Ilmanlaatu Seinäjoen seudulla 2013

Kuva: Eija Rintamäki Ilmanlaatu Seinäjoen seudulla 2013 Seinäjoen seudun ilmanlaadun seurantatyöryhmä

2 Ilmanlaatu Seinäjoen seudulla 2013 Seinäjoen ammattikorkeakoulu Tekniikan yksikkö Eija Rintamäki

3 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 4 2 YLEISTÄ ILMAN EPÄPUHTAUKSISTA JA NIIDEN VAIKUTUKSISTA... 4 2.1. Rikkidioksidi (SO 2 )... 5 2.2. Typen oksidit (NO ja NO 2 )... 5 2.3. Hiukkaset... 6 2.4. Hiilimonoksidi eli häkä (CO)... 6 2.5. Otsoni (O 3 )... 7 2.6. VOC- ja PAH-yhdisteet... 7 3 PÄÄSTÖT... 7 4 ILMANLAADULLE ASETETUT OHJE-, RAJA- JA KYNNYSARVOT... 10 4.1. Ilmanlaadun ohjearvot... 10 4.2. Ilmanlaadun raja-arvot ja kynnysarvot... 10 4.3. Tavoitearvot... 11 4.4. Ilmanlaatuindeksi... 11 5 MITTAUSJÄRJESTELMÄ 2013... 12 6 MITTAUSTULOKSET JA TULOSTEN ARVIOINTI... 12 6.1. Typpidioksidi (NO 2 )... 13 6.2 Leijuva pöly... 15 6.3 Ilmanlaatuindeksi... 17 6.4. Sääolosuhteet... 18 7 YHTEENVETO... 20 8 ILMANLAADUN TARKKAILU 2014... 21 LÄHDELUETTELO... 22 LIITTEET Liite 1. Laitosten ja mittauskopin sijaintikartta Liite 2. Seinäjoen seudun ilmanlaadun seurantatyöryhmä Liite 3. Ilmanlaadun ohjearvot, raja-arvot terveyden ja kasvillisuuden suojelemiseksi, kynnysarvot, tavoitearvot terveyshaittojen ehkäisemiseksi, ilmanlaatuindeksiluokitus ja ilmanlaatuindeksin arvoluokkien luonnehdinnat -taulukot Liite 4. Seinäjoen ilmanlaatumittausten yhteenvetotaulukko 2013

4 1. JOHDANTO Seinäjoen ilmanlaatuseuranta aloitettiin vuonna 1985. Seinäjoen seudun ilmanlaadun seurantaryhmän toimesta Seinäjoen keskustan tuntumaan pystytettiin mittausasema mittauslaitteineen lokakuussa 1992 ja reaaliaikaiset mittaukset aloitettiin vuoden 1993 alusta. Ilmanlaadun seurannan käytännön toteutuksesta vastaa Seinäjoen kaupunki / ympäristönsuojelu, jolla on sopimus mittaustulosten seurannasta, laitteiston toiminnan ja kunnon valvonnasta sekä kuukausi- ja vuosiraporttien laatimisesta Seinäjoen ammattikorkeakoulun kanssa vuoden 2017 loppuun saakka. Seurantatyöryhmässä on mukana myös Ilmajoen kunta ja Ely-keskus. Vuonna 2013 tarkkailuun osallistuneet laitokset ovat: Altia Oyj, Koskenkorvan tehdas Atria Suomi Oy Adven Oy (Ylistaron laitos, Valion laitos) Hankkija-Maatalous Oy (Seinäjoen laitos) / 1.7.2013 alkaen Hankkija Oy Kurikan kaukolämpö Oy / Ilmajoen lämpölaitos Lemminkäinen Infra Oy NCC Roads Oy Ruukki Construction Oy Seinäjoen Energia Oy (Kapernaumin, Hanneksenrinteen, Itikan ja Peräseinäjoen laitokset) Valio Oy, Seinäjoen tehdas Vapo Oy (Haukineva Pellettitehdas ja Nurmo/Atria kattilalaitos) Vaskiluodon Voima Oy, Seinäjoen voimalaitos Seinäjoen seudulla jatkuvatoimiset mittaukset tehdään Seinäjoen Vapaudentien mittausyksikössä. Laitosten ja mittauskopin sijaintikartta liitteessä 1. 2. YLEISTÄ ILMAN EPÄPUHTAUKSISTA JA NIIDEN VAIKU- TUKSISTA Ilman epäpuhtauksien vaikutukset voidaan jakaa maailmanlaajuisiin, alueellisiin ja paikallisiin. Globaaleja vaikutuksia ovat kasvihuoneilmiö ja yläilmakehän otsonikato. Alueellisia vaikutuksia ovat mm. maaperän ja vesistöjen happamoituminen sekä alailmakehän kohonneet otsonipitoisuudet. Paikallisista vaikutuksista voidaan erottaa mm. terveys-, luonto- ja viihtyisyysvaikutukset. Paikallisesti heikkotuulinen korkeapaine voi aiheuttaa lämpötilainversion. Normaalisti alhaalta ylöspäin mentäessä ilman lämpötila laskee ja alailmakehän ilma sekoittuu ylemmän ilmakehän kanssa. Inversio syntyy, kun kylmä alailmakehän ilma ei sekoitukaan ylemmän lämpimämmän ilman kanssa. Näin käy Suomessa kesällä selkeinä öinä ja talvella mihin vuorokaudenaikaan hyvänsä, jos taivas on selkeä ja tuuli heikkoa. Heikommin toimivat autojen katalysaattorit, suuremmalla teholla käyvät lämpövoimalat sekä teollisuuden ja kotitalouksien lämpökattilat lisäävät pakkasella alailmakerroksen epäpuhtauksia.

5 NASTA-tutkimusohjelman 2011 2013 mukaan Helsingin Suurmetsäntiellä 9.3 16.5.2012 kerätyistä näytteistä PM10-pölypitoisuudet (PM10 eli Particulate Matter <10) johtuivat 48 % päällysteestä, 25 % hiekoituksesta ja 27 % muista lähteistä mm. lämmityksestä, pakokaasuista ja kaukokulkeumasta. Tutkimuksessa havaittiin talvella 10 µg/m3 lisäyksen karkeiden hiukkasten pitoisuudessa olevan yhteydessä n. 3 % lisäykseen sydämen ja verenkierto-elimistön sairauksista aiheutuneisiin sairaalakäynteihin. Seinäjoen seudulla esiintyvistä epäpuhtauksista merkittävin on keväinen katupöly. 2.1. Rikkidioksidi (SO 2 ) Rikkidioksidi (SO 2 ) on vesiliukoinen, väritön kaasu. Kaasua pääsee ilmaan lähinnä rikkipitoisten polttoaineiden palamisessa energiantuotannossa ja teollisuusprosesseissa. Ulkoilmassa kaasu hapettuu edelleen sulfaateiksi ja rikkihapoksi. Rikkidioksidi ja sen reaktiotuotteet poistuvat ilmakehästä märkä- ja kuivalaskeumana. Rikkidioksidi aiheuttaa suoria kasvillisuusvaurioita ja sen reaktiotuotteet lisäksi maaperän ja vesistöjen happamoitumista. Tieliikenteen osuus rikkidioksidi päästöistä on vain n. 2 % kokonaispäästöistä. Päästöjen merkitys kaupunkien ilmanlaadulle on kuitenkin suuri, koska ne vapautuvat ilmaan ihmisten hengityskorkeuden tuntumassa. Tieliikenteen rikkipäästöjä voidaan vähentää pienentämällä polttoaineessa olevan rikin määrää. Rikkidioksidi on haitallista ympäristölle koska se lisää maaperän happamoitumista. Ihmisille se aiheuttaa hengitystieoireita. Rikkidioksidi ärsyttää voimakkaasti ylähengitysteitä ja suuria keuhkoputkia, ja sen on todettu vaikuttavan lasten ja aikuisten hengityselininfektioiden sekä astmaatikkojen kohtausten esiintyvyyteen. Rikkidioksidille tyypillisiä akuutteja vaikutuksia ovat yskä, hengenahdistus ja keuhkoputken supistuminen. Astmaatikot ovat selvästi muita herkempiä rikkidioksidin vaikutuksille. Kohonneet pitoisuudet ovat pääsääntöisesti lyhytaikaisia ja paikallisia, niitä saattaa aiheuttaa esim. teollisuuden toimintahäiriöt. Rikkidioksidipitoisuudet ovat Suomessa pysytelleet viime vuosina annettujen raja-arvojen alapuolella. 2.2. Typen oksidit (NO ja NO 2 ) Ulkoilmassa esiintyy epäpuhtauksina pelkistyneitä ja hapettuneita typpiyhdisteitä. Pelkistyneitä muotoja ovat mm. ammoniakki (NH 3 ), ja ammoniumyhdisteet (NH 4 + ), hapettuneita puolestaan mm. typpimonoksidi (NO) ja typpidioksidi (NO 2 ). Merkittävimpiä typen oksidien päästölähteitä ovat liikenne, teollisuusprosessit ja energiantuotanto. Alhaisen päästökorkeuden vuoksi liikenteen päästöillä on ratkaiseva vaikutus ulkoilman typenoksidipitoisuuksiin. Typen oksidipitoisuudet ovat korkeimmillaan ruuhka-aikoina, erityisesti talvella ja keväällä tuulettomina pakkaspäivinä. Päästöissä typen oksidit ovat pääasiassa typpimonoksidina, joka hapettuu ulkoilmassa suhteellisen nopeasti mm. otsonin vaikutuksesta typpidioksidiksi. Useiden eri reaktioiden kautta muodostuu lopulta mm. typpihappoa ja nitraatteja. Typpidioksidi, typpihappo ja nitraatit poistuvat ilmakehästä laskeumana.

