MAISTUVAT OMENAT OMASTA PUUSTA Puutarhamarttailua Marttaliitto 2019

Transkriptio

1 MAISTUVAT OMENAT OMASTA PUUSTA Puutarhamarttailua 2019 Marttaliitto 2019

2 MAISTUVAT OMENAT OMASTA PUUSTA Omenapuu viihtyy Suomessa Hankoniemeltä Perä-Pohjolaan, kasvuvyöhykkeillä I-VI. Menestymiseen vaikuttavat kasvupaikka, omenalajike ja perusrunko, jolle lajike on vartettu sekä hoitotyöt. Valokuvat Asta Kuosmanen, ellei toisin mainita Samo

3 OMENAPUUN KASVUPAIKKA Omenapuu viihtyy kasvuvyöhykkeillä I-VI. Kasvuvyöhykkeen lisäksi menestymisen vaikuttavat pienilmasto ja talven sääolosuhteet. KASVUVYÖHYKE PIENILMASTO JA MAAPERÄ Lämmin, valoisa paikka Kukka-aiheiden kehittymiseen tarvitaan sekä lämpöä että valoa. Mahdollisimman kauas isoista, varjostavista puista, jotka kilpailevat vedestä ja ravinteista. Multava, lämmin, hyvin kalkittu maa. Kuva Taimistoviljelijät ry

4 TAIMEN HANKINTA Paras valinta on lähellä sijaitsevassa taimistossa kasvatettu taimi, joka on jo sopeutunut tulevan kasvupaikan ilmastoon. Suomalaisten taimien mukana ei kulkeudu vaikeasti torjuttavia kasvintuhoojia maamme rajojen ulkopuolelta. Suomalainen taimi on vastuullinen valinta, jolla mahdollistamme taimituotannon ja työpaikkojen säilymisen kotimaassa.

5 PERUSRUNKO JA JALOVERSO Omenapuu muodostuu kahdesta osasta: juuristo ja varren tyvi ovat perusrunkoa, johon jaloverso eli omenalajike on vartettu. Perheomenapuussa on lisäksi välirunko, jonka muodostaa yksi puun lajikkeista. Perusrungolla on merkittävä vaikutus puun lopulliseen kokoon Voimakaskasvuiset perusrungot (YP, A2 ja Antonovkan siemenperusrunko) kasvattavat ison puun. Puut ovat talvenkestäviä, sato alkaa aikaisintaan 4-5 vuoden kuluttua. Hillittykasvuiset perusrungot (MTT4 ja MTT5) ovat hyvä valinta kotipuutarhaan. Puun kasvu on maltillista, mutta juuristo kasvaa kuitenkin sen verran isoksi, että tukikepin voi poistaa muutaman vuoden kuluttua. Erittäin hillittykasvuiselle (kääpiöivä) perusrungolle (B9) vartettu puu jää matalaksi. Juuristo on niin pieni, että puu tarvitsee tukevan tukikepin täysikasvuisenakin. Puita on myös kasteltava jatkuvasti. Vaikka puut tulevat satoikään jo parin kolmen vuoden päästä ja mahtuvat pieneenkin tilaan, kotipuutarhurin on hyvä miettiä, onko paljon hoitoa vaativan puun hankinta paras valinta. Luotsi

6 OMENAPUUN TAIMI Hyvässä latvustaimessa on suora latvaverso ja vähintään kolme 30 cm mittaista rungon ympärille tasaisesti asettunutta, tukevaa sivuversoa. Taimen juuret täyttävät multatilan kokonaan. Mutta eivät ole vyyhtinä ruukun/pussin pohjalle. Jos juuret ovat kiertyneinä ja paljaina astian pohjalla, taimi on ns. ylivuotinen, eli se on kasvanut astiassa pitempään kuin yhden kasvukauden. Istutettaessa (ruskettuneita) juuria on hyvä lyhentää ja juuripaakkua hajottaa varovasti, jotta toimivat vaaleat juuret pääsevät kosketuksiin uuden mullan kanssa.

