KUUMA- KUNNAT JA KUNTARYHMÄ NELOSET YHDYSKUNTARAKENNETTA EHEYTTÄVÄN LAADUKKAAN PIENTALOASUMISEN PROJEKTISUUNNITELMA

KUNTARYHMÄ NELOSET KUUMA- KUNNAT JA KUNTARYHMÄ NELOSET YHDYSKUNTARAKENNETTA EHEYTTÄVÄN LAADUKKAAN PIENTALOASUMISEN PROJEKTISUUNNITELMA EHDOTUS TARJOUSKIERROSTA VARTEN 29.11.2010 Järvenpää Kerava Mäntsälä Nurmijärvi Pornainen Tuusula Hyvinkää Kirkkonummi Sipoo Vihti P10311

SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 1 2 ESITYS PROJEKTISUUNNITELMAKSI... 1 2.1 Projektin tavoitteet ja organisointi... 1 2.1.1 Osalliset... 2 2.1.2 Markkinointi- ja viestintäsuunnitelma... 3 2.1.3 Koordinointi... 4 2.2 Projektin aikataulu... 4 2.3 Työohjelma... 5 2.3.1 Aineiston hankinta ja lähtökohta-analyysi... 5 2.3.2 Motiiviseminaarit... 6 2.3.3 Opintomatkat... 7 2.3.4 Visioseminaarit... 8 2.3.5 Raportin ja mallikorttien työstäminen... 8 2.3.6 Loppuseminaari... 9 2.4 Projektin arvioidut kustannukset ja rahoitus... 9 3 TAUSTA-ANALYYSI... 10 3.1 Yleiset asumiseen vaikuttavat tekijät ja trendit... 11 3.2 Palveluiden, työpaikkojen ja väestön kehitys KUUMA- ja Neloskunnissa... 13 3.2.1 Väestö ja asuminen... 14 3.3 Asumispreferenssit... 18 3.3.1 KUUMA-kunnissa löydetyt laatukriteerit... 18 3.3.2 Tiiviyden kokeminen... 20 3.3.3 Osallistuminen, sosiaalisten ja ympäristötekijöiden vaikutus... 21 3.4 Johtopäätökset aikaisempien tutkimusten tuloksista... 23 LÄHTEET... 24 I

YHDYSKUNTARAKENNETTA EHEYTTÄVÄN LAADUKKAAN PIENTALOASUMISEN PROJEKTISUUNNITELMA 1 JOHDANTO Tämän työn tarkoituksena on esittää projektisuunnitelma yhdyskuntarakennetta eheyttävän laadukkaan pientaloasumisen kehittämiselle KUUMA-kunnissa (Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen ja Tuusula) sekä kuntaryhmä Nelosten kunnissa (Hyvinkää, Kirkkonummi, Sipoo ja Vihti), jotka v. 2011 alusta yhdessä muodostavat laajentuneen KUUMA seudun. Projektisuunnitelman on laatinut toimeksiantona FCG Finnish Consulting Group Oy. Projektisuunnitelman osana selvitetään pientaloasumiseen liittyviä tekijöitä ja yleisiä kehityskulkuja sekä erityisesti KUUMA- ja Neloskuntien pientaloasumisen lähtökohtia perustuen tilasto- ja aikaisempaan tutkimus- ja selvitystietoon sekä muualla toteutettujen innovatiivisten suunnitelmien analyysiin. Projektisuunnitelman taustalla on vuonna 2008 solmittu kuntien ja valtion aiesopimus, jonka mukaan Helsingin seudun asuntotarve on 13 000 uutta asuntoa vuodessa, mutta tuotanto ei kuitenkaan nykyisellään ylitä 10 000 asuntoa vuodessa. Tämän asuntotuotannon vajeen täydentämiseksi, asuinalueiden rakentamisen laatutason nostamiseksi sekä KUUMA- ja Neloskuntien kilpailukyvyn edistämiseksi on suunnitteilla yhdyskuntarakennetta eheyttävän laadukkaan pientaloasumisen kehittämisprojekti, jossa pyritään vastaamaan asumisen ja asuntoalueiden kehittämishaasteisiin, kuten ekotehokkuuden parantamiseen ja hajaasutuksen leviämisen hillintään. Asumisen kehittämiseen liittyy kiinteästi myös liikenne- ja palvelujärjestelmien muutos vähähiilisempään suuntaan (esim. rautateiden liityntäliikenne ja päivittäiskaupan lähikonseptit). KUUMA- ja Neloskunnat voivat toimia pientaloasumisen kehittämiskohteena kansallisella tasolla. Suunnitelman pääpaino on asemakaava-alueelle sijoittuvassa ja joukkoliikenteeseen kevyeen liikenteeseen tukeutuvassa pientaloasumisessa. Pientaloasumisella tarkoitetaan tässä suunnitelmassa paitsi omakotityyppistä rakentamista, myös muuta tavanomaista kerrostalorakentamista pienempimittakaavaisempaa asuntorakentamista, joka voi sisältää sekoittuneesti erityyppisiä omakoti-, paritalo-, rivitalo-, ryhmä- ja kerrostaloasuntoja. Tarkoituksena on tuottaa entistä enemmän myös vuokrapientaloasuntoja, mikä mahdollistaa pientaloasumisen laajemmalle asukaskunnalle. 2 ESITYS PROJEKTISUUNNITELMAKSI 2.1 Projektin tavoitteet ja organisointi Projektisuunnitelman tuloksena voidaan käynnistää Yhdyskuntarakennetta eheyttävän laadukkaan pientaloasumisen kehittämishanke. Kehittämishankkeen keskeisenä tehtävänä on löytää alueen pientaloasumiselle sellaisia kestävän kehityksen mukaisia rakenne- ja laatukriteerejä, joiden avulla voidaan luoda nykyistä tavanomaista pientaloasutusta selvästi ekotehokkaampia, mutta samalla vetovoimaisia pientaloalueita. Yksi keskeinen periaate on, että kyseessä on oppiva hanke: hanke hyödyntää käytännössä aikaisemmin toteutettujen innovaatiohankkeiden, tutkimusten ja selvitysten tuloksia. Toiseksi hankkeessa otetaan huomioon parhaillaan käynnissä olevat 1

2.1.1 Osalliset Hankeen toteuttajat Ohjausryhmä Työryhmä Osalliset 29.11.2010 tutkimusprojektit sekä hankkeen seminaareissa tutkijoiden kanssa käytävät keskustelut. Tavoitteena on siis oppia sekä aikaisempien tutkimusten tuloksista, että käynnissä olevista hankkeista ja näin luoda uutta tietoa aikaisemman pohjalta. Kolmanneksi hankkeessa analysoidaan KUUMA- ja Neloskunnissa aiemmin suunnitellut ja toteutetut laadukkaat pientaloalueet ja tehdään yhteenvetoja niiden parhaista piirteistä ja "malleista". Neljänneksi tavoitteena on saada kuntien päättäjät omaksumaan ja hyväksymään uusia ekotehokkuuteen perustuvia pientaloalueiden suunnittelu- ja toteutusmalleja ns. mallikorttien avulla. Viidenneksi pyritään projektin kautta saamaan aikaan kumppanuuteen perustuvia pientaloalueiden kaavoitus- ja toteutushankkeita, joissa selvityksen kautta löydettäviä parhaita käytäntöjä ja malleja sovelletaan. Kuudenneksi pyritään nostamaan tiedotuksella eri elämäntilanteessa olevien (mm. ikäihmiset) ja eri kulttuuritaustaisten väestöryhmien (mm. työperäiset maahanmuuttajat) tietotasoa ja kehittämään suhtautumista asumisen laatukriteereihin. KUUMA seutu (Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen ja Tuusula) sekä Kuntaryhmä Nelosten jäsenkunnat (Hyvinkää, Kirkkonummi, Vihti ja Sipoo) ovat ilmaisseet olevansa kiinnostuneita osallistumaan hankkeeseen sen toteuttajina. Hanketta valvoo ohjausryhmä ja hankkeen toteutusta ohjaa hanketyöryhmä. Hanketta valvovan ohjausryhmän jäseniä ovat kuntajohtajista koostuva KUUMA- komissio, jonka kokouksiin Neloskuntien johtajat osallistuvat, tai vaihtoehtoisesti KUUMA kilpailukykyjohtoryhmä. Viime mainittu voi toimia myös ohjausryhmän työvaliokuntana. Ohjausryhmä käsittelee hanketta tarpeen mukaan hankkeen ajan. Ohjausryhmä esittelee hankkeen etenemisen KUUMA- hallitukselle ja Neloskuntien päättäjille sopivissa kohdissa. Ohjausryhmään voidaan kutsua ulkopuolisten rahoittajien ja kumppaneiden edustajia. Hanketta ohjaavana hanketyöryhmänä toimii KUUMA- ja Neloskuntien yhteinen kaavoittajaryhmä. Hanketyöryhmä kokoontuu kaavoittajaryhmän kokousten yhteydessä ainakin 6 kertaa vuodessa hankkeen ajan. Hanketyöryhmään voidaan kutsua ulkopuolisten rahoittajien ja kumppaneiden edustajia. Hankkeen toteuttavista kunnista osallisia ovat: Kuntien kaavoitusviranomaiset Kuntien rakennusvalvontaviranomaiset Kuntien infra- ja ympäristörakentamisesta vastaavat virkamiehet 2

