Taimesta omenapuuksi ohjeita kotipuutarhurille omenapuun istuttamisesta, hoidosta ja lajikkeista
Kasvupaikan valinta Kun omenapuun paikkaa valitaan, on kiinnitettävä huomiota maan kosteuteen, tuulisuuteen, valoisuuteen ja ilmansuuntaan. Puiden tulee saada suoraa auringonvaloa. Tuulisuuden hillitseminen lisää paikan lämpöisyyttä ja edesauttaa puun talvenkestävyyttä. Myös juuristo pitää lämpimästä maasta. Maan tulee olla syvämultainen, mutta pohjaveden pinnan tulisi olla yli kahden metrin syvyydessä, sillä seisovasta vedestä ei omenapuun juuret pidä. Istutus ja istutusleikkaus Astiataimia voidaan istuttaa koko sulan maan ajan keväästä syksyyn. Istutuskuoppa kaivetaan riittävän syväksi ja leveäksi, vähintään 60 x 60 cm ja taimipaakku asetetaan entiseen kasvusyvyyteensä. Jos käytät lannoitettua ja kalkittua multaa, ei muuta lannoitusta välttämättä tarvita. Halutessasi voit lisätä kuopan pohjalle hitaasti liukenevaa lannoitetta esim. kanankakkaa, kompostia, palanutta hevosenlantaa tai sarvilastua. Istuttamisen yhteydessä on taimea kasteltava runsaasti. Astiataimille istutusleikkaus on yleensä tehty jo taimistolla, mutta tarvittaessa se tehdään keväällä istutuksen yhteydessä. Syksyllä istutettaessa nuori taimi leikataan seuravana keväänä maalis-huhtikuussa ennen silmujen puhkeamista. Istutusleikkauksessa latvaverso katkaistaan noin 30-40 cm päästä ylimmästä sivuversosta. Haaroittumisen edistämiseksi sivuoksista leikataan pois 1/3. Myös kasvuston sisään suuntautuvat oksat poistetaan. Istutuksen jälkeisestä kastelusta on huolehdittava. Jotta puu ulottaisi juurensa syvälle multaan ja pärjäisi kuivuutta vastaan paremmin, anna vettä noin kerran viikossa runsaasti, ainakin 50 litraa. Sivuoksia voi taivuttaa kasvamaan 45 asteen kulmaan rungosta asettamalla toukokuusta elokuuhun oksiin painoja tai tukia esim. pyykkipojan. Taivutuksella voidaan aikaistaa satoikään tuloa, koska vaakatasoiset oksat ryhtyvät tekemään kukkasilmuja ensimmäisenä. Varsinkin kääpiökasvuisilla puilla taivutus on suositeltavaa. Omenapuiden istutusetäisyys on vähintään 3-5 metriä lajikkeista riippuen, hillittykasvuisella 2-2,5 metriä. Pilariomenapuita voi istuttaa 1,5 metrin välein.
Satoikäisen omenapuun hoitoleikkaus Leikkaamisen tavoittena on saada puulle tasapainoinen latvus sekä vaakasuorassa kasvavat oksat ja sadonkorjuun helpottuminen. Jos leikkaamiset ovat usealta vuodelta jääneet, kannattaa nuorennusleikkaukset ajoittaa ainakin kolmelle vuodelle: poistetun kasvimassan tilalle puu pyrkii kasvattamaan nk. vesiversoja. Hoitoleikkaus tehdään maalis-huhtikuussa: mahdollinen kilpalatva, tiheässä ja latvuksen sisällä kasvavat oksat poistetaan, myös vaurioituneet oksat poistetaan. Lisäksi heinäkuussa voidaan poistaa vesiversoja ja lyhentää hyvin pitkää vuosikasvua. Riittävä yhden kesän kasvu on 30 cm. Satoikäisen omenapuun hoitoleikkaus Hillittykasvuinen eli kääpiöivä omenapuu Pienikokoisuus aikaansaadaan varttamalla kasvatettava lajike hillittyä kasvua aiheuttavaan perusrunkoon eli juuriosaan. Omenat ovat normaalikokoisia, jopa suurempia ja terveempiä kuin tavanomaisissa puissa. Hillittykasvuisen omenapuun taimea tuetaan koko kasvun ajan, sillä juuristo jää pieneksi. Säännöllisestä kastelusta tulee huolehtia ja puu hyötyykin erilaisista kosteutta pidättävistä katemateriaaleista kuten mansikkamuovista ja kuorikatteesta.
