Maa- ja metsätalousministeriö MUISTIO lainsäädäntöneuvos Katri Valjakka 14.11.2016 neuvotteleva virkamies Martti Patjas Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle HALLITUKSEN ESITYS EDUSKUNNALLE LAEIKSI ERÄISTÄ OHJELMAPERUSTEI- SISTA VILJELIJÄKORVAUKSISTA ANNETUN LAIN, EUROOPAN UNIONIN SUORIS- TA TUISTA MAATALOUDELLE ANNETUN LAIN 22 :N JA MAA- JA PUUTARHATA- LOUDEN KANSALLISISTA TUISTA ANNETUN LAIN MUUTTAMISESTA (HE 193/2016 vp) Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta on saanut kirjallisen lausunnon otsikossa mainitusta hallituksen esityksestä muun muassa Suomen Highland Cattle Club ry:ltä. Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta on pyytänyt maa- ja metsätalousministeriöltä kirjallista vastinetta Suomen Highland Cattle Club ry:n lausunnossa esitettyyn. Maa- ja metsätalousministeriö lausuu edellä mainitussa lausunnossa esitettyjen huomautusten osalta kunnioittaen seuraavaa. Suomen Highland Cattle ry:n lausunnossa esiin tuodut seikat Suomen Highland Cattle Club ry esittää eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle osoittamassaan lausunnossa muutosta kansallisen tuen pohjoisen kotieläintuen sonnien ikärajaan. Lausunnossa tarkoitettu kansallinen tuki myönnetään maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001), jäljempänä kansallisten tukien laki, nojalla. Lausunnon mukaan tuen määräytymisen ikäraja tulisi nostaa sonneille 36 kuukauteen nykyisen 20 kuukauden sijaan hitaasti kasvavilla nautaroduilta (Highland Cattle ja Galloway). Edelleen lausunnon mukaan muutos tulisi sisällyttää hallituksen esitykseen tässä yhteydessä. Suomen Highland Cattle Club ry:n lausunnon perusteluosassa todetaan ensinnäkin, että vuoden 2015 alussa voimaantulleessa lakimuutoksessa sonneille asetettiin 20 kuukauden yläikäraja pohjoisen kotieläintuen määräytymisessä. Perusteluna ehdotukselle yläikärajan nostamisesta lausunnossa esitetään ensinnäkin, että puolentoista vuoden ikäinen ylämaan karjan sonni ei ole hitaasti kasvavana nautarotuna teuraskypsä, vaan sen tyypillinen teurastusikä on noin kolme vuotta. Tästä seuraa lausunnon mukaan se, että ylämaan karjan kasvattaja joutuu kasvattamaan sonnia puolet kasvatusajasta ilman minkäänlaista tukea. Lisäksi lausunnon mukaan pohjoisen tuen merkittävä pieneneminen aiheuttaa Highland Cattle kasvattajille kohtuuttomia taloudellisia menetyksiä. Suomen Highland Cattle Club ry:n lausunnon perusteluosassa todetaan edelleen, että ehdotettu toimenpide (yläikärajan nosto) aiheuttaa rotukohtaisen poikkeuksen säädökseen. Lausunnossa ei pidetä rotukohtaista poikkeusta ongelmana, koska lausunnon mukaan lainsäätäjä on jo oma-aloitteisesti tehnyt poikkeuksen Highland Cattle -rodun osalta rajaamalla sen monen eläinten hyvinvointituen vaihtoehdon ulkopuolelle.