Kunnanhallitukset sekä kaavoituksesta, ympäristörakentamisesta ja talorakentamisesta vastaavat lautakunnat tms. elimet, kunnanvaltuustot Lisäksi hankkeeseen pyritään kytkemään pientaloasumisen kanssa työskentelevät seuraavat tahot: Tuotantosektori: esim. talotehtaat, pientalotuottajat, rakennusliikkeet Kolmas sektori: pientaloasukkaita edustavat valtakunnalliset järjestöt ja yhdistykset, esim. Suomen Omakotiliitto, Pientaloteollisuus PTT ry sekä paikalliset kiinteistö-, omakoti-, kylä- ja asukasyhdistykset Mukaan voidaan kytkeä myös kansalaisopistot järjestämään em. osallisille ja avoimesti kansalaisille suunnattuja hankkeeseen liittyviä tapahtumia ja koulutuksia, koska kyseessä on oppiva hanke Yhdyskuntatekniikan suunnittelijat ja rakentajat Ympäristöministeriö Rakennustietosäätiö Osalliset osallistuvat seminaareihin ja muuhun hankkeen toimintaan intressiensä mukaan. Hankkeen päärahoittajina toimivat KUUMA seutu ohjelmarahoituksensa puitteissa ja Kuntaryhmä Nelosten jäsenkunnat, mutta projektiin osallistuvilta muiltakin tahoilta voidaan edellyttää taloudellista sitoutumista, mikäli osallistumisesta on odotettavissa heille suoraa tai välillistä hyötyä. Hankkeeseen pyritään saamaan myös julkisia avustuksia. Monialainen suunnittelu alusta lähtien on tärkeää hankkeen onnistumisen kannalta. Yhdyskuntarakennetta eheyttävä laadukas pientaloasuminen muodostuu paitsi ekotehokkaasti sijoitetuista ja suunnitelluista laadukkaista taloista, myös rakennetusta ja luonnonympäristöstä, virkistysalueista ja pihoista, toimivasta liikennejärjestelmästä ja pysäköinnistä, työpaikoista ja palveluista. Kaavoituksen, katusuunnittelun ja infrastruktuurin asiantuntijoiden kanssa on tehtävä yhteistyötä onnistuneen kokonaisuuden aikaansaamiseksi. Vuorovaikutus myös asukkaiden kanssa on tärkeää, joten yhteistyötä tehdään asukkaita edustavien tahojen kanssa. Runsaan tiedottamisen avulla pyritään pitämään asukkaiden kynnys lähestyä työryhmää matalana. 2.1.2 Markkinointi- ja viestintäsuunnitelma Hankkeesta tiedottamisen on oltava aktiivista, jotta hanke tulee tunnetuksi mahdollisimman laajasti osallisten keskuudessa. Tiedotus edistää eri suunnittelutahojen verkostoitumista keskenään ja tiedonkulkua heidän välillään. Tiedotuksesta huolehditaan pitämällä aktiivisesti yhteyttä median edustajiin, kutsumalla heitä hankkeen tilaisuuksiin ja järjestämällä erillisiä tiedotustilaisuuksia. Hankkeelle voidaan luoda myös omat Internet-sivut, sähköpostilista ja/tai uutiskirje. Tiedotus on tärkeää myös asukkaiden suuntaan. Keskeinen rooli hankkeessa on seminaareilla, joihin kutsutut eri alojen asiantuntijat voivat verkostoitua. Pientaloasumisen markkinointi asukkaiden suuntaan on olennainen osa hanketta ja se tapahtuu ensisijaisesti median välityksellä. Asuntomessut Hyvinkäällä 2013 on myös yksi markkinointimahdollisuus, jossa projektin tuloksia voidaan esitellä näyttelyn muodossa. Projektin tuloksia, esim. siinä 3

2.1.3 Koordinointi 2.2 Projektin aikataulu 29.11.2010 löydettyjä hyviä käytäntöjä voidaan myös hyödyntää jo asuntomessujen suunnitteluvaiheessa. Hankkeelle tarvitaan projektipäällikkö sekä mahdollisesti muuta projektityövoimaa mm. tiedonkeräykseen, yhteenvetojen tekemiseen, tapahtumien ohjelmointiin ja tiedottamiseen. Hankkeen koordinointi tapahtuu keskitetysti hankkeelle perustettavan koordinointitoimiston kautta, joka voi toimia joko jonkin kunnan tai konsulttitoimiston yhteydessä. Tarkoituksenmukaisinta voi olla hankkia projektipäällikön ja koordinointitoimiston työpanos konsulttitoimeksiantona. Koordinoinnin organisointi selvitetään ja ratkaistaan lopullisesti hanketta koskevan kilpailutuksen yhteydessä. Seuraavassa kuvassa on esitetty suunnitelma projektin toteuttamiseksi puiteaikatauluineen. Aikataulu täsmentyy projektin alkaessa. KOKOUKSET, WORKSHOPIT AIKA TYÖVAIHEET Ohjausryhmä (kokoukset tarvittaessa) Hanketyöryhmä (kokoukset 6 Motiiviseminaarit Tavoiteseminaarit Loppuseminaari 2011 2011 2012 Aineiston hankinta ja analyysi, mallikorttien ideointi Opintomatkat Raportin ja mallikorttien työstäminen Toteutushankkeiden tunnistaminen ja ohjelmointi 2012 Raportin ja mallikorttien valmistuminen Toteutushankkeiden edistäminen Tiedotus laadukkaan pientaloasumisen edistämissuunnitelma KUUMA- ja Neloskunnissa 4

2.3 Alustava työohjelma Seuraavassa on esitetty projektin alustava työohjelma. Aikataulu täsmentyy projektin alkaessa koordinaattorin kilpailutuksen pohjalta. Vuosi 2011 2.3.1 Aineiston hankinta ja analyysi sekä mallikorttien ideointi Työvaihe sisältää seuraavat osavaiheet: o o o o Nykytilanteen ja osaamisen kartoitus, ml. aiemmat hankkeet, tutkimukset, suunnitelmat ja toteutetut kohteet niin KUUMA- ja Neloskunnissa kuin muuallakin Suomessa Tilastoaineiston analyysi Paikkatietoanalyysi Asiantuntijahaastattelut o Aikaisempien tutkimusten tulosten yhteen kokoaminen ja analyysi, alustavien mallikorttien laatiminen Projektin alkuvaiheessa hankitaan tarvittava lähtöaineisto ja täydennetään sitä asiantuntijahaastatteluin. Lähtöaineisto sisältää tiedot alueen asunto-, väestö-, elinkeino- ja palvelurakenteesta kunnittain. Myös tarvittava tilastoaineisto hankitaan lähtökohta-analyysin pohjaksi. Näiden tietojen pohjalta tehdään kartoitus kuntien nykytilanteesta. Tämän ohessa analysoidaan KUUMA- ja Nelosalueella ja muuallakin Suomessa aiemmin suunnitellut ja toteutetut pientaloalueet ja -kohteet, joilla voidaan todeta olevan hankkeen kannalta merkittäviä ominaisuuksia ja innovatiivisia malliratkaisuja. Näitä on käsitelty mm. Mirko Laurisen Tekniselle korkeakoululle tekemässä diplomityössä (työnimi Laadukkaiden pientaloalueiden suunnittelu ja toteutus KUUMA- kunnissa 1990-2012) sekä tässä suunnitelmassa erikseen mainituissa hankkeissa. Lisäksi analysoidaan aikaisempien aiheeseen liittyvien tutkimusten ja selvitysten keskeiset johtopäätökset ja tulokset, jotta niitä voidaan hyödyntää KUUMAja Neloskuntien pientaloasumisen sekä asuntoalueiden lähiympäristön suunnittelussa (parhaat käytännöt - best practices). Olennainen osa lähtökohta-analyysia ovat myös paikkatietoanalyysit (GIS), joiden avulla saadaan kuva KUUMA- ja Nelosalueen maankäytöstä ja asuntokannasta. GIS-menetelmällä saadaan mm. tiedot olemassa olevien asuntojen pinta-alasta ja asukasluvusta asuntokohtaisesti. Erilaiset paikkatietoaineistot, kuten tiet, rakennukset ja väestöntiheys voidaan kuvata samanaikaisesti päällekkäin asetettuina tasoina, jolloin erilaisten alueellisten ilmiöiden välisiä suhteita voidaan tarkastella selkeästi ja havainnollisesti. KUUMA-kunnista on jo olemassa olevaa paikkatietoa, edellä mainittu pehmogis-tutkimus sekä ns. KUUMA-purkki, johon seudullista paikkatietoaineistoa on koottu yhteen. GIS-analyysissä käytetään sekä olemassa olevaa paikkatietoa että tuotetaan tarvittavaa uutta aineistoa hyödynnettäväksi projektissa. Analyysin pohjalta ideoidaan alustavat mallikortit. Mallikorttien laatimisen ideapohjana voi toimia paljon käytetty ja vaikutusvaltainen klassikkoteos, A Pattern Language, vuodelta 1977 (Alexander et al.). Teoksen ajatus on, että suunnittelun lähtökohtana on ongelma, joka ratkaistaan pala palalta, 5