6 Typen oksideilla on suoria vaikutuksia kasvillisuuteen ja epäsuorasti typen yhdisteet aiheuttavat happamoitumista ja rehevöitymistä. Typen oksidit osallistuvat hiilivetyjen kanssa mm. otsonia tuottaviin reaktioihin. Terveydelle haitallisinta on typpioksidi joka lisää hengityselinoireita erityisesti astmaatikoilla ja lapsilla. 2.3. Hiukkaset Hiukkaspitoisuudet kohoavat erityisesti keväisin lumen sulamisen jälkeen, kun talven aikana kaduille ja jalkakäytäville levitetty jauhautunut hiekka ja tien pinnoitteena käytetty asfaltti pölyävät ilmassa liikenteen ja tuulen nostattamana. Myös syksyllä ja marras joulukuussa, kun hiekoitus aloitetaan ja maa on pakkasen takia kuivaa, pitoisuudet voivat nousta. Hiekoitushiekan lisäksi leijuva pöly sisältää tien pinnasta, autojen renkaista ja jarruista irronneita sekä autojen pakokaasujen, energiantuotannon ja teollisuuden päästöistä peräisin olevia hiukkasia. Hiukkaset jaotellaan neljään eri kokoluokkaan: Suuret hiukkaset ovat kooltaan yli 10 μm, niitä on erityisesti katupölyssä. Ne jäävät ylähengitysteihin ja poistuvat yskimällä, aivastelemalla ja liman mukana melko nopeasti. Haitat ilmenevät lähinnä ärsytysoireina: nuhana, yskänä sekä kurkun ja silmien kutinana ja kirvelynä. Hengitettävät hiukkaset ovat kooltaan alle 10 μm. Hengitettävät hiukkaset jaetaan karkeiksi hiukkasiksi (koko 2,5 10 μm) ja niitä pienemmät pienhiukkasiksi (halkaisija alle 2,5 μm) tai ultrapieniksi hiukkasiksi (halkaisija alle 0,1 μm). Pienhiukkasia pääsee ilmaan esim. liikenteestä, energiantuotannon ja teollisuuden savukaasuissa, sekä puun pienpoltossa. Pienhiukkaset pääsevät hengitettäessä keuhkorakkuloihin saakka. Ultrapienet hiukkaset saattavat kulkeutua keuhkorakkuloista verenkiertoon. Ne voivat vaikuttaa elimistössä pitkiäkin aikoja. Korkea pienhiukkaspitoisuus lisää hengitys- ja sydänoireita sekä heikentää keuhkojen ja sydämen toimintakykyä. Pienhiukkaset voivat kulkeutua pitkien matkojen päähän ja ne poistuvat ilmakehästä vasta sateen mukana. 2.4. Hiilimonoksidi eli häkä (CO) Hiilimonoksidi on väritön, hajuton ja mauton kaasu, joka hapettuu ilmassa hiilidioksidiksi. Sitä muodostuu heikoissa palamisolosuhteissa polttoaineen hiilestä. Häkä sitoutuu veren hemoglobiiniin yli 200 kertaa tehokkaammin kuin happi ja aiheuttaa kudoksissa hapen puutetta vähentäessään veren punasolujen hapenkuljetuskykyä ja heikentäessään hapen irtautumista hemoglobiinista. Hiilimonoksidin vaikutuksille herkkiä väestön erityisryhmiä ovat sydän- ja verisuonitauteja, keuhkosairauksia tai erilaisia veritauteja, kuten anemiaa, sairastavat sekä vanhukset, raskaana olevat naiset ja vastasyntyneet. Liikenne on merkittävin hiilimonoksidin päästölähde.

7 2.5. Otsoni (O 3 ) Otsoni on merkittävin nk. valokemiallinen hapetin. Sitä muodostuu alailmakehässä ilman hapesta typen oksidien, hiilivetyjen ja UV-säteilyn vaikutuksesta. Ulkoilman epäpuhtaudet reagoivat otsonin kanssa kuluttaen sitä, joten otsonin nettotuotanto on suurimmillaan yleensä useiden kymmenien tai jopa satojen kilometrien etäisyydellä päästölähteistä. Yläilmakehässä otsoni suojaa maanpintaa liialta ultraviolettisäteilyltä. Hengitysilman korkeat pitoisuudet ovat ihmisen terveydelle haitallisia. Tyypillisiä oireita ovat silmien, nenän ja kurkun limakalvojen ärsytysoireet. Hengityssairailla, kuten astmaatikoilla, voivat myös muut oireet, kuten yskä ja hengenahdistus, lisääntyä ja toimintakyky heikentyä. Otsoni voi myös pahentaa siitepölyn aiheuttamia allergiaoireita. Lisäksi otsoni heikentää puiden ja viljelykasvien kasvua. Euroopan laajuisesti maanpintaotsonia pidetään pahimpana ilmanlaatuongelmana yhdessä pienhiukkasten kanssa. 2.6. VOC- ja PAH-yhdisteet Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC, Volatile Organic Compounds) voivat tuottaa ilmassa valokemiallisia hapettimia reagoidessaan auringon valon vaikutuksesta typen oksidien kanssa. VOC-yhdisteet ovat haitallisia otsonin muodostuksen kannalta, mutta ne voivat aiheuttaa suoria terveyteen ja luontoon kohdistuvia haittoja. VOC-yhdisteitä joutuu ilmaan mm. bensiinikäyttöisistä henkilöautoista, liuottimien käytöstä ja puun pienpoltosta. Orgaanisen aineen palamisessa syntyvät karsinogeeniset PAH- yhdisteet (polysyklinen aromaattinen hiilivety) ovat ilmassa kiinnittyneinä hiukkasiin. Kohonneita PAH-pitoisuuksia saattaa esiintyä asuntoalueilla, joilla on runsaasti talokohtaista puulämmitystä. Myös liikennepäästöt nostavat jonkin verran PAH-pitoisuuksia. Vuonna 2009 tehdyn selvityksen mukaan Seinäjoen seudulla ilmanlaatu on alueella VOC yhdisteiden osalta hyvä. Seinäjoen Vapaudentien PAHyhdisteiden pitoisuudet olivat alhaisia verrattuna niin Suomessa kuin Euroopassa mitattuihin pitoisuustasoihin. 3. PÄÄSTÖT Päästöjä syntyy teollisuudessa, energiantuotannossa, kiinteistöjen lämmityksessä ja liikenteessä. Seinäjoella suurin päästöjen aiheuttaja on liikenne. VTT:n LIPASTO Liikenteen päästöt, LIISA 2011 -laskentajärjestelmän perusteella on laskettu Seinäjoen päästömäärien kehittyminen. Indeksitaulukon mukaiset arviot Seinäjoen kaupungin liikenteen päästöistä ja ennustus tulevasta on esitetty kuvissa 1 ja 2. Ennusteen mukaan CO 2 päästökehitys on vaihteleva ja lähtee 2020 luvulla loivaan laskuun. NOx:n ja

