JYVÄSKYLÄN KAUPUNKI Sosiaali- ja terveyspalvelut Ympäristöterveysosasto PÄIVÄKOTIEN HYGIENIAPROJEKTI 2012 Terveydensuojelulain tarkoituksena on väestön ja yksilön terveyden ylläpitäminen ja edistäminen sekä ennalta ehkäistä, vähentää ja poistaa sellaisia elinympäristössä esiintyviä tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa terveyshaittaa (terveydensuojelu). Elinympäristöön vaikuttava toiminta on suunniteltava ja järjestettävä siten, että väestön ja yksilön terveyttä ylläpidetään ja edistetään. Elinympäristöön vaikuttavaa toimintaa on harjoitettava siten, että terveyshaittojen syntyminen mahdollisuuksien mukaan estyy.
1. PROJEKTIN TAUSTAA JA TAVOITTEET Jyväskylän seudun ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen ja Multian terveydensuojelun valvontasuunnitelmassa 2012 on kirjattu suoritettavaksi Päiväkotien siivouksen laatu -projekti. Projektin idea syntyi terveydensuojelun suunnitelmallisen valvonnan tarkastusten aikana kertyneistä havainnoista, joiden mukaan useiden päiväkotien hygieniassa on havaittu puutteita. Projektin tarkoituksena oli selvittää muun muassa hygienian tasoa ja siivouksen riittävyyttä projektiin valituissa päiväkodeissa. Tämän lisäksi haluttiin tuoda esille hygienian tärkeys päiväkodeissa ja pohtia keinoja paremman hygienian saavuttamiseksi päivähoidossa. 2. PROJEKTIN TOTEUTUS Projektiin valittiin 10 päiväkotia ympäristöterveysosaston valvonta-alueelta. Hygieniaprojekti yhdistettiin terveydensuojelulain mukaiseen suunnitelmalliseen tarkastukseen, joten hygienia-asioiden lisäksi tarkastuksella kiinnitettiin huomiota myös muihin terveydensuojelulain kannalta oleellisiin asioihin. Ennen varsinaista tarkastusta kohteesta kerättiin esitietoja erillisellä kyselylomakkeella ja tarkastus suoritettiin erikseen sovittuna ajankohtana. Tarkastus perustui esitietolomakkeessa ja keskustelussa esille tulleisiin asioihin, näytteenottoon (pintahygienianäytteet) ja visuaaliseen havainnointiin. Tarkastukset suoritettiin touko-kesäkuun aikana vuonna 2012. 3. NÄYTTEENOTTO Jokaisesta projektiin valitusta päiväkodista otettiin 6 kontaktimaljanäytettä kokonaisbakteerimäärän määritystä varten ja 2 kontaktimaljanäytettä E.colin (ulosteperäisen saastutuksen indikaattorimikrobi) määritystä varten sekä 15 ATP-näytettä. 3.1 ATP-testaus eli luminometria Luminometria on nimensä mukaisesti valon mittaamista. Energian tärkein varastomuoto kaikissa elävissä soluissa on adenosiinitrifosfaatti eli ATP. ATP:sta saadaan muodostumaan valoa kemiallisessa reaktiossa. Syntyvän valon määrä on suoraan verrannollinen näytteessä olleeseen ATP:n määrään ja ATP:n määrä puolestaan kertoo, kuinka paljon näytteessä on ollut soluja. Mittaamalla ATP:n määrä saadaan kuva kokonaishygieniasta (mittaa mikrobien lisäksi soluperäisen lian). Pintapuhtautta tutkittaessa ei yleensä ole tarpeen erotella tuotejäämistä ja mikrobeista peräisin olevaa ATP:tä toisistaan, koska puhtaalta pinnalta ei pitäisi löytyä kumpaakaan. Jos pinnalla on mitä tahansa soluperäistä likaa, se toimii aina kasvualustana myös mikrobeille. ATP-testauksella saadaan hyvä kuva pintojen kokonaishygieniasta. 