JOUTSENPUOLUE PUOLUEOHJELMA Johdanto Joutsenpuolue on uudenlainen puolue Suomen puoluekentässä. Sen synty on Suomen poliittisessa historiassa ennennäkemätön: puolueen säännöt ja puolueohjelma on laadittu internetissä siten, että kaikki halukkaat ovat saaneet vapaasti osallistua niiden kehittämiseen ja viimeistelyyn. Tähän työhön on osallistunut satoja ihmisiä. Merkille pantavaa on, että valtaosa näistä ihmisistä ei ole koskaan tavannut toisiaan henkilökohtaisesti. Tavoitteitamme ja keinojamme kannattavia ihmisiä löytyy sekä perinteisen oikeiston että vasemmiston kannattajista. Puolueemme jäseniä yhdistää yhteinen huoli Suomen ja suomalaisten tulevaisuudesta. Jäseniksi ja tukijoukkoihin ovat tervetulleita kaikki sosioekonomisesta asemasta, iästä, kielestä, sukupuolesta, koulutustasosta tai muusta henkilöllisestä muuttujasta riippumatta. Pitäydymme tosiasioissa sekä puheissa että teoissa. Tosiasioiden vääristely tai eri mieltä kanssamme olevien mustamaalaus eivät kuulu toimintatapoihimme. Hyväksymme kaikki ihmiset riippumatta siitä, mihin kansanryhmään he kuuluvat, mitä kansallisuutta he edustavat, mitä uskontoa he tunnustavat tai mitä kieltä he puhuvat. Jokaisella on vapaus uskoa erilaisiin asioihin sekä vapaus sanoa ja tehdä erilaisia asioita. Edellytämme kuitenkin, että kaikki Suomessa oleskelevat ja asuvat henkilöt noudattavat Suomen lakia ja käyttäytyvät tavalla, jota kansalaisten enemmistö pitää hyväksyttävänä. Voimme Suomessa olla ylpeitä kulttuuristamme, historiastamme sekä siitä, että olemme rakentaneet tälle suhteellisen karulle elinalueelle jotain sellaista, mitä toisenlaisilla arvopohjilla ei ole saatu aikaan luonnonrikkauksiltaan ja maaperän hedelmällisyydeltään huomattavasti vauraammissa maanosissa. Kaikkea toimintaamme ohjaa ajatus siitä, että puolisomme, lapsemme, sukulaisemme ja ystävämme voivat olla meistä ylpeitä, niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Tavoitteenamme on kaikille suomalaisille oikeudenmukainen, tasapuolinen ja tasa-arvoinen Suomi. Olemme pettyneet nykyisten puolueiden ja poliitikkojen tapaan ja kykyyn hoitaa Suomen ja suomalaisten asioita. Uskomme silti länsimaiseen demokratiaan ja haluamme osaltamme olla kehittämässä sitä toimivaan ja uskottavaan suuntaan. Tähän pyrimme kuuden keskeisen teeman avulla: 1. Suora demokratia päätöksenteon välineeksi 2. Suomen kansalaisten etu Suomessa ennen muita 3. Sananvapauden tulee koskea myös toisinajattelijoita 4. Konsensuspolitiikka lopetettava 5. Taloudellista turvapaikanhakua tehokkaasti karsiva ulkomaalaislaki ja Suomen kansalaisten etua palveleva maahanmuuttopolitiikka 6. Kansalaisten turvallisuuden lisääminen Näistä kuudesta teemasta puolueen ehdokkaaksi ryhtyvillä on selkeä yksimielisyys. Ehdokkaat voivat täysin vapaasti ajaa myös muita itselleen tärkeitä asioita ja niin halutessaan ehdottaa niitä myös puolueen yhteiselle asialistalle. 1
1. Suora demokratia päätöksenteon välineeksi Edustuksellisen demokratian keskeinen ongelma on se, että kansalaiset voivat päättää vaaleissa vain henkilöistä eli siitä, ketä he äänestävät. Nykyisessä järjestelmässä kansalaisilla ei ole oikeutta päättää äänestämällä asioista. Siksi he ovat todellisen päätöksenteon ulkopuolella. Edustuksellisessa demokratiassa valtiovalta ei kuulu kansalle, vaan kansanedustajille ja hallinnolle, kasvottomiksi ja nimettömiksi jääville virkamiehille. Edustuksellista demokratiaa tulee täydentää suoralla, kansalaisten osallistumismahdollisuuksia lisäävällä demokratialla, jotta valta saadaan palautettua kansalle. Nykyinen valtaeliitti kokee kansalaiset kykenemättömiksi tekemään vastuullisia ja järkeviä poliittisia päätöksiä. Aktiivikansalaisten sijaan eliitti kaipaa passiivikansalaisia, jotka eivät häiritse eliittiä ja sen toimintaa. Valtaeliitti ei odota kansalaisilta vastaan sanomista, omaa tahtoa eikä omia ajatuksia, vaan eliitin tukemista ja sen tahtoon mukautumista. Siksi kansalaisilla ei eliitin mielestä tule olla oikeutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Olemme asiasta päinvastaista mieltä: Kansalaiset kykenevät tekemään itseään, elämäänsä ja tulevaisuuttaan koskevia järkeviä, harkittuja ja perusteltuja päätöksiä. Heillä tulee olla siihen myös mahdollisuus. Siksi kaikki koko kansakuntaa koskevat merkittävät päätökset tulee tehdä ns. suoran demokratian keinoin, jolloin lopullisen päätöksen tekevät Suomen äänioikeutetut kansalaiset. Suoran demokratian kolme keskeistä vaikutustapaa ovat: 1. Kansalaisaloite, jonka avulla tietty määrä kansalaisia voi tuoda oman ehdotuksensa poliittiselle asialistalle ja käynnistää siitä kansanäänestyksen. He voivat ehdottaa esimerkiksi perustuslain muuttamista, täysin uutta lakia tai voimassa olevan lain kumoamista. Kansanäänestyksen järjestäminen ei ole viranomaisten päätettävissä. Se on järjestettävä, jos tietty määrä äänioikeutettuja kansalaisia niin haluaa. Ehdotamme, että yksi (1) prosentti äänioikeutetuista kansalaista voi tuoda oman ehdotuksensa poliittiselle asialistalle ja käynnistää siitä kansanäänestykseen tähtäävän prosessin. Täysin uuden lain valmistelu ja hyväksyminen tapahtuvat ensivaiheessa parlamentaarisessa järjestyksessä. Lain lopullinen hyväksyminen tapahtuu päättäjiä sitovassa kansanäänestyksessä. 2. Kansanäänestys, joka toimitetaan, jos yksi (1) prosentti äänioikeutetuista kansalaisista sitä vaatii. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että eduskunnassa päätetty asia, esimerkiksi uusi laki, alistetaan vielä kansalaisten hyväksyttäväksi. Näin parlamentaarisessa järjestyksessä syntynyt laki, sopimus tai päätös voi tulla voimaan vasta sen jälkeen, kun kansalaiset ovat hyväksyneet sen kansanäänestyksessä. Ehdotamme, että laki, sopimus tai päätös tulee voimaan vasta sen jälkeen, kun äänestäneiden kansalaisten enemmistö (51 %) niin päättää. Kansanäänestyksen tulos on päättäjiä sitova. 3. Keskeisten virkamiesten valinta suoralla vaalilla. Monet merkittävät päätökset tai niiden valmistelu syntyvät puhtaasti virkamiestyönä. Siksi kansalaisten tulee saada vaikuttaa suoralla vaalilla keskeisten virkamiesten valintaan. Tällaisia keskeisiä virkamiehiä ovat 2
esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamies ja valtionsyyttäjä. Myös virkamiesten toiminnan laillisuuden valvontaa tulee merkittävästi lisätä ja tehostaa. Tarkoitus ei ole luopua edustuksellisesta demokratiasta, vaan tuoda uusi vaikuttamisen muoto täydentämään sitä. Jatkossa lakien merkittävä enemmistö säädettäisiin parlamentaarisessa järjestyksessä kuten tähänkin asti. Tarkoitus ei ole äänestää jokaisesta mahdollisesta asiasta. Kansanäänestystä sovelletaan vain tietyn merkittävyysrajan ylittäviin lakeihin, sopimuksiin ja päätöksiin. Tällainen koko kansakuntaa koskeva merkittävä päätös on esimerkiksi NATO-kysymys, Lissabonin sopimus (Euroopan unionin uusi perussopimus) tai maahanmuuttoon liittyvä lainsäädäntö. Suora demokratia tulee ulottaa kaikkeen poliittiseen päätöksentekoon riippumatta siitä, onko kyse kansallisesta, alueellisesta vai paikallisesta päätöksenteosta. Kunnallista ja alueellista itsemääräämisoikeutta tulee lisätä, jolloin kunnat voivat tehdä itsenäisempiä päätöksiä ilman valtion harjoittamaa pakottamispolitiikkaa. 2. Suomen kansalaisten etu Suomessa ennen muita Suomi on suomalaisten suomalaisille rakentama hyvinvointivaltio. Suomen valtion ensisijaisena tehtävänä on pitää huolta kansalaistensa hyvinvoinnista ja perustarpeista sekä toimia heidän edunvalvojanaan. Näihin tavoitteisiin valtio pyrkii keräämällä kansalaisilta erilaisia veroja ja maksuja ja jakamalla niitä tulonsiirtoina erilaisiin kohteisiin. Veroja ei tule kerätä vain verojen keräämisen vuoksi, vaan kerätyille verovaroille on aina oltava jokin Suomen kansalaisten yhteistä etua palveleva tehtävä. Verotuksella kerätyt rahat on kohdennettava ensisijassa suomalaisten hyvinvointiin. Suomalaisten asiat on laitettava kuntoon ensin. Esimerkiksi vanhusten hoito, koululaisten ja opiskelijoiden ruokailu, hoitopaikat päiväkodeissa, terveydenhuolto, koulutustaso tai suomalaiset kodittomat ovat sellaisia kohteita. Erityisesti verovaroja tulee käyttää ikääntyvien kansalaisten ihmisarvoisen loppuelämän takaamiseksi sekä uusien sukupolvien kasvattamiseen ja kouluttamiseen. Leikkausten sijaan verovaroja tulee ohjata juuri näihin kohteisiin. Verovaroja tulee käyttää myös työn tuottavuuden parantamiseen, tehokkaiden investointien rahoittamiseen sekä uusien, taloudellisesti kannattavien työpaikkojen luomiseen kotimaassa. Tärkeä painopistealue tulee olla yrittäjyyteen kannustaminen ja yrittäjyyden houkuttelevuuden lisääminen esimerkiksi pienyritysten ja yrittäjien verotusta sekä yrityksen perustamiseen liittyvää byrokratiaa keventämällä. Myös kolmen ensimmäisen työntekijän palkkaamista tulee helpottaa merkittävästi. Verovaroja ei tule käyttää lainkaan suomalaisten yritysten kansainvälistymispyrkimyksiin, jos yrityksen päämääränä on siirtää toimintaansa pois Suomesta. Sen sijaan suomalaisten vientiyritysten toimintaa voidaan tukea. Veronkorotukset eivät saa olla ensimmäinen keino pyrittäessä valtion talouden tasapainottamiseen. Myös menoja on leikattava. Menojen leikkaus tulee toteuttaa hallitusti siten, että lakisääteiset palvelut ja kansalaisten turvallisuustilanne eivät heikkene. Julkisen sektorin toimintaa on tehostettava ja työn tuottavuutta parannettava byrokratiaa keventämällä. Byrokratian keventämisestä aiheutuva hallintovirkojen vähentäminen tehdään 3
pääsääntöisesti eläkkeelle siirtymisen yhteydessä, jotta työttömyys ei lisäänny. Tuottamattomia poliittisia suojatyöpaikkoja ei jatkossa perusteta. Avoimille työmarkkinoille sijoittumattomille työikäisille ja (osa)työkykyisille järjestetään mielekästä, pysyvää yleishyödyllistä työtä, jolla heidät sitoutetaan yhteiskunnan jäseniksi ja jonka avulla heidän työpanoksensa koituu yhteiskunnan hyväksi. Valtiontalouden mahdollinen vuosittainen ylijäämä voidaan laittaa myös säästöön tulevaisuuden tarpeita ja tulevia sukupolvia varten. Tulevien sukupolvien näkökulmasta tarkasteltuna järkevää olisi siirtyä nykyisestä velaksi elämisestä säästämiseen ja maksaa valtion velat pois. Velkaantuminen on valintakysymys. Olennaista on ymmärtää, että valtio ja kunnat eivät voi elää vuosikymmenestä toiseen velaksi maksamalla korkeita korkoja liikepankeille ja rahaa lainaaville valtioille. Valtion ja kuntien täytyy oppia elämään tulojensa ja varojensa mukaan ja säästää taloudellisesti hyvinä aikoina huonomman taloustilanteen varalle. Näin estettäisiin suuri osa niistä taloudellisista vaikeuksista, joissa suuri osa Suomen kunnista tällä hetkellä on. Jos jaettavaa jää, voimme käyttää sitä niin halutessamme myös muiden maiden kansalaisten hyväksi. Pakkoa tai moraalista velvollisuutta meillä ei siihen