Nuorten turvallisuuden parantaminen

Nuorten turvallisuuden parantaminen Sisäisen turvallisuuden ohjelman alatyöryhmäraportti/2012

Sisällys 1 Johdanto... 1 2 Toimintaympäristön analyysi... 3 2.1 Ongelmien ja huono-osaisuuden kasaantuminen... 4 2.2 Rikoskierre... 7 2.3 Nuoret väkivallan tekijöinä... 9 2.4 Nuorten kokema seksuaalinen häirintä... 11 2.5 Raportin rajauksesta... 13 3 Nuorten turvallisuuden keskeiset haasteet ja toimintaympäristö... 15 3.1 Rikosprosessi... 15 3.1.1 Poliisin toiminta... 15 3.1.2 Syyttäjän puhuttelu nuorille... 17 3.1.3 Seuraamusselvitys... 18 3.1.4 Nuorisorangaistus... 20 3.1.5 Vankilatuomiota suorittavat ja vankilasta vapautuvat nuoret... 23 3.1.6 Sovittelu -mahdollisuus rikosoikeusjärjestelmän rinnalla... 24 3.2 Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut... 27 3.2.1 Lastensuojelu... 27 3.2.2 Nuorten mielenterveyspalvelut... 30 3.2.3 Oppilashuolto... 31 3.3 Oppilaitosten turvallisuus... 33 3.4 Nuorten osallisuus ja yhdenvertaisuus... 35 3.5 Yhteistyön tiivistäminen ja hyvien käytäntöjen levittäminen... 38 3.6 Yksityinen turva-ala ja kaupallisessa ympäristössä tehtävä nuorisotyö.. 39 3.7 Seksuaalisen häirinnän vähentäminen... 40 4 Asiantuntijaryhmän suositukset nuorten turvallisuuden parantamiseksi... 46 5 Tunnusluvut... 50 6 Sisäisen turvallisuuden ohjelmaan lopullisessa muodossaan liitettävät toimenpiteet... 54 Kirjallisuus... 58 ii

Liitteet Liite 1: Learning cafeen 16.1.2012 osallistuneet... 60 Liite 2: Lappeenrannan seminaarin 2.-3.2.2012 pienryhmiin osallistuneet... 61 iii

1 Johdanto Valtioneuvosto asetti 3.11.2011 hankkeen laatimaan sisäisen turvallisuuden ohjelman vuosille 2011 2015. Ohjelmassa tuli määritellä keskeiset turvallisuushaasteet ja kehittämiskohteet sekä ehdotukset arjen turvallisuuden kannalta keskeisimpien turvallisuusongelmien ratkaisemiseksi ja ennalta ehkäisemiseksi. Ohjelman laatimista varten asetettiin kuusi asiantuntijaryhmää, jotka olivat seuraavat: arjen ja asumisen turvallisuuden parantaminen, nuorten turvallisuuden parantaminen, alkoholi- ja muiden päihdesidonnaisten turvallisuusuhkien torjuminen, toimenpideohjelman laatiminen väkivaltaisen ekstremismin torjumiseksi, rikoksen uhrin ja tekijän palveluihin ohjaamisen ja palveluiden saatavuuden varmistaminen sekä yritystoiminnan turvallisuus. Asettamispäätöksen mukaisesti nuorten turvallisuuden parantamisen asiantuntijaryhmän tuli laatia ehdotukset ainakin nuorten rikoskierteen katkaisemiseksi ja rikosten kasaantumisen ehkäisemiseksi, nuoriin miehiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi sekä tyttöihin ja nuoriin naisiin kohdistuvan seksuaalisen häirinnän vähentämiseksi. Nuorten turvallisuuden parantamisen asiantuntijaryhmän puheenjohtajana toimi johtaja Georg Henrik Wrede opetus- ja kulttuuriministeriöstä ja sen jäseninä olivat Heidi Kankainen sisäasiainministeriön poliisiosastolta, Timo Harrikari nuorisotutkimusverkostosta, Saija Sambou oikeusministeriöstä, Merja Söderholm sosiaali- ja terveysministeriöstä, Olavi Sydänmaanlakka HelsinkiMissiosta, Jaana Tervo Lapsiasiavaltuutetun toimistosta, Tiina Vogt-Airaksinen Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksiköstä, Markus Söderlund Allianssi ry:stä ja Mirella Huttunen Allianssi ry:stä 9.2.2012 lähtien Markus Söderlundin tilalla. Kia Vertio sisäasiainministeriöstä toimi asiantuntijaryhmän sihteerinä. Lisäksi Heidi Manns- Haatanen sosiaali- ja terveysministeriöstä osallistui asiantuntijaryhmän työskentelyyn. Valmistelun aikana kuultiin asiantuntijoina Helsingin sosiaali- ja kriisipäivystyksen päällikkö Olli Salinia, erikoistutkija Sanna Aaltosta Nuorisotutkimusverkostosta ja ylitarkastaja Timo Kerttulaa sisäasiainministeriöstä. Valmisteluun ovat lisäksi osallistuneet ja työtä kommentoineet Suomen Kuntaliitto, Minna Piispa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, Marko Forss virtuaalisesta lähipoliisiryhmästä sekä Tuija Kivinen Helsingin poliisilaitokselta. Valmistelun yhteydessä järjestettiin 16.1.2012 learning cafe nuorten turvallisuudesta. Tilaisuuteen osallistuneet on kuvattu liitteessä 1. Lisäksi nuorten turvallisuus oli teemana Lappeenrannassa 2.-3.2.2012 järjestetyssä kaupunkien turvallisuusseminaarissa, jossa aihetta työstettiin kahdessa pienryhmässä. Pienryhmätyöhön osallistuneet on kuvattu liitteessä 2. Valmistelun tueksi laadittiin nuorille webropol-kysely nuorten turvallisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen liittyen. Kyselyyn vastasi yhteensä 66 nuorta, ja sen tuloksia on hyödynnetty valmistelussa. Valmistelussa hyödynnetty aineisto on koottu raportin loppuun.

Sisäisen turvallisuuden ohjelman valmistelun asiantuntijaryhmistä erityisesti niin arjen ja asumisen turvallisuuden kuin alkoholisidonnaisten turvallisuusuhkien torjumisen asiantuntijaryhmän työssä on liittymäpintoja nuorten turvallisuuden työryhmän työskentelyyn. Päällekkäisyydet on pyritty ottamaan käsittelyyn mahdollisimman aikaisessa vaiheessa esimerkiksi asiantuntijaryhmien puheenjohtajien ja sihteerien yhteiskokouksissa. Tästä syystä alkoholin vaikutuksia lasten ja nuorten turvallisuudelle on käsitelty tässä julkaisussa vain rajallisesti. Samalla on kuitenkin pyritty ottamaan huomioon, että esimerkiksi poliisin tietoon tulleista henkirikoksista ja henkirikosten yrityksistä on tehty alkoholin vaikutuksen alaisena 70 80 prosenttia. Pahoinpitelyrikoksista noin 60 prosenttia ja ryöstöistä noin puolet tehdään alkoholin vaikutuksen alaisina. Päihteiden käytön suuri merkitys myös nuorten turvallisuudelle on pyritty tuomaan esille niin rikoskierteen katkaisun kuin väkivallankin osalta. Toimenpiteet nuorten päihteiden käytön ja niistä aiheutuvien ongelmien ratkaisemiseksi on esitelty arjen ja asumisen turvallisuuden asiantuntijaryhmän ja alkoholi- ja muiden päihdesidonnaisten turvallisuusuhkien torjumisen asiantuntijaryhmien raporteissa. Tässä raportissa nuorten turvallisuuden keskeisiä haasteita on käsitelty asettamispäätöksen toimeksiannon mukaisesti. Toimintaympäristön haasteita on pyritty kuvaamaan mahdollisimman laajasti, vaikka sisäisen turvallisuuden ohjelmassa voidaan esittää toimenpiteitä vain rajatusti. Toimenpide-ehdotuksissa ei ole käsitelty laajoja rakenteellisia tai yhteiskunnallisia muutoksia, kuten esimerkiksi tuloerojen kaventamista, vaikka näillä onkin merkittävää vaikutusta ihmisten turvallisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen. Toimenpide-ehdotuksia laadittaessa kriteerinä on pidetty myös ongelman laajuutta ja sitä, eteneekö asia jo muuta kautta. Asiantuntijaryhmän ehdotukset nuorten turvallisuuden parantamiseksi on kuvattu luvussa 4. Valmisteluprosessin aikana asiantuntijaryhmän ehdotuksia on työstetty edelleen sisäisen turvallisuuden ohjelman pääsihteerin ja sisäisen turvallisuuden ohjelman ohjausryhmän ohjauksen ja päätösten mukaisesti. Lopullisessa muodossaan sisäisen turvallisuuden ohjelmaan liitettävät toimenpiteet on kuvattu luvussa 6. 2