7 MAAN KUNNOSTUS Omenapuu kasvaa parhaiten multavassa, lämpimässä maassa. Juuristo ei kestä märkyyttä salaojitus kuntoon. Multatilan syvyys cm, leveys cm. Jos maa on liian tiivistä tai vettä läpäisevää tai siinä on vähän multaa, maata parannetaan koko istutusalueelta ennen istutuskuopan kaivamista. Tiiviiseen savimaahan lisätään hiekkaa ja eloperäistä ainesta (turve, kompostimulta, multa). Sopiva suhde on 1/3 perusmaata, 1/3 hiekkaa ja 1/3 eloperäistä ainesta. Läpäisevään hiekkamaahan lisätään eloperäistä ainesta ja jos maa on hyvin karkeaa, myös savesta. Maa kalkitaan tarvittaessa ainakin silloin jos ei muista, milloin on viimeksi kalkittu. Omenapuulle sopiva ph on 6 6,5

8 OMENAPUUN ISTUTUS Taimi kastellaan hyvin ennen istutusta. Jos se on avojuurinen, juuria liotetaan muutama tunti vesiastiassa. Astiataimet kastellaan niin että koko juuripaakku kostuu. Jos taimet ovat pitempään kotona ennen istutusta, on huolehdittava, että juuristo ei pääse kuivumaan. Istutuskuoppa kaivetaan vasta istutettaessa, ettei maa kuivu turhaan. Hiekkamaahan cm syvä ja metrin levyinen istutuskuoppa. Etenkin savimaassa puu kannattaa istuttaa noin 30 cm korkeaan harjuun, jolloin kuopan syvyydeksi riittää 50 cm. Harjun leveys 150 cm. Ennen taimen istutusta ja kuopan pohjalle lyödään rautakangen avulla kaksi tukikeppiä puun molemmille puolille, johon taimi sidotaan istutuksen jälkeen kahdesta kohtaa. Tukikepin tarkoitus on pitää puu paikoillaan koko juurtumisen ajan niin tukevasti, että tuuli ei pääse heiluttamaan juuristoa. Jos maa on kuivaa, kuopan pohja kastellaan ja veden annetaan imeytyä. Martan vinkki: Sido taimi tukikeppiin sukkahousuilla!

9 OMENAPUUN ISTUTUS Istutuskuoppaa täytetään niin paljon, että taimi tulee vähän entistä syvemmälle (juuripaakun pinnalle tulee ohut kerros multaa). Jalostuskohdan (rungon tyvessä oleva paksumpi kohta) pitää jäädä maan pinnan yläpuolelle. Juuripaakun/juurten alle laitetaan reilu kerros turvetta, kompostimultaa tai hyvää istutusmultaa, joka kannattaa tiivistää kevyesti, jotta taimen alle ei jää ilmaa maan painuessa. Avojuurisen taimen juuret levitetään niin, että ne tulevat kasvamaan viistosti alaspäin joka suuntaan. Astiataimen paakkua ei rikota, mutta astia/muovipussi otetaan tietenkin pois. Kuoppa täytetään, multa tiivistetään polkemalla ja taimi kastellaan 1-2 ämpärillisellä vettä. Taimi sidotaan tukikeppeihin (solmu kepin puolelle). Sidokset tarkistetaan joka vuosi, jotta tukisidos ei vioita kasvavaa runkoa. Hillittykasvuinen omenapuu tarvitsee tukikepin täysikokoisenakin. Taimi suojataan myyriltä rungonsuojuksella ja jäniksiltä tiheäsilmäisellä verkolla. Katso Taimistoviljelijät ry:n video omenapuun istutuksesta

10 OMENAPUUN LEIKKAUS

11 OMENAPUUN LEIKKAUS Leikkaus vauhdittaa versonkasvua, mikä kuluttaa puun voimia. Sadon alkaminen viivästyy ja talvenkestävyys heikkenee. Istutusleikkauksella saadaan taimen latvus ja juuristo tasapainoon. Istutusleikkaus tehdään aina keväällä. Nuoren puun leikkauksella korjataan puun rakennetta. Puut leikataan keväällä puun ollessa lepotilassa. Nuorta puuta leikataan mahdollisimman vähän versoja ohjataan taivuttamalla Satoikäistä puuta harvennetaan, jotta sadon tuotanto ei lakkaisi. Leikkaus keväällä lepotilassa. Valoleikkaus (Etelä-Suomessa) tehdään loppukesällä poistamalla saman vuoden versoja, kun versot ovat lopettaneet pituuskasvun. Mieti, miksi leikkaat. Olisiko parempi vaihtoehto versojen taivutus?

