Liite nro PER

1 Liite nro PER 19.2.2014 ID 429921

2 ESIPUHE... 3 1 YLEISET SÄÄNNÖKSET... 3 1.1 Vammainen henkilö... 3 1.2 Palvelujen järjestämisvelvollisuus ja toissijaisuus... 3 1.3 Palvelusuunnitelma... 4 1.4 Hakeminen... 4 1.5 Muutoksenhaku... 5 2 KUNNAN ERITYINEN JÄRJESTÄMISVELVOLLISUUS... 5 2.1 Kuljetuspalvelut... 5 2.2 Palveluasuminen... 6 2.3 Asunnon muutostyöt ja asuntoon kiinteästi kuuluvat välineet ja laitteet... 7 2.4 Päivätoiminta... 10 2.5 Henkilökohtainen apu... 10 3 MÄÄRÄRAHASIDONNAISET PALVELUT JA TUKITOIMET... 13 3.1 Päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavat välineet, koneet ja laitteet... 13 3.2. Liikkumisvälineet... 13 3.3 Sopeutumisvalmennus... 14 3.4 Ylimääräiset vaatekustannukset.... 15 3.5 Ylimääräiset erityisravintokustannukset.... 15

3 Soveltamisohjeet koskevat vammaispalvelulain (380/1987) ja asetuksen (759/1987) mukaisten palvelujen ja tukitoimien myöntämisperusteita ja järjestämistä yhteistoiminta-alueen asukkaille. Soveltamisohjeet sisältävät yleisperiaatteet, joiden mukaan kunnassa järjestetään vammaispalvelulain ja asetuksen mukaisia palveluja. Palveluja ja tukitoimia myönnettäessä selvitetään aina asiakkaan yksilöllinen tarve. Avustuskäytännöissä huomioidaan asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu. Soveltamisohjeen tarkoituksena on yhtenäistää vammaispalvelulain soveltamiskäytäntöjä Pirkkalan yhteistoiminta-alueella. Soveltamisohjeisiin on jo luonnosvaiheessa pyydetty kommentteja Pirkkala vammaisneuvostolta ja sosiaali-asiamiehiltä. Lisäksi niitä on vertailtu muiden kuntien vastaaviin ohjeisiin. Ohjeita on työstetty saatujen kommenttien ja lausuntojen perusteella. Tavoitteena on ollut selkeä ja helposti ymmärrettävä ohjeistus, joka noudattaa lain ja asetuksen normeja sekä on yhdenmukainen vallitsevien oikeuskäytäntöjen kanssa. 1.1 Vammainen henkilö Vammaisella henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista (VpL 2 ). Lain soveltamisessa käytännössä pitkäaikaisesti on arvioitu tarkoittavan yhtä vuotta. Vammaisen henkilön oikeus lain mukaisiin palveluihin arvioidaan erikseen jokaisen palvelun kohdalla. Yksilöllisessä harkinnassa joudutaan myös arvioimaan, johtuuko toimintakyvyn rajoitus vammasta tai sairaudesta vai yleisestä ikääntymiseen liittyvistä muutoksista. Yhtenä edellytyksenä on myös, että vammaispalvelulain perusteella järjestettävä palvelu tukee itsenäistä selviytymistä kotona ts. parantaa itsenäistä toimintakykyä. 1.2 Palvelujen järjestämisvelvollisuus ja toissijaisuus Vammaispalvelulain 1 :n mukaan lain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. Vammaispalvelulain 3 :n mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että vammaisille henkilöille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Palveluiden ja tukitoimien tarpeen tulee johtua pitkäaikaisesta tai pysyvästä vammasta tai sairaudesta, yleensä haitan arvioidaan kestävän vähintään vuoden. Vammaispalvelulaissa on säädetty osaan palveluista ja tukitoimista niin sanottu erityinen järjestämisvelvollisuus. Näihin palveluihin ja tukitoimiin asiakkaalla on subjektiivinen oikeus. Subjektiivinen oikeus tarkoittaa, ettei kunta voi päätöksenteossaan vedota määrärahojen

4 puutteeseen, mikäli henkilö on oikeutettu palveluun, eikä palvelua pystytä järjestämään ensisijaisen lainsäädännön nojalla. Osa vammaispalvelulain tarkoittamista palveluista ja tukitoimista on määrärahasidonnaisia palveluja ja tukitoimia. Määrärahasidonnaisia palveluja järjestetään kunnan tähän tarkoitukseen varaamien määrärahojen puitteissa. Talousarvion määrärahat ovat tällöinkin vammaispalvelulain 3 :n ja kuntalain 65 :n 2 momentin nojalla mitoitettava kunnassa esiintyvän palvelutarpeen mukaiseksi. Tämän lain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestetään silloin, kun vammainen henkilö ei saa riittäviä ja hänelle sopivia palveluja tai etuuksia muun lain nojalla. Vammaispalvelulakiin nähden ensisijaisia lakeja ovat esim. sosiaalihuoltolaki, kansanterveyslaki ja laki omaishoidon tuesta sekä vakuutuksia koskeva lainsäädäntö. Vammaispalvelulaki on kuitenkin lähtökohtaisesti ensisijainen kehitysvammalakiin nähden. (VpL 4 ). Vammaiset lapset ovat myös oikeutettuja päivähoitoon päivähoitolain perusteella. Lääkinnällisenä kuntoutuksena hankittavia apuvälineitä ovat lääkinnällisin perustein todetun toimintavajavuuden korjaamiseen tarkoitetut välineet, laitteet ja vastaavat, joita vajaakuntoinen henkilö tarvitsee päivittäisissä toiminnoissaan kuten pyörätuoli, kommunikoinnin apuvälineet ja näönkäytön apuvälineet. 1.3 Palvelusuunnitelma Vammaisen henkilön tarvitsemien palvelujen ja tukitoimien selvittämiseksi on ilman aiheetonta viivytystä laadittava palvelusuunnitelma siten kuin sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 7 :ssä säädetään. Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on laadittava palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muu vastaava suunnitelma, jollei kyseessä ole tilapäinen neuvonta ja ohjaus tai jollei suunnitelman laatiminen muutoin ole ilmeisen tarpeetonta. Palvelusuunnitelma on tarkistettava, jos vammaisen henkilön palveluntarpeessa tai olosuhteissa tapahtuu muutoksia sekä muutoinkin tarpeen mukaan (VpL 3a ). 1.4 Hakeminen Vammainen henkilö tai hänen valtuuttamansa henkilö voi laittaa hakemuksen vireille pääsääntöisesti kirjallisesti. Sosiaalityöntekijän suostumuksella hakemus voidaan panna vireille myös suullisesti. Hakemukseen tulee liittää tarvittavat lausunnot terveydentilasta ja toimintakyvystä, mm. lääkärintodistus ja mahdollinen lausunto vamman tai sairauden aiheuttamasta toimintahaitasta. Lääkärintodistus saa olla enintään vuoden vanha hakemusta jätettäessä. Sosiaalityöntekijältä saa tietoja hakemuslomakkeista ja hakemukseen liitettävistä lausunnoista. Asiakas voi tulla hakijaksi myös muiden viranomaisten lähettämänä. Lääkäri, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, kuntoutusohjaaja, kuntoutuslaitos voi laatia hakemusta tukevan lausunnon. Mikäli hakemus on puutteellinen, sosiaalityöntekijä ilmoittaa hakijalle miltä osin hakemusta tarvitsee täydentää ja varaa hakijalle kohtuullisen määräajan lisäselvitysten toimittamiselle. Vammaispalvelulain mukaisten palvelujen ja tukitoimien tarpeen selvittäminen on aloitettava viimeistään seitsemäntenä (7) arkipäivänä siitä kun vammainen henkilö tai hänen laillinen edustajansa on ottanut yhteyttä vammaispalveluun. Vammaispalvelulain mukaisia palveluja ja

