S U M E R I N SIJAMUODOT (Luonnos XHTML-versiota varten) Aleksi Sahala, Helsingin Yliopisto v 0.2 (KESKENERÄINEN) 1
Substantiivilauseke Sumerin substantiivilauseke rakentuu yhdestä nominista (N) tai nominiketjusta (N+N 1...n ), jonka viimeistä komponenttia seuraa lausekkeen sulkeva sijapääte; NP = N(+N 1...n )+CASE. Nominiksi määritellään pääsana ja sitä seuraavat attribuutit: N = N(+ATTR 1...n ), jossa ATTR = A Num Dem Ngen. NP NP N CASE N N CASE N A N N Ngen /é /talo gal suuri -Ø/ +ABS/ / d ba-u 2 / d ba-u 2 dumu lapsi an-ak taivaan -ra/ +DAT/ Koska sijapääte sulkee NP:n, sen komponentit eivät kongruoi sijassa. Sijapäätteen lisääminen pääsanaan N siirtää sen mahdollisen attribuutin omaksi substantiivilausekkeekseen (1). (1a) é gal-ta /é gal+ta/ *é-ta gal suuresta talosta /talo suuri+abl/ *suuri talosta (1b) gù-dé-a lugal-ĝu 10 -gim /gudea lugal+ĝu 10 +gim/ *gù-dé-a-gim lugal- ĝu 10 kuin Gudea, kuninkaani /gudea kuningas+1poss+equ/ *kuninkaani kuin Gudea 2
Sijamuodot Sumerin substantiivit jakautuvat kahteen kategoriaan: elollisiin ja elottomiin. Jälkimmäiseen lasketaan myös ns. kollektiiviset substantiivit, joiden perusmuodon merkitys on konteksista riippuen yksiköllinen tai monikollinen: erin 'joukot'; udu 'lammas, lampaat'; áb 'lehmä, lehmät' jne. Elollisten substantiivien monikko muodostetaan suffiksilla /-e.ne/: lugal-le-ne 'kuninkaat'. Kokonaisuuksia ilmaistaan sanavartalon reduplikaatiolla: eloll. bára-bára-ne 'kaikki hallitsijat'; eloton, áb-áb 'kaikki lehmät'. ABS / NOM ERG GEN DAT LOC TER ABL-INST ADE-ALL KOM EQU Elollinen /-Ø/ /-e/ /-ak/ /-ra/ /-šè/ /ki...-ta/ /-da/ /-gim/ tai /-gin 7 / Eloton /-Ø/ /-e/ /-ak/ /-a/ /-a/ /-šè/ /-ta/ /-e/ /-da/ /-gim/ tai /-gin 7 / Infiksi / prefiksi /ma-/, /-ra-/, /-na-/ jne. /mu-/, /-ri-/, /-ni-/ jne. /-ši-/ /-ta-/ /-ni-/ /-da-/ Absolutiivi Absolutiivi on ergatiivikielille tunnusomainen sijamuoto, joka on syntaktiselta funktioltaan kaksijakoinen: Intransitiiviverbien yhteydessä absolutiivi merkitsee lauseen subjektin (1), transitiivisissa lauseissa se puolestaan toimii objektin sijana (2). Absolutiivi on tunnukseton ja toimii sumerin kielessä substantiivien perusmuotona.. (1) lugal ba-uš /lugal+abs ba+uš/ (2) lugal-e é mu-dù /lugal+e é+abs mu+n+dù/ kuningas kuoli /kuningas+abs kuoli/ kuningas rakensi talon /kuningas+erg talo+abs rakensi/ Ergatiivi Ergatiivi toimii transitiivilauseessa agentin sijana sijana (2). Ergatiivi esiintyy myös ns. Mes-annepadda-rakenteessa (3), joka koostuu verbin h amţu-vartalosta, sekä partisiipin tunnuksesta (nominalisoiva suffiksi) /-a/. Ergatiivin tunnus on /-e/. (3a) (3b) meš an-né pàd-da /meš+abs an+e pàd+a/ é lugal-e dù-a /é+abs lugal+e dù+a/ Anin kutsuma mies /mies+abs an+erg kutsua+pp/ kuninkaan rakentama talo /talo+abs kuningas+erg rakentaa+pp/ 3
Nominatiivi Nominatiiviksi kutsutaan ensimmäisen- ja toisen persoonan pronominien yhteydessä esiintyvää absolutiivin ja ergatiivin hybridisijaa. Nominatiivi toimii lauseen subjektina tai agenttina verbin transitiivisuudesta riippumatta (4). Nominatiivin tunnus on /-e/ tai /-Ø/. (4) zae é-a-ni-še ì-ku 4 -re-en /za.nom é+ani+še ĩ+ku 4 +en/ astuit sisään hänen taloonsa /sinä.nom talo+nsa+ter astuit/ Genetiivi Genetiivi ilmaisee muun muassa omistajaa ja partisiippirakenteiden näennäistä subjektia. Omistajaasemassa se toimii yleensä pääsansa jäljessä (poislukien ns. antisipatorinen genetiivi). Genetiivin tunnus on /-ak/. Koska tunnuksen [a] usein assimiloituu sitä edeltävään vokaaliin ja [k] katoaa sanan lopussa, voi sijapäätteen tunnistaminen olla toisinaan hankalaa (5). (5) dumu lugal-la /dumu lugal+ak/ kuninkaan poika /poika kuningas+gen/ Genetiivin tunnuksen [k] esiintyy ainoastaan ennen vokaalia. Hyvä esimerkki tämän tarkasteluun tarjoutuu genetiiviketujuista, joissa omistettavaa sanaa seuraa n määrä omistajia, ja viimeistä omistajaa n määrä genetiivin tunnuksia: Ngen N [1...n] + /ak/ [n...1]. Alla olevass puumallissa esimerkki genetiivilausekkeesta 'kuninkaan veljen pojan talo'. NPgen NP NPgen N N NPgen GEN N NPgen GEN Ngen é dumu šeš lugal-la -ka -ka /é dumu šeš lugal+ak+ak+ak/ /talo poika veli kuningas+gen+gen+gen/ 4