kuitenkaan ole. 3. Sananvapauden tulee koskea myös toisinajattelijoita Aito sananvapaus on todellisen demokratian ja taloudellisen hyvinvoinnin välttämätön edellytys ja elinehto. Sananvapauden rajoituksista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Vaarallisimmillaan niillä ajetaan vain pienten ihmisryhmien etuja ja tavoitteita. Sananvapauden ei tule kattaa pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan ja joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapauden tulee kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tämä ajattelu on avoimen, moniarvoisen, avarakatseisen ja aidosti kansanvaltaisen yhteiskunnan perusta. Suomen perustuslain 12 :n mukaan jokaisella on sananvapaus, johon sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tämä oikeus kuuluu myös heille, jotka tavalla tai toisella kritisoivat valtaeliittiä ja sen tekemiä päätöksiä. Sananvapaus on myös sähköiseen viestintään kuuluva perusoikeus, eikä sitä rajoittaa luomalla ennakkosensuurijärjestelmiä tai ihmisen olennaiseen yksityisyydensuojaan kajoavia valvonta- ja urkkimiskeinoja. Kaikessa sähköistä viestintää koskevassa lainsäädännössä on muistettava, että perus- ja ihmisoikeudet koskevat myös internetiä. Sananvapaus ei koske tietoista valehtelua, jonka tarkoituksena on toisen ihmisen vahingoittaminen. Sananvapaus koskee myös keskustelua monikulttuurisuuden varjopuolista. Ennen kaikkea peräänkuulutamme avointa julkista keskustelua monikulttuurisuuden lieveilmiöistä. Tämänhetkisessä keskustelussa monikulttuurisuus esitetään pääsääntöisesti väistämättömänä ja pelkästään positiivisena ilmiönä. 4
Vastustamme jyrkästi sitä, että kaikkia maahanmuuttoon liittyviä näkökulmia ei avoimesti ja vääristelemättä käsitellä poliittisessa keskustelussa ja sen uutisoinnissa. Maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista vaikeneminen luo epäluulon ilmapiiriä, joka on haitallista erityisesti maahanmuuttajille itselleen. Erityisesti kritisoimme sitä, että maahanmuuton todellisia kustannuksia ei kerrota avoimesti kansalaisille. Mitään teknistä estettä vaikenemiselle ei ole, sillä kaikki muutkin valtion ja kuntien kustannukset ja tilastot ovat nykyisin helposti saatavissa olevaa julkista tietoa. Avoimemman keskustelun ja tiedon levittämisen myötä kansalaiset voisivat tehdä poliittisen valintansa siitä, millaisen Suomen he haluavat. Kansalaisilla olisi myös paremmat mahdollisuudet arvioida, ketkä poliittista valtaa käyttävät henkilöt ajavat mieluummin muiden kuin Suomen ja suomalaisten etua. Tällöin kansalaisilla olisi myös paremmat edellytykset valita yhteisistä asioista päättämään sopivimmat edustajat. 4. Konsensuspolitiikka lopetettava Nykypolitiikassa monet päätökset syntyvät valtapuolueiden keinotekoisen poliittisen yhteisymmärryksen ja täydellisen vaihtoehdottomuuden tuloksena. Kolmen suurimman puolueen vuosikymmeniä harrastama konsensuspolitiikka estää todellisiin ongelmiin tarttumisen sekä toimivien ratkaisujen löytämisen. Keskeinen nykypolitiikan ongelma on valtapuolueiden tavoitteiden, arvojen ja käytännön toiminnan samankaltaisuus. Sillä, kuka kulloinkin on hallituksessa ja kuka oppositiossa, ei ole todellista vaikutusta mihinkään. Kaikkien puolueiden tavoitteet on muotoiltu niin, että ne voivat tarkoittaa mitä vain. Näin ne saadaan kelpaamaan myös toisille puolueille. Näin synnytetään hallitusohjelma, johon nousee vain ne vaihtoehdot ja tavoitteet, joita on vastustettu vähiten. Tällaiset vaihtoehdot ja tavoitteet eivät ole todellisia ratkaisuja, eivät tuo aitoa muutosta eivätkä etenkään edusta kansalaisten todellista tahtoa. Kaksi suurinta puoluetta on vuorollaan aina hallituksessa ja kolmas oppositiossa. Hallituspuolueiden vaihtuminen ei juuri vaikuta käytännön poliittisiin päätöksiin ja niiden seurauksiin. Oppositiopuolue ei uskalla radikaalisti arvostella hallituksen politiikkaa, koska se on todennäköisesti itse mukana seuraavassa hallituksessa. Silmänlumeeksi hallitukseen otetaan aina pari apupuoluetta, esimerkiksi RKP ja Vihreät. Niiden tehtävänä on myötäillä hallituksen mielipiteitä, vaikka se sotisi niiden omaa poliittista ohjelmaa ja ideologiaa vastaan. Nykyinen epäterveeseen yhteisymmärrykseen tähtäävä konsensuspolitiikka on kykenemätön poliittisiin ja taloudellisiin uudistuksiin. Se on kykenemätön tarkastelemaan asioita vaihtoehtoisista näkökulmista. Ennen kaikkea se on kykenemätön ennakkoluulottomaan ja rakentavaan keskusteluun. Todellisuudessa monista koko kansakunnalle merkittävistä asioista päättävät pääministeri ja valtiovarainministeri. Lainsäädäntövaltaa käyttävä eduskunta on pelkkä kumileimasin. Muita konsensuspolitiikan epäterveitä seurauksia ovat kriittisen median sekä keskustelevan ja asioita kyseenalaistavan älymystön puuttuminen, yksilönvapautta ja kansalaisten yksilöllisiä arvoja 5