2.3.2 Motiiviseminaarit 29.11.2010 askel kerrallaan hierarkkisesti, luomalla malli (pattern) jokaisen osa-alueen ongelman ratkaisemiseksi. Nämä mallit linkittyvät toisiinsa muodostaen verkoston, eli mallikielen. Ideana on, että ongelman ratkaisua voidaan käyttää uudestaan ja uudestaan tekemättä asiaa kuitenkaan kahta kertaa samalla tavalla. Mallikielen suunnittelun lähtökohtana on siis lähteminen osatekijöistä, ei kokonaisuudesta käsin, mikä ei kuitenkaan tarkoita kokonaisuuden hallinnan väheksymistä. Keskeinen osa mallikorttien suunnittelua on vuorovaikutteisuus, eli osallisten ja käyttäjien, erityisesti päättäjien ja asukkaiden rooli hankkeessa on merkittävä. Mallikorttien suunnittelussa hyödynnetään GISanalyysien tuloksia. Mallikorteissa voidaan kuvata myös jokaisesta hankkeeseen osallistuvasta kunnasta erilaisia pilottialueita, ml. esimerkkejä, jotka edustavat ainakin joltakin kannalta yhdyskuntarakennetta eheyttävää laadukasta uudis- ja täydennysrakentamista. Työn yhteydessä etsitään aktiivisesti myös uusia kumppanuuteen perustuvia pientaloalueiden kaavoitus- ja toteutushankkeita, joissa mallikorteissa työstettäviä parhaita käytäntöjä ja malleja voidaan soveltaa. Siksi tutustuminen esim. hyvien käytäntöjen mukaan laadittuihin maankäyttösopimuksiin sekä em. sopimusperusteisten hankkeiden suunnitteluprosesseihin on tärkeää. Lisäksi selvitetään eri elämäntilanteissa olevien ja eri kulttuuritaustaisten väestöryhmien asumistarpeita peilaamalla niitä vallitseviin olosuhteisiin tavoitteena kootun tiedon soveltaminen mm. pientalosuunnittelussa ja asuinalueen palvelutarpeita määriteltäessä. Tulokset pyritään ottamaan huomioon mallikorttien laadinnassa. Henkilötyöarvio: 10 kk Tulokset: Selvitys kuntien asumisen tilanteesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä sisältäen myös paikkatietoanalyysin sekä yhteenvedon aikaisempien tutkimusten ja hankkeiden tuloksista parhaiden käytäntöjen ja mallien laatimisen kannalta (best practices). Alustavat mallikortit. Alkuvaiheessa pidetään motiiviseminaarit kuntaryhmittäin, kaksi tai kolme puolipäiväistä seminaaria, joihin osallistuvat samantyyppisten ja samalla suunnalla sijaitsevien kuntien edustajat (esim. Järvenpää, Kerava, Tuusula; Mäntsälä, Pornainen, Sipoo; Nurmijärvi, Vihti ja Kirkkonummi). Seminaareihin osallistuvat kaikkien osallisryhmien edustajat, eli kuntien viranomaiset, päättäjät, tuotannon ja kolmannen sektorin edustajat ja avoimesti muut halukkaat. Kunnissa järjestettävissä seminaareissa käsitellään lähtökohta-analyysin tuloksia vuorovaikutteisesti pienryhmissä ja pyritään etsimään mittareita määrällisiä ja laadullisia - yhdyskuntarakennetta eheyttävän laadukkaan pientaloasumisen määrittelemiseksi. Kuntaryhmittäisten seminaarien tarkoitus on osallisten laaja mukaan tulo, jotta hanke on mahdollisimman vuorovaikutteinen. Alkuseminaarien tulokset kootaan yhteen ja niitä käsitellään koko hankkeen yhteisessä, suuremmassa kokopäiväseminaarissa. Yhteenvetävään motiiviseminaariin kutsutaan asiantuntijoita alustamaan laadukkaan pientaloasumisen ja hyvän elinympäristön lähtökohdista eri näkökulmista (esim. liikenne, 6

kaupalliset ja julkiset palvelut, virkistys, yhdyskuntarakenne, asumispreferenssit, ympäristörakentaminen, talosuunnittelu ja -tuotanto). Työvaiheet: o o o Seminaarien valmistelu Seminaarien vetäminen Tulosten purkaminen 2.3.3 Opintomatkat Henkilötyöarvio: 20 työpäivää (yhteensä 2-3 osaseminaaria + 1 yhteinen seminaari). Tulokset: Lähtökohta-analyysin tuloksista tiedottaminen osallisille ja yhdyskuntarakennetta eheyttävän laadukkaan pientaloasumisen mittareiden määrittely. Hankkeeseen sisältyy: o 1-2 opintomatkaa Suomeen. Hanketyöryhmä ja projektikoordinaattorin edustajat tekevät 1-2 päivää kestäviä tutustumiskäyntejä onnistuneisiin uusiin pientalokohteisiin Suomessa. Henkilötyöarvio: 5-10 työpäivää (matkojen suunnittelu, toteutus ja raportointi). Tulokset: Konkreettinen käsitys parhaista käytännöistä kotimaisissa kohteissa, joista konsultti tekee yhteenvedon. Optiona harkittavaksi / ei sisälly hankkeen mitoitukseen: o Mahdollinen opintomatka ulkomaille. Rahoitus kerätään projektirahoituksen ulkopuolelta. Matka voi suuntautua esim. Tanskaan, Ruotsiin tai Norjaan ja sen tarkoituksena on ottaa oppia ulkomaisista onnistuneista pientalokohteista. Opintomatka voi kestää n. 3-5 päivää ja matkaohjelma suunnitellaan yhteistyössä paikallisen suunnittelutahon kanssa. Matkaan voi sisältyä myös seminaariohjelmaa. Henkilötyöarvio: 10 työpäivää (matkan suunnittelu, toteutus ja raportointi). Tulokset: Käsitys parhaista kansainvälisistä käytännöistä ja niiden soveltamisesta hankkeeseen. 7