12 ISTUTUSLEIKKAUS Perinteinen omenapuun leikkaus: Istutusleikkaus on tarpeen, jotta puusta kehittyy tasapainoinen, tukevaoksainen ja latvusto ja juuristo saadaan tasapainoon. Leikkaus tehdään aina keväällä. Jos astiataimi on leikattu saman vuoden keväällä taimistossa (oksien kärjissä ja latvassa on leikkauspinta), istutusleikkausta ei tarvita. Sivuversoja ja latvaa lyhennetään noin 1/3 (latvaverso jää cm ja sivuversot n cm mittaisiksi). Oksa leikataan sentin päästä oksan alapuolella olevasta rungosta poispäin suuntautuneesta silmusta. Kilpalatva, terävässä kulmassa pystyyn kasvavat ja hennot, vioittuneet ja alle puolen metrin korkeudella olevat oksat poistetaan kokonaan. Taimeen jätetään 3 vaakatasossa kasvavaa sivuversoa (jos oksia on vähän, terävän oksakulman voi taivuttaa avoimeksi). Hillittykasvuiselle perusrungolle vartetun puun leikkaus: Kuten perinteinen leikkaus, mutta sivuversoja ei typistetä, vaan ne taivutetaan painojen tai maahan kiinnitettyjen narujen avulla vaakasuoraan. Katso Taimistoviljelijät ry:n video omenapuun istutuksesta

13 NUOREN OMENAPUUN HOITOLEIKKAUKSET Voimakaskasvuisen puun leikkaus (perinteinen), 3-5 vuotta Latvaverso leikataan cm pituiseksi ja kilpalatva poistetaan. Sivuoksia ei leikata, paitsi jos ne alkavat kilpailla pituudellaan latvan kanssa. Latvuksen sisään päin kasvavat teräväkulmaiset oksat poistetaan. Latvaversoon muodostuvat uudet pehmeät versot taivutetaan sivullepäin kesäkuussa pyykkipoikien avulla ja heinä-elokuussa niihin laitetaan painot tai ne sidotaan narulla maahan. Hillittykasvuisen puun leikkaus, 3-5 vuotta Latvaverso leikataan vuosittain cm pituiseksi ja kilpalatva poistetaan. Puun 3-5 perusoksaksi valitaan parhaimmat korkeudella eri suuntiin kasvavat versot ja ne taivutetaan vaakasuoraan. Versoja leikataan vain, jos ne kasvavat yli 90 cm pituisiksi (jos leikkauskohtaan kasvaa enemmän kuin yksi verso, vain sivullepäin suuntautunut jätetään). Runkoon kehittyvät kukkanuput poistetaan varovasti, jotta itse ruusuke ei vioitu. Ruusukkeesta kasvaa uusi sivuverso. Kaikki rungosta kasvavat sivuversot taivutetaan mahdollisimman suoraan ensin kesäkuussa pyykkipoikien ja toisen kerran heinä-elokuussa painojen avulla vähintään 90 asteen kulmaan (ylimmät versot jopa asteen kulmaan). Paksut oksat (paksummat kuin kolmannes rungon läpimitasta) poistetaan viistoleikkauksella. Oksan alapuoli leikataan kulmaksi, jolloin siinä olevasta silmusta kasvaa korvaava oksa. Latva katkaistaan tai taivutetaan sivulle, kun puu on kaksimetrinen (viides vuosi).