2 Toimintaympäristön analyysi Turvallisuus koostuu useista eri tekijöistä. Tässä raportissa nuorten turvallisuutta on tarkasteltu kiinnittämällä huomio erityisesti rikoskierteen katkaisuun, nuorten miesten vakavaan väkivaltaan ja tyttöjen kokemaan seksuaaliseen häirintään sisäisen turvallisuuden ohjelman asettamispäätöksessä annetun tehtävänannon mukaisesti. Nuorilla tarkoitetaan tässä raportissa 13 20-vuotiaita. Nuoruuden ja lapsuuden rajaa on käsitelty eri tavalla eri yhteyksissä eikä rajanveto aina ole selkeää. Rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15-vuotiaana ja nuoriksi tekijöiksi luetaan 15 20-vuotiaat. Lastensuojelulaissa lapsina pidetään kaikkia alle 18-vuotiaita ja nuorina 18 20-vuotiaita. Vaikka alle 15-vuotiaat eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa, he ovat velvollisia korvaamaan aiheuttamansa vahingon. Heihin voidaan kohdistaa myös lastensuojelutoimenpiteitä, joita ovat esimerkiksi avohuollon tukitoimet ja huostaanotto. Nuorisolaissa (2006/72) nuoriksi katsotaan alle 29-vuotiaat. Nuorisotyöttömyydestä puhuttaessa puolestaan viitataan yleensä alle 25-vuotiaisiin työttömiin työnhakijoihin. Tehtävänanto, rikoslainsäädäntö ja aktiivisin rikoksentekoikä huomioiden tästä julkaisussa ei ole tarkasteltu pieniä lapsia tai yli 20-vuotiaita, vaikka samalla on tiedostettu, että jo lapsiin kohdistettava varhainen puuttuminen on tehokas tapa estää rikoksia. Vuonna 2011 alle 18-vuotiaiden tekemiä rikoslakirikoksia oli noin 30 000 (pois lukien liikennerikokset), joista alle 15-vuotiaden tekemiä rikoslakirikoksia oli hieman yli 12 000. Vuonna 2011 18 20-vuotiaiden tekemiä rikoslakirikoksia oli noin 27 000. Vuonna 2011 alle 18-vuotiaita rikoslakirikoksesta epäiltyjä nuoria oli hieman yli 21 000 ja 18 20-vuotiaita epäiltyjä hieman yli 19 000. Nuorten tekemistä rikoksista melko suuri osa jää niin sanotuksi piilorikollisuudeksi. Tästä johtuen rikoksia tutkitaan myös erilaisin haastattelu- ja kyselytutkimuksin, joista kattavimpina voidaan mainita kansalliset uhritutkimukset, kansalliset ja kansainväliset nuorisorikollisuuskyselyt sekä kyselyt 9.-luokkalaisille itse ilmoitetusta rikollisuudesta. 1 Yläkoululaisten, ammattikoululaisten ja lukiolaisten osalta kokemuksia kartoitetaan myös esimerkiksi kouluterveyskyselyissä. Kokonaiskuva sisäisen turvallisuuden tilanteensa, kehityssuunnista sekä mahdollisista uusista turvallisuusuhkista edellyttää laadukasta ja systemaattista tutkimusta. Sisäisen turvallisuuden tutkimus on yhä Suomessa vähäistä ja sen resurssit ovat pienet. Esimerkiksi valtion tutkimuslaitosten budjettirahoitteisista toimintamenoista kohdentui vuonna 2012 noin 0,2 prosenttia rikollisuuden ja sen torjunnan ja kontrollin kriminologiseen tutkimukseen. Myös maamme yliopistosektorilla rikollisuustutkimuksen asema on länsimaisessa vertailussa erittäin heikko. Tilanne 1 Salmi, Venla (2009) (toim.): Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset. Nuorisorikollisuuskyselyiden tuloksia 1995 2008. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 246. 3

heijastuu myös tärkeimpiin sisäisen turvallisuuden osoitinjärjestelmiin, joiden resursoinnista puuttuu jatkuvuus. Pysyvät seurantajärjestelmät ovat välttämättömiä myös erillistutkimusten kannalta. Ne muodostavat yleisen vertailukohdan, jota ilman erillistutkimusten tuloksia olisi mahdoton suhteuttaa yleiseen tilanteeseen ja kehitykseen. Lisäksi pysyvät seurantajärjestelmät toimivat erilliskysymysten tarkastelun alustoina vaihtuvien teemaosioiden kautta. 2.1 Ongelmien ja huono-osaisuuden kasaantuminen Rikokset eivät jakaannu tasaisesti nuorten kesken vaan pieni osa nuorista tekee runsaasti rikoksia. Toistuvasti rikoksia tekevillä nuorilla usein myös muunlaiset ongelmat kasaantuvat. Helsinkiläislapsia tutkittaessa havaittiin, että 70 prosenttia rikoksen uusineista lapsista oli joutunut tekemisiin lastensuojelun kanssa jo ennen ensimmäistä rikollista tekoaan. 2 Lisäksi on todettu, että koulupudokkuudella ja työttömyydellä on yhteys sekä väkivallan tekemiseen että uhriksi joutumiseen, kun tarkastellaan vakavaa tai toistuvaa väkivaltaa. 3 Lasten ja nuorten hyvinvointi ja turvallisuus on yleisesti lisääntynyt. Vaikka valtaosa voi entistä paremmin, on merkkejä siitä, että ongelmat kasaantuvat ja ovat entistä monimuotoisempia osalla nuorista. Lastensuojelulaitoksissa tai sijaisperheissä asuvilla nuorilla on esimerkiksi huomattavasti muita enemmän väkivaltakokemuksia ja he ovat joutuneet muita useammin ryöstön tai varkauden kohteeksi. 4 Lasten ja nuorten pahoinvoinnin ja turvattomuuden taustalla on usein perheeseen ja lähipiiriin liittyviä ongelmia ja yhä useammin ylisukupolvista syrjäytymistä. EVAn tutkimuksen mukaan nyt syrjäytyneinä olevien nuorten vanhemmista noin puolet on itsekin työttömiä tai ulkopuolisia. 5 Vuonna 1987 syntyneitä suomalaisia tutkineessa laajassa tutkimushankkeessa havaittiin, että lasten huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus, kouluttamattomuus ja toimeentulo-ongelmat olivat selvästi yleisempiä niissä perheissä, joissa vanhemmat olivat saaneet pitkäaikaisesti toimeentulotukea. Samalla havaittiin, että korkeammin koulutettujen äitien lapset kouluttautuivat myös itse 2 Savolainen, Jukka; Hinkkanen, Ville ja Pekkarinen, Elina (2007): Lasten rikolliset teot ja niihin puuttuminen. Tutkimus alle 15-vuotiaina poliisin tietoon tulleista rikoksentekijöistä Helsingissä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 76. 3 Aaltonen, Mikko (2010): Nuorten aikuisten koulupudokkuus, työttömyys ja väkivaltarikollisuus - väkivallan tekijät ja uhrit kansallisesti edustavan rekisteriaineiston valossa. Oikeus 39 (3), 220-247. 4 Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 71/2008. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 87. 5 Myrskylä, Pekka (2012): Hukassa - Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? EVA analyysi No 19. 4

