Punaisen tuvan synkeä pihamaa on Järvisten käsissä muuttunut kukkaiseksi kesäkeitaaksi. Kesämökin Minna ja Kari Järvinen viettävät kesälomansa kokonaan mökillä. Täällä mieli lepää vaan lihakset eivät. Kaupunkilaispariskunta muutti synkän metsätontin viherpeukalon unelmaksi. teksti: heidi haapalahti kuvat: Teija tuisku 40 7/2011 Kotipuutarha
1. Järvisten mökkipuutarha Omistajat: Minna ja Kari Järvinen Sijainti: Pyhtää, Kymenlaakso Menestymisvyöhyke: II Tontin koko: 2950 neliötä, josta 1500 neliötä puutarhaa. Puutarhan ikä: Vajaa kymmenen vuotta. Maalaji: Vanhaa metsämaata, johon on lisätty ostomultaa. ihana piha Huussille vievän polun varrelle Minna on asetellut vanhojen kuparipannujen kokoelman. Koriste-esineet ovat persoonallinen piriste puutarhassa. Minna ihastui daalioiden (Dahlia) väriin ja aikoi talvettaa juurakot, mutta talvi yllätti ensin. Kotipuutarha 7/2011 41
Yksinäinen alppiruusu (Rhododendron) koristi pihamaata vuonna 2002, kun Minna ja Kari Järvinen hankkivat Pyhtäältä ränsistyneen tuvan kesäasunnokseen. Paikan yleisilme oli synkkä, sillä valtaosa pihamaasta oli tummanvihreiden metsäkuusten peitossa. Tontin rinteinen maasto viehätti Järvisiä kuitenkin niin, että kaupat tehtiin tulevaa työmäärää pelkäämättä. Suoraan sanottuna, kaverit pitivät mielenvikaisina, kun menimme ostamaan tällaisen paikan. Jopa kiinteistönvälittäjä hangoitteli vastaan, kun talo oli niin huonokuntoinen, Minna Järvinen muistelee aurinkoisessa mökkipuutarhassaan. Sittemmin viehättäväksi remontoitu pihasauna sai olla ensimmäiset vuodet lauteettomana, kun Järviset lumoutuivat pihapuuhasteluista. Työnjako oli alusta pitäen selvä: mies raivaa ja Minna istuttaa. Minna on viehättynyt ruotsalaisesta puutarhatyylistä, jossa yhdistyvät perienglantilainen cottage garden ja skandinaavinen selkeys. Metsän keskellä olevan mökkitarhan perennapenkit ovat reheviä ja lajeja on runsaasti. Minna aloitti puutarhan kukittamisen hillitysti sinisellä ja valkoisella, mutta mieli muuttui ensimmäisen kevään koittaessa ja sipulikukkien puhjetessa kukkaan. Minna huomasi kaipaavansa sinisen ja valkoisen rinnalle rohkeita värejä. Seuraavana syksynä hän istutti kahmalokaupalla keltaisia krookuksia pihamaalle. Aurinkoiset värit taltuttivat paremmin lumen jälkeen kurnivaa värinälkää. Aluksi vähän vierastin keltaista, mutta kun kultapallot (Rudbeckia laciniata Goldball ) loppukesällä kukkivat, ajattelen joka kerta, että aika upeata. Kultahelokkikin (Oenothera fruticosa) pysäyttää sydämen, Minna tunnustaa. Kultapallojen noin puolimetrisiksi ehtineet varret hän leikkaa alkukesästä maata myöten mataliksi, sillä siten ne kasvavat vähän lyhyemmiksi ja tanakammiksi. Hoitotoimia Järvisten puutarhassa on melko vähän. Nurmikko pidetään lyhyenä, jotta tontin kalteva pinnanmuoto pääsee näkyviin. Minna ei juuri lannoita eikä kitke, sillä hän määrittelee rikkakasviksi vain muutaman lajin. Kuihtuneet kukat hän leikkaa pois. Talvella Järviset käyvät mökillä vain tarkastuskäynneillä, mutta ajatukset harhailevat kaupungista tänne paljon useammin. Ella Räty Tuoksumatara (Galium odoratum), perhosorvokki (Viola sororia Albiflora ) ja lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) kasvavat puolivarjossa alapihan tammen juurella. Korkean kultapallon tukemisen tarve vähenee, kun se leikataan alkukesästä matalaksi. Mökille nousevan polun varrella levittäytyy suuri perinneperennapenkki, jossa kukkivat lehtoakileijat (Aquilegia vulgaris), tulikellukat (Geum coccineum), nukkapähkämöt (Stachys byzantina), punapäivänkakkarat (Tanacetum coccineum) ja sormustinkukat (Digitalis purpurea). Vaaleat kurjenmiekat ovat harvoja puutarhan alkuperäiskasveja ja vähintään 40 vuotta vanhoja. Taustalla kasvaa loistokurjenpolvi (Geranium Johnson s Blue ). 42 7/2011 Kotipuutarha
Kiinteistövälittäjäkin hangoitteli mökin ostoa vastaan. Suokeroalpi (Lysimachia nummularia) ja rikkolaji (Saxifraga) viihtyvät varjossa. Kukkien lisäksi Minnaa viehättävät erilaiset lehtimuodot ja -sävyt. Hillityt lehtiperennat rauhoittavat kukkarunsautta. Kotipuutarha 7/2011 43
Multapinta saa peittyä röyhyävään runsauteen. Rodolaaksoksi nimetty alue on pihan uusin ja vielä vähän kesken. Sen rakentamisessa on käytetty paljon soraa ja traktorin apua. Paikalla kasvoi vielä kaksi vuotta sitten kuusikkoa ja epämääräistä ryteikköä. Töyhtöangervojen kukkatertut kohoavat kilpiangervojen (Astilboides tabularis) lehtien yläpuolelle. Verihanhikin (Potentilla atrosanguinea) tulipunaiset kukat näkyvät kauas kivikkopenkistä. Akileijat saavat Minnan luvalla levittäytyä itsekseen pitkin puutarhaa. 44 7/2011 Kotipuutarha
Menneiden talvien potkukelkka on pysäköity pysyvästi Järvisten alapihan nurmikolle. Klassikkopioni Sarah Berndhardt luo yläpihan oleskeluryhmään romanttisen tunnelman. Röyhyävää runsautta Kaikki perennapenkit on tehty sanomalehtimenetelmällä: lehtinivaska maanpinnan peitoksi ja kaupasta ostettua multaa päälle. Penkkien reunoja rajaavat lähimaastosta kerätyt rosoiset luonnonkivet. Joku on sata vuotta sitten suurella vaivalla siirtänyt kivet tontilta metsään, ja me kannamme ne takaisin kukkapenkkien reunoihin, Minna naurahtaa. Hän tunnustautuu maultaan minimalistiksi, mutta puutarhassa pelkistäminen unohtuu ja multapinta saa peittyä röyhyävään runsauteen. Koska tontilla on tilaa, kasvit konnantattaren (Bistorta) lailla rohkeasti tilaa valtaavatkin saavat levitä vapaasti. Vuohenkello (Campanula rapunculoides) on ainoa kasvi, jota Minna repii pois. Muuten se täyttäisi koko pihan. Jos joku kasvi ei viihdy täällä, se saa kuolla pois enkä osta enää uutta taimea. Kiinnyn kasveihin vasta kun ne kukkivat. Silloin tiedän niiden selviävän. Monet sitkeistä kasviasukeista ovat juuri nyt täydessä kukassa. Pionien (Paeonia latifolia) raskaat vaaleanpunaiset ja puhtaanvalkeat kukinnot painuisivat maahan asti ilman tukea, mutta töyhtöangervojen (Aruncus) kukkatertut seisovat ryhdikkäinä pystypäin. Unikot (Papaver), jaloakileijat (Aquilegia Cultorum-ryhmä) ja sormustinkukat (Digitalis purpurea) saavat vapaasti vaeltaa pitkin puutarhaa. Kesän lopulla Minna heittää niiden siemeniä aukkopaikkoihin. Liljat (Lilium) kukkivat alapihalla täydellisen oransseina. Soihtumaiset sormustinkukat nousevat puutarhassa esiin missä haluavat. Minna hankkimat uudet