NAANTALIN KAUPUNKI YMPÄRISTÖRAPORTTI 25
2 JOHDANTO 4 1. YLEISKATSAUS NAANTALIN YMPÄRISTÖN TILAAN 25 5 ILMASTONMUUTOS 5 ILMANSUOJELU 5 Päästöt ja ilmalaatu 5 Rikkidioksidi ja typenoksidit 6 Hiukkaset 8 Ilmanlaatuindeksi 9 Bioindikaattorit 1 Kasvihuonekaasut ja päästökauppa 1 VESIENSUOJELU 12 Itämeri erityisen herkkä merialue PSSA 12 Merialueen kuormitus 12 Merialueen tila 13 Raision keskuspuhdistamo 15 Merialueen ruoppaukset ja läjitykset / orgaaniset tinayhdisteet 16 Uimavedet 17 Raaka- ja talousvesi 18 Vesihuollon tulevia hankkeita 18 Luolalanjärvi 19 JÄTEHUOLTO 2 Jätehuollon järjestäminen 2 Tuottajavastuu 2 Isosuon jäteasema 21 Luonnonmaan Iilijärven kaatopaikka 22 Härkäsuon läjitysalue 22 Jätehuollon tulevia hankkeita 23 LUONNONSUOJELU 24 Tamminiemen luonnonsuojelualue 24 Lapilan saari 24 MELU/HILJAISET ALUEET 25 2. KATSAUS TOIMINTAVUODEN 25 TAPAHTUMIIN KAUPUNGIN OMA TOIMINTA 26 ENERGIAN SÄÄSTÄMINEN 26 MONIPALVELULIIKENNE JA SEUTULIPPU 28 VESIHUOLLON KEHITTÄMISSUUNNITELMA JA VESIHUOLTOLAITOKSEN TOIMINTA-ALUE 29
3 TALOUSJÄTEVESIEN KÄSITTELY VESIHUOLTOLAITOSTEN VIEMÄRI VERKOSTOJEN ULKOPUOLISILLA ALUEILLA 3 KAAVOITUS JA RAKENTAMINEN 3 Luonnonmaan ja Lapilan ym. saarien osayleiskaava 3 Asemakaavat 31 YMPÄRISTÖLUVAT JA MUUT MÄÄRÄYKSET 31 Ympäristöluvat 32 Jätehuoltomääräykset 33 YMPÄRISTÖSELVITYKSET JA YHTEISTYÖPROJEKTIT 33 Luontoselvitykset 33 Askaistenlahden ja Naantalin aukon vesienhoitohanke 33 Joutsenmerkki ravintoloille -kehitystyö 33 Yhteiskuntavastuu matkailualan yrityksissä 34 Yhteinen mitta indikaattorit 34 AHA 21 projekti 34 PÄIVÄKODIT JA KOULUT 34 ALUEELLINEN YHTEISTYÖ 36 Lounais-suomen ympäristökeskus 36 Varsinais-Suomen Agenda 21 36 Pro saaristomeri 37 Varsinais-Suomen energiatoimisto 37 3. UUSIA SÄÄDÖKSIÄ JA MUITA MÄÄRÄYKSIÄ 37 Raportin on koonnut ympäristöpäällikkö Marjut Taipaleenmäki Valokuvat: Eija Larkas-Ipatti, Mari Latvala ja Kultarannan koululaiset
4 JOHDANTO Naantalilla on arvokas ympäristö. Sen vaaliminen on kaikkien naantalilaisten yhteinen asia. Naantalin kaupunki, yritykset, yhteisöt sekä kuntalaiset edistävät omilla toimillaan ja valinnoillaan terveellisen, viihtyisän ja monimuotoisen ympäristön yllä pitämistä ja jatkuvaa parantamista. Vuosittain laadittava ympäristöraportti on osa kaupungin ympäristöasioiden seurantaa. Raportissa kerrotaan yleisesti Naantalin ympäristö tilasta ja siinä tapahtuneista muutoksista sekä tarkastellaan keskeisiä Naantalin kaupungin omia toimintavuoden 25 tapahtumia ja niiden vaikutuksia ympäristön tilaan. Lisäksi käydään läpi tulevia, lainsäädännön kunnalle asettamia vaatimuksia. Raportissa halutaan myös tuoda esiin se seikka, että kunnilla on tärkeä tehtävä ja vastuu niin paikallisissa, alueellisissa, valtakunnallisissa kuin maailmanlaajuisissakin ympäristökysymyksissä. Työtä ympäristön eteen tehdään kaikissa kaupungin yksiköissä eikä raportissa kerrota kaikesta tehdystä ympäristötyöstä, vaan painopisteet ja aihealueet vaihtelevat vuosittain, toiminnoista riippuen. Jatkuvan parantamisen periaatteen mukaisesti kehitetään asioiden seurantaa ja raportointia vuosi vuodelta kattavammaksi ja tarkemmaksi. Seurannan avulla puolestaan saadaan uutta tietoa asioiden hyvään valmisteluun ja päätöksentekoon sekä toimenpiteiden oikeaan kohdentamiseen. Vuonna 25 nousivat maailmanlaajuiset ympäristökysymykset entistä selkeämmin esiin. Ilmaston muutosta koskevat ongelmat koskettavat myös kuntia. Naantalille jatkuvasti ajankohtainen huolen aihe on Saaristomeren tila. Vuonna 25 käynnistetty Luonnonmaan osayleiskaavoitus on merkittävä työ, jolla määritellään pitkälle tulevaisuuteen alueen maapoliittiset linjaukset ja kehittämisen suuntaviivat. Ympäristönsuojelu on kestävyyslaji, joka vaatii pitkäjänteistä ja määrätietoista työtä. Työn tulokset näkyvät usein viiveellä, mutta työ palkitsee tekijänsä.
5 1. YLEISKATSAUS NAANTALIN YMPÄRISTÖN TILAAN 25 Ilma ILMASTONMUUTOS Maapallon ilmasto on muuttumassa. Maapallon keskilämpötila on kohonnut,3-,6 astetta sitten 186-luvun, jolta varhaisimmat luotettavat tiedot ovat peräisin. Erityisen nopeasti lämpötila on noussut 199-luvulta lähtien. Lämpeneminen on pääosin seurausta maapallon kasvihuoneilmiön voimistumisesta. Kasvihuoneilmiö on voimistunut, koska ihmisen toiminta on lisännyt hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä. Suomessa koko vuoden keskilämpötilan arvioidaan kohoavan noin kaksi astetta vuoteen 25 mennessä ja sadannan ennakoidaan kasvavan 5-15 %. Sekä lämpötilan nousu että sadannan lisääntyminen painottuvat talvikuukausille. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi hyväksyttiin vuonna 1997 Kioton pöytäkirja, joka täydentää vuonna 1992 hyväksyttyä YK:n puitesopimusta. Tämän pöytäkirjan ja EU:n sisäisen ns. taakanjaon mukaisesti Suomen velvoitteena on pitää kasvihuonekaasupäästöt enintään vuoden 199 tasolla keskimäärin vuosina 28 212. Valtioneuvosto hyväksyi marraskuussa 25 eduskunnalle annettavan selonteon siitä, minkälaisia toimenpiteitä se aikoo toteuttaa lähiaikoina energia- ja ilmastopolitiikassa. Strategiassa tuodaan myös esiin kuntien merkittävä rooli strategian toteuttamisessa: Kunnat voivat edistää mm. kaavoituksen keinoin vähän liikennettä aiheuttavan, ehjän yhdyskunnan syntymistä. Energian säästämistä voidaan edistää mm. rakennuskannan ja infrastruktuurin suunnittelussa, rakentamisessa ja parantamisessa sekä solmimalla energiansäästösopimuksia. Kunnilla on vastuu myös yhdyskuntien jätehuollosta. Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää yhteistä tahtoa sekä laaja-alaista, eri toimijoiden ja kuntien välistä yhteistyötä. Myös kuntalaiset voivat omilla valinnoillaan vaikuttaa ilmaston muutoksen hillintään. Kansallinen energia- ja ilmastostrategia: http://www.ktm.fi/files/15789/strategia_21115_.pdf ILMANSUOJELU Päästöt ja ilmanlaatu Ilman kautta kulkeutuvat sekä kaasumaiset että hiukkasmaiset yhdisteet. Ilman kautta päästöt voivat levitä niin päästölähteen lähistölle kuin toiselle puolelle maapalloakin. Ilmaa kuormittavat muun muassa happamoittavat yhdisteet, kasvihuonekaasut, yläilmakehän otsonin hajottajat, rehevöittävät yhdisteet, raskasmetallit, hiukkaset, pysyvät orgaaniset yhdisteet ja radioaktiiviset aineet. Ilmansaasteiden haitat voivat olla maailmanlaajuisia, alueellisia tai paikallisia. Maailmanlaajuisia vaikutuksia ovat kasvihuoneilmiön voimistuminen ja yläilmakehän otsonikato. Alueellisia vaikutuksia ovat esimerkiksi maaperän ja vesistöjen happamoituminen sekä alailmakehän kohonneet otsonipitoisuudet. Paikallisia vaikutuksia ovat haitat ihmisten terveydelle ja lähiympäristölle sekä viihtyisyys- ja materiaalihaitat.
