KALAJOEN SEURAKUNNAN PIISPANTARKASTUS- PÖYTÄKIRJA

KALAJOEN SEURAKUNNAN PIISPANTARKASTUS- PÖYTÄKIRJA Aika: 20. ja 22.1.2012 Tarkastajat: Piispa Samuel Salmi Pappisasessori Pauli Niemelä Lääninrovasti Kari Tiirola Notaari Outi Äärelä Perjantai 20.1.2012 1 Aamupala seurakuntakodilla klo 8.30 Läsnä: Herra piispa seurueineen (pappisasessori Pauli Niemelä, lääninrovasti Kari Tiirola, notaari Outi Äärelä), piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Rauli Junttila ja puoliso Aino Junttila, talouspäällikkö Liisa Ukonaho, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Pentti Haapakoski, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Reijo Hihnala. Piispantarkastus aloitettiin runsaalla aamupalalla seurakuntakodilla. 2 Hartaus Kalajoen kirkossa klo 9.15 Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Rauli Junttila ja puoliso Aino Junttila, kanttori Heidi Huhtala, seurakunnan työntekijöitä ja luottamushenkilöitä sekä koululaisia. Kalajoen kirkko oli täynnä iloisia lasten ääniä piispan seurueen saapuessa aloittamaan piispantarkastusta. Hartauden aluksi Aleksi ja Jeremias Heikkilä sekä Petri Riuska soittivat vaskisoittimilla virren 490, Mä silmät luon ylös taivaaseen. Kirkkoherra Junttila toivotti piispan seurueineen sekä koko kirkkoväen tervetulleeksi Kalajoen kirkkoon ja seurakunnan piispantarkastukseen, minkä jälkeen laulettiin virsi 484. Pohjankylän koulun kuoro lauloi hartaudessa useaan otteeseen opettajansa Soili Aution johdolla. Oppilaat säestivät lauluja eri soittimilla. Kirkkoherra Junttila puhui hartaudessa kotikirkon merkityksestä. Kirkossa olemme Isän luona ja Jumala itse palvelee meitä. Kirkko- 1

herra kertoi Kalajoen kirkon alttaritauluista, jotka viestivät siitä, miten Jumala toimii. Piispa kertoi iloitsevansa siitä, että niin iso joukko oli tullut Taivaan Isän silmien eteen aloittamaan piispantarkastusta. Kirkko on Jumalan koti ja sellaisena turvallinen paikka jokaiselle. Hän kertoi myös omia rakkaita muistojaan Kalajoen kirkosta. Kristittyinä me liitymme sukupolvien ketjuun. Siitä kertoo myös piispan risti, joka on kulkenut piispojen kaulassa jo 161 vuoden ajan. Risti kertoo sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, joka on ottanut meidät kaikki omikseen. Piispa muistutti, että kerran kasteessa otsaan ja rintaan piirretty ristin merkki seuraa meitä pieniä ja suuria koko elämän ajan. Me muodostamme Jeesuksen joukon, jolla on toivo ja suuntana taivaan koti. Jeesus tuntee jokaisen nimeltä ja tahtoo siunata meitä kaikkia. Piispa päätti puheensa toivottamalla turvallista matkaa ja Jumalan läsnäoloa tähän päivään ja koko elämään. Kuoron laulun jälkeen piispa siunasi kirkkoväen Herran siunauksella. Laulettiin virsi 498. 3 Vierailu Raumankarin koululla klo 10.30 Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Rauli Junttila ja puoliso Aino Junttila, talouspäällikkö Liisa Ukonaho, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Pentti Haapakoski, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Reijo Hihnala, tiedottaja Jussi Leppälä, Raumankarin koulun rehtori Teuvo Tuorila, opettajia ja oppilaita. Raumankarin koulun rehtori Teuvo Tuorila toivotti herra piispan seurueineen tervetulleeksi vierailulle. Hän kertoi koulun mielenkiintoisesta historiasta ja nykypäivän rakenteista. Vierailijat ohjattiin opettajanhuoneeseen kahville. Koulussa toimivan mediapajan oppilaat haastattelivat piispaa. Rehtori kertoi koulun ja seurakunnan runsaasta ja monipuolisesta yhteistyöstä. Opettajanhuoneesta siirryttiin juhlasaliin, jossa piispa tervehti sinne kerääntyneitä oppilaita ja ryhtyi vastaamaan hänelle esitettyihin kysymyksiin. 1. Miltä tuntui, kun teidät valittiin piispaksi, oletteko viihtyneet tehtävässä? Olen ollut 11 vuotta Oulun hiippakunnan piispana. Muutos oli todella suuri. Virka on julkinen, kirkon ja yhteiskunnan palvelemista. Olen iloinnut siitä, että olen voinut antaa itseni käyttöön kirkon edustamien arvojen hyväksi. 2. Mitä teette tavallisena työpäivänä, kuinka pitkä se on? Piispallakin on vuosiloma, mutta muuten piispa on töissä joka päivä ja koko ajan. Työ kuitenkin antaa myös voimia. 3. Millainen koulutus piispaksi tarvitaan? Piispan täytyy olla pappi. Sen lisäksi täytyy hankkia valmiuksia vastata vaatimuksiin, joita virka sisältää. Piispan virassa vaaditaan mm. kielitaitoa, lain tuntemusta, hallinnon tuntemusta sekä kirkon historian tuntemusta. Valmius hoitaa yhteiskunnallisia suhteita on keskeinen. Piispa on paitsi oman yksik- 2

