LAPIN YLIOPISTO Yhteiskuntatieteiden tiedekunta 20.4.2011 Opetus- ja kulttuuriministeriö 10.3.2011 Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto Korkeakoulu- ja tiedeyksikkö Oikeustieteellinen ala, psykologian ala, teologian ala ja yhteiskuntatieteellinen ala (yliopistot) Keskustelutilaisuus 14.3.2011 KESKUSTELUKYSYMYKSET TUTKINNOISTA JA KOULUTUSVASTUUSTA Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan vastaukset Yhteiset kysymykset tutkinnoista ja koulutusvastuusta 1) Onko tutkintojen ja koulutusvastuiden osalta säädöksissä (yliopistolaki 558/2009, yliopistojen tutkintoasetus 794/2004, yliopistojen koulutusvastuuasetus 568/2005) yleisiä muutostarpeita? Matkailututkimus otettiin tiedekunnan pääaineeksi vuonna 1999. Tuolloin opetusministeriön kanssa sovittiin, että matkailututkimus voidaan katsoa sisältyvän tiedekunnan/yliopiston koulutusvastuualoihin. Matkailututkimusta pääaineena voi opiskella ainoastaan Lapin yliopistossa minkä vuoksi esitämme, että se lisätään koulutusvastuuasetuksen liiteosaan omana oppiaineenaan. Toinen muutostarve liittyy sosiaalityön kelpoisuuden tuottavan kandidaatti- ja maisterikoulutuksen yhteenlaskettuun laajuuteen. Koulutukseen esitetään jatkuvasti monia sisällöllisiä lisäystarpeita yhteiskunnallisten ongelmien monimutkaistuessa ja eriytyessä, ja kaikissa yliopistoissa koulutus toteutetaan jo nyt selvästi yhteiskuntatieteellistä tutkintokokonaisuutta laajempiin pääaineopintoihin perustuvana. Koulutuksen laajuudeksi esitetään 330 opintopistettä psykologikoulutuksen tavoin nykyisen 300 opintopisteen sijaan. Muutoin tiedekunta näkee tärkeänä säilyttää sosiaalityön koulutusta koskevan nykyisen sääntelyn, jossa määritellään sosiaalityön koulutuksen vastuuyliopistot, koulutukseen kuuluva käytännön opetus sekä säädetään sosiaalityön erikoistumiskoulutuksesta ja sen erikoistumisaloista ammatillisesti painottuneena lisensiaatintutkintona. 2) Tutkintoja ja koulutusvastuita määritellään eri tavoilla ja käsitteillä yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Myös yliopistojen koulutusalojen kesken on eroja käytettävissä käsitteissä. Säädöksissä käytettyjä käsitteitä ovat muun muassa toimiala (L 351/2003), koulutustehtävä (L 351/2003), koulutusvastuu (L 558/2009), ala (L 558/2009), koulutusala (L 558/2009), opinala (A 464/1998), koulutusohjelma (L 558/2009 ja L 351/2003), tutkinto-ohjelma (OPM A 568/2005), oppiaine (A 794/2004), oppiaineryhmä (OPM A 568/2005), pääaineen asemassa oleva (OPM A 568/2005), suuntautumisvaihtoehto
(A 352/2003) ammatillinen jatkotutkinto (L 558/2009), erikoistumiskoulutus (L 558/2009), erikoistumisopinnot (A 464/1998), ammatilliset erikoistumisopinnot (L 351/2003), erikoisala (A 678/1998) ja erilliset opinnot (A 1082/2009). Millainen on koulutusalojen näkemys tutkinto- ja koulutusvastuusäädöksissä käytettävistä käsitteistä? Säädöksissä olisi yhtenäistämisen varaa, vaikkakin alan sisällä ollaan kohtuullisen yksimielisiä käytettävistä käsitteistä. Säädöksissä tarvitaan edelleen ammatillisena jatkotutkintona suoritettava erikoistumiskoulutus, jotka ovat käsitteinä vakiintuneet työelämän käyttöön ja tehtävärakenteisiin. 3) Tarvitaanko alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon tavoitteissa muutoksia? Tarvitaanko tieteellisen ja taiteellisen jatkokoulutuksen tavoitteissa muutoksia? Yhteiskuntatieteellisen alan tutkintojen tavoitteet ovat nykyisessä asetuksessa hyvin määritelty. Jatkokoulutuksen osalta on tärkeä huomioida myös ammatillinen jatkotutkinto erikoistumiskoulutuksena, sillä koulutusrakenteessa tarvitaan myös ammatillis-tieteellistä jatkokoulutusvaihtoehtoa. Säädösten tavoitteisiin ei näidenkään osalta tarvita muutoksia. 