polkeva arvomaailma sekä historiallisista tosiasioista vaikeneminen pienen sisäpiirin etujen suojelemiseksi, esimerkiksi Stasi-selvitykseen liittyvä Rosenholz-aineisto. Kolmelle suurelle puolueelle sopivan vallankäytön ja konsensuspolitiikan aika on ohi. Nyt on muutoksen ja ratkaisujen aika. Osana konsensuspolitiikan alasajoa tulee myös poliittiset virkanimitykset lopettaa. Niitä ei yleensä tehdä todellisen tarpeen perusteella, vaan ne ovat pelkkiä poliittisia palkkioita ja palkintoja. 5. Taloudellista turvapaikanhakua tehokkaasti karsiva ulkomaalaislaki ja ensisijassa Suomen kansalaisten etua palveleva maahanmuuttopolitiikka Suhtaudumme kriittisesti nykyiseen maahanmuuttopolitiikkaan ja sen lieveilmiöihin. Emme vastusta kaikkea maahanmuuttoa. Vastustamme ainoastaan Suomelle ja suomalaisille haitallista maahanmuuttoa, jota nykyinen sosiaaliturvapaikanhaku edustaa. Enemmistö maahan tulevista turvapaikanhakijoista ei täytä Geneven pakolaissopimuksen määritelmiä, vaan he pyrkivät maahan taloudellisista syistä. Maahanmuuton lisäämistä perustellaan usein sillä, että Suomessa on muita maita vähemmän ulkomaalaisia. Perusteeksi tarjotaan myös sitä, että Suomeen kohdistuva turvapaikanhakijoiden tulva on muita pohjois- ja EU-maita vähäisempää. Kumpikaan näistä seikoista ei ole kestävä peruste maahanmuuton lisäämiselle. Maahanmuuttajien määrän kasvattaminen ei saa olla itsetarkoitus, vaan jokaisen uuden maahanmuuttajan tulee kyetä osoittamaan, miten hän suomalaista yhteiskuntaa hyödyttää. Tämän hyödyn mittaamiseksi luodaan samantyyppinen pisteytysjärjestelmä, jota esimerkiksi Uusi-Seelanti käyttää maahanmuuttajien seulontaan. Suomen kyky vastaanottaa maahanmuuttajia on rajallinen. Siksi uusia kotoutettavia ei tule ottaa ennen kuin aikaisemmin tulleet ovat kunnolla kotoutuneet. Toinen tehokas keino on etsiä maahanmuuttajia, jotka sopeutuvat Suomeen paremmin esimerkiksi kulttuuriperimän ja uskonnon puolesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työperäisiä maahanmuuttajia pyritään tarvittaessa saamaan muista pohjoismaista ja Baltian maista. Päättäjien on ymmärrettävä ja myönnettävä, että on erilaisia maahanmuuttajia. Keskeiset maahamme tällä hetkellä pyrkivät ulkomaalaisryhmät ovat: 1. todelliset Geneven pakolaissopimuksen määritelmän täyttävät pakolaiset, 2. humanitaarisin perustein maahan pyrkivät ulkomaalaiset, jotka eivät täytä Geneven pakolaissopimuksen määritelmiä eivätkä siis ole pakolaisia sekä 3. työperäiset maahanmuuttajat ja heidän perheenjäsenensä 4. opiskelijat 5. paluumuuttajat 6. Suomen kansalaisten perheenjäsenet. Geneven pakolaissopimuksen mukaiset pakolaiset Kaikki kotimaastaan paenneet eivät ole pakolaisia. Pakolaiseksi määritellylle ihmiselle on myönnetty pakolaisen asema eli pakolaisstatus. Pakolaisuuden edellytykset määritellään Geneven pakolaissopimuksessa. Sen mukaan todellinen pakolainen on henkilö, joka oleskelee kotimaansa ulkopuolella ja kieltäytyy palaamasta sinne, koska hän pelkää joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansalaisuuden, poliittisten mielipiteiden tai yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen johdosta. Tämän pelon on oltava perusteltua. Esimerkiksi sotaa tai luonnonkatastrofia pakenevat eivät ole pakolaisia. 6
Maailmassa on tällä hetkellä vain noin 20 maata, jotka ottavat vastaan ns. kiintiöpakolaisia eli henkilöitä, joilla on YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) myöntämä pakolaisen asema ja jotka saapuvat maahan valtion määrittelemän pakolaiskiintiön puitteissa. Suomi on yksi näistä maista. Suomi on sitoutunut ottamaan vuosittain vastaan 750 kiintiöpakolaista. 750 Geneven pakolaissopimuksen mukaisen pakolaisen kiintiö on mielestämme kohtuullinen jatkossakin, mikäli Suomen valtion taloudellinen tilanne mahdollistaa heidän vastaanottamisensa. Jos valtiontalous on alijäämäinen, Suomella ei ole resursseja pakolaisten vastaanottamiseksi. Perheenyhdistämisten kautta tulevien pakolaisten perheenjäsenten määrä vähennetään kiintiöstä. Kiintiöpakolaisten vastaanottamisen lähtökohtana tulee olla se, että he palaavat myöhemmin takaisin kotimaahansa. Paras vaihtoehto on se, jos heidät pyritään sijoittamaan ensisijaisesti kotimaataan lähinnä olevaan, kulttuuriltaan samankaltaiseen turvalliseen maahan. Tämä helpottaa heidän palaamistaan kotimaahansa sen olojen rauhoituttua tai vainon loputtua. Ihmisten auttaminen heidän kotimaansa lähialueilla on taloudellisempaa ja ekologisesti kestävämpää kuin heidän lennättämisensä toiselle puolelle maapalloa, missä ihmisen ekologinen jalanjälki on huomattavan suuri. Ihmismassojen siirtäminen matalan kulutuksen maista korkean kulutuksen maihin moninkertaistaa luonnonvarojen kulutusta ja kiihdyttää osaltaan mahdollista ilmastonmuutosta. Humanitaarisiin syihin vetoavat turvapaikanhakijat Turvapaikanhakijoiden merkittävä enemmistö ei ole todellisia pakolaisia eivätkä siksi oikeutettuja viralliseen pakolaisstatukseen. Siksi monet heistä hakevat ja myös saavat oleskeluluvan ns. humanitaarisen suojelun perusteella. Ulkomaalaislain pohjana oleva EUdirektiivi ei tunne humanitaarista suojelua, vaan se on täysin suomalaisten virkamiesten keksintö. Humanitaarisen suojelun antaminen ei edellytä hakijaan henkilökohtaisesti liittyviä syitä, esimerkiksi henkilökohtaista vainoa. Humanitaarista suojelua ei ole sidottu henkilöön itseensä, vaan jonkun tietyn maan huonoksi nähtyyn turvallisuustilanteeseen. Humanitaarisen suojelun saamiseen riittää nykyisin se, että hakijan kotimaassa on levottomuuksia, ympäristökatastrofi, luonnonmullistus, aseellinen selkkaus, huono ihmisoikeus- tai turvallisuustilanne tai vastaavat olosuhteet. Maailmassa on lukuisia maita, joissa on humanitaarisen suojelun löysät kriteerit täyttävä huono turvallisuustilanne. Suomi ei pysty varsinkaan nykyisessä heikossa taloudellisessa tilanteessa ottamaan vastaan edes murto-osaa näiden maiden kansalaisista. Valtaosa humanitaarisesta maahanmuutosta ei perustu yksilöön kohdistuvaan vainoon, vaan siihen, että ihmiset etsivät itselleen ja perheelleen parempaa elintasoa. Tähän heillä on toki oikeus, mutta suomalaisilla ei ole mitään velvollisuutta tarjota sitä heille. Tilastojen valossa näyttää siltä, että humanitaaristen maahanmuuttajien ensisijainen keino parantaa elintasoaan ei ole työnteko, vaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tarjoamat hyvät sosiaalietuudet. Humanitaarinen maahanmuutto nykymuodossaan on lopetettava välittömästi ja turvapaikanhakijoista maahan tulee jatkossa päästää vain Geneven pakolaissopimuksen mukaisia todellisia pakolaisia ennalta päätetyn kiintiön rajoissa. 7