könsä ylin johtaja, hän myös ylläpitää suhteita muun muassa elinkeinoelämään, julkiseen hallintoon, kuntiin, kouluttaviin laitoksiin, järjestöihin ja puolustusvoimiin. 4. Kenelle suosittelette papin tai piispan virkaa? Arvostan jokaisen ihmisen työtä, kunhan se on rehellistä. Jokainen voi olla omalla paikallaan kristittynä toteuttamassa Jumalan tahtoa. Niin hienoa tehtävää kuin papin tehtävä on mielestäni harvassa. Pappina saa kertoa iankaikkisen elämän todellisuudesta; siitä, että elämä ei pääty tähän vaan olemme matkalla. Pappi saa kertoa Jumalan rakkaudesta työnsä puolesta. Jos sellainen kutsumus jollakin on, rohkeasti eteenpäin! Piispan virkaa ei voi suositella; siihen ei voi pyrkiä, vaan siihen kutsutaan. 5. Saako piispa palkkaa? Kyllä piispa saa palkkaa, siitä ei tarvitse olla huolissaan. 6. Millaista muuta työtä olette tehneet seurakunnassa? Olen ollut urkujenrakentajan apulaisena, sekatyömiehenä, teologian opiskelijan työharjoittelussa, seurakuntapastorina, kappalaisena, kirkkoherrana, kansanopiston rehtorina, vt. tuomiorovastina, tuomiokapitulin pääsihteerinä, pappisasessorina ja lääninrovastina - ainakin. 7. Mitä mieltä olette kuolemanrangaistuksesta? Kuolemanrangaistus on mielestäni epäinhimillinen asia. Elämä on Jumalan ihmiselle antama ainutkertainen lahja riippumatta siitä, onko hän hyvä vai paatunut rikollinen. Kuolema ei ole ihmisen valtaan annettu asia; kenelläkään ei ole oikeutta riistää toisen henkeä. Tämän kysymyksen kohdalla tulevat mieleen hirmuhallitsijat. Voisi ajatella, että kuolemanrangaistus on myös liian helppo ratkaisu. Kuolemanrangaistustakin kovempi rangaistus on se, että ihminen joutuu miettimään tekojaan vankeudessa koko elämänsä ajan. 8. Mitä mieltä olet naispappeudesta, saako nainen olla piispa? Kirkko on hyväksynyt naispappeuden vuonna 1986, päätös on astunut voimaan vuonna 1988. Olen koko piispakauteni ajan vihkinyt naisia pappisvirkaan. Naisen tehtävä voi hyvin olla papin virka. Olemme Sanan kirkko, joka on olemassa, jotta ihminen löytäisi yhteyden Kristukseen. Pelastuksen sanoma ei ole riippuvainen puhujan sukupuolesta. 9. Mitä mieltä olette nykynuorista? Nykynuoret ovat hyviä nuoria. He ovat vilpittömän keskustelevia ja etsivät yhteyksiä toisiin muun muassa sosiaalisessa mediassa. Vuorovaikutus ja mielipiteiden jakaminen on tärkeää. Nuoret haluavat myös muuttaa maailmaa. Toivoisin, että nuoret eivät masentuisi elämää vastaan olevista ilmiöistä. Maailmassa on paljon väkivaltaa ja kiusaamista, ilmiöitä, jotka eivät ole elämän puolella. Ne ovat kuitenkin marginaalisia ilmiöitä ajatellen koko nuorisoa. Maailma värittyy tiedotusvälineissä ongelmien kautta. Muistakaa, että tämä ei ole todellisuus, vaan todellisuus on sydämessänne. Kun uskotte itseenne ja välitätte toisistanne, teillä on tulevaisuus. Muistakaa, että olette tärkeitä, Jumalan luomina ainutlaatuisia. Kunnioittakaa lähimmäistä ja arvostakaa häntä vaikka toinen olisi erilainen, parempi tai huonompi. Silloin teillä on tulevai- 3

suus. Siihen tiivistyy myös ristin sanoma. Ristin yläpuu kertoo Jumalan rakkaudesta, joka tulee ylhäältä alas kohti ihmistä. Se on merkki siitä, että Jumala rakastaa meitä jokaista. Poikkipuu sanoo, että meidän tulee katsoa lähimmäistä, sivullemme. Tästä todellisuudesta muodostuu elämisen arvoinen elämä. Risti on tyhjä; se on siis voiton, ei kuoleman merkki. 10. Onko viina pahaksi? Viina on viisasten juoma. Tilastot alkoholinkulutuksesta ovat kasvaneet valtavasti. Alkoholin liikakäyttö on kansanterveydellisesti uhka. Pelottelu on kuitenkin tarpeetonta. Ihmisen on tehtävä itselleen selväksi tiettyjä perusperiaatteita. Teistä tulee kenties joskus nuoria äitejä ja isiä. Paula Risikko puhui eräässä seminaarissa sikiön oikeuksista viitaten odottavien äitien alkoholin käyttöön. Se on tutkitusti todella vakava asia ja molempien vanhempien vastuulla. Alkoholi saattaa aiheuttaa perhe-elämässä väkivaltaa; suurin osa kaikista väkivaltarikoksista perustuu alkoholin kohtuuttomaan käyttöön. Eurooppalaisessa kulttuurissamme alkoholi on luontevasti esillä, mutta se on viisasten juoma. 11. Oletteko olleet lapsesta asti uskossa vai käännyittekö? Olen saanut kasvaa kristityssä kodissa, puolestani on rukoiltu paljon. Tässä virrassa olen saanut kasvaa, minulla ei ole ollut kääntymiskokemusta. Pidän oman kääntymiseni ajankohtana 31.3.1951 kun minut kastettiin Muonion pappilassa. Kun ihminen on kastettu, se riittää minulle. Kunnioitan kuitenkin kaikkia, joilla sellainen kokemus on. 12. Mikä on lempivirtenne? Rakastan luontoa, se on minulle hyvin tärkeä. Eräs virsi, jossa yhdistyy Jumalan luomakunnan kauneus ja hänen rakkautensa ihmisiä kohtaan, on virsi 30, Maa on niin kaunis. 13. Mitä mieltä olette hevimusiikista? Sen sanotaan joskus olevan yhteydessä Paholaiseen. Jos joku pitää hevimusiikista, hän voi kuunnella tai soittaa sitä vapaasti. Tämä on Jumalan maailma, enkä usko, että joku musiikkityyli olisi erityisesti Paholaisen asialla. 14. Käyttekö muiden toimittamissa jumalanpalveluksissa? Olen kirkossa työni puolesta lähes joka sunnuntai. Matkoilla pidän tärkeänä kuunnella jumalanpalvelusta vaikkapa radiosta. 15. Mitä mieltä olette homoseksuaalisuudesta ja samaa sukupuolta olevien avioliitosta? Suomen lainsäädäntö ei tunne samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Avioliitto on kirkon näkökulmasta miehen ja naisen välinen liitto. Ihmisarvoa on aina kunnioitettava. Ihmisiä ei voi pitää eriarvoisessa asemassa sukupuolisen suuntautumisensa takia. Samaa sukupuolta olevat voivat rekisteröidä parisuhteensa. Kirkko on päättänyt, että on mahdollista pitää heidän kanssaan yhteinen rukoushetki ja elää rinnalla sitä todellisuutta, jonka he kokevat omakseen. 4