3.2 Kontaktimaljat Kontaktimaljat ovat perinteinen pintahygienian tutkimusmenetelmä ja niitä käytetään mm. kokonaisbakteerien ja E.colin määrityksiin pinnoilta. Kontaktimaljan pinta-ala on yleensä noin 25 cm 2. Kosketusnäytteenotolla saadaan pinnan todellisesta bakteerimäärästä esille noin 10-20 %, pinnan materiaalista riippuen. Mitä tasaisempi pinta, sitä parempi on tarttuvuus. Kontaktimaljat mittaavat mikrobiologista puhtautta eli elävien mikrobien määrää (pesäkettä muodostava yksikkö = pmy) pinnalla. 3.3 Näytteenottosuunnitelma Kontaktimaljanäytteet (E.coli ja kokonaisbakteerit) otettiin alle 3-vuotiaiden lasten ryhmästä, lasten ulottuvilla olevilta pinnoilta. ATP-mittaukset suoritettiin pienten ryhmätiloissa mutta myös jonkin muun lapsiryhmän tiloissa lasten ulottuvilla olevilta pinnoilta. Näytteillä haluttiin saada tietoa nimenomaan lasten ulottuvilla olevien pintojen puhtaudesta. Näytteenotto suoritettiin pistokoeluontoisesti, 1
siten että saataisiin mahdollisimman todenmukainen kuva hygieenisistä olosuhteista, joissa lapset päivän aikana päiväkodissa oleskelevat. Näytteenottoa ei näin ollen haluttu ajoittaa juuri siivouksen jälkeen vaan nähdä kuinka puhdasta tiloissa on kun tiloja on jo käytetty siivouksen jälkeen päivähoitotoimintaan. Osassa kohteista näytteenotto ajoittui kuitenkin lähes heti siivouksen jälkeiseen aikaan. Näytetulokset antavat tärkeää lisätietoa kohteen hygieenisistä olosuhteista, mutta jokaisen kohteen osalta tilannetta pohdittiin kokonaisvaltaisesti, huomioiden myös tarkastuksella tehdyt aistinvaraiset havainnot ja keskustelussa esille tulleet asiat. 4. YHTEENVETO TARKASTUSTEN AIKANA TEHDYISTÄ HAVAINNOISTA JA TOI- MENPIDE-EHDOTUKSIA Jokaisen projektissa mukana olleen päiväkodin osalta tilannetta tarkasteltiin kokonaisvaltaisesti, huomioiden pintahygienianäytteiden tulosten lisäksi myös tarkastuksella tehdyt aistinvaraiset havainnot ja keskustelussa esille tulleet asiat. Tarkastusten aikana pyrittiin saamaan mahdollisimman kattavasti tietoa päiväkodin hygieniaan vaikuttavista tekijöistä. Päiväkodin hygieniaan vaikuttavat monet eri tekijät, kuten esimerkiksi siivouksen laatu ja riittävyys, tilojen siivottavuus, tilojen ahtaus, hygieniakäytännöt päiväkodissa ja huonosti toimiva tai riittämätön ilmanvaihto. Osassa päiväkodeista havaittiin puutteita kaikissa edellä mainituissa tekijöissä. Jokaisesta tarkastuksesta on tehty päiväkotikohtainen tarkastuskertomus, joka on lähetetty asianosaisille heti tarkastuskertomuksen valmistuttua. Päiväkotien hygieniassa havaittiin paljon puutteita. Jokaisessa päiväkodissa havaittiin puutteita hygieniassa, mutta neljä päiväkotia oli selkeästi epähygieenisempiä kuin muut päiväkodit. Kyseisissä päiväkodeissa voitiin katsoa olevan hygieenisten epäkohtien vuoksi mahdollisesti terveyshaittaa aiheuttava tilanne. Näissä päiväkodeissa oli monia yhteneväisyyksiä, kuten suuri lapsimäärä ahtaissa tiloissa, siivouksen riittämättömyys ja puutteita päiväkodin hygieniakäytännöissä. 