Vuosi 2012 2.3.4 Tavoiteseminaarit Vuoden 2012 alussa pidetään tavoiteseminaarit kuntaryhmissä samalla periaatteella kuin motiiviseminaarit, eli ensin pienemmät puolipäiväiset seminaarit kuntaryhmittäin, mikä takaa suuremman vuorovaikutteisuuden ja osallisille paremmat mahdollisuudet olla mukana. Näissä seminaareissa suunnitellaan lähtökohta-analyysin tulosten ja alustavien mallikorttien pohjalta tavoitteita ja visioita yhdyskuntarakennetta eheyttävälle laadukkaalle pientaloasumiselle KUUMA- ja Neloskunnissa. Kuntaryhmittäin pidettävät seminaarit tuovat esiin myös kuntien väliset erot paremmin kuin yksi suurempi seminaari. Kuntaryhmittäisten seminaarien jälkeen näiden seminaarien tuloksia käsitellään yhdessä yhteisessä kokopäiväseminaarissa, johon kutsutaan puhujiksi suomalaisia ja ulkomaalaisia asiantuntijoita tuomaan aiheeseen laajempaa näkemystä ja osaamista. Kuten motiiviseminaarissa, myös tavoiteseminaarissa kutsutut puhujat ovat eri asumiseen liittyvien alojen asiantuntijoita. Työvaiheet: o Seminaarien valmistelu o Seminaarien vetäminen o Tulosten purkaminen Henkilötyöarvio: 20 työpäivää (yhteensä 2-3 seminaaria + 1 yhteinen seminaari). Tulokset: Tavoitteet ja visioita yhdyskuntarakennetta eheyttävälle laadukkaalle pientaloasumiselle ja ideoita mallikorttien jatkotyöstämisen pohjaksi. 2.3.5 Raportin ja mallikorttien työstäminen Tavoiteseminaarien jälkeen koordinaattorin projektipäällikkö/konsultti työryhmineen kirjoittaa raporttia hankkeesta ja työstää vuorovaikutuksessa työryhmän kanssa mallikortteja havainnollistamaan niitä elementtejä, joista KUUMA- ja Nelosalueen yhdyskuntarakennetta eheyttävä laadukas pientaloasuminen ja hyvä elinympäristö koostuu. Mallikorttien kehittäminen pohjautuu projektin siihenastisten vaiheiden eli lähtökohta-analyysin, opintomatkojen ja seminaarien tuloksiin. Mallikortit voivat toimia jatkossa apuna pientaloalueiden suunnittelulle muuallakin Suomessa. Tässä työvaiheessa vuorovaikutus ja yhteistyö työryhmän ja konsultin välillä on keskeisessä roolissa. Mallikorttien suunnittelun etenemistä seurataan ja työstetään eteenpäin työryhmän kuukausittaisissa kokouksissa. Henkilötyöarvio: 2 kk Tulokset: Raporttiluonnos ja viimeistellyt mallikortit, joissa kuvataan keskeiset tekijät, joista yhdyskuntarakennetta eheyttävä laadukas pientaloasuminen rakentuu. Näitä kortteja voidaan käyttää asuinalueiden suunnittelun lähtökohtana. Kumppanuuteen perustuvien toteutushankkeiden tunnistaminen ja ohjelmointi. 8

2.3.6 Loppuseminaari Projektin tulokset eli raportti hankkeesta, mallikortit ja muu erityinen havaintoaineisto esitellään loppuseminaarissa, johon hankkeen osalliset osallistuvat mahdollisimman laajasti. Loppuseminaarissa voidaan pohtia myös tulevaa yhteistyötä pientaloasumisen suunnitteluun eri osallisten kesken. Projektin aikana yhteistyökohteiksi löydettyjen kumppanuuteen perustuvien pientaloalueiden kaavoitus- ja toteutushankkeiden edistäminen jatkuu kauas tulevaisuuteen jakautuen todennäköisesti moniksi erityyppisiksi kehittämishankkeiksi. Henkilötyöarvio: 1 kk sisältäen projektin viimeistelyn, tiedotuksen ja markkinoinnin. Tulokset: Viimeistelty raportti mallikorteineen. Toteutushankkeiden edistäminen ja vastuuttaminen. 2.4 Projektin arvioidut kustannukset ja rahoitus Hankkeen laajuus on hankkeen koordinaattorina toimivan projektipäällikön/konsultin ja hänen työryhmänsä työn osalta (ilman mahdollisen ulkomaan opintomatkan osuutta) yhteensä n. 15,5 henkilötyökuukautta, joka jakautuu 2 vuoden ajalle (2011-2012). Projektipäällikön apuna toimii tiimi, joka koostuu monen alan asiantuntijoista (esim. arkkitehtuuri, maankäyttö, maisemasuunnittelu, ympäristö- ja sosiaalitieteet, paikkatieto-osaaminen). Projektipäällikön/konsultin ja hänen tiiminsä palkkio määräytyy henkilöiden osaamisen ja työkokemuksen mukaan. Tiimi koostuu useista asiantuntijoista, joiden työn hinnoittelu vaihtelee. Mikäli hankkeen koordinaatiotyö hankitaan konsulttitoimeksiantona, voidaan henkilötyöpäivän keskihinnaksi arvioida 700 euroa. Projektipäällikön ja hänen tiiminsä arvioidun työmäärän pohjalta työn alustava hinta-arvio on 240 000 euroa. Lisäksi kustannuksia on varattava aineistoihin, markkinointiin ja tiedotukseen, seminaarijärjestelyihin (puhujien palkkiot ja kulut, seminaariaineistot, mahdolliset tilavuokrat, tarjoilut jne.), muihin tilaisuuksiin sekä opintomatkoihin ja muihin kuluihin. Raportin painattamiseen on myös varattava rahoitusta, samoin kansalaisopistoissa mahdollisesti järjestettäviin kursseihin. Muihin kustannuksiin voidaan arvioida kuluvan 25 000 euroa. Koko hankkeen alustavana kustannusarviona voidaan siten pitää 265 000 euroa. Arvioidut kustannukset/vuosi 2011: projektipäällikön/konsultin ja tiimin työmäärä 11,5 kk = n. 180 000 euroa. Muut kustannukset 20 000 euroa. Yhteensä 200 000 euroa. 20121: projektipäällikön/konsultin ja tiimin työmäärä 4 kk = n. 60 000 euroa. Muut kustannukset 5 000 euroa. Yhteensä 65 000 euroa. 9

Rahoitus/vuosi 3 TAUSTA-ANALYYSI 2010: KUUMA + KOKO 60 000 euroa, Neloset 20 000 euroa, muu rahoitus 10 000 euroa. Yhteensä 90 000 euroa. 2011: KUUMA + KOKO 75 000 euroa, muu rahoitus 40 000 euroa. Yhteensä 115 000 euroa. 2012: KUUMA + KOKO 60 000 euroa Projektille on haettu KOKO- rahoituksen lisäksi julkista rahoitustukea mm. ympäristöministeriöltä ja jatkossa etsitään rahoitukseen sitoutuvia muita osalliskumppaneita. Projektin toteuttamiseen on mahdollista hakea lisärahoitusta myös myöhemmin, esim. kansainvälisen opintomatkan kustannuksiin. Laadukas pientaloasuminen on monien tekijöiden summa, joka muodostuu paitsi asumisesta, myös palveluista ja työpaikoista. Kyse on myös paljolti toisaalta mielikuviin, toisaalta kokemukseen perustuvista asumispreferensseistä. Tässä tausta-analyysissä selvitetään laadukkaaseen pientaloasumiseen keskeisesti vaikuttavia tekijöitä aikaisempaan tutkimusja selvitystietoon perustuen. Kiinnostuksen kohteena on erityisesti hankkeissa mahdollisesti määritelty kriteeristö laadukkaalle pientaloasumiselle ja niissä käytetyt menetelmät. Pientaloasumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. yhdyskuntarakenne- ja ympäristötekijät, kuten palvelut ja työpaikat ja niiden saavutettavuus sekä suhde luontoon ja maisemaan. Suunnitteluun vaikuttaa keskeisesti myös ilmastonmuutos ja energiatehokkuuden vaatimus. Muita huomioon otettavia trendejä ovat asumistarpeiden jatkuva erilaistuminen ja väestön ikääntyminen, joka tuo mukanaan lisääntyvän palveluiden tarpeen ja esteettömyyden vaatimuksen, sekä perhekoon pienentyminen. Tiivistä, kaupunkimaista pientaloasumista sekä siihen liittyviä tekijöitä on aikaisemmin tutkittu mm. seuraavilla tahoilla seuraavissa ohjelmissa ja hankkeissa: Ympäristöministeriö: o mm. Tiivis ja matala hanke (2002-2005) o Asukasbarometri (2004 ja 1998), Suomen ympäristökeskuksen ja Tilastokeskuksen toteuttama Kuopion yliopisto, Asumisen tutkimusohjelma ja siihen kuuluvat hankkeet (2006-2010). Tutkimusohjelman teemoja ovat erilaistuva asuminen, ikääntyvien asuminen, alueelliset asuntomarkkinat, asukasmielipiteet, asuntopolitiikan vaikutukset ja asunnottomuus Suomen Kiinteistöliitto: Hyvä asuminen 2010 (2005-2010) Teknillinen korkeakoulu, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus, mm: o OPUS eli Oppiva kaupunkisuunnittelu (2005-2008): Järvenpään, Mäntsälän, Nurmijärven ja Keravan PehmoGIS-tutkimus o Asumispreferenssit, asumisen arki ja kestävä yhdyskuntarakenne (2006-2008) o Urba-tutkimus (2007-2010) http://urba.tkk.fi/arkisto.html Oulun yliopisto, arkkitehtuurin osasto, Puustudio: Moderni puukaupunki Culminatum ja Osaamiskeskukset: Asumisen klusteriohjelma 10