5 tukitoimia koskevat päätökset on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kolmen (3) kuukauden kuluessa siitä, kun vammainen henkilö tai hänen edustajansa on esittänyt hakemuksen, jollei asian selvittäminen erityisestä syystä vaadi pidempää käsittelyaikaa. (VpL 3a ). Hallintolain 23 :n 2 momentin mukaan viranomainen myös velvoitetaan asianosaisen pyynnöstä antamaan arvio päätöksen antamisajankohdasta. Pyyntö voi olla kirjallinen tai suullinen. Jos käsittelyaika muodostuu arvioitua pidemmäksi, on asianosaisen pyynnöstä annettava uusi arvio ja samalla ilmoitettava syy käsittelyn viivästymiseen. Viranomaisen on muutenkin vastattava käsittelyn etenemistä koskeviin kysymyksiin. Asiakkaiden yksilöllisen tarpeen selvittämiseksi ja yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi hakemukset käsitellään tarvittaessa asiakkaan suostumuksella vammaispalvelu-tiimissä. Tiimiin kuuluu sosiaalityön johtaja, vammaispalvelupäällikkö, Pirkkalan sekä Vesilahden vammaispalvelun sosiaalityöntekijät ja kehitysvammahuollon kuntoutus- ja palveluohjaaja. Vammaispalvelun sosiaalityöntekijä tekee viranhaltijapäätöksen vammaispalvelulakiin perustuvasta palvelusta tai tukitoimesta. 1.5 Muutoksenhaku Mikäli asiakas haluaa hakea viranhaltijan tekemään päätökseen muutosta, haetaan oikaisua perusturvalautakunnalta. Oikaisuvaatimus on toimitettava perusturvan kirjaamoon 14 vrk:n kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Perusturvalautakunnan oikaisuvaatimuksesta tekemään päätökseen on mahdollista hakea muutosta valittamalla siitä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen. 2.1 Kuljetuspalvelut Kunnan on järjestettävä kohtuulliset kuljetuspalvelut vaikeavammaiselle henkilölle. Vaikeavammaiseksi katsotaan henkilö, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei voi käyttää vammansa tai sairautensa vuoksi julkista joukkoliikennettä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Erityisiksi vaikeuksiksi ei katsota kauppakassien kantamiseen liittyviä haittoja, yksinäisyyttä, haja-asutusalueella asumista tai joukkoliikenteen puuttumista asuinalueelta. Kuljetuspalvelujen tavoitteena on edistää vaikeavammaisten asukkaiden tasa-arvoa ja toimintamahdollisuuksia yhteistoiminta-alueella järjestämällä heille liikkumismahdollisuudet kotija lähikunnissa samoin edellytyksin kuin joukkoliikennettä käyttäville. Kuljetustarpeen tulee johtua vammasta tai sairaudesta ja niistä aiheutuvan haitan pitää olla pysyvä tai pitkäaikainen. Vammaispalvelulain periaatteiden mukaisesti palvelun olisi luotava vaikeavammaiselle henkilölle mahdollisuus osallistua ikätasoaan vastaavaan asiointi-, harrastus- ja virkistystoimintaan. Vammaispalveluasetuksen mukaan kuljetuspalveluja on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle siten, että hänellä on mahdollisuus suorittaa välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vähintään 18 yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa asiointi- ja virkistysmatkaa kuukaudessa. Vammaispalvelulain mukaiset