14 SATOIKÄISEN OMENAPUUN HOITOLEIKKAUKSET Voimakaskasvuisen puun leikkaus (perinteinen) Voimakaskasvuisia puita leikataan poistamalla sisäänpäin kasvaneet oksat ja vesiversot. Poistettavaan oksaan jätetään vain oksakaulus, jotta se tyveltä ei ala kasvaa uusia versoja. Latva katkaistaan hyväkulmaisen sivuoksan yläpuolelta, kun puu on halun korkuinen (2.5 metriä). Kun puuta leikataan säännöllisesti, nuorennusleikkausta ei tarvita. Jos leikkaukset jäävät väliin muutamana vuonna, puuta nuorennetaan harkiten poistamalla sisäänpäin kasvavia ja toisiaan hankaavia oksia. Hillittykasvuisen puun leikkaus Hillittykasvuisia puita ei tarvitse leikata muutamaan vuoteen. Kun verso lakkaa tuottamasta satoa, se uusitaan leikkaamalla viistosti parin sentin mittaiseksi. Uusi verso kehittyy leposilmusta oksan alapuolelta. Vanha hillittykasvuinen puu nuorennetaan leikkaamalla kaikki perusoksat sentin mittaisiksi (puusta tulee hyvän muotoinen, kun alimmat jätetään pitemmiksi). Jos puu kasvattaa seuraavana vuonna liikaa sivuversoja, niitä harvennetaan. Katso Taimistoviljelijät ry:n video satoikäisen omenapuun leikkauksesta

15 OMENALAJIKKEITA

16 OMENALAJIKKEEN VALINTA Omenalajike valitaan ilmastovyöhykkeen ja kypsymisajan sekä käyttötarkoituksen perusteella: Kesälajikkeet kypsyvät elokuun alusta kuun loppupuolelle ja säilyvät parisen viikkoa. Syyslajikkeet ovat poimintakunnossa elo-syyskuun vaihteessa ja satoa riittää syyskuun puoliväliin. Syysomenat säilyvät muutaman viikon viileässä varastossa. Talviomenat ovat poimintakypsiä syyskuun lopussa lokakuussa. Ne jatkavat kypsymistä varastossa ja säilyvät hyvässä varastossa kevättalvelle asti. Muita valintaperusteita ovat taudinkestävyys ja tietenkin maku. Kun omassa pihassa tai naapurissa kasvaa eri lajikkeita, puut pölyttävät toisensa, jolloin saadaan suurempi sato ja isompia omenoita. Edellinen kuva: Pilariomenapuu Dzin I-IV: Kapea, pilarimainen puu. Punaiset tai punaraitaiset hedelmät. Maultaan makeahko ja viinihappoinen. Kypsyy syyskuussa. Terve ja kestävä lajike. Hyvä pöytähedelmä joka soveltuu myös talousomenaksi.

17 SUOMESSA VIIHTYVÄT OMENALAJIKKEET Vanhoista lajikkeista iso osa Venäläistä alkuperää ( luvuilla) Kylmänkestävimmät lajikkeet: Borgovskoje ( Peltosalmen imelä ) Antonovka, Harlamovski, Sokerimiron, Tsaarin kilpi, kanelit. Ruotsista ja Ruotsin kautta luvuilla. Bergius, Astrakaani Gyllenkrog, Sävstäholm, Åkerö Virosta ja Baltiasta 1900-luvun alussa. Suislepp, Syysjuovikas, Tallinnan päärynäomena, Valkea Kuulas. Pohjois-Amerikasta ja Kanadasta tuotiin 1950-luvulla jalostettuja lajikkeita. Atlas ja Punainen Atlas, Lobo, Melba ja Punainen Melba, Raike, Ranger ja Quinte. Suomessa kasvatettuja siemenlajikkeita. Huvitus, Lavia, Lepaan liereä, Lepaan Meloni, Kersti, Sariola, sekä lukuisia paikallislajikkeita. Piikkiössä aloitettiin omenanjalostus 1960-luvulla. Pirja, Maikki, Samo, Make, Jaspi 1980-luvun alussa. Heta, Sandra, Konsta ja Juuso Petteri, Jättimelba, Pekka, Tobias, Talvikaneli ja Talvikki 2000-luvun alussa Pekka,

