Äkkilähtö löhöilylle. Uudet edustusasut koeajossa. Spirit. Lääkintäosaamista. Yleiseen käyttöön puvut tulevat jo ensi vuonna uutiset, sivu 4

Ruotuväki, PL 25, 00131 HKI MP2 Itella Oyj Uudet edustusasut koeajossa Yleiseen käyttöön puvut tulevat jo ensi vuonna uutiset, sivu 4 puolustusvoimien uutislehti 49. vuosikerta n:o 14 (1081) 4.8.2011 verkossa > www.ruotuvaki.fi Kuva: Esa Ylijääskö Äkkilähtö löhöilylle Heinäkuun saapumiserästä monet lykkäävät asepalveluksensa aloittamista vasta saamansa opiskelupaikan vuoksi. Esimerkiksi yliopistot ilmoittavat opiskelupaikoista vasta kesällä. Näin varuskunnissa aiheutuu lyhyessä ajassa selkeä poistuma. Alijäämää pyritään paikkaamaan Äkkilähtö-kampanjalla, jolla tiedotetaan toimettomille nuorille varuskunnissa vapautuneista varusmiespaikoista. uutiset, sivu 3 Lääkintäosaamista vietiin Afganistaniin maailmalla, sivu 6 Rauhanturvaajien tulikoe Liettuassa reportaasi, sivu 7 Spirit of the Buffalo purjeveneen tarina vapaalla, sivu 15

2 ruotuväki 14/2011 pääkirjoitus 4.8.2011 Hyviä uutisia Myös medialla on vastuunsa ilmapiirin muuttamisesta. MTV3:n viime kuussa Porissa järjestämällä SuomiAreenalla puhuneen Esko Ahon mielestä maassamme on vallalla ennenkokemattoman huono ilmapiiri. Entinen pääministeri ja nykyinen Nokian yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Aho sanoo, että huono ilmapiiri näkyy päivittäin myös muun muassa mediassa ja esimerkiksi lehtien kokonaissävy on hirveän negatiivinen. Ahon mielestä myös medialla on vastuunsa ilmapiirin muuttamisesta. Samaan hengenvetoon hän haluaisi, että seurattaisiin myönteisiä asioita ja kerrottaisiin esimerkkejä hyvin tehdyistä asioista ja miten niissä onnistuttiin. Siispä tuumasta toimeen. Ruotuväessäkin. Esko Ahon toiveiden mukaisesti. tornitouhua *** Äkkilähtö-kampanja on nimensä mukainen hanke, jonka on alunperin masinoinut Varsinais-Suomen Aluetoimisto, joka taas on Länsi- Suomen Sotilasläänin Esikunnan aluehallintoviranomainen alueellaan. Idean synty juontaa tilanteesta, jolloin eri oppilaitokset ilmoittavat vasta kesällä pääsykokeidensa tuloksista. Jos opiskelupaikka heltisi, niin nuori anoo todennäköisesti lykkäystä varusmiespalveluksesta. Häviölle joutuvat tällaisissa tilanteissa varuskunnat, joiden kiintiöt eivät täytykään. Kampanjan puitteissa on tulevia saapumiseriä odottelevilla nuorilla mahdollisuus päästä varusmiespalvelukseen lyhyelläkin varoitusajalla. Eikä tarvitse pitää välivuotta, jos ei pääsykokeissa tärpännytkään tai jos kunnon työpaikkaa ei heltiä. Voittajan puolella ovat myös varuskunnat, jotka voivat paikkailla riveihinsä mahdollisesti jo syntymässä olevia aukkoja. Varsinais-Suomessa on tänäkin kesänä tarjottuun täkyyn tarttunut nelisenkymmentä nuorta. Äkkilähtö-kampanjasta vastaa yksinoikeudella Varsinais-Suomen Aluetoimisto, joka operoi vuosittaisten tarpeiden mukaan: heinäkuun saapumiserän yhteyteen on aina laskettu tietty prosenttiluku, joka toimii eräänlaisena joustimena opiskelusta juontuvaa poistumaa vastaan. Muualla maassa ei vastaavaa mahdollisuutta ole. Ainakaan vielä. Hanke on kyllä tuttu esimerkiksi Helsingin Aluetoimistossa ja siellä nyökytelläänkin, että kyseessä on järkevä hanke. Mutta ennen päätösten tekoa halutaan tutkailla varsinais-suomalaisten vetämän kampanjan tuloksia. Yhtä kaikki, mainio idea varsinais-suomalaisilta. *** Virtasen Maalitehtaan toimitusjohtaja Kimmo Suomi vieraili Parivartio-lehden mukaan alkuvuodesta Salon messuilla ja tutustui siellä veteraani- ja reserviläisjärjestöjen edustajiin. Suomi ilmaisi halukkuutensa sotaveteraanien tukemiseen lupaamalla maalit ja tarvikkeet sotaveteraanin talon kunnostukseen. Selvä tapaus; maalit ja tarvikkeet olivat nyt olemassa ja työmieheksi ilmoittautui myös Kimmo Suomi. Hän sai puolestaan tulitukea paikallisten sotaveteraanien tukiryhmältä, Kuusjoen VPK:lta ja Kuusjoen Lions-klubilta. Talkooväkeä oli nyt kaikkiaan kolmisenkymmentä. Salon Kuusjoella asuvan sotaveteraani Kaino Lehtosen, 88, omakotitalon maali oli rapistunut pahanpäiväisesti. Ei ole enää nyt talon seinissä kiiltelee tuore maali. Sotaveteraani Lehtonen on vastamaalatun talonsa ansainnut. > jyrkivainio@hotmail.com nurkka Kysymyksiä kansanmurhista Kaikki alkoi siitä, kun kaksi kesälomailevaa opettajaa keksi yhteiseksi kiinnostuksen kohteekseen kansanmurhat. Joukkotuhonnat eivät ehkä ole opettajien tavanomaisin kesäkeskustelun aihe, mutta siinä tilliperunoiden ja vihtomisen ohessa tulivat puheeksi etiikan opettamisen haasteet ja siten dokumentti, Devil Came on Horseback. Se kertoo Sudanin Darfurista, jossa joukkomurhat saivat alkunsa vuonna 2003, kun Janjaweedit, paholaisen ratsumiehet, tappoivat arviolta yli 400 000 ihmistä. Miksi kukaan ei puutu? kysyy dokumentin päähenkilö, Darfurissa aseettomana tarkkailijana toiminut amerikkalainen Brian Steidle. Onko mahdollista, että sota hiipii elämäämme hitaasti, varkaan lailla? Miksemme tehneet jotain pysäyttääksemme sen? kirjoittaa puolestaan kroatialainen Slavenka Drakulic teoksessaan Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään. Kirjailija seuraa Haagin rikostuomioistuimen eteen tuotuja Bosnian Srebrenican joukkomurhan toteuttajien oikeudenkäyntejä ja yrittää ymmärtää, ovatko he ihmisiä vai paholaisia. Mitä mahtavat miettiä nyt Haagissa kenraali Ratko Mladic ja Radovan Karadžic, joita pidetään Bosnian kansanmurhan pääsyyllisinä? Puhuvatko he siitä, mitä tuli tehtyä Bosniassa kesäkuussa 1995? Miettivätkö he noiden 8 000 ihmisen omaisia? Ovatko he paholaisia vai ihmisiä? Paholainen esiintyy myös Roméo Dallairen kirjan nimessä Shake Hands with the Devil. Teos kertoo Ruandan kansanmurhasta vuonna 1994, jolloin maassa kuoli noin 800 000 tutsia ja maltillista hutua. Kenraaliluutnantti Dallaire toimi komentajana Ruandaan sijoitetuissa UNAMIR-joukoissa. Aihetta käsittelee myös Hotelli Ruanda - elokuva, joka kertoo kigalilaisesta hotellinjohtaja Paul Rusesabaginasta, joka pelasti hotellissaan yli 1 200 pakolaista kansanmurhalta. Elokuvassa eräs päähenkilöistä tiivistää länsimaalaisten ajatusmaailmaa: Luulen, että jos ihmiset näkevät kuvia näistä kauheuksista, he sanovat, että voi, miten kauheaa ja jatkavat syömistään. Mutta eivät kauheudet ole asioita, jotka tapahtuvat aina jossakin muualla kuin länsimaissa. Muutaman viikon takainen joukkomurha Norjassa on lähihistorian verisin, vaikkakin luvut kuolleiden määristä ovat pieniä edellä mainittuihin kansanmurhiin verrattuna. Mutta kuten Kauhajoen ja Jokelan koulusurmatkin aikanaan, nämä kauheudet koskettavat juuri siksi, että pahuus tulee lähelle ja on aivan yhtä käsittämätöntä. Moni kesälomaltaan pian palaileva opettaja miettii nyt, miten nuorten kanssa näitä asioita käsittelisi. Etiikkaa ei peruskoulussa opeteta erillisenä oppiaineena, mutta hyvän ja pahan, oikean ja väärän pohtimiselta ei voi koulumaailmassa välttyä. Ilman dokumentteja, kirjoja, elokuvia ja inhimillisiä kohtaloita tapahtumat eivät ehkä kosketa. Tiedonvälityksen nopeus takaa sen, että informaatiota saa, mutta mitä sillä pitäisi tehdä? Miksi ihminen tekee kauheuksia? Voidaanko niitä koskaan estää? Vastauksia kysymyksiin on vaikea löytää. Mutta ehkä tärkeämpää kuin vastausten löytäminen on jo se, että edes kysyy. Ehkä juuri siksi nuo opettajatkin kohtuullisen mittaisella kesälomallaan pohtivat pahuutta ja kysyvät: miksi? Päivi Hautalahti opettaja ja tiedotusalan reserviläinen kysymys Edellisessä lehdessä kysyimme: Onko neljän kuukauden palvelus järkevä vaihtoehto? mielipide Roskaa! Varusmies on juuri syönyt lounaan. Tarjottimella lojuu enää banaaninkuoret, jogurttipurkki ja lautasliina. Ne heitetään jätesaaviin, jonka sisältö aikanaan päätyy kaatopaikalle. Ruokailun jälkeen samaista taistelijaa käsketään siivoamaan päivystäjän pöytä turhista papereista. Ne lentävät iloisesti yksikön jäteastiaan, jossa jo ennestään lojuu käytettyjä ampumatauluja, muovia, ruoantähteitä, pulloja ja ties mitä. Jätteet ovat kiistämättä haaste nykyaikaiselle armeijalle. Todellisen jätetilanteen ei annettujen ohjeiden ja toimintamallien perusteella pitäisi olla edellä esitellyn kaltainen. Lähinnä varusmiesten ja kantahenkilökunnan välinpitämättömyyden seurauksena jätteet voivat päätyä vääriin keräysastioihin. En väitä, ettei jätteiden lajittelu toimisi Puolustusvoimissa riittävän hyvin, mutta tietoisuutta ja kannustusta lajitteluun esimerkiksi alokasoppitunneilla pitäisi lisätä ja lajittelua monipuolistaa. Lajiteltava jäte tulisi myös huomioida maastoharjoituksissa. Tämänhetkinen jätteidenlajittelupolitiikka ei tue kyseistä toimintamallia harjoituksessa kertyvän jätteen päätyessä lajittelemattomana kaatopaikoille. Toivottavasti tulevaisuuden Puolustusvoimissa tilanne on parempi, ja jätteet päättyvät aina oikeaan astiaan, oltiinpa harjoituksessa tai kasarmilla. Petteri Tuovinen Ent. Pohjois-Karjalan Prikaatin VMTK:n sihteeri, res. alikersantti Kyllä 26% 74% Ei Vastauksia yhteensä: 455 Seuraava kysymys: Olisitko valmis muuttamaan varuskunta-alueelle? Vastaa lähettämällä tekstiviesti Äänestykseen voi osallistua myös Ruotuväen RV K (kyllä) tai RV E (ei) numeroon 16308 www-sivuilla osoitteessa > www.ruotuvaki.fi KUSTANTAJA: Puolustusvoimat TILAUS-, LASKUTUS- JA OSOITEASIAT: Puh. 0299 500 718 Seuraava numero ilmestyy 25.8.2011 ISSN 0557-4897 (painettu) ISSN 1458-8005 (verkkolehti) PÄÄTOIMITTAJA Mikko Ilkko Puh. 0299 500 715 Fax. 0299 500 709 mikko.ilkko@mil.fi UUTISPÄÄLLIKKÖ Juha Heikkinen Puh. 0299 500 716 Fax. 0299 500 709 juha.heikkinen@mil.fi TUOTANTOSIHTEERI Kaarina Honkalammi Puh. 0299 500 717 Fax. 0299 500 709 kaarina.honkalammi@mil.fi TOIMITUSSIHTEERI Ossian Hartig 0299 500 617 Fax. 0299 500 709 ossian.hartig@mil.fi TOIMITTAJAT Kaartinjääkäri Jan Hellman Puh. 0299 500 618 Kaartinjääkäri Miika Lähdeniemi Puh. 0299 500 704 Kaartinjääkäri Kalle Mäkelä Puh. 0299 500 616 toimittajat.ruotuvaki@mil.fi LEVIKKISIHTEERI Kaartinjääkäri Henri Ågren Puh. 0299 500 718 VERKKOTOIMITTAJA Kaartinjääkäri Jan Telford Puh. 0299 500 739 verkkotoimittaja.ruotuvaki@mil.fi GRAAFIKKO Kaartinjääkäri Tuukka Hettula graafikko.ruotuvaki@mil.fi VALOKUVAAJA Kaartinjääkäri Esa-Pekka Ylijääskö Puh. 0299 500 703 kuvaajat.ruotuvaki@mil.fi arkisin kello 8.00 16.15 ruotuvaki@mil.fi Pirkanmaan Lehtipaino Oy Tampere 2011 Toimituksen ja palvelupisteen käyntiosoite: Punanotkonkatu 4, 00130 Helsinki, postiosoite: PL 25, 00131 Helsinki, Puhelinvaihde: 0299 800 Internet-osoite: > www.puolustusvoimat.fi/ruotuvaki