8 hiukkasten päästökehitys on laskeva. SO 2 päästöt vähenivät voimakkaasti jo 1990- luvun lopulla. Tieliikenteen arvioidut päästölukemat Seinäjoen seudulla 2013 on esitetty kuvassa 3. Kuva 1. Tieliikenteen hiilidioksidi- ja typenoksidienpäästöt Seinäjoella vuosina 1980 2032. Lähde: LIISA 2012 laskentajärjestelmä. Kuva 2. Tieliikenteen hiukkas- ja rikkidioksidipäästöt Seinäjoella vuosina 1980 2032. Lähde: LIISA 2012 laskentajärjestelmä. t/a SO2 NOx Hiukkaset CO2 Seinäjoki 0,69 329,54 18,27 107 959,03 Kuva 3. Tieliikenteen päästöennuste Seinäjoella 2013. Lähde: LIISA 2012- laskentaohjelma / Kari Mäkelä ja Heidi Auvinen

9 Ilmoitusvelvollisten laitosten päästöjen kehitys Seinäjoen seudulla on pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna ollut aaltomaista. Tilanteeseen vaikuttaa tuotannon vaihtelut. Päästömäärät ovat suoraan verrannollisia tuotettuun energiamäärään. Seinäjoelle vuonna 2010 tehdyn ilmapäästöjen mallinnuksen mukaan energiatuotanto- ja teollisuuslaitosten päästöt eivät ole kriittisiä tekijöitä Seinäjoen kaupungin ilmanlaadun kannalta. Kuvassa 4 on eriteltynä Seinäjoen seudun ilmoitusvelvollisten laitosten päästöt vuonna 2013. Kuvassa 5 on ilmoitusvelvollisten laitosten päästökehitys CO 2, PM 10, SO 2 ja NO 2 vuosilta 2005-2013 ja VOC:n osalta vuosilta 2009 2013. Päästöt 2013 Tuotantolaitos Hiukkaset (t/a) SO2 (t/a) NOx (t/a) CO2 (t/a) Fossiili CO2 (t/a) Bio CO2 (t/a) Yht. VOC (t/a) Altia Oyj, Koskenkorvan tehdas 2,42 45,66 13,08 37538,00 22447,00 59985,00 1,00 Atria Suomi Oy / Vapo Oy Nurmon kattilat 1,76 59,55 67,92 33141,40 33141,40 Adven Oy / Ylistaro 3,14 9,54 8,77 1551,00 2858,00 4409,00 Hankkija-Maatalous Oy / Adven Oy 1,65 15,00 6,40 3754,00 3754,00 Kurikan kaukolämpö Oy / Ilmajoen lämpölaitos 2,18 7,3 21,81 335,00 16526,00 16861,00 Lemminkäinen Infra Oy, Kalliosalon asfalttiasema 2,48 10,84 4,49 2105,00 2105,00 NCC Roads Oy, Kuortaneentien asfalttiasema 0,6 5,4 2,4 941,2 941,2 Ruukki Construction Oy / Peräseinäjoki * 23,74 Seinäjoen Energia Oy Hanneksenrinne 1,70 22,83 9,17 3594,89 3594,89 Seinäjoen Energia Oy Kapernaumi 20,08 131,67 71,40 29379,47 14977,47 44356,94 Seinäjoen Energia Oy Kasperi 0 0 0 0,00 0,00 0,00 Seinäjoen Energia Oy Peräseinäjoen kattilat 8,22 15,98 10,51 4500,66 1489,15 5989,81 Seinäjoen Energia Oy Puhdistamonkatu 1,01 13,56 5,44 2134,34 2134,34 Valio Oy / Seinäjoen tehdas 3,42 Valio Oy / Adven Oy 1,29 59,00 57,80 28862,00 10157,00 39019,00 Vapo Oy / Haukinevan pellettitehdas 4,31 19,27 20,85 9643,35 9643,35 Vaskiluodon Voima Oy / Seinäjoen voimalaitos 29,6 556,80 390,40 375857,10 150051,20 525908,30 14,72 Yhteensä 83,86 972,40 690,44 533337,41 218505,82 751843,23 39,46 *ilmoitusvelvollisuus VOC päästöjen osalta Kuva 4. Ilmoitusvelvollisten päästöt Seinäjoen seudulla 2013. Kuva 5. Ilmoitusvelvollisten laitosten päästöt vuosina 2005 2013.

10 4. ILMANLAADULLE ASETETUT OHJE-, RAJA- JA KYN- NYSARVOT Teollisuuden päästöjen yhdennettyä ehkäisemistä ja vähentämistä koskevalla direktiivillä (IE-direktiivi, (Industrial Emissions Directive) 2010/75/EU) rajoitettavat yhdisteet pilaavat ympäristöä monin tavoin. Rikkidioksidi, typenoksidit ja ammoniakki happamoittavat maaperää ja vesistöä. Typen oksidit ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet lisäävät alailmakehän otsonin muodostusta. Typen oksidien ja ammoniakin päästöt puolestaan rehevöittävät maaperää ja vesistöä. Merkittävä osuus terveydelle haitallisista pienhiukkasista on direktiivin rajoittamien yhdisteiden reaktiotuotteita. Päästödirektiivin toimeenpano vähentää Suomeen tulevaa hapanta ja rehevöittävää laskeumaa sekä parantaa hengitysilman laatua. 4.1. Ilmanlaadun ohjearvot Ohjearvot eivät ole sitovia raja-arvoja, vaan niitä on tarkoitus hyödyntää apuvälineenä suunnittelussa ja päätöksenteossa. Ohjearvot on otettava huomioon mm. kaavoituksen, maankäytön ja liikenteen suunnittelussa sekä ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen sijoittamisessa. Ohjearvojen ylittyminen tulisi estää ennakolta. Ohjearvojen lähtökohtana on terveydellisten ja luontoon sekä osittain viihtyvyyteen kohdistuvien haittojen ehkäiseminen. Liitteessä 3 on esitetty ilman laatua koskevat ohjearvot. Sekä ohjearvoihin vertaamisessa että ilmanlaadun raportoinnissa käytetään joissakin tapauksissa prosenttipistettä. Määritelmän mukaan aineiston n. prosenttipiste on se aineiston arvo, jota pienempiä arvoja aineistossa on n %. Esimerkiksi 99. prosenttipiste on se aineiston arvo, jota pienempiä arvoja aineistossa on 99 %. 4.2. Ilmanlaadun raja-arvot ja kynnysarvot Ilmassa olevien rikkidioksidin, typpidioksidin ja muiden typen oksidien, hengitettävien hiukkasten (PM 10 ), pienhiukkasten (PM 2,5 ), lyijyn sekä hiilimonoksidin ja bentseenin pitoisuuksien raja-arvoista on annettu Valtioneuvoston asetus 38/2011. Suomessa merkityksellisimmät raja-arvot ovat hengitettävien hiukkasten vuorokausiarvo sekä typpioksidin vuosiraja-arvo. Muut raja-arvot Suomessa ylittyvät vain hyvin poikkeuksellisissa sääolosuhteissa ruuhkaisilla alueilla tai vakavan teollisuusympäristön häiriön vuoksi. Ohjearvoja väljempiä mutta myös sitovampia ovat ilmanlaadun raja-arvot. Otsonille on määrätty kynnysraja, jonka ylittymisestä on tiedotettava väestölle. Raja-arvot koskevat alueita, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä. Raja-arvot määrittävät suurimmat hyväksyttävät ilman epäpuhtauksien pitoisuudet, joiden ylittyminen ilmansuojeluviranomaisten on käytettävissä olevin keinoin estettävä. Raja-arvon ylittyessä kunnan tai alueellisen ympäristökeskuksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin. Raja-arvojen ylittymisen valvonnasta, raja-arvojen ylityksistä sekä suunnitelmista ja toimenpiteistä ilmanlaadun parantamiseksi alueilla, joilla raja-arvot toistuvasti ylittyvät, on jäsenmaiden raportoitava EU:n komissiolle. Raja-arvopitoisuus on alitettava määräajassa. Pitoisuus ei saa enää ylittyä, kun raja-arvo on alitettu.