Lainsäädäntöä tulee selkeyttää ja poliisin sekä rajavartiolaitoksen valtuuksia lisätä. Viranomaisille virheellisten tietojen tahallisen antamisen tulee johtaa välittömään maasta karkottamiseen. Turvapaikan hakumenettelyä on nopeutettava, ns. Dublin-tapaukset (turvapaikanhakija on hakenut turvapaikkaa jo jostain toisesta EU-maasta), rikolliset sekä alaikäisinä esiintyvät aikuiset tulee käännyttää rutiininomaisesti rajalla siihen maahan, josta he tänne saapuivat. Iänmääritystestit on otettava välittömästi takaisin käyttöön. Kaikki maahanmuuttoon liittyvät asiat on siirrettävä yhteen ministeriöön. Organisaatiota on selkeytettävä ja ennen kaikkea maahanmuutossa liikkuva valtion ja kuntien raha on yksilöitävä samaan budjettiin. Näin saadaan tietää, kuinka paljon verovaroja maahanmuuton ympärillä toimivaan räikeään ihmiskauppaan ja turvapaikkabisnekseen vuosittain käytetään. Joskus ihminen saattaa olla aidosti suojelun tarpeessa, vaikka Geneven pakolaissopimuksen kriteerit eivät hänen kohdallaan täytykään. Näitä tilanteita varten ulkomaalaislakiin voidaan lisätä yksi kategoria, jossa suojelun tarve on sidottu henkilöön (ei siis johonkin maahan), mutta Geneven pakolaissopimuksen määrittelemät pakolaisuuden kriteerit eivät täyty. Tällaisia tilanteita varten lakiin määritellään kiintiö. Tällä statuksella oleskeluluvan saaneiden määrä vähennetään vuosittain kiintiöpakolaisten kiintiöstä. Näin taataan, että tämä poikkeusmenettely kohdistuu erityistapauksiin, eikä siitä tule laajamittaista takaovea Suomeen. Minkäänlaista suojelua ei tarjota henkilöille, joiden suojeluntarve johtuu siitä, että he ovat kotimaassaan syyllistyneet vakavaan rikokseen. Rikoksiksi määritellään vain sellaiset teot, jotka tekohetkellä ovat myös Suomen lain mukaan rikoksia. Työperäiset maahanmuuttajat ja heidän perheenjäsenensä Maahanmuuton yhteydessä puhutaan usein työvoiman tarpeesta tai jopa työvoimapulasta. Suomessa ei ole työvoimapulaa. Ei ole myöskään minkäänlaista yksiselitteistä näyttöä siitä, että työvoimapulaa olisi tulevaisuudessakaan. Joillakin aloilla kuitenkin saattaa olla osaajista pulaa. Emme näe mitenkään ongelmalliseksi, jos näitä työpaikkoja täytetään ulkomaalaisilla osaajilla. He eivät kuitenkaan saa tulla alhaisemmilla palkkavaatimuksillaan korvaamaan suomalaista työvoimaa tai polkemaan suomalaisten työläisten palkkatasoa, vaan paikkaamaan aidosti olemassa olevaa resurssivajetta. Ensisijaisesti tulee pyrkiä työllistämään jo maassa olevia työttömiä maahanmuuttajia ja vasta sen jälkeen tuoda uutta työvoimaa ulkomailta. Työntekijöitä ulkomailta hankkivien työnantajien tulee vastata kaikista työvoiman tuonnista ja kotouttamisesta aiheutuvista kustannuksista. Lisäksi työnantajien tulee luoda rahasto, josta siirtotyöläiset saavat toimeentulonsa, mikäli he jäävät työttömäksi. Mikäli työttömyys kestää yli kuusi kuukautta, tulee EU:n ulkopuolelta tulleet siirtotyöläiset palauttaa kotimaahansa. Työperäiset maahanmuuttajat voivat vapaasti tuoda puolisonsa ja lapsensa Suomeen, mikäli he pystyvät osoittamaan kykynsä elättää itsensä ja perheensä ilman suomalaisen yhteiskunnan taloudellista tukea. Maahan tullessaan siirtotyöläisellä itsellään tulee olla riittävä takuusumma tätä varten. Riittäväksi katsotaan summa, jolla siirtotyöläinen kykenee elättämään itsensä ja mahdollisen perheensä vähintään kolmen kuukauden ajan. Mikäli siirtotyöläisellä ei ole takuusummaa, tulee hänen työnantajansa sitoutua maksamaan se. 8
Työperäiset maahanmuuttajat voivat tuoda Suomeen myös vanhempansa, mikäli kirjallisesti sitoutuvat kustantamaan näiden elämisen ja mahdolliset terveyden- ja sairaudenhoitomenot täysimääräisenä, ja jos heidän ansiotasonsa perusteella ei ole aihetta epäillä heidän kykyjään selviytyä näistä velvoitteista. Velvoitteita syystä tai toisesta laiminlyövien työperäisten maahanmuuttajien vanhemmat palautetaan takaisin lähtömaahan työperäisen maahanmuuttajan kustannuksella. Valtion ei tule tukea tai rajoittaa työperäistä maahanmuuttoa. Opiskelijat Ulkomaalaisille perustutkinto- ja jatko-opiskelijoille tulee asettaa lukukausimaksut, jotka täysimääräisesti kattavat heidän opetuksestaan aiheutuvat kustannukset. Tästä voidaan kuitenkin poiketa, mikäli ulkomaalainen opiskelija opintojensa alkaessa sitoutuu työskentelemään valmistumisensa jälkeen Suomessa saman ajan kuin mitä hänen opiskelunsa täällä kestivät. Opiskelijoita ei käsitellä tässä enempää, koska opiskelijastatus ei oikeuta pysyvään maassa asumiseen. Paluumuuttajat Paluumuuttajiin sovelletaan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Suomen kansalaisten perheenjäsenet Suhtaudumme järjestettyihin avioliittoihin erittäin kriittisesti. Viranomaisten