ruotuväki 14/2011 uutiset 3 Toimettomat äkkilähdöllä asepalvelukseen Kesäisin julkistettavat opiskelupaikat aiheuttavat poistumaa heinäkuun saapumiserissä. Äkkilähtö-kampanjasta on hyötyä sekä nuorille että puolustusvoimille. Kalle Mäkelä Heinäkuussa palveluksensa aloittavien määrä vähenee aina kevään pääsykokeiden tulosten tultua julki. Esimerkiksi yliopistot ja ammattikorkeakoulut ilmoittavat pääsykokeidensa tuloksista vasta kesällä. Näin monet lykkäävät armeijaan menoa alkavan palveluksen alla. Tästä aiheutuu melkoinen poistuma varuskunnissa, toteaa komentajakapteeni Hannu Heinonen Varsinais-Suomen Aluetoimistosta. Varsinais-Suomessa sekä Satakunnan alueella poistumaa pyritään paikkaamaan ns. Äkkilähtökampanjalla, jonka tavoitteena on muistuttaa etenkin toimettomia nuoria mahdollisuudesta astua armeijaan määrättyä aikaisemmin. Äkkilähtö on tulevia saapumiseriä odotteleville mahdollisuus päästä aloittamaan asepalvelus lyhyellä varoitusajalla, mikäli heillä ei ole esimerkiksi opiskelupaikkaa tai töitä, Heinonen valaisee. Tarjoamme heille hyödyllistä tekemistä. Työllistyminenkin voi olla helpompaa, kun asepalvelus on jo suoritettu, eikä armeija jää taustalle roikkumaan, hän summaa. Palvelusajan siirtäminen on toki mahdollista jokaiselle. Juuri palvelukseen astumisen aikaistaminen on Heinosen mukaan mahdollisuus, jota tulee teroittaa. Sanomalehdet tukena kampanjoinnissa Kuva: Esa Ylijääskö Alokas Olli Berg on joukkueensa ainoa äkkilähdön ottanut varusmies. Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueiden sanomalehdissä julkaistiin juhannuksen alla äkkilähdön mahdollisuudesta tiedottavat jutut. Heinonen toteaa, että Turun Sanomien sekä Satakunnan Kansan kirjoittamat artikkelit tavoittivat nuoret niin hyvin, ettei esimerkiksi äkkilähdöistä kertoville ilmoituksille tai tiedotteille ollut tarvetta. Tänä kesänä pelkästään Varsinais-Suomen alueelta noin 40 nuorta otti äkkilähdön armeijan harmaisiin. Myöhemmin tuli vielä kyselyjä, että onko tällainen mahdollisuus todella olemassa, Heinonen sanoo. Jokaisena vuonna ei ole kuitenkaan mahdollista hakeutua asepalvelukseen vielä kesän saapumiserän kynnyksellä. Ainakin viime vuonna mahdollisuus äkkilähtöön oli olemassa. Se edellyttää harkintaa vuosittaisten tarpeiden mukaan.turhien toiveiden herättäminen voi olla tuhoisaa, Heinonen toteaa. Kesän saapumiserän yhteyteen on Heinosen mukaan aina laskettu tietty prosentti, joka toimii eräänlaisena puskurina muun muassa opiskeluista johtuvaa poistumaa vastaan. Tänä kesänä kaikki halukkaat äkkilähtijät otettiin palvelukseen, Heinonen kertoo. Helsingin seudulla ei äkkilähtöjä mainosteta Olli Berg valitsi intin laiskottelun sijaan Kalle Mäkelä Elämään tulee näin enemmän järjestystä ja rutiinia. Täällä saa itseään niskasta kiinni. Turkulaisen Olli Bergin oli määrä aloittaa asepalvelus vasta ensi tammikuussa. Vaille töitä ja opiskelupaikkaa jäänyt Berg päätti löhöilyn sijasta ottaa luppoajastaan kaiken hyödyn irti. Hän ratkaisi asian ottamalla äkkilähdön armeijaan. Tuttavani vinkkasi minulle Turun Sanomien jutusta, joka käsitteli armeijan peruutuspaikkoja. Artikkelin luettuani päätin jo seuraavana päivänä aikaistaa palvelustani, Berg toteaa. Ratkaisunsa jälkeen Berg löysi itsensä jo pian Porin Prikaatin Huoltokomppaniasta varustesäkkiä purkamasta laiskojen kesäpäivien viettämisen sijasta. Pari ensimmäistä päivää meni pienessä shokissa, sillä kaikki oli niin erilaista kuin siviilissä. Mielessä pyöri pieni katumus, mutta nyt olen enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni. Todella suuri osa kavereistani kuitenkin lähti nyt kesällä inttiin. Oli kiva tulla inttiin, koska samassa komppaniassa ja joukkueessanikin on monta vanhaa tuttua, Berg valaisee. Ajatus aikaistetusta asepalveluksesta vaati pientä totuttelua myös tuoreen alokkaan kotona. Helsingin Aluetoimistossa ei ainakaan vielä ole koettu tarpeelliseksi kampanjoida nuorille mahdollisuudesta aikaistaa omaa asepalvelustaan. Aluetoimistosta kysellään mahdollisuutta aloittaa armeija lyhyellä varoitusajalla tasaisesti ympäri vuoden. Sekä tiedustelujen että eränsiirtohakemusten määrä kasvaa radikaalisti juuri saapumiserän palvelukseen astumisen kynnyksellä, tarkentaa Helsingin aluetoimiston osastoupseeri, yliluutnantti Mutsi sanoi ensin, että älä nyt vielä lähde. Seuraavana päivänä hän ja muutkin tuttavat olivat kuitenkin jo tosi tyytyväisiä ratkaisuuni, Berg sanoo. Itse palveluksen aikaistaminen oli Bergin mukaan vaivatonta ja nopeaa. Vaikeinta oli löytää Heikkilän kasarmi, jonne eränsiirtohakemus piti jättää, Berg hymyilee. Olli Hirvonen. Hirvonen kuitenkin myöntää Äkkilähtö-kampanjan olevan järkevä hanke, mikäli varusmiespaikkoja jäisi varuskunnissa täyttämättä. Kunhan esimerkiksi Varsinais- Suomen alueella on analysoitu, kuinka homma on toiminut, en pidä tällaista kampanjaa yhtään pöllömpänä vaihtoehtona. Reilun 800 miehen joukkoosastossajo40äkkilähtijääonaika merkittävä määrä, Hirvonen tähdentää. Heinonen valaisee, että Varsinais-Suomessa ollaan oltu Äkkilähtö-kampanjan tuloksiin niin tyytyväisiä, ettei hanketta kannata unohtaa. Ilman muuta tulemme tarjoamaan äkkilähtöjä myös tulevaisuudessa, mikäli niille on tarvetta ja tilausta löytyy. Äkkilähdön mahdollisuudesta on hyötyä sekä nuorelle että puolustusvoimille, hän kiteyttää. Pääesikunnan päällikkö ja merivoimien komentaja vaihtuvat Juha Rannikko siirtyy omasta puolustushaarastaan takaisin Pääesikuntaan. Jan Telford Puolustusvoimien ylimpiin tehtäviin on nimitetty uusia tekijöitä. Pääesikunnan uudeksi päälliköksi on määrätty nykyinen merivoimien komentaja, vara-amiraali Juha Rannikko. Hän on toiminut merivoimien komentajana kaksi vuotta, heinäkuusta 2009 alkaen. Syyskuusta alkaen Rannikon on määrä siirtyä Pääesikuntaan erityistehtävään. Kuukautta myöhemmin, lokakuun alussa Rannikko astuu uuteen virkaansa Pääesikunnan päälliköksi. Kuva: Pääesikunta Rannikko on suorittanut yleisesikuntaupseerin tutkinnon vuonna 1987. Rannikolla on tilillään myös YK-esikuntaupseerikurssi, jonka hän suoritti Ruotsissa vuonna 1992. Urallaan hän on palvellut muun muassa puolustusvoimien huoltopäällikkönä sekä sotatalouspäällikkönä. Vara-amiraali seuraa tehtävässään kenraaliluutnantti Markku Kolia, joka siirtyyarabiemiraattien asevoimien ylimmän johdon neuvonantajaksi. Koli on hoitanut Pääesikunnan päällikön tehtäviä elokuusta 2008 alkaen. Merivoimat Veli-Jukka Pennalan komennukseen Rannikon korvaa nykyinen merivoimien esikuntapäällikkö, lippueamiraali Veli-Jukka Pennala. Hän on toiminut merivoimien esikuntapäällikkönä vuodesta 2006. Pennala aloittaa tehtävässään 1. syyskuuta. Otan tehtävät innostuneena vastaan, mutta haasteet tuntien, Pennala kommentoi. Tällainen paketti ei ole koskaan täysin valmis. Suorituskykyvaje väijyy koko ajan muun muassa materiaalin vanhetessa. Kansainvälisen operaatiokyvyn osalta merivoimat on ehkä parhaassa iskussa kautta aikojen, hän jatkaa. Pennalan mukaan puolustusvoimauudistus on lyhyesti ja laajasti merivoimien suurin haaste tulevina vuosina. Pennala on suorittanut yleisesikuntaupseerin tutkinnon samaan aikaan Rannikon kanssa. Lippueamiraali on valmistunut myös Yhdysvaltojen sotakorkeakoulusta vuonna 1999.

4 uutiset ruotuväki 14/2011 lyhyesti Ammukset vaanivat merenpohjassa Puolustusvoimien 1940-luvun jälkeen mereen upottamat ammukset hidastavat Kokkolan satamassa tehtäviä merenpohjan tutkimuksia. Merenpohjaa on tavoitteena kairata 18 kilometrin pituiselta väylältä 650 eri kohdasta. Ne kohdat, joissa epäillään olevan ammuksia, ohitetaan ja kairataan tuonnempana. Kyseiset parisataa aluetta pitää ensin luodata ja todeta turvalliseksi. Asiasta kertoi ensimmäisenä Yle Keski-Pohjanmaa. Kokkolan satamaväylän ruoppauksen tavoitteena on syventää laivaväylää 14 metrin syvyiseksi. Kairaukset jatkuvat elokuun ajan ja saanevat jatkoa ensi kesänä. JTe Reserviupseerikurssi 238 päätökseen Reserviupseerikurssi 238 päättyi 28.7. Huhtikuun lopulla alkaneen kurssin aloitti 657 upseerioppilasta, joista 17 oli naisia. JOUTSEN-nimen saaneelta kurssilta valmistunut upseerikokelas Erno Korpela asetti kokelaan natsat tavoitteekseen heti palveluksensa alussa. Tavoitteensa saavuttanut tuore kokelas odottaa loppupalvelukseltaan taas uusia esteitä ylitettäväksi. Koulutus on ollut ajoittain rankkaa, mutta on se minulle myös maittanut. Johtaminen tulee varmasti olemaan haastavaa, mutta enköhän minä siitäkin selviä, Korpela toteaa. KMä Mannerheim-risti täyttää 70 vuotta Suomen tunnetuin sotilasarvomerkki täyttää vuosia. 70 vuotta sitten eversti Ernst Ruben Lagus tunnustettiin ensimmäiseksi Mannerheim-ristin ritariksi. Lagus sai tunnustuksen henkilökohtaisesta urhoollisuudesta ja suuriin tuloksiin johtaneista sotatoimista kesällä 1941. Aiempia arvomerkkejä, kuten vapaudenmitaleja ja vapaudenristejä myönnettiin pelkästään sotilasarvon perusteella. Mannerheim-ristin myöntämisessä kutakin ihmistä arvioitiin yksilönä. Se perustui Mannerheimin omaan ajatukseen, kertoo Julia Haataja Päämajamuseosta. HÅg Reserviläiset voittoisina Espanjassa Reserviläisliitto on voittanut eurooppalaisen AESOR-järjestön sotilasmoniottelun Espanjassa. Kisaan osallistui 19 joukkuetta 11 eri maasta. Voitto oli Reserviläisliitolle toinen peräkkäinen, sillä myös vuonna 2009 Italiasta irtosi voitto. Tuloksemme oli 6002 pistettä ja ero toiseksi tulleeseen Saksaan oli yli 200 pistettä, Reserviläisliiton varapuheenjohtaja Osmo Suominen kertoo. Kolmihenkinen voittajajoukkue oli ykkönen NATO-esteradalla ja maastojuoksussa. Muita lajeja olivat suunnistus, kiväärija pistooliammunta, uinti ja käsikraanatinheitto. MLä Varuskunnat eivät vedä asukkaita Useat asunnot kaipaavat remonttia. Siviiliasukkaiden kanssa ei ole ongelmia. Jan Hellman Siviilihenkilöitä, ilman kytköstä puolustusvoimiin, asuu varuskunta-alueilla ympäri Suomea. Ainoa varuskunta-alue, jonne ulkopuoliset eivät ole tervetulleita muuttamaan on Helsingissä sijaitseva Santahaminan varuskunta. Puolustushallinnon linjauksen mukaan Santahaminan asuntoja ei vuokrata puolustushallinnon ulkopuolelle. Asuntojen käyttöprosentti on sadassa oman talon sisältä. Muilta varuskunta-alueilta voidaan vuokrata asuntoja ulkopuolelle turvaselvitysten jälkeen, kertoo Etelä-Suomen alueen kiinteistöpalvelutoimialan päällikkö Sami Päivärinta Puolustushallinnon rakennuslaitokselta. Asuntoja on vuokrattu vapailla markkinoilla vajaa kymmenen vuotta. Siviiliasukkeja ei ole kuitenkaan kaikkialle ilmaantunut. Vekaranjärvellä olisi asuntoja vuokrattavana, mutta sinne talon ulkopuoliset siviilit eivät ole halunneet muuttaa, tähdentää Kruunuasuntojen toimitusjohtaja, kiinteistöneuvos Reijo Savolainen. Tyhjillään seisovia rakennuksia joudutaan myös purkamaan. Kaikkia ei ole saatu vuokralle. Vaikka vuokraamme kaikille, pistetään asuntoja matalaksi, Päivärinta täsmentää. Asunnot korjauksen tarpeessa Jan Telford Kaartin Jääkärirykmentille on jaettu 10 kappaletta uusia, maavoimien m10-edustusasuja.puvut tulevat kunniakomppanian käyttöön,joka testaa niiden soveltuvuutta eri tehtäviin. Tarkoituksena on hankkia kokemusta pukujen käytöstä ja selvittää, tarvitseekoniitä muokatavieläjotenkin, Helsingin varuskunnan komendantti, majuri Marko Maaluoto valottaa. Lisäksi kunniakomppania testaa erilaisia pukineyhdistelmiä. Esimerkiksi asuun kuuluvia päähine- ja jalkinevaihtoehtoja on vielä useampia. Testivaihe kestää vuoden loppuun saakka ja pukuja käytetään muun muassa Helsingin varuskunnan vartioparaatissa. Yleiseen käyttöön puvut saattavat tulla jo ensi vuonna. Siisteistä puvuista pulaa Uusille puvuille on Maaluodon Tilaa löytyy, jos asuminen varuskunta-alueella kiinnostaa. Varuskunnissa on yhteensä noin 3000 asuntoa. Näistä 1800 on puolustusvoimien käytössä ja loput 1200 vapailla markkinoilla. Kaikki asunnot ovat vuokraasuntoja. Asuntoja ei myydä sotilasalueilta, sillä se on puolustusvoimien tahto. Asuntoja ei myöskään vuokrata ulkomaalaisille, Savolainen kertoo. Moni varuskunta-alueella sijaitseva asunto on peruskorjauksen tarpeessa. Perusparannuksen tarve on suuri esimerkiksitikkakoskella. Jos parannuksia ei tehdä, niin tilanne ainoastaan pahenee. Ensiksi pitäisi kuitenkin päästä sopimukseen puolustusvoimien kanssa, jotta korjaukset voidaan aloittaa, Savolainen lisää. Toisaalta kunnossakin olevia kohteita löytyy. Upinniemen asuntoja on perusparanneltu viime vuosina. Asukkaita ohjeistetaan Kylään ei sotilasalueelle pääse ennenkuin asukkaalle myönnetään vierasoikeus. Vieraista ilmoitetaan etukäteen tai heidät on haettava portilta. Yleensä menen portille vastaan. Kyläilemään tulevat soittavat matkan varrelta, Upinniemessä Uudet edustusasut testikäyttöön mukaan tarvetta, sillä nyt käytössä olevia m83-asuja on hankala löytää hyväkuntoisina ja siisteinä. Reilu vuosi sitten edustusasut poistettiin RUK:n käytöstä, jotta pukuja riittäisi kunniakomppanialle, joka tarvitsee niitä päivittäin. Mutta niihin oli ommeltu kiinni koulutushaaramerkkejä, joita oli mahdoton poistaa niin, ettei ompeleen jälki näkyisi, Maaluoto selventää. Uudet puvut eivät tule Reserviupseerikoulun käyttöön, joten upseerioppilaat tanssivat jatkossakin kurssijuhlassa m05-lomapuvussa. Maaluoto kertoo, että Suomessa edustusasuja on uusittu maltillisesti. Nykyiset m83-edustusasut ovat oikeastaan olleet käytössä jo vuodesta 1966 asti, koska erot m65-edustusasuihin ovat hyvin minimaaliset. Ainoastaan taskut ovat erilaiset ja m83-asuja on maustettu asuva Krisu Knichter kertoo. Varuskuntien asukkaita ohjeistetaan, kuinka sotilasalueella liikutaan. Esimerkiksi ammuntojen aikana voi tulla tilanteita, että tietyt alueet suljetaan.tällöin alueella on tilanteen vaatimat turvajärjestelyt. Siviiliasukkaiden kanssa ei ole Osa palveluista on kaukana Jan Hellman Upinniemen varuskunta-alueella asuville ihmisille osa palveluista on pitkän matkan päässä. Lähin kauppa sijaitsee Kantvikissa seitsemän kilometriä Upinniemestä. Kirkkonummelle lähimpään tavarataloon ja pankkiin matkaa kertyy päälle kymmenen kilometriä. Kauppa-auto käy Upinniemessä Uuteen edustusasuun saattaa kuulua mustat nahkavarsikengät ja ylös käännetyt kaulukset. ollut mitään radikaaleja ongelmia. Samalla tavalla on mennyt kuin henkilökuntaan kuuluvien vuokralaisten kanssa, Päivärinta pohtii. vuosien saatossa lisää, esimerkiksi juhlavöin ja valkoisin sormikkain. Ennen vuotta 1965 maavoimilla oli käytössään m36-edustusasut. Saksalaistyyliä ennen ja nyt M36-edustusasut olivat tyyliltään hyvin samankaltaisia kuin Saksan toisen maailmansodan aikaiset asepuvut. Saksalaisista otettiin mallia aina arvomerkkien asettelua myöten. Jääkäriupseerit halusivat kehittää suomalaisia sotilasvaatteita saksalaisen mallin mukaisiksi. Maaluodon mukaan nyt testattavissa edustusasuissa on nähtävissä yhteneväisyyksiä tiettyihin saksalaisiin edustuspukuihin. Perinteet velvoittavat tietynlaisia pukuja, ja perinteemme ovat osiltaan samanlaiset. Siksi yhtäläisyyksiä on, Maaluoto arvioi. Kuva: Esa Ylijääskö edelleen viisi kertaa viikossa. Sotilaskodin lisäksi alueella sijaitsee koulu, päiväkoti ja parturi. Siihen palvelut loppuvat. Legendaarinen Upi Pubikin on jo sulkenut ovensa. Vuokrat tuntuvat kovilta, kun miettii lähialueella sijaitsevia palveluita. Asunnot ovat suunnilleen samanhintaisia Kirkkonummella, Upinniemessä yli neljä vuotta asunut Krisu Knichter pohtii. Santahaminaan verrattaessa julkiset liikenneyhteydet ovat heikot. Linja-autoja kulkee harvakseltaan. Palveluiden vähäisyydestä huolimatta Knichter on viihtynyt. Yleisiä maa- ja vesialueita voi käyttää vapaasti. Sotilasalueelle ei tietenkään saa mennä, mutta ei pahemmin kiinnostaisikaan. Muuten oikein kiva paikka, mutta käärmeitä on aivan liikaa. Tänä kesänä pihapiiristä on löydetty yli 20 kyykäärmettä. Kuva: Esa Ylijääskö