4.1 Siivouksen riittävyys ja laatu Tautia aiheuttavat mikrobit tarttuvat lapsesta toiseen koskettelun, hengitysilman, ulosteiden ja muiden eritteiden välityksellä. Tartunta voi olla suora tai epäsuora, jolloin välittäjänä toimivat päiväkodeissa mm. leikkikalut, tekstiilit, astiat, pöytäpinnat ja ylipäätään kaikki pinnat, joita lapset koskettelevat. Mitä nuorempia lapsia ryhmässä on, sitä helpommin taudit tarttuvat ja aiheuttavat sairastumista ja sitä suurempi merkitys on toimintaympäristön puhtaudella. (STM:n oppaita 2005:28). Päivittäiseen siivoukseen käytettävä aika oli useassa päiväkodissa melko pieni verrattaessa siivousaikaa lapsimäärään ja pinta-alaan. Taulukossa 1 on esitetty päiväkotien päivittäiseen siivoukseen varattu aika suhteessa lapsimäärään ja päiväkodin pinta-alaan. Päivittäiseen siivoukseen varattua aikaa ei voi kuitenkaan tarkasti määritellä pelkästään pinta-alan ja lapsimäärän perusteella, mutta näiden asioiden tulisi olla yhtenä lähtökohtana siivousaikaa määritettäessä. Taulukko 1. Päiväkotien kokonaispinta-ala, lapsimäärät ja päivittäiseen siivoukseen varattu aika. Pintaala m 2 Lapsimäärä hlö Päivittäiseen siivoukseen varattu aikaa Päiväkoti 1 noin 693 58 4-4,5 tuntia Päiväkoti 2 n. 600 59 3 tuntia Päiväkoti 3 n. 409 38 3 tuntia Päiväkoti 4 260 35 1 tunti Päiväkoti 5 n. 487,5 77 3,5 tuntia Päiväkoti 6 n. 800 n. 87 4 tuntia 15 min. Päiväkoti 7 426 66 1 tunti/ryhmä (4 ryhmää) Päiväkoti 8 110 vaihtelee päivittäin 1 tunti Päiväkoti 9 583,5 45 2 tuntia Päiväkoti 10 837 75 (ti ja to 85-90) 3,5 tuntia 2
Päiväkodit, joissa siivoustuntimäärä oli alhainen verrattuna päiväkodin pinta-alaan ja lapsimäärään, olivat aistinvaraisesti havaiten selkeästi epähygieenisempiä. Useassa päiväkodissa havaittiin pinttynyttä likaa, erilaisia tahroja ja pölyä sekä hiekkaa. Aistinvaraisesti havaiten likaisimpia päiväkoteja olivat Päiväkoti 2, Päiväkoti 6, Päiväkoti 8 ja Päiväkoti 10. Näissä kohteissa siivoukseen käytettävää aikaa voi ajatella pienennettävän vain jos tilojen käyttöaste oleellisesti vähenee. Aistinvaraisesti havaiten puhtaimpia päiväkoteja olivat Päiväkoti 3, Päiväkoti 5 (siivottu juuri ennen tarkastusta) ja Päiväkoti 7. Projektin aikana ei saatu tarkkaa tietoa, kuinka suuria siivoustuntimäärät ovat olleet aikaisempina vuosina, mutta joissakin kohteissa henkilökunta muisteli siivousmäärien vähentyneen vuosien saatossa. Ympäristöterveysosaston aiempina vuosina tekemien terveydensuojelulain mukaisten suunnitelmallisten tarkastusten tietojen perusteella siivoukseen päivittäin käytettävä aika on joidenkin kohteiden osalta pienentynyt. Erityisesti likaisimpien kohteiden osalta pitäisi ennemminkin pohtia siivousajan lisäämistä, tai muulla tavoin siivouksen tehostamista (esimerkiksi ilta-aikaan tapahtuva siivous ja päiväkodin lapsimäärän vähentäminen). Tilojen puhtaustason säännöllistä tarkkailua ei juurikaan tehdä. Päiväkodit ovat terveydensuojelulain mukaisia pintapuhtauden kannalta merkittäviä tiloja. Kohteissa havaittujen puutteiden vuoksi tilojen puhtaustason tarkkailua on syytä tehostaa. 