6 Euroopan komissio julkisti syyskuussa 25 ehdotuksensa strategiaksi, jolla pyritään parantamaan EU:n ilmanlaatua vuoteen 22 mennessä. Puhdasta ilmaa Euroopalle strategialla (Clean Air for Europe, CAFE) ja sen mukaisesti annettavilla direktiiveillä vähennetään erityisesti pienhiukkasten aiheuttamia terveyshaittoja. Myös mm. happamoitumisen ja rehevöitymisen vähentäminen kuuluvat strategian tavoitteisiin. Turun seudulla aloitettiin v. 1989 kuntien ja alueen suurimpien teollisuus- ja energiantuotantolaitosten yhteistyönä ilmanlaadun mittaukset. Yhteistyössä ovat alusta saakka olleet mukana Turun, Raision ja Naantalin kaupungit sekä Fortumin voimalaitos, Nesteen öljynjalostamo ja Turku Energia. Vuosien varrella ovat yhteistyöhön tulleet mukaan mm. Kaarinan kaupunki, Fortum Lämpö Oy ja Varissuon Huolto Oy. Ilmanlaadun tarkkailun lisäksi yhteistyöryhmän toimesta on teetetty ilmanlaatuselvityksiä, leviämismalleja sekä bioindikaattoritutkimuksia. Mittauksia tehdään seitsemällä mittausasemalla. Mittausasemilla mitataan rikkidioksidia, typenoksideja, hiukkasia ja otsonia (vain Ruissalon asemalla). Taustapitoisuutta kuvaamaan käytetään Ilmatieteenlaitoksen Utön mittausaseman mittaustulokisa. Naantalin mittausasema sijaitsee keskustassa Asematorilla. Asemalla mitataan rikkidioksidia, typenoksideja ja hiukkasia. Rikkidioksidi ja typenoksidit Happamoittavia yhdisteitä ovat mm. rikkidioksidi (SO 2 ) ja typen oksidit (NO x ). Happamoittavia päästöjä aiheutuu pääasiassa energiantuotannosta (SO 2, NO x ), teollisuuden prosesseista (SO 2, NO x ) ja liikenteestä (NO x ). Happamoitumisesta voi seurata mm. metsien vaurioita ja lajistomuutoksia vesistöissä. Ilman kautta laskeumana tuleva typpi on myös merkittävä sisävesien ja Itämeren rehevöittäjä. Rehevöitymisestä on haitallisia seurauksia mm. vesistöille. Alueen energiantuotannon ja teollisuuden päästöt ovat laskeneet energiantuotannon keskittymisen, polttoaineiden rikkipitoisuuden alenemisen sekä suurimpien laitosten ilmansuojeluinvestointien seurauksena. Tuotantolaitosten päästöt vaihtelevat vuosittain tuotantomäärien mukaan. Turun seudun merkittävimmät rikkidioksidin päästölähteet ovat Naantalissa sijaitsevat Fortumin kivihiilivoimalaitos (Fortum Power and Heat Oy) ja Neste Oil Oyj:n eritystuotejalostamo, joiden osuus Turun seudun lupavelvollisten laitosten rikkidioksidipäästöistä oli vuonna 25 noin 83 %. Viimeisten kymmenen vuoden aikana laitosten yhteispäästöt ovat laskeneet 5 5 tonnista noin 3 15 tonniin. Molemmilla laitoksilla on käytössä rikinpoistojärjestelmä. Päästöjen väheneminen näkyy myös ilmanlaadun parantumisena ja mitattujen rikkidioksidipitoisuuksien alenemisena. 16 Fortum voimal. Neste jalostamo Turku, lupavelv. SO2-päästö 1 t/a 12 8 4 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 vuosi Kuva: Ympäristönsuojelulain nojalla lupavelvollisten laitosten rikkidioksidipäästöjen kehitys Turun seudulla vuosina 1982-25
7 Naantali Utö 1 8 6 4 2 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 vuosi Kuva: Rikkidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvojen kehitys Naantalissa ja Utössä vuosina 1989 25. 22 23 24 25 5 4 3 2 1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 kuukausi Kuva: Vuorokausiohjearvoon (8 µg/m3) verrattavat rikkidioksidipitoisuudet Naantalissa vuosina 22-25. Typenoksidien päästöihin Turun seudulla vaikuttavat pääasiassa tieliikenne ja Fortumin voimalaitos. Typenoksidipäästöt ovat pysyneet viimeisen kymmenen vuoden ajan lähes ennallaan olleen noin 6 tonnia/vuosi. Typenoksidien vuosipitoisuudet ovat pysyneet suhteellisen tasaisina koko 2-luvun, mutta laskivat vuonna 25. Naantalissa korkeimmat typpidioksidin vuorokausiarvot mitattiin joulukuussa, jolloin pitoisuudet olivat 5 µg/m 3 (71 % ohjearvosta). Alhaisimmat typpidioksidipitoisuudet mitattiin toukokuussa pitoisuuden ollessa 17 µg/m 3 (24 % ohjearvosta). liikenne Fortum voimalaitos Neste jalostamo Turku, lupavelv. 1 NO2-päästö 1 t/a 8 6 4 2 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 vuosi Kuva: Ympäristönsuojelulain nojalla lupavelvollisten laitosten typpidioksidipäästöjen kehitys Turun seudulla. Liikenteen osuudessa on mukana Kaarinan liikenteestä aiheutuneet päästöt
8 µg/m 3 Naantali Utö 4 3 23 24 25 µg/m 1 3 75 2 5 1 25 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 vuosi kuukausi 1999 alkaen. Vuonna 21 liikenteen päästöjen laskentatapa on muuttunut. Kuva. Typenoksidien pitoisuudet Naantalin mittausasemalla vuosina 199-25. Kuva. Typpidioksidipitoisuuden ohjearvoon (7 µg/m3) verrattavat vuorokausikeskiarvot Naantalissa vuosina 23-25. Hiukkaset Hiukkasia leijailee aina ilmassa, mutta suurin osa niistä on niin pieniä, että niitä ei näe paljain silmin. Hiukkaspäästöjä aiheutuu sekä liikenteestä että teollisuuden toiminnasta ja energiantuotannosta. Hiukkasten haitallisuus perustuu niiden kuljettamiin aineisiin ja yhdisteisiin. Suuret hiukkaset aiheuttavat likaantumista ja voivat olla viihtyisyyshaitta. Kuitenkin vaikeasti havaittavia liikenteestä ja muista polttolähteistä peräisin olevia pienhiukkasia pidetään kaikkein haitallisimpana terveydelle. Nimenomaan pienhiukkasten terveysvaikutuksiin on EU:n CAFE- hankkeessa kiinnitetty erityisesti huomiota ja uusia EU:n ilmanlaatutavoitteita määriteltäessä etsitään ratkaisuja pienhiukkasten aiheuttamiin terveysongelmiin. Taajamissa liikenne on merkittävä leijuvan pölyn aiheuttaja. Liikenne tuottaa hiukkasia ja nostaa ilmaan kadulla olevaa ja sinne laskeutuvaa pölyä. Katujen hiekoituksesta ja teiden kulumisesta johtuvan, karkeista Kuva. Haasteena hiukkaset. Hiukkasmittausta satamakentällä. hiukkasista koostuvan pölyn vaikutus on ympäristöä likaava ja viihtyisyyttä alentava. Pakokaasujen osuus kokonaisleijumasta on vähäinen, mutta pakokaasujen sisältämät