KUUMA kehitys ja ympäristökuva (2007) KUUMA asuntopoliittinen ohjelma (2007) Kuntaryhmä Neloset, Maankäyttö, liikenne ja asuminen: nykyiset strategiat ja yhteistyön kehittäminen Helsingin seudulla (2006) Kuntaryhmä Nelosten ja KUUMA-kuntien MAL-selvitys (2007) Näiden keskeisimpien hankkeiden (joista osa limittyy keskenään) lisäksi on myös paljon muuta aiheeseen olennaisesti liittyvää tutkimusta. Tämän projektisuunnitelman puitteissa kaikkeen aikaisempaan kirjallisuuteen ei ole mahdollista paneutua tyhjentävästi, mutta projektien tärkeimmät tulokset on pyritty käymään läpi ja hyödyntämään ne pohjana tulevalle projektille. 3.1 Yleiset asumiseen vaikuttavat tekijät ja trendit Pientaloasumisen suunnittelun lähtökohtana on olla kestävän yhdyskuntasuunnittelun periaatteiden mukaista. Tämä pikkukaupunkimainen pientalorakentaminen tarkoittaa ns. tiivistä ja matalaa rakentamista. Yksi asumiseen vaikuttava megatrendi on ilmastonmuutos, joka osaltaan luo asumisen tiivistämisen tarpeen. Yhdyskuntarakenteen hajaantuminen (urban sprawl ja sen suomalainen vastine, ns. fennosprawl) on energiataloudellisesti tuhlaileva ja yhteiskunnalle kallis kehitysprosessi, sen sijaan asumisen tiivistäminen on ekologista ja sillä on olennainen merkitys ilmastonmuutoksen estämisessä. Pientaloasumisen suunnittelun on myös oltava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaista. Tavoitteita tarkistettiin hiljattain ottaen ilmastonmuutoksen tuomat haasteet paremmin huomioon. Palveluiden keskittämisen vuoksi palveluiden saatavuus on parempi tiiviillä asuinalueella, jossa asukastiheys on suurempi. Samoin tiiviisti rakennetulle alueelle voidaan tarjota paremmat joukkoliikenneyhteydet, mikä vähentää yksityisautoilun tarvetta ja on siten kestävän kehityksen mukaista. KUUMA- ja Neloskunnissa uudet asuinalueet on tarkoitus sijoittaa liikenneväylien varsille mahdollistaen asukkaille hyvät joukkoliikenneyhteydet ja kevyen liikenteen yhteydet toimintaympäristössään. Tällaisia alueita ovat mm. raideliikenteen nykyiset ja kehitettävät asemapaikat pää-, oiko- ja rantaradoilla sekä mahdollisten Länsiradan, Klaukkalan ja Nikkilän henkilöliikenneratojen varsilla. Lisäksi rakentaminen keskitetään ensisijaisesti nykyisten pääteiden vaikutusalueille: Länsiväylälle (kantatie 51), Turunväylälle (vt 1) ja Porintielle (vt 2), kolmostielle (vt 3), Lahdenväylälle (vt 4) ja Porvoonväylälle (vt 5) sekä päätieverkkoa yhdistäville kehäväylille. Joukkoliikennettä Uudellamaalla on pyritty parantamaan joukkoliikenteen laatukäytäviä kehittämällä. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen tuoreessa tutkimuksessa todetaan matkakustannusten kallistavan asumista kehyskunnissa merkittävästi. Tutkimuksessa tehdyn vertailun perusteella erityisesti omalla autolla liikkuminen kallistaa asumista siten, että kehyskunnissa (vertailussa mukana Kirkkonummi) asumiskustannukset nousevat jopa Helsinkiä kalliimmiksi. 1 Hyvät joukkoliikenneyhteydet siis pienentävät asumiskustannuksia ja ovat asukkaille tärkeät myös taloudellisessa mielessä. 1 PTT:n alueellinen asuntomarkkinaennuste vuosille 2010-2012, julkaistu 8.12.2009. 11

Keskeinen kysymys laadukkaan pientaloasumisen suunnittelussa on, miten yhdistää kestävä kehitys ja pientaloasuminen siten, että lopputulos on houkutteleva asukkaille. Asuntotarjonnan on vastattava kysynnän haasteisiin, mutta oltava samalla myös kestävän yhdyskuntasuunnittelun periaatteiden mukaista. Ongelmana on ollut, että asukkaat preferoivat perinteistä väljää omakotiasumista eikä tiivis pientaloasuminen välttämättä ole lähtökohtaisesti houkuttelevaa heille. Ilmastonmuutoksen mukaan tuoma energiatehokkuuden vaatimus edellyttää ajattelutapojen ja arkkitehtuurin muotokielen muutosta sekä uuden teknologian omaksumista rakentamisessa. Energiatehokkuuden vaatimus tuntuu kuitenkin olevan ristiriidassa hedonistisen elämyshakuisuuden kanssa. Kuluttamisella haetaan elämyksiä siinä määrin, että on puhuttu ns. elämysyhteiskunnasta (dream society, Rolf Jensen). Ratkaisuna ongelmaan tulevaisuudentutkijat ovat viritelleet ajatusta ns. slow housing-, eli hitaan tai rauhallisen asumisen käsitteestä (vrt. slow food). Hitaan asumisen tarkoitus on, että työnteko ja vapaa-aika rytmitetään ja jätetään tilaa ja aikaa sosiaaliselle ja luovalle elämälle. Koti on rauhan, rentoutumisen ja sosiaalisuuden tyyssija. Viihtyisä elinympäristö yhdistettynä hallittuun ajankäyttöön luo puitteet innovatiivisuudelle ja rentoutuminen parantaa elämänlaatua, mutta myös tehokkuutta. Slow housing konseptin mukaan toteutetuille asuinalueille maailmalla on ominaista energiatehokkuus, hyvä palvelurakenne, henkilöautoilun tarpeen minimointi ja mahdollisesti myös oma energiantuotanto. 2 Toinen esimerkki ekologisesta kaupunkisuunnittelusta on 1980-luvulla Yhdysvalloissa syntynyt uusi urbanismi (New Urbanism) liike, joka on sittemmin levinnyt ympäri maailmaa. Sen ideana on suhteellisen tiivis asuinalue, joka ei vaadi autoilua, kuten amerikkalaiset pientalolähiöt usein, vaan jossa talot ja peruspalvelut, kuten koulut, lasten leikkikentät ja ruokakauppa, ovat kävellen saavutettavissa. Asuinalue koostuu erityyppisistä taloista: pien-, kerros- ja rivitaloista, mahdollistaen monipuolisen asukasrakenteen. Uusi urbanismi liike kannattaa ekologisesti kestävää kaupunkisuunnittelua ja pyrkii lisäämään mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen tilallisin keinoin. Uuden urbanismin mukaisia asuinalueita on suunniteltu Yhdysvaltojen lisäksi Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan sekä Eurooppaan (Englantiin, Hollantiin, Portugaliin ja Ruotsiin). Suomessa Kartanonkoskea Vantaalla pidetään lähimpänä esimerkkinä uuden urbanismin mukaisesta asuinalueesta, vaikkei se täytäkään kaikkea liikkeen tunnusmerkkejä. Uuden urbanismin periaatteiden mukainen asuinalue voi siis olla yksi esimerkki uudentyyppisestä tiiviistä ja toimivasta asuinalueesta. Uudella urbanismilla on myös yhtymäkohtia suomalaiseen eheyttävään yhdyskuntasuunnitteluun, jolla pyritään tuottamaan tiivistä, mutta laadukasta asumista. Eheyttävässä suunnittelussa pyritään tiivistämiseen mm. lisä- ja täydennysrakentamisen keinoin. 3 Asumisen klusteriohjelmassa huomautetaan, että asumisen houkuttelevuus on tärkeää myös kilpailukyvyn säilyttämisen kannalta. Väestön ikääntyessä 2 Heinonen, Sirkka (2008): Hidas asuminen ja energia vähähiiliyhdyskunnassa. Sitran selvityksiä 2. 3 Kyttä, Marketta & Maarit Kahila (2006): PehmoGIS elinympäristön koetun laadun kartoittajana. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B 90, Espoo 2006. 12