Puuta leikataan mahdollisimman vähän. Oksat taivutetaan vähintään vaaka-asentoon, jolloin puu alkaa tehdä satoa hyvin nuorena. Kuvissa punaisella merkityt versonosat poistetaan. Vasta ostettu taimi Keväällä istutettavan taimen latvaversoa lyhennetään 1/3. Alle 70-80 sentin korkeudella kasvavat versot poistetaan kokonaan. Sivuversot taivutetaan vaakaasentoon esimerkiksi painojen tai runkoon sidottavien narujen avulla. Syksyllä istutettu taimi leikataan seuraavana keväänä. Noin 3-vuotiaan puun leikkaus Alkukesällä latvaversoon kasvaa uusia versoja. Kun ne ovat 10-15 senttiä pitkiä, ne taivutetaan pyykkipoikien avulla vaakatasoon. Tavoitteena on saada aikaan 90 asteen oksakulmat mahdollisimman varhain. Alastaivuttaminen hillitsee kasvua ja silmut kehittyvät kukkasilmuiksi. Vuosittain liian ylöspäin kasvavat versot poistetaan. Latvaversoista heikoin jätetään jäljelle ja sitä typistetään 1/3. Vahvat kilpalatvat poistetaan.
Perheomenapuu Perheomenapuuhun on perusrunkoon vartettu yleensä kolme tai neljä eri lajiketta. Koska perheomenapuu koostuu useasta lajikkeesta, puusta ei tule ihan tavallisen näköistä runkojohteista puuta. Puusta tulee hieman leveämpi, maljamainen. Perheomenapuuta leikatessa täytyy huolehtia siitä, että kaikki lajikkeet säilyvät puussa. Poista puusta ensisijaisesti vahingoittuneet ja toisiaan hankaavat oksat. Oksakulmia parannetaan nuorina tukemalla oksat vaakatasoon esim. pyykkipoikien avulla. Liiaksi ylöspäin kaartuvia oksia saadaan taivutettua vaakatasoisiksi asettamalla alkukesäksi oksalle painot. Myös oksan leikkaaminen ulospäin suuntautuneen silmun yläpuolelta auttaa suuntaamaan kasvua vaakatasoon. Pilariomenapuu Kasvutapa pilarimainen, lehdet tiheinä ruusukkeina. Pilaripuut tuottavat satoa nuorina. Useita eri lajikkeita. Pilariomenapuu ei tee lainkaan oksia, vaan omenat kiinnittyvät suoraan runkoon. Sopii myös kasvatettavaksi ruukussa. Omenapuun lannoitus Omenapuun lannoitukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota puun nuoruusvuosina. Onnistuneella lannoituksella vähennetään leikkaustarvetta, aikaistetaan puun satoikään tuloa sekä ehkäistään talvehtimisvaurioita. Keväällä kasvun tukemiseksi annetaan kevätlannoitetta ja syyslannoitetta viimeistään syyskuussa. Omenapuun juuristo ulottuu yhtä laajalle alueelle kuin latvus. Lannoitteet kannattaa levittää tasaisesti koko latvuksen peittämälle alueelle. Satoikäisen puun kasvinsuojelu Omenan taudeista yleisin on muumiotauti, jolloin omenan pintaan syntyy ruskea vetinen laikku, joka laajenee pian ja sen pintaan muodostuu vaaleita itiöpesäkkeitä. Vähitellen hedelmät ruskettuvat ja pilaantuvat kokonaan. Puiden leikkauksella latvus pidetään valoisana ja ilmavana. Samalla voidaan vähentää hedelmien hankautumista ja muumiotaudin leviämistä puusta toiseen. Tauti säilyy myös maahan jääneissä pilaantuneissa hedelmissä. Muumiotautia voidaan torjua urea vesisuihkutuksella lehdille sadonkorjuun jälkeen. Muumiotaudin pilaamat omenat hävitetään joko polttamalla, viemällä kaatopaikalle tai kaivamalla maahan.