6 kuljetuspalvelut ovat toissijaisia moneen muuhun lakiin nähden. Tämän vuoksi ei korvata esim. sairaala-, terveyskeskus-, poliklinikka- ja kuntoutumismatkoja, joihin voi saada korvauksen sairausvakuutuslain nojalla Kelasta. Vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut ovat myös toissijaisia sosiaalihuoltolain mukaiseen kuljetuspalveluun nähden. Vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut on tarkoitettu henkilökohtaiseen asioimiseen ja virkistykseen. Niitä ei voi käyttää esimerkiksi asuntoloiden ja laitosten ryhmäkuljetuksiin. Kuljetuspalvelua myönnettäessä otetaan huomioon hakijan yksilölliset tarpeet ja olosuhteet. Kuljetuspalvelumatkoja voidaan myöntää vammaispalveluasetuksessa säädettyä määrää vähemmän, mikäli vaikeavammaisella henkilöllä tai hänen perheellään on auto, johon on saatu vammaisuuden vuoksi taloudellista tukea ja jota vammainen henkilö voi käyttää liikkumisessaan. Kuljetuspalvelujen järjestäminen riippuu siitä, millaista kuljetuspalvelua asiakkaan vamma tai sairaus edellyttää. Kuljetuspalvelujen määrää voidaan yksilöllisen harkinnan perusteella rajoittaa jos perheen tai vaikeavammaisen henkilön käytössä olevaan autoon on saatu joko vammaispalvelulain mukaista avustusta liikkumisvälineen hankkimiseksi tai auton hankintaan on saatu autoverolain tarkoittama autoveronpalautus. Edellytyksenä lisäksi on, että vaikeavammaisen henkilön tai perheen käytettävissä olevaa autoa käytetään tosiasiallisesti vaikeavammaisen henkilön kuljetuksiin. Jokapäiväiseen elämään kuuluvia matkoja ovat vaikeavammaisen henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvat tai lähikuntiin ulottuvat kuljetukset. Pirkkalan lähikunnat ovat Tampere, Nokia, Ylöjärvi, Lempäälä ja Vesilahti. Vesilahden lähikunnat ovat Nokia, Lempäälä, Pirkkala, Akaa, Sastamala ja Urjala. Yksilölliseen harkintaan perustuen ja erillisellä päätöksellä toiminnallisena lähikuntana voidaan pitää myös muuta kuntaa, mikäli kuljetuspalvelusta kunnalle aiheutuvia kustannuksia voidaan pitää kohtuullisena. Kuljetuspalvelua voidaan erillisellä päätöksellä myöntää käytettäväksi myös muussa kunnassa asiakkaan yksilöllisen tarpeen ja kustannusten kohtuullisuus huomioon ottaen. Kuljetuspalvelut toteutetaan matkojen yhdistelyn periaatteella. Yhdistellyistä matkoista voidaan poiketa ainoastaan vammasta tai sairaudesta johtuvasta erityisen perustellusta syystä. Tuttutaksioikeus voidaan myöntää silloin, kun henkilöllä on esimerkiksi vaikea näkö-, kuulo-, tai puhevamma tai muistihäiriö. Yksinkulkuoikeus voidaan myöntää, mikäli henkilön terveydentila ja toimintakyky edellyttää lääkärintodistuksen mukaan yksinmatkustamista (esim. vaikea epilepsia, kehitysvamma tai psyykkinen sairaus). Päätöksen tekee sosiaalityöntekijä. Matkojenyhdistelyn onnistumiseksi matka on tilattava vähintään tunti ennen aiottua lähtöä. Kuljetuspalveluista on selostettu tarkemmin ohjeessa: Vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelun ohjeet 1.3.2014 alkaen yhteistoiminta-alueella. 2.2 Palveluasuminen Palveluasumisella ja siihen liittyvillä palveluilla ja tukitoimilla mahdollistetaan vaikeavammaisen henkilön suoriutuminen tavanomaisista elämäntoiminnoista mahdollisimman itsenäisesti. Palveluasumista järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluontoisesti, vuorokauden eri aikoina tai muuten erityisen runsaasti, ja joka ei ole jatkuvan laitoshoidon tarpeessa. Erityistä velvollisuutta palveluasumisen järjestämiseen ei kunnalla ole, mikäli henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein. Palveluasumista myönnetään vaikeavammaisille henkilöille, jotka kykenevät tekemään itsenäisiä ratkaisuja

7 asumiseen ja muuhun jokapäiväiseen elämään liittyvissä asioissa. Päätös palveluasumisesta sekä sen toteuttamistavasta tehdään aina yksilölliseen palvelusuunnitelmaan perustuen. Palveluasumiseen kuuluvat asunto sekä asumiseen liittyvät palvelut, jotka ovat vamman tai sairauden vuoksi välttämättömiä asukkaan jokapäiväiselle, itsenäiselle suoriutumiselle. Asumiseen liittyviä palveluja voivat olla avustaminen liikkumisessa, pukeutumisessa, henkilökohtaisessa hygieniassa, ruokataloudessa ja asunnon siivouksessa sekä ne palvelut, joita tarvitaan asukkaan terveyden, kuntoutuksen ja viihtyvyyden edistämiseksi (VpA 10 ). Kyseessä on aina yksilöllinen palvelukokonaisuus. Palveluasumista voidaan toteuttaa palvelutalossa, palveluasuntoryhmässä tai yksittäisessä asunnossa, joka on vaikeavammaisen omistus- tai vuokra-asunto. Asumisen muodosta riippumatta, vaikeavammainen henkilö maksaa itse kaikki asumiskulunsa, sekä ruuan, lääkekulut ja muut henkilökohtaiset menonsa. Asumiseen voi hakea Kelan asumistukea. Palveluasumiseen liittyvät palvelut, jotka ovat välttämättömiä henkilön jokapäiväiselle suoriutumiselle, ovat asiakkaalle maksuttomia. Näitä palveluja ovat esimerkiksi kotihoito, omaishoito, henkilökohtainen avustaja, turvapuhelin, kylvetyspalvelu ja pyykkipalvelu (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 4 ). Avustaminen, joka tapahtuu kodin ulkopuolella (harrastukset, yhteiskunnallinen osallistuminen ja sosiaalinen vuorovaikutus), ei kuulu palveluasumiseen, vaan se järjestetään henkilökohtaisen avustajan avulla. Vammaispalvelulain mukaista palveluasumista järjestetään, mikäli ensisijaisen lainsäädännön mukaiset palvelut eivät ole asiakkaalle riittäviä tai sopivia. Ennen palveluasumispäätöstä vaikeavammaiselle henkilölle voidaan myöntää asumisvalmennusta asumistarpeen selvittämiseksi. Asumisvalmennukseen kunnalla ei ole erityistä järjestämisvelvollisuutta. 2.3 Asunnon muutostyöt ja asuntoon kiinteästi kuuluvat välineet ja laitteet Asunnon muutostöillä pyritään mahdollistamaan vammaiselle henkilölle samanlaiset elämisen edellytykset kotona kuin vammattomallekin ja tukemaan vammaisen henkilön mahdollisuuksia omatoimiseen suoriutumiseen. Kunnan on korvattava vaikeavammaiselle henkilölle asunnon muutostöistä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset silloin, kun hän vammansa tai sairautensa vuoksi välttämättä tarvitsee näitä toimenpiteitä suoriutuakseen tavanomaisista elämäntoiminnoista, eikä hän ole jatkuvan laitoshoidon tarpeessa. Asunnon muutostyöksi katsotaan myös muutostöiden suunnittelu ja esteiden poistaminen asunnon välittömästä lähiympäristöstä. Vaikeavammaisen henkilön vamman tai sairauden vuoksi tehtäviä välttämättömiä asunnonmuutostöitä ovat esim. ovien leventäminen, luiskien rakentaminen, kylpyhuoneen/wc:n laajentaminen/rakentaminen, kiinteiden kalusteiden ja rakennus- ja sisustusmateriaalien muuttaminen sekä vastaavat muut asunnossa suoritettavat välttämättömät rakennustyöt. Ainoastaan henkilön vakituiseen asuntoon tehtävät välttämättömät muutostyöt voidaan korvata. Asunnon peruskorjaukset, home- ja kosteusvauriot eivät kuulu vammaispalveluna korvattavaksi. Asunnon muutostöiden yhteydessä tai myöhemmin ilmeneviin korjausvaurioihin ym. vastaaviin kunta ei ole velvollinen osallistumaan. Asunnon peruskorjaukseen voi hakea korjausavustusta kunnan asuntotoimesta. Mikäli asuntoon on sen huonokuntoisuuden vuoksi tehtävä peruskorjauksia, ne on tehtävä ennen kuin asunnon muutostöihin voidaan ryhtyä. Mikäli asunto on hankittu vammautumisen jälkeen, muutostöiden korvattavuutta arvioidaan myös suhteessa asunnon sopivuuteen toimintarajoitteiden kannalta. Vammaispalvelulain perusteella ei myönnetä asunnon muutostyökustannuksia, jotka