ruotuväki 14/2011 uutiset 5 Varsikengät vaativat totuttelua Miika Lähdeniemi Heinäkuussa palvelukseen astuneiden varusmiesten ensimmäiset viikot ovat kuluneet totutellessa uuteen ympäristöön ja kasvaneeseen fyysiseen rasitukseen. Monissa joukko-osastoissa alokkaat painelevat ensimmäisillä viikoilla enimmäkseen lenkkitossut jalassa. Nuoret ovat tottuneet lenkkitossujen käyttöön. Sitten kun tullaan pikkusen jäykempään ja painavampaan varsikenkään, niin sen ominaisuudet ovat erilaiset, puolustusvoimien liikuntapäällikkö, everstiluutnantti Matti Santtila kommentoi MTV3:lle. Joukko-osastojen käytännöt kenkien käyttämisen suhteen vaihtelevat. Jossakin maastokengät lyödään heti jalkaan, mutta monessa paikassa niitä totutellaan käyttämään vähitellen. Alkuvaiheessa maihareita käytetään vähitellen esimerkiksi ampumaratareissuilla, leireillä ja marsseilla. Osa alokkaiden sisäänajoa fyysiseen rasitukseen ovat myös tasoryhmät, joihin alokkaat jaetaan kunnon mukaan. Myös tällä vältetään tarpeettomia marssimurtumia ja muita rasitusvammoja. Tavoitteena on, että alokkaiden kunto pysyy koko palveluksen ajan noususuunnassa. Mutinaa maihareista Ruotuväen jututtamat alokkaat eivät sinänsä pitäneet alkuajan Miika Lähdeniemi Suomen joukkue saalisti Brasilian Rio de Janeirossa pidetyistä sotilaiden maailmankisoista yhteensä seitsemän mitalia. Kirkkaimpana tähtenä tuikki kersantti Ari Mannio, joka voitti keihäänheitossa kultaa. Hämeen Rykmentissä palveleva Mannio kiskaisi voittolukemat 82,48 metriä. - Huomioiden stadionin tuulettomat olosuhteet, kaksi yli 80 metriä kantanutta heittoa olivat hyviä suorituksia, Mannio myhäili. Kisojen aikana 24 vuotta täyttäneen Mannion voittomarginaali oli selvä, sillä kakkoseksi sijoittunut kreikkalainen Spyridon Lempessis jäi suomalaisesta reilut kuusi metriä tuloksellaan 76,35 metriä. Kalle Mäkelä Lenkkitossut ovat tuttu varuste hiljattain palvelukseen astuneille alokkaille. fyysistä rasitusta liian kovana, mutta myönsivät, että jäykät varsikengät pistävät jalat koville. Kun kolmen tunnin maihareilla kävelemisen jälkeen saa lenkkarit jalkaan, tuntuu taas, että pystyy kävelemään, alokas Siren kuvailee varsikenkien alkukankeutta. Alokas Pelosin mielestä varsikengillä lähdetään marssimaan turhankin heppoisella Kaksi hopeaa, neljä pronssia Suomalaisosasto saavutti kaksi hopeamitalia. Ylikersantti Terhi Puolustusvoimat vastaanotti heinäkuun alussa kolmannen CASA C-295M -kuljetuskoneensa. Lentokone matkusti uuteen kotitukikohtaansa Tikkakoskelle Espanjasta Airbus Militaryn tehtailta. Lentokone liittyy vuonna 2007 hankittujen kahden CASA-kuljetuskoneen seuraan. Näin ollen viimeinen CASA-hankinta operoi Ilmasotakoulun Tukilentolaivueessa Tikkakoskella rekisteritunnuksella CC-3. Ilmavoimien Materiaalilaitoksen teknillisen johtajan, insinöörieverstiluutnantti Jarmo Alangon mukaan kuljetuskoneita hankittaessa harkittiin muutamia eri vaihtoehtoja. Valinta kuitenkin päätyi CASA-koneisiin, sillä ne olivat kokonaisuutena paras vaihtoehto. Vertailujen perusteella katsottiin, mikä kone täyttää parhaiten Ari Manniolle MM-kultaa Brasiliasta Ari Mannio heittämässä toisen kierroksen heittoaan Joao Havelange Olympic Stadiumilla. Pyyhtiä-Sassi kipusi meri-5-ottelun henkilökohtaisessa sarjassa kakkossijalle. Kapteeni Henri Häkkinen ampui hopeaa 300 puolustusvoimien vaatimukset ja mikä soveltuu kuljetustehtäviin. Vanhat Fokkerit saavat väistyä Taktiseen käyttöön suunniteltujen keskiraskaiden CASA-lentokoneiden on määrä korvata yli 30 vuotta ilmavoimien käytössä olleet Fokker F27 -kuljetuskoneet. Viimeinen Fokker poistuu ilmavoimien palveluksesta vuoteen 2015 mennessä. kokemuksella. Pitäisi saada kunnolla totutella, eikä niin, että lähdetään heti kymmenen kilometrin marssille. Nyt on jalat rakkuloilla, hän kritisoi. Varsikenkiin on mahdollista saada irtopohjallisia, jotka helpottavat kulkemista. Muuten olen sopeutunut hyvin niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta jalkojen kanssa on ollut ongelmia. Minulle on luvattu maihareihin irtopohjalliset, jotka toivottavasti hillitsisivät hieman jalkakipuja, alokas Korkealaakso kertoi. Vuoden toisessa saapumiserässä palvelukseen astui 14 000 alokasta, joista vajaat kolmesataa on naisia. Suurimmissa joukko-osastoissa Karjalan ja Kainuun Prikaateissa aloitti kummassakin 1 800 alokasta. metrin vakiokiväärin pika-ammunnassa tuloksella 573. Häkkinen nousi mitaleille upeasti sujuneen viimeisen sarjan ansiosta. Joukkuekilpailuista Suomeen tuli kaksi pronssimitalia. 300 metrin vakiokivääriammunnan miesjoukkue nousi kolmanneksi. Ilmailu-5-ottelun osasto sijoittui kolmanneksi ja samassa lajissa kapteeni Markku Vihersalo nappasi henkilökohtaisen pronssimitalin. Pronssille ylsi myös judossa mitellyt kersantti Jaana Sundberg. Brasilia oli tyly kisaisäntä, sillä järjestäjämaa rohmusi kaikkiaan peräti 114 mitalia. Kiina ylsi 99 mitaliin. Suomi sijoittui mitalitaulukossa puolenvälin paikkeille sijalle 26. Viimeinen CASA-kuljetuskone tuli Tikkakoskelle Kuva: Kai Pihlainen Uudet lentokoneet ja etenkin niiden uusi tekniikka vaikuttavat luonnollisesti myös tulevaisuudessa annettavan koulutuksen sisältöön. Esimerkiksi ohjaamon varustus on parantunut vanhoihin koneisiin nähden, Alanko toteaa. Kehitys on kuitenkin tätä päivää. Esimerkiksi autoihinkin on ajan myötä tullut luistonestoa ja muuta kehitystä. Uutta tekniikkaa pitää toki aina oppia, hän summaa. Kuva: Esa Ylijääskö tähtäimessä Voiko raskaana oleva osallistua kertausharjoituksiin? Jan Telford Varusmiespalveluksen suorittaneet naiset ovat yhtä kertausvelvollisia kuin miehet. Kertauskäskyn voi peruuttaa terveydellisten syiden vuoksi, mutta alkuvaiheen raskaus ei ole siihen riittävä syy. Sotilaslääketieteen Keskuksen perusterveydenhuollon yksikön johtaja, lääkintäeversti Ilkka Mäkitie, millä perusteella raskaus ei oikeuta vapautukseen kertausharjoituksista? Asevelvollisten palveluskelpoisuuden tarkastaminen on lakisääteistä toimintaa. Puolustusvoimien Terveystarkastusohje koskee soveltuvin osin myös naisten vapaaehtoista asepalvelusta ja siten myös heidän reserviläisyyttään. Raskaus kokonaisuutena on naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta koskevan lainsäädännön mukaan luonnollisesti peruste palveluksen keskeyttämiselle. Fysiologisin perustein palvelus voi kuitenkin raskauden alussa jatkua normaalina, mikäli naisen terveydentila on hyvä. uutisia muualta Puolustusvoimat huoli sittenkin Sisut Voidaanko esimerkiksi jääkärille myöntää helpommin vapautus kuin vaikkapa sotilaskuljettajalle? Reserviläisen, joka sairauden tai raskauden johdosta haluaa vapautusta kertausharjoituksesta, on toimitettava aluetoimistoon lääkärinlausunto terveydellisen haitan laadusta ja sen vaikutuksesta palveluskelpoisuuteen. Kertausharjoituksiin saapuville tehdään lisäksi terveydentilan selvitys. Harjoitukseen osallistuvan terveydellisiä edellytyksiä arvioitaessa otetaan huomioon harjoituksen rasittavuus asianomaiselle. Voidaanko kertaaja määrätä vain sellaisiin tehtäviin, jotka eivät vaaranna sikiön turvallisuutta? Puolustusvoimien tavoite on hyvä suorituskyky palvelusturvallisuudesta tinkimättä. Tärkein periaate on ennalta ehkäisevä terveydenhuolto. Kertausharjoituksen osalta avainhenkilö ja ratkaisun tekijä on raskaana oleva itse. Varusmiehiä tai reserviläisiä ei määrätä tehtäviin, joissa terveys vaarantuu. Puolustusvoimien ja autonvalmistaja Sisun kiistaa setvivä selvitysmies Jorma Eloranta uskoo sovun löytyvän, uutisoi Turun Sanomat verkkosivuillaan. Maavoimien materiaalilaitos on kesäkuun lopulla jo vastaanottanut viimeisen erän maastokuorma-autoja, joiden laadusta kiista keväällä syntyi. Jos vikoja löytyy, niin Sisu puuttuu niihin. Kyse on sitten takuutöistä, jotka tehdään, vuorineuvos Eloranta vakuuttaa. Hän myöntää tilanteen olleen varsin tulehtunut vielä keväällä, kun hän sai tehtävänsä silloiselta puolustusministeriltä Jyri Häkämieheltä. Keskusteluyhteys on kuitenkin saatu avattua osapuolten välille uudelleen. Eloranta istuttaa riitapukarit saman pöydän ääreen taas elokuussa ja uskoo, että ongelmat saadaan ratkaistua hyvissä ajoin ennen vuoden loppua. Turun Sanomat (27.7.) Joka nalli saa oman valvontakoodin EU-maissa otetaan kahden vuoden kuluttua käyttöön entistä tarkempi räjähteiden jäljitysjärjestelmä, kirjoittaa sanomalehti Keskisuomalainen. Jokaiseen räjähteeseen pienestä nallista lähtien liitetään jäljitettävä koodi. Järjestelmä piti ottaa käyttöön jo viime keväänä, mutta EU jatkoi siirtymäaikaa kahdella vuodella alan ja räjähteiden käyttäjien painostuksesta. Pohjoismaiden suurimman räjähdevalmistajan, hankolaisen Forcitin mukaan valvontaa on hyvä kiristää terrorismin kitkemiseksi. Yhtiön räjähdeliiketoiminnan johtaja Tommi Halonen kuitenkin arvioi, että koodijärjestelmä kasvattaa valmistuskustannuksia sadoilla miljoonilla euroilla. Keskisuomalainen (28.7.) Aikuinenkin oppii armeijassa Moni oppii vielä uimaan, jos uimataidon opettelu on jäänyt nuoruusvuosilta, kirjoittaa Savon Sanomat. Esimerkiksi Hämeen Rykmentissä 240 varusmiehen saapumiserästä noin kuusi prosenttia ei ole uimataitoisia. HÄMR:n liikuntakasvatusupseerin Pasi Nikkarin mukaan uimataidottomien määrä on pysynyt vakiona kuuden ja kymmenen prosentin välillä tilastoinnin alusta, vuodesta 2001 lähtien. Nikkari kertoo, että uimataidottomat kuuluvat myös usein huonokuntoisiin alokkaisiin. Lyhyen varusmieskoulutuksen aikana ei opi mestariuimariksi, mutta koulutuksessa oppii uimataitoiseksi ja se antaa hyvät lähtökohdat vapaa-ajan harjoittelulle. Savon Sanomat (27.7.) Toimittanut Henri Ågren

6 maailmalla ruotuväki 14/2011 lyhyesti Chilen armeija joutui lumitöihin Lumikaaoksen kouraan joutuneen Chilen armeijan sotilaat ovat ahkeroineet lumitöissä. Sisäministeri Rodrigo Hinzpeter on komentanut armeijan ja julkisen alan työntekijät auttamaan lumen saartamaksi joutuneita ihmisiä. Sotilashelikopterit ovat olleet mukana auttamassa ja toimittamassa ruokaa ihmisille. Etenkin Chilen keskiosissa lumi on pakkaantunut yli kaksimetrisiksi kinoksiksi. Sisäministeri Hinzpeter puhuu valkoisesta maanjäristyksestä, sillä lunta on tullut poikkeuksellisen paljon ja ihmisiä on jäänyt sen takia eristyksiin.(stt 21.7.) MLä Jenkkien homokielto kuolinvuoteellaan Yhdysvaltain puolustusministeriö aikoo antaa virallisen hyväksyntänsä armeijan homokiellon kumoamiselle. Ministeriö on pyytänyt kuitenkin lisäaikaa voidakseen valmistella joukkoja muutokseen. Älä kysy, älä kerro -periaate on mahdollistanut homoseksuaalien palveluksen, mutta pakottanut heidät vaikenemaan seksuaalisesta suuntautumisestaan. Sen vuoksi 17 000 henkilöä on erotettu armeijasta. Viime vuonna sotilaille ja heidän puolisoilleen tehty kyselytutkimus osoitti, että 70 prosenttia kannatti avoimesti homoseksuaalien mahdollisuutta palvella armeijassa. (HS 22.7.) JTe Vastuu Mazar-i- Sharifista afgaaneille Nato on luovuttanut vastuun Mazar-i-Sharifin turvallisuudesta afganistanilaisjoukoille. Pohjois-Afganistanin tärkein kaupunki kuuluu maassa palvelevien suomalaissotilaiden toiminta-alueeseen. Pitkään yhtenä maan turvallisimmista seuduista pidetyllä alueella on viime aikoina ollut levotonta. Huhtikuussa seitsemän ulkomaalaista työntekijää sai surmansa YK:n tiloissa mielenosoitusten seurauksena. Viime viikolla neljä ihmistä kuoli kaupungissa itsemurhapommituksessa. Nato siirtää kesän aikana afgaaneille vastuun yhteensä seitsemän alueen turvallisuudesta. (AFP 23.7.) KMä Hadzíc ei vastannut sotarikossyytteisiin Sotarikoksista syytetty entinen Kroatian serbien kenraali Goran Hadzíc joutui maanantaina 25. heinäkuuta ensimmäistä kertaa toimioistuimen eteen Haagissa. Istunnon aikana Hadzíc kieltäytyi vastaamasta nostettuihin syytteisiin. Seuraavan kerran Hadzíc joutuu oikeuden eteen kuukauden kuluttua. Jos vastausta ei silloinkaan tule, merkitään hänen vastaukseksi "syytön". Serbikenraalia syytetään rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista Kroatian sodan aikana vuosina 1991 1995. Hän saatiin kiinni 20.heinäkuuta vuosien etsintöjen jälkeen. (HS 25.7.) JHe Potilassimulaattorit Afganistanissa Suomalaista lääkintaosaamista koulutettiin kansainvälisille kriisinhallintajoukoille. Monilta mailta puuttuu oma vastaava koulutus. Maria Veijalainen Sotilaslääketieteen Keskus antaa potilassimulaattoreihin perustuvaa koulutusta Afganistanissa kriisinhallintatehtävissä palveleville kahdesti vuodessa. Kriisinhallintaalueella annettava koulutus täydentää kotimaassa ennen toimialueelle lähtöä annettua koulutusta. Sotilaslääketieteen Keskuksen potilassimulaattorit ja simulaatiokouluttajat ovat Afganistanissa kaksi viikkoa kerrallaan. Koulutus järjestetään kunkin rotaation alkuvaiheessa keväisin ja syksyisin, kertoo kenttäsairaanhoitaja ja simulaatiokouluttaja Jussi Leistiö Sotilaslääketieteen Keskuksen Lääkintäkoululta. Simulaatiokoulutukseen olennaisena osana liittyvä yhteistyön harjoitteleminen onnistuu parhaiten varsinaisella toimialueella, kun kukin koulutettava toimii omassa määritellyssä tehtävässään. Suomalaisten antama koulutus kiinnostaa muitakin Jan Hellman Potilassimulaattorit antavat mahdollisuuden muun muassa suunnitella ja kehittää erilaisia evakuointitapoja. Potilassimulaattorit antavat mahdollisuuden suunnitella ja kehittää erilaisia evakuointitapoja. Simulaatioharjoituksessa opitaan myös ryhmänä toimimista. Maanantaiaamuna 11. heinäkuuta Kyproksella Evangelos Florakiksen laivastotukikohdassa sattunut räjähdys vaati 12 kuolonuhria ja aiheutti suurta tuhoa. Suurin osa uhreista oli sammutustyöhön osallistuneita palomiehiä, poliiseja sekä tukikohdan sotilaita. Räjähdyksessä menehtyi Kyproksen laivaston ja onnettomuustukikohdan komentajat. Räjähdys sai alkunsa pensaspalosta, joka levisi tukikohtaan. Tuli räjäytti ruutisäiliöt, joita säilytettiin tukikohdassa. Ruuti oli takavarikoitu Iranista Syyriaan matkalla olleesta laivasta, sillä se rikkoi YK:n asevientikieltoa. Räjähdyksen synnyttämä paineaalto tuhosi rakennuksia usean kilometrin alueelta. Esimerkiksi lähellä olevan Zygin kylän rantakatujen kaikki ikkunat hajosivat räjähdyksen voimasta. Onnettomuus sai puolustusministeri Costas Papacostasin ja armeijan komentaja Petros Tsalikidesin eroamaan. Sähköt poikki Räjähdyksessä vaurioitui Kyproksen suurin voimalaitos. Sähkökatkokset voivat vaikuttaa Kyproksen sähkönjakeluun useita kuukausia. Kuva: Jussi Leistiö Tietokoneiden avulla ohjattavien potilassimulaattorinukkejen avulla toteutettavaan koulutukseen osallistuu niin suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin kriisinhallintatehtävissä palvelevia lääkäreitä, sairaanhoitajia ja lääkintämiehiä. Simulaattoreille maskeerataan erilaisia vammoja ja niillä voidaan harjoitella muun muassa ampuma-, sirpale-, paine- ja palovammojen hoitoa. Simulaatiokoulutusta on annettu yhdysvaltalaisille, saksalaisille, norjalaisille ja ruotsalaisille. Toiminta monikansallisessa ympäristössä asettaa koulutukselle omat haasteensa. Eri kansallisuuksilla on erilaiset toimintatavat ja erilainen lääkintävälineistö. Lisäksi koulutuksessa on huomioitava koko hoitoketju, sillä ulkomaalaisten antama hoito esimerkiksi evakuointisairaalassa on jatkoa suomalaisten aloittamalle hoidolle. Kouluttajien on siis kyettävä kouluttamaan esimerkiksi ilmaevakuoinnin erikoispiirteitä ja sairaalassa tapahtuvaa traumatiimin toimintaa. Vaikka koulutusta suunnitellaan etukäteen jo Suomessa, täytyy paikan päällä olla valmis joustoihin. Koulutusryhmät ja -paikat saattavat muuttua. Lisäksi operatiiviseen tilanteeseen liittyvät tehtävät ovat luonnollisesti ykkösprioriteetti, joten jos koulutettava joukko komennetaan jonnekin, koulutussuunnitelmat muuttuvat sen mukaan. Koulutukseen ehtii osallistua noin sata henkilöä kahden viikon aikana. Sotilaslääketieteen Keskuksen antamalla koulutuksella Voimala on jouduttu sulkemaan ja sähköä säännöstellään alueittain.asukkaita kehotetaan säästämään sähköä ja käyttämään omia generaattoreitaan. Räjähdys voi aiheuttaa Kyprokselle miljardin euron kustannukset. Näin maa voi joutua turvautumaan ulkomaiseen apuun, sanoi Kyproksen keskuspankin pääjohtaja Athanasios Orphanides Reutersille. Räjähdyksen johdosta sähköntuotanto Kyproksella heikentyi merkittävästi. Tuhoutunut voimalaitos tuotti noin puolet saaren sähköstä. Lisäksi Kyproksella eletään vuoden kuuminta aikaa, jolloin sähkönkulutus on huippulukemissaan. on ollut Afganistanissa kysyntää. Muilta alueella toimivilta kansallisuuksilta puuttuu oma vastaava koulutus, selvittää Leistiö. Kuumuutta ja hiekkapölyä Kyproksen räjähdys kuolonuhreja ja miljardilasku Sähkönjakelu takkuaa pitkään. Tyypillinen koulutuspäivä koostuu aamupäivän helpommista harjoituksista ja iltapäivän vaikeammista, monivamma- ja monipotilastilanteista.tärkein osa harjoitusta on debriefing-tilaisuus, jossa käydään läpi potilasharjoituksen kulku.afganistanin koulutuksissa on simuloitu esim. tienvarsipommin aiheuttamia vammoja. Koulutusta on annettu niin maastossa kuin sairaalassa, merikontissa ja teltassakin. Kesäaikaan lämpötila saattaa varjossakin kohota jopa yli neljänkymmenen plusasteen. Potilassimulaattorinuket kestävät hyvin Afganistanin kuumuutta, mutta tietokoneet eivät. Myös pölyävä hiekka asettaa laitteet koville. Kaikkein kuumimmilla ilmoilla koulutus on annettava ilmastoiduissa sisätiloissa, jotka tosin saattavat olla melko ahtaita. Kouluttajien saama palaute on Leistiön mukaan turhankin positiivista. Kehittävämpää oman toimintamme kannalta olisi saada myös kriittistä palautetta, jotta voisimme kehittää koulutustamme yhä eteenpäin, sanoo Leistiö. Kouluttajina toimivilta sairaanhoitajilta Afganistanin komennus vaatii paljon. Hyvä kielitaito ja erityisesti lääkintäalan sanaston tuntemus ovat perusvaatimuksia, joista ei tingitä. Vapaa-ajalla leirissä voi katsoa elokuvia, käydä kuntosalilla ja saunoa. Komennukset ovat antoisia, sillä on erittäin mielenkiintoista kouluttaa paikan päällä ja kehittää samalla omaa tietotaitoaan. Kyproksen laivaston komentaja Andreas Ioannides haudattiin Limassolin rantakaupunkiin keskiviikkona 13. heinäkuuta. Kuva: Jussi Leistiö Kuva: AP Photo / Petros Karadjias