useammin, käyttivät vähemmän mielenterveyspalveluita eivätkä joutuneet turvautumaan toimeentulotukeen yhtä usein. 6 Lapsiköyhyys on kasvanut Suomessa viimeisen kahden vuosikymmenen aikana huomattavasti. Arvioiden mukaan Suomessa elää tällä hetkellä yli 150 000 lasta köyhyydessä. Ongelmat kasaantuvat niin rakenteellisesti eri sosiaaliluokkiin kuin myös alueellisesti. Ongelmien ja huono-osaisuuden kasaantuminen voidaan myös nähdä jatkumona, jossa ongelmat ruokkivat toinen toistaan ja nuorena alkanut haitallinen kehitys jatkuu myös aikuisena. Ongelmien kasaantumiseen vaikuttavat monet eri seikat. Nuori voi olla tuuliajolla ja vailla kiinnostuksen kohteita, harrastuksia, läheisiä ihmisiä tai samastuttavia ryhmiä. Muiden tuki tällaisessa tilanteessa on riittämätöntä ja vanhemmat voivat olla kykenemättömiä auttaman nuorta tai ymmärtämään hänen ongelmiaan. Vanhempien tuki on nuoren syrjäytymisen ehkäisemisen avaintekijöitä. Tutkimuksessa havaittiin, että jos nuorella on tukenaan edes toinen vanhempi, syrjäytymisriski yksin asuvaan verrattuna putoaa alle kolmasosaan. 7 Ongelmien taustalla voi olla myös virikkeetön ympäristö. Ympäristö ei tarjoa kiinnostavaa tekemistä ja nuoret ovat eriarvoisessa asemassa esimerkiksi harrastusmahdollisuuksien osalta. Huonosti voiville nuorille jengit voivat tarjota mahdollisuuden löytää itselleen kavereita tai hyväksyntää. Toisille samanlainen yhteisö voi löytyä verkosta. Nuorten sosiaaliset verkostot ovatkin aina moninaisia. Nuorten turvallisuuden parantamisen kannalta kotiin syrjäytyminen asettaa erityisiä haasteita. Kotiin jäävät eivät ole sosiaalisesti eli yhteisöllisesti tai rakenteellisesti eli yhteiskunnan palvelujen, koulun ja työpaikan näkökulmasta mukana yhteiskunnassa. Toinen huono-osaisuuden kannalta erityistä huomiota vaativa ryhmä on koulupudokkaat. Ongelmien kasaantumisen vähentämiseksi myös päihteiden käyttöön tulisi puuttua ajoissa. Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn analyysissa 8 on tutkittu Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastojen valossa nuorten syrjäytymistä. Kun syrjäytyneiksi luokitellaan sellaiset työvoiman ja opiskelun ulkopuoliset nuoret, joilla ei ole peruskoulun lisäksi muuta koulutusta, oli Suomessa vuonna 2010 syrjäytyneitä 15 29-vuotiaita nuoria yhteensä noin 51 300 eli noin 5 prosenttia kaikista nuorista. Näistä työttömiä työnhakijoita oli 18 800 ja muita työvoiman ulkopuolisia 32 500. Erityisesti EVAn raportissa nostetaan esille maahanmuuttajataustaiset nuoret, joita oli syrjäytyneistä nuorista lähes neljännes. Vieraskielisistä, peruskoulun varassa olevista nuorista 6 Paananen, R (2011). Suomalaisrekisterit osoittavat köyhyyden ja huono-osaisuuden periytyvän ylisukupolvisesti. Tiedote. Suomen Akatemia. Tieteen päivät 12.1.2011. Sit. Kestilä, Laura; Heino, Tarja & Solantaus, Tytti (2011): Nuorten syrjäytyminen -epäsuotuisia polkuja aikuisuuteen. Haaste 1/2011. 7 Myrskylä, Pekka (2012): Hukassa - Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? EVA analyysi No 19. 8 Myrskylä, Pekka (2012): Hukassa - Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? EVA analyysi No 19. 5

syrjäytyneitä on kolmannes. Suurin syrjäytymisriski on asunnottomilla maahanmuuttajilla ja perheisiin kuuluvilla maahanmuuttajanaisilla. Syrjäytymisriski on muita todennäköisempi myös huostaan otetuilla nuorilla, erityisesti teini-iässä kodin ulkopuolelle sijoitetuilla pojilla, jotka ovat olleet monessa sijoituspaikassa tai laitoshoidossa. EVAn analyysin mukaan työttömiksi päätyneistä nuorista 80 prosenttia ei myöhemminkään suorita perusastetta korkeampaa tutkintoa. Yhden vuoden syrjässä olleista nuorista jonkin perusastetta korkeamman tutkinnon suorittaa 40 prosenttia, kun taas kolme vuotta syrjässä olleista korkeamman tutkinnon suorittaa enää 20 prosenttia. Koulutuksen puute tekee työn saamisesta vaikeaa. EVAn arvion mukaan perusasteen työpaikkojen määrä on viimeisen 20 vuoden aikana vähentynyt 453 00:lla. Tästä syystä ns. väliinputoajanuorten tilanteeseen puuttuminen nopeasti on tärkeää. Hallitusohjelmassa on linjattu, että nuorten yhteiskuntatakuu toteutetaan niin, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Työ- ja elinkeinoministeriö on 1.9.2011 asettanut työryhmän valmistelemaan esitykset siten, että nuorten yhteiskuntatakuu voidaan saattaa voimaan täysimääräisesti vuoden 2013 alusta. Myös lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat keskeinen riskitekijä tulevaisuudelle, ja ne saattavat ilmetä esimerkiksi kiusaamisena, lintsaamisena, opiskeluongelmina tai päihdeongelmina. Kohdusta aikuisuuteen -tutkimuksessa kävi ilmi, että vuonna 1987 syntyneistä nuorista joka viides oli saanut 21 vuoden ikään mennessä psykiatrista erikoissairaanhoitoa tai lääkitystä mielenterveysongelmiinsa. Samasta ikäluokasta 26 prosentilla oli merkintöjä rikkomuksista tai saaduista tuomioista. Nuorten tahallisista itsensä vahingoittamisista aiheutuvat sairaalahoitojaksot ovat 2000-luvulla kasvaneet erityisesti 20 24-vuotiaiden naisten ja miesten keskuudessa. 9 On myös viitteitä siitä, että masentuneisuus ja rikoskäyttäytyminen ovat oireita samantapaisesta pahoinvoinnista. Tutkimuksen mukaan panostaminen esimerkiksi koulun sosiaaliseen ilmapiiriin voi vähentää nuorten pahoinvoinnin oireita. Koulun henkilökunnan antama sosiaalinen tuki ja kontrolli näyttävät olevan yhteydessä nuorten masentuneisuuteen ja rikoskäyttäytymiseen. 10 Mielenterveysongelmien hoito edesauttaa syrjäytymisen ja työttömyyden ehkäisemistä. Tutkimuksen mukaan runsas viidennes vuonna 2009 mielenterveyden häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneistä oli alle 30-vuotiaita. Käytännössä tämä tarkoittaa, että joka päivä eläkkeelle siirtyi viisi nuorta. Työkyvyttömien määrän kasvun taustalla 9 THL:n Tapaturmatietokanta ja hoitoilmoitusrekisteri 10 Ellonen, Noora. Kasvuyhteisö nuoren turvana. 2008. 6