Genetiivi esiintyy toisinaan myös pääsanan edellä. Edeltävään genetiiviin viitataan tällöin käyttämällä possessiivisuffiksia (6). (6a) (6b) é-a ig-bi /é+ak ig+bi/ lugal-la ur-ra-ni /lugal+ak ur+ani/ talon ovi (tark. talon, sen ovi) /talo+gen ovi+3iposs/ kuninkaan palvelija /kuningas+gen palvelija+3aposs/ Partisiippirakenteissa genetiivi voi toimia näennäisenä subjektina (7). vrt. mes-anne-padda-rakenne. (7) alan tu-a gù-dé-a /alan+abs tu+a gudea+ak/ Gudean tekemä patsas /patsas+abs tekemä gudea+gen/ Datiivi Datiivi merkitsee mm. lauseen epäsuoraa objektia. Datiivin tunnus on elollisten sanojen yhteydessä /-ra/, elottomien parissa käytetään lokatiivia /-a/. Vanhan sumerin (engl. Old sumerian) aikaisissa teksteissä datiivin tunnus jätettiin useimmiten kirjoittamatta. Datiiviobjektiin kuitenkin viitattiin verbin prefiksiketjussa olevalla datiivi-infiksillä (8). Datiivin tunnuksen /a/ katoaa, mikäli tunnusta edeltää vokaali (9). (8) d inanna... mu-na-dù / d inanna+ra... mu+na+n+dù/ Inannalle...(joku jonkun) hänelle rakensi /inanna+dat PERF+DAT+rakensi/ (9) lugal-a-ni-ir /luga+ani+ra/ kuninkaallensa /kuningas+3aposs+dat/ Datiivi muistuttaa kirjoitetussa tekstissä toisinaan genetiiviä, koska tunnuksen [r] assimiloituu sitä edeltävään lateraaliin. Assimiloitunut datiivin tunnus kuitenkin kirjoitetaan eri syllabogrammilla (LA RA) kuin genetiivin (LA 2 RA 2 ) (10). (10a) (10b) d en-líl-lá / d enlil+ak/ d en-líl-la / d enlil+ra/ diĝir-rá /diĝir+ak/ diĝir-ra /diĝir+ra/ Enlilin /enlil+gen/ Enlilille /enlil+dat/ jumalan /jumala+gen/ jumalalle /jumala+dat/ 5
Lokatiivi Lokatiivi /-a/ vastaa jokseenkin suomen allatiivia ja inessiiviä. Sumerissa lokatiivia käytetään normaalisti ainoastaan elottomien sanojen yhteydessä (11). Useiden verbien yhteydessä lokatiivi toimii myös objektin sijana (12). (11) áb-zi-da amar-zi mu-ni-šár /áb+zid+a amar+zi(d) mu+ni+n+šár/ Puhtaissa lehmissä hän teki puhtaat vasikat... /lehmä+puhdas+loc vasikka+puhdas.../ (12) kù-babbar-ra šu tag-ga /kù.babbar+a šu tag+a/ koristeltu hopealla /hopea+loc koristeltu/ Terminatiivi Terminatiivin tunnuksia ovat /-(e)šè/; /-(é)š/; /-Vš/, jotka esiintyvät melko harvoin vokaalialkuisina. Mikäli ensi vokaali ei katoa, se toisinaan assimiloituu sitä edeltävään vokaalin. Terminatiivilla on kaksi pääfunktiota. Ensisijaisesti se ilmaisee liikettä jotakin kohti (13) tai benefaktiiviobjektia (14). Muutamien verbien, kuten tu 'tehdä; synnyttää; veistää' ja sa 4 'kutsua' yhteydessä terminatiivi toimii adverbiaalin sijana (15). (13) pu-úh -ru-um-šè in-íl /puh rum+šè ĩ+n+íl/ hän vei hänet neuvostoon /neuvosto+ter vei/ (14) (15) nam-til-la-ni-šè é-a mu-na-gub /nam.til+ani+šè é+a mu+na+n+gub/ na4 esi im-ta-e 11 alan na-šè mu-tu / na4 esi ĩ+m+ta+e 11 alan na+šè mu+tu/...hänen elämänsä vuoksi temppeliin sen asetti /elämä+3aposs+ter temppeli+all.../...hän toi alas dioriittia, ja veisti siitä kivisen patsaan /dioriitti toi patsas kivi+ter VEN+veisti/ Terminatiivi vastaa temporaalisissa yhteyksissä suomen adpositiota 'kunnes' ja 'saakka' (15). (15) ud ul-la!-šè /ud ul+ak+šè/ ikuisesti (kaukaisiin päiviin) /päivä kaukainen+gen+ter/ 6
Komitatiivi Komitatiivi /-da/ ilmaisee paitsi jonkin kanssa olemista (13), myös monien verbien yhteydessä objektia (mm. á...áĝ 'ohjeistaa'; šag 5 'olla miellyttävä jotakin kohtaan') (14). Komitatiivia voidaan käyttää myös konjunktiona ja' (15) (13) sipa udu(-a-ni)-da /sipa udu(+ani)+da/ paimen ja lammas /paimen lammas(-3aposs)-com) (14) en-e ur-ra-ni-da á mu-da-áĝ /en+e ur+ani+da á mu+da+áĝ/ herra ohjeisti orjaansa /herra-erg orja-3poss-com ohjeisti/ 7