11 Tiedotus- ja varoituskynnysten ylittyminen edellyttää lisäksi välitöntä tiedottamista väestölle terveydelle haitallisista pitoisuuksista. Liitteeseen 3 on koottu taulukot raja-arvoista terveyden ja kasvillisuuden suojelemiseksi sekä kynnysarvot. Kasvillisuuden suojelun raja-arvoja tulee soveltaa metsä- ja maaseutualueilla. 4.3. Tavoitearvot Suomessa on säädetty kansallinen tavoite väestön pienhiukkasaltistumisen vähentämiselle ja altistumisen enimmäistasolle (Valtioneuvoston asetus 38/2011). Suomessa 3 vuoden keskiarvo 8,5 µg/m 3 jää alle tavoitearvon, 20 µg/m 3. Pienhiukkasaltistumiselle ei tule lisävähennysvelvoitetta. Valtioneuvoston asetuksessa 38/2011 alailmakehän otsonista tavoitearvolla tarkoitetaan otsonin pitoisuutta tai kuormitusta, joka on mahdollisuuksien mukaan alitettava määräajassa. Pitkän ajan tavoitteella tarkoitetaan otsonin pitoisuutta tai kuormitusta, joka on alitettava pitkän ajan kuluessa mahdollisuuksien mukaan. EU:n jäsenmaat raportoivat vuosittain komissiolle otsonipitoisuuksien seurannasta ja kynnysarvojen ylityksistä. Tavoitearvoon tulee pyrkiä kansainvälisin ja kansallisin toimin. Liitteessä 3 esitetään tavoitearvot terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Alailmakehän otsoni on pienhiukkasten ohella haitallisimpia ilmansaasteita. Otsonin tavoite-arvon ylittävälle pitoisuudelle altistuu noin 20 % EU:n kaupunkiväestöstä. Pohjoismaissa otsonin tämänhetkisen tavoitearvon ylityksiä ei esiinny. Pitkän ajan tavoitteet ovat tiukemmat ja näitä ylityksiä Suomessakin tapahtuu. Ylitykset tapahtuvat tyypillisimmin kaupunkialueiden ulkopuolella, koska otsonia ei ole päästöissä vaan se muodostuu auringonvalon vaikutuksesta typen oksideista ja hiilivedyistä. Otsoni saattaa kulkeutua ilmamassojen mukana pitkiäkin matkoja, joten paikalliset toimenpiteet eivät yksin riitä korjaamaan ongelmaa. 4.4. Ilmanlaatuindeksi Ilmanlaatuindeksi on tunneittain ilmanlaadun mittaustuloksista laskettava prosentuaalinen luku, joka kuvaa sen hetkistä ilmanlaatua. Indeksillä yksinkertaistetaan päivittäistä ilmanlaatutiedotusta ja pitoisuuksien vaikutusta terveyteen ja normeihin. Kullekin mitattavalle yhdisteelle lasketaan ensin pitoisuuksien tuntikeskiarvoista ali-indeksi. Ali-indekseistä korkeimman arvo määrää ilmanlaatuindeksin arvon. HSY on kehittänyt Suomen oloihin sovitetun ilmanlaatuindeksin. Liitteessä 3 on ilmanlaatuindeksiluokitus ja arvoluokkien luonnehdinnat. Seinäjoella ilmanlaatuindeksi määräytyy NO 2 ja PM 10 mittaustulosten mukaan.

12 5. MITTAUSJÄRJESTELMÄ 2013 Mittausaseman laitteistona ovat Monitor Labs kemiluminesenssilaite ja TE- OM 1400A. Monitor Labs kemiluminesenssilaite mittaa typen oksideja (NO, NO 2, NO x ). TEOM 1400A on jatkuvatoiminen leikatun leijuman (PM 10 ) keräin. Lisäksi laitteistoon kuuluu Vaisala Weather Transmitter WXT520-säähavaintoasema. Mittausasemalla oleva Enview tiedonkeruujärjestelmä kerää tiedot automaattisesti eri mittauslaitteilta tietokoneelle ja välittää ne modeemin kautta Vaasantiellä, Tekniikan yksikössä sijaitsevalle tietokoneelle. Mittaustulokset kerätään, arkistoidaan ja raportoidaan Enview Software Manager ohjelmistolla. Seinäjoen mittaustiedot on mahdollista lukea valtakunnallisesta Ilmanlaatuportaalista: http://www.ilmanlaatu.fi. Portaali on kaikille avoin maksuton verkkopalvelu, jonka kautta Suomen ilmanlaadun seurantatieto on saatavissa. Tiedot verkkopalveluun lähetetään SeAMK:n Tekniikan yksikön tietokoneelle. 6. MITTAUSTULOKSET JA TULOSTEN ARVIOINTI Vuonna 2013 hiukkasmittaus sujui ilman suurempia ongelmia. Kuvassa 6 näkyy Seinäjoen ilmanlaadun mittausasema. Kuva 6. Seinäjoen mittausasema, Vapaudentie 6a. Mittauskopin UPS (Uninterruptible Power Supply) vaihdettiin 13.6.2013. UPS takaa tasaisen virransyötön laitteille lyhyissä sähkökatkoksissa ja syöttöjännitteen epätasaisuuksissa. Viikoilla 37-39 tehtiin mittauskopin läheisyydessä sähkökaapelointia. Kaivurin läheisyys aiheutti loppukuusta pitoisuuksien ajoittaista nousua. Mittauskopin sähköliitäntätyö aiheutti mittauskatkoksen 10.10. klo 11.40 17.50. PM10 ja NOx-mittaukset keskeytettiin katkoksen ajaksi, jotta vältyttäi-