16. Mitä mieltä olette siitä, että niin moni on eronnut kirkosta lyhyen ajan sisällä? Kyseessä on ollut protestiaalto tiettyyn asiaan liittyen. Surullista on ollut se, että kirkosta on haluttu nähdä vain yksi ainoa piirre, johon on ripustettu joku oma asenne tai ajattelutapa. Reaktiot ovat olleet äkkinäisiä ja katkaisseet yhteyden elämää kannattelevaan todellisuuteen. Olen murheellinen siitä, että sellainen joukko lähti ja toivon, että he tulisivat takaisin. Eläminen kirkossa ei ole sama kuin eläminen vaikkapa yhdistyksen jäsenenä. Kirkko on vuosituhantista perinnettä kantaen tuonut ihmiselle turvallisuutta, uskoa ja rakkautta. Siitä irtisanoutuminen kevyin perustein, massa-ajattelun perusteella, tuntuu pahalta. Ovet ovat kuitenkin auki niille, jotka tulevat toisiin ajatuksiin. 17. Kuinka monta seurakuntaa hiippakunnassa on, kauanko kestää vierailla kaikissa? Hiippakunnassa on 61 seurakuntaa. Kun aloitin piispana, niitä oli 79. Kaikkien tarkastaminen on kestänyt 10 vuotta. Kuntauudistus vaikuttaa tulevaisuuteen tässä kysymyksessä. 18. Miksi vierailette kouluilla? Hiippakunnassani on noin 550 000 Suomen ev.-lut. kirkon jäsentä. Huikea valtaosa teistä koululaisista kuuluu kirkkoon. Jokainen seurakunnan kirkkoherra ja työntekijä ovat minun alaisiani, olen tullut heitä tapaamaan. Käymme keskustelua siitä, mitä seurakuntaan kuuluu ja esimerkiksi siitä, miten nuoret jaksavat. En voi keskustella jokaisen teidän kanssanne, mutta näin me tulemme vähän tutuiksi. Keskinäinen vuorovaikutus ja yhteyden pitäminen on tärkeää. Iloitsen jokaisesta teistä tässä koulussa, olette upeaa nuorisoa! 19. Miltä tämä koulu vaikuttaa? Koulu vaikuttaa elinvoimaiselta ja dynaamiselta. Täällä on innostuneita ihmisiä ja eteenpäin menemisen ote. Toivotan kaikille sydämestäni Taivaan Isän siunausta ja voimia. Te olette tulevaisuus. Kun pidätte yllä toivoa, jonka lähtökohtana on, että Jumala rakastaa meitä, voimme rauhassa kulkea kohti tulevaa. Jumala siunatkoon jokaista teitä henkilökohtaisesti ja koko koulua. 4 Lounas Raumankarin koululla klo 11.15 Piispantarkastuksen väki osallistui koulun lounasruokailuun. 5 Hartaushetki Himangan kirkossa klo 12.00 Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Rauli Junttila ja puoliso Aino Junttila, talouspäällikkö Liisa Ukonaho, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Pentti Haapakoski, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Reijo Hihnala, seurakunnan työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Miesten lauluryhmä suntio Paavo Tiinasen johdolla aloitti hartauden laululla. Kappalainen Jorma Puhakka toivotti piispan seurueineen tervetulleeksi Himangan kirkkoon kiitoksen ajatuksin. Laulettiin virsi 195. Kappalainen Pu- 5

hakka kertoi kirkon ja kappeliseurakunnan historiasta. Kirkon 217 vuoden historia on todella pitkä, mutta kristikunnan yli 2000-vuotinen historia vielä pidempi. Hän päätti puheensa toteamukseen siitä, että suurin ja kallein kirkon aarre on Jeesuksen ristin työ Golgatalla. Saakoot seurakunta ja hiippakunta olla tämän uskon eteenpäin viejiä tulevaisuudessakin. Puheen päätteeksi miesten lauluryhmä lauloi vielä toisen laulun. Piispa tervehti himankalaisia puheenvuorollaan. Hän kuvasi kuluneiden vuosien muutoksia Himangan osalta ja totesi, että kaikessa muutoksessa on hyvät ja huonot puolensa. Suurilla linjoilla mitattuna muutos on piispan näkökulmasta sujunut rauhallisesti ja harkitusti. Himangan kappeliseurakunnan identiteetti on edelleen olemassa ja sitä on pyritty myös vahvistamaan. Rakenteiden muuttuessa on hyvä muistaa, että meillä on yhteinen raami, ajamme Kristuksen kirkon asiaa. Piispa sanoitti vielä huolen tulevaisuudesta uusien kuntarakennesuunnitelmien suhteen. Tulevaisuus tuo neuvotteluja. Piispa kertoi uskovansa, että tapa, jolla aiempia muutosprosesseja on johdettu, voi olla esimerkkinä tuleville prosesseille. Vielä ei kuitenkaan ole tarpeen katsoa niin pitkälle. Piispa muistutti, että seurakunnan keskiössä on särkyneen ihmisen tuominen Kristuksen luo. Kristus tuo lohtua sielun haavoihin ja antaa elämän. Muutoksessa on pidettävä kiinni keskeisestä. Sanassa sanotaan, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jokaisen on pidettävä huolta siitä, että evankeliumin sana ja sakramentit säilyvät kirkkaina ja puhtaina keskellämme. Tähän meidän on rukouksessa pyydettävä Pyhän Hengen johdatusta. Piispa kertoi, että eilen vietettiin Pyhän Henrikin muistopäivää. Eräässä Rooman kirkossa on suomalainen kappeli, jossa vietetään yhteistä messua katolisen kirkon kanssa aina kyseisenä muistopäivänä. Se muistuttaa meitä siitä, että olemme osa yhtä suurta kirkkoa, jolla on yksi tehtävä; pyhän evankeliumin, Kristuksen pitäminen kirkon julistuksen keskiössä. Suomen ev.-lut. kirkko on kehittynyt nykyiseen muotoonsa ajallaan ja tavallaan. Muutosten keskellä joskus unohtuu, että olemme osa Jumalan Pyhän Hengen synnyttämää kirkkoa, isiemme kirkkoa, jolla on syvät juuret ja sanoma. Piispa kertoi kirkkoväelle omia muistojaan Himangan kirkosta. Hän kertoi tarinan omasta äidistään, joka pienenä tyttönä asui himankalaisessa perheessä opettelemassa suomen kieltä. Koti-ikävä oli kuitenkin kova, eikä se hellittänyt ennen kuin isä tuli hakemaan. Tässä on kuva myös kristitystä. Olemme matkalaisia ja ikävöimme sydämessämme kotiin, sinne, missä kuuluu Isän ääni. Muutoksen keskellä on tärkeää muistaa, että kotimme on taivaassa. Piispa päätti puheenvuoronsa rukoukseen ja yhteiseen Isä meidän rukoukseen sekä Herran siunaukseen. Veisattiin virsi 178, jonka jälkeen kirkkoherra Junttila kiitti hartauteen osallistuneita. Piispa ja piispatar tervehtivät himankalaisia kirkon keskiristillä. 6

