OSA I... 5 Johdanto... 5 1. Uudenkaupungin ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö... 6 1.1 Valvonnan voimavarat ja toimialue... 6 1.2 Valvontakohteet... 7 2. Valvottavat toimialat... 8 2.1 Elintarvikevalvonta... 8 2.2 Kemikaalivalvonta... 12 2.3 Kuluttajaturvallisuus... 13 2.4 Terveydensuojelu... 14 2.5 Tupakkalain valvonta... 16 2.6 Nikotiinivalmisteiden myynnin valvonta... 16 2.7 Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta ja eläinlääkintähuollon järjestäminen... 17 2.7.1 Eläinten terveyden valvonta... 18 2.7.2 Eläinten hyvinvoinnin valvonta... 19 3. Tarkastuksen sisältö ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika... 21 5. Valvontamenetelmät ja kirjanpito... 23 6. Terveysvaaratilanteet ja ruokamyrkytysepidemioiden selvittäminen... 24 7. Näytteenotto ja tutkiminen sekä laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu... 25 8. Hallinnolliset pakkokeinot... 26 9. Valvontamaksut... 27 10. Koulutussuunnitelma... 27 11. Asiakaspalvelu... 28 12. Viestintä ja tiedotus... 28 13. Suunnitelman toteutumisen arviointi... 29 14. Raportointi... 29 OSA II... 30 Valvontasuunnitelma vuodelle 2012... 30 1. Elintarvikevalvontasuunnitelma... 30 2. Kemikaalivalvontasuunnitelma... 32 3. Kuluttajaturvallisuuden valvontasuunnitelma... 33 4 Terveydensuojelu... 33 5. Tupakkalain valvontaohjelma... 35 2
6. Nikotiinivalmisteiden valvonta... 36 7. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta... 36 8. Tietojärjestelmät... 37 LIITE 2 Valvontaa ohjaavaa lainsäädäntöä... 38 OSA III... 41 1. Johdanto... 41 1.1 Ohjelman tarkoitus ja lainsäädännöllinen tausta... 41 1.2 Eläinlääkintähuoltojärjestelmän yleiskuvaus ja tehtävät... 42 2. Toimintaympäristö... 42 3. Suunnitelman sisältö... 43 4. Voimavarat... 43 5. Tietojärjestelmät... 45 6. Yhteistyö ja viestintä... 46 6.1 Viranomaisten välinen yhteistyö ja tiedotus... 46 6.2 Erityistilanneviestintä... 46 7. Maksut... 46 8. Valvonnan toimeenpano... 46 8.1 Hankkeet... 47 8.2 Eläinten terveyden valvonta... 47 8.2.1 Eläintautivalmius... 47 8.2.2 Eläintautiepäilyt ja tapaukset... 48 8.2.3 Zoonoosien valvonta... 49 8.2.4 Terveysvalvontaohjelmat... 49 8.2.5 Vesiviljelylaitosten terveysvalvonta... 50 8.2.6 Kyyhkyslakat... 51 8.2.7 Muu tautiseuranta... 51 8.2.8 Eläinten keinollinen lisääntyminen... 51 8.2.9 Eläimistä saatavat sivutuotteet... 52 8.2.10 Eläinten merkitseminen ja rekisteröinti... 54 8.2.11 Tuonti ja eläinlääkinnällinen rajatarkastus... 54 8.2.12 Elävien eläinten ja eläimistä saatavien muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden sisämarkkinakauppa ja vienti... 54 8.3 Eläinten hyvinvoinnin valvonta... 57 8.3.1 Epäilyyn perustuva eläinsuojelutarkastus... 57 8.3.2 Tiloilla tehtävät EU-eläinsuojelutarkastukset... 58 8.3.3 Luvan- ja ilmoituksenvaraiseen toimintaan ilman epäilyä kohdistuva tarkastus... 58 8.3.4, 8.3.5 ja 8.3.6 eivät koske kuntia... 58 8.3.7 Teurastamot ja pienteurastamot... 58 3
8.4 Eläinten lääkitsemisen valvonta... 58 8.5 Tukivalvonta...58 9. Eläinlääkäripalvelujen toimeenpano... 59 10 Suunnitelmien arviointi ja toteutumisen valvonta... 62 11 Laatu... 63 12. Seuranta ja raportointi... 63 12.1. Annettujen määräysten ja kieltojen noudattamisen valvonta... 63 12.2 Vasu-raportointi... 63 12.3 Muut viranomaisten pyytämät raportit ja tilastot... 63 12.4 Eläintaudeista ilmoittaminen... 64 12.5 Eläinlääkäripalvelujen käytön tilastointi... 64 4
OSA I Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman yleinen osio Johdanto Ympäristöterveydenhuollon erityislainsäädäntö sekä valtioneuvoston valvontasuunnitelma asetus (665/2006) edellyttävät kuntia laatimaan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman. Tavoitteena on lisätä kunnallisen valvonnan suunnitelmallisuutta, tehokkuutta ja laatua. Seuraavaa toimintavuotta koskeva suunnitelma on hyväksyttävä toimielimessä ja toimitettava Länsi Suomen lääninhallitukselle kuluvan vuoden loppuun mennessä. Tässä suunnitelmassa on otettu huomioon valvontaa ohjaavien keskusvirastojen toimialakohtaiset valvontaohjelmat sekä valvontasuunnitelmaasetuksen 665/2006 edellyttämä sisältö. Ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön tavoitteena on varmistaa kuntalaisille turvallinen elinympäristö, jossa ei ole terveyshaittaa aiheuttavia tekijöitä. Lainsäädännössä korostetaan toiminnanharjoittajien omaa vastuuta, mutta virallista valvontaa tarvitaan edelleen asian varmistamiseksi. Säännöllistä valvontaa koskeva valvontasuunnitelma tulee laatia siten, että valvonta on yleisten valvontaa koskevien vaatimusten mukaista, ehkäisee terveysvaaroja ja suojaa kuluttajia taloudellisilta tappioilta. Valvontasuunnitelma perustuu valvontakohteiden kartoitukseen, niiden riskiluokitukseen ja lainsäädännön asettamiin vaatimuksiin. 5
1. Uudenkaupungin ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö 1.1 Valvonnan voimavarat ja toimialue Alueen ympäristöterveydenhuollon seudullisen valvontayksikön muodostavat Uudenkaupungin lisäksi kahdeksan (8) ympäristön kuntaa, jotka sopimuksen perusteella ostavat ympäristöterveydenhuollon palvelut isäntäkuntana toimivalta Uudeltakaupungilta. Mukana olevat kunnat ovat Kustavi, Laitila, Masku, Mynämäki, Nousiainen, Pyhäranta, Taivassalo, ja Vehmaa. Viranomaisena toimii kaupunginhallituksen alla oleva ympäristöterveydenhuollon lautakunta, jossa on jäseniä asukasluvun suhteessa mukana olevista kunnista. Toimialueena on kaikkien yksikköön osallistuvien kuntien muodostama yhteistoiminta alue. Yksikön henkilöstöresurssit ovat vuonna 2012 yksikön esimiehenä toimiva ympäristöterveydenhuollon johtaja, 5 terveystarkastajaa, 1 valvontaeläinlääkäri sekä 4 praktikkoeläinlääkärin virkaa, joita hoitaa kaksi kokoaikaista ja kolme osa aikaista praktikkoeläinlääkäriä. Lisäksi yksikön tukipalveluihin on varattu Uudenkaupungin kaupungin hallinnossa talous, hallinto ja toimistotöihin puolen henkilötyövuoden työpanos. Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta alueista (410/2009) edellyttää, että yksikön tulee olla henkilöstömäärältään riittävän suuri, vähintään 10 henkilötyövuotta, minkä Uudenkaupungin yksikkö täyttää (11,5 htv). Henkilöstöresurssit on lueteltu alla olevassa taulukossa. Seutuyksikön toiminnan aikana voimavaroja on lisätty puolikkaalla terveystarkastajalla muuttamalla Vehmassalon yhdistelmävirka (ympäristösihteeri 50 % terveystarkastaja 50 %) kokopäiväiseksi terveystarkastajan viraksi, uudella terveysvalvonnanjohtajan viralla ja uudella valvontaeläinlääkärin viralla. Tämä ei kuitenkaan todennäköisesti aivan vielä riitä täyttämään alueellista vajetta henkilöresursseissa, joten tarkastustoiminnassa joudutaan edelleenkin jonkin verran priorisoimaan työtehtäviä. Koska riskinarviointia ei ole vielä pystytty kattavasti tekemään kaikille toimialan kohteille, tarkan resurssitarpeen arvioiminen on mahdotonta. Vuoden 2011 aikana elintarvikevalvonnan kohdekortisto on saatu melko hyvin kattavaksi ja kokonaisuudessaan Kuti 1 luokituksen mukaiseksi. Tervekuuohjelman riskinarviointityökalut on pystytty ottamaan kattavasti käyttöön vuoden 2011 aikana ja lähes kaikille elintarvikevalvonnan kohteille on riskinarviointi jo tehty. Kohdekohtaista riskinarviointia tullaan muiden kuin elintarvikevalvonnan kohteiden osalta tekemään edelleen osittain perinteisin menetelmin, mitkä perustuvat hyvään paikallistuntemukseen sekä viranhaltijoiden pitkään kokemukseen ja korkeaan ammattitaitoon. Niiltä osin, kun riskinarviointi on mahdollista luotettavasti tehdä Tervekuu ohjelmaa apuna käyttäen, sitä tehdään sitä mukaa kun kohteita siirretään Kuti 1 järjestelmään. Valtakunnallisten ohjeiden mukaisesti suunnitelmalliseen valvontaan pyritään käyttämään noin puolet työajasta. Laskennallisesti tämä olisi tässä yksikössä noin 650 htpv. Valvontasuunnitelman mukaiseen suunnitelmalliseen valvontaan on suunniteltu ennalta suunniteltuja tarkastuksia yhteensä noin 600 htpv. Loput 50 htpv varataan mahdollisille vuoden aikana tuleville keskushallinnon projekteille ja 6
vuoden aikana täsmentyvälle mahdolliselle suunnitelmallisen valvonnan lisätarpeelle. Toinen puoli laskennallisesta työajasta varataan muuhun kuin suunnitelmalliseen työhön, kuten hallinnolliseen työhön (suunnittelu, raportointi), koulutukseen, ennalta arvaamattomiin tarkastuksiin, epidemiatilanteiden selvittelyyn, lupakäsittelyihin, asiakasvalituksiin ja puhelinneuvontaan. Vuoden 2012 aikana jatketaan kohdekortistojen päivittämistä ajankohtaiseksi ja täsmennetään kohteiden riskikartoitusta. Tämän jälkeen arvioidaan uudelleen todellinen resurssivaje ja tehdään suunnitelma siitä, miten valvonnan velvoitteet aiotaan jatkossa hoitaa täysimääräisesti. Ympäristöterveydenhuollon henkilöstä on lueteltu liitteessä 1. 1.2 Valvontakohteet Valvontaviranomaisella tulee olla ajan tasalla olevat tiedot kaikista alueensa elintarvikevalvontakohteista (elintarvikelaki 83 ). Näitä ovat - hyväksyntää edellyttävät elintarvikehuoneistot - elintarvikealan toiminta, josta tehdään ilmoitus valvontaviranomaiselle - alkutuotantopaikat - elintarvikkeen kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja ja tarvikkeita valmistavat ja markkinoivat toimijat Kunnan valvontaviranomaisen on ilmoitettava elintarvikehuoneistoista sekä elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvia tarvikkeita valmistavista tai markkinoimista yrityksistä Eviralle, joka pitää niistä ja Eviran valvomista kohteista valtakunnallista rekisteriä. Kunta ilmoittaa tiedot huoneistoista tarvittaessa myös lääninhallitukselle. Valvontarekisteriin merkitään hyväksytyistä elintarvikehuoneistoista - tunnistetiedot (toimijan nimi, kotikunta ja yhteystiedot, toimijan yritys ja yhteisötunnus tai sen puuttuessa henkilötunnus sekä elintarvikehuoneiston osoite) - harjoitettava toiminta - ELTU ja Kuti1 tiedot Tiedot tulee säilyttää rekisterissä vähintään kolme vuotta sen jälkeen, kun toimija on ilmoittanut valvontaviranomaiselle toimintansa lopettamisesta. Kuluttajaturvallisuus, kemikaali, tupakka, nikotiinivalmiste ja terveydensuojelulakien valvonnan piiriin kuuluvista kohteista toimialueella pyritään keräämään mahdollisimman kattava rekisteri. Ympäristöterveydenhuollon keskitettyä tiedonkeruujärjestelmää rakennetaan koko ajan. Valvontakohde ja valvontatiedot tulee syöttää järjestelmään KUTI ja YHTI luokitusten mukaisesti. Osasta kohteita on jo nyt toimijalla ilmoitusvelvollisuus ja velvollisuus tulee laajenemaan lähitulevaisuudessa. Edelleen on kuitenkin runsaasti toimintaa ja kohteita, jotka tulevat valvontaviranomaisen tietoon muuta kautta. Kohdetyyppien lukumäärät, jotka tällä hetkellä ovat tiedossa ja tavoitteelliset tarkastustiheydet on esitelty taulukkomuodossa suunnitelmassa. 7
Erityispiirteenä alueella on poikkeuksellisen runsas kalaelinkeinoon liittyvä toiminta, kuten useampi kalasatama, laajamittaista kalankasvatusta sekä suuri määrä erikokoisia kalankäsittelylaitoksia maan suurimmasta hyvin pieniin. Lisäksi alueella on tavallista runsaampi määrä suuria sikaloita ja siipikarjatiloja, joiden terveyden ja sairaudenhoito vaatii sekä resursseja että erityisosaamista. 2. Valvottavat toimialat Tämän suunnitelman mukainen valvonta perustuu kansanterveyslain 1 :ssä mainittujen ympäristöterveydenhuollon lakien mukaan kunnille säädettyyn valvontaan. Yhteenveto tärkeimmästä valvontaa ohjaavasta lainsäädännöstä on liitteenä suunnitelman lopussa. Toimialakohtainen valvonta esitellään valtakunnallisissa valvontaohjelmissa. Tähän suunnitelmaan on koottu lyhyesti erityisesti suunnitelmakaudella painottuva valvonta, painopisteet ja projektit. 2.1 Elintarvikevalvonta Elintarvikevalvonnan tavoitteena on toteuttaa elintarvikelainsäädännössä asetettuja päämääriä. Elintarvikelain tarkoituksena on varmistaa elintarvikkeiden ja niiden käsittelyn turvallisuus, elintarvikkeiden hyvä terveydellinen ja muu elintarvikemääräysten mukainen laatu sekä varmistaa elintarvikkeiden jäljitettävyys. Elintarvikelain tarkoituksena on myös varmistaa, että elintarvikkeista annettava tieto on totuudenmukaista ja riittävää eikä johda kuluttajaa harhaan. Tarkoituksena on suojata kuluttajaa elintarvikemääräysten vastaisten elintarvikkeiden aiheuttamilta terveysvaaroilta sekä taloudellisilta tappioilta. Elintarvikevalvontaa suunnataan eri kohteisiin tai osa alueisiin sen mukaan, missä sitä riskitekijät huomioon ottaen eniten tarvitaan. Valvonnan on oltava tasapuolista niin, että se kohdistuu perusteiltaan yhdenvertaisesti kaikkiin valvontakohteisiin ja valvontakohdetyyppeihin. Elintarvikelain tarkoituksena on myös osaltaan parantaa elintarvikealan toimijoiden toimintaedellytyksiä. Viranomaisen velvollisuus on tukea toimijoita antamalla lainsäädännön noudattamiseen liittyviä neuvoja. Ensisijainen vastuu elintarvikkeen turvallisuudesta ja laadusta on elintarvikealan toimijalla. Omavalvonnan avulla toimija varmistaa, että elintarvikkeen turvallisuus ei vaarannu sinä aikana, kun elintarvike on toimijan vastuulla. Viranomaisen tehtävä on varmistua siitä, että omavalvonta toimii tehokkaasti ja elintarvikkeen turvallisuus, jäljitettävyys ja muu määräystenmukaisuus toteutuu kaikissa tuotanto, jalostus ja jakeluvaiheissa. Elintarvikevalvontasuunnitelma perustuu valvontakohteiden kartoitukseen, niiden riskiluokitukseen ja lainsäädännön asettamiin vaatimuksiin. Valvontakohteeseen vuosittain tehtävien tarkastusten määrä 8