tulee kiinnittää erityistä huomiota kyseisen ihmiskaupan muodon kitkemiseksi suomalaisesta maahanmuutosta. Suomen kansalaisten perheenjäsenten maahanmuuttoon emme esitä muita vaatimuksia kuin myöhemmin mainittavat kaikkia maahanmuuttajia koskevat kielentaitoa ja kotoutumista koskevat vaatimukset. Merkittävä osa maahanmuutosta ei hyödytä Suomea ja suomalaisia, vaan se on vain lähinnä rasite ja alati kasvava kuluerä. Monikulttuurisuus ei automaattisesti ole rikkautta. Yleisenä maahanmuuttopoliittisena ohjeena tulee olla se, että kansainväliset sopimukset täyttyvät, mutta vain minimitasolla. EU:ssa kaavailtua yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa samoin kuin muuta EU:n pakkovaltaa tulee määrätietoisesti vastustaa. Suomen on saatava päättää omista maahanmuuttoon liittyvistä asioistaan itsenäisesti. Maahanmuuton vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan pitää seurata tarkasti ja varmistaa, että se ei aiheuta pitkälläkään aikavälillä suomalaisessa yhteiskunnassa sellaisia muutoksia, joita ei nyt olla valmiita hyväksymään. Maahanmuutto ei saa vääristää suomalaisen yhteiskunnan sosiaalisia ja poliittisia rakenteita esimerkiksi siten että maahanmuuttajat pelkän sosioekonomisen asemansa takia päätyvät äänestämään tiettyjä puolueita ja tällä tavalla muuttavat poliittista kenttää. Näin pystytään myös estämään ei-toivottu kehitys, jossa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rinnalle muodostuu valtavirrasta ja niiden arvoista ja tavoitteista vieraantuneita ja syrjäytyneitä vähemmistöryhmiä ja alakulttuureja. 5.1. Suomen kansalaisuus ja sen saaminen Suomen kansalaisuuden tulee olla etuoikeus, ei automaatio. Kansalaisuus voidaan myöntää erillisestä hakemuksesta seuraavin edellytyksin: - hakija on täyttänyt 18 vuotta ja 9
- hakijan henkilöllisyydestä ei ole epäselvyyttä ja - hakija on asunut Suomessa yhtäjaksoisesti vähintään kuusi vuotta ja - hakija ei ole syyllistynyt rangaistavaan tekoon eikä häntä ole määrätty lähestymiskieltoon. Myös rikos, josta ei ole tuomittu rangaistusta lieventävien seikkojen vuoksi, on este kansalaistamiselle ja - hakija ei ole olennaisesti laiminlyönyt elatusvelvollisuuttaan eikä julkisoikeudellisia maksuvelvoitteitaan ja - hakija pystyy luotettavasti selvittämään, miten saa toimeentulonsa. Erilaiset sosiaalietuudet eivät saa olla merkittävin toimeentulon lähde ja - hakijalla on kotimaisen kielen hyvä suullinen ja kirjallinen taito tai suomalaisen viittomakielen taito. Riittäväksi kielitaidoksi katsomme yleisten kielitutkintojen tason 5-6. - hän on asianmukaisella testillä osoittanut omaksuneensa keskeiset Suomen kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet sekä ne keskeiset arvot ja normit, joita suomalaisten enemmistö pitää hyväksyttävinä - Suomen kansalaisen aviopuolisolle voidaan myöntää kansalaisuus jo neljän vuoden yhtäjaksoisen maassa asumisen jälkeen, mikäli aviopuolisot ovat asuneet yhdessä kolme vuotta. Kansalaisuutta ei kuitenkaan myönnetä - jos kansalaistaminen voi vaarantaa valtion turvallisuutta tai yleistä järjestystä tai - jos kansalaisuutta haetaan vain kansalaisuudesta seuraavan edun saamiseksi ilman, että hakija aikoisi asettua Suomeen tai - jos kansalaistaminen muusta painavasta syystä hakijan tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella on vastoin valtion etua. Valheellista tietoa hakuprosessissa antaneen henkilön oleskelulupa on peruttava ja hänet on välittömästi palautettava siihen maahan, josta hän saapui. Vakavan rikoksen tehneet ja rikollisen organisaation toimintaan aktiivisesti osallistuneet sekä ilman asianmukaista oleskelulupaa Suomessa oleskelevat ulkomaan kansalaiset tai ilman kansalaisuutta olevat ulkomaalaiset tulee välittömästi käännyttää Suomesta takaisin siihen maahan, mistä he ovat Suomeen tulleet. 5.2. Kehitysapu Muusta kuin työperäisestä maahanmuutosta aiheutuvat kustannukset tulee vähentää täysimääräisesti kehitysavusta. Mikäli kehitysapubudjettia jää käyttämättä, tulee nämä varat sijoittaa nykyisen kaltaisen vastikkeettoman rahan lahjoittamisen sijaan toimintaan, joka sitouttaa kohdemaan kansalaiset heidän omia elinolojaan parantaviin hankkeisiin. Pelkästään yksittäisten suomalaisten yritysten ja organisaatioiden liikevaihtoa kasvattavista kehitysapuhankkeista tulee luopua. Tuen saajien sitoutuminen varmistetaan antamalla kehitysapua monivaiheisesti: kehitysapuprojektin ensimmäiseen vaiheeseen saisi kohtuullisen helposti tukea. Jos toiminta ei tuen vastaanottajien heikon panostuksen vuoksi käynnisty tai kehity, ei lisärahoitusta projektin seuraavaan vaiheeseen myönnetä. Näin päästään niistä kehitysapuprojekteista, joissa rakennetaan kehitysmaahan jotain, jonka ylläpito lyödään täysin laimin kehitystyöntekijöiden poistuttua. Kehitysapu tulee suunnata pääsääntöisesti koulutukseen ja kasvatukseen. Pitkäjänteinen koulutus- ja kasvatustyö on ainoa todellinen keino kehitysmaiden auttamiseksi irti nykyisistä ongelmistaan. 10