6 Vierailu Kalajoen (ent. Rahjan) satamassa klo 13.30 Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Rauli Junttila ja puoliso Aino Junttila, talouspäällikkö Liisa Ukonaho, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Pentti Haapakoski, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Reijo Hihnala, tiedottaja Jussi Leppälä Himangalta piispa seurueineen siirtyi Kalajoen satamaan, jossa satamajohtaja Esa Anttio toivotti väen tervetulleeksi. Satamajohtaja Anttio kertoi toiveesta saada satamaan merimieskirkko. Puitteet ovat valmiit, mutta tukea tarvittaisiin asian järjestymiseen. Satamajohtaja Anttio esitteli Kalajoen sataman toimintaa, jonka alkuna voidaan pitää vuotta 1897, jolloin ensimmäinen laiva saapui satamaan. Sataman nykyinen pinta-ala on noin 60 ha, josta pieni metsäalue on rauhoitettu liitooravien elintilaksi. Kyseessä on Perämeren suurin sahatavaran vientisatama. Fennovoiman ydinvoimalahanke kasvattaa todennäköisesti tulevaisuudessa satamaliikennettä myös Kalajoella. Hanke tuo myös muita haasteita ja uudistamistarpeita sekä laitureiden että tieverkoston osalle. Piispan seurue ihaili satamassa talvehtivaa, talkootyönä rakennettua perinnelaiva Ansiota. Seurueelle tarjottiin maistuvia ja runsaita kahvipöydän antimia. Piispa kiitti satamajohtajaa vierailusta ja totesi, että ikkunoita yhteistyöhön on avattu ja hiippakunta pyrkii osaltaan tukemaan merimieskirkon saamista satamaan. Piispa totesi, että satamat ovat jo alkukirkon ajoista lähtien olleet kirkon kannalta tärkeitä evankeliumin levittämisen ja kohtaamisen paikkoja. Piispa mainitsi, että Oulun hiippakunta on profiloitunut ympäristöhiippakuntana ja nyt on ensimmäistä kertaa tarkastettu myös liito-oravien asuinpaikka. Hän kiitti satamajohtaja Anttiota kohtaamisesta ja toivotti siunausta ja menestystä tulevaan. Seurue tutustui vielä satama-alueeseen talvisessa säässä. 7 Vierailu Kalajoen kaupungintalolla klo 14.30 Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Rauli Junttila ja puoliso Aino Junttila, talouspäällikkö Liisa Ukonaho, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Pentti Haapakoski, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Reijo Hihnala, tiedottaja Jussi Leppälä, kaupunginjohtaja Jukka Puoskari. Kaupunginjohtaja Jukka Puoskari toivotti piispan seurueen sekä seurakunnan edustajat tervetulleeksi vierailulle. Hän kertoi Kalajoen kaupungin olevan kasvava, noin 13 000 asukkaan kaupunki. Kaupungin monipuolisen elinkeinorakenteen erikoisuuksia ovat syväsatama sekä matkailu. Kaupunginjohtaja totesi toimintaympäristön olevan hyvä. Pienen kaupungin talous on tasapainossa, itsetunto vahva ja ilmapiiri mukava. Yhtenä huolena alueen ilmapiirissä kaupunginjohtaja Puoskari koki suvaitsevaisuuden muuttumisen kärjekkäämpien mielipiteiden suuntaan; erilaisia mielipiteitä ei aina suvaita. Kunnan yhtenä iskulauseena oli Piirun verran paremmat kunnalliset palvelut. Erityisinä vahvuudet kunnassa nähdään perusturvan sekä sivistyspalveluiden, erityisesti koulujen ja vapaa-aikapalveluiden saralla. Kaupunginjohtaja Puoskari kertoi 7

ilolla, että Kalajoen työllisyystilanne on Pohjois-Suomen kaupunkien parhaimmistoa. Myös yrityspalveluihin on panostettu. Kaupunginjohtaja Puoskari esitti omalta puoleltaan ajatuksia kaupungin ja seurakunnan välisestä yhteistyöstä. Kaupunginjohtaja toivoi entistä tiiviimpää yhteistyötä useilla osa-alueilla. Hän pohti, voitaisiinko esimerkiksi kiinteistöjen ja puistoalueiden hoidossa tehdä alueellista yhteistyötä? Nuorisotyön saralla yhteistyötä tehdään jo muun muassa yökahvilatoiminnassa; voisiko esimerkiksi yhteistä kerhotoimintaa lisätä? Hän nosti keskusteluun vielä vanhustyön ja kotikäyntityön. Hän mietti, voisiko seurakunta ottaa roolin vapaaehtoistoiminnan aktivoijana ja organisoijana. Piispa kiitti Jukka Puoskaria valaisevasta esityksestä. Monta polun päätä tuli siinä avatuksi, kenties keskustelua yhteistyömahdollisuuksista voidaan joskus rauhassa jatkaa seurakunnan kanssa. Piispa kertoi iloitsevansa erityisesti siitä, että yhteydet ovat näin hyvät. On olemassa keskinäinen luottamus luottamushenkilötasolla sekä virkamiestasolla. Piispa totesi, että tulevaisuudessa tulemme tarvitsemaan toinen toisiamme entistä enemmän. Kiinteistöjen hoidossa ja tilojen yhteiskäytössä olisi tärkeää kartoittaa yhteistyön mahdollisuuksia. Kalajokisen ihmisen hyvinvointi kaikissa ikäluokissa on yhteinen asia. Piispa esitti huolensa vanhustenhuollon tulevaisuudesta; pystyykö kunta enää hoitamaan tehtäväänsä ilman kolmatta sektoria? Kolmatta sektoria ei kuitenkaan voida ohjata ylhäältäpäin. Työn tulee siis perustua hyvään vuorovaikutukseen ja yhteisymmärrykseen. Piispa kertoi toiveensa olevan, että kaupunki ja seurakunta voisivat luoda mallin ja organisaation, joka pystyisi kohtaamaan kasvavan ikääntyneen väestön käyrän. Se edellyttäisi kuitenkin kouluttautumista joka taholla. Piispa pohti vielä nuorisotyötä. Hän totesi, että Kalajoella kirkon nuorisotyöllä on hyvät edellytykset; noin 98 % nuorista kuuluu kirkkoon. Piispa jätti mietittäväksi, voitaisiinko kasvatustoiminnan yhteistyötä miettiä virkojen vapautuessa siten, että tietyt aktiviteetit tulisivat turvatuiksi. Tämä ei tarkoittaisi sitä, ettei seurakunta enää hoitaisi varsinaista tehtäväänsä, evankeliumin julistamista. Jokainen toimija on tulevaisuudessa nähtävä tärkeäksi, on yhteistyön aika. Keskustelussa nousi esiin vielä Pyhäjoen ydinvoimalahankkeen vaikutukset alueelle. Kaupunginjohtaja totesi, että hankkeen kerrannaisvaikutukset näkyvät varmasti. Hanke tulee hyvään aikaan; epävarmaan taloustilanteeseen saadaan iso investointi. Tässä vaiheessa hyödyt täytyy käyttää, oli ydinvoimasta mitä mieltä tahansa. Keskusteltiin myös julkisyhteisöjen suhteista mediaan; miten saataisiin hyvät asiat näkyviin myös kuntalaisille. Todettiin, että negatiivinen julkisuus on ajan ilmiö, jota kommentoinnin helppous ruokkii. Kaupunginjohtaja Jukka Puoskari kiitti piispaa vierailusta ja antoi muistoksi Kalajoen lukion kuvataideryhmäläisten tekemät grafiikanlehdet Maakallan kappelista. 8