ja muut valvontatoimet riippuvat kohteen toiminnan laajuudesta ja luonteesta sekä omavalvonnan toimivuudesta. Tarkastusten luonne ja tiheys yksittäisten laitosten osalta riippuvat arvioidusta riskistä eli laitoksen riskiluokituksesta ja siitä, miten valvontakohde hallitsee riskit omavalvonnallaan. Kohdekohtainen riskikartoitus on tehty pääasiassa Tervekuu ohjelman riskikartoituksen avulla. Tarkastukset pyritään tekemään ennalta ilmoittamatta aina kun mahdollista ja pääsääntöisesti sellaisena ajankohtana, jolloin kohteessa on toimintaa. Tarkastuksella tarkastetaan yrityksen tilat, toimintaa, omavalvontasuunnitelman kattavuutta, ajantasaisuutta ja toteutumista sekä näytteenottoa (näytteenottosuunnitelman sisältö ja toteutuminen, mikrobikriteeriasetuksen velvoitteet). Tarkastuskertomukseen kirjataan valvonnan tarkoitus, käytetyt menetelmät, valvonnan tulokset, mahdolliset toimijalta edellytetyt toimet ja määräajat. Valtakunnallisen ohjelman päivityksessä vuodelle 2012 Evira on nimennyt elintarvikevalvonnalle painopistealueita, mitkä kuntien tulisi huomioida omissa suunnitelmissaan soveltuvin osin. Evira tulee lisäksi mahdollisesti ilmoittamaan vielä myöhemmin joitain uusia elintarvikevalvonnan hankkeita, joihin osallistutaan mahdollisuuksien mukaan ohjeiden tultua. Valtakunnallisessa elintarvikeketjun monivuotisessa valvontasuunnitelmassa (Vasu) asettaan tavoitteita koskien elintarvikevalvonnan vaikuttavuutta ja toimintaa. Näitä tavoitteita tukemaan Evira on nimennyt vuodelle 2012 useita valvontahankkeita, joihin kuntien pitäisi soveltuvin osin osallistua. Hankkeisiin tullaan osallistumaan Eviran ohjeiden mukaisesti, mikäli alueella on kohteita, joihin valvontahanke voidaan kohdistaa. Painopistealueina vuodella 2012 on lisäainevalvonta ja siihen liittyvä koulutus, PAH valvontahanke, lihavalmisteiden listeriaprojekti, kasvisvarastojen olosuhdekartoitus sekä elintarvikelain muutostoimenpiteet. Suunnitelmassa on myös kuntia koskevia tavoitteita liittyen monivuotisen koulutussuunnitelman ja auditointisuunnitelman toteuttamiseen sekä elintarvikeketjun valvontaa koskeviin EU projekteihin. Lisäksi varauduttava on eritystilanteisiin liittyvään valvontahankkeeseen. Elintarvikevalvonnan kohteiden lukumäärä ja suunniteltu keskimääräinen tarkastustiheys Valvontakohdetyyppi Perustarkastus Muiden tarkastusten määrä Kohteet yhteensä Ammattikeittiöt ja ravintolat Ruokaravintola 1 1 2 31 Ruokaravintola, jolla on cateringtoimintaa 1 2 3 9 Kahvila, pizza kebabravintola, 1 0 2 112 pikaruokaravintola, lounaskahvila Anniskeluravintola, muu tarjoilupaikka, 0,5 1 0 11 jakelukeittiö (ei ruuanvalmistusta) Pitopalvelut 1 1 2 19 9
Laitoskeittiöt (koulut, päiväkodit, sairaalat, 1 1 2 84 henkilöstöravintolat, pitopalvelu) Keskuskeittiöt (laitoskeittiö, joka toimittaa 1 2 3 17 ruokaa myös muualle) Myymälät ja myyntipaikat Kioski, pakatut tuotteet 1 0 Kioski, pakkaamattomia helposti pilaantuvia 1 0 1 elintarvikkeita (esim. jäätelökioski) Helposti pilaantuvat elintarvikkeet myydään 1 0 2 44 teollisesti pakattuina, raakapakastettujen leivinvalmisteiden paisto ja myynti, myymälä (ns. laatikkomyymälät) Helposti pilaantuvien elintarvikkeiden käsittely, palvelumyynti, ruoanvalmistus, myymälä < 100 m² 1 1 2 14 Helposti pilaantuvien elintarvikkeiden käsittely, palvelumyynti, ruoanvalmistus, myymälä > 1000 m² Säännöllinen tori ja ulkomyynti Myyntipiste, jossa helposti pilaantuvien elintarvikkeiden myyntiä ja/tai 1 1 2 7 1 0 2 25 ruoanvalmistusta, jäätelökioski Muu myyntipiste, esim. kasvisten myynti 1 0 6 Torialue 1 0 2 12 Suuret yleisötapahtumat 1 Vihannesten käsittelylaitokset ja pakkaamot Pakkaamo, jossa vähäistä kauppakunnostusta 1 0 1 23 Pakkaamo, jossa vihannesten paloittelua 1 1 3 5 Eineskeittiöt ja ruokavalmistetehtaat 1 1 3 5 Leipomot, myllyt Ruoka ja kahvileivän valmistusta, viljan jauhatus Helposti pilaantuvien leipomotuotteiden valmistusta (piirakat ja pasteijat), konditoriatuotteiden valmistusta Elintarvikkeiden valmistus Kalanjalosteiden valmistus (<5000 kg/vuosi), savustus, marinointi, suolaus ym. 1 0 2 5 1 2 3 10 1 0 1 Muu elintarvikkeiden valmistus 1 1 3 7 Elintarvikevarastot 1 0 1 12 Kontaktimateriaalivalmistajat 1 0 3 10
Elintarvikekuljetukset 0,5 1 0 39 Alkutuotantopaikat 5 % Laitokset Liha alan laitokset Liha alan laitos alle 1 milj. kg/vuosi 1 5 1 (laitoksesta lähetettävien tuotteiden määrä) Liha alan laitos 1 10 milj. kg/vuosi (laitoksesta lähetettävien tuotteiden määrä) Liha alan laitos yli 10 milj. kg/vuosi (laitoksesta lähetettävien tuotteiden määrä) Kala alan laitokset Pieni, toiminnaltaan kapea alainen ja osaaikaisesti 1 1 5 toimiva laitos Kala alan laitos alle 500 000 kg/vuosi (laitokselta lähetettävien tuotteiden määrä) 1 5 7 Kala alan laitos yli 500 000 kg/vuosi 1 5 10 (laitoksesta lähetettävien tuotteiden määrä) Maitoalan laitokset Raakamaidon vastaanotto alle 2 milj. l/vuosi 1 4 2 Raakamaidon vastaanotto yli 2 milj. 1/vuosi Muu maitoalan laitos (esim. pakkaamo, sulatejuustola, jäätelönvalmistaja) Muna alan laitos Munapakkaamo alle 100 000 kg/vuosi 1 1 3 Munapakkaamo yli 100 000 kg/vuosi 1 1 1 Munavalmistelaitos 1 2 1 Varastolaitos 1 1 1 Näytteenotto Valvontasuunnitelman tulee sisältää arvio otettavista viranomaisnäytteistä. Näytteenottosuunnitelma sisältää riskinarviointiin perustuvat valvontanäytteet kohteissa sekä kunnan omat projektit. Lisäksi otettaan Eviran valvontahankkeisiin sisältyvät näytteet Eviran ohjeiden mukaisesti. Omavalvonnan varmistamiseksi otetaan kohteista näytteitä sekä satunnaisperiaatteella pistokokeen omaisesti että riskinarviointiin perustuen sekä säännöllisesti että aina jos kohteen omavalvonnan näytteenotto on puutteellista. 11