Muumiotauti-itiöt kulkeutuvat tuulen mukana, joten tautisten omenien hävitys kannattaa hoitaa yhdessä naapureiden kanssa. Omenarupea on hankala torjua ilman kemiallisia valmisteita, koska sen itiöt talvehtivat puun varisseissa lehdissä ja leviävät tuulen mukana. Torjunta on suoritettava kun lämmin, sateinen sää pitää lehtiä kosteina koko päivän, sillä tartunta on mahdollinen vain lehtien ollessa kosteita. Samaa torjunta-ainetta ei tule käyttää useita vuosia peräkkäin. Tuholaisista suurimmat vahingot omenapuille aiheuttavat jyrsijät ja jänikset. Varmin tapa suojata puut on laittaa rungon ympärille runkosuoja ja lisäksi käyttää 180-200 cm metalliverkkoa. Tuhohyönteisiltä voi omenapuuta suojata kevätruiskutuksella, joka tehdään ennen silmujen avautumista parafiinipohjaisilla kasvinsuojeluaineilla. Kirvoja voi torjua luonnonmukaisilla aineilla tolueenilla tai mäntysuopaliuoksella (2%). Tavallisimmat lajikkeet Omenat jaotellaan kesä-, syys- ja talvilajikkeisiin hedelmien kypsymisajankohdan mukaan. Kesäomenat säilyvät n. 1-2 viikkoa, syysomenat 1-2 kuukautta ja talviomenat vieläkin pidempään Parhaat pölyttäjät Ananaskaneli, Antonovka, Huvitus, Pekka, Punakaneli, Valkea kuulas, Vuokko.
KESÄOMENALAJIKKEITA PETTERI I-II Suomi Lobo x Huvitus Melko voimakaskasvuinen, terve ja satoisa. Hedelmä keskikokoinen, litteänpyöreästä kevyen kartiomalliseksi. Kuori sileä, väriltään tummanpunainen. Valkoinen malto on kuoren sekä siemenkodan lähellä punainen. Kiinteä, melko mehukas, hienoarominen sekä miellyttävänmakuinen hedelmä. Kypsyy elokuussa. Hyvä kestävyys ollakseen kesäomena. VUOKKO I-II Suomi Melba x Huvitus Melko voimakaskasvuinen puu. Aikainen ja runsas sato. Hedelmä suuri tai keskisuuri, keilamainen. Keltavihreä pohjaväri ja aurinkopuolellaruskeanpunainen peiteväri. Valkoinen malto on hyvin kiinteä,mehukas ja makeanhapokas. Miellyttävä maku, ei hapan. Kypsyy elokuun lopussa tai syyskuun alussa. Hyvä säilyvyys ollakseen kesäomena. MAIKKI I-II Suomi Melba x Huvitus Melko voimakaskasvuinen, leveälatvuksinen puu. Sato on runsas ja alkaa varhain. Hedelmä keskikokoinen tai suuri, litteänpyöreä tai pyöreä. Pohjaväriltään keltavihreä hedelmä peittyy lakanpunaisen peitevärin alle.
Väriltään valkoinen malto on mehukas, miedosti hapokas ja hienoarominen. Kypsyy elokuun lopussa tai syyskuun alussa. PIRJA I-IV (V) Suomi Huvitus x Melba Hillittykasvuinen ja satoisa. Tulee aikaisin satoikään. Keskikokoinen, pohjaväriltään keltainen hedelmä, jossa punaviiruinen peiteväri peittää jokseenkin koko pinnan. Valkoinen malto raikas, lievästi aromaattinen. Kypsyy elokuussa. VALKEAKUULAS I-II (III) Baltian maat Melko voimakaskasvuinen puu. Aikainen ja runsas sato. Hedelmä keskisuuri nuorissa puissa. Suuri, korkearakenteinen, pyöreän keilamainen hedelmä. Vihreänvalkoinen väri, kypsänä keltavalkoinen. Malto keltavalkoinen, erittäin mehukas, makea mutta myös melko hapan, hienoarominen. Kypsyy elo- syyskuussa. Itsepölyttävä. HUVITUS I-IV Suomi Hillittykasvuinen puu. Tulee aikaisin satoikään. Suurisatoinen. Keskikokoinen, munanmuotoinen hedelmä. Kuori paksu ja melko kuiva. Pohjaväri kirkkaankeltainen,