tarvitaan uutta työvoimaa Suomeen ja tarjoamalla vetovoimaisia asumisvaihtoehtoja voidaan osaltaan houkutella kansainvälisiä yrityksiä ja heidän työntekijöitään myös KUUMA- ja Neloskuntiin. Koska palveluiden ja liikenteen käyttö ylittää kuntarajat, KUUMA-kuntien yhteinen asuntopolitiikka on perusteltua. Samoin yhteistyötä Nelosten (Hyvinkää, Kirkkonummi, Sipoo ja Vihti) kanssa kannattaa pitää yllä myös asumisen osalta. Asumisen suunnittelussa on kuitenkin otettava huomioon, että KUUMA-kunnat ovat keskenään melko erilaisia: Pornainen ja Mäntsälä ovat huomattavasti maaseutumaisempia ja väljemmin rakennettuja kuin esim. Kerava ja Järvenpää. Neloskunnat ovat puolestaan kaupunkimaista Hyvinkäätä lukuun ottamatta harvemmin asuttuja ja pientalovaltaisempia kuin KUUMA-kunnat. Projektissa ei kuitenkaan pyritä tiettyjen alueiden suunnitteluun, vaan laadukkaan asumisen periaatteiden ja mallien hahmotukseen yleisemmällä tasolla, KUUMA-kuntien ja Neloskuntien sisäinen variaatio huomioon otettuna. Uusien pientaloalueiden lisäksi pyritään mahdollisuuksien mukaan huomioimaan myös vanhojen pientaloalueiden täydennysrakentaminen. Pientaloidyllien säilyminen keskustojen läheisyydessä vaatinee tulevaisuudessa alueiden tiivistämistä. Eheyttävä yhdyskuntarakentaminen ja pientaloasumisen sijoittaminen asemakaavoitettaville alueille on maaseutumaisille kymppikunnille suuri haaste. Siksi on tärkeää löytää ne vetovoimatekijät, jotka edistävät pientalorakentamisen ohjautumista nykyisen rakenteen ja keskeisten liikenneväylien tuntumaan. 3.2 Palveluiden, työpaikkojen ja väestön kehitys KUUMA- ja Neloskunnissa Asuminen, sen sijoittuminen, asumispreferenssit ja asuntotarve määräytyvät osittain alueen elinkeinorakenteen, työpaikkojen, palveluiden ja väestönkehityksen perusteella. Seuraavassa on lyhyesti käsitelty näitä tekijöitä ja niiden kehitystä tulevaisuudessa olennaisimmilta osin. KUUMAkunnille on tehty yhteinen elinkeinostrategia ja alueen elinkeinotoimijat muodostavat yhteistyöverkoston. Jokaisella KUUMA-kunnalla on oma pääkeskuksensa, johon palvelutarjonta on keskittynyt, joskin usealla kunnalla on myös alakeskuksia. KUUMA-kuntiin vuonna 2007 tehdyn kehitys- ja ympäristökuvan mukaan alueelle odotetaan n. 40 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2030 mennessä. Tämä vaatii myös asuntokannan laajentamista. Alueen sisäinen pendelöinti lisääntyy kasvattaen joukkoliikenteen käyttöä. Uudet työpaikka-alueet on tarkoitus suunnata pääliikenneyhteyksien varrelle ja liikenteen solmukohtiin. Kehityskuvan mukaan yksi KUUMA-kuntien elinkeinoelämän tukijaloista on hyvinvointipalvelujen klusteri, joka muodostuu mm. sosiaali- ja terveyspalveluista, koulutuksesta, tuotekehityksestä, tietotekniikan hyödyntämisestä sekä hyvinvointiin liittyvistä yksityisistä palveluista. 4 4 KUUMA-kuntien kehitys- ja ympäristökuva 2007. 13

3.2.1 Väestö ja asuminen KUUMA- ja Neloskuntien väestömäärä on kuvattu seuraavassa taulukossa, jossa on myös nähtävissä väestömäärän muutos edelliseen vuoteen verrattuna. Taulukosta nähdään, että KUUMA-kuntien väestönkasvu on ollut koko maan keskiarvoa nopeampaa. Neloskunnista Kirkkonummen, Vihdin ja Sipoon väestönkasvu on ollut koko maan tason yläpuolella. Ns. Kymppikuntien yhteenlaskettu väkiluku on yhteensä yli 300 000 (v. 2010). Sipoon väestömäärä väheni 1.1.2009 Helsingille luovutetun alueen myötä 2046 hengellä. Väkiluku alueittain sekä väestömäärän muutos 31.12.2008 Alue 31.12.2008 31.12.2007 Muutos vuonna 2008 Muutosprosentti Koko maa 5 326 314 5 300 484 25 830 0,5 Nurmijärvi 39 018 38 633 385 1,0 Järvenpää 38 288 37 989 299 0,8 Tuusula 36 386 35 968 418 1,2 Kerava 33 546 33 181 365 1,1 Mäntsälä 19 432 18 980 452 2,4 Pornainen 4 975 4 914 61 1,2 KUUMA yht. 171 645 169 665 1 980 1,3 Hyvinkää 44987 44652 335 0,8 Kirkkonummi 35981 35141 840 2,4 Sipoo 19886 19470 416 2,1 Vihti 27628 27040 588 2,2 Neloset yht. 128 482 126 303 2176 1,7 Kymppikunnat 300127 295 968 4159 1,4 Lähde: Tilastokeskus. Seuraavissa taulukoissa on esitetty KUUMA- ja Neloskuntien väestötavoitteet vuoteen 2030 sekä Tilastokeskuksen ennuste KUUMA- ja Neloskunnille vuoteen 2040 asti. Sen mukaan KUUMA-kuntien kokonaisväestömäärä kasvaisi vuoden 2010 yli 176 000 asukkaasta lähemmäs 228 000 asukasta vuoteen 2040 mennessä, mikä tarkoittaa yhteensä yli 50 000 uutta asukasta. Kuten taulukosta nähdään, kunnat itse varautuvat tätä suurempaan väestönkasvuun jo vuoteen 2030 mennessä. Neloskuntien väkiluku kasvaa vuoteen 2040 mennessä Tilastokeskuksen ennusteen mukaan yli 127 000 asukkaasta lähes 173 000:een, eli noin 46 000 asukkaalla. Nelosten kuntakohtaiset arviot kasvupotentiaaleistaan vuosille 2025-2030 mahdollistaisivat lähes 100 000 uuden asukkaan sijoittumista kuntiin. Yhteensä ennuste odottaa ns. Kymppikuntien väkiluvun kasvavan n. 100 000:lla 400 000 asukkaaseen v. 2040 mennessä. 14

Väestö Kuntien väestötavoitteet UML (7.11.2006)** 2010 maksimikasvu-% 2020, 2030, 2030 lähivuosina virallise t varautuminen Järvenpää 38 875 1-1,5 % 45 100 47 000* 46 000 47 000 Kerava 34 653 1 % 38 000 42 000*** 39 000 42 000 Mäntsälä 20 245 2 % 26 000 30 000 26 000 30 000 Nurmijärvi 40 175 2 % 47 000 52 000 50 000 55 000 Pornainen 5 196 2,5 % 6 900 8 850 6 500 8 900 Tuusula 37 340 1,8 % 47 000 55 500 48 000 55 500 KUUMA yhteensä 176 484 210 100 235 850 215 500 238 400 Hyvinkää 45 286 58 000**** 50 300 52 500 Kirkkonummi 36 503 60 000**** 50 000 55 000 Sipoo 18 047 58 000**** 26 200 Vihti 27 875 40 000**** 36 000 42 000 Neloskunnat yhteensä 127 711 216 000 162 500 175 700 Kymppikunnat 304 195 451 850 378 000 414 100 * SAUMA= Sauma-alueen (Espoo, Järvenpää, Nurmijärvi, Tuusula, Vantaa, Vihti) tieverkkoselvitystä varten tehty arvio ** Uudenmaan maakuntaohjelmaan 2007-2010 sisältyvä väestöarvio, Sipoon tiedot tilastokeskuksen ennusteesta vuodelle 2040 (luku pyöristetty ylöspäin) *** alustava arvio Lähde: KUUMA-kuntien kehitys- ja ympäristökuva 2007. Lähde: Kuntaryhmä Neloset: Maankäyttö, liikenne ja asuminen: nykyiset strategiat ja yhteistyön kehittäminen Helsingin seudulla, 2006 **** kasvupotentiaali, Sipoon ja Vihdin osalta vuoteen 2025 Väestöennuste KUUMA- ja Neloskunnille vuodelle 2040 Järvenpää 46 729 Kerava 45 765 Mäntsälä 28 475 Nurmijärvi 51 925 Pornainen 7 373 Tuusula 47 557 KUUMA yhteensä 227 824 Hyvinkää 54 337 Kirkkonummi 53 133 Sipoo 26 169 Vihti 39 322 Neloskunnat yhteensä 172 961 Kymppikunnat yhteensä 400 785 Lähde: Tilastokeskus Väestöllisessä kehityksessä on yleisesti ottaen kolme päätrendiä, jotka olennaisesti vaikuttavat asumiseen: Ensinnäkin perhekoon pienentyminen ja yksin asumisen yleistyminen toisaalta kasvattaa asumisväljyyttä, toisaalta lisää tarvetta pienemmille asunnoille, pientaloista puhuttaessa pientalokaksioille. Perinteiselle väljälle pientaloasumiselle on tyypillistä asuntojen suuri koko, niinpä tiivis pientaloasuminen pienine asuntoineen sopii paremmin pienille kotitalouksille. 15