2.2 Kemikaalivalvonta Kemikaalilain 7 :n perusteella kunnan kemikaalivalvontaviranomaiselle säädettyä säännöllistä valvontaa varten kunnan tulee laatia ja hyväksyä kemikaalilain valvontasuunnitelma siten, että valvonta on laadukasta ja terveyshaittoja sekä palo ja räjähdysvaaroja ehkäisevää. Valvonnan yleisistä tavoitteista ja sisällöstä on tarkemmat ohjeet valtakunnallisessa kemikaalilain valvontaohjelmassa. REACH asetuksen velvoitteista kunnan kemikaaliviranomainen valvoo tiedonkulkua toimintaketjussa (ml. käyttöturvallisuustiedote) ja rajoitusten noudattamista. Lisäksi kunnan kemikaalivalvontaviranomainen valvoo kemikaalien CLP asetuksen mukaista luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista ja pesuaineasetuksen mukaisia merkintöjä. Kunnan kemikaaliviranomaisen tehtävänä on myös valvoa, että toiminnanharjoittajat ovat toimittaneet vaaditut tiedot KETU rekisteriin sekä mahdollisesti muihin vaadittuihin rekistereihin. Kemikaalilainsäädännön noudattamista valvotaan sekä kemikaalien valmistajien ja maahantuojien luona että vähittäismyyntipaikoissa. Valvonta kohdistetaan ensisijaisesti valmistajiin ja maahantuojiin. Kunnissa, joissa ei ole tällaisia toiminnanharjoittajia, valvonta toteutetaan vähittäismyyntipaikoissa. Valvontaa toteutetaan tekemällä tarkastuksia valvontakohteisiin. Tarkastukset tehdään tarkastuslomakkeiden mukaisesti ja tarkastuksella tarkastetaan, mikäli mahdollista aina vähintään 5 kemikaalia. Kemikaalitoimittajien valvonnassa valvonta kohdistetaan ensisijaisesti kuluttajakemikaalien toimittajiin. Vähittäismyynnin valvonnassa tärkeitä kohteita ovat myymälät, joissa on myynnissä myrkyllisiä tai erittäin myrkyllisiä kemikaaleja, joiden säilytykselle ja luovutukselle vähittäismyymälässä on asetettu erityisiä vaatimuksia sekä kohteet, joissa myytäviin kemikaaleihin kohdistuu erityisiä pakkausvaatimuksia tai REACH asetuksen mukaisia rajoituksia. Tärkeitä valvontakohteita ovat mm erikoismyymälät, halpatavaratalot sekä realisointi ja poistomyymälät. Kemikaalilain mukaiset valvontakohdetyypit Kohdetyyppi Tukes:n määrittelemä tarkastustiheys (krt/v) Kemikaalitoimittaja Kuluttajakemikaalin toimittaja 1 Teollisuuskemikaalin toimittaja 0,2 Vähittäismyynti Erikoistumaton vähittäismyymälä tai kylmäasema Erikoismyymälät ja itsepalvelutavaratalot 0,2 tai harvemmin 1 0,33 12
2.3 Kuluttajaturvallisuus Kuntien tehtävä on valvoa alueellaan kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain ja sen nojalla annettujen säännösten, määräysten ja päätösten noudattamista. Kuluttajaturvallisuusvalvonnan työnjaon mukaisesti kunnassa kannetaan päävastuu kuluttajapalveluiden turvallisuuden valvonnasta, koska niiden valvonta on käytännössä mahdollista ainoastaan paikallistasolla. Kuntatasolla on kuitenkin tarkoituksenmukaista valvoa kosmetiikan, lelujen ja kynttilätuotteiden paikallista valmistusta. Valvonta kohdistetaan ensisijaisesti valtakunnallisesti määriteltyihin painopistealueisiin. Lähtökohdan riskien arvioimiselle muodostaa tieto valvontakohteista ja niiden tuntemus. Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalveluiden turvallisuudesta ei tällä hetkellä sisällä palvelun tarjoajille tarkoitettua ilmoitusvelvollisuutta uusista palveluista, mutta tilanne tulee todennäköisesti muuttumaan. Tällä hetkellä tietoja uusista palveluiden tarjoajista joudutaan hankkimaan muilla tavoilla. Joistakin palveluiden tarjoajista saadaan tietoja terveydensuojelulain nojalla sekä mahdollisesti muun lainsäädännön perusteella tehtävien ilmoitusten kautta. Tiedon saaminen uusista ja erityisistä suurempia riskejä sisältävien palveluiden tarjoajista ja heidän toimintansa turvallisuudesta edellyttää mm. tiedotusvälineiden, mainonnan ja internetin seurantaa. Valvontakohteiden kartoittamisessa käytetään apuna oman paikallistuntemuksen lisäksi mm. tehtyjä ilmoituksia, aiempien vuosien tietojenkeruussa ilmoitettuja tietoja päivitettyinä sekä toimiala ja yritysrekistereitä. Valtakunnallisen valvontaohjelman teemana on valvonnallisen otteen tehostaminen, jossa korostetaan palveluiden turvallisuutta ja jälkivalvonnan merkitystä. Lisäksi teema alueena on mahdollisten lakimuutosten aiheuttamien muutosten omaksuminen ja toteuttaminen. Tavoitteena on myös saada valvontayksiköissä kuluttajaturvallisuusvalvontaan erikoistuneita viranhaltijoita ja varmistaa kuluttajaturvallisuusvalvonnan resurssit. Kuluttajaturvallisuusvalvonnan kohteiden lukumäärä ja laskennallinen valvontakäyntien tarve Valvontakohteet Kuluttajapalveluiden (vastaavien) suorittajat / suorituspaikat Huvi / kotieläin /perhepuisto / tivoli / sirkus/eläintarha Valvontakäyntien tarve: tavanomainen vaihtelu väli (lkm/ kohde/vuosi) Valvonta käyntien kesto: ka(h) Tarkastusaika vuositasolla/ kohde (h) Kohteiden lukumäärä (kpl) 1 8 8 0 Kuntosali 0,33 4 1,3 15 Laskettelu / muu rinnekeskus 1 8 8 1 13
Leikkikenttä tai puisto 0,5 4 2 150 Sisäleikkipaikka 1 5 5 Skeittauspaikka/pyörailypaikka 0,5 3 1,5 2 Ohjelmapalveluyritys 0,5 6 3 17 Kiipeilykeskus / seinä, muu 0,5 5 2,5 3 kuin ed. kohta Ratsastustalli / ratsastuspalvelu 0,5 6 3 14 Karting keskus 0,5 6 3 0 Uimahalli / kylpylä / vastaava 1 5 2,5 8 Uimaranta 1 2 2 52 Talviuintipaikka 1 2 2 9 Tatuointien ja lävistysten tekijä 0,33 2 0,66 1 Turvapuhelinpalvelu/vastaava 0,33 4 1,3 Yleisötilaisuus 0,5 3 1,5 13 Muut kuluttajapalveluiden 0,33 1 159 valvontakohteet Yhteensä 460 Kulutustavaroihin liittyvät valvontakohteet Kynttilätuotteiden valmistaja 0,5 3 1,5 4 Lelujen valmistaja 1,5 4 6 1 Kosmetiikan valmistaja 0,5 6 3 1 Muut valmistajat / 0,33 1 71 valmistuspaikat Maahantuojat / maahantuojien 0,33 1 2 varastot Myyntipaikat 0,1 0,5 222 Muut 0,1 1 20 Yhteensä 311 Kaikki yhteensä 765 2.4 Terveydensuojelu Terveydensuojelulain tarkoituksena on ylläpitää ja edistää väestön ja yksilön terveyttä sekä ehkäistä, vähentää ja poistaa sellaisia elinympäristössä esiintyviä tekijöitä, jotka saattavat aiheuttaa terveyshaittaa. Terveydensuojelulain mukaisen valvontatarkastuksen tavoitteena on selvittää, aiheutuuko toiminnasta terveysvaaraa tai haittaa tai esiintyykö toimintaympäristössä sellaisia tekijöitä tai olosuhteita, joiden vuoksi terveyshaitta voisi syntyä. Useimmat valvontakohteet ovat joko luvan tai ilmoituksenvaraisia, jolloin terveydensuojeluviranomainen tekee hakemusta tai ilmoitusta koskevan 14