13 siin mahdollisilta laiterikkoutumisilta. Vuoden mittausten kattavuus oli 95,0-100 %. Kaapelointitöistä johtuen tiedonsiirto mittauskopilta toimiston koneeseen ja sitä kautta Ilmanlaatuportaaliin katkesi useampaan otteeseen lokakuun aikana. Mittausdata jäi ko. jaksoilta kuitenkin talteen mittauskopin koneelle. Tiedonsiirtokatkoksen aikana tullut hiukkasleijuman raja-arvoylitys jäi tiedottamatta. Kaapelointi- ja valopylväiden asennustöistä johtuen myös typpi- ja hiukkaspitoisuudet nousivat lokakuulla. Monitor LABS huollettiin 19.11.2013 Antsutekin toimesta. Mittausten kattavuus oli marraskuussa 94,9 100 %. JPP kalibrointi kalibroi laitteita 20.3, 5.6, 24.9 ja 4.12.2013. 6.1. Typpidioksidi (NO 2 ) Kuvassa 7 on typpidioksidipitoisuuden tuntiarvot vuonna 2013. Korkein typpioksidipitoisuuden tuntiarvo oli joulukuussa 169 g/m 3. Terveyshaittojen ehkäisemiseksi asetettu raja-arvo on 200 g/m 3. Mittausvaliditeetti oli 98,6 %. Kuva 7. Typpidioksidipitoisuuksien tuntiarvot Seinäjoen Vapaudentiellä 2013. Raja-arvo 200 g/m 3. Kasvillisuusvaikutusten perusteella annettu vuosiohjearvo (NO+NO 2 ) 30 g/m 3, ei ylittynyt ollen (11 g/m 3 + 15 g/m 3 ) 26 g/m 3. Typpidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvo oli 14,7 µg/m 3, raja-arvo 40 µg/m 3. Vuoden 2013 NO 2 :n kuukausittainen tuntikeskiarvotaulukko on nähtävissä liitteessä 4. Korkeimmillaan 2. suurin vuorokausiarvo oli 51 g/m 3, ohjearvo 70 g/m 3. Tuntiarvojen 99. prosenttipiste nousi korkeimpaan pitoisuuteen joulukuussa 116 g/m 3, ohjearvo 150 g/m 3. Raja-arvoylityksiä ei vuoden 2013 aikana ollut, kuva 8.

14 Kuva 8. Typpidioksidipitoisuuksien kuukauden suurin tuntiarvo verrattuna rajaarvoon sekä kuukauden 99 %-piste- ja 2. suurin vuorokausiarvo verrattuna ohjearvoihin Seinäjoen Vapaudentiellä 2013. Jäljempänä nähtävistä vuosien 2004 2013 seurantakaavioista havaitaan, että vuonna 2010 typpioksidipitoisuuksia on ylittänyt ohjearvot. Muutoin pitoisuudet ovat seurantajaksolla olleet alle raja- ja ohjearvojen, kuva 9. Kuva 9. Typpidioksidipitoisuuksien kehitys vuosina 2004-2013 verrattuna raja- ja ohjearvoihin.

15 Ylempi ja alempi arviointikynnys Typpidioksidipitoisuuden korkein tuntiarvo (169 g/m 3 ) ylitti ylemmän terveyshaittojen ehkäisemiseksi annetun arviointikynnyksen 70 % tuntiraja-arvosta (140 g/m 3 ). Raja-arvo saa ylittyä 18 kertaa, Seinäjoella ylityksiä oli 5 kpl. Alempi arviointikynnys, 50 % tuntiraja-arvosta (100 g/m 3 ), ylittyi 28 kertaa (saa ylittyä 18 kertaa). Viiden vuoden jaksolla tarkasteltuna arviointikynnyksen katsotaan ylittyneen, mikäli se ylittyy vähintään kolmena vuotena viidestä. Viiden vuoden jaksolla tämä oli toinen ylitys. Typpidioksidin vuosiraja-arvo ihmisten terveyden suojelemiseksi, 15 g/m 3, ei ylittänyt ylempää arviointikynnystä, 80 % vuosiraja-arvosta (32 g/m 3 ) eikä alempaa arviointikynnystä, 65 % raja-arvosta (26 g/m 3 ). Vuotuinen kriittinen taso kasvillisuuden ja luonnon ekosysteemin suojelemiseksi (NOx:n vuosi ka.) 32 g/m 3 ylitti sekä ylemmän arviointikynnyksen 80 % kriittisestä tasosta (24 g/m 3 ) että alemman arviointikynnyksen 65 % kriittisestä tasosta (19,5 g/m 3 ). Kuva 10. Terveyshaittojen ehkäiseminen (NO2) Kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelu (NOx) Ylempi arviointikynnys 70 % tuntiraja-arvosta (140 μg/m3, 80 % kriittisestä tasosta saa ylittyä 18 kertaa/vuosi) (24 μg/m3) => ei ylitystä => ylitys 80 % vuosiraja-arvosta (32 μg/m3) => ei ylitystä Alempi arviointikynnys 50 % tuntiraja-arvosta (100 μg/m3, 65 % kriittisestä tasosta saa ylittyä 18 kertaa vuosi) (19,5 μg/m3) => ylitys => ylitys 65 % vuosiraja-arvosta (26 μg/m3) => ei ylitystä Kuva 10. Typpioksidin ja typen oksidien ylemmät ja alemmat arviointikynnykset ja niiden ylitykset Seinäjoella 2013. 6.2 Leijuva pöly Leijuvasta pölystä mitattiin keskusmittausasemalla leikattu leijuma (PM 10 ). Leikatussa leijumassa hengitettävät hiukkaset ovat kooltaan alle 10 m. Leijuvaa pölyä mitattiin keskusmittausasemalla TEOM 1400A jatkuvatoimisella keräimellä. Hiukkaspitoisuudet on ilmoitettu vallitsevissa olosuhteissa.

16 Alla on kaaviokuva leijuman vuorokausiarvojakaumasta vuoden 2013 aikana, raja-arvo 50 g/m 3, kuva 12. PM10[ug/m3] Periodic Station Report Sjoki 1.1.2013 24:00-31.12.2013 24:00 Interval 24 Hour PM10[ug/m3] 70 60 50 40 30 20 10 0 01/01 01/02 01/03 01/04 01/05 01/06 01/07 01/08 01/09 01/10 01/11 01/12 Time Kuva 12. Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) vuorokausiarvot vuonna 2013. Vuoden mittaustulosten kattavuus oli 99,5 %. Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli 13 g/m 3, jolle raja-arvo on 40 g/m 3. Kuvasta 13 nähdään suhteellisen tasaisena pysynyt hiukkaspitoisuuden vuosikeskiarvoseuranta ajalla 2004 2013. Vuoden 2013 PM 10 :n kuukausittainen vuorokausikeskiarvotaulukko on nähtävissä liitteessä 4. Vuorokausiarvoissa vuoden 2013 aikana tapahtui yhteensä seitsemän (7) raja-arvoylitystä (50 µg/m 3 /vrk), joista 6 oli keväällä ja 1 syksyllä. Mittauksissa sallitaan enintään 35 raja-arvoylitystä vuodessa. Ylitykset tapahtuivat 9.3, 18.3, 26.3, 5.4, 6.4, 11.4 ja 16.10.2013. Kevään ylitykset johtuivat hiekoituspölyn leijumisesta ilmassa ja syksyn ylityksen aiheutti mahdollisesti mittauskopin läheisyydessä tapahtuneet kaapelointi- ja valopylväiden asennustyöt. Kuvasta 13 nähdään hiukkaspitoisuuksien vuosikeskiarvot sekä rajaarvoylitykset / vuosi ajalla 2004 2013. Kuva 13. Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) vuosikeskiarvot ja raja-arvoylitykset vuosina 2004 2013 Seinäjoella.