Tapiola Pankin suhdannekatsauksen mukaan Suomen edelleen jatkuva nopea kaupungistuminen ja yksinasumisen yleistyminen eriyttää asumista alueellisesti. Kaupungistumisen takia asuntojen hinnat nousevat kasvukeskuksissa suhteessa taantuviin paikkakuntiin. Yksin asumisen yleistyminen puolestaan eriyttää kysyntää suurten ja pienten asuntojen välillä ja nostaa jälkimmäisten hintoja. 5 Toiseksi ikärakenne vanhenee ja senioriasuminen tuo mukanaan esteettömyyden vaatimuksen ja kotipalvelun ja lähipalveluiden tarve kasvaa. Asuntorakentamisen tiiviys lisää palvelujen taloudellista kannattavuutta ja samalla palveluiden saatavuutta. Toisaalta ikääntyneiden asumisratkaisuja koskevassa tutkimuksessa on todettu, että ikääntyvien asumistavoitteet ovat monessa suhteessa samankaltaisia kuin muullakin väestöllä. Iän vaikutusta asumiseen ja asumispreferensseihin ei pitäisi liikaa korostaa, vaikka sillä on toki merkitystä. Palveluiden läheisyys on yksi merkittävä tekijä. Sen sijaan luonnonläheisyys, turvallisuus ja alueen rauhallisuus eivät ole ikääntyneille yhtä tärkeitä arvoja kuin nuoremmille. 6 Kolmanneksi maahanmuuttajien määrä lisääntyy myös KUUMAkunnissa (vuonna 2001 ulkomainen nettomuutto oli 19 henkilöä, vuonna 2007 412 henkeä 7 ). Maahanmuuttajat ovat pientaloasumisessa toistaiseksi erittäin pienenä vähemmistönä (esim. somaleista 0,3 % asui pientaloissa vuonna 2002 8 ), joten muutoksen vaikutus pientaloasumiseen ei ole vielä kovin merkittävä. Tulevaisuudessa maahanmuuttajien integroituessa yhteiskuntaan tiiviimmin ja pientaloasumisen sitä kautta yleistyessä heidän joukossaan maahanmuuttajien preferenssit nousevat entistä tärkeämmäksi tekijäksi. Sama tulevaisuustrendi koskee myös Neloskuntia. Muuhun Eurooppaan verrattuna maahanmuuttajia on Suomessa edelleen vähän, mutta osuus on kasvamassa tulevina vuosikymmeninä. Helsingin kaupungin tietokeskuksen ennusteen mukaan vieraskielisen väestön osuus tulee kasvamaan merkittävästi pääkaupunkiseudun kehyskunnissa. Ennusteen mukaan heidän osuutensa kasvaa nykyisestä hieman yli 2 prosentista (KUUMA-kunnissa vuonna 2009 2,3 %, kehyskunnissa 2,6 %) noin 5 prosenttiin (KUUMA: 4,7 %, kehyskunnat 5,2 %) vuoteen 2030 mennessä. Vieraskielisen väestön osuus kehys- ja KUUMA-kunnissa vuonna 2030 Kehyskunnat KUUMA-kunnat Vuosi Kaikki äidinkielet Kantaväestö Muu kieli Kaikki äidinkielet Kantaväestö Muu kieli 2009 298 081 290 311 7 770 171 645 167 618 4 027 2030 371 793 352 409 19 384 213 461 203 426 10 035 Kehyskunnat: Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Nurmijärvi, Riihimäki, Tuusula ja Vihti. Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus. Tiedot ovat ennakkotietoja. Edellä esitettyjen väestöllisten muutosten vaikutus näyttää toistaiseksi olevan KUUMA-kunnissa pienempi kuin muualla. 5 Tapiola Pankin suhdannekatsaus 2/2009. 6 Poutanen, Veli-Matti et al. (2008): Ikääntyneiden asumisratkaisut vuoden 2004 Asumis- ja varallisuustutkimuksen valossa. Suomen ympäristö 20/2008. 7 YTV (2008): Helsingin seudun asuntoraportti. 8 Juntto, Anneli (2005): Maahanmuuttajien asuminen integroitumista vai segregoitumista? 16

Seuraavalla sivulla olevassa taulukossa on esitetty asuntokuntien koot KUUMA- ja neloskunnissa sekä koko maassa. Taulukosta käy ilmi, että ns. Kymppikuntien asuntokunnat ovat selkeästi suurempia kuin muualla maassa, yli kolmen hengen asuntokuntien osuus on muuta maata suurempi, erityisesti Pornaisissa. Kuitenkin myös pääkaupunkiseudun kehyskunnissa asuntokuntien keskikoko on pienenemässä, vuonna 2007 se oli 2,3 (vuonna 2005 vielä 2,5). Koko maan keskiarvo on 2,1. 9 KUUMA-kuntiin on myös muuttanut ennen kaikkea lapsiperheitä 10, joten vanhenevan väestön osuus on KUUMA-kunnissa muuta maata pienempi. Asuntokuntien koot vuonna 2008, %. Kaikki asuntokunnat, henkilöä 1 henk. 2 henk. 3 henk. 4 henk. 5 henk. 6 henk. 7+ henk. Koko maa 2499332 40,6 32,9 11,6 9,5 3,7 1,0 0,6 Järvenpää 17334 37,7 32,4 12,9 11,8 4,0 0,8 0,4 Kerava 15671 39,1 33,1 12,7 10,6 3,6 0,8 0,3 Mäntsälä 7818 30,2 32,7 13,8 14,4 5,9 1,8 1,3 Nurmijärvi 15099 27,1 32,0 15,1 16,5 6,6 1,6 1,2 Pornainen 1753 23,3 30,6 14,7 17,9 8,3 2,2 3,1 Tuusula 14608 28,6 32,8 14,6 16,2 6,0 1,3 0,6 KUUMA-kunnat yht. 72283 31,0 32,2 14,0 14,6 5,7 1,4 1,1 Hyvinkää 20951 40,2 32,4 11,9 10,4 3,6 0,9 0,4 Kirkkonummi 14353 28,5 32,0 14,7 16,4 6,1 1,5 0,7 Sipoo 6983 26,9 33,4 14,1 16,1 7,1 1,6 0,8 Vihti 11424 31,1 33,7 14,2 13,1 5,5 1,5 0,9 Neloskunnat yht. 53711 31,7 32,9 13,7 14,0 5,6 1,4 0,7 Kymppikunnat yht. 125994 31,3 32,6 13,8 14,3 5,6 1,4 0,9 Lähde: Tilastokeskus KUUMA-kunnista voimakkaimmin 1990-luvulla kasvaneet kunnat ovat Pornainen ja Nurmijärvi, joiden väkiluku on kasvanut yli 20 % viimeisen 15 vuoden aikana. Maltillisinta kasvu oli Keravalla ja Järvenpäässä. Ennusteiden mukaan voimakkain kasvu kohdistuu vuoden 2015 jälkeenkin Helsingin seudun kehysalueelle. Suhteellisesti voimakkaimmin Helsingin seudun kunnista kasvavat Sipoo, Pornainen, Mäntsälä, Tuusula, Kirkkonummi, Vihti ja Nurmijärvi. 11 KUUMA-kunnat ovat olleet maan sisäisen muuttoliikkeen kohteena, mutta viime vuosina muuttoliike on hieman hiipunut. KUUMA-kunnat ovat pääkaupunkiseutuun verrattuna huomattavasti maaseutumaisempia, kuten alla olevasta taulukosta käy ilmi. KUUMAkunnat ovat pääkaupunkiseutua pientalo- ja omistusasuntovaltaisempia ja asuminen on väljempää. 9 YTV: Helsingin seudun asuntoraportti 2008. 10 KUUMA-kuntien asuntopoliittinen ohjelma, 2007. 11 MAL-neuvottelukunta (2008): Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen toteutusohjelma 2017 (MAL 2017). 17