voi olla korvausjärjestelmien muutoksia, sairausdiagnoosien kirjausjärjestelmien muutoksia, mutta myös mielenterveyshäiriöiden aiempaa parempaa tunnistamista. 11 Lasten ja nuorten väkivaltakokemuksia kartoitettaessa vuonna 2008 havaittiin, että sillä kenen kanssa ja missä nuori vietti vapaa-aikaansa oli yhteys väkivallan kasaantumiseen. Julkisissa tiloissa, kuten kadulla, torilla, kahviloissa tai rautatieasemalla vapaa-aikaansa viettäneille nuorille kerääntyi muita enemmän väkivaltakokemuksia. Myös ne nuoret, jotka viettivät suurimman osan vapaa-ajastaan seurustelukumppaninsa kanssa, olivat kokeneet todennäköisemmin väkivaltaa. Perheensä kanssa suurimman osan vapaaajastaan viettäneet nuoret kokivat vähiten väkivaltaa. Myös päihteiden käytöllä huomattiin olevan yhteys väkivallan kasaantumiseen. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että lähipiirissä tapahtuvaa väkivaltaa kasaantuu voimakkaammin tytöille kuin pojille, kun taas pojille on tyypillisempää kodin ulkopuolisten rikosuhrikokemusten kasaantuminen. Väkivallan kasautumista näyttäisivät ennustavan lasten ja vanhempien päihteidenkäyttö, vanhempien keskinäinen riitely ja lapsen vapaa-ajanviettotavat sekä lapsen oma rikollinen käyttäytyminen. 12 Tutkimusten mukaan vammaisiin lapsiin kohdistuu muita enemmän väkivaltaa. On myös arvioitu, että vammainen lapsi kokee kaksi tai jopa kolme kertaa todennäköisemmin seksuaalista väkivaltaa vammattomaan lapseen verrattuna. 13 Väkivallan kasaantuminen on havaittavissa koko väestön tasolla. Kansallisten uhritutkimusten mukaan toistuvaa väkivaltaa kokee huomattavan pieni joukko ihmisistä. Viimeisten 12 kuukauden aikana kokenut väkivaltaa useammin kuin 10 kertaa 1 prosentti väestöstä. Tämä 1 prosentti kokee noin kaksi kolmasosaa kaikesta väkivallasta. Väkivaltaa toistuvasti kokevissa on suhteellisesti eniten nuoria ja naimattomia, mutta huomionarvoista on, että ryhmässä on lähes yhtä paljon miehiä ja naisia. On arvioitu, että toistuva uhriksi joutuminen voisi heijastaa nuorille aikuisille ominaisia vapaa-ajan vieton tapoja. Väkivallan kohteeksi joutui ravintoloissa ja huvipaikoilla vuonna 2009 kaksi kertaa enemmän miehiä kuin naisia. Tuntemattomien tekemässä katu- ja ravintolaväkivallassa päihteiden osuus on erityisen korostunut. 14 2.2 Rikoskierre Rikoksen tekijöillä on kasvanut riski joutua myös rikoksen uhriksi. Nuorten rikoskäyttäytymistä koskevissa tutkimuksissa on todettu, että nuorilla rikoksen tekijöillä ja uhreilla on taustallaan usein rikkinäinen perhe, päihdeongelmia ja toistuvia 11 Raitasalo, Raimo ja Maaniemi, Kaarlo (2011): Viisi nuorta eläkkeelle joka päivä. Sosiaalivakuutus 1/2011. 12 Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 71/2008. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 87. 13 www.sosiaaliportti.fi 14 Suomalaisten väkivaltakokemukset 1980-2009. Kansallisen uhritutkimuksen tuloksia. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 103. 7

uhrikokemuksia, taloudellisia ongelmia ja heikko koulumenestys. 15 Rikoskierteen katkaisussa huomiota tulisi kiinnittää erityisesti väliinputoajanuoriin, joita ovat esimerkiksi peruskoulun päättäneet ja ilman jatkokoulutuspaikkaa jääneet tai koulun keskeyttäneet nuoret, joilla on ongelmia esimerkiksi päihteiden tai huumeiden kanssa. Näiden nuorten kanssa tehtävässä työssä järjestöillä on merkittävä rooli. Järjestöjä on kuitenkin lukuisia, eikä järjestöjen tai eri toimijoiden yhteistyötä useinkaan koordinoida riittävästi paikallisella tasolla. Perheolojen kohentamisella on nuorten rikoskierteen katkaisussa keskeinen merkitys. Usein nuorten ongelmat voitaisiin tunnistaa jo hyvin varhain, jopa neuvolakäynneillä, mutta valitettavasti ne perheet, joille kasautuu muita riskitekijöitä, käyttävät harvemmin myös neuvolan palveluita. Myös kouluissa tehtävässä työssä, esimerkiksi kouluilla järjestettävässä kerhotoiminnassa olisi kehitettävää. Koulut tulisikin saada paremmin mukaan nuorten rikoskierteen ehkäisevään työhön. Nuoret, erityisesti 15 20-vuotiaat, tekevät väestöryhmän kokoon suhteutettuna muita ryhmiä enemmän rikoksia. Suhteellisesti katsoen yleisimmät nuorten tekemät rikokset liittyvät vapaa-ajanviettoon, alkoholiin ja ikärajoja koskeviin säännöksiin. Myös vahingonteot, luvattomat käytöt, tuhotyöt sekä ryöstö- ja varkausrikokset ovat muuhun väestöön suhteutettuna yleisempiä. Varkausrikosten osalta 15 17-vuotiaiden tekemät rikokset ovat vähentyneet huomattavasti 1990-luvulta lähtien, joskin hienoista nousua on ollut havaittavissa 2000-luvulla. Samalla nuorten asianomistajien määrä on noussut. Kaiken kaikkiaan nuorten norminvastainen käyttäytyminen on vähentynyt Suomessa huomattavasti. Tiedossa on, että alle 15-vuotiaana ensimmäisestä rikoksesta kiinnijääneistä lapsista arviolta noin 10 15 prosenttia saattaa tehdä seuraavankin rikoksen. Tästä joukosta rekrytoituu ehdolliseen rangaistukseen pieni osa ja tästä osasta enää 5 10 prosenttia syyllistyy uusiin rikoksiin. Vuosittain on puhuttu noin 80 nuoresta. 16 Rikosten kasaantuminen lisää merkittävästi riskiä ajautua pysyvästi rikolliseen elämäntapaan ja nuorena aloitettua rikosuraa on usein vaikea katkaista. Vaikka suurimmasta osasta nuorena rikoksia tehneistä ei tulekaan aikuisia rikollisia, on todettu, että suurin osasta aikuisena rikoksia tekevistä on tehnyt rikoksia jo nuorena. 17 Lyhytaikaisvankeja koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että nuorena rikosuransa aloittaneet nuoret vangit olivat vangeista huono-osaisimpia. Nuorena rikollisuuden aloittaneet vangit ennakoivat myös syyllistyvänsä kaikkein aktiivisimmin uusiin rikoksiin vapautumisensa jälkeen. Tutkimuksessa saatiin lisäksi tukea tuloksille, joiden mukaan alhainen itsekontrolli, lapsuuden perheen rikkonaisuus, heikko koulumenestys, varhainen seurustelun aloittaminen, varhainen isyys ja puutteellinen kiinnittyminen 15 Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 246. 16 Kts. esim. Jukka Savolainen, Matti Marttunen 17 Ellonen, Noora. Kasvuyhteisö nuoren turvana. 2008. 8