2 Asian lainsäädännöllinen tausta (sonnien ikäraja) Maa- ja metsätalousministeriö toteaa ensinnäkin, että nyt puheena olevaan hallituksen esitykseen HE 193/2016 vp ei sisälly mitään ehdotuksia, jotka liittyvät kansallisten tukien lain nojalla myönnettävän kansallisen kotieläintuen määräytymisperusteisiin taikka Euroopan unionin suorista tuista maataloudelle annetun lain (193/2013), jäljempänä suorien tukien laki, nojalla myönnettävän lypsylehmä- ja nautapalkkion määräytymisperusteisiin. Kansallisten tukien lain 10 :n (Kotieläintalouden tuet) 1 momentin mukaan kotieläintalouden tuet määräytyvät harjoitettavan tuotannon eläinmäärän, eläinyksikkömäärän tai tuotantomäärän perusteella. Edelleen pykälän 6 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään muun muassa keskimääräisen eläinmäärän laskemisesta, eläinten tilallapitoajasta, eläinyksikkörajoitteista sekä muista tuen ehdoista ja määräytymisperusteista. Kansallisten tukien lain 7 :n (Tuen määrä ja tukialueet) 1 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tukien määristä, yksikkötukien tasoista sekä tukialueista. Vuodelta 2016 maksettavista kansallisista tuista säädetään muun muassa vuodelta 2016 maksettavasta pohjoisesta tuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (40/2016). Mainitun asetuksen 10 :ssä säädetään eläinyksikköä kohti myönnettävästä tuesta, mukaan lukien tuki sonneille ja härille (vähintään kuusi kuukautta ja alle 20 kuukautta vanha eläin). Asetuksen 12 :ssä säädetään puolestaan teurastetuista hiehoista, sonneista ja häristä maksettavasta tuesta. Suorien tukien lain 20 :n 2 momentin mukaan aktiiviviljelijälle voidaan myöntää tukialueen ja sonnien, härkien, emolehmien ja hiehojen keskimääräisen määrän perusteella määräytyvää nautapalkkiota. Edelleen pykälän 5 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä muun muassa palkkion myöntämisen edellytyksistä, palkkiotasoista, keskimääräisen eläinmäärän laskemisesta sekä muista kyseisen palkkion ehdoista. Vuodelta 2016 maksettavasta nautapalkkiosta säädetään tarkemmin vuodelta 2016 maksettavista lypsylehmä-, nauta-, lammas- ja vuohipalkkioista sekä peltokasvipalkkiosta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (115/2016). Asetuksen 2 :n (Määritelmät) 2 kohdan mukaan sonnilla tarkoitetaan urospuolista vähintään kuuden kuukauden mutta alle 20 kuukauden ikäistä lihatuotantotarkoitukseen kasvatettavaa nautaeläintä. Asetuksen 3 luvussa säädetään tarkemmin nautapalkkiosta mukaan lukien eläimestä maksettavan nautapalkkion määrä (12 ). Suomen Highland Cattle Club ry:n lausunnon perusteluosassa viitataan eläinten hyvinvointikorvaukseen, josta säädetään puolestaan eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetussa laissa (1360/2014), jäljempänä ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten laki. Lain 7 :n (Eläinten hyvinvointikorvaus) 1 momentin mukaan eläinten hyvinvointikorvausta voidaan myöntää aktiiviviljelijälle, joka antaa sitoumuksen vähintään yhden eläinten hyvinvointia edistävän toimenpiteen toteuttamisesta. Pykälän 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä muun muassa korvauksen myöntämisen edellytyksistä, korvauksen enimmäis-
3 määrästä ja yksikkökohtaisesta määrästä, eläinyksiköistä, eläinyksiköiden laskemisesta sekä muista korvauksen ehdoista. Eläinten hyvinvointikorvauksesta säädetään tarkemmin ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa eläinten hyvinvointikorvauksesta (121/2015). Viljelijän valittavina olevista toimenpiteistä säädetään asetuksen 4 :ssä (Hyvinvointikorvauksen eläinlajikohtaiset toimenpiteet) ja tarkemmin asetuksen 3 luvussa. Nautojen osalta eläinlajikohtaisista toimenpiteistä säädetään tarkemmin edellä mainitun asetuksen 9 13 :ssä (Nautojen ruokinta ja hoito; Vasikoiden pito-olosuhteiden parantaminen; Nautojen pito-olosuhteiden parantaminen; Nautojen laidunnus ja jaloittelu; Nautaeläinten sairas-, hoito- ja poikimakarsinat). Suomen Highland Cattle Club ry:n lausunnossa esiin tuomista seikoista ei siis edellä sanottuun