8 Lehdistötilaisuus kaupungintalolla klo 15.30 Piispa tapasi toimittajan kaupungintalolla. 9 Tutustuminen Jokelan pappilan korjaustyöhön klo 16.00 Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Rauli Junttila ja puoliso Aino Junttila, talouspäällikkö Liisa Ukonaho, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Pentti Haapakoski, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Reijo Hihnala, tiedottaja Jussi Leppälä, Aarne Nikula, Timo Keskisipilä Kaupungintalolta piispan seurue suuntasi tutustumaan Jokelan pappilan korjaustöihin. Jokelan pappila on rakennettu vuonna 1802. Huhtikuun 24. päivänä vuonna 2011 pappilassa syttyi tulipalo, joka tuhosi sisätiloja laajalti. Rakenteet kuitenkin säilyivät niin, että korjaustöitä voitiin suunnitella. Aarne Nikula ja Timo Keskisipilä esittelivät piispan seurueelle rakennuspiirustukset ja kertoivat projektin vaiheista. Seurakunta päätti rakentaa remontin yhteydessä uusia tiloja pappilan toiseen kerrokseen, mikä parantaa huomattavasti työhuoneiden tilannetta. Pappilan remontin on arvioitu valmistuvan keväällä 2012. Piispa seurueineen sai esittelykierroksen pappilan tiloissa. Kiitollisuudella todettiin, että kulttuurihistoriallisesti erittäin arvokas rakennus säilyi ja tilat paranevat entisestään. 10 Työntekijäkokous seurakuntakodilla klo 16.30 Läsnä: Herra piispa seurueineen, ja seuraavat seurakunnan työntekijät: Ainali, Anja Alajoki, Tuula Heikkilä, Salme Huhtala, Heidi Hukka, Sinikka Jokiaho, Tuija Junttila, Marja-Leena Junttila, Rauli Kesola, Jukka Ketonen, Ulla Konttila, Hanne Kärjä, Elisa Lanteri, Leena Lehtimäki, Suvi Leppälä, Jussi Lindell, Markus Lindell, Mirka Nätkinmäki, Riitta Pahkala, Anna-Maija Palola, Annukka Palovaara, Riitta-Liisa emäntä siivooja diakonian viranhaltija kanttori emäntä toimistosihteeri keittiöapulainen kirkkoherra kappalainen diakoni nuorisotyönohjaaja lastenohjaaja palkkasihteeri kappalainen tiedottaja nuorisotyönohjaaja toimistosihteeri lastenohjaaja lähetyssihteeri kanttori diakonissa 9

Parviainen, Ilpo Peltola, Tuija Perkkiö, Kauko Piippo, Sirkka Puhakka, Jorma Savela, Tuomas Siipo, Mari Simonen, Heli Tenhumäki, Liisa Tiinanen, Paavo Tulasalo, Eija Ukonaho, Liisa Vähäoja, Tanja seurakuntapastori vs. toimistonhoitaja kanttori suntio kappalainen seurakuntamestari lastenohjaaja lastenohjaaja emäntä seurakuntamestari lastenohjaaja talouspäällikkö nuorisotyönohjaaja Herra piispa aloitti työntekijätapaamisen esittelemällä seurueensa sekä kertomalla tilanteen luonteesta ja luottamuksellisuudesta. Työntekijät esittelivät itsensä ja kertoivat työtehtävänsä. Kirkkoherra käytti puheenvuoron ja tarkasteli työyhteisön historiaa ja tulevaisuuden haasteita. Pappisasessori Niemelä ohjasi ryhmätyöskentelyn työyhteisöteemojen parissa. Työskentelyn purusta tehtiin muistio työyhteisön käyttöön. Piispa teki päätöspuheenvuorossaan yhteenvedon keskustelusta. Hän päätti tilanteen toteamalla, että elämme aikoja, jolloin hengelliset kysymykset polarisoituvat. Kirkon työntekijät kohtaavat paljon kielteisyyttä, toisaalta myös paljon etsintää. Aika vaatii kirkon työntekijältä paljon. Piispa kehotti työntekijöitä rohkeuteen ja muistutti, että kirkon Herra on meidän kanssamme aina. Käsissämme on maailman kaikkein kallein asia; toivon evankeliumi siitä, että saamme uskoa syntimme anteeksi ja elää rauhan lapsina odottaen taivaaseen pääsemistä. Se on päämäärämme kristittyinä. Jeesus Kristus on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Piispa kiitti Kalajoen seurakunnan työntekijäjoukkoa työtoveruudesta ja kertoi iloitsevansa seurakunnasta ja työntekijöistä sen ytimessä. 11 Ruokailu seurakuntasalissa klo 18.15 Piispa seurueineen kävi runsaaseen päivällispöytään yhdessä työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa seurakuntatalolla. 12 Luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kokous Läsnä: Herra piispa seurueineen, seurakunnan työntekijöitä ja luottamushenkilöitä. Piispa avasi tapaamisen toivottamalla kaikki tervetulleiksi ja johdatti kokousväen rukoukseen virren 443 sanoin ja sävelin. Virren jälkeen piispa esitteli seurueensa, jäsenten tehtävät ja kertoi illan etenemisestä. Ensimmäisen seurakunnan puheenvuoron käytti kirkkovaltuuston puheenjohtaja Pentti Haapakoski (liite 1). Puheenvuorossa Haapakoski pohti Kalajoen 10

seurakunnan suuria rakenteellisia muutoksia. Piispa kertoi seuranneensa tiiviisti ponnisteluja muutosten suhteen. Hän totesi, että muutos aiheuttaa monenlaista surua. On kuitenkin hyvä myös kysyä, mikä todella muuttui. Peruspilarit oma kirkko, tutut ihmiset ja jumalanpalvelusyhteisö ovat vielä tallella. Seuraavaksi kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja Marianne Tuorila toi terveiset Himangan kappeliseurakunnasta (liite 2). Piispa kertoi tuntevansa syvää kiitollisuutta siitä, että näin positiivinen puheenvuoro muutosten jälkeen voitiin kuulla. Seurakunnan edustajien puheenvuorojen jälkeen piispa pyysi pappisasessori Pauli Niemelää esittelemään kertomuksen hallinnon ja talouden tarkastuksesta (liite 3). Asessorin puheenvuoron jälkeen piispa avasi keskustelun. Puheenvuoron käytti kirkkovaltuutettu Jorma Tikkanen. Hän kertoi saaneensa olla mukana valmistelemassa Kalajoen ja Himangan liitosta. Himankalaiset ovat hänen mukaansa tunteneet olevansa tasavertaisia ja tulleensa kuulluksi. Keskustelua on käyty esimerkiksi leikkikenttätoiminnasta, mikä sekin Tikkasen mukaan varmasti järjestyy, jos se katsotaan seurakunnan tehtäväksi. Hän totesi, että yhteinen kokoontuminen luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kanssa olisi kannatettava ja tarpeellinen käytäntö. Asessorin raportissaan esittämä kysymys talouden tasapainosta on hänen mukaansa ollut keskustelussa. Himankalaisille olisi vaikea asia luopua leirikeskuksesta. Piispa kannusti läsnäolijoita miettimään työntekijöiden ja luottamushenkilöiden yhteistä kokousta yhtenä keinona kehittää hallintoa ja vuorovaikutusta. Hän kertoi omasta myönteisestä kokemuksestaan tällaisesta työskentelystä, jossa ajankohtaisia painopistealueita käytiin läpi työaloittain. Toisena asiana piispa nosti esiin lasten aseman huomioimisen hiippakunnan seurakunnissa. Ideana on se, että kun toimielin tekee päätöksen lasten asioita koskien, lapsia itseään kuullaan. Tämä lapsiasiainvaltuuteltulta liikkeelle lähtenyt idea on tärkeä ikkuna siihen, että ne, joita päätöksenteko koskee, tulevat kuulluiksi. Jorma Puhakka tarkensi, että Himangan leirikeskus on yhteinen Kannuksen seurakunnan kanssa. Hän kertoi kappelineuvoston roolin olevan osin epäselvä. Kappelineuvoston alaiset toimikunnat Puhakka puolestaan koki hyvin toimiviksi ja kannatti niiden säilyttämistä. Jussi Leppälä kertoi hienosti järjestetystä työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kohtaamisesta rastiradan muodossa. Hän mainitsi myös, että työalat käyvät esittelemässä budjetin ja toimintakertomuksen kirkkoneuvostossa. Tanja Vähäoja toi terveiset kirkon lapsi ja nuorisotyön neuvottelupäiviltä. Hän kertoi, että Kalajoen seurakunnassa on jo vuosia ollut käytäntönä, että nuoret ja lapset voivat vaikuttaa toimintaan; mielipiteitä kysellään ja toimintaa suunnitellaan yhdessä. Lääninrovasti Kari Tiirola esitteli kertomuksensa kirkkoherranviraston, arkiston ja kirjaston tarkastuksesta (liite 4). Kalajoen rovastikunnassa on lääninrovastin mukaan pitkät perinteet rovastikuntayhteistyössä. Tämä juontaa juurensa 11