8 aiheutuvat asumismukavuuden tai asumistason parantamisesta, vaan nämä kustannukset jäävät henkilön itsensä maksettavaksi. Asunnonmuutostöistä aiheutuvien kustannusten tulee olla kohtuullisia ja korvaus myönnetään vamma ja sairaus huomioon ottaen edullisimman toteuttamistavan mukaan. Asiakkaan tulee hankkia kirjallinen lupa muutostöihin asunnon omistajalta tai taloyhtiöltä ennen kuin muutostyöt voidaan aloittaa. Asiakas on työn tilaaja, ja hänen vastuullaan on valvoa asunnon muutostöiden toteuttamista. Vaikeavammaiselle henkilölle korvataan asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, jos hän vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee niitä suoriutuakseen tavanomaisista elämäntoiminnoista. Asunnon välineet ja laitteet voidaan myös myöntää asiakkaan käyttöön, jolloin ne jäävät kunnan omistukseen. Kunta vastaa tällöin laitteen korjaus- ja huoltokustannuksista sekä laitteen poistamisesta aiheutuvista kustannuksista. Asuntoon kuuluvia laitteita voivat olla esim. kattoon asennettavat nostolaitteet, hissi, sähköiset ovenavausjärjestelmät ja asennettavat havaitsemisvälineet, kuten kuulovammaisten hälytinlaitteet. Kerros- ja rivitaloissa taloyhtiöiltä tarvitaan kirjallinen lupa asunnon välineiden ja laitteiden asentamiseen. Asunnon muutostöistä korvataan kohtuulliset kustannukset hyväksyttäviä tositteita vastaan kokonaan. Mikäli asunnon muutostyön toteutus tapahtuu sellaisen henkilön toimesta, jolla ei ole rakennusalan koulutusta tai yritystä, voidaan korvata asunnon muutostyöstä aiheutuvia kohtuullisia materiaalikuluja, mutta ei työn osuutta. Alv:n saamiseksi kunnan hyödyksi asiakkaalle annetaan erillinen ohje laskutusta varten. Mikäli asiakas haluaa käyttää muutostyön toteutuksessa esim. kalliimpia materiaaleja tai työtapoja, hän maksaa kustannusten erotuksen itse. Uudisrakentamisessa tulee jo suunnitteluvaiheessa huomioida kaikki vamman tai sairauden edellyttävät tarkoituksenmukaiset ratkaisut. Uudisrakentamisessa ylimääräisiä kustannuksia korvataan vammaispalvelulain perusteella vamman aiheuttamien lisäkustannusten osalta, jotka ylittävät normaalit rakentamiskustannukset. Uudisrakennuksen lisäneliöistä aiheutuvia kustannuksia ei pääsääntöisesti korvata. Vaikeavammaisen henkilön asunnon välittömässä läheisyydessä suoritettavien muutostöiden tarkoituksena on mahdollistaa vammaisen henkilön pääsy asuntoonsa ja sieltä pois. Asunnon ulkopuolisina muutostöinä voivat tulla kysymykseen esim. asuintalon sisäänkäynnin yhteyteen tehtävä luiska, kaiteiden asentaminen tai kulkuväylän päällystäminen tai kovettaminen. Kerros- ja rivitaloissa kodin läheisyyteen tehtävät muutostyöt edellyttävät taloyhtiön lupaa. Myös näiden muutostöiden edellytyksenä on vammaisen henkilön omatoimisen suoriutumisen edistäminen. Suunnitelmaa tehtäessä otetaan huomioon, että kyse on liikkumishaitan poistamisesta ja päätökset tehdään edullisimman ratkaisun mukaan. Mikäli asiakas haluaa kalliimman ratkaisun, niin asiakas maksaa ylimenevän osuuden itse. Saunaan kohdistuvia muutostöitä ei korvata, mikäli vammaisen henkilön käytössä on riittävät muut peseytymistilat. Mikäli saunassa tarvitaan vain pieniä muutostöitä, (esimerkiksi tukikahvan tai yksittäisen portaan asennusta), ne voidaan korvata yksilöllisen harkinnan mukaan. Keittiön muutostyön lähtökohtana on, että asiakas työskentelee pyörätuolissa tai tuettuna seisten, on itsenäinen ja aktiivinen keittiössä ja tosiasiallisesti osallistuu ruuan valmistukseen.

