilaa pitempi. Kyseessä on käytetyn asunnon kauppa. Siihen sovelletaan siten asuntokauppalain (843/1994) 6 luvun säännöksiä. Rouva X:n ostamassa asunnossa havaittiin siis kosteusvaurioita kylpyhuoneessa kaksi vuotta sen jälkeen kun hän oli ostanut sen herra Y:ltä. Tapaustiedoista ei käy ilmi, oliko herra Y tietoinen kylpyhuoneen puutteellisesta kosteussuojauksesta asuntoa myydessään vai ei. Samassa taloyhtiössä on voinut ilmetä kosteusvauriota myös muissa asunnoissa, missä yhteydessä on voinut käydä ilmi, että kosteussuojaukset on laiminlyöty myös näiden asuntojen kylpyhuoneissa. Mikäli myyjä tiesi asiasta, mutta ei kertonut tästä ostajalle, voidaan soveltaa AsKL 6:11.1 3-kohtaa. Sen mukaan asunnossa on katsottava olevan virhe, mikäli myyjä laiminlyö kertoa ostajalle sellaisesta tiedossaan olevasta seikasta, jolla on merkitystä kaupan syntymiseen tai ainakin kauppaehtojen sisältöön. Mikäli myyjä ei sen sijaan tiennyt asiasta, voidaan puolestaan soveltaa AsKL 6:11.1 4- kohtaa. Puutteellisen kosteussuojauksen ja siitä aiheutuvien kosteusvaurioiden johdosta asunnon voidaan katsoa olevan kunnoltaan merkittävästi huonompi kuin mitä ostajalla on ollut perusteltua aihetta edellyttää. Tässä tapauksessa asunnon hinnalla ja iällä on tuskin merkitystä virhearvioinnin kannalta, sillä kyseessähän on - käytännössä valitettavan yleinen - poikkeaminen yleisesti hyväksytystä rakennustavasta.
4 Virhe on myöskin sellainen, jota ostaja ei ole voinut havaita AsKL 6:12 mukaisessa asunnon ennakkotarkastuksessa, sillä se olisi todennäköisesti edellyttänyt kaakeleiden irrottamista. Voidakseen vedota virheeseen X:n on ensinnäkin AsKL 6:14.1:n mukaisesti ilmoitettava virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. Tältä osin ongelmia tuskin aiheutuu, ellei X:n olisi tullut havaita kosteusvaurioita huomattavasti aikaisemmin. Yksityishenkilöiden välisessä asuntokaupassa sovelletaan kuitenkin tämän lisäksi AsKL 6:14.2 mukaista kahden vuoden ehdotonta vanhentumisaikaa, joka lasketaan asunnon hallinnan luovutuksesta. X oli ostanut asunnon tammikuussa 2003 eli yli kaksi vuotta sitten. Tapaustiedoista ei kuitenkaan käynyt ilmi, milloin asunnon hallinta oli siirtynyt. Useinhan hallinta siirtyy vasta muutaman kuukauden kuluttua kaupanteosta, joten X:n vaatimukset Y:tä kohtaan eivät ole välttämättä vanhentuneet. Ostaja voi AsKL 6:14.3:n mukaan vedota virheeseen 1 ja 2 momenteista ilmenevien aikarajojen estämättä, mikäli myyjä on menetellyt törkeän huolimattomasti tai kunnianvastaisesti ja arvottomasti. Tämä lainkohta tulisi lähinnä sovellettavaksi, mikäli herra Y on ollut tietoinen puuttuvasta kosteussuojasta ja siitä vääjäämättä seuraavista kosteusvaurioista. Mikäli ostajan vaatimukset eivät ole vanhentuneet, hänellä on virheen johdosta oikeus ainakin AsKL 6:16 mukaan virhettä vastaavaan eli korjauskulujen suuruiseen hinnanalennukseen. Vahingonkorvauksen saanti - mm. toisen asunnon vuokrakulut korjausten ajaksi - edellyttää yksityishenkilöiden välisessä asuntokaupassa AsKL 6:17.1:n mukaan myyjän tuottamusta. Todistustaakka on kuitenkin käänteinen, joten myyjän on osoitettava, ettei virhe johdu huolimattomuudesta hänen puoleltaan. Tapauksessa voi lisäksi tulla sovellettavaksi AsKL 5:3:n mukainen asunnon ensimmäisen myyjän virhevastuu myöhemmälle ostajalle, mikäli kyseisessä säännöksessä mainitut edellytykset täyttyvät. Asunnon ensimmäisen myyjän vastuuseen sovelletaan AsKL 4 luvun säännöksiä. Ostajan kannalta asunnon ensimmäisen myyjän virhevastuu on kätevä vaihtoehto erityisen siinä tapauksessa, että hän ei voi kohdistaa vaatimuksia enää asunnon myyjälle, koska kahden vuoden vanhentumisaika on jo kulunut umpeen. Vaatimusten kohdistaminen asunnon ensimmäiseen myyjään on perusteltua myös sen vuoksi, että väliaikaisen asunnon hankkimisesta aiheutuvat kustannukset ovat AsKL 4:26:n mukaisia välittömiä vahinkoja, jotka myyjä on velvollinen korvaamaan tuottamuksestaan riippumatta. Mikäli X kohdistaa vaatimuksensa Y:hyn, on jälkimmäisellä AsKL 7:2:n perusteella takautumisoikeus maksamastaan hyvityksestä sitä tahoa kohtaan, jonka vastuulla virheellinen työsuoritus viime kädessä on. Mikäli ostaja ei pääse sopimukseen korvauksista voi hän viedä asian ensin kuluttajavalituslautakunnan käsiteltäväksi siinäkin tapauksessa, että hän kohdistaisi vaatimuksensa pelkästään tai myös sopimus-kumppaniinsa, herra Y:hyn. Asuntokauppa-
5 asioissa lautakunta käsittelee KVVL 1 :n perusteella poikkeuksellisesti myös yksityishenkilöiden välisiä riita-asioita. Tehtävä 5 (Norros) Yritysoikeus 1999 s. 116-125. Yleisiä huomioita: - Kysymys kohdistui Airaksisen ja Jauhiaisen tekemään nimenomaiseen vertailuun. Vaikka eri osissa Yritysoikeus-teosta on mainittu muitakin osakeyhtiöiden ja henkilöyhtiöiden eroja kuin varsinaisessa vertailujaksossa, ei näihin eroihin viittaaminen oikeuttanut pistehyvitykseen. On vaikea perustella, miksi sellaisen seikan esiin tuomisesta tulisi saada pistehyvitys, jota kuitenkaan Airaksinen ja Jauhiainen eivät lähes kymmenen sivua pitkässä vertailujaksossaan koe tarpeelliseksi mainita. - Myönteistä oli, että jokainen kysymykseen vastanneista osasi mainita osakeyhtiön ja henkilöyhtiön keskeisimmän eron, henkilökohtaisen vastuun määräytymisen. - Vertailukysymys edellyttää sitä, että vertailtavien kohteiden eroihin kiinnitetään huomiota. Pelkästään kummankin kohteen erillinen kuvailu ei oikeuta täyteen pistehyvitykseen. - Jos kysymys on näinkin laaja kuin tarkasteltava kysymys oli, vastauksen tiiviyteen on kiinnitettävä huomiota, jotta se mahtuisi yhdelle sivulle.