ruotuväki 14/2011 reportaasi 7 Kuvat: Esa Ylijääskö Eräänä yönä leiriä tulitettiin asein. Sotilaat puolustautuivat sysipimeässä metsään piiloutuneita kapinallisia vastaan. Rauhanturvaajien tulikoe Suomen kansainvälinen valmiusjoukko osallistui kansainväliseen kriisinhallintaharjoitukseen. Harjoitus oli varusmiesten loppusota ja viimeinen koetinkivi matkalla rauhanturvaajaksi. Jan Telford Korviin sattuva pamaus herättää. Hetken ihmettelyn rikkoo toinen, voimakkaampi posaus. Teltan hämyisessä valossa alkaa sähäkkä liikehdintä. Teltassa hälytys!, vartiossa ollut taistelija karjahtaa. Varusmiehet heittävät taisteluvarustuksen päällensä ja ryntäävät ulos shelteriin, suojaan. Pommi raikaa vielä kolmannen kerran. Kaksi joukkueellista varusmiehiä ahtautuu pieneen aitaukseen, joka saa symboloida pommisuojaa. Pataljoonan kokoisessa leirissä toimitaan kaikkialla samoin, paitsi että muut ovat ammattisotilaita. Suomen kansainvälinen valmiusjoukko eli Porin Prikaatin 1. jääkärikomppania ottaa osaa NATOjohtoiseen Amber Hope -kriisinhallintaharjoitukseen Liettuassa. Asiat hoidetaan, kysyttävää? Aamulla mutinat jäävät pois, kun jokainen on taas valmis pistämään kaikkensa likoon. On pakko. Eivät muken tädit tätä puolestamme tee, eräs alikersantti sivaltaa. Tervetuloa! Reilua viikkoa aiemmin osasto Säkylä saapuu paikalle.tuntien odottelun jälkeen paahtavassa helteessä haltuun saadaan myös majoitustarvikkeet. Kuin tilauksesta alkaa säälimätön rankkasade. Hiekkakenttä tulvii vettä ja ilta vaihtuu yöksi, kun tulevat rauhanturvaajat uurastavat telttojen kanssa ja kaivavat ojia, jotta edes muutamaksi tunniksi päästäisiin nukkumaan. Nämä ovat tehokkaita jätkiä. Eivät lusmuile mistään. sipommien raivaamista; kaikkea rauhanturvaamiseen kuuluvaa. Tarkoituksena on oppia uutta, mutta samalla yhteensovittaa maiden toimintatapoja. Luulin, että olemme täällä ihan noviiseja ammattisotilaisiin nähden, mutta asia on melkeinpä päinvastoin. Ehkä nuo kokeneimmat ammattilaiset eivät jaksa innostua enää samalla tavalla, eräs kokelas aprikoi. Komentajaa turvaamassa Fiktiivinen Amberlandin valtio on sodan riivaama. Kansainvälisten rauhanturvajoukkojen tulee palauttaa rauha alueelle ja tukea paikallista hallintoa. Pataljoonan komentajan on määrä tavata Punaisen Ristin edustajia entisellä maatilalla. Paikalliset ovat levottomia, sillä yksi rauhanturvaaja on ajanut edellispäivänä pienen tytön ylitse. Paikalle kuljetaan kolmella Pasikuljetusvaunulla, komentaja on keskimmäisessä. Ensimmäinen ja viimeinen tukkivat tien, miehistö muodostaa talon ympärille saartorenkaan ja keskimmäinen vaunu peruuttaa aidatulle alueelle, lähemmäs taloa. Seis! Me emme salli alueellamme aseita emmekä mitään sotilaskalustoa, Punaisen Ristin työntekijä huudahtaa. Saattueen johtaja käskee vaunun ajaa kauemmas portista.alueella ei ole havaintoa väijyvistä kapinallisista. Komentaja pääsee turvatusti tapaamiseen. Mellakka leirialueella Aitojen takaa kuuluu raivokasta huutoa. Maassa makaa kasoja mätiä hedelmiä, jotkut onnettomat ovat saaneet niitä päälleenkin. Paikallisten keskuudessa on syntynyt kapina rauhanturvaajia vastaan. Suuri väkijoukko työntyy porteista sisään. Liettualais-virolainen raskaasti varustautunut ryhmä tiivistää rivejään eikä epäröi käyttää voimaa. Suomenlahden tuolla puolen on tavallisempaa hajottaa mellakat mustelmin kuin eristämällä ryhmät toisistaan. Joukko yrittää muutaman kerran puskea läpi, mutta perääntyy lopulta. Toiminta jäi laimeaksi Suomalaisjoukkoja jäi kalvamaan harjoituksessa toiminnan vähyys. Isommissa harjoituksissa yksittäisen taistelijan rooli vain vähenee, yksi kersanteista arvelee. Mutta realistisempaa tämä on. Välillä ei tehdä muuta kuin partioida vaikka ketään ei näy ja perustetaan checkpointeja, vaikka mitään ei kuulu, nimetön alikersantti runoilee. Lisää kuvia netissä > www.ruotuvaki.fi Taistelijat ovat selvästi rutinoituneita. Jälleen kerran keskeytyneet, muutenkin vähäiset yöunet aiheuttavat silti närää sotilaiden keskuudessa; mutta vain kun esimiehet eivät ole kuulemassa. Luulis että tää on jo nähty, että me osataan juosta tänne, muuan alikersantti lataa. Närkästyneimmät naureskelevat sarkastisesti. Harmi kun teltta on vielä pystyssä, olisivat repineet senkin alas. Pitkän ajan kuluttua kouluttaja huutaa teltan ovelta: Camp is safe! Pojat valuvat takaisin telttoihin. Kaikki ovat litimärkiä ja väsyneitä, kun kahden aikaan yöllä operaatio on valmis.yhtäkään valituksen sanaa ei kuitenkaan kuulu. Nämä ovat tehokkaita jätkiä, eivät lusmuile mistään, harjoituksen apulaisjohtaja, everstiluutnantti Kari Kaakinen kiittelee suojattejaan. Ei mitään aloittelijoita Ensimmäinen viikko sujuu koulutuksen ympärillä. Eri maiden sotilaat kouluttavat toisilleen esimerkiksi joukkojenhallintaa ja tienvar- Liettualainen ryhmänjohtaja miinakentäksi epäillyllä alueella. Pahimmat mellakoitsijat pidätetään.

8 ITÄVALTA ruotuväki 14/2011 Adolf Hitlerin kolmannen valtakunnan propagandakoneisto oli paljon tehokkaampi, kuin nykyihminen uskaltaakaan myöntää. Niinkin tehokas, että osa sen luomista myyteistä on edelleen voimissaan. Ne vaihtelevat historian värittämisestä sen suoranaiseen muuttamiseen. Ensimmäisenä esimerkkinä mainittakoon väite siitä, että puolalaiset olisivat taistelleet saksalaisen miehitysarmeijan panssareita vastaan peitsin aseistautuneella ratsuväellä. Historian muuttamisen kohteeksi joutui pieni Itävalta, Hitlerin kotivaltio, jota usein pidetään vapaaehtoisena natsi-saksan veritekojen myötävaikuttajana. Todellisuudessa Itävallan liittämiseksi käytiin verinen valtataistelu. Pystyäkseen puolustautumaan pohjoista naapuriaan vastaan synnytti Itävalta oman diktatuurinsa, niin kutsutun Isänmaallisen rintaman, jota johti liittokansleri Engelbert Dollfuß. Suuntaan ja toiseen Natsi-Saksan syntymiselle yhtenä merkittävimmistä syistä pidetään Versailles n rauhansopimusta, jota Saksassa kutsuttiin Schandfriedeniksi (häpeärauha). Siihen sisältyi laajoja alueluovutuksia, sotakorvauksia ja armeijan koon pysyvä supistaminen. Todellisuudessa Saksa, silloinen Weimarin tasavalta, selvisi sodasta suhteellisen vähin vaikeuksin ainakin jos verrataan entiseen aseveljeen ja rajanaapuriin Itävaltaan. Ensimmäisen maailmansodan myötä loppunsa kohtasi myös viisisatavuotinen Habsburgien monarkia, Itävalta-Unkari. Itävallasta tuli sen myötä itsenäinen parlamentaarinen valtio, jonka pääkaupunki oli Wien. 1918 syntynyt Itävalta oli valtiona elinkelvoton. Kuudesosaan alkuperäisestä koostaan kutistuneella valtiolla ei ollut lähestulkoon lainkaan maataloutta ruokkimaan sen miljoonakaupunkeja Wieniä ja Salzburgia. Habsburgien monarkiassa ruoka tuotettiin pääasiassa Unkarin puolella, joten nyt Itävalta joutui ostamaan kaiken tarvitsemansa ruoan ja velkaantui huomattavasti, kertoo Helsingin yliopiston Germaanisen filologian lehtori Georg Gimpl, joka on tutkinut Itävallan historiaa. Tilanne oli alusta asti niin huono, ettei valtion johto katsonut pikkuvaltion jatkoa omillaan mahdolliseksi. Itävallan ensimmäinen johtaja, valtionkansleri Karl Renner päätti tästä syystä, että Itävallan olisi säädettävä perustuslain ensimmäiseksi pykäläksi pyrkimys yhdistyä Saksan kanssa. Karl Renner toimi vuoden 1919 St. Germainin rauhankonferenssissa Itävallan delegaation puheenjohtajana tarkoituksenaan ajaa Saksan ja Itävallan Anschluss, yhdistyminen, läpi. Tavoite kuitenkin torpattiin. Eritoten Ranska haroi ajatusta vastaan, sillä silloin Saksasta olisi tullut mahtavampi kuin ennen alueluovutuksia. Ajatus Anschlussista jäi kuitenkin edelleen kummittelemaan sekä saksalaisten että itävaltalaisten mieliin. Isänmaallinen rintama Saksan diktaattorin charmia on nykynäkökulmasta vaikea käsittää, mutta omana aikanaan hänen onnistui hurmata lähes koko Eurooppa. Entisten vastustajienkin, Englannin ja Ranskan, silmissä hän näyttäytyi vaarattomana valtionpäämiehenä. Monissa Euroopan valtioissa perustettiin muun muassa Hitlerin innoittamana omia kansallissosialistia puolueita. Hitlerin Mein Kampfissa avoimesti julistettu kansallissosialistisen puolueen ohjelma ei tuntunut herättävän naapurikansoissa minkäänlaisia hälytyskelloja. Itävallassa tilanne oli toinen. Koska kansa oli 30-luvulle tultaessa jo yli kymmenen vuoden ajan odottanut yhdistymistä Saksan kanssa, oli valtioiden välinen tiedonvaihto hyvin tiivistä. Itävallassa oltiin hyvin perillä pohjoisen tapahtumista ja niitä seurattiin pelonsekaisin tuntein. Maan molemmat valtapuolueet, sosiaalidemokraatit ja kristillissosiaalinen puolue, asettuivat kuitenkin vastustamaan kansallissosialismia. Taustalla oli myös vastustus saksalaistamispyrkimyksiä vastaan, sillä Itävallalla oli pitkä perinne monikulttuurisena valtiona Habsburgien ajalta, Gimpl valottaa. Sosiaalidemokraateille tilanne oli dilemma. Toisaalta heidän ideologiaansa kuului niin kutsuttu internationalismin periaate, eli kansallisilla rajoilla ei heidän puolestaan ollut niinkään väliä. Toisaalta puolueen johtoon kuului suuria määriä juutalaisia ja ihmisiä, joilla oli tiiviitä yhteyksiä Itävallan juutalaisvähemmistöön. Itävallassa toimi myös oma kansallissosialistinen puolue, jota tuettiin myös suurilla summilla Saksasta. Puolue ei kuitenkaan koskaan saavuttanut merkittävää kansansuosiota. Se pyrki muuttamaan itävaltalaista mielenmaisemaa suosiollisemmaksi kytkökselle natsi-saksaan, mutta merkittävää vaikutusta sillä ei ollut. Saksan diktaattorin päättäväisyys ei kuitenkaan antanut periksi. Hän oli päättänyt saada kotimaansa osaksi valtakuntaansa vaikka väkisin. Akuuttia poliittista ja mahdollista sotilaallista uhkaa vastaan Itävalta päätti yhdistyä itsekin diktatuuriksi, joka olisi vahva niin sisältä kuin ulkoakin. Näin syntyi austrofasismiksi kutsuttu aikakausi Itävallan historiassa, joka kesti vuodesta 1933 maan valloitukseen 1938 asti. Diktaattorin vallan anasti kristillissosiaalisen puolueen johtaja, liittokansleri Engelbert Dollfuß. Hän käytti hyväkseen parlamentin sekaannuksen tilaa sen epäonnistuttua ratkaisemaan Itävaltaa piinannutta rautatietyöläisten lakkoa. Hän argumentoi, että parlamentti ei ollut kykeneväinen toimimaan ja ettei hänelle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lakkauttaa se. Näin syntyi kristillissosiaalisen puolueen johtama yksipuoluejärjestelmä, joka pyrki muuttamaan Itävallan sääty-yhteiskunnaksi. Tämä järjestelmä sai nimen Vaterländische Front isänmaallinen rintama.