siihen, että rovastikunta poikkeaa kaikista muista yhdessä asiassa: rovastikunnassa ei ole yhtään seurakuntaa, joka olisi ylivoimaisesti ylitse muiden. Se on pakottanut seurakunnat tekemään yhteistyötä, mikä on synnyttänyt peräti neljä yhteistä virkaa. Toimikunnat lähetyksen, diakonin ja kasvatuksen alalla toimivat hyvin vilkkaasti. Rauli-lääninrovastin aikana aloitettiin pohdinta siitä, voitaisiinko yhteistyötä syventää myös henkilöstöhallinnon ja taloushallinnon osalta. Asioista on neuvoteltu pitkään. Aina asiat eivät ole edenneet, sillä alueella on monta seurakuntaa ja siten monta toimintakulttuuria. Tällä hetkellä kaksi konsulttia, Paavo Haapakoski ja Silvo Similä selvittävät kysymystä seurakuntayhtymästä. Konsultit tekevät työnsä ja seurakunnan päättävät asiasta. Lääninrovasti Tiirola kertoi olevansa iloinen siitä, että nekin seurakunnat, jotka ovat epäileväisiä yhtymän suhteen, haluavat olla mukana selvitystyössä. Hannu Niemelä kertoi puheenvuorossaan lähteneensä ilolla mukaan ensimmäiseen luottamustehtäväänsä. Rakenteellisten kysymysten suhteen hän kertoi toivovansa, että seurakunnassa saataisiin jatkaa nykyisellä rakenteella. Yhteistyötä voidaan tehdä muutoin monilla tasoilla muiden seurakuntien kanssa. Pappisasessori Niemelä lisäsi puheenvuoroonsa kehotuksen hankkia joku paloturvallinen paikka keskeisen aineiston säilyttämiselle. Anna-Maija Pahkala kysyi puheenvuorossaan, minkä takia toimikuntien olisi hyvä olla koko seurakunnan alueella? Asessori Niemelä vastasi, että siten toimikunta tukisi koko seurakunnan tietyn työalan kehittämistä ja toimintaa. Voisi olla mahdollisuus kytkeä paikallisuus ja toisaalta työvoimaresurssit. Piispa kiitti keskustelun päätteeksi rakentavasta illasta. Hän kertoi iloinneensa yhdessä rakentamisen hengestä ja avoimesta ilmapiiristä, jossa työskentelyä on voitu tehdä. Kokous päätettiin rukoukseen ja siunaukseen. 13 Iltahartaus klo 20.00 Kappalainen Suvi Lehtimäki johti päivän päätteeksi vesperin. 14 Iltapala klo 20.15 Sunnuntai 22.1.2012 15 Aamupala seurakuntakodilla klo 9.00 16 Piispanmessu Kalajoen kirkossa klo 10.00 Herra piispa toimitti messun Kalajoen kirkossa 3. sunnuntaina loppiaisesta, jolloin päivän aiheena oli Jeesus herättää uskon. Messussa saarnasi kirkkoherra Rauli Junttila (liite 5), avustajina olivat Jorma Harju, Jukka Kesola, Suvi Lehti- 12

mäki sekä Ilpo Parviainen. Kanttorina toimivat Heidi Huhtala, Annukka Palola ja Kauko Perkkiö. Tekstinlukijoina toimivat Pekka Märsylä ja Anna-Maija Pahkala. Ristiä kulkueessa kantoi Hanne Konttila, kynttilöitä partiolaiset. Messun musiikissa avustivat seurakunnan yhdistyneet kirkkokuorot sekä lapsikuoro. Herra piispa aloitti messun johdantosanoillaan. (Notaarin kokoama lainaus) Jumalan seurakunta, rakkaat Kalajoen seurakunnan jäsenet, ystävät lähellä ja kaukaa. Yhteiskunnassa on tänään päivä, jolloin voimme puhua muutosten tuulista. Presidentinvaaleissa kansa etsii itselleen uutta johtajaa. Elämä menee eteenpäin ja jokainen täyttää vuorollaan paikkansa. On uusien ihmisten, uusien johtajien aika. Muutosten keskellä sydämissä viriävät elämän todelliset kysymykset. Presidenttiehdokkaille on asetettu kysymyksiä päivän politiikasta ja kansainvälisestä politiikasta, mutta myös hengellisestä vakaumuksesta ja elämän tarkoituksesta. Nämä kysymykset kertovat siitä syvästä huolesta, kuuluuko se ääni, joka osoittaa suunnan ja antaa turvan. Ei ole yhdentekevää, millainen kansakunnan johtaja on. Saamme yhtyä rukoukseen, että saisimme niin kuin sanonta kuuluu jumalaapelkäävän johtajan. Rukoilemme siunausta sille prosessille. Piispantarkastus ajoittuu muutosten tuulten aikaan myös tässä seurakunnassa. Kun ensimmäisen kerran vierailin alueella, kävin itsenäisessä Raution seurakunnassa. Nyt olemme tarkastamassa kolmiapilaa, joka muodostaa yhden kokonaisuuden. Mikä on muutoksessa ollut olennaista? Eikö sittenkin se, että Jumalan Sana saa ulottua jokaisen kalajokisen elämän keskelle. Että kirkko ja sen toiminnot ovat lähellä jokaista ja että voimme olla kotonamme omassa seurakunnassamme. Tänään tahdon rukoilla, että tämä kolmiapila saisi jatkaa yhteisessä luottamuksessa siihen, että Taivaan Isä hoitaa jokaista seurakuntalaista ja koko seurakuntaa. Myös Kalajoen kirkon tietyt yksityiskohdat kertovat muutosten tuulista. Ne voivat sisältää suuren siunauksen. Kuvat kertovat siitä, että elämän myrskyjen keskellä, silloin kun kaikki riisutaan, on olemassa suunta johon voimme tulla; Taivaan Isän koti. Näemme myös särjetyn, lyödyn ihmisen, jolla ei ole tuotavana mitään. Mutta ovi on jo auki, ei tarvitse edes kolkuttaa. Isä on avannut oven ja ottaa pojan avosylin vastaan. Siellä, missä elämän tuulet ovat riisuneet kaiken, on Isän syli, joka ottaa vastaan; pukee, antaa anteeksi ja lahjoittaa uuden elämän. Mikä on elämän tarkoitus muutosten keskellä? Saamme tulla Isän luo sellaisina kuin olemme joskus häpeissämme, syyllisinä, ahdistuneina ja Taivaan Isä ottaa meidät vastaan. Siinä on Kalajoen seurakunnan tehtävä tänään ja huomenna; julistaa sitä Herraa, jonka armo riittää, vaikka itse emme riitäkään. Ja luottaa siihen, että hyvä paimenen ääni johtaa meitä, Hän vie meidät kotiin. Sillä tiellä Jumala meitä siunatkoon ja varjelkoon. 13