17 Ylempi ja alempi arviointikynnys Hiukkasten osalta viiden vuoden seurantajaksolla kumpikaan ylempi arviointikynnys ei ylittynyt. Vuonna 2013 hengitettävissä hiukkasissa ylempi arviointikynnys, 70 % 24 tunnin raja-arvosta (35 µg/m3), ylittyi 18 kertaa (saa ylittyä 35 kertaa) ja 70 % vuosiraja-arvosta (28 µg/m3) ei ylittynyt kertaakaan. Viiden vuoden seurantajaksolla alempi arviointikynnys terveyshaittojen ehkäisemiseksi 50 % 24 tunnin raja-arvosta ylittyi, mutta 50 % vuosiraja-arvosta ei ylittynyt. Vuonna 2013 alempi arviointikynnys, 50 % 24 tunnin raja-arvosta (25 µg/m3), ylittyi 33 kertaa (saa ylittyä 35 kertaa). Vuosikeskiarvon alempi arviointikynnys, 50 % raja-arvosta (20 µg/m3), ei ylittynyt, kuva 14. Terveyshaittojen ehkäiseminen (PM10) Ylempi arviointikynnys Alempi arviointikynnys 70 % 24 tunnin raja-arvosta (35 μg/m3), 50 % 24 tunnin raja-arvosta (25 μg/m3), saa ylittyä 35 kertaa/vuosi) saa ylittyä 35 kertaa vuosi) => ei ylitystä => ei ylitystä 70 % vuosiraja-arvosta (28μg/m3) 50 % vuosiraja-arvosta (20 μg/m3) => ei ylitystä => ei ylitystä Kuva 14. PM 10 ylemmät ja alemmat arviointikynnykset ja niiden ylitykset Seinäjoella 2013. Terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi säädetty ohjearvo (70 µg/m 3 ) hiukkasten osalta ei ylittynyt. Kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo oli huhtikuussa 63 µg/m 3. 6.3 Ilmanlaatuindeksi Kuvassa 15 on kuvattu vuoden 2013 Seinäjoen ilmanlaadun jakauma kuukausittain. Mittauspisteellä Seinäjoen ilmanlaatu oli hyvä 83,86 %, tyydyttävä 13,78 %, välttävä 2,16 %, huono 0,14 % ja erittäin huono 0,06 % mitatuilla arvoilla. Kuva 15. Ilmanlaatuindeksin tuntiarvojen mukainen kuukausijakauma Seinäjoella 2013.

18 Kuvasta 16 nähdään Seinäjoen ilmanlaadun määräävän tekijäjakauma kuukausittain. Vuositasolla määräävänä tekijänä 2013 oli 77,7 % hiukkaset ja 22,3 % typpidioksidi. Mittaustulosten validiteetti oli 99,8 %. Ilmanlaatuindeksin kuukausittainen tuntikeskiarvotaulukko on nähtävissä liitteessä 4. Kuva 16. Ilmanlaatuindeksin määräävän tekijän mukainen kuukausijakauma Seinäjoella 2013. 6.4. Sääolosuhteet Tuuli Tuulen suunta oli mittauspisteellä vuonna 2013 pääosin eteläkaakon ja lounaan välillä. Tuulen keskinopeus oli 1,5 (1,49) m/s, mikä oli sama kuin 2012 (1,5). Keskinopeus on lähellä edellisvuosien arvoja. Kuvassa 17 tuulennopeus mittauspisteellä 10 min keskiarvolla. Lämpötila Vuoden 2013 keskilämpötila oli +5,8 C (v. 2012 +4,2 C). Lämpimimmät kuukaudet olivat kesä- ja heinäkuu, jolloin keskilämpötila oli +16,5 C. Hellepäiviä Seinäjoella oli vuonna 2013 15 (vuonna 2012 hellepäiviä oli neljä). Suomessa hellepäiväksi määritellään päivä, jonka lämpötila ylittää 25 C. Kylmin kuukausi oli maaliskuu, jolloin keskilämpötila oli -6,8 C. Myös tammi- ja helmikuun keskilämpötilat olivat pakkasen puolella. Kuvasta 17 on nähtävissä kuukausittaiset minimi-, maksimi ja keskiarvolämpötilat, sekä 5 vuoden (2008-2013) keskiarvolämpötilat. Kuva 17. Tuulen kuukausittaiset keskinopeudet, minimi- ja maksimiarvot sekä lämpötilan kuukausikeskiarvot sekä minimi- ja maksimilämpötilat Seinäjoella 2013.

19 Ilman kosteus ja sademäärä Ilman suhteellisen kosteuden keskiarvo oli vuonna 2013 73,7 %. Vuoden 2013 kokonaissademäärä oli 496 mm (vuonna 2012 529,4 mm). Sademäärä on mitattu Ilmatieteenlaitoksen Pelmaan mittausasemalla. Kuukausikohtainen kosteusprosentin ja sademäärän seuranta kuvassa 18. Kuvassa 19 näkyy vuosittaiset sademäärät 2010 2013. Tiedot vuosilta 2010 2012 on Seinäjoen vesilaitokselta ja vuoden 2013 tiedot on Ilmatieteenlaitoksen Ylistaron Pelmaan asemalta. Kuva 18. Ilmankosteuden minimi- maksimi- ja kuukausikesiarvot sekä sademäärän kertymä Seinäjoella 2013. Kuva 19. Sademäärät kuukausittain Seinäjoella vuosina 2010 2013.

20 7. YHTEENVETO Vuoden 2013 aikana haasteita mittaustoiminnalle toi lähinnä lokakuulla mittauskopin lähistöllä tehdyt kaapelointityöt. Datasiirto Ilmanlaatuportaaliin katkeili useampaan otteeseen, mutta data pysyi tallessa mittauskopin koneella. Typpidioksidipitoisuus indikoi liikennettä ja osittain energiantuotantoa. Liikenteen päästövaikutus on havaittavissa lähellä maan pintaa, kun taas laitosten päästöt leviävät korkeiden piippujen ansiosta korkeammalle ja laimentuvat. Mittauspisteellä vuoden 2013 typpidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvo oli 14,7 g/m 3 (raja-arvo 40 µg/m 3 ) ja vuositasolla toiseksi suurin vuorokausiarvo oli 54 g/m 3 (ohjearvo 70 µg/m 3 ). Korkein typpioksidipitoisuuden tuntiarvo oli joulukuussa 169 µg/m 3. Terveyshaittojen ehkäisemiseksi asetettu raja-arvo on 200 µg/m 3. Mittausvaliditeetti oli 98,6 %. Korkeisiin pölypitoisuuksiin vaikuttaa ensisijaisesti hiekoituspölyn nouseminen liikenteen vaikutuksesta ilmaan. Myös muina aikoina kohonneet pölypitoisuudet kertovat liikenteen ja tuulen nostamasta kuivasta pölystä. PM10- hiukkasten koko vuoden 2013 keskiarvo oli 13 μg/m 3. Raja-arvo ylittyi 6 kertaa, 5 keväällä ja 1 syksyllä. Vuonna 2012 ylityksiä oli 12 kappaletta. Mittausvaliditeetti vuonna 2013 oli 99,5 %. Ilmanlaatuindeksi määräytyy edellä mainittujen komponenttien, typpioksidin ja hiukkasten, mittaustuloksista. Myös ilmanlaatuindeksissä näkyy selvästi kevään pölyongelma. Pääsääntöisesti (83,9 %) indeksiarvo pysyi kuitenkin edellisvuosien tapaan hyvällä tasolla. Mittausvaliditeetti oli 99,8 %. Vuoden 2013 lämpötila Seinäjoella oli viiden vuoden keskiarvoihin verrattuna hyvin tyypillinen. Ainoastaan joulukuu poikkesi keskiarvokäyrästä, ollen +5,9 C lämpimämpi kuin 5 vuoden keskiarvolämpötila. Seurantatyöryhmän kokouksessa 10.6.2013 päätettiin hankkia uusi NOx-laite. Vanhalla laitteella ongelmana olivat huollon aiheuttamat mittauskatkokset. Laite on kuitenkin toimiva ja se jää varakoneeksi. Seinäjoen kaupungin hankintatoimi pyysi tarjoukset NOx-analysaattoreista ja laite päätettiin hankkia HNU Nordion Ltd Oy:ltä. Laitteella on kolmen vuoden huoltosopimus.