tummanpunainen peiteväri levittäytyy koko pinnalle tasaisesti tai laiskissä. Malto on kiinteä, mehukas ja makean hapokas. Kypsyy elokuussa. SYYSOMENALAJIKKEET SANDRA I-II Suomi Lobo x Huvitus Voimakaskasvuinen, aikainen ja runsas sato. Keskisuuri tai suuri hedelmä, kartionmallinen, hieman epäsymmetrinen. Pohjaväri keltavihreä, punainen tai tummanpunainen peiteväri päällystää suuren osan hedelmän pinnasta. Keltavalkoinen malto on karkeahko ja mehukas. Mielyttävän makuisessa hedelmässa on hyvä tasapaino hapokkaan ja maken välillä. Kypsyy syyskuun lopussa. JASPI I-II (III) Suomi Lobo x Huvitus Melko voimakaskasvuinen. Muodostaa leveän latvuksen jossa on avoimet tukevat oksakulmat. Iso tai keskikokoinen hedelmä on mausteinen, hapahkon makea ja mureamaltoinen. Pohjaväri keltainen, peiteväri loistavan punainen. Kypsyy syys-marraskuussa. MAKE I-II
Suomi Voimakaskasvuinen, muodostaa pystykasvuisen latvuksen. Suuri tai keskisuuri hedelmä on säännöllisen muotoinen. Kellertävällä pohjalla punaisia viiruja.malto mehukas, makea ja hienoarominen. Kypsyy syyskuun puolivälissä. RAIKE I-III Kanada Duchess x Lobo Melko hillittykasvuinen puu. Keskikokoinen tai suuri hedelmä, keilanmuotoinen. Pohjaväri vaaleanvihreä, runsas punainen peiteväri. Kypsänä pinta on vahvan vahakerroksen peitossa. Malto valkoinen,kiinteä ja mehukas. Maku on aluksi hapahko mutta paranee kypsymisen myötä. Kypsyy syys-lokakuussa. SAMO I-III Suomi Melba x Huvitus Melko voimakaskasvuinen puu. Suuri hedelmä. Ruskeanpunainen peiteväri peittää joissakin kohdissa keltaisen pohjavärin. Malto keltavalkoinen, murea ja mehukas. Kypsyy syys- lokakuussa.
PUNAKANELI I-(IV)V Venäjä Voimakaskasvuinen. Pysty, harva latvus. Erittäin kestävä ja terve lajike. Sato jokavuotinen. Keskisuuri hedelmä, litteänpyöreä. Kuori on sileä ja jonkinverran rasvainen. Keltaisen pohjavärin peittää alleen punainen peiteväri, jossa tummempia viiruja. Valkovihreä malto on hieman punertava kuoren alla. Hienorakeinen, mehukas ja miedosti kaneliarominen hedelmä. Kypsyy syyskuussa. Säilyy varastossa jopa kuukausia, kuluneen kesän säästä riippuen. Itsepölyttävä HETA I-II Suomi Lobo x Huvitus Voimakaskasvuinen. Latvus leveä ja riippuva. Oksat lyhyet ja voimakkaat. Satoisa lajike. Hedelmä on suuri, munanmuotoinen. Pohjaväri vihreä, peiteväri varjon puolella punaviiruinen ja auringon puolella punainen. Malto keltavalkoinen, karhea mehukas. Aromaattinen, hapahko maku. Kypsyy lokakuussa ja säilyy tammikuulle asti. KELTAKANELI I-V Venäjä Melko voimakaskasvuinen, terve ja satoisa puu. Keskikokoinen hedelmä jossa toinen puolisko on toista suurempi. Kuori on ohut ja sileä. Pohjaväri oljenkeltainen, punaisia juovia auringon puolella. Malto valkoinen, pienijyväinen ja melko mehukas. Maultaan miellyttävä, heikosti hapahko. Kypsyy syyskuussa.
ANANASKANELI I-III Venäjä Voimakaskasvuinen, ilmava ja pystykasvuinen latvus. Vanhin ja kestävin kanelilajike. Keskikokoinen, litteänpyöreä hedelmä. Keltainen pohjaväri, oranssinpunainen peiteväri jossa tummenpia viiruja. Malto valkovihreä, hieno, mehukas jossa kaneliaromi. Hedelmä on suurempi kuin muissa kanelilajikkeissa. Kypsyy syyskuussa. Itsepölyttävä sekä hyvä pölyttäjä. JÄTTIMELBA I-II (III) Suomi, Melba x Huvitus Melko voimakaskasvuinen. Tulee aikaisin satoikään,tasasatoinen. Vastustuskykyinen. Hedelmä suuri, säännöllisen pyöreä. Vahapintainen kuori on pohjaväriltään vaaleankeltainen. Auringon puolella tummanpunainen, viiruinen tai laikukas, peiteväri. Valkoinen malto on hieno, heikon hapokas ja aromikas.kypsyy elokuun lopussa syyskuun alussa. Säilyy joulukuulle asti. PEKKA I-II Suomi Kasvaa voimakkaasti alussa, hidastaa myöhemmin vauhtia ja muuttuu hidaskasvuiseksi ja ilmavalatvuiseksi puuksi. Tulee aikaisin satoikään ja tuottaa tasaisia sekä suuria satoja. Hedelmä keskisuuresta pieneen, muodoltaan säännöllisen leveä kartio.