Erityistä huomiota tulee kiinnittää naisten ja tyttöjen koulutukseen, sillä he ovat monessa kehitysmaassa selvästi miehiä huonommassa asemassa. Lisäksi kehitysapua tulee käyttää tehokkaaseen väestön määrän kasvun hillitsemiseen ja laskuun. Nykyisen kaltainen kehitysapupolitiikka on merkittävä väestön rajua kasvua lisäävä tekijä etenkin Afrikassa. Väestönkasvu puolestaan kuluttaa kiihtyvällä nopeudella maapallon rajallisia resursseja. Lisäksi väestönkasvu aiheuttaa sotia ja erilaisia konflikteja, laajaa nälänhätää sekä Länsi- Eurooppaan suuntautuvaa elintasopakolaisuutta. Jotta alikehittyneillä mailla olisi realistiset mahdollisuudet parempaan huomiseen, tulee Suomen valtion osaltaan antaa kaikille kehitysmaille niiden velat anteeksi. Lisäksi Suomen tulee käyttää kansainvälisiä suhteitaan, jotta myös muut maat toimisivat samoin. Erityisesti Suomen hallituksen tulee painostaa muiden EU-maiden hallituksia tämän tavoitteen toteutumiseksi. Velkojen anteeksianto on perusteltua myös siksi, että velat ovat syntyneet lähes poikkeuksetta diktatuurihallituksien aikana, ja ne ovat hyödyttäneet vain diktaattoreja. Nyt tavallinen kansa joutuu maksamaan diktaattorien velat. Tämä on mielestämme moraalisesti väärin. Velkojen anteeksiantaminen toteutetaan luonnollisesti vain siinä tapauksessa, että kyseisessä maassa on demokraattisilla vaaleilla valittu, kansalaisten perusoikeuksia kunnioittava presidentti ja hallitus, tehokkaasti toimiva hallinto, vähäinen korruptoituneisuus sekä hyvä ihmisoikeustilanne. Tällaisille maille voidaan myöntää kohtuullisissa määrin uutta lainaa perusteltuihin tarkoituksiin. 5.3. Suomeen ja suomalaiseen elämäntapaan sopeutuminen Ensisijainen vastuu Suomeen ja suomalaiseen elämäntapaan sopeutumisessa eli niin kutsutussa kotoutumisessa tulee aina olla maahanmuuttajalla itsellään. Tärkein tekijä on kotimaisen kielen oppiminen. Suomen kielen opiskelu ja sen hallinta yleisen kielitutkinnon perustasolla 1-2 tulee kytkeä pysyvän oleskeluluvan perusteeksi kaikilla maahanmuuttajaryhmillä. Tämän velvoitteen laiminlyöviä maahanmuuttajia ei lainkaan päästetä suomalaisen sosiaaliturvan piiriin. Poikkeuksen tästä tekee työperäisille maahanmuuttajille maksettava lapsilisä. Lisäksi kielen opiskelu- ja kielitaitovaatimuksista voidaan tapauskohtaisesti poiketa niiden kiintiöpakolaisten kohdalla, joiden terveydentila on erityisen huono tai he ovat hyvin iäkkäitä. Työperäinen maahanmuuttaja voi vähentää suomen kielen vapaaehtoisesta opiskelusta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset täysimääräisinä verotuksessaan. Kiintiöpakolaisten kielikoulutuksesta vastaa Suomen valtio. Myös työperäiset maahanmuuttajat ovat oikeutettuja osallistumaan valtion järjestämään koulutukseen, mikäli niissä on tilaa. Kaikki sosiaaliturva muutetaan vastikkeelliseksi. Sen saaminen kytketään kielitaidon edistymiseen. Tämän koskee kaikkia maahanmuuttajia. Näin myös naiset ja pienet lapset saadaan suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin piiriin. Tämä estää nykyisin useissa maahanmuuttajaperheissä olevan tavan, jossa kotiväki pitää lapset kielitaidottomina ja tiukasti kiinni omassa perinteessä. Ei ole realistista ajatella, että maahanmuuttajat oppisivat Suomen kielen jossain muualla kuin koulussa. Siksi peruskoulun resursseja suomen kielen opetukseen tulee lisätä merkittävästi. Sisäisen motivaation synnyttämiseksi ja oppimisen tehostamiseksi kouluista tulee vaiheittain, mutta nopeasti, poistaa kaikki omakieliset ryhmät, luokat, tulkit ja avustajat. Näin maahanmuuttajien on pakko ottaa vastuuta itsestään ja oppimisestaan. Joustoa kielen opettelun suhteen ei saa olla. Erityisesti tulkkaukseen ja englanninkieliseen palveluun suunnattuja resursseja vähentämällä luodaan tehokas kannustin suomen kielen 11
oppimiseksi. Kun suomalaista hyvinvointivaltiota tulkkeineen ja rahaa jakavine viranomaisineen ei ole, syntyy tarve opetella kieltä. Jos maahanmuuttaja ei halua opiskella suomen kieltä, vaan hän haluaa käyttää tulkkia, tulee hänen maksaa kustannukset itse. Kiintiöpakolaisille tulkkauspalveluja voidaan järjestää enintään kahden vuoden ajaksi alkaen siitä, kun hän tuli Suomeen. Perustellusta syystä hänelle voidaan myöntää tarveharkintaista sosiaalitukea tulkkaukseen vielä yhden (1) lisävuoden ajaksi. Tämä sosiaalituki vähennetään hänen muista sosiaalituistaan. Yhteensä kiintiöpakolaiselle voidaan siis myöntää tulkkauspalveluja maksimissaan kolmen vuoden ajalle. Perusopetuksessa keskeisiksi tavoitteiksi kielen oppimisen lisäksi tulee nostaa seuraavat seikat: 1. kasvattaa lapsia niin syntyperäisiä kuin maahanmuuttajiakin suomalaiseen kulttuuriin, 2. siirtää suomalaista kulttuuria ja Suomen historiaa seuraaville sukupolville sekä 3. kasvattaa lapsia kohtaamaan muuttuva, kansainvälinen maailma ylpeinä suomalaisuudestaan. Monikulttuurisuuteen myönnetyt resurssit kohdennetaan merkittävissä määrin sellaiseen toimintaan, joka aktivoi nimenomaan maahanmuuttajanaisia ja saa heidät myös kodin ulkopuolelle kohtaamaan kantasuomalaiset. Näin helposti kotiinsa eristyksiin jäävät maahanmuuttajanaiset saadaan lähemmäksi suomalaista yhteiskuntaa ja sen arvoja. Tämä puolestaan edesauttaa pienten maahanmuuttajalasten ja erityisesti tyttöjen kielitaidon kehittymistä sekä heidän kiinnittymistään osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Huonoimmassa vaihtoehdossa lapset viettävät varhaisimmat elinvuotensa kodissaan suomea osaamattoman äitinsä kanssa. Juuri näiden vuosien aikana tulisi kielitaidon kehittymisen ja suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumisen tapahtua. Monet maahanmuuttajat tulevat kulttuureista, joissa naisten asema on huomattavasti huonompi kuin Suomessa. Naisten aktivoiminen on yksi tärkeimmistä onnistuneen integraation edellytyksistä. Ottamalla maahanmuuttajanaiset aktiivisesti mukaan suomalaisen yhteiskunnan toimintaan, saadaan palautettua myös maahanmuuttajavanhempien auktoriteetti. Nykyään monen maahanmuuttajaperheen ongelma on se, että uuden kotimaan kieltä, kulttuuria ja toimintatapoja osaavat ja tuntevat lapset saavat liikaa valtaa vanhempiinsa. Tällaisessa perheessä lapsesta muodostuu vanhempien ikkuna maailmaan. Asian pitäisi tietenkin olla toisin päin. Näissä perheissä vanhemmilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tarrautua perinteisiin. Tämä ei edistä perheenjäsenten kiinnittymistä suomalaiseen yhteiskuntaan. Valtion, kuntien ja kaupunkien tulee omalla politiikallaan estää pakolaisten keskittyminen tiettyihin kaupunkeihin tai kaupunginosiin. 