päätöksen ennen, kuin kohde tulee valvonnan piiriin. Pääsääntöisesti tämän jälkeen valvontakohde tulee suunnitelmallisen ja säännöllisen valvonnan kohteeksi. Terveydensuojelulain mukaisilla tarkastuksilla tarkastusten sisältä noudattaa valtakunnallisen ohjelman kuvaamaa tarkastusten yleistä sisältöä soveltuvin osin. Terveydensuojelulain mukaiset valvontakohdetyypit ja arvio niiden lukumäärästä TOIMINTAAN LIITTYVIEN KOHTEIDEN LUKUMÄÄRÄT (NOIN) Vesilaitokset 9 Uimahallit, valvottavat uima altaat ja kylpylät 8 Uimarannat 41 Koulut ja päiväkodit 90 Hautausmaat 18 Pieneläinhautausmaat 2 Julkiset huvi kokoontumis tai majoitushuoneistot 135 Leirintäalueet 7 Maatilamatkailu 10 Vanhainkodit, perhekodit, palvelutalot 37 Kauneushoitolat, parturikampaamot 102 Kuppaus + lävistys 2 Kuntosalit 16 Muu liikuntatila 1 Tatuointiliikkeet 2 Uskonnollisten yhdistysten tilat Teatterit Kouluyhteisöt ja opiskeluympäristöt (Va 380/2009) Kansainvälisessä liikenteessä olevat alukset (saniteettitarkastus) /v 10 Yhteensä 479 Näytteenotto Terveydensuojelulaki ja sen perusteella annetut säädökset määrittelevät varsin tarkasti talous ja uimavesistä otettavat näytemäärät sekä näytteistä tehtävät analyysit. Näiden osalta toimitaan säädösten määräämällä tavalla. Lisäksi voidaan joutua ottamaan puhtausnäytteitä kohteista tai esimerkiksi selvittämään tarkastuskohteen sisäilman laatua näytteenotoin. 15
2.5 Tupakkalain valvonta Tupakkalaissa säädetään toimenpiteistä, joilla pyritään tupakointia vähentämällä ehkäisemään niiden terveysvaarojen ja haittojen syntymistä, joita tupakointi aiheuttaa tai joiden syntymisalttiutta se lisää. Lain tarkoituksena on vähentää ympäristön tupakansavulle altistumista kaikissa ikäryhmissä. Kunnan tulee omasta aloitteestaan tai tehtyjen ilmoitusten perusteella suorittaa tupakkatuotteiden varastointi ja myyntipaikkojen tarkastuksia sekä valvoa tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myyntiä ja sijoittelua myyntipisteessä, automaattisen myyntilaitteen sijoittamista, tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myynnin omavalvontaa, tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden mainontaa ja muuta myynninedistämistoimintaa samoin kuin tupakointikieltojen ja rajoitusten noudattamista toimialueellaan. Tupakkatuotteita saa myydä tai muuten luovuttaa vain myyntipaikan sijaintikunnan myöntämän vähittäismyyntiluvan perusteella. Tupakan myynti tai muu välittämine alle 18 vuotiaille on kiellettyä. Tarkastuksilla valvontaan, että kohteen omavalvonnassa on esitetty toimenpiteet, joilla estetään myynti alaikäisille. Tarkastuksilla valvontaan myös, että myyntipisteissä on hyvin havaittavissa kieltoilmoitukset ja että mainonta ja myynninedistämiskieltoa noudatetaan sekä myyntipisteissä että muualla. Tarkastuksilla käytetään valtakunnallisen ohjelman liitteenä olevia tarkastuslomakkeita. Kunnan tulee myös valvoa tupakointikieltojen ja rajoitusten noudattamista toimialueellaan. Tarkastuskäynneillä käytetään ensisijaisesti ja pääsääntöisesti aistihavaintoihin perustuvaa arviointia. Tupakkalain mukaiset valvontakohteet ja niiden suunniteltu tarkastustiheys Kohde Tarkastustiheys Suunniteltu tarkastustiheys Aikaa (h)/ tarkastus (suositus) Ravintolatupakointi 0,2 1 0,2 4 Myyntipaikat 0,2 1 0,2 2 Kokoontumishuoneistot 0,2 0,2 2 Koulut 0,2 0,2 2 Päiväkodit 0,2 0,2 2 2.6 Nikotiinivalmisteiden myynnin valvonta Lääkelaissa on säädetty kunnalle tehtäviä nikotiinivalmisteiden lupa ja valvontaviranomaisena. Nikotiinikorvaushoitoon tarkoitetut itsehoitovalmisteet on luokiteltu lääkkeiksi ja niitä saadaan myydä valvotusti yli 18 vuotiaille. Nikotiinikorvaushoitovalmisteita voidaan ottaa myyntiin apteekkien lisäksi tupakkaa myyvissä kaupoissa, kioskeissa ja huoltamoissa myyntipaikan sijaintikunnan myöntämän luvan perusteella. 16
Lääkelain mukaiset valvontakohteet ja niiden suunniteltu tarkastus Tarkastettava kohde Kohteiden lukumäärä Tarkastus Nikotiinivalmisteiden myyntipaikat 31 Elintarvike ja/tai tuoteturvatarkastuksen yhteydessä, kun mahdollista. Loput erikseen 2.7 Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta ja eläinlääkintähuollon järjestäminen Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on valmistellut eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaohjelmaa, joka on osa ympäristöterveydenhuollon valtakunnallista valvontaohjelmaa ja EY:n valvonta asetuksen mukaista alkutuotannosta alkavaa ja koko tuotantoketjun kattavaa monivuotista kansallista valvontasuunnitelmaa. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaohjelma liittyy erityisesti eläinlääkintähuollon valvontaan Suomessa. Kunnallisesta ja yksityisestä eläinlääkintähuollosta sekä eläinlääkintähuoltoon liittyvästä valvonnasta ja hallinnosta säädetään eläinlääkintähuoltolaissa. Eläinlääkintähuoltolain lisäksi eläinlääkintähuoltoon kuuluvasta toiminnasta säädetään mm eläintautilaissa, eläinsuojelulaissa sekä elintarvikelaissa. Eläinlääkintähuoltolain mukaan eläinlääkintähuollolla tarkoitetaan: - eläinten terveyden ja sairauksien hoitoa ja muuta eläinlääkärinavun antamista - lihantarkastusta ja maidontarkastusta - eläimistä saatavien elintarvikkeiden alkutuotannon ja eläintenpidon terveydellistä valvontaa ja tarkastusta - eläintautien vastustamista ja ennalta ehkäisemistä - eläinsuojelua. Paikallistasolla eläinlääkintähuollon suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavat kunta siten kuin eläinlääkintähuoltolaissa tai muussa laissa säädetään. Valtakunnallisen valvontaohjelman tavoitteena on esittää kootusti tietoa eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontajärjestelmistä ja viranomaisille säädetystä valvontavelvollisuudesta ja toimivallasta. Ohjelmaan mukaan otettujen hankkeiden tavoitteena on tukea uuden lainsäädännön toimeenpanoa ja asetettuja keskeisiä kansallisia tavoitteita seuraavilla osa alueilla: - eläinten terveys - eläinten lääkintä - eläinten merkitseminen ja rekisteröinti - EU:n sisämarkkinakauppa - vienti ja tuonti - eläinlääkinnällinen rajatarkastus - eläimistä saatavat sivutuotteet - eläinten hyvinvointi 17
2.7.1 Eläinten terveyden valvonta Kunnan velvollisuuksiin kuuluu eläintautilain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpano ja noudattamisen valvonta kunnan alueella. Kunnan on alueellaan huolehdittava myös siitä, että eläintautien toteamiseksi tehdään tarvittavat tutkimukset sekä siitä, että tarvittaessa välttämättömin rajoituksin estetään eläintaudin leviäminen. Kunnan on tiedotettava vastustettavan eläintaudin esiintymisestä alueellaan ensisijaisesti läänineläinlääkärille. Kunta myös hyväksyy tai ottaa vastaan ilmoituksen toimialueellaan sijaitsevien tilojen liittymisestä tai eroamisesta joidenkin eläintautien vastustamiseksi ja ennalta ehkäisemiseksi toteutettavista terveysvalvontaohjelmista. Valmiuseläinlääkärit koulutetaan erityisesti helposti leviävien eläintautien torjuntatoimiin. Helposti leviävien eläintautien varalta on kansallinen valmiussuunnitelma, joka sisältää toimintaohjeet tautitapauksia epäiltäessä tai todettaessa. Eläintautien torjuntavalmiutta ja valmiussuunnitelman