4) Tarvitaanko mainintaa koulutuksen järjestämisestä oppiainepohjaisesti ja koulutusohjelmina? Tarvitaanko maisteriohjelmia koskevia säädöksiä? Yhteiskuntatieteen alalla on luovuttu koulutusohjelma-käsitteestä koska ne ovat olleet synonyymeja oppiaineille. Maisteriohjelmia koskevia säädöksiä ei tarvita, koska maisteriohjelmia järjestetään olemassa olevien koulutusvastuiden suomissa puitteissa. Tarvitaanko alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon rakenteissa, tutkintojen laajuuksissa tai opintosuorituksien laajuuksissa muutoksia? Onko tarvetta määritellä tieteellisen ja taiteellisen jatkokoulutuksen laajuutta tai kestoa? Sosiaalityön osalta esitetään kandidaatti- ja maisterikoulutuksen yhteenlaskettu laajuus nostettavaksi 330 opintopisteeseen psykologikoulutuksen tavoin (ks. kysymys 1). Pääaineopinnot on jo nyt laajennettu muita yhteiskuntatieteellisen alan oppiaineita laajemmaksi, mutta tutkintokokonaisuuden nykyinen mitoitus ei ole riittävä ratkaisemaan tarvetta monipuolistaa koulutuksen sisältöjä työelämän osaamistarpeisiin vastaamiseksi. Jatkotutkintojen laajuus ja kesto ovat alalla määritelty, laajuuden lisäämistä myös asetukseen voitaisiin harkita. 5) Tarvitaanko lisensiaatin tutkintoa ja lisensiaatin tutkintoon sisältyviä erikoistumiskoulutuksia (erikoispsykologi, erikoissosiaalityöntekijä) koskeviin säädöksiin muutoksia? Tarvitaanko säädöksiä, jotka koskevat korkeakoulujen muuta kuin tutkinnon suorittamiseen tähtäävää koulutusta? Tiedekunnassa koordinoidaan valtakunnallisena yhteistyönä järjestettyä sosiaalityön erikoistumiskoulutusta. Koulutuksella on vahva tarve työelämän erikoisosaamisen tarpeisiin vastaamiseksi. Nykyiset säännökset on tärkeä säilyttää. Säädöksiin tarvitaan kuitenkin lisäys koulutusvastuuyliopistoista samalla tavalla kuin peruskoulutuksenkin osalta on säädetty. Koulutusvastuuyliopistot ovat samat.
6) Tarvitaanko muutoksia koulutusaloihin? Millaisia näkemyksiä koulutusvastuun säätelystä? Koulutusaloihin ei esitetä muutoksia ainoastaan kohdassa yksi esitys matkailututkimusoppiaineen lisäämisestä liitteeseen. Sosiaalityön erikoistumiskoulutukseen esitetään koulutusvastuuyliopistojen säätämistä vastaavalla tavalla kuin alan peruskoulutuksessa, koulutusta järjestävät yliopistot ovat samat. Alakohtaiset kysymykset Yhteiskuntatieteellinen ala 1) Syventävien opintojen järjestämisen aloittaminen ja järjestämisestä luopuminen yhteiskuntatieteellisellä alalla edellyttää yliopiston esitystä. Millä tavoin koulutusvastuun muutoksista tulisi jatkossa päättää? Samalla tavalla kuin tälläkin hetkellä. 2) Tarvitaanko yhteiskuntatieteellisellä alalla ala- ja oppiainekohtaista koulutusvastuun jaottelua yliopistojen kesken? Mikäli tarvitaan, millainen jaottelun tulisi olla? Alakohtainen, oppiainekohtainen vai jotakin muuta? Miten sosiaalityön asema pitäisi säädösrakenteessa ottaa huomioon? Tarvitaanko muutoksia koulutusvastuun jaottelussa yliopistojen kesken? Koulutusvastuujaottelua tarvitaan edelleenkin. Pääsääntöisesti koulutusvastuujaottelu riittää, mutta pitää olla myös mahdollisuus oppiainekohtaiseen. Koulutusvastuisiin emme esitä muutoksia (huom. aikaisemmin esitetty matkailututkimus). Sosiaalityön koulutus on tärkeä eriyttää jaottelussa sosiaalitieteistä, sillä nykyisellään sosiaalityön koulutus on näistä laajinta, mutta sen erillinen tilastointi ja arviointi ei ole mahdollista. Sosiaalityön koulutuksen erillisyys jaottelussa on tärkeä myös siksi, että alan työvoimatarve kasvaa ja työntekijöistä on jatkuvasti pulaa, jolloin koulutuksen erillinen seuranta on tarpeen. Sosiaalityön oppiaineen osalta koulutusvastuuta koskevat säädökset tarvitaan edelleen. Vastuuyliopistot ovat samat kuin voimassa olevassa säädöksessä, joten muuttamisen tarvetta ei ole. Myös jatkokoulutuksena suoritettavaan sosiaalityön erikoistumiskoulutukseen tarvitaan koulutusvastuusäädös. Sosiaalityö poikkeaa monin tavoin yhteiskuntatieteellisen alan muista koulutuksista ammatillisen kelpoisuuden tuottavana koulutuksena, jolloin sitä koskeva oma sääntely on laajemminkin tarpeellinen. Koulutusvastuun lisäksi on tarpeen säätää koulutuksen käytännön opetuksesta/harjoittelusta sekä erikoistumiskoulutuksesta. Koulutuksen kokonaismitoitukseen esitetään säädettäväksi laajennus. 3) Voiko samanniminen ala tai oppiaine olla eri koulutusaloilla, esimerkiksi tilastotiede (luonnontieteellinen ja yhteiskuntatieteellinen ala) ja filosofia (humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen ala)? Kyllä voi mikäli sille on selkeät perusteet. Samalla on tarpeen kuitenkin huomioida tilanteesta mahdollisesti seuraavat ongelmat.