5.4. Perheenyhdistämiset Suomen valtion kustantamat perheenyhdistämiset Suomeen muiden kuin turvapaikan saaneiden kiintiöpakolaisten osalta lopetetaan välittömästi. Näissä perheenyhdistämisissä otetaan DNA-testit automaattisesti käyttöön, jotta voidaan varmistaa, että perheen yhdistämistä vaativat henkilöt ovat sukua keskenään. Perheen käsitteeksi määritellään isä, äiti, biologiset lapset ja ottolapset. Myös yhden aikuisen perheet ovat tämän määritelmän mukaisia perheitä. Perheenjäseniksi ei lasketa esimerkiksi pakolaisen isovanhempia, hänen siskojaan ja veljiään tai serkkujaan eikä täysi-ikäisen pakolaisen vanhempia. Perheenkokoajan tulee pystyä itse osoittamaan, että perhesuhteet ovat syntyneet jo lähtömaassa. 12
Perheenyhdistämiset voidaan tapauskohtaisesti sallia muillekin kuin kiintiöpakolaisille, jos Suomessa asuva perheenjäsen kykenee elättämään muut perheenjäsenet ilman suomalaisen yhteiskunnan merkittävää taloudellista tukea. Ensi sijassa perheenyhdistämiset tulee tehdä kiintiöpakolaisten lähtömaata lähinnä olevaan turvalliseen maahan. Niiden toteuttamista voidaan tukea kohtuullisella rahasummalla kertakorvauksena. 6. Kansalaisten turvallisuuden lisääminen Kansalaisen henkilökohtaista koskemattomuutta loukkaavista sekä henkeä ja terveyttä vaarantavista väkivaltarikoksista annetut tuomiot ovat liian lyhyitä, eivätkä vastaa kansalaisten enemmistön oikeuskäsitystä. Vakavia väkivaltarikoksia ovat esimerkiksi henkirikokset ja niiden yritykset, törkeät pahoinpitelyt, seksuaalirikokset ja kuolemantuottamukseen johtaneet rattijuopumukset. Erityisen tuomittavina niitä on pidettävä silloin, kun ne kohdistuvat puolustuskyvyttömään henkilöön, esimerkiksi pieneen lapseen tai vanhukseen. Ongelma ei ole puutteellisissa laeissa, vaan niiden soveltamisessa. Keskeinen ongelma on se, että rikoksista annetut rangaistukset eivät ole ankaruudeltaan missään mittasuhteessa verrattuna moniin muihin rikoksiin, esimerkiksi talousrikoksiin. Ehdonalaiseen vapauteen pääsemisen ei tule olla nykykäytännön mukainen automaatio, vaan sen tulee olla mahdollista vain niille tuomituille, jotka ovat rangaistustaan suorittaessaan osoittaneet ansaitsevansa ehdonalaiseen pääsyn. Vakavista väkivaltarikoksista langetetut vankeustuomiot tulee aina suorittaa täysimääräisesti riippumatta siitä, onko tekijä ensikertalainen vai rikoksenuusija. Myöskään syyntakeettomuus ei saa edesauttaa lyhyemmän tuomion tai pakkohoitojakson saamista vakavissa väkivaltarikoksissa. Ehdollisten tuomioiden lisäksi rikokseen syyllistyneen täytyy omalla työnteollaan täysimääräisesti korvata kaikki aiheuttamansa vahingot, milloin se suinkin on mahdollista. Kyse ei ole sovittelusta vaan konkreettisesta vahinkojen korvaamisesta. Mikäli teosta aiheutunut vahinko ei ole rahallisesti korvattavissa (esimerkiksi kuolemantuottamus), tulee tuomio määrätä aina ehdottomana vapausrangaistuksena. Erityisesti alaikäisiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia tulee koventaa merkittävästi ja niistä langetetut tuomiot on aina suoritettava ehdottomana vapausrangaistuksena. Näiden rikosten tutkintaa tulee tehostaa merkittävästi, jotta vältytään aiheettomilta syytteiltä ja tuomioilta. Rangaistusten ei tule toimia ainoastaan pelotteena. Niiden tehtävänä on myös suojella yhteiskuntaa ja lainkuuliaisia kansalaisia rikollisilta. Toistuvasti vakaviin väkivaltarikoksiin syyllistyvät rikoksenuusijat on pysyvästi eristettävä muista ihmisistä. Nuorten henkilöiden tekemiin rikoksiin on puututtava varhaisessa vaiheessa ja riittävän tehokkain keinoin. Näin estetään monen nuoren ajautuminen pysyvästi rikollisen elämäntavan piiriin. Kansalaisten oikeutta puolustaa itseään, perhettään ja omaisuuttaan on lisättävä merkittävästi. Esimerkiksi väkivaltarikoksen uhriksi joutuvalla tulee olla täysi oikeus puolustaa itseään. Tällaisissa tapauksissa hätävarjeluun turvautuvan henkilön oikeutta puolustautua oikeudetonta hyökkäystä vastaan tulee lähtökohtaisesti tulkita puolustautujan hyväksi. 13
Tiettyjä tuomioita tulee laskea tai luopua niistä kokonaan. Tällaisia tuomioita ovat esimerkiksi sanan- ja ilmaisunvapauteen liittyvät tuomiot. Suomi on 2000-luvulla saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta peräti 40 moitetta toistuvista ihmisoikeusrikkomuksista, esimerkiksi liian pitkiksi venyneiden oikeuskäsittelyjen johdosta. Suomen valtion on kiinnitettävä entistä tarkemmin huomiota Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja noudatettava sitä kaikissa tilanteissa. Toisenlainen käyttäytyminen ei sovi länsimaiseksi oikeusvaltioksi itseään kutsuvalle demokratialle. 14