ruotuväki 14/2011 ITÄVALTA 9 Etuvartio Vallananastuksen myötä Dollfuß yhdisti puolueensa kansallismieliseen suojeluskuntaliike Heimwehriin, jota ei kuitenkaan saa verrata kansallissosialistien vastaaviin liikkeisiin. Heimwehrin esikuvana toimivat Italian mustapaidat. Vihollisinaan he näkivät ennen kaikkea austrobolsevikit, oikeastaan sosiaalidemokraatit, sillä kommunisteja Itävallassa ei liiemmin ollut. Italiakytkökset olivat toisaalta varsin ymmärrettäviä, sillä hyvät kauppayhteydet Italiaan olivat elinehto ensimmäisen maailmansodan jälkeiselle Itävallalle. Natsismin nousun jälkeen pienen Itävallan turvana toimi Benito Mussolinin fasistinen Italia, joka ei tullut liiemmin toimeen kansallissosialistisen Saksan kanssa. Italia ei kuitenkaan pystynyt suojelemaan Itävaltaa hyökkäyksiltä valtion sisäpuolelta. Kun itävaltalainen oikeusministeri tohtori Hans Frank, estääkseen rahavirran ulkomaille, päätti 27. toukokuuta 1933 asettaa Saksan vastaiselle tulliasemalle tuhannen markan katon rajan ylittäville rahasummille, suuttui natsi-saksa pahemman kerran. Ensiksi se asetti Itävallan boikottilistalle turistikohteena, mikä oli katastrofi Itävallan taloudelle. Sitten se aloitti terroriaallon Itävallan puoleisilla raja-alueilla, jonka tarkoitus oli alun perin vain pelotella, mutta johon ylilyöntien takia kuoli muutamia ihmisiä. Vastauksena Saksan toiminnalle Dollfußin poliisiviranomaiset pidättivät lukuisia Itävallan kansallissosialistisen puolueen aktiiveja ja ratsasivat puolueen jäsenten koteja. Kesäkuun loppuun mennessä oltiin pidätetty lähemmäs 3000 kansallissosialistisen puolueen jäsentä. Tämä johti pahanlaatuiseen välien tulehtumiseen. Äärimmilleen kiristynyt tilanne laukesi viimein vuoden 1934 heinäkuussa, jolloin kansallissosialistit yrittivät kaapata vallan koko maassa. Heinäkuun 25. alkanutta vallankaappausyritystä kutsutaan nimellä Juliputsch, heinäkuuvallankaappaus. Se alkoi kun itävaltalaisiksi sotilaiksi ja poliiseiksi pukeutuneet SS-miehet tunkeutuivat liittokansleri Dollfußin virastoon Wienissä. Samaan aikaan toisaalla vallankumoukselliset marssivat Itävallan yleisradioyhtiön tiloihin ja lukivat suorassa radiolähetyksessä tiedotteen, jonka mukaan Dollfuß olisi luopunut vallasta. Tämä oli ennalta sovittu signaali ympäri maata levitetyille kansallissosialistisoluille nousta hallitusta vastaan. Taistelut jatkuivat viiden päivän ajan, ja niihin liittyi myös Kolmannesta valtakunnasta lähetetty itävaltalainen legioona, mutta ne päätyivät lopulta natsien tappioon. Tähän vaikutti moni asia. Yksi tärkeimmistä oli Heimwehrin ja muiden paramilitarististen organisaatioiden nopea reagointi, mutta toisaalta myös natsien oman komentojärjestelmän pettäminen. Osa puolueen soluista ei aktivoitunut sovitusta signaalista huolimatta, ja niillä alueilla Heimwehrillä ja virallisella armeijalla ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia saada tilannetta hallintaan. Engelbert Dollfuß sai kuitenkin surmansa vallankaappausyrityksen yhteydessä Otto Planetta -nimisen vallankumouksellisen ampumiin laukauksiin. Hän ei kuitenkaan kuollut suoraan, vaan vasta tunteja myöhemmin verenvuotoon, sillä hänen luokseen ei päästetty lääkintähenkilökuntaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut isänmaallisen rintaman sortumista. Edesmenneestä liittokanslerista tuli sankarivainaja, marttyyri, joka henkensä kaupalla oli puolustanut Itävaltaa Saksan masinoimalta hyökkäykseltä, Georg Gimpl kommentoi. Dollfußin jälkeen Liittokanslerin kuolema yhdisti koko kansan kansallissosialismia vastaan. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että taistelu oli voitettu. Itävalta oli edelleen pieni ja heikko pohjoisen naapurin rinnalla. Suora hyökkäys olisi kuitenkin ollut kansallissosialistiselle Saksalle ulkopoliittinen itsemurha. Vaikka kansa olikin nyt yhtenäinen, siltä puuttui selkeä aatteellinen johtohahmo. Dollfußin seuraaja Isänmaallisen rintaman johdossa oli varakansleri Ernst Rü diger Starhemberg, joka ei ei onnistunut saamaan taakseen kansan syvien rivien tukea samalla tavalla kuin hänen marttyyriksi noussut edeltäjänsä. Poliittisen linjansa puolesta hän oli kuin kopio edeltäjästään ja pyrki ainoastaan jatkamaan Dollfußin kesken jättämää uudistustyötä. Ainut eroavaisuus löytyy ulkopolitiikasta, jossa Starhemberg nojautui entistäkin enemmän Italian sotilaalliseen ja taloudelliseen tukeen asia, joka tulisi myöhemmin kostautumaan Itävallalle pahemman kerran. Starhembergin valtakausi jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä jo vuonna 1936 hänet syrjäytti Isänmaallisen rintaman uusi liittokansleri Kurt Schuschnigg. Sateenvarjosuhdetta Italian kanssa kesti vain kaksi vuotta. Italian vuosina 1935-1936 käymä sota Etiopiaa vastaan ei ainoastaan paljastanut YK:ta edeltäneen Kansainliiton hampaattomuutta puuttua sotilaallisiin selkkauksiin, vaan myös toi Italian ja natsi-saksan lähemmäs toisiaan. Näin Itävalta menetti tärkeimmän liittolaisensa vastustajansa syliin. Tämän jälkeen Schuschnigg ei enää pystynyt vastustamaan Hitlerin poliittisen koneiston voimaa. Myönnytyksistä siirryttiin aina vain seuraavaan, Saksan vallan kasvaessa niin Itävallan sisä- kuin talouspolitiikassakin. Lopulta vuoden 1938 maaliskuun 9. päivänä Schuschnigg päätti määrätä kansanäänestyksen Anschlussin toteuttamisesta äärimmäisen lyhyellä varoitusajalla saman kuun 13. päivänä. Hitler ei kuitenkaan halunnut jättää mitään sattuman varaan ja vaati valtioiden liittämistä toisiinsa pelkän liittokanslerin allekirjoituksella. Schuschnigg suostui vaatimukseen ja luopui samalla vapaaehtoisesti vallasta jo 11. maaliskuuta. Isänmaallinen rintama oli murskattu.

10 kentällä ruotuväki 14/2011 lyhyesti Etyj kritisoi armeijan vaalikäytäntöä Euroopan turvallisuusjärjestö Etyj sallisi puolustusvoimien henkilökunnan ja varusmiesten asettua ehdolle vaaleissa. Nykykäytännön mukaan puolustusvoimien henkilökunta ja varusmiehet eivät voi olla ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Etyj:n mukaan erityisesti varusmiesten kohdalla ehdokkuuskieltoa pitäisi harkita kokonaan uudestaan. On hieman outoa, että varusmiehet eivät saa olla ehdokkaana vaaleissa. Veikkaan, että monet eivät edes ole tästä tietoisia. Henkilökunnan kohdalla kielto on hieman ymmärrettävämpi, pohtii kaartinjääkäri Joonas Alanne. JHe Uusi MTS asetettiin Valtioneuvosto on päättänyt asettaa uuden maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS). Sen toimikausi alkoi 14.7.2011 ja jatkuu siihen saakka, kunnes seuraavien eduskuntavaalien jälkeen asetetaan uusi suunnittelukunta. MTS toimii foorumina kansalaisjärjestöjen, päättäjien, viranomaisten, median ja asiantuntijoiden välillä. Sen tärkeimpiä tehtäviä on seurata yhteiskunnan varautumista kriisi- ja poikkeusoloihin sekä kartoittaa niihin liittyviä tarpeita painottaen erityisesti viestintää. MTS tutkii myös turvallisuuspolitiikkaa ja maanpuolustusta koskevaa ilmapiiriä. JTe Bengtskärin taistelusta 70 vuotta Bengtskärin majakkasaaren taistelusta on kulunut 70 vuotta. Vuoden 1941 heinäkuussa noin kolmekymmentä neuvostosotilasta teki maihinnousun pienelle saarelle tuhotakseen Bengtskärin majakan heti jatkosodan aluksi. Suojatonta saarta moukaroitiin myös mereltä ja ilmasta. Taistelu tärkeästä tähystys- ja tulenjohtopaikasta päättyi lopulta suomalaisten torjuntavoittoon. Kiivas taistelu vaati 30 suomalaisen sekä arviolta 60 neuvostosotilaan hengen. KMä Uusi kuntohanke varusmiehille Varusmiesten fyysistä kuntoa nostetaan Potkua liikuntaan - hankkeella, jossa ovat yhteistyössä Varusmiestoimikunnat, Suomen Sotilasurheiluliitto ja Patria. Kolmevuotisella Potkua liikuntaan -hankkeella aiotaan tavoittaa jokainen varusmies ja saada heidät osallistumaan joukko-osastoissa toimivien liikuntakerhojen toimintaan. Pyritään saamaan varusmiehiä liikkumaan erilaisilla liikuntamuodoilla. Järjestetään erilaisia liikuntakerhoja, jossa varusmiehet pääsevät liikkumaan vapaammin kuin ohjatusti yksiköiden järjestämänä, VMTK:n varapuheenjohtaja, Aleksanteri Sumiloff Karjalan Prikaatista kertoo. HÅg Kylmän sodan ratkaisija Tampereella Saab Draken -torjuntahävittäjä näyttäytyi ohikulkumatkalla Tampereella. Drakenin merkitys Suomen ilmapuolustukselle oli ratkaiseva. Jan Telford Tampereen keskustassa, Sorin aukiolla komeili torstaina 14. päivä heinäkuuta ruotsalainen klassikkohävittäjä Saab J35F Draken. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Draken laskeutui Tampereelle. Torjuntahävittäjä oli matkalla Jämijärvelle seuraavana viikonloppuna pidettyä, Jämin Ilmailijat ry:n järjestämää Jämi Fly In -ilmailutapahtumaa varten. Lepää lavetilla Hävittäjävanhus kuljetettiin kuorma-auton lavetilla Tikkakoskelta, Keski-Suomen ilmailumuseolta. Kuljetus lähti museon pihalta aamuyhdeksän aikaan. Osasto Draken taittoi matkaa 60 kilometrin tuntivauhdilla. Poikkeuksellisen raskaasta kuormasta huolimatta kuljetus sujui varsin ongelmattomasti. Matkan aikana tehtiin pari pysähdystä. Puoliltapäivin Oriveden Orituvalle oli kerääntynyt joukko ihmisiä, jotka olivat hartaasti odottaneet mahdollisuutta nähdä ja ikuistaa kameroillaan Suomen ilmapuolustuksen entisen tukirangan. Orituvalla osasto odotteli pahimman ruuhkan purkautumista, jotta matkaa voitaisiin jatkaa vaivattomammin. Kahden jälkeen kuljetus saapui Tampereen keskustaan Sorin aukiolle, jossa järjestysmiehet ja yleisö ottivat veteraanin vastaan. Ilmailuharrastajan päivä Tapahtumassa esittäytyi myös Tampereen Laskuvarjokerho, jonka paikalla olleiden jäsenten mukaan laskuvarjohyppäämisen yksi parhaita puolia on se, ettei hypätessä arkihuolet paljon paina. Sen luulisi houkuttelevan moniakin kokeilemaan tätä tehokasta rentoutumiskeinoa. Yleisöllä oli mahdollisuus tutustua myös Suomen suurimpaan suihkumoottorilennokkiin, joka oli tamperelaisen Petri Mäkelän Hawk mittakaavassa 1:3,5. Ilmavoimien entinen hävittäjälentäjä ja Satakunnan Lennoston komentajan tehtävistä vuoden vaihteessa eläköitynyt eversti evp. kolumni Saab Drakenin kuljettaminen Tikkakoskelta Tampereelle vaati millintarkkoja toimenpiteitä. Kari Janhunen oli paikalla kertomassa kuuluisasta veteraanihävittäjästä. Häntä haastatteli muun muassa omaa pilotin uraansa aloitteleva tanssija-koreografi Sami Saikkonen. Näillä eväin paikalle oli houkuteltu lukuisia ilmailun harrastajia ja siitä kiinnostuneita. Monet ohikulkijatkin pysähtyivät tavanomaisilta kauppamatkoiltaan ihmettelemään näkyä ja kuuntelemaan juonnettua tapahtumaa. Yksi heistä oli Anneli Varjonen, jolla tosin on lentotapahtumista rautainen kokemus, sillä hän on kiertänyt erilaisia tapahtumia jo monta vuosikymmentä. Olen sota-ajan lapsia Karjalan Kannakselta, ja tuolloin lentokoneita lenteli matalalla ohitse tuon tuostakin. Niitä katsellessa syttyi kiinnostukseni ilmailuun. Varjonen on ollut viime vuosinakin vielä erilaisten koneiden kyydissä ja osallistunut eri lentotapahtumiin talkootyöntekijänä. Juopot varusmiehen kimpussa Juomamaisterille sotilas on yhtä kuin mahdollisuus avautua omista inttimuistoista. Armeijan vaatteissa on kummallinen ominaisuus. Ne tuntuvat vetävän puoleensa laitapuolen kulkijoita ja etanolilta käryäviä katuhiipijöitä paljon paremmin kuin naisia. Kaupungilla kävelevä varusmies kiinnittää muutenkin huomiota, mutta juomamaisterille sotilas on yhtä kuin mahdollisuus avautua omista inttimuistoista. Ikävä vain, että kännisen artikulaatio on aavistuksen epäselvää. Sattuneesta syystä liikuskelen inttikuteissa Helsingissä joka päivä. Kerjäläiset eivät minua häiritse, mutta juoppoja saa väistellä kuin lokkeja kauppatorilla. Parin napanderin jälkeen monilla tuntuu olevan kovasti asiaa varusmiehelle. Kerran bussipysäkillä muuan rouvashenkilö ilmestyi aivan lähietäisyydelle tuijottamaan rintataskun paikkeilla olevaa nimikylttiä. "Tällä voitettiin Kylmä sota" Saab Drakenin kyvyt eivät jätä ketään kylmäksi. Kari Janhunen kehuu Drakenia vakaaksi ja mukavaksi lentää. Ohjausautomatiikka estää suurien virheiden syntymisen, todella luotettava menopeli, Janhunen kiteyttää. Everstillä on takanaan yli 600 tuntia Drakenin ohjaksissa. Viimeisen kerran mies pääsi lentämään eläköityneellä vanhuksella vuonna 2000. Drakenia käytettiin partiointitehtäviin ja tarvittaessa se olisi ampunut tunkeilijan alas. Kone oli kolmessa minuutissa lähtövalmiudessa ja varustettu uudenaikaisin, lämpösäteilyyn hakeutuvin infrapunaohjuksin. Verrattuna muuhun sen aikaiseen lentokalustoon Draken kuului kirkkaimpaan eliittiin, vaikka Janhusen mukaan joissain tilanteissa kone ei ehkä ollut Ladylla oli havaittavissa sen verran kemiallista näönsumenemista, että toljotus jatkui kiusallisen pitkään. Jos allekirjoittanut tuijottaisi vastaavalla tyylillä naisen rintamuksia, saisin maistaa oikeaa suoraa alta aikayksikön. Kyseisen viinalta haisevan naishenkilön poika oli ollut kuulemma sotilas. Äänentasosta päätellen armeijan opit olivat tarttuneet, sillä koko metroasema varmasti kuuli mehevän elämäntarinan. Täytyy sanoa, että bussia odottaessa minuutit tuntuivat pitkiltä. Kaikeksi onneksi tiemme erosivat, koska hän hyppäsi eri bussiin. Kailottaen riittävän ketterä. Siitä huolimatta Draken oli suorituskyvyltään niin uhkaava, ettei sen kanssa halunnut kukaan mitellä voimiaan. Janhusen sanoin poliitikot tekivät Kylmän sodan lopettamiseksi osansa ja niin myös sotilaat. Sotilaiden osalta Draken-torjuntahävittäjällä oli keskeinen rooli tässä prosessissa. Tällä voitettiin Kylmä sota, koska koneen ominaisuudet ja ainainen, nopea toimintavalmius eivät jättäneet sen ajan vastustajille juuri mahdollisuuksia. Ilmatila pysyi turvallisena, Janhunen teesaa. Näkyvyyttä ja potkua toimintaan samalla, kuinka sotilaspoliisit pelastivat hänet tumman miehen raiskaukselta. Eräänä aamuna rähmät karisivat silmistä viimeistään siinä vaiheessa, kun raitiovaunusta hyppäsi ulos mies, joka karjaisi sammaltavalla äänellä: Herrat alokkaat, olen eversti! No, hän oli yhtä paljon eversti kuin minä alokas puolen vuoden armeijassa olon jälkeen. Ohikulkijoille täytyy esittää kiitokset monista myötätuntoisista katseista. En taida olla ainoa, jolla ei ole palavaa halua kuulla huimia tarinoita humalaisen suusta. Kuuden aikaan Draken-kuljetus lähtee taas liikkeelle. Nyt kohteena on päätepysäkki, Jämijärvi. Kari Janhunen odottaa tapahtumaa innolla. Hän uskoo, että edessä on "vanhan ajan ilmailutapahtuma, jossa talkoohenki kukoistaa." Luvassa on laskuvarjohyppyä ja paljon muuta harrastetoimintaa. Tällaisia tapahtumia tarvitaan, jotta ilmailulle saadaan näkyvyyttä ja toimintaan lisää potkua, Janhunen toteaa. Ensisijaisesti meillä pitää olla ilmailun harrastajia, jotta jotkut voisivat saada ilmailusta myös ammatin. Ilman harrastuspohjaa niin sotilas- kuin siviilipuoli jäisi ilman ammattilentäjiä, Janhunen linjaa. Kenties Jämi Fly In -tapahtuma sai houkuteltua ainakin muutaman uuden sukupolven edustajan innostumaan ilmailutoiminnasta. Tampereella moni poika ja jokunen tyttökin tutkaili Saab Drakenia niin perusteellisesti, että heistä lienee lupa odottaa tulevaisuuden pilotteja. Miika Lähdeniemi > toimittajat.ruotuvaki@mil.fi En halua polkea juoppojen ihmisoikeuksia. Enkä myöskään pidä vastenmielisenä ihmisten kanssa juttelemista, päinvastoin. Silti Pertsan täysvarustusmarssit Vekaralla vuonna -75 ovat yhtä kiinnostavia kuin naapurin Elsan suonikohjuvaivat. Kotiutuminen ei ole vielä lähellä, mutta odotan jo sitä hetkeä, kun saan ohittaa kaupungin juomamiehet siviilivaatteissa. Ja jos joku huomaa kaupungilla allekirjoittaneen sössöttämässä sotilaalle joutavia, tulkaa takomaan järkeä puiseen päähäni. Tarjoan tuopillisen. Kuva: Ruotuväki