9 Sotainvalidien kohdalla selvitetään ensin heidän mahdollisuutensa saada asunnon muutostöiden ja/tai asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden kustannukset sotilasvammalain perusteella. Lakisääteisten vakuutusten perusteella maksettavat korvaukset ovat ensisijaisia vammaispalvelulakiin nähden. Mikäli vammaisella henkilöllä on oikeus vakuutuslaitoksen korvaukseen jonkin lakisääteisen vakuutuksen nojalla, kunnalla on oikeus periä korvaus suoraan vakuutusyhtiöltä, mikäli kunta on antanut hänelle samaan tarkoitukseen ja samaan aikaan kohdistuvia vammaispalvelulain 8 ja 9 :ssä tarkoitettuja palveluja ja tukitoimia. Vammaisen henkilön muuttaessa paikkakunnalta toiselle, korvaa lähtökunta ne muutostyöt, joita ilman henkilö ei voisi muuttaa uuteen asuntoon. Tällaisia välttämättömiä muutostöitä voivat olla esim. esteettömän sisäänkäynnin mahdollistavat muutostyöt tai pesuhuoneeseen tehtävät välttämättömät muutostyöt. Mikäli muutostyöt voidaan suorittaa muuton jälkeen, korvausvastuussa on uusi kotikunta. Muutostöiden tarve arvioidaan moniammatillisesti. Vammaispalvelun sosiaalityöntekijä tekee kotikäynnin, jonka ajankohta tulee sopia ennen muutostöiden aloittamista. Muutostöiden tarpeellisuudesta ja välttämättömyydestä pyydetään lausunto toimintaterapeutilta, kuntoutusohjaajalta tai fysioterapeutilta. Asunnon muutostöiden teknisestä toteutuksesta, tarkoituksenmukaisuudesta ja kohtuullisista kustannuksista hankitaan tarvittaessa lausunto rakennusmestarilta tai vastaavalta asiantuntijalta. Päätös korvauksesta asunnon muutostöiden kustannuksiin tulisi hakea ennen muutostöiden aloittamista. Hakemukseen tulee liittää tarvittavat lausunnot ja asiakirjat sekä selvitys muutostöiden välttämättömyydestä. Mikäli muutostöihin haetaan korvausta jälkikäteen, sitä on haettava 6 kuukauden kuluessa kustannusten syntymisestä. Asunnon muutostöiden palveluprosessi 1. Asiakas kirjaa ylös asunnossa tarvittavat muutostyöt ja ottaa yhteyttä fysioterapeuttiin, kuntoutusohjaajaan, toimintaterapeuttiin tai lääkäriin saadakseen todistuksen vamman tai sairauden aiheuttamasta haitasta. 2. Asiakas ottaa yhteyttä kunnan vammaispalvelujen sosiaalityöntekijään kotikäynnin sopimisesta ennen muutostöiden suunnittelun ja toteuttamisen aloittamista. 3. Asiakas ottaa yhteyttä rakennus-, sähkö- tai LVI-suunnittelijaan muutostöiden suunnittelemiseksi. 4. Asiakas varmistaa kunnan rakennustarkastajalta, tarvitseeko muutostöitä varten rakennusluvan. 5. Asiakas pyytää rakennus-, sähkö- tai LVI-urakoitsijalta muutostöiden hinta-arvion. 6. Asiakas tekee tarvittavista muutostöistä kirjallisen hakemuksen. Se toimitetaan liitteineen vammaispalveluista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Asiakas perustelee asunnon muutostöiden tarpeen tarkasti hakemuksessa. 7. Vammaispalvelun sosiaalityöntekijä tekee päätöksen asunnon muutostöihin myönnettävästä taloudellisesta tuesta. Kustannusten tulee olla kohtuullisia ja korvaus myönnetään vamma ja sairaus huomioon ottaen edullisimman toteuttamistavan mukaan.

10 2.4 Päivätoiminta Vammaisten henkilöiden päivätoimintaan kuuluu kodin ulkopuolella järjestettyä itsenäisessä elämässä selviytymistä tukevaa ja sosiaalista vuorovaikutusta edistävää toimintaa. Päivätoimintaa järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään työikäistä työkyvytöntä henkilöä, jolla vamman tai sairauden aiheuttaman erittäin vaikean toimintarajoitteen vuoksi ei ole edellytyksiä osallistua sosiaalihuoltolain (710/1982) 27e :ssä tarkoitettuun työtoimintaan ja jonka toimeentulo perustuu pääosin sairauden tai työkyvyttömyyden perusteella myönnettäviin etuuksiin. Vaikeavammaisten päivätoiminnan tulee olla aktivoivaa ja tavoitteellista toimintaa sekä tukea vaikeavammaisen henkilön itsenäisessä elämässä selviytymistä ja sosiaalista vuorovaikutusta. Päivätoimintaa on järjestettävä palvelusuunnitelmaan kirjatun yksilöllisen tarpeen mukaisesti siten, että vaikeavammaisella henkilöllä on mahdollisuus osallistua toimintaan viitenä päivänä viikossa tai tätä harvemmin, jos vaikeavammainen henkilö kykenee osallistumaan työtoimintaan osa-aikaisesti tai siihen on muu hänestä johtuva syy. Vaikeavammaisten päivätoiminta on asiakkaalle maksutonta eikä siitä makseta työtoimintarahaa. Asiakas maksaa itse päivätoimintakeskuksen määrittelemän ateriakorvauksen. Tarvittavat vaikeavammaisten päivätoimintamatkat myönnetään kuljetuspalvelupäätöksen yhteydessä. Päivätoimintamatkoista peritään vaikeavammaisten kuljetuspalveluiden omavastuuosuuden suuruinen asiakasmaksu. 2.5 Henkilökohtainen apu Henkilökohtaista apua myönnettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa tai sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä. Pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista johtuva avun tarve ei oikeuta vammaispalvelulaissa tarkoitettuun henkilökohtaiseen apuun. Ikäihmisille suunnatut palvelut ja tukitoimet järjestetään ensisijaisesti sosiaalihuoltolain perusteella. Asiakkaan saadessa tarpeellisen avun ensisijaisilla järjestelmillä, esimerkiksi omaishoidon tuella, korvausta henkilökohtaisen avustajan palkkaukseen ei myönnetä. Henkilökohtaisella avulla on tarkoitus mahdollistaa ja tukea vaikeavammaisen henkilön itsenäistä elämää, kotona asumista, omia valintoja ja hänen omaehtoista toimintaansa. Tämä edellyttää vaikeavammaiselta henkilöltä kykyä itse määritellä avun sisältö, toteuttamistapa ja toteuttamisaika. Henkilökohtaista apua toteutettaessa vaikeavammaisen henkilön pitää kyetä ohjaamaan tilannetta ja toimintaa, jossa avustaja työskentelee ja saa vaikeavammaiselta henkilöltä toimintaohjeensa. Henkilökohtainen apu kohdistuu niihin toimiin, joita henkilö tekisi itse ilman vamman aiheuttamaa haittaa. Vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua ei myönnetä vaikeavammaisille henkilöille, joiden riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon tukitoimin. Näin ollen henkilökohtaista apua ei voi saada, jos henkilö on laitoshoidossa tai pitkäaikaisessa sairaalahoidossa. Henkilökohtaista apua ei myönnetä myöskään silloin, jos avuntarve on määrältään ja sisällöltään tai välttämätön apu toteuttamistavaltaan laitoshoitoon verrattavaa, pääasiassa sairaanhoidon osaamista

