KIRJALLINEN KYSYMYS 965/2002 vp Ammattikorkeakoulujen opiskelupaikkojen alueellinen tarjonta ja kysyntä Eduskunnan puhemiehelle Opiskelijoiden siirtymistä saman koulutusalan eri paikkakuntien ammattikorkeakouluihin tulisi helpottaa. Tällä hetkellä esim. terveydenhuoltoalan koulutuksessa ongelmallista on se, että kun kotipaikkakunnaltaan ensisijaisesti opiskelupaikkaa hakevat saavatkin paikan joltain muulta paikkakunnalta, niin useat heistä ottavat tarjotun paikan vastaan, mutta anovat siirtoa kotipaikkakuntansa ammattikorkeakouluun. Mikäli siirto ei onnistu, on tavallista, että opiskelijat hakevat yhteishaun kautta uudelleen kotipaikkakuntansa ammattikorkeakouluun ja pääsevät sisälle, jolloin he vievät aloituspaikan niiltä, joilla ei ole lainkaan koulutuspaikkaa. Tällainen suuntaus on nähtävissä esim. Hämeen ja Satakunnan ammattikorkeakouluissa, joista useat tamperelaiset opiskelijat siirtyvät edellä kuvatun mukaisesti Tampereelle. Tämä ei ole koulutus- eikä aluepoliittisesti tarkoituksenmukaista. Myös opiskelijoiden opiskelumotivaation kannalta olisi tärkeää, että opiskelupaikka vastaa sijainniltaan toiveita. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen tarjonta vastaa kysyntää myös alueellisesti? Helsingissä 14 päivänä marraskuuta 2002 Irja Tulonen /kok Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Irja Tulosen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 965/2002 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen tarjonta vastaa kysyntää myös alueellisesti? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Ammattikorkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen tarjonnassa on alueiden välisiä eroja. Määrällisen koulutustarjonnan suhteen erot ovat maakuntakohtaisessa tarkastelussa eräin paikoin suuriakin. Tämä on johtunut ammattikorkeakoulujärjestelmän rakentumisesta entisten opisto- ja ammatillisen korkeakouluasteen oppilaitosten ja näissä olevien aloituspaikkavolyymien pohjalta. Ammattikorkeakoulujärjestelmän piiriin tulleiden oppilaitosten aloituspaikkatarjonta on eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta siirtynyt sellaisenaan kokeiluyksikön oppilaitoksista ammattikorkeakoulujärjestelmän piiriin. Koulutustarjonnan alueelliseen epätasapainoon on kiinnitetty huomiota ammattikorkeakoululaitoksen laajenemisvaiheessa. Valtioneuvoston hyväksymässä, vuosia 1999 2004 koskevassa koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa ammattikorkeakoulujen nuorten koulutuksen tavoitteellinen aloituspaikkamäärä on 25 000 vuonna 2004. Tavoite merkitsee 1 000 aloituspaikkaa lisää vuoden 2000 tasoon nähden. Lisäaloituspaikkojen suuntaamisen keskeiset periaatteet kehittämissuunnitelman mukaan ovat väestö- ja työpaikkakehitys sekä koulutustarjonnan alueellinen tasapaino. Kehittämissuunnitelman linjausten mukaisesti ammattikorkeakoulujen koulutustarjontaa on vuosia 1999 2002 koskien alueellisesti tasapainotettu lähtökohtana tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien turvaaminen maan eri osissa. Tasapainotus on ensisijaisesti tapahtunut ammattikorkeakoulujärjestelmän piiriin tulleen lisävolyymin avulla. Tapahtunutta kehitystä voidaan tarkastella maakuntapohjaisten tarjonnan suhdelukujen avulla. Vuonna 1998 ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja oli 19 45 % maakuntien nuorisoikäluokasta keskiarvon ollessa 31 %. Vuonna 2002 vastaava vaihteluväli on 30 49 % keskiarvon ollessa 37 %. Alueelliset erot ovat tuona aikana kaventuneet 7 prosenttiyksikköä. Maakunnittaiseen suhdelukuun vaikuttavat aloituspaikkalisäysten lisäksi myös väestömuutokset. Pirkanmaan ammattikorkeakoulujen aloituspaikkatarjonta on ollut selvästi maakunnan keskiarvon alapuolella. Vuosittain ammattikorkeakoulujärjestelmän piiriin tulleen lisävolyymin avulla maakunnan tarjontaa on kuitenkin pystytty kasvattamaan. Kun maakunnassa oli aloituspaikkoja vuonna 1998 noin 26 %:lle ikäluokasta on kuluvana vuonna vastaava osuus 32 %. Vuosina 2001 ja 2002 toteutettu koulutustarjonnan 250 aloituspaikan lisäys on vuositasolla kuitenkin vain noin 1 % ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen kokonaistarjonnasta. Kun lisäaloituspaikat ovat jakaantuneet useisiin alhaisen tarjonnan maakuntiin, on maakuntakohtaisesti kehitys voinut olla asteittaista etenemistä kohti kysynnän ja väestöpohjan edellyttämää tarjontaa. Ammattikorkeakoulujen olemassa olevan koulutustarjonnan suuntaamisessa on ammattikorkeakoulujen omilla näkemyksillä ja yhteistyöllä keskeinen merkitys. Ammattikorkeakoulut pystyvät vaikuttamaan maakunnan sisäiseen ja koulutusalakohtaiseen aloituspaikkatarjontaan, sillä ne voivat koulutusalojen sisällä itse- 2