ruskoliljat (Lilium bulbiferum) kasvavat kaksi kertaa suuremmiksi kuin pihan vanhaa kantaa olevat ruskoliljat. Potkukelkka parkissa Monet puutarhan kasveista ovat hyväksi havaittuja perinnelajeja, mutta tietoisesti Minna ei ole koonnut tuvan ympärille nostalgiatarhaa. Osa kasveista on peräisin tutuilta, toiset taimikaupan alennusmyynneistä. Niistä Minna ostaa usein kerralla kolme taimea ja jakaa ne heti ennen istuttamista. Kirjanpidosta selviää, mistä mikäkin kasvi on hankittu ja minne istutettu. Lajeja puutarhassa on 400 500. Perennojen seuraan Minna on asetellut istuinryhmiä, patsaita ja romanttisen ruosteen peittämiä esineitä. Veikein niistä on alapihalle parkkeerattu sammaloitunut potkukelkka. Myös kauniisti kelottunut honka sai jäädä paikoilleen talon edustalle. Se on kiitos siitä, että puuvanhus suojasi
taloa vaurioitumasta, kun kuusi kaatui päin, mutta jäi konkeloksi kelomännyn varaan. Minnaa harmittaa, että ei aluksi tullut istuttaneeksi myös pensaita perennojen joukkoon. Penkit näyttävät hänestä ilman niitä hiukan latteilta. Muutamassa penkissä koristekasvien joukossa komeilee nyt myös marjapensaita, sillä ne ovat Minnasta kauniimpia muiden kasvien joukossa kuin yksittäispensaina nurmikolla. En ole mikään varsinainen hyötytarhuri, persiljankin söivät jänikset. Ne rouskuttavat täällä myös angervoja. Isompia tuhoeläimiä tontilla ei näkynyt ennen kuin Järviset ostivat kolme puuta ja istuttivat ne pihamaalle. Peurat tulivat heti ja söivät suihinsa muun muassa tuurenpihlajan (Sorbus x thuringiaca) taimen. Pienikokoisilta kiusoilta Minna suojautuu huolellisesti, sillä hän pelkää liljakukkojen ja etanoiden esiinmarssia. Hän liottaa uudet taimet ja heittää likovedet kauas tontin ulkopuolelle. Kesä tallella kirjoissa Tämä on ensimmäinen kesä, kun Järviset eivät liiemmin muokkaa mökin ympäristöä. Edelliskesien satoa on esimerkiksi talon taakse perustettu päivänkakkaroilla (Leu- Mökkioloissa päivän kulun seuraamiseen riittää aurinkokellon tarkkuus. Pajuinen kasvisuoja on Minnalla käytössä silkkana koristeena. Alppiruusujen kohtalo jännittää Järvisiä, sillä tontin ympäriltä on kaadettu paljon puita, mikä muutti valo-olosuhteita radikaalisti. 46 7/2011 Kotipuutarha
Järviset rakensivat kasvihuoneen, jotta pihalla voi viettää aikaa hyttysiltä suojassa. Hellejakson aikana siellä on riittävän viileää vasta illalla. Puutarhassa muutos on loputonta. canthemum) koristeltu niitty, jota hoidetaan niittämällä ja haravoimalla leikkuujäte pois. Tontin takamailla sijaitsevan alppiruusulaakson kohtalo on nyt uhattuna, sillä viime vuonna sen vierestä kaadettiin metsää, ja paikka on lähes puutarhan aurinkoisin. Puutarhassa muutos on loputonta, sehän tässä harrastuksessa innostaakin. Kaiken kauneus viehättää, ja kuljemme miehen kanssa monta kertaa päivässä puutarhaa ihastelemassa. Kari kuvaa paljon ja minä teen joka vuodesta valokuvakirjan. Niistä paikan muutos näkyy. Muutoksia on vielä paljon suunnitteilla, joten Järvisten vapaat kuluvat täällä. Neljän viikon kesäloman ja pihapuuhastelun jäljiltä molempien jalkoihin on piirtynyt varvastossuista komeat rusketusraidat. Kotipuutarha 7/2011 47