ruotuväki 14/2011 kentällä 11 Edelläkävijänä liikuntapaikoilla palveluksessa Jouko Kiviharju huolehtii varuskunnan liikuntapaikoista. Kiviharjulle räätälöityyn virkaan kuuluu myös saunamajurin tehtäviä. Tuomas Hämäläinen ruotuväki 40 vuotta sitten Kalle Mäkelä Erikoisupseeri Tero Haikala nimitettiin heinäkuun alussa sotilaskapellimestariksi Hämeen Rykmenttiin. Haikala siirtyi uuteen tehtäväänsä Hämeenlinnasta, jossa hänen varsinainen tehtävänsä oli aliupseerin soittajantoimi. Opinnot sotilaskapellimestarilinjalla Sibelius-Akatemiassa vuonna 2005 aloittanut Haikala on uudesta tehtävästään mielissään. Jouko Kiviharju on juuri valmistunut puolustusvoimien ensimmäiseksi liikuntapaikkojenhoitajaksi. Hän hoitaa Niinisalon varuskunnan liikuntapaikkoja, piirtää esimerkiksi pesäpallokentän viivoja kalkkikärryillä ja tekee talvella latuja. Puolustusvoimilla on paljon liikunnallista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, mutta liikuntapaikkojenhoitajakoulutusta ei ole vielä kertaakaan järjestetty yhteistyössä urheiluopiston kanssa. Katsoimme, että edelläkävijänä meidän on hyvä rakentaa yhteistyötä muiden ammattilaisten kanssa, Kiviharjun esimies, liikuntakasvatusupseeri, kapteeni Ilari Köykkä tokaisee. 30 vuotta puolustusvoimissa työskennellyt Kiviharju aloitti liikuntapaikkojenhoitajakoulutuksen Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä tammikuussa 2010 ja valmistui toukokuun lopulla 2011. Minulla oli pitkä ura takana ja olin suorittanut varastonhoitajakurssit ja esimieskurssin. Liikuntapuolelta minulla ei ollut kuitenkaan koulutusta, joten oli pakko hakea ammttipätevyyttä.vierumäellä sain laajan ammattitutkinnon. Kiviharjulle pari vuotta sitten räätälöidyssä virassa yhdistettiin saunamajurin ja liikuntapaikkojen hoitajan toimet. Liikuntatehtävien lisäksi hän huolehtii muun muassa saunan hygieniasta ja sen käytön opetuksesta alokkaille. Saan olla tekemisissä nuorten miesten kanssa. Lähes kaikki urheilijat palvelevat vuoden ja heidän kanssaan saa luotua hyviä suhteita. Miesten kanssa soitellaan armeijan jälkeenkin, Kiviharju hehkuttaa työnsä parhaita puolia. Suorituspaikat priimakunnossa Mies, meri ja polkupyörä eteenpäin Niinisalon varuskunnan liikuntapaikkojenhoitaja Jouko Kiviharju elementissään. Ei ole mitään uutta tai kummasteltavaa siinä, että jääkäri otttaa polkupyöränsä ja lähtee metsään, mutta oudolta saattaa tuntua, jos jääkäri ottaa polkupyörän ja lähtee merelle! Tämä on kuitenkin avovesikautena jokapäiväistä elämää rannikkojääkäreille, joille muualla maailmassa annettavan koulutuksen laadun paljastaa tavaramerkiksi tunnettu vihreä baretti. Naapurimaassamme Ruotsissa nimitetään vastaavia joukkoja rannikon palokunnaksi, joka onkin varsin kuvaava nimitys näille liikkuville ja iskukykyisille osastoille. Rannikkojääkäripataljoonassa koulutustaan saaville onkin kuiva vaate lähes harvinaisuus niinä aikoina, jolloin jäät lähtevät merestä, vesistökoulutuskausi alkaa ja miehet saavat tuntumaa kaikkien merijalkaväkijoukkojen yhteiseen piirteeseen: maihinnousuun. Oman värikkään lisänsä pataljoonan koulutukselle antavat rynnäkkösukeltajat ja pintauimarit varusteineen. Uimataito onkin eräs niistä perusvaatimuksista, jotka tulevalla rannikkojääkärillä ymmärrettävistä syistä asetetaan jo kutsuntatilaisuudessa ja niinpä mies, joka ei pysty uimaan vähintään 200 metriä, katsotaan tässä joukossa uimataidottomaksi. Jokaiselle sotilaalle tuttua taistelurataa myöten on nämä koulutuksen erikoisvaatimukset otettu huomioon, sillä rannikkojääkärien oma esterata Sydänkäpynen alkaa mereltä noin 10 metrin päässä vesirajasta. Ruotuväki 18/1971, 30.09.1971 Otin uuden tehtäväni vastaan äärimmäisen motivoituneena ja innoissani. Tunsin hyvin suurimman osan tulevista työkavereistani ja minulla oli erinomainen kuva Sotilasmusiikkikoulun sekävarusmiessoittokunnan toiminnasta. Puolustusvoimat on hyvän työnantajan maineessa. Lisäksi kapellimestarin musiikillinen toimenkuva on erittäin laaja puolustusvoimissa.se pitää sisällään paitsi paraateja ja seremonioita, myös hienoja konsertteja upeiden solistien kanssa. Tehtävässä on myös kohtalaisen vapaat kädet toteuttaa itseään ja musiikillista osaamistaan. Puolustusvoimissa kapellimestarin tehtävän vaatimustaso on korkea.pitkien,jo lapsena aloitettujen musiikkiopintojen lisäksi on omaksuttava seremoniat ja traditiot. Lisäksi vaaditaan vähintään kaksi siviilissä tehtyä ammattitutkintoa, kuten minulla oman instrumentin tutkinto sekä kapellimestaritutkinto. Kun tavallisesti opiskelija käy vain Sibelius-Akatemiaa,sotilaskapellimestarin täytyy opiskella myös noin 35 opintopistettä Maanpuolustuskorkeakoulussa sekä Sotilasmusiikkikoulussa. Kapellimestarina toimimisen lisäksi vastaanvarusmiessoittokunnan viikko-ohjelmien teosta sekä työaikasuunnittelusta. Tehtävänkuvaan kuuluu toki Varusmiessoittokunnan päällikön sijaisena toimiminen sen henkilökunnan toimialakurssien kouluttajana sekä o pettajana työskentely. Lisäksi tulen suunnittelemaan yhteistyössä muun henkilöstön kanssa vuosittain valtakunnalisten pääsykokeiden järjestelyt. Liikuntapaikkojenhoitajan tutkinto on laajahko.työnkuvaan kuuluu talvi- ja kesäliikuntapaikkojen hoitoa, sisäliikuntapaikkojen hoitoa ja kuusi erilaista valinnaista vaihtoehtoa täydentämään pakollisia osia. Erinomaiset sisä- ja ulkoliikuntatilat edellyttävät monipuolista osaamista ja alan viimeisintä tietoa. Katsottaessa alueella sijaitsevia liikuntatiloja herää samalla kysymys: onko muilla varuskunnilla hoidettu liikuntapaikkojen kunnossapitoa yhtä mallikkaasti? Suomen Urheiluopiston liikuntapaikkainstituutin johtaja Manu Varho muotoilee. Varho korostaa, että Vierumäen ja puolustusvoimien tekemää yhteistyötä on tarkoitus jatkossakin jatkaa.yhteistyössä on helpompaa suunnitella liikuntapaikkojen hoitoa. Nykyisellään puolustusvoimat on Suomen suurin liikuttaja, jonka liikunnan suorituspaikat vastaavat suhteessa keskisuuren kaupungin liikuntapaikkoja. On siis kaikkien etu, että olemassa olevat liikuntapaikat pysyvät erinomaisessa kunnossa koulutetun henkilökunnan voimin. Rannikkojääkäripataljoonan maakuntamarssi elokuussa Salon-Kemiön alueella: Pimeäntorjuntaryhmä. Haikalalle Hämeen Rykmentin tahtipuikko Kapellimestarin tehtävässä on Haikalan mukaan kohtalaisen vapaat kädet toteuttaa itseään. Kuva: Pekka Söderlund / Kankaanpään Seutu Kuva: Ruotuväki Kuva: Tero Haikala NIMI Ritva Heinonen TOIMENKUVA Erityisasiantuntija PALVELUSPAIKKA Pääesikunnan kanslia, johdon protokollasektori KOULUTUS Tradenomi (BBA) JOTAIN MUUTA, MITÄ? Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran Miika Lähdeniemi Kenraali on lähdössä ulkomaanvierailulle tai ottamassa vastaan kansainvälisiä vieraita. Miten eri tilaisuuksiin pitäisi pukeutua ja käyttäytyä? Mitä viedä lahjaksi? Näiden kysymysten äärelle apuun rientää Ritva Heinonen. Pääesikunnan kanslian johdon protokollasektorilla työskentelevä Heinonen antaa neuvontaa etikettivirheiden välttämiseksi. Tapakulttuurien tuntemisella vältetään turhia loukkauksia, Heinonen huomauttaa. Kun matkustetaan toisenlaisiin kulttuureihin esimerkiksi Aasiaan, pohjatyö pitää olla hyvin tehtynä. Eri kulttuurien toimintatapojen selvittely vaatii aikaa. Asiaa edesauttaa se, että Heinonen on itse matkustellut paljon. Matkustaminen ja sen myötä kantapään kautta oppiminen ovat usein parhaita opettajia. Täytyy vain olla halukas oppimaan. Heinonen kiinnostui eri kulttuureista toden teolla asuessaan Lontoossa. Siellä hän työskenteli neljän vuoden ajan sotilasasiamiehen sihteerinä. Lontooonvarsinainenkansainvälinen sulatusuuni. Aloin opiskella kulttuurien välisiä eroavaisuuksia varsinkin käytös- ja tapakulttuureiden osalta. Ei ole olemassa hyviä ja huonoja tapakulttuureja on vain erilaisia. Ohjelma voi mennä uusiksi ASUINPAIKKA Helsinki Kenraalien avustaja Korkeimman johdon isännöimät kansainväliset vierailut ovat Heinosen tiimin käsialaa. Pienetkin yksityiskohdat lahjoista ja ruokailuista lähtien mietitään tarkkaan. Vierailijoille tarjotaan myös kulttuurielämyksiä. Tulevalta isännältä kuullaan hänen toiveitaan ja sitten tehdään pari ohjelmarunkoa. Kaikki ei mene aina suunnitellusti. Eräs ryhmä jämähti Rovaniemelle lentokoneen mentyä rikki, mutta Helsingissä pidettäväksi suunniteltu ohjelma toteutettiin Lapin maisemissa. Esimieskenraali sanoi tyynen rauhallisesti, että järjestäkää sama ohjelma Rovaniemelle. Soitettiin sitten vuokra-autot ja järjestettiin vierailut ja sightseeingit. Saunomaankin päästiin, Heinonen muistelee. Vierailut harvemmin sujuvat prikulleen ohjelman mukaan.aikatauluja ei aina ehditä viilaamaan kuukausikaupalla. Tiukimmat aikataulut ovat olleet suurin piirtein niin, että vieraat ovat olleet jo lentokoneessa, kun on alettu suunnitella ohjelmaa. Käytöstavat kunniaan Tapakouluttaja kävi aiemmin pitämässä Reserviupseerikoulussa hyvät tavat -kurssia upseerioppilaille. Sanoin heille, että upseereja teistä tehdään kolmessa kuukaudessa, mutta herrasmieheksi kasvaminen kestää koko elämän. Heinoselta saatetaan pyytää täsmäopetusta esimerkiksi silloin, kun joukko-osastossa on tulossa isompi kansainvälinen tapahtuma. Hän opastaa myös Suomesta ulkomaille sotilasasiamieheksi siirtyviä upseereita. Upseereja tulee ja menee, mutta minun työni edustaa jatkuvuutta. Nykynuorten käytöstavoista on puhuttu paljon. Heinonen harmittelee, että liian monilla kotikasvatus ei ole tarjonnut edes peruskäytöstapoja. Hyvä käytös on toisen ihmisen huomioon ottamista. Puolustusvoimat on läpikotaisin tuttu organisaatio Heinoselle, vaikka hänellä ei ole harmikseen ollut mahdollisuutta suorittaa asepalvelusta. Olen syntynyt varuskunnassa, ollut koko ikäni puolustusvoimissa töissä ja olen naimisissa upseerin kanssa, joten en tiedä siviilielämästä mitään, Heinonen nauraa.