9 hiukkaset purkautuvat matalalta ja ovat pieniä (pienhiukkasia), joten ne pääsevät tunkeutumaan syvälle keuhkoihin ja ovat siten terveydelle haitallisimpia. Hiukkaspäästöt Turun seudulla ovat laskeneet huomattavasti viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, ja ovat olleet noin 5 tonnia/vuosi viimeiset kymmenen vuotta. Merkittävimmät yksittäiset hiukkaspäästölähteet ovat Fortum Naantalin voimalaitos ja Neste Oil jalostamo. Naantalin hiukkaspitoisuuksissa näkyy vuosittain selvästi kevätpölyn vaikutus ilmanlaatuun. Varsinkin maalis-huhtikuussa hiukkasten pitoisuudet kohoavat selvästi, koska katupölyn määrä on korkea. 2,5 Fortum voimalaitos Neste jalostamo Turku, lupavelv. liikenne hiukkaspääästö 1 t/a 2 1,5 1,5 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 vuosi Kuva. Ympäristönsuojelulain nojalla lupavelvollisten laitosten hiukkaspäästöjen kehitys Turun seudulla. Liikenteen päästöihin on laskettu mukaan Kaarinan hiukkaspäästöt vuodesta 1999 alkaen. Vuonna 21 liikenteen päästöjen laskentatapa on muuttunut. Hengitettävien hiukkasten mittaukset aloitettiin Naantalissa joulukuussa 1996, jolloin ilmanlaadunmittauspiste sijaitsi Karvetissa. Hengitettäville hiukkasille annettu vuorokausiohjearvo ylitettiin Naantalissa maaliskuussa, jolloin pitoisuus oli 83 µg/m3 (119 % ohjearvosta). µg/m 3 22 23 24 25 9 6 3 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 kuukausi Kuva: Hengitettävien hiukkasten ohjearvoon (7 µg/m3) verrattavat vuorokausikeskiarvot Naantalissa vuosina 22-25. Ilmanlaatu luokiteltiin Naantalissa hyväksi 153 päivänä ja yleensä tyydyttäväksi. Huonoksi tai erittäin huonoksi ilmanlaatu luokiteltiin yhdeksänä vuorokautena. Suurimmat typpidioksidipitoisuuden vuorokausikeskiarvot mitattiin joulukuussa, jolloin pitoisuus oli 71 % ohjearvosta. Hengitettävien hiukkasten pitoisuus oli korkeimmillaan maaliskuussa, jolloin pitoisuus oli 119 % ohjearvosta. Rikkidioksidipitoisuudet Naantalissa olivat alhaisia. Raja-arvot eivät ylittyneet Naantalissa. Raja-arvon numeroarvo ylittyi kahdeksana päivänä hengitettävien hiukkasten osalta, kun sallittujen ylitysten lukumäärä on 35 kalenterivuodessa.
1 Ilmanlaatuindeksi Ilmanlaatutietojen tiedotuksen yksinkertaistamiseksi käytetään ilmanlaatuindeksiä, jossa mitattuja pitoisuuksia verrataan ilmanlaadun ohjearvoihin. Naantalin mittauspisteellä indeksi koostui rikki- ja typpidioksidin sekä hengitettävien hiukkasten pitoisuuksista. Turun, Raision ja Naantalin ilmanlaatu 22-25 1 % 8 % 6 % 4 % 2 % % Turku 22 Turku 23 Turku 24 Turku 25 Raisio 22 Raisio 23 Raisio 24 Raisio 25 Naantali 22 Naantali 23 Naantali 24 Naantali 25 ERITTÄIN HUONO HUONO VÄLTTÄVÄ TYYDYTTÄVÄ HYVÄ Kuva: Ilmanlaatuindeksin päivittäisten maksimiarvojen jakautuminen eri luokkiin vuosina 22-25. Naantalin ilmanlaatu 25 1 % 8 % 6 % 4 % 2 % % Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu ERITTÄIN HUONO HUONO VÄLTTÄVÄ TYYDYTTÄVÄ HYVÄ Kuva: Ilmanlaatuindeksin jakautuminen eri luokkiin vuonna 25. Korkeimmat ilmanlaatuindeksin arvot aiheutuivat talvisin yleensä kohonneista typpidioksidin pitoisuuksista, mutta varsinkin keväällä hiekoitushiekan pölytessä myös hengitettävien hiukkasten pitoisuuksista. Lisätietoja Naantalin ilmanlaadusta: http://www2.ytv.fi/ilmanl/nyt/paiva.phtml?kaupunki=naa&pvm=26515 Bioindikaattorit Ilman epäpuhtauksien pitkäaikaisia luontovaikutuksia on Turun seudulla seurattu bioindikaattorien avulla. Tällöin tutkitaan mm. jäkäliä, neulasten rikkipitoisuutta, havupuiden kuntoa sekä maaperää kemiallisten muuttujien avulla. Bioindikaattoritutkimuksia on tehty viiden vuoden välein (199, 1995 ja 2). Männyn runkojäkälien perusteella on laskettu ilmanpuhtausindeksi (IAP). Indeksin mukaan kuormituksen vaikutukset ovat pienentyneet vuodesta 199. Tutkimus uusitaan vuonna 25-26. Kasvihuonekaasut ja päästökauppa
11 Varsinaisia kasvihuonekaasuja ovat mm. vesihöyry, hiilidioksidi (CO 2 ), metaani, alailmakehän otsoni ja halogenoidut hiilivedyt. Ihmistoiminnalla on merkittävä vaikutus kasvihuonekaasujen määriin lukuun ottamatta vesihöyryn määrää. Vesihöyryn jälkeen tärkein kasvihuonekaasu on hiilidioksidi, jota vapautuu fossiilisten polttoaineiden (kuten kivihiili, öljy ja maakaasu) ja turpeen poltosta sekä metsien hävityksestä. Kasvihuonekaasut estävät lämpöä säteilemästä avaruuteen ja niiden lisääntyminen vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen. Hiilidioksidi ei aiheuta paikallisia ilmanlaatuhaittoja, mutta edistää kasvihuoneilmiötä. Turun seudun suurin hiilidioksidin päästölähde on Fortumin Naantalin voimalaitos, jonka CO 2 -päästöt vuonna 25 olivat 1 38 582 tonnia, joka vastaa noin 2/3 Turun seudun CO 2 -päästöistä. Päästökauppalaki tuli voimaan elokuussa 24 ja päästökauppa alkoi vuoden 25 alussa. Päästökaupalla pyritään hillitsemään ilmastonmuutosta ja täyttämään sekä Euroopan unionin että Kioton ilmastosopimuksen asettamat tavoitteet ilmastonmuutoksen torjumisessa. Päästökaupan ensimmäinen kausi kattaa vuodet 25-27 ja koskee vain hiilidioksidipäästöjä. Päästökauppa koskee 2 megawattia suurempia polttolaitoksia ja eräitä teräs-, mineraali- ja metsäteollisuuslaitoksia. Päästökaupan piiriin kuuluvat laitokset eivät saa toimia ilman päästökauppaviranomaisen (Energiamarkkinavirasto) antamaa päästölupaa. Päästökaupan piiriin kuuluvien tulee noudattaa niille myönnettyjä päästörajoja. Jos laitoksen päästöt ylittävät sen saamien päästöoikeuksien määrän, on laitoksen joko vähennettävä päästöjään tai ostettava markkinoilta lisää päästöoikeuksia. Vastaavasti yritys voi myydä ylimääräiset päästöoikeutensa tai säästää ne seuraavalle vuodelle. Päästöoikeutensa ylittänyt toiminnanharjoittaja joutuu maksamaan sakkoa. Vuonna 25 CO 2 -tonnin hinta vaihteli noin 1 eurosta 3 euroon. Naantalissa päästökaupan piiriin kuuluvat Fortum -voimalaitos ja Neste Oil -öljynjalostamo sekä yli 2 MW: n lämpökeskukset.