4) Onko säädösmuutostarpeita, joita yhteiskuntatieteellinen ala haluaa tuoda esille? Nykyiset säädökset ovat toimivia ja tarpeellisia. Tiedekunta on asianomaisissa kohdissa esittänyt täsmentävät muutostarpeet. Muita tarpeita ei ole.
LAPIN YLIOPISTO Yhteiskuntatieteiden tiedekunta 20.4.2011 Opetus- ja kulttuuriministeriö 25.2.2011 Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto Korkeakoulu- ja tiedeyksikkö KESKUSTELUKYSYMYKSET KORKEAKOULUJEN OPISKELIJAVALINNOISTA Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan vastaukset 1. Mitä alanne näkökulmasta erityistä pitäisi opiskelijavalintojen kehittämislinjausten toimeenpanossa ottaa huomioon? Kysymys on hyvin laaja, kommentteja tulee muissa kohdissa. 2. Missä koulutuksissa ja missä määrin hakijoita voidaan alallanne valita nykyistä laajempiin kokonaisuuksiin? Missä aikataulussa uudistus tapahtuu? Lähitieteen aloilla ja pienissä hakukohteissa valinta nykyistä laajempiin kokonaisuuksiin voi olla mielekästä. Meillä on kansainvälisten suhteiden ja valtio-opin sisäänotto yhdistetty politiikkatieteiden sisäänotoksi. Sosiaalityössä itsessään on suuri sisäänotto, mutta tiedekunnan muiden aineiden hakukohteiden vähentämistä voidaan miettiä vuoden 2013 opiskelijavalintoihin. 3. Missä määrin todistusten perusteella tapahtuvat opiskelijavalinnat tulevat alallanne lisääntymään? Missä aikataulussa uudistus tapahtuu? Yhteiskuntatieteen alalla ei ole pelkästään ylioppilastutkinnon perusteella valittu opiskelijoita. Pääsykokeita on sinällään jo pidetty motivaation mittarina. Pääsykokeeseen valmistautuminen ja pääsykokeet antavat opiskelijalle kuvaa alasta, joka ei varsinaisesti lukio-opinnoissa tule esille. Todistuksella sisälle ottaminen merkitsisi tällä alalla todennäköisesti käyttämättömiä opiskelupaikkoja. Opiskelijavalinnoissamme otamme puolet sisälle ylioppilastutkinnon ja pääsykokeen perusteella ja puolet pelkän pääsykokeen perusteella. 4. Millainen kiintiöinti eri hakijaryhmien (ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakevat tai korkeakoulututkinnon suorittaneet/opinto-oikeuden saaneet) välillä johtaisi alallanne siihen, että siirtymäaika toiselta asteelta korkeakoulutukseen lyhenisi. Mitä näkökohtia kiintiöinnissä tulee alallanne ottaa huomioon? Ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeville varattava kiintiö varmaan lyhentäisi siirtymäaikaa. Kiintiöinnin tarve ja varsinkin suuruus määräytyy yliopiston/yksikön koon ja kiinnostavuuden perusteella.
5. Miten kansainvälisten opiskelijoiden valinta alallanne olisi parasta toteuttaa? Tiedekuntaamme voi päävalinnan kautta hakeutua englanninkielisellä pääsykokeella ainoastaan politiikkatieteisiin. Lisäksi meillä on kaksi kansainvälistä maisteriohjelmaa ja jatkossakin rekrytointi on tarkoitus hoitaa maisteriohjelmien kautta.