12 kentällä ruotuväki 14/2011 Kameran kanssa metsässä Combat Camera -varusmiesten palvelus on välineurheilua. Kuvauskaluston pitää toimia tiukassa taistelutilanteessa. Miika Lähdeniemi Puolustusvoimien YouTube -kanavalta löytyvät videot ovat varusmiesten tuotoksia. Niitä valmistaa kolmihenkinen Combat Camera - tiimi, joka kuvaa muun muassa taisteluharjoituksissa ja kansainvälisissä operaatioissa. Kuvauskeikat vievät Combat Camera -varusmiehiä ympäri Suomea. Varusmieskuvaajat kulkevat eri joukkojen mukana ja kuvaavat niiden toimintaa. Yksi voi kuvata esimerkiksi helikopterissa ja toinen maan pinnalla, kaartinjääkäri Niko Tiranis valaisee. Keikkojen annista koostetaan toiminnantäyteisiä videoita puolustusvoimien käyttöön esimerkiksi YouTubeen. Tähän tarkoitukseen jokaisella kuvaajalla on firman puolesta oma kannettava tietokone, jolla videot koostetaan julkaisukuntoon. Aika vapaat kädet meillä on, siviilissä elokuva-alalla työskentelevä Tiranis toteaa videoiden tekemisestä. Kuvia vaikka veden alta Jokaisella Combat Camera -varusmiehellä on kolme henkilökohtaista kameraa. Kypäräkameran lisäksi kalustoon kuuluu videokamera sekä 7D-still-kamera. Olemme testanneet erilaisia kameroita ja katsoneet, mikä on sopivin kalusto, yliluutnantti Tommi Kangasmaa Pääesikunnan viestintäosastolta taustoittaa. Kuvaukset tapahtuvat taistelutilanteessa, joten kameroiden on oltava kestävää laatua. Tämä otetaan huomioon jo kameroita hankittaessa. Siinä ei ratkaise pelkästään se, Combat Camera -varusmies Niko Tiranis valmiina kuvaamaan vaikka taistelukentällä. Kuva: Esa Ylijääskö että kamera on mahdollisimman tehokas. Sen pitää kestää paikoitellen aika rajuissakin kenttäolosuhteissa, Kangasmaa huomauttaa. Vahingon sattuessa pitää myös löytyä nopeasti uusia osia. Tällainen tilanne voi tulla eteen esimerkiksi kiväärin piipun rikkoessa kameran linssin. Varusmieskuvaajat käyttävät samanlaista kypärää, joka on käytössä Utin Jääkärirykmentin erikoisjääkäreillä. Kypärässä olevaan kiskoon kiinnitettävä HD -kamera tallentaa kuvaa taisteluiden tuoksinasta. Kypäräkamera on vesitiiviissä suojuksessa, joten sillä pystyy kuvaamaan kymmenen metrin syvyydessä veden alla, Kangasmaa kertoo. Laatikko mukaan ja menoksi Kuvauskalusto liikkuu varusmiesten mukana sinne, missä tapahtuu. Tarvikkeet kulkevat kätevästi mittatilaustyönä tehdyssä laatikossa, jonne mahtuu kaikki tarvittava. Sieltä löytyy akkuja, äänitystarvikkeita, mikrofoneja ja erilaisia linssejä kameraan, Niko Tiranis luettelee. Reppukaan ei ole aivan tavanomainen, sillä sieltä löytyy kiinnikkeet kannettavaan tietokoneeseen. Taisteluvyöhön on puolestaan kehitetty teline, johon kamera voidaan kiinnittää. Combat Camera -tiimi on lisäämässä volyymiaan lähitulevaisuudessa. Porukkaan palkataan ensi vuoden puolella kaksi aliupseeria ja pidemmän tähtäimen tavoitteena on koota joukkueen kokoinen Combat Camera -osasto. huomio! verkossa Go army värväydy armeijaan! Rukkiin menossa? Lähetä meille osoitteeseen kuvaajat.ruotuvaki@mil.fi oma ehdotuksesi Huomio!-kuvaksi ja liitä mukaan yhteystietosi. Julkaistusta kuvasta on palkintona elokuvalippu. Kuva: Esa Ylijääskö Jan Telford Yhdysvaltain maavoimien verkkosivuja ei ole tarkoitettu miksikään kevyeksi informaatiopaketiksi asiasta kiinnostuneille. Maailman suurimman sotilasmahdin isoimman puolustushaaran kotisivujen päätarkoitus on värvätä uusia sotilaita riveihinsä värikkäin keinoin. Sivustolta löytyy tietoa eri aselajeista, upseerikoulutuksesta sekä erilaisista tehtävistä. Halutessaan käyttäjä voi rekisteröityä sivulle, jolloin hänellä on mahdollisuus saada syvällisempää ja yksityiskohtaisempaa tietoa sotilaan arkipäivästä maastopuvussa. Ei käy epäselväksi, että armeija pyrkii sivuston kautta lähestymään yksilöä, ei kokonaista ikäluokkaa. Useasti mainitaan, että armeijassa "löytää vahvimman puolen itsestään" tai "saa itselleen uskomattoman hyödyn". Tehtävässään sivusto on varmasti onnistunut. Sivuston ilmeestä ei käy epäselväksi, että sen tarkoituksena on aggressiivisesti houkutella amerikkalaisia nuoria liittymään joukkoihinsa. Armeija näyttäytyy kuin tuotteitaan markkinoivana yrityksenä. Jenkkiupseeriksi? Luvassa verenmakuisia haasteita mutta myös kunniaa ja etuuksia. Multimediaa hyödyntäen Yhdysvaltain asevoimat kärsivät Irakin sodan aikaan pahoista värväysongelmista. Paitsi että uutta väkeä on yritetty houkutella lyhyemmillä palvelusajoilla, värväyssivuston ulkoasuun on panostettu suuresti. Sivustolla on käytetty tehokkaasti hyödyksi kuvaa, ääntä, videota ja grafiikkaa. Sivusto on täynnä videoita, joilla sotilaat kertovat koulutuksestaan ja tehtävistään. Käyttäjä pääsee pelinomaisesti liikkumaan fiktiivisessä tukikohdassa, minkä avulla hän saa kokonaiskuvan sen toiminnasta. Videomateriaalia on kerätty harjoitustilanteiden lisäksi sodista ja rauhanturvaoperaatioista. Useimmat videot on kuvannut Combat Camera -ryhmä, joten tilanteet ovat aitoja ja realistisia. Useimmat sota-aiheiset elokuvat jäävät heittämällä niiden jalkoihin. Kuva: Ruotuväki Hyötyä ja turvaa muuhun elämään Tekijöiden tarkoituksena on ollut saada armeijaan meneminen näyttämään turvalliselta ja hyödylliseltä vaihtoehdolta loppuelämää ajatellen. Sivustolla iso osa on pyhitetty siviilielämään saatavista eduista kertomiseen. Tämän myötä moni huonoissa ja köyhissä oloissa elävä on päättänyt lähteä armeijan leipiin. Armeijan käytyä sotilaan on mahdollista saada mittavaakin tukea yliopistotutkinnon suorittamiseen tai alennuksia sairausvakuutuksiin. Sivustolla on myös laaja valikoima eri ammatteja, joissa voi hyödyntää saamiaan sotilastaitojaan tai joista voi ammentaa oppeja ja kokemusta sotilaalle. Vanhemmille on kokonaan oma osansa, johon he voivat lähettää mieltään painavia kysymyksiä siitä, mitä heidän poikansa tai tyttärensä käy läpi ja miten hänestä huolehditaan. Tarjolla on myös valmiita elämäntarinoita siitä, miten nuoret ovat pärjänneet armeijassa.

ruotuväki 14/2011 vapaalla 13 Kuvat: Esa Ylijääskö Jonglööri herättää kaupungilla ohikulkijoiden kiinnostuksen, mutta kokenus esiintyjä pystyy keskittymään olennaiseen. Jonglööri heittelee vaikka asetta Otto Lindqvistin hyppysissä pysyvät niin kiväärit, pallot kuin keilatkin. Miika Lähdeniemi Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnassa Lahdessa palvelee mies, joka ei osaa soittaa mitään instrumenttia. Jonglööri Otto Lindqvist pääsi soittokuntaan pitkälti harrastuksensa ansiosta. Teen myös valo- ja äänitekniikkahommia, ja ilman sitä taitoa en olisi varmaan päässyt tänne, jääkäri Lindqvist huomauttaa. Hän kuuluu kivääriryhmään, joka tekee erilaisia liikesarjoja rynnäkkökiväärillä. Neljä kiloa painava ase on ollut täysin uudenlainen temppuinstrumentti palloihin ja keiloihin tottuneelle jonglöörille. Aluksi se oli hankalaa, mutta piti vain tehdä paljon toistoja. Lipas on kyllä aina tiellä. Lindqvist innostui asetempuista siinä määrin, että on hankkinut varta vasten itselleen aseen. Soittokunnassa tutuksi tulleille kivääriesityksille voisi olla Lindqvistin mielestä markkinarakoa. Jonglööri aikookin jatkaa aseliikkeiden tekemistä armeijan jälkeen. - Sille voisi olla kysyntää, sillä en ole kuullut, että kukaan tekisi sitä siviilissä, Lindqvist arvelee. Lähes kaikkea voi heitellä Lindqvistin harrastus alkoi monen muun lajin tavoin sattumalta kaverin kautta. Partion kansainvälisellä leirillä samassa teltassa oli tyyppi, joka heitteli kolmea palloa. Pari viikkoa meni sitä opetellessa. Alkuinnostuksen jälkeen kiinnostus jongleeraukseen laantui hetkeksi aikaa. Yläasteelle mennessä uuden kipinän harrastukselle sytytti kuvaamataidon opettaja, joka opetti Lindqvistille useamman pallon heittelyä. Jossakin vaiheessa menin jo hänen ohitseen, Lindqvist myhäilee. Nykyään Lindqvist heittelee huvikseen monia eteen sattuvia esineitä. Samalla hän hioo uusia liikkeitä. Esimerkiksi pallojen kanssa Otto Lindqvist heittelee parhaimmillaan viittä keilaa kerrallaan. on rajattomasti mahdollisuuksia kehittyä. Voi vaikka yhdistellä eri liikkeitä. Todelliset virtuoosit antavat toisilleen uusia liikesarjavinkkejä matemaattisen kaavan kautta. Numerokoodit voi näppäillä vaikkapa kännykkään saatavaan sovellukseen, joka havainnollistaa, millaisesta tempusta on kyse. Käsikarvat pois tulitempuilla Harmittomasta ajanvietteestä on tullut Lindqvistille vähitellen sivuelinkeino. Jongleerauskeikat tuovat Lindqvistille mukavasti lisätienestejä. Hän on esiintynyt erilaisissa tilaisuuksissa lasten synttäreistä lähtien. Olin myös Nelosen Master Chef-ohjelman pressitilaisuudessa heittelemässä hedelmiä ja vihanneksia. Helsingissä järjestetyssä pohjoismaisessa jonglööritapahtumassa Lindqvist esitteli kivääritaitojaan. Siellä oli open stage, jossa sai tehdä temppuja. Tekemäni kivääriesitys herätti kummastusta, koska siviilissä tätä ei moni harrasta. Tuli tuo lisäväriä esityksiin. Lindqvist heittelee kummastakin päästä palavia 110-senttisiä keppejä, joiden kanssa taiteilu on etenkin tuulisella säällä haastavaa. Sillä saa kyllä käsikarvojen poiston helposti, Lindqvist heittää. tupavisa 1. Miksi kutsutaan lehtipuista saatavaa nestettä? 2. Mikä on savotta? 3. Mistä puusta ovat peräisin pettujauhot? 4. Mikä havupuistamme varistaa kaikki neulaset talveksi? 5. Kuka oli muinaissuomalaisten metsäjumala? 6. Mikä on Suomen suurin metsäteollisuusyritys? 7. Mistä ilmansuunnasta supikoira levisi Suomeen? 8. Minkä urheiluvälineen valmistuksessa käytetään vielä nykyisinkin usein puuta? 9. Mikä on relaskooppi? 10. Minkä suositun pihakasvin tunnistat kuvasta? vastaukset 1. Mahlaksi, 2. Hakkuutyömaa, 3. Männystä, 4. Lehtikuusi, 5. Tapio, 6. Stora Enso, 7. Idästä, 8. Lumilaudan, 9. Metsänmittauksessa käytettävä väline, 10. Pihlaja

14 vapaalla ruotuväki 14/2011 elokuvat näyttely Super 8 Ohjaus J.J. Abrams Pääosissa Joel Courtney, Kyle Chandler, Elle Fanning, Riley Griffiths Ensi-ilta 29.7. Kesällä 1979 Joen (Joel Courtney) perhettä kohtaavat surulliset uutiset ja isä (Kyle Chandler) haluaa lähettää poikansa kesäleirille pelaamaan amerikkalaisia pallopelejä steroidihirmujen kanssa. Tämä ei poikaa kiinnosta, sillä hän haluaa jäädä kotiin ja tehdä zombie-elokuvaa. Joen toiveet toteutuvat ja kaverukset lähtevät kuvaamaan elokuvaansa. Kesken kiivaiden kuvaussessioiden nuorukaiset todistavat mysteerisen junaonnettomuuden, jonka jälkeen outoja asioita alkaa tapahtua. Sähkökaapeleita ja mikroja katoaa pienen ohiolaisen kylän asukkien nurkista. Joen poliisi-isän, Jacksonin, epäilykset heräävät, mutta poliisipäällikkö ei alaistaan usko. Näin täysin yllätyksettömästi kylä joutuu monsterin piinaamaksi. Toisaalta mielenkiintoista ja mukavaa on, että oikeastaan monsteri jää elokuvan sivujuoneksi. Todellisuudessa tarina kertoo rakkaudesta, zombie-leffan teosta ja perhedraamoista monsterin riepotellessa kylää. Kokonaisuudessaan elokuva on hienoa katseltavaa, jossa saa taukoamatta jännittää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Erityisesti junaonnettomuus on henkeäsalpaava. Super 8 on hieno, hauska ja jännittävä, mutta siinä ei ole mitään uutta. Elokuva on silkkaa nostalgiaa, joka entisestään vahvistaa muun muassa Cloverfieldin ja Lostin tuottaneen J.J. Abramsin suhdetta monstereita ja mörköjä kohtaan. Jan Hellman Vaara edessä? Tarkastuskäynnille saapunut majuri ja tutkaa käyttävä nainen huomaavat näytöllä jotakin poikkeuksellista. Kuva: Keski-Suomen ilmailumuseo Herra Popper ja Pingviinit Ohjaus Mark Waters Pääosissa Jim Casrrey, Carla Gugino, Angela Landsbury Ensi-ilta 29.7. Viesti ei aina kulkenut taivaalla Typerästä nimestään huolimatta Herra Popper ja Pingviinit - elokuvan alkuperäinen versio on varmasti oikein mukiin menevä pätkä. Kestääkseen Jim Carreyn uusimman dubattuna, vaatii koettelemus piriä oikein olan takaa. Suositus on jättää lapset kotiin, jos meinaat mennä Popperia selvinpäin katsomaan. Toisaalta pienessä laitamyötäisessä kannattanee elokuva-iltaa viettää myös ilman perheen pienimpiä. Nimensä mukaisesti elokuva kertoo kovasta liikemiehestä, herra Popperista, joka saa paketin isältään. Paketissa on pignviini. Yksi Pingviini. Tästä seuraa hassun hauska sattuma, jonka seurauksena herra Popper saa toisen paketin, jossa lymyileekin viisi viatonta pikku-pingua. Tästä alkaa koko perheen kärsimysnäytelmä. Paljon kertoo se, että elokuvasta poistui ihmisiä ennen kuin näytös oli kerennyt puoleenväliin saakka. Jim Carreyta ei yksinkertaisesti voi dubata, vaikka kyseessä olisi elokuva perheen pikku höpönassuille. Saksasimulaattorin tuominen elokuvateatteriin keskelle kaupunkia toimisi, ellei se vaarantaisi asiakkaiden henkistä hyvinvointia. Ainoa mitä dubbaus ei elokuvasta tuhoa on söpöt pingviinit. Toisaalta pingviinit ovat varmasti yhtä söpöjä alkuperäisessäkin versiossa. Tästä syystä suosittelen kiertämään suomea puhuvan Jim Carreyn kaukaa. Elokuvassa Antti Tuiskukin saa maininnan, se kertoo kaiken olennaisen. Jan Hellman Aikanaan lentäessään saattoi tuntea suurta vapauden huumaa ja riippumattomuutta. Suomen ilmavoimien alkutaipaleella 1920-luvulla lentokoneiden ja maan välillä ei ollut radioyhteyksiä eivätkä koneet välttämättä suorittaneet mitään tehtävää ilmassa ollessaan. Sotilasilmailun kehitys kulki Suomessa pian varsin eri suuntaan. Nykyään lentokoneilla on aina jokin tehtävä, yhteys lennonjohtokeskukseen ja lentäjällä suuri vastuu. Keski-Suomen ilmailumuseon yhteyteen on avattu Ilmavoimien Viestimuseon uusittu näyttely. Näyttelyssä kuvataan sotilasilmailun johtamistoimintaa 1920-luvun kirjekyyhkyistä nykypäivän tietovuon aikakauteen. Uudistetussa näyttelyssä esineistö on pysynyt lähes samana, mutta viimeaikaisimpia käytöstä poistuneita välineitä on otettu mukaan. Ero uuden ja vanhan välillä on esilletuonnissa. Aiemmin esineet ja installaatiot jaettiin käyttötarkoituksen mukaan. Nyt näyttely on rakennettu kronologiseksi katsaukseksi historiaan, museoamanuenssin sijainen Mikko Veijalainen tiivistää. Kehitys jaettavissa vaiheisiin Suomen ilmavoimien alkuaikoina tärkein viestinviejä koneen ja maan välillä oli kyyhky. Linnun kaulaan sidotussa kotelossa oli viesti, josta selvisi, mihin kone oli esimerkiksi joutunut tekemään pakkolaskun. Kyyhky lentää aina kotipesään. Tieto koneen kohtalosta saatiin lennonjohtokeskukseen, mutta muuhun tarkoitukseen lintua ei voitu käyttää, Veijalainen selventää. 30-luvulla saatiin käyttöön ensimmäiset, hyvin ailahtelevat ilmailuradiot. Monesti radiot eivät olleet yhteensopivia joko koneen tai keskuksen maaradioiden kanssa, museonjohtajan sijainen, Rauni Valtonen valottaa. Talvi- ja jatkosodan aikaan ilmapuolustuksen johtamismallit riippuivat pitkälti tilanteesta, ja improvisoinnille oli tarvetta. Viestijärjestelmien kehitysaskeleet tulivat Suomeen jälkijunassa. Veijalaisen mukaan jatkosodan lopulla järjestelmä oli jo hyvin kehittynyt ja viesti kulki tehokkaasti lennonjohtokeskusten ja lentokoneiden välillä. Sodan jälkeen koitti tutkan aikakausi ja käytössä ollut kalusto vanheni nopeasti. Vasta elektroniikan tultua alalle, on kehitys kulkenut yhtämittaisesti kohti yhä parempia ja luotettavampia järjestelmiä. Haluamme välttää kiiltokuvamaisuutta emmekä pyri peittelemään kehityksen ongelmakohtia. Suomessa oli paljon tietoteknistä osaamista, ja siksi olemme olleet edelläkävijöitä 80-luvulta lähtien. Käytössä olleisiin Draken-torjuntahävittäjiin kehitettiin tietovuo, verkkokeskeinen puolustuksen elementti, jonka avulla kone ja johtokeskus pystyivät operoimaan ilman puhetta, Veijalainen sanoo. Näkisin ilmapuolustuksen edelläkävijyyden ja Nokian nousun liittyvän toisiinsa, Valtonen vertaa. Ongelmakohtia ei peitellä Näyttely tarjoaa harvinaisemman näkökulman Suomen ilmapuolustuksen kehitykseen. Haluamme välttää kiiltokuvamaisuutta emmekä pyri peittelemään kehityksen ongelmakohtia. Varsinkin alkuvaiheessa oli välillä hankalaa ja melkoista sekundatavaraakin on hankittu, Veijalainen sanoo. Haastavinta näyttelyn rakentamisessa oli Valtosen mukaan löytää sopiva tasapaino ilmailualan harrastajien sekä matkailijoiden välille. Näyttelyn tulisi tarjota syvällistä tietoa jo valmiiksi aiheeseen perehtyneille, mutta olla myös ymmärrettävä ja sivistävä kokemus satunnaiselle kaduntallaajalle. Jan Telford levyt Eddie Vedder: Ukulele Songs Universal Ukulele Songs alkoi Pearl Jam -solisti Eddie Vedderin harjoitusprojektina ja sisäpiirin vitsinä. Perin erikoiselta ajatus mies ja ukulelelevystä tuntuukin. Levyn 16:sta biisistä vain Longing to Belong -raidalla pirteä havaijilaissoitin saa rinnalleen tumman sellon. Enää ei voi puhua taskukokoiseen soittimeen perustuvasta vitsistä, vaan Vedderin vahvalle tulkinnalle nojaavasta tunnelmapalasta. Tunnelman luomisessa levy onnistuu. Albumin ei ole tarkoituskaan räjäyttää kuulijan tajuntaa monimutkaisilla tai viekkailla koukuilla. Vedder on tietoisesti astunut kauas Pearl Jamin suurista soundeista ja hionut Into the Wild -soundtrackilla aloittamaansa folk-linjaa entistäkin pelkistetymmäksi ja vienyt musiikkinsa yhä lähemmäs leirinuotioita. Normaalille levylle lyhyet 35 minuuttia on riittävä aika pelkälle ukulelelle. Vaikka Vedderin tulkinta luo lauluista täyden tuntuisia, ei yhdelle soittimelle perustuvaa levyä jaksaisi kauempaa kuunnella. Etenkin Vedderin omat biisit kuulostavat ajoittain hyvin samankaltaisilta. Välillä voi epähuomiossa luulla kuuntelevansa yhtä pitkää biisiä. Kokeilullisuutta korostaa se, että suurin osa levyn huippuhetkistä menee cover-biisien nimiin. Pearl Jamin Riot Act -lätyn avausraita Can't Keep avaa Ukulele Songsin yllättävän tiukasti ollakseen pelkällä ukulelella rypistetty. Himmailu taas päättyy Vedderin karheaan Dream a Little Dream - tulkintaan. Into the Wildin aikana Vedder ajautui sanojensa mukaan vieraalle alueelle. Ukulele Songs osoittaa, ettei hän halua sieltä ainakaan vielä pois. Rohkea irtiotto osoittaa, että Vedderin lahjakkuus perustuu enemmän tunnelmiin ja tunteisiin kuin itse musiikkiin. Kalle Mäkelä SMC Lähiörotat: Raffii Suomi-Flättii Full House Records Skatemaniacs-leffan musavideon myötä tuulta purjeisiin saanut stadilainen räpjengi SMC lähiörotat (ent. hoodrats) sai vihdoin ja viimein ensimmäisen albumin aikaiseksi. Yhtyeen debyyttialbumi Raffii Suomi-Flättii on varmasti saanut kiitollisen vastaanoton ainakin paikallisten hoodilampaiden keskuudessa. Jokseenkin samalla biitillä jylläävä tahti kertoo Helsingin lähi-öissä asuvista kaveruksista,jotka hakevat vauhtia elämään ronskilla alkoholin käytöllä, graffiteilla sekä erilaisilla muilla piristeillä. Äänessä ovat mm. Jare & VilleGallen kanssa featannut Juno sekä Avionin Prinssi, Erä Koira,Thonoslono jatuplajugi. Mukana nähdään muutama uskottavakin rapkasvo, kun mm.asa, Jodarok ja Notkea Rotta pääsevät mukaan letkeään lähiöelämään. Levyn kiinnostavuutta ehkä hieman nylkee vuonna 2010 ilmestynyt Lähiörotat skujaa -musavideo, joka on saavuttanut YouTubessa jo reilut kaksi miljoonaa katsojaa. Muut biisit eivät tunnu enää niin iskeviltä, kun kyseistä raitaa on reivattu jo vuoden verran. Levyllä nähdään myös kehä kolmosen ulkopuolella väsätty biisi Lahden Sininen, joka saa ajatukset hetkeksi pois Kannelmäen basaareista ja Malminkartanon nistikattiloista. Biisistä ei voi kuitenkaan unohtaa ainaista juopottelua ja kolmea raitaa. Propsit kuitenkin huikeista Pablo Filmsin tuottamista videoista ja etenkin lyriikoista, jotka saavat hetkeksi kuuntelijan miettimään tiettyjen riimien tarkoitusta. Meininki on smoothii ku peeällätuutti, Mitä!? Asiaan toki voivat vaikuttaa asuinpaikka jossain muualla kun kehä kolmosen sisällä. CD sisältää kahdeksan notkeaa biisiä, jonka jälkeen DVD:ltä löytyy kolmen musavideon lisäksi yksi kuvattu livekeikka, skeittausta, maalausta ja muuta tiukkaa sälää. Ei siis huono ostos stadin kesästä nauttivalle. Henri Ågren