17 Yleinen piispantarkastus Kalajoen kirkossa klo 11.30 Herra piispa aloitti yleisen piispantarkastuksen huomioiden ilolla messun vahvan virsilaulun ja muistutti, että jokainen ehtoollinen ennakoi sitä suurta juhlaa, jota saamme taivaassa kerran Karitsan kanssa viettää. Piispa toivotti seurakuntalaiset tervetulleeksi yleiseen piispantarkastukseen ja kertoi tarkastuksen kulusta. Tarkastus on alkanut seurakunnassa jo paljon varsinaista piispantarkastusviikonloppua aikaisemmin; seurakunta on vastannut piispantarkastuskertomuksen lukuisiin kysymyksiin ja saanut siten peilin omasta toiminnastaan. Piispa kertoi, että tarkastuksen pöytäkirja on kaikkien nähtävillä seurakunnan kirkkoherran virastossa sekä internetsivustolla noin kahden kuukauden sisällä. Hän esitteli seurueensa ja toivotti erityisesti tervetulleeksi Kalajoen rovastikunnan uuden lääninrovastin, kirkkoherra Kari Tiirolan tehtäväänsä. Piispa pyysi pappisasessori Pauli Niemelää esittelemään hallinnon ja talouden tarkastuskertomuksen. (liite 3) Seuraavaksi lääninrovasti Kari Tiirola esitteli kertomuksen arkiston, kirkkoherranviraston sekä kirjaston tarkastuksesta (liite 4) sekä esitti näkökohtia rovastikunnallisesta yhteistyöstä Kalajoen rovastikunnassa. Kalajoen rovastikunnassa on noin 70 000 seurakuntalaista. Rovastikunnan erikoisuus on, että siinä ei ole yhtään seurakuntaa kooltaan ylitse muiden. Siten rovastikunnassa ei myöskään ole yhtään seurakuntaa, joka voisi hoitaa tehtäviä muiden puolesta ajatellen esimerkiksi sairaalasielunhoitoa tai perheneuvontaa. On siis ollut opeteltava tekemään yhteistyötä. Lääninrovasti Tiirolan mukaan yhteistyö on ollut sujuvaa. Tähän yhteistyöhön Tiirola toivotti omalta osaltaan tervetulleiksi myös Kokkolan rovastikunnasta siirtyneet himankalaiset. Tiirola totesi, että viimeaikaisesta yhteistyön sujuvuudesta on vastannut Kalajoen oma kirkkoherra, jonka kausi päättyi vuoden vaihteessa. Rovastikunta hoitaa yhdessä monia asioita, kuten sairaalasielunhoitoa, perheneuvontaa ja erityisnuorisotyötä. Lisäksi tärkeää yhteistyötä tehdään lähetys-, diakonia- sekä kasvatustyön saralla. Rauli Junttilan aikakaudella on viritelty ajatuksia, voitaisiinko yhteistyötä tulevaisuudessa laajentaa henkilöstöhallinnon ja taloudenpidon alalle. Tiirola kertoi, että vuoden 2012 alussa aloittivat työnsä kaksi konsulttia, jotka miettivät mahdollisia yhteistyön malleja. Eräs keskusteltu malli on ollut jopa seurakuntayhtymän muodostaminen. Tiirola painotti, että jokainen seurakunta tekee asiassa itsenäisen päätöksen omista lähtökohdistaan. Neuvotteluissa on hyvä muistaa, että kuntakentän ja koko kirkon hankkeet vaikuttavat suoraan seurakuntiin. Lääninrovasti Tiirola kiitti vielä Kalajoen seurakuntaa yhtenä rovastikunnan suurimpana seurakuntana aktiivisuudesta yhteistyön luomisessa. Piispa kiitti pappisasessoria ja lääninrovastia puheenvuoroista ja avasi yleisen keskustelun. Puheenvuoron käytti Alavieskan seurakunnassa teologiharjoitteluaan suorittava Risto Ojala. Hän kertoi olleensa kaksi viikkoa Alavieskassa ja saaneensa 14