11 tai muuta erityisosaamista jatkuvasti ja pitkäaikaisesti, vaikka apu annetaan vaikeavammaisen henkilön omassa kodissa. Mikäli avun tarve painottuu selkeästi huolenpitoon, hoivaan ja valvontaan tai työntekijälähtöiseen hoitoon, ei vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua myönnetä. Tällöin kyseeseen tulevat ensisijaisesti omaishoidon tuki, kehitysvammahuollon erityispalvelut tai muut sosiaali- ja terveyspalvelut. Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee. Päivittäisillä toimilla tarkoitetaan niitä toimintoja, joita tehdään joka päivä tai harvemmin, mutta kuitenkin toistuvasti. Päivittäisiä toimia ovat muun muassa pukeutuminen, henkilökohtaisen hygienian hoito, vaate- ja ruokahuolto, kodin siisteydestä huolehtiminen. Henkilökohtainen apu käsittää lisäksi ne lääkinnälliset hoitotoimenpiteet, jotka ovat toistuvia ja vamman tai pitkäaikaissairauden vuoksi välttämättömiä. Henkilökohtaisen avustajan tehtäviin ei voi kuitenkaan kuulua sairaanhoidon koulutusta vaativia toimenpiteitä. Tällöin tulee kyseeseen kotihoito. Työllä tässä tarkoitetaan työsuhdetta tai yritystoimintaa, josta vammainen henkilö saa toimeentulonsa kokonaan tai osittain. Välttämättömään henkilökohtaiseen apuun oikeuttavana pidetään opiskelua, joka johtaa tiettyyn tutkintoon tai ammattiin tai vahvistaa vaikeavammaisen henkilön ammattitaitoa sekä parantaa hänen mahdollisuuksiaan työllistyä; esimerkkeinä ammatillisiin opintoihin valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus. Muunlainen opiskelu katsotaan harrastukseksi ja siihen henkilökohtainen apu järjestetään harrastuksiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen tarkoitettujen tuntimäärien puitteissa. Henkilökohtainen apu sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämiseen antaa vaikeavammaiselle henkilölle mahdollisuuden esim. tavata ystäviä ja sukulaisia sekä muita ihmisiä kodin ulkopuolella. Harrastuksia, yhteiskunnallista osallistumista tai sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämistä varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta. Normaalisuusperiaatteen mukaisesti vaikeavammaiselle lapselle tai nuorelle voidaan myöntää henkilökohtaista apua ikätasoa vastaavaan asiointi-, harrastus- ja virkistystoimintaan. Ensisijaisesti kyse on tällöin kodin ulkopuolella tapahtuvasta toiminnasta. Vanhempien lapselleen antama hoiva ja huolenpito eivät ole lain tarkoittamaa avustamista, eikä sitä toteuteta henkilökohtaisen avun turvin. Lapsen hoito, huolenpito ja valvonta kuuluvat lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain nojalla lapsen vanhemmille. Vammaispalvelun henkilökohtainen apu on viimesijainen palvelu esimerkiksi päivähoidon, koulun ja perhetyön palveluluihin nähden. Henkilökohtainen apu ei ole järjestelmä, jolla tuetaan perheen jaksamista tai lasta oppimisvaikeuksissa. Jos kyseessä on pienen lapsen harrastustoiminnan tukeminen, katsotaan sen ensisijaisesti olevan vanhempien tehtävä. Ensisijainen vastuu päivähoidossa tarvittavasta avusta on päivähoidolla. Perusopetuslain mukaan vammaisella ja muulla erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut opetustoimen toteuttamana. Vaikeavammaisen henkilön omainen tai läheinen ei voi toimia häneen työsuhteessa olevana palkattuna henkilökohtaisena avustajana, ellei sitä ole erittäin painavasta syystä pidettävä avustettavan edun mukaisena. Rajaus on tarpeellinen, jotta vaikeavammaisen henkilön aktiivinen toimintakyky, oma tahto ja itsemääräämisoikeus toteutuisivat mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti palkatun henkilökohtaisen avun turvin. Omaisella tarkoitetaan vaikeavammaisen henkilön puolisoa, lapsia, vanhempia tai isovanhempia. Läheinen on henkilö, joka asuu samassa taloudessa vaikeavammaisen henkilön kanssa (esim. avopuoliso) tai on muutoin