12 Vesi VESIENSUOJELU Naantalille, sen asukkaille, yrityksille ja vierailijoille ei ole yhdentekevää minkälainen on kaupunkia ympäröivän merialueen vedenlaatu. Vesiensuojelu onkin noussut varsin keskeiseksi ympäristönsuojelun osa-alueeksi sekä Itämeren reunavaltioissa että Saaristomeren ympäristössä. Itämeri - erityisen herkkä merialue PSSA Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO nimesi vuonna 25 Itämeren Venäjän aluevesiä lukuun ottamatta erityisen herkäksi merialueeksi (Particularly Sensitive Sea Area, PSSA). Nimeäminen perustui hakemukseen, jonka kaikki Itämeren rantavaltiot Venäjää lukuun ottamatta esittivät IMO:lle. IMO on nyt nimennyt kymmenen aluetta eri puolilla maailmaa erityisen herkiksi merialueiksi. PSSA- aseman voivat saada alueet, jotka haavoittuvan luonteensa vuoksi ovat erityisen alttiita meriliikenteen aiheuttamille riskeille ja muille haitoille. IMO voi hyväksyä näille alueille myös uusia, merenkulun riskejä ja haittoja vähentäviä kansainvälisiä määräyksiä ja rajoituksia. Itämeren PSSA- luokitus on todistus Itämeren ainutkertaisuudesta ja herkkyydestä. IMO:n tunnustus Itämeren erityisen herkästä luonteesta edistää tietoisuutta siitä, että alukset Itämerelle tullessaan liikkuvat vesillä, joilla on noudatettava erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta. Merialueen kuormitus Turun edustan merialue on tyypillistä Saaristomeren sisäsaaristoa, jossa erikokoiset salmet, selät ja saaret vaihtelevat. Luonnonoloilla on merkittävä vaikutus veden laatuun. Saaristomerellä veden vaihtuminen kapeissa salmissa ja suljetuissa lahdissa on rajoitettua ja hidasta ja virtaukset suunnaltaan vaihtelevia. Merialueen rikkonaisuus ja mataluus vaikuttavat myös meriveden lämpötilan jakautumiseen. Säätilat puolestaan vaikuttavat jäätalven pituuteen ja merialueen happitilanteeseen sekä valumavesien määrään ja laatuun Ihmistoiminta lisää vesistöihin joutuvien ravinteiden ja haitallisten aineiden määrää. Ravinteita vesistöihin tulee mm. yhdyskunta- ja teollisuusjätevesissä, maa- ja metsätaloudesta, hajaasutuksesta, kalankasvatuksesta sekä kaukokulkeutumana ilman kautta. Merellä myös virtaukset voivat tuoda ravinnepitoista vettä muualta ja lisätä näin merialueen kuormitusta. Myös luontaisesti maaperästä huuhtoutuu ravinteita, jotka päätyvät vesistöihin.
13 Lounais-Suomessa suurin osa hajakuormituksesta tulee pelloilta, ja sen määrä riippuu oleellisesti säätilasta. Sateet ja sulamisvedet lisäävät valumavesien ja niiden mukana tulevien ravinteiden määrää. Hajakuormitus onkin yleensä suurinta keväällä lumien sulaessa ja syyssateiden aikaan. Asutus- ja teollisuusjätevedet vaikuttavat vesien tilaan erityisesti asutuskeskusten ja teollisuuslaitosten lähistöillä. Asutuskeskusten ja teollisuuden jätevesien fosforikuormitus väheni huomattavasti 197- ja 198-luvuilla jätevesien tehostuneen fosforinpoiston seurauksena. Typpikuormituksessa vastaavaa vähenemistä ei ole tapahtunut. Viime vuosina kuitenkin myös yhdyskuntajätevesien typpikuormitus on alkanut vähentyä typenpoiston tehostamisen myötä. Turun- Naantalin merialue on teollisuus- ja asumajätevesien kuormittamaa. Yhdyskuntien jätevesiä johdetaan mereen Turun, Raision, Kaarinan ja Paraisten jätevedenpuhdistamoilta. Naantalin jätevedet on vuodesta 1998 johdettu Raision puhdistamolle. Puhdistettuja teollisuusjätevesiä tulee Naantalin alueelta mm. Fortumin voimalaitokselta ja Nesteen jalostamolta sekä Finnfeeds Finland Oy:n jätevedenpuhdistamolta. Jätevesien osuus kokonaiskuormituksesta on pienentynyt merkittävästi 197-luvun jälkeen tehostettujen jäteveden puhdistustoimien myötä. Tämä näkyy varsinkin fosforin osalta. Merialueelle laskevat Aurajoki, Raisionjoki ja Hirvijoki, joiden valuma-alueista suuri osa on viljeltyä savikkoalueen peltoa. Rannikon voimaperäinen viljely ja haja-asutus vaikuttavat valumavesien kautta tuntuvasti veden laatuun. Merialueen kuormituksesta tulee noin 1/3 jätevesistä, 1/3 Aurajoen valuma-alueelta ja 1/3 Hirvijoen ja Raision joen valuma-alueilta. Kuva. Turun kaupunkiseudun mereen johdettujen puhdistettujen jätevesien aiheuttama kuormitus vuosina 197-23 Saaristomeren rehevyyteen vaikuttaa myös ns. sisäinen kuormitus, joka tarkoittaa pohjasedimentteihin varastoituneiden ravinteiden, erityisesti fosforin, vapautumista takaisin veteen pohja-alueen hapen puutteen seurauksena. Loppusyksystä ja talvella pohjasta vapautuneet ravinteet sekoittuvat pintakerrokseen ja vaikuttavat seuraavan kesän rehevyystasoihin. Säännöllistä happivajeista johtuvaa sisäistä kuormitusta loppukesällä tapahtuu todennäköisesti mm. Väskinsaaren edustalla sekä Naantalinsalmen edustalla. Merialueen tila Vuoden 25 keskilämpötila Turussa oli normaalijakson (1971-2) keskiarvoa korkeampi. Loppukesä ja syksy olivat selvästi normaalijaksoa lämpimämpiä. Vuosi oli myös keskimääräistä sateisempi. Tammi-, heinä- ja elokuussa sademäärä oli pitkäaikaiseen (1971-2) sademäärään verrattuna lähes kaksinkertainen, kun taas maaliskuussa sademäärä oli pitkäaikaista huomattavasti pienempi. Vuoden säätiloilla on vaikutuksensa mm. huuhtoutuvien ravinteiden määrään ja näin ollen myös merialueen tilaan.
14 Turun ympäristön merialueen tarkkailututkimukset kaupunkiseudun kuntien ja teollisuuden jätevesien vaikutuksista merialueen tilaan ja käyttökelpoisuuteen alkoivat jo 196-luvun lopulla. Tutkimus tehdään yhteisenä velvoitetarkkailuna, jossa seurataan merialueen veden laatua, kasviplanktonin tuotantoa ja lajistoa sekä pohjaeläimistöä. Kuormituksen vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen seurataan erillisellä kalatalousviranomaisen hyväksymällä ohjelmalla. Ravinnepitoisuudet ovat kohonneet Saaristomerellä viimeisten vuosikymmenien aikana. Tämä johtuu erityisesti hajakuormituksesta, asutuksen ja teollisuuden jätevesistä ja kalankasvatuksesta sekä Itämereltä ja Suomenlahdelta virtausten mukana tulevista ravinteista. Saaristomeren yleinen rehevöitymiskehitys näkyy myös Turun- Naantalin merialueen tilassa. Merialuetta rehevöittää liiallinen fosfori- ja typpikuormitus. Rehevöitynyt vyöhyke on laajentunut viimeisen kymmenen vuoden aikana alueen sisäosista kohti Airistoa ja avoimia vesialueita. Turun lähisalmien tila on kuitenkin parantunut tehostuneen jätevesien puhdistamisen seurauksena. Rehevöityminen näkyy mm. veden sameuden kasvuna ja näkösyvyyden heikentymisenä sekä sinileväkukintojen ja rantavyöhykkeessä kasvavien rihmamaisten levien lisääntymisenä. Hygieeniseltä laadultaan merivesi on kuitenkin ollut hyvää tai erinomaista. Rehevöityminen ei kuitenkaan ole Saaristomeren ainut uhka. Haitalliset ja myrkylliset aineet, kuten orgaaniset tinayhdisteet, ovat uhka meren hyvinvoinnille. Myös ilmaston lämpenemisen on ennustettu lisäävän sademääriä, mikä puolestaan lisää hajakuormitusta. Rehevöitymiskehitys näkyy myös mm. leväseurannassa. Sinilevien määrät ovat kasvaneet 2-luvulla mm. Airiston, Viheriäistenaukon, Naantalinsalmen ja Väskin mittausasemilla. Pohjoisen Airiston pohjat ovat huonossa tilassa ja mm. rakkolevä puuttuu lähes kokonaan ja kasvillisuutta peittää runsas kiintoaines. Rihmamaisten ruskolevien määrä on kasvanut ja veden samentuminen kaventanut kasvillisuusvyöhykkeitä. Lounais-Suomen sinilevälevätilannetta seurattiin kesällä 25 edellisten vuosien tapaan 46 vakioseurantapaikalla, joista 2 sijaitsi rannikkovesissä. Kesällä 25 merialueen vakioseurantapaikoilla tehtiin sinilevähavaintoja selvästi enemmän kuin edellisinä vuosina keskimäärin. Kuva. Sinilevien runsaus merialueilla Lounais-Suomen ympäristökeskuksen alueella vuonna 25 ja vuosien 1998-24 levämäärien keskiarvo. Pylväät osoittavat sinilevähavaintojen määrän, joka on painotettu esiintymän runsaudella. Taustalla oleva alue kuvaa edellisten vuosien keskimääräistä levätilannetta, joka on laskettu kolmen viikon liukuvien keskiarvojen perusteella.