Ministerin vastaus KK 965/2002 vp Irja Tulonen /kok näisesti päättää tarjonnastaan. Erilaisiin alakohtaisiin kysynnän ja tarjonnan kohtaamisongelmiin voidaan näin ollen vaikuttaa myös ammattikorkeakoulujen omin toimenpitein. Koulutustarjonnan alueellinen tasapaino on ollut keskeisellä sijalla ammattikorkeakoulujen koulutustarjontaa suunnattaessa. Opetusministeriön käsityksen mukaan aluepoliittisia ja nuorisoikäluokan väestöosuusperusteita on painotettu koulutustarjonnan suuntaamisessa tasapainottamalla tarjontaa alueellisesti. Koulutusalakohtaiseen aloituspaikkojen jakautumiseen voidaan vaikuttaa ennen kaikkea ammattikorkeakoulujen omilla päätöksillä. Helsingissä 4 päivänä joulukuuta 2002 Opetusministeri Maija Rask 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Irja Tulonen /saml undertecknade skriftliga spörsmål SS 965/2002 rd: Vilka åtgärder avser regeringen vidta för att utbudet av nybörjarplatser i yrkeshögskolorna skall motsvara efterfrågan även i regionalt hänseende? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Utbudet av utbildning som leder till en yrkeshögskoleexamen uppvisar skillnader mellan regionerna. I fråga om det kvantitativa utbudet är skillnaderna ställvis rentav stora i en jämförelse av landskapen. Detta har berott på att yrkeshögskolesystemet byggts upp på de tidigare läroanstalterna för yrkesutbildning på institutnivå och på högre nivå och de nybörjarvolymer som fanns i dem. Utbudet av nybörjarplatser i de läroanstalter som numera omfattas av yrkeshögskolesystemet har med vissa undantag som sådant tagits över från försöksläroanstalterna till yrkeshögskolesystemet. Den regionala obalansen i utbildningsutbudet påtalades när yrkeshögskoleväsendet utvidgades. I den av statsrådet godkända planen för utveckling av utbildning och forskning för 1999 2004 har målet för antalet nybörjarplatser för unga i yrkeshögskolorna satts till 25 000 år 2004. Målet betyder 1 000 nybörjarplatser till mot nivån år 2000. De viktigaste principerna i inriktningen av de nya nybörjarplatserna är enligt utvecklingsplanen befolknings- och arbetsplatsutvecklingen samt den regionala jämvikten i utbildningsutbudet. I enlighet med de linjer som stakas ut i utvecklingsplanen har det utgående från målet att säkra lika utbildningsmöjligheter i landets olika delar skett en regional utjämning i yrkeshögskolornas utbildningsutbud åren 1999 2002. Utjämningen har främst skett med hjälp av tilläggsvolymer i yrkeshögskolesystemet. Den skedda utvecklingen kan granskas med hjälp av relationstal mellan utbudet i de olika landskapen. År 1998 utgjorde yrkeshögskolornas nybörjarplatser 19 45 % av ungdomsåldersklassen, vilket ger ett medeltal på 31 %. År 2002 är motsvarande intervall 30 49 % och medeltalet 37 %. De regionala skillnaderna har minskat med 7 procentenheter. Relationstalet mellan landskapen påverkas förutom av ett ökat antal nybörjarplatser av befolkningsändringar. Utbudet av nybörjarplatser i yrkeshögskolorna i Birkaland har klart understigit landskapsmedeltalet. Med hjälp av det årliga volymtillskottet i yrkeshögskolesystemet har det likväl varit möjligt att öka utbudet. Medan det år 1998 fanns nybörjarplatser i landskapet för ca 26 % av åldersklassen, är motsvarande procenttal i år 32. Ökningen av utbildningsutbudet med 250 nybörjarplatser över åren 2001 och 2002 är dock på årsnivå bara ca 1 % av det totala utbudet av nybörjarplatser i yrkeshögskolorna. Då tilläggsplatserna har fördelat sig på flera landskap med lågt utbud, har utvecklingen i olika landskap kunnat vara en stegvis uppgång mot det utbud som förutsätts av efterfrågan och befolkningsunderlag. I inriktningen av det existerande utbildningsutbudet i yrkeshögskolorna spelar yrkeshögskolornas egen uppfattning och samarbetet mellan dem en central roll. Yrkeshögskolorna i ett landskap kan påverka det interna utbudet av nybörjarplatser inom utbildningsområdena, eftersom de inom ett utbildningsområde självständigt kan besluta om utbudet. Det är alltså möjligt att påverka olika problem med att få utbud och efterfrågan att möta varandra inom en bransch även med åtgärder från yrkeshögskolornas sida. 4
Ministerns svar KK 965/2002 vp Irja Tulonen /kok Den regionala balansen i utbildningsutbudet har intagit en central plats i inriktningen av utbildningsutbudet i yrkeshögskolorna. Enligt undervisningsministeriets uppfattning har regionalpolitiska principer och principer som gäller befolkningsandelar betonats i inriktningen av utbildningsutbudet genom regionala avvägningar av utbudet. Fördelningen av nybörjarplatser mellan olika utbildningsområden kan framför allt påverkas genom yrkeshögskolornas egna beslut. Helsingfors den 4 december 2002 Undervisningsminister Maija Rask 5