Paksukuorinen, kestää hyvin kuljetusta. Väritys tumman purppuranpunainen. Malto kova, mehukas ja makea, mietohappoinen sekä maultaan aromikas. Valkoinen malto on kuoren lähellä punainen. Korjuu syyskuun puolivälissä, kypsyy syyskuun lopussa. Kestää varastointia noin kuukauden. TALVIOMENALAJIKKEET ANTONOVKA I-V Ukraina Voimakaskasvuinen ja tuottoisa puu. Latvuksesta muodostuu matala ja leveä. Suuri hedelmä joka on muodoltaan pyöreän keilamainen / munanmuotoinen. Kuori hieman rasvainen. Pohjaväri vaaleanvihreästä keltavalkoiseen. Peitevärissä vaaleanpunaisia viiruja sekä marmorikuviointi. Malto vihreänvalkoinen, kiinteä, mehukas, melko aromikas sekä hapahko. Kypsyy lokakuussa, säilyy muutaman kuukauden. Melko kestävä sienisairauksia vastaan. JUUSO I-II Suomi Antonovka x Lobo Puu hillittykasvuinen, kestää hyvin omenarupea ja muumiotautia. Iso, litteänpyöreä / pyöreä hedelmä. Kiiltävä kuori jossa kaunis, tummemmanpunainen peiteväri. Malto valkoinen, hieno ja mehukas. Viinihappoinen maku kehittyy parhaimmillaan päärynämäiseksi. Kypsyy lokakuussa, säilyy parisen kuukautta.
LOBO I-III Kanada Kasvaa voimakkaasti alussa, hidastaa myöhemmin vauhtia ja muuttuu hidaskasvuiseksi puuksi jolla on voimakas oksarakenne. Ei suurta leikkaustarvetta. Tulee aikaisin satoikään ja tuottaa tasaisia sekä suuria satoja. Hedelmä keskisuuri tai suuri, litteänpyöreä. Kuori on paksu, sitkeä sekä jokseenkin rasvainen. Pohjaväriltään keltavihreän omenan pintaan muodostuu melko peittävä punainen peiteväri sekä sinihohtava vahakerros. Valkoisenvihreä malto on pehmeä ja mehukas, lievästi hapokas sekä mietoarominen. Hyvin kehittyneenä Lobo on makean mansikkainen sekä karamellintuoksuinen. Korjuuaika lokakuun alussa, kypsyy lokakuun lopussa. Säilyy varastoituna joulukuulle asti. ÅKERÖ I-II (III) Ruotsi Voimakaskasvuinen puu. Myöhäinen mutta hyvä sato. Tyypillinen lajike joka tekee satoa joka toinen vuosi. Keskisuuri, munanmuotoinen tai valssattu hedelmä. Väri valkokeltainen, tiilenpunainen peiteväri. Malto kiinteä, kalpeankeltainen, murea, mehukas ja erittäin aromaattinen. Poimitaan lokakuu alussa, säilyy varastoituna helmikuulle asti.
TALVIKANELI I-II Suomi Lobo x Punakaneli Melko voimakaskasvuinen puu, erittäin kestävä ja terve. Keskisuuri tai suuri, pyöreänlitteä hedelmä. Kuori on sileä ja jokseenkin rasvainen. Pohjaväri keltainen, punainen peiteväri jossa tummemmat viirut usein peittävät koko hedelmän. Malto on valkovihreä, hieman punertava kuoren alla. Hienorakeinen, mehukas, hieman hapokas, aromaattinen omena jossa mieto kaneliaromi. Poimitaan lokakuussa, jälkikypsytetään marraskuulle, säilyy varastoituna helmikuulle asti. Pölytystaulukon löydät puutarhaliiton sivulta osoitteesta www.puutarhaliitto.fi/taimistoviljelijat Lähteet ja lisätietoja mm: www.omenapuu.com www.biolan.fi www.puutarhaliitto.fi/taimistoviljelijat www.puutarhaneuvonta.com www.kekkila.fi www.saarioinen.fi