15 Kuva. Turun ympäristön merialueen yleinen käyttökelpoisuus vuonna 24 ympäristöhallinnon soveltaman vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan. Luokittelussa käytetty näkösyvyys-, sameus-, happi-, bakteeri-, a-klorofylli- ja kokonaisfosforituloksia. Turun edustan merialueella yleinen käyttökelpoisuus oli vuoden 24 avovesikauden tutkimusten perusteella Airistolla ja sen reuna-alueilla sekä Paraisten Kirkkoselällä hyvä, Turun lähisalmissa ja Askaistenlahdella pääosin tyydyttävä, Raisionlahdella, Pukinsalmessa ja Pohjoissalmen itäosassa välttävä ja Raisionlahden perukassa huono. Luokituksessa on rehevyyttä ilmentävien suureiden lisäksi otettu huomioon alusveden happitilanne ja pintaveden hygieeninen tila. Lisätietoja: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=254&lan=fi#a Raision keskuspuhdistamo Raision keskuspuhdistamo on vuonna 1967 rakennettu biologis-kemiallinen rinnakkaissaostuslaitos. Puhdistamo on rakennettu pääosin kallion sisään louhittuihin tunneleihin. Puhdistettu jätevesi johdetaan Raisionlahteen noin 16 metrin päähän puhdistamosta. Vuosina 23-24 puhdistamoa saneerattiin kantoaineprosessilla toimivaksi typenpoistolaitokseksi ja automaatiojärjestelmä uusittiin. Naantalin kaupungin jätevedet on johdettu vuodesta 1998 lähtien Raision keskuspuhdistamolle. Puhdistamolle johdetaan myös Nousiaisten, Maskun ja Mynämäen kuntien jätevedet. Länsi-Suomen vesioikeus on vuoden 1998 lopussa (vesiylioikeus tarkentanut v. 1999) antanut puhdistamolle jäteveden puhdistamista koskevat lupamääräykset. Lupamääräysten mukaan BOD 7ATU :n ja fosforin osalta puhdistustehon tulee olla vähintään 9 % (tavoite 95 %) ja kokonaistypen 7 % vuosikeskiarvona. Mereen johdettavan jäteveden pitoisuuksien tulee olla: BOD 7ATU 15 mg/l ja fosfori,5 mg/l. Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy teki puhdistamon velvoitetarkkailututkimukset 24 kertaa vuonna 25.
16 BOD7ATU- puhdistusteho-% % 12 1 8 6 4 2 1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 Näytenumero Kokonaisteho Tavoitearvo Raja-arvo FOSFORI- puhdistusteho- % 12 % 1 8 6 4 2 1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 Näytenumero Kokonaisteho Tavoitearvo Raja-arvo TYPPI- puhdistusteho- % % 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 Näyt enumero Kokonaisteho Raja-arvo Kuvat: Raision keskuspuhdistamon BOD 7ATU :n, fosforin ja typen puhdistusteho (%) vuonna 25. Puhdistamo täytti luvan vaatimukset fosforin ja BOD 7ATU : n suhteen lähes kaikilla näytteenottokerroilla. Sen sijaan typen puhdistusteho jäi alle raja-arvon. Sateisina kuukausina sade- ja vuotovedet huonontavat puhdistamon tulosta. Puhdistamon hyvän toiminnan takaamiseksi tulisi sade-, sulamis- ja vuotovesien osuutta puhdistamolle tulevasta jätevedestä saatava pienennettyä puhdistamon koko viemäröintialueella. Merialueen ruoppaukset ja läjitykset / orgaaniset tinayhdisteet Viime vuosina merialueen ruoppauksiin ja läjityksiin liittyen on noussut ongelmaksi orgaaniset tinayhdisteet, erityisesti tributyylitina (TBT). Orgaanisia tinayhdisteitä on käytetty Suomessa pääasiassa veneiden ja laivojen pohjamaaleissa ns. antifouling- maaleissa (eliöidentorjuntamaaleissa) estämään kasvillisuuden ja pieneliöiden kiinnittyminen veneen tai laivan pohjaan. Maaleista orgaanisia tinayhdisteitä liukenee veteen, kiinnittyy hiukkasiin ja laskeutuu ja kertyy pohjasedimentteihin. TBT- yhdisteet eivät ole pysyviä, mutta hajoaminen merenpohjan sedimenteissä on hidasta (vuosia). TBT on rasvaliukoinen ja kertyy eliöihin. TBT- yhdisteet ovat myrkyllisiä. Erityisen myrkyllisiä ne ovat meren pieneliöille, joille ne aiheuttavat mm. lisääntymis- ja kasvuhäiriöitä sekä hormonaalisia muutoksia. Herkimmiksi on todettu simpukat, kotilot ja osterit.
17 TBT: tä on käytetty laajasti, koska se on ollut tehokasta ja edullista. Nykyisin käyttö on rajoitettu tai kokonaan kielletty. Suomessa kiellettiin vuonna 1991 TBT- yhdisteiden käyttö alle 25 metrin pituisissa aluksissa, ja vuoden 23 alusta tuli voimaan TBT- yhdisteiden käyttökielto. Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) sopimuksen mukaan TBT- maalien täyskielto tulee voimaan vuonna 28, jolloin TBT- maali on joko poistettava aluksen rungosta tai maalattava peittomaalilla. TBT- analysointimenetelmät ovat kehittyneet vasta aivan viime vuosina. Vaikka TBT:n tutkimushistoria Suomessa on hyvin lyhyt, ainetta on kuitenkin löydetty jo useilta alueilta sedimenteistä. Suurimmat pitoisuudet on löydetty telakka- ja satamatoiminnan vaikutuspiirissä sekä vilkkaiden väylien läheisyydessä sijaitsevista sedimenteistä. Ympäristöministeriö määritteli vasta vuonna 24 antamissaan ruoppaus- ja läjitysohjeissa sedimenttien TBT:n pitoisuuksien kriteeritasot. Ympäristöministeriön asettama työryhmä Orgaaniset tinayhdisteet ja ruoppaukset jätti alkuvuodesta 26 mietintönsä Orgaaniset tinayhdisteet Suomen vesialueilla. Työryhmä seurasi TBT:tä koskevia selvityksiä ja tutkimuksia, joita tehdään Vuosaaren sataman, Naantalin Korjaustelakan ja Turun sataman ruoppausten ja läjitysten yhteydessä. Lisäksi työryhmä esitti ehdotuksia jatkotoimiksi. Vuonna 25 käynnistyneessä ns. BATMAN -projektissa selvitetään laajasti TBT:n ympäristövaikutuksia ja niiden hallintaa. Projektin tavoitteena on mm. kehittää tutkimusmenetelmiä ja toimintamalli TBT:stä aiheutuvien ympäristövaikutusten ja -riskien arvioimiseksi sekä riskinhallintatoimenpiteiden optimoimiseksi. Hanke toteutetaan VTT:n ja Suomen Ympäristökeskuksen yhteistyönä, ja siinä on mukana ympäristöministeriön ja Merenkulkulaitoksen lisäksi satamia, telakoita, urakoitsijoita ja kaupunkeja. Naantalista projektissa on mukana Naantalin satama ja Turun Korjaustelakka. Toimintamalli suosituksineen valmistuu vuoden 26 loppuun mennessä. Lisätietoja: Orgaaniset tinayhdisteet suomen vesialueilla.pdf Uimavedet Uimarantojen vedenlaatua valvotaan säännöllisin näytteenotoin. Vesinäytteitä otetaan uimakautena (1.6.- 15.8.) Nunnalahden ja Taimon rannoilta kahden viikon välein ja Kailon, Kultarannan, Lappalaistenmäen, Kalevanniemen, Porhonkallion ja Kuparivuoren rannoilta vähintään kerran kuukaudessa. Nunnalahden ranta on ns. EU-uimaranta (yli 1 kävijää/päivä). Vuonna 25 uimavedet luokiteltiin hyviksi kaikilla rannoilla. Nunnalahden uimaveden laatu uimakautena 1997-25 1 Näytteiden lukumäärä 8 6 4 2 Kuvat. Nunnalahden uimaveden laatu vuonna 1997-25 (tumma väri: näyte ei ole täyttänyt kansallisia vaatimuksia). Naantalin rannan uimaeleganssia 192-luvulla.