viitaten säädetä lailla vaan valtioneuvoston asetuksilla. Maa- ja metsätalousministeriö katsoo, ettei Suomen Highland Cattle Club ry:n lausunnossa esittämää sonnien ikärajaa koskevaa säännöstä ei voida sisällyttää lakiin eikä puheena olevaan hallituksen esitykseen HE 193/2016 vp. Kotieläintalouden tukien määräytymisperusteita ja niiden taustoista Euroopan unionin nautapalkkio ja kansallinen pohjoinen tuki Perusta sonneille maksettavien eläintukien yhtenäisyydelle muodostuu koko maassa maksettavan Euroopan unionin nautapalkkion pohjalta. Sonnien tukikelpoisuuden ikärajat nautapalkkiossa osana muita palkkioehtoja on valmisteltu yhdessä maataloustuottajien keskusjärjestöjen eli Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry:n ja Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund rf:n kanssa. Nautapalkkion rajaaminen alle 20 kuukauden ikäisille sonneille perustuu tuottajien keskusjärjestöjen ja laajemmin naudanlihasektorin omaan esitykseen. Edellä mainitun esityksen mukaan nautapalkkiolla on edistettävä aktiivista lihantuotantoa siten, että tuotannolla on hyvät edellytykset toimia ja kehittyä mahdollisimman tasapainoisesti kaikissa osissa maata. Nautapalkkion ehdot koskevat tasapuolisesti kaikkia tukikelpoisia, saman eläinryhmän nautoja rodusta riippumatta ainoastaan palkkiotasot eläintä kohti vaihtelevat alueiden välillä tuen alueellisen porrastuksen sekä kansallisten ja Euroopan unionin tukien yhteensovituksen vuoksi. Suomi on notifioinut Euroopan unionin säännösten mukaisesti nautapalkkion ehdot Euroopan unionin tuotantosidonnaisten tukien kokonaisuudessa komissiolle ja komissio on päätöksellään hyväksynyt tukien kokonaisuuden ja vahvistanut tukiehdot. Tuotantosidonnaiset Euroopan unionin tuet ja kansalliset tuet on valmisteltu tuottajien keskusjärjestöjen kanssa jatkuvassa yhteistyössä ja tukiehtojen yhtenäistämisestä eri tuissa esimerkiksi ikärajojen suhteen on ollut selkeä yhteinen näkemys tuottajien keskusjärjestöjen ja valtion välillä. Tukiehtojen yhtenäisyyden avulla tehostetaan ja selkiytetään tukien haku- ja käsittelyprosessia sekä vähennetään nautojen kasvattajille kohdistuvaa hallinnollista taakkaa ja virheriskejä. Vuodesta 2016 alkaen kansallisen pohjoisen eläintuen ikärajat sonneilla on yhdessä tuottajien keskusjärjestöjen kanssa päätetty yhtenäistää Euroopan unionin nautapalkkion kanssa. Karjankasvattajien on eri osissa maata oltava tasavertaisessa asemassa tukiehtojen suhteen. Jos yhtenäistämistä ei olisi tehty, olisi niin ylämaankarjan sonnin
4 kuin muidenkin rotujen sonnien yläikäraja kansallisessa pohjoisessa tuessa edelleen merkittävästi korkeampi kuin vastaavan sonnin nautapalkkion yläikäraja Etelä- Suomessa. Lisäksi sekavuutta ja epätasa-arvoa aiheuttaisi se, että saman sonnin yläikäraja olisi pohjoisen tuen alueella merkittävästi erilainen Euroopan unionin palkkion ja kansallisen pohjoisen tuen välillä. Laajapohjaisen valmistelutyön lisäksi jokainen kyseisen ikärajan (sonni ja härkä) muuttamiseen liittynyt valtioneuvoston asetus on ollut asianmukaisesti lausuntokierroksella. Ikärajojen yhtenäistämistä eri tukien välillä ei ole vastustettu yhdessäkään asetusluonnoksista saadussa lausunnossa. Tukien yleistä selkiyttämistä ja yhtenäistämistä on pidetty poikkeuksetta erinomaisena ja toivottavana asiana. Euroopan unionin nautapalkkion keskeisenä tavoitteena on ylläpitää naudanlihatuotantoa Suomen erityisissä olosuhteissa, joissa tuotanto on korkeiden tuotantokustannusten takia vaarassa vähentyä. Suomen liittymissopimuksen Euroopan unioniin mukaan kansallisen pohjoisen tuen on puolestaan ylläpidettävä sellaista perinteistä alkutuotantoa ja jalostusta, joka soveltuu luontaisella tavalla alueen ilmasto-olosuhteisiin. Molempien tukijärjestelmien ensisijaisena lähtökohtana on siten naudanlihan tuotantomäärän turvaaminen. Ylämaankarjalla eläinten kasvu on tyypillisesti hidasta, ja Highland Cattle Club ry:n verkkosivujen (www.highlandcattle.fi) mukaan Puhdasrotuinen ylämaankarjan sonni on teuraskypsä n. 2-3 vuoden