4.2 Siivoussuunnitelma Projektin aikana lähes jokaisen päiväkodin osalta saatiin käyttöön ajantasainen päiväkodin siivoussuunnitelma/kooste siivouspalvelun sisällöstä. Siivoussuunnitelmissa havaittiin asioita, jotka ovat melko tulkinnanvaraisia. Esimerkiksi toisaalta saatettiin mainita, että kosketuspintojen pyyhkiminen huomioidaan päivittäin, mutta kalusteiden pystypintojen puhdistaminen oli mainittu harvemmin tehtävissä siivoustöissä (2-12 x vuodessa). Osassa siivoussuunnitelmista oli tiloja luokiteltu eri puhtausluokkien mukaan. Esimerkiksi erään päiväkodin siivoussuunnitelmassa taukotila ja toimisto oli arvioitu puhtaimpaan puhtausluokkaan mutta lasten leikkitila ja varastohuone keskimmäiseen (ei likaisin eikä puhtain) puhtausluokkaan. Kyseisenlaisesta tilojen luokittelusta herää kysymys, millä perustein eri tilojen puhtausluokat luokitellaan. Päiväkotien siivousta suunniteltaessa, luokiteltaessa ja toteutettaessa lapsi ja hänen tarpeensa tulisi olla ensisijaisena lähtökohtana. Yhdessäkään suunnitelmassa ei havaittu lasten iän vaikuttavan siivoukseen, vaikka puhdistamistarpeen ja -tiheyden arvioinnissa on otettava huomioon likaisuuden ja käyttöasteen lisäksi myös tiloissa hoidettavien lasten ikä. Kaikkien siivoussuunnitelmassa olevien ohjeiden tulisi olla niin seikkaperäisiä ja tarkkoja, ettei niiden noudattamisessa ole tulkinnan vaikeuksia. 4.3 Päiväkodin hygieniakäytännöt Päiväkotien hygieniakäytäntöjä tarkasteltaessa käytettiin avuksi sosiaali- ja terveysministeriön opasta infektioriskin vähentäminen päivähoidossa (Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:28). Oppaan ohjeistukseen verrattaessa lelujen pesemisessä ja lepuuttamisessa havaittiin puutteita jokaisessa päiväkodissa. Joissakin päiväkodeissa mainittiin, että leluja pestään enemmän silloin, kun on infektioaika. Lelujen pesuun pitäisi pystyä varaamaan riittävästi resursseja, jotta lelujen hygienia pysyisi hyvänä. Myös lakanoita ja käsipyyhkeitä vaihdettiin useassa päiväkodissa liian harvoin. Wc-hygienian tärkeys ja oikeanlaiset toimintatavat wc:ssä oli tiedostettu useimmassa päiväkodissa, mutta toisaalta osa päiväkodeista salli tilanpuutteen vuoksi wc-tilojen käytön lasten leikkitilana. 3