perinteisiin instituutioihin kuten perheeseen ja työelämään ovat tyypillisiä riskitekijöitä. 18 Rikoskierteen yhtenä syynä voi myös olla, että nuoren elämästä puuttuu mielekkyys, minkä seurauksena hyvinkin nuoret ajautuvat vääränlaiseen kaveripiiriin etsimään esimerkiksi hyväksyntää tai jännitystä. Usein rikoskierre alkaa vahingonteoista, kuten graffiteista ja näpistelyistä. Nuoren pettymys yhteiskuntaan ja tunne jatkuvista epäonnistumisista voi lisätä rikosten teon riskiä. Nuorilla ei välttämättä ole riittävästi mahdollisuuksia suunnata energiaansa positiiviseen toimintaan. Esimerkiksi varmistamalla harrastustoiminnan kohtuuhintaisuus ja erilaisia stipendijärjestelmiä kehittämällä voidaan saada positiivia tuloksia. Nuoret tarvitsevatkin positiivisen yhteisön ympärilleen. Nuori voi myös kokea, ettei hänellä ole mitään menetettävää, jolloin rikokseen syyllistymisen riski madaltuu. Haasteena voidaan pitää erityisesti syrjäytyneiden nuorten miesten alakulttuurin syntymistä. 2.3 Nuoret väkivallan tekijöinä Pahoinpitelyrikokset ovat lisääntyneet sekä 15 17-vuotiaiden että erityisesti 18 20- vuotiaiden osalta viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, vaikka tekojen määrä onkin vähentynyt viimeisen kahden vuoden aikana. Vuosittaiset vaihtelut ovat kuitenkin usein melko suuria. 19 Vuonna 2011 poliisin tietoon tuli yli 40 000 pahoinpitelyrikosta, mikä merkitsi huomattavaa lisäystä edelliseen vuoteen nähden. Tähän vaikutti osaltaan lakimuutos, jonka seurauksena lievä pahoinpitely lähisuhteissa, työpaikoilta tai alle 18-vuotiaiseen kohdistuneena tuli virallisen syytteen alaiseksi. Vastaavasti nuorten tekemät ja kokemat väkivaltarikokset lisääntyivät. Alle 18-vuotiaat tekivät vuonna 2011 yli 4000 väkivaltarikosta. Näistä lähes 1500 oli alle 15-vuotiaiden tekemiä. 18 20-vuotiaat tekivät lähes 4400 väkivaltarikosta vuonna 2011. Vuonna 2011 alle 18-vuotiaita väkivaltarikoksen asianomistajia oli lähes 6700, mistä alle 15-vuotiaita oli lähes 3500. Edelleen 18 20-vuotiaita väkivaltarikosten asianomistajia oli hieman yli 5000. Nuorten miesten vakavaa väkivaltaa voidaan lähestyä syrjäytymisen näkökulmasta. Väkivallan taustalla voi olla huono-osaisuutta, koulutuspaikan puutetta, perheväkivaltaa, ongelmia kotona sekä vanhempien ja omaa työttömyyttä. Ongelmat kotona ja esimerkiksi omat kokemukset perheväkivallasta voivat lisätä riskiä omaan väkivaltaiseen käyttäytymiseen, jolloin väkivallan uhrista tulee vanhempana väkivallan 18 Lyhytaikaisvanki. Tutkimus lyhytaikaisvankien elinoloista, elämänkulusta ja rikollisuudesta. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 248. 19 Rikollisuustilanne 2010. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 258. 9

tekijä. 20 Väkivallan käyttäminen on usein opittu malli, jolla ongelmat ja ristiriidat ratkaistaan. Netistä löytyvä yhteisö ja virtuaaliseksi jäävä osallisuus voivat myös edesauttaa syrjäytymistä kotiin. Väkivallan taustalla voi olla päihteiden käyttöä ja sekakäyttöä sekä mielenterveysongelmia. Päihteiden käyttö ja mielenterveysongelmat liittyvät usein toisiinsa. Esimerkiksi Helsingissä väkivaltatyötä tekevien järjestöjen kokemus on kuitenkin se, että yhä useampi väkivallan teko tehdään nykyisin selvin päin. Samalla on huomattava, että vain harva nuori aloittaa rikollisen uransa vakavilla väkivaltarikoksilla. Taustalla on usein muita rikoksia ja ajautumista rikoskierteeseen. Nuorten alkoholin käyttö näyttää tilastojen valossa polarisoituvan. Yhä useampi ei juo ollenkaan, mutta samalla osa nuorista juo entistä rajummin. Lukion 1. ja 2. - luokkalaisista alkoholia ei käyttänyt vuosien 2010 ja 2011 Kouluterveyskyselyjen mukaan ollenkaan 23 prosenttia. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevilla vastaava luku oli 15 prosenttia. Myös alkoholia viikoittain käyttävien määrä on ollut 2000-luvun aikana laskussa. Kerran viikossa tai useammin alkoholia käytti lukiossa opiskelevista 12 prosenttia ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista 23 prosenttia. Tosi humalaan asti itsensä viikoittain juovia oli lukiolaisista 3 prosenttia ja ammattikoululaisista 9 prosenttia. Viimeisimmän Kouluterveyskyselyn mukaan lukion 1. ja 2. -luokkalaisista ainakin kerran hasista tai marihuanaa oli käyttänyt 14 prosenttia. Ammattikoululaisilla vastaava luku oli 19 prosenttia. Lukiolaisista marihuanan polttamisen silloin tällöin hyväksyi 28 prosenttia ja ammattikoululaisista 26 prosenttia. 21 Nuorten tekemän väkivallan kannalta on keskeistä kiinnittää huomiota myös koulumaailmaan. Kouluissa ei useinkaan riittävästi puututa ongelmiin tai korosteta erilaisten ratkaisumallien kirjoja ja esimerkiksi vertaissovittelua. Moni nuori saattaa edelleen kokea, että miehiseen ja arvostettavaan käyttäytymiseen kuuluu väkivalta jollakin tavalla eikä ongelmia pyritä ratkaisemaan puhumalla tai kavereiden kanssa keskustella ongelmista. Väkivallasta tulee näin omien tunteiden ja ongelmien ilmaisukeino parempien keinojen puutteessa. Valmistelun aikana on myös noussut esille, että väkivaltaisissa teoissa näyttäisi olevan entistä enemmän mukana potkimista ja esimerkiksi jo maassa makaavien pahoinpitelyä, jolloin väkivallan seuraukset voivat olla hyvin vakavia. Myös ns. hupihakkaaminen, jossa pahoinpitelyistä on tehty viihdettä tai niihin ryhdytään ilman sen kummempaa syytä, näyttää yleistyneen. Väkivalta on yhä raaempaa ja netistä katsotaan ajanvietteenä yhä törkeämpää väkivaltaa, jota on kuvattu myös todellisissa tilanteissa. Suhteellisen uutena ilmiönä voidaan pitää väkivallan kuvaamista ja videoiden laittamista nettiin 20 Kts. s. 12 kuritusväkivallasta. 21 Huumausainetilanteen ennakoinnista ks. Lintonen, Toni; Rönkä, Sanna; Kotovirta, Elina ja Konu, Anne (2012): Huumeet Suomessa 2012 - ennakointitutkimus. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 101. 10

laajemmalle yleisölle. Suomessakin päästään helposti käsiksi muissa maissa kuvattuihin joukkotappeluihin ja pahoinpitelyihin. Väkivaltavideoista ei välity tietoa tekojen todellisista seurauksista, jolloin ymmärrys tapahtuneesta jää vajavaiseksi. Joukkotappeluiden leviäminen ja yleisön kutsuminen paikalle voi levitä myös Suomessa. Tieto väkivallasta leviää nopeasti sosiaalisessa mediassa. Internetistä on jo nyt ladattavissa videoita nuorten itsensä kuvaamista itsemurhista. Järjestäytynyt rikollisuus, jengiytyminen ja maahanmuuttajien kotouttamisen epäonnistuminen voivat kaikki osaltaan selittää väkivallan lisääntymistä ja raaistumista. Jengeissä nuoret voivat väkivallan kautta saada arvostusta, jota vaille he kokevat jäävänsä muussa elämässä, ja juuri katuväkivalta on usein läsnä jengikäyttäytymisessä. Jengeissä on usein muusta yhteiskunnasta jossain määrin poikkeava normisto, jossa väkivalta on sallittua tietyissä tilanteissa. Mallia on voitu ottaa väkivaltaviihteestä. Muissa Pohjoismaissa on jo nähtävissä merkkejä jengien lisääntymisestä ja samanlainen kehitys voi hyvin rantautua Suomeen, ellei ilmiöön puututa ajoissa. Väkivallan taustalla voi myös olla yhteiskunnan ristiriitaiset viestit väkivallan tuomitsemisesta. Tietyissä tilanteissa, kuten jääkiekkopeleissä, väkivalta onkin hyväksyttyä. Nuoret saavat ympäristöstään toisistaan poikkeavia viestejä ja opetuksia väkivallan hyväksyttävyydestä. 2.4 Nuorten kokema seksuaalinen häirintä Nuorten kokemaa seksuaalista häirintää ja väkivaltaa on selvitetty esimerkiksi kouluterveyskyselyissä. Viimeisimmän kouluterveyskyselyn mukaan seksuaalista häirintää oli kokenut 49 prosenttia peruskoulun 8. ja 9. -luokkalaisista tytöistä, 44 prosenttia lukiolaistytöistä ja 55 prosenttia ammattikoulussa opiskelevista tytöistä. Peruskoulun 8. ja 9. -luokkalaisista pojista seksuaalista häirintää oli kokenut 40 prosenttia, lukiolaispojista 33 prosenttia ja ammattioppilaitoksissa opiskelevista pojista 30 prosenttia. Seksuaalisuutta loukkaavaa nimittelyä, kuten huorittelua, oli kokenut yläkoululaisista tytöistä 40 prosenttia, lukiolaistytöistä 31 prosenttia ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista tytöistä 45 prosenttia. Yläkoululaisista pojista loukkaavaa nimittelyä, kuten homottelua, oli kokenut 38 prosenttia, lukiolaisista 31 prosenttia ja ammattikoululaisista 28 prosenttia. Poliisin tietoon ja tuomioistuinten käsiteltäväksi tulleiden lasten seksuaalisten hyväksikäyttöjen määrä on kasvanut huomattavasti 2000-luvun aikana. Poliisin tietoon tulleiden hyväksikäyttöjen määrän kasvu johtunee ainakin ilmoitusalttiuden kasvusta ja paljastamisen tehostumisesta. Myös internet on lisännyt rikoksentekomahdollisuuksia lapsiin ja nuoriin kohdistuvassa seksuaalisessa hyväksikäytössä. Lisäksi lainsäädäntöä on uudistettu. Lasten seksuaalisen hyväksikäytön määrä on koululaiskyselyjen perusteella pysynyt kuitenkin viimeisen 20 11