18 Raaka- ja talousvesi Naantalin kaupunki ostaa tarvitsemansa talousveden Raision- Naantalin vesilaitoskuntayhtymältä. Raakavesi otetaan pääosin Raisionjoesta. Joen valuma-alue on pieni, joten veden laatu ja määrä voivat vaihdella huomattavasti. Vaihtelua voidaan tasoittaa käyttämällä Haunisten altaaseen varastoitua vettä. Raisionjoen kokonaisvirtaama vuonna 25 vesilaitoksen kohdalla oli 35,6 milj. m 3, josta talousvedeksi puhdistettiin noin 13 %. Virtaama oli 5,5 % pienempi kuin vuotta aiemmin, vaikka vuosi 25 oli keskimääräistä runsasvetisempi. Kuivana vuonna 23 kokonaisvirtaama oli vain 17,8 milj. m 3. Naantalin kaupungin veden kulutus on vuosittain kasvanut vuodesta 2 vuoteen 25. Vuonna 25 Naantalin kaupungin veden kulutus oli 1 422 39 m 3. Vesilaitokselta lähtevä vesi täytti hyvälle talousvedelle asetetut laatuvaatimukset. m3/a 16 14 12 1 8 6 4 2 2 21 22 23 24 25 Naantalin kaupunki Neste Oil Oyj Kuva. Veden kulutus vuosina 2-25, Naantalin kaupunki ja Neste Oil -jalostamo Vesihuollon tulevia hankkeita Koko Turun seudun vesihuolto muuttuu, kun Virttaankankaalle suunniteltu tekopohjavesihanke aikanaan toteutuu. Tekopohjavesihanke saa raakavetensä Kokemäenjoesta. Vesi esikäsitellään ja imeytetään edelleen tekopohjavedeksi Virttaan laajalla harjualueella. Valmistuessaan vuoden 27 loppuun mennessä hanke tuo noin 285 käyttäjän vesihanoihin tekopohjavettä, jonka laatu ei eroa tavallisesta pohjavedestä. Turun Seudun Vesi Oy on Kaarinan, Liedon, Naantalin, Paimion, Paraisten, Piikkiön, Raision ja Turun omistama osakeyhtiö, joka hankkii ja toimittaa vettä Turun seudulle. Turun Seudun Vesi Oy on veden tukkutoimittaja. Osakaskunnat hoitavat veden jakelun kuluttajille. Turun Seudun Vesi Oy omistaa, suunnittelee ja rakennuttaa vedenhankinta-, vedenpuhdistus- ja vedenjakelulaitoksia. Virttaankankaalla on tehty luontoselvityksiä jo neljän vuoden ajan ja hankkeen ympäristövaikutukset on arvioitu. Tällä hetkellä hankkeen pääpaino on suunnittelu- ja lupa-asioissa. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto antoi 3.12.25 lupapäätöksensä tekopohjavesilaitoksen rakentamisesta sekä teko- ja pohjaveden ottamisesta, suoja-alueista, raakavedenottamon rakentamisesta ja raakaveden ottamisesta, esikäsittelylaitoksen ympäristöluvasta sekä vesijohdon rakentamisesta. Lisätietoja: http://www.turunseudunvesi.fi
19 Luolalanjärvi Luolalanjärvellä on pitkä ja arvokas historia, joka liittyy niin Naantalin kylpylä- kuin teolliseenkin kauteen. Järvi on ollut molemmista päistä yhteydessä mereen 1-luvun jälkipuoliskolla, ja on aikojen saatossa kuroutunut järveksi. Naantalin kehittyminen kylpyläkaupungiksi alkoi järven rannalla sijainneen Viluluodon lähteen löytymisestä. 17-luvulla lähteen vettä käytettiin ihmeitä tekevänä terveysvetenä. Sittemmin myös järven savea on käytetty kylpylän hoitoihin. Järven pohjoisranta on alavaa peltomaata ja siellä on sijainnut karjatalouskoulu. Järven meren läheinen eteläosa puolestaan kehittyi teollisuusalueeksi. Luolalanjärvi on matala, keskisyvyys vain 1,6 m. Järvi on erittäin rehevä. Järvi ei enää vuosikymmeniin ole ollut luonnontilainen, sillä järven vettä on säännöstelty ja otettu teollisuuden tarpeisiin ja järven rantoja on voimakkaasti muokattu. Järvi on arvokas lintujärvi. Pesimälinnuston arvokkaimmat lajit ovat mustakurkku-uikku ja kalatiira. Varsinkin muuttoaikaisena levähdysalueena järvellä on suuri merkitys. Luolalanjärvessä on tiheä surviaissääskikanta. Sääskien kuoriutuessa keväällä voi järvelle kerääntyä tuhansia pääskyjä ruokailemaan pitkän muuttomatkan jälkeen. Keväisin järvelle kerääntyy myös telkkiä ja tukkasotkia kerrallaan muutamia satoja ja syysmuuton aikana kymmenittäin uiveloita. Pääosin Venäjällä pesivällä uivelolla on tiettyjä kerääntymisalueita, joista Luolalanjärvi on yksi Lounais-Suomen merkittävimpiä. Keväällä 24 rakennettiin järvelle kaksi lintutornia ja polku järven eteläosan ympäri ja vuonna 25 polku järven pohjoisrannalle. Mm. Kuparivuoren koulu on ollut aktiivisesti mukana luontopolkuhankkeessa. Luolalanjärveä ympäristöineen kehitetäänkin kuntalaisten virkistysalueeksi, sillä lähes keskellä kaupunkia sijaitseva lintujärvi tarjoaa ainutlaatuiset mahdollisuudet lähiluonnon tarkkailuun.
2 JÄTEHUOLTO Jätehuolto Jätehuollon järjestäminen Jätehuollossa on viime vuosina tapahtunut nopeasti muutoksia. Muutoksia jätehuollossa ovat aiheuttaneet mm. jätehuollolle asetetut tavoitteet ja vaatimukset, kuntalaisten odotukset, lisääntynyt kuntien välinen jätehuoltoyhteistyö ja sen uudet muodot, tuottajanvastuun toteuttaminen ja maksupolitiikan kehittämistarve. Kunnilla on jätehuollon järjestämiseen liittyen viranomais- ja palvelutehtäviä sekä valvonta- ja toteuttamistehtäviä. Kunnan tehtävä jätehuollon järjestämisessä kohdistuu asumisessa syntyneeseen jätteeseen. Kunnan tehtävänä on järjestää yhdyskuntajätteen hyödyntäminen ja käsittely ja huolehtia siitä, että sen kuljetuspalvelut toimivat. Käytännössä jätehuollon järjestämisestä vastaa kunnan puolesta alueellinen jätehuoltoyhtiö. Turun Seudun Jätehuolto Oy aloitti toimintansa 1.1.24. Yhtiö muodostettiin alueella aiemmin toimineista Turun jätelaitoksesta, Lounaisrannikon jätehuollosta ja Paraisten jätelaitoksesta. Turun Seudun Jätehuolto Oy hoitaa kuntien lakisääteisiä jätehuollon organisointi-, käsittely- ja neuvontatehtäviä. Yhtiön osakaskunnat ovat: Kaarina, Lieto, Masku, Naantali, Parainen, Piikkiö, Raisio, Turku, Vahto, Rusko, Aura, Marttila, Tarvasjoki, Pöytyä, Mynämäki, Mietoinen, Nousiainen, Lemu, Askainen, Merimasku, Velkua ja Rymättylä. Palvelupisteitä ovat Topinojan jätekeskus ja Orikedon vastaanottoasema Turussa, Isosuon jäteasema Raisiossa ja Naantalissa sekä Rauhalan jäteasema ja Paraisten kierrätyskeskus Paraisilla. Naantalissa on kunnan järjestämä jätteenkuljetus. Kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa kunta kilpailuttaa jätteenkuljetukset kiinteistöjen puolesta. Jätteen keräyksen hoitaa kilpailun perusteella valittu kuljetusliike. Vuonna 25 Naantalin kuljetuksen hoiti Lassila & Tikanoja Oy. Kaikkien kiinteistöjen tulee liittyä jätteenkuljetukseen Turun Seudun Jätehuollon kautta. Asukkaiden käytössä ovat kaikki Turun seudun jäteasemat ja kierrätyskeskukset. Parhaiten naantalilaisia palvelevat Isosuon jäteasema ja Raision Ekotori. Lisäksi Naantalin kaupungin alueella on 33 hyötyjätepistettä, joihin voi tuoda paperia, metallia, lasia ja paristoja. Lisätietoja: http://www.turunseudunjatehuolto.fi Tuottajavastuu Tuotteiden valmistajiin kohdistuva tuottajavastuu siirtää tuotteista muodostuneita jätteitä pois kunnan vastuulla olevasta jätehuollosta tuottajayhteisöjen huolehdittavaksi. Näin on jo tapahtunut keräyspaperin, autonrenkaiden, ajoneuvojen ja osittain myös pakkausjätteiden osalta. Sähkö- ja elektroniikkaromu (SER) tuli tuottajavastuun piiriin vuonna 25. Vuonna 25 paperinkeräyksestä vastasi Paperinkeräys Oy ja romuajoneuvojen vastaanotosta Suomen Autokierrätys Oy. Kunnilla ei ole oikeutta antaa tuottajavastuulle säädettyjä jätteitä koskevia lajitteluvelvoitteita.