toimivuutta testataan ajoittain valmiusharjoituksin. Eläintautivalvonta pitopaikoissa tapahtuu normaalin kunnaneläinlääkärin sairaskäynnin aikana tai läänineläinlääkärin kunnalle antaman määräyksen perusteella, eikä erillisiä tarkastuksia eläintautien johdosta ilman epäilyä pitopaikoissa tehdä lukuun ottamatta terveysvalvontaohjelmiin ohjelmakohtaisesti liittyviä tarkastuksia. Vastustettavien eläintautien epäilytilanteissa valvova eläinlääkäri voi tehdä tilalle valvontakäynnin myös ilman läänineläinlääkärin antamaa erillistä toimeksiantoa. Kunnaneläinlääkärien alueellisesti järjestettävä päivystysjärjestelmä takaa sen, että eläinlääkäri on tavoitettavissa. Kunnaneläinlääkäri ilmoittaa tautiepäilystä edelleen läänineläinlääkärille. Useiden lakisääteisesti vastustettavien eläintautien valvonta perustuu tautiepäilyn perusteella otettavien näytteiden tutkimuksiin. Joidenkin vastustettavien tautien osalta merkittävä osa näytteistä otetaan teurastetuista eläimistä. Joidenkin tautien osalta tautivalvonta toteutetaan riskinarvioinnin perusteella vuosittaisin satunnaisotannoin. Kunta huolehtii tarvittavasta näytteenotosta tiloilla valtion toimeksiantona saatuaan asiasta läänineläinlääkärin määräyksen. Joidenkin merkittävien tautien osalta toteutetaan vuosittain samankaltaisina toistuvia valvontaohjelmia. Tuotantoeläinten terveyttä valvotaan erikseen määriteltyjen vastustettavien eläintautien osalta vuosittaisin ohjelmin. Suomelle myönnetty virallinen tautivapaus tietyistä merkittävistä eläintaudeista edellyttää tautivapauden todentamista vuosittaisin otannoin. Otantoihin liittyvät näytteet ottaa yleensä kunnan eläinlääkäri läänineläinlääkärin määräyksestä. Joissain tapauksissa näytteet otetaan myös veri tai elinnäytteinä teurastamoilla, jolloin näytteenotosta vastaa teurastamon tarkastuseläinlääkäri, tai maitonäytteinä tankkimaidosta. Tällöin eläinlääkäri valvoo näytteenoton toteutumista suunnitelman mukaisesti. Tuotantoeläimille toteutetaan useita terveysvalvontaohjelmia, joista osa on pakollisia. Pakollisten terveysvalvontaohjelmien toimeenpanoa tiloilla valvoo kunnan eläinlääkäri. Kunta hyväksyy tai ottaa vastaan ilmoituksen toimialueellaan sijaitsevien tilojen liittymisestä tai eroamisesta joidenkin 18
eläintautien vastustamiseksi ja ennalta ehkäisemiseksi toteutettavista terveysvalvontaohjelmista. Kunnan eläinlääkäri voi myös esittää läänineläinlääkärille tilan erottamista terveysvalvontaohjelmasta. Terveysvalvontaohjelmissa on kunkin valvontaohjelman osalta erikseen määritelty valvontakäyntien vuositasoinen määrä. Jokaiselle teurastettavalle eläimelle tehdään ennen teurastusta kliininen tarkastus elävänä eli ns. ante mortem tarkastus, jonka tarkoituksena on varmistaa, että teurastettavaksi lähetetään vain kliinisesti terveitä eläimiä. Teurastuksen osana tehtävän lihantarkastuksen tehtävänä on löytää sairauden merkkejä eläimistä ja varmistaa, että tuote kelpaa elintarvikkeeksi. Kunta vastaa toimenpiteistä muualla kuin niissä teurastamoissa, joissa on valtion palkkaama tarkastuseläinlääkäri. Elävien eläinten ja eläimistä saatavien tuotteiden EU:n sisämarkkinakaupan valvonta on oleellinen osa eläintautivalvontaa, sillä mahdollinen eläintautien leviäminen Suomeen tapahtuisi juuri näiden kautta. Kunta toimeenpanee alueellaan sekä sisämarkkinakaupan tuonnin että viennin valvontaan liittyvät toimeenpanotehtävät. Eläimistä saatavien sivutuotteiden valvonnan valvontaviranomaisia kunnissa ovat kunnan eläinlääkärit, jotka hyväksyvät ja valvovat heille valvottavaksi säädettyjä sivutuotealan laitoksia. Kunnan kuuluu lisäksi tehdä tarkastuskäyntejä toimialueensa muihin paikkoihin, joissa sivutuotteita käsitellään, kerätään, kuljetetaan, käytetään tai hävitetään. Kunta myös hyväksyvät teknisten tuotteiden varastointilaitokset, tilarehustamot, tilakohtaiset polttolaitokset ja osan teknisistä laitoksista. Syrjäisellä alueella tarkoitetaan aluetta, jossa raatoja ja tiettyjä muita sivutuotteita saa haudata maahan säädettyjä vaatimuksia noudattaen. Hautaamisesta on pidettävä kirjaa ja siitä on ilmoitettava etukäteen paikalliselle kunnaneläinlääkärille. Kunnaneläinlääkärin on pidettävä luetteloa toimialueellaan vastaanottamistaan ilmoituksista. 2.7.2 Eläinten hyvinvoinnin valvonta Eläinsuojeluvalvontaa hoitavat paikallistasolla eli kunnassa eläinten pitopaikoissa kunnan eläinlääkärit, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavat viranhaltijat (terveystarkastajat) sekä poliisi. Eläinkuljetuksia valvoo maanteillä pääsääntöisesti poliisi, mutta myös läänineläinlääkäreillä ja kunnaneläinlääkärillä on oikeus tehdä eläinkuljetuksia koskevia tarkastuksia tietyin ehdoin. Valvontaa tehdään käytännössä sekä epäilyn perusteella tehtävinä tarkastuksina että ennalta suunniteltujen ohjelmien perusteella. Eläinten hyvinvointia koskevien direktiivien noudattamisen valvomiseksi tuotantoeläintenpitoyksiköihin tehdään niin sanottuja EU eläinsuojelutarkastuksia. Tarkastettavat tilat valitaan satunnaisotannalla tilarekisteristä ilman epäilyä eläinsuojelusäädösten rikkomisesta. Tarkastuksia tekevät pääasiassa läänineläinlääkärit. Tuotantoeläintiloille tehtävät EUeläinsuojelutarkastukset koskevat kaikkia tuotantoeläimiä ja eläinsuojelutarkastuksia tehdään myös eläinkuljetuksiin sekä eläinten lastaus ja purkupaikoilla että suoraan tien päällä. 19
Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan (Common Agricultural Policy, CAP) suorien tukien maksamisen edellytyksenä tuottajan tulee noudattaa ns. täydentävien ehtoja, joissa osana on eläinten hyvinvointi. Osana eläinten hyvinvointivalvontaa tehdään tiloilla täydentävien ehtojen ns. CAP valvontaa. Tarkastuksia voidaan tehdä myös ilman epäilyä sellaisiin paikkoihin, joissa toiminta edellyttää eläinsuojelulaissa tarkoitetun luvan hakemista aluehallintovirastolta tai ilmoituksen tekemistä aluehallintovirastolle. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi eläintarhat ja näyttelyt, eläinkaupat, pieneläinhoitolat ja suuret kennelit, sirkukset, riistaeläintarhat sekä ravi ja ratsastustallit. Ilman epäilyä tarkastuksia saadaan tehdä myös eläinkilpailuihin ja muihin vastaaviin tilaisuuksiin. Eläinsuojeluviranomaiset pyrkivät tarkastamaan luvan ja ilmoituksenvaraiset toimijat (eläintarhat ja näyttelyt, eläinkaupat, pieneläinhoitolat, riistaeläintarhat, suuret kennelit ja ravi ja ratsastustallit) noin kerran vuodessa. Sirkukset ja kiertävät eläinnäyttelyt tarkastetaan yleensä vähintään kerran vuodessa mutta käytännössä näytöskiertueiden aikana paikallisten kunnaneläinlääkäreiden ja/tai eläinsuojeluvalvojien toimesta useamminkin. Eläinten hyvinvoinnin, eläintautien ja eläinsuojelun valvontakohteet Säännöllinen valvonta ja tarkastus Munintakanalat Broilerkasvattamot Broileremokanalat Hautomot Tuonti/vientikanalat Kalkkunakasvattamot Kalkkunaemotilat Siitoskanalat, New Castle Strutsitilat Maidontuotantotilat Seura ja harraste eläinten pitopaikat Lammas ja vuohitilat Terveysvalvontasikalat Kalanviljelylaitokset Valvottavat hevostilat Lihakarjat ETU palvelusopimussikalat Terveydenhuoltosopimusnavetat Sivutuotealan laitokset Tilarehustamot Tilakohtaiset polttolaitokset Teknisten tuotteiden varastointilaitokset 20