vuoden aikana kokonaisuudessaan ennallaan ja vakavampien tapausten osalta jonkin verran vähentynyt. 22 Vuonna 2005 toteutetussa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevassa tutkimuksessa kartoitettiin myös seksuaalisen häirinnän kokemuksia. Kuluneen vuoden aikana ahdistelluksi kertoi tulleensa joka toinen 18 24-vuotias nainen. Häirinnän muodoista vakavimpina pidettiin lähentelyä, koskettamista tai yritystä suudella tahdonvastaisesti. Tutkimuksen mukaan häirinnän muotojen esiintyvyys ei ollut merkittävästi muuttunut vuodesta 1997. Korkeammin koulutettujen naisten suurempaa riskiä kohdata seksuaalista häirintää on selitetty muun muassa koulutusryhmien erilaisella ikärakenteella mutta on myös arvioitu, että he saattavat tunnistaa tilanteet herkemmin tai joutua työssään tai opiskeluissaan useammin tilainteisiin, mitkä mahdollistavat häirinnän (esim. opiskelu aikaisemmin miesvaltaisella alalla). Myös naimattomien muita suurempi osuus selittyy osin ikärakenteella. Vakavimman seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun tekijä oli useimmiten tuntematon mies. Seksuaalinen häirintä kohdistuu useimmin juuri nuoriin naisiin ja vähenee tutkimusten mukaan iän myötä. 23 Sähköisesti tapahtuva häirintä eri viestintävälinein tai sosiaalisessa mediassa on kasvava ilmiö, jonka kohteeksi tytöt joutuvat poikia huomattavasti useammin. Häiritsevää seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua internetissä tai puhelimessa oli viimeisimmän kouluterveyskyselyn mukaan kohdannut noin kolmasosa tytöistä. Pojista vain 6-7 prosenttia oli kokenut häirintää internetissä tai puhelimitse. Vuoden 2008 Lapsiuhritutkimuksen mukaan 9.-luokkalaisista tytöistä seksuaalista häirintää ja ehdottelua internetissä viimeisen vuoden aikana oli kohdannut hieman yli viidennes. Verkossa tapahtuvassa tyttöjen ja nuorten naisten seksuaalisessa häirinnässä aikuisten osuus häiritsijöistä on ulkomaailmaa suurempi. Houkutteleminen seksuaaliseen tekoon voi alkaa nuoren omalla myötävaikutuksella. Tämä ei kuitenkaan vähennä tekijän vastuuta. Seksuaalisen häirinnän taustalla voi olla myös päihteiden käyttöä ja humalatilasta seuraavaa kontrollin puutetta. Sosiaalinen viitekehys, kuten baari tai internetin tarjoama anonymiteetti, voi lisätä riskiä häirinnälle. Sosiaaliset tilanteet ja tyttöjen ja poikien /naisten ja miesten kokoontuminen samoihin massatapahtumiin tai tilanteisiin luovat otollisia tilanteita häirinnälle ja tilaisuuksiin voi liittyä päihteiden käyttöä. Mutta on tärkeää huomata, että häirintää tapahtuu myös kadulla, työpaikoilla ja koulussa, jolloin siihen ei liity päihteitä. Häirintään voi liittyä tietynlainen valta-asetelma, jota toinen, usein vanhempi henkilö, käyttää hyväkseen. 22 Rikollisuustilanne 2010. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 258. 23 Sirén, Reino (2006): Parisuhteen ulkopuolinen väkivalta. Teoksessa Minna Piispa & Markku Heiskanen & Juha Kääriäinen & Reino Sirén (toim.): Naisiin kohdistunut väkivalta 2005. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 225. 12

2.5 Raportin rajauksesta Koska tässä raportissa on keskitytty erityisesti nuorten turvallisuuteen, on pääsääntöisesti pieniin lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta rajattu tarkastelun ulkopuolelle. Tämä rajaus on tehty siitä huolimatta, että lapsena väkivaltaa kokeneet ovat muita todennäköisemmin väkivaltaisia myöhemmässä elämässään. Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu laaja kuritusväkivallan vastainen ohjelma vuosille 2010 2015. Ohjelmassa tärkeiksi kohderyhmiksi on nostettu erityisesti pienten lasten sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmat ja maahanmuuttajaperheet. Tutkimuksissa kuritusväkivallan on todettu vaikuttavan kielteisesti lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen sekä lapsen hyvinvointiin, käyttäytymiseen ja kehitykseen. Kuritusväkivalta näyttäisi myös lisäävän lapsen riskiä alkaa käyttäytyä aggressiivisesti, epäsosiaalisesti ja muuten ongelmallisesti sekä lisäävän psyykkisten ongelmien riskiä. Lapsena opittu malli ongelmien ratkaisemisesta väkivalloin seuraa usein myös aikuisuuteen ja psyykkiset ongelmat voivat jatkua aikuisiällä. Kuritusväkivalta on säännönmukaisesti vähentynyt viimeisten kahden vuosikymmenen aikana, ja sitä koskeneet asenteet ovat tiukentuneet. Laissa kuritusväkivalta kiellettiin vuonna 1984. Tästä huolimatta vielä vuonna 2007 ainakin reilu neljännes aikuisista hyväksyi edelleen ainakin jossain määrin lapsiin kohdistetun väkivallan. Luku on huomattavasti muita Pohjoismaita korkeampi. 24 Nuorten turvallisuuteen vaikuttaa merkittävästi myös tapaturmien määrän vähentäminen. Suomessa kuolee vuosittain yli 300 alle 25-vuotiaista ja vajaat 14 000 joutuu sairaalan vuodeosastohoitoon tapaturmien tai itsensä vahingoittamisten vuoksi. Kuolemaan johtaneet tapaturmat ovat yleisimmin liikenne- tai myrkytystapaturmia. Nuorilla, 16 24-vuotiailla, itsemurhat ovat yleisin kuolinsyy. Sairaalahoitoa vaativista tapaturmista yleisimmät ovat kaatumisia, putoamisia ja törmäämisiä sekä liikenneonnettomuuksia. Kehitysvaiheensa vuoksi nuoret ovat alttiita tapaturmille. Tapaturmien ja väkivallan taustalta on löydettävissä samoja taloudellisia, sosiaalisia, poliittisia ja ympäristöllisiä syitä ja riskitekijöitä ja niiden on myös havaittu olevan yhteydessä toisiinsa. Tästä huolimatta tässä raportissa ei asettamispäätöksen linjauksista johtuen ole kuitenkaan käsitelty tapaturmia. Tapaturmat on koko väestön osalta huomioitu arjen ja asumisen turvallisuuden asiantuntijaryhmän työssä. Syksyllä 2009 julkaistiin myös Kansallinen lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn ohjelma, jonka toimeenpano on parhaillaan käynnissä. Ohjelma sisältää noin 200 toimenpide-ehdotusta 15 eri osa-alueelta. 25 24 Älä lyö lasta! Kansallinen lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan vähentämisen toimintaohjelma 2010-2015. STM julkaisuja 2010:7. 25 Turvallinen elämä lapsille ja nuorille. Kansallinen lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn ohjelma. THL raportti 27/2009. 13