3.3 Asumispreferenssit 29.11.2010 Asumisen tunnuslukuja KUUMA-kunnat Pääkaupunkiseutu Neloskunnat Pientaloja, % 63,5 23,9 63,5 Omistusasuntoja, % 66,4 44,9 65,2 Asuntojen keskikoko, m² 87,5 68,2 82,1 Asumisväljyys, m²/hlö 37,9 34,6 38,5 Lähde: YTV: Helsingin seudun asuntoraportti 2008. Laadukas pientaloasuminen pyritään suunnittelemaan sellaiseksi, että se houkuttelisi uusia asukkaita seudulle. Tätä varten on selvitettävä, mitkä laatutekijät ovat asukkaille tärkeitä. Perinteisesti pientaloasumista on pidetty suomalaisen asumisuran tavoitteena ja se on toivottu asumismuoto. Väljä pientaloasuminen on kuitenkin kestävän kehityksen mukaisen yhdyskuntasuunnittelun näkökulmasta selkeä ongelma. Asumisura alkaa itsenäistyessä pienestä asunnosta ja siinä on edetty vaihtamalla asuntoa huone huoneelta suurempaan, jolloin asumisväljyys kasvaa ja asumisen laatu paranee. Kuitenkin viime vuosina asuntolainojen edulliset korot ja pitkät laina-ajat ovat houkutelleet nuoria perheitä ottamaan kerralla suuria lainoja päästäkseen nopeammin "loppuasuntoonsa". Pientaloasunto on kuitenkin yleensä perheasunto, ei itsenäistyvän nuoren ensiasunto. On havaittu, että asumispreferenssit eivät aina vastaa rakennettua ympäristöä: väljä, jopa maaseutumainen pientaloasuminen koetaan ihanteeksi, kun taas tiivistä kerrostaloasumista pidetään jopa ongelmallisena. Nämä preferenssit heijastuvat muuttoliikkeen ja ostokäyttäytymisen kautta osin suoraan yhdyskuntarakenteen muutokseen, osin kaupunki- ja yhdyskuntapolitiikan kautta tehtyihin kaavapäätöksiin. Tilastokeskuksen raportissa Suomalaisten asumistoiveet ja mahdollisuudet (Juntto 2007), joka perustuu laajaan haastattelututkimukseen, todettiin, että omistusasunto on edelleen toiveena 86 prosentille suomalaisista. Omakotitalo on tavoiteasunto yli puolelle (56%) suomalaisista, kun todellisuudessa omakotitalossa asuu vajaat 40 prosenttia. Korkeammin koulutetut haluavat muita harvemmin asua omakotitalossa. Tutkimuksen mukaan asumistoiveisiin ja -tyytyväisyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat kotitalouden tulot, varallisuus, ikä, elinvaihe, elämäntapa ja ajankäyttö. Vaikka suomalaiset asuvat edelleen melko ahtaasti muuhun Eurooppaan nähden, he ovat tutkimuksen mukaan silti tyytyväisiä asumiseensa: 85 prosenttia suomalaisista on erittäin tai melko tyytyväinen nykyiseen asuntoonsa. 3.3.1 KUUMA-kunnissa löydetyt laatukriteerit Osana OPUS- eli Oppiva kaupunkisuunnittelu hanketta on Järvenpäässä, Keravalla, Mäntsälässä ja Nurmijärvellä tehty paikkatietoon perustuvaa ns. pehmogis-tutkimusta, jossa asukkaat merkitsevät paikkaan liittyvät kokemuksensa kartalle Internet-kyselyssä. Paikkatietopohjaiset tutkimukset ovat hyödyllinen lisä laatukriteerien tutkimiseen. Kokemukset elinympäristöstä kiinnittyvät usein paikkaan ja tätä pystytään parhaiten tutkimaan paikkatietojärjestelmien avulla. 18

Järvenpään tulokset poikkesivat hieman muista kunnista erilaisista metodeistakin johtuen. Järvenpään tutkimus tehtiin ennen muita KUUMAkuntia ja siinä käytetty karttasovellus erosi sekä teknisesti että kysymysten osalta myöhemmistä tutkimuksista. Keravalla, Mäntsälässä ja Nurmijärvellä asumisen keskeisiä laatukriteerejä olivat kodin rauha ja lapsiystävällisyys. Keravalla, joka on muita kuntia kaupunkimaisempi ja kerrostalovaltaisempi, korostettiin enemmän liikkumismahdollisuuksia kevyen ja julkisen liikenteen avulla, monipuolisia palveluja, sosiaalista turvallisuutta ja hyvin hoidettua ja siistiä ympäristöä. Nurmijärvellä ja Mäntsälässä väljä rakentaminen, luonnonrauha, kauniit maisemat, maalaiselämä, oman elämäntavan toteuttaminen sekä autolla liikkuminen olivat tärkeimpien joukossa. Tuloksissa näkyvät siis KUUMA-kuntien väliset erot. Tutkimuksissa kiinnitettiin erityistä huomiota tiiviin rakentamisen ja laadun kokemusten väliseen yhteyteen. Nurmijärvellä, Mäntsälässä ja erityisesti Järvenpäässä tiiviimmin rakennettu ympäristö oli verrannollinen elinympäristön koettuun laatuun, eli mitä tiiviimpi, ympäristö oli, sitä huonommaksi se koettiin. Sen sijaan Keravalla yhteys oli päinvastainen: mitä tiiviimpi ympäristö, sitä positiivisempana sitä pidettiin. 12 Tutkimuksissa löydetyt laatukriteerit on esitetty alla laatukukkina, joissa terälehtien koko kuvaa kriteerien tärkeyttä suhteessa toisiinsa. Kuva 1. Järvenpään, Keravan, Nurmijärven ja Mäntsälän laatukukat eli yleisimmät positiiviset laatutekijät (Staffans ja Väyrynen 2009, 98-99). Järvenpää Kerava 12 Staffans, Aija % Erja Väyrynen (2009) Oppiva kaupunkisuunnittelu. Arkkitehtuurin julkaisuja 98/2009. 19

Nurmijärvi Mäntsälä 3.3.2 Tiiviyden kokeminen Tiivis asuminen ei siis lähtökohtaisesti ole asukkaiden preferoima tekijä. Toisaalta Asukasbarometrin mukaan asukkaat kokevat asuinalueensa liian tiiviiksi vain harvoin. 13 Eli omaa asuinaluetta ei yleensä pidetä liian tiiviinä (tosin KUUMA-kunnissa havaittiin negatiivisia tiiviyden kokemuksia). Tiiviyden käsite asumisessa on sinänsä moniulotteinen: tiiviys ymmärretään helposti asuinrakennuksen sisäisenä tiiviytenä, eli asuinahtautena, ja sen haitallisia vaikutuksia onkin tutkittu runsaasti. Sen sijaan asuinalueen tiiviydestä ja sen kokemisesta on vähemmän tutkimustietoa. Aikaisempien tutkimusten perusteella on mahdollista, että tiiviyttä vieroksutaan ennen kaikkea siihen liitettyjen negatiivisten mielikuvien takia, kun taas asukkaiden käytännön kokemukset tiiviydestä eivät välttämättä ole negatiivisia. Lisäksi tiiviyden toista ääripäätä, liiallista eristyneisyyttä tai toisaalta positiivista yksityisyyden tai yhteisöllisyyden tunnetta ei ole juuri tutkittu. Tiiviyden positiiviset ja negatiiviset vaikutukset voivat ilmetä myös samanaikaisesti: on tutkittu, että naapureiden positiivisena koetun vuorovaikutuksen myötä lisääntyvät myös konfliktit. 14 Huomionarvoista on myös, että vaikka tiiviyttä sinänsä vieroksuttaisiin, se tuo yleensä mukanaan monia etuja, kuten palveluiden läheisyyden ja hyvät liikenneyhteydet. Tarjoamalla muilta osin laatukriteerejä vastaavaa asumista tiivis rakentaminen voidaan myös tehdä houkuttelevaksi. Lahden Karistoon suunnitellun puutalopientaloalueen kohdalla todettiin riittävän yksityisyyden olevan tärkeää tiiviissä rakentamisessa, koska se vähentää ahtauden tunnetta. Samassa projektissa todettiin, että tiiviyden ongelma voidaan osittain välttää luomalla väljyyden tunnetta rakennusteknisin keinoin. Näitä keinoja ovat mm. hyvät näkymät ikkunoista, näkösuojaus, yhteiset asukastilat, houkuttelevat jalankulkuväylät, julkisen ja yksityisen selkeä ero ym. 15 13 Asukasbarometri 1998, 42, Suomen ympäristö, 343/1999. 14 Kyttä, Marketta & Maarit Kahila (2006): PehmoGIS Elinympäristön koetun laadun kartoittajana. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B 90, Espoo 2006. 15 Ilveskorpi, Liisa et al. (2007): Tiiviin ja matalan asuinalueen suunnittelu ja toteutus - esimerkkinä Lahden Karisto (Suomen ympäristö 17/2007). 20