21 Isosuon jäteasema Isosuon jäteasema (noin 6 ha) sijaitsee Naantalin, Raision ja Maskun raja-alueella. Kaatopaikka on perustettu vuonna 1984. Alueen vanha täyttöosa poistettiin käytöstä vuonna 24, ja alueen pintarakenteet tehtiin vaatimusten mukaisiksi. Alueella on toteutettu kaasunkeräys, biokaasupumppaamo rakennettiin vuonna 22. Vuonna 25 Isosuon jäteasemalle tuotiin jätteet 2 kunnan alueelta. Jätteitä ja maamassoja vastaanotettiin Isosuon jäteasemalle vuonna 25 yhteensä 22 5 tonnia. Yhdyskuntasekajätettä vastaanotettiin noin 17 7 tonnia, rakennustoiminnan jätettä 94 tonnia sekä kaatopaikkakelpoista erityisjätettä 396 tonnia. Kaatopaikkarakenteissa hyödynnettäviä ylijäämämaita ja hiekoitushiekkaa vastaanotettiin yhteensä 3 46 tonnia. Alueella käsitellään myös Raision jätevedenpuhdistamolta tulevia jätevesilietteitä, elintarviketeollisuuden jätevesilietteitä ja viljan puhdistusjätettä kompostoimalla n. 2,4 ha: n laajuisella kompostointikentällä vuoden 28 loppuun saakka. Vuonna 25 kompostoitavan raaka-aineen määrä oli noin 9 8 tonnia. Kaatopaikkojen vaikutuksia pinta- ja pohjavesiin valvotaan erillisten tarkkailuohjelmien mukaisesti. Vuonna 25 alueen ympäristöstä otettiin ojavesinäytteitä kolmesta havaintopaikasta 2-4 kertaa. Suotoveden laatua tutkittiin tasausaltaasta. Ympäristön pohjavesien laatua tutkittiin seitsemästä pohjavesiputkesta neljästi vuoden 25 aikana otetuin näyttein. Alueella tehtyjen maaperäselvitysten perusteella pohjavesien virtaussuunta on pääosin etelään. Vuonna 25 pohjavesien kloridi- ja ammoniumtyppipitoisuudet olivat suurehkoja, mikä saattoi viitata kaatopaikan vaikutukseen. Pohjavesiputkien vesi täytti arseeni-, kromi- ja kuparipitoisuuksien osalta talousveden laatuvaatimukset eikä vesissä havaittu hygieenistä likaantumista ilmentäviä bakteereja. Etelään virtaavan ojan vesi oli vähäravinteista, eikä sen vedenlaadussa ollut selviä merkkejä kaatopaikan vaikutuksista. Veden kloridipitoisuus oli kuitenkin selvästi suurempi kuin alueen muissa ojissa. Länteen virtaavan joen veden ravinneja kloridipitoisuudet kasvoivat kevään ja syksyn näytteenottokerroilla selvästi. Vesi oli luokiteltavissa ammoniumpitoisuutensa perusteella kahdella kerralla lievästi ja kerran voimakkaasti likaantuneeksi. Kaikissa ojahavaintopisteissä raskasmetallipitoisuudet ovat alittaneet talousvesien raja-arvot. Tasausaltaan vesi oli runsasravinteista ja hygieenisesti huonolaatuista, veden typpipitoisuus oli noin nelinkertainen puhdistamattomiin asumajätevesiin verrattuna. Isosuon kaatopaikan ja kompostointitoiminnan hajupäästöjä tarkkaillaan urakoitsijan toimesta ympäristöluvassa määrättyjen kriteerien mukaan. Jäteaseman ympäristön asukkaille on jaettu palautelomakkeita mahdollisten häiritsevien hajujen esiintymistä varten. 2 175 15 125 1 75 5 25 Vuonna 25 Isosuon jäteasemalle toimitetut jätteet (tonnia) Kompostoitava raaka-aine Yhdyskuntasekajä te Rakennus- ja purkujäte Kaatopaikkakelpoin en erityisjäte Ylijäämämaa ja hiekoitushiekka Kuva. Vuonna 25 Isosuon jäteasemalle toimitetut jätteet (tonnia)
22 Luonnonmaan Iilijärven kaatopaikka Luonnonmaalla sijaitseva Iilijärven vanha kaatopaikka suljettiin vuonna 1985 sen oltua käytössä vuodesta 1965 alkaen. Jälkihoitotyönä täyttöalueen pintarakenteet tiivistettiin ja alueelle istutettiin puita. Kaatopaikkatoiminnan aikana alueelle on sijoitettu hyvin sekalaista jätettä eikä jätteiden laadusta tuolloin pidetty tarkkaa kirjaa. Aluetta kunnostettiin vuonna 21 ja alueelle asennettiin pinta- ja pohjavesien tarkkailuputket ja kolme kaatopaikkakaasujen havainnointiputkea. Helmikuussa 25 tehdyissä tutkimuksissa veden kloridi- ja ammoniumpitoisuudet eivät viitanneet kaatopaikan vaikutukseen. Vesinäytteissä ei ilmennyt mitattavia määriä arseenia, raskasmetalleja eikä fenoliyhdisteitä. Kaatopaikan pohjois- ja eteläpuolitse virtaavien ojien vesi oli havaintopaikoissa sameaa ja sisälsi runsaasti typpeä, pääosin ammoniumia. Kauempana kaatopaikan laskuojassa vesi ei ollut yhtä sameaa ja runsasravinteista kuin lähempänä virtaavissa joissa, mutta ammoniumtyppipitoisuus oli laimenemisesta huolimatta vielä likaantuneelle vedelle ominaista. Kaasumittausten perusteella kaatopaikka on metaanikäymisvaiheessa, koska metaanipitoisuudet ovat korkeat. Metaanikaasu on yksi merkittävistä kasvihuonekaasuista, joten kaasujen pääsyä ilmakehään on estetty rakennetuilla biologisilla suodattimilla. Härkäsuon läjitysalue Naantalissa sijaitsee Fortumin voimalaitoksen Härkäsuon teollisuusjätteen läjitysalue. Alue sijaitsee Isosuon tien varressa Naantalin ja Maskun rajalla. Alue on otettu käyttöön vuonna 1992. Härkäsuolle läjitetään voimalaitoksen jätteeksi jäänyttä lento- ja pohjatuhkaa sekä rikinpoistolaitoksessa syntyvää ns. suodatinkakkujätettä. Vuoden 25 aikana läjitysalueelle tuotiin tuhkaa 33 65 m 3 ja 46 m 3 suodatinkakkujätettä. Läjitysalueelle on yhteensä tuotu tuhkaa (lento- ja pohjatuhkaa) noin 422 3 m 3 ja suodatinkakkujätettä 4 259 m 3. Läjitetyt ainemäärät 1992-25 1 8 m3 6 4 2 1992 1994 1996 1998 2 22 24 Kuva. Härkäsuon läjitysalueelle läjitetyn tuhkan ja suodatinkakun määrät vuosina 1992-25 Läjitysalueella muodostuvat valumavedet ja läjitetyn materiaalin läpi salaojajärjestelmään suotautuvat vedet kootaan alueella sijaitsevaan selkeytysaltaaseen, josta ne virtaavat etelään vievään ojaan, joka liittyy Orjanojaan ja edelleen Naantalin ja Maskun rajalla virtaavaan Vaarjokeen. Vuonna 25 läjitysalueen ja ympäristön mittakaivoista ja ojista otettiin vesinäytteitä neljä kertaa. Selkeytysaltaan veden kloridi- ja sulfaattipitoisuudet ovat kasvaneet läjitettyjen ainesten määrän kasvun myötä. Vedessä oli myös aiempiin vuosiin verrattuna enemmän arseenia ja kromia. Myös laskeutusaltaan purkuojassa ja alueen ympärysojissa on ajoittain havaittu kohonneita kloridipitoisuuksia. Pohjavesihavaintopaikoissa sen sijaan ei tutkittujen suureiden osalta todettu läjitysalueen varmoja vaikutuksia.