Hallitus hyväksyi 8.12.2011 Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman vuosille 2012 2015. Kehittämisohjelman strategiset tavoitteet ovat: 1) Lapset ja nuoret kasvavat aktiivisiksi ja yhteisvastuuta kantaviksi kansalaisiksi. 2) Lapset ja nuoret voivat osallistua tasavertaisesti kulttuuri- ja liikunta- ja vapaaajantoimintaan. 3) Nuoret työllistyvät ja nuorten työllisyysaste paranee. 4) Yhdenvertaisuus toteutuu. 5) Tytöillä ja pojilla on tasa-arvoiset oikeudet ja mahdollisuudet. 6) Nuorilla on mahdollisuus asua ja elää itsenäisesti. 7) Kaikilla lapsilla ja nuorilla on lähtökohdistaan riippumatta mahdollisuus saada korkeatasoinen koulutus. 8) Ennaltaehkäisevillä toimilla ylläpidetään lasten ja nuorten hyvinvointia ja terveyttä. 9) Lasten, nuorten ja perheiden asioita hoidetaan osaavasti ja hyvässä yhteistyössä. Nuorten turvallisuuteen liittyvät erityisesti kaksi toimenpidekokonaisuutta, 4.1 Rasismi, syrjintä ja suvaitsemattomuus sekä 5.3 Fyysinen ja psyykkinen koskemattomuus. Ohjelman tavoitteena on, että tehostetaan eri syrjintäperusteiden, kuten toimintakyvyn, uskonnon tai vakaumuksen, etnisen tai kulttuurisen taustan sekä seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella tapahtuvan välittömän ja välillisen syrjinnän, häirinnän sekä kiusaamisen sekä viharikosten torjuntaa, muun muassa sisäisen turvallisuuden ohjelman avulla. Tämän lisäksi varmistetaan lasten ja nuorten oikeus fyysiseen ja psyykkiseen koskemattomuuteen muun muassa edistämällä lasten ja nuorten omaa tietoisuutta oikeudesta koskemattomuuteen. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa päätettiin myös syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävän poikkihallinnollisen toimenpideohjelman laatimisesta. Sosiaali- ja terveysministeriö koordinoi toimenpideohjelman toteuttamista.. Toimenpideohjelmassa on seitsemän teemaa, joiden tavoitteena on: 1) vahvistaa eri kansalaisryhmien yhdenvertaisuutta 2) edistää terveyttä vähentämällä terveyseroja 3) ehkäistä työstä ja työmarkkinoilta syrjäytymistä 4) parantaa pienituloisten asemaa 5) vähentää lasten ja nuorten syrjäytymistä 6) uudistaa sosiaali- ja terveyspalveluja 7) parantaa kansalaisjärjestöjen työn vaikuttavuutta Teemat sisältävät yli 30 hallituksen määrittämää kärkihanketta. 14

3 Nuorten turvallisuuden keskeiset haasteet ja toimintaympäristö 3.1 Rikosprosessi Rikosprosessi on lailla säännelty menettely, jonka tarkoituksena on rangaistusvastuun toteutuminen. Rikosprosessi sisältää poliisin suorittaman esitutkinnan, syyttäjän suorittaman syyteharkinnan, oikeudenkäynnistä tuomioistuimessa ja rangaistuksen täytäntöönpanosta. Lasten ja nuorten asioita käsiteltäessä lainsäädäntö edellyttää monien asioiden huomioonottamista esimerkiksi esitutkinnassa, syyteharkinnassa, oikeuskäsittelyssä ja rangaistuksen täytäntöönpanossa. Esitutkinta- ja pakkokeinolain (450/1987) sekä siihen liittyvän asetuksen säännösten lisäksi lastensuojelulaki (417/2007), sosiaalihuoltolaki (710/1982), laki nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä (633/2010) ovat säädöksiä, joissa lasten ja nuorten asema on erityisesti otettu esille. Rikoksia tekevän nuoren rikoskierteen katkaisu vaatii onnistuakseen laajaa viranomaisten moniammatillista yhteistyötä ja eri tuki- ja puuttumistoimenpiteiden yhdistelyä ja ajoituksen yhteensovittamista myös rikosprosessin eri vaiheiden aikana. Nuoren rikoskierteen katkaisulle haasteen muodostaa nopean intervention systeemin puute. Pieniinkin rikkeisiin tarkoituksenmukaisesti mitoitettu puuttuminen oikeaaikaisesti ja nopeasti voisi estää rikoskierteen syntymistä. Myös rikoskierteeseen ajautuneiden nuorten seuraaminen intervention jälkeen olisi tärkeää. Nuorten rikoskierteen katkaisun haasteena on myös pitkäjänteisen ohjauksen puute, eikä yhden luukun periaate vielä toimi riittävän hyvin. Esimerkiksi Hollannissa on käytössä ns. sieppari-järjestelmä, jossa viranomaisten välisellä yhteistyöllä voidaan nopeasti havaita, kun nuorella on vaikeuksia monilla eri elämänalueilla. 3.1.1 Poliisin toiminta Poliisi kohtaa lapsia ja nuoria useissa eri tilanteissa. Ensimmäinen kontakti poliisiin saattaa olla jo ennen kouluikää, kun poliisi vierailee päiväkodissa tai osallistuu yleisötapahtumaan. Toisaalta poliisi voi kohdata lapsen kotihälytystehtävällä tai rikosprosessissa. Poliisin on otettava toiminnassaan erityisesti huomioon lasten hyvinvointi, esimerkiksi niin esitutkinnassa, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvonnassa onnettomuustilanteissa kuin kotihälytystilanteissakin. Poliisin on varmistettava, että lapsen olosuhteet säilyvät kohtaamisen jälkeenkin turvallisena ja toimittava lapsen edun mukaisesti. 15

Lasten ja nuorten kannalta poliisin ennalta estävästä toiminnasta tärkeimpiä ovat koulupoliisitoiminta, laillisuuskasvatus ja lähipoliisitoiminta, joka toimii nykyään myös internetissä ja sosiaalisissa medioissa. Keskeistä on myös turvallisuussuunnittelu ja sidosryhmäyhteistyö esimerkiksi kunnan sosiaalitoimen kanssa. Useimmilla paikkakunnilla poliisilaitoksilla työskentelee sosiaalityöntekijä. Lastensuojelulain 25 :n mukaan poliisilla on salassapitosäännösten estämättä velvollisuus ilmoittaa kunnan sosiaalitoimelle lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Sosiaalityöntekijä tekee tämän jälkeen arvion tarvittavista jatkotoimenpiteistä lapsen edun turvaamiseksi. Poliisilaitokset sopivat paikallisesti ilmoitusmenettelyyn liittyvistä käytännön toimenpiteistä kunnan lastensuojeluviranomaisten kanssa. Paikallistason yhteistyö ja sovitut yhteistyömallit edistävät lapsen edun toteumista. Esitutkinta Lapseen kohdistunut rikosepäily voi tulla poliisin tietoon eri tavoin. Ilmoituksen voi tehdä lapsi itse, hänen läheisensä tai viranomaistaho, kuten lastensuojelu- ja terveydenhoitoviranomainen. Rikos voi tulla poliisin tietoon myös esimerkiksi hälytystehtävän, valvonnan tai ennaltaehkäisevän työn yhteydessä niin kaduilla, kouluissa kuin sosiaalisessa mediassa. Esitutkintalain (449/1987) mukaan poliisin on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty. Lapsella esitutkinnassa tarkoitetaan alle 18-vuotiasta. Kuten täysikäinenkin, alle 18-vuotias voi olla esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä, asianomistajana ja todistajana. Hänellä on samat rikosprosessuaaliset oikeudet ja velvollisuudet kuin täysikäisellä rikosprosessin asianosaisella. 26 Lisäksi lasta koskien on monia eri erityissäännöksiä, jotka korostavat lasten ja nuoren erityisasemaa. Niiden avulla pyritään turvaamaan lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Alle 18-vuotiasta on kohdeltava esitutkinnassa hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla. Erityisesti on huolehdittava siitä, ettei hänelle aiheuteta tarpeettomasti haittaa koulussa, työpaikalla tai muussa hänelle tärkeässä ympäristössä. Kuulustelu suoritetaan tarkoituksenmukaisella tavalla huomioon ottaen muun muassa lapsen ikä ja kehitystaso, rikosprosessuaalinen asema ja epäilty rikos. Kun lasta kuulustellaan rikoksesta epäiltynä, poliisi varaa huoltajan lisäksi myös sosiaaliviranomaisille tilaisuuden osallistua kuulusteluun. Myös syyttäjällä on oikeus 26 Rikoksesta epäillyn, asianomistajan tai todistajan yleisiä oikeuksia tai velvollisuuksia ei käsitellä tässä yhteydessä. 16