iässä. Yleisemmillä nautaroduilla sonnien teurasikä jää lihantuotannossa yleensä alle kahteen vuoteen, mutta vaihtelu kasvatusajassa voi olla suurta myös muiden rotujen, eri tuotantotapojen ja yksittäisten tilojen välillä. Tukiehdoissa ei ole mahdollista ottaa kattavasti huomioon eri tuotantotapojen eroja ja useiden muiden eri nautarotujen välisiä eroja ilman, että hallinnollinen taakka ja lukuisten yksittäisten tukiehtojen raskaus tuottajille kasvaisivat kohtuuttomasti. Tukiehtojen yhtenäistämisen vuoksi jokainen saman tukialueen tukikelpoinen ja vähintään 20 kuukauden ikäiseksi kasvatettava sonni saa nyt täysin samansuuruisen tuen rodusta riippumatta. Keskimääräinen teuraspaino on ylämaankarjalla hieman matalampi kuin yleisemmillä lihanautaroduilla, joten tuotettua naudanlihakiloa kohti laskettuna eläintuki on ylämaankarjalla keskimääräistä korkeampi. Eläinten hyvinvointikorvaus Suomen Highland Cattle Club ry:n lausunnossa todetaan että yläikärajan nosto ei olisi ongelmallinen, koska lainsäätäjä on jo oma-aloitteisesti tehnyt poikkeuksen Highland Cattle -rodun osalta rajaamalla sen monen eläinten hyvinvointituen vaihtoehdon ulkopuolelle. Käytännössä näillä asioilla ei ole kytkentää, koska kansallisesta pohjoisesta tuesta ja eläinten hyvinvointikorvauksesta säädetään eri asetuksilla. Ylämaankarja ja vastaavasti biisonit eivät saa eläinten hyvinvointikorvausta esimerkiksi eläinten laidunnuksesta ja jaloittelusta, koska läpi vuoden ulkona kasvatettavilla naudoilla näillä toimenpiteillä tavoiteltava hyvinvointi toteutuu luontaisesti. Muiden rotujen tyypillisillä kasvatustavoilla laidunnuksen ja jaloittelun järjestämisestä aiheuttaa lisäkustannuksia, joihin eläinten hyvinvointikorvauksen maksaminen juuri näille toimenpiteille perustuu.
5 Erityispiirteet ylämaankarjan kasvatuksessa Ylämaankarjan kasvatuksessa on mahdollista edistää esimerkiksi ympäristönsuojelua ja eläinten hyvinvointia kustannustehokkaasti ja tyypillisen ylämaankarjatilan olosuhteissa hyvin luontaisesti, mikä luo erinomaiset edellytykset monialaiselle erikoistuotannolle. Tuotanto on laajaperäistä ja ympäri vuoden ulkona pidettävä karja hyödyntää laidunnuksessa tehokkaasti esimerkiksi luonnonlaitumia, hakamaita ja rantaniittyjä. Tuotanto ei myöskään vaadi yhtä merkittäviä rakennus-, laite- ja viljelykalustoinvestointeja kuin korkeaan tuottavuuteen tähtäävä naudanlihan erikoistuotanto. Hitaan eläinten kiertonopeuden takia eläinhankintoja on vakiintuneessa ylämaankarjan kasvatuksessa tehtävä suhteellisen harvoin. Näistä syistä kustannusrakenne on muussa naudanlihan tuotannossa yleensä paljon raskaampi kuin ylämaankarjalla. Ylämaankarjan tuotannon erityispiirteiden takia monet maaseutuohjelman mukaiset toimenpiteet sopivat tyypilliselle ylämaankarjatilalle selvästi keskimääräistä nautatilaa paremmin. Perinnebiotooppisopimukset soveltuvat monen ylämaankarjatilan viljelyja tuotantotapaan ja merkittävällä osalla tiloista ainakin peltoviljely on luomutuotannossa. Näiden toimenpiteiden ja viljelyalan kautta ylämaankarjan kasvattajille kohdistuu usein keskimääräistä nautatilaa suurempi ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten määrä. Muilla tavoin hyvin kustannustehokkaalla tuotannolla, mutta pitkällä ylämaankarjan kasvatusajalla on vaikea kilpailla jatkuvasti tehostuvan ja kehittyvän muun naudanlihan erikoistuotannon kanssa. Monella ylämaankarjatilalla liha myydäänkin suoraan kuluttajille kustannustehokkaasti ja kuluttajien arvostamalla tavalla tuotetusta laadukkaasta lihasta saatava merkittävä lisäarvo jää suoraan tuottajalle. Samalla lihantuotanto on näillä tiloilla usein vain osa maaseutuyrittäjyyden laajaa kokonaisuutta. Ylämaankarjan kasvatukseen yhdistyy luontaisesti myös muunlainen maaseudun monialainen yritystoiminta kuten maatilamatkailu, erilaiset ohjelmapalvelut ja muu pienyritystoiminta. Myös näiden muiden elinkeinojen kehittämiseen voidaan merkittävällä tavalla hyödyntää Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman rahoitusmahdollisuuksia.