23 Jätehuollon tulevia hankkeita Turun seudulla on vireillä laaja jätehuoltohanke, johon liittyy mm. Turun Orikedolle suunnitellun uuden jätteenpolttolaitoksen rakentaminen sekä tuhkan ja kuonan sekä pilaantuneiden maiden sijoittaminen kaatopaikoille ja jätevesilietteiden käsittelyn järjestäminen. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on jo tehty ja parhaillaan polttolaitokselle haetaan lupia. Ympäristöluvan lisäksi tarvitaan mm. rakennuslupa ja muita teknisiä lupia ja viranomaispäätöksiä. Laitoksen rakentamisen toivotaan alkavan kesällä 27, jolloin laitos voitaisiin käynnistää vuonna 29. Uusi jätteenpolttolaitos pystyy hyödyntämään energiaksi 15 tonnia yhdyskuntajätettä mikä on kolme kertaa enemmän kuin nykyinen polttolaitos.
24 Luonto LUONNONSUOJELU Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on luonnonsuojelutoiminnan kulmakivi. Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan eliölajien runsautta, niiden perintötekijöiden vaihtelua ja elinympäristöjen moninaisuutta. Luonnonsuojelun tavoitteena on myös turvata kansalaisille mahdollisuuksia virkistäytyä ja matkailla luonnossa. Naantalissa on paljon arvokkaita luontokohteita, jotka on alustavasti inventoitu vuonna 1997, ja joita rauhoitetaan vuosittain. Vuosien 24 ja 25 aikana rajattiin maastoon useita arvokkaita luontotyyppejä. Tamminiemen luonnonsuojelualue Vuonna 24 Lounais-Suomen ympäristökeskus teki päätöksen Luonnonmaalla sijaitsevan Tamminiemen luonnonsuojelualueen perustamisesta. Vuoden 25 aikana Lounais-Suomen ympäristökeskus jatkoi neuvotteluja alueen maanomistajien kanssa rauhoitusalueen laajentamisesta. Tamminiemi on luonnonsuojelullisesti valtakunnallisesti arvokas. Tamminiemi on jalopuuvaltaista lehtometsää, paikoin puhdasta lehmuksen ja tammen muodostamaa jalopuumetsää, jossa kasvaa satoja runkomaisia jalopuita. Pensaskerroksessa kasvaa runsaasti pähkinäpensaita. Linnuston tyyppilajeja ovat satakieli, punavarpunen, kultarinta ja kolopesijät. Alueelta on löydetty sekä uhanalaiseksi että harvinaiseksi luokiteltuja kovakuoriaislajeja, jotka suosivat nimenomaan vanhoja lehtometsiä. Luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksissä kielletään toiminta, joka voi muuttaa alueen maisemakuvaa tai vaikuttaa kasvillisuuden ja eläimistön säilyttämiseen. Alueella saa kuitenkin käyttää teitä ja polkuja, kerätä marjoja ja sieniä sekä käyttää rakennuksia, laitureita, uimapaikkoja sekä hyväksytyn suunnitelman mukaisesti suorittaa suojeluarvojen hoitamiseksi tarpeellisia hoitotoimenpiteitä. Lapilan saari Lapilan saari on useissa eri selvityksissä todettu poikkeuksellisen arvokkaaksi luonnonsuojelullisesti, maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti. Alueen rakennuskanta on inventoitu Naantalin kaupungin toimesta yhteistyössä Turun maakuntamuseon kanssa vuonna 1991. Lapilan kartanon asuin- ja talousrakennukset sijaitsevat saaren pohjoisosassa. Kartanon rakennukset muodostavat hyvin säilyneen 17- luvulta peräisin olevan rakennuskokonaisuuden, jotka ovat harvinaisia suomalaisessa kulttuuriperinnössä. Lapilan saarella on tehty koko saaren kattavia luontokartoituksia vuosina 1993 ja 1997. Selvityksissä on saari todettu erityismaininnan arvoiseksi rikkaan ja osin koskemattoman luontonsa ansioista. Saarella on mm. useita luonnonsuojelulain mukaisia pienialaisia,
25 luonnontilaisia jalopuumetsiä ja pähkinäpensaslehtoja. Kesällä 24 selvitettiin Lapilaan laadittavan ranta-asemakaava-alueen luontoarvot. Myös tämän selvityksen mukaan saarella on erittäin arvokkaita luontokohteita. Selvityksessä mm. todetaan, että saaren keskiosan jalopuumetsiköt ovat valtakunnallisestikin arvokkaita. Vuosien 24 ja 25 aikana tehtiin Lapilan saaren osalta useita erityisesti suojeltujen luontotyyppien rajauspäätöksiä. Suojellut alueet ovat pienialaisia jalopuumetsikköjä ja pähkinäpensaslehtoja. Suojelumääräysten mukaan alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteet vaarantuvat. Alueilla saa kuitenkin liikkua, marjastaa ja sienestää jokamiehen oikeuksiin perustuen. Vuonna 25 Naantalin kaupunginvaltuusto määräsi Lapilan ja saarien osalle maankäyttö- ja rakennuslain 38 :n mukaisen rakennuskiellon ja 128 :n mukaisen toimenpiderajoituksen kolmen vuoden ajaksi. MELU / HILJAISET ALUEET Melu on yksi tämän hetken merkittävistä elinympäristön laatua, viihtyisyyttä ja terveyttä heikentävistä tekijöistä. Useat taajamien toiminnot tuottavat melua; tie- ja raideliikenne, teolliset toiminnat ja rakentaminen sekä erilaiset tapahtumat. Melualueet laajenevat ja yhä useammat ihmiset kärsivät melusta. Meluhaittojen ehkäisemisessä maankäytön ja liikenteen suunnittelu ovat avainasemassa. Melua voidaan torjua myös erilaisin teknisin keinoin mm. äänilähteeseen (äänenvaimentimet), äänen etenemiseen (meluesteet) tai vastaanottokohteeseen (rakenteelliset ratkaisut) kohdistuvin toimenpitein. Viime vuosina on yhä enenevässä määrin kiinnitetty huomiota tarpeeseen varata ja säilyttää kansalaisilla alueita, joiden äänimaisemalle on tunnusomaista ihmisen toiminnan aiheuttaman melun poissaolo tai vähäisyys ja luonnon hiljaisuuden vallitseminen. Hiljaisuus alkaa olla niin harvinaista, että se on kohoamassa suojelukohteeksi. Vuonna 24 antoi meluntorjuntatyöryhmä ehdotuksensa meluntorjunnan valtakunnallisiksi linjauksiksi ja toimintaohjelmaksi. Toimintaohjelman päämääränä on turvata kansalaisille vähämeluinen ympäristö sekä säilyttää erityyppisiä hiljaisia alueita. Kunnilla on toimenpiteiden toteuttajana tärkeä rooli. Kuntien tehtävänä on selvittää melutilanne sekä laatia meluntorjuntasuunnitelmat sekä kartoittaa hiljaiset alueet ja suunnitella toimenpiteet, joilla hiljaisia alueita säilytetään maakäytön suunnittelun yhteydessä. Luonnonmaan osayleiskaavan valmistelun yhteydessä kartoitetaan Luonnonmaan hiljaiset alueet.