Käsien pesu on yksi tärkeimmistä toiminnoista, joilla voidaan vaikuttaa infektioiden leviämiseen päiväkodeissa. Käsienpesun tärkeys tiedostettiin päiväkodeissa, mutta tarkastusten aikana ei saatu selkeää kuvaa, kuinka tarkasti käsienpesua toteutetaan. Lasten käsienpesua voi tehostaa sekä lisäämällä pesukertoja että kiinnittämällä huomiota käsienpesutapaan. Päiväkodeissa havaittiin pinttynyttä likaa, pölyä, hiekkaa ja jopa eritetahroja (oksennusta, ulostetta). Eritteet pitäisi pystyä putsaamaan heti, eli käytännössä eritetahroja ei pitäisi esiintyä tarkastusten aikana lainkaan. Eritetahrojen siivoaminen kuuluukin usein hoitohenkilökunnan tehtäviin, koska siivooja ei ole juuri tuolloin aina paikalla. Eli eritetahrojen esiintymisessä on useimmissa tapauksissa kyse päiväkodin hygieniakäytäntöjen puutteellisuudesta. Puutteellisuuteen johtaneita syitä tulee pyrkiä pohtimaan kokonaisvaltaisesti (esimerkiksi johtuuko puute henkilökunnan resurssien vähäisyydestä vai huonosta ohjeistuksesta). Koska taudinaiheuttajia on aina liikkeellä ja useissa infektiotaudeissa tarttuvuus on suurta jo ennen kuin oireet alkavat, on tärkeää, että hygieniaohjeita noudatetaan aina riippumatta infektiotilanteesta. STM:n oppaassa 2005:28 on perustietoa tautien aiheuttajista ja niiden tarttumisesta sekä päivähoitoikäisten tartuntataudeista. Koska jokaisessa päiväkodissa havaittiin joitakin puutteita hygieniakäytännöissä, on oppaaseen suositeltavaa perehtyä. 5. PINTAHYGIENIANÄYTTEIDEN TULOKSET Kaikki projektissa otetut pintahygienianäytetulokset on koottu kuvaan 1. ATP-tulosten keskiarvo ja mediaani saattoivat poiketa toisistaan huomattavasti, koska tulosten joukossa saattoi olla esimerkiksi huomattavan suuria yksittäisiä tuloksia. Keskiarvo (RLU) Mediaani (RLU) Keskiarvo Kok Bakt (pmy/25cm2) 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 Päiväkoti 1 Päiväkoti 2 Päiväkoti 3 Päiväkoti 4 Päiväkoti 5 Päiväkoti 6 Päiväkoti 7 Päiväkoti 8 Päiväkoti 9 Päiväkoti 10 Kuva 1. ATP-näytteiden tulosten (RLU) keskiarvot ja mediaanit sekä kontaktimaljanäytteiden kokonaisbakteerimäärien (pmy/25cm 2 ) keskiarvot. 4
5. 1 ATP-mittausten tulosten tulkintaa ATP-SURE II-luminometria käytettäessä voidaan puhdistetuille pinnoille käyttää seuraavia rajaarvoja: < 60 RLU hyvä > 60 RLU huono Mikäli näytettä ei oteta juuri puhdistetulta pinnalta (kuten päiväkodeissa projektin aikana ei useinkaan otettu), voidaan näytteitä pyrkiä tulkitsemaan parhaimman saatavilla olevan nykytietämyksen mukaan. Mitä suuremman lukeman luminometri näyttää, sitä likaisempi pinta näytteenottokohdassa on ollut. ATP-mittauksista on saatavissa tietoa muun muassa Esko Korhosen väitöskirjasta Puhtauspalvelut ja työympäristö: Ostettujen siivouspalveluiden laadun mittausmenetelmät ja laatu sekä siivouksen vaikutukset sisäilman laatuun, tilojen käyttäjien kokemaan terveyteen ja työn tehokkuuteen toimistorakennuksissa. Väitöskirjassa on kerrottu esimerkiksi toimistohuoneiden, wc-tilojen ATP-tulosten keskimääräiset arvot (RLU) ennen siivousta ja sen jälkeen. Tulosten mukaan toimistohuoneiden pintahygieeninen laatu parani siivouksen vaikutuksesta siten, että ennen siivousta kaikkien mittausten keskiarvo oli 194 RLU ja siivouksen jälkeen 97 RLU. Toimistohuoneissa ATP-mittaukset kohdistettiin käsikontaminaation kannalta riskialteimpiin kohtiin. Toimistohuoneita siivottiin kerran