ruotuväki 14/2011 PURJEHDUS 15 Vettä sataa ja tuuli tuivertaa, mutta taistelijaa ei haittaa. On perjantai. Aikani on koittanut. s amalla kun livun ulos satamasta, saapuu lokinpoikanen liitelemään yläpuolelleni. Poikanen haluaa hyötyä purjeeni tarjoamasta tuulensuojasta. Tarjoan suojaa mielelläni, vaikka lokki tekee tarpeensa kannelle. Ei sillä kuitenkaan ole väliä. Olen jo lähtenyt, aurinko on laskemassa. Pellot on kasteltu. Hiihdot on jo hiihdetty. Yksin Ensimmäinen vene ohittaa minut. Paatin nimi on Solero. Hän ei tervehdi. Mahtaako epähuomiossa annettu mehujää-henkinen nimi harmittaa. Hetken kohtaaminen Soleron kanssa pistää ajattelemaan. Välitämmekö toisistamme? En osaa sanoa. Ehkä joku päivä tiedämme. Ulospäin näyttää, että olemme yhtä, vaikka jokainen on yksin. Matkamme jatkuu, toisista välittämättä. Tuulen kuiskaus Ilta alkaa tyyntyä. Tuulen kuiskaus muistuttaa enää pienen muurahaiskarhun vikinää. Purjeilla ei pääse eteenpäin ja joudun vaihtamaan moottoriin. Taustalla pörisevä moottori häiritsee ajatuksiani. Sielukas keskustelu tuulen kanssa keskeytyy ja huomaan ajattelevani kuin lokinpoikanen, joka edelleen seuraa minua. Etsimme kummatkin itseämme. Kotvan ajan kuluttua saamme seuraa Astridista. Tuosta ylväästä tervalla kyllästetystä purjelaivasta. Kaljaasikin seilaa hevosvoimien avulla. Olemme yhteisellä matkalla, vaikka päämäärämme eroavat. Kokoeromme tekee välillemme sukupolven välisen kuilun. Yritän silti olla ystävällinen, mutta Astrid jatkaa matkaansa soleromaisesti, moikkaamatta ystäviään. Perille ei saavu koskaan Astrid on yksinkertaisesti minua nopeampi. Hän jyrää massallaan. Saan lohtua lomastani ja siitä, että Astrid on töissä. Minun ei tarvitse kiirehtiä, sillä koleana perjantai-iltana Porkkalasta löytyy varmasti tilaa vielä yhdelle yksinäiselle ratsulle. Rantautuessa ilta avautuu eteeni kulovalkean tavoin. Hiljainen satama tekee minusta tähden. Parrasvaloista on pakko nauttia ennen kuin yö saattelee untenmaille. Lokinpoikanen on istuuntunut mastoni päähän. Alamme jo ystävystyä, ja samalla ymmärrämme mistä tässä on kyse. Päämäärättömät reittimme yhdistävät meitä. Matkamme jatkuu huomenna, ja sen on tuleva huomaamaan lokinpoikanenkin. Puu, tuuli ja lokki Aamu avartuu kauniina. Kotimatkasta tulee nopea, sillä tuuli suosii reittivalintaani. Paluureitti on sama kuin tullessa, mutta silti täysin erilainen. Lokinpoikasen tarina jatkuu erisuuntaan kuin omani. En ole kuitenkaan yksin. Kaukana taivaanrannassa näkyy metsää. Mitä kauemmaksi horisonttiin katson, sitä lähemmäksi näen. Epäkohtelias tuijotukseni saa puut hämilleen. Huomaan käyttäytyväni kuin Solero ja Astrid. Häpeältä on päästävä turvaan ja kiihdytän huomaamatta. Satamaan palatessani huomaan, että en ole päässyt maailmasta eroon. Christel Sundbergin eli Chisun sanoin voisi todeta: mun koti ei oo täällä. Aikani koittaa vielä. On mentävä. Olen vapaa. Olen purjevene.

16 takakansi ruotuväki 14/2011 potretti Muutos pukee Mattia Jan Hellman Tuoreeltaan kokemus ei ollut kauhean miellyttävä. Aikanaan simputus oli melko yleistä,suomen kolmanneksi pitkäaikaisin pääministeri Matti Vanhanen muistelee armeija-aikaansa. Erityisesti missatut viikonloput ovat jääneet kaivelemaan Vanhasen mieltä. Osa palveluksesta meni niin, että kuukaudessa oli ainoastaan yksi vapaa viikonloppu. Viikonloput pitäisi olla varusmiehille vapaa-aikaa, Vanhanen jatkaa. Onneksi aika kultaa muistot myös alokasaikana Hangon Rannikkopatteristossa palvelleen expääministerin kohdalla. Kokonaisuutena kokemus oli vahvasti positiivinen. Kehitykseni kannalta palvelusaika oli arvokas kokemus. Ainakin fyysinen kunto parani reippaasti. Asepalveluksensa jälkeen reservin ylivääpeli innostui Varusmiesliiton toiminnasta. Liiton puheenjohtajana Vanhanen toimi vuosina 1978-1979. Aikaisemmin Varusmiesliitolla oli ristiriitainen vastaanotto. Parin vuoden aikana saatiin aikaiseksi erittäin hyvä yhteistyö puolustusvoimien johdon kanssa. Tavattiin myös ensimmäisinä Varusmiesliiton edustajina puolustusvoimain ylipäällikkö Urho Kekkonen. "Mielenkiintoisin työ Suomessa" Ennen pääministeriyttään Vanhanen toimi lyhyen aikaa puolustusministerinä. Pesti jäi vain muutaman kuukauden mittaiseksi Anneli Jäätteenmäen hallituksen hajottua. Hieman jäi harmittamaan lyhyeksi jäänyt puolustusministerin virka. Toivoin itse kyseistä tehtävää, mutta onneksi tilalle tuli vielä haastavampi pesti. Puolustusvoimien nykytilasta kiinnostuneen Vanhasen mielestä suomalaisten pitäisi suhtautua konservatiivisemmin maanpuolustukseen. Ehkä hieman eleettömään, mutta yhteistyöhakuiseen tyyliini selvästi kyllästyttiin politiikassa ja siihen tuli vastareaktio. Aika valitsee johtajansa, Matti Vanhanen pohtii. Pitää ottaa huomioon, että suuret linjapäätökset ovat lopullisia. Esimerkiksi jos siirryttäisiin ammattiarmeijaan tai ajettaisiin suuria aselajeja alas, ei sieltä olisi tietä takaisin nykyjärjestelmään. Pikaisen puolustusministerin pestin jälkeen Vanhasesta tuli pääministeri. Pääministerinä vierähti seuraavat seitsemän vuotta. Se on varmasti mielenkiintoisin työ Suomessa. Toisaalta työ on erittäin haastava. Ennen kaikkea pitää pystyä ongelmien ratkaisuun, kun muut eivät ole saaneet sopua aikaiseksi. Hektisten vuosien jälkeen Vanhanen ei ole sulkenut mahdollisuutta palata takaisin politiikkaan. Palaaminen kuitenkin vaatisi oman panoksen ja kysynnän kohtaamista. Seitsemän vuotta pääministerinä oli valtavan hieno elämänkokemus. Paluuseen ei kuitenkaan pelkkä oma tahto riitä, pitää olla haluja myös äänestäjien puolelta. Poliitikoista viihdettä Viimeistään Vanhasen pääministerikaudella Suomeen rantautunut politiikan viihteellistyminen vaikutti osaltaan politiikasta vetäytymiseen. Osassa mediaa poliitikkojen henkilökohtaisesta elämästä tuli politiikkaa tärkeämpää. Kävin toivotonta taistelua yksityisyyden puolesta. Se oli hätähuuto vakavan asian puolesta. Politiikan viihteellistymistä ei tarvitse hyväksyä. Vaikka media viihteellistyy, niin Vanhasen mielestä politiikkaa pitää pystyä hoitamaan ilman vaatekaappinsa avaamista. Kävin toivotonta taistelua yksityisyyden puolesta. Aika paljon tuli jännitteitä median kanssa, kun kamppailin vallitsevaa trendiä vastaan. Aikaa itselleen Poliitikkojen taistellessa yksityisyytensä puolesta löytyy Perheyritysten liiton toimistolta Töölöstä tyytyväisen oloinen mies. Pääministeriyden jälkeen Vanhanen on käynyt uusien haasteiden kimppuun. Perheyritysten liitto tarjosi hyvin mielenkiintoisen haasteen. Liitto edustaa tyypillisimmillään kasvukykyisiä yksityisiä yrityksiä, jotka ovat perheiden ja sukujen omistamia, Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Matti Vanhanen toteaa. Toisaalta liitto pyrkii luomaan yrittäjämyönteisempää ilmapiiriä, jotta useampi nuori ryhtyisi yrittäjäksi. Nuoruudessani ei ollut puhettakaan yrittäjyydestä. Meidät koulutettiin toisen palvelukseen. Koulutuksella luodaan ilmapiiriä. Kyse on asenteesta, rohkeudesta ja menestymisen halusta. Vanhaselle muutos on ollut suuri myös henkilökohtaisella tasolla. Pääsen nauttimaan suhteellisen normaalista työrytmistä. Annan aikaa itselleni. Matti Vanhanen Ikä: 55 Asuinpaikka Nurmijärvi Ammatti: Toimitusjohtaja Koulutus: Valtiotieteiden maisteri Sotilasarvo: Res. ylivääpeli Politiikan viihteellistymistä ei tarvitse hyväksyä. Kuvat: Kalle Mäkelä poiminta 12.8.2011 Jazz raikaa Rykmentinpuistossa Henri Ågren Puolustusvoimien jazz -kiertueena tunnettu MILjazz 2011 -tapahtuma jatkaa kiertuettaan Kouvolaan, Itä- Suomeen. Elokuun 12. päivänä Rykmentinpuiston Kasarminmäellä kello 18.00 alkava konsertti tarjoilee musiikkia moneen makuun. Karjalan Sotilassoittokunnasta ja Rakuunasoittokunnasta kootun big bandin keulahahmona lavalle nousevat Nylon Beatista tuttu Jonna Geagea sekä Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan johdattamana Suurlähettiläistä tutuksi tullut Jussu Pöyhönen. Vauhdikkaassa showssa tullaan näkemään popin cover- klassikkoja ja soul- ja rockstandardeja unohtamatta Suurlähettiläiden suurimpia hittejä. Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan showbändin energisyys näkyi myös kesän Provinssirockissa. Kuva: Esa Ylijääskö Lisäksi lavalle nousevat Ilmavoimien Big Band sekä Kaartin Soittokunnan oma solisti Pete Parkkonen. Hieno show ehdottomasti tulossa. Luvassa on varmasti myös uusia biisejä kun verrataan aiempiin MILjazz -tapahtumiin. Lavalla nähdään myös enemmän energiaa kun on päästy treenaamaan yhdessä bändin kanssa, Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan laulaja, kersantti Samir Demnati vakuuttaa. Kesän Jazz -kiertue huipentuu 28. elokuuta Uudenmaan Prikaatiin, Dragsvikiin, jolloin solisteina ovat muun muassa Gunhild Carling sekä Lenni-Kalle Taipale MILjazz 2011 perjantaina 12. elokuuta Kouvolassa > www.puolustusvoimat.fi kalenteri Taistelunäytös, Vartioparaati ja MIL-Espa-konsertti 5.8. Helsinki Perinteinen Vartioparaatikulkue sekä MIL-Espa-konsertti saa jatkua, kun Pohjanmaan Sotilassoittokunnan ja Kaartin Soittokunnan vartioparaati lähtee liikkeelle Senaatintorilta kello 12.30. Tapahtumaa edeltää Pohjanmaan Rykmentin taistelunäytös kello 11.45. MIL-Espa-konsertti Esplanadin lavalla kello 14.00. Vapaa pääsy. Katso lisää osoitteesta > www.puolustusvoimat.fi Sukellusvene Vesikko -erikoisnäyttely 31.8.2011 asti, Helsinki Sotamuseon Maneesissa, Suomenlinnassa on mahdollisuus tutustua sota-aikana toimineeseen sukellusvene Vesikkoon. Näyttely tarjoaa tietoa siitä, mitä Vesikolle, sotamuseon ja koko Suomenlinnan mittakaavassa tärkeälle nähtävyydelle jatkossa tapahtuu. Liput 5/3/12e. Katso lisää osoitteesta > www.puolustusvoimat.fi Sotilasvala 18.8. Helsinki Kaartin Jääkärirykmentin heinäkuun saapumiserän 2/11 sotilasvala ja -vakuutus järjestetään Helsingin Senaatintorilla torstaina 18.8. Sotilasvakuutus alkaa kello 11.15 Tuomiokirkon länsisivulla, jonka jälkeen seuraa kello 11.50 alkava sotilasvala sekä paraatikatselmus Senaatintorilla. Luvassa myös muuta ohjelmaa, kuten musiikkia ja kalustonäyttely. Katso lisää osoitteesta > www.puolustusvoimat.fi