18 KESÄOMENOITA Borgovskoje (VI) Huvitus Gallen*,Lavia*, Pirja FinE (V) Bergius (IV), Gyllenkrokin Astrakaani*, Petteri, Rupert, Tallinnan päärynäomena* Valkea Kuulas (III) *hedelmäruven kestävä lajike Pirja

19 SYYSOMENOITA Ananaskaneli (VI) Keltakaneli (VI) Anisovka*,Grenman, Lepaan Meloni, Pekka FinE, Punakaneli, Valkealan syys Syysjuovikas* (V), Luotsi* (V) Pohjolan Ruusu*,Sandra FinE (IV), SamoFinE, (IV), Särsö* *hedelmäruven kestävä lajike 'Sandra'

20 TALVIOMENOITA Hibernal Antonovka*, Juuso, Konsta FinE, Antonovka, Eppulainen*, Safrannoje, Lepaan liereä* Åkerö (IV) Amorosa*, Aroma* *hedelmäruven kestävä lajike

21 OMENAPUUN TAUTEJA JA TUHOLASIA

22 OMENAPUUN TÄRKEIMMÄT TAUDIT OMENARUPI Omenaruven aiheuttaja, Venturia inaequalis sieni talvehtii maahan pudonneissa lehdissä. Tartunta tapahtuu alkukesällä lehtien puhkeamisesta pari kolme kuukautta eteenpäin. Lehtiin ja raakileisiin ilmaantuu sienen aiheuttamia rupilaikkuja, joista vapautuu lisää itiöitä. Omenarupea ehkäistään valitsemalla ruvenkestäviä lajikkeita. Puu pidetään leikkaamalla ilmavana ( Karvahatun pitää lentää puun läpi ) Pudonneet lehdet ruiskutetaan syksyllä 3-5 %:lla urealla.

23 OMENAPUUN TÄRKEIMMÄT TAUDIT MUUMIOTAUTI Muumiotaudin aiheuttaa Monilia frutigena-sieni, joka talvehtii mustuneissa, sitkeissä muumioomenoissa ja tartunnan saaneissa lehdissä. Sienen itiöt leviävät kymmeniä/satoja metrejä tuulen mukana. Sieni aiheuttaa omenan pinnalle pienen, nopeasti laajenevan ruskean laikun, jonka keskelle kehittyy valkoisia itiöpesäkkeitä, joista sieni edelleen leviää. Muumio-omenat kerätään jo puusta tai heti, kun ne ovat tippuneet maahan ja hävitetään lämpökompostorissa tai haudataan maahan, laitetaan sekajätteeseen tai viedään jäteasemalle. Muumiotautia ehkäistään samalla tavalla kuin omenarupeakin.

24 OMENAPUUN TÄRKEIMMÄT TUHOLAISET OMENAKÄÄRIÄINEN Omenakääriäinen (Cydia pomonella) on 1 cm:n pituinen, harmaan-ruskean kirjava perhonen, joka talvehtii toukkana ja koteloituu puun kuoren koloissa. Perhonen lentää iltahämärässä toukokuun lopulta elokuulle ja munii lämpiminä iltoina (yli 15 C). Vaaleanpunertava, tummapäinen, 1,5 cm:n pituinen toukka kaivaa omenan siemenkotaan asti laajan käytävän, jonka se täyttää ulostepurulla. Vioitetut omenat putoavat usein ennenaikaisesti maahan. Kotipuutarhassa omenakääriäisten torjunta on vaikeaa, koska luvallisia tehoavia torjunta-aineita ei ole.

25 OMENAPUUN TÄRKEIMMÄT TUHOLAISET PIHLAJANMARJAKOI Pihlajanmarjakoi (Argyresthia conjugella) on reilun sentin kokoinen punertavanruskea kapeasiipinen perhonen, joka lentää toukokesäkuun vaihteesta heinäkuun lopulle. Sentin mittainen toukka on punertava, ruskeapäinen. Vioitetun omenan kylkeen ilmestyy pieni reikä, jossa on pisara kasvinestettä. Toukat syövät omenaan kapeista risteileviä, ulosteen värjäämiä käytäviä. Vioitus näkyy omenan pinnassa tummina laikkuina, joiden keskellä on vaalea täplä ja pieni reikä. Elo- syyskuun vaihteessa toukat poistuvat omenasta karikkeen alle. Vioitus saattaa olla merkittävä niinä vuosina, jolloin pihlajassa ei ole marjoja. Kotipuutarhassa torjunta on vaikeaa, koska luvallisia tehoavia torjunta-aineita ei ole.