viikossa. Kaikkien wctilojen tulosten keskiarvoksi ennen siivousta saatiin 231 RLU ja siivouksen jälkeen 74 RLU. Wc-tilat olivat yhteiskäyttöisiä ja siten herkkiä käytön vaihtelulle. Wc-tilat siivottiin kerran päivässä. ATPmittaukset kohdistettiin myös wc-tiloissa käsikontaminaation kannalta riskialteimpiin kohtiin. (Esko Korhonen 2011). Päiväkotien hygieniaprojektissa ATP-mittausten kaikkien tulosten (Kuva 1) keskiarvoksi saatiin 617,32 RLU. Keskiarvo pitää sisällään juuri ennen siivousta sekä juuri siivouksen jälkeen tehtyjen mittausten tulokset wc-tiloissa ja lasten leikkitiloissa. Tulokset ovat huomattavasti suurempia kuin siivoamattomissa toimistotiloissa tai toimistorakennusten wc-tiloissa. 5.2 Kontaktimaljanäytteiden tulosten tulkintaa Kokonaisbakteerien osalta voidaan tuloksia tulkita seuraavanlaisesti: Hyvä <50 pmy/25cm 2 Tyydyttävä 51-250 pmy/25cm 2 Huono >250 pmy/25cm 2 Kontaktimaljamenetelmällä määritettyjen kokonaisbakteerimäärien osalta voidaan sanoa, että menetelmällä ei saada esille pinnalla kasvaneiden bakteerien haitallisuutta, mutta voidaan kuitenkin olettaa, että runsaassa mikrobimäärässä voi olla mukana myös mahdollisia taudinaiheuttajia. E.colin osalta voidaan sanoa, että E.colin kasvaminen kontaktimaljalla kertoo ulosteperäisestä kontaminaatiosta näytekohdassa. E.coli ei elä kovin kauan suoliston ulkopuolella, elleivät olosuhteet ole E.colille ihanteelliset. Yhdessäkään näytteessä ei havaittu kasvavan E.colia. 6. POHDINTAA Projektin avulla havaittiin päiväkotien hygieniassa olevan monenlaisia puutteita. Osassa päiväkodeista havaittiin mahdollisesti terveyshaittaa aiheuttavat olosuhteet epähygieenisyyden vuoksi. Tämänkaltaisten päiväkotien hygieniaa tulee pyrkiä parantamaan mahdollisimman pian ja tilanne tulisi pyrkiä ratkaisemaan kokonaisuudessaan. Pohdittaessa päiväkotien hygieniaa kokonaisuutena, voidaan havaita, että se koostuu monesta eri tekijästä. Kuvassa 3 on pyritty havainnollistamaan päiväkodin hygieniaan vaikuttavia asioita. 5
Siivottavuus (esim. tavaramäärä, pintamateriaalien puhdistettavuus) Ilmanvaihto Tilan riittävyys Tilan käyttö (esim.lapsiryhmillä erilliset kotialueet) Siivouksen laatu PÄIVÄKODIN HYGIENIA Päiväkodin hygieniakäytännöt Siivouksen riittävyys Rakennuksen kunto Vanhempien rooli Henkilökunnan määrä Lasten määrä ja ikä Kuva 3. Päiväkodin hygieniaan vaikuttavia asioita. Kaikkien kuvassa 3 esitettyjen tekijöiden pitäisi olla kunnossa, jotta päiväkodin hygienian voidaan sanoa olevan hyvässä hallinnassa. Joissakin projektissa mukana olleissa päiväkodeissa puutteita havaittiin useassa eri tekijässä. Päiväkodin hygieniaan vaikuttavat tekijät ovat usein yhteydessä toisiinsa. Esimerkiksi jos lapsimäärä lisääntyy, ei ilmanvaihto välttämättä ole enää riittävä ja siivouksen määrää ei lapsimäärän lisääntyessä monestikaan lisätä. Lapsimäärän lisääntyessä myös tilat saattavat käydä liian ahtaiksi ja tilojen siivottavuus saattaa huonontua tavaramäärän lisääntyessä. Myös