olla läsnä lapsen kuulustelussa. Kuulustelun yhteydessä tiedustellaan myös osapuolten suostumusta sovitteluun sekä esitutkintamateriaalin lähettämisestä sovittelutoimistoon. Esitutkintalain 6 :n mukaan esitutkinta on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä. Lapsen ollessa rikosasiassa asianomistajana esitutkintatoimenpiteet käynnistetään välittömästi, ja esitutkintatoimenpiteet lapseen kohdistuneessa rikosepäilyssä suoritetaan viivytyksettä. Kuulustelut suoritetaan mahdollisimman pian rikosepäilyn esille tulemisen jälkeen. Nuorten kohdalla ja etenkin rikoskierteen katkaisemisen kannalta käsittelynopeudella on suuri merkitys. Nuorten tekemien rikosten nopeutetusta käsittelystä on saatu hyviä kokemuksia ja 2000-luvulla hankkeena käynnistynyt nopeutettu menettely on jalkautettu valtakunnallisesti. Eri paikkakunnilla toimintamallit voivat vaihdella. Hyviksi havaittuja malleja on esimerkiksi sosiaalityöntekijän työskenteleminen poliisilaitoksella sekä nuorten juttujen keskittäminen kunkin viranomaisen nuorten asioihin perehtyneelle henkilölle. Lähes kaikkiin poliisilaitoksiin on sijoitettu sosiaalityöntekijä tai ohjaaja. Viranomaisten välinen yhteistyö on tärkeässä asemassa nopean menettelyn varmistamiseksi. Laki nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä (633/2010) edellyttää, että esitutkintaviranomaisen on 14 vuorokauden kuluessa siitä, kun nuori on kirjattu nuorena rikoksesta epäiltynä esitutkintaviranomaisen tietojärjestelmään, ilmoitettava nuoren rikoksesta syyttäjälle, sosiaaliviranomaiselle ja Rikosseuraamuslaitokselle. Uusi esitutkintalaki tulee voimaan 1.1.2014. Uuden lain myötä lasten asemaa vahvistetaan esitutkinnassa. Uutta tietyissä tilanteissa on esimerkiksi edunvalvojan määrääminen lapselle. 3.1.2 Syyttäjän puhuttelu nuorille Huumausaineen käyttörikosuudistusta koskeva laki tuli voimaan 1. syyskuuta 2001. Lakiin lisättiin uusi rikostunnusmerkistö nimellä huumausaineen käyttörikos (HE 213/2000). Syyskuun alussa 2001 voimaan tulleen huumausaineen käyttörikosuudistuksen (lait 654-657/2001) keskeisenä sisältönä on ollut rangaistusmääräysmenettelyn käytön mahdollistaminen huumausaineen oman käytön tapauksissa. Uudistus nosti esille erityisesti alle 18-vuotiaat nuoret, joiden kohdalla syyttäjän tulee harkita muiden toimenpiteiden kuin rangaistuksen määräämisen mahdollisuutta. Tuomioistuinkäsittelyn tilalle haluttiin menettely, joka mahdollistaisi nopean puuttumisen huumeiden käyttöön ja jolla ajateltiin olevan merkitystä erityisesti huumausaineita mahdollisesti vasta kokeilevien nuorten kohdalla. Huumausaineen käyttörikoksesta ensimmäisen kerran kiinni jääneelle alle 18-vuotiaalle on siis säännönmukaisesti järjestettävä puhuttelutilaisuus. Puhuttelu tähtää sakottamisen sijasta seuraamusluonteiseen syyttämättä jättämiseen ja suullisen huomautuksen 17

antamiseen. Jos nuori on syyllistynyt huumausainerikokseksi otsikoitavaan tekoon tai käyttörikoksen lisäksi muihin rikoksiin, puhuttelu on yleensä tarkoituksenmukaista järjestää vain siinä tapauksessa, että syyttäjä pitää toimenpiteistä luopumista ja huomautuksen antamista mahdollisena kaikista rikoksista. ROL 1:7:n nuoruusperuste antaa tähän sinänsä laajat mahdollisuudet. Puhuttelutilanteen on tarkoitus olla mahdollisimman vakuuttava ja siinä olisi kyettävä mahdollisimman monipuolisesti selvittämään nuorelle teon rikollinen luonne ja moitittavuus. Puhuttelussa selvitetään nuoren elämäntilannetta muutoinkin ja sopivia toimenpiteitä. Sen vuoksi tilaisuudessa tulee olla samanaikaisesti paikalla syyttäjä, poliisi, sosiaaliviranomaisten edustaja ja nuoren huoltaja(t). Näin tarjotaan mahdollisuus yhtäältä selkeään moitteeseen ja toisaalta sosiaalihuollon toimenpiteille ja lähikontrollille. Jos nuori ei saavu tilaisuuteen tai siinä ilmenee muutoin, ettei toimenpiteistä luopuminen ole tarkoituksenmukainen ratkaisu, myös rangaistusvaatimuksen antaminen tai syytteen nostaminen on mahdollista. Puhuttelua ja sen seurauksena tehtyä syyttämättä jättämistä käytettiin 40 kertaa vuonna 2008, 66 kertaa vuonna 2009 ja 161 kertaa vuonna 2010. 27 Jos nuori puhuttelun jälkeen syyllistyy uudelleen huumausaineen käyttöön, mainitunlaista puhuttelua ei yleensä järjestetä uudelleen. 3.1.3 Seuraamusselvitys Laki nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä (633/210) astui voimaan 1.1.2011. Tätä ennen nuoren tilannetta selvitettiin henkilötutkintahaastattelussa ja haastattelun pohjalta laadittiin nuorta koskeva henkilötutkinta niminen asiakirja. Niin aiemman henkilötutkinnan kuin nykyisen seuraamusselvityksen tarkoitus on ottaa kantaa ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksena tuomittavan valvonnan tarpeeseen. Vuoden 2011 lakimuutoksen myötä nuorten tilanteen selvityspyyntöjen määrä on merkittävästi lisääntynyt. Keskeinen syy tähän on se, että uusi laki on vanhoja säädöksiä velvoittavampi. Syyttäjät ovat vuoden 2011 aikana pyytäneet selvitysten laatimista aiempaa useammin. Varsinkaan kaikista 18 20-vuotiaista ei aiempien säädösten aikaan aina laadittu lausuntoa, koska säädökset eivät sitä selkeästi edellyttäneet. 27 Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa on kerätty aineisto huumausainerikosten syyttämättäjättämispäätöksistä Suomessa aikavälillä 1.9.2001 31.8.2003. Kyseisellä ajanjaksolla syyttämättäjättämispäätöksiä on tehty 1370; niistä 243 eli 18 % on ollut puhutteluja. Puhutelluista 19 % oli tyttöjä, 79 % poikia. Puhutteluissa oli kyse miedoista huumeista 86 %:ssa tapauksista, 2 %:ssa vahvoista huumausaineista ja 3 %:ssa huumausaineiksi luokitelluista lääkeaineista. Muut tapaukset olivat edellisten yhdistelmiä. Käytetystä huumausaineista yleisin oli hasis ja kysymyksessä oli yleensä huumausaineen kokeileminen tai vähäinen käyttäminen. Lähes kaikki puhutellut olivat 15 17-vuotiaita. Näiden tietojen perusteella voi tyypilliseksi puhuteltavaksi hahmotella 15 17-vuotiaan hasista käyttäneen pojan. (Kainulainen 2005.) 18