Näkökulmia kirjallisuuteen, ensimmäinen tapaaminen Cecilia Therman SULJETHAN MATKAPUHELIMESI!
Päivän ohjelmasta Esittelykierros Kysely kurssiin liittyvistä toiveista Katsaus kirjallisuuskäsitysten historiaan Kotitehtävä
Luennoitsijasta Filosofian maisteri 2003, pääaine englannin kieli, sivuaineet filosofia ja taidehistoria. Parhaillaan teen väitöskirjaa, jossa tutkin sitä, miten ihmiset tulkitsevat kaunokirjallisia tekstejä. Hurjan innostunut opettamisesta.
Historiallinen katsaus Ensin muutama sana siitä, miten käsitys kirjallisuudesta on muuttunut. Sitten muutama sana siitä, miten kirjallisuudentutkimus on syntynyt ja miten eri tutkimussuunnat käsittävät kirjallisuuden.
Historiallinen katsaus Käsite kirjallisuus ja kirjallisuudentutkimus etenkin sellaisina kuin me nyt ne ymmärrämme ovat varsin uusia. Monia nykyään kirjallisuutena pidettäviä teoksia ei ole aikanaan ajateltu sellasiksi esim. Gilgamesh (n. 1500 ekr.)
Varhaisia kirjallisuuskäsityksiä Antiikki (erityisesti Platon ja Aristoteles n. 400-300 ekr.): draama ja runous ensisijaisesti välineitä saada aikaan tietynlainen reaktio yleisössä. Renessanssi (n. 1300-1500): runoutta pidettiin ikään kuin jatkumona todellisuudelle. Runoilijat toimivat vaikutusvaltaisten ja rikkaiden ihmisten suojeluksessa, sepittivät runojaan tilaustyönä tai tehdäkseen vaikutuksen mahdollisiin suojelijoihin. Yleisö oli yleensä sekä kirjailijalle että kuulijoille tuttua.
Nykyaikaisen kirjallisuuskäsityksen synnyn taustaa Timothy J. Reiss: Meaning of Literature Keskeistä 1500-luvun loppupuolella Länsi- Euroopassa koetut uskonnolliset, poliittiset ja taloudelliset kriisit, jotka repivät kansan ja synnyttivät tunteen kaaoksesta. Yritettiin ratkaista yhtenäistämällä kieltä ja ajattelua. Tavoitteena luoda yhtenäisiä kansakuntia.
Nykyaikaisen kirjallisuuskäsityksen synty "nykyaikaisen" kirjallisuuskäsityksen synty sijoittuu romantiikkaan 1700-1800 -luvun vaihteeseen romantiikassa kirjallisuuden arvostus korkeimmillaan miellettiin itsenäiseksi taiteen muodoksi, jossa mielikuvitukseen perustuvilla lajeilla, kuten lyriikalla ja romaanilla, oli keskeinen osa kirjallisuuden ja lukuharrastuksen katsottiin ilmentävän kansakunnan sivistyksen tasoa ja henkisen elämän ydintä - pyrkimys "korkean" kirjallisuuden erottamiseen muista muodoista kirjailija väärinymmärretty edelläkävijä
Kirjallisuudentutkimuksen taustaa Antiikissa kieli ymmärrettiin voimakkaana välineenä, jolla voidaan vaikuttaa ihmisiin. Kriitikoiden tehtävä osoittaa, millä tekniikalla saatiin aikaan haluttu vaikutus. Kristinuskon synnyttyä syntyi voimakas pyhien tekstien tutkimisen ja tulkitsemisen traditio (hermeneutiikka). Kirjallisuudentutkimus tämän perinteen perillinen. Renessanssin aikana alkoi kehittyä nykyaikainen kielen tutkimus, filologia. Romantiikan aikana Friedrich Schleiermacher perusti modernin hermeneutiikan, joka tulkitsi maallisia kirjoituksia samaan tapaan kuin uskonnollinen hermeneutiikka.
Modernin kirjallisuudentutkimuksen synty Vaikutteita positivismista: luonnontieteistä innoituksensa saaneesta tiedekäsityksestä, joka korosti teorioiden testaamista, kaikenlaista systemaattisuutta tieteessä. Etsittiin syy- ja seuraussuhteita. Hippolyte Taine (1828-93) pyrki kuvaamaan, miten rotu, ympäristö ja ajankohta vaikuttavat kirjallisuuden syntyyn. Ferdinand Brunetière (1849-1906) loi Darwinin innoittamana teorian kirjallisuuden lajeista ja niiden evoluutiosta. Psykologia tärkeä viitekehys selitettäessä, miksi tietty kirjailija kirjoitti tietyllä tavalla.
Vastavoimia positivismille Monille kirjallisuuskritiikki oikeastaan yksi taiteen muoto. Benedetto Croce (1866-1952): idealistinen taideteoria, taide kaikkien kritiikin käsitteiden yläpuolella. Stéphane Mallarmé (1842-1898): symbolistinen taideteoria, kirjallisuuden kieli autonomista, ei viittaa mihinkään.
Kirjallisuuden määritelmiä eri tutkimussuuntien näkökulmasta Essentialistiset määritelmät - olettavat että kirjallisuudella on jokin "syvin olemus". Alkuperä Kirjailija (biografistinen tutkimus) Aikakauden taloudelliset ja yhteiskunnalliset valtasuhteet (esim. marxismi ja jälkikolonialismi) Ilmaisukeinot Antiikin poetiikka (runousoppi) ja retoriikka Formalismin ajatus kirjallisuuden kielestä erityisenä kielenkäytön muotona, jolle on ominaista kielen kohosteisuus (erityiset tyylipiirteet) ja vieraannuttaminen. Fiktiivisyys (mielikuvituksellisuus)
Antiessentialistiset näkemykset Kirjallisuudella ei ole mitään syvintä olemusta. Kirjallisuus on kirjallisuutta, koska sitä lähestytään sellaisena (esim. Ingarden). Kirjallisuus on sitä, mitä kirjallisuuden määrittelemisestä vastuussa olevat instituutiot (kustantajat, kriitikot, opettajat) pitävät kirjallisuutena (esim. Dickie). Strukturalismi: mitä tahansa merkkiyhdistelmiä voidaan analysoida kirjallisuudentutkimuksen menetelmin (esim. Barthes). Tutkitaan tapoja tuottaa puhetta (Foucault'n diskurssin käsite). Jälkistrukturalismi: kirjallisuus moniäänisyyttä, joka alati pakenee kaikkia määritelmiä (esim. Derrida).
Lähteitä Korhonen Kuisma. "Kirjallisuudentutkimuksen alue". Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. Toim. Outi Alanko ja Tiina Käkelä-Puumala (toim.) 2. painos. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura 2003, 7-36. Tompkins, Jane P. "The reader in history: The changing shape of literary response". Reader-response criticism: From formalism to post-structuralism. Toim. Jane P. Tompkins. Baltimore: Johns Hopkins University Press, 1980.