26 OMENAPUUN TÄRKEIMMÄT TUHOLAISET OMENAN KEHRÄÄJÄKOI Omenankehrääjäkoi (Yponomeuta malinellus) talvehtii toukkina munaryhmän alla puun oksilla. 1,5-2 cm sentin mittaiset kellertävät toukat vioittavat avautuvia silmuja ja miinaavat lehtiä. Kukinnan alkaessa ne kutovat suojakseen seitin ja syövät myös kukintoja. Parin sentin kokoinen valkoinen, mustapisteinen perhonen lentää iltahämärissä ja munii nuorien oksien pinnalle. Omenankehrääjäkoin toukkia torjutaan keräämällä toukkapesäkkeet pois käsin tai pudottamalla ne vesisuihkulla. Jos tuho on ollut voimakas edellisenä vuonna, puut kannattaa ruiskuttaa ennen silmujen puhkeamista parafiinivalmisteella.

27 VARHAISKEVÄTRUISKUTUS Omenankäärökirvan (Dysaphis anthrisci) vioitus näkyy kauas, mutta aiheuttaa harvoin puulle merkittävää tuhoa. Jos kirvoja on paljon, myös raakileet voivat punertua. Kirvat siirtyvät keskikesällä koiranputkelle. Omenapuiden kevätruiskutus vähentää oksien ja rungon pinnalla munina tai toukkina talvehtivia tuhoeläimiä: Kääpiöoksien ja oksanhaarojen pinnalta hedelmäpuupunkin punaiset ja omenakempin keltaiset munat, edellisen kesän versojen pinnalta kirvojen mustat munat ja 1-3 vuotiaiden oksien pinnalta munarykelmän alta omenankehrääjäkoin toukat. Kevätruiskutteena käytetään parafiiniöljy- tai kasviöljyvalmistetta. Ruiskutus tehdään ennen silmujen raottumista (lue käyttöohje tarkkaan).

28 MYYRÄT JA JÄNIKSET Peltomyyrä ja kenttämyyrä syövät lumen alla nuorten hedelmäpuiden kuorta. Tuhoja voi ehkäistä suojaamalla kasvien rungot tiheäsilmäisillä verkoilla tai rungonsuojuksilla. Suojuksen pitää olla tiiviisti maan pinnan alapuolella niin, etteivät jyrsijät pääse alta ja ulottua hangen yläpuolelle. Lumen tiivistäminen puiden ja pensaiden juurelta hankaloittaa kulkutunneleiden tekemistä. Nurmikon pitäminen lyhyenä ja kasvinjätteiden poistaminen vähentävät kesällä piilopaikkoja. Jäniksiltä, rusakoilta ja kaneilta rungot ja oksat suojataan metalliverkolla niin korkealle, etteivät eläimet yletä suojan yli syömään edes lumen aikana. Jos lunta on paljon, se kannattaa tiivistää tai lapioida pois suojuksen ympäriltä.

29 LUE LISÄÄ Lajikkeiden viralliset kuvaukset -ja-alkuperaiskasvit/hedelma--ja-marjakasvienlajikeluettelo-ja--kuvaukset/virallisesti-tunnustetutkuvaukset/omenat-malus/ Luomuviljelyyn suositeltavia omenalajikkeita avat_omenalajikkeet.pdf Kirjallisuutta: Blomqvist. Leif. Puutarhan hedelmäpuut. Ab Leif JM Blomqvist Oy Paalo Anne, Krannila Anssi. Omenapuu. Moreeni Saario, Meeri. Kotipuutarhan marjat ja hedelmät. Tammi Amorosa