Satunnaiset näytteenotot ja tarkastukset Lintuinfluenssa EU salmonella EU eläinsuojelu Vierasaine Kalojen virustautien vastustusohjelma Viranomaistodistukset Eläinsuojelutyö Muut eläintaudit Valmiuseläinlääkäri Riistanlihan tarkastukset EU tarkastukset 3. Tarkastuksen sisältö ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika Tarkastuksella tarkoitetaan valvontaviranomaisen tai tämän valtuuttaman ulkopuolisen asiantuntijan säännöllisesti ja ennalta suunnitellusti tekemää valvontakohteen tarkastusta, jossa arvioidaan valvontakohteen vaatimustenmukaisuus. Tarkastukset voivat sisältää myös näytteiden ottoa ja mittauksia kohteen, kohteessa harjoitettavan toiminnan tai siellä valmistettavien tuotteiden taikka tarjottavien palveluiden terveyshaittojen, omavalvonnan, turvallisuuden ja määräystenmukaisuuden arvioimiseksi. Tarkastus voi sisältää useiden edellä mainittujen ympäristöterveydenhuollon lakien mukaisia toimenpiteitä. Tarkastusaikaan vaikuttaa tarkastuksen sisällön laajuus ja tarkastusaikaan katsotaan kuuluvaksi varsinaisen kohteessa tehdyn tarkastuksen lisäksi tarkastukseen valmistautuminen sekä tarkastuspöytäkirjan laatiminen. Suunnitelmassa tarkastuksen keskimääräiseksi ajaksi on laskettu 3,5h. Perustarkastuksella kohde tai toiminta tarkastetaan kokonaisuudessaan laajasti. Lisä ja uusintatarkastukset ovat yleensä lyhytkestoisempia ja tarkastuksen kohteena on vain osa toiminnasta tai kohteesta. Uusille kohteille pyritään tekemään perustarkastus jo ennen toiminnan aloittamista tai mahdollisimman pian toiminnan aloittamisen jälkeen. Myös toiminnanharjoittajan vaihtumisilmoituksen yhteydessä kohteeseen tehdään yleensä aina suunnitelman mukainen perustarkastus. Harvoin tarkastettaville kohteilla jokainen tarkastus on perustarkastus. Useamman kerran vuodessa tarkastettaville kohteille tarkastukset suunnitellaan niin, että koko kohteen toiminta ja tilat tulee tarkastettua vähintään kerran vuoden aikana. Riskinarvioinnin perusteella ratkaistaan lopullinen tarkastusten laajuus ja aika. 21
Eri lakien mukaisten tarkastusten yleiset sisällöt Elintarvikevalvonta Kemikaalivalvonta Terveydensuojelun valvonta Tupakkalain valvonta Nikotiinivalmisteiden myynti Kuluttajaturvallisuusvalvonta Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta Tarkastuksen yleinen sisältö Minkä tahansa näkökohdan tutkiminen sen toteamiseksi, onko kyseinen näkökohta vaatimusten mukainen Ilman ennakkovaroitusta aina kun mahdollista Ei yleensä voi kattaa koko yrityksen toimintaa, kohdistuu johonkin tiettyyn osaan. Säännöllisesti ja ennalta suunnitellusti Valvontakohteen vaatimustenmukaisuuden arvioiminen Yleensä tarkastuksista ilmoitetaan ennakkoon Terveysvaaran tai haitan esiintymisen selvittäminen Aistinvaraista tarkastelua ja arviointia, tarvittaessa mittauksia ja näytteenottoa Kohteen toiminnan ja tilojen vaatimustenmukaisuuden arvioiminen Kohteen toiminnan ja tilojen vaatimustenmukaisuuden arvioiminen Tarjotun palvelun tai tavaran turvallisuuden arvioiminen Tautien esiintymisen tutkiminen, toiminnan ja olosuhteiden vaatimustenmukaisuuden arvioiminen. Yksityiskohtaiset tarkastusohjeet löytyvät laatukäsikirjasta kaikkien niiden tarkastusten osalta, joista se on tehty. Laatukäsikirjan työohjeosio kattaa kaikki tavallisimmat tarkastustyypit. Kirjallisten tarkastusohjeiden ja näytteenotto ohjeiden lisäksi useita erityyppisiä tarkastuksia varten on tehty tarkastuslomakkeita ja tarkastuslistoja helpottamaan käytännön tarkastustyötä. Myös keskusviranomaisten tekemiä tarkastusohjeita ja tarkastuslistoja hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan. Laatukäsikirjassa on lisäksi toimenpidekaaviot tärkeimmille prosesseille. Tarkastuksesta tehdään aina tarkastuspöytäkirja, pääsääntöisesti TerveKuu ohjelmaa käyttäen, jolloin tarkastuspöytäkirja arkistoituu myös yhteiseen tietokantaan. 22
4. Valvontakohteiden ja valvontakohdetyyppien riskiluokitus ja tarkastustiheydet Tarkastusten sisältö ja tiheys yksittäisten elintarvikehuoneistojen osalta riippuu arvioidusta riskistä, joka puolestaan on riippuvainen harjoitetun toiminnan laajuudesta ja laadusta. Määrittääkseen valvontakohteen toiminnan laajuutta ja laatua on toimivaltaisen viranomaisen arvioitava kohdetta, siellä harjoitettavaa toimintaa, omavalvontaa ja tuotantomääriä sekä otettava huomioon se, kuinka toimija on aikaisemmin noudattanut lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia. Elintarvikevalvonnan ja terveydensuojelun valvontakohteiden tarkastustiheyttä määriteltäessä otetaan huomioon toimialakohtaisessa valtakunnallisessa valvontaohjelmassa valvontakohdetyypille määritelty riskiluokka. Myös kemikaalivalvonnan, tuoteturvallisuusvalvonnan ja tupakkavalvonnan kohteiden tarkastustiheys tullaan määrittelemään valtakunnalliseen valvontaohjelmaan perustuen. Elintarvikevalvonnan ja terveydensuojelun valvontakohteiden riskinarviointia on tehty pääasiassa TerveKuu valvontaohjelmalla niiltä osin kun ohjelmassa on valmius siihen. Tarkastaja antaa kohdekohtaisesti jokaiselle valvontaohjelman mukaiselle tekijälle riskiluvun. Yhteenlaskettuun kokonaisriskilukuun perustuen ohjelma määrittää kohteelle ohjeellisen tarkastustiheyden. Lopullista tarkastustiheyttä määriteltäessä otetaan huomioon kohteen vuosittainen toiminta aika ja kunkin kohdeluokituksen sisällä aiemmasta valvonnasta saatu tieto sekä muu viranomaisen ammattitaitoon, kokemukseen ja paikallistuntemukseen perustuva asiantuntijaharkinta. 5. Valvontamenetelmät ja kirjanpito Valvonta asetuksessa säädetään valvontamenetelmistä, joita viralliseen valvontaan liittyvissä tehtävissä käytetään. Näitä ovat mm. omavalvontajärjestelmän arviointi, tarkastustoiminta, seuranta, henkilöstön haastattelut sekä toimijan mittaustulosten lukeminen ja todentaminen viranomaisen omien laitteiden avulla. Oleellista menetelmien valinnassa on, että viranomainen voi valitsemillaan valvontamenetelmillä perustellusti varmistua siitä, että elintarvikelainsäädännön vaatimukset valvontakohteessa täyttyvät. Todetessaan seikkoja, jotka eivät täytä lainsäädännön vaatimuksia, on valvontaviranomaisen annettava toimijalle ohjeita ja kehotuksia epäkohtien poistamiseksi. Viranomaisen on seurattava, että toimija poistaa epäkohdat ja tarvittaessa ryhdyttävä hallinnollisiin pakkokeinoihin epäkohtien korjaamiseksi. Laatukäsikirjassa on työohjeet kaikille tavallisimmille tarkastuksille sekä prosessikaaviot tarkastuksiin liittyvistä vaiheista. Laatujärjestelmätyötä jatketaan koko toimialaa käsittävän laatujärjestelmän jatkuvalla ajantasaistamisella käyttäen apuna myös uusia keskusvirastoilta tulevia ohjeita ja malliasiakirjoja. 23