21 8. ILMANLAADUN TARKKAILU 2014 Uusi NOx-analysaattori on tilattu HNU Nordionilta. Laitteella on kolmen vuoden huoltosopimus. Uuden laitteiston asennuksen yhteydessä tarkistetaan ja päivitetään kaikkien tarvittavien yhteyksien toimivuus sekä hankitaan tiedonsiirron ja muun toiminnan takaamiseksi laitteet (mahdollisesti tietokone) ja varusteet. Uusi NOx-analysaattori asennettiin 25.3.2014. Seinäjoen kaupungin tekniikkakeskuksen ympäristönsuojelun ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun Tekniikan yksikön välinen sopimus ilmanlaadun mittaamiseksi jatkuu 31.12.2017 saakka. Laboratorioinsinööri Merja Kyntäjä siirtyy uusiin tehtäviin ja mittauksista ja raportoinnista vastaa jatkossa projektipäällikkö Eija Rintamäki, SeAMK Tekniikka. Ilmanlaadun tarkkailua koordinoi ilmanlaadun tarkkailutyöryhmä. Työryhmän kokoonpano on kerrottu liitteessä 2. Yhteistyötä pyritään jatkamaan Vaasan, Kokkolan, Pietarsaaren ja Suupohjan kanssa. Ympäristösuojelun Internet-sivut ovat osa Seinäjoen kaupungin www-sivuja; (http://www.seinajoki.fi/ymparisto/ymparistonsuojelu/ilmansuojelu/). Sieltä löytyvät mm. Seinäjoen seudun ilmanlaadun kuukausiraportit, vuosiraportit liitteineen, tietoa Seinäjoella tehdyistä muista mittauksista ja linkki Ilmatieteenlaitoksen ilmanlaatuportaali -sivustolle.

22 LÄHDELUETTELO AX-suunnittelu 13.8.2009: Ulkoilman VOC- ja PAH pitoisuus Seinäjoen seudulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/50/EY, annettu 21 päivänä toukokuuta 2008, ilmanlaadusta ja sen parantamisesta, Virallinen lehti nro L 152, 11/06/2008 s. 0001 0044 FCG Finnish Consulting Group Oy, 2011, Seinäjoen seudun ilmapäästöjen leviämismalli vuonna 2010. Hoffrén J., 2008, Ilman pienhiukkaset merkittävä terveysongelma, Tieto & trendit 3/2008; Helsingin seudun ympäristöpalvelut, Typen oksidit, 2011, http://www.hsy.fi/seututieto/ilmanlaatu/tietoa/terveys/nox/sivut/default.aspx Helsingin seudun ympäristöpalvelut, PAH-yhdisteet, 2011, http://www.hsy.fi/seututieto/ilmanlaatu/tietoa/terveys/pah/sivut/default.aspx Helsingin seudun ympäristöpalvelut, Ilmanlaatu indeksi, 2012, http://www.hsy.fi/seututieto/ilmanlaatu/tiedotus/indeksi/sivut/default.aspx Ilmatieteenlaitos, 2012; www.fmi.fi/ilmanlaatu Ilmatieteenlaitos, 2013; http://ilmatieteenlaitos.fi/tiedote/604165 ja http://ilmatieteenlaitos.fi/tiedote/604165 Ilmatieteenlaitos, 2014; http://www.ilmanlaatu.fi/ilmansaasteet/komponentit/komponentit.html Komppula B., Salmi J., Lovén K. 2012: Kuopion katupölytilanne. Hiukkaspitoisuuksien vertailu Suomen muiden kaupunkien pitoisuustasoihin, Ilmatieteen laitos, http://www.kuopio.fi/web/ymparisto/ilmanlaaturaportit Lehtinen K., Lepola A., 2012: Seinäjoen seudun bioindikaattoritutkimus vuonna 2012, http://www.seinajoki.fi/ymparistonsuojelu/.ajankohtaista.html/45692.pdf Mäkelä K., Auvinen H., 2012: LIISA-2011 laskentajärjestelmä, VTT Yhdyskuntatekniikka; http://lipasto.vtt.fi/liisa/kunnat2.htm http://lipasto.vtt.fi/liisa/so2s.htm NASTA-tutkimusohjelman 2011 2013, loppuraportin julkistamistilaisuuden esitykset 16.4.2013, http://www.nasta.fi/uutiset.html Osmo J., Pietarila H., Rautio P., Salmi T., Waldén J. 2005: Malli ilmanlaadun alueelliseksi seurantaohjelmaksi, Länsi-Suomen ympäristökeskus

23 Salonen R. O., Pennanen A. 2006 Pienhiukkasten vaikutus terveyteen, Tekes Seinäjoen vesi. Monthly Climatological Summary for Jan Des. 2012 Teknologiaohjelmaraportti 9/2006, FINE Pienhiukkaset Teknologia, ympäristö ja terveys 2002 2005 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2010: http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/elinymparisto/ilma Valtioneuvoston asetus 38/2011: Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta. www.finlex.fi Waldén J., Laurila S. 2012 Ilmanlaadun mittaajapäivät 2012 esitys: Kolmas kansallinen vertailumittauskierros, Ilmatieteen laitos, http://www.isy.fi/pdf/vertailumittaukset-2011.pdf Ympäristöministeriö 2012, www.ymparisto.fi Ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot Ympäristöministeriön tiedote 26.9.2002 www.valtioneuvosto.fi YTV 2006, www.ytv.fi - Liikenteen jäljet

24 LIITE 1 SEINÄJOEN SEUDUN ILMANLAATUMITTAUKSEEN OSALLISTUNEIDEN LAITOSTEN JA MITTAUSKOPIN SIJAINTIKARTTA 3 2 14 15 9 18 4 10 11 7 17 6 5 1 8 13 16 12 1. Altia Oyj, Koskenkorvan tehdas, Santavuorentie 11, Koskenkorva 2. Atria Suomi Oy Nurmo / Vapo Oy Energia, Pohjan valtatie 594 3. Adven Oy, Lämmittäjänpolku 6, Ylistaro 4. Hankkija Oy / Adven Oy, Varastotie 13, Seinäjoki 5. Kurikan kaukolämpö Oy /Ilmajoen laitos, Palkkitie 5, Ilmajoki 6. Lemminkäinen Infra Oy, Kalliosalo, Kalliosalontie, Seinäjoki 7. Ncc Roads Oy, Kuortaneentie 295, Seinäjoki 8. Ruukki Construction Oy, Seinäjoentie 11, Peräseinäjoki 9. S:joen Energia Oy Hanneksenrinne, Sairaalan lämpökeskus 10. S:joen Energia Oy Kapernaumi, Kuormatie, Seinäjoki 11. S:joen Energia Oy Kasperi, Kasperinviita, Seinäjoki 12. S:joen Energia Oy Peräseinäjoki, Koulutie 12 13. S:joen Energia Oy Peräseinäjoki Metallitie 4, Peräseinäjoki 14. S:joen Energia Oy Puhdistamonkatu, Seinäjoki 15. Valio Oy Seinäjoki ja Adven Oy, Osmankatu 2, Seinäjoki 16. Vapo Oy Energia/P:joki Haukineva, Tokerotie 606, Peräseinäjoki 17. Vaskiluodon Voima Oy Seinäjoki, Sevontie 1, Seinäjoki 18. Ilmanlaadun mittauskoppi, Vapaudentie 6, Seinäjoki Kartta: Hannu Väisänen, Seinäjoen kaupunki

25 LIITE2 SEINÄJOEN SEUDUN ILMANLAADUN SEURANTATYÖRYHMÄ Tuotantolaitokset: Altia Oyj Koskenkorvan tehdas Atria Suomi Oy Nurmo Adven Oy Hankkija-Maatalous Oy / 1.7.2013 alkaen Hankkija Oy /Seinäjoen tehdas Kurikan kaukolämpö Oy / Ilmajoen lämpö Oy Lemminkäinen Infra Oy NCC Roads Oy, Saarentien asfalttiasema Ruukki Construction Seinäjoen Energia Oy Valio Oy/ Seinäjoen tehdas Vapo Oy, Atrian Nurmon kattilat Vapo Oy, Haukinevan pellettitehdas Vaskiluodon Voima Oy/ Seinäjoen voimalaitos Kunnat: Seinäjoen kaupunki / ympäristönsuojelu Ilmajoen kunta Seinäjoen kaupunki Alueellinen ympäristökeskus: Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus; ympäristövastuualue Mittaukset ja raportit: SeAMK, Tekniikka Helena Pihlajamäki Timo Kalliomaa Antti Koski Jari Sivunen Pekka Haapalainen Arto Savela Karri Uusitalo Mauno Pynttäri Raimo Tyni Kari Harsia Tommi Pihlajasalo Toni Jyllilä Matti Tiilikka Pirjo Korhonen Sari Paananen Kari Havunen Marketta Kujala Eija Rintamäki