12 lähiyhteisöön kuuluvana jatkuvasti kanssakäymisessä vaikeavammaisen henkilön kanssa arjen eri tilanteissa. Erityisen painava syy voi olla esimerkiksi äkillinen avuntarve vakituisen avustajan sairastuessa tai hänen työsuhteensa päättyessä. Erityisen painava syy voi liittyä myös vamman tai sairauden laatuun. Jo voimassa olevia omaisen tai muun läheisen henkilön kanssa tehtyjä työsopimuksia ei kuitenkaan tarvitse purkaa, jos tilannetta voidaan pitää vaikeavammaisen henkilön edun mukaisena. Perheenjäsenen antaman avun kohdalla selvitetään aina ensin mahdollisuus omaishoidontukeen. Vammaispalvelulain mukaan kunta voi järjestää henkilökohtaista apua korvaamalla vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset työnantajan maksettavaksi kuuluvine lakisääteisine maksuineen ja korvauksineen sekä muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut. Avustajapalveluita voidaan myös hankkia vaikeavammaiselle henkilölle kunnan ulkopuolisilta palveluntuottajilta. Kunta voi myös järjestämällä palvelun itse taikka sopimuksin yhdessä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa, tai antaa asiakkaalle palvelusetelin. Kaikkia henkilökohtaisen avun järjestämistapoja voidaan lain mukaan myös yhdistää toisiinsa sekä muihin vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin ja tukitoimiin, jos se on tarkoituksenmukaista vaikeavammaisen henkilön palvelusuunnitelmassa määritellyn avuntarpeen mukaan. Kunnalla on oikeus päättää henkilökohtaisen avun järjestämistavasta asiakkaan yksilölliset olosuhteet, elämäntilanne ja oma tahto huomioiden. Avun järjestäminen on riippuvainen käytettävissä olevista järjestämistavoista. Henkilökohtaisen avustajan työnantajana on vaikeavammainen henkilö tai vaikeavammaisen lapsen vanhempi. Työsuhde perustuu avustajan ja vaikeavammaisen henkilön väliseen työsopimukseen eikä henkilökohtainen avustaja ole työsuhteessa kuntaan. Vaikeavammainen henkilö hankkii ja palkkaa avustajansa itse ja työnantajana huolehtii itse työnantajalle kuuluvista velvoitteista. Henkilökohtaisen avustajan korvauksen maksaminen edellyttää tällöin, että vaikeavammainen henkilö pystyy toimimaan työnantajana. Vaikeavammaista henkilöä on tarvittaessa ohjattava ja autettava avustajan palkkaukseen liittyvissä asioissa. Vammainen henkilö tai hänen laillinen edustajansa ja avustaja sopivat kirjallisesti työsopimuksesta, josta toimitetaan kopio myös kunnan sosiaalityöntekijälle. Työsopimus on tehtävä aina myös määräaikaisten ja sijaisten kanssa. Palkat ja lisät korvataan pääsääntöisesti jälkikäteen kuukausittain tilitoimistoon toimitetun tuntilistan ja palkanmaksu- yms. tositteiden ja laskujen perusteella. Sosiaalityöntekijä arvioi yhdessä asiakkaan ja muiden asiantuntijoiden kanssa päivittäisen avun tarpeen ja määrän sekä laatii palvelusuunnitelman. Samalla selvitetään asiakkaan mahdollinen tuen tarve työnantajan tehtävien hoidossa. Mikäli omainen toimii vajaavaltaisen henkilön edunvalvojana ja hänen toimiminen samanaikaisesti avustajana katsotaan asiakkaan edun mukaiseksi, eturistiriitatilanne tulee ratkaista hakemalla edunvalvojan sijaisen määräämistä maistraatista.

13 3.1 Päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavat välineet, koneet ja laitteet Vammaispalvelulain tarkoittamaa taloudellista tukea päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittaviin välineisiin, koneisiin ja laitteisiin voidaan myöntää vammaiselle henkilölle, joka tarvitsee niitä vammansa tai sairautensa vuoksi liikkumisessa, viestinnässä ja henkilökohtaisessa suoriutumisessa kotona tai vapaa-ajan toiminnassa ja jotka eivät kuulu lääkinnällisenä kuntoutuksena korvattaviin apuvälineisiin. Korvauksen määrä on puolet edellä mainittujen välineiden, koneiden ja laitteiden hankkimisesta vammaiselle henkilölle aiheutuvista todellisista kustannuksista. Vakiomalliseen välineeseen, koneeseen tai laitteeseen tehdyt vamman tai sairauden vaatimat välttämättömät muutostyöt korvataan kuitenkin kokonaan. Samoin kokonaan korvataan tekstipuhelimen vuokrat ja videotiedotteen kuukausimaksut. Varsinaiset kommunikaatiota tukevat välineet myönnetään lääkinnällisenä kuntoutuksena. Kunta voi myös antaa välineitä, koneita tai laitteita korvauksetta vammaisen henkilön käytettäväksi. Kodinkoneisiin, viestintälaitteisiin ja muihin laitteisiin, koneisiin tai välineisiin myönnettävän korvauksen tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön päivittäisistä toiminnoista itsenäistä suoriutumista. Hakijan on selvitettävä, miten vamma tai sairaus rajoittaa omatoimisuutta ja miten väline tai laite mahdollistaa itsenäisen suoriutumisen. Taloudellista tukea laitteen, koneen tai välineen hankintaan myönnetään puolet perusmallisen laitteen kohtuullisista hankintakustannuksista. Vammaispalvelulain mukaan voidaan harkinnanvaraisesti korvata vammaisen henkilön harrastuksissaan tarvitsemia välineitä silloin, kun niiden hintaan sisältyy sellaisia erityiskustannuksia, jotka aiheutuvat vammasta tai sairaudesta. Apuvälineen tarpeen harkinnassa otetaan huomioon miten ja missä laajuudessa välinettä käytetään. Myönnettävien välineiden kohtuullisista kustannuksista voidaan korvataan puolet. 3.2. Liikkumisvälineet Liikkumisvälineenä voi tulla korvattavaksi henkilöauto, pakettiauto tai muu liikkumisväline, kun vammainen henkilö ei voi käyttää vammansa tai sairautensa vuoksi julkisia joukkoliikennevälineitä, ja mikäli henkilö ei saa niihin korvausta muun lainsäädännön nojalla. Korvaamisen edellytyksenä on se, että vammasta tai sairaudesta aiheutuva liikkumisvälineen tarve on jatkuva, päivittäinen tai usein toistuva ja helpottaa vaikeavammaisen omatoimista liikkumista. Autoavustusta myönnetään vammaisen henkilön jokapäiväiseen liikkumiseen. Tukea auton hankintaan ja lisälaitteisiin myönnetään ensisijaisesti silloin, kun oma auto mahdollistaa työssäkäynnin, opiskelun tai muun aktiivisen toiminnan edellyttämän jokapäiväisen liikkumisen.