alueesta erinomaisen hyvän kuvan. Ojala kehotti seurakuntaa iloitsemaan alueella vahvasti vaikuttavien herätysliikkeiden perinteistä. Lopuksi Ojala toivotti onnea ja Jumalan siunausta Kalajoen seurakunnalle. Muita puheenvuoroja ei pyydetty. Niinpä herra piispa kokosi huomioitaan piispantarkastuksen ajalta loppupuheenvuorossaan (notaarin kokoama lainaus). Seurakunnan ytimessä on jumalanpalveluselämä. Kalajoen seurakunnan tilastot ylittävät selkeästi koko maan keskiarvon ja voitte olla siitä iloisia. Toki te kokoonnutte myös muulloin, osallistuminen on laajempaa kuin mitä tilastot osoittavat. Kiitos, että olette pitäneet kirkkoja tärkeinä. Olen iloinen siitä, että jumalanpalvelukseen tuodaan myös lapsia. Ajattelen, että lapsilla on luonnostaan pyhän tuntu, mikä isovanhempien, vanhempien ja kummien on hyvä tiedostaa. Vaikka lapsiperheen elämässä touhua riittää, tien osoittaminen kirkkoon ja ehtoollispöytään on äärettömän kallis asia. Iloitsen seurakunnan rippikoulutyöstä, joka tavoittaa 100 % ikäluokasta. Myös isoskoulutus on vahvaa. Nuoria motivoidaan, ja se näkyy. Sen näimme myös kouluvierailulla. Vuorovaikutus nuorten kanssa oli luontevaa. Yhteistyötä koulujen ja seurakunnan välillä on vaalittava kuin herkkää kukkaa. Tiedämme yhteiskunnallisessa keskustelussa vallitsevat paineet muun muassa uskonnonopetuksen asemasta. Meillä on kuitenkin positiivisesti tulkittava uskonnonvapauslaki; jokaisella on oikeus omaan uskontoonsa ja sen ilmaisemiseen myös koulussa. Sitä on vaalittava. Kouluihin tehdään seurakunnasta varsin paljon vierailuja, kuten päivänavauksia. Näihin työtehtäviin saamme suhtautua vakavasti. Jokainen todellinen kohtaaminen on merkittävä siitä, että nuori ymmärtää seurakunnan olevan läsnä hänen arkisessa elämässään. Seurakunnan lapsityö on vilkasta. Voisin puhua jokaisen työalan kohdalla hyvistä tilastoista. Erityisesti haluan kuitenkin mainita seurakunnan kirkkomusiikkitoiminnan. Olemme saaneet tarkastuksen aikana näyttöä siitä, että seurakunnassa on vahvat eri ikäryhmien kuorot ja myös itse seurakunta on hyvin laulavainen. Tämän aamun messun aloittaminen virren sanoilla On riemu, kun saan tulla sun, Herra, temppeliis sykähdytti minua. Laulun voimakkuudessa ja sävyssä oli tuntu siitä, että tämä on laulaen rukoileva seurakunta. Haluan kiitää myös siitä, että lähetystyö on seurakunnassa keskeisellä sijalla, kuten tuleekin olla. Missä lähetystyö hiipuu, uskon lähteellä oleminen hiipuu. Lähetystyö kuuluu uskon ytimeen ja on Herramme tahto. Diakoniatyössä tullaan kokemaan tulevaisuudessa yhä suurempia haasteita. On mietittävä resursseja, sitä, miten työssä jaksetaan. Samaan aikaan täytyy huomioida, ettemme tulevaisuudessa pysty hoitamaan diakoniatyötä yksin työntekijäresursseilla. Vapaaehtoistoiminnan tehostaminen sekä kunnan, seurakunnan ja kolmannen sektorin yhteistyön merkitys korostuu. Ennusteet ikärakenteessa painottuvat vahvasti ikääntyvään väestöön. Miten kohtaamme sen haasteen, että jokainen ihminen voisi kokea elämänsä mielekkääksi myös voimien vähetessä? Neuvottelut eri toimijoiden välillä on aloitettava jo tässä vaiheessa. Olisiko nyt aika pohtia sellaisen työryhmän asettamista, jossa sosiaalisen työn resursointia mietittäisiin eri puolilta, poistettaisiin päällekkäisyyksiä ja siten palveltaisiin paikkakunnan ihmisiä yhdessä? Totean ilolla, että 15

seurakunnan ja kaupungin suhteet ovat hyvät. Vallitsee todellinen luottamus, jonka myötä seutua voidaan rakentaa yhteisvoimin. Kiitos siitä! Lopuksi tahdon antaa seurakunnalle ansaitut kiitokset. Olette erinomaisella tavalla esimerkkinä siitä, miten muutokset voidaan hoitaa ilman eripuran ilmapiirin syntymistä. Toki eri mielipiteitä on, mutta ne ovat eri asia. Muutosprosessi on ollut hallittu. Haluan kiittää luottamushenkilöitä. Yhteisessä kokouksessa iloitsin ilmapiiristä, jossa pyritään hallittuun yhteistyöhön. Se antaa hyvän kasvupohjan kohti tulevaa. Työntekijäjoukko on suuri. On lahja, että sen joukon keskellä vallitsee hyvä keskinäinen luottamus. Käydyissä keskusteluissa lukuisissa puheenvuoroissa tuli esiin ajatus siitä, että seurakuntaan on ollut hyvä tulla töihin. Yhteistyötä on tältä pohjalta hyvä lisätä. Muodostuu kuva ilmapiiristä, joka on jo kaukaa lähtöisin. Samaa kieltä puhuu se, että eläkkeellä olevat kirkkoherrat ovat olleet läsnä tarkastuksen vaiheissa. Seurakunta on siis rakas. Johtajuuttakin on voitu saattaen vaihtaa. Suuren muutoksen kourissa oleva seurakunta ei olisi selvinnyt ilman sellaista johtoa, joka osaa kuunnella ja antaa tilaa, on kärsivällinen ja luotettava. Tässä yhteydessä tahdon antaa lämpimän kiitoksen kirkkoherra Rauli Junttilalle siitä, että hän on itsensä likoon laittaen ja lukemattomissa kokouksissa istuen kärsivällisesti vienyt asioita eteenpäin. Työ on ollut vaativa ja kysynyt johtajuutta. Nyt on paikallaan lausua vilpitön tunnustus tuosta työstä myös hiippakunnan puolesta. Kaiken kaikkiaan tämä kolmiapila, Rautio, Kalajoki, Himanka, on paikka, joka säteilee Jumalan siunausta ja merkkejä hänen hyvästä läsnäolostaan ja huolenpidostaan. Olen ylpeä jokaisesta hiippakuntani seurakunnasta. Olen sydämestäni iloinen siitä, että voin todella olla ylpeä myös Kalajoen seurakunnasta. Samalla olen kiitollinen siitä, että voin olla mukana sen elämässä ja sen kaitsijana. Jumalalle olkoon kiitos ja kunnia Hänen käsittämättömästä armostaan. Yleinen piispantarkastus päätettiin virteen 332. 18 Lähetyslounas seurakuntakodissa klo 12.30 Yleisen piispantarkastuksen jälkeen herra piispa seurueineen sekä kirkkoväki siirtyivät lähetyslounaalle seurakuntakeskukseen. Työntekijöiden kuoro johdatti väen ruokavirteen. Runsaan ja maistuvan lounaan jälkeen kuoro lauloi vielä toisen laulun. Kirkkoherra Junttila kiitti sydämellisesti piispaa, piispatarta sekä koko seuruetta yhdessäolosta ja tärkeistä pohdinnoista. Piispalle ja hänen seurueelleen annettiin muistoksi Kalajoen seurakunnan piispantarkastuksesta rohkaisun rieskaa ja kannustuksen kalaa leivän ja keramiikan muodossa. Työntekijöiden kuoro päätti tilaisuuden neliäänisesti laulettuun virteen 30, Maa on niin kaunis, jonka viimeiseen säkeistöön seurakunta yhtyi. Virren jälkeen herra piispa seurueineen suuntasi kohti pohjoista. 16

Pöytäkirja sisältää seuraavat liitteet: Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Pentti Haapakosken puheenvuoro (liite 1) Kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja Marianne Tuorilan puheenvuoro (liite 2) Kertomus hallinnon ja talouden tarkastuksesta (liite 3), Kertomus kirkkoherranviraston, arkiston ja kirjaston tarkastuksesta (liite 4) Piispanmessussa pidetty saarna (liite 5) Lehtileikkeitä (liite 6) Olemme tarkastaneet pöytäkirjan ja todenneet sen piispantarkastuksen kulun mukaiseksi. Piispa Samuel Salmi Pappisasessori Pauli Niemelä Lääninrovasti Kari Tiirola Notaari Outi Äärelä 17