esimerkiksi rakennuksen kunto voi vaikuttaa huomattavasti päiväkodin hygieniaan. Jos päiväkodissa on esimerkiksi kosteusvaurioita ja mikrobikasvustoa, voi henkilökunnan työssä jaksaminen huonontua ja tätä kautta esimerkiksi päiväkodin hygieniakäytännöissä tapahtuvat puutteellisuudet voivat lisääntyä. Jos rakennuksessa on rakennuksen huonon kunnon vuoksi johtuva sisäilmaongelma, tulisi siivouksen riittävyyttä myöskin pohtia uudelleen. Tietysti lähtökohtana on aina, että rakennuksen huonosta kunnosta ei saa aiheutua terveyshaittaa ja esimerkiksi kosteusvauriot tulee korjata aina asianmukaisesti mahdollisimman pian. Pohdittaessa päiväkotien hygieniaa kokonaisuutena tulee muistaa, että kaikessa toiminnassa on otettava huomioon lasten erityinen herkkyys ja erilaiset edellytykset sekä niistä johtuvat erityisvaatimukset. Lasten käyttäytyminen tiloissa on aivan erilaista kuin esimerkiksi aikuisen käyttäytyminen toimistotiloissa. Lapset ovat kosketuksissa toisiinsa ja ympäristön pintoihin aivan eri tavalla kuin aikuiset ja pienimmät lapset laittavat tavaroita ja käsiään suuhun huomattavan usein. Lapset myös vasta opettelevat elämän perusasioita (esimerkiksi wc:ssä käynti ja syöminen) ja sotkua syntyy huomattavasti enemmän kuin aikuisella. Nämä asiat tulee ehdottomasti huomioida kun päätetään millä resursseilla (siivous, tilat, henkilökunta) lapsille tarjotaan päivähoitotoimintoja. Terveydensuojelulain mukaan elinympäristöön vaikuttava toiminta on suunniteltava ja järjestettävä siten, että väestön ja yksilön terveyttä ylläpidetään ja edistetään. Elinympäristöön vaikuttavaa toimintaa on harjoitettava siten, että terveyshaittojen syntyminen mahdollisuuksien mukaan estyy. On tutkittu, että päiväkodin hygieniaa parantamalla voidaan vaikuttaa päivähoitolasten sairastavuuteen. Tutkimusten perusteella hygieniaa parantamalla lasten infektio-oirepäivät vähenivät merkitsevästi, mikä oli nähtävissä vanhempien työstä poissaolojen vähenemisenä. Mikrobilääkkeiden käyttö väheni ja tätä myötä myös helposti syntyvien ja tarttuvien resistenttien bakteerien leviämismäärä väheni. Myös henkilökunnan infektiot vähenivät huomattavasti. (STM:n oppaita 2005:28) 6
LÄHDELUETTELO Korhonen E. 2011. Puhtauspalvelut ja työympäristö. Ostettujen siivouspalveluiden laadun mittausmenetelmät ja laatu sekä siivouksen vaikutukset sisäilman laatuun, tilojen käyttäjien kokemaan terveyteen ja työn tehokkuuteen toimistorakennuksissa. Jyväskylän yliopisto. Rahkio M., Virtalainen T., Suontamo T., Teirmaa S., Wirtanen G., Salo S., Syyrakki S. 2011. Pintahygieniaopas. Opas suurtalouksien, elintarviketeollisuuden, terveydensuojelu- ja elintarvikevalvonnan sekä alan opetuksen käyttöön. Kuudes uudistettu painos. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) oppaita 2005:28. Infektioriskin vähentäminen päivähoidossa. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Stakes. 2008. Päivähoidon turvallisuussuunnittelu. Oppaita 71. 7