14 Avustus voidaan myöntää myös silloin, kun perheessä on vammainen lapsi, joka ei vammansa tai apuvälinetarpeensa vuoksi pysty kulkemaan joukkoliikennevälineissä perheen mukana ja jonka säännöllistä kuljetustarvetta ei ole muutoin pystytty turvaamaan. Päätöstä tehtäessä selvitetään hakijan perheolosuhteet ja auton käyttötarpeet lapsen kuljetuksiin. Ensisijaisesti korvataan lapsen vamman tai sairauden johdosta tarpeelliset lisälaitteet. Vain erityisen syistä avustetaan vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen perhettä auton hankinnassa. Korvausta auton hankintaan myönnetään enintään puolet kohtuuhintaisen vakiomallisen auton hinnasta. Kohtuuhinta määritellään asiakaskohtaisesti henkilön vammasta tai sairaudesta aiheutuvat erityistarpeet huomioon ottaen. Vamman vaatimat välttämättömät lisälaitteet (esim. pyörätuolinostin, ajohallintalaitteet, automaattivaihteisto, vakionopeudensäädin) ja niihin liittyvät asennustyöt korvataan kokonaan. Auton vakiovarusteisiin kuuluvia lisälaitteita ei korvata erikseen. Käytetyssä autossa jo valmiina olevan automaattivaihteiston hintaa ei erikseen huomioida avustusta myönnettäessä. Jäljelle jäävästä osuudesta myönnetään hakijalle puolet vammaispalvelulain mukaisena korvauksena, kuitenkin enintään 6000 euroa. Auton vaihto on perusteltua, mikäli hakijan vammasta tai sairaudesta johtuva tarve on oleellisesti muuttunut tai auto ei ole käyttökelpoinen ja luotettava. Hakemukseen tulee liittää kuntotarkastuslausunto. Kuntotarkastuksia tekevät katsastusasemat. Vammaisen henkilön on myös mahdollista hakea korvausta käytettyyn autoon, jos auto on hyväkuntoinen (kuntotarkastettu) ja siihen voi asentaa ajon kannalta henkilö tarvitsemat lisälaitteet. Autoavustusta haetaan kirjallisesti vammaispalvelu-hakemuslomakkeella. Hakemus tulee jättää viimeistään 6 kk kuluessa kustannusten syntymisestä. Autoavustushakemuksen liitteenä tulee olla: - Lääkärinlausunto (enintään vuoden vanha) - Kirjallinen autoliikkeen kustannusarvio ostettavaksi suunnitellusta autosta - Tekninen erittely auton varustetasosta - Toiminta- tai fysioterapeutin lausunto lisälaitteiden tarpeesta - Kustannusarviot vamman tai sairauden johdosta välttämättömistä lisälaitteista ja arvio muutostöistä aiheutuvista kustannuksista - Kirjallinen arvio (autoliikkeen) vaihtoautosta saatavasta hyvityksestä - Ennakkoveropäätös koskien autoveronpalautusta ensimmäistä kertaa Suomeen rekisteröidyistä autoista - Päätökset muista hankintaan myönnetyistä avustuksista tai korvauksista - Rahoitussuunnitelma - Kopio ajokortista - Käytetyn auton kuntoarvio (korvausta voidaan hakea käytettyyn autoon, jos auto on hyväkuntoinen ja katsastettu ja siihen voidaan asentaa ajon kannalta tarvittavat lisälaitteet) - Muut perustelut autoavustuksen myöntämiselle 3.3 Sopeutumisvalmennus Sopeutumisvalmennukseen kuuluu neuvonta, ohjaus ja valmennus vammaisen henkilön ja hänen lähiyhteisönsä sosiaalisen toimintakyvyn edistämiseksi. Sopeutumisvalmennus kuuluu ensisijaisesti terveydenhuollon ja Kelan tuottamiin palveluihin.

15 Vammaispalveluna myönnettävään sopeutumisvalmennukseen voi kuulua esim. viittomakielen tai muun kommunikaatiomenetelmän opetus, ns. ensitietokurssit, liikkumistaidon ohjaus ja asumisvalmennus (VpA 15 ). Lasten tukiviittomien opetus toteutetaan yksityisen palveluntuottajan kautta yksilöllisenä tai ryhmämuotoisena opetuksena. Sopeutumisvalmennuksena ei tueta loma- ja virkistystoimintaa. 3.4 Ylimääräiset vaatekustannukset. Vammaiselle henkilölle korvataan ylimääräiset vaatekustannukset, jotka johtuvat vamman tai sairauden aiheuttamasta vaatteiden tavanomaista suuremmasta kulumisesta tai siitä, ettei henkilö vammansa vuoksi voi käyttää valmiina ostettavia vaatteita tai jalkineita. Vaateavustuksella pyritään korvaamaan sellaisia ylimääräisiä vaatteiden hankkimisesta aiheutuvia kustannuksia, joita muulla väestöllä ei ole. Vammaisen henkilön tulee antaa selvitys vamman tai sairauden aiheuttamista ylimääräisistä vaatekustannuksista. Ylimääräiset vaatetuskustannukset korvataan tositteita vastaan. 3.5 Ylimääräiset erityisravintokustannukset. Kelalla on ensisijainen korvausvelvollisuus erityisruokavaliosta aiheutuneisiin kustannuksiin. Vammaispalveluna vammaiselle henkilölle erityisravinnon hankkimisesta aiheutuneet kustannukset korvataan yksilöllisen harkinnan perusteella. (VpA 19.) Ylimääräisiä ravintokustannuksia voidaan korvata, jos vammainen henkilö joutuu käyttämään erityisravintovalmisteita pitkäaikaisesti ja säännöllisesti ja hänelle aiheutuu siitä huomattavia lisäkustannuksia siltä osin kuin niihin ei saa korvausta muun lain nojalla. Hakijan tulee antaa selvitys ylimääräisistä kustannuksista ja tarvittaessa osoittaa tarve lääkärintodistuksella.