Valvontakohderekisteri on Terve Kuu ohjelmassa ja se on Kuti yhteensopiva. Myös valvontakirjanpito on lähes kokonaisuudessaan Terve Kuussa ja sisältää huoneistonhyväksyntään ja ilmoituksen käsittelyyn liittyvät asiakirjat, tarkastuksista laadittavat tarkastuskertomukset, neuvotteluista pidettävät muistiot, viranomaisnäytteiden tutkimustulokset, arviointiraportit sekä viranomaisen muista toimenpiteistä kirjaamat asiat, kuten esimerkiksi mahdollisten puheluiden ajankohdat ja niissä käsitellyt asiat. Palvelulain vaatimukset huomioidaan ilmoitusten ja hakemusten käsittelyssä ja tehdyt toimenpiteet dokumentoidaan Terve Kuu ohjelmaan. Tarkastuksista laaditaan pääsääntöisesti aina tarkastuskertomus, johon kirjataan valvonnan tarkoitus, käytetyt menetelmät, valvonnan tulokset sekä tarvittaessa asianomaiselta toimijalta edellytettävät toimenpiteet. Tarkastuskertomuksesta annetaan aina yksi kappale tarkastuskohteelle ja lisäksi tarkastuskertomus lähetetään mahdollisesti tiedoksi muille asianosaisille. Viranomainen säilyttää kirjanpidon siten, että se voidaan antaa pyydettäessä toisen valvontaviranomaisen tai auditoijan tarkastettavaksi. 6. Terveysvaaratilanteet ja ruokamyrkytysepidemioiden selvittäminen Terveysvaaralla tarkoitetaan mitä tahansa biologista, kemiallista tai fysikaalista tekijää tai tilaa, joka saattaa vaarantaa elintarvikkeen turvallisuuden. Kunnan on selvitettävä alueellaan ilmenevät terveysvaaratilanteet, kuten ruokamyrkytykset ja muut elintarvike ja vesivälitteiset vaaratilanteet. Tätä varten kunnan on laadittava toimintaohje ja varauduttava mahdollisesti tarvittavaan näytteenottoon ja tutkimuksiin. Kunta voi saada tiedon terveydelle vaarallisista elintarvikkeista mm oman alueensa viranomais tai omavalvonnan tutkimustuloksista, kuluttajavalituksista tai Evirasta. Eviran lähettämiin RASFFilmoituksia koskeviin tiedusteluihin viranomaisen on reagoitava välittömästi selvittämällä, onko kyseisiä elintarvike eriä tullut Suomeen. Valvontaviranomaisen on ilmoitettava lääninhallitukselle ja Eviralle todetuista terveysvaaroista sekä tarvittaessa sellaisista valvonnassa esille tulleista seikoista, joilla voi olla vaikutusta elintarvikkeiden turvallisuuteen. Saatuaan ilmoituksen elintarvike tai vesivälitteisestä ruokamyrkytyksestä tai sellaisen epäilystä viranomaisen on viipymättä toimitettava tapausta koskeva tutkimus. Ruokamyrkytystapausten keskeinen tavoite on sairastumisen aiheuttajan ja lähteen etsiminen. Epidemian tutkiminen tapahtuu kunnan kustannuksella ja talousarvioon on varattava rahaa tutkimuksia varten. Kunnan tartuntatauti, terveydensuojelu ja elintarvikevalvontaviranomaisten on sovittava ruokamyrkytysten seurantatyön järjestämisestä ja tätä työtä varten tulee nimetä kunnan ruokamyrkytysten selvitystyöryhmä. Työryhmän on laadittava kirjallinen toimintaohje keskeisten tehtävien osalta. Ympäristöterveydenhuollolla on erityistilanteita varten toimenpidesuunnitelma ja suunnitelma tarkastetaan ja tehdään mahdolliset päivitykset joka vuosi tammikuun aikana. Erityisesti varmistetaan, että avainhenkilöiden yhteystiedot löytyvät ajantasaisina suunnitelmasta. Kuntien 24
epidemiatyöryhmät on päivitetty, mutta terveyskeskusten yhdistymisien seurauksena kokoonpanoihin tulee taas muutoksia. Joka vuosi aina tammikuun aikana varmistetaan myös, että epidemiatyöryhmät ovat ajan tasalla. Ryhmien kokoonpanot esitellään kunkin kunnan omassa erityistilanteiden suunnitelmassa sekä yhteisesti ympäristöterveydenhuollon erityistilanteiden suunnitelmassa. Yksikön talousarviossa on varauduttu mahdollisten terveysvaaratilanteiden ylimääräisistä näytteiden tutkimuksista aiheutuviin kustannuksiin. 7. Näytteenotto ja tutkiminen sekä laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu Näytteenotto ja tutkiminen ovat valvontamenetelmiä, joilla voidaan selvittää omavalvonnan toimivuutta sekä tuotteiden turvallisuutta ja määräystenmukaisuutta. Näytteiden tutkimiseen käytettävän laboratorion tulee olla asianmukaisesti hyväksytty tekemään pyydettyjä tutkimuksia. Tutkimuslaboratoriot valitaan soveltuvin osin hankintalainsäädännön asettamia vaatimuksia noudattaen kuitenkin ottaen huomioon näytteiden laboratorioon kuljetuksen joustavuus ja laboratorion mahdollisuus taata riittävän laaja tutkimusvalikoima ja palvelu myös erityis ja kriisitilanteiden aikana. Elintarvikevalvonnassa näytteenottosuunnitelmien riskiperusteisuuden pohjaksi kartoitetaan tarkastuskäynneillä yritysten omavalvontasuunnitelmien näytteenoton vaatimustenmukaisuutta ja puutteiden esiintyessä otetaan omavalvontanäytteet viranomaisnäytteinä. Vuodelle 2012 on suunniteltu myös useampi näytteenottoprojekti. Projektinäytteiden tuloksista tehdään yhteenveto ja tuloksista tiedotetaan ympäristöterveydenhuollon nettisivuilla. Projektien tuloksia hyödynnetään valvonnan suunnittelussa. Kuluttajaturvallisuusvalvontaan ei sisälly suunnitelmallista näytteenottoa, mutta Tukesista saattaa tulla näytteenottopyyntöjä, jotka tullaan tekemään ohjeiden mukaisesti. Tupakkalain valvonnassa saatetaan joutua ottamaan näytteitä epäselvissä ja riitatilanteissa. Suunnittelukaudella valvonta tukeutuu pääasiassa Rauman ympäristölaboratorioon, laboratorio Eurofinsiin Raisiossa, Turun yliopiston Aerobiologian yksikköön Turussa sekä Vesiensuojeluyhdistyksen laboratorioon Turussa, joilla kaikilla on tarvittavat hyväksynnät ja akreditoidut menetelmät. Tarvittaessa näytteet lähetettään johonkin muuhun laboratorioon, jolloin laboratorion pätevyys tutkia näyte varmistetaan ennakolta. Kriisiajan laboratorio ja säteilytutkimuslaboratorio määritellään erityistilanteiden suunnitelmassa. 25