26 Ilmanlaadun ohjearvot. Aine Ohjearvo Tilastollinen määrittely LIITE3 Hiilimonoksidi (CO) 20 mg/m 3 tuntiarvo 8 mg/m 3 tuntiarvojen liukuva 8 tunnin keskiarvo Typpidioksidi (NO 2) 150 µg/m 3 kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste 70 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Rikkidioksidi (SO 2) 250 µg/m 3 kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste 80 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Kokonaisleijuma (TSP) 120 µg/m 3 vuoden vuorokausiarvojen 98. prosenttipiste 50 µg/m 3 vuosikeskiarvo Hengitettävät hiukkaset 70 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo (PM10) Haisevat rikkiyhdisteet (TSR) 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo TSR ilmoitetaan 10 µg/m rikkinä Raja-arvot terveyden suojelemiseksi. Aine Keskiarvon laskenta-aika Raja-arvo (293K, 101,3 kpa) Sallitut ylitykset vuodessa Rikkidioksidi (SO 2) 1 tunti 350 µg/m 3 24 24 tuntia 125 µg/m 3 3 Typpidioksidi (NO 2) 1 tunti 200 µg/m 3 18 1 vuosi 40 µg/m 3 - Hengitettävät hiukkaset (PM10) 24 tuntia 50 µg/m 3 1) 35 Pienhiukkaset (PM 2,5) 1 vuosi 40 µg/m 3-1 vuosi 25 µg/m 3 Lyijy (Pb) 1 vuosi 0,5 µg/m 3 - Hiilimonoksidi (CO) 8 tuntia 2) 10 000 µg/m 3 - Bentseeni (C 6H 6) 1 vuosi 5 µg/m 3 - Raja-arvot kasvillisuuden suojelemiseksi. Aine Keskiarvon laskenta-aika Raja-arvo Rikkidioksidi (SO 2) Typen oksidit (NO, NO 2) kalenterivuosi ja talvikausi (1.10. 31.3.) 20 µg/m 3 kalenterivuosi 30 µg/m 3 Kynnysarvot. Aine Keskiarvon laskenta-aika Tiedotuskynnys Varoituskynnys Typpidioksidi (NO 2) 3 peräkkäistä tuntia - 400 µg/m 3 Rikkidioksidi (SO 2) 3 peräkkäistä tuntia - 500 µg/m 3 Otsoni (O3) 1 tunti 180 µg/m 3 240 µg/m 3

27 Tavoitearvot terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Aine Otsoni (O3) 8 tunnin liukuva keskiarvo Tavoitearvo 120 µg/m 3 saa ylittyä 25 kertaa/ vuosi, 3 vuoden ka. Voimassa vuodesta 2010 eteenpäin 3 alitettava vuoteen 2013 Arseeni (As) 1 vuosi 0,006 µg/m mennessä 3 alitettava vuoteen 2013 Kadmium (Cd) 1 vuosi 0,005 µg/m mennessä 3 alitettava vuoteen 2013 Nikkeli (Ni) 1 vuosi 0,020 µg/m mennessä Keskiarvon laskenta-aika Bentso[a]pyreeni 3 alitettava vuoteen 2013 1 vuosi 0,001 µg/m mennessä Ilmanlaatuindeksiluokitus Ilmanlaatu NO2 PM10 PM2.5 CO TRS SO2 O3 (indeksin arvo) (µg/m3) (µg/m3) (µg/m3) (mg/m3) (µg/m3) (µg/m3) (µg/m3) Hyvä <40 <20 <10 <4 <5 <20 <60 (<50) Tyydyttävä 41-70 21-50 11-25 5-8 6-10 21-80 61-100 (51-75) Välttävä 71-150 51-100 26-50 9-20 11-20 81-250 101-140 (76-100) Huono 151-200 101-200 51-75 21-30 21-50 251-350 141-180 (101-150) Erittäin huono >201 >201 >76 >31 >51 >351 >181 (>150) Ilmanlaatuindeksin arvoluokkien luonnehdinnat Ilmanlaatu Terveysvaikutukset Muut vaikutukset Hyvä Ei todettuja Lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä Tyydyttävä Hyvin epätodennäköisiä Lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä Välttävä Epätodennäköisiä Selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä Huono Mahdollisia herkillä yksilöillä Selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä Erittäin huono Mahdollisia herkillä väestöryhmillä Selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä

28 LIITE4 Seinäjoen ilmanlaatumittausten yhteenvetotaulukko 2013 Tuulen nopeus (m/s) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 10 min min 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0 0,1 0,1 0,1 10 min max 11,2 5 5,5 6,3 6,3 4,5 4,4 5 3,8 5 5,7 7,1 10 min AVG 1,4 1,5 1,4 1,7 1,8 1,3 1,2 1,2 1,1 1,5 1,6 2,2 Data[%] 99,8 99,9 99,7 99,7 99,9 100 99,8 99,9 99,9 99,9 99,9 99,8 Lämpötila ( C) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min -20,3-15,7-21,2-10,9-1,1 7,6 8,2 4,6-1,8-6 -8-17,8 1 h max 3,3 6,4 3,9 12,5 27,1 27,2 27,2 24,8 21 14,4 8,3 6,9 1 h AVG -5,1-2,9-6,8 2,8 13,6 16,5 16,5 15,7 11,1 5,6 2,1 0,4 Data[%] 100 100 99,7 99,9 100 100 100 100 100 100 99,9 100 5 v ka. -7,4-8,0-3,1 3,5 10,9 14,5 17,1 14,7 11,0 4,5 1,04-5,5 Kosteus (%) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min 68 63 23 26 21 33 28 39 44 40 50 56 1 h max 92 90 89 93 94 94 92 94 94 94 93 91 1 h AVG 83 81 64 64 57 70 67 74 79 80 83 82 Data[%] 100 100 99,7 99,9 100 100 100 100 100 100 99,9 100 IdxMAX Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min 3 3 3 4 5 1 3 1 5 5 1 0 1 h max 86 77 209 186 96 73 91 80 149 94 84 119 1 h AVG 24 24 44 38,8 38 31 26,6 26,5 30,6 23 24,5 29 Data[%] 100 100 99,6 99,9 100 99,7 100 100 99,7 99,2 100 99,7 NO2 (µg/m3) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min -1-1 -1 0 0 0 0 0 1 0 0 3 1 h max 105 77 144 118 64 46 43 48 57 105 92 169 1 h AVG 14 13 26 15 14 10 8 10 15 11 17 23 1 h 99 % 74 55 112 83 45 35 32 35 44 70 71 116 Data[%] 100 100 99,6 99,9 100 99,7 100 100 98,9 95 94,9 95,6 2. suurin vrk arvo 42 30 50 44 28 17 15 16 23 43 39 51 PM10 (µg/m3) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 24 h min 4 3 7 6 5 7 5 7 5 5 3 4 24 h max 29 22 65 68 40 28 30 18 25 50 20 45 24 h AVG 8 9 27 22 18 13 11 11 13 11 8 8 24 h 99 % 29 22 65 68 40 28 30 18 25 50 20 45 Data[%] 100 100 100 100 100 96,7 100 100 100 96,8 100 100 2. suurin vrk